37 Haastattelu Paula Juolasmaa – Muutos on mahdollinen...... 24 %) Ilmoitukset Hannele Hannukainen puh. 3 4 Raija Ruoho: Parisuhde ja keho........................................ vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino AO-PAINO, Mikkeli Ulkoasu Mainostoimisto Visuviestintä Oy Taina Ståhl. 040 653 2895 sähköposti mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Ilmestyy neljänä numerona vuonna 2013 Vuosikerta 36 euroa (sis. (09) 4150 3663 sähköposti perheterapialehti@mielenterveysseura.fi Julkaisija Suomen Mielenterveysseura Kustantaja SMS-Tuotanto Oy 29. 10 %) Kestotilaus 34 euroa (sis. Vuosikerta Joulukuu 2013 Sisältö Päätoimittajalta................................................. 48 Esseitä perheterapiasta Faamit, kronoopit, karkailevat porsaat ja viheriöivät sukupuut......................................... alv. alv. . 54 Suomen Mielenterveysseura Koulutuksia ja ilmoituksia........................... 50 Kommenttipuheenvuoro Erillisyys vai integraatio psykoterapiakoulutuksissa, kommentti Suomen Pariterapiayhdistys ry:n kannaottoon................ 16 Jorma Lindholm: Objektisuhdeteoriaan pohjautuva pariterapia................................................... 57 Kirjoittajaohjeet......................................... 4/13 Perhe 29. alv. Artikkelit Laura Juuti, Merja Korhonen: Vahvat teemat uusparisuhteessa ................... joht. alv.10 %) Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille 28 euroa) (sis. 10 %) irtonumero 9 euroa (sis. Eira Tikkanen Kristian Wahlbeck www.mielenterveysseura.fi/perheterapia TOIMITUS JA ARKISTO Ratamestarinkatu 9 00520 Helsinki TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET JA LASKUTUS Mervi Venäläinen puh. 28 Tommi Paalanen: Etiikka ja ihmisoikeudet terapeutin työvälineinä................................................. 58 2 VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA TOIMITUSSIHTEERI/TAITTO Kristian Wahlbeck Aarno Laitila Heljä Meuronen TOIMITUSNEUVOSTO Jukka Aaltonen Tapio Ikonen Ritva Karila-Hietala Aarno Laitila Tuula Multasuo Tero Pulkkinen Florence Schmitt, puh
Watzlawickinsa tunteville tässä ei liene mitään uutta, mutta lasten roolin kannalta se saattaa olla uusia näkymiä avaavaa. Toivottavasti nämä tai jokin näistä tuottaa lehden lukijoille joitakin järisyttäviä hetkiä. Teksti näyttää lapset vuorovaikutuksellisina toimijoina terapiatilanteessa, terapiatodellisuuden konstruoijina ja sen, kuinka myös osallistumisen kyseenalaistaminen on osallistumista ja toimijuutta. Artikkelihan näyttää kaikkine aineistonäytteineen lapsiperhetyöstä tuttuja hetkiä, jolloin lapsiosallistujat omistautuvat johonkin terapeuttisen työskentelyn kyseenalaistavaan ja aktiiviseen vastustamiseen, mm. Painopisteenä on pariterapia, ja haluankin kiittää kaikkia kirjoituksia tuottaneita vielä erikseen tässä. No, näiltä viimeksi mainituilta tunteilta vältyin kuitenkin lukiessani Contemporary Family Therapy -lehden verkkosivuilta Michelle O´Reillyn ja Nicola Parkerin artikkelia You can take a horse to water but you can’t make it drink: Exploring children’s engagement and resistance in family therapy (Nro 3, 2013). Artikkeli konkretisoi, kuinka terapiatilanteessa tilannearviointeihin on käytännössä aikaa varsin vähän ja siitä huolimatta työskentelyn tulee olla ”tietoista, tavoitteellista ja ammatillista”, kuten psykoterapiaa toimintana määritellään. Terapeutin täytyy kuitenkin toimia suhteessa epäröintiä, vastahankaa tai aktiivista kyseenalaistamista ilmaisevaan perheenjäseneen ja antaa mahdollisuus kaikille osallistujille jatkaa asioiden yhteistä käsittelyä kasvonsa säilyttävällä tavalla siten, että tähän kaikkeen sisältyisi myös mahdollisuuksia uudenlaiseen liittymiseen terapeuttiseen työhön. Tämä Perheterapia-lehden numero on oman päätoimittajakauteni ensimmäinen teemanumero (ellei sellaisena pidetä edellistä, puolivahingossa teemanumeroksi muodostunutta lasten perheterapioiden ympärille muodostunutta, numeroa). Usein tätä on lähestytty vain perhepsykologian kautta mm. sillä tulkinnalla, että kyse on koko perheen tai ainakin vanhempien ambivalenssista terapian suhteen. keskusteluun siitä, saako älypuhelimen avata vai ei tai onko ensi kerrallakin pakko tulla. Pääkirjoitus Tasapainoilua. Artikkelissa on sovellettu keskusteluanalyyttistä tutkimusmenetelmää sen arviointiin, millä eri tavoilla lapset haastavat terapiasysteemin aikuisia, niin vanhempiaan kuin terapeuttejaankin, ottamaan kantaa omaan sitoutumiseensa terapiaan, menossa olevaan terapeuttiseen prosessiin ja/tai juuri työn alla olevaan teeman käsittelyyn. Lisäksi teemanumerolle sopivasti on mukana vastaus pariterapioiden koulutuksesta esitettyyn puheenvuoroon. Usein se tuntuu vievän vain epämukavuusalueille ja kysyvän taas kerran epävarmuuden sietoa, vaikka ei täydelliseen ajattelun kumoukseen johtavaa olisikaan. O´Reillyn ja Parkerin artikkeli jätti mielen päälle selvästi pohdinnan siitä, mitä kaikkea tämäntyyppisen artikkelin julkaiseminen oikein kertoo keskeisen teeman mukaisen sisällön lisäksi. Aarno Laitila aarno.laitila@uef.fi 3. Mukana on Laura Juutin ja Merja Korhosen tutkimusperustainen artikkeli uusperheen parisuhteesta, Raija Ruohon artikkeli kehollisuudesta ja ruumiillisuudesta parisuhteen ja pariterapian yhteydessä, Jorma Lindholmin objektisuhdepariterapiaa käsittelevä artikkeli ja Tommi Paalasen artikkeli etiikasta ja ihmisoikeuksista seksuaaliterapian näkökulmasta katsottuna. A mmattikirjallisuutta lukiessa on toistuvasti järisyttävää törmätä tekstiin, jota lukiessa omat vakiintuneet käsitykset joutuvat puntariin ja uudelleenarvioinnin kohteeksi. Käytin sanaa ”järisyttävää” selvästi tarkoituksella, koska rehellisyyden nimissä on sanottava, että aina oman ajattelun rajojen tutkiminen ei ole, ainakaan ensi tuntumalta, hedelmällistä, rikastavaa ja oivalluksen suuntaan rohkaisevaa
Avainsanat: Uusparisuhde, suhdeverkosto, uusperheen lapset, vanhemmuus, parisuhteen ristiriidat. Erityisesti kokemuksia, arkihavaintoja ja reflektioita esiin tuovalle laadulliselle tutkimukselle on tarvetta, jotta ymmärrettäisiin paremmin uudelleen muotoutuvien perhesuhteiden merkityksiä ihmisille. Haastatteluissa selvitettiin interven- U usperhesuhteita on määritelty monin tavoin ja niiden rakentumista hahmoteltu mm. Tässä artikkelissa tarkastellaan haastatteluaineiston varassa uusperheen moninaisia suhteita erityisesti parisuhteen näkökulmasta. 4/13 29. Analyysi pohjaa vahvoihin teemoihin, jotka on havaittu merkityksellisiksi niin tämän aineiston valossa kuin aiemmankin tutkimustiedon varassa. Ritala-Koskinen 1993; Broberg 2010; Suomen virallinen tilasto 2012a; Papernow 1984). Uusperhe ymmärretään sopimuksenvaraisina jatkuvasti neuvoteltavina suhteina, jotka muotoutuvat eri tavalla ja eri tahtiin perheenjäsenien välillä. Uusperhesuhteet tutkimuksessa ennen parisuhdetta, ei parin ja perheen elämä lähde liikkeelle tyhjästä. Vuosikerta Vahvat teemat uusparisuhteessa Uusperheitä on tutkittu niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, mutta uusparisuhteisiin on kiinnitetty vain vähän huomiota, vaikka sen merkitys uusperheen toimivuudelle on tunnistettu. vaihekuvauksien kautta (esim. Meyer ym. Tolkki-Nikkosen (1992) määritelmä perheestä suhdekimppuna eikä pysyvänä rakennelmana ilmentää hyvin uusperheiden dynaamisuutta samoin kuin esimerkiksi Smartin (2000) näkökulma uusperheisiin neuvoteltuina ja sopimuksenvaraisina suhteina. Haastatteluun osallistui 5 paria ja yksi puoliso. Kun vanhemmuus on olemassa 4. Artikkelin aineistona on käytetty Laura Juutin (2013) pro gradu -tutkimuksen haastatteluaineistoa, joka on kerätty Väestöliiton ja Suomen Uusperheellisten Liiton vuosina 2010–2011 järjestämiin uusperheellisten parisuhdeinterventioihin* osallistuneilta pareilta 8–9 kuukauden kuluttua interventiosta. Uusparisuhteen ja uusperheen nähdään olevan vahvasti yhteenkietoutuneita. Ilmiö on kuitenkin rakenne- ja vaihekuvauksia moniulotteisempi. (2012) puhuvatkin osuvasti uusparien lähtöperheistä ja lähtöliitoista (family of origin/marriage of origin), joihin artikkelissa viitataan myös uusparien ”saattueina” eli menneeseen liittyvinä suhdeverkostoina. Tarkastelu kohdistuu erityisesti uusparisuhteiden jännitteisiin ja ristiriitoihin sekä perhesuhteiden rakentumiseen yksilöllisinä ja vastavuoroisina kokemuksina
Suomen virallinen tilasto 2012b). Uusperheiden yleisyyden tarkastelu tilastojen valossa on kuitenkin ongelmallista, sillä tilastoissa uusperheen lapset ovat mukana vain sen vanhemman perheessä, jossa he virallisesti asuvat (ks. Viiden parin osalta näkökulmat ovat vastavuoroisia, sillä molemmat puolisot ovat osallistuneet haastatteluun. Toisaalta analyysi tuo esiin myös välähdyksiä uusperheen arjesta tavoittaen sekä yksilöllisiä että vastavuoroisia kokemuksia uusparisuhteesta. Haastatteluissa perheen ja parisuhteen ilmiöi- tä kuvattiin hyvin rikkaasti ja Laura Juuti luottamukselPsM, KM, psykologi lisesti, minkä Nurmijärven perheneuvola vuoksi anonyNurmijärvi miteetin säilyttämisessä Merja Korhonen on oltu erityiPsT, dosentti, yliopistonlehtori sen huolellisia. Haastatteluaineisto on kooltaan pieni, mutta merkityksiltään rikas. (Castrén 2009b.) Uusparisuhteessa on luonnollisesti paljon samaa kuin yleensäkin parisuhteissa, mutta yleinen tietämys yksin ei riitä uusparisuhteen ymmärtämiseksi. Tämän artikkelin kannalta olennaisinta on Gottmanin tekemä erottelu ikuisten ja ratkaistavissa olevien ongelmien ja ristiriitojen välillä. Näin ollen tilastojen ulkopuolelle jää iso osa uusperheistä ja useimmin tilastoitumatta jäänyt perhe on varmaankin isän uusperhe. (Gottman & Silver 1999.) Haastateltujen parien ja perheiden tilanteet vaihtelivat niin kestoltaan kuin muodoltaankin, joten tässä mielessä aineisto on heterogeeninen. Interventiota on tutkittu useissa opinnäytetöissä (Kärkkäinen 2006; Nurminen 2007; Sonninen 2009; Tiippana 2010). Uuspareille suunnattuja interventioita toteutettiin kolme kertaa vuosina 2010–2011 Vantaalla, Espoossa ja Turussa. 5. Kolmella naisella ei ollut ennestään omia lapsia, mutta kaikilla miehillä puolestaan oli lapsi tai lapsia edellisestä liitosta, mikä tekee aineistosta varsin erityisen verrattuna tilastojen tyypillisiin uusperheisiin (vrt. Vuonna 2010 Väestöliitto aloitti yhdessä Suomen Uusperheellisten Liiton kanssa ohjelman kehittämisen. Analyysi pohjaa vahvoihin teemoihin, jotka on havaittu merkityksellisiksi niin tämän aineiston kuin aiemman tutkimustiedon varassa. Ohjelman vaikutusten pysyvyyttä on myös tutkittu seurantatutkimuksessa (Perho, Kärkkäinen, Nurminen & Korhonen 2010). Artikkelit tion merkitystä sekä uusparien kokemuksia uusparisuhteesta ja uusparin suhdeverkostojen dynamiikasta. Näin ollen si- *Väestöliitto on kehittänyt parisuhdeongelmien ennaltaehkäisyyn tähtäävää Tahdolla ja taidolla -parisuhdeinterventiota vuodesta 2005 alkaen. Interventioiden yhteydessä on kerätty myös kyselylomakeaineisto, jonka pohjalta on valmistunut yksi opinnäytetyö (Kontkanen 2012), ja tekeillä on myös parisuhdeinterventioita kehittäneen Vuokko Malisen väitöskirjatutkimus. Kaikkia parisuhteen ristiriitoja ei tarvitse ratkaista, mutta niihin voi sopeutua. Interventio perustui John Gottmanin (1998), Susan Johnsonin (2008) ja Kim Halfordin (2004) parisuhdeteorioihin. Sutinen 2005). Ratkeamattomiin ongelmiin liittyvä umpikuja tai jumi on voitettavissa dialogissa, jossa puolisot pyrkivät ymmärtämään ikuisten ristiriitojen taustalla olevia unelmia ja merkityksiä. Olennaista on hahmottaa uusperhe parisuhteen toimintakehyksenä: lapset ovat asetelmassa läsnä alusta alkaen. Uusperhe kehystää uusparisuhdetta Uusparisuhde kytkeytyy läheisesti uusperheen prosesseihin: parisuhde ei kehity eikä sitä eletä irrallaan perhe-elämästä. Parisuhde- ja perhehistorioiden myötä puolisoille on tarjolla uusia rooleja ja perhesuhteita. Myös joitain aineistolainauksien yksityiskohtia on voitu muuttaa anonymiteetin säilyttämiseksi, mutta kuitenkin niin, ettei analyysin kannalta olennaisia sisältöjä ole muutettu. Itä-Suomen yliopisto Kaikki suorat Joensuu tai epäsuorat tunnistetiedot on häivytetty, muutettu tai poistettu
Kumppaneiden välinen rakkaus ja vahva tahtotila joutuvat helposti koetukselle. Suhdetta koossapitävinä tekijöinä tulevat selvimmin näkyviin parin välinen rakkaus ja arvostus, halu elää uudessa suhteessa ja tehdä sen eteen työtä, yhteisten merkitysten luominen sekä pienistä asioista nauttiminen arjen keskellä. Ymmärrettävästi uusparit painottavat valmiutta työskennellä uuden suhteen eteen. kea pitää piilossa ja arjen realiteetit konkretisoituvat yllättävän nopeasti. esim. Et se on niinku… tässä pitää haluta olla, et ei. Suhteen kehittyminen uusperheen suhdeverkostojen ja moninaisten perhesuhteiden keskellä ei kuitenkaan ole aina mutkatonta. Haastateltavat tuntuvatkin pohtineen parisuhteeseen sitoutumisen rinnalla, millaisen aikuisen roolin he voisivat tarjota lapsille ja ettei heille tuotettaisi uusia erokokemuksia. Uusparien kerronnasta näkyy selvästi, että uusparisuhde ei ”etene omalla painollaan”. …ne lapset luo siihen sellasta vakavuutta että… suhteeseen ei voi lähteä kevyin perustein sillon… sen rakastumisen olla kauheen sitten voimakasta, kun sä lähdet koska sun täytyy sitten myös yrittää rakastua niihin lapsiin tai ajatella ainakin heiän etuaan. Uusperheessä lapset ovat läsnä alusta alkaen, jolloin parisuhdetyytyväisyyden kehittymisessä on oma dynamiikkansa. Eräs nainen pohti haastattelussa, miten monien suhdeverkostojen dynamiikan keskellä ristiriitoja ja hankalia tunteita on vai6. Kontula 2009). Uusparisuhteen edellyttämän tahtotilan kuvataan joutuvan testiin nopeasti. 4/13 Laura Juuti, Merja Korhonen 29. Oma haasteensa uusparisuhteessa on hakea kahdenkeskisyyttä ja aikuisten yhteyttä monimuotoisen arjen keskellä. Suhde edellyttää parilta kannanottoja ja sopeutumista erilaisiin ja muuttuviin rooleihin ja verkostoihin. Parisuhdetta sinänsä ei nähdä erilaisena tai ongelmallisena sen vuoksi, että se on uusparisuhde. Että kyllä siinä tietysti oli totta kai niinku voimakas parisuhdeaspekti, mutta kyllä mä mielestäni sitouduin perheeseen. Ois ollu hirveen monta tilaisuutta vaan kummallakin kääntää selkä ja todeta, että nyt ei enää… mut, tahdon asia. Mä muistan, mietin sen oikeen niinku itselleni, et mähän muutan tänne sen takia, että täällä on mun puoliso, että en mä hänen lasten takia tänne muuta. Vuosikerta toutuminen vaatii enemmän kannanottoja ja pohdintaa kuin pelkästään kahden aikuisen välinen liitto. Perheeseen sitoutumisen taustalla ja lähtökohtana on voimakas rakastuminen. Pitää oikeesti haluta, pitää oikeesti rakastaa, ei muuten, ei, ei pystys. Toimivissa uusperheissä ja -parisuhteissa on Colemanin, Ganongin ja Finen (2000) mukaan kyky saavuttaa yhteisymmärrys, mutta tämä edellyttää päättäväisyyttä ja paneutumista, kuten seuraavassa eräs nainen korostaa. Tutkimuksissa parisuhdetyytyväisyyden on todettu laskevan lasten saamisen myötä (ks. Mä luulen, et meillä olis ollu ihan samanlaisia sellasia juttuja ja yhteentörmäyksiä, kes, kahestaanki, mut ne ois ehkä tullu eri tavalla. Parit näyttävät olevan tietoisia lasten tarpeista, joten uuteen liittoon ei voi lähteä mukaan kevein perustein. … yleensä [parisuhteessa] ollaan kahestaa, ni siin on kuitenkii niin sillai, toisel lailla, et siinä pystyy paljon pidemmin pitää asioita ja sit pystyy vaikka itte miettii asioita --- Mut siin [uusparisuhteessa] on kuitenkii niitä asioita, niin paljon tekijöitä tulee muualta siihen, että se, ehkä se nopeuttaaki jotenkii sitä... No edellisessä suhteessa oli vaan paljon helpompaa olla siinä kun lähtee, et, täs on niinku päinvastoin. Jännitteiden arvioidaan kuitenkin aktivoituvan ja kärjistyvän tavallista nopeammin, koska suhteessa on läsnä monenlaisia saattueita ja niistä kumpuavia puolisoiden ja perheenjäsenten eriäviä tapoja, tottumuksia ja odotuksia, jotka tulevat arjessa näkyviksi
Vuorovaikutus ja kiintymys erilaisiin ja eri-ikäisiin lapsiin rakentuvat eri tavoin, ja tämän hahmottaminen ja hyväksyminen voi olla vaikeaa. Se on kyl ongelma. Et, pyrkimys siihen että vaikka välillä otetaan yhteen niin pyritään aina palaamaan siihen tilanteeseen, et me ollaan kasvot samaan suuntaan, tapahtu tässä maailmassa mitä hyvänsä. Ongelmista selviytymisen ehdoksi ja välineeksi määrittyy Ritala-Koskisen mukaan kommunikoinnin taito. ...minust tuntuu, että sitä kärjistetään… se jotenkin se oireilu siitä, et kun minun lapsi oli tulossa meille, ni siitä tuli ongelmia. Ja sit taas mun mies huomaa sen ja sit hän on kiukkunen mulle siitä, että hänen lapset ei oo samanlaisessa asemassa. Ku mä yritän kaikin puolin välttää niinku sitä, et mä suosisin tätä verrattuna sit niihin mun edellisiin lapsiin. Keskinäisen kommunikoinnin lisäksi onnistumisen takaajia ovat keskinäinen luottamus, kumppanin kunnioitus sekä hienotunteisuus ja sovittelutaito. Prosessi on jatkuva, ja muutoksia voi tapahtua monella tasolla. Uusparisuhteessa merkittävä jännitteiden lähde on usein suhde perheen ”erilajisiin” lapsiin (Ritala-Koskinen 1993). Et… mä oon nyt, tietenki, sellanen leijonaemo joka suojelee näitä omia lapsiaan, niinku, hirveesti. Ymmärrystä ja kunnioitusta kuitenkin tarvitaan, jotta voitaisiin löytää tasapaino parisuhteeseen heijastuviin jännitteisiin. Etenkin isät kokivat lapsensa aiheuttavan jännitteitä parin välille. Et, et jotenki se on mun mielestä semmonen, sitä perustaa mitä meillä on. Aiemmista pettymyksistä huolimatta – tai ehkä juuri niiden vuoksi – sitoutumisella ja periksiantamattomuudella ajatellaan selviydyttävän parisuhteen ristiriidoista. Ja mun puolison lapset on sellasia niin sanotusti vihollisia sille meiän ytimelle. Että tulee mitä tulee, ni et me seisotaan aina niinku kasvot samaan suuntaan. Yhteisen lapsen syntymän kerrottiin aiheuttaneen jännitteitä parin välille, eikä toisenkaan yhteisen lapsen syntymä aina helpota tilannetta, kuten seuraava näyte osoittaa. RitalaKoskinen (1993) on tunnistanut, kuinka uusparisuhteeseen liitetään monella tasolla paremmuus: Edellinen suhde on määrittynyt usein pettymykseksi, ja uutta parisuhdetta halutaan hoitaa paremmin, jolloin uuden parisuhteen keskeiseksi päämääräksi asettuu onnistuminen ja parisuhteen koossa pysyminen. Ni se on tosi vaikeeta ku hänen kans sit viettää aikaa ihan eri tavalla. (Ritala-Koskinen 1993.) Erilaisten lasten asema ja niihin liittyvät jännitteet tulevat esiin myös muissa haastatteluissa. Lapsiin liittyvät jännitteet näkyvät hyvin vastavuoroisissa haastatteluissa. Vahvat teemat uusparisuhteessa Me ollaan sitte niinku päätetty, että me ollaan se yks rintama. Muutokset ovat tavallisia missä tahansa perheessä jo yksistään lasten kehityksen takia, mutta uusperheessä perhe-elämän uudelleen rakenteistuminen korostuu erilaisten perhesuhteiden vuoksi (vrt. Ja me ollaan tää jo kerran käyty läpi sillon kun vanhempi yhteinen lapsi synty, sitten löydettiin taas niinku omat paikkamme siinä. Smart 2000). Vahvan sitoutumisen korostaminen ja rakkaus tahtotilana kuvastavat uusparien uskoa suhteen eteen tehtävän työn tärkeyteen. Kolmella haastatteluun osallistuneella naisella ei ollut ennestään biologista lasta. Lapset ja vanhemmuudet osana uusparisuhteen dynamiikkaa Ja nyt must tuntuu, et tää vauvan syntymä muutti taas meiän perhedynamiikkaa ihan täysin. Puolison tunteisiin voi olla vaikea samastua ja ymmärtää esimerkiksi sitä, millaista on, kun ei saa olla jatkuvasti läsnä lastensa elämässä. Eräs nainen kuvaa ristiriitaa 7. No tietty se, et ku mulla on ne lapset ennakkoon, ni niitten asioitten hoitaminen on tietty siis… et ku siin kuitenkii ottaa sen oman vastuun ja tavallaan sit se, et ku on uus yhteinen lapsi, ni
Mä ajattelen tietysti, et lähettäs koko perhe jonnekin lomamatkalle… ja tietysti sit mun puoliso aattelee et lähettäs kolmistaan, minä, meiän yhteinen lapsi ja hän. Sekään ei ole itsestään selvää, kuka perheessä saa kasvattaa (Korhonen 2006). Yhteinen biologinen lapsi on luonut hänelle tunnetasolla ”oman perheen” uusperheen sisälle ja tämän pienemmän perheen oma aika olisi naiselle tärkeää. Yhteisymmärryksen löytäminen voi olla haastavaa ja edellyttää molemmilta kompromisseja. Kuten edellä jo todettiin, muutos on uusperheessä läsnä monella tasolla. Perheissä tapahtuvaan leiriytymiseen liittyy myös Jallinojan (2009) mainitsema verisiteiden voimakkuus sekä Smartin (2000) kuvaama uusperhesuhteiden vaatima neuvottelun tarve siitä, kuinka uusperhe-elämää rakennetaan. Ydinperheen kaipuu on nähtävissä. Vuosikerta siinä, millä perhekokoonpanolla hän haluaisi milloinkin olla. Arjessa muutoksen jatkuvuus Tota, meillähän oli semmonen, hyvin selkee näkemys, 8. kun muutettiin yhteen sitten ((naurahtaa)), että ei siinä mitään, muutetaan yhteen ja elämä jatkuu niinku tähänki asti. Mut et sillee. Joka toinen viikko me kuitenki oltiin niinku keskenään, se on se niinku meiän juttu, ja lapset on siinä sitten matkassa, ja mun puoliso pitää huolen omista lapsistaan ja mä pidän huolen omasta ja… kaikki menee hyvin. Nyt ehkä niinku käsitellään molemmat päässämme et kumpi on niinku oikein. Saman katon alla erillisissä perheleireissä eläminen ei kuitenkaan onnistunut, kuten mies arvioi karille mennyttä suunnitelmaa: Että sillon ku on ydinperhemalli, missä biologiset lapset on niinku molempien, ni siinä niinku voi olla helpompi tehdä kompromisseja niiden omien mielipiteiden ja tahtojen välillä, mutta sitten ku ei oo, on myös lapsii jotka ei oo biologisii, ni havaitsen itsessäni että huono käytös taikka joku asia ärsyttää aivan hel…sti, minkä taas niinku omilta lapsilta sietää ihan heittämällä. Sillehä on ihan eri tietysti aina, et sit jotain puuttuu kun noi [miehen lapset] on pois… ni mähän tietysti haluisin aina et me oltas kolmestaan, lähettäs vaan jonnekii tai. Uusperheen vastuut, velvollisuudet ja huolenpito eivät ole kytkettävissä valmiiseen roolitukseen (Jokinen 2014). Verisiteiden merkitys tulee vahvasti esiin erään miehen pohtiessa suhteitaan perheen eri lapsiin, heihin liittyviin tuntemuksiin ja puolisoiden välisiin suhteisiin. Ja se, oli niinku se lähtötilanne, ja, jos me nyt kesällä muutimme sinne, tais olla, ni tota, viis kuukautta, joo, ni me istuttiin pariterapiassa, sitte. ”Puolisuhteet” eivät ole valmiita kiintymyssuhteita, ja ne tuovat uusperheen ja -parisuhteen rakentamiseen oman jännitteensä. Totuttujen roolien ja toimintamallien muuttaminen voi myös olla kaikille osapuolille vaikeaa. Ei se sit ihan jatkunukaan ku siinä oli hirveen tiukassa tämmönen niinku, et… meidän ei tarvitse lähtee muodostaa perhettä, ei, siinä me asutaan yhessä ja sillä hyvä. Lähtökohtana oli ollut elää parisuhdetta yhdessä, mutta pitää vanhemmuus kummankin omana asiana. Puolisolla, jolla on lapsia myös edellisestä liitosta, odotukset asettuvat toisin: hän toivoisi kaikkien lasten olevan samassa asemassa, ja mieluisin tapa viettää aikaa perheenä olisi koko perheen kesken. Välillä kyllä joo. Sit minä taas aattelen, et ku me ollaan kumminki nähty kauhee vaiva tän eteen. 4/13 Laura Juuti, Merja Korhonen 29. Et ei se mennykää ihan niinku niin ((naurahtaa)). Eräs pari kuvaa kahdenvälistä suhdettaan hyvänä, mutta molempien lasten ollessa mukana kuvioissa parisuhteessakin on ongelmia. …mun puolisohan haluis kaikki lomat viettää lasten kaa, mut enhä mä haluu koko perheen kaa kaikkia lomia viettää. Mutta kyl siinäkii joku kompromissi löytyy, et sit me mennää välillä kolmistaa… Uusperheen muodostuessa tilanteessa, jossa molemmilla puolisoilla on lapsia entuudestaan, kyse on kahden perheen yhdistämisestä, mikä ei myöskään ole mutkatonta
Etälasten tullessa puoliso voi kokea ulkopuolisuutta, kun toisen puolison huomio suuntautuukin lapsiin. Seuraavan kuvauksen perusteella jumiutuminen vältetään, mikäli ongelmaa ei puida liikaa tai jatkuvasti, vaan sen sijaan molemmat pyrkivät tahoillaan pääsemään asian kanssa sovintoon. Haastatteluissa eräs pari koki, …hyvin paljon keskityttiin niihin lapsiin, ja muu aika oli sitten meidän parisuhdeaikaa. 9. Mut sit taas, kun tulee mun lapset, ni mä ohjaanki huomion paljon sinne, ja voi olla et he, tai mun puoliso ainakin tuntee, et hän jää vähän sivuun. Et sitä tahtomattaankin on erilainen. Kaikki vaatis niin paljon hyvää, hyvää kommunikointia. Puolisoiden historia ja suhdeverkostojen jännitteet Uusperheen jännitekenttä voi olla siinä määrin haastava, että uuspari on vaarassa ajautua negatiivisiin tulkintoihin ja tunnetiloihin, jolloin toimimattomat vuorovaikutustavat vakiintuvat osaksi parisuhdetta, mitä Johnson (2008) on kuvannut tunnekeskeisessä näkökulmassaan. Hyvin lähellä [harmoniaa] ollaan, mutta siinä tulee olemaan aina ongelmaa... Tähän liittyviä jännitteitä ja kommunikaation merkitystä pohtii eräs etäisä. Ulkopuolisuuden tunne äiti- tai isäpuolen asemassa on tunnistettu aiemminkin, ja esimerkiksi Papernow on kuvannut sitä jo vuonna 1984 uusperheen vaihekuvauksessaan. Vahvat teemat uusparisuhteessa tulee näkyväksi etälasten tulemisena ja menemisenä. Castrén (2009b) ja Jallinoja (2009) ovat tarkastelleet uusperheenjäsenten läheisyysarvoja ja verisiteiden merkitystä. Gottman & Silver 1999). Kysymys vanhemmuudesta osuu hyvin intiimille alueelle, joten jaettujen merkitysten ja molemminpuolisen kunnioituksen löytäminen on välttämätöntä, ettei pari ajautuisi Gottmanin ja Gottmanin (2008) kuvaamaan jumiin lapsiin liittyvien jännitteiden vuoksi. Vaikka kuin koittaa elää normaalia elämää ku lapset tulee, ni silti siihen lataa niinku odotuksia, kun näkee vaan niinku joka toinen viikonloppu. Puolison ja biologisten lasten läheisyys voi aktivoida ulkopuolisuuden tunteita etenkin uusperheen uudessa puolisossa, äiti- tai isäpuolessa, kuten seuraavassa yksi haastateltu nainen kertoo muistellessaan suhteen alkuaikoja, jolloin hänellä ei vielä ollut omia lapsia ja miehen lapset olivat uusparin luona joka toinen viikonloppu. …Mä muistan jotain tällasia… mä oon tuntenu niitä suuria ulkopuolisuuden tunteita siitä heiän pyhästä kolminaisuudesta. Ellei me tutkita niinku itteemme tosi tarkasti, ja sitähä me ollaan niinku yritetty, mutta noin ni, jossain määrin se tulee varmasti aina, jostain se pompsahtaa aina esiin. Toisen perhettä ja vanhemmuutta koskevien toiveiden ja ajatusten ymmärtämiselle ja kunnioittamiselle tulisi löytää keinoja silloinkin, kun ne eroavat omista toiveista, tavoista tai uskomuksista. Hokkasen (2005) mukaan lasten tulemiseen ja lähtemiseen liittyy aina tunteita, eivätkä nämä välttämättä muutu rutiineiksi ajankaan kanssa. Lopulta voidaan päätyä tilanteeseen, jossa puolisot linnoittautuvat omiin maailmoihinsa ja jättävät jakamatta toistensa kanssa merkittäviä asioita ja elämänalueita (Gottman & Silver 1999). Ja tota, sit taas kun meit on neljä [uuspari ja puolison lapset], nii mul on enemmän aikaa mun puolisolle ja hänen lapsilleen, ei mun tarvii sillon muista huolehtii. …Mut et sillon, meiän kaikkien aika ja energia meni sitten lapsiin, ni viikonloppuina niitten lasten kans olemiseen. Suhtautuminen perheen lapsiin voi muodostua joskus myös parin ikuiseksi ristiriidan aiheeksi (vrt. Ambert (1986) on arvioinut, että äitipuolet eivät koe etälapsista vastaavaa emotionaalista hyötyä suhteessa vierailujen aiheuttamiin muutoksiin ja jännitteisiin perheessä
Tätä voi olla joskus vaikea hyväksyä. Entinen puoliso arvostelee uuden parin vanhemmuutta jatkuvasti ja syyttää heitä monista lapseen liittyvistä ongelmista, minkä mies näkee heijastuvan uusparin keskinäiseen suhteeseen. 2012). Kuitenkin puolisot tuovat uuteen suhteeseen lapsuudenperheiden kokemuksiensa ohella aiemman historiansa niin toisen lähtöliiton kuin lähtöperheenkin kautta, eikä toisiaan seuraavien perhekokoonpanojen ja tapojen yhteensovittaminen ole aina suinkaan helppoa (vrt. Vuosikerta että heidän kamppailunsa vaikeiden uusperheristiriitojen kanssa johti juuri jakamisen vähenemiseen ja lopulta puhumattomuuteen. Voiko näitä kysymyksiä ulkoistaa uusparisuhteesta. Suhdeverkostot ja mielikuvat perhesuhteista muodostuvat usein moninaisemmiksi kuin ensipareilla tai ydinperheessä. Meyer ym. Ja niitten jakaminen oli ihan hirveen vaikeeta. Perheen sisäisiin asioihin mahtuvat myös (omat) lapset, mutta muut puolisoiden historiaan liittyvät suhdeverkostot rajataan aktiivisesti kauemmas tai ulkopuolelle – joskus myös uhkaksi – sen sijaan, että ne otettaisiin osaksi uuden parisuhteen rakentamisen kehystä. Ulkopuolisiksi määritellyistä tekijöistä etenkin suhde entisiin puolisoihin näyttää olevan parien puheessa vahva teema, ja usein monella tasolla jännitteinen. Vaikka asioiden hoitamiseen entisen puolison kanssa ei liittyisikään erityisiä haasteita, entinen elämä on lasten kautta tavalla tai toisella läsnä. No oikeestaan just noi mun exän asiat ne on ulkopuolisii asioita. Haastatteluissa uusparit pohtivat perheen ja parisuhteen sisä- ja ulkopuolen rajoja. Ne nyt on ollu aika paljon haasteita, ku ne nyt taas vaikuttaa sit siihen lasten tilanteeseen. Ja no sitten, ja sit taas vaikuttaa kaikkeen. Haastatteluissa eräs mies kuvaa uusparin suh10. Parien tavassa puhua entisestä puolisosta etäännyttävästi ”exänä” on ehkä myös mukana kannanottoa pitää tämä menneen elämän ja lasten kautta keskeinen henkilö emotionaalisesti etäämmällä. Eräs nainen puolestaan kertoo tuntevansa kateutta miestään kohtaan siitä, että tämä on saanut suhteen entiseen puolisoon ja lasten asioiden hoitamisen toimimaan melko vaivattomasti, kun naisella itsellään on vastaavissa asioissa suuria hankaluuksia entisen puolisonsa kanssa. Taustalla oli molempien puolisoiden aiemmasta parisuhdehistoriasta ja perhe-elämästä kumpuavia kysymyksiä, jotka aktivoituivat uudessa parisuhteessa ja uusperheen elämässä. 4/13 Laura Juuti, Merja Korhonen 29. Parisuhteen sisäisiksi asioiksi määritellään vain välittömästi parin keskinäiset asiat. liittyvät asiat pyritään kuitenkin rajaamaan parisuhteen ulkopuolisiksi ongelmiksi, vaikka toisaalta niiden tiedostetaan vaikuttavan moneen asiaan, kuten eräs mies seuraavassa toteaa. Toinen mies kuvaa vaimonsa entisen puolison vaikutusta stressaavaksi. Tähän jännitteeseen pitää rakentaa toimintatavat, joiden kanssa kaikki osapuolet voivat elää. Entiseen puolisoon …ja sit ku hänellä [puolisolla] sit taas toimii ihan hyvin, lasten huoltajuusasiat ton, exän kans, ja mulla ei, ja välillä sit, siitä tulee niinku kateelliseks että miks sulla toimii toi niin hyvin ja mulla ei. Uuspari joutuu kuitenkin sopeutumaan tilanteeseen, jossa vanhemmuutta hoitaa myös lapsen toinen biologinen vanhempi. Kun eronneella parilla on lapsia, vuorovaikutus jatkuu eron jälkeen. Alko mennä sukset niin pahasti ristiin tai siis se puhumattomuus alko, aiheuttaa isoja ongelmia… Et me ((huokaa)), me elettiin niinku, me elettiin liian montaa elämää rinnakkain… ei pelkästään koskettanu niinku meiän, perhettä, seinien sisällä, vaan se kosketti, työelämää… ja, siis kaikki, kaikilla tavoilla oli niinku mun jutut ja sun jutut. Tämä on ymmärrettävää, sillä stressitekijöiden on todettu olevan yhteydessä parisuhdeonneen (Kontula 2009). Uusparin moninkertaisten saattueiden vuoksi puolisoilla voi olla useita ja mahdollisesti keskenään ristiriitaisia tulkintakehyksiä perheen ja parisuhteen kysymyksiin
Uutta parisuhdetta ja perhettä muodostettaessa suhteet sukulaisiin arvioidaan taas uudelleen. puolisoiden aktiivista osallistumista ja neuvotteluhalukkuutta (Viljakainen 2010). Sukulaisuussuhteet eivät siis ole uusperheissä mutkattomia: niihin voi kulminoitua vaikeita kysymyksiä menneisiin ja nykyisiin suhteisiin. Parisuhteen jännitteet ja ristiriidat kytkeytyvät usein uusperheen suhdeverkostoihin, puolisoiden historiaan ja arjen käytäntöihin. Moneen kertaan esille tullut uusperheen toimintamallien ja suhdeprosessien jatkuva muutos ja neuvoteltavuus tulevat kertomuksissa hyvin esiin, samoin perheen uudelleen muotoutuminen uusien perheenjäsenten tai yhdessä tekemisen kautta. Jos ei sitä vaali, ni sit voi heittää kaiken. Koska mun puoliso on joskus viisaasti sanonu, et rakkaus on tahtotila. Silva ja Smart 1999; Smart 2000.) Kuten Huttunen (2001) on todennut: uusperhe on ainakin aluksi vain löyhä yhteenliittymä, jolla on keskenään ristikkäisiä asetelmia. Se [ensiliitto] perustuu sellaseen ydinperheajatteluun. Haastatteluissa tuli esiin sekä parisuhteille ominaisia piirteitä että jotain vain uusparisuhteille tunnusomaista. --- Molempien niinku tunteissa, ni siihen vaikuttaa se kaikki ympärillä oleva, yhteiset lapset, toisen lapset, toisen exät, anopit, vanhat anopit, uudet anopit, mahdollisesti. Uusparisuhteiden alkua kuvastaa nopea sitoutumisen pohdinta ja ristiriitojen varhainen aktivoituminen. Tää toinen perhehän ei perustu mihinkään muuhun ku puolison ja minun rakkauteen. Parien kerronnasta välittyy, että yhteisen elämän luominen onnistuu sitä paremmin, mitä paremmin menneisyys tiedostetaan. Aikuisten taholta tapahtuva suhteiden sulkeminen ja rajaaminen toimii kannanottona myös lasten sukulaisuussuhteisiin. Jo johdannossa mainittiin vahvat teemat, jotka 11. Niin paljon enemmän niinku sellasia ympäristöstä tulevia, et sitä omaa, sitä niinku pariskunnan keskinäistä rakkautta pitää vaalia ja siit pitää pitää huolta ja sen eteen pitää tehdä töitä. Sukulaisuussuhteiden rajaaminen voi antaa uusperheelle tilaa kehittyä. Muutokset, kuten yhteisen lapsen syntymä, voivat vauhdittaa keskustelua ja halua uudenlaisten suhteiden luomiseen uusperheessä. Puolisoiden yhteisten tulkintojen tai ymmärryksen löytymisen voidaan ajatella olevan jollain lailla keskeistä. Castrén (2009a) on huomannut elämänkaaren juhlien olevan kulminaatiopisteitä, joiden kautta sukulaissuhteet ja niiden arviointi konkretisoituu toistuvasti uudelleen. Suhdeverkostoihin näyttää tuovan jännitteitä etenkin määrittelyt siitä, mikä ja ketkä kuuluvat perheen ja parisuhteen sisälle ja mitkä ovat ulkopuolisiksi määriteltyjä tekijöitä. Toimintatapojen löytäminen ja toistuvien kädenvääntöjen välttäminen edellyttää molempien Pohdinta Uusparisuhdetta rakennetaan ja eletään hyvin moniulotteisessa ja -merkityksisessä kehyksessä, josta eri perheenjäsenillä on omat tulkintansa. Artikkelin keskeisiä havaintoja ovat uusparisuhteen kehittymisen kuvaukset. Vahvat teemat uusparisuhteessa deverkostoon liittyviä haasteita ympäristöstä tulevina, uusperheen elämään kuuluvina tekijöinä sen sijaan, että olisi nimennyt ne suhteen ulkopuolisiksi asioiksi tai uhkaksi monen muun uusparin tapaan. Ympärillä olevat perhe- ja sukulaissuhteet ovat osa uusperheympäristöä, jossa pari yhdessä työskentelee. Myös menneisyyden hyväksymisen voi ajatella olevan olennaista. Se on, kaikki on erilaista, ihan kaikki. (Ks. Myös verisukulaisuuteen perustuvat suhteet asettuvat eron myötä uuteen valoon: yhteydenpitoon ja seurustelutapoihin tulee uusia käytäntöjä (Castrén 2009a). Pitää tsempata ihan eri tavalla. Puolisoiden näkemykset saattavat erota siinä, millaisen aseman sukulaiset saavat uusparin elämässä. Kuitenkaan suhdeverkostoja ei voi – kuten ei menneisyyttäkään – pyyhkiä pois, vaan niiden kanssa on elettävä. Parisuhteen aloittaminen uusperheellisenä tarkoittaa myös, että molemmat tuovat suhteeseen elämänkokemuksensa lisäksi myös joukon ihmissuhteita sekä arjen historiaa tapoineen ja käytäntöineen
Mennyt elämä, puolisoiden historia verkostoineen sekä uusi perhe- ja parisuhde-elämä kulkevat rinnakkain muuttuen ja ollen jatkuvasti neuvottelujen kohteena. 2000). Uusperheisiin liittyvä ongelmapuhe on vahvaa, kuten Ritala-Koskinen (1993) on huomauttanut, mutta kuitenkin parit voivat onnistua yhdessä riskitekijöistä huolimatta (Coleman ym. Uusparisuhteessa painottuvat henkilökohtaiset merkitykset. 4/13 Laura Juuti, Merja Korhonen 29. Arjen ja perheen uudelleen rakentaminen on keskeistä uusparisuhteessa puolisoiden historioiden ollessa mukana. Tämä kaikki on ymmärrettävissä viitekehykseksi, kun tarkastellaan uusparisuhdetta. Jotta ikuiset ristiriidat eivät johtaisi umpikujaan tai jumiin, puolisolle tärkeät kysymykset tulee tunnistaa ja hyväksyä. Uusperheessä nämä vaihtelevat perheenjäsenittäin, ja jopa kokemus kunkin ”omasta perheestä” ja perheenjäsenistä vaihtelee. Vuosikerta toistuvat parien kerronnassa. Uusparisuhdetta eletään kaikin tavoin kiinteässä yhteydessä uusperhe-elämän kanssa. Perhekokonaisuuden, asemien ja roolien muotoutuminen on hyvin dynaamista ja edellyttää sopeutumista niin aikuisilta kuin lapsiltakin. Läheisyys eri perheenjäsenten kesken vaihtelee, eivätkä esimerkiksi ”puolisuhteet” ole valmiiksi kiintymyssuhteita. Mikäli menneisyyttä pyritään ulkoistamaan, voi taustalla olevien tärkeiden kokemusten ja arvo12. Haastatteluissa tulivat esiin myös ulkopuolisuuden tunne sekä erilaisten arjen ja perhekäytäntöjen yhteensovittaminen. Ihmisen muisti, juurtuminen ja relationaalisuus ovat tärkeitä tekijöitä, ja niiden myötä perheeseen tulevat mukaan elämäkerrallisuus sekä ne tilat ja suhteet, jotka ovat aikojen kuluessa muokanneet ihmistä. Ydinperheen idea on kulttuurissamme vahva, mutta uusperheessä parisuhde ja vanhemmuus eivät kulje käsi kädessä eivätkä ydinperheissä luodut normit, roolit ja käytännöt ole siirrettävissä suoraan uusperheeseen, kuten mm. Castrén 2009a, 2009b; Broberg 2010; Smart 2000; Tolkki-Nikkonen 1992). Nämä teemat on havaittu monissa tutkimuksissa aiemminkin, ja ne on sisällytetty myös Uusparien lataamislauantait -intervention taustalla olevaan Uusparisuhteen kehrämalliin (Malinen & Larkela 2011). Samaan aikaan myös äititai isäpuolen roolissa on tärkeää hyväksyä biologisten siteiden vahvuus kärsimättä ulkopuolisuudesta näiden vuoksi. Gottmanienkaan (2008) mukaan ikuiset ristiriidat ja ongelmat eivät ole automaattisesti tuhoisia parisuhteille. Lapsiin liitetyn kiintymysajattelun merkitys selvästi tiedostetaan, sillä sitoutumista pohditaan varhain eikä suhteeseen haluta lähteä kevein perustein. Brobergin (2010), Jokisen (2014, painossa), Smartin (2000) sekä Silvan ja Smartin (1999) kuvaama perhesuhteiden ja perhekäytäntöjen sopimuksenvaraisuus ja neuvoteltavuus osuvat hyvin uusperheen moninaisuuteen. Tämä tekee uusperheen muodostumisesta vaikeasti kuvattavaa. Läsnä on aiempia sosiaalisia suhteita, arjen käytäntöjä sekä erimuotoista vanhemmuutta ja perhe-elämää (vrt. Broberg (2010), Silva ja Smart (1999) sekä Tolkki-Nikkonen (1992) ovat esittäneet. Tällaisia teemoja olivat etenkin uusperheen vanhemmuus ja erilajiset lapset, perhesuhteiden muotoutuminen sekä suhtautuminen entisiin puolisoihin. (Smart 2000; Jokinen 2014, painossa.) Tähän voisi lisätä, että perheen jäsenten, etenkin puolisoiden, on tärkeää oppia ymmärtämään ja vähintään hyväksymään toistensa yksilöllisiä kokemuksia ja merkityksenantoja, jotka heijastuvat nykyisyyteen tai tulevat lasten kautta osaksi uuden perheen elämää. Keskiössä on monia yleisesti parisuhteille tärkeitä asioita, kuten kiintymys, rakkaus ja hyväksyntä, mutta samaan aikaan taustalla on asioita, joita kumpikaan puoliso ei voi valita tai jättää kokonaan taakseen, vaan ne tulevat lasten ja muiden suhdeverkostojen kautta osaksi uutta elämää. Smart (2000) on esittänyt, että perheen käsite tuo liian helposti mieleen biologiset kytkennät. Vahvat teemat sisältävät uusparisuhteen onnistumisen kannalta keskeisiä seikkoja, jotka edellyttävät tiedostamista ja jonkinlaista ratkaisua. Taustalla lienee niin lasten edun kuin omien parisuhteeseen ja perhe-elämään liittyvien toiveiden ja potentiaalisten jännitteiden arviointi
Suhdeverkostojen jännitteet ja puolisoiden historia näyttävät olevan usein läsnä uusparien ikuisissa ristiriidoissa. Näitä syitä ei liene syytä vähätellä, sillä uusparisuhdetta voi värittää Ritala-Koskisen (1993) havaintojen mukaan paremmuus suhteessa yksin ja ilman parisuhdetta elämiseen. Being a stepparent: Live-in and visiting stepchildren. Tarkastelemalla tuloksia yhdessä aiemman tutkimuksen kanssa on kuitenkin voitu tunnistaa uusparisuhteiden vahvoja teemoja ja ikuisia ristiriitoja, jotka usein vaativat pareilta itseltään kannanottoa tai sopeutumista. Menneisyyttä ei voi – eikä ehkä halutakaan – muuttaa, mutta sitä voi oppia ymmärtämään ja hyväksymään. Monenlaisten suhdeverkostojen ja perhekäytäntöjen ympäröimään parisuhteeseen arvioitiin olevan vaikea panostaa, ellei rakkaus ole voimakasta. Olennaista lienee tunnistaa yksilöllisiä merkityksiä puolisoiden kesken ja oppia kunnioittamaan toiselle tärkeitä kysymyksiä ja toiveita. Uusparisuhteen merkityksellisyydestä yksinäisyyden vaihtoehtona ja arjen jakamisena löytyy viitteitä myös tässä aineistossa. Tällöin ovat vaarana Gottmanien (2008) ja Gottmanin ja Silverin (1999) kuvaama jumiutuminen ja jännitteiden tai riitojen eskaloituminen pysyväksi negatiiviseksi tilaksi. Gottman ja Silver (1999) taas korostavat ystävyyttä onnistuneen parisuhteen perustana. Voisiko uusparisuhteella nähdä olevan kuitenkin myös muita merkityksiä. Uusperheen voimavarat ja lasten hyvinvointi. Edellä on esitetty lähikuvauksia uusparisuhteiden arjesta ja perhesuhteisiin liittyvistä kysymyksistä. Parisuhdetta voi kantaa taloudellinen turvallisuus, lasten kasvatukseen saatava apu, yksinäisyyden helpottaminen tai tarve saada huolenpitoa ja kokea läheisyyttä. Romanttisen rakkauden idea tuli haastatteluissa esiin rakastumisen ja rakkauden merkityksen korostuksina. Puolisoiden voi olla hyödyllistä pohtia, onko taustalla toiselle jotain niin tärkeää, josta itselle voisi aueta mahdollisuus ymmärtämiseen ja osalliseksi tulemiseen. Parisuhteen ja uusperheen tiivis yhteen kietoutuneisuus on tullut vahvasti esille. Nämä ovat epäilemättä keskeisiä tekijöitä monissa (uus)parisuhteissa. Vahvat teemat uusparisuhteessa jen merkitys jäädä huomaamatta. Päätelmistä ei ole tehtävissä suoria yleistyksiä, tai tietoa ei voi sellaisenaan siirtää muihin yhteyksiin. Tämä korostui tässä aineistossa, kun haastatelluista kuudesta naisesta peräti kolmella ei ollut lapsia ennen nykyistä uusparisuhdetta. Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 52/2010. (1986). Journal of Marriage and Family 48, 795–804. Verisiteiden vahvuus ja biologinen sukulaisuus perhettä määrittävinä tekijöinä näyttävät siis pitävän pintansa (Jallinoja 2009; Paajanen 2007). (2000) ovat esittäneet uusparisuhteel- le romanttisen rakkauden lisäksi käytännöllisempiä syitä. Toive ”omasta perheestä” voi aktivoitua yhteisen lapsen syntymän myötä erityisesti silloin, kun uusperhe on toiselle puolisoista samalla ensimmäinen perhe lapsuudenperheen jälkeen. (2010). Silva & Smart 1999) ovat tunnistaneet. Broberg, M. Haastatteluaineisto osoittaa, että ydinperheellä on normatiivinen ja vahva asema perheeseen liittyvissä mielikuvissa ja toiveissa, minkä useat uusperhetutkijat niin Suomessa (Broberg 2010; Tolkki-Nikkonen 1992; Ritala-Koskinen 1993) kuin kansainvälisesti (esim. Coleman ym. Laura Juuti 040 317 2236 laura.juuti@nurmijarvi.fi Merja Korhonen 050 465 8907 merja.korhonen@uef.fi LÄHTEET Ambert, A.-M. Tätä kautta tuotettu ymmärrys jäsentää uusparisuhdeilmiön dynamiikkaa. 13. Toisaalta menneisyydestä voi löytyä ymmärrys ristiriitojen taustalla mahdollisesti oleviin syvempiin merkityksiin ja unelmiin, joista Gottmanit (2008) ovat myös puhuneet
Perheen hajoaminen ja uusperhe perheenä. Gurman (toim.) Clinical handbook of couple therapy. Nummenmaa ja H. (2001). (2011). Gottman, J. Alasuutari, M. Artikkeli teoksessa K. Hämäläinen & P. Rasku-Puttonen (toim.) Kasvatusvuorovaikutus. Perhebarometri. & Silver, N. (2007). Juuti, L. Parisuhde ja sen muutos Gottmanin toimintamalliin 14. Johnson, S. Gurman (toim.) Clinical handbook of couple therapy. & Larkela, P. Working hard or hardly working. Gottmanin toimintamallin kokeilu. Parisuhde – uusperheen ydin. Jokinen, K. (2009b). Itä-Suomen yliopisto. Hurme & K. New York: Crown Publishing Group (Three Rivers Press). 11–31). Parisuhde ja sen muutos lyhyen parisuhdeintervention perusteella. (1999). Helsinki: Väestöliitto. (2008). Isänä olemisen uudet suunnat. Comparing relationship self-regulation levels of cohabiting, married, and remarried individuals. (2008). Jyväskylä: PS-kustannus. Family Relations 53, 559–566. Väestöliito, Väestöntutkimuslaitoksen katsauksia E 38. Kontula, O. Halford, W. (2009a). (2012). Hännikäinen, A.-R. Sukupolven merkitys vuorovaikutussuhteissa. Meyer, M. & Harper, J. Lastensuojelun keskusliitto/ NUEVO-projekti. Helsinki: Gaudeamus. Karila, M. (2014, painossa). Pro gradu -tutkielma. (2006). K. Journal of Divorce & Remarriage 53, 142–155. Hoiva-isiä, etä-isiä ja ero-isiä. Annual Review of Psychology 49, 169–197. Gottman, J. New York: The Guilford Press. M. M. Emotionally focused couple therapy. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 267. (2004). Hokkanen, T. 4/13 Laura Juuti, Merja Korhonen 29. Eron vaikutus perheen sosiaalisiin suhteisiin. Jallinoja, H. Kontkanen, A. S. (2006). The seven principles for making marriage work. Korhonen, M. (2009). Manchesterin koulukunta ja perhekäytäntöjen sosiologia. Vieras perheessä: suhteen hahmotus. Teoksessa A. Teoksessa A. Jallinoja, R. The future of couple relationship education: Suggestions on how it can make a difference. (2012). (2005). Tampere: Vastapaino. Journal of Marriage and Family 62, 1288–1307. 18–35). Jallinoja (toim.) Vieras perheessä (s. Reinvestigating remarriage: Another decade of process. 106–127). Jallinoja (toim.) Vieras perheessä (s. 4th edition (s. Psychology and the study of marital processes. Uusparisuhteen onnellisuuden ja eroaikeiden tekijät. Helsinki: Gaudeamus. Uusperheellisten parisuhdeinterventioon osallistuneiden parien kokemuksia uusparisuhteesta ja uusparin suhdeverkostoista. Kääriäinen, J. Yhteishuoltajavanhemmuus arjen kokemuksena. Mahtuuko ero perheeseen. 4th edition (s. Pro gradu -tutkielma. S. (2009). Äitinä ja isänä eron jälkeen. & Gottman J. (2013). Huttunen, J. S. Nurminen, H.-R. Helsinki: Gaudeamus. Malinen, V. Vuosikerta Castrén A.-M. Mitä erosta seuraa. Pro gradu -tutkielma. Gottman method couple therapy. New York: The Guilford Press. Gottman, J. Itä-Suomen yliopisto. H., Busby, D. J., Larson, J. M. 107–137). Castrén, A.-M. Teoksessa R. M. Coleman, M., Ganong, L. (2000). Pölkki (toim.) Ero, vanhemmuus ja tukeminen (s. Teoksessa R. Joensuun yliopisto. Teoksessa A. Teoksessa R. (1998). Kärkkäinen, H. Jokinen (toim.) Perhetutkimuksen keskeisiä suuntauksia. 138–166). Parisuhdeonnen avaimet ja esteet. & Fine, M
(1984). London: Sage Publications. Paajanen, P. – Tutkimus uusperheen kulttuurisesta kuvasta suomalaisten naisten- ja perhelehtien konstruoimana. (2007). Teoksessa E. Helsinki: Väestöliitto. 15. Sutinen, P. Uusperheet erhekoostumuksen mukaan 2011. Vanhempana ja aikuisena uusperheessä. Silva & C. Smart (toim.) The New Family. (s. Lyhyet Gottman-pohjaiset interventiot parisuhteen muokkaajina: 8–9 kuukauden seurannat. Parisuhteen onnellisuuden ja eroaikeiden tekijät Gottmanin mallin kehyksessä. Parisuhdetyypit Gottmanin mallin kehyksessä ja tyyppien suhde eroaikeisiin ja parisuhteen onnellisuuteen. Suomen virallinen tilasto (SVT) (2012a). Pro gradu -tutkielma. Mikä on minun perheeni. p Viitattu 7.6.2012. Smart, C. Perhe: rakenteista prosesseihin (s. Perhebarometri 2007. (2010). Perho, H., Kärkkäinen, H., Nurminen, H.-R. B. Alanen & P. Pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen yliopisto. ”Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.” Ongelmista selviytyminen uusperheen vanhempien tarinoissa. & Smart, C. Moral decline or changes to moral practices. Jyväskylän yliopiston perhetutkimusyksikön julkaisuja 4. 11–16). (1992). (2010). Pro gradu -tutkielma. (2000). Saantitapa: http://www.stat.fi/til/perh/2011/perh_2011_201205-25_tie_001_fi.html Helsinki: Tilastokeskus. Viljakainen, M. Joensuun yliopisto. The ”new” practices and politics of family life. L. (2009). (2010). Onko uusperheestä perheeksi. (1999). Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 203. 1–12). Jyväskylän yliopiston perhetutkimusyksikön julkaisuja 3. Viitattu 7.6.2012. The stepfamily cycle: An experimental model of stepfamily development. Perheet 2011. B. Sonninen, S. Saantitapa: http:// www.stat.fi/til/perh/2011/perh_2011_201205-25_kuv_003_fi.html Helsinki: Tilastokeskus. Suomen virallinen tilasto (SVT) (2012b). Väestöliitto, Parisuhdekeskus. (2005). Tiippana, S. Helsinki: Yliopistopaino. Family Matters 56, 10–19. Papernow, P. Ritala-Koskinen, A. Liitekuvio 3. Väestöntutkimuslaitoksen katsauksia E30. Suomalaisten käsityksiä perheestä vuosilta 2007 ja 1997. & Korhonen, M. Teoksessa L. Itä-Suomen yliopisto. Kähkönen (toim.) Arki, perhe, politiikka. Silva, E. Divorce and changing family practices in a post-traditional society. Vahvat teemat uusparisuhteessa perustuvan intervention seurauksena. Perheet 2011. Näkökulmia perheeseen ja perhetutkimukseen. Tolkki-Nikkonen, M. Family Relations 33, 355–363. Pro gradu -tutkielma, Joensuun yliopisto. (1993)
Sitten tulee: ”Minä olen, kerään kokemuksia ja rikastan itseäni vuorovaikutuksessa ei-minän kanssa.” Tähän kuuluu olennaisesti: ”Tulen nähdyksi tai muuten ymmärretyksi olemassa olevana, ja olemassaoloni heijastuu takaisin minuun toisesta (kuten kasvot peilistä). Kos- Ensin tulee ”Minä”, ja silloin ”Kaikki muu on ei-minua”. 4/13 29. Ensimmäinen suhde tuja. Se säätelee välimatkaa toiseen. Syntymän jälkeen liike ja hengitys ovat tulleet vauvalle omiksi ja hänen aistinsa alkavat avautua yhä laajemmin elämälle. Ruumiilla tarkoitetaan sekä elävää että kuollutta ruumista. Yhtä hyvin hän saattaa etsiä silloin etäisyyttä, jos aikaisempi kokemus on osoittautunut sen olevan paras vaihtoehto. Näin saan tarvitsemani vahvistuksen sille, että olen tullut havaituksi olemassa olevana.” Ihosta tulee minän ja ei-minän raja; psyyke on herännyt eloon soomassa, ja yksilöllinen psykosomaattinen elämä on syntynyt. Vauva osoittaa olevansa heti syntymänsä jälkeen hyvin sosiaalinen (Andrews & Murray 2010, ks. myös www.socialbaby.com). Ihminen saattaa etsiä läheisyyttä tarvitessaan lohdutusta ja turvaa. Toinen ihminen vastaanottaa lapsen viestejä: tarpeita, ristiriitoja ja toiveita. Tässä artikkelissa käytetään rinnakkain sanoja ”ruumis” ja ”keho” elävästä. Tunteista viha saattaa luoda tarvetta etäisyyteen, rakkaus läheisyyteen, pelko käpertymiseen, rohkeus laajenemiseen. Kotimaisten kielten keskuksen sivustolta löytyy Taru Kolehmaisen (28.10.2012) artikkeli, jossa erotellaan sanat ”keho”, ”ruumis” ja ”kalmo” toisistaan. Keho tuntee toisen lähestymisen, läheisyyden, etäisyyden ja etääntymisen. Vuosikerta Parisuhde ja keho Artikkelissa tarkastellaan psykoanalyyttisestä näkökulmasta ihmisen kehollisuutta parisuhteessa. Syntyneen lapsen keho on toisen ihmisen kannateltavana ja eloonjäänti toisen varassa. Koska kehomme reagoi toiseuteen, on kehon huomioiminen olennaista psykoterapiatyössä, jossa tutkimuksen kohteina ovat vuorovaikutusprosessit. Avainsanat: keho, parisuhde, ruumis, tunteet, vuorovaikutus. (Winnicott 1965, 61.) Jo aivan pienelle lapselle liike ja hengitys ovat tut16. Pariterapiassa ruumiillisuusnäkökulma tulee käsittelyyn yhtenä ihmisenä olemisen, vuorovaikutuksessa olemisen ja itseilmaisun ulottuvuutena. Kalmo on kalmiston pohjalta kehitetty sana, jolla tarkoitetaan pelkästään kuollutta ruumista. Kolehmaisen artikkelin mukaan keholla tarkoitetaan elävää ruumista. Keho viestii ihmisestä ja hänen suhteestaan toiseen. Vauvan hajuaisti on hyvä heti syntymän jälkeen, kasvot kääntyvät kohti tuttuja ääniä ja erityisen mielenkiinnon kohteena ovat ihmiskasvot. Vuorovaikutus etsii muotoaan. Hän on kohdussa elänyt äitinsä hengityksen ja liikkeen rytmissä ja kuunnellut erilaisia ääniä
Jopa hänen ravinnon ottonsa vähenee. (Mälkönen, Sammallahti, Saraneva & Sitolahti 2006, 9.) Sikiökaudesta, syntymästä ja varhaisesta vuorovaikutuksesta lähtien koetut prosessit ilmaisevat itseään myöhemmin implisiittisen ja proseduraalisen muistin kautta. Proseduraalinen muisti sisältää motoristen taitojen oppimiseen liittyvät muistot, kuten kävelemiseen, uimiseen ja pyöräilemiseen tarvittavat taidot. Nämä käyttäytymispiirteet alkavat sammua, mikäli ero kestää liian kauan. (Hägglund 2001, 143.) Vuorovaikutus ja parisuhde Mielen ja ruumiin vuorovaikutus ”…olenkin päätynyt pitämään psykosomaattisina ilmiöinä kaikkia fyysisiä vaurioita ja sairauksia, joissa psykologisilla tekijöillä on merkittävä osuus. Muistava, ajatteleva ruumiimme on hänen mukaansa materiaali, joka luo merkityksiä ja on mukana jat- Ruumiillisen ja sielullisen välillä vallitsee paljon läheisempi yhteys kuin mitä yleensä halutaan myöntää. Artikkelit kuvassa luomisprosessissa. Kun lapsi ”ajattelee” vielä ruumiillaan, kertyy hänelle muistoja erilaisista suhteessaolon kokemuksista. Ne ulottuvat myös syvälle elintoimintojen alueella. geenibiologiassa. Sukupolvelta toiselle siirtyvien käsittelemättömien kriisien ja traumojen merkitys on nähty myös mm. Kaikesta tästä jää muisto, joka säilyy kehon toiminnoissa, affektiivis-aistimuksellisissa tiloissa sekä kehon oirehdinnassa ja sairauksissa. Hänen kehonsa biologiset toiminnot, kuten immuunivaste ja sydämen säännöllinen rytmi, häiriintyvät. Puhutaan sisäisistä objekteista, jotka aluksi ovat erillisiä täydellisen hyvän kokemuksen jälkiä ja täydellisen pahan elämyksen sirpalemaisia osaobjekteja. Näihin kuuluvat onnettomuusalttius tai immunologisen suojajärjestelmän pettäminen stressin alaisena siten, että ihminen altistuu tulehdussairauksille, samoin kuin riippuvuusongelmat, jotka ovat ’psykosomaattinen’ yritys käsitellä rasittavia ristiriitatilanteita turruttamalla väliaikaisesti tietoisuus niiden olemassaolosta. (Siltala 2011, 255.) kettelu, ravinnon saanti, toisen ihmisen ruumiinlämpö, haju ja äänet aktivoivat tiettyjä neurobiologisia toimintoja lapsen aivoissa. Systeemiteoreettisesti suuntautuneille psykoterapeuteille on tuttua, että elämän varhaisten vuosien kokemukset ulottuvat yli sukupolvien. Eroon joutuminen läheisestä laukaisee ääntelyä (itkua), kiihtymystä, etsimiskäyttäytymistä, pyrkimystä lohduttaa itse itseään ja tuudittautua. Kerran opitut taidot ovat tallentuneet ja siirtyneet lihasmuistiin. Sielun ilmaisut ovat ruumiillisempia ja ruumiillisuuteen vaikuttavat sielun ilot ja tuskat paljon enemmän kuin yleensä oletetaan. Lapsi muuttuu apaattiseksi. (Siltala 2011, 230.) Kun elämässä myöhemmin syntyy psykosomaattisia häiriöitä, ajatellaan niiden olevan johdannaisia varhaislapsuuden tapahtumista ja kokemuksista (Lehtonen 2006, 401–402). Implisiittisiä muistoja ovat kaikki ne, joita muistamme, mutta emme kykene palauttamaan mieleemme. (Lehtovuori 2010; Siltala 2011, 224.) Merleau-Pontyn (1995) mukaan ruumis ja ruumiillisuus ovat lähtemättömästi sidotut maailmassa olemiseen ja siihen suuntautumiseen. Tämän psyykkisen kivun käsittelymenetelmän osoittautuessa ajan mittaan tehottomaksi on addiktiivisella käyttäytymisellä taipumus toistua.” (McDougall 2000, 27.) Parisuhteessa mukana on kaksi ihmistä ja kolmantena heidän välillään oleva vuorovaikutuksellinen 17. Hän sanoo, että ruumiillisuus on osa havaitsemista. Suotuisan kehityksen myötä ne täydentyvät yhtenäiseksi sisäiseksi objektiksi, joka vähitellen alkaa muistuttaa riittävän hyvää äitiä. Raija Ruoho Merleau-Ponty Sosionomi YAMK vertaa ruumisyksilö-, pari- ja perhepsykoterapeutti ET tamme tekstiin: työnohjaaja STOry kuten teksti voi kouluttaja (opettaja) tietää enemmän UnitCase kuin sen kirjoitTurku taja, voi myös ruumis tietää enemmän kuin sen kantaja
Silloin lähden yleensä pelaamaan.” Naisen neurologinen sairaus etenee ja puolison alkoholinkäyttö lisääntyy. Naisella on useita sairausdiagnooseja, uusimpina neurologinen sairaus ja peliriippuvuus. Suotuisissa olosuhteissa affektit kehittyvät tietoisiksi tunteiksi, mielikuviksi, ajatuksiksi ja abstraktioiksi. Tunteet täydentävät ja an- Keski-ikäisellä pariskunnalla on kaksikymmentä avioliittovuotta takanaan. Ne ovat yleensä ohimeneviä, usein voimakkaita elämyksiä tai tunnetiloja. Ruumiin ja mielen rajamaastossa ovat affektit. Merkityksiä välittävät niin sanat, unet kuin kaikki muutkin kehoissa tapahtuvat ilmiöt. Niistä syvempi semioottinen, merkityksen ilmaisu merkkien avulla, on aistimuksellis-affektiivinen kerrostuma. (Siltala 2011, 229.) suhde. Muodon kokemus vaikuttaa itsekoheesion tunteeseen ja myös kokemukseen toisesta. (Siltala 2011, 228.) 18. Nainen kuvaa pariterapiassa suhdettaan mieheensä: ”Kun mun mies silittää mua, on jotenkin ihan terve olo. Niissä on rytmisyys, josta olemisen pysyvyys syntyy jo sikiövauvalle. Jos symbolista kerrostumaa on liikaa, puhe on konkreettista, kuivaa ja ulkoa opitun asiallista. Terapiaan pari on hakeutunut tilanteessa, jossa naisen asunto on jouduttu myymään talousongelmien vuoksi ja yhteisen kodin rakentaminen on aloitettu miehen asuntoon. Vuorovaikutukseen vaikuttamassa ovat kummankin puolison kasvuympäristö, aiemmat kokemukset, tunteet, muistot ja ajatukset. Millaisena sitten näyttäytyy kehon ja mielen kieli parisuhteessa. Se ilmenee sävyinä, lämpötiloina, eleinä, liikkeinä, tuntoina, hajuina, makuina, väreinä, ääninä, tiloina ja katseina sekä niiden rytmisinä vaihteluina. Symbolisuus on myöhäsyntyisempi ja yhteydestä kulttuuriin. Ilman semioottista kerrostumaa ei synny esimerkiksi runoa. Semioottinen vetoaa aisteihin, virittää tunnelmaa ja intuitiivisia assosiaatioita. Vain identifioitumalla symboliseen ihminen voi tulla erilliseksi, toimivaksi ja itseään havainnoivaksi subjektiksi (Sammallahti 2006, 11; Siltala 2011, 226). Symbolinen toimii toisin. Kokemusten tunnistaminen ja työstäminen ei silloin ole mahdollista. Yhteisasuminen on osoittautunut vaikeaksi. Mies käyttää runsaasti alkoholia. Jos semioottista kerrosta on liikaa, puhe on syrjähtelevää tajunnanvirtaa. Se tekee selkoa, ryhdistää ja synnyttää asiatekstiä sekä ilmaisee asioita älyllisesti. Vuosikerta tavat ruumiin tuntemuksille uuden ulottuvuuden. Koskettavat pinnat ovat niitä, joiden kautta luodaan yhteyksiä ja löydetään eheytymistä. Mielen ohuuden tai trauman aiheuttaman mielen pirstoutumisen sekä torjunnan seurauksena mieli ja ruumis saattavat joutua erilleen. Niinpä affektiiviset tilat voimistuvat ja siirtävät vaikeat kokemukset ruumiin ilmaistaviksi ja ”työstettäviksi” toiminnallisina tai kliinisinä oireina ja sairauksina sekä sysäävät geeniperimän liikkeelle. Vuorovaikutus toiseen Varhaiset kiintymyssuhteemme luovat pohjan myöhemmille sosiaalisille suhteille, tunne-elämän säätelylle sekä psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. 4/13 Raija Ruoho 29. Semioottisella on omat säännöstönsä kuten symbolisellakin. Kehon pinnalla syntyvät aistimukset, kuten kosketus, paineen tunto, kipu, lämpö, ja niiden tuottamiin rytmisyyden kokemuksiin syntyy yhteyksiä, jotka sisältävät symbolisuuden aineksia. Avioliittonsa aikana puolisot ovat asuneet enimmäkseen omissa asunnoissaan eri puolilla kaupunkia. Sillo mä en kykene sanomaan yhtään mitään. Prosessi semioottisesta symbolisuuteen vapauttaa ruumiilliset aistimukset symbolisuuteen. Pariskunnalla ei ole yhteisiä lapsia. Mut kun mies sanoo ’Perkele!’ mä meen ihan lukkoon ja alan vapista ihan hirveesti. Meen vaan lukkoon. Julia Kristevan (1984) semianalyysin mukaan kieli voidaan jakaa kahteen kerrostumaan. Pariskunnan yhteisessä kodissa syntyy yksittäinen väkivaltatilanne, jota nainen kuvaa itkuisena ja pelästyneenä jälkeenpäin: ”Mä en enää kestä… mä en oo enää oma itteni… eilen mä vain löin ja löin mun miestä… mä huusin kuin eläin… Tätä menoo mä varmaan tapan vielä joskus...” Mies kertoo lamaantuneensa tilanteessa. Se on yhteydessä puhujan ruumiiseen
Siinä voimme onnistua paremmin, jos tulkintamme on aktiivista ja meillä on paljon ennakkotietoa. Turvattoman lapsen glukokortisoiditaso (stressihormoni) nousee stressaavassa tilanteessa. Kokemam- Tunteet ”Voimakas onnen tunne leviää lämpiminä aaltoina pitkin kehoamme ja saa sydämemme pamppailemaan rinnassamme. Toinen ihminen voi kuitenkin aavistaa mielemme ajatuksia. Vuorovaikutussuhteitten vaikutus biologiseen kehoomme näyttäytyy mm. Samanaikaisesti koko maailma saattaa tuntua mitä ihanimmalta paikalta, ja koemme kykenevämme lähes mihin tahansa. Tämä onnistuu siksi, että aavistaja olettaa toisen ihmisen mielen toimivan samoin kuin hänen omansa. jähmettyminen) ja 3) subjektiivinen kokemus (tietoisuus tunteesta, tunteen kokeminen). Siispä kun toinen puoliso näkee kumppaninsa olevan surullinen, hän tavanomaisesti voi helposti palauttaa mieleensä, miltä hänestä itsestään tuntuu olla surullinen. Peilineuronien ja muiden peilimekanismien löytyminen on puolestaan osoittanut, miten aivoissamme olevat peilisolut aktivoituvat silloin, kun suoritamme jotakin toimintaa tai kun tarkkailemme toisen ihmisen toimintaa. Parisuhde ja keho me tunteet näkyvät toiselle ihmiselle selvemmin kuin muistomme, ajatuksemme ja asenteemme, joita meidän on helpompi pitää mielemme sisäisinä ja henkilökohtaisina asioina. sydämen syke kohoaa), 2) tunteeseen liittyvät käyttäytymisen muutokset (esim. Samanlaisia havaintoja on tehty aikuisilla. Mutta vastaavalla – joskin täysin päinvastaisella tavalla – kasaantuva ahdistuneisuus voi saada kätemme hikoilemaan ja vapisemaan, lihaksemme jännittymään ja pienetkin ponnistukset tuntuvat täysin ylitsepääsemättömiltä.” (Nummenmaa 2010,11.) Tunteemme toimivat säätelyjärjestelmänä, jonka tehtävänä on varmistaa hyvinvointimme erilaisissa tilanteissa. Ihmiskunnan tietoisen tiedon lisääntyminen on tuonut uusia näkökulmia siitä, miten keho toimii vuorovaikutustilanteissa. Tunteita on luonnehdittu sosiaalisiksi reaktioiksi, joihin liittyy usein ulospäin havaittavia – sekä näkyviä että kuuluvia – käyttäytymisen muutoksia. (Nummenmaan 2010, 11–21.) Tunteiden tehtävänä on ohjata meitä sosiaalisissa tilanteissa, muokata automaattisesti kehomme vireystilaa ja vaikuttaa siihen, miten havaitsemme ja tulkitsemme ympäristömme tapahtumia. Neurotieteellisesti on esimerkiksi osoitettu, että kykenemme käyttämään uudelleen emootioon liittyviä prosesseja ymmärtääksemme toisten ihmisten emootioita. tutkimuksissa, joissa äiti jättää leikkivän lapsen hetkeksi yksin. 19. Toisen kanssa vuorovaikutuksessa ollessaan he ovat myös oppineet säätelemään tunteitaan ja käyttäytymistään. (Gallese 2011; Nummenmaa 2010, 77.) On myös kyetty osoittamaan, miten tärkeitä olemme neurobiologisella tasolla toinen toisillemme tunteitten säätelyssä. Turvallisesti kiintynyt lapsi hakee lohtua stressaavassa tilanteessa, mutta turvaton lapsi tuntuu selviävän ilman äidin lohtua. Heillä on oletuksia siitä, miten tulla ymmärretyksi ja millainen käyttäytyminen on sallittua. Näin hän pystyy ymmärtämään puolisonsa senhetkistä kokemusmaailmaa. (Nummenmaa 2010, 76–77.) Molemmille puolisoille on muodostunut erilaisia malleja ja sisäisiä mielikuvia jo lapsuudessa siitä, mitä heillä on odotettavissa toisen kanssa suhteessa olemisesta. Kokonaisvaltaiseen tunnereaktioon kuuluu vähintäänkin kolme osaa: 1) tunnereaktion aiheuttamat fysiologiset muutokset kehossa (esim. (Karlsson, Kontunen & Larmo 2007, 31.) Vuorovaikutuksessa mukana ovat tunteet, joita käsitellään enemmän seuraavassa kappaleessa. Toisin sanoen hän arvaa tulkinnan avulla, mitä toinen ajattelee tai suunnittelee. Voimme tulkita toisen ajatuksia myös hänen käyttäytymisensä perusteella. Silti tutkimuksissa on voitu todeta, että turvattoman lapsen stressihormoni nousee yhtä lailla ja jatkaa nousuaan. Parisuhteet, kuten muutkin suhteet, ovat osoittaneet, että ihminen kuitenkin erehtyy usein arvauksissaan. Tunteet ovat hyvin kehollisia
Hän kertoi lukevansa yksinkertaisesti vain lehteä omissa ajatuksissaan. Toiseksi, he ovat todennäköisesti siellä herkistyneet vihan ilmausten tunnistamiseen ja kolmanneksi, lasten on todennäköisesti hyödyllistä ”ylitulkita” kielteiset tunne-ilmaukset vihaksi. Arkielämässä koetut tunteet ovat kestoltaan muutamista sekunneista muutamiin tunteihin. (Nummenmaa 2010, 22–33.) Terapiaistunnon aikana eräs pariskunta kuvasi toisilleen tunteitaan seuraavasti: Kotitilanteen vuorovaikutuksesta keskusteleminen ja näin ulkoistaminen yhteiseen tarkasteluun auttoi puolisoita purkamaan heidän välillään jo kotona kehkeytynyttä jännitettä. Pelkäsi tämän pettävän häntä ja kertoi myös pelkäävänsä miestään. Painostavan yhdessä asumisen ja epävarmuuden loputtua voi seurata helpotuksen ja vapautumisen tunteita. 4/13 Raija Ruoho 29. Kokemus tunteesta tulee usein vasta reaktion jälkeen. Siitä Nainen: ”Tais tosiaan ilo vaihtuu ärtymykseksi aika vikkelään meillä molemmilla, kun mä halusin tehdä sen mun jutun loppuun tietokoneella…” Mies: ”Niii-i… sillo ketutti…” Nainen: ”…mä ihmettelin, mikä sulle tuli… laitoit niin järeesti oven kiinni mein välistä, sit kuulin, et aloit hyräillä… ihan ku oisit tyynnytelly ittees… lähdit viel sit uloskin…” Mies: ”Sisällä – mun sisällä siis – vähäku räjähti… ko tulin sulle puhumaan ja ajattelin, et ois voitu jotain yhdessä tehdä… sit sä häädit mut pois…” 20. Tunteet liittyvät selvästi johonkin tapahtumaan tai kohteeseen, vaikka emme olisi aina edes tietoisia siitä. Tällainen muisto voi seurata parisuhteeseen. Myöhemmin vaimo kertoi terapiassa lapsuusmuistoistaan. Vaimo kuvasi, miten miehen otsalle ilmestyivät vihaiset otsarypyt, kun tämä luki päivän sanomalehteä iltaisin. Asiakkaani yksi raaja halvaantui tuntemattomasta syystä avioeron alkukriisissä. tunteiden säätely, tunnesiteet ja kiintymyssuhteiden emotionaalinen luonne (esim. Vaimo koki, että joutuu olemaan varuillaan miehen kanssa koko ajan. Tähän viittaa myös oma kokemukseni erään asiakkaani avioeroprosessista. Erään tutkimuksen mukaan esimerkiksi pahoinpidellyt lapset ovat taipuvaisempia tulkitsemaan sekä pelon että surun ilmaukset vihaksi toisin kuin normaalioloissa kasvaneet lapset. Vuosikerta Nainen: ”Kyllä mäkin suutuin siin tilantees ihan hirveesti. Samalla heidän kehonsa alkoivat terapiaistunnon aikana rentoutua ja katsekontakti lisääntyä. Tästä eräs tapausesimerkki terapiaistunnosta: Vaimo kertoi, ettei voinut luottaa mieheensä. Mies kuvasi otsaryppyjä ”ajatusrypyikseen”. Tähän on ajateltu olevan kolme syytä. Vaimo vaikutti yllättyneeltä miehensä sanoista. Korvuon ja Tenhunen-Kejosen tutkielma tuo myös esille, miten kyvyttömyys surra eroa voi aiheuttaa psykosomaattisia oireita ja fyysistä sairastumista. Ensin harmitti sun käytös, mut sit tuli kiukku. (Nummenmaa 2010, 33, 87.) Aikuisena sama tilanne voi tulla näkyviin terapiaistunnossa. Gottman 1999; Greenberg & Goldman 2008; Pajamies 2008). Päässä alkoi pyöriä koko mein yhteisen historian vanhat ikävät asiat… kaikki loukkaukset, mite oon monet asiat kokenut…” Mies: ”Mulla tuli niinko mitta vaan täyteen siin…” Tunteiden tutkimuskohteina parisuhteitten osalta ovat olleet mm. Korvuon ja TenhunenKejosen (2000) tutkielman mukaan avioero voi esimerkiksi tuoda suhteessa itseen ihmiselle positiivisia tunteita ja muutoksia. Tunne on yleensä intensiivinen ja lyhytaikainen, koska sen tehtävänä on pääasiassa toiminnan muokkaaminen ja toimintaan vaikuttaminen. Tunnekokemuksiimme vaikuttamassa ovat oppimishistoriamme ja tulkintamme tunteen aiheuttajasta. Ensinnäkin, normaalissa kasvuympäristössään pahoinpidellyt lapset ovat todennäköisesti kohdanneet ikätovereitaan useammin vihan ilmauksia. Hän mainitsi myös, että se oli ollut tapana myös hänen isällään. Mies hämmästyi kuultuaan vaimonsa sanat. Reaktio on automaattinen, nopea ja tietoisuudesta riippumaton. Tutkimuksista huolimatta syytä vaivaan ei löydetty, mutta vaiva parani vähitellen itsestään eroprosessin edetessä