vuosikerta 4/15 Palautekeskustelu perheterapeuttisena interventiona Dialoginen kohtaaminen lastenpsykiatrisen palvelujärjestelmän kehittämisessä Voimavarakeskeinen oppilasja perhetyö koulun sosiaalityön arjessa Mitä voi vuodessa oppia. 1 1 Suomen Mielenterveysseura 31. Kokemuksia lyhyestä perhekeskeisen työotteen koulutuksesta PeTe_042015_20151123_FINAL_.indd 1 27.11.2015 8.53
040 6791 501 perheterapialehti@mielenterveysseura.fi Julkaisija: Suomen Mielenterveysseura Kustantaja: SMS-Tuotanto Oy 31. vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino: Forssa Print Painosmäärä: 2 200 kpl Ulkoasu: Bond Taitto: Pirta Mikkola Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsenlehti. alv 24 %) Digilehden vuosikerta 24 € (sis. 040 653 2895 mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerta 36 € (sis. alv 10 %) Irtonumero 9 € (sis. alv 10 %) Kestotilaus 34 € (sis. alv 10 %) Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille 28 € (sis. vuosikerta | Joulukuu 2015 Vastaava päätoimittaja: Kristian Wahlbeck Päätoimittaja: Aarno Laitila Toimitussihteeri: Samuel Salovuori Toimitusneuvosto: Jukka Aaltonen Tapio Ikonen, puheenjohtaja Päivi Kangas Ritva Karila-Hietala Aarno Laitila Helena Niskanen Jorma Piha Tero Pulkkinen Eira Tikkanen Kristian Wahlbeck www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Toimitus ja arkisto: Ratamestarinkatu 9, 00520 HELSINKI Tilaukset, osoitteenmuutokset ja laskutus: Mervi Venäläinen, p. Ohjeet kirjoittajille: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia PeTe_042015_20151119_.indd 2 23.11.2015 9.04. 3 2 Perheterapia 4/15 | 31. alv 24 %) Ilmoitukset: Sirpa Väänänen, p
– Kokemuksia lyhyestä perhekeskeisen työotteen koulutuksesta Tapio Ikonen, Mikko Lohilahti, Kirsi Räsänen ........................................................ 8 Avoin dialoginen kohtaaminen prosessina asiakaslähtöisen lastenpsykiatrisen palvelujärjestelmän kehittämisessä Kristiina Hyttinen .......................................................................................................20 Voimavarakeskeinen oppilasja perhetyö koulun sosiaalityön arjessa Riina Suhonen ........................................................................................................... 41 Esseitä perheterapiasta Kumpi taluttaa kumpaa: sairaus terveyttä vai terveys sairautta. 5 Ajankohtaista Perheterapia tulevaisuuden palvelujärjestelmässä – toteutuuko osallisuus. Minna Laitila ja Antero Lassila ................................................................................. 55 Oikaisu Perheterapia 3/2015 -lehteen ................................................................................58 Kirja-arvostelu Moraalinen järkeily ja arjen arvoristiriidat perhetyössä Marjatta Vanhalakka-Ruoho ................................................................................. 3 2 Pääkirjoitus Kontekstuaalista psykoterapiaa, hoitokulttuurin rakentamista vai räätälöityjä täsmähoitoja Aarno Laitila................................................................................................................. Jukka Aaltonen ........................................................................................................... 33 Mitä voi vuodessa oppia. 59 SISÄLLYS PeTe_042015_20151119_.indd 3 23.11.2015 9.03. 6 Artikkelit Palautekeskustelu perheterapeuttisena interventiona Minna Purola ..............................................................................................................
PeTe_042015_20151119_.indd 4 23.11.2015 9.04. 5 4 Minkä tasoinen perheterapeuttinen osaaminen pitää olla perustalla, että voi lähteä tarjoamaan hyvin erikoistuneita täsmähoitoja
E. Perheterapia, erityisesti julkisen sektorin toimintaan luontevasti liittyvänä psykoterapiana, ei johda itsessään sellaiseen ammatinharjoittajuuteen, jossa johonkin kohtaan ammatillista uraa kuuluisi myös yksityiseksi toimijaksi siirtyminen. The Great Psychotherapy Debate – The Evidence for What Makes Psychotherapy Work, Second Edition. Tällaiset työmuodot tulevat varsin lähelle sitä, mitä mm. Kaikki tällainen viittaa myös siihen, että ensi maaliskuussa Seinäjoella meillä on odotettavissa antoisa kotimainen kongressi, jossa perhekeskeinen työ ja perheterapia näyttäytyvät jälleen monipuolisina ja elävinä. Tapio Ikonen, Mikko Lohilahti ja Kirsi Räsänen pohtivat tekstissään sitä, millä edellytyksillä tässä uudessa koulutuksen toimintaympäristössä voidaan tuottaa sellaista osaamista, joka näkyy myös palveluiden tasolla ja toimintakulttuuriin juurtuvana työnä, mutta myös toimintakulttuuria uusintavana ja ylläpitävänä. l Aarno Laitila aarno.laitila@uef.fi PeTe_042015_20151119_.indd 5 23.11.2015 9.04. Uskaltaisin olettaa, että näitten molempien suuntien kehittyminen on osoitus perheterapian vakiintumisesta osaksi psykoterapioiden kirjoa, mutta samalla se kertoo ilmiöstä, jonka kehityssuuntia olisi perusteltua yrittää ennakoida, esimerkiksi koulutusmuutosten seuraukset mielessä. Bruce Wampold ja Zac Imel kuvaavat Medikaalisella psykoterapian metamallilla, jossa olennaista on monopolisoitu ”vaikuttava ainesosa” (Wampold, B. Numeron kaikki artikkelit liittyvät kotimaiseen toimintaympäristöön nostaen esille elävän perhekeskeisen näkökulman merkityksen sille ehkä yllättävissäkin yhteyksissä eli aika keskeisesti siihen, mitä varten tämä lehti on olemassa. Yksi tämän suuntainen kysymys on, minkä tasoinen perheterapeuttinen osaaminen pitää olla perustalla, että voi lähteä tarjoamaan hyvin erikoistuneita täsmähoitoja. New York: Routledge). Kun koulutusten hinnat ovat nousseet, varovaisesti arvioiden n. Koulutuksellisesti tämä tietysti on haastavaa niin ammattinimikkeen tavoitteeksi asettaneille ammattilaisille kuin kouluttajatahoina oleville yliopistoille ja niiden yhteistyöyhteisöille ja samalla Opetusja kulttuuriministeriön rooliin liittyen hämmennystä herättävää. & Imel, Z. Toisenlaista lähestymistapaa kuvaavat psykoterapian kontekstuaalisen metamallin mukaisen menetelmät, jotka ankkuroituvat selkeästi kaikkeen siihen, mitä hyvää on voitu omaksua oma työtavan historiasta sekä psykoterapiatutkimuksesta, ja edelleen toteuttaa sitä toimintaympäristöön liittymällä moniammatillisuuden haasteet ja mahdollisuudet tunnistavana. Samalla kun kotimainen perheterapian koulutus on tässä koulutusmuutosten tuottamassa hämmennyksen tilassa, tuotetaan kansainvälisesti runsaasti tietoa ja kokemusta kohdennetuista täsmähoidoista. Osaa näitä määrittelee psykoterapiakapitalismi eli pyrkimys luoda tarkkaan säädelty ja käyttöoikeuksiltaan rajattu brändi, joka tarjoillaan omalakisena yhtenäisenä kokonaisuutena. (2015). Mukana on kolme artikkelia lasten, nuorten ja lapsiperheiden kanssa työskentelyyn liittyvistä teemoista Minna Purolalta, Kristiina Hyttiseltä ja Riina Suhoselta, sekä yksi aikuispsykiatriseen toimintaympäristöön sijoittuva. Menossa olevat koulutusohjelmat, joita on syntynyt eri puolille valtakuntaa kohtuullisen kiitettävästi, ovat voittopuolisesti yksilöpsykoterapiaan sitoutuneita koulutuksia. Miten tämän yksityisajatteluni aihe sitten liittyy käsissäsi olevaan numeroon. 80–100%, eikä julkisen sektorin työnantaja, harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta, osallistu psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöoikeuteen johtavien koulutusten kuluihin, on syntynyt tilanne, jossa omalla kustannuksella hankittu lisäpätevyys tuottaa kyllä uutta osaamista ja nostaa työn laatua, mutta ei välttämättä johda ansiotason nousuun edes perustyössä. E. 5 4 Pääkirjoitus Kontekstuaalista psykoterapiaa, hoitokulttuurin rakentamista vai räätälöityjä täsmähoitoja Kun psykoterapeuttikoulutusta koskevaa asetusmuutosta oltiin ajamassa, niin tuskin kukaan oli näkemässä, miten erilaisiin asemiin psykoterapian eri menetelmät joutuvat. Sen sijaan tämä sijoitus jää rasittamaan kouluttautuneen ammattilaisen yksityistä taloutta jopa vuosiksi eteenpäin
Perheterapian kentässä nämä aiheet ovat saaneet aina erityishuomiota sekä teorianmuodostuksessa että käytännöissä. Onko esimerkiksi löydettävissä teoreettisia lähtökohtia tämän osallisuuden tarkasteluun ja sen kehittämiseen. Hyvin pian kävi kuitenkin ilmi, että opiskelulla oli myös toipumista edistävä ja voimaannuttava vaikutus koulutettavien kokemusasiantuntijoiden elämässä. Entä mikä on perheterapian oma tulevaisuus ja osallisuus palvelujärjestelmässä – toteutuuko sen oma osallisuus nyt ja tulevaisuudessa ja millä ehdoilla. Minna Laitila TtT, YTM, ylihoitaja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Antero Lassila, LT, VET-perheterapeutti, toiminta-aluejohtaja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Perheterapia 4/15 PeTe_042015_20151119_.indd 6 23.11.2015 9.03. Painotukset eri aikakausina ovat vaihdelleet laajasti alkaen Wittgensteinin kielipeliteorioista aina strukturaaliseen perheterapiaan ja sen toteuttamiseen. Asiakkaan ja omaisten asema, oikeudet ja osallisuus palveluissa sekä palvelujärjestelmissä ovat olleet pysyvä aihe julkisessa keskustelussa. VoiAjankohtaista: Perheterapia tulevaisuuden palvelujärjestelmässä – toteutuuko osallisuus. Näitä arvokkaita seikkoja tavoittelee kansallinen Mielenterveysja päihdesuunnitelma vuoteen 2015 (STM 2009). Kokemusasiantuntijakoulutusta on kehitetty kohti laajempaa kurssimuotoista toimintaa. 7 6 ”Asiakkaan aseman vahvistamiseksi keskitytään yhdenvertaisuuteen, matalan kynnyksen yhden oven periaatteeseen, kokemusasiantuntijoiden asemaan ja vertaistukeen, ulkopuolisen asiantuntija-arvion käyttöönottoon, itsemääräämisoikeuden rajoituksia koskeviin säädöksiin ja toimeentuloturvaan”. PALVELUNKÄYTTÄJIEN OSALLISUUDEN TUKEMINEN JA KOKEMUSASIANTUNTIJATOIMINTA ETELÄ-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä lähdettiin valmistelemaan kokemusasiantuntijakoulutusta vuosina 2008–2009 ja koulutuksen tavoitteeksi asetettiin mielenterveysja päihdeasiakkaiden sekä heidän omaistensa aseman ja osallisuuden vahvistaminen mielenterveysja päihdetyössä. Mitkä ovat tämän hetken painotukset tai mitkä niiden pitäisi olla. Mitä perheterapiakentän tulisi huomioida säilyttääkseen vahvan asemansa asiakkaiden ja omaisten osallisuuden kehittämisessä ja toteuttamisessa. Kokemusasiantuntijoita alettiin Etelä-Pohjanmaalla kouluttaa ajatellen lähinnä palveluiden kehittämistä ja sitä hyötyä, mitä he tuottavat palvelujärjestelmälle
Myös sairaanhoitopiirin psykiatrian toiminta-alueen johtoryhmässä on kokemusasiantuntijoita mukana. Dissertations in Health Sciences, 31. Kouluttajina jokaisella kurssilla toimivat kokemusasiantuntija ja ammattilainen yhdessä. Asiakkuuksiin ja sen eri muotoihin pohjautuvan teoriamuodostuksen ja käytäntöjen kautta tarkastelemme perheterapian tulevaisuutta palvelujärjestelmässä. Toiminta tarjoaa uudenlaisen oppimisen mahdollisuuden niin palveluiden käyttäjille ja omaisille kuin myös mielenterveysja päihdetyötä tekeville ammattilaisille ja alan opiskelijoille. PeTe_042015_20151119_.indd 7 23.11.2015 9.03. -teemalla avaamme viidennen suomalaisen perheterapiakongressin ”Lakeudelta tuulee – osallisuus, kokemuksellisuus, vertaisuus” Seinäjoella 17.–19.3.2016. Esityksissämme tarkastelemme osallisuutta ja sen alueellista huipputuotetta kokemusasiantuntijaja vertaistoimijatoimintaa, niiden taustoja, teoriaa ja integroitumista palvelujärjestelmään. Asiakkaan osallisuus mielenterveysja päihdetyössä. Fenomenografinen lähestymistapa. Kokemusasiantuntijakoulutus on rakennettu kurssitoiminnan sisälle. (2010). Mieli 2009 -työryhmän ehdotukset mielenterveysja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Tervetuloa Seinäjoelle! LÄHTEET Laitila, M. Perheterapia tulevaisuuden palvelujärjestelmässä – toteutuuko osallisuus. Millä tavoin rakennamme yhdessä perheterapian tulevaisuutta ja osallisuutta. Koulutettujen kokemusasiantuntijoiden joukko on kasvanut ja tällä hetkellä heitä on alueella noin 70. University of Eastern Finland. Noin puolella heistä on työsopimus sairaanhoitopiirin kanssa, minkä lisäksi kokemusasiantuntijat työskentelevät myös muissa tehtävissä ja organisaatioissa, kuten oppilaitoksissa, järjestöissä ja peruspalveluiden piirissä. Mitä pitäisi tietää ja mitä pitäisi ottaa huomioon. Mitä tästä kaikesta seuraakaan. Kokemusasiantuntijatoiminnan juurtuminen osaksi käytännön toimintaa on edennyt Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä vähitellen. Mielenterveysja päihdesuunnitelma. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978952-61-0224-5/urn_isbn_978-952-61-0224-5.pdf STM (2009). Helsinki: Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 2009:3. Lisäksi tavoitteena on vahvistaa kokemustiedon asemaa mielenterveysja päihdetyötä tekevien työntekijöiden ja alan opiskelijoiden koulutuksessa. 7 6 Perheterapia 4/15 Ajankohtaista maa arkeen -kurssitoiminnan tavoitteena on tukea mielenterveysja/tai päihdekuntoutujien ja omaisten voimavaroja sekä arjessa selviytymistä
9 8 Palautekeskustelu perheterapeuttisena interventiona – vanhempien kokemuksia lasten yksilötutkimusten palautekeskusteluista Tampereen perheneuvolassa JOHDANTO Tarkastelen tässä perheterapiakoulutukseni lopputyöstäni muokatussa artikkelissa vanhempien kokemuksia lasten yksilötutkimusten palautekeskusteluista Tampereen perheneuvolassa. Ajattelen, että palautekeskustelut toimivat parhaiten silloin, kun vanhemmat kokevat saavansa apua ja keskustelu toimii hoidollisena interventiona. Avainsanat: lapsen yksilötutkimus, palautekeskustelu, perheneuvola, sosiaalinen konstruktionismi, interventio Minna Purola, PsM, psykologi, perheterapeutti (ET), Tampereen perheneuvola Perheterapia 4/15 PeTe_042015_20151119_.indd 8 23.11.2015 9.03. Vanhemmat nostavat vastauksissaan esille tyytyväisyyttään käytyihin keskusteluihin ja kokemustaan kuulluksi tulemisesta. Lähestyn aihepiiriä kirjallisuuden, artikkeleiden ja kyselylomakkeella kerättyjen vanhempien kokemusten kautta. Ajattelen, että palautekeskustelut ovat työntekijöille vaativia ja hyvää valmistautumista edellyttäviä tilanteita. Kyselylomakkeista saatujen vastausten kautta esittelen vanhempien kokemuksia palautekeskustelujen hyödyllisyydestä ja sitä, miten vanhemmat kokivat oman roolinsa keskustelutilanteissa. Mielestäni palautekeskustelut toimivat parhaiten silloin, kun ne toteutuvat hoidollisina interventioina TIIVISTELMÄ Tässä perheterapiakoulutukseni lopputyöstä muokatussa artikkelissa tarkastelen vanhempien kokemuksia lasten yksilötutkimusten palautekeskusteluista Tampereen perheneuvolassa. Kirjallisuuden ja artikkeleiden pohjalta esittelen ajatuksia mm. Palautteenantoa käsittelevä tutkimustieto on yllättävän vähäistä, vaikka sen merkitys ymmärretäänkin hyvin tärkeäksi psykologin käytännön työssä. asiantuntijuuden muutoksista ja mikä vaikutus sillä on myös psykologisiin tutkimusprosesseihin. Vanhemmat esittävät myös toiveitaan siitä, miten keskusteluista saatua hyötyä voisi lisätä esimerkiksi varaamalla enemmän aikaa ja tarjoamalla vielä enemmän konkreettisia vinkkejä arkielämään
Koettiin, että näin saatiin arvokasta tietoa lapsen psyykestä irrallaan vanhempien vaikutusvallasta. Tutkimusprosessit ovat yksilöityjä, kulloiseenkin tilanteeseen erikseen mietittyjä. Kysymällä vanhempien ajatuksia omasta roolistaan, ajattelin saavani tietoa siitä, miten hyvin palautekeskustelut olivat tukeneet vanhempia aktiiviseen toimijuuteen. Kuvaan muutosta ajatuksissa liittyen asiantuntijuuteen ja työskentelyyn lasten ja perheiden kanssa. Palautteessa työntekijöiden tehtävänä on auttaa vanhempia ymmärtämään sitä, mitä itse on havainnut. Tutkimuksessa perhetapaamisten lisäksi voidaan sopia lapsen yksilötapaamisista psykologin ja/tai lastenpsykiatrin vastaanotolla. Arviointiprosessi ja tutkimuspalaute näyttäytyvät osittain päällekkäisinä ja prosessilla on vaikutuksia myös interventiona. Perheterapiakoulutuksen myötä oma ajatukseni palautekeskusteluista perheterapeuttisina interventioina on vahvistunut. Hän tuo esille tutkimuksen prosessiluonteisuutta ja sitä, miten tärkeää on yhteistyösuhde lapsen vanhempien kanssa. Vanhemmat ovat vahvasti osallisina tutkimuksen eri vaiheissa, vaikka kyse on yksilötutkimuksesta. Perheneuvolassa yksilötutkimukset eivät ole kuitenkaan automaatio ja tapauskohtaisesti usein mietitään voiko tiedon saada myös muuta kautta. Keräsin vanhempien kokemuksia lasten yksilötutkimusten palautekeskusteluista lomakkeen avulla perheneuvolassa (välillä 11/12–05/13). Teoriaosassa kuvaan myös palautekeskustelua osana tutkimusprosessia. Yksi osa-alue perheneuvolatyössä on lasten tunne-elämän arviointi erilaisten tutkimusmenetelmien avulla. Alussa esittelen työni teoreettisia tausta-ajatuksia ja aihepiiriä käsittelevää tutkimusta. Varsinaisessa palautekeskustelussa tulisi olla tilaa yhteiselle pohdinnalle, kysymyksille ja yhteisen uuden jäsennyksen löytämiselle lapsen tilanteeseen, mutta myös erilaisten tunteiden käsittelyyn ja vastaanottamiseen. Lomakkeessa kysyin vanhempien ajatuksia keskustelun hyödyllisyydestä ja toimivuudesta seitsemän kysymyksen avulla. Parhaimmillaan palautekeskustelu aktivoi vanhempaa ja lisää vanhemman toimijuuden tunnetta. Tunne-elämää arvioidaan perheneuvolassa moniammatillisesti sosiaalityöntekijän, psykologin ja usein myös lastenpsykiatrin yhPalautekeskustelu perheterapeuttisena interventiona teistyönä. Tarkoitus on auttaa vanhempia auttamaan lastaan ja tilanteessa on tärkeää muistaa, että vanhemmat tietävät lapsestaan enemmän ja monipuolisemmin kuin työntekijä. Tavoite on auttaa vanhempia näkemään lapsen kokemusmaailmaa niin, että heille tulee mahdollisuus oivaltaa ja oppia lapsesta jotain uutta. heidän kuulluksi tulemisen kokemustaan ja heidän ajatuksiaan siitä, mitä he ajattelivat itse vanhempina voivansa tehdä lapsen tukemiseksi jatkossa palautekeskustelun jälkeen. Usein mietitään sitä, mistä perheen ja lapsen tilanteessa on kyse. Kahdenkeskisessä tilanteessa psykologi/lastenpsykiatri arvioi lapsen tilannetta yksilöllisesti lapsen näkökulmasta. Tutkimusosassa kuvaan vanhempien vastausten pohjalta heidän kokemuksiaan. Perinteisesti palautekeskustelut on ajateltu tilanteiksi, joissa asiantuntija kertoo vanhemmille lapsen ja perheen tilanteesta. Sosiaalisen konstruktionismin mukaisten ajatusten myötä palautekeskusteluista on tullut enemmän vuorovaikutustilanteita, joissa ymmärrys lapsen ja perheen tilanteesta rakentuu ammattilaisten ja perheenjäsenten välisessä vuorovaikutuksessa. Tarkastelen vanhempien näkökulmasta mm. 9 8 ja kun vanhemmat ja lapsi kokevat saavansa apua. ASIANTUNTIJUUDEN MUUTOS SUUNTANA ASIAKASLÄHTöISYYS JA PERHETERAPEUTTISUUS Lapsen tunne-elämän tutkimisella on pitkät perinteet perheneuvolatyössä ja kollegat muistelevat aikoja, jolloin jo heti ensimmäinen tapaaminen perheen kanssa saattoi toteutua siten, että psykologi otti lapsen omaan huoneeseensa tutkittavaksi erilaisin psykologin menetelmin ja sosiaalityöntekijä työskenteli vanhempien kanssa omassa huoneessaan. Sanna Raasakka (2003) on pohtinut kasvatusja perheneuvonnan erikoistumiskoulutuksen lopputyössään tunne-elämän tutkimusta perheneuvolatyössä. Työskentelyn taustalla oli perinteinen ajatus yksilökeskeisestä mallista, jossa psykologiset ideat ja ajatukset nähtiin ”totuutena” (taustalla persoonallisuusteoriat ja psykopatologia) ja mahdollisuutePeTe_042015_20151119_.indd 9 23.11.2015 9.03. LAPSEN TUTKIMINEN PERHENEUVOLASSA Työskentelen perheneuvolassa, missä tehdään töitä lasten ja heidän perheidensä kanssa
Asiakas halutaan nähdä voimavaroja omaavana ja kyvykkäänä omien asioidensa hoitajana. Tietoa voidaan koota ammatillista päätöksentekoa, päättelyä ja ammatillista viestintää ajatellen (tiedon keruun agenda). Mallissa työntekijä oli objektiivinen tarkkailija ja tiedonkerääjä, jonka työn tavoitteena oli totuus. Smith (2000) on artikkelissaan vertaillut traditionaalisia ja narratiivisia näkökulmia arviointityössä. (Toivakka 2003.) Tutkimustilanteet ja niiden jälkeen toteutuvat palautekeskustelut eivät ole arvoneutraaleja tilanteita ja työntekijöillä on niissä mielestäni myös eettinen velvoite tarkastella asioita monesta näkökulmasta ja yhdessä asiakkaan kanssa suhteuttaa myös tutkimustuloksia muihin dialogissa esiin tuleviin seikkoihin. 11 10 na osoittaa syyt asiakkaan käytökseen. Lasten sosiaalisen ja tunne-elämän kehityksen ja sen ongelmien arviointia pohtiessaan Laitila (2013) nostaa esille kaksi traditiota, jotka johtavat erisuuntaiseen toimintaan arviointityössä. Lisäksi ajatellaan, että arviointi on enemmän kuin tiedonkeruuta. Systeemisissä malleissa havainnointi vain siirrettiin koskemaan koko perhettä ja ajateltiin että työntekijällä oli tiedossa, miten perheen tulisi toimia ja olla vuorovaikutuksessa. PeTe_042015_20151119_.indd 10 23.11.2015 9.03. Hyvän yhteistyösuhteen rakentuminen työntekijän ja asiakkaan välillä jo arviointivaiheessa nähdään edistävän hoidollista työskentelyä myös pidemmällä aikavälillä (Hilsenroth ym. Asiakaslähtöisessä traditiossa korostetaan asiakkaiden osallisuutta ja arviointitapahtuma nähdään vuorovaikutteisena tapahtumana. Sosiaalinen konstruktionismi korostaa tietämisen näkökulmaeroja. Tiedonkeruun agendassa yhdistettynä asiakaslähtöiseen traditioon asiakas saa vuorovaikutteisen palautteen erikseen koko tutkimusprosessin jälkeen. (Smith 2000; Finn & Tonsager 1997; Fischer 2000.) Narratiivinen lähestymistapa nähdään kuuluvan laajempaan konstruktivistiseen perheterapian viitekehykseen. (Smith 2000; Lowe 2011.) Kun puhutaan lapsen tunne-elämästä ja sen tutkimisesta/arvioimisesta, työntekijän viitekehyksellä, ajattelutavalla on merkitystä. Ratkaisevaa eivät olekaan menetelmät, vaan työntekijän tapa keskustella niistä perheen kanssa. Narratiivisessa ajattelussa arviointi tai informaation kerääminen nähdään kuitenkin jatkuvan koko terapiaprosessin ajan. Arviointi on interventio jo sinällään. Asiakkaan kanssa työntekijä pyrkii avaamaan tilaa erilaisille tavoille ajatella asioista ja muodostaa uusia, voimaannuttavia tarinoita. Narratiivisessa ajattelussa ja yleensäkin konstruktivistisessa ajattelussa on tärkeää pitää asiantuntijuus asiakkailla. 2004). Toisaalta voidaan ajatella, että erilaiset Perheterapia 4/15 Minna Purola tutkimusmenetelmät tuovat uusia ääniä terapeuttiseen dialogiin. Edelleen kuitenkin perinteiset systeemiset lähestymistavat ja yksilökeskeinen malli jakoivat samoja oletuksia objektiivisuudesta. Työntekijän on tärkeää olla tietoinen omista arvoistaan, lempiajatuksistaan ja ennakko-odotuksistaan, sillä työntekijän valinnoilla ja kysymyksillä luomme aina todellisuutta; voisimme jättää myös kysymättä tai kysyä jotain muuta. Asiakaslähtöisessä traditiossa terapeuttisin tavoittein palautteenanto nähdään jatkuvana, koko prosessin aikana tapahtuvana toimintana ja palaute myös muovautuu koko prosessin ajan. Malleissa korostetaan yhteistyötä asiakkaan ja työntekijän välillä. Arviointiprosessissa terapeuttisin tavoittein nähdään tärkeinä asioina mm. (Smith 2000) Perheterapeuttiset mallit toivat uutta näkökulmaa ja työskentelytapoja myös perheneuvolatyöhön. Psykometrisessä traditiossa noudatetaan objektiivisuuden ihannetta ja psyykkiset ominaisuudet nähdään mitattavina asioina. työntekijän vuorovaikutustaidot ja yhteistyösuhde asiakkaan ja terapeutin välillä. Olennaista työskentelyssä on kysyä asiakkailta, onko yhdessä luomamme todellisuus hyvää myös asiakkaan näkökulmasta. (Smith 2000; Lowe 2011.) Perinteisesti on ajateltu, että arviointi on erillinen osa työskentelyssä, joka sitten johtaa hoitosuunnitelmaan ja suunnitelmaan interventioista. Tiedonkeruulla voi olla myös terapeuttinen agenda, jolloin tietoa kootaan, jotta asiakkaat saisivat uutta itseään koskevaa tietoa ja tämän tiedon merkitystä ja asiakkaan muutospotentiaaleja voidaan yhdessä tutkia arviointitapahtuman aikana. (Hertz 2012) Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta psykologinen tutkimus voidaan mieltää välineeksi, joka määrittelee ihmistä ulkopuolisesta asiantuntijapositiosta. (Smith 2000). Psykologista arviointia pohtiessaan Finn ja Tonsager (1997) korostavat terapeuttisen arviointimallin tehokkuutta yhtenä lyhytterapian muotona, missä terapeuttisuus ja tiedon kerääminen nähdään toisiaan täydentävinä näkökulmina. Arvioinnin toteuttamistapaan vaikuttavat työntekijöiden ajatukset arvioinnin tavoitteesta. He tuovat esille samankaltaisia hyötyjä liittyen terapeuttiseen arviointiprosessiin ja psykoterapeuttiseen työskentelyyn
Ajattelen, että tällä hetkellä ajassa elää vahvana työntekijöiden pyrkimys asiakaslähtöiseen ja perheterapeuttiseen palautteenannon tapaan. edellä mainitut tärkeät näkökulmat palautetilanteisiin liittyen saattavat helposti unohtua tai jäädä vähemmälle huomiolle kiireisessä arkityössä. Vanhempien tunnetta omasta toimijuudestaan suhteessa lapseen pyritään vahvistamaan. Popen mukaan mm. Fischer (2000) määrittelee artikkelissaan psykologista arviointia yhteistoiminnallisena tapahtumana, jossa jokainen arviointitapahtuma on oma yksilöllinen prosessinsa. Kykyri, Holma ja Kaivosoja (2010) nostavat esille ajatuksen, että parhaimmillaan psykologiset tutkimukset ja palautteenanto muodostavat dynaamisen, vuorovaikutteisen prosessin, jossa arviointi ja palautteenanto kietoutuvat toisiinsa. Asiakas ja psykologi osallistuvat tutkimusprosessiin aktiivisesti omista rooleistaan käsin. Myös palautekeskustelut pyritään luomaan vuorovaikutustilanteiksi, joissa rakennetaan ymmärrystä vastavuoroisen dialogin avulla. Lähtökohdiltaan epäsymmetrinen tilanne olisi pyrittävä rakentamaan tilanteeksi, jossa sekä työntekijä että asiakas voisivat olla asiantuntijoita omasta näkökulmastaan. Onko lapsen yksilöllinen tarkastelu edellytys työskentelyn onnistumiselle. Asiakkaan on ymmärrettävä ja oltava selvillä miksi arviointi tehdään, miten se tehdään, millaista palautetta tutkimuksesta on odotettavissa ja keille palaute annetaan. Asiakas ja hänen kokemansa elämäntapahtumat ovat ensisijaisia. Psykologiset tutkimusmenetelmät toimivat ikään kuin siltana asiakkaan elämään ja ovat välineitä tämän elämän tutkailemisessa. Asiakas ja työntekijä pohtivat arviointiprosessin aikana yhdessä asiakkaan elämää ja toimintavaihtoehtoja. Tapaamisten tavoite ei ole tuolloin perinteisessä mielessä tutkimuksellinen. Mitkä ovat vanhempien ja/tai lähettävän tahon odotukset työskentelylle. Palautekeskusteluun vaikuttaa tiiviisti se, mitä perheen kanssa on suunniteltu ja keskusteltu ennen lapsen yksilöllistä arviointia. Mihin kysymykseen työskentelyllä haetaan vastausta. Koivula erottaa työssään lapsen yksilötapaamiset ja perinteiset psykologiset yksilötutkimukset toisistaan. Yksilötapaamisten jälkeen toteutuu keskustelu lapsen, perheen ja työparin kanssa, mutta Koivula näkee, että sen toteuttamistapa poikkeaa yksilötutkimusten jälkeen annettavasta palautekeskustelusta. Koivula tuo esille näkökulman toisaalta myös psykologisten tutkimusmenetelmien hyödyntämisestä perheterapian rinnalla. Koivula (2006) on perheterapiakoulutuksensa lopputyössään pohtinut miten yhdistää lapsen yksilötapaamisten ja perhetapaamisten anti siten, että se palvelisi koko hoitoprosessia. Yksilötapaamisten tavoitteena ei ole saada haastattelun ja standardoitujen tutkimusmenetelmien avulla käsitystä lapsen psyykkisestä rakenteesta, tilanteesta ja ongelmasta. Myös lapsi osallistuu omien asioidensa pohdintaan yhdessä työntekijän ja vanhempien kanssa. Palautekeskustelussa on tärkeää, että työntekijä kertoo ja kuvailee rauhallisesti kertyneitä havaintojaan. Perheneuvolassa nähdään tärkeänä luoda tilanteita, joissa vanhempien ja lasten on mahdollisuus yhdessä osallistua keskusteluun liittyen lapsen/perheen tilanteeseen. Työntekijän on palautekeskustelun jälkeen hyvä varmistaa ja ottaa esille myös sitä, ovatko he asiakkaan kanssa päässeet tavoiteltuun yhteiseen tai jaettuun ymmärrykseen asioiden luonteesta vai jääkö keskustelun jälkeen elämään erilaisia näkemyksiä. Pelkän raportoinnin sijaan työntekijä myös nostaa esille omia kysymyksiään ja ihmetyksiään liittyen tutkimushavaintoihin. Koivula (2006) pohtii, miten hän ei käytä lasten yksilötapaamisilla varsinaisia psykologisia testivälineitä. Tärkeää tuolloin on se, minkä aseman tutkimustulokset saavat keskustelussa. 11 10 Palautekeskustelu perheterapeuttisena interventiona Myös mm. Työskentelysuunnitelmaa tehtäessä on tärkeää, että kaikilla asianosaisilla on selvä käsitys työskentelyn tavoitteista, miten tavoitteisiin pyritään, sisältääkö työskentely lapsen yksilöllistä arviota, tutkimusta vai ovatko lapsen yksilötapaamiset osa perheterapeuttista työskentelyä ilman varsinaista tutkimuksellista tarkoitusta. Tapaamisten tarkoituksena on kohdata lapsi yksilöllisesti ja tehdä lapsen kokemukset näkyviksi. PALAUTEKESKUSTELU OSANA TUTKIMUSPROSESSIA Tyypillisesti perheneuvolassa lapsen yksilötutkimusten ja vanhempien kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen annetaan vanhemmille palautetta tapaamisten pohjalta. Pope (1992) korostaa, miten tärkeää tutkimuksesta ja palautteenannon tavoista on keskustella asiakkaan kanssa jo etukäteen. Asiakas on aktiivinen, oman elämänsä asiantuntija. Tulkitaanko tutkimustulokset yhdeksi oikeaksi totuudeksi lapsesta ja PeTe_042015_20151119_.indd 11 23.11.2015 9.03
Toimijuudessa on Usko itsessä ja toisissa oleviin mahdollisuuksiin on terapeuttisen kohtaamisen keskeinen elementti. Koivula (2006) viittaa Andersonin ja Goolishianin ajatuksiin, joiden mukaan työntekijän tehtävä terapeuttisessa keskustelussa on luoda tilaa niille kertomuksille, joita ei ole vielä kerrottu ja mahdollistaa siten uusien merkitysten ja tarinoiden syntymisen. Tällöin positiivisten näkökulmien esiin nostaminen niin vanhempien toiminnassa kuin lapsen käyttäytymisessä on tärkeää. Palautekeskustelu on tutkimusprosessin tärkein kohta, johon työntekijöiden täytyy valmistautua huolellisesti. olosuhteiden uhri). Ullakonoja (2003) tuo esille myös, että palautekeskustelun pitäisi olla aina terapeuttinen tapahtuma. Hyvä yhteistyösuhde vanhempien kanssa syntyy vanhempien kuuntelemisesta, kunnioittamisesta sekä heidän epäonnistumisen, pettymyksen ja syyllisyyden tunteiden hyväksymisestä ja jakamisesta. kysymyksiin hakemaan vastauksia. 13 12 Perheterapia 4/15 Minna Purola hänen tilanteestaan vai asettuuko niistä saatu tieto tasavertaisena muiden kertomusten rinnalle. Myös kirjallisen yhteenvedon suhteen Ziffer (1985) korostaa vanhempien roolin merkitystä. Ziffer (1985) käsittelee artikkelissaan lasten psykologisia tutkimuksia osana perheterapiaa. Ullakonoja (2003) nostaa esille seikan, ettei lasta ja vanhempia ole hyvä tavata liian pitkään erikseen. Toimijuuden tunnon rakentuessa asiakas kokee itsensä enenevässä määrin kykeneväksi valitsemaan itse tekonsa ja tavat toimia (ei vain esim. (Rober 1998) Lajunen ja Ikonen (2008) pohtivat artikkelissaan neuvonantoa, sen mutkikkuutta ja arkaluonteisuutta auttamistyössä. Palautekeskustelu etenee siten, että alussa työntekijä pyytää perheenjäseniä tuomaan vielä esille niitä asioita ja kysymyksiä, joihin he toivoivat tutkimuksesta lisäapua. PeTe_042015_20151119_.indd 12 23.11.2015 9.03. Tutkimusasetelman esittelyn jälkeen työntekijä nostaa esille palautekeskustelussa keskeisiä havaintojaan arvioinnin pohjalta ja asioista käydään keskustelua laajentaen teemoja koskemaan kaikkia lasta ympäröiviä systeemejä. Työntekijä kertoo tämän jälkeen, millä tavoin/menetelmin hän on pyrkinyt tutkimuksessa ko. Artikkelissa nostetaan esille yhteyttä neuvonannon ja vanhemman toimijuudentunnon välillä. Erillään työskentelyssä on vaarana, että tarinat alkavat elää liikaa omaa erillistä elämäänsä. Usko itsessä ja toisissa oleviin mahdollisuuksiin on terapeuttisen kohtaamisen keskeinen elementti. Palautekeskustelussa työntekijä ei saisi myöskään ymmärtää liian nopeasti, jotta hän voisi olla avoin kaikenlaisille kertomuksille. Rober (1998) painottaa vanhempiin liittymistä ja heidän huolensa vastaanottamisen merkitystä, jotta vanhemmat pystyvät kuulemaan lapsen näkökulmaa yksilötapaamisten jälkeen. Myös tutkimuspalautetilanteissa työntekijän voidaan ajatella auttavan lasta ja perhettä rakentamaan koherenssia eri lähteistä tuleviin kertomuksiin. Palautekeskustelun onnistuminen on läheisessä liitoksessa yhteistyösuhteeseen vanhempien kanssa. On tärkeää pohtia, mitä tutkimushavainnot tarkoittavat käytännössä ja miten esimerkiksi vanhemmat voivat tehdä asioiden hyväksi. Tärkeää on jatkuvasti vahvistaa vanhemmuutta ja vanhempien tunnetta omasta auktoriteetistaan suhteessa lapseensa. Systeemisesti orientoituneessa tutkimuksessa tärkeäksi arvioitaviksi asioiksi nousevat niin yksilö kuin tilannekeskeiset seikat. Vanhemmille annetaan luettavaksi ja kommentoitavaksi kaikki materiaali, mitä lähetetään eteenpäin muille tahoille. Lapsen kertomus ei tule kuulluksi ja huomioiduksi siinä kontekstissa, jossa perhe elää
Terapeuttisessa arvioinnissa korostetaan palautekeskustelun dialogista, vuorovaikutuksellista luonnetta. Toimijuus liittyy läheisesti myös kysymykseen vastuusta. Lapsen yksilötutkimusten palautekeskusteluissa olisi myös tärkeää, että vanhemmalle jäisi tunne omasta toimijuudestaan ja asiantuntijuudestaan suhteessa omaan lapseensa ja perheensä tilanteeseen. Hänen mukaansa terapeuttisen tutkimuksen ehkä innovatiivisin elementti on tällaisen tiedon tuominen eläväksi niin, että asiakas itse keksii sen eli löytää vastauksia omiin kysymyksiinsä. Liian pieni haasteellisuus ei ehkä auta löytämään uusia näkökulmia. Palautteenannon tapa liittyi siihen, oliko kyseessä kognitiivinen vai persoonallisuuden arviointiin liittyvä palautteensisältö ja oliko palaute potilaan näkökulmasta myönteistä vai kielteistä. Muzio toteaa, että terapeuttinen tutkimus on asenne, yhteistoiminnallinen tapa tehdä tutkimuksia. Jotta vanhempi pystyisi vastaanottamaan ja käsittelemään uusiakin asioita palautekeskusteluissa, täytyy työntekijän tarkkailla huolellisesti keskustelun vuorovaikutusta ja mahdollistaa vanhemman oman toiminnan tarkastelu ilman kohtuutonta vanhemman identiteetin uhkaa. Tutkimuksessa kolme käytettyä palautteenannon tapaa olivat yksipuolinen palautteenanto, potilaan kutsuminen mukaan palautteen rakentamiseen ja palautteen liittäminen potilaan aiemmin kertomaan. Lasten kanssa työskenneltäessä terapeuttisella arvioinnilla pyritään vaikuttamaan vanhempiin, lapseen ja heidän vuorovaikutukseensa (Tharinger & Finn 2007). Työntekijöiden haasteena ohjausja auttamistyössä onkin Ikosen ym. Palautteessa pyritään viittaamaan mahdollisimman paljon asiakkaan tutkimuksen aikana tekemiin havaintoihin itsestään ja elämästään sekä asiakkaan omiin alkuperäisiin kysymyksiin. Lejon ja Vieno (2012) ovat pro gradu -tutkielmassaan Jyväskylän yliopistossa tarkastelleet psykologisten tutkimusten palautekeskustelujen vuorovaikutuksen rakentumista psykologin ja potilaan välillä. Myös hän tuo esille, miten tutkimus on sinällään jo interventio; psykologisen tutkimuksen avulla voidaan auttaa asiakasta voimaan paremmin. Valjakka (2010) on haastatellut artikkelissaan Emiliano Muziota tämän ajatuksista terapeuttisesta tutkimuksesta (TA), joka on Stephen Finnin 90-luvulta lähtien kehittelemä työskentelytapa. Jos asiakas saa kolmostason informaatiota palautekeskustelussa tutkimuspalautteena, hän Muzion mukaan todennäköisesti hylkää sen. Hänelle voi jäädä tällöin koko tutkimuksesta hyvin negatiivinen, tungetteleva kokemus, vaikka arviointikerrat olisivatkin olleet muuten hyviä ja toimivia. Kolmostason informaatio on asiakkaan poissulkemaa, yllätys hänelle. Muutos toimijuuden tunnossa edistyy parhaiten, kun asiakkaalle ei jää kokemusta kasvojen menetyksestä. Psykologisten tutkimusten palautteenantoa käsittelevä tutkimustieto on vähäistä ottaen huomioon työskentelyalueen merkitys psykologin ammattikäytännössä (Kykyri ym. Palautekeskustelussa palataan alussa esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Terapeuttisen arvioinnin palautekeskustelussa tutkimustulosten läpikäyminen aloitetaan ykköstason tiedolla ja edetään kakkostason kautta kolmostason informaatioon. Toimijuuden tunteen kasvaessa vanhempi joutuu kohtaamaan vastuuseen liittyviä kysymyksiä: kenen on vastuu muutoksesta, kuka on vastuussa aikaisemmista ongelmista. Jos palautetilanteessa asiakkaalle tarjotaan heti alussa yllättävää informaatiota, ei asiakas pysty ottamaan sitä vastaan. 13 12 Palautekeskustelu perheterapeuttisena interventiona olennaista mahdollisuus toisin toimimiseen ja vapaaseen tahtoon. Tutkimuksessa psykologit käyttivät vuorovaikutukseltaan kolmea erilaista tapaa antaa potilaille tutkimuspalautetta. Lejon ja Vieno (2012) toteavat, että tutkimuspalautteen keskusteleva käsittely, vuorovaikutuksen epäsymmetrisyyden purkaminen, potilaiden kuuntelu, reflektointi ja empatian osoittaminen potilaille lisäsivät palautekeskustelun vuorovaikutteisuutta ja siten edistivät potilaiden osallistumisen mahdollisuuksia palautekeskusteluun. 2010). PeTe_042015_20151119_.indd 13 23.11.2015 9.03. Palautteen annossa on tärkeää kiinnittää huomiota palautteen organisoimiseen siten, että sillä on merkitystä vanhemmille ja lapselle ja että tutkimuspalautteen vaikutus on myönteinen. Uuden omaksuminen edellyttää kiusallistenkin havaintojen tekemistä ja vastuun hyväksymistä omasta toiminnasta (Ikonen & Lajunen 2009). Kakkostason informaatio on vähän ristiriidassa asiakkaan oman narratiivin kanssa. Liiallinen annos vastuuta ja omaa positiivista vanhemman identiteettiä uhkaavia havaintoja voi taas herättää oman toiminnan puolustamisen tarvetta. Tutkimuksesta saatava tieto jaetaan terapeuttisessa tutkimuksessa kolmeen tasoon. Ykköstason informaatio on ennestään myös asiakkaan tiedossa. (2009) mukaan sopivan vastuullisuuden ja haastavuuden tason löytäminen. Tällaiset toimintatavat muistuttavat palautteenannon malleja, joissa palautekeskustelu nähdään interventiona
4. Palautteiden pyytäminen ei ollut systemaattista myöskään sen vuoksi, että osa työntekijöistä kertoi miettineensä palautelomakkeen antamisen sopivuutta eri tilanteissa. Millä tavoin lapsesi huomioitiin palautekeskustelussa. aito kiinnostus toisen sanomaa kohtaan ja 3. 3. 15 14 Perheterapia 4/15 Minna Purola Ihmisen tunne kuulluksi tulemisesta ajatellaan jo sinällään olevan merkki dialogisesta suhteesta. 6. Mitä palautekeskustelussa olisi voinut olla enemmän. Lomakkeen palautus työntekijöille tapahtui suljetussa kirjekuoressa. Dialogisuus on yhdessä ajattelemisen taitoa. Ohjeistin työntekijöitä antamaan lomakkeen molemmille vanhemmille heti lapsen yksilötutkimuksen palautekeskustelun jälkeen. Esimerkiksi hyvin kipeiden asioiden käsittelyn yhteydessä lomakkeen antaminen ei ollut tuntunut soveliaalta. Aineisto koostuu kyselylomakkeilla saaduista vanhempien palautteista. Tutkimuksessa todetaan, että asiakkaan kokemaan palautekeskustelun hyödyllisyyteen vaikutti enemmän psykologin käyttämät vuorovaikutuskeinot. Aikataulusyistä osalle vanhemmista työntekijät antoivat lomakkeet mukaan, kuten myös maksetun palautuskuoren. PeTe_042015_20151119_.indd 14 23.11.2015 9.03. Mitä palautekeskustelussa olisi voinut olla vähemmän. Saitko palautekeskustelussa ajatuksia siitä, miten sinä vanhempana voit tukea lastasi jatkossa. 5. vanhempien kokemukset palautekeskustelun hyödystä, 2. 2. Aikaa lomakkeen täyttämiseen arvioin menevän noin kymmenen minuuttia. (2015) tutkimuksessaan jatkosuunnitelmien asiakaslähtöisyydestä psykologisten tutkimusten palautekeskusteluissa toteavat toisaalta vuorovaikutuksen arviointivastausten perusteella, ettei asiakkaan vähäinen osallistuminen tai aktiivisuus välttämättä tarkoittanut, että asiakas olisi kokenut vuorovaikutuksen huonoksi tai palautteen itselleen hyödyttömäksi. Aineiston keruuvaiheessa muistuttelin välillä työntekijöitä lomakkeiden antamisesta vanhemmille. 7. Kyselylomakkeessa kysyin vanhempien ajatuksia keskustelun hyödyllisyydestä ja toimivuudesta seitsemän kysymyksen avulla: 1. Dialogisuuden perusedellytyksiä ovat 1. Vanhempi/vanhemmat täyttivät lomakkeen joko samassa tilassa, missä palautekeskustelu tapahtui tai odotustilassa. TUTKIMUSASETELMA JA VANHEMPIEN KOKEMUKSET Aineiston kuvaus Keräsin aineistoa Tampereen perheneuvolassa ajalla 11/2012-6/2013. tasavertaisuus kuulijoiden kesken, auttaja ja asiakas ovat kumpikin asiantuntijoita, 2. omien havaintojen aktiivinen julkituonti ja kommentointi. Kykyri ym. Parhaiten lomake tuli varmaankin täytetyksi, kun vanhemmat jäivät täyttämään sen heti tapaamisen jälkeen. Tarkastelen aineistosta erityisesti kolmea keskeistä teemaa: 1. Psykologin on monipuolisten vuorovaikutuskeinojen lisäksi hyvä tarjota asiakkaalle aktiivisesti kuitenkin mahdollisuuksia osallistua keskusteluun ja nämä yhdessä auttavat asiakasta kokemaan palautekeskustelun itselleen hyödylliseksi. Koitko, että palautekeskustelussa huomioitiin mielipiteesi ja ajatuksesi vanhempana. dialogisuus ja vanhemman toimijuus palautekeskustelussa. Seuraavaksi kuvaan vanhempien kokemuksia palautekeskustelujen annista. Kyselylomakkeita palautui kyseisenä aikavälinä 22 kappaletta. Minkä arvosanan antaisit asteikolla 0-10 palautekeskustelun hyödyllisyydestä itsellesi. toiveita konkreettisesta tuesta arkeen, 3. Valitse seuraavista väittämistä sopivin vaihtoehto: kyllä, tulin täysin kuulluksi ja huomioiduksi; kyllä, tulin jossain määrin kuulluksi ja huomioiduksi; ei, en tullut kuulluksi ja huomioiduksi. Osa kotiin menneistä lomakkeista ei välttämättä myöskään palautunut allekirjoittaneelle missään vaiheessa. (Seikkula 2012.) Perheterapeuttisesta näkökulmasta palautekeskusteluissa voidaan pitää erityisen tärkeinä dialogisuuden perusedellytyksien toteutumista. Muuta sanottavaa kokemuksistasi liittyen palautekeskusteluun. Jos sait, millaisia ne olivat. Kovassa työpaineessa ja kiireessä monet työntekijät sanoivat välillä myös unohtaneensa lomakkeiden antamisen vanhemmille
15 14 Palautekeskustelu perheterapeuttisena interventiona VANHEMPIEN KOKEMUKSIA PALAUTEKESKUSTELUN HYöDYLLISYYDESTÄ Vanhemmat olivat hyvinkin tyytyväisiä käytyyn keskusteluun lapsen yksilötutkimusten jälkeen. Jotkut vanhemmat huolimatta korkeasta hyötyarvosanasta toivat esille myös toiveita vielä onnistuneemmalle palautekeskustelulle. Muutama vanhempi koki saaneensa vahvistusta ja kannustusta valitsemilleen keinoille ja tavoille toimia lapsen kanssa. Eräälle vanhemmalle jäi kokemus, että keskustelussa ohitettiin hänen tieto-taitonsa kasvattajana. Eräs vanhempi totesi keskustelun olleen ”aika kattava paketti”. lainaamoja materiaalipalveluja, nepsytieto-luentoja, puhelinkonsultaatiota) • internet-osoitteita, pelejä • positiivinen palaute ja lapsen vahvuuksien nostaminen • toistoja ja kärsivällisyyttä • asioiden puheeksiotto lapsen kanssa, perusteleminen lapselle, miksi toimitaan kuten toimitaan, lapsen kuunteleminen ja lapsen mielipiteen huomioiminen PeTe_042015_20151119_.indd 15 23.11.2015 9.03. Palautekeskusteluun olisi näiden vanhempien mukaan pitänyt varata vielä enemmän aikaa. Vanhempien mainitsemia, konkreettisia keinoja lapsen tukemiseen arjessa olivat: • kuvien käyttö • Osmo-hankkeen tuki (mm. Toinen vanhempi koki myös, että ajanpuutteen vuoksi hänellä ei ollut mahdollisuutta kysyä perusteluja ehdotuksille, joita koki saaneensa jonkin verran. TOIVE KONKREETTISESTA TUESTA ARKEEN Tärkeä osa palautekeskustelun hyötyä on sitä, että se antaa vanhemmille ja lapselle eväitä selvitä arjen hankalista tilanteista. Eräs vanhempi esitti, ettei palautekeskustelussa saisi olla ainakaan mitään vähemmän ja toinen toivoi että samoja asioita ei kerrattaisi niin paljon. Moni vanhempi ei kuitenkaan lähtenyt tarkemmin avaamaan saatuja ajatuksia lapsen tukemisen suhteen arjessa. Myös konkreettisuutta kaivattiin; keinoja ja ohjeita hankalien tilanteiden ratkaisemiseksi, kuten myös suunnitelmaa jatko”toimista”. Palautekeskustelu koosti hyvin asioita. Eräs vanhempi toi esille, että oli saanut hiukan vinkkejä, mutta tarve olisi ollut suurempi. Vanhemmat kokivat saaneensa erilaisia toimintatapoja siihen miten helpottaa lapsen elämää, käytännön ohjeita miten toimia vanhempana erilaisissa tilanteissa ja erilaisia tapoja kehittää lapsen taitoja. Kolme vanhempaa arvioi, että keskustelu olisi voinut olla hyödyllisempi ja arvosana näillä vanhemmilla oli 6 tai alle. Kyselylomakkeessa kysyttiin vanhemmilta millaisia vinkkejä vanhempi oli saanut palautekeskustelussa. Esille tuli myös toivetta tehtyjen tehtävien tarkemmasta läpikäynnistä. Palautekeskustelu vahvisti yhden vanhemman omia käsityksiä ja tilanne ei herättänyt ristiriitaisia tunteita. Selviytymiskeinojen saaminen arkeen ei ollut tämän vanhemman toiveena lapsen yksilötutkimusten jälkeen, vaan enemmänkin lapsen ajatusten kuuleminen perheen tilanteesta. Kun vanhemman kokemus keskustelun hyödyllisyydestä oli vähäisempää, toivoivat vanhemmat enemmän konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ja tutkimustulosten siirtämistä arkeen. Vanhemmat kuitenkin jäivät kaipaamaan enemmän aikaa keskustelulle. Vanhemmat jäivät miettimään, mitä tulokset tarkoittavat lapsen arjessa. Eräs vanhempi jäi kaipaamaan enemmän lapsen kokemusten läpikäyntiä ja lapsen ajatusten esilletuomista perheen tilanteesta. keskustelun olleen hyvä sellaisenaan. Eräs vanhempi koki, ettei työntekijöillä ollut riittävästi tietoa heidän perheen tavoista tai jo käsitellyistä asioista. Eräs vanhempi toi esille, että hän oli jo valmiiksi tietoinen, miten hän voi lastaan tukea. Yhtä lukuun ottamatta vanhemmat kokivat tässä kyselyssä, että saivat vinkkejä ja ajatuksia siitä, miten jatkossa voivat vanhempana tukea omaa lastaan. Keskustelun erittäin hyödylliseksi kokeneet vanhemmat toivat esille tyytyväisyyttään toteamalla mm. Hyötyarvosanalla 7 ja 8 vanhemmat toivat esille tyytyväisyyttään käytyyn keskusteluun: kaikkea oli tarpeellisesti, sopivasti ja mitään olennaista ei jäänyt puuttumaan. Vanhempi mietti, että aikaa keinokeskusteluun oli tapaamisella liian vähän. Puolet vanhemmista antoi asteikolla 0-10 arvioituna keskustelun hyödyllisyydelle arvosanan 9 tai 10. Keskustelussa käytiin hyvin kattavasti läpi tehtyjä asioita. Toivetta tuli myös perusteluille, miksi jokin hoito tai terapia olisi lapselle hyvä. Eräälle vanhemmalle lapsen diagnoosi olisi tuonut hyötyä enemmän
Vastausten perusteella ei selvinnyt syytä sille, miksi lapset oli haluttu jättää keskusteluista sivuun, mutta usein tälle ratkaisulle on jokin hoidollinen perustelu. Vanhempien kokonaistyytyväisyys palautekeskusteluun näyttäisi liittyvän vanhemman kokemukseen huomioiduksi ja kuulluksi tulemisesta: tyytyväiset vanhemmat kokivat, että heidän ajatuksillaan ja mielipiteillään oli merkitystä. Pureuduin palautteenantotilanteisiin ja palautekeskusteluihin kirjallisuuden, artikkeleiden ja vanhempien kokemusten kautta. Lasta myös vahvistettiin positiivisilla huomioilla. Kokonaiskuvan hahmottamiseksi dialogi, vuorovaikutus ja keskustelu työntekijöiden ja perheenjäsenten välillä on erittäin tärkeää. 17 16 Perheterapia 4/15 Minna Purola • lisää välittämisen ja rakkauden tunteiden osoittamista lapselle • vanhemmat yhteisessä linjassa suhteessa lapseen • yhteistä kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa • hauskanpitoa lapsen kanssa • ohjeita rajojen laittamiseen lapselle • ohjeita säännölliseen päivärytmiin • ohjeita lapsen kaveriasioiden tukemiseen Edellä kuvatut konkreettiset keinot kuvaavat hyvin sitä, miten perheiden auttamistyöllä pyritään tukemaan lapsen ja vanhemman myönteistä vuorovaikutusta ja vanhemman selkeyttä ja jämäkkyyttä omassa kasvatustyössään. Vanhemmalle jää kokemus, että hän voi vaikuttaa asioihin omalla toiminnallaan. Muutaman vanhemman kohdalla, kun kokonaistyytyväisyys oli heikompaa, oli myös kuulluksi ja huomioiduksi tulemisen kokemus vähäisempää ”jossain määrin”. DIALOgISUUS JA VANHEMMAN TOIMIJUUS PALAUTEKESKUSTELUISSA Kyselyyn vastanneista vanhemmista suurin osa oli kokenut, että heidät oli huomioitu ja heitä oli kuunneltu palautekeskustelussa. Työntekijän näkökulmasta tilanne PeTe_042015_20151119_.indd 16 23.11.2015 9.03. Toteutuuko siinä ajatus tutkimusprosessin interventiivisestä puolesta. Vanhemmat kokivat suurimmaksi osaksi, että myös heidän lapsensa oli osa dialogista keskustelua. POHDINTA Tässä artikkelissani olen halunnut pysähtyä pohtimaan psykologin työssä hyvin oleellista työtehtävää, lasten tunne-elämän yksilötutkimuksiin liittyviä palautekeskusteluja. Lomakkeessa halusin saada esille vanhempien kokemusta keskustelun hyödyllisyydestä ja miten he kokivat oman roolinsa keskustelutilanteessa. Lapsi otettiin mukaan tasavertaisesti, lapsesta oltiin kiinnostuneita, lapsen ajatuksia kysyttiin ja hänen sanomisensa huomioitiin keskustelussa. Tutkimushavaintojen voidaan ajatella olevan palautetilanteissa myös lähtökohta neuvottelulle, ei vain yksisuuntaisen tiedonvälityksen sisältöä. Hyvässä palautekeskustelussa vanhemman asiantuntijuutta arvostetaan ja ymmärrystä rakennetaan yhdessä keskustelun kautta. Miten palaute annetaan, että siitä olisi perheelle jotain hyötyä. Tutkimuksessa vanhemmille annettiin kyselylomake täytettäväksi liittyen heidän kokemuksiin juuri toteutuneesta palautekeskustelusta. Yksi vanhempi oli kokenut, ettei ollut tullut kuulluksi ollenkaan. Dialogisuudella tuetaan vanhemman kokemusta omasta toimijuudestaan ja mahdollisuuksistaan vaikuttaa asioihin. Eräs tämän tutkimuksen vanhempi koki, että juuri se oli lapsen huomioimista, että lapselle järjestettiin muuta tekemistä aikuisten keskustellessa ja vanhempi koki tämän hyvänä asiana. Parhaimmillaan palautekeskustelu myös aktivoi vanhempaa ja lisää siten vanhemman toimijuuden tunnetta. Ajattelen, että palautekeskustelut toimivat parhaiten silloin, kun vanhemmat kokevat saavansa apua ja keskustelu toimii hoidollisena interventiona. Laadukas työskentely vaatii dialogia paitsi työntekijöiden ja asiakkaiden välillä, myös dialogia työntekijöiden kesken. Näin diagnostinen tieto tulee osaksi lapsen tilanteen kontekstuaalista ymmärtämistä. Joissain vastauksissa näkyy myös keskustelun painottuminen työntekijöiden ja vanhempien välisenä keskusteluna, jolloin lapselle järjestettiin muuta tekemistä aikuisten käymän keskustelun ajaksi. Osassa palautekeskusteluista lapsi ei ollut mukana yhtenä osallisena, vaan työntekijät keskustelivat vanhempien kanssa. Parhaimmillaan palautekeskustelu on vuorovaikutusta, dialogia vanhemman, työntekijöiden ja lapsen välillä. Asiantuntijuus ei lepää ainoastaan työntekijän harteilla, vaan myös vanhemmalle tulee kokemus omasta tieto-taidostaan suhteessa omaan lapseen
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän myös lapsen arviointi on koko perheen ja sen vuorovaikutuksen arviointia. Koen lapsen tunne-elämän tutkimuksen enemmän kokonaisvaltaiseksi prosessiksi, josta lapsen yksilötutkimukset ovat vain yksi osa. Pettymystä näyttäisi toisaalta seuraavan vanhemmille siitä, kun työntekijä on vähemmän vastavuoroisessa suhteessa heihin, ts. Mieleeni heräsi kysymys myös siitä, onko käytetyissä käsitteissä eroja sen suhteen kuinka hyvin ne mahdollistavat dialogisuuden toteutumisen työntekijöiden ja perheen kanssa. Monelta taholta saadun informaation yhdistämistä ja erilaisten näkökulmien esilläoloa voisi auttaa ja edistää työntekijöiden välinen reflektio, jota vanhemmat ja lapsi kuuntelevat ja jonka jälkeen reflektion herättämistä ajatuksista ja tunteista keskustellaan. Olisiko tutkimusyhteenvedon oltava enemmänkin paitsi lapsen, myös koko perheen tilannetta avaava työskentely-yhteenveto ja kuka olisi oikea ihminen kokoamaan tällaisen moniammatillisen tutkimusyhteenvedon perheneuvolassa. Moniammatillinen tutkimus ei ole vain psykologin tutkimusyhteenveto. 17 16 Palautekeskustelu perheterapeuttisena interventiona ei ole yksinkertainen liittyen juuri monilta tahoilta saadun informaation yhdistämiseen. PeTe_042015_20151119_.indd 17 23.11.2015 9.03. Työssäni huomaan, että ajatus tutkimuksen interventiivisestä puolesta on työskentelyssäni voimakkaasti läsnä. Tuolloin vanhemmat voisivat myös arvioida keskustelun vaikutuksia/merkityksiä miettimällä niitä omien arjen havaintojen kautta. Lopputyöni tarkastelun myötä on itselleni vahvistunut ajatus siitä, miten tärkeää on määritellä perheelle selkeästi erilaiset työskentelytavat ja niiden tavoitteet. Fischerin yhteistoiminnallinen työskentelytapa kirjallisissa yhteenvedoissa voisi olla kokeilemisen arvoinen toimintatapa myös omassa työssäni kirjallisten yhteenvetojen laatimisessa. Laadukas työskentely vaatii mielestäni työntekijöiltä joustavuutta ja ajatusta siitä, että oma näkökulma tai ajatus ei välttämättä tule jaetuksi toisen työntekijän tai asiakkaan kanssa. Tässä kyselyssä vanhemmat olivat hyvinkin tyytyväisiä käytyihin keskusteluihin lapsen yksilötutkimusten jälkeen, mikä on linjassa toisaalta koko perheneuvolatyöhön liittyviin asiakastyytyväisyyskyselyihin Tampereella (Kohonen 2013). Fischer (2000) toimii yhteistoiminnallisesti myös arviointien kirjallisessa raportoinnissa pyytämällä asiakasta kommentoimaan kirjattuja asioita. Vanhemmat toivoivat edelleen enemmän keskustelua, konkreettisuutta ja perusteluja, jota voitaisiin saavuttaa aikaa lisäämällä. Myös kirjallisten yhteenvetojen suhteen tilanteiden määrittely on olennaista. Ajatus siitä, että tutkimus tuo yhden uuden näkökulman käytävään keskusteluun, viehättää. Lapsen yksilöllisestä tutkimusjatkosta perheneuvolassa psykologi tekee aina oman erillisen yhteenvedon. Vanhemmille voi herätä ajatuksia, kysymyksiä, ihmetyksiä käydyn palautekeskustelun jälkeen ja näille voisi olla hyvä varata erillinen aika, jotta asiat eivät jää keskustelematta. tutkimuksista ja milloin jostain muusta. Olemme keskustelleet aika ajoin työyhteisössämme ja psykologien ammattiryhmässä siitä, että palautekeskustelulle olisi hyvä varata yhden tapaamisen sijaan ainakin toinen kerta liittyen juuri ajatukseen perusteellisemman keskustelun tarpeellisuudesta lapsen yksilötutkimuksista. Palautekeskustelussa näistäkin asioista olisi hyvä voida keskustella avoimesti. Tässä kyselyssä tuli esille useammalta vanhemmalta toivetta siitä, että palautekeskustelulle pitäisi varata enemmän aikaa. Vanhempien kokonaistyytyväisyys keskusteluihin näyttäisi liittyvän vanhempien kokemukseen huomioiduksi ja kuulluksi tulemisesta: tyytyväiset vanhemmat kokivat, että heidän sanomisillaan on merkitystä. Lausuntoon voidaan kirjata tuolloin myös, olivatko asiakas ja työntekijä asioista samaa mieltä vai oliko kohtia, joissa asiakas näki asiat eri tavoin. Myös yksilötutkimusten tarpeellisuutta arvioimme herkemmin eli ovatko ne tarpeellisia muutoksen aikaansaamiseksi. Aika mahdollistaisi tehtyjen tehtävien tarkemman läpikäynnin. tutkimustuloksista ei seurannut riittävästi konkreettisia toimenpide-ehdotuksia arkeen tai työntekijä ei huomioinut perheen tilannetta ja toimintakulttuuria laajemmin. Selkeämmän tavoitteiden määrittelyn kautta voi avautua paitsi vanhemmille myös itselle työntekijänä paremmin se, milloin puhutaan esim. Mikäli päädymme lapsen tunne-elämän yksilölliseen arviointiin, ovat palautteenantotilanteen keskustelut vanhempien kanssa tärkeitä. He kokivat saaneensa vinkkejä ja ajatuksia myös siitä, miten he vanhempina voivat jatkossa tukea lastaan ja näin heidän toimijuuden tunnettaan vahvistettiin keskustelussa. Yhteenvetoasioista on ollut työyhteisössämme myös keskustelua ja erityisesti mietittäessä, millaisia ja kenen kirjoittamia yhteenvetoja lähtee eteenpäin eri viranomaisille. Olennaista on puhua selkeästi ilman tilanteita hämärtäviä käsitteitä
5. Saitko palautekeskustelussa ajatuksia siitä, miten sinä vanhempana voit tukea lastasi jatkossa. Jos sait, millaisia ne olivat. Muuta sanottavaa kokemuksistasi liittyen palautekeskusteluun: Minna Purola PeTe_042015_20151119_.indd 18 23.11.2015 9.03. 7. Valitse seuraavista väittämistä sopivin vaihtoehto: Kyllä, tulin täysin kuulluksi ja huomioiduksi. Koitko, että palautekeskustelussa huomioitiin mielipiteesi ja ajatuksesi vanhempana. 4. Mitä palautekeskustelussa olisi voinut olla enemmän. Minkä arvosanan antaisit asteikolla 0-10 palautekeskustelun hyödyllisyydestä itsellesi. Terveisin psykologi, Minna Purola 1. Olisin kiitollinen, jos voisit pysähtyä hetkeksi pohtimaan aihetta ja vastaamaan seuraaviin kysymyksiin. 19 18 LIITE Kyselylomake 19 LIITE Kyselylomake Hei Vanhempi! Olen psykologi ja opiskelen perheterapiaa. Koulutuksen lopputyössäni käsittelen sitä, miten vanhemmat kokevat lapsen yksilötutkimuksiin liittyvät palautekeskustelut. Millä tavoin lapsesi huomioitiin palautekeskustelussa. 3. (0 = ei mitään hyötyä, 10 = hyöty oli erittäin suuri) 5 10 2. Mitä palautekeskustelussa olisi voinut olla vähemmän. 6. Ei, en tullut kuulluksi ja huomioiduksi. Kyllä, tulin jossain määrin kuulluksi ja huomioiduksi
& Tonsager, M.E. Perheen vuorovaikutuksen näkökulma. The development of therapeutic alliance during psychological assessment: patient and therapist perspectives across treatment. Dialogiset kohtaamiset – asiakkaan äänet voimavaraksi luentoesitelmä 3/2012 Jyväskylä. Information-gathering and therapeutic models of assessment: Complementary paradigms. (2010). Helsinki. (2012). Nuoren psykologinen yksilötutkimus perheterapeuttisena interventiona. & Kaivosoja M. Toivakka (toim.), Perheterapian kehittyvä ammattikäytäntö, 246– 256. (2013). Empaattinen suurennuslasi. Teoksessa H.Toivakka (toim.), Perheterapian kehittyvä ammattikäytäntö, s. Ikonen, T. Luento Perheterapiayhdistyksen syyspäivillä Tampereella 15.11.2012. Perheterapia, 2, 6-21. Loimaa: Loimaan Kirjapaino Oy. Raasakka, S. Smith, C. (2009). Tässä tutkimuksessa tuli esille esimerkiksi vanhempien toiveet saada käytännön vinkkejä arkeen. & Holma J. Seikkula, J. Journal of Personality Assessment, 74, 2-14. Kykyri, V.-L., Käenmäki, M., Maalehto, S., Ojanen, M. & Ackerman, S.J. (1992). Teoksessa G. Oppimisretki psykologin ammattikäytäntöön perheneuvolatyössä. Collaborative, individualized assessment. Tutkimussuunnitelma, Jyväskylän yliopisto. Palautteenannon tavat ja vuorovaikutus psykologien tutkimuksen palautekeskustelussa – keskusteluanalyyttinen tutkimus. Perheterapia, 2, 20–36. Toivakka, H. Family Process, 37, 201–213. Journal of Personality Assessment, 83, 332–344. Neuvonanto ja sen mutkikkuus auttamiskeskusteluissa – Osa 2: Identiteetin suojelu. (1997). Lapsen psykologinen tutkimus perheterapeuttisena interventiona. Orlando: Grune & Stratton. (2000) Comparing traditional therapies with narrative approaches. Psychological Assessment, 4, 268-271. Ziffer, R.L. Uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia lastenja nuorisopsykiatriaan. (2003). (Toim.) (1985) Adjunctive techniques in family therapy. Rober, P. 237245. Pro-gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto. (2012). (2010). Hilsenroth, M.J. Palautekeskustelussa on tärkeää pitää mielessä/kysyä myös vanhempien odotuksia liittyen tutkimusprosessiin ja palautekeskusteluun. & Peters, E.J. Kasvatusja perheneuvonnan erikoistumiskoulutuksen lopputyö, Jyväskylä. Usein työntekijällä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja näiden kysymysten pohjalta voi aueta uusia näkökulmia lapsen ja perheen todellisuuteen. ”Kerro minulla tarinasi” – lapsen yksilötapaamiset perhetyön rinnalla. & Ikonen T. (2008). Palautekeskustelu perheterapeuttisena interventiona PeTe_042015_20151119_.indd 19 23.11.2015 9.03. (2004). Ullakonoja, L. (2003). Tampereen ammattikorkeakoulu. Neuvonanto ja sen mutkikkuus auttamiskeskusteluissa – Osa 1: Neuvon antamisen arkaluonteisuus. Seminaariesitelmä lasten sosiaalisen ja tunne-elämän kehityksen ja sen ongelmien arvioinnista psykologin työssä 30.1.2013, Psykologien tieteellinen valtuuskunta. Responsibilities in Providing Psychological Test Feedback to Clients. New York: Guilford Press. Kohonen, A. (2013). 19 18 Palautetilanteet ovat parhaimmillaan dialogia, vuoropuhelua vanhempien kanssa. Psykologisten tutkimusten palautekeskustelujen vuorovaikutus. Tunne-elämän tutkimus. Loimaan Kirjapaino Oy. Jatkosuunnitelmien asiakaslähtöisyys psykologisten tutkimusten palautekeskusteluissa. Hertz, S. Lejon, M.& Vieno, S. Perheterapia, 4, 26–39. (2011). Loimaa. Fischer, C.T. (2006). (2012). (2015). (1998). Vanhemmilla voi myös olla erityisiä juuri sen hetkiseen perhetilanteeseen liittyviä tilannekohtaisia odotuksia, joihin on hyvä myös pysähtyä. Smith & D. Reflections on Ways to Create a Safe Therapeutic Culture for Children in Family Therapy. & Lajunen, K. Psychological Assessment, 9, 374–385. Palvelujen kehitys. Nylund, (toim.) Narrative therapies with children and adolescents, 2.painos (s.1-51). London: Sage Publications Ltd. Lajunen, K. Kykyri V. Lowe, R. Tharinger, D.& Finn, S.E. Koivula, K. Liiketalouden koulutusohjelman opinnäytetyö. (2007) Therapeutic assessment with child as a family intervention: a clinical and research case study. Family therapy, a constructive framework. Pope, K. Psykologia, 50, 84-107. Holma J. (2003). Laitila, A. (2000). l LÄHTEET Finn, S.E. Valjakka, R. Dialogisessa keskustelussa työntekijä edustaa ammattilaisuutta ja voi vanhempien näin halutessa lisätä keskusteluun enemmän tai vähemmän myös psykoedukatiivista osuutta ja ajatuksia siitä, mistä lapsen tilanteesta voisi ammatillisesta näkökulmasta mahdollisesti olla kyse. Asiakastyytyväisyystutkimus palvelun ja palvelun laadun kehittämiseksi Tampereen kaupungin perheneuvolassa. Psychological Assessment: Clinical and Forensic. Psychology in the schools, 44, 293–309. Psykologi, 8, 14–16. Teoksessa H
yhteisen tutkimisen haastattelun menetelmällä avoimeen dialogiin siitä, miten olemme näissä tavoitteissa heidän kohdallaan onnistuneet ja mitä voisimme jatkossa tehdä toisin. valmistellun vastaanoton mukaisesti, missä työntekijät valmistelevat yhdessä perheen kanssa erikoislääkärivastaanottoa, missä yhdessä keskustellen laaditaan tutkimus/hoitosuunnitelma. Työntekijät ovat kokeneet uudenlaisen tavan tehdä poliklinikkatyötä innostavana ja antoisana. 21 20 Avoin dialoginen kohtaaminen prosessina asiakaslähtöisen lastenpsykiatrisen palvelujärjestelmän kehittämisessä Kristiina Hyttinen, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti (VET) Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Lastenpsykiatrian vastuualue/Tays JOHDANTO Petri Virtanen ja Jari Stenvall toteavat kirjassaan ”Sosiaalija terveyspalvelujen uudistaminen. Tavoitteena on kehittää psykiatrisen ja neuropsykiatrisen lapsiasiakkaan tutkimusja hoitoprosessiin asiakaslähtöisempiä palveluja kuuntelemalla asiakkaiden toiveita ja kokemuksia sekä pyytämällä heitä ns. Uudistetussa asiakaslähtöisessä toimintamallissa lähetteen tultua erikoissairaanhoitoon lapsen tutkimukset ja hoito käynnistyvät Terveyshyötymallin ns. Lapsiasiakasta ja hänen perhettään lähestytään avoimen dialogisuuden ja reflektiivisen työskentelyn periaattein huomioiden lapsen psykiatrisen ja/tai neuropsykiatrisen oireilun sekä erikoissairaanhoitoon lähettämisen perheessä aiheuttamaa kriisiä. Avainsanat: asiakaslähtöisyys, valmisteltu vastaanotto, lapsen psyykkinen sairastuminen, avoin dialogisuus, reflektiivisyys Perheterapia 4/15 PeTe_042015_20151119_.indd 20 23.11.2015 9.03. Tässä artikkelissa kuvataan vanhemman ja työntekijän välistä vuorovaikutusprosessia sekä kokemuksia asiakaslähtöiseen toiminnan kehittämiseen liittyen. Kehittämisen mallit, toimintatavat ja periaatteet” (2012), että asiakaslähtöiset prosessit pakottavat palvelujen tuottajat ajattelemaan palvelujen sujuvuutta ja tulosta sekä sitä, miten tulos mitataan asiakkaan ja potilaan saamana hyötynä. Kuulluksi tulemisen kokemus rohkaisee kuuntelemaan lisää, mikä luo tilaa uuden ymmärryksen muotoutumiseen. Kirjoittajien mukaan sen ymmärtäminen mitä palvelut merkitsevät asiakkaiden omaan elämään liittyvissä prosesseissa, TIIVISTELMÄ Asiakaslähtöisen toiminnan kehittämisessä lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoidon palveluissa jokainen yksittäinen kohtaaminen lapsen ja hänen perheensä kanssa nähdään osana asiakkaan jatkuvaa vuorovaikutusprosessia työntekijöiden kanssa. Jatkuva avoin dialogi mahdollistaa asiakaslähtöisen toiminnan