Suomen Mielenterveysseura 1/17 LINITY-menetelmä itsemurhien ehkäisyyn Halun elämä ja kuolema Esseitä perheterapiasta: Parantaminen sopeutumattomuuden muotona LAPE-hanke tuo systeemisen työotteen lastensuojelutyöhön Mistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen. vuosikerta PeTe_012017_20170203_.indd 1 3.2.2017 16.20. Avoin dialogi vientituotteena terapiakouluttajana ulkomailla 33
krs, 00240 Helsinki Tilaukset, osoitteenmuutokset ja laskutus: Mervi Venäläinen, p. alv 24 %) Ilmoitukset: Jaana Arho, p. 040 839 4989 perheterapialehti@mielenterveysseura.fi Julkaisija: Suomen Mielenterveysseura Kustantaja: SMS-Tuotanto Oy 33. alv 10 %) Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € (sis. Vuosikerta 36 € (sis. Ohjeet kirjoittajille: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Perheterapia 1/17 | 33. vuosikerta | Helmikuu 2017 Vastaava päätoimittaja: Eira Tikkanen Päätoimittaja: Aarno Laitila Toimitussihteeri: Sussa Björkholm Toimitusneuvosto: Jukka Aaltonen Anne Anttonen Tapio Ikonen, puheenjohtaja Päivi Kangas Ritva Karila-Hietala Aarno Laitila Helena Niskanen Jorma Piha Eira Tikkanen Kristian Wahlbeck www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Toimitus ja arkisto: Maistraatinportti 4 A, 7. alv 10 %) Kestotilaus 34 € (sis. alv 24 %) Digilehden vuosikerta 24 € (sis. alv 10 %) tilaukset anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Irtonumero 9 € (sis. PeTe_012017_20170203_.indd 2 3.2.2017 16.28. vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino: Forssa Print Painosmäärä: 2 100 kpl Ulkoasu: Bond Taitto: Pirta Mikkola Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsenlehti. 040 653 2895 mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa
5 Artikkelit LAPE-hanke tuo systeemisen työotteen lastensuojelutyöhön Päivi Petrelius .............................................................................................................. 6 Mistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen. 26 Halun elämä ja kuolema Tapio Malinen ............................................................................................................ Aarno Laitila................................................................................................................. 15 Avoin dialogi vientituotteena terapiakouluttajana ulkomailla Jorma Ahosen ja Mia Kurtin haastattelu Lassi Pruuki .................................................................................................................22 LINITY-menetelmä itsemurhien ehkäisyyn Marena Kukkonen, Jaana Lappalainen, Jannecke Lindqvist, Juha Metelinen ja Jukka Valkonen .......................................................................... Pääkirjoitus Sotea kohti – pysyykö perheterapia mukana vauhdissa. 42 Esseitä perheterapiasta Parantaminen sopeutumattomuuden muotona Jukka Aaltonen ............................................................................................................47 Kirja-arvio Julkkispsykologin hutera analyysi poptähden elämästä Tapio Ikonen ................................................................................................................ 51 SISÄLLYS PeTe_012017_20170203_.indd 3 3.2.2017 16.28. Kristiina Jussila ja Maija Mustonen ........................................................................
Nyt, kun SOTE on markkinaehtoistamassa suurta osaa palveluista, pitäisi perheterapeutin löytää itsestään proaktiivinen toimija, joka pystyy ennakoimaan tulevia toimintahorisontteja, eikä tyytyä vain odottelemaan. 5 4 PeTe_012017_20170203_.indd 4 3.2.2017 16.27
Kotipaikkakuntani Jyväskylä kuuluu niihin paikkakuntiin, joilla valinnanvapautta kokeillaan. Kasvatusja perheneuvolatoiminnan vakiinnuttua osaksi kotimaista palvelutarjontaa ja lastenpsykiatrian kehittäessä palvelujaan muun muassa kotona toteutuvina hoitoina, on perhekeskeisellä työllä ja perheterapeuttisella ajattelulla ollut laajoja ikäryhmiä koskevaa välitöntä tarvetta. On helppo kuvitella, että aitoa vaihtoehtoa maakunnan julkisen palveluyrityksen rinnalle ei synny, mikäli potentiaalinen tuotto ei terveyspalveluyrityksen ansaintalogiikalla mahdollista kannattavaa toimintaa, saatikka osakeyhtiölain mukaista osinkotuottoa osakkaille. Perheterapian kannalta tilanne on haastava, mutta sitä se on ollut enemmän tai vähemmän koko perheterapian dokumentoidun historian ajan. Lisäksi tarjolla on kokemuksia kouluttamisesta ulkomailla sekä artikkeli kolmannen sektorin ja julkisen sektorin yhteisestä interventiohankkeesta itsemurhaa yrittäneille. On myös mahdollista, että julkinen hallinto näin varmistaa, että toteutumaan ei pääse se tulevaisuuden uhkakuvaksi maalailtu näkymä, missä yksityinen palvelusektori ottaa parhaat päältä ja koko järjestely toimii vain tulonsiirtona veronmaksajilta ylikansallisille toimijoille. Nyt, kun SOTE on markkinaehtoistamassa suurta osaa palveluista, pitäisi perheterapeutin löytää itsestään proaktiivinen toimija, joka pystyy ennakoimaan tulevia toimintahorisontteja, eikä tyytyä vain odottelemaan. Kehittämisvaiheessa tätä on kuvattu ilmaisulla ”raha seuraa asiakasta”. Sosiaalija terveydenhuollon suurin rakenteellinen kehittämishanke ja muutostyö vuosikymmeniin, eli SOTE, on edennyt valituilla paikkakunnilla kokeiluvaiheeseen. Tämä on ollut kehityksen kannalta eduksi, sen verran iso rooli perheterapeuttisella ajattelulla on vaikeiden mielenterveyden häiriöiden hoidossa ollut. Perheterapeuttinen ajattelu on asettunut osaksi sosiaalija terveydenhuollon palvelujärjestelmää, painottuen erityisesti julkisiin palveluihin. Kiitokseni kaikille kirjoittajille. Vuoden 2017 ensimmäisessä numerossamme Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lastensuojelun kehittämispäällikkö Päivi Petrelius kuvailee mahdollisuuksia, joita hallinnolliset mullistukset saattavat tuoda systeemisen ajattelun ja toiminnan edistämisen näkökulmista lastensuojeluun. Ensimmäisen tuntuman tähän kokeiluun sain työmatkalla radion alueellisista aamu-uutisista. Terveyspalveluyrittäjät siellä kommentoivat, että laskennallinen summa per asiakas on alimitoitettu. Tilanne muuttui koulutusjärjestelmän muuttuessa, joka muutos osui samaan aikaan verottajan vähennysoikeuksia rajaavien – ja koulutusten järjestämiseen liittyvien arvonlisäveropäätösten kanssa. Pääkirjoitus Sotea kohti – pysyykö perheterapia mukana vauhdissa. Toinen, yhtä helposti kuviteltavissa oleva seuraus on loputon juupas-eipäs -väittely siitä, onko hallinto järjestetty siten, että maakunta voi keskeisenä toimijana ja keskeisen palveluyrityksen omistajana ohjata asiakasja potilasvirrat entisen mallin mukaisesti. Tulevaisuudessa mallien vakiintuessa, valinnanvapauden pitäisi tarkoittaa sitä, että maakunta antaa resurssin joko omistamansa palveluyrityksen kautta asiakas-/potilastyöhön tai jollekin yksityiselle palveluntuottajalle kansalaisten tekemien valintojen mukaan. Kokeilussa haetaan tuntumaa valinnanvapauteen, joka tarkoittaa kansalaisille vapautta valita se taho, josta palvelunsa hankkii, määrämittaisen sitoutumisajan puitteissa. Suomen Perheterapiayhdistyksen innovaatiopalkinnon saaneet Kristiina Jussila ja Maija Mustonen kertovat oman työnsä kehittämisestä ja toiminnastaan perusterveydenhuollossa. Yksi tällaisen proaktiivisuuden foorumi SOTE-hankkeessa on Lapsija perhepalveluiden muutosohjelma, joka korostaa lähtökohtaisesti perhekeskeistä ajattelua. Aarno Laitila • aarno.a.laitila@jyu.fi 5 4 PeTe_012017_20170203_.indd 5 3.2.2017 16.20
Perheterapia 1/17 LAPE-hanke tuo systeemisen työotteen lastensuojelutyöhön TIIVISTELMÄ Lapsija perhepalvelujen muutosohjelma (LAPE) uudistaa palveluita laaja-alaisesti. Myös lastensuojelu on kehittämisen kohteena. Tämä edellyttää peruspalvelujen vahvistamista, jotta yhä useampaa lasta ja perhettä voidaan tukea niiden puitteissa. Mäntsälän kehittämisprosessista ollaan tekemässä tutkimusta Itä-Suomen yliopistossa. Ohjelmassa käynnistetään systeemisen työskentelyotteen ja uudenlaisen tiimirakenteen kokeiluja useissa maakunnissa eri puolilla maata. Mallin mukaiseen työskentelyyn on jo lähdetty Mäntsälässä. Lisäksi suomalainen asiantuntijaryhmä on pohtinut, miten alun perin englantilainen malli soveltuu suomalaiseen palvelukontekstiin. Avainsanat: lastensuojelu, systeeminen työote, palvelujärjestelmä Päivi Petrelius lastensuojelun kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 7 6 PeTe_012017_20170203_.indd 6 3.2.2017 16.20. Kehittämistyötä koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, joka myös kerää tietoa mallin kokeilusta maakunnissa. Arviointitutkimuksen mukaan mallille on ominaista yhdessä työskentely, asiakkaita koskevan keskustelun ja reflektion suuri määrä ja korkea laatu, jaettu systeeminen lähestymistapa työmenetelmänä, työntekijöiden selkeät, eriytyneet roolit sekä määrätietoinen ja tiettyjä menetelmiä korostava osaamisen kehittäminen. Mallin käyttöönottoa tuetaan huhtikuussa käynnistyvän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämän kouluttajakoulutuksen avulla. Malliin sisältyviä työskentelyorientaatioita ovat systeemisyys, narratiivisuus, ratkaisukeskeisyys ja dialogisuus. Mallin käyttöönoton edellytyksenä on, että lastensuojelun asiakasmääriä voidaan rajata intensiivisen työskentelyn mahdollistamiseksi. Kokeilujen tueksi on koottu mallin teoreettista perustaa ja periaatteita kuvaava tietopaketti Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu – Hackneyn malli ja systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä
Käytännössä raja sosiaalihuoltolain perusteella tehtävän perhesosiaalityön ja lastensuojelun välillä on liikkuva ja rajan asettamisessa onkin voitava joustaa tilanteen mukaan. Horisontissa siintää siirtyminen palveluiden maakunnalliseen järjestämiseen vuoden 2019 alusta. Nämä muutokset vaikuttavat tulevina vuosina lastensuojelun rooliin palveluiden kentässä. Mallissa hyödynnetään systeemistä orientaatiota ja perheterapeuttisia, dialogisia sekä narratiivisen ja ratkaisukeskeisen terapian oppeja. Sosiaalihuoltolain voimaantulo ja sen vaikutukset kuntien palvelurakenteisiin merkitsevät, että helpommin ratkaistavat tilanteet siirtyvät muiden palveluntuottajien hoidettaviksi ja lastensuojeluun jäävät vain kaikkein vaativimmat tilanteet. Sosiaalityön ja lastensuojelun kuvataan olevan tiukassa tilanteessa suurten asiakasmäärien ja niukkojen resurssien puristuksessa. Näiden palveluita ja lastensuojelua muokkaavien muutosten keskellä lastensuojelun uudistamisen suuntaa on haettu sekä suomalaisen lastensuojelun parhaista käytännöistä että englantilaisesta Hackneyn mallista. Sosiaalija terveyspalvelut elävät voimakasta murroskautta. Mallin juuret ovat Itä-Lontoon Hackneyssa, missä lastensuojelun uudistamiseen lähdettiin vuonna 2007. Vanhempien saaminen mukaan lasta tukevaan työskentelyyn voi muodostua erääksi asiakkuuksia ja niiden ohjautumista käytännössä määrittäväksi kriteeriksi palveluissa. Muutos on laaja-alainen ja koskee koko palvelujärjestelmää. Tavoitteena on saada palvelut toimimaan yhteen lapsija perhelähtöisinä kokonaisuuksina, vahvistaa peruspalveluja ja tuoda riittävä tuki lapsille ja perheille mahdollisimman varhain. LAPE-HANKE TUO TIETOA, KOULUTUSTA JA VERKOSTOJA LAPE-hankkeessa on viime syksyn ajan pohditLAPE-hanke tuo systeemisen työotteen lastensuojelutyöhön 7 6 PeTe_012017_20170203_.indd 7 3.2.2017 16.20. Lastensuojelun avohuollon sosiaalityöstä keskustellaan kriisin sävyisin äänenpainoin. Myös lastensuojelua kehitetään laajasti osana palvelujen kokonaisuutta. ”Sosiaalihuoltolain voimaantulo ja sen vaikutukset kuntien palvelurakenteisiin merkitsevät, että helpommin ratkaistavat tilanteet siirtyvät muiden palveluntuottajien hoidettaviksi ja lastensuojeluun jäävät vain kaikkein vaativimmat tilanteet. Parhaillaan myös keskustelu lastensuojelusta käy vilkkaana. Ruohonjuuritasolla toimivat ammattilaiset ovat todenneet, että sosiaalihuoltolain mukainen tuki voi usein riittää, vaikka huoli olisi vakavakin, mikäli lapsen vanhemmat lähtevät yhteistyöhön ja ottavat apua vastaan. ” Kun lastensuojelun tehtävä painottuu tulevaisuudessa kaikkein haastavimpiin tilanteisiin, on myös lastensuojelun työskentelytapoja, työn tukirakenteita, osaamista, resursointia sekä lastensuojelun suhdetta muiden palveluiden tekemään työhön arvioitava uudelleen. Tavoite oli vähentää lastensuojeluun liittyviä hallinnollisia vaatimuksia ja keskitettyä kontrollia. Juha Sipilän hallitusohjelman kärkihankkeessa, Lapsija perhepalvelujen muutosohjelmassa (LAPE), uudistetaan lasten, nuorten ja perheiden palveluita. Rakennemuutosten lisäksi lastensuojelua muovaavat lainsäädännön uudistukset. Tulevissa maakunnallisissa palvelurakenteissa lapsija perhepalveluista vastaavan johdon on pohdittava, millaiseen lastensuojelutyöhön maakuntajohto sitoutuu, millaisia voimavaroja se siihen suuntaa ja miten palvelujen kokonaistoimivuuteen voidaan vaikuttaa siten, että riittävä tuki yltää myös kaikkein vakavimmissa tilanteissa eläville lapsille ja heidän läheisilleen. Työskentely on työntekijöiden kokemuksen mukaan juridisoitunutta ja byrokraattista, eikä mahdollisuuksia tehdä kohtaavaa lastensuojelutyötä lasten ja perheiden kanssa koeta riittäviksi. Lastensuojelun sosiaalityössä kokeillaan systeemistä työotetta useiden maakuntien pilottien avulla
Englantilaisesta tutkimuskirjallisuudesta rakentuu käsitys, että yhdellä työntekijällä on alle 20 asiakasta vastuullaan. Julkaisu tarjoaa perustietoa mallista maakunnille ja se on tarkoitettu tukemaan niiden kehittämisja muutostyötä. Hackney-mallin periaatteita ja teoreettista ajattelua kuvataan LAPEhankkeen tuottamassa, sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti Katarina Fagerströmin kirjoittamassa tietopaketissa Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu – Hackneyn malli ja systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä (Fagerström 2016). Suomalaisesta mallista käytetään nimitystä Lastensuojelun systeeminen malli. Myös perustason toimijoiden kykyä ja mahdollisuuksia työskennellä entistä vaativampien tilanteiden kanssa on vahvistettava. LAPE-hanke järjestää huhtikuussa 2017 käynnistyvän malliin perehdyttävän kouluttajakoulutuksen. Lisäksi LAPE-hankkeessa tuotetaan parhaillaan suomalaisen asiantuntijaryhmän voimin kuvausta siitä, miten mallia voitaisiin soveltaa Suomessa. Ryhmässä oli lastensuojelun ammattilaisten lisäksi muiden ammattiryhmien edustajia, tutkijoita ja kokemusasiantuntijoita. Se julkaistiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Työpapereita –julkaisusarjassa. Kun systeemiseen, perheiden kanssa tiiviisti tehtävään muutostyöhön lähdetään, on työntekijäkohtaista asiakasmäärää voitava rajoittaa. Mallin kuvauksesta vastanneen ryhmän puheenjohtajana ovat toimineet johtava sosiaalityöntekijä Marketta Raivio Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksiköstä sekä johtava sosiaalityöntekijä Leena Männistö Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä. Asiantuntijaryhmän tuottama mallin kuvaus julkaistaan helmikuussa otsikolla Kohti suomalaista lastensuojelun systeemistä mallia – keskeisiä periaatteita ja reunaehtoja. LAPE-hanke tukee maakuntia kokeilujen käynnistämisessä eri keinoin. Ryhmän sihteerinä ja raportin kirjoittajana on toiminut Pia Lahtinen Pesäpuu ry:stä. Eräs merkittävä ero maiden välillä on yhden sosiaalityöntekijän vastuulla olevien asiakkaiden määrä. Maakuntien LAPE-muutostyön tueksi organisoidaan vuosina 2017–2018 kansallisia työpajoja ja alueittain organisoitavia yhteiskehittämispäiviä, joissa THL:n luotsaama sisällönkehittämistyö tuodaan dialogiin maakuntien kehittämistyön kanssa. Eduksi katsotaan myös perheterapian tai systeemisen työotteen aiempi koulutus. Kysymykset asiakkaiden ohjautumisesta eri palveluihin, eri toimijoiden rooleista ja vastuista sekä vaativan lastensuojelutyön asiakasmääristä, tulevat ensimmäisenä ratkottaviksi piloteissa, joita käynnistyy tämänhetkisen tiedon mukaan noin kymmenessä maakunnassa, yhdessä tai useammassa työyhteisössä. Siksi LAPEohjelmassa kehitetään muun muassa perustason toimijoiden voimavaroja yhteen kokoavaa perhekeskustoimintaa ja vahvistetaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen rooleja lasten hyvinvoinnin turvaajina ja vahvistajina. Myös johdolle on tärkeää suunnata koulutusta ja valmennusta systeemisestä johtamisesta, jotta johdon tietoisuus mallille välttämättömistä organisaatiotason muutoksista vahvistuu. Sekin julkaistaan samassa THL:n julkaisusarjassa. Hackney-mallin mukainen muutos lastensuojelussa edellyttää siten systeemisiä muutoksia ja johdon tukea. Siihen otetaan muutamia lastensuojelun ammattilaisia ja johdon edustajia kustakin pilottimaakunnasta. Perheterapia 1/17 tu, miten Englannin tarpeisiin kehitetty Hackneyn malli tulisi sovittaa suomalaiseen palvelujärjestelmään. Suomessa yhden työntekijän vastuulla on usein 40 lasta, joskus enemmänkin. Tämä edellyttää, että palveluiden kokonaisuudesta vastaava johto organisoi lasten ja perheiden kanssa työskentelyä siten, että muut palvelut ottavat vastuulleen osan niistä lapsista ja perheistä, jotka aikaisemmin ovat ohjautuneet lastensuojeluun. Näin Hackneyn mallin suomalaista sovellusta kuten muitakin lastensuojelussa pilotoitavia Päivi Petrelius 8 PeTe_012017_20170203_.indd 8 3.2.2017 16.20. Asiantuntijaryhmän johtopäätös on, että lastensuojelu kaipaa isoa rakenteellista ja ideologista muutosta ja Hackneyn malli tarjoaa siihen mahdollisuuden, palauttaen samalla ihmissuhdetyön lastensuojelun sosiaalityön keskeiseksi menetelmäksi. Kouluttajakoulutus toteutetaan noin vuoden mittaisena prosessikoulutuksena. Kouluttajakoulutukseen valittavilla on oltava sosiaalityöntekijän koulutus sekä kokemus lastensuojelutyöstä. Malleja pilotoivia toimijoita kutsutaan lisäksi mukaan kansallisesti koordinoituun lastensuojelun ja erityistason palvelujen kehittämisrakenteen toimintaan. Se valmentaa maakuntien työntekijöitä kouluttamaan lastensuojelun työyhteisöjä malliin siirtymiseen
8 PeTe_012017_20170203_.indd 9 3.2.2017 16.27. Myös perustason toimijoiden kykyä ja mahdollisuuksia työskennellä entistä vaativampien tilanteiden kanssa on vahvistettava
Reiter, 2016). ”Kouluttajakoulutukseen valittavilla on oltava sosiaalityöntekijän koulutus sekä kokemus lastensuojelutyöstä. Madsen (2011). Sen sijaan etsitään ymmärrystä siitä, miten yhden perheenjäsenen oireilu kytkeytyy perhesysteemin toimintaan ja perheenjäsenten välisiin suhteisiin (esim. Tämä merkitsee, että tietoa perheestä rakentuu yksikössä enemmän kuin tavallisessa tiimityössä, koska jokaisella yksikön jäsenellä on erilaista perhettä koskevaa tietoa. UUDENLAINEN TYÖSKENTELY LISÄÄ TYÖNTEKIJÖIDEN HYVINVOINTIA Edellä kuvatun työskentelyorientaation ja uudenlaisten työskentelymenetelmien tuominen ja vakiinnuttaminen lastensuojelutyöhön voi olla työntekijöille hyvin voimauttavaa. Arviointitutkimuksen mukaan systeemisten lastensuojeluyksiköiden työskentelylle on ominaista yhdessä työskentely, asiakkaita koskevan keskustelun ja reflektion suuri määrä ja korkea laatu, jaettu systeeminen lähestymistapa työmenetelmänä, työntekijöiden selkeät, eriytyneet roolit, määrätietoinen ja tiettyjä menetelmiä korostava osaamisen kehittäminen sekä asiakaskuorman rajaaminen intensiivisen työskentelyn mahdollistamiseksi. Näiden perusteella luotu yhteinen visio ohjaa työskentelyä perheen kanssa. Perusidea on, että työntekijä ei keskity ongelmaan vaan lähtee liikkeelle asiakkaan omista tulevaisuuden unelmista. Asiakkaita ei mallissa osoiteta yhdelle työntekijälle vaan vastuun ottaa koko yksikkö. Menetelmä soveltuu hyvin uudenlaisen työskentelyotteen välineeksi lastensuojelutyössä ja oppeja on jo sovellettu Katarina Fagerströmin ohjauksessa Hackney-mallia pilotoineessa Mäntsälän kunnassa. Systeemisestä ajattelusta ammentavat työskentelytavat ohjaavat välttämään yksilöllistäviä ja ongelmakeskeisiä tulkintoja. Katarina Fagerströmin mukaan systeemiteoreettinen orientaatio alkoi muotoutua jo 1970-luvulla, kun asiakkaan elämäntilannetta alettiin tarkastella systeemisenä kokonaisuutena. Perheterapia 1/17 työskentelymalleja voidaan kehittää eteenpäin ja sovittaa erilaisiin konteksteihin maakuntien kokeilujen ja niissä kertyvän tiedon avulla. Hackney-mallin perustana olevan systeemisen, narratiivisen ja ratkaisukeskeisen terapian lähestymistavat ja niiden yhdistelmät voivat kuitenkin ohjata lastensuojelun työyhteisöjä hallinnollisesta ja manageroivasta työskentelystä kohti vuorovaikutustyöhön perustuvia yhteistoiminnallisen auttamisen tapoja. Yksikköä johtaa konsultoiva sosiaalityöntekijä, joka vastaa kaikista asiakastapauksista. Englannissa tehdyn arviointitutkimuksen perusteella malliin siirtyminen on merkittävästi vähentänyt työntekijöiden vaihtuvuutta (Forrester ym., 2013). Tutkijoiden (Forrester ym., 2013) mukaan työn allokointi koko yksikölle yhden työntekijän sijasta ”institutionalisoi asiakastapauksia koskevan keskustelun”. taulukko 1). Erityistä yksiPäivi Petrelius 11 10 PeTe_012017_20170203_.indd 10 3.2.2017 16.20. Hänen kehittämänsä yhteistoiminnallisen auttamisen menetelmä perustuu narratiiviseen terapiaan, ratkaisukeskeiseen terapiaan, arvostavaan haastatteluun ja motivoivaan haastatteluun sekä Australiassa kehitettyyn Signs of Safety –menetelmään (ks. Eräs innostava teoreetikko on William C. ”Asiakkaita ei mallissa osoiteta yhdelle työntekijälle vaan vastuun ottaa koko yksikkö.” Yhteinen työskentely edellyttää jatkuvaa keskustelua siitä, kuinka tiettyjä asiakastyön tilanteita tulisi lähestyä. Eduksi katsotaan myös perheterapian tai systeemisen työotteen aiempi koulutus.” MIKÄ HACKNEYN MALLISSA ON LASTENSUOJELULLE UUTTA
Tavoitteena on, että asiakas ja työntekijä kehittävät yhdessä jaetun, merkityksellisen ja riittävän konkreettisen vision. ESTEET Mikä estää sinua pääsemästä kohti unelmaa/toiveiden toteutumista. TUKI Mikä auttaa sinua saavuttamaan unelmat/toiveet. Madsen (2011) 11 10 PeTe_012017_20170203_.indd 11 3.2.2017 16.20. Kehitellään yhdessä visioon ja tunnistettuun tukeen perustuva suunnitelma esteiden voittamiseksi siten, että asiakkaalle merkityksellinen unelma/toive on mahdollista saavuttaa. Tavoitteena on tunnistaa vision toteutumisen esteitä henkilökohtaisella, ihmissuhteiden ja laajemmalla tasolla. Esteet kuvataan siten, että ongelmat erotetaan ihmisistä. LAPE-hanke tuo systeemisen työotteen lastensuojelutyöhön Taulukko 1. SUUNNITELMA Mitä pitäisi tapahtua seuraavaksi. Tehdään suunnitelma, jossa määritellään konkreettisesti, kuka tekee mitä ja kenen kanssa. Yhteistoiminnallisen auttamisen kartta, collaborative helping map, mukaillen William C. Tavoitteena on tunnistaa asiat, jotka edistävät ja tukevat toiveiden/vision toteutumista henkilökohtaisella, ihmissuhteiden ja laajemmalla tasolla. Tuella tarkoitetaan kaikkia niitä asioita, jotka auttavat ihmisiä pitämään kiinni vision mukaisista pyrkimyksistään ja toimijuudestaan. VISIO (UNELMAT, TOIVEET TULEVAISUUDELLE) Mihin suuntaan haluaisit mennä elämässäsi/ vanhempana/perheenä. Otetaan mukaan ihmisten luonnollinen verkosto ja yhteisö tukisuunnitelman tekemiseen
Arja Tolttilan mukaan uusien työskentelyvälineiden käyttö, esimerkiksi hypoteePäivi Petrelius 12 PeTe_012017_20170203_.indd 12 3.2.2017 16.20. Työtapa myös pienentää asiakaskuormaa kahdella tavalla: kynnys päästä asiakkaaksi on melko korkea ja tehokkaampi työskentely vähentää pitkäaikaisen työskentelyn tarvetta. Erona perinteisiin tiimeihin on, että asiakastapauksia koskevissa keskusteluissa viitataan jatkuvasti tutkimustuloksiin, teorioihin ja systeemiseen työskentelytapaan. Tämä mahdollistaa sosiaalityöntekijöille tiiviin työskentelyn lasten ja perheiden kanssa. Tiimi on käynyt Lontoon Hackneyssä tutustumassa malliin paikan päällä ja saanut systeemisen työskentelyotteen koulutuksen. Epävirallisia, asiakastyötä koskevia purkutilanteita syntyy lähes kaikkien asiakastapaamisten jälkeen.” Systeemisissä yksiköissä työntekijöillä on selkeät roolit. Tutkijoiden johtopäätöksenä on, että työskentely systeemisissä yksiköissä on hyvin korkeatasoista: erinomaisetkaan työntekijät eivät perinteisissä tiimeissä yllä systeemisissä yksiköissä havaittuun erittäin korkeatasoiseen työskentelyyn (Forrester ym., 2013). Systeeminen ajattelutapa rohkaisee työntekijöitä vaihtoehtoisten näkökulmien tutkimiseen ja myös perheen läheisverkoston aktivoimiseen. Työotteen muutosta kuvaa, että Mäntsälässä sosiaalityöntekijät ovat jopa laittaneet ruokaa ja leiponeet pipareita yhdessä asiakasperheen kanssa. Perheiden tilanteita koskevia tulkintavaihtoehtoja pidetään avoimina ja tutkitaan yhdessä. He myös huolehtivat monista käytännön järjestelyistä kuten talousasioista, ihmisten kutsumisesta kokouksiin, tilojen varaamisesta ja osittain myös dokumentoinnista. Hän johtaa yksikön työtä yksikkökokouksissa ja jatkuvien keskustelujen kautta. Mäntsälässä lastensuojelun sosiaalityöntekijät eivät enää ole ”hallintosossuja”, vaan vuorovaikutustyöläisiä. Mallin soveltamisen tuloksista tutkijat nostavat esiin työntekijöiden pienemmän stressin ja sen, että työ koetaan palkitsevampana ja nautittavampana. Konsultoiva sosiaalityöntekijä johtaa yksikköä mutta tekee samalla asiakastyötä, jolloin myös hänellä on paljon suoraa tietoa perheistä. Yksikkökoordinaattori vapauttaa muut työntekijät tekemään varsinaista vaativaa asiakastyötä. Epävirallisia, asiakastyötä koskevia purkutilanteita syntyy lähes kaikkien asiakastapaamisten jälkeen. Myös väkivalta ja sen uhka ovat vähentyneet samalla kun perheiden kanssa vietetty aika on lisääntynyt ja luottamus tehtyihin arviointeihin on kasvanut. Perheterapia 1/17 köissä onkin hyvin runsas asiakastapauksia koskeva keskustelu. Yksikkökoordinaattorin, konsultoivan sosiaalityöntekijän ja terapeuttisen työntekijän (kliinikon) roolit näyttävät erityisen merkittäviltä. MÄNTSÄLÄN LASTENSUOJELU EDELLÄKÄVIJÄNÄ Mäntsälän lastensuojelutiimi soveltaa jo mallia työssään. Tapaamisia voi olla jopa 2–3 viikossa ja puhelinkontaktit tähän päälle. Palveluiden kokonaisuutta kehittämällä lastensuojelun lapsiasiakkaita on noin 15 sosiaalityöntekijää kohden. Yksikön koordinaattoreilla on yleensä hyvä käsitys jokaisesta asiakastapauksesta. Osaamisen kehittämisellä on työskentelyssä keskeinen rooli, joten organisaatio panostaa menetelmäkoulutuksen tarjoamiseen työntekijöille. Systeemiseen lähestymistapaan sitoutuminen vaikuttaa asiakastapauksia koskevan keskustelun laatuun. Systeeminen työote auttaa myös yhteisen kielen löytämisessä. Mäntsälän sosiaalipalvelupäällikön Arja Tolttilan mukaan koko tiimi on uudenlaisesta työotteesta hyvin innostunut. Työskentely systeemisissä yksiköissä edellyttää pienempää asiakaskuormaa. Runsas keskustelu tarjoaa emotionaalista tukea työntekijöille. Konsultoivan työntekijän auktoriteetti perustuu vankkaan asiantuntijuuteen. ”Erityistä yksiköissä onkin hyvin runsas asiakastapauksia koskeva keskustelu
12 PeTe_012017_20170203_.indd 13 3.2.2017 16.27. xxx Mäntsälässä sosiaalityöntekijät ovat jopa laittaneet ruokaa ja leiponeet pipareita yhdessä asiakasperheen kanssa
Collaborative Helping Maps: A Tool to Guide Thinking and Action in Family-Centered Services. Jotta visio paremmasta lastensuojelusta voi toteutua ja varmistetaan vaikeimmissa tilanteissa elävien lasten ja perheiden avunsaanti, tarvitaan mukaan koko palvelujärjestelmä. Julkaisematon käsikirjoitus. An Evaluation of Systemic Units as an Approach to Delivering Children‘s Services. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu. Lastensuojelun vastuutahoja ovat silloin myös palveluista vastaava johto ja voimavaroista vastaavat poliittiset päätöksentekijät niin paikallisella, alueellisella kuin kansallisellakin tasolla. (2013). Reiter, M. Lahtinen, P., Raivio, M. Sijoitusvuorokaudet ovat vähentyneet, koska sijoituksia käytetään nyt uudella tavalla, esimerkiksi lapsen pysäyttämiseen tai lapsen tilanteen turvaamiseen, jos perheen tilanne kriisiytyy. Perheterapia 1/17 Päivi Petrelius sien rakentaminen perheiden tilanteista, edellyttää edelleen tiimiltä harjoittelua. (2016). Mäntsälän muutosprosessista tehdään tutkimusta Itä-Suomen yliopistossa. A quick guide to case conceptualization in structural family therapy. ja Killian, M. Mäntsälässä mallin käyttöönotto on vaikuttanut myös lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Forrester, D., Westlake, D., McCann, M., Thurnham, A., Shefer, G., Glynn, G. l Perheterapialehti käsittelee vuoden 2017 numeroissaan systeemiseen työskentelyyn liittyvää kehittämistyötä ja käynnistyviä pilotteja. Arja Tolttilan mukaan sosiaalityöntekijät ovat paitsi innostuneita myös ylpeitä omasta työstään. Ammattiylpeys on ollut kateissa, mutta nyt se on löytynyt uudelleen. C. (2017). Työntekijöiden innostus ja sitoutuminen uudenlaiseen työskentelyotteeseen on ensimmäisten kuukausien jälkeen edelleen korkealla. Madsen, W. Kohti suomalaista lastensuojelun systeemistä mallia. Reclaiming Social Work. Family Process, 50, 529–543. Hänen mukaansa työtä ohjaavat arvot ovat uudessa mallissa tärkeitä. Jokaisen työyhteisön tulisi määritellä ne itselleen. Myös muista piloteista tullaan keräämään tietoa ja niitä tullaan arvioimaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijoiden voimin. Bedfordshire: Tilda Goldberg Centre for Social Work and Social Care. 15 14 PeTe_012017_20170203_.indd 14 3.2.2017 16.20. (2011). Hackneyn malli ja systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä. Kun hankala tilanne on saatu haltuun, lapsi on voitu palauttaa kotiin ja intensiivistä työskentelyä perheen kanssa on päästy jatkamaan. (2016). Tiivis työskentely tuo tukea perheelle ja turvaa lapsen tilannetta paremmin kuin perinteinen lastensuojelun avohuollon työskentelytapa, jolloin sijoituksia ei tarvitse käyttää paniikkiratkaisuna kriisitilanteisiin. Journal of Systemic Therapies, 35(2), 25–37. D. & Männistö, L. Työpaperi 42/2016. Mäntsälässä ajatellaan kertyneiden kokemusten perusteella, että mallin käyttöön otolla voitaisiin ”pelastaa Suomen lastensuojelu”. Lisätietoa systeemisen työskentelyotteen tuomisesta lastensuojeluun saa seuraamalla LAPE-hankkeen tiedotuskanavia, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen internetsivuja ja sosiaalista mediaa: www.thl.fi/lape Facebook: Lapset, nuoret, perheet – THL LÄHTEET Fagerström, K
Perheterapia 1/17 KIRJOITTAJIEN TAUSTAA Kristiina: Valmistuin psykiatriseksi sairaanhoitajaksi vuonna 1990. Päätökseeni vaikuttivat etenkin somaattisella ja psykiatrisella puolella vallitsevat ilmapiirit. Kristiina Jussila Sairaanhoitaja, psykoterapeutti, työnohjaaja, parija perheterapiakouluttaja, Oulunkaaren kuntayhtymä, Simon terveysaseman mielenterveystyö Maija Mustonen Psykiatrinen sairaanhoitaja, perheja pariterapeutti, Oulunkaaren kuntayhtymä, Simon terveysaseman mielenterveystyö 15 14 PeTe_012017_20170203_.indd 15 3.2.2017 16.20. Perheterapiakoulutus oli tietysti hyvin tärkeä amMistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen. Niistä ei voinut puhuakaan samana päivänä, niin kaukana ne olivat toisistaan. ”Käytätte perheterapeuttista osaamistanne laajasti, etenkin käyntinne vauvaperheessä terveydenhoitajan kanssa herätti ihastunutta keskustelua. Vanhan 2,5-vuotisen sairaanhoitajakoulutuksen perään ei tuolloin ollut vaatimusta lähteä erikoistumaan, mutta itselleni oli käynyt selväksi koulutuksen aikana, että haluan erikoistua nimenomaan mielenterveystyöhön ja psykiatriseen sairaanhoitoon. En tiedä, kuinka hyvä peruste tuo oli tulevan työuran valinnassa, mutta en ole sitä ainakaan katunut. Terapiakoulutus oli työnantajan järjestämä ja lähin esimieheni kannusti siihen osallistumaan. Todellakin ehkäisevää työtä, josta paljon puhutaan, mutta te Simossa toteutatte sitä! Upeaa! Niinpä päätimmekin antaa teille ja Simon terveysasemalle Suomen perheterapiayhdistyksen Hyvä käytäntö -palkinnon.” Ote Rovaniemen Mielenterveysja päihdepalvelujen palveluesimies Riitta Liinamaan sähköpostiviestistä 18.1.2016. Jo vuonna 1992 pääsin myös perheterapiaopintoihin. Heti valmistumiseni jälkeen työllistyin Keroputaan sairaalaan, jossa vallitsi innostunut ilmapiiri työn tekemiseen ja sen kehittämiseen
Ne antoivat meille uusia keinoja kehittää myös omaa työtämme. Osa-aikatyö oli ensisijaisesti perheen tarpeista lähtevää. Perheterapia 1/17 matillisen osaamisen lisääjä ja se auttoi ymmärtämään sekä työtäni että itseäni paremmin. Tämä sopi erittäin hyvin eettisiin ja moraalisiin arvoihini. Jäin äitiyslomalle vuonna 2003 ja olin hoitovapaalla kahden pojan kanssa viisi vuotta. Valmistuin perheterapeutiksi vuonna 1995 ja neljä vuotta myöhemmin työnohjaajaksi. ”Päätökseeni vaikuttivat etenkin somaattisella ja psykiatrisella puolella vallitsevat ilmapiirit. Siitähän minulla ei ollut kokemusta aiemmin, vaikka paljon olinkin tehnyt yhteistyötä kuntien mielenterveystoimistojen työntekijöiden ja muiden viranomaisten kanssa. Näin minulle syntyi halu tehdä parhaani. Tunsin tarvetta oppia uusia tapoja auttaa ja kiinnostus mielenterveystyöhön kasvoi. Koulutuksen myötä huomasin olevani verkostoitumisen tarpeessa ja lähdin hakemaan ammatillista tukea muualla työskenteleviltä niin kouluttautumalla kuin muiden sellaisten foorumeiden kautta, joilla oli mahdollisuus tavata samanhenkisiä kollegoja. Heti pariterapiakoulutuksen perään uskaltauduin hakeutumaan kouluttajakoulutukseen, joka toi tullessaan lisää mahdollisuuksia tarkastella omaa työtä ja oppia lisää. Työskentelin alkuun Kriisiosastolla, jossa tehtiin hyvin avohoitopainotteista työtä ja hoidettiin ihmisiä paljon muuallakin kuin osastolla. Iso merkitys oli Maijan perheterapiakoulutuksella ja omalla pariterapian täydennyskoulutuksellani. Mielestäni he täyttivät tärkeimmän tehtävänsä eli loivat työntekijöille puitteet tehdä parhaansa. Nämä molemmat koulutukset olivat mahdollisia vain, koska työnantaja ja esimiehet suhtautuivat koulutukseen myönteisesti ja pitivät sitä tärkeänä ja koska työnantaja kustansi ne. Vuonna 2008 palasin töihin ja tein 50 % työaikaa nelisen vuotta, ensin Torniossa ja sitten Simossa. Työhön liittyi hyvin olennaisena osana kaikkien yhteistyökumppanien kunnioitus. Siinä näki työnsä tulokset ja tunsi, että voi auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Maija: Hakeuduin sairaanhoitajakoulutukseen työskenneltyäni ensin vuosia eri hoitoalan yksiköissä kodinhoitajana ja perushoitajana. Kriisiosaston lisäksi työskentelin myös suljetulla osastolla, mikä oli tärkeä ja opettavainen kokemus. Esimiesten asenne oli korvaamattoman tärkeä. Ymmärsin, että olen omalla alallani ja haluan edelleen tehdä tätä työtä ja vahvistaa siinä osaamistani. Työskentelyssä antoisaa oli myös se, että työtä sai tehdä kokeneiden ammattilaisten kanssa. Siksi psykiatrinen suuntautuminen ammattikorkeakoulun sairaanhoitajakoulutuksessa tuntui päivänselvältä vaihtoehdolta. Vuodet poissa työelämästä tekivät minulle hyvää. Tuntui, että työntekijä on työnantajan tärkein voimavara, jonka osaamista kannattaa ja pitää kehittää. Minusta hän sai sitten puolikkaan työkaverin. Työskentelin Keroputaan sairaalassa noin 13 vuotta. Simoon minua houkutti sekä puolikas työaika että mahdollisuus työskennellä perusterveydenhuollossa. Kristiina Jussila, Maija Mustonen 17 16 PeTe_012017_20170203_.indd 16 3.2.2017 16.20. Sieltä siirryin Tornion psykiatrian poliklinikalle. Se sai minut tuntemaan itseni arvokkaaksi. Työn sisältöön esimiehet eivät puuttuneet. Niistä ei voinut puhuakaan samana päivänä, niin kaukana ne olivat toisistaan.” Työ sairaalassa oli mielenkiintoista ja innostavaa. Samoihin aikoihin perustin myös oman yrityksen, jossa aloin tarjota terapiaja työnohjaussekä koulutuspalveluita. Myös yhteistyö toisten viranomaisten ja omaisten kanssa oli opettavaista ja innostavaa. Simossa oli useamman vuoden työskennellyt psykiatrisena sairaanhoitajana Maija , joka pitkään oli oman ammattikuntansa ainoa edustaja. Haastavissa työtehtävissä heiltä sai aina apua ja omalla ammatillisella itseluottamuksella oli mahdollisuus vahvistua ja kasvaa
Tästä seuraa se, että oma mielikuvitus pääsee hyötykäyttöön. Kunnioitamme asiakkaan yksilöllisiä toiveita tapaamispaikan ja yhteistyön suhteen ja tarjoamme asiakasta parhaiten palvelevia vaihtoehtoja. Neuvolakäynneillä liitymme näin mukaan terveydenhoitajan ja perheen mahdollisesti jo pitkään jatkuneeseen yhteistyösuhteeseen. Tarjoamme perhe-ja pariterapiaa ja ohjaamme ryhmiä. Dialoginen lähestymistapa alkoi pikkuhiljaa elää myös tavassani olla suhteessa yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin. Joskus asiakkaalle on helpompaa ja luontevampaa tavata terapeutteja kotona. Pienessä kunnassa toimiminen tuo monenlaisia etuja, mutta myös haasteita, omaan työhön. Sitä työtä olen tehnyt lähes 14 vuotta. Mietimme yhdessä, miten voisimme markkinoida ja tarjota palveluja mahdollisimman joustavasti ja oikea-aikaisesti. TYÖ TERVEYSASEMALLA Työskentely perusterveydenhuollon yksikössä mahdollistaa kohtaamiset kaikenikäisten kanssa: saman päivän aikana voi kohdata vastasyntyneen lapsen ja kuolevan vanhuksen. Pyrkimyksemme on luoda ensi hetkestä lähtien turvallinen ilmapiiri ja luottamuksellinen suhde asiakkaisiin. Ymmärtääkseni asenne on ajan kuluessa muuttunut ja ainakin omassa työyhteisössämme olemme perheterapeutteina voineet osoittaa, että dialoginen ja perhe-ja verkostokeskeinen näkökulma on kaikkien etu. Asiakkaina on lapsiperheitä, koululaisia, aikuisia ja ikäihmisiä. Usein terveydenhoitajat, jotka ovat eniten tekemisissä nuorten perheiden kanssa, kertovat kokevansa avuttomuutta perheen avun tarpeen äärellä. Voimme aloittaa keskustelun vaikkapa lauseella ”Mistä meidän olisi nyt hyvä puhua?” Läsnäolo ja hetkeen pysähtyminen antavat mahdollisuuden avoimelle keskustelulle ja sille, mikä on asiakkaalle juuri sillä hetkellä tärkeää. Koulutus haastoi myös punnitsemaan omaa arvomaailmaa. Esimieheni kannusti koulutukseen, vaikka perusterveydenhuollossa perheterapeuttien tarpeellisuutta perusterveydenhuollon yksikössä ei tuolloin mielestäni täysin ymmärrettykään. Vanhemmista riippuen keskustelut voivat olla laajoja ja vilkkaita, tai sisällöltään niukempia. Työ terveysaseman ainoana mielenterveystyöntekijänä tuntui ajoittain liiankin suurelta haasteelta. Perheterapeuttinen tapa tutkia ja tarkastella asiakkaiden kanssa yhdessä heidän elämäänsä teki työn entistä mielenkiintoisemmaksi. Jokainen perhe on ainutlaatuinen ja niinpä jokainen neuvolaperhetapaaminenkin on erilainen. Yhteistyö muiden kunnan toimijoiden kanssa on lähes päivittäistä. Mistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen. Tapaamiset järjestetään, kun vauva on kahden kuukauden ikäinen. Yhteistyö perusterveydenhuollon toimijoiden kanssa tuo eteen erityisesti lapsiperheiden tukemisen ja auttamisen tarpeen. Asiakasvastaanottojen lisäksi liikumme eri kouluissa, sosiaalitoimistossa, kotikäyneillä, neuvoloissa, lääkäreiden vastaanotolla. Haluamme olla asiakkaan käytettävissä ilman ennakko-odotuksia, kiireettömästi ja rauhassa, tässä hetkessä. Valmistuin 1997 ja tein eri mittaisia psykiatrisen sairaanhoitajan sijaisuuksia, kunnes 2003 otin vastaan paikan Simon terveysasemalta mielenterveystyöstä. Kristiinan tultua toiseksi psykiatriseksi sairaanhoitajaksi mahdollistui työparityöskentely sekä työn tarkastelu uusista näkökulmista ja sen kehittäminen. Toisinaan taas terveysasemalle tuleminen on paras vaihtoehto. Perheterapiakoulutus oli tärkeä tutkimusmatka myös itseen ja omaan lapsuudenperheeseen. Työn sisältö on monipuolinen ja voimme toimia kaikenikäisten kuntalaisten kanssa. Toisaalta toimijat oppii tuntemaan melko nopeasti, mutta tarjonta palvelujen suhteen on melko niukka. Pyrimme tekemään tapaamisesta mahdollisimman luontevan ja avoimelle keskustelulle sallivan. Merkittävä vaihe omassa ammatillisessa kehittymisessä oli perheterapiakoulutuksen suorittaminen 2003. Kunnioitamme jokaisen perheen yksilöllistä tapaa olla läsnä keskustelussa. Asettuminen asiakastilanteeseen riippuu siitä, miksi, kenen toiveesta ja missä tapaaminen on järjestetty. Keskustelun aiheita ovat vanhempien voima17 16 PeTe_012017_20170203_.indd 17 3.2.2017 16.20. Koulutuksen kautta sain rohkeutta ihmetellä asioita ääneen ja ymmärsin myös verkostojen merkityksen uudella tavalla. Aloitimme kuusi vuotta sitten yhteisvastaanotot vauvaperheiden kanssa. Pian myös työnantaja ymmärsi, että työparin tarve mielenterveystyön yksikössä on ilmeinen. Perheitä ei valikoida, vaan kaikki kuntalaiset ovat tasavertaisessa asemassa
Mistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen Haluamme olla asiakkaan käytettävissä ilman ennakko-odotuksia, kiireettömästi ja rauhassa, tässä hetkessä. 19 PeTe_012017_20170203_.indd 18 3.2.2017 16.26
Joku on jopa maininnut, ettei olisi edes uskaltanut ottaa yhteyttä, jos ei olisi saanut tietoa palvelusta henkilökohtaisesti mielenterveystyöntekijältä. Vain osaavan henkilökunnan avulla voimme työskennellä tehokkaasti niin taloudellisesti kuin inhimillisellä tasolla. varat, parisuhde, sisarussuhteet, tukiverkot, mahdolliset huolenaiheet ja perheen haasteet. Yksi esimerkki on Simon kunnan hyvinvointityöryhmä, johon kuuluu Mistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen. Kun perheessä on oireileva lapsi tai nuori, voidaan perheterapian keinoin ratkoa vanhemmuuteen ja parisuhteeseen liittyviä vuorovaikutuksen pulmia ja haasteita. Ideoimme ja kokeilemme rohkeasti uusia käytäntöjä. Olemme esimiehillemme joskus joutuneet perustelemaan sitä, miksi perusterveydenhuollossa tarvitaan laaja-alaista ja vahvaa osaamista. Kokemuksemme on, että työtämme on arvostettu ja olemme voineet itse vaikuttaa työn sisältöön. luokan syyslukukausi. Lisäksi kartoitamme perheen palvelujen tarvetta ja markkinoimme mielenterveystyön palveluita. Olemme keskustelleet yläkouluikäisten nuorten kanssa asiasta kuluneen syksyn aikana. Heidän mielestään sopiva ajankohta olisi 8. Yksilön hyvinvointi riippuu perheen hyvinvoinnista ja päinvastoin. Meillä ei ole ollut valmista kaavaa, jonka mukaan työtä tehdään, vaan vuosien myötä työstä on muodostunut tekijänsä näköinen. Asiakkaiden ikähaitari on laaja ja asiat ovat moninaisia. Tällaiset kommentit kertovat ennaltaehkäisevän työn tarpeellisuudesta. Asiakkaat ovat palautteessaan kertoneet, että on ollut helpompi ottaa yhteyttä työntekijään, jonka on jo aiemmin neuvolakäynnillä tavannut. Vajaat kaksi vuotta sitten aloitimme tapaamiset perheiden kanssa, joissa lapsi on viisivuotias. Osallistuminen moniammatillisiin työryhmiin ja suunnittelukokouksiin on antanut tilaisuuksia tuoda esiin mielenterveystyön merkitystä perusterveydenhuollossa. Työyhteisön muut toimijat ja työkulttuuri ovat tulleet tutuiksi ja sen kautta vuorovaikutus on parhaimmillaan tullut luontevaksi. Suunnitelmissa on ennaltaehkäisevän työn kohdentaminen myös teini-ikäisiin. Olemme työntekijöinä herkästi uusista asioista innostuvia. Vanhemmaksi tuleminen aktivoi väistämättä omat lapsuuden kokemukset ja suhteet omiin vanhempiin, jotka eivät ole aina mutkattomia. luokan kevättai 9. ”Asiakkaat ovat palautteessaan kertoneet, että on ollut helpompi ottaa yhteyttä työntekijään, jonka on jo aiemmin neuvolakäynnillä tavannut.” Vauvan syntymä voi nuoressa perheessä aiheuttaa hämmennystä, kun onnen ja ilon sijaan tunteet ovatkin ajoittain ahdistavia. Pohjan hyvälle yhteistyölle on tuonut pitkä ja monipuolinen työkokemus hoitotyössä sekä jatkuva kouluttautuminen. Silloinkin tapaamme lapsen ja perheen yhdessä terveydenhoitajan kanssa. Tapasimme heidät luokittain ”Hyvän mielen tunnilla”, joka ideoitiin yhdessä koulun oppilashuoltotyöryhmän kanssa. Terapeuttisista suuntautumisvaihtoehdoista juuri perheterapia on parhaiten ruohonjuuritasolle sopiva. Sen avulla lasten, nuorten ja perheiden sosiaalisia vahvuuksia voidaan parantaa ja auttaa ennaltaehkäisemään myöhempiä vaikeuksia elämässä. Neuvolatapaamiset ovatkin poikineet varhaisia yhteydenottoja tai jatkotapaamisia. 19 PeTe_012017_20170203_.indd 19 3.2.2017 16.20. Nuoret olivat asiasta innostuneita ja tykkäsivät ajatuksesta, että kävisivät ”psyykkarin” vastaanotolla juttelemassa asioistaan. Meille se on päivänselvää. Kun ihmiset saavat avun oikea-aikaisesti ja perheitä kannustetaan hakemaan apua tarvittaessa, asioiden mutkistumiselta voidaan välttyä ja sillä voidaan säästää selvää rahaa. MISTÄ INNOSTUS. Perusterveydenhuollossa työntekijät saavat olla ylpeitä tekemästään laaja-alaisesta työstä. Samassa työpaikassa toteutuneen pitkän työuran tuoma sitoutuminen on mahdollistanut luovan ideoinnin ja työn kehittämisen
21 PeTe_012017_20170203_.indd 20 3.2.2017 16.26. Mistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen Kun meiltä kysyy apua kuntalainen tai yhteistyökumppani, me olemme aina valmiit lähtemään mukaan yhdessä pohtimaan asiaa. Asenteemme on myönteinen. Emme koskaan sano: ”ei, tämä ei kuulu meille”