1 Teema VARHAISKA S VATTA JAN LEHTI n 1 2019 DEEP TALK on läsnäolon pedagogiikkaa Tutkimalla tietoa lapsiperheiden hyvinvoinnista Tavoittaako kirkko sinut, minut – meidät?
Joku osaa laulaa ja joku osaa hyvin lukea, joku osaa nopeasti ulkovaatteet pukea. 225 x 190 mm ISBN 978-952-354-024-8 Olisivatpa kaikki sodat lumisotia UUTUUS! UUTUUS! 23,00 € 22,00 €. Anna päätyy selvittelemään omistajuuskiistoja naapurin Iinan kanssa ja Attekin huomaa, että joskus neuvottelu on nyrkkiä parempi ase. Jokainen on hyvä jossain, paras kaikista. Arjen touhut sujuvat sutjakkaasti, kun väliin lurauttaa lorun. Tarinan lopussa on kasvattajille suunnattu osio rauhanrakentamisesta. 2 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi Lurauta loru! TYTTI ISSAKAINEN MAISA TONTERI PEKKA RAHKONEN (KUV.) Atte ja Anna Rauha kantaa PIA PERKIÖ SANNA PELLICCIONI (KUV.) Tule mukaan, sanoi Leijona Atte ja Anna -sarjan uutuudessa ollaan sodan ja rauhan kysymysten äärellä. 48 s. Aten uusi luokkakaveri on lähtenyt sotaa pakoon, ja selviää, että niin on myös Aten isoisä ollessaan lapsi. 180 x 180 mm ISBN 978-952-354-003-3 KOKO n. KOKO 40 s. Joku osaa juosta kilpaa, joku osaa piirtää, joku muistaa aina talteen tavaroita siirtää. Kirjassa loruillaan ystävyydestä, päivän touhuista, ajan kulumisesta ja erilaisista tunteista. Kirjan lorut sopivat hyvin niin päiväkodin askareiden kuin kodin touhujenkin lomaan. ”Olen paras murisija!” sanoi kiltti leijona. Rauha kantaa -kirjan tarinassa lähestytään rauhaa osana niin maailmanpolitiikkaa kuin arjen elämää
3 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi Lurauta loru! TYTTI ISSAKAINEN MAISA TONTERI PEKKA RAHKONEN (KUV.) Atte ja Anna Rauha kantaa PIA PERKIÖ SANNA PELLICCIONI (KUV.) Tule mukaan, sanoi Leijona Atte ja Anna -sarjan uutuudessa ollaan sodan ja rauhan kysymysten äärellä. Arjen touhut sujuvat sutjakkaasti, kun väliin lurauttaa lorun. Lapsen silmin TEKSTI Jenni Tinell KUVA Roni Tinell. 180 x 180 mm ISBN 978-952-354-003-3 KOKO n. ”Olen paras murisija!” sanoi kiltti leijona. Anna päätyy selvittelemään omistajuuskiistoja naapurin Iinan kanssa ja Attekin huomaa, että joskus neuvottelu on nyrkkiä parempi ase. Kirjan lorut sopivat hyvin niin päiväkodin askareiden kuin kodin touhujenkin lomaan. Kirjassa loruillaan ystävyydestä, päivän touhuista, ajan kulumisesta ja erilaisista tunteista. KOKO 40 s. Jokainen on hyvä jossain, paras kaikista. Joku osaa juosta kilpaa, joku osaa piirtää, joku muistaa aina talteen tavaroita siirtää. Rauha kantaa -kirjan tarinassa lähestytään rauhaa osana niin maailmanpolitiikkaa kuin arjen elämää. 48 s. Aten uusi luokkakaveri on lähtenyt sotaa pakoon, ja selviää, että niin on myös Aten isoisä ollessaan lapsi. Joku osaa laulaa ja joku osaa hyvin lukea, joku osaa nopeasti ulkovaatteet pukea. Tarinan lopussa on kasvattajille suunnattu osio rauhanrakentamisesta. 225 x 190 mm ISBN 978-952-354-024-8 Olisivatpa kaikki sodat lumisotia UUTUUS! UUTUUS! 23,00 € 22,00 € Äiti, miksi Jeesuksella on mekko päällä
4 Teema 1 PÄKÄN VINKIT 1 9 Teema : KRISTILLINEN KASVATUS Lapsen silmin Pääkirjoitus Sallikaa lasten tulla Teema Tutkimus tuottaa tietoa perheiden hyvinvoinnista Kolumni Lapsen kokoinen laulu Teema Yhdessä pähkäilyä ja perinteitä Me tekijät Me tekijät Kirkkosuhteet tarvitsevat rakentajia Nuori Kirkko Ttila valloittaa tubessa! Me tekijät Lahdessa kuusivuotiaat kutsutaan kummirethelle Heinäsaareen Me tekijät Pop up -pyhiksestä oiva kesätyö! 7 kysymystä Jukka Joensuu luottaa läsnäolevaan kohtaamisen voimaan Kirkon talolta Oikeissa töissä Lapsen hyvä ei ole aina kasvattajan hyvä Kouluttaudu, osallistu Digileikit Papin päiväkirjasta Yllättävä kaste Ideasta käytännöksi Luovat lapset Innokkaat liikkujat Raamattua leikkien Deep Talk – läsnäolon pedagogiikalla arvot puheeksi ja dialoginen kieli käyttöön Raamattua leikkien Elämän pöytä Perhemessu Pääsiäisen taaperokirkko Lastenkirkko Pyhiä hetkiä Minä ihmettelen Laula – leiki – liiku Pukemista ja pakkasta Katsomusten keskellä Katsomus osana lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia Kurkistuksia Hiljaisuuden ikkuna TÄSSÄ NUMEROSSA 38 Elämän pöytä 3 5 6 11 12 34 37 38 42 44 46 48 50 52 54 6 Tutkimus tuottaa tietoa perheistä LIITE 1 2019 20 Lahdessa kutsutaan kuusivuotiaat ja kummit Heinäsaareen 16 19 20 22 24 26 28 29 31 32
Kristillisen kirkon tapa kastaa vastasyntyneet pohjaa tähän kertomukseen. Ilman lapsen spiritualiteetin mahdollistamista, jokin ulottuvuus ihmisyydestä jää lapsissa tavoittamatta ja ilman lapsia kirkko on kadottanut itsensä. (09) 6877 4510, www.nuorikirkko.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA OY PÄÄTOIMITTAJAT Eija Kallinen (vastaava) ja Johanna Heikkinen TOIMITUSSIHTEERI Marjo Suominen marjo.suominen@nuorikirkko.fi TOIMITUS Anita Ahtiainen Kaisa Aitlahti Minna Kaihlanen Taina Karvonen Saija Kronqvist Eleonora Printz Johanna Routasalo Satu Reinikainen Anna-Mari Tukeva ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU JAICOM lastenkeskus@jaicom.com Puh. 5 Teema Sallikaa lasten tulla Lasten evankeliumin sanat ”Sallikaa lasten tulla, älkääkä estäkö heitä”, lausuttiin opetuslapsille, jotka yrittivät estää äitejä ja isiä tuomasta lapsia Jeesuksen luo. Lapsen täytyy saada pohtia niitä ja huomata, etteivät konkreettisen maailman ulkopuolella olevat asiat ole pelottavia tai vääriä,” toteaa Anita Ahtiainen. Tämä yhteys tuntuu itsestään selvältä, mutta se on seurakuntien työn kannalta hyvin tärkeä.” Kastekäskyn vakavasti ottaminen, kristillisen kasvatuksen toteutuminen tässä ajassa, arjen ja juhlan keskellä, on sekä lasten että kirkon kannalta ensiarvoista. Anita Ahtiainen ja Kaisa Aitlahti pohtivat kirkon tulevaisuusselontekoon alun perin kirjoittamassaan artikkelissa lapsen hengellisyyttä. Mitä läheisempi suhde kirkkoon, sitä varmemmin lapsena on saanut kristillistä kasvatusta, käynyt joulukirkossa tai oppinut iltarukouksen. Luontainen spiritualiteetti ei tietenkään ole tietynlaista kristillistä uskoa, vaan herkkyyttä ja kykyä tarttua elämän suuriin kysymyksiin – sen syvyystasoon.” Ahtiainen ja Aitlahti haastavat meidät keskustelemaan lasten kanssa kaikenlaisista asioista. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Kestotilaus 79,00 12 kk 82,00 Pyhäkoulusuunnitelmat + 2 lehteä Kestotilaus 31,00 12 kk 34,00 Irtonumero 12,50 Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1250 € (+alv) 1/2 sivu 750 € (+alv) 1/4 sivu 460 € (+alv) Pakettihinnat sopimuksen mukaan. Toistoalennus -10 % ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, maalis-, huhti-, elo-, lokaja marraskuussa LEHDEN LIITTEET Päkän ohjeet pienille ja suurille -liite numeroiden 1/19 ja 4/19 mukana sekä päiväja perhekerhosuunnitelmat numeron 2/18 liitteenä 3.vuosikerta PAINOPAIKKA Forssa Print Oy MEDIAKORTTI www.aikakaus.fi KANNEN KUVA Roni Tinell Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA www.pienionsuurinlehti.fi /PienionSuurinlehti PÄÄKIRJOITUS eija.kallinen@nuorikirkko.fi. Kaste on alku kristittynä kasvamiselle ja tuon kasvun mahdollistamiseen tarvitaan vanhempia, kummeja, sukua ja koko seurakuntaa. Eija Kallinen 1 2019 JULKAISIJA NUORI KIRKKO RY Itälahdenkatu 27 A, 00210 Helsinki Puh. Heidän mielestään ”hengellisyydessä on kyse asiasta, joka on lapsessa olemassa luontaisesti. ”Meidän pitää osata keskustella lapsen kanssa ja uskaltaa tarttua kysymyksiin, joihin ei löydy suoria vastauksia. Jeesuksen sanat ”sallikaa lasten tulla”, on kehotus myös kristilliselle kirkolle. ”Tulevien vuosikymmenten jäsensuhdetta kirkkoon rakennetaan siinä, mitä seurakunnasta ja kristinuskosta kasvuvaiheessa opitaan ja koetaan,” toteaa Jaakko Kaartinen tarkastellessaan kirkkoon kuulumisen problematiikkaa jäsen360 tutkimusten valossa. Hän jatkaa: ”Kasvatustyön näkökulmasta erityisen kiinnostavaa jäsentutkimuksissa on se, miten lapsena omaksuttu kristillisyys heijastuu suhteessa hengellisyyteen ja asenteisiin kirkkoa kohtaan
6 Teema TEEMA Tutkimus tuottaa tietoa lapsiperheiden hyvinvoinnista TEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Tapani Romppainen ja Shutterstock
Osassa perheistä eletään kuitenkin jaksamisen äärirajoilla. Erilaisissa tutkimuksissa on tarkasteltu lasten terveydentilaa ja hyvinvointia sekä lapsiperheiden kokemuksia arjen hyvinvoinnista ja heille suunnatuista palveluista. Perheen etuudet ja ostovoima ovat heikentyneet. – Kuormittuneet vanhemmat eivät välttämättä jaksa tukea lasta tai säilyttää malttiaan hankalassa tilanteessa, jolloin saatetaan helposti turvautua kuritukseen ja väkivaltaan. Kaupungissa ja maaseudulla on erilaisia perheiden hyvinvointia tukevia vaikutuksia. Työttömyys ja pienituloisuus kuitenkin kasvattavat päihdeja mielenterveysongelmien riskiä. Jos heikko taloudellinen tilanne on jatkuva, se kuormittaa ja kuluttaa vanhempien voimavaroja sekä lisää turvattomuutta. Asioita tarkastellaan monesta eri näkökulmasta. Koska jokainen haluaa olla hyvä vanhempi, lasten hyvinvointiin satsataan paljon, mikä myös saattaa koetella vanhempien voimavaroja. Tilanteeseen on ehkä varauduttu etukäteen, ja jossain vaiheessa se päättyy. Tuoreimman tutkimuksen tiedonkeruussa ovat olleet mukana helmi-lokakuun aikana neuvolan 4-vuotistarkastuksessa käyneet lapset. – Vanhempien jaksamisen kannalta tilanne on huolestuttava. Toisaalta ollaan myös huolissaan siitä, kasvatetaanko lapsia rajattomasti, Lammi-Taskula kuvailee. Vaikka nuori perhe näyttäytyy esimerkiksi opiskelun takia pienituloiselta, taustalla saattaa olla perhettä tukevat vanhemmat ja isovanhemmat. Olisi huolehdittava siitä, että perustulonsiirrot pikkulapsiperheessä toimivat. Lapsi ei pärjää toisten lasten kanssa eikä hän osaa hallita omia tunteitaan. Siinä vaiheessa lapsivaikutusten arviointi tulisi ulottua myös työelämänpolitiikkaan. Jos perhe elää erilaisten tukien varassa ja toinen vanhemmista on vielä työtön, elämä voi olla haastavaa ja jatkuvaa kamppailua toimeentulosta. Erilaisten tutkimusten avulla pyritään tarkastelemaan lapsiperheiden todellisuutta, joka antaa suuntaa tulevaisuuden palveluiden kehittämiseen. Lapsiperheiden hyvinvointia tutkiva Lammi-Taskula on usein ihaillen seurannut, miten hyvin vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus toimii. Vaikka elämä pysyykin hyvinvoinnin paremmalla puolella, vanhemmat saattavat olla perheen ja työelämän paineessa oman jaksamisensa äärirajoilla. Hän tappelee, vetäytyy, on mahdollisesti masentunut tai hänen puheenkehityksensä saattaa olla jäljessä, Lammi-Taskula luettelee. Tässä vaiheessa voitaisiin jo mahdollisesti estää tilanteen kehittymistä huonompaan suuntaan, Lammi-Taskula huomauttaa. – Nämä nuoret eivät välttämättä löydä itselleen puolisoa eivätkä hanki lapsia. Vaikka tietyillä alueilla on paljon työttömyyttä, sekään ei automaattisesti tarkoita perheiden voivan huonosti. Perhekeskukset ovat loistava esimerkki lasten ja perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten yhteistyöstä, sanoo tutkimuspäällikkö Johanna Lammi-Taskula.. – Suomessa murrosikäisten nuorten kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat lisääntyneet. Mitä sitten tulisi nähdä ja mihin tarttua. Ajoissa puuttuminen Miten pikkulapsiperheissä sitten oikeasti voidaan, sitä on pyritty selvittämään useiden tutkimusten avulla. Kun Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimuspäällikkö Johanna Lammi-Taskula kulkee kaupungilla, työ kulkee väistämättä mukana. Jokaisella ihmisellä tulisi kuitenkin olla sellainen toimeentulotaso, ettei se estä perheen perustamista. Kotona saattaa olla köyhyyttä, lapsella ei ole sopivia vaatteita tai varusteita. – Pahimmissa tapauksessa lapsesta ei syystä tai toisesta huolehdita riittävästi. Jos meillä on rakenteellista työttömyyttä, kysymys ei ole enää perhepoliittinen. Mitkä merkit ennustavat lapsen kehityksen kulkeutumista väärille raiteille. Vanhemmat pohtivat kuitenkin paljon omaa jaksamistaan. 7 Teema TEEMA Pikkulapsiperheissä voidaan Suomessa pääsääntöisesti hyvin. Huolen aiheita Työelämä vaatii nykyään paljon osaamista ja koulutusta. Tähän johtavat merkit ovat nähtävissä jo päiväkodissa, ehkä neuvolassakin. Tilanne on huolestuttava nuorelle, joka on niin sanottu koulupudokas. Hänen mahdollisuutensa löytää töitä ja elättää itsensä heikentyvät vääjäämättömästi ajan myötä. Elämänvaihe voi olla tilapäinen, eikä se pudota toivottomaan köyhyyteen. Hyvinvointi koostuu kuitenkin monista eri osa-alueista ja siinä on paljon eri ulottuvuuksia. Hän kuitenkin tiedostaa, että ihailun kohteena on todennäköisesti hyvinvoiva perhe. – Lapsille halutaan tarjota erilaisia virikkeitä ja harrastuksia, mikä synnyttää aikataulutettua elämää. Alueellisia eroja Voisi helposti kuvitella, että perheiden hyvinvointi kasaantuu paikkakunnille, joissa on paljon erilaisia palveluita ja mahdollisuuksia. Tietoa on kerätty lasten vanhemmilta ja lasta hoitaneelta terveydenhoitajalta. – Pienituloisuuskaan ei automaattisesti tarkoita huono-osaisuutta. – Tänä päivänä puhutaan paljon lapsilähtöisyydestä sekä palveluissa että perheen kasvatuksessa. Enemmistö pikkulapsiperheistä voi hyvin. Päivähoitoon tuleva lapsi saattaa esimerkiksi olla maanantaisin nälkäinen
Ryhmissä voidaan keskustella erilaisista teemoista, ja mukaan voidaan kutsua eri alan asiantuntijoita. Vai onko lapsi riesa ja häiriötekijä, jonka ei tule näkyä ja kuulua. – Meillä on samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joilla on samat riskit, mutta kaikilla ne eivät kuitenkaan toteudu. Isä oli ajatellut, että hän ei halua olla tämänkaltaisen järjestelmän kanssa missään tekemisissä eikä halunnut laittaa lastaan varhaiskasvatuksenkaan piiriin, Lammi-Taskula kertoo. – Kun lapsistrategiaa valmistellaan, siinä tulee olla kokonaisvaltainen ote. 8 Teema TEEMA Perhepolitiikan keskeisiä peruspilareita ovat pikkulapsiperheiden perhevapaat, tulonsiirrot sekä palvelut, joita tulisi ajatella kokonaisuutena. Perheen hyvinvointia parantaa, jos vanhemmat kykenevät jakamaan vastuuta keskenään sekä auttamaan arjessa toisiaan. Ilman luottamuksen syntymistä, vastaaviin palveluihin saatetaan suhtautua epäilevästi. – Perhekeskus sovittaa yhteen nykyisten kuntien ja kuntayhtymien sekä järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa. Lapsen hyvä vuorovaikutus vanhempien kanssa on yhteydessä moniin positiivisiin asioihin ja suojaa lasta pahoinvoinnilta. Jokaisella on oikeus valita. Jos suhde neuvolaan on myönteinen, perhe pystyy myöhemmin ottamaan helpommin vastaan esimerkiksi perhetyöstä tarjottua apua. – Matalan kynnyksen perhekeskukset ovat varmasti eri paikkakunnilla hyvin erilaisia. Vertaistuen tarve Pikkulapsiperheiden vanhemmilla on huomattu olevan suuri tarve vertaistukeen. – On pyritty vaikuttamaan siihen, että eri alojen ammattilaiset tekisivät entistä vahvemmin yhteistyötä keskenään, etteivät perheet joutuisi selittämään asioitaan monessa eri paikassa eri työntekijöille. LAPE-hankkeen myötä on käynnistetty myös uusia perhekeskuksia. Perhekeskuksen työntekijät tekevät työtä tiiviisti yhdessä, jolloin jokainen lapsi ja perhe saavat tarvitsemansa tuen nopeasti ja joustavasti. Viime vuosien kehittämistyössä seurakunnat on pidetty koko ajan mukana. Perhekeskuksia on ollut Suomessa jo pidemmän aikaa, mutta niiden toimintaa on LAPE-hankkeessa kehitetty ja yhtenäistetty. Ihmisiä askarruttavista aiheista tarjoillaan keskustelun pohjaksi faktatietoa. – Jos ihmisillä on tarve keskustella ja pohtia rokotuksiin liittyviä asioita, niihin liittyy joitain huolia. Onko hienoa ja ihanaa, että yhteiskunnassa on lapsia. Hyvänä esimerkkinä Lammi-Taskula mainitsee loppuvuodesta pinnalla olleet lasten rokotukset. – Perheille tarjotut palvelut ja tuki auttavat vain silloin, jos vanhempi itse haluaa tulla tuen piiriin. Entistä parempaa palvelua Suomen neuvolatoiminnalla ja varhaiskasvatuksella on pitkät perinteet, joiden perheitä tukevaa vaikutusta on pyritty entisestään parantamaan. Tutkimuksen toinen tärkeä tehtävä on löytää ne suojaavat tekijät ja mekanismit, jotka estävät riskien todentumista. Olisi hyvä pohtia, mitä lapset meidän kulttuurissa merkitsevät ja mitä lapsista yleisesti ajatellaan. – Seurakuntien lapsija perhetyön pitkä perinne on pyritty hyödyntämään perheiden parhaaksi. Perhekeskuksien toimintaa on kehitetty kaikissa maakunnissa. Neuvolan rooli on erittäin tärkeä. Joissain kunnissa työtä on tehty jo pitkään, mutta nyt keskuksiin on tullut mukaan muitakin toimijoita. Suomessa murrosikäisten nuorten kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat lisääntyneet. – Haastatteluissa tuli esiin erään isän kokemus neuvolan jonkinlaisesta kielteisestä suhtautumisesta perheeseen. Perhekeskuksissa vanhemmat pääsevät keskustelemaan huolistaan muiden vanhempien kanssa ja saavat aiheesta myös tutkittua tietoa. Tutkimuksen antia Tutkimuksissa nousee tavallisesti esiin aiheeseen liittyviä ongelmia ja epäkohtia. Netistä voi löytää myös vertaisryhmiä ja mielenkiintoisia keskusteluja, mutta netissä tarjoiltu tieto ei ole välttämättä oikeaa. Aina ei ymmärretä, että nuorten vanhempien elämä voi nyt olla erilaista. – Omia vanhempia ja heidän neuvojaan varmasti arvostetaan, mutta kahden sukupolven välillä saattaa olla jännitteitä. Nykyään tietoa on paljon saatavilla, ja tuoreille vanhemmille on luonnollista etsiä sitä netistä. Yhteistyötä kunnallisten palveluiden kanssa on pyritty tiivistämään. Niitä on kuitenkin vaikeampi löytää, sillä rekisterit ovat yleensä ongelmakeskeisiä, Lammi-Taskula harmittelee. Perhekeskus on palvelujen kokonaisuus, joka sisältää lapsille ja perheille suunnatut hyvinvointia, terveyttä, kasvua ja kehitystä edistävät sekä varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskukset ovat loistava esimerkki lasten ja perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten yhteistyöstä. Neuvolan lisäksi saman katon alla voivat olla esimerkiksi varhaiskasvatus, erilaiset järjestöt, seurakunta ja sosiaalityö. Vanhemmuuden tuen yksi ulottuvuus on parisuhteen toimivuus. On tärkeää, että he pääsevät tapaamaan samassa tilanteessa olevia ihmisiä, vaihtamaan kokemuksia ja saamaan tukea omalle vanhemmuudelleen. – Perhekeskuksissa ryhmää vetää aina oman alansa ammattilainen. Toisaalta hyvinvoinnin riskitekijät ovat olleet jo pitkälti tiedossa ennen tutkimustakin. Mihin tietoon lopulta luotetaan, ja mitä otetaan vastaan, sitä ei voi kukaan hallita. Tilanteet ja tapa kasvattaa lasta muuttuvat. Siksi vertaisryhmät ovat tärkeä palanen kokonaisuutta. Perheen ensimmäisen lapsen kohdalla palvelun järjestäjään saattaa syntyä tiiviskin suhde. Tähän johtavat merkit ovat nähtävissä jo päiväkodissa, ehkä neuvolassakin.. Joitain suojaavia tekijöitä on kuitenkin tunnistettu. Vanhempiin on tärkeää luoda luottamuksellinen suhde jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä
Sukupuolistuneet käsitykset ja käytännöt pikkulapsiperheissä Suomessa, 2007. Tutkimushanketta koordinoi Jyväskylän yliopisto. 9 Teema KUKA JOHANNA LAMMI-TASKULA Tutkimuspäällikkö, Terveydenja hyvinvoinnin laitos VTM, Helsingin yliopisto. Vastaa Suomen Akatemian rahoittamassa CHILDCARE-hankkeessa (2015–2020) THL:n osuudesta. Sosiologian alaan kuuluva väitöskirja Vanhempainvapaata isille. Sosiaalija terveydenhuollon perusteet -kirja, Sanoma Pro, 2011 TEEMA
– Joku saattaa pahastua siitä, että hän on esimerkiksi yksinhuoltajana leimattu huonommaksi vanhemmaksi. – Meillä on varhaiskasvatuksessa ja koulussa erittäin osaavaa henkilökuntaa, mutta heidän jaksamisensa on äärirajoilla. LTH-tutkimus on kehitetty ja käynnistetty osana Lapsija perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE). Tutkijan näkökulmia Lammi-Taskulan omaa tutkimusaluetta on erityisesti työn ja perheen yhteensovittaminen. Pelkkä riskitekijöiden havaitseminen ei auta, jos apua ei löydy. – Pienten lasten vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus sovittaa työ ja perhe yhteen siten, että vanhemmille jäisi riittävästi aikaa perheelle, mutta samanaikaisesti heillä olisi riittävästi rahaa arjen hankintoihin. Se kohdistuu vuorotellen 3–4-kuukauden ikäisiin vauvoihin ja 4-vuotiaisiin lapsiin perheineen. Riskitekijöiden kartoittaminen ei tarkoita sitä, että kyseisessä ryhmässä kaikki olisivat jotenkin muita huonompia, Lammi-Taskula muistuttaa. On tärkeä tiedostaa riskitekijät, jotka heikentävät perheiden hyvinvointia. Jos eriarvoisuus halutaan pysäyttää, tämä on tärkeä asia, josta tulee pitää huolta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella hankkeen koordinaatiosta vastaa Lapset, nuoret ja perheet -yksikkö. Työelämän perheystävällisyys onkin yksi hänen työnsä tärkeimpiä tavoitteita. LAPE-muutosohjelmassa etusijalla ovat lapsen etu ja vanhemmuuden tuki. Peruspalveluja vahvistetaan ja siirretään painopistettä ehkäiseviin palveluihin ja varhaiseen tukeen. Tutkimus toteutetaan joka toinen vuosi. LAPE-muutosohjelmaa johtavat sosiaalija terveysministeriön sekä opetusja kulttuuriministeriö. Uupunut ei kykene auttamaan ketään.. Tarvitsemme riittävästi työntekijöitä sekä pienempiä lapsiryhmiä, etteivät työntekijät uuvu. LAPE-muutosohjelman toimeenpanon tuesta vastaa THL. Vaikka tiedetään, että esimerkiksi yksinhuoltajuus, monilapsisuus tai työttömyys nostavat perheiden köyhyysriskiä, kaikki edellä mainittuihin ryhmiin kuuluvat perheet eivät välttämättä ole köyhiä. 10 Teema TEEMA LAPSIJA PERHEPALVELUIDEN MUUTOSOHJELMA (LAPE) Hallituksen Lapsija perhepalveluiden muutosohjelma –kärkihankkeessa tavoitteena on nykyistä lapsija perhelähtöisemmät, vaikuttavammat, kustannustehokkaammat ja paremmin yhteen sovitetut palvelut sekä toimintakulttuurin uudistaminen. Molempiin tarvitaan riittävän monialaista yhteistyötä. Tutkijoilla on kuitenkin vastuu omista sanoistaan, miten he asioista kertovat. Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, www.thl.fi/fi Leimaantuuko tuen tarvitsija. Lasten terveys, hyvinvointi ja palvelut (LTH) -tutkimus tuottaa monipuolista ja säännöllistä seurantatietoa pienten lasten ja perheiden terveydestä, hyvinvoinnista, palveluiden käytöstä ja palvelukokemuksista. Tutkijana Lammi-Taskula on erityisen huolissaan eriarvoistumisen vaikutuksista. Sen ehkäisemiseksi olisi keskityttävä havaitsemaan jo pienten lasten mahdolliset ongelmat sekä pohtia, minkälaisella tuella huolestuttava kehitys voitaisiin pysäyttää. Riskitekijöiden kartoittaminen on yhteiskuntapoliittisesta tärkeää tietoa, jonka tulisi vaikuttaa poliittisiin päätöksiin lapsivaikutuksia arvioitaessa. Ryhmäkoot ovat sekä varhaiskasvatuksessa että kouluissa liian suuria. Myös koulua ja varhaiskasvatusta kehitetään tukemaan lapsen hyvinvointia. – Tutkijat eivät kuitenkaan kykene hallitsemaan, miten tuloksia kommunikoidaan julkisuudessa ja millaisia otsikoita niistä kirjoitetaan
Sydänsuruista riutuva nuori kuuntelee ja laulaa erilaisia lauluja kuin kouluaan aloitteleva innokas ekaluokkalainen. Hän ansaitsee tulla kohdatuksi musiikin ja kielen tasolla omana itsenään. Musiikin ja laulujen tehtävä on palvella ihmistä. Musiikki on taiteenlaji, joka koskettaa meitä ihmisiä kohdusta saattohoitohuoneen hämyyn asti. Kaikkea ei tarvitse säilyttää, muuten uuttakaan ei voi kasvaa tilalle. Seurakuntien päivänavauksissa olen toisinaan pysähtynyt miettimään virsivalintoja. Lauluvalinnat eivät ole yhdentekeviä ja niillä viestitään seurakunnan roolista laajemmassakin mittakaavassa. Lapsi omaksuu helpommin itsensä kokoisia lauluja. On myös haastavaa löytää kankeille virsille harjoitteluaikaa hektisen koulutyön lomassa. Ihminen innostuu tai liikuttuu erityisesti aihepiireistä, jotka hän kokee omakohtaisiksi. Niin pitääkin olla. Kielimuuri ei ole esteenä, sillä musiikin estetiikasta nauttimiseen ei tarvita sanoja. Lapsi ansaitsee itsensä kokoisia lauluja. Samalla on myös uskallettava päästää irti osasta lauluja. Hengellinen slangi, jonka me aikuiset tunnistamme, ei ole lapsille lähtökohtaisesti tuttu – varsinkaan näinä päivinä. Lapsen kokoinen laulu MARIA VIITASAARI Kirjoittaja on musiikkiluokanopettaja, KM, lastenmusiikin säveltäjä taiteilijanimellä Portaankorva. Hengellisessä lastenmusiikissa pätevät samat ohjenuorat kuin muussakin musiikkikasvatuksessa. 11 Teema Valitessani lapsille lauluja olen pyrkinyt muistamaan myös ylisukupolvisen yhteyden. Ilolla olen huomannut seurakuntien tarttuneen jo vuosikymmenten ajan vahvasti muskaritoimintaan ja muokanneen siitä seurakunnan hengellistä kasvua tukevaa toimintaa. Lapsen ajattelu ja musiikillinen ymmärrys ovat yksilöllisiä, mutta pääpiirteet noudattelevat kaikille musiikkikasvattajille tuttuja portaita. Opettajana olen myös miettinyt, kuinka lapsi mieltää toukomettiset, verellä puhdistamiset tai synnin ikeet. Hän ansaitsee tulla kohdatuksi musiikin ja kielen tasolla omana itsenään.” KOLUMNI. Pelkkä sanoituksen sopivuus ei ole tae hyvästä hengellisestä lastenlaulusta, eikä toisinpäin. Meillä on paljon hengellistä musiikkia, joka kestää hyvin aikaa. Jumalan kämmenellä, Suojelusenkeli, Maa on niin kaunis ja Körö, körö kirkkoon kantavat edelleen sekä lasta, hänen vanhempiaan että heidän vanhempiaan. Kaiken säilöminen ei ole mahdollista. Muskaritoiminnassa perheitä ja pieniä lapsia kohdataan juuri sillä lapsen kokoisella musiikilla, joka korostaa lapsen erityisarvoa kasvavana ja aikuisen huolenpidosta riippuvaisena taimena. Myös laulustossa on lupa "konmarittaa". On kannattavampaa lähestyä lasta musiikilla, johon hänellä on mahdollisuus osallistua myös toimijana – kohteena olemisen sijaan. Parhaimmillaan kaunis laulu muuttuu tekstin ansiosta vieläkin enemmän sielua koskettavaksi. Kokeeko lapsi laulun jollain lailla itselleen tärkeäksi – innostaako tai lohduttaako se. Vaikka virsiperinteen siirtäminen on varmasti yksi kanttorikunnan kulmakivi, se ei ole täysin ongelmaton lapsen kokemuksen kannalta. Pystyykö lapsi laulamaan melodian. Ovatko laulun sanat lapselle ymmärrettäviä. KUKA Lapsi ansaitsee itsensä kokoisia lauluja. Ei ole sattumaa, että lapsille suunnatut laulut ovat usein yksinkertaisempia ja lyhyempiä kuin aikuisille suunnatut lajiversiot. Musiikin avulla lapsen oikeus turvalliseen hengelliseen traditioon saa syvän ja lohtua tuovan elementin. Ne sopivat hänen suuhunsa vaivatta. Harjaantumattoman oppilaan ääniala ei usein riitä kaksiviivaiseen oktaavialaan, isoista intervallihypyistä puhumattakaan. Kirkkomuskarikirjat, koulutetut vetäjät, tavoitteellinen toiminta ja hyvät toimintaolosuhteet kertovat sekä perheiden että seurakunnan arvostuksesta. On tärkeää vaalia hengellisen musiikin kulttuuriperintöä niiltä osin kuin sen merkitys on ymmärrettävää ja samaistuttavaa. Muskarissa kaikille tilaa riittää ja kaikille paikkoja on. Hyväkään sanoma ei kanna, jos laulu on liian vaikea omaksuttavaksi tai se on muuten vaikea toteuttaa
Muiden muassa tutkija Justin Barrettin mukaan lapselle on luontaisempaa ajatella näin. Lapsen täytyy saada pohtia niitä ja huomata, etteivät konkreettisen maailman ulkopuolella olevat asiat ole pelottavia tai vääriä. On siis ihan sallittua pähkäillä ja ihmetellä, missä minä olin ennen syntymää, ovatko kivet elossa ja mistä maailma on tullut.” Aitlahti lisää, että myös ihmissuhteisiin liittyvät kysymykset ovat lapselle olennaisia – esimerkiksi miksi joku ei pyytänyt anteeksi toimittuaan väärin. Missä piilee yksilön arvo. Mutta jos aikuisten suhtautuminen on torjuvaa, lapsi voi menettää intuition, jonka avulla hän näkee asiat pintaa syvemmälle. ”Kristillisessä kasvatuksessa vuorokauden ja vuoden kiertoon sisältyy hetkiä, jotka ilmentävät ihmisen hengellisyyttä ja auttavat tuomaan niitä esiin”, Anita Ahtiainen sanoo. Aitlahden mukaan kysymykset on etsittävä paitsi vanhemman myös lapsen maailmasta. Nimenomaan yhteys on Anita Ahtiaisenkin mukaan avainsana kristillisessä kasvatuksessa. Olennaista on myös kiitollisuus, pyhyys ja pyhän taju, oikean ja väärän ulottuvuudet sekä nöyryys – eli ymmärrys omasta pienuudesta. Kaipuu yhteyteen liittyy hengellisyyteen vahvasti: meitä ei ole heitetty yksin tähän maailmaan, vaan olemme yhteydessä toisiimme ja maailman luojaan. Hyvän tekemisellä on vaikutusta, ja lapsi osaa toteuttaa rakkautta ja hyvyyttä. Mutta kuinka nivoa hengellisyys osaksi perhe-elämää. 12 Teema TEEMA JA PERINTEITÄ Lapsi kasvaa kristittynä ensisijaisesti kotona. Spiritualiteetilla on silti sijansa esimerkiksi leikeissä ja kaverisuhteissa. Me voimme vanhempina ja työntekijöinä tukea lapsessa luottamusta siihen, että hän pystyy tekemään hyvää ja olemaan hyvä lähimmäinen”, Aitlahti sanoo. ”Toisaalta pienikin on niin iso, että hän voi valita hyvän ja tehdä hyviä asioita maailman ja muiden ihmisten puolesta. ”Meidän mielestämme hengellisyydessä on kyse asiasta, joka on lapsessa olemassa luontaisesti. ”Meidän pitää osata keskustella lapsen kanssa ja uskaltaa tarttua kysymyksiin, joihin ei löydy suoria vastauksia. ”Kult. Ahtiainen lisää, että hengellisyys on ensinnäkin luottamusta siihen, että maailma on pikemminkin luotu kuin syntynyt itsestään ja että joku pitää sitä yllä. Millaista tukea vanhemmat kaipaavat kristilliseen kotikasvatukseen. TEKSTI Sinimaaria Kangas KUVAT Roni Tinell ja Sinimaaria Kangas Yhdessä pähkäilyä ”Ensin on hahmotettava, mistä kristillisessä kasvatuksessa on oikein kyse ja löydettävä arjesta siihen liittyvät asiat”, sanoo pastori Anita Ahtiainen, joka on kollegansa Kaisa Aitlahden kanssa kirjoittanut artikkelin aiheesta kirkon tuoreeseen tulevaisuusselontekoon. Millä eväillä näihin tavoitteisiin voi pyrkiä. Lapsi kun ei välttämättä puhu hengellisyydestä ainakaan kristinuskon termein. ”Ja on hyvä, että se ”joku” on yleensä lapsen mukaan turvallinen ja elämää kannatteleva eikä paha tai vihamielinen.” Kaisa Aitlahden mukaan lapsi omaa tämän herkkyyden uskonnollisesta ja kulttuurisesta kontekstista riippumatta. Luontainen spiritualiteetti ei tietenkään ole tietynlaista kristillistä uskoa vaan herkkyyttä ja kykyä tarttua elämän suuriin kysymyksiin – sen syvyystasoon”, Aitlahti sanoo
Esimerkiksi iltarukouksen voi tehdä heille tärkeäksi se, että tapa tukee lapsen hyvinvointia. ”Se on hyvä ja kaunis kertomus, täynnä valoa ja rakkautta, ja se vahvistaa osaltaan lapsen hengellistä identiteettiä. Se on vakuutus siitä, ettei sinun tarvitse itse pärjätä. He ovat jaksaneet uskoa siihen, että vaikka tänään on kammottava päivä, siinäkin on jotain pyhää ja tärkeää, elämä jatkuu ja me selviydymme.” Hiljentymisestä ennen ateriaa yleinen käytöntö. Aitlahden mukaan kristillinen spiritualitteetti antaa oivan mahdollisuuden katsoa asiaa toiselta kannalta: olet arvokas, koska olet olemassa. Rukouksen kieli saattaa olla myös maalaamisen kieltä. Kieltä käytetään vuorovaikutukseen. Joillain alueilla kaste on jo Ahtiaisen mukaan se harvinaisempi vaihtoehto. Vanhempien on myös tärkeä miettiä, nähdäänkö yksilön arvokkuus pelkästään suoritusten kautta. ”Ja kristinuskossa on vielä se särmä, ettei elämän tarkoitus tyhjenny hyvinvointiin maanpäällä. Hengellisillä kysymyksillä ja ulottuvuuksilla elämään löytyy mieli ja merkitys. Sanat ovat usein tärkeitä, mutta yhtälailla hiljaisuus voi olla rukous”, Aitlahti pohtii. Kasteessa on kysymys armosta. Se ei ehkä istu yhtä hyvin suomalaiseen yksityisyyteen kuin iltarukous. ”Ehdotin esimerkiksi poikani jalkapalloleirillä muille huoltajille, että olisimme kaiken puuhan keskellä hetken hiljaa ennen ruokailua. Raamattu on täynnä ihmisiä, jotka on selviytyneet hurjista tilanteista. TEEMA. Se ei siis ole kristillisen kasvatuksenkaan perimmäinen tavoite. Nimenomaan yhteys on Anita Ahtiaisenkin mukaan avainsana kristillisessä kasvatuksessa. Ahtiaisen mielestä meidän ei tulisi vaalia monien katsomusten keskellä pelkästään ruokarukousta tai kristillistä kasvatusta. Vielä jokin aikaa sitten kastamattomot lapset olivat kulttuurissamme pieni vähemmistö. Kastamisen rooli on kuitenkin muuttunut parissakymmenessä vuodessa rajusti etenkin pääkaupunkiseudulla. Rukoilu on uskonnoissa ylipäätään keskeinen taito, joka opitaan tai opetellaan”, Ahtiainen sanoo. Niinpä on vaikea kuvitella, ettei kristitty ihminen yhtään ymmärtäisi edes rukouksen ideaa. Minusta sellainen tapa tukee sekä niitä, jotka haluavat lausua rukouksen hiljaa mielessään että kaikkia muitakin.” Kaipuu yhteyteen liittyy hengellisyyteen vahvasti: meitä ei ole heitetty yksin tähän maailmaan, vaan olemme yhteydessä toisiimme ja maailman luojaan", sanoo Kaisa Aitlahti. Se sopii hirveän hyvin tukemaan tätä. Niin tehtiin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Vanhempien ja kummien kannattaa kertoa tätä kertomusta yhä uudelleen.” Kummius painuu Aitlahden kokemuksen mukaan usein unohduksiin kasteen jälkeen. Lapselle ei ole useinkaan selvää, ketkä hänen kumminsa ovat. ”Mitä me pidämme pienten lasten pelissä tavoiteltavana. Jos halutaan olla vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa, on osattava rukoilla. ”Iltarukous osuu päivärytmissä siihen hetkeen, jolloin halutaan rauhoittua ja katsellaan päivää taaksepäin. ”Kristittyjen pitää jakaa ajatusta kasteesta ja toisaalta yhtä lailla hyväksyä se, etteivät jotkut sitä halua”, hän pohtii. Niinpä olisi tärkeä pitää heidät mukana puheissa: että nämä ovat sellaisia ihmisiä, jotka kantavat sinua mielessään, sydämessään ja rukouksissaan. Joku kutsuu sitä sinnikkyydeksi ja joku toinen taas lahjaksi saaduksi uskoksi.” Hyvinvointi voi Kaisa Aitlahden mukaan kuitenkin osaltaan motivoida kasvattajia. On olemassa myös mystinen ulottuvuus, joka ylittää kaiken mitä meillä on tässä ja nyt. ”Osalle vanhemmista on tärkeää, että lapsi voi itse tehdä päätöksen kasteesta myöhemmin, mutta kyllähän aikuiset tekevät väistämättä monia valintoja lapsen puolesta. ”Kristillisen spiritualiteetin vahvuuksia on myös epäonnistumisista selviäminen. Rukous voi olla sisällöltään esimerkiksi sanoja, laulu tai kosketus. Pöytärukous on meillä harvinaisempi yleisenä tapana. ”Kristinusko on ikään kuin kieli. Myös yleinen käytäntö hiljentymisestä ennen ateriaa tukisi kristittyjä. 13 Teema tuurissa ylipäänsä on tärkeää pitää yllä merkitystä: huomioida juhlat ja sisällyttää päivärytmiin hiljentyminen.” Kristilliseen kasvatukseen liittyy Ahtiaisen mukaan väistämättä myös materian ja henkisyyden vastakkainasettelu: jos lähdet hengellisen kasvatuksen tielle, hyväksyt sen, ettei materialismi ole ainoa eikä riittävä asia elämässä. Siihen liittyy mahdollisuus toivoon myös vaikeuksien, kivun ja sairauden keskellä. Mikä merkitys rukouksella on kristillisessä kotikasvatuksessa. Että lapsi on nopea ja tekee maaleja vai sitä, että hän osaa tsempata ja kannustaa muita”, Aitlahti pohtii. Vaikkapa jääkiekkopeli voi olla tärkeä kristillinen kasvatustilanne. Kasteen myötä annetaan lahjaksi vapautta. Materialla pystyy lopulta saavuttamaan vain osan hyvinvointia. On vaikea nähdä, miksei tätä lahjaa voisi antaa hyvillä mielin, varsinkin jos vanhemmat pitävät sitä itse hyvänä asiana.” Kaste – tai jokin muu tapa juhlia lapsen syntymää – tarjoaa Kaisa Aitlahden mielestä herkullisen kertomuksen siitä, kuinka lapsi toivotettiin tervetulleeksi perheeseen ja yhteisöön: keitä tilaisuudessa oli mukana, kuka kuivasi vauvan pään, mitä syötiinkään ja mitä hassua tapahtui
”Rakkaus”, Aitlahti sanoo. Aitlahti lisää listaan vielä uteliaisuuden. Eivät ne löydy, jos niiden lähelle ei koskaan viedä.” Kodin ja kaiken kristillisen kasvatuksen ydin on Ahtiaisen mukaan siinä, että lapsi saatetaan kosketuksiin Raamatun ja kirkon kanssa. Jos korjaan ihmisiä koko ajan, tilanne menee absurdiksi, koska kukaan ei enää ymmärrä mitä tarkoitan. Meidän aikuisten pitää vain hoksata, missä kohdissa lapsi huomaa pyhän ja vaalia hänen löytöään – että tässä on jotain erityistä”, Kaisa Aitlahti sanoo. Porttina pyhään voi toimia vaikkapa kynttilän sytyttämisen. Kun aikuiset kiinnostuvat niistä ja ovat avoimia keskusteluun, vuoropuhelu rikastuttaa koko perhettä. Mistä pyhän kokemus syntyy lapselle. Hänen mielestään aikuinen voi tukahduttaa lapsen kokemuksen pyhästä helposti, jos hän ei arvosta sitä. Ahtiainen pohtii millainen yhteys ihmisiin syntyy, jos heidän ei anneta puhua kuten heillä on luonnostaan tapana. Mikä sitten on luovuttamatonta kristillisessä kasvatuksessa. Voimme antaa lapselle vain välineitä käsitellä asioita. Tyypillisin ja tehokkain tapa on naureskelu. ”Yhdysvaltalainen psykologi Lisa Miller sanookin, että hengellisyys voi toimia suojaavana voimana esimerkiksi päihteitä vastaan, jos lapsi tai nuori kokee itse yhteyttä tuonpuoleiseen. Teemat ovat ihan samoja – esimerkiksi varjeluksen pyytäminen – mutta ilmaisutapa voi olla toinen. Digitaalisuus tukee nimenomaan kodeissa tapahtuvaa kristillistä kasvatusta – niitä tilanteita, joissa lapsen esittämästä kysymyksestä lähtee liikkeelle keskustelu.” Ahtiainen muistuttaa, että viestinnän kannalta logoilla ja brändeillä on lapsille ja perheille yllättävän suuri merkitys. ”Eli yhtä lailla innokkaan kristillisen kasvattajan pitäisi malttaa antaa lapselle tilaa. Lapsen kanssa ihmetellen vanhemmalle voi avautua aivan uusia maailmoja ja ajattelemisen aiheita. Kynttilä kantaa mukanaan monia tasoja, mutta niitä ei tarvitse Aitlahden mielestä tujauttaa lapselle saman tien. ”Ajattelen, että lapsi kokee sen itsestään ihmetellessään esimerkiksi upeaa tähtitaivasta tai pupun jälkiä hangella. ”Jos keskitämme viestinnän niille ihmisille, jotka tulevat mukaan kirkon toimintaan ja osallistuvat tiettyyn tapahtumaan tiettyyn aikaan, kohderyhmä jää aika kapeaksi. Verkossa pitää olla myös oppimispelin kaltaista kehittävää sisältöä”, Anita Ahtiainen sanoo. Niinpä tiedon pitäisi olla digitaalisen ilmaisutavan mukaista, sillä nettiin ei voi siirtää printtiin tehtyä tekstiä sellaisenaan. ”Toivomme että nämä brändit tulisivat tutuiksi lapsille mahdollisimman monessa seurakunnassa ja he osaisivat yhdistää ne paikkaan, jossa ihmetellään Jumala-asioita ja joka auttaa tekemään hyvää toisille.” Heittäydy vuoropuheluun Pyhyys ja pyhän taju ovat hengellisyyden ydinaluetta. Mutta vaikka ihminen tarvitsee muitakin elementtejä, kaiken tiedon pitää löytyä helposti verkosta. 14 Teema TEEMA Digi tukee kotikasvatusta Mitä haasteita kirkollinen kieli tuo perheille. ”Lapsen tuominen niiden lähelle on yhteisen tradition jakamista ja Jumalan erityisen pyhyyden äärelle kutsumista. Mistä pyhän kokemus syntyy lapselle?. ”Miten laajalle me haluamme materiaalin leviävän?” Kaisa Aitlahti kyselee. ”Ja yhteyden kokemus. ”Esimerkiksi 80-luvulla lastenohjaajille sanottiin, ettei Raamatun kertomuksia saa koskaan sanoa tarinoiksi. Hengellinen turvallisuus on myös tärkeää: että lapsi tai nuori uskaltaa kyseenalaistaa asioita”, Ahtiainen sanoo. Emme voi tietää lopputulemaa – minkä tien lapsi lopulta kulkee. Kristillisessä perinteessä siihen liittyy myös rukousnäkökulma. Ihmiset eivät kiinnostu pelkästään aiheista, jotka he ymmärtävät vaan näkevät vaivaa opetellakseen mitä ihmeellisimpiä asioita”, Anita Ahtiainen sanoo ja lisää sitten: ”Toisaalta: jos asiat on pakko sanoa oudosti, herää kysymys, liittyykö niihin mitään muuta kuin kummalliset sanat.” Kaisa Aitlahden mukaan seurakunnan työntekijät luovat nykyisin sanoitusta yhdessä ihmisten kanssa esimerkiksi kastetoimituksissa. Kirkon tulevaisuusselonteko 2018 (toim. Kieli on muuttunut niin, ettei useimmille ihmisille tarinan ja kertomuksen erolla ole mitään merkitystä.” Digipalvelut ovat muuttaneet seurakuntien viestintää kieltäkin enemmän. Toisaalta joissakin kodeissa kristillistä perinnettä pidetään niin vahvasti esillä, että lapsen on jo vaikea elää arkea ja ymmärtää ihmisiä, jotka eivät katso kaikkea kristillisyyden kautta. Hän pystyy itse vähitellen rakentamaan ja yhdistelemään asioita. Vai syntyykö sitä laisinkaan. Niinpä Lastenkirkossa on lähdetty nostamaan esiin Päkää ja Pulmua. Toisaalta varsinkin pienet lapset arvostavat hänen mukaansa suuresti ei-digitaalisia hetkiä. Mutta jos hengellisyys tuodaan hänelle ulkoapäin pakotettuna asiana, se ei auta”, Kaisa Aitlahti huomauttaa. Jarmo Kokkonen) INFO Pyhyys ja pyhän taju ovat hengellisyyden ydinaluetta. ”Kieli muuttuu ja uudistuu joka puolella. Tarina kun viittaa kielellisesti siihen, ettei sisältö ole totta.” ”Nyt olen päättänyt antaa periksi. ”Ne ovat tärkeitä, koska monet hakevat kaiken informaation ensisijaisesti verkosta. Iltahetkeen tuo rauhaa, kun voi tarttua kirjaan tai lehteen ja sytyttää oikean kynttilän. ”Kristinuskon erityinen pyhyys löytyy kuitenkin kasteesta ja ehtoollisesta, meidän sakramenteistamme”, Anita Ahtiainen muistuttaa. Meidän pitää hyväksyä se, että ihmiset käyttävät erilaista kieltä. Katso lasta silmiin, pidä häntä lähellä, luo turvaa”, Ahtiainen kiteyttää
15 Me tekijät Me tekijät 15 Me tekijät Me Tekijät -osiossa tapaat työstään innostuneita tekijöitä eri puolilta Suomea. Lisää sivulla 22.. 22 Pop up -pyhiksestä oiva kesätyö s. s. 16 Kirkkosuhteet tarvitsevat rakentajia s. 32 Yllättävä kaste KUVA Renja Nurmi Pop up -pyhiksissä lapset osallistuvat aktiivisesti yhteisen hetken toteuttamiseen. Ohjaajina Tuuli Jaakonaho ja Katri Malmi
Puolet ei pidä itseään hengellisenä ihmisenä. Kuulun Uskollisten joukkoon. Osa niistä on muuttumattomia vuosikymmenten takaa, ja osa on seurakuntien työlle haasteellisempia. Keskimäärin hengellisyys näyttäisi olevan muutoksessa. Ei yhtä seurakuntaa Uskollisten joukko edustaa ikähaitarin yläpäätä. Nämä ovat jäsentutkimuksessa löydettyjä tyyppejä. Irralliset puolestaan ovat nuoria ja nuoria aikuisia. Jos minulta kysytään, katson kuuluvani Irrallisiin. Se kaikki heijastuu asenteissa ja arvoissa. Irrallisten joukkoon kuuluu yhteensä puolitoista miljoonaa henkeä, ja uudet sukupolvet näyttävät kartuttavan juuri tätä ryhmää. Lähes miljoonalla suomalaisella side kirkkoon on hyvin luja ja muuttumaton. Tämä joukko muodostaa sen kirkon opille uskollisen ytimen, joka Kirjoittaja on Kiimingin seurakunnan kappalainen. Tutkimus tehtiin viime vuonna, ja se oli kolmas kerta, kun seurakuntien ja kirkon hyödynnettäväksi tehtyä Jäsen360-aineistoa kartutettiin. Keskiarvot kuitenkin peittävät taakseen paljon moninaisemmat kirkkoasenteet. Millaisia nämä ihmiset ovat, ja millainen heidän hengellinen maisemansa on. Tulevien vuosikymmenten jäsensuhdetta kirkkoon rakennetaan siinä, mitä seurakunnasta ja kristinuskosta kasvuvaiheessa opitaan ja koetaan. Nelisenkymmentä prosenttia suomalaisista sanoo, ettei koskaan rukoile. osallistuu jumalanpalveluselämään ja seurakuntien perinteiseen toimintaan. Eroaan varmoina pitävien lisäksi lähes kolmannes kirkon jäsenistä kertoo ainakin joskus ajatelleensa lähtemistä. Erilaisilla ryhmillä on hyvin erilainen suhtautuminen uskontoon, mutta myös kotiin ja isänmaahan. Tämä tieto käy ilmi Jäsen360-tutkimuksen viimeisimmästä täydennystutkimuksesta, jota varten selvitettiin 3779 vastaajan arvoja, asenteita ja suhdetta kirkkoon. Mutta mikä mahtaa olla tilanteeni 10 vuoden kuluttua. Heidän elämänvaiheensa ja urbaani elämäntapansa ovat hyvin erilaisia kuin vanhemmalla ja pienemmille paikkakunnille juurtuneella väestöllä. Kirkon jäsenmäärään kohdistuu näidenkin tutkimusten perusteella aikamoisia paineita. Entä se suurin joukko, joka yhä vankasti on jäsenyydessä kiinni; mitä he kirkolta odottavat. Irrallisten suhKirjoittaja on strateginen johtaja Insight360-nimisessä yrityksessä, joka tuottaa tutkimustietoa ja siihen perustuvaa käyttödataa suomalaisten arvoista, asenteista ja kulutustottumuksista elämän eri osa-alueilta. Kirkollisessa puheenparressa on alkanut esiintyä sellaisia käsitteitä kuin Irralliset, Avomieliset tai Uskolliset. ME TEKIJÄT Kirkkosuhteet tarvitsevat rakentajia Lähes joka kymmenes kirkkoon kuuluvista arvelee, että tulee joskus eroamaan kirkosta. Ehdottomasti.. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että seurakunnan jäsenyys ja toiminta on henkilökohtaisesti tärkeää edellä mainituista ryhmistä Uskollisille. Usein mietin, mitä annettavaa kirkolla on minulle. 16 Me tekijät Me tekijät 16 TEKSTI Jaakko Kaartinen KUVITUS Shutterstock Tulevaisuuttaan ajattelevan kirkon on syytä panostaa mahdollisimman voimakkaasti perhe-, lapsi ja kouluikäisten työhön
Neljäkymmentä prosenttia on samaa mieltä siitä, että ”Armo on minulle tärkeä teema kristinuskossa.” Alle puolet on samaa mieltä siitä, että virsilauluperinnettä tulee vaalia. Olisi luontevaa ajatella, että ihminen, joka ei koe olevansa uskossa tai uskonnollinen ihminen, siirtyy kirkon ulkopuolella. 17 Me tekijät Me tekijät 17 teen keskeistä on myös, että se jakaantuu kahteen ryhmään, joista toisessa korostuvat materialismi ja lievä arvokonservatiivisuus. Etenkin kaupungeissa nimenomaan Irrallisten ja Avomielisten ryhmiin kuuluvat ovat elämänvaiheeltaan kirkon perheja kasvatustyön kohderyhmää. Henkilökohtainen suhde kirkkoon voi kuitenkin olla hyvin etäinen, vaikka se pitääkin edelleen jäsenyyden piirissä. Mitä kirkolta odotetaan. Huolimatta maahanmuuttokeskustelussa kuuluvista kovista kriittisistä äänistä, yhä suurempi osa suomalaisista suhtautuu avoimesti kansainvälisyyteen ja näkee tänne tulevien kulttuurien rikastuttavan meidän maatamme. Mitä kirkossa sitten arvostetaan. Sekä Perinteellisten, Avomielisten että Irrallisten suhteen seurakuntien työ kohtaa samanlaisia kysymyksiä kuin vaikkapa puolueet ja järjestöt: jokaista tulisi osata puhutella omalla tavallaan. Kahdeksan kymmenestä suhtautuu Kirkollisessa puheenparressa on alkanut esiintyä sellaisia käsitteitä kuin Irralliset, Avomieliset tai Uskolliset.. Avomielisille kirkko edustaa lisäksi mahdollisuutta edistää suvaitsevaisia näkemyksiä ja tehdä hyvää yhteiskunnassa. Kristittynä itseään pitää kuusi kymmenestä, luterilaisena puolet. Mittarina tälle voi pitää esimerkiksi suhtautumista tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Irrallisistakin, joista vain 40 prosenttia sanoo olevansa kristitty, kirkkoon kuuluu kuitenkin yhä reilusti puolet. Nuo luvut ovat kiinnostavia siksi, että kirkkoonkuulumisprosentti on korkeampi kuin yksikään niistä. Suomalaisten arvomaailma on viime vuosikymmeninä liikkunut avomielisempään suuntaan. Kaikenlaiset sellaiset väitteet, joilla mitataan henkilökohtaisesti koettua sitoutumista kirkon oppiin tai omaa elettyä hengellisyyttä, jättävät enemmistön epäröivälle kannalle. Kirkkosuhde on asenteita syvempi Kun tarkastelee sitä, miten valtaosa suomalaisista kuvaa suhdettaan hengellisiin asioihin, tulokset voivat seurakunnan näkövinkkelistä olla hätkähdyttäviä. 62 prosenttia on sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevien avioliitoille tulisi olla mahdollisuus saada kirkollinen siunaus. Alle neljännes on samaa mieltä siitä, että Kirkon tulee pitäytyä entistä selkeämmin Raamatun opetukseen. Ihmiset ovat kirkossa, vaikka eivät osaa kutsua itseään uskonnollisiksi tai eivät oikein osaa arvioida, mitä armolla tai virsilauluperinteellä on tekemistä heidän kanssaan. Tällaisten asenteiden suhteen kirkon sisäinen keskustelu ei heijastele todellisuutta, jossa valtaosa suomalaisista ja myös kirkon jäsenistä elää. Alle kolmannes lukee Raamattua edes silloin tällöin. Eri mieltä on alle viidennes. Molempiin mahtuu miljoona suomalaista, jotka kokevat olevansa ainakin jossain määrin kristittyjä ja luterilaisia. Tutkimus osoittaa, että näin ei kuitenkaan ole. Perinteellisille kirkko on vakiintunut osa suomalaisuutta. Tai mitä pitäisi ajatella siitä, että kirkollisia juhlapäiviä olisi valmis kalenterista poistamaan harvempi kuin joka kymmenes. Uskovaksi tunnustautuu neljännes ja uskonnolliseksi ihmiseksi vielä harvempi. Irrallisten ja uskollisten välimaastossa ovat Avomielisten ja Perinteellisten joukot. Molempia ryhmiä yhdistää se, että kirkolla koetaan olevan hyvin vähän henkilökohtaista merkitystä. Jokaisen kohdalla tulisi kytkeytyä niihin asioihin, jotka kullekin ovat merkityksellisiä. Suvivirren laulamiseen koulujen kevätjuhlissa suhtautuu myönteisesti 80 prosenttia – eli melko suuri joukko niitäkin, joiden mielestä virsilauluperinnettä erityisesti pitäisi vaalia. Toinen ryhmä puolestaan on erittäin liberaali ja asenteiltaan avoin
Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että uskonnollisen tiedon halutaan ainakin jossain määrin siirtyvän eteenpäin.. Heistä vain harva on mitenkään kirkkovastainen. Se on kirkollisten juhlapyhien säilyttämisen ohella vahvin jäsentutkimusten paljastama viite hengelliseen todellisuuteen. Mitä läheisempi suhde kirkkoon, sitä varmemmin lapsena on saanut kristillistä kasvatusta, käynyt joulukirkossa tai oppinut iltarukouksen. Suomi on suuri maa, ja alueelliset erot ovat merkittäviä. Tämä yhteys tuntuu itsestään selvältä, mutta se on seurakuntien työn kannalta hyvin tärkeä. 65 prosenttia lapsiperheistä toivoo, että seurakunta kertoo tapahtumistaan sitä kautta. Se on jäsenlähtöisyyttä, ja siinä työnäyssä työntekijät ovat ihmisten palvelijoita. Toinen puoli kysymystä on tämä: mitkä ovat niitä ihmisten arjen asioita ja oman elämän kysymyksiä, joissa seurakunta voi merkityksellisti kohdata. Jäsentutkimusten varsinainen tarkoitus on havahduttaa pohtimaan, mitä erilaisille ihmisille seurakunnassa oikein tulisi tarjota. On myös helppo sanoa, mitä kirkon ainakin pitäisi tehdä, jotta se vastaisi suomalaisten odotuksiin. 18 Me tekijät Me tekijät 18 ME TEKIJÄT myönteisesti sairaalapappeihin. Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että uskonnollisen tiedon halutaan ainakin jossain määrin myös siirtyvän eteenpäin. Sikäli kuin puhutaan kokonaisten ikäluokkien kohtaamisesta, tämä arvojen suunta on tarpeen ottaa huomioon. Kirkon pitäisi keskittyä entistä enemmän heikompiosaisten auttamiseen ja toimia heikommassa asemassa olevien puolestapuhujana yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kirkon yksi haaste liittyy siihen, miten hyvästä työstä viestittäisiin: seurakunnan viestintään suhtaudutaan nihkeästi. Päinvastoin, kirkkoa kohtaan koetaan vaihtelevia odotuksia ja arvostuksia. Jos kotien kasvatus ohenee, kykeneekö seurakunta vaikuttamaan enemmän lapsuuden ja kouluiän vaiheissa. Suomalaisten asenteiden valossa seurakunnilla näyttää olevan liikkumavaraa innovoida ja toimia. Uskonnonopetukseen kouluissa suhtautuu kielteisesti alle viidennes väestöstä. Kristillisen kasvatuksen rajaisi vanhempien varaan vain 30 prosenttia. Jos kirkko tekee hyvää, auttaa hädänalaisia ja puhuu ahdinkoon ajautuneiden puolesta, se heijastelee onnistuneesti sellaisia moraalisia odotuksia, jotka yleisesti jaetaan. Suurin osa suomalaisista, joita kasvatustyön tulisi tavoittaa, ei mitenkään aktiivisesti harjoita hengellisyyttä, mutta näyttää pitävän tärkeinä helppoja kristillisiä perinteitä. Kristillisellä kasvatuksella on tilaa Kasvatustyön näkökulmasta erityisen kiinnostavaa jäsentutkimuksissa on se, miten lapsena omaksuttu kristillisyys heijastuu suhteessa hengellisyyteen ja asenteisiin kirkkoa kohtaan. Kyse on suurimmassa osassa Suomea edelleen lähinnä siitä, millä tavoin seurakunnat ja kirkko saa ihmisiä pysymään mukana. Jäsenkehitys ei ole luonnonlaki Jos seurakuntien jäsenyyden kysymystä tarkastelee Jäsen360-tutkimusten tiedon valossa, näyttää lähinnä siltä, että kirkossa ei ole vielä löydetty kaikkia keinoja, joilla voitaisiin kiinnittyä merkityksellisesti niiden ihmisten elämää, joille perinteinen seurakuntaelämä, siihen liittyvä sanasto ja tapa elää ja toteuttaa hengellisyyttä on jäänyt tyhjäksi. Entä kasvatustyön näkökulma. Se osoittaa, että lapsuusvaiheessa läsnäollut kristillinen kasvatus heijastuu aikuisiän suhteeseen kirkon jäsenyyteen. Kasvatustyön kohtaamissa ikäluokissa yleiset yhteiskunnalliset arvot ja asenteet ovat painottuneet liberaaliin suuntaan. Tällä hetkellä tilanne kysymyksen pohtimiselle on vielä varsin suotuisa: kirkkoon kuuluu yhä yli 70 prosenttia suomalaisista. Kasvatuksen kentän osalta kanavista eniten on auki Some. Kristillisen kasvatuksen puitteissa täytyy asettaa kysymys siitä, kuinka suuren osan perheistä sulkee työn ulkopuolelle kovin normatiivinen opillinen painotus tai uskonnollinen kieli, jota ei oikein ymmärretä. Näin haluaa seitsemän kymmenestä suomalaisesta. Seurakuntalehtiä vanhemmista lukee silloin tällöin neljä kymmenestä
Youtube on paitsi koululaisten uutismedia, myös suosituin hakukone. Tervetuloa mukaan tutustumaan uuden medianteon maailmaan! Ttila aloittaa tubessa 15.1.2019 klo 16. 19 Me tekijät Me tekijät 19 Ttilan juontajat vasemmalta Wilhelmiina Helsingistä, Miro Vihdistä, Linnea Kuopiosta, Aino Helsingistä, Tuuli Hattulasta sekä Pinja Helsingistä. Ttila lanseerataan Kirkon Kasvatuksen päivillä Jyväskylässä 8.1. Median keskiössä on aina ollut lasten ja nuorten oma sisällöntuotanto heitä kiinnostavista aiheista: milloin se on ollut kirja-arvioita, milloin eläinreportaaseja, milloin matkakertomuksia eri puolilta maailmaa. kavereista, koulusta, perheestä, tylsyydestä, kiusaamisesta ja kirkon toiminnasta – globaalia näkökulmaa unohtamatta. Ttila valloittaa tubessa! Pilottiseurakuntia on mukana kymmenkunta ja mukaan toivotaan uusia tekijöitä! Tarjoamme pilottiseurakunnille myös koulutusta median tekoon aina käsikirjoituksesta videoeditointiin asti. Seuraa lähetyksiä Youtube-kanavallamme @ttila ja sivuillamme ttila.fi. Kiinnostuneiden kannattaa olla yhteydessä Ttilan päätoimittajaan Juha Kinaseen (juha.kinanen@nuorikirkko.fi, puh. Suoran keskustelun lisäksi ohjelma koostuu etukäteen kuvatuista katsojien ja mukana olevien pilottiseurakuntien videoista. NUORI KIRKKO Mediankulutus lasten ja nuorten maailmassa on mullistunut internetin suoratoistopalveluiden aikakaudella. Tämän vuosikymmenen idolit ovat yhä useammin ensisijaisesti somejulkkiksia – tubettamisesta on tullut oikea ammatti. Vuonna 2012 ensisijaisesti verkkojulkaisuksi muuntunut Jiipeenetti luo jälleen nahkansa ja aloittaa tammikuussa tubekanavana. ollen julkaisijoidensa ensimmäinen lahja varhaisnuorisotyön 100-vuotisjuhlavuoteen "100 vuotta iloa: koululaiset kirkossa". Ttila-mediaa julkaisevat Nuori kirkko ry:n ja paikallisseurakuntien kanssa Kirkkohallituksen kasvatusja perheasiat, Kirkon viestintä sekä Suomen Lähetysseura. Kouluikäisille jo vuonna 1938 perustettu Jokapoika-media on koko olemassaolon aikansa vaihtanut muotoa ja nimeä nuorten oman ajankäytön ja kanavien mukaan. Ohjelmassa juontajat ottavat myös mukaan myös reaaliaikaisesti katsojien kommentteja ja ajatuksia. 0400 304490). Ttila tuo yhteen lapsia ja nuoria kiinnostavat asiat käsitellen niitä heille luontevalla tavalla. Viikoittain tiistai-iltapäivisin suorana lähetyksenä toimiva Ttila puhuu mm. Katri Korolainen Kirjoittaja on Nuori kirkko ry:n viestinnästä ja vaikuttamisesta vastaava johtaja ja Ttilan vastaava päätoimittaja.
Yhdessä kummin kanssa voi muistella esimerkiksi kastehetkeä: keitä oli paikalla, kenen sylissä vauva oli, mitä kaikkea muuta siellä tapahtui. Tarjoamme saaressa kahvit, mehut ja pullat sekä nuotiopaikalla makkarat. Entä 6-vuotiaat. Retkeä ovat toteuttamassa varhaiskasvatuksen pappi, varhaiskasvatuksen esimiehet, lastenohjaajat sekä kasvatustyönsihteeri. Launeen seurakunnan varhaiskasvatuksen pappi Riitta Särkiö ehdotti 6-vuotiaille yhteistä tekemistä kummin kanssa, ja näin sai alkunsa Lahden seurakuntayhtymän kasvatustyön organisoima 6-vuotiaiden kummiretki Heinäsaaren leirikeskukseen. Matka Ali-laivalla saareen kestää noin 15 minuuttia, ja jo laivamatka on ollut monelle lapselle huikea kokemus. Kutsu kuuluu – tervetuloa kummin kanssa Heinäsaareen Kaikille kyseisenä vuonna 6-vuotta täyttäville lahtelaisille kirkkoon kuuluville lapsille lähetetään postitse henkilökohtainen kutsu, jossa heidät toivotetaan tervetulleeksi kumminsa kanssa Heinäsaareen. Saaressa on mahdollisuus osallistua ohjattuun musiikkituokioon, askarrella jongleerauspalloja, tehdä kummin kanssa yhteinen kädenjälki-taulu sekä kiertää saaren luontopolkua ja pähkäillä luontorastien kysymyksiä. ”Tämä päivä on ollut ainutlaatuinen, yhteinen kokemus kummilapsen kanssa”, ”Kiva kun oli valmista tekemistä kummilapsen kanssa, yhdessäolo oli helppoa ja luontevaa, vaikka emme tapaakaan kovin usein, kun välimatka on pitkä” – tällaista palautetta olemme saaneet paljon, ja olemme kokeneet, että kummipäivällä on tärkeä rooli kummin ja kummilapsen väliselle yhteydelle. Kummipäivään osallistujille jaetaan kartta, jonka opastamana he voivat retkeillä saaressa toimipisteeltä toiselle omaan tahtiin noin 3 tunnin ajan. Myös pihan pingispöytä, frisbeegolf, jalkapallo sekä trampoliini ovat ahkerassa käytössä. Ensimmäistä retkeä päästiin toteuttamaan elokuussa 2015. Vuoden aikana kastetuille on vauvakirkot, 1–3-vuotiaille lähetetään onnittelukortit, 4-vuotiaat saavat Lapsen Raamatun ja 5-vuotiaille järjestään Raamattuseikkailu. Pisteillä voidaan myös keskustella iltarukouksesta, mieltä painavista asioista tai ihan vaan istua vilttiin kietoutuneena kappelin suurten ikkunoiden edessä – kuunnella hiljaisuutta ja ihmetellä taivaan Isän luomaa upeaa luontoa. Makkaran paistaminen luonnon keskellä on ollut usealle lapselle aivan uusi elämys, ja sitä on ollut mukava ihmetellä kummin kanssa nuotiotulen loimutessa. kummiretkelle Heinäsaareen TEKSTI Laura Kytömäki KUVAT Lahden seurakuntayhtymä. Päivän aikana Heinäsaaressa käy reilut 200 lasta ja kummia. Ja elokuun suosikkeina ovat saunominen ja uiminen. 20 Me tekijät Me tekijät 20 Lahdessa kuusivuotiaat kutsutaan TEKSTI Sanna Yli-Koski-Mustonen KUVAT Sirpa Päivinen ME TEKIJÄT Jo neljänä peräkkäisenä vuotena toteutettu retki on huippusuosittu. Vuoden 2014 syksyllä varhaiskasvatuksen tiimissä pohdittiin, miten tavoittaa eri ikäiset lapset entistä kattavammin. Rauhoittumista alttareiden äärellä Saaren kappeliin on rakennettu pieniä hiljentymisalttareita, joissa jokaisessa on pieni taulu tarvittaessa helpottamaan jutusteluun alkuun pääsyä