Perheterapia 3/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Perheterapia 3/12 28. Vuosikerta ? ? ? Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa Uusperheen parisuhde Resiprokaalinen kysely . vastavuoroisten mielikuvien tutkimisen menetelmä 1
(09) 4150 3663 sähköposti hannele.hannukainen@mielenterveysseura.fi Julkaisija Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus Kustantaja SMS-Tuotanto Oy 28. 23 %) Ilmoitukset Hannele Hannukainen puh. Vuosikerta Sisältö Päätoimittajalta................................................ Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajalta............ Perheterapia-lehden vastaava päätoimittaja vaihtuu................................................................. Syyskuu 2012 3 4 5 Artikkelit Sisko Karinen Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa................ vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino AO-PAINO, Mikkeli Ulkoasu Mainostoimisto Visuviestintä Oy Taina Ståhl. alv. 9 %) irtonumero 9 euroa (sis. 6 Pekka Larkela Uusperheen parisuhde........................................18 Markus Heinimaa Resiprokaalinen kysely . (09) 4150 3650 sähköposti mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Ilmestyy neljänä numerona vuonna 2012 Vuosikerta 32 euroa (sis. alv. vastavuoroisten mielikuvien tutkimisen menetelmä.....................27 Haastattelu ?Myötäelävä uteliaisuus. alv. 9 %) Kestotilaus 30 euroa (sis. joht. Kristian Wahlbeck Jarl Wahlström TOIMITUS JA ARKISTO Ratamestarinkatu 9 00520 Helsinki TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET JA LASKUTUS Mervi Venäläinen puh. 3/12 28. ? Haastateltavana Jorma Piha..................................37 Esseitä perheterapiasta Ikeasta ostetun kirjahyllyn kokoaminen ja psykoterapia-asiakkuus.....................................42 Perheterapiayhdistys Ajankohtaiset tapahtumat ja uutiset......................46 Yhteystiedot....................................................48 Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus Koulutuksia ja ilmoituksia.....................................49 Kirjoittajaohjeet...............................................54 2 VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA TOIMITUSSIHTEERI/TAITTO Kristian Wahlbeck Jarl Wahlström Heljä Meuronen TOIMITUSNEUVOSTO Jukka Aaltonen Heikki Helinko Tapio Ikonen Ritva Karila-Hietala Pentti Kivinen-Aalto Tuula Multasuo Tero Pulkkinen Florence Schmitt, puh
Asiakas oli saatettu vain siirtää toiselle viranomaiselle ilman tapauksen etenemisen seurantaa. Työryhmän tulee pureutua laajasti perheiden sosiaalityön ja lastensuojelun ongelmakohtiin sekä arvioida lastensuojelulain soveltamiseen liittyviä ongelmia ja tehdä selvityksensä perusteella tarvittavat toimenpide-ehdotukset. Surmissa kuoli yhteensä 55 ihmistä, joista seitsemän oli puolisoita ja 48 surmaajan lapsia. vaikka se olisikin jossain tilanteessa tarpeen. Vastuu ilmoituksen tekemisestä saatettiin siirtää viranomaiselta toiselle. Selvityksessä esitetäänkin, että sosiaali- ja terveysviranomaisia tulisi kannustaa tekemään lastensuojelu- ilmoituksia. Tekijöistä suuri osa oli käyttänyt väkivaltaa kumppaniaan tai lapsiaan kohtaan. Perheet olivat olleet yhteyksissä viranomaisiin, mutta oikeanlaista apua ongelmiin ei saatu. Selvityksen tekijät arvioivat, että osa perhesurmista olisi ollut ehkäistävissä, jos viranomaisten ja lähipiirin tietoon tulleet uhkailut olisi osattu ottaa vakavasti ja perheen ongelmiin olisi tartuttu ajoissa. Viranomaiset olivat ohjanneet perheitä avun piiriin, mutta kokonaisvaltainen perheen tilanteen kartoitus ja auttaminen olivat usein jääneet kesken. Pääkirjoitus Lastensuojelun totuuden hetki T erveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sisäasiainministeriölle tekemä perhesurmia ja muita oman lapsen surmia koskeva selvitys sai karmeaa ajankohtaisuutta kahdeksanvuotiaan tytön äitienpäivänä tapahtuneen murhan tullessa syyskuun alussa julkisuuteen. Tapaus on herättänyt laajan keskustelun lastensuojelusta ja sen toimivuudesta tai toimimattomuudesta. THL:n selvityksen (Sisäasiainministeriön julkaisut 35/2012) mukaan poliisi kirjasi vuosina 2003? 2012 kaikkiaan 35 alle 15-vuotiaan lapsen surmaa, joissa tekijänä oli lapsen biologinen tai sosiaalinen vanhempi. Samoin lastensuojelun työntekijöitä tulisi kannustaa tekemään rikosilmoituksia lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Näiden asioiden tultua julkisuuteen teetti MTV3 Uutiset lastensuojelua koskevan kyselyn, johon vastasi noin 1 700 henkilöä. Joissain tapauksissa ilmoituksen tekoa oli harkittu, mutta se oli silti jätetty tekemättä. Kyselyyn vastanneista 71 prosenttia oli sitä mieltä, etteivät suomalaiset yleisesti ottaen puutu muun kuin oman lapsensa hätään . Perhe- tai oman lapsen surmaan ajautuneet olivat yleensä vihjailleet teostaan etukäteen. Toiseksi eniten vastanneet kannattivat apuhenkilöksi lastensuojelua ja kolmanneksi koulua. Sen sijaan naapureiden vastuulle asian sysäisi vain neljä prosenttia vastanneista. Nyt käydyssä julkisessa keskustelussa on usein kiinnitetty huomio lastensuojelun puutteisiin ja suoranaisiin virheisiin. On tärkeää, että tässä työssä otetaan myös huomioon lastensuojelussa kehittyneet hyvät käytännöt ja niihin liittyvä osaaminen. Jarl Wahlström jarl.wahlstrom@jyu.fi 3. Myös väkivaltaista käytöstä tai väkivallalla uhkailua esiintyi tapauksissa yleisesti. Viranomaiset eivät aina ole olleet tietoisia muiden viranomaisten toimista, ja asiakas oli voinut kokea peräkkäisen viranomaistoiminnan jopa kiusaamisena. Kävi myös ilmi, että terveydenhuollon kynnys tehdä lastensuojeluilmoitus on korkea. Vastaajien enemmistön mukaan, jos lapsi ei saa apua tilanteeseensa omasta perheestään, on tilanteeseen puuttuminen ensisijaisesti ystävien ja sukulaisten vastuulla. Olisi kuitenkin samalla huomattava, että lastensuojelulain voimaan tulon jälkeen on viranomaisten tietoon tullut yhä enemmän lapsiin perheissä kohdistuvaa väkivaltaa ja siihen on myös puututtu. Epäonnistumisien tutkinta on tärkeää, mutta siihen ei saisi asennoitua ensisijaisesti syyllisten löytämisen näkökulmasta, vaan toiminnan laadun varmistamisen ja kehittämisen välineenä. Lastensuojelu on todennäköisesti vaikein mahdollinen psykososiaalisen auttamistyön alue. Tämä on tietysti perusteltua. Perhesurmat olivat yhtä tapausta lukuun ottamatta isän tekemiä. Surmat eivät olleet yleensä täysin ennakoimattomia. Peruspalveluministeri on asettanut työryhmän selvittämään lastensuojelulain toimivuutta, lastensuojelun toimintakäytäntöjä sekä mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita
Parhaillaan on valmisteilla uusi Perheterapeutti-lehti, marraskuun syyspäivät, vuosikokous, alueyhdistysten tapaaminen, seuraava johtokunnan kokous sekä tuleva Pohjoismainen kongressi. Yhdistystoiminta ei näytä tällä hetkellä olevan kiinnostavaa. Kun muutama vuosi sitten Suomen Perheterapiayhdistyksen syysvuosikokouksessa äänestettiin uusista johtokunnan jäsenistä, koska halukkaita oli tulossa niin paljon, joudutaan tänä päivänä houkuttelemaan jäseniä johtokuntaan. Tiedän, että ongelmia vastuunkantajien löytämisessä on ollut myös muiden alojen yhdistyksissä. Meidän työmme näyttäytyy vain istumisena ja keskusteluna. Näinhän ei suinkaan ole. Perheterapia-lehti on Suomen Mielenterveysseuran julkaisema ja yhteistyömme jatkuu edelleen, vaikka jäsenet eivät enää tilausmaksun alennusta saakaan. Yhdistystoiminnassa johtokunnassa on aina vaihtuvuutta. Meidän on Suomen Perheterapiayhdistyksessä syytä pitää huolta perheterapian aseman säilymisestä ja kehittämisestä. Toiminnan suuntaviivoja ja strategiaa kehitetään yhdistyksissä vuosien varrella. Uudet johtokuntalaiset tuovat erilaisia näkökulmia, jotka sitten nivotaan yhteen pidemmän aikavälin strategioiden kanssa. Kesän aikana minulta on myös kysytty, miksi Suomen Perheterapiayhdistys lopettaa Perheterapialehden. Meidän yhdistyksessämme se merkitsee myös puhelimen ja sähköpostin äärellä olemista. Onhan tämä oikeaa työtä? Ritva Karila-Hietala. Käytännössä vaihtuvuus ei ole näin runsasta, koska moni johtokunnan jäsen haluaa jatkaa useamman kauden, mikä on hyvä asia. Mitä muut ihmiset meidän ammattikunnastamme ajattelevat. Suomen Perheterapiayhdistyksen johtokunnassa yhden jäsenen kausi kestää kaksi vuotta, ja puolet johtokunnasta vaihtuu näin ollen vuosittain. On osallistuttava päätöksentekoon, mikä tarkoittaa keskusteluun osallistumista ja kokouksissa käymistä. Yhdistyksen johtokuntaan kuulumiseen liittyy vastuuta ja velvollisuuksia. Lomaa tästä luottamustehtävästä ei ole koskaan ja näin ollen kesälläkin asioita tulee hoidettavaksi. Perhepsykoterapeuttikoulutus alkaisi siellä syksyllä 2013. Jyväskylässä on tehty hankintapäätös psykoterapiakoulutusta tarjoavista tahoista, joiden kanssa aloitetaan neuvotteluja koulutusten toteuttamisesta. Ensimmäiset koulutukset alkaisivat 2013. Jäin miettimään sitä. Johtokunnan jäsenten aktiivisuuteen vaikuttavat myös henkilökohtaiset menot ja elämäntapahtumat, joita meidänkin johtokunnassamme on ollut riittämiin tänä vuonna. että lehti on yhdistyksen julkaisema. Tavallisesti ensimmäinen kaksivuotiskausi menee asioihin perehtymiseen. Puheenjohtajan kausi on kaksi vuotta, mikä minulle tulee täyteen vuoden lopussa. Kävin yliopistojen internet-sivuilla katsomassa psykoterapiakoulutusten tämänhetkistä tilannetta. Helsingin yliopisto tiedotti alkavista koulutuksista. Tampereella alkaa kognitiivisen psykoterapian koulutus. Muiden yliopistojen sivuilta en tarkkoja tietoja löytänyt. Joillakin on ollut käsitys, 4 Erään asiakasperheeni äiti sanoi hiljattain, että terapeutilla ei ole käsitystä siitä, mitä oikea työnteko on. Innovatiiviselle keskustelulle ja ideoinnille tun- tuu aina olevan liian vähän aikaa. Monet asiat, mitä johtokunta käsittelee, ovat rutiininomaisia eivätkä kovin motivoivia, mutta yhdistyslain mukaan pakollisia. Hitaasti ovat uudet koulutukset siis käynnistymässä. Pitkän aikavälin linjaukset ja suunnitelmat helpottavat johtokuntatyöskentelyä. Uuden johtokunnan jäsenen on perehdyttävä toimintalinjoihin ja niiden historiaan. Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajan kynästä Oikeaa työtä S yksy tekee vääjäämättä tuloaan, minkä huomaa myös siitä, että kiire Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajan tehtävässä lisääntyy
Pariterapian tuloksellisuus: Kahden satunnaistettu kontrolloitu tutkimu vuoden s . Terapiamuutok perheterapeuteille sen ja -proses . Muistisairauksien ilmaantuvuutta voidaan vähentää ja aivoterveyden edistämineen ja ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa. on ollut ilo tehdä työtä kanssanne. Koulutuskeskuksen entinen johtaja Raili Rinne oli useita vuosia myös Perheterapia-lehden päätoimittaja. Julkaisijan edustajaksi ja vastaavaksi päätoimittajaksi tuli Koulutuskeskuksen uusi johtaja Eila Okkonen. Toivon, että lukijat tilaavat jatkossakin Perheterapia-lehteä ja se säilyttää vakiintuneen asemansa ja uudistuu aika ajoin maailman muuttuessa. . Hänen jäädessään eläkkeelle vuonna 2006 kutsuttiin keskuksen ulkopuolelta päätoimittajaksi Jarl Wahlström. Vuosikerta 28. suuria muutoksia ei siinä ole ollut. Kiitän tässä yhteydessä päätoimittaja Jarl Wahlströmiä, toimitusneuvostoa ja sen puheenjohtajia Jussi Sierlaa ja Florence Schmittiä sekä toimitussihteeri Heljä Meurosta mukavasta ja mutkattomasta yhteistyöstä . Vuosikert a ? Dialogiset ja narrati iviset prosessit masennuksen (DINADEP) pariterapiassa . Lehdessä loimme alkuun uudenlaista ilmettä ja suunnittelimme sitä yhdessä päätoimittajan, toimitusneuvoston ja toimitussihteerin kanssa. Lapsikeskeinen perheterap hoidossa . Arviolta puolet sairastuneista on vailla diagnoosia ja vain neljännes Alzheimer-potilaista on asianmukaisen lääkehoidon piirissä. Perheterapia rheterapia Perheterapia Pe 1/12 3/12 2/12 28. Asiaka alan syöpäklinika spariskunnat yliopistollisen keskussaira ja terapeutit arvioim masen nuksen pariter assa apiaa en perheen surusta ja . Montako vuotta olet ehtinyt olla mukana? . Vuonna 1985 tämä johti päätökseen Perheterapia-nimisen lehden perustamisesta. Perheterapiakeskuksen nimi muuttui myöhemmin Koulutus- ja perheterapiakeskukseksi ja on nykyään Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus. Koulutuksesta vastasi silloinen seuran Perheterapiakeskus. Koulutustoiminnan vakiinnuttua heräsi tarve julkaista koulutuksen tueksi artikkeleita ja muuta kirjallista aineistoa. Varhaisella sairauden tunnistamisella, hoidon ja kuntoutuksen aloittamisella on suuri merkitys sairastuneen toimintakyvyn ja elämänlaadun kannalta. Eila, olet ollut Suomen Mielenterveysseuran palveluksessa ja sitä kautta Perheterapia-lehden vastaavana päätoimittajana ja toimitusneuvoston jäsenenä. vastavuoroisten . Lapsensa menettäne sairaalasiel Suositukset pariter . Hänen nyt siirryttyä uusiin tehtäviin on Suomen Mielenterveysseura nimittänyt uudeksi vastaavaksi päätoimittajaksi seuran kehitysjohtajan Kristian Wahlbeckin. . Koulutuskeskus on nyt Perheterapia-lehden julkaisija. 1 Vuodet ovat olleet mielenkiintoisia. Olen oppinut tuntemaan joukon syvällisiä asiantuntijoita sekä perheterapian kehittäjiä ja tutkijoita. Lehden lukijakunta on ollut vakiintunut . Muistiliitto on valtakunnallinen järjestö, jolla on 42 paikallisjärjestöä ja Muistiluotsi-toimintaa 19 toimipisteessä eri puolilla Suomea. Perheterapia-lehden toimitusneuvoston puheenjohtaja Florence Schmitt keskusteli Eila Okkosen kanssa vastaavan päätoimittajan vaihdoksen kynnyksellä: . Resiprokaalinen kysely menetelmä mielikuvien tutkimisen Perheterapia-lehden vastaava päätoimittaja vaihtuu 1 1 S uomen Mielenterveysseura aloitti vuonna 1978 professori Yrjö Alasen aloitteesta perheterapiakoulutuksen Suomessa. Vuosikerta 28. Muistisairaudet lisääntyvät vauhdilla, vuosittain sairastuu 13 000 henkilöä ja osa heistä on työikäisiä. Millaisia terveisiä haluat jättää Perheterapia-lehden lukijoille? Aloitin Suomen Mielenterveysseurassa koulutusjohtajana tammikuussa 2006 ja olen siitä lähtien ollut lehden vastaavana päätoimittajana. Toivon teille kaikille voimia tehdä vaativaa työtänne innolla. Millaisia nämä vuodet ovat olleet? 5. Nyt lähdet uusiin tehtäviin, voitko kertoa mihin? Lähden kohti uusia haasteita Muistiliiton toiminnanjohtajaksi. unhoitajana surevien kohtaamisesta julkisessa sosiaal apian järjestämiseksi i- ja terveydenhuol vastasyntyneiden osastolla lossa en ja huomiointi ? Dissosiaation tunnistamin pari- ja perheterapiassa . Uusperheen parisuhde . Perhelääketiedettä masennuksen sin arviointi o konsultaati euttinen pariter apeuttisessa lla
Meyer kuvaili rakenteellisen dissosiaation perusmuotoa äkillisesti traumatisoituneilla sotilailla. Dissosioituneella henkilöllä ei ole tunneyhteyttä tai kertomusta itselle tapahtuneisiin kokemuksiin, ja toisaalta hän joutuu hallitsemattomasti kokemaan piinaavia tuntemuksia, joiden asettuminen kokemukseen omasta elämänhistoriasta tuntuu hämmentävältä ja vieraalta, suorastaan jonkun toisen elämältä. Hän ymmärsi dissosiatiivisen potilaan mielen vaihtelevan sen välillä, että hän joko kokee liian paljon traumaattiseen tapahtumaan liittyviä muistoja tai on kyvytön muistamaan mitään tai muistaa liian vähän traumaattisesta kokemuksesta. Nämä laukaisijat voivat olla mitä tahansa sensorisen tai motorisen hermoston tuomaa informaatiota, joka on ehdollistunut alkuperäiseen traumatapahtumaan (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Moderni rakenteellisen dissosiaation teoria nojaa Janet?n ohella englantilaisen psykiatrin Charles Samuel Meyerin havaintoihin ensimmäisessä maailmansodassa traumatisoituneista sotilaista. Janet on ranskalainen trauman ja dissosiaation tutkimuksen pioneeri, lääkäri, kokeellinen psykologi ja filosofi. Vuosikerta Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa Onno van der Hartin, Ellert Nijenhuisin ja Kathy Steelen (2009) kehittämässä persoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation teoriassa dissosiaatiolla tarkoitetaan integroituneen emotionaalisen ja kognitiivisen yhteyden puuttumista muistin, identiteetin ja tietoisuuden toimintojen välillä. Hän havaitsi, että heillä esiintyi yhtä aikaa olemassa olevat ja keskenään vuorottelevat persoonallisuuden osat, joita hän kutsui näennäisen normaaliksi persoonallisuuden osaksi (apparently normal personality, ANP) ja persoonallisuuden emotionaaliseksi osaksi (emotional personality, EP) (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Näennäisen normaalina persoonan osana trau6. 3/12 28. Tässä artikkelissa valotetaan dissosiaation teoriaa ja annetaan käytännön esimerkkejä siitä, miten se voidaan terapiatilanteissa tunnistaa ja miten se tulisi huomioida terapeuttisessa työssä. P ersoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation teoria perustuu ranskalaisen Pierre Janet?n (1859?1947) tutkimuksiin. Dissosiaatiosta seuraa, että ihminen ei koe omistavansa omia kokemuksiaan. Usein se tarkoittaa tilaa, jossa oma elämä ei tunnu todelliselta. Tunnusomaista on, että potilas ei voi halutessaan ja tietoisesti kutsua esiin noita muistoja, vaan ne tunkeutuvat mieleen hallitsemattomasti, erilaisten tietoisesti tunnistamattomien laukaisijoiden esiin kutsumina
Tertiäärissä rakenteellisessa dissosiaatiossa useammalla kuin yhdellä persoonan osalla voi olla runsaasti omia piirteitä (esim. Artikkelit man kokeneet pyrkivät tiiviisti elämään normaalia elämää. Primaarissa rakenteellisessa dissosiaatiossa persoonallisuudessa on yksi ANP ja yksi EP. Esimerkiksi lapsuuden kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin tuottamassa traumatisoitumisessa ne samat ihmiset tai se sama ihminen, joka on ollut lapsen ensisijainen kiintymysobjekti, hänen turvasatamansa, on myös se henkilö, joka aiheuttaa hänelle täysin ylivoimaisia kauhun ja tuhoutumisen kokemuksia. Tämä voi perustua epäonnistuneeseen integraatioon psykobiologisen 7. Näin käy silloin kun arkielämän väistämättömät tosiseikat assosioituvat menneisyyden traumaan siten, että jotkin jokapäiväisen elämän ärsykkeet aktivoivat yleistämisen kautta traumaattiset muistot, jolloin myös arkielämää elävä persoonan osa joutuu jakaantumaan. Vaihtoehtoisesti uusia näennäisen normaaleja persoonallisuuden osia voi kehittyä sen vuoksi, että alkuperäinen ANP on niin heikko, että arkielämän toiminnot ovat tälle persoonan puolelle ylivoimaisia. Kun traumatisoivat tapahtumat ovat hämmentävämpiä tai kestävät pidempään, emotionaalinen persoonan osa saattaa olla jaettu useampaan osaan näennäisen normaalin persoonan osan pysyessä entisellään. Primaari rakenteellinen dissosiaatio tarkoittaa samaa kuin DSM lV -tautiluokituksen posttraumaattinen stressihäiriö. omaksi muusta mielen toiminnasta irralliseksi saarekkeekseen ja ilmaisee itsensä posttraumaattisen stressihäiriön kuvaamana oirehtimisena (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Sekundaarisessa rakenteellisessa dissosiaatiossa on yksi ANP ja usea EP. Ensimmäinen niistä on primaari rakenteellinen dissosiaatio. Selvitäkseen tästä ristiriidasta lapsi joutuu halkomaan kokemuksensa ja samalla persoonallisuutensa. nimi, ikä, sukupuoli) ja se voi olla vahvasti emansipoitu- Persoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation kolme tyyppiä Persoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation teoriassa esitetään kolme rakenteellisen dissosiaation tyyppiä. Traumaattiseen kokemukseen liittyvä integroitumaton emotionaalinen kokemus on ?koteloitunut. Emotionaalisen persoonan osan vaikutusala, toiminta ja minäkokemus ovat suhteellisen rajallisia. Järjestelmä joutuu kehittämään persoonallisuuden puolia, jotka ovat kykeneviä selviämään arjen eri toiminnoista. Nämä psykobiologiset yhdistelmät koostuvat erilaisista tunteista, ajatuksista, havainnoista ja motorisesta toiminnasta, kuten jähmettyminen, taisteleminen, pakeneminen ja täydellinen alistuminen (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Tertiäärisessä rakenteellisessa dissosiaatiossa on usea ANP ja usea EP. Silloin heitä ohjaavat arkielämässä suoriutumista ylläpitävät toimintajärjestelmät, kuten tutkiminen, hoivakäyttäytyminen ja kiintymyskäyttäytyminen, ja he välttelevät traumaattisia muistoja. Emotionaalisina persoonan osina he ovat fiksoituneet traumatisoitumisen aikaan aktiivisena olleeseen toimintajärjestelmään, esimerkiksi puolustautumiseen, pakenemiseen tai taistelemiseen. Näennäisen normaali persoonallisuuden osa on persoonallisuuden ?enemmistöosakas?. Myös näennäisen normaali persoonan osa voi olla jakaantunut. Näennäisen normaali persoonan osa ja emotionaalisen persoonan osa ovat kohtuuttoman jäykkärajaisia ja suljettuja toisiltaan, koska niitä rajoittavat niiden välittäjinä toimivat eri toimintajärjestelmät ja toimintataipumusten taso (Ogden, Minton & Pain 2009). kokoonpanonsa suhteen Sisko Karinen erilaisten TM, psykoterapeutti, perheterapeutti VET puolustauEMDR-terapeutti, psykodraamaohjaaja CP tumistapoMehiläisen psykoterapiapalvelut jen välilHelsinki lä
Toimintakyvyn heikkeneminen ja psyykkisen integraatiokyvyn hiipuminen tuottivat sen, että mies, joka oli elänyt arkeaan sodan jälkeen ?vain. Tertiäärinen rakenteellinen dissosiaatio kuvaa samaa oireyhtymää kuin DSM lV -tautiluokituksen dissosiatiivinen identiteettihäiriö, DID-häiriö (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Traumatisoitunut mieli Traumatisoituneen ihmisen keho ja mieli eivät ole voineet eheästi vakuuttua siitä, että traumaattinen tapahtuma on oikeasti ohi ja hän on jo selvinnyt siitä. Elämä oli vakiintunut ja asettunut uomiinsa. Vuosikerta hän ei ollut enää sairaalan vuoteessa, vaan kauhuissaan keskellä tykistökeskitystä. 3/12 Sisko Karinen 28. Noina kuutena vuotena hän oli rakastunut, avioitunut ja saanut kaksi vanhinta lastaan. öisten painajaisten piinaamana, loppujen lopuksi kuoli sotatantereella n. 60 vuotta sodan päättymisen jälkeen. nut. Samalla persoonallisuuden enemmistöosakas pyrkii elämään kuin mitään kauheutta ei olisi tapahtunutkaan. Esimerkkinä traumatisoitumisen ilmentymisestä eri elämänvaiheissa on tämä kertomus 20-vuotiaana rintamalle joutuneesta isästäni Oma isäni kertoi, että sodan päätyttyä kului noin 6 vuotta, joina hän ei nähnyt painajaisia sodasta. Noiden kuuden vuoden jälkeen hän kertoi nähneensä painajaisia sodasta lähes joka yö. Sellaiset lajin säilymisen kannalta välttämättömät psykobiologiset järjestelmät kuten kiintymisen, hoivan ja suvun jatkamisen samoin kuin tutkimisen, leikin ja energiansäätelyn toimintajärjestelmät ovat aktivoitavissa. Turvassa organismin toimintoja kannattelee parasympaattisen hermoston vatsanpuoleinen kiertäjä8. Traumatisoitunut henkilö elää noidankehässä, jossa yhtäältä on pyrkimys välttää traumamuistoja eli dissosioida se, mitä näennäisen normaali persoonan osa tekee, jotta normaali arki voisi jatkua. Isä havahtui, totesi, että niinpähän se peijakas onkin, ja jatkoi nukkumista. Mutta 80 ikävuoden jälkeen, kun kognitiiviset toiminnot heikkenivät myös Alzheimerin taudin vuoksi, hän eli hetkittäin myös päivisin sotatraumojen takaumissa. Kesäisenä päivänä aluesairaalan ruohonleikkurin äänen kantautuessa sisään hänen huoneeseensa, Turvassa ja uhattuna: lajin säilymisen ja hengissä säilymisen toimintajärjestelmät (Kaavio 1) Silloin kun ihminen on turvassa, kaikki lajin säilymisen ja elämän jatkumisen kannalta tarpeellinen inhimillinen toiminta on mahdollista. Isäni ei juurikaan puhunut sodasta ja koska hän ei käyttänyt alkoholia humaltuakseen, hän ei puhunut myöskään juopuneena. Se on fiksoitunut traumatisoitumisen aikaan aktiivisena olleeseen toimintajärjestelmään. Vaikka dissosiaatio psyykkisenä suojautumisena palvelee hengissä säilymistä, se juuttuessaan päälle ikään kuin rakentaa kotelon sen persoonallisuuden puolen ympärille, joka tuntee luissaan ja ytimissään tilanteessa koetun kauhun, hädän ja voimattomuuden. Nyt huoneessa olevien viestit siitä, että se on ruohonleikkuri, ei ole hätää, eivät tavoittaneet näennäisen normaalia persoonan osaa, vaan elämän näyttämön oli vallannut emotionaalisen persoonan osa, joka kantoi sodassa elettyjen kauhukokemusten muistoja. Painajaisissa koettavaksi tulee emotionaalinen persoonan osa, joka kantaa traumamuistoja. Häntä ohjaavat elämää ylläpitävät toimintajärjestelmät ja hän välttelee traumaattisia muistoja. Tästä seuraa, että traumatisoituneen ihmisen elämä on pahimmillaan tuskallista, hallitsematonta kaaosta (Rothschild 2010). Kertomus osoittaa, kuinka näennäisen normaalina persoonan osana trauman kokenut pyrkii tiiviisti elämään normaalia elämää. Noista painajaisista äitini aina herätti hänet ja muistutti, että nyt ollaan kotona ja omassa sängyssä, ei ole mitään hätää. Toisaalta hän kokee voimakasta ja hallitsematonta imua traumamuistoihin: ikään kuin emotionaalisen persoonan osat huutaisivat oikeudestaan tulla kuulluiksi kokemuksineen
Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa KAAVIO 1. SIETOIKKUNA (ks. SIETOIKKUNA PUOLUSTUKSEN TOIMINTAJÄRJESTELMÄ: ALIVIREYSTILA 9. Ogden, Minton & Pain 2009) PUOLUSTUKSEN TOIMINTAJÄRJESTELMÄ: YLIVIREYSTILA SOSIAALISEN SITOUTUMISEN JÄRJESTELMÄ: SOPIVA VIREYSTILA NS
Todentaminen on toimintana monimutkaisempaa kuin synteesi. Nämä alemman tason toiminnot vaativat vähän psyykkistä energiaa ja suorituskykyä (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Vaikeaselkoisissa tilanteissa tarkkaavuuden suuntaaminen tekijöihin, joilla on merkitystä, ja niiden havaintojen sitominen yhteen sivuuttaen samalla tekijät, jotka ovat merkityksettömiä, vaatii tietoisten, tahdonalaisten ja kompleksisten korkeammantasoisten psyykkisten toimintojen käyttöä. Tämä vaatii paljon psyykkistä energiaa ja suorituskykyä. Todentamisessa kokemuksista muotoillaan uskomuksia: mitä on tapahtunut, miksi ja kenelle. Integraation taustalla on sekä korkeamman tason että alemman tason toimintaa eli aivokuoren sekä nisäkäs- että liskoaivojen ohjeistamaa toimintaa. yhtenäistä omaelämäkerrallista tarinaa ja episodista muistia. Arkipäiväinen sopeutumiseen tähtäävä toiminta edellyttää, että valtavassa sisäisen ja ulkoisen informaation tulvassa erotellaan kullakin hetkellä käynnissä olevan toiminnan kannalta olennaiset ärsykkeet epäolennaisesta. Se on kuin organismin viimeinen puolustuksen linnake hengissä säilymisen turvaamiseksi. Ylivireystilalla tarkoitetaan autonomisen hermoston sympaattisen hermoston aktivoitumista tilanteessa, jossa koemme fyysistä tai psyykkistä uhkaa. Vuosikerta hermo, ja hermostollinen vireystila on sopiva palvelemaan joustavasti näitä toimintajärjestelmiä (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Silloin kun fyysinen tai psyykkinen turvallisuus on uhattuna, aktivoituvat puolustuksen toimintajärjestelmät. Integraatioon sisältyy kaksi tärkeää psyykkistä toimintaa: synteesi ja todentaminen (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Synteesissä ihminen sitoo ja erottelee kokemuk10. Synteesiä voi tapahtua ilman täyttä todentamista samalla kun synteesitoiminnot ovat todentamisen perusta. Synteesitoiminnan vaativuus siis vaihtelee (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Todentaminen tarkoittaa merkitysten luomista ja jatkuvan minäkäsityksen ylläpitämistä ajasta ja kokemuksesta toiseen, mm. Todentamiskyvyttömyys merkitsee erilaisia tapoja olla tietämätön koetusta ylivoimaisesta tapahtumasta, traumasta. Ihminen toisin sanoen rakentaa maailmankuvaansa siitä, minkä hän on syntetisoinut ja todentanut, ja toimii sen mukaisesti (van der Hart, Nijenhuis &, Steele 2009). Synteesi ja todentaminen Mielenterveyteen kuuluu kyky integroida hyvin monenlaisia psykobiologisia ilmiöitä persoonallisuuden sisällä. Tämä muodostuu ongelmaksi trauman uhreilla (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Persoonallisuuden traumaperäistä dissosiaatiota pidetään todentumattomuushäiriönä. Ylivireystilassa sydämen lyöntitiheys nopeutuu, hengitys kiihtyy ja verenkiertoon erittyy stressihormoneja (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Alivireystilalla tarkoitetaan organismin hengissä säilymistä palvelevaa elintoimintojen alas ajamista äärimmäisessä hätätilassa, jossa taisteleminen tai pakeneminen eivät auta. Lihasten jänteys häviää ja niiden toiminta lamaantuu, organismi siirtyy säästöliekille. Alivireystilassa organismin toimintoja ylläpitää autonomisen hermoston parasympaattisen hermoston selänpuoleinen kiertäjähermo (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). siaan ja niiden osatekijöitä. Pitkään traumatisoituneiden ihmisten hoidossa on kysymys sellaisen psyykkisen toimintatason kehittämisestä, joka mahdollistaa traumaattisten tapahtumien integroimisen, jotta järjestelmän ei tarvitse ylläpitää dissosiaatiota. Psyykkinen toiminta ja käyttäytyminen sovitetaan näiden uskomusten mukaiseksi. Havaintojen sitominen eheäksi kokonaisuudeksi tapahtuu alemmantasoisten psyykkisten toimintojen avulla ja on usein tiedostamatonta. 3/12 Sisko Karinen 28. Tällöin sympaattisen hermoston aktivaatio varmistaa hengissä säilymisen mahdollistamalla kiintymyshuudon, taistelemisen ja/tai pakenemisen ja jähmettymisen. Puolustuksen toimintajärjestelmät turvaavat hengissä säilymisen
Tähän sisältyy ?läsnä olemisen. Kun ihminen kokee olevansa läsnä tässä hetkessä, hän on liittänyt myös menneisyytensä ja tulevaisuutensa välittömään nykyisyyteen. Tämä taas sai miehen voimakkaaseen ylivireystilaan ja taisteluvalmiuteen. kokemus: Henkilö on läsnä, kun hän syntetisoi ja personifioi niitä tämänhetkisiä sisäisiä ja ulkoisia ärsykkeitä, jotka ovat tärkeitä hänen pyrkimystensä kannalta, ja sovittaa psyykkisen toimintansa niiden mukaisesti. Miehelle tämä paikalta poistuminen oli vakuuttava näyte siitä, että naisella on jotain salattavaa. Hänen kodissaan pidättyminen oli aina ennakoinut järisyttäviä väkivaltaepisodeja. Myös nykyisin, kun jokin painoi häntä, olipa se lievä päänsärky, työhön liittyvä huoli tai väsymys, hän viimeiseen saakka pyrki pitämään tilanteen salassa. Mies, joka oli erikoiskoulutettu nimenomaan ilmaisemattoman tunnistamiseen ja joutui aina sellaista vaistotessaan varhaisen selittämättömän kauhun ja raivon valtaan, yritti epätoivoisesti ?kuulustella. Hänelle ainoa tapa päästä edes vähän vähemmällä, varmistaa oma hengissä säilyminen, oli koettaa ennakoida niitä. Vaimo, joka oli elänyt voimakkaista mielialavaihteluista kärsivän, psyykkisesti sairaan äidin ja räjähdysherkän, vaativan ja pelottavan isän kanssa, oli oppinut pidättäytymään kaikesta itsessään tapahtuvan ilmaisemisesta. Se on monimutkaista toimintaa, jossa ihminen samanaikaisesti on ja toimii hetkessä hyvin harkitsevasti. Hän oli jatkuvassa valppauden tilassa oppinut ylläpitämään huolettomia keskusteluja jokapäiväisistä asioista, hymyilemään ja esittämään hyväntuulista. Presentifikaatio on enemmän kuin tietoisuutta nykyhetkestä. Tästä seurasi, että nainen joutui isänsä vaativuuden hänessä synnyttämän voimakkaan lamauttavan kauhun tilaan, jolloin hän ei kyennyt enää edes liikkumaan. Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa Personifikaatio ja presentifikaatio vaamattoman väkivallan kentällä oppinut äärimmäisen taitavaksi tunnetilojen ja erityisesti pidätettyjen tunteiden vaistoajaksi. Vaimo, joka taas oli oppinut, että etenkin silloin kun alkaa olla uhkaa ilmassa, on syytä sitä visummin yrittää olla kuin mitään ei olisikaan. Jotain niin järisyttävää salattavaa, että hän mieluummin juoksee pakkaseen kuin kertoo totuuden. Personifikaatio on todentamisen komponentti, johon liittyy henkilön kyky ottaa kokemuksensa omikseen: ?Tämä on minun kokemukseni, tämä tapahtui minulle.. Samalla tavalla kuin hiiri, joka lamaantuneena, kissan silmiin jo kuolleena, tunnistaa kissan herpaantumisen hetken ja käyttää salamannopeasti pakenemisen mahdollisuuden ja juoksee henkensä edestä pakoon. vaimoaan saadakseen hänestä irti sen, mitä arveli tämän salaavan. niissä toimintajärjestelmissä, jotka ovat aktivoituneina (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Presentifikaatio on todentamisen toinen komponentti. Havaintomotoriikka-toimintakehät ?pyörivät. Se, mitä personifioidaan (tai ollaan personifioimatta), riippuu pitkälti jatkuvasta kiertokulusta sen välillä, mitä havaitaan ja kuinka käyttäydytään maailmassa. Tämä vaimon lamaannus hätäännytti miestä lisää, ja hän huusi ja raivosi vaimolleen ja tivasi tivaamistaan, mitä tämä yrittää häneltä salata. Joskus vaimo oli päässyt lamaannuksestaan takaisin ylivireystilaan ja paennut ulos talosta. Kuten todentaminen yleensäkin, personifikaatio perustuu havaintomotoriikkatoimintakehiin. Personifikaatio liittää minäkäsityksen menneisiin, nykyisiin ja tuleviin tapahtumiin sekä henkilön omaan psyykkiseen toimintaan ja käyttäytymiseen. Siihen sisältyy nykyhetki, joka on luotu syntetisoimalla ajasta ja tilanteesta toiseen ulottuvia personifioituja kokemuksia menneisyydestä, nykyisyydestä ja ennakoidusta tulevaisuudesta (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Esimerkki pariterapiasta Pariterapiassa, jonka tulosyynä olivat vuorovaikutusongelmat, kävi ilmi, että keski-ikäinen pariskunta eli omassa kodissaan lähes jatkuvassa kauhun tilassa, kumpikin puoliso eli omassa trauma-ajassaan. Mies, joka oli ollut äitinsä pahoinpitelemä, niin kuin perheen muutkin lapset, ja kärsinyt myös isänsä väkivallasta äitiä kohtaan, oli tuolla jatkuvan ja ar11
Tätä voimakasta kokemustaan, tätä mikä syntetisoitui, he sitten pyrkivät todentamaan parhaalla ymmärryksellään: pahin tapahtuu, taaskin minut jätetään. Personifikaation ja presentifikaation tehtävänä on auttaa ihmistä organisoimaan ja muuttamaan toimintaa ja toisinaan minäkäsitystä. Lapsuuden traumahistoria oli kummallakin koteloituneena tietoisen mielen, näennäisen normaalin persoonan osan tavoittamattomiin. Pyrimme ymmärtämään kummankin kannalta laukaisevia tekijöitä. Personifikaatio ja presentifikaatio ovat tarpeen, jotta voimme sopeutua todellisuuteen ja saavuttaa tasapainon persoonallisuutemme pysyvyyden ja joustavuuden välillä. Vaiheet ovat: 1) vakauttaminen ja oireiden lieventäminen, 2) traumaattisten muistojen käsitteleminen ja 3) persoonallisuuden integroiminen ja kuntouttaminen. 3/12 Sisko Karinen 28. Etsimme myös keinoja estää tilanteiden kärjistymisiä ja sitä, mitä kumpikin voi tehdä itselleen, jotta nuo tilanteet eivät toistuisi. Hän on rauhallinen mies ja hermostuu vain, jos on jotain todellista aihetta hermostua. Todentumisen ylläpitäminen sekä tietyllä hetkellä että läpi elämän on suurin saavutuksemme, ja se on traumatisoituneiden ihmisten terapian perimmäinen tavoite (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Esimerkki pariterapiasta Edellä kuvattu pariskunta oli erittäin helpottunut kuullessaan autonomisen hermoston toiminnasta, ylivireyden ja alivireyden tiloista. Eli molempien kokemusmaailmassa aktivoitui myös vahva kiintymyssuhteen menettämisen pelko ja kaikki se, mitä tuo pelko itsessään nosti molempien henkilökohtaiselle ja suhteen yhteiselle näyttämölle. Rakenteellisen dissosiaation vaiheittainen hoito Rakenteellisen dissosiaation teorian kehittäjät esittävät traumatisoitumisen hoitoon kolmivaiheista hoitomallia. He toimivat toinen toiselleen traumaattisten muistojen laukaisijoina ilman, että traumaattiset kokemukset muistoina olisivat palanneet mieleen. Vuosikerta Kumpikin koetti epätoivoisesti ymmärtää . Molemmille ainoa ?järkevä. He olivat molemmat halukkaita oppimaan hengittämistä ja sen tunnistamista, mikä helpottaa omissa kauhun hetkissä. Hoito käynnistyy vakauttamisella, ja vakauttaminen kannattelee hoitoprosessia koko ajan (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Vakauttaminen hoitoprosessin kannattelijana ja arjen taitojen kartuttajana Vakauttamisessa on kysymys oman oirehdinnan ymmärtämisestä ja oireiden lieventämisestä. Tämä avasi molemmil12. Yleensä ihmiset kokevat tiedon hyvin helpottavana ja samalla toivoa antavana: En ole hullu, se mitä minulle hallitsemattomasti tapahtuu, onkin normaali reaktio epänormaaleihin ja ylivoimaisiin kokemuksiin. Pohjimmiltaan personifikaatio ja presentifikaatio ovat tulkintaa nykyhetken kontekstista ja merkityksestä henkilöhistorian puitteissa. Psykoedukaatio auttaa traumatisoitunutta henkilöä ymmärtämään, että hallitsemattomat kokemukset, läsnäolokatkokset, käsittämättömät yllättävät pelkotilat tai raivokohtaukset ja erilaiset fyysiset oireet eivät ole merkki hulluudesta, vaan biologisesta hengissä säilymiseen tähtäävästä kehollisesta tapahtumisesta (Ogden, Minton & Pain 2009). Vaikka vaihemalli viittaa peräkkäisyyteen, vaiheet ovat todellisuudessa joustavia ja aiemmin läpikäytyihin vaiheisiin palataan ajoittain uudelleen. heidän välissään tapahtuvaa. selitys sille, mitä heille noissa tilanteissa tapahtui, oli se, että toisella on joku toinen. Mies oli varma, että nainen salaa jotain, joka on salaamisen arvoista, siis ihastumisen toiseen mieheen tai jopa suhteen toiseen mieheen. todentaa . Suhteen näyttämölle astui ainoastaan niihin liittyvä kehollinen kokemus. Miehen oli vaikea selittää itselleen, miksi hän itse muuten olisi niin raivoissaan naisen vaikenemisesta. Nainen taas koetti ymmärtää tapahtuvaa siten, että miehellä täytyy olla toinen suhde, miksi tämä muuten kohtelisi häntä niin epäoikeudenmukaisesti ja julmasti, ellei tieten tahtoen yrittäisi kaikkensa saadakseen hänet lähtemään suhteesta
ja autettava asiakasta ?jarruttamisen. Hoidossa pyritään kartuttamaan elämän voimaa ja suorituskykyä vahvistavia toimintoja. Terapeutin on opittava ?jarruttamaan. Terapeutin on opittava käyttämään myös kehollisia, hermostoa rauhoittavia taitoja, jotta dissosiatiivinen puhetulva asettuu ja/tai raastavat tunnetilat vakaantuvat. Ne herättävät eloon sen massiivisen pettymyksen, että elämä ei aiemminkaan ole vastannut toiveisiini tai tarpeeni eivät ennenkään ole olleet kenellekään minkään arvoisia (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Mutta ehkä kaikkein tärkein vakauttamista haastava ja aivan erityisellä tavalla työskentelyssä huomiota vaativa pelko on asiakkaan pelko kiintymistä kohtaan. Yksi vakauttavan hoidon keskeinen työskentelyalue on auttaa asiakasta purkamaan fobioita, jotka kohdistuvat omaan mieleen (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Asiakas voi pelätä omia ajatuksiaan . Tunteiden tuntemiseen liittyy yleensä valtavasti pelkoa. Hänellä on hyvä syy pelätä oman mielensä sisältöjä. Esimerkiksi itkeminen voi olla pelottavinta mitä voi kuvitella. Hän on koettanut löytää niihin erilaisia suojaavia selityksiä, jotta niiden kanssa olisi mahdollista elää näennäisen normaalina persoonallisuutena. taidon oppimisessa (Boon, Steele & van der Hart 2011). Vakauttamisvaiheen hoidossa työskennellään asiakkaan resurssien, elämän voimavarojen tunnistamiseksi: mistä tulee hyvä olo, mikä auttaa rentoutumaan jne. Joudumme terapeutteina luopumaan siitä uskostamme, että puhuminen on aina auttavaa, kuin myös siitä kuvitelmasta, että tunteiden tunteminen on aina ?helpottavaa?. Silloin kun emotionaalinen persoonan osa kantaa lapsen itkuista kiintymyshuutoa, kaikki liikuttuminen voi toimia laukaisijana tuolle kauhua ja avuttomuutta kokeneelle emotionaaliselle persoonan osalle (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Myös miellyttävien tunteiden tuntemiseen voi liittyä pelkoa, sillä aidosti iloisessa riehakkuudessa aktivoituu sympaattinen hermosto. Ennen kuin voidaan työskennellä psyykkistä suorituskykyä vaativien tapahtumien kanssa, on huolehdittava siitä, että sitä psyykkistä suorituskykyä on (Boon, Steele & van der Hart 2011). Pelottavat mielensisällöt ja turvallisuuden rakentaminen Traumatisoitunut ihminen on kärsinyt oman mielensä tuottamista kummallisista ja hallitsematto13. Terapiassa haetaan yhdessä ymmärrystä siitä, mitä näille asioille olisi tehtävissä (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Vakauttamisvaiheessa työskennellään siis arkielämän yksinkertaisten elämää ja psyykkisiä voimavaroja kannattelevien asioiden äärellä, mukaan lukien kaikki energiatalouteen vaikuttavat asiat, joista tärkeimpinä syöminen ja nukkuminen. Suhteen luominen ja terapeuttisen Vakauttamisessa on myös kysymys siitä, että traumatisoitunut henkilö voi oppia vakauttamaan omassa kehossa tapahtuvaa hermostollista aktivaatiota. Terapeutin on kyettävä säätelemään työskentelyn intensiteettiä niin, että se pysyy ?sietoikkunassa?, sellaisessa hermostollisessa aktivaatiossa, jossa psyykkinen integraatio mahdollistuu. Tämä hermostollinen tila, jossa esimerkiksi sydämen lyönnit nopeutuvat, liittyy asiakkaalla myös kauhun kokemuksiin, ja niinpä hän varoo ja hillitsee myös iloisuuden tunteiden aktivoitumista (Boon, Steele & van der Hart 2011). Ehkä tämä parhaiten avaa käsitettä ?näennäisen normaali persoonan osa?; se näyttää normaalilta, mutta sen elämä on hyvin rajoittunutta, jotta emotionaaliset persoonan osat eivät astuisi elämänkokemuksen näyttämölle. Myös ne mielensisällöt, jotka ilmaisevat toiveita ja tarpeita, voivat olla hyvin pelottavia. Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa le aivan uudenlaisen mahdollisuuden ymmärtää itseään ja toinen toistaan. mista kokemuksista, jotka ovat menneet täysin yli oman ymmärryskyvyn. Samanaikaisesti tutkitaan sitä, mikä syö voimia ja lisää pahoinvointia. syystä, sillä joskushan siellä näyttäytyy sietämättömän kamalia kuvia, ääniä tai erilaisia piintyneitä ja piinaavia sanallisia sisältöjä
Työskentelyn perusta on, että jokainen perheenjäsen kokee olevansa turvassa terapeutin kanssa. Terapeutin kestoviesti kaikille on: ei hätää. Esimerkki pariterapiasta Äänettömät, kuin omia aikojaan valuvat kyyneleet ihmetyttivät asiakasta: ?En ymmärrä mistä nää nyt tulee, olisko tää allergiaa?. Hämmentäväksi ja terapeutilta erityistä huolellisuutta vaativaksi suhteen rakentamisen tekee se, että nämä suhteen osapuolet, emotionaaliset persoonan osat, eivät ole tuttuja myöskään sille näennäisen normaalille persoonan osalle, joka terapiaan on hakeutunut (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Meille perheterapeuteille voi olla etua siitä, että huoneessamme on usein useampi kuin yksi henkilö ja olemme tottuneita asettamaan sanamme siten, että perheenjäsenten erilaiset kokemukset samoista tilanteista tulevat arvostetuiksi. pysymisen, mikä estää puolustuksen toimintajärjestelmien aktivoitumisen. Kun kokemus pysyy turvallisena, voi olla, että vähitellen asiakas rohkenee kuunnella itsessään jotain, jolle hän on tullut ?allergiseksi?, jotta hän olisi silloin joskus selvinnyt hengissä mahdollisimman vähin vaurioin ylivoimaisesta tilanteesta isoisän kanssa. Perheissä, joissa ei ole turvallisia kiintymyssuhteita, perheenjäsenet ovat alkaneet varoa kahdenvälisiä kokemuksia, koska kokemukseksi on muodostunut, että yhteyttä ei synny . Perheenjäsenet ovat oppineet, että kahdenväliset jakamisen hetket synnyttävät vain häpeää ja yksin jäämistä. Turvallisuuden kokemus mahdollistaa ?sietoikkunassa. Terapeutti yritti antaa puheenvuoron mahdolliselle emotionaaliselle persoonan osalle, joka hänen arvelunsa mukaisesti yritti äänettöminä surun kyyneleinä ilmaista jotain piiloon jäänyttä kokemuksen puolta: ?Voisitko hetkeksi pysähtyä ja kuunnella niitä kyyneleitä, jos ne pukeu14. en tule vastaanotetuksi. On otettava huomioon keskustelua seuraavat ja sitä kuuntelevat persoonallisuuden emotionaaliset osat: ne kauhuissaan olevat, hylkäämistä pelkäävät, alistuneet tai taistelevat osat, jotka myös haluavat tulla kuulluiksi, mutta ehkä myös pelkäävät muita persoonan osia. Emotionaaliset persoonan osat osallistuvat harvoin sanalliseen keskusteluun, mutta ne näyttäytyvät siinä fyysisessä/hermostollisessa tapahtumisessa, joka keskustelee meille terapeuteille heti, kun avaamme sille omat silmämme ja oman kehollisen kokemuksemme (Ogden, Minton & Pain 2009). Terapeutti pääsee tasapainoilemaan sen kanssa, että hän validoi, miten asiakas näennäisen normaalina persoonan osana yrittää käsittää itsessään tapahtuvaa kummallisuutta, samalla kun hän validoi sitä äänetöntä surua, jota ehkä jokin emotionaalinen persoonan osa tässä hetkessä ilmaisee. Näin kyseli nainen, sen jälkeen kun hän oli yrittänyt urhoollisesti sanoittaa isoisän ja hänen välissään tapahtunutta seksuaalisten rajojen rikkomista naisen ollessa 8-vuotias. Tästä seuraa, että tunteiden, havaintojen tai merkitysten jakamista pyritään välttämään. 3/12 Sisko Karinen 28. Prosessin ytimessä on turvallisuuden rakentuminen. Myötäsyntyinen kyky orientoitua toinen toiseensa katsekontaktilla ja uteliaisuudella sekä valmius täyteen kommunikaatioon eivät ole päässeet toteutumaan. Oman mielen sisällöt voivat olla itsessään sietämättömiä, ja sietämättömyyttä vain vahvistaa se, että silloin kun sitä on yrittänyt jakaa ja tulla sen kanssa ymmärretyksi, yrityksessä on joutunut pettymään (Hughes 2007). Terapeutin ensimmäinen tehtävä on auttaa turvallisuuden kokemuksen syntymistä kaikissa perheenjäsenissä, ensin vanhemmissa, jonka jälkeen vanhemmat ja terapeutti yhdessä rakentavat turvallisuuden kokemusta lapsissa. Tätä taitoa tarvitsemme myös traumatisoituneen yksilön tai parin/perheen kanssa työskentelyssä. Vuosikerta tuisivat sanoiksi, niin mitä ne mahtaisivat sanoa?? Kun mitään ei kuulunut ja asiakas vain aidosti hämmentyneenä pyyhki kyyneleitään, terapeutti yritti uudelleen: ?Ihan kuin joku puoli sinussa tulisi tästä puhuttaessa surulliseksi, vai olisiko se tosiaan allergiaa?? liiton rakentaminen dissosiatiivisen henkilön kanssa on vaativa prosessi siksikin, että suhteen osapuolina on myös niitä persoonallisuuden osia, jotka eivät astu terapiahuoneeseen kuin kätkettyinä näennäisen normaalin persoonan osan taakse
kuten vanhempi, joka tunnistaa vauvassaan tapahtuvaa . Tämä perustuu siihen, että hermojärjestelmämme kommunikoivat keskenään. Hän viittaa Bowlbyyn ja esittää, että terapeutti tarjoaa asiakkaalleen turvallisen perustan olla utelias ja tutkia. Kun terapeutti resonoi kehossaan asiakkaan ilmaisemaa kokemusta . Tällöin voimme auttaa hänet takaisin trauma-ajasta tähän aikaan kutsumalla häntä katsekontaktiin, pyytämällä puristamaan tuolin käsinojia, jotta käsivarsien isot lihakset aktivoituvat, ehkä tunnistamaan omat jalkapohjat lattiaa vasten tai vaikkapa kävelemään huoneessamme hetken. Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa ten kanssa kommunikaatioon sekä nonverbaalisesti että verbaalisesti (Hughes 2007). Terapeutti rohkaisee asiakasta tutkimaan ajatustensa, tunteidensa ja toimintansa maailmaa nykyhetkessä ja menneisyydessä ja osaa auttaa asiakasta aina, jos tämä joutuu sietämättömiin kokemuksiin tätä tutkimustyötä tehdessään (Hughes 2007). Kehollisen tapahtumisen huomioiminen Dissosiaation tunnistaminen tarkoittaa sitä, että terapeutin on tunnistettava, suorastaan jäljitettävä, eiverbaalista kehollista tapahtumista. Kädet voivat mennä nyrkkiin tai muuten puolustusvalmiudesta kertovaan asentoon. asiakkaan on mahdollista vakaantua omassa kokemuksessaan (Hughes 2007). Terapeutteina me voimme jäljittää asiakkaamme kehollista tapahtumista kiinnittämällä huomiomme lihasjännitysten ja lihasten rentouden seuraamiseen. Ylivireystilaan, trauma-aikaan siirtynyt henkilö tarvitsee myös siitä muistuttamista, missä nyt ollaan, vaikkapa pyynnöllä katsoa ympärilleen ja kiinnittää huomio johonkin tuttuun terapeutin huoneessa (Ogden, Minton & Pain 2009). Alivireystilassa asiakkaan lihasten jänteys saattaa hävitä, hän on veltto ja voimaton. turvallisuutta asiakkaisiinsa (Rothschild & Rand 2010). Daniel Hughesin (2007) kiintymyssuhteeseen keskittyvän perheterapiamallin mukaan terapeutin rooli on verrattavissa äidin rooliin. Näin hän pääsee takaisin tähän hetkeen ja saa kiinni omasta voimastaan (Ogden, Minton & Pain 2009). Hengityksen seuraaminen, ja myös asiakkaan Tämä turvallisuutta kaikille -ohjelma pitää sisällään myös terapeutin. Dissosiaation huomioinnissa tavoitteena on raastavien tunnetilojen vakautuminen ja uuden ymmärryksen saaminen siihen, mitä tapahtuu nyt, ja siihen, mitä on tapahtunut silloin. Hänen on tunnistettava ne keholliset vihjeet, jotka viittaavat asiakkaan ylivireystilaan tai alivireystilaan. Hänen on kiinnitettävä huomiota ei vain sanoihin ja niiden lauseina synnyttämiin merkityksiin, vaan myös puheen tuottamisen tapaan, hengittämiseen, sydämen lyöntitiheyteen, kasvoilla ja ihossa tapahtuvaan, lihasten jännittyneisyyteen tai velttouteen sekä kehon asentoihin ja liikkeisiin (Ogden, Minton & Pain 2009). Terapeutti joutuu sitoutumaan perheenjäsen15. Terapeutti, joka kokee psyykkisen tai fyysisen turvallisuutensa uhatuksi, ei voi synnyttää turvallisuutta. Affektiivisessa dialogissa tunnistetaan kehollinen tapahtuminen, ja reflektiivisessä dialogissa etsitään yhdessä ymmärrystä lisäävää sanoitusta kokemukselle ja tapahtumiselle. Ylivireystilassa lihakset jännittyvät, ne valmistautuvat taisteluun tai pakoon. Terapeutti joutuu harjaannuttamaan omaa kuulemisen kykyään korvilla ja ymmärryksellä kuuntelemisesta koko kehollaan kuuntelemiseen. Hughes puhuu reflektiivisestä ja affektiivisesta dialogista. Terapeutti on luotettava, samalle taajuudelle virittäytyvä ja empaattinen. Puolustuksen toimintajärjestelmä aktivoi automaattisesti toisen ihmisen puolustusjärjestelmän. Terapeutin haasteena on tunnistaa omassa kehossaan tapahtuva sekä rauhoittaa ja tyynnyttää se, jotta hän voi ?huokua. Voimakkaassa ylivireystilassa keho voi tulla kuin jäätyneeksi ja on liikkumaton. Ylivireydestä pois auttaminen tarkoittaa ensinnäkin sitä, että asiakas kutsutaan takaisin tähän hetkeen: katsekontaktiin kutsuminen, syvien hengitysten avulla kiihtyneen hengityksen rauhoittaminen ja jännittyneiden lihasten rentouttaminen. Terapeutti pyrkii käytettävissään olevin keinoin varmistamaan asiakkaan kaikinpuolisen hyvinvoinnin
Me osallistumme näiden ilmaistuiksi tulleiden mielensisältöjen tutkimiseen päämääränämme asiakkaan mielenterveyden koheneminen ja hänen hyvinvointinsa lisääntyminen. Ehkä tämä keskustelu haastaa myös ihmiskäsityksemme ja sen, miten ymmärrämme ihmisen olemuksen ruumiillisena ja mielellisenä olentona. Hengittämällä syvään ihminen auttaa omaa parasympaattista hermostoaan, ns. ilmauksiin ja mikä saa minut ajattelemaan, että minun kuuluu välttää tarttumista ihmisen kehollisessa ilmaisussa tapahtuvaan? Persoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation teo16. Mitä tapahtui, missä ja miten tapahtuminen tuntui kehossa, mitä mielessä silloin liikkui. lepohermostoa, rauhoittamaan sympaattisen hermoston aktivoitumista. Mikä tuottaa minulle oikeuden ja ehkä velvollisuudenkin terapeuttina tarttua ihmisen mielen . Saattaa olla, että kouluttajamme ovat jopa sanoneet, että asiakkaan kehoon ei saa puuttua. Saattaa olla tarpeellista puhua myös siitä, miten me voisimme muuttaa tätä työskentelyä, puhumisemme tapaa tai muuta, jotta näin ei kävisi (Hughes 2007). Terapiahuoneessa käydään affektiivista ja reflektiivistä dialogia. Tämä luo vähitellen mahdollisuuksia jakaa ja tutkia turvallisesti niitä kokemuksia, jotka ovat olleet hänen kannaltaan sietämättömiä ja myös ilmaisseet itsensä näinä kehollisina reaktioina (Ogden, Minton & Pain 2009). huomion kiinnittäminen hengittämiseen, on auttavaa. Tässä tanssissa asiakkaan omat vakauttamisen taidot kehittyvät koko ajan ja hänen sietoikkunansa laajenee. Vähitellen asiakkaalle syntyy kokemus omasta kyvykkyydestä hallita itsessä tapahtuvaa. Silloin kun itkeminen tuntuu pelottavalta tai asiakas on oppinut pidättämään itkun jännittämällä voimakkaasti kaulan ja rintakehän lihaksia sekä hengittämällä hyvin ohuesti ja pidättämään hengitystään, on uloshengittämiseen ja huokaisemaan auttaminen helpottavaa (Rothschild & Rand 2010). 3/12 Sisko Karinen 28. Tässä he tietenkin ovat olleet oikeassa. Samalla etsitään ymmärrystä sille, miten jatkossa vältettäisiin vaikkapa se, että asiakas joutuu poistumaan psyykkisesti paikalta. Vuosikerta sitten pyritään ymmärtämään, mitä tapahtui. Hän ei jää oman hermojärjestelmänsä armoille, vaan voi auttaa itseään vakaantumaan ja tyyntymään. Katseen seuraaminen ja katsekontaktin ylläpitäminen auttavat asiakasta pysymään läsnä olevana ja terapeuttia saamaan aavistuksen siitä, onko asiakas tässä ja nyt vai onko trauma-aika astunut terapiahuoneeseen eikä asiakas enää olekaan terapeutin kanssa. Äänen volyymin pieni nosto, lempeä nimeltä kutsuminen ja katsekontaktiin hakeutuminen auttavat asiakasta takaisin tähän hetkeen (Ogden, Minton & Pain 2009). Aina kun pysähdytään affektiivisen äärelle, on syytä pysähtyä myös hetkiseksi antamaan sanoja tapahtuneelle, reflektoida tapahtunutta. Tarkoitan tällä erityisesti kehollisen tapahtumisen havainnointia ja siihen hienotunteisesti ja asiakasta auttavasti tarttumista. Ja jos mahdollista, voidaan myös pohtia, mihin hetki sitten tapahtuneeseen tai puheena olleeseen edellinen kehoreaktio mahdollisesti liittyi. Huokaileminen ja syvät uloshengitykset auttavat myös katkaisemaan tunnetiloja, jotka tuntuvat ylivoimaisilta ja raastavilta. ajatusten, tunteiden tai pyrkimysten . Katkoksen hetkissä asiakas voi tuijottaa jonnekin poissaolevana, hän voi olla myös vetäytynyt. Voi olla, että hän ei ehkä enää kuule huoneessa sanottua. Se on kuin tanssia, jossa hetkittäin pysähdytään kehossa tapahtuvan äärelle ja Kehollinen työskentely terapeutin haasteena Aiemmin olen viitannut siihen, että dissosiaation kanssa työskenteleminen tuottaa terapiatyöhön haasteita, joihin emme perusterapiakoulutuksessamme ole saaneet riittäviä valmiuksia. Yhtä vähän kuin meillä terapeutteina on oikeus ?puuttua? asiakkaamme ajatuksiin tai merkityksiin, joita hän elämäntapahtumilleen antaa, tai tunteisiin, joita ne hänessä herättävät, meillä on oikeus puuttua asiakkaamme kehoon. Silti meidän työmme terapeutteina on vähintäänkin asiakkaidemme ajatuksiin, tunteisiin ja merkityksiin ?tarttumista?
(2009). Trauma ja keho. & Steele, K. (2009). Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen. kuitenkaan asiakkaidemme kehossa tapahtuvaan tai heidän kehoihinsa. Ne terapeuttiset taidot, joita joudumme dissosiaation kanssa työskennellessämme itsessämme kehittämään, ovat osittain samoja kuin ne, mitkä aiemminkin olemme terapeutteina ymmärtäneet niiksi taidoiksi, joita joudumme hiomaan tullaksemme työssämme hyviksi ammattilaisiksi. kykyä kiinnittää huomiota samanaikaisesti sekä omaan sisäiseen tapahtumiseen että ulkoisessa maailmassa tapahtuvaan. Kaikkien terapiasuuntausten koulutuksiin kuuluu, että terapeutiksi valmistuva osallistuu omaan psykoterapiaprosessiin, jossa hänen itsetuntemuksensa kehittyy ja ymmärrys itseä ja itsessä tapahtuvaa kohtaan lisääntyy. Persoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation teoria laajentaa tätä itsetuntemuksen haastetta myös oman kehotietoisuuden kehittämiseen. Se on myös taito, johon emme voi johdattaa dissosiaatiosta kärsivää asiakastamme saamatta ensin itse kokemusta siitä, kuinka tuota taitoa opitaan ja harjoitetaan. Lähteet Boon, S., Steele, K. Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen. Oulu: Traumaterapiakeskus. Hughes, D. Taito-ohjelma potilaille ja terapeuteille. (2010). Apua auttajalle. Vainottu mieli. (2010). (2007). New York: Norton. Rothschild, B. Myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Oulu: Traumaterapiakeskus. Sisko Karinen 040 588 3151 sisko_karinen@resonanssi.net 17. Attachment focused family therapy. L. & Rand, M. Oulu: Traumaterapiakeskus. van der Hart, O., Nijenhuis, E. Lihasten jännittyneisyyden ja rentoutuneisuuden tunnistaminen sekä oman hengityksen seuraaminen ja hengittämisen käyttäminen oman vireystilan vakauttamiseen ovat terapiatyössä tarpeellisia taitoja. 8 keys to safe trauma recovery. Ellen tutustu itseeni hengittäjänä, en voi auttaa asiakasta huomioimaan hänen hengityksessään tapahtuvaa. Erityinen haaste sekä asiakkaallemme että meille terapeuteille on kehittää kahtaalle suuntautuvaa tietoisuutta . & van der Hart, O. (2011). Huomioivan läsnäolon taidon kehittäminen suhteessa itsessäni ja omassa kehossani tapahtuvaan tulee tärkeäksi. Sensorimotorinen psykoterapia. Oulu: Traumaterapiakeskus. Rothschild, B. New York: Norton. Ogden, P., Minton, K. Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa rian tuoma ymmärrys traumasta ja sen hoitamisesta tuottaa meille haasteen oppia myös taitoja ?tarttua? asiakkaidemme keholliseen kokemukseen hienotunteisesti ja kunnioittavasti ?puuttumatta. & Pain, C. Tämä kahtaalle suuntautuva lähes simultaani havainnointi on arvokas ja kaikessa terapiatyössä terapeuttia auttava taito
Uusperhe ei onnistu, ellei sen parisuhdetta saada toimimaan. Vuosikerta Uusperheen parisuhde Kannamme sisällämme ihannemallia perheestä, johon kuuluu isä, äiti ja kaksi lasta. Uusperheitä ovat kaikki ne perheet, joilla on takanaan särkynyt parisuhde ja jotka ovat tämän jälkeen solmineet uuden parisuh18. Lisäksi on olemassa puolison, ex-puolison ja lasten tarinat. O teet tulevat terapeuttien kannettaviksi ja vaikuttavat näin työskentelyssä uusperheiden parien kanssa. Yksi merkittävimpiä löytöjäni viime aikoina on ollut ex-puolison vaikutus ja psykodynaaminen merkitys uudessa parisuhteessa. Perhemallit ovat kuitenkin jatkuvassa muutoksessa riippuen siitä, missä maassa, minkälaisessa kulttuurissa ja uskonnon vaikutuksessa eletään. 3/12 28. Tuhkimo-sadussa äitipuoli oli ilkeä, ja Tuhkimon sisarpuolet kuolivat lopuksi kateudestaan häntä kohtaan. Uusperheen ongelmat eivät kuitenkaan ratkea sillä, että ex-puolisoon saadaan hyvät välit tai hän löytää uuden kumppanin tai peräti kuolee. len tehnyt päätoimisesti terapiaa uusperheiden parien kanssa yli kymmenen vuotta. Nämä ja muut heijas- Uusperhe Tilastokeskus määrittelee uusperheen lapsiperheeksi perheen, jossa on kirjoilla jommankumman puolison aikaisemmasta suhteesta alle 18-vuotias lapsi (Tilastokeskus 2009). Työni kautta olen vakuuttunut, että parisuhde on se, minkä varaan voidaan uusperhettä rakentaa. Terapeuttien ja asiakkaiden mielessä kulkevat myös myytit ja uskomukset. Terapeuttien asettamat omat hypoteesit pohjautuvat usein erosta johtuviin olettamuksiin. On olemassa asiakkaan ainutkertainen ja hänen mielestään ainoa oikea tarina. Lapset toivovat, että heidän biologiset vanhempansa palaisivat yhteen. Usein ex-puolisot toivovat, että heidän entinen puolisonsa ei onnistuisi uudessa liitossa. Erityisesti olen tutkinut kolmiosuhteita. Ydinperhe on edelleen yleisin perhemalli. Monet asiakkaat ja terapeutit katsovat asioita ydinperheen kautta. Tuhkimon äidin ääni kuului Grimmin saduissa haudasta varoittaen prinssiä sisarpuolten ja Tuhkimon äitipuolen vilpistä. Tarkastelen ex-puolisoa ja puolisoiden eriytymisprosessia omista vanhemmistaan. Uusperheessä on mahdollista kuulla monta tarinaa. Uusperheet rakentuvat erojen pohjalta. Äitipuoli on aina paha ja biologinen äiti on hyvä. Tässä artikkelissa tarkastelen uusperheen syntyä, kolmiosuhteita ja miten avioerot voivat olla myös uuden mahdollistajia. Uusperhe on uusi perhe, ja siinä sekä aikuisilla että lapsilla on mahdollisuus käsitellä uudelleen suhteita
1?3 vuotta, ja ?täysrähinä. Tätä kutsutaan ?poterovaiheeksi?. Uusperheen sisäiset ja ulkoiset roolit tarkentuvat ja vahvistuvat. Alkusyklin loppupuolen vaihetta voidaan kutsua ?täysrähinäksi?; unelmat kariutuvat, kielteiset tunteet nousevat pintaan, isä-/äitipuolet tuntevat itsensä pettyneiksi ja voivat huonosti. Pelko uudesta epäonnistumisesta alkaa hiipiä mieleen. Tunteita aletaan kuitenkin selvittää, mutta riitaisuus saattaa pakottaa biologiset osapuolet sulkeutumaan ja liittoutumaan. Biologinen vanhempi saattaa olla hankalassa asemassa lasten ja puolison välillä. teen. jatkuu. Viimeistään nyt on vedettävä selkeät rajat esim. Läheisyys kasvaa ja suhteet a) Uusparisuhteen kehitysvaiheet liittyvät olennai19. Määrittely voi olla a) vanhemmuudesta käsin: uusperhe on perhe, johon kuuluu isä ja äiti, vain toisen tai molempien lapsia edellisestä liitosta sekä mahdolliset yhteiset lapset b) systeemistä käsin: uusperhe on alituisesti vaihtuva kokoonpano erilaisia, yhdessä asuvia ihmisiä; yhdistävänä tekijänä kaksi elämänkokemuksella varustettua aikuista, joista ainakin toisella on lapsi/lapsia c) uusperheestä käsin: uusperhe on perhe, jossa kaksi aikuista perustaa perheen ja jossa vain toisella tai molemmilla on entuudestaan lapsi/lapsia d) parisuhteesta käsin: uusperhe on parisuhde, jossa on alusta lähtien mukana vähintään yksi lapsi, joka voi olla yhteinen, luona asuva tai vieraileva; myös aikuiset lapset lasketaan uusperheen määritelmään e) yhteisen nimittäjän kautta: uusperheen muodostavat ne uuden perheen jäsenet, jotka eri aikoina käyttävät samaa jääkaappia. b) Keskivaihetta kestää n. Äiti- tai isäpuoli jää helposti vaille tukea, ja hänen on hyvin vaikea löytää rooliaan uusperheessä ja parisuhteessa. Artikkelit sesti myös uusPekka Larkela perheen syksh, perheterapeutti VET liin. Nämä toiminnanjohtaja vaiheet on jaoSuomen Uusperheellisten Liitto ry teltu kolmeen Perhetalo Heideken ja vielä sisäisesTurku ti seitsemään eri vaiheeseen: Alkusykli kestää n. Myös termit yksinhuoltajuus, yhteishuolto, etävanhempi tai viikonloppulapsi liittyvät ydinperheen kautta määrittelyyn. ex-puolison suhteen ja löydettävä yhteistä aikaa parisuhteen vaalimiseen. Keskivaiheen jälkimmäinen osa on toimintaa, jossa ratkaisuja aletaan työstää ja uusia rituaaleja ja rutiineja luoda. aika. Alkusyklissä aikuiset luovat joukkuehenkeä, mutta saattaa olla aistittavissa, ettei kaikki ehkä olekaan hyvin. Sen voi tehdä ydinperheen kautta, jolloin puhutaan usein eroperheistä ja avioerolapsista. Uskotaan kaikkien tulevan uusperheessä onnellisiksi, ja aikuiset pyrkivät hyvittämään lapselle tämän rikkoutunutta perhettä. 2?3 vuotta, ja sen alussa puolison lapset otetaan avosylin vastaan. Alkaa niin kutsuttu ?meidän lauman. Pelisääntöjä laaditaan ja noudatetaan, ja keskinäinen välittäminen lisääntyy. Uusparin kehitysvaiheet Uusperheen kehitysvaiheita on määritelty Gestaltinstituutin kehittämän uusperhe-syklin mukaan. Sykli toistaa paljon samaa kehityskaarta kuin parisuhteen kehitysvaiheet symbioosista eriytymisen kautta parin keskinäiseen vakautumiseen (Papernow 1984). c) Myöhäisvaiheessa perhe alkaa vahvistua ja parisuhteella on vankka perusta. Uusperheen taustalla on siis joko molempien tai toisen puolison osalta yksi tai useampi särkynyt parisuhde tai toinen sitä seuraava uusi parisuhde. Ne voivat olla joko lapsettomia tai niihin voi kuulua kummankin tai vain toisen puolison omia lapsia, tai kummankin tai toisen puolison omia lapsia sekä yhteisiä lapsia tai vain yhteisiä lapsia (Keurulainen 1998). Uusperheen määrittely riippuu siitä, mistä käsin se määritellään. Syklin lopussa huokaistaan helpotuksesta
Lapselle taas hänestä tulee uhka, hän voi viedä jäljelle jääneen vanhemman. Kuva 2 Uusparit kolmiosuhteissa Eriytymisen tai avioeron yhteydessä ilmestyvät ihmissuhteissa määrätyt, ennustettavat käyttäytymismallit. Lapset eivät periaatteessa ole koskaan riittävän valmiita menettämään toista vanhempaa, ei eron eikä kuoleman kautta. Toista vaihetta kutsutaan vakiintumisvaiheeksi ja roolien tarkentamisen ajaksi. 3/12 Pekka Larkela 28. Yksikään vanhempi ei ole korvattavissa. Uusi vaimo kokee olevansa ulkopuolinen omassa kodissaan, ja biologinen äiti voi kokea olevansa uhattuna uuden vaimon taholta. Vuosikerta ovat avoimempia, identiteetit ovat myös vakiintuneet. Lapset voivat hyvinkin paheksua äitipuolen yrityksiä korvata biologinen äiti. Eikä yksikään vanhempi lakkaa vaikuttamasta, kuluipa kuolemasta tai häviämisestä (hylkäämisestä) miten monta vuotta tahansa. Olkoonkin, että ulko- ja sisäpuolinen rakennemalli uusperheissä on näissä tilanteissa sisäänpäinkääntynyt, on se luonteeltaan kolmiomalleja luova. Kuva 3 20. Viimeisessä vaiheessa perhe voi yhdessä nauraa aiemmille vaiheille ja epärealistisille haavekuvilleen. Aikuiset toimivat nyt yhteisenä rintamana ja ratkaisut tehdään yhdessä (Papernow 1984). Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan (Hetherington & Kelly 2002) on osoitettavissa vain kaksi vaihetta. Lapset voivat juuttua jumiin kahden surevan vanhemman väliin, toisen välittäessä toisesta ja toisen toisesta. Toinen vaihe kestää vuodesta kolmeen vuoteen. Yksi yleinen kolmiomalli ovat lapset, joilla on biologinen isä ja äitipuoli (Kuva 2), jonka kanssa he eivät tule toimeen. Suojelevalle isälle uudelleen avioitumisessa uusi vaimo yleensä tuo toivoa menetyksen jälkeen. Se kestää yhdestä kahteen vuoteen. Toinen yleinen kolmiomalli, joka on usein lukittuna ensimmäiseen, sulkee sisäänsä lapset, äitipuolen ja biologisen äidin. Uusperheissä useimmiten suhteet määritellään mieluummin perheiden rakenteiden kuin henkilön oman elämän kautta. Tässä kolmiomallissa ei ole vierasta, että äidin ja äitipuolen välille syntyy peittelemätöntä ristiriitaa. Ensimmäistä vaihetta he kuvaavat kaaokseksi ja niin sanotuksi turbulenssi-vaiheeksi. Sen vuoksi kolmioita on niin helppo tunnistaa uusperheiden sukupuissa. Perheen sisäiset lait ovat mitä todennäköisimmin suosiollisia omille lapsille puolisoa vastaan (Kuva 1). Äitipuoli kokee usein olevansa uhattuna, kun hänen puolisonsa antaa enemmän huomiota lapsilleen kuin hänelle, mies huomaa usein joutuvansa kohtaamaan lojaalisuuskysymyksen vaimonsa ja lasten suhteen. Todella lukkiutuneet kolmiomallit, jotka ovat sulkeneet sisäänsä miehen, ex-vaimon ja uuden puolison, ovat hyvinkin yleisiä (Kuva 3). Kuva 1 Kun toinen tai molemmat uudelleenavioituvat, syntyy lisäkolmioita