vuosikerta PeTe_012016_20160217_final_KANSI.indd 1 18.2.2016 8.47. 1 1 Suomen Mielenterveysseura 1/16 Systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä Isossa-Britanniassa Mentalisaatio – ydinalue lasta suojaavassa työssä Esseitä perheterapiasta: Eräs sairaskertomus Samat huolet säilyvät lastensuojelussa: Asiakasmäärät kasvavat Arki kantaa – kun se pannaan kantamaan: Lapset puheeksi -työmalli 32
Ohjeet kirjoittajille: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia PeTe_012016_20160217_final.indd 2 17.2.2016 8.57. Vuosikerta 36 € (sis. 3 2 Perheterapia 1/16 | 32. 040 653 2895 mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. alv 24 %) Ilmoitukset: Sirpa Väänänen, p. 040 6791 501 perheterapialehti@mielenterveysseura.fi Julkaisija: Suomen Mielenterveysseura Kustantaja: SMS-Tuotanto Oy 32. vuosikerta | Helmikuu 2016 Vastaava päätoimittaja: Eira Tikkanen Päätoimittaja: Aarno Laitila Toimitussihteeri: Samuel Salovuori Toimitusneuvosto: Jukka Aaltonen Tapio Ikonen, puheenjohtaja Päivi Kangas Ritva Karila-Hietala Aarno Laitila Helena Niskanen Jorma Piha Tero Pulkkinen Eira Tikkanen Kristian Wahlbeck www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Toimitus ja arkisto: Ratamestarinkatu 9, 00520 HELSINKI Tilaukset, osoitteenmuutokset ja laskutus: Mervi Venäläinen, p. alv 10 %) tilaukset anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Irtonumero 9 € (sis. vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino: Forssa Print Painosmäärä: 2 300 kpl Ulkoasu: Bond Taitto: Pirta Mikkola Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsenlehti. alv 10 %) Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € (sis. alv 24 %) Digilehden vuosikerta 24 € (sis. alv 10 %) Kestotilaus 34 € (sis
21 Mentalisaatio – ydinalue lasta suojaavassa työssä Marjukka Pajulo, Saara Salo, Nina Pyykkönen................................................... 45 Kirja-arvostelu Mentalisaatio – näkökulma lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen ja työkalu auttamistyöhön Jarl Wahlström ...........................................................................................................48 SISÄLLYS PeTe_012016_20160217_final.indd 3 17.2.2016 8.56. 3 2 Pääkirjoitus Kantapään kautta Aarno Laitila................................................................................................................. 14 Arki kantaa – kun se pannaan kantamaan Tytti Solantaus, Mika Niemelä ................................................................................. 34 Esseitä perheterapiasta Eräs sairauskertomus Jukka Aaltonen ........................................................................................................... 5 Artikkelit Samat huolet säilyvät Hanna Heinonen, Miia Pitkänen .............................................................................. 6 Systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä Isossa-Britanniassa Katarina Fagerström ................................................................................................
PeTe_012016_20160217_final.indd 4 17.2.2016 8.59. 5 4 Käsissäsi on numero, jonka teema on valikoitunut ihmiselämän kirjon synkemmältä puolelta
Sikäli onkin hieman outoa ja ehkä huolestuttavaakin, että perheterapian alueeseen liittyen näitä julkaisuja tulee huomattavasti vähemmän. Perheen sisäinen väkivalta tapahtuu usein yksityisellä alueella, mutta on yksiselitteisesti julkisen syytteen alainen rikos. Useimmiten se ei myöskään tule esiin, vakavimmassakaan muodossaan, täysin yllättäen tai ilman mitään ennusmerkkejä, vaan perheiden kanssa toimivat julkisen vallan edustajat ovat työssään havainneet merkkejä, jotka jälkikäteisesti arvioiden osoittautuvat juuri niin vakaviksi, kuin oli osattu aavistaa tai vielä vakavammiksi pahimmissa tapauksissa. Aihe on kuitenkin sillä tavalla ajankohtainen ja paljon tutkittu, että teema ei tyhjene kahdella erityisteemanumerolla, vaan näkökulmaan liittyviä julkaisuja tulee kansainvälisiin tieteellisiin julkaisuihin kohtalaisen runsaasti koko ajan. Samalla kuitenkin on hyvä muistaa se, että Michael Lambert on toistuvasti korostanut terapeuttien pystyvän hyötymään, terapeuttisesta orientaatiostaan riippumatta, systemaattisesti kerätystä palautteesta. Eurooppalainen perheterapeuttien kattojärjestö (EFTA) on omassa piirissään kehittänyt – paljolti brittiläisen Peter Strattonin aloitteellisuuteen liittyen – SCORE-menetelmää, joka on myös suomennettu ja alustavasti kotimaisessakin toimintaympäristössä kokeiltu, mutta systemaattiseen käyttöön kliinisessä käytännössä se ei ole tullut. 5 4 Pääkirjoitus Kantapään kautta Kun kaksi keskeistä psykoterapiatutkimuslehteä julkaisee lähes samanaikaisesti teemanumeron samaan aihepiiriin liittyen, niin tästä voisi päätellä jotakin erityistä liittyvän kyseiseen teemaan. Norjassa taas tehdään aktiivisesti tutkimusta amerikkalaislähtöisellä STICmenetelmällä, ja tämä oli esillä jo Turun pohjoismaisessa perheterapiakongressissa kesällä 2014. l Aarno Laitila aarno.laitila@uef.fi PeTe_012016_20160217_final.indd 5 17.2.2016 8.56. Näitten selvästi systeemiseen ajatteluperinteeseen ankkuroituvien menetelmien lisäksi perheterapeutit käyttävät kliinisessä työssään Millerin ja Duncanin esittelemiä vaikuttavuuden ja yhteistyön arviointiin tarkoitettuja ORSja SRS-menetelmiä. Jos tätä perheterapeuttien vähäisempää aktiivisuutta yrittää konnotoida positiivisesti, niin yksi mahdollisuus olisi nähdä se perheterapian perustaan kuuluvana vuorovaikutteisuutena. Näin hoitojen ennakoimattomat katkeamiset on saatu vähenemään ja tuloksellisuus paremmaksi. Potilaspalautteen (rutiiniksi muodostunut) kokoaminen, sen hyväksikäyttö kliinisessä työssä sekä myös tieteellisessä tutkimuksessa on osa psykoterapioiden integraatiota, psykoterapioiden yhteisten vaikuttavien tekijöiden arviointiin liittyvää tutkimusperinnettä ja samalla myös tutkimusnäyttöön perustuvien hoitomenetelmien kehittämistyötä. Käsissäsi on numero, jonka teema on valikoitunut ihmiselämän kirjon synkemmältä puolelta liittyen lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Haluan kiittää kaikkia kirjoittajia haasteeseen tarttumisesta ja edelleen haastaa lukijoita miettimään sitä, mitä annettavaa systemaattisella istuntokohtaisella palautteenkeräämisellä voisi olla kaikkein vaativimmissa asiakasprosesseissa. Yllämainitut lehdet ovat teemanumeroissaan luoneet katsausta nykytilanteeseen tutkimusartikkeleiden ja parin kommentaarin avulla. Kirjoittajat ovat psykoterapiatutkimuksen tekijöitä ja suurin osa artikkeleista on myös laajojen tutkimusryhmien jo pitempään jatkuneen tutkimustoiminnan tuotosta. Sekä Psychotherapy Research ((25(6): Special Issue: Patient-focused and feedback research in psychotherapy) että Psychotherapy ((52(4): Progress monitoring and feedback) keskittyivät viime vuoden viimeisissä numeroissaan potilaspalautteeseen, siihen mitä siitä tiedetään ja mihin suuntaan alueen tutkimus on menossa. Systemaattiseksi sen tekee se, että keruussa hyödynnetään keskusteluvuorovaikutuksen lisäksi myös psykometrisiltä ominaisuuksiltaan toimivaksi osoitettuja mittareita. Potilaspalautteen voi arvioida olevan osa psykoterapioiden nykyisyyttä ja korostavan työskentelyn yhteistoiminnallista ja asiakaslähtöistä luonnetta. Perheterapia ei ole samalla tavalla osana aktiivista tutkimusliikettä tässä teemassa kuin yksilöpsykoterapiat. Teemanumeron puitteissa asiaa lähestytään niin palvelujärjestelmän, kuin työmuotojenkin näkökulmia sivuten
7 6 Samat huolet säilyvät Perheterapia 1/16 JOHDANTO Lastensuojelu painii vuodesta toiseen saman ongelman kanssa: asiakasmäärät kasvavat. Lasten ja perheiden tuen tarpeet ovat entistä monimutkaisempia ja pääsevät etenemään entistä pitemmälle ennen avun hakemista. Erityisen huolestuttavaa tilastojen valossa on kiireellisten ja vastentahtoisten toimenpiteiden määrän kasvu. Lastensuojelun kehityssuuntiin tulevat vaikuttamaan merkittävästi sekä sote-uudistus että hallituksen kärkihanke, lapsija perhepalvelujen muutosohjelma. Miten turvata lasten ja perheiden tarvitsema monialainen yhteistyö, kuntoutumisen mahdollistava asiakastyö ja työn jatkuvuus. Lastensuojelun näkökulmasta palvelukulttuurin muutos on välttämätön. Kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista (17 958) oli vuoden 2014 aikana huostaanotettuna 10 675 lasta (59,4 %). Avainsanat: lastensuojelu, peruspalvelut, sosiaalihuolto, kaltoinkohtelu Hanna Heinonen, VTL, toiminnanjohtaja, Lastensuojelun Keskusliitto Miia Pitkänen, VTL, ohjelmajohtaja, Lastensuojelun Keskusliitto PeTe_012016_20160217_final.indd 6 17.2.2016 8.56. Sekä avohuollon asiakkaiden että kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrät ovat nousseet tasaisesti viime vuosikymmeninä. Isot asiakasmäärät kertovat, että läheskään aina lasten ja perheiden palveluverkosto ja viime kädessä lastensuojelun apu ja tuki eivät tavoita lasta ja perhettä oikeaan aikaan. Lapsen ja perheen on voitava luottaa palvelujärjestelmän toimivuuteen. Tarvittavat toimintakulttuurin muutokset sekä lastensuojelun toimintaedellytykset on turvattava, jotta lastensuojelu voi toteuttaa perustehtäväänsä. Lastensuojelun palvelujärjestelmä tarvitsee muutosta, ja tätä muutoksen tarvetta on tuotu esiin useissa kansallisen tason arviointiraporteissa. Lastensuojelun tulee jatkossa pystyä varmistamaan lasten ja perheiden hyvinvointi erityisesti vaativissa tilanteissa. Pientä valonpilkahdusta antavat toissa TIIvISTELMä Lastensuojelu painii vuodesta toiseen saman ongelman kanssa: asiakasmäärät kasvavat. Kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä kasvoi huomattavasti koko 2000-luvun ja kasvuvauhti kiihtyi viime vuosien aikana. Vuonna 2013 kiireellisesti sijoitettujen määrä kasvoi 6,6 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut vuodesta toiseen muutamilla prosenttiyksiköillä, myös huostaanottojen kohdalla kasvu on ollut systemaattista. Lainsäädännön tasolla muutosta tuovat sosiaalihuoltolakiin tehdyt muutokset, joiden avulla perheiden tuen saantia helpotetaan ja aikaistetaan. Vuonna 2012 kasvua kiireellisissä sijoituksissa oli 1,8 prosenttia (THL, Lastensuojelu 2013 & 2014)
Huomio kiinnittyi myös lastensuojelun asiakkaiden osallisuuden puutteeseen sekä viranomaisyhteistyön toimimattomuuteen. Vallan ja vastuun välimaastoon asettuu lapsilähtöinen ja asiakkaan oikeusturvaa kunnioittava käytännön lastensuojelutyö. Lastensuojelu on osa lapsija perhepoliittisten toimenpiteiden kokonaisuutta, joiden avulla on huolehdittava lasten ja perheiden yhdenvertaisuuden toteutumisesta lapsija perhepalveluissa. Myös yhteydenpidon rajoittamispäätökset lapsen ja vanhempien tai muiden läheisten ihmisten välillä ovat lisääntyneet. Lastensuojelussa on sekä onnistumisia että epäonnistumisia, joista on tärkeää käydä aktiivista keskustelua. Kehittämisen tarpeita on siis tunnistettu, mutta kansallisella tasolla niihin ei ole vastattu pitkäjänteisesti saati vaikuttavasti. Lähes 15 vuotta myöhemmin, Eerika-tytön kuolemaan johtaneen tapahtumaketjun jälkeen, selvitystyöryhmät nostivat esiin hyvin samantapaisia asioita: palvelujen saamisessa oli puutteita, työntekijät olivat sekä kiireisiä että kuormittuneita, ja kuntien tavat järjestää lastensuojelua vaihtelivat tuottaen lapsille ja perheille merkittävää eriarvoisuutta asuinkunnan tai jopa asuinalueen perusteella. On tärkeää muistaa, että vaikka lastensuojelun tehtävään sisältyy velvoitetta ja vastuuta julkisesta vallasta, se tulee nähdä ennen kaikkea palvelutehtävänä. Tahdonvastaiset päätökset tehdään hallinto-oikeuksissa kuntien viranhaltijoiden hakemuksesta. Erityisen ilahduttavana voi pitää kiireellisten sijoitusten määrän kääntymistä merkittävään laskuun. Lapsen ja perheen näkökulmasta lastensuojelun asiakkuudessa on kyse mahdollisuudesta vastaanottaa erityispalvelua, joka tukee ja turvaa lapsen myönteistä kasvua ja kehitystä sekä tasapainoista ja hyvää lapsuutta. Jo vuosituhannen vaihteessa asiantuntijoita huolestuttivat puutteet palvelujärjestelmässä, kuntakohtaiset erot lastensuojelun järjestämisessä sekä työntekijöiden kuormittuneisuus ja nopea vaihtuvuus. Myös alan tilastoja rekisteriaineistoista saatavassa tiedossa on parantamisen tarpeita. lapsilähtöisyyden, osallisuuden ja työkäytäntöjen osalta. Vuonna 2014 sijoitettiin kiireellisesti 3 773 lasta, määrä väheni 10 prosenttia vuodesta 2013. Lastensuojelutyö on kehittynyt merkittävästi mm. 7 6 Samat huolet säilyvät vuoden lastensuojelutilastot, joiden mukaan kasvutrendi on ainakin hetkellisesti taittunut. Lapsija perhepolitiikkaa tulisi suunnitella, toteuttaa ja PeTe_012016_20160217_final.indd 7 17.2.2016 8.56. Menetelmällisesti puutteina voidaan Pekkarisen mukaan pitää pirstaleisuutta, laadullisuutta, käytäntöläheisyyttä ja kansainvälisyyden puutetta. Voidaan todeta, että kansallisen tason johtaminen lastensuojelussa on puuttunut, kun lastensuojelu on kehittynyt viime vuosina kansallisella tasolla lähinnä lainsäädännön uudistusten kautta, varsinaisen kehittämistyön toteutuessa kunnissa ja järjestöissä. (Hallinto oikeuksien ratkaisut 2013) Isot asiakasmäärät kertovat, että läheskään aina peruspalvelujen tai lastensuojelun apu ja tuki eivät tavoita lasta ja perhettä oikeaan aikaan. (THL, Lastensuojelu 2014.) Lastensuojelutoiminnan keskeisenä periaatteena on huomioida ja tukea lapselle tärkeitä läheissuhteita. (THL, Lastensuojelu 2014). Myös lastensuojelua koskevan tutkimuksen sekä tiedon tarve on tunnistettu. Isona erona moniin muihin maihin on myös läheisverkostojen voimavarojen vähäinen hyödyntäminen, josta hyvänä esimerkkinä käy läheissijoitusten määrien pysyminen alhaisena: perhehoitoon sijoitetuista lapsista 12,8 % (616) oli sijoitettu sukulaistai läheisperheisiin. Puhuttaessa tahdonvastaisista toimenpiteistä lastensuojelussa, tarkoitetaan tilanteita, joissa joko yli 12-vuotias nuori ja/tai toinen tai molemmat vanhemmista ovat vastustaneet tehtävää ratkaisua. Kuudessa suurimmassa kaupungissa huostaanottopäätöksistä 36 % oli hallinto-oikeuden ratkaisemia vuonna 2014 (Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelun palvelujen ja kustannusten vertailu vuonna 2014). Lastensuojelu on näistä syistä ollut viime vuosina monenlaisten arviointien kohteena. Lastensuojelutehtävän perustan asettavat lastensuojelulaki ja lapsen oikeuksien sopimus, jotka keskeisimmin määrittelevät työn tarkoitusta ja toteutusta. Palvelujärjestelmä ei ole selviytynyt sille annetusta palvelutehtävästä toivotulla tavalla. Lastensuojelussa haasteet ovat pysyneet samoina, mutta muutostakin erityisesti toimintakäytännöissä on tapahtunut. LASTENSUOJELUN TILA TUNNISTETAAN Lastensuojelu käyttää julkista valtaa toteuttaessaan tehtäväänsä turvata lapselle myönteiset kasvuolosuhteet ja turvallisen lapsuuden. Elina Pekkarinen (2011, 72) on todennut lastensuojelun tutkimusrakenteen olevan Suomessa hajanaista
Uudistuksen keskeisiä muutoksia olivat lapsiperheiden näkökulmasta kotipalvelun saatavuuden lisääminen, muutokset palvelutarpeen arvioinnissa, omatyöntekijän nimeäminen asiakkaalle sekä valvottujen tapaamisten antaminen kunnille uutena tehtävänä. Koko perhettä tuetaan lastensuojelun avohuollossa myös esimerkiksi tehostetun perhetyön tai perhekuntoutuksen turvin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuosittain on arvioitava lapsen kotiin palaamisen mahdollisuudet. Yhtä tärkeää on suunnitella vaikkapa lapsiperheiden sosiaaliturvaan liittyviä uudistuksia samanaikaisesti palvelujen kehittämisen tai työn ja perheen yhteensovittamisen kysymysten kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapsen etu toteutuu kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa. Juuri tästä syystä lastensuojelun tulee aina rakentua huolellisen tapauskohtaisen arvioinnin tuloksena. Sekä peruspalveluissa että lastensuojelutyössä tulee huolehtia lapselle tärkeistä ihmissuhteista ja niiden jatkuvuudesta erilaisissa elämänkriiseissä ja muutoksissa. Huostaanotto on päätöksenä ainoa lastensuojelun tuen muoto, joka mahdollistaa lapsiin tai nuoriin kohdistuvien rajoitustoimenpiteiden käytön (esimerkiksi yhteydenpidon rajoittaminen vanhempiin). Hyvä lapsuus edellyttää kasvun ja kehityksen lähtökohtien tasoittamista. Lastensuojelulain mukaan kodin ulkopuolelle sijoittaminen on aina väliaikainen ratkaisu. Lapsija perhepoliittisin toimin voidaan luontevasti edistää palvelujen yhdenvertaisuutta, saavutettavuutta ja laatua, esimerkiksi universaalien palvelujen periaatteen avulla. Lapsen edun käsitteen merkityksellisyys syntyy siitä, että lapsen etu ja sen toteutuminen on keskeinen arviointiperuste kaikissa lastensuojelulain mukaisissa lastensuojelutoimenpiteissä sekä myös ehkäisevää lastensuojelua toteutettaessa (Räty 2007, 24). Vuonna 2015 voimaan tulleen lain tarkoitus on turvata lapselle ja perheelle tarvittavia tukitoimia ilman lastensuojeluasiakkuutta. Lastensuojelun näkökulmasta palvelujärjestelmän isoksi ongelmaksi on noussut vanhempien kanssa työskentely lapsen ollessa kodin ulkopuolelle sijoitettuna. Avohuollon tuki on aina ensisijaista huostaanottoon nähden. Kun kotiin annettavat avohuollon palvelut eivät enää riitä, voidaan lastensuojelussa päätyä lapsen tai nuoren sijoittamiseen kodin ulkopuolelle. Myös kuntoutumista tukevat hoitoja terapiapalvelut ovat lastensuojelun avohuollon palveluita. (Hoikkala & Heinonen 2014, 47) Suomessa on käyty viime vuosina keskustelua myös pysyvän huostaanoton mahdollisuudesta, joka voisi tarjota mahdollisuuden lapselle asettua sijaishuoltopaikkaan, PeTe_012016_20160217_final.indd 8 17.2.2016 8.56. Myös huostaanotot voivat perustua kaikkien osapuolten hyväksyntään ja olla siinä mielessä vapaaehtoisia. LASTENSUOJELU TURVAA LAPSUUTTA Lastensuojelu pyrkii tarjoamaan lapselle mahdollisimman hyvän lapsuuden ja nuoruuden, mikä toteutuu vain huolehtimalla lapsen oikeuksien toteutumisesta arjessa (Sinko & Heinonen 2014). Avohuoltona voidaan mm. Myös tilanteissa, joissa lapsi on sijoitettu kodin ulkopuolelle, tavoitellaan perheiden jälleenyhdistymistä. Lastensuojelun näkökulmasta merkittävää on, että hyviä kokemuksia lastensuojelussa aiemmin tehdystä arvioinnista on hyödynnetty sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnissa. Kodin ulkopuolelle voidaan sijoittaa lapsi tai nuori joko avohuollon päätöksellä tai huostaanotettuna. Lastensuojelu turvaa lapsuutta monentasoisilla palveluilla. Toimivat peruspalvelut ovat keskeinen osa vaikuttavaa lastensuojelua. Lastensuojelun avohuollon palvelut ovat aina vapaaehtoisia kaikille osapuolille. antaa tukea lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämiseen, huolehtia lapsen taloudellisesta ja muusta tukemisesta koulunkäynnissä, auttaa ammatin ja asunnon hankinnassa tai työhön sijoittumisessa, harrastuksissa, läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä sekä muiden henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä. Siirtämällä arvioinnin painopistettä aiemmaksi, edistetään palvelujen saatavuutta lapsille ja lapsiperheille riittävän varhaisessa vaiheessa. 9 8 Perheterapia 1/16 Hanna Heinonen, Miia Pitkänen edistää kokonaisuutena, eikä osissa. Lapsen etu on käsitteenä monisyinen ja lapsen etua on vaikea arvioida yleisellä tasolla, minkä takia se tulee aina kiinnittää tapauskohtaiseen ja yksilölliseen harkintaan. Peruspalvelujen vahvistamiseen ja oikea-aikaisen tuen antamiseen ohjaa uusi sosiaalihuoltolaki. Lastensuojelu tekee aktiivisesti työtä lapsen ja sijaishuollon toimijoiden kanssa, mutta vanhempien kuntoutumisen edistämisestä mikään taho ei ota riittävää vastuuta. Lastensuojelun pitää tukea lapsen kehitystä vahvistamalla vanhempien mahdollisuutta turvata lapsensa kasvuolosuhteita
9 8 Samat huolet säilyvät mikäli vanhemmat eivät tietyn ajanjakson kuluessa osoita kuntoutumisen merkkejä. Emotionaalisen kaltoinkohtelun taustalla saattaa olla vanhemman omaan kasvuhistoriaan liittyviä kaltoinkohtelukokemuksia, joiden merkitys kaltoinkohtelun ehkäisyssä tulisi huomioida, jotta lapsen ja vanhemman keskinäinen suhde voi rakentua myönteiseksi. Pysyvään huostaanottoon liittyy kuitenkin toistaiseksi monia isoja, ratkaisemattomia kysymyksiä sekä lapsen että vanhempien ihmisoikeuksien näkökulmasta. 2014, 55). 2014, 49). vanhempien jaksamattomuus, päihdeja mielenterveyspulmat, väkivaltainen käyttäytyminen sekä huoltoja tapaamisriitatilanteet. Usein lapsen kaltoinkohtelu on sukupolvelta toiselle periytyvä ilmiö, jolloin keskeistä olisi, että jo ennen lapsen syntymää vanhemmat saisivat apua omien kaltoinkohtelukokemustensa käsittelyyn ja vanhempina löytäisivät turvalliset tavat toimia oman lapsensa kanssa. Lastensuojelulla on keskeinen rooli lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja sen ehkäisyssä. Joka toisen lapsen tilanteessa oli myös vahvasti läsnä kasvatustyylin sopimattomuus lapsen tarpeisiin nähden sekä perheen sisäiset tai uusperheiden väliset vuorovaikutusongelmat ja ristiriidat. huostaanottoa aiheuttavia syytekijöitä ja hankkeen loppuseminaarissa joulukuussa 2015 todettiin, että usein lapsen sijoittamisessa kodin ulkopuolelle on kysymys heikosti toimeentulevasta perheestä. Kaltoinkohtelun ehkäisyssä haasteena on ilmiön moninaisuuden tunnistaminen ja sen havaitseminen. Kodin ulkopuolelle sijoittamisen taustalta löytyy hyvin samankaltaisia syitä. Työntekijöiden koulutuksen vahvistaminen kaltoinkohtelun osalta on välttämätöntä sosiaalija terveydenhuollon palveluissa. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten vanhemmilla oli usein mielenterveysongelmia ja myös alkoholia käytettiin runsaasti näiden lasten perheissä. Joskus kaltoinkohtelua perustellaan kasvatuksellisella tarkoituksella. Kiinnittämällä huomiota lastensuojelutarpeen syihin, löydämme toivon mukaan myös keinot ehkäistä lastensuojelun tarvetta. Lapseen kohdistuvaa kaltoinkohtelua on myös lapsen emotionaalisten ja fyysisten tarpeiden laiminlyönti. Avohuollon tarvetta ovat synnyttäneet mm. Viimeisimmässä lapsiuhritutkimuksessa 28 prosenttia 9-luokkalaisista lapsista oli kokenut vanhemman taholta henkistä väkivaltaa haukkumisen, nälvimisen tai kiroilun muodossa (Fagerlund ym. Lastensuojelun tuen tarvetta voi aiheuttaa yksittäinen elämään liittyvä kriisi tai ylisukupolvisessa ketjussa rakentunut elämään liittyvien haasteiden kompleksisuus, jossa esimerkiksi terveydentilaan liittyvät tekijät yhdistyvät taloudellisiin ongelmiin sekä puuttuvaan läheisverkostoon. Henkisen väkivallan muotoina ovat mm. lapsen vähättely, nöyryyttäminen, pelottelu, mitätöinti tai väkivallalla uhkailu. vanhemman kielteisenä suhtautumisena lapseen, lapselle haitallisena vuorovaikutuksena sekä aikuisen kyvyttömyytenä olla lapsen saatavilla johdonmukaisesti ja turvallisesti. Pitkäkestoisen ja säännöllisen laiminlyönnin seuraukset lapsen kehitykselle ovat yhtä haitalliset kuin fyysisen väkivallan. Vanhemman vakava päihdeongelma voi aiheuttaa lapselle tilanteen, jossa hänen tarpeisiinsa ei vastata. Perheväkivalta tai sen uhka olivat taustalla yli kahdessakymmenessä prosentissa lapsien tilanteista. MISTÄ LASTENSUOJELUN TARVE SYNTYY. Vaikka väkivallan käytössä kasvatuskeinona on asennetasolla saatu aikaiseksi merkittävä myönteinen kehitys (Sariola 2014) ja lapsiin kohdistuva fyysinen väkivalta on vähentynyt, osoittavat viimeaikaiset tutkimukset vanhempien käyttämän henkisen väkivallan olevan edelleen suhteellisen yleistä (Fagerlund ym. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten vanhemmista useampi kuin joka toinen oli uupunut ja jaksamaton. Kaltoinkohtelun tunnistamiseen liittyvää osaamista tarvitaan lisää peruspalveluissa sekä myös erityispalveluissa. Emotionaalinen kaltoinkohtelu ilmenee lapsen ja vanhemman keskinäisessä suhteessa, mm. Kaltoinkohtelu voi ilmetä lapseen kohdistettuna fyysisenä tai henkisenä väkivaltana, jonka vuoksi lapsen kehitys vaarantuu vakavasti. Emotionaalinen kaltoinkohtelu on lastensuojelussa hyvin usein kohdattu ilmiö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on LaskeTut-hankkeessa tutkinut mm. PeTe_012016_20160217_final.indd 9 17.2.2016 8.56. Vanhemman riippuvuus päihteestä tai hoitamaton psyykkinen sairaus voivat peittää alleen lapsen tarvitseman perushoidon, asianmukaisesta vaatetuksesta huolehtimisen, unen, ravinnon, puhtauden sekä sosiaalisten suhteiden ja ikätasoisten virikkeiden mahdollistamisen. (STM 206/2015) Lasten kaltoinkohtelu on keskeinen lastensuojelun tarvetta aiheuttava tekijä
Avainkysymys siis on: miten turvata lasten ja perheiden tarvitsema monialainen yhteistyö, kuntoutumisen mahdollistava asiakastyö ja työn jatkuvuus. Lasten, perheiden ja työntekijöiden oikeusturvan näkökulmasta erityiseksi kehittämisen kohteeksi ovat nousseet valvonnan kysymykset sekä toisaalta se, miten taataan tasapuolisesti jokaiselle erilaisten oikeuksien toteutuminen. Erityisesti päihdepalvelujen saamisessa oli puutteita, eikä mielenterveyspalveluita saatu myöskään riittävästi. Vaikka toimivan lastensuojelutyön resepti on monilta osin keksitty, toimeenpanon ja kansalliseen johtamisen PeTe_012016_20160217_final.indd 10 17.2.2016 8.56. kärkihankkeena on vuoden 2016 alussa käynnistymässä lasten ja perheiden palvelujen muutosohjelma, jonka tavoitteena on uudistaa palvelukulttuuri. Vaikka monia tärkeitä asioita on pystytty viime vuosina uudistamaan, päästään hyvään lopputulokseen vain selkeyttämällä lastensuojelun tavoitteita ja huolehtimalla siitä, että uudistuksen suuntaamista johdetaan vahvasti kansalliselta tasolta. Lastensuojelun tulisi olla osa palvelukokonaisuutta. Onkin tärkeää, että perheet saavat tukea mahdollisimman varhain – jo ennen kuin tuen tarpeet kasautuvat ja palvelujen yhteen sovittaminen vaikeutuu. Kansalliset kehittämisohjelmat ovat sosiaalija terveysministeriön pääohjelmia, joiden avulla johdetaan ja uudistetaan suomalaista sosiaalija terveyspolitiikkaa. Lastensuojelu palveluinstituutiona ei selviä näistä ongelmatilanteista yksin, vaan tilanteiden ratkaisemiseksi tarvitaan monenlaista osaamista. Tämä edellyttää yhteistyön koordinaatiota ja johtamista suuntaan, joka on lapsen edun näkökulmasta valittu. Tavoitteena ovat nykyistä lapsija perhelähtöisemmät, vaikuttavammat, kustannustehokkaammat ja paremmin yhteen sovitetut palvelut. LASTENSUOJELUPALVELUN KEHITYSSUUNTIA Lastensuojelun puutteisiin on pyritty vastaamaan kansallisin kehittämisohjelmin. Eri organisaatioiden erilaiset työskentelykulttuurit ja prosessit vaikeuttavat työn suuntaamiseen kohti yhteistä tavoitetta. Palvelut vaikuttavat vain, kun ne ovat oikea-aikaisia. Myös ajoituksella on merkitystä. Lastensuojelua koskevissa selvityksissä on korostunut monialaisen yhteistyön kehittämisen tarpeellisuus. Yksi hidaste lastensuojelun uudistamiselle lienee se, että toimintakulttuurin muutosta on toteutettu hyvin konservatiivisesti. Huolestuttavana voi pitää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) uusimman tutkimuksen tuloksia. Lastensuojelun osalta kansallisen tason kehittäminen on kohdentunut viime vuosien aikana lastensuojelussa erityisesti avohuollon ja perhehoidon kehittämiseen. Muutoksessa on ohitettu lapsija perhetyötä sekä lastensuojelun vaativaa työtä tekevien ammattilaisten tieto. Uusimpana nk. Monialainen yhteistyö edellyttää saumattomia palveluketjuja samanaikaisesti niin lapsille kuin vanhemmille. Lastensuojelun palveluita tarvitsevat lapset ja perheet ovat usein samanaikaisesti asiakkaina muissa lasten ja perheiden palveluissa. Monialaisessa yhteistyössä keskeistä on asiakkaan näkökulmasta joustavat ja sujuvat siirtymät eri palveluiden välillä. Haasteena on palvelujärjestelmän pirstaleisuus ja asiakkaalle jäävä vastuu huolehtia eri toimijoiden vuoropuhelusta. Eri toimijoiden selkeät perustehtävät, työn yhteinen tavoite ja sitoutuminen monialaisen yhteistyön toteutukseen ovat onnistuneen monialaisen yhteistyön perustaa. Lastensuojelu ei voi toimia muista palveluista erillisenä, irrallisena ja viimesijaisena palveluna, vaan juuri tapauskohtaisesti omaa tukeaan antavana toimintona. Monialaisessa yhteistyössä toteutuva ammatillisten toimijoiden keskinäinen arvostus eri ammattialoja kohtaan varmistaa yhteistyön sujuvuuden. 11 10 Perheterapia 1/16 Hanna Heinonen, Miia Pitkänen LASTENSUOJELUN LAATU ON MONIALAISEN YHTEISTYöN LAATUA Lastensuojelussa asiakkaana olevien lasten ja perheiden tarpeet ovat myös monimutkaisia ja ongelmatilanteet pitkälle edenneitä. Monialaisen yhteistyön toimivuudella voidaan turvata asiakkaalle kokemus, että palvelut asettuvat jatkumoksi ja välttää tilanne, jossa avun saamisessa on liian monia aloituksia ja autetuksi tuleminen viivästyy tai siirtyy. Sen mukaan huostaanoton syitä selvitettäessä 70 prosenttia aineiston lapsista tai nuorista ei ollut saanut jotakin tarvitsemaansa palvelua, koska tarvittavaa palvelua ei ollut lainkaan tai riittävästi tarjolla. Monialaisen yhteistyön tavoitteen on oltava yhteinen, ja asiakkaan subjektiuden tulee säilyä keskiössä, vaikka toimijoita on monia. Auttamisen näkökulmasta on keskeistä, että eri toimijoiden työ nivoutuu toimivaksi kokonaisuudeksi ja yhteiseksi työksi. Näiden toimenpiteiden avulla lastensuojelun tarpeen arvellaan vähentyvän
11 10 Nyt on uskallettava tehdä tarvittavia, isojakin muutoksia toimintakulttuurissa. PeTe_012016_20160217_final.indd 11 17.2.2016 8.57
Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013. (2014). (2014). Myös monenlaisia toimijoita tarvitaan tuottamaan palveluja. http://docplayer. Lasten ja perheiden sekä lastensuojelun näkökulmasta sosiaalija terveyspalvelujen yhteensovittamisessa on huolehdittava, että lapsen ja perheen avun tarve kohdataan ja lapsiperheiden palveluissa päästään eroon siirtämisen kulttuurista vastuunoton kulttuuriin. Lapsiuhritutkimuksen tuloksia. Lasten ja perheiden palveluissa erittäin merkityksellisiä ovat erilaiset vertaistuen muodot, ja myös vapaaehtoistyön voimin tuetaan lapsiperheitä hyvinkin haastavissa elämäntilanteissa. Onnistuneen lastensuojeluprosessin johtaminen. & Sariola, H. Viitattu 15.12.2015. Suomen virallinen tilasto. Tilastokeskus. Yksityiset palveluntuottajat tuottavat jo yli 80 % sijaishuollon palveluista ja myös muut lastensuojelun palvelut ovat saaneet yksityisiä toimijoita kuntien, valtion ja järjestöjen toimijuuden rinnalle. Nyt on pidettävä huolta, etteivät haasteet enää 15 vuoden kuluttua ole samoja. Samalla korostuu lastensuojelun erityisyys: se tukee lasta ja perhettä erityisen monimutkaisissa ongelmissa. Muutosten yhteydessä on huolehdittava siitä, että lastensuojelulla on toimintaedellytykset ja -mahdollisuudet varmistaa lasten ja perheiden hyvinvointi erityisen vaativissa tilanteissa, lastensuojelun perustehtävässä. Sosiaalihuollon palveluissa uskotaan kotipalvelun voimaan, vaikka käytännössä toimivaksi on todettu asteittain vahvistuva tuki ja auttaminen. Meillä ei ole varaa toimimattomaan moniammatilliseen työhön, rikkonaisiin palvelukokonaisuuksiin tai kohtaamattomuuteen. Olisikin tärkeää tunnustaa sosiaalihuollon laaja-alaisuus ja keskustella siitä, millaisia asioita tulee huomioida näin ison palvelukokonaisuuden siirtyessä itsehallintoalueille. Lastensuojelu tarvitsee kaikkia toimijoita. Kun tekijöitä ja toimijoita on monia, on tärkeää huolehtia lastensuojelun toimeenpanon tuesta, kansallisesta johtamisesta ja siitä, että kaikki toimijat ovat tietoisia lastensuojelun laatutekijöistä. Lastensuojelussa on paljon tietoa siitä, mikä ei toimi. Lapsen ja perheen on voitava luottaa palvelujärjestelmän toimivuuteen. Haasteet kyllä tunnistetaan, mutta niihin ei vastata. Kotipalvelulla ei siis yksin poisteta korjaavien palvelujen tarvetta, vaan tarvitaan monenlaisia tapoja tukea ja auttaa perheitä. l LÄHTEET Fagerlund, M., Peltola, M., Kääriäinen, J., Ellonen, N. Viitattu 22.12.2015. https://www.lskl. fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/Onnistuneen_ lastensuojeluprosessin_johtaminen_LSKL.pdf. Nyt on uskallettava tehdä tarvittavia, isojakin muutoksia toimintakulttuurissa. Sosiaalihuollon palvelut – esimerkiksi lastensuojelu, sosiaalityö, kotipalvelu, perhetyö, kasvatusja perheneuvonta, päihdeja mielenterveystyö tai valvotut tapaamiset – ovat juuri niitä palveluita, joihin jokaisella voi olla tarve turvautua erilaisissa ennakoimattomissa tai muuten kuormittavissa elämäntilanteissa. Suurin muutos lienee, että entistä useammin tukea ja palveluja tarjotaan lapsille ja perheille sosiaalihuollon palveluina. Tulevina vuosina myös maahanmuuttajalasten ja -perheiden lastensuojelullinen tuki tulee edellyttämään uudenlaisia ratkaisuja, kun lastensuojelusta on löydyttävä osaamista esimerkiksi vaikeiden sotatraumoja kohdanneiden lasten ja perheiden auttamiseen tai useita vuosia ilman omaa läheisverkostoa maassa oleskelleiden nuorten aikuistumisen tukemiseen. Oikeus 2014. Sote-uudistuksessa keskeisessä asemassa oleva järjestämispäätös ja siihen kiinnittyvä julkinen palvelulupaus voivat jatkossa määritellä sen, mihin julkisesti rahoitettuihin palveluihin esimerkiksi lapsiperheet ovat oikeutettuja. Sosiaalihuoltoja lastensuojelulain uudistaminen tulee toivon mukaan vähentämään lastensuojelutarvetta. 13 12 vuoksi muutos on pysähtynyt. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 110. Lastensuojelun näkökulmasta palvelukulttuurin muutos on välttämätön. Lasten ja perheiden näkökulmasta tärkeintä on tietysti se, että palvelut muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden ja yhdenvertainen palvelujen saavutettavuus on taattu, huolimatta siitä miten palvelujen rahoitus, muoto tai sisällöt määrittyvät. & Sinko, P. Perheterapia 1/16 Hanna Heinonen, Miia Pitkänen PeTe_012016_20160217_final.indd 12 17.2.2016 8.56. fi/7821379-Hallinto-oikeuksien-ratkaisut-2013.html. Siten lastensuojelun luonne viimesijaisena palveluna vahvistunee. Sosiaalija terveydenhuollon uudistus tuo mahdollisuuksia myös lasten ja perheiden palveluihin. Koko sote-uudistusta on sävyttänyt sosiaalihuollon jääminen vähemmälle huomiolle suhteessa terveydenhuollon kysymyksiin. Hallinto-oikeuksien ratkaisut 2013. Heinonen, H. Peruspalvelut ovat avainasemassa ehkäistäessä korjaavien palvelujen tarvetta; perusja erityispalvelujen avulla lasten ja perheiden omien voimavarojen vahvistaminen onnistuu vaikeissakin elämäntilanteissa
(2014). Viitattu 15.12.2015. Sosiaalija terveysministeriö. Helsinki: Edita. 25/2015. http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/lastensuojelunasiakkaat-jaavat-ilman-tarvitsemiaan-palveluja. & Heinonen, H. Viitattu 4.1.2016. Lastensuojelu 2014 – Tilastoraportti. Samalla puolella näkökulmia perheiden jälleenyhdistämiseen lastensuojelussa. Lastensuojelulaki. https:// www.lskl.fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/ HerraKoivuniemiPantuViralta.pdf. THL. Räty, T. Samat huolet säilyvät PeTe_012016_20160217_final.indd 13 17.2.2016 8.56. Lastensuojelun tieto ja tutkimus – asiantuntijoiden näkökulma. (2014). https://www.lskl.fi/materiaali/ lastensuojelun-keskusliitto/Samalla_puolella_Nakokulmia_ perheiden_jalleenyhdistamiseen_lastensuojelussa.pdf. Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelun palvelujen ja kustannusten vertailu vuonna 2014. Sariola, H. Herra Koivuniemi pantu viralta – 30 vuotta ruumiillisen kurittamisen kieltämisestä. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/ lastensuojeluntieto.pdf. Viitattu 22.12.2015. Suomen virallinen tilasto. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 51, 2011. http://www.kuusikkokunnat.fi/SIRA_Files/downloads/ Lastensuojelu_11062015b.pdf. Tiedote, 206/2015. Pekkarinen, E. https://www.julkari.fi/bitstream/ handle/10024/129537/Tr25_15.pdf?sequence=1. (2007). Käytäntö ja soveltaminen. Viitattu 22.12.2015. Viitattu 22.12.2015. THL. Viitattu 15.12.2015. https://www.julkari.fi/bitstream/ handle/10024/116946/Tr26_14.pdf?sequence=5. Lastensuojelu 2013 – Tilastoraportti. Lastensuojelun asiakkaat jäävät ilman tarvitsemiaan palveluja. 13 12 Hoikkala, S. 26/2014. (2011). Viitattu 22.12.2015. Suomen virallinen tilasto
Perheet tulevat paremmin toimeen lastensuojelun työntekijöiden kanssa ja työntekijät viihtyvät työssään. Avainsanat: systeeminen ajattelu, sosiaalityö, lastensuojelu, perhetyö Katarina Fagerström, VTM, erityistason perheterapeutti, ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön asiantuntija/Folkhälsans förbund Perheterapia 1/16 PeTe_012016_20160217_final.indd 14 17.2.2016 8.56. Sen myötä on pystytty siirtymään reaktiivisesta työotteesta ennaltaehkäisevämpiin työmuotoihin. systeeminen yksikkö -malli). Lontoon Hackneyssä syntyi malli jota on kutsuttu nimellä ”Systemic unit -model” (suom. Mallissa painopisteenä on vuorovaikutuksen parantaminen työntekijöiden ja asiakkaiden välillä, työryhmissä sekä koko organisaation sisällä. Mallissa hyödynnetään perheterapeuttisia oppeja ja työmalleja lastensuojelukontekstissa. Lastensuojelun henkilöstön vaihtuvuus on vähentynyt. Tutkimuksessa systeeminen yksikkö -malli osoittautui vaikuttavaksi työmuodoksi. Tilanteet muistuttivat Vilja Eerikan tapausta siinä mielessä, että perheet olivat viranomaisille tuttuja, mutta palvelujärjestelmä oli kyvytön puuttumaan tapahtumien kulkuun. Työ on byrokratisoitunutta, työntekijät vaihtuvat jatkuvasti ja yksittäisen sosiaalityöntekijän on vaikea hallita työkuormaansa. Vuodesta 2007 alkaen Britanniassa peräänkuulutettiin paikallisia innovaatioita, jotka voisivat parantaa lastensuojelutyön tilannetta ja tuoda uusia työtapoja käytännön työhön. 15 14 JOHDANTO Lastensuojelutyön ongelmat Isossa-Britanniassa muistuttavat monella tapaa Suomen lastensuojelutyön tilannetta. systeeminen yksikkö -mallissa on hyödynnetty perheterapeuttisia ja systeemisiä arvoja, ajattelutapoja ja työmuotoja lastensuojelutyössä. Systeemisissä yksiköissä työ jaetaan tiimissä, ja asiakkaan soittaessa lastensuojeluun aina on joku työntekijä paikalla, joka tuntee perheen tilanteen. Malli sijoitettiin Pohjois-Lontoon Hackneyhyn ja on toiminut siellä vuodesta 2007. Mallia on laajassa arviointitutkimuksessa vertailtu kahteen muuhun lastensuojeluyksikköön, joissa tehdään perinteistä lastensuojelutyötä. Britannian tunnetuimmat lapsikuolemat oliSysteeminen käytäntö lastensuojelutyössä Isossa-Britanniassa TIIvISTELMä Iso-Britanniassa ns. Vilja Eerikan kuolemantapaus tapahtui Suomessa vuonna 2011, ja myös Iso-Britanniassa tapahtui järkyttäviä lapsikuolemia 2000-luvun alussa
Hackney oli Englannin köyhimpiä kaupunginosia. Uusi hallitus halusi pois syntipukkiajattelusta kohti hyvien mallien etsimistä ja mm. Muutosten aikaansaaminen lasten elämässä näytti vaikealta. Kun kokeilu käynnistyi Hackneyssä vuonna 2007, alueella oli Lontoon korkein työttömyysprosentti. Uutta suuntaa ja innovatiivisia lähestymistapoja kaivattiin lastensuojelun käytännön työhön. Skeptikot voivat pitää kokeilujen kilpailuttamista uusliberalistisena oikeistopolitiikkana, pelkkänä naamioituna yrityksenä leikata julkisia palveluja entisestään. HAcKNEYN ALUE JA LASTENSUOJELUTYö Hackneyn kaupunginosa on Lontoon monikulttuurisimpia asuinalueita. Lastensuojelutyöntekijöiden tapa puhua perheistä ja yhteistyökumppaneistaan on tehnyt minuun vaikutuksen ja perheterapeuttina minun on ollut helppo yhtyä työntekijöiden näkemyksiin siitä, miten perheterapeuttista lähestymistapaa voi soveltaa sosiaalityössä. Olosuhteet olivat lähtökohtaisesti kaoottiset, sekä perheiden sisäpiirissä että ympäröivässä yhteisössä ja koko kaupunginosassa (Westerlund-Cook 2015). Projektin päätyttyä olen jatkanut yhteydenpitoa Hackneyyn. Osallistuin silloin Suomen edustajana EU-projektiin, jossa etsittiin systeemisiä sosiaalityön käytäntöjä Euroopan eri maista. Alueella asuu valkoisia, mustia, aasialaisia, kristittyjä, muslimeja, ortodoksijuutalaisia ja muita etnisiä ryhmiä. Kuolemien seurauksena etsittiin syntipukkeja ja yksittäisiä sosiaalityöntekijöitä riepoteltiin lehdistössä. Valtakunnallisessa arviointiprosessissa voittajaksi tuli ”Reclaiming Social Work”. Keskitettyjen politiikkaohjelmien sijaan peräänkuulutettiin uusia kokeiluja. Ohjelmassa korostettiin paikallisten toimijoiden yhteistä vastuuta, varhaista puuttumista ja moniammatillista yhteistyötä. järjestettiin kilpailu lastensuojelun ”best practice” -tittelistä. Selvityksessä ilmeni, että valtakunnallisesti keskitetty malli oli pikemminkin lisännyt jo ennestään erittäin byrokratisoituneita ja jäykkiä käytäntöjä lastensuojelutyössä. Hackneyn työryhmä edusti Englantia tässä projektissa (www.asys.ac.at/step/). Mallia lähdettiin kokeilemaan Lontoossa Hackneyn kaupunginosassa vuonna 2007. Climbién tapauksen jälkeen kirjoitettiin perusteellinen selvitys (Laming 2003; Butler-Sloss 2003). Muutoksen jälkeen henkilökunta jäi Hackneyyn töihin. Viisi vuotta myöhemmin vuonna 2009 Peter Connollyn kuolemantapauksen jälkeen tehtiin uusi selvitys (Laming 2009). Vanhempien voimavarat olivat vähissä mielenterveysongelmien, oppimisvaikeuksien, päihteiden ja lähisuhdeväkivallan johdosta. Alueella esiintyi lisääntyvässä määrin väkivaltaa, omaisuusrikoksia ja jengeihin liittyviä ongelmia. 15 14 olivat kuitenkin väärässä, sillä innovaatiokilpailu osoittautui onnistuneeksi kokeiluksi. Raportissa arvioitiin paikallisia kokeiluja (Munro 2011). Britannian lastensuojelutyö oli syvässä kriisissä. Jokainen lapsi on tärkeä) (Department for Education 2003). Kontrolli oli saatava lähemmäs käytäntöä. Opetusministeriö teki raportin, joka toimi pohjana uudelle lastensuojelulainsäädännölle vuodelta 2004. Myöhemmin mallia on kutsuttu Hackneyn malliksi. Sosiaalityö paremmaksi). Vuosien 2011–2013 aikana tutustuin Hackneyn lastensuojelumalliin ja paikan työntekijöihin. Lähestymistapa sai nimekseen ”Reclaiming Social Work” (suom. Vuonna 2014 pidin workshopin henkilökunnalle ja olen seurannut mallin implementoimista kokeiluajan jälkeen. Näiden vuosien aikana kävin useaan otteeseen Hackneyn sosiaalipalvelutoimistossa. Henkilökunnan sairauspoissaolot vähenivät viidelläkymmenelläviivat Viktoria Climbién ja Peter Connollyn tapaukset. Vuonna 2013 arvioinnin loppuraportissa malli sai nimekseen ”The Systemic Unit Model” – ”systeeminen yksikkö -malli”. Vuonna 2011 sosiaalipolitiikan professori Eileen Munro kirjoitti valtakunnallisen arviointiraportin lastensuojelun tilasta. Ennen organisaatiomuutosta kahdeksankymmentä prosenttia työntekijöiden työajasta kului paperitöihin. Uuden lain myötä käynnistettiin myös valtakunnallinen kehittämisohjelma nimeltä ”Every Child Matters” (suom. Tässä tapauksessa skeptikot Systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä Isossa-Britanniassa PeTe_012016_20160217_final.indd 15 17.2.2016 8.56. Monissa perheissä lasten arki oli kaoottista ja kaikki perheenjäsenet olivat omilla tahoillaan syrjäytymisvaarassa. Isabelle Trowlerin ja Steve Goodmanin konsulttifirmassa Morning Lane Associates kehitettiin systeeminen malli lastensuojelutyöhön. Mallin käyttöönoton jälkeen sama prosenttimäärä työajasta käytettiin asiakastyöhön ja huostaanotettujen lasten määrä väheni neljälläkymmenellä prosentilla. Hallinnollisia vaatimuksia ja keskitettyä kontrollia haluttiin vähennettävän. Samoihin aikoihin pidettyjen parlamenttivaalien jälkeen valtaan nousi Cameronin uusliberalistinen oikeistohallitus
Kaikkien hoitosysteemin osapuolten – sekä perheenjäsenten että ammattilaisten – on yhdessä löydettävä ratkaisu tilanteeseen. Näissä tapauksissa puuttumisen pitää tapahtua nopeasti. Peruslähtökohtana on koko ajan, ettei lapsen tai perheen paras koskaan toteudu byrokraattisilla hallintoa korostavilla käytännöillä, vaan aina ihmisten välisenä vuorovaikutuksena (Cook-Westerlund 2015). Tästä periaatteesta poiketaan vain, jos lapsen ehdoton etu vaatii lapsen sijoittamista pois omasta perheestään. Strategisiksi tavoitteiksi asetettiin huostaanottojen vähentäminen, jotta resurssit vapautuisivat muuhun työhön perheiden kanssa. Ns. Työntekijät suhtautuvat lähtökohtaisesti positiivisesti ja voimavarasuuntautuneesti perheisiin. Periaatteellisena lähtökohtana on minimoida yhteiskunnan puuttumista perheiden elämään. Yhteistyön perheiden kanssa on oltava kunnioittavaa. Skills (taidot) 7. Tilannearvio perheen elämästä on aina tehtävä tunneälyllä ja empatialla. Yhteisten arvojen pohjalta ensisijaisena tavoitteena on vanhemmuuden tukeminen niin, että lapset voivat elää omissa perheissään. Tavoitteena oli vähentää työn reaktiivisuutta eli akuuttien palojen sammuttamista ja sen sijaan luoda tilaa harkitsevalle ja tehokkaalle sosiaalityölle. Systems (systeemit) 5. Staff (henkilökunta) 6. Organisaatiorakenteen ns. 17 16 Perheterapia 1/16 Katarina Fagerström dellä prosentilla. Mallin mukaan oikeat ihmiset ovat oikeissa tehtävissä; kiinnostuneet ja riskinsietokykyiset työntekijät, jotka luovat ja toteuttavat toimivia perhetyön interventioita (Cook-Westerlund 2015). Henkilöstön keskuudessa työskentelee hyvin erilaisista kulttuureista tulevia työntekijöitä. Henkilökunnan on aina pysähdyttävä, kuunneltava ja ensisijaisesti ajateltava lapsen parasta. Kaikkien oli sitouduttava systeemisen ajattelun periaatteisiin. Henkilökuntarakenteessa on huomioitu myös työntekijöiden etninen ja kulttuurinen tausta. Nykyään Hackneyn lastensuojeluun on vaikea päästä töihin. Henkilökuntavalinnoissa oltiin erityisen tarkkoja. Toisena tavoitteena oli luoda toimiva systeemi, jossa työntekijät viihtyvät, pysyvät pidempään töissä ja voivat edetä urallaan. Style (tyyli) Organisaatiomallin avulla systeeminen ajattelu läpäisee organisaation kaikki tasot. Shared values (yhteiset arvot) 2. pehmeitä arvoja ylläpidettiin kouluttamalla ja työnohjaamalla koko henkilökunta systeemisen ajatteluun. Malli sisältää rakenteet säännölliselle ja systemaattiselle reflektiolle. Mitä muutoksia lastensuojelutyöhön mallissa sitten tehtiin. Heti kokeilun alusta alkaen liitettiin sekä sisäinen itsearviointi että kattava ulkopuolinen tutkimusarviointi oleelliseksi osaksi muutosprosessia (Koglek & Wright 2013; 2015). Structure (rakenne) 3. Työssä käytetään tutkimusnäyttöön pohjautuvia työmuotoja. Muiden tahojen kanssa tehtävä yhteistyö on oleellinen osa lastensuojelutyötä. Organisaatiomuutoksen yhteydessä jokaisen oli haettava omaa virkaansa uudelleen. SYSTEEMINEN LÄHESTYMISTAPA KOKO ORgANISAATIOON Mallin pohjana oli organisaatioiden konsulttimaailmasta otettu McKinseyn seitsemän S:n malli: 1. Koko toiminnan pohjaksi luotiin organisaatiolle yhteiset arvot. Organisaatiomuutoksen jälkeen totaaliset kustannukset laskivat viidellä prosentilla (Westerlund-Cook 2015). TIIMIN RAKENNE Suomalainen lastensuojelun työntekijä voi varmasti allekirjoittaa edellä mainitut periaatteet ja ihmetellä, mikä tässä mallissa oikeastaan on uutta ”Henkilökunnan on aina pysähdyttävä, kuunneltava ja ensisijaisesti ajateltava lapsen parasta.” PeTe_012016_20160217_final.indd 16 17.2.2016 8.56. Kolmanneksi tavoitteeksi asetettiin työpaikkakulttuuri, joka sisältäisi tukea ja kehittymistä. kovat arvot: organisaation rakenne, strategiset tavoitteet, asiakasja organisaatiosysteemin kohtaaminen järjestettiin sopiviksi systeemisen työotteen toteuttamiseksi (Westerlund-Cook 2015). Strategy (strategia) 4. Työntekijöiden yhteisissä keskusteluissa arvioidaan työn tavoitteita ja vaikuttavuutta. Työntekijöiden tehtävä on auttaa perheitä löytämään omat vahvuutensa ja voimavaransa sekä luottamaan niihin
Toimistotyöntekijä hoitaa ison osan paperityöstä, jotta aikaa vapautuisi sosiaalityöntekijöille asiakastyöhön. Osaamista eri aloilta viedään yhteen tavoitteena auttaa lapsia ja perheitä heidän arjessaan. Lastensuojelutiimit organisoitiin täysin uusiksi seuraavan kuvion mukaisesti: Lastensuojelutiimiin kuuluvat konsultoiva sosiaalityöntekijä (consultant social worker), sosiaalityöntekijä (social worker), lapsityöntekijä (child practitioner), sihteeri tai toimistotyöntekijä (unit co-ordinator) ja (perhe)terapeutti (clinician). Tiimissä keskustellaan perheiden tilanteista joka viikko. Tiimi jakaa riskejä ja vastuuta; kollektiiviseen viisauteen pyritään aina huostaanottopäätöksissä. Lopullinen juridinen vastuu työstä on konsultoivalla sosiaalityöntekijällä vaikkakin perheen asioita hoitaa koko tiimi. Terapeutti on osa-aikainen ja työskentelee kahdessa lastensuojelutiimissä. Systeeminen yksikkö social worker child practitioner clinician unit co-ordinator consultant social worker PeTe_012016_20160217_final.indd 17 17.2.2016 9.01. Perheiden tilanne on aina keskiössä, eikä tilaa ole ”ei kuulu minulle -asenteelle”. Terapeutti voi tarvittaessa tavata perheitä ja toimii työntekijöiden reflektiokumppanina. Systeemisen työn tyyli sisältää tietoisuutta sosiaalityön antamasta vaikutusKuvio 1. Vastaus on yksiselitteinen. Näihin tavoitteisiin varmasti jokainen lastensuojeluyksikkö tähtää. Kokeilun tiimirakenne tekee mallista erityisen. 17 16 Systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä Isossa-Britanniassa ja erityistä. Resursseja koordinoidaan hoitosuunnitelmaa laadittaessa. Mallissa tehdään moniammatillista yhteistyötä käytännön tilanteissa. Asiakasperheet ovat koko tiimin asiakkaita ja aina joku henkilökunnasta on tavattavissa ja tuntee perheen tilanteen. Yhteys erityispalveluihin on luotu sujuvaksi ja siihen turvaudutaan tarpeen mukaan (Forrester ym. SySteemInen ajattelu henkIlökunnan keSkuudeSSa Käytännön prosessien ja rutiinien tulisi olla yksinkertaisia ja joustavia. 2013)
Lastensuojelutyössä käsitellään valtavaa määrää erilaisia asioita, seksuaalisesta hyväksikäytöstä asumispalveluihin, murrosikäisten ongelmista huoleen syntymättömistä sikiöistä. Kokeilun loppuarvioinnissa verrattiin kolmea eri lastensuojeluyksikköä ja tutkijat (Forrester ym. 2013). Työtä tehdään matalan kynnyksen periaatteella. Tärkeä työntekijän taito on uskaltaa katua, muuttaa mieltään ja olla väärässä, koska ei ole yhtä oikeaa totuutta. Arviointitutkimuksen menetelmällinen ihanne on satunnaistettu kontrolloitu koeasetelma. Se antaa laajemman kuvan siitä, miten kulttuuri, organisatoriset systeemit ja työolosuhteet organisaatiossa vaikuttavat käytäntöön ja miten ne välittyvät perheiden ja lasten elämään (Munro 2011, 740). Se sisältää monta makrotason tekijää; systeemejä, arvoja ja rakenteita jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja jotka tuottavat lastensuojelutyön käytännössä (emt. 2013, 182–183). Pysyviä muutoksia saadaan aikaan koko systeemiä huomioidessa (Westerlund-Cook 2015). On löydettävä useampi näkökulma ja mahdollisuus perheiden tilanteiden selvittämisessä (Koglek & Wright 2013, 67). 19 18 vallasta ja vallankäytöstä, joka vaatii läpinäkyvyyttä läpi koko organisaation. On tärkeä ymmärtää kriisissä elävän perheen arkea. Työotteen on oltava proaktiivinen, energinen, kiinnostunut ja suuntautunut muutokseen. Lähtökohtana on, että vastaukset ja vastuu ovat systeemissä elävillä ihmisillä. Kiinnostuksen kohde on systeemi, jossa lapsi elää. Irreverence-käsite (Cecchin & Ray & Lane 1993) auttaa tutkimaan omia teorioita ja ennakkokäsityksiä, jotka voivat liikaa ohjata ja vaikuttaa sekä työskentelyyn että päätöksentekoon. Kokeilun alussa Steve Goodman ja Isabelle Trowler aloittivat kysymällä suhteellisen yksinkertaisia kysymyksiä: ”Millä tavalla haluamme meidän sosiaalityöntekijöittemme auttavan ihmisiä?” Mitä tapahtuisi ellei perhe saisi palvelua. Työntekijät, heidän uransa ja organisaatio ovat tuttuja asiakkaille, henkilökunnalle ja yhteistyökumppaneille (Koglek & Wright 2013). SYSTEEMITEOREETTINEN JA REALISTINEN ARVIOINTI Lastensuojelukokeilun systeemiteoreettisessa ja realistisessa arviointitutkimuksessa pyrittiin katsomaan lastensuojelutyötä laajakulmalinssin läpi. Perheterapia 1/16 Katarina Fagerström PeTe_012016_20160217_final.indd 18 17.2.2016 8.56. Tehdään hypoteeseja perheiden tilanteesta, mutta aina pitää olla vähintään neljä vaihtoehtoista hypoteesia. Systeemisessä ajattelussa ei etsitä syntipukkeja. Vanhat milanolaisen perheterapian periaatteet hypoteeseista, uteliaisuudesta ja sirkulaarisuudesta (Cecchin 1987) on nostettu esiin postmodernissa ja sosiaalikonstruktionistisessa hengessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikilla organisaation tasoilla tunnetaan asiakkaiden tilanteet. On huomioitava lapsen kehitystarpeet, vanhempien voimavarat ja lapsen kasvuympäristö, koska nämä kaikki ovat suhteessa toisiinsa. 2013) toteavat, miten vaikeaa lastensuojelutyötä on arvioida. Utelias ja kiinnostunut asenne vahvistaa työskentelysuhdetta perheen kanssa. Lähtökohtaisesti arvioitiin monta tekijää, jotka vaikuttavat työtulokseen ja palveluiden laatuun. Tämän tyyppinen arviointi antaa monipuolisen kuvan sosiaalityön käytännöistä omassa kontekstissaan. Tämän lisäksi työn kohde on yhtä monimuotoinen. Sirkulaarisuuden periaate auttaa kartoittamaan perheja lähiyhteisösysteemejä. Ei hoideta ainoastaan tiettyä oiretta: depressiota, päihdeongelmaa tai lähisuhdeväkivaltaa. Systeeminen yksikkötai Hackneyn-malli lastensuojelutyössä ei ole ”metodi”. Työn vaikuttavuuden lisäksi on arvioinnin kannalta yhtä tärkeää kysyä: ”Mitä tapahtuisi ellei perhe saisi palvelua?” (Forrester ym. Työntekijöiden ajattelutapa perustuu olettamukseen, että lapset eivät ole ongelmalapsia. On vaikeaa ottaa huomioon monimutkaiset erot viranomaisten kesken ja mitata tuloksia. Johtotähtenä on olla huolehtiva, toista kunnioittava ja näiden perusteella tehdä järkeviä päätöksiä (Westerlund-Cook 2015). Koskaan yksittäinen ihminen ei ole vastuussa lapsen laiminlyönnistä tai kaltoin kohtelusta. Tällä tutkimusmenetelmällä voidaan arvioida tietyn metodin vaikuttavuutta, kun sattumanvaraisesti valittu osa kokeeseen osallistujista saa palvelua metodin mukaisesti ja muut eivät. Johtajataso keskittyy organisaatioon ja kontekstiin, ei operatiiviseen asiakastyöhön
Siitä ei ole tieteellistä evidenssiä, vaikkakin muutos tapahtuikin toivottuun suuntaan (Forrester ym. Arviointitutkimuksessa voidaan joka tapauksessa todeta, että työntekijät ovat sitoutuneempia työhönsä, asiakkaiden aggressiivisuus on vähentynyt, vanhemmat ovat tyytyväisiä ja lastensuojelupäätöksiä tehdään sovussa lisäntyvissä määrin. 19 18 ja ”Miten organisaation tulisi tukea työntekijöitään tekemään tätä työtä?” Lähtökohtana mallille on, että paikalliset päättäjät ja lastensuojelun johto tuntevat ja jakavat organisaation yhteiset arvot. Koko rakennus oli rakennettu mahdollistamaan läpinäkyvyyttä ja vuorovaikutuksellisuutta. 2013). Tästä syystä asuntojen hinnat nousivat Hackneyssä ja kaupunginosaan muutti muodikkaita taiteilijoita ja hipstereitä. Tavoitteena oli myös palvelujen kynnyksen madaltaminen. On yksisilmäistä uskoa, että uudistunut työmuoto voisi muuttaa lastensuojelun tilaa niin dramaattisesti. Silti ei ole todisteita siitä, että tämä johtuisi työskentelymallista. Arviointitutkimuksen loppuraportissa todetaan, että arvioijat olivat ehkä alussa skeptisiä systeemisen yksikön -mallia kohtaan ja kokeneina arvioijina eivät uskoneet sen toimivan niin hyvin kuin innokkaat konsultit vakuuttivat. Tämä toimii silloin, kun jokainen linkki on vahva ja toimiva. Pesäpuu ry:n edustajien mukaan mallia on kritisoitu siitä, että liian paljon juridista vastuuta kasaantuu konsultoivalle sosiaalityöntekijälle. Jonotuslippua painaessa ilmestyi kirjaimia isolle ilmoitustaululle: ”Sinua palvellaan seitsemän minuutin kuluttua”. 2013). Vieraillessani Hackneyssa ensimmäistä kertaa jo sosiaalitoimiston rakennukseen sisään astuminen oli häkellyttävä kokemus. Mutta heti kun joku lenkki ei toimi, järjestelmästä tulee hauras ja työn toimimattomuudella on kamalat seuraukset. Tiimin sihteerillä (unit coordinator) on ratkaiseva rooli auttaessaan paperityössä, jotta sosiaalityöntekijät kohdentavat työaikansa perustehtäviin, missä asiakkaiden kohtaaminen on keskiössä. Nämä kaikki tekijät vähentävät yksittäisten työntekijöiden työtaakkaa. Köyhimmät ja usein ongelmaisimmat asukkaat muuttivat muualle. Tiimitasolla jaetaan työt ja käytetään riittävästi aikaa asiakastapausten läpikäymiseen. Voidaan vain spekuloida, mikä merkitys oli samanaikaisesti Hackneyn kaupunginosassa tapahtuneilla muilla muutoksilla. Laadukkaassa palvelutarpeen arvioinnissa pystytään poimimaan lastensuojelupalvelujen tarpeessa olevat perheet niistä perheistä, joissa lyhyt kontakti lastensuojelun kanssa on saanut perheet liikkeelle hoitamaan omat asiansa järjestykseen. Maisemakonttoria reunusti rivi lasiovisia kokoushuoneita, joissa saattoi nähdä tiimejä pitämässä kokousta. Koko henkilökunnalla on systeeminen lähestymistapa ja he kehittävät jatkuvasti taitojaan. Huostaanotot Hackneyssa vähenivät neljälläkymmenellä prosentilla ja työntekijöillä oli mahdollisuus muuttaa työotetta ennaltaehkäisevämpään suuntaan vuosien 2007 ja 2013 välillä. Malli ehkä toimi 1960ja 1970-luvuilla sen syntyessä, mutta nykyyhteiskunnan monimuotoisten ja muuttuvien tarpeiden ja riskitekijöiden seurauksena se ei enää palvele tehtäväänsä (emt. Käytännön työssä tämä näkyy siinä, että työntekijöillä on enemmän aikaa asiakkaiden kanssa. Vuoden 2012 olympialaiset järjestettiin Hackneyn lähistöllä, Stratfordissa. Siirryimme pohjakerroksesta ylöspäin maisemakonttoriin, missä systeemiset yksiköt istuivat saman pöydän ääressä näyttöpäätteiden edessä, puhelinluurit korvilla. Työssä tavoiteltiin asiakkuuksien nopeampaa päättymistä. Sosiaaliset ongelmat ehkä vähenivät osaltaan tästä syystä. Ystävällinen suhtautuminen perheisiin tekee vanhempien yhteydenoton helpommaksi ja ongelmien ei tarvitse syventyä ennen avunpyyntöä. Saimme osallistua jälkihuollon Systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä Isossa-Britanniassa PeTe_012016_20160217_final.indd 19 17.2.2016 8.56. Terapeutti on tiimin käytettävissä perheen tilannetta pohdittaessa. Analyysivaiheessa eräs tutkija totesi: ”Jos aloittaisimme lastensuojelutyön aivan alusta ja vertaisimme systeemisen yksikön -mallia tavanomaiseen lastensuojelutyöhön, valitsisimme ilman muuta systeemisen yksikön lähestymistavan.” (Forrester ym. Työ on laadukkaampaa ja palvelutarpeen arvioinnit ovat parempia. Infrastruktuuri parani ja väestöpohja muuttui. Toimisto muistutti lähinnä lentokenttää, jossa asiakkaita palveltiin jonotusnumeron mukaisesti. Kaikki toiminta on kontekstisidonnaista ja monet tekijät vaikuttavat muutokseen. Erinomaisista arvioitituloksista huolimatta mallia kohtaan on myös esitetty kritiikkiä. Työn vaikuttavuudesta arvioijat sanovat seuraavaa: Työntekijöiden asettamana tavoitteena oli saada työ organisoitua niin, ettei ainoastaan sammuteta tulipaloja vaan voidaan panostaa myös vähemmän akuutteihin tapauksiin. Myöhemmin skeptisyys väheni. 2013, 186.) Tavanomainen hierarkkinen malli toimii lineaarisesti kuin ketju, johtavan sosiaalityöntekijän määräyksestä rivisosiaalityöntekijään. Näin perheitä on helpompi auttaa
Sen sijaan isommat vastuualueet ovat siirtyneet välitason johtajille. Laming, L. http://www.asys.ac.at/ step/zpapers/STEP%20manual%20mc2.pdf Koglek, R. 21 20 systeemisen yksikön tiimikokoukseen. & Killian, M. Olisi kiinnostavaa ja mielenkiintoista, jos Hackneyssä kehitetyn systeemisen yksikön mallin hengessä syntyisi kokeiluja myös Suomessa. Kehittämistyötä ja uusia kokeiluja tehdään lastensuojelutyössä. Esitelmässä he korostivat kontekstin merkitystä mallin implementoimisessa (Koglek & Wright 2015). Artikkelissa kerrotaan kahden satakuntalaisen kunnan – Nakkilan ja Rauman – lastensuojelun kehittämistyöstä. (2009). 30 päivää 1.2015, Talentia. Kesäkuussa 2015 sosiaalialan ruotsinkielinen osaamiskeskus, Det Finlandssvenska kompetenscentret inom det sociala området, FSKC, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Lastensuojelun Keskusliitto (LSKL) järjestivät yhdessä seminaarin Hackneyn mallista. An Evalution of Systemic Units as an Approach to Delivering Children’s services. & Hubbard, A. Samassa lehdessä Marketta Raivio (2015) kirjoittaa kehitteillä olevista vastaavista malleista Suomessa. Systeeminen ajattelu edellyttää, että malli sopeutetaan paikallisiin oloihin kontekstia huomioiden, mutta kokonaisajattelusta tinkimättä. Human Rights, Children and the Meaning of Family in the 21st Century. Systems Approach to Evaluating Organisational Change in Children’s Social Care. & Ray, W.A. Hackneystä mallia Suomeen. Hypothesizing, circularity, and neutrality revisited: An invitation to curiosity. Family Process 26, 405-413. Pp-esitys Mathilda Wredeseminaarissa Helsingissä 1.6.2015. STEP Systemic Social Work Throughout Europe. University of Bedfordshire, Tilda Goldberg Centre for social work and social care. Koglek, R. Milowitz, W. On tärkeä muistaa, ettei malli ole metodi, eikä mallista voi ottaa vain yksittäisiä osia. (toim.) (2013). London: Karnac books. Lastensuojelun vallankumous. (2015). Westerlund-Cook, S. & Judy, M. Are we wailing the Family. Kokemus oli kiinnostava ja myös hämmentävä. Samalla se muistutti siitä, miten uuden työotteen sisäistäminen on hämmentävä ja myös innostava kokemus. The Victoria Climbie Inquiry: Report of an Inquiry by Lord Laming, London: The Stationary Office. Kun lisäsäästöjä on tehtävä, ei koskaan säästetä ruohonjuurityöstä. Seminaarissa koulutuspäällikkö Robert Koglek ja kehittämispäällikkö Sarah Wright kertoivat, mitä Hackneyn lastensuojeluun nyt kuuluu projektiajan päätyttyä. l LÄHTEET: Butler-Sloss, E. British Journal of Social Work 41, 726-743. Itä-Lontoossa Hackneyn alueella tehdään uudenlaista lastensuojelun sosiaalityötä, joka auttaa asiakkaita ja innostaa työntekijöitä. Perheterapia 1/16 Katarina Fagerström PeTe_012016_20160217_final.indd 20 17.2.2016 8.56. & Westerlund-Cook, S. The protection of children in England: A progress report, London: The Stationary Office. Department for Education (DfE) (2003). (2013). Särkiö, H., Lahtinen, P., Raivio, M., Maahi, K., Pitkänen, T., Silén, S., Vähänikkilä, S. 30 päivää 1.2015, Talentia. Cecchin, G. Pesäpuu ry:n edustajat tekivät vuonna 2014 tutustumiskäynnin Hackneyyn ja kirjoittivat Talentian erikoisnumeroon (1/2015), että Morning Lane Associates tällä hetkellä levittää mallia Englannissa, Australiassa ja Kanadassa (Särkiö ym. Forrester, D., Westlake, D., McCann, M., Thurman, A., Shefer, G., Glynn, G. Children and Young people’s services in Hackney. Kokouksessa jaettiin tietoa nuorista ja heidän perheistään juuri kuten työotetta kuvataan. (2013). (1987). www.led.gov.uk/ Cecchin, G. Irreverence – a strategy for therapists´survival. www.fskc.fi. Laming, L. 2015). Final report of a comparative study of practice and the factors shaping it in three local authorities. Every Child Matters, London: The Stationary Office. Suomessa on perheterapeuttista osaamista ja systeemisen ajattelun taitajia. http://www.asys.ac.at/step/zpapers/STEP%20 manual%20mc2.pdf Munro, E. (1993). Ppesitys FSKC forum 11.2.2015. (2003). (2003). & Wright, S. & Lane, G. & Wright, S. (2011). Reclaiming Social Work. Raivio, M. Ehkä hämmennys johtui siitä, että ultramoderni ympäristö ja työntekijöiden mukava työote eivät heti sopineet yhteen omassa mielessäni. Hälsningar från Hackney. (2015). (2015). The STEP-manual: Insights. Hackney Systemic Approaches to Social Work Practice. (2015)