JÄTTILÄISEN HARTEILLA INDIANA JONES & ORDER OF GIANTS APOKALYSTIÄ KERRAKSEEN CRONOS: THE NEW DAWN SISÄLLISSODASTA TUNTEELLA HELL IS US LAGI ON KAIKILLE SAMA BORDERLANDS 4 SWITCH 2: KOVIMMAT HITIT KIRBY AND THE FORGOTTEN LAND DONKEY KONG BANANZA SUPER MARIO PARTY JAMBOREE FAST FUSION RALLI JOKA MUUTTI MAAILMAA WIPEOUT 30 VUOTTA B o rd e rla n d s 4 . In d ia n a J o n e s . W ip e o u t 3 vu o tta 9/2 02 5 Lokakuu 2025 . 13,90 € ARKEOLOGISET 184836_.indd 1 184836_.indd 1 24.9.2025 14.33.11 24.9.2025 14.33.11
KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. Avustajat: Antti Eronen, Jussi Forelius, Ville Harteela, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Toni Hilden, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Iikka Kivi, Heli Koponen, Jukka Koskela, Juho Kuorikoski, Juha Kuosmanen, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Jussi Mattila, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Pekko Pistokoski, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 6 20 28 Ajassa 5 Pääkirjoitus: Suosikkidemoni Tuukka Grönholm 8 Indiana Jones ja loputon seikkailunälkä Ville Wikström 10 WipeOut 30 vuotta Juha Kuosmanen 15 Nnirvi: Sota ja raha Nnirvi 62 Panzercorps 2 DLC -katsaus Juha-Pekka Viljanen 64 Ruudun takaa Wallu 65 Kirjakorneri: Hurt Me Plenty Risto Karinkanta 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 6 Indiana Jones & Order of Giants Ville Wikström 14 Fast Fusion Petri Heikkinen 16 Hell is Us Toni Hilden 19 Hollow Knight: Silksong Jussi Mattila 20 Borderlands 4 Tuukka Grönholm 23 Urban Myth Dissolution Centre Antero Kyyhky 24 Lost Soul Aside Toni Hilden 26 AI Limit Antti Eronen 28 Cronos: The New Dawn Nnirvi 31 RuneQuest: Warlords Nnirvi 32 Demon Bluff Tuukka Grönholm 34 Warhammer 40K: Dawn of War De. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. /asiakaspalvelu 354 numero 34. jas grupa M?kusala, Riika, Latvia Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. /pelit Kaupallinen johtaja Ilmari Piela Myyntipäällikkö Petri Nummi PAINOPAIKKA Poligr?. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. www.fokusmediatilaus.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. nitive Edition Nnirvi 36 Kirby And The Forgotten Land + Star-Crossed World Lassi Hietala 2 184837_.indd 2 184837_.indd 2 24.9.2025 16.00.54 24.9.2025 16.00.54
16 38 36 38 Donkey Kong Bananza Lassi Hietala 41 Super Mario Party Jamboree – Nintendo Switch 2 Edition + Jamboree TV Petri Heikkinen 42 Glover Juha Kuosmanen 43 Ruffy And The Riverside Juha Kuosmanen 44 To a T Johannes Valkola 46 Architect Life: A House Design Simulator Risto Karinkanta 47 Sword of the Sea Markus Rojola 48 Tony Hawk’s Pro Skater 3 + 4 Iikka Kivi 50 NBA 2K26 Markus Lukkarinen 51 Stygian: Outer Gods Nnirvi 52 I Am Jesus Christ Nnirvi 54 Deltarune: Chapters 1-4 Jussi Mattila 57 Rimworld: Odyssey Riku Vihervirta 60 DCS World: F-14 Tomcat A & B Antti Ilomäki Teemat Switch 2 Turbotimanttisuperspesiaali 14 Fast Fusion Petri Heikkinen 36 Kirby And The Forgotten Land + Star-Crossed World Lassi Hietala 38 Donkey Kong Bananza Lassi Hietala 41 Super Mario Party Jamboree – Nintendo Switch 2 Edition + Jamboree TV Petri Heikkinen Arkeologisia pelilöytöjä 8 Indiana Jones ja loputon seikkailunälkä Ville Wikström 10 WipeOut 30 vuotta Juha Kuosmanen 34 Warhammer 40K: Dawn of War De. nitive Edition Nnirvi 48 Tony Hawk’s Pro Skater 3 + 4 Iikka Kivi Hyppele uusille tasoille 42 Glover Juha Kuosmanen 43 Ruffy And The Riverside Juha Kuosmanen Vanhoja ja uusia jumalia 51 Stygian: Outer Gods Nnirvi 52 I Am Jesus Christ Nnirvi 26 3 184837_.indd 3 184837_.indd 3 24.9.2025 16.01.10 24.9.2025 16.01.10
Valve ilmoitti viime vuonna, että jatkossa demot pääsevät Steamissa suoraan pelin omalle kauppasivulle. SUOSIKKIDEMONI PELIT 30 VUOTTA SITTEN Pelit-lehdessä oli aikoinaan Coca-Colan sponsoroima TOP 10 -lista, jossa äänestettiin vuosien 1993–1995 parhaat pelit. Olen samassa kelkassa itsekin. Demoversioiden myötä pienemmät striimaajanimet pääsevät käsiksi peleihin, jotka ovat vasta tulossa. PÄÄKIRJOITUS K auan sitten väitettiin, että pelimaailma unohtaa viiden vuoden välein historiansa ja keksii kaiken aina uudelleen. UFO: Enemy Unknown 8. Jutussa on aina ollut pieni osatotuus. Pelitalot hyödyntävät demoja markkinoinnissa ja lisäksi testaavat teoksensa vetovoimaa. Sekään idea ei ole uusi, sillä Football Manager on käyttänyt kikkaa jo vuosikymmen sitten. Kokeiltavana oli demoversioita useammasta pelistä ja messujen jälkeen valtaosa niistä ilmestyi myös digikauppoihin vapaaseen jakeluun. Viisi vuotta oli juuri konsolisukupolven kesto 90-luvulla. Muistan jopa kaikkien aikojen suosikkidemoni. Viimeinen mielikuva teoksesta on, että vein opuksen lahjoituksena Töölön kirjastoon ennen muuttoa, jotta kaverini eivät joutuisi raahaaman tiiliskiveä uuteen osoitteeseen. Nykyään valtaosa lehdistötilaisuuksissa hoidetaan Discordissa, minkä jälkeen pääsen pelaamaan digikauppaan piilotettua demoa tai betaa. Civilization 2. Wolfenstein 3D 9. Lista on varsin vakuuttava, vain yhtä nimistä ei enää nähty tällä vuosituhannella. sta voi käydä hakemassa demon Steamista vaikka heti. Doom 7. Innostuin lyhyestä demosta niin paljon, että kävin samalta istumalta ostamassa Akateemisesta Tom Clancyn Rainbow Six -kirjan, jonka parissa odotin pelijulkaisua. Demot eivät jää edes ennakoihin. Ennen kuin taaksepäin yhteensopivuudesta tuli standardi konsolimaailmassa, pelit tehtiin aina uudelleen konekannan vaihtuessa. Parhaimmillaan säästän rahan arvoista aikaa, kun roolipelissä aloitan arvostelun demolla tai betalla, jonka tallennus toimii suoraan julkaisuversiossa. Ennen pelaajien mielenkiintoa mitattiin Steamin wishlistillä, joten demoversio on tavallaan tykkäysnappia reilumpi tapa. Esimerkiksi tämän numeron Demon Bluf. Rainbow Sixiä pelasin vuosia laneissa, mutta kirja oli umpitylsä tiiliskivi ja sisälsi muistaakseni noin neljä toimintakohtausta. Pelimaailma on taas keksinyt yhden idean uudelleen. Samalla pelimaailma uusii taas yhden kierroksen. VGA Planets 3. Purkeissa pelattu VGA Planets -avaruusstrategia jäi tekniikkansa myötä menneisyyteen ja moninpelien muinaishistoriaan, mutta muut legendat elävät yhä. Aika tarkasti parin viikon jälkeen sama versio vapautuu yleisölle, jolloin juttujen embargot raukeavat. 90-luvulla pelilehtiä myytiin demolevyillä, joiden merkitys lukijoille oli jopa suurempi kuin lehtijuttujen. Elokuun Gamescomissa tajusin, että yksi menneisyyden trendi on noussut taas ajankohtaiseksi. Varsinkin indiedevaajat pyrkivät lisäämään niillä näkyvyyttä ja sitä kautta myyntiä. Master of Orion 6. Demon kanssa mielipide perustuu sentään itse pelikoodiin eikä markkinoinnin luomiin mielikuviin. Nykyajassa striimaajat kilpailevat siitä, kuka ehtii pelin kanssa linjoille ennen muita. Modernien demojen idea on silti yhä sama kuin Rainbow Sixillä. Vaikutus on alkanut näkyä tänä vuonna. Kausipäivityksestä sai ladata demon, jonka tallennusta pystyi käyttämään suoraan myyntiversiossa. Varsinkin indiepeleistä näkee yhä enemmän demoja, sillä se on halpa tapa erottua muista. Sim City 2000 Uutuus lisää tietenkin yleisön mielenkiintoa, joten kaikki hyötyvät. F1 Grand Prix 10. X-Wing 4. En ollut aikaisemmin innostunut FPS-genrestä, mutta jostain syystä tartuin vuonna 1998 Rainbow Six -demoon. 5 184839_.indd 5 184839_.indd 5 24.9.2025 19.37.53 24.9.2025 19.37.53. Taktinen ryhmävetoinen realistinen räiskintä oli ihan jotain muuta kuin, mihin olin Doomissa versoneessa genressä ennen törmännyt. Dune 2 5. 1. Tiedän jo muutaman tapauksen, jossa koko peliprojekti tapettiin, koska demoversio ei saanut rahoittajien mielestä riittävästi yleisöä
Jättiläiset ovat muutenkin tarinan keskiössä, mutta laajennus osuu pääpelin ensimmäisen näytöksen paikkeille, jossa Indy ei vielä tiedä heistä paljoakaan. Se suurin ristiretkeläinen. Kärsimättömille on vinkkitoiminto, joka vääntää ratkaisun rautalangasta, mutta en suosittele käyttämään sitä kuin äärimmäisen turhautumisen häämöttäessä. Seikkailu MachineGames / Bethesda Softworks Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series S/X, tulossa Switch 2 Minimi: Windows 10 64-bit, Intel i7-10700K tai AMD Ryzen 5 3600, 16 Gt RAM, Nvidia RTX 2060 8 Gt tai AMD Radeon RX 6600 8 Gt, 120 Gt SSD-kiintolevy Suositus: Windows 10 64-bit, Intel i7-12700K tai AMD Ryzen 7 7700, 32 Gt RAM, Nvidia RTX 3080Ti 12 Gt tai AMD Radeon RX 7700XT 12 Gt, 120 Gt SSD-kiintolevy Testattu: AMD Ryzen 7 9800X3D, Nvidia RTX 5090 32 Gt, 64 Gt Moninpeli: Ei Muuta: Vaatii emopelin toimiakseen Ikäraja: 16 alkaa Vatikaanista, törmäyksestä Ricci-nimiseen pappiin, joka on fasistien vainon kohteena tutkimuksineen. Juonesta en sen enempää paljasta. Nyt tätä mysteeriä ratkoo arkeologiystävämme Indiana Jones Rooman syvyyksissä. 92 pisteen arvostelun loppukaneetissa toivoin ”lisää tätä” ja nyt MachineGames toteuttaa haaveeni. Toivottavasti uimaretken jälkeen torniolaista bändiä mukaillen Indy kerää vaatteensa pihalle ja polttaa. Indy lupaa auttaa kuullessaan etsinnän kohteena olevan jättiläismäisen ristiretkeläisen hauta. Ihme ja kumma, laadukas DLC! Käärmeet eivät jätä Indyä rauhaan koskaan. Toki kättä pidempään pitää välillä tarttua, mutta useat kohdat voi selvittää myös hiiviskelemällä. Tärkeintä ovat useammatkin aivonystyröitä stimuloivat pulmat, joissa sai hetken aikaa tosissaan pohtia. Säälittää, kun välillä on pakko pulahtaa tuohon vähemmän puhtaaseen veteen sukeltelemaan. Puzzlet ovat nimittäin pelin parhaimmistoa, upeasti rakennettuja laajoja kokonaisuuksia. Ville Wikström Mikä on jättiläisten järjestys, pituusvai ikä-. Selvittäessään Jättien killan arvoitusta Indiana pääsee koluamaan fasistien suojelemia palatseja ja useampia muinaisia maanalaisia kammioita, joissa vilahtelee oudompiakin vihollisia. Vuoden kuluessa Suuri ympyrä on pyörähtänyt myös Playstation 5:lle ja Switch 2 -versiokin on luvattu, joten pian kaikilla on mahdollisuus kokea alkuperäisen haudanryöstäjän uusimmat toilailut. Tiber-joelle ja sitä kautta muinaisten roomalaisten viemäriin Cloaca Maximaan johtava tuoksahtava retki ei vastaa ihan Siamin raikkaita ja vehreitä viidakoita, vaikka veneellä pääseekin köröttelemään. 6 185648_.indd 6 185648_.indd 6 24.9.2025 19.39.36 24.9.2025 19.39.36. The Order of the Giants on laadukas ja mukavasti seikkailun lomaan solahtava lisäosa laatupeliin. CMX kiertueella Päätös sijoittaa lisäri Vatikaaniin ja Roomaan on osuva, sillä tapahtumapaikkana se oli upea. Viemäreissä vietetään kyllä turhan iso osa seikkailua. MachineGames tuntee pelinsä vahvuudet hienosti, sillä DLC:ssä on peruspeliä vähemmän taistelua ja enemmän ongelmanratkontaa. T apahtui Pelit-lehdissä 1/25 ja 2/25 suosikkiarkeologimme tohtori Jones ruoski itsensä pelimaailmankartalle erinomaisen The Great Circlen voimin
Arkeologia, seikkailijoiden ala Kestoa parin kympin hintaisella Jättiläisten järjestyksellä on viitisen tuntia, jos koluaa kaikki nurkat, kuten kunnon arkeologin pitääkin. Jätit voi kokea missä vaiheessa tarinaa haluaa, minusta Roomaan tutustuminen sopi aivan hyvin pelin läpäisyn jälkeisenä makupalana. …paitsi kun leijonanosa siitä tapahtuu viemäreissä. En kyllä suoraan sanottuna osaa sanoa olivatko hiukset mitenkään selvästi paremman näköisiä. Toivottavasti kukaan ei kutsu herra Jonesia Lappiin kaivauksille, ei jäisi yhteisestä kulttuuriperimästämme paljoa jäljelle museoitavaksi. Toivottavasti olet CMX-fani. Sehän on itse Il Duce! Fasisti on hukannut hattunsa altaaseen. Jos pidit Suuresta ympyrästä, kannattaa laittaa Jätit järjestykseen. Paistaa se aurinko cloaca maximaankin. Arkeologiaa opiskeleva vaimoni oli viime kesänä Kemijärvellä kaivamassa kivikautisia hautoja, mutta kertoi suurimman vaaran olleen verta imevien hyttysten laumat. Hieman pidempikin olisi voinut olla. Myös piilotettuja salaisuuksiakin on kiitettävästi, ja tarinan läpäisyn jälkeen sivuun jääneet voi vielä käydä kiertämässä, sillä mitään ei voi pysyvästi missata. RTX 5000 -korttien omistajat pääsevät ihastelemaan uusia RTX Hair -karvaominaisuuksia. Indy ja ikääntymisen mysteeri… Pallonpyörityspulmassa suurin vastus olivat kontrollit. 84 Laadukas tarinalaajennus, joka ei uudista kaavaa vaan osaa hyödyntää vahvuuksiaan hienosti. Pyörimisen kanssa ei ollut ongelmia (eikä minun raudallani saisikaan olla), ja ruutugeneraatio toimii välillä 2-4X hienosti. 7 185648_.indd 7 185648_.indd 7 24.9.2025 19.40.06 24.9.2025 19.40.06. Lisää Roomaa ei koskaan ole huono asia… Huonoa . Taas mennään tietysti aavistuksen epäuskottavissa sfääreissä, mikä hahmoon sopiikin. Myöskään ruoskan kanssa heilumista ei ole unohdettu, sillä muutamissa kohdissa saa myös tasoloikkia ahkerasti. Missä kaikki ansat, missä yliluonnolliset tapahtumat. Me muut voimme välttää sääsket ja mäkäräiset tutkimalla digitaalisia hautoja, eikä niiden tärveleminenkään ole rikos. Kulttilaiset joutavat kohta unten maille. Tiber on nähnyt parempiakin päiviä. Hyvää + Pelin parhaat pulmat, eikä liikaa taistelua
Katakombien tunnelmaa Amigalla. Haluan nostaa esille kaksi itselleni tärkeää klassikkoa, eli seikkailupeliparivaljakon The Last Crusade ja The Fate of Atlantis. Ville Wikström Suuret ympyrät on pyöritty ja jätit järjestetty, mutta ruoska janoaa lisää. lmin kolmas Scumm-pelimoottoria käyttävä seikkailupeli. MINUN EGA KERTANI The Last Crusade (Amiga/PC, 1989) Valitulla alustalla on suuri merkitys omalle ristiretkikokemukselleni. Eipä saanut, kun ei sitä enää Kuuslankulle tehty, ja Amigaa en vielä omistanut. 8 185866_.indd 8 185866_.indd 8 24.9.2025 19.41.49 24.9.2025 19.41.49. Muu on PC CD -julkaisusta, jossa tuli mukana vihjekirjakin. Vanhat Lucasin seikkailut saa nykyään helposti Steamista ja GOGista, mutta harmillisesti niissä on vain VGA-versiot. Minua johdettiin harhaan! Saatuani vihdoin Amigan oli vuosi jo 1992, ja uudempi The Fate of Atlantis löytyi paikallisen pelikaupan hyllystä. Lucas. Kehotan siis lukemaan tuon mainion koosteen elokuviin perustuvista Indy-peleistä, vaikka Pelit.. Muistan pikkupoikana soitelleeni pelikauppoihin ja kyselleeni, joko tätä saisi tilattua Commodore 64:lle. Olin lukenut Petri Teittisen Crusaden arvostelun Pelit-kirjasta kevät 1990 (91 p.), jossa mainittiin alustaksi myös C64. Näistä jälkimmäinen kertoo oma alkuperäisen tarinansa eikä sitä siksi käsitelty Rojolan elokuvapelijutussa. Muu on PC CD -julkaisusta, jossa tuli mukana vihjekirjakin. Kaikissa näissä gra. Vuonna 1989 ilmestyivät The Last Crusade -versiot Amigalle, Atari ST:lle ja IBM PC -yhteensopiville. Viimeinen ristiretki oli Lucas. n digilehtiarkistosta (tai tuosta museoon kuuluvasta muinaismuistosta, paperilehdestä). Indiana Jones and the Fate of Atlantis, Amiga-painoksesta minulla on tallella vain disketit ja värimanuaali. ikan sapluuna oli 16-värinen EGA, vaikka Amiga ja Atari olisivat pystyneet parempaankin. Ne parhaat Indyt, pahvisena. Äkkiseltään voisi kuvitella, että harppaus 256 väriin automaattisesi vain parantaa peliä. Mitäs seuraavaksi. Väripaletti portattiin myös PC:lle VGA-versiona. Samaa tyyliä käytettiin myös Loomin ja ensimmäisen Monkey Islandin taiteessa. Voiko 16-värinen EGA todella päihittää 256-värisen VGA:n. Indy 3 sai FM Towns -päivityksen myötä käyttöönsä 256 värin paletin ja orkestroidun taustamusiikin. Alkuperäisten omistajat voivat asentaa pelin itse Amigallaan ja siirtää tiedostot sitten PC:lle. Jostain syystä en koskaan palannut Viimeisen ristiretken pariin. Seuraa nolo tunnustus. VGA:lla kuva on liian pirteä ja Deluxe Paintin väritystoimintoa on ylikäytetty. Olen pelannut molempia Amigalla ja vertailun vuoksi PC:llä, yllätyksekseni eroja on enemmän kuin äkkiseltään luulisi. Indyn kohdalla tilanne ei ole toivoton, mutta Loomissa puhuttu versio leikkaa ison osan dialogista pois kokonaan ja taide on niin pahasti tuhottu, että itse pelin ohjaaja Brian Moriarty piti VGA-versiota ”kauhistuksena.” Onneksi ilmainen ScummVM-ohjelma tunnistaa myös EGA-versiot ja Amiga-painokset, jos ne ensin löytää jostain. Vaikka olen ollut Lucasartsin seikkailupelien suuri fani Maniac Mansionista lähtien, en ole koskaan pelannut The Last Crusadea. Vaikka tekniikka oli kehittynyt Zak McKrackenista, on pelattavuus vielä aika kankea. Oikealla hiirenkorvalla ei tee Indiana Jones and the Last Crusade, 5,25” levykkeiden PC-versio, upeasti tavaraa. Väärin! EGA-version sielukas kuvasto on monessa ruudussa hukattu täysin aikakaudelle tyypillisiin Deluxe Paint -väriliukuihin. Etenkin katakombit ovat mustan ja sinisen taidokasta tanssia, jossa näyttämättä jättäminen on yhtä tärkeää kuin näyttäminen. Koodien luku punaisen muovin läpi on tosin aika rasittavaa. Kaikki paikat eivät näytä yhtä pahoilta, ja on myönnettävä, että EGA-taide runsaine sekoitussävytyskuvioineen (dithering) näyttää parhaalta kuvaputkiruudulta ja oldtechin automaattisella antialiasoinnilla. Indiana Jones and the Fate of Atlantis, Amiga-painoksesta minulla on tallella vain disketit ja värimanuaali. Katakombien synkkyys on pilattu kirkkailla väreillä ja halvan näköisillä kiviseinillä. Tehdään kuin Indy: tongitaan historiaa! K un pelit on pelattu, kauas ei tarvitse kurottaa, sillä Pelit-lehdessä 9/23 seikkailija-arkeologi Rojola teki työn puolestamme. Tämä ei taiteilijoita haitannut: Mike Ebert, Steve Purcell ja Martin Cameron loihtivat upeita impressionistisia maisemia rajatulla väripaletilla. Paitsi nyt, kun päätin päihittää sen Amigalla, kaikkien näiden vuosien jälkeen. lmillä osattiin vanhojen klassikoiden ”parantelu” jo ysärillä
Erilaiset ratkaisumallit lisäävät uudelleenpeluuarvoa, joka monesti on seikkailupeleissä kortilla. ikkaa. Pointteri paljastaa esineet helposti, eikä pikselinmetsästystä ole liikaa. VGA-versiossa kuva on miltei keskeneräisen näköinen. Esimerkiksi Venetsian kirjastosta löytyvä lentomekaanikon opas auttaa käynnistämään kaksitason paljon myöhemmin, ilman sitä pääsee puolestaan näkemään zeppelin-osuuden, jonka muuten missaisi. The Fate of Atlantis on edelleen seikkailupelien aatelia ja vanhentunut yhtä arvokkaasti kuin Harrison Ford. Fate of Atlantis -paketista kuoriutui kunnioitettavat 11 levykettä ja komea ohjekirja. Tappelusta en koskaan innostunut, sillä se on yhtä kankeaa kuin edeltäjässä, mutta kaksi muuta reittiä ovat molemmat kokemisen arvoisia. Lämpimät suosittelut molemmille, mutta jos pelaat vain toisen, olkoon se Atlantis. Pelit-lehdessäkin joku törppö ennusti CD ROM -formaatin eliminoivan piratismin, koska tiedostojen koko olisi modeemeille liikaa. Se oli PC:n CD-version yksinoikeus. Muutama muukin pulma arvotaan pelin alussa. Peli on sopiva sekoitus kinkkisiä mutta reiluja pulmia, huumoria ja ajatonta pikseligra. Kuoleminen vaatii yritystä tai tappelussa häviämistä, ja suurimman osan nujakoinnista voi välttää supliikkitaidoilla. Näin pelaaminen on yllättävän sujuvaa. Lopputekstejä katsellessa . The Fate of Atlantista pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista klassisista point and click -seikkailupeleistä, enkä ole eri mieltä. Ääninäyttely on onnistunutta, vaikka Doug Lee ei olekaan yhtä vakuuttava Indy kuin Troy Baker. mitään eikä kursoria ruudulla liikuttamalla näe hotspotteja, pikselinmetsästys vaatii What Is -komentoa. Führerin allekirjoittama passi näet helpottaa matkustamista Kolmannessa Valtakunnassa. Atlantiksessa on upeita lähikuvia, eikä taide Amigalla ole ollenkaan huonoa. Piti tietenkin kokeilla asentaa peli Amigalle 11 levykkeeltä. Atlantiksen Amiga-käännös on PC-versiota kiistatta kehnompi, sillä taide on tehty 256-värinen VGA edellä. Teknisesti Atlantis hipoo Lucasartsin SCUMM-moottorin täydellisyyttä. Vain kuvaputkelta Amiga-Indy näyttää hieman paremmalta, mutta siinäkin voi vaikuttaa nostalgia. Toisin kävi. Toki oikean Graalin voi löytää arvaamallakin, vaan turhauttaahan toistuva kuoleminen, etenkin kun temppelissä ei voi tallentaa. 9 185866_.indd 9 185866_.indd 9 24.9.2025 19.42.23 24.9.2025 19.42.23. Lisälevyasema sentään säästi korpunvaihtorannetta. Jopa niin hyvin, että kaikkien mielestä tästä olisi tullut reippaasti parempi neljäs elokuva kuin Kristallikallosta (mikä ei tosin paljoa vaadi). Esimerkiksi roomalainen numero vaihtuu Venetsian kirjastossa, eikä se todellakaan ole aina X kuten leffassa. Asennuksen jälkeen tiedostot voi myös siirtää PC:lle, jossa ScummVM pyörittää Amiga-versiota. No nyt koneessani on kiintolevy, ja pyöriihän tämä reilusti paremmin 1230-turbotetulla Amiga 1200:lla. Se vie edelleen mukanaan tuntikausiksi, ja siinä on jopa genrelle harvinaista uudelleenpeluuarvoa. ltteri. Indy kolmonen on Lucasin mittapuulla armoton peli. Pakkauksen mukana tullut hienosti tehty opus (joka löytyy PDF:nä digiversioista) on muutenkin tärkeä, sillä oikean Graalin maljan löytäminen vaatii muutaman hyvin piilotetun vinkin löytämistä matkan varrelta ja vihjeiden tulkintaa päiväkirjan avulla. Pelit-lehdessä 4/92 Ossi Mäntylahden 92 pisteellä kehuma tapaus pitikin hankkia heti, ja Atlantiksen kohtalo oli minun, omilla viikkorahoillani ja Amigalle. Seikkailun todella alkaessa saakin valita kolmesta etenemistyylistä: Yksin, Sophian kanssa parivaljakkona tai nyrkit heiluen. 5/5 Brunwaldin linna Amigalla, kaunista. Itseään ei voi pelata jumiin tälläkään kertaa, eikä manuaalia juuri tarvitse kopiosuojauksen jälkeen. Opettelin vihdoin hyödyntämään näppäimistöä hiirivetoisessa seikkailupelissä, ja komentojen oikotiet löytyvät näppiksen vasemmasta laidasta. Vitsinä on, että peli satunnaistaa oikeat vastaukset joka pelikerralle, joten läpipeluuoppaisiinkaan ei ole luottamista. nen ja elämänlaatuparannuksena oikea hiirenkorva tekee usein oleellisia komentoja. Ilmalaivailu on toki rasittava sokkelo, mutta silti. Tarina on onnistunut ja sopii Indylle erinomaisesti. Toisaalta sääli, että pelipakettien lisäsisällön (feelieiden) aika alkoi olla ohi, mutta CD-aikakauden kolkutellessa ovella oletettiin piratismin muuttuvan liian vaikeaksi. ilis oli hyvä: vihdoin tuli tämäkin klassikko koettua! 4/5 TARINOITA UPPOVASTA ANTIIKISTA The Fate of Atlantis (Amiga/PC, 1992) Ysärillä ei ollut hienompaa tunnetta kuin uuden Lucasarts-seikkailupelin aloittaminen. KarvalakkiAmiga 600:lla pyöriminen oli tahmeaa, mutta ei sitä silloin osannut parempaa kaivata. Suosittelen digikaupoissa myynnissä olevaa PC-laitosta, sillä tällä se on joka suhteessa parempi. Verbejä on karsittu, keskustelua monivalintoineen on paljon, inventaario on graa. Amigalla paletissa on vain 32 väriä, musiikkia on vähemmän eikä puhetta tietenkään lainkaan. Jo alun tutoriaalinomaisessa Sophia Hapgoodin esitykseen soluttautumisessa voi pulman ratkaista usealla tavalla: puhumalla ovimiehen solmuun, leipomalla tätä kasettiin tai etsimällä kujalta vaihtoehtoinen reitti. Lopun temppeliosuus on varsinainen kujanjuoksu, josta selviäminen vaatii vanhemman tohtori Jonesin päiväkirjan tavaamista. Paikka määrää toiminnon eli Q on Push, W on Open, E on Walk to ja niin edelleen. Elokuvan ikimuistoinen kohtaaminen Hitlerin kanssa muuttuu, jos hänelle ojentaakin tyhjän kulkuluvan päiväkirjan sijaan. Ilman tätä oikean turvallisen etenemiskohdan löytäminen temppelin ensimmäisessä haasteessa on täysin mahdotonta, ainakin EGA/Amiga-versiossa. Viimeisessä ristiretkessä on ilahduttavan paljon paitsi vaihtoehtoisia tapoja ratkaista asioita, myös keinoja sivuuttaa hankalia kohtia kokonaan oikeilla esineillä. Indiana Jones and the Fate of Atlantis, Amiga-painoksesta minulla on tallella vain disketit ja värimanuaali. Kuolla voi, mutta itseään ei voi silti pelata täydelliseen umpikujaan. PC:llä kuva on pehmeämpi, mutta ero ei ole suuren suuri. Muu on PC CD -julkaisusta, jossa tuli mukana vihjekirjakin
Psygnosiksen pöllölogon kybersiivet kannattelivat sittemmin muun muassa Lemmingseistä tuttua DMA Designia, josta oli tuleva Grand Theft Autojen Rockstar North. ections ponnisti pöllön ikeessä eteenpäin jo ennen Sonyn konsolia. Arviolta 40 prosenttia alkukauden Sony-peleistä oli Psygnosiksen julkaisemia ja neljäsosa jollain tavalla sidoksissa heihin. Kehittäjien piti selvittää idän ihmelaitteen salat ilman englanninkielistä dokumentointia ja PlayStationin eurojulkaisuun mennessä. Liverpoolin nuoret idealistit eivät lannistuneet, vaikka Imagine Softwaren kuusi ”megapeliä” jäivät haaveiksi. Work Buy Consume Die totisesti! The Designers Republicin kädenjälki oli ysärillä vaikuttava ja asiakkaat suuria Adidaksesta Coca-Colaan ja Shef. sesti mullistavassa Star Warsin Kuolemantähden ränniajelun ysäriversiossa. Plus yksi asioista, joiden voimalla pelejä alettiin markkinoida lasten sijasta nuorille aikuisille villillä 1990-luvulla, jolla radiotähden yliannostus oli vielä ihan pätevä markkinointistrategia. Toki kyse oli ysäriestetiikasta, mutta parempaa ei ole olemassa. Myös Destruction Derbyistä ja Drivereista tunnettu Re. WipEout (1995) syntyi kiireessä pienellä porukalla. Hyvästi Nintendon ja Segan söpöt maskottihahmot, tervetuloa PlayStationin synkän cool tulevaisuus! Ei pöllömpi yritys WipEoutin identiteetistä ei voi puhua ilman Psygnosista, brittiläistä julkaisijajättiä, jonka pelit olivat aina vähintäänkin visuaalisesti mielenkiintoisia ja kunnianhimoisia, joskin usein pelattavuuden kustannuksella. Shadow of the Beasteja ja Awesomea auttoi Roger Deanin komea kansitaide. eldissä WipEout WipEout Zeroa ei koskaan tullut, mutta Akira-elokuvan henki eli Studio Liverpoolin visioissa. Sonyn markkinointi toimi, sillä aikakaudella oltiin lapsellisen innostuneita siitä, että ”nyt voi aikuinenkin pelata!” PlayStation otettiin innolla vastaan, sillä estetiikassa oli pelaamisen tulevaisuus. Teknologia oli kehittymässä kohti kolmiulotteista gra. Silicon Graphics -gra. Juha Kuosmanen WIPEOUT 30 VUOTTA ”Älä katso alaspäin. Tyyliltään TDR:n taide on jotakuinkin aasialaisella logotulvalla ja 1990-luvun informaatioyliannostuksella turvotettua postmodernia venäläistä konstruktivismia, joka maksimaalisen minimalistisessa järjestelmänvastaisuudessaan hipoi vääristyneillä yrityssloganeillaan ironiaa. Peli ei koskaan ilmestynyt, mutta nimi elää Black Mirror -sarjan interaktiivisessa erikoisjaksossa. G-Police -avaruusräiskintäkaksikon ja Colony Wars -avaruusräiskintätrilogian majesteettisessa mustuudessa leijailevat kylmänviileät polygonit mallinsivat jo tulevaisuutta, mutta kolmiyhteyden täydensi WipEout, se toinen PlayStationin julkaisuajopeli Ridge Racerin ohella. Se oli minustakin niin hyvä yritys, että on aika kumartaa WipEoutille, futuristisen antigravitaatiokisailun kuninkaalle. ikkaa nopeasti. eldissä vuonna 1986 South Yorkshiren vastineeksi Lontoon Sohon jämähtäneelle designskenelle. WipEoutin prototyyppi nähtiin vuoden 1995 Hackers-elokuvassa, jossa Lontoon Trocadero-viihdekeskuksessa tykiteltiin piste-ennätyksiä graa. WipEoutit ovat merkittävimpiä PlayStationin ajopelejä, erottamaton osa Britannian peliteollisuuden imagoa ja peleihin lisensoidun musiikin alkusysäys. Sen kikat eli ison budjetin markkinointi ja pramea paketointi erottuivat edukseen jo 1980-luvun alkupuolella, kun Psygnosiksen edeltäjä Imagine Software käytti samaa taktiikkaa, mutta meni konkurssiin liian suuren velkariskin takia ZX Spectrum -myynnin hiipuessa. Vaikka sisältöä oli julkaisupelien tapaan niukasti, törmäysmallinnus oli kankea ja Silverstream-rata oli pahamaineisen vaikea, Britannian ainoa konsolidebyytti erotti joukosta kaksi syytä: tyyli ja musiikki. Pelin nimi lainattiin The Fat Boysin hiphop-hitistä ja painovoimaa uhmaavat kulkuneuvot Amigan Matrix Maraudersista, jonka intro oli Bowersin käsialaa. Katso taivasta, lennä ja kohtaa unelmasi.” – Antigravitaation uudelleensyntyjuhlien tiedoteotsikko, tammikuu 2185 S witch 2:n julkaisussa nähtiin Mario Kart Worldin lisäksi toinenkin yksinoikeuskaahailu: tässä numerossa arvioitu Fast Fusion. sen suunnittelun studio, jonka Ian Anderson perusti Shef. Psygnosis teki myös omia pelejä, jotka tulivat tunnetuiksi FMV-videosekvensseistään, kuten Krazy Ivanin tahattoman koomisista live action -välinäytöksistä ja G-Policen 8-minuuttisesta introsta, jonka vuoksi peli tuli kahdella levyllä. 10 184840_.indd 10 184840_.indd 10 24.9.2025 19.54.53 24.9.2025 19.54.53. Se täytti 29. Amigalla maineensa luonut Psygnosis siirtyi 20 miljoonan punnan diilissä Sonyn kehitysstudioksi ensimmäisen Pleikkarin eurojulkaisussa. Heidän ainoa rikoksensa oli uteliaisuus Idea WipEoutista syntyi Shrewsbury Arms -pubissa Jim Bowersin ja Nick Burcomben tuopinhuuruisessa aivoriihessä, kun raveskenessä piehtaroinut Burcombe tuumaili Super Mario Kartin kierrosaikojen paranevan elektronisen tanssimusiikin transsissa. ikkatyöasemien teknisestä huumasta moni muukin . Tiimi osti konkurssipesästä oikeudet Bandersnatchiin. syyskuuta 30 vuotta. rma oli sekaisin. Muutamat Imagine Softwaren johdosta perustivat WIPEOUT 2025: TAKANA ON LUJA PUTKI RALLIVUOSIEN Psygnosiksen, joka tunnettiin alkuaikoinaan välillä Psyclapsena. Tehty The Designers Republicissa™, pohjoisessa Ei-mistään™ WipEoutin identiteetin visualisoi The Designers Republic, graa. Älä sitoudu maahan. Katso ylös
11 184840_.indd 11 184840_.indd 11 24.9.2025 19.55.32 24.9.2025 19.55.32. Kun fanit ja tekijät eivät pitäneet WipEout Fusionin painottumisesta sotimiseen ja sen liian sekavista radoista, pelisarja alkoi etsiä uutta suuntaa. Orbital protestoi hiljaisemmin, sillä Are We Here. Eurooppalaiset voikapinat ja muita WipEout-kertomuksia Tarinan pelille loi Psygnosiksen Damon Fairclough. Legendaarinen design. n levyiltä. Musiikilla on oikeus WipEoutiin Musiikki on erottumaton osa WipEoutin identiteettiä, sillä jonkin tahdissa ne Burcomben haaveilemat kierrosennätykset oli saavutettava. Koska Sonylla tai musaskenessä kenelläkään ei ollut käsitystä, miltä lisensoidun musiikin pitäisi kuulostaa, eikä peleissä vielä ollut lisensoidun musiikin mallia, artisteille maksettiin vielä kunnolla. Hän päätyi tekemään valtaosan ensimmäisen WipEoutin soundtrackista sekä Amigan puhesyntetisaattorilla väsätyt aseilmoitukset. Tapahtui salamurhia, aggressiivisen Goteki 45 -tallin päämaja mattopommitettiin. Sonyn Psygnosikselle lähettämän cd-pinkan Bowers ja Burcombe hylkäsivät, koska George Michael oli kaukana katu-uskottavasta. The Prodigyn superhitti Firestarter oli saatava mukaan, Fluken V6:n masta itseään toistavia biittejä, mokoman WipEout 2097 WipEout 2048 Legendaarista WipEout 2097 -soundtrackia mainostettiin myös räväkästi. Voin olla fani, mutta kun Twisted Metalistakin saatiin muokattua Net. Ian Anderson osti sen oikeudet ja jatkaa The Designers Republicin toimintaa pienemmässä mittakaavassa vielä tänäkin päivänä. Niinpä Temtesh Bay -radan kaivoksessa tapahtui FEISARin superaseen aiheuttama katastro. Erityismaininta Xios Internationalille, jota pyöritettiin Suomessa tiedekeskus Heurekassa! Pilotit saivat myös ruutuaikaa, kun Auricomin supertähti Arial Tetsuo esiintyi Fluken Atom Bomb -musiikkivideolla. Sonyn tytäryhtiöllä oli onneksi hallussaan Orbital, jonka kanssa klikkasi, ja Hartnollin veljeksistä Paul päätyi tekemään myöhemmin yhteistyötä WipEout Puren introssa. perustettuun Warp Recordsiin. rman sisäisestä dokumentaatiosta, mutta WipEout Central -fanisivuston aikajanalta saa kattavan käsityksen tapahtumista, jotka peilasivat sarjan kehitystä. , joka surmasi useita pilotteja kaivoksen sorruttua. Kun Britannian parlamentti löi eetteriin Criminal Justice and Public Order Act 1994 -säädöksen kitkeäkseen laittomia ravebileitä ja ilmaisfestareita soittamasta itseään toistavia biittejä, mokoman jumputuksen kuuntelijoiden antisosiaalisesta käytöksestä puhumattakaan, oli aika nousta barrikadeille. (Criminal Justice Bill?) -biisi oli äänetön. En ole vieläkään nähnyt yhtä pelkistetyn tyylikästä pelivalikkoa missään, vaikka nykyään onkin helppo irvailla sen kulmasta leikattuja laatikoita ja joka suuntaan osoittavia nuolia. Hetken aikaa olikin suunnitteilla WipEout Chronicles, joka olisi toiminut The Animatrixin antologiatapaan WipEoutin maailman taustoittajana. Sotkun seurauksena useat tallit vetäytyivät leikistä ja F9000-liiga peruutettiin. Tarinan sirpaleita voi lukea ohjekirjoista, kauan sitten kuolleilta nettisivustoilta tai . Pelisarjan tyylitellyn vanhan logon iso E ei puolestaan tarkoita ekstaasia, kuten usein luullaan. Laittomuuksien ja korruption seurauksena syntyi maailmanlaajuista kapinointia plus vuosikymmenien talouslama, kunnes WipEout Puren myötä palattiin takaisin puhtaaseen ruotuun Makanan tekosaarella. Tiivistettynä Pierre Belmondon, antigravitaatioteknologian isän, ensilento Nevadan autiomaassa 14.4.2035 johti maailman suosituimpaan kisailuun, jossa pelattiin kulissien takana likaista peliä. Elektropumput irvailivat, kun Autechren Anti EP:llä ohjeistettiin Flutter-biisiä soittavaa DJ:tä pitämään juristi ja musiikkitieteilijä hollilla virkavallan varalta, jotta biisin 65 erillistä rumpukuviota eivät varmasti toistaisi itseään. TDR lainasi jopa ensimmäisten WipEoutien valikkofontin Pop Will Eat Itsel. Vaikka WipEouteissa ei ole tarinatilaa, visiota tulevaisuuden formuloista on taustoitettu aivan levottomasti. Eikä niillä ollut toimitusjohtajaa sanomassa ei, joten he loivat F3600 Anti-Gravity Racing Leaguelle oman visuaalisen kielensä. Antigravitaation puhtauskoalition jälkipyykissä kävi ilmi, että F9000-federaatio oli sotkeutunut leväperäisen datalähetysyhtiö Overtelin ja muiden toimijoiden lisäksi rikollissyndikaatteihin. Tämä oli brittiläinen konemusiikin kuuluisa indiejulkaisija, jonka artisteista esimerkiksi Aphex Twin, Autechre ja LFO saivat komeita levyjä. Siinä käytetty fontti nimittäin koostuu numero 8:sta, jota on leikelty tunnistamattomaksi, ja pystyhalkaistu kahdeksikko nyt vain sattuu näyttämään isolta E-kirjaimelta. ix-sarja, WipEoutin kiehtova taustalore kelpaisi ihan sellaisenaan kerrottavaksi. TDR oli vastuussa WipEouteissa lähes kaikesta, aina talleista mainostauluihin ja käyttöliittymään. Sonyn peliin vaatimaa musiikkia ei yksinkertaisesti soitettu radiossa. Talleja syntyi, fuusioitui ja kuoli kisailun kehittyessä. Jopa Psygnosiksen hovisäveltäjä Tim ”CoLD SToRAGE” Wright vaati taivuttelua ja yökerhokäyntejä ymmärtääkseen acid housen päälle. WipEoutin vastine säädökselle oli täyttä anarkiaa: tulevaisuus kuulosti nykyaikaiselta tanssimusiikilta. Heille FEISAR-talli sekä AG Systems, Auricom ja Qirex olivat . ktiivisyydestään huolimatta oikeita asiakkaita. Kadota itsesi ambient-äänien viidakkoon WipEout 2097:n kohdalla musiikkineuvottelut alkoivat nopeasti ja Sonyn puolelta ehdotettiin The Future Sound of Londonin We Have Explosivea. The Designers Republic palkattiin WipEoutin visuaalisen ilmeen maestroksi kolmeen ensimmäiseen osaan, ja Wip3outiin mennessä minimalistinen estetiikka oli saavuttanut kulminaatiopisteensä Nicky Placen käsissä. rma päätyi vapaaehtoiseen selvitystilaan vuonna 2009 ja sulki ovensa
On kieltämättä absurdia, kun tekoäly osaa kerrankin käyttää aseita toisiaan vastaan ja alle puolet aluksista pääsee ehjinä maaliin kymmenennen quake disruptorin iskettyä. Taiteilijat ja suunnittelijat tappelivat ratojen kehityksestä jatkuvasti. WipEout 64 (1998) sijoittui vuoden 2064 sijasta Nintendo 64:lle, sillä WipEoutit eivät vielä olleet Sonyn yksinoikeuksia. WipEout 2097:n (1996) ei pitänyt olla jatko-osa, vaan kaikkea enemmän sisältävä laajennus. FEISAR is fair. Ensimmäinen osahan nähtiin myös Sega Saturnilla, mistä Sony ei pitänyt. Akira-elokuva puolestaan innoitti WipEout 2097:n alusten fuusioliekkejä. Vauhdin yhdistäminen haasteeseen erottaa pelisarjan kilpailijoista, joita ei ole monia, sillä futuristinen ajopeli on suppea genre, jolla ei ole mitään tekemistä renkaita käyttävien ajopelien kanssa (paitsi Rollcaget). Mega Cityyn sijoittuva kolmonen on epäilemättä sarjan taiteellisin osa, helposti lähestyttävä ja PSOnen komeimpia pelejä, joka hyödynsi konsolin korkean resoluution tilaa. Now this is podracing! WipEoutien esteettis-auraalisen annin hehkutus olisi sanahelinää ilman pelattavuutta. assosioin pelin lisäksi Jyrki-musiikkiohjelman tunnariksi ja The Chemical Brothersin Loops of Furya kemikaaliveljekset luukuttivat julkaisubileissä. Sen julkaisussa tuli kiire Gran Turismo 2:n hengittäessä niskaan. Ajat muuttuivat myös Psygnosiksella vuosituhannen vaihteessa. Käydessäni näitä keksimiäni kategorioita läpi käyn myös muut sarjan osat läpi. Jos henkisiä perillisiä tai klooneja (Fast-sarja, Pacer, Redout, BallisticNG) ei lasketa, lähimmäksi WipEoutia pääsee ainakin vauhdissa Nintendon F-Zero-sarja, jonka vaikutteet ovat ilmeisiä. Pelituntumaltaan WipEoutit voi jakaa kolmeen: kelluvat, kiskot ja leijuvat. Kehitystiimi luuli yhtä kappaletta useammaksi, kun hän demosi ensimmäistä WipEoutiin säveltämäänsä biisiraakiletta. Haastatteluissa Wright on kommentoinut, että haluttu tyyli vaati totuttelua. Arvostan Fusionissa rohkeaa asennetta, omituisia ratkaisuja sekä Zone-pelitilan syntyä, jossa surmanajetaan alati kiihtyvällä prototyyppialuksella, mutta suren taiteellista visiota, sillä The Designers Republicin korvasi Good Technology, joka otti palkkansa ja häipyi jättäen perinnökseen G-Techin, WipEoutien vihatuimman tallin. He perustivat lyhytikäisen Curly Monstersin, joka teki WipEoutin jalanjäljissä näppärän N-Gen Racing -taivaskaahailun ja ensimmäiselle Xboxille ”silkasta inhosta” Quantum Redshiftin, jonka nimeä ja kansitaidetta he vihasivat. Yhdysvalloissa peli tunnetaan nimellä WipEout XL. Marion, Sonicin ja ystävien kaahailujen viehätys piilee tosin enemmän hassuissa hahmoissa, radoissa ja moninpeli. iliksessä kuin monisyisessä pelattavuudessa, vaikka Crash Team Racingin driftiturbomekaniikka onkin ylittämätön. nitiivinen soundtrack kuvailemaan sen ajan elektronista tanssimusiikkia, se on nimenomaan WipEout 2097. Nettitarinan mukaan yhdysvaltalaisten pelättiin luulevan 2097:ää järjestysnumeroksi, mutta logiikka ei kanna, koska Super Bowlit nimetään roomalaisilla numeroilla ja XL olisi 40. WipEoutissa, WipEout 2097:ssa, WipEout 64:ssä, Wip3outissa ja WipEout 3 Special Editionissa antigravitaatioalukset kelluvat sulavasti rataa pitkin vältellen joutumasta kameran keskelle ja muljahtavat hyppyreistä lähes vapauteen inhasta painovoimasta. Kokeiltuani sitä pitkästä aikaa ei se itsessään hassumpi ole, mutta ei se tunnu puhtaalta WipEoutilta pelattavuutensa vuoksi. Valtaosa bändeistä oli suosionsa alussa, ja jos 1990-luvulta pitäisi valita yksi de. Nykyajasta kertoo paljon, ettei CoLD SToRAGEn ikonisia biisejä huolittu mukaan uusimpaan WipEout Omega Collectioniin edes ilmaiseksi. Ei tehty The Designers Republicissa™ WipEout Fusion (2002) on tosifanien keskuudessa sarjan musta lammas, PlayStation 2 -julkaisupeli ja uuden ajan airut. Wip3outin yhtenäiseen kliinisen viileään tyyliin tarvittiin yhtenäistä soundia, josta vastasi DJ Sasha. Häneltä tuli Xpander-trancehitin lisäksi pelin tallibiisit, kun taas muu soundtrack oli vanhojen tuttujen käsialaa. Ensin Tronin valopyöräily, sitten Star Wars Episode I:n podikisailu. WIPEOUT 30 VUOTTA 12 184840_.indd 12 184840_.indd 12 24.9.2025 19.56.23 24.9.2025 19.56.23. WipEout Omega Collection WipEout Pulse. Kyberpöllö suki höyhenistään henkilöstöä, kun Psygnosiksen julkaisupuolta harvennettiin, Psygnosis Brittien televisiosta ja radiosta tuttu Sara Cox WipEoutin kohumainoksessa. Ysiseiska sulavoitti ratojen reunojen törmäysmallinnusta ja lisäsi varikon, koska alukset eivät enää olleet tuhoutumattomia. Lennokkuus on tiessään, kun alukset kulkevat maahan liimattuina kiskoilla vailla inertiaa ja keskellä sotatannerta. Viimeinen henkilökohtaisen muistijäljen jättänyt sarjan soundtrack on Fusionissa, ja vaikka myöhempien WipEoutien musakattaus toimiikin mainiona konemusiikin läpileikkauksena, kulta-aika on menneisyydessä. 80ja 90-luvulle tyypillisesti WipEoutin kuvakielen määrittelivät pelien sijaan elokuvat. Satunnaistettujen aseiden vuoksi WipEoutit muistuttavat kart-pelejä. Kehnon kasettiformaatin vuoksi 64:n lisenssimusiikki piti saksia puuroksi ja pelin radat olivat peilikuvia. Nopea julkaisutahti ja Psygnosiksen sisäiset ja ulkoiset kuviot ajoivat lopulta WipEout-tiimistä ydinhenkilöitä tiehensä, kuten perustaja Nick Burcomben, taiteellisen johtaja Lee Caruksen ja tuottaja Andy Satterthwaiten. Wrightin elektronisen musiikin esikuvat olivat lähempänä Jean-Michel Jarrea kuin ysäritrancea. Wip3out (1999) ja sen vanhoista osista ratoja sisältävä Special Edition (2000) jäivät Psygnosis Leedsin WipEout-fanien kontolle
Jopa Burnoutit ja Need for Speedit alkavat olla muinaishistoriaa! Studio Liverpool ei jäänyt seuraamaan muita ajopelisarjoja, vaan katsoi menneisyyteen, kohti PlayStation Vitaa, Sonyn tuoreinta käsikonsolia, joka . Kuka muistaa Puren, Blurit, Split/Secondin ja MotorStormit. Formuloidessaan he ottivat haltuunsa PlayStation Portablen saatuaan työkalut ajoissa ja visioivat WipEoutin puhtaalta pöydältä. Tämän artikkelin faktat puolestaan perustuvat etupäässä erinomaisen WipEout: Futurism -taidekirjan historiikkiin. Olen yksi sadasta, jolla on sen Piranha-tallin kannet. WipEoutin entiset tekijät Curly Monstersilta varastivat 2000-luvun alun kornia kansitaidetta. Seuraavan WipEoutin odottelu voi olla toiveajattelua, mutta toki seuraava PlayStation tarvitsee legendaarisen julkaisupelin. The Designers Republicin muotokieli vihjailee käymään näöntarkastuksessa. WipEout Zero oli tulossa PlayStation 4:lle ja olisi ollut Anti-Gravity Racing Leaguen edeltäjä ja kilpailija: Akira-estetiikalla kyllästetty fuusio WipEoutia, Ridge Raceria ja Bluria sateen pieksemässä Tokiossa. Yliaistillinen autuus pääsi mukaan Zone-ratojen abstrakteissa maisemissa, joita konseptitaiteilija Rita Linsley kuvaili ”kosmiseksi fraktaalitietoisuuden osaseksi virran kultaisessa tilassa.” Contender eliminated Pure ja Pulse jäivät käsikonsolin vangeiksi (tosin Pulse tuli hirveillä lataustauoilla PS2:lle), mutta niiden parhaat palat yhdistänyt WipEout HD (2008) julkaistiin PlayStation 3:lle. Fury-DLC lähes tuplasi kattavan sisällön, jotta pilkkahinnalla saisi taatusti rahoilleen vastinetta. Paluu juurille oli niin hieno idea, että Sony sulki Studio Liverpoolin SCE Worldwide Studiosin osana elokuussa 2012 päättäen samalla Psygnosiksen pitkän ja arvostetun 28-vuotisen historian brittiläisessä pelituotannossa. Ääripäissä olivat rauhanomaiseen ajeluun antautuva Zen ja aggressioon alistuva Fury. Tästä eteenpäin ajotuntuma oli kiskojen sijasta leijuva – juuri tältä antigravitaation pitikin tuntua. 13 184840_.indd 13 184840_.indd 13 24.9.2025 19.58.25 24.9.2025 19.58.25. Estetiikka puolestaan tulisi olemaan The Designers Republicin perintöä tarkkaan tutkineen pelitiimin käsialaa. WipEout Merge (2021) oli iOS:lle ja Androidille julkaistu managerointiräpellys, josta kukaan ei piitannut ja jota ei voi enää pelata. WipEout Omega Collection (2018) remasteroi WipEout HD:n Furyineen, ja Sonyn SIE Worldwide Studiosin silloisen johtajan Shuhei Yoshidan toiveesta kokoelmaan ympättiin myös 2048. Studio Liverpoolin kuolema surettaa enemmän. Wipeout merd On vielä yksi WipEout, mutta siitä ei puhuta, paitsi tässä kappaleessa. HD-WipE oli pelisarjan ehtoopäivien huipentuma aikana, jona arcademaiset kaahaukset jäivät tähdenlennoiksi. Wip3outissa muoto ja funktio fragmentoituivat lopullisesti. Psygnosiksen pöllö vahtii, ettei sivua käännetä liian aikaisin. Myös WipEout X oli ollut suunnitteilla pitkään ja toiminut aiemmin Fusionin työnimenä. WipEout 2048 (2012) oli kronologisesti ensimmäinen WipEout, jossa ajettiin Nova State Cityn katutasolta kohti taivasta pyörien ja fuusiomoottorien välitilassa antigravitaatioliigan aamunkoitteessa. Erityisen hämmentävää oli kokea Altima, josta tulisi Altima VII, ensimmäisen WipEoutin ensimmäinen rata. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä Fluke on tehnyt hiljattain paluun 15 vuoden tauon jälkeen. Seuraava WipEout oli jo ollut kehityksessä ja ideat hurjia. Se olisi ollut Burnout Paradisen tapaan avoimen maailman paratiisisaari (oletettavasti Puresta tuttu Makanan tekosaari), jossa mukana oli jopa Extreme-G-pelisarjan tapaisia kyberpyöriä. Jos retroilu kiinnostaa, Phoboslabin nettisivuilla voi tutkia kahden ensimmäisen WipEoutin malleja, kuten ratoja, ja pelata ensimmäistä WipEoutia. Virtuaalilaseja sai myös pyyhkiä vauhtiyrjöstä pelisarjan hypättyä loppumetreillä virtuaalitodellisuuteen. WipEout tallit. The Designers Republicin maskotti Angryman päätyi Curly-maaliviivahahmon mukana WipEouteihin. Leeds suljettiin ja uudelleen nimetty Studio Liverpool sai tehtäväkseen tehtailla Formula 1 -pelien vuosipäivityksiä. Se on yhtä mielipuolista kuin ajatus vuodesta 2097, jolloin jengi juo yhä Red Bullia. Vaikka Studio Liverpool kuoli, WipEout eli ainakin hetken. Emigre-designlehti omisti vuonna 1994 The Designers Republicille kokonaisen lehden. Ensimmäisen WipEoutin julkaisusta on nyt niin pitkä aika, että vuosi 2025 on lähempänä vuotta 2052, jolloin F3600-antigravitaatioliiga sai alkunsa. Pelitapa olisi vaikuttanut esimerkiksi alusten massaan, äänitehosteisiin ja ratojen ulkonäköön. Koska Sonyn leivissä ollut John McLaughlin oli aina pitänyt WipEoutista, hän otti yhteyttä pieniin EPOSja Clever Beans -studioihin. Omegakokoelma on nyt se kattavin tapa kokea WipEoutin tenho, vaikka hieman marisenkin ratojen ja pelisuunnittelun olevan kierrätystä monen osan takaa. oppasi PSP:täkin pahemmin. WipEout Pure (2005) oli PSP-julkaisupeli ja WipEout Pulse (2007) oli sen tietyiltä osin hiottu jatko-osa, jonka WipEout Trinity -prototyypissä nähtiin villi idea, jota harva lopulta tajusi: PRAE eli Performance Related Attribute Enhancement. WipEout 2097 -intron onnenkissa sanoo moi
Time trialeissa ajetaan vain kehitystiimin itsensä asettamia aikoja vastaan, nettivertailua ei ole. Fast Fusionissa on kourallinen erilaisia gra. Räjähdysanimaatiota seuraa nopea automaattiresetti radalle, mutta sijoitukset tippuvat vauhdin hyytymisen myötä yleensä reippaasti. Tästä eteenpäin evoluutio ei enää jatku. Radoille taktisiin paikkoihin jätetyt turbokolikot antavat käteisen ohella vapaavalintaisessa paikassa käytettävää turboenergiaa. kaahailu, joka tukee netissä vain Gamesharekaksinpeliä. 4K-tarkkuus HDR:llä rullaa ainakin yksinpelissä ”täydet” 60 fps, Full HD/1080p näyttää toiminnan tiimellyksessä ihan asialliselta. Se tuntuu turhalta ominaisuudelta, sillä en oikeastaan tarvinnut sivuliikettä missään. Kilpuri tuhoutuu, jos se törmää esteeseen, joutuu radan ulkopuolelle tai toinen kilpailija rysähtää sen päälle. Nimen mainostamalla fusion-toiminnolla yhdistetään kaksi perustason alusta uudeksi kilpuriksi, jolla on molempien vanhempien hyvät ominaisuudet. Kisasarjoissa tuhoutuminen tai pari täytyy vain hyväksyä, sillä kilpailun uusiminen ei ole optio. Ei kunnon nettimoninpeliä. Aseita ei ole, ellei sellaiseksi laske vapaaturbon aktivointia kilpakumppanin vieressä. Kilpuri taipui jokaiseen mutkaan kaikilla kolmella nopeusluokalla ihan riittävän hyvin normaaleilla käännöksillä. Kilpuri pystyy myös streiffaamaan sivusuunnassa, mitä tarvitaan aika harvoin. Fast Fusion on erittäin pätevä ja vertailun tunnetumpiin kilpakumppaneihin kestävä sci. Huonoa . listuksia, äkkijyrkkiä nousuja, silmukoita ja valtavia hyppyreitä. Osalla radoista on villejä kalFUUSIOENERGIAA Shin’en Multimedia Arvosteltu: Switch 2 Moninpeli: 2–4 Ikäraja: 3 86 Vauhdikas ja vetävä sci. Jos vaihtoa ei tee ajoissa, rajun kiihdytys korvataan jarrutuksella. Tämä avaa ovet muille sci. Ominaisuuksia on neljä: kiihtyvyys, huippunopeus, boosti ja paino. Toisin kuin Wipeoutin ilmajarrutus-sladit, Fast Fusionin streiffaaminen ei tosiaan ole millään muotoa pakollista. Kierot kurvit Viisitoista rataa on jaettu viiteen kolmen radan sarjaan, joissa on sijoituttava kymmenen kilpailijan joukossa vähintään kolmanneksi, jotta nopeampaan kilpaluokkaan siirtyminen onnistuu. Naapurisarjan mestaruus Kilpurit muistuttavat rakettikäyttöisiä kulmikkaita teräsnuolia, jotka olisivat kotonaan vaikkapa Wipeoutin tai Redoutin starttiviivalla. Tämä pitää mukavan pikkupaineen päällä sarjan loppuun saakka. kaahailut ovat paljon velkaa F-Zeroille ja Wipeouteille, mutta on Fastissa omaakin otetta. Oikoväylät ja muut vaihtoehtopätkät näkyvät jopa ratakartassa, mutta niitä on silti ilman ratatuntemusta vaikea huomata, koska kova vauhti vaikeuttaa havainnointia melkoisesti. Kilpailijoita sillä ja turbotuksella pystyy toki härnäämään, mutta ilmankin pärjää. kaahailuille, joista näkyvin Nintendon konsoleilla on Wiin päivistä asti ollut Fast-sarja. Pieni kehitystiimi näkyy lähinnä siinä, ettei Fast Fusionissa ole nettimoninpeliä. kaahailu, jota vain nettipelimuotojen puute varjostaa. Gamesharella kahden pelaajan nettikisa teoriassa onnistuu, mutta vain Gamechat-kaverien kanssa. Paikallinen max neljän pelaajan jaetun ruudun moninpeli on kivaa silloin harvoin, kun sohvalle saa suht saman tasoisia kilpakumppaneita. Vaarana jarruraidat Nykyiset sci. Se saa kaverin spinnaamaan ja hidastamaan vauhtia. Petri Heikkinen FAST FUSION Pienellä kehitystiimillä voi tehdä suuria pelejä, kun on taitoa ja intohimoa. Joillain radoilla vedetään pitkiä pätkiä ilman sivumuureja ja/tai niillä on liikkuvia esteitä. Fastin turbotus vaatii keskimääräistä enemmän valppautta ja ratatuntemusta, sillä baanan vauhtinuoliraidat ovat punaisia tai sinisiä ja aluksen turbomoodi vaihdetaan niihin sopivaksi. Fastit ovat sikäli huikeita, että pari vanhaa demotyyppiä tekee kehitystiimissä kaiken musiikit mukaan lukien. kaahailua vähintään euro per tunti -ajaksi, mitä minulle on suhteellisen tärkeä kriteeri. Rakettikäyttöiset radan pinnan tuntumassa leijuvat kilpa-alukset pystyvät myös hyppäämään missä tahansa paikassa varsin korkealle, mitä hyödynnetään pääasiassa esteiden, kuten laavavirtojen tai ratakatkosten, ylityksissä ja oikoteiden tai lyhyiden vaihtoehtoisten reittien luovimisessa. Shin’enin kehittämä Switch 2:n Fast Fusion on sarjan neljäs inkarnaatio. Jos netti ei ole kynnyskysymys, Fast Fusion tarjoaa viihdyttävää ja vauhdikasta sci. N intendo ei ole kahteen vuosikymmeneen tehnyt uutta F-Zeroa, jos viihdyttävää SNES-iteraatio ysiysiä ei lasketa. Yksittäisten kisojen Super Hero -pelimuodossa ei saa tuhoutua kertaakaan plus kisa pitää voittaa. Nettiominaisuuksien puute kompensoidaan muuhun sisältöön nähden yllättävän edullisella 15 euron hinnalla. Toisinaan eteen tulee koko radan levyisiä, huimaan haipakkaan kiihdyttäviä turbonuolien pikavaihtoketjuja, joissa ajoituksen pitää olla kunnossa. Biisit toimivat palkintoina, sillä kappaleita ostetaan kisoista saaduilla virtuaalikrediiteillä jukeboxiin aina ensimmäisestä Fast Racing Leaguesta lähtien. Baanoihin on selvästi uhrattu ajatusta ja mielikuvitusta, sillä jokainen on erilainen ilmeeltään ja reittisuunnittelultaan. Fast Fusionin vauhdikas konemusiikki on tiimin säveltämää. Hyvää + Kiinnostavat radat. Jaetun ruudun moninpelit rullaavat sulavasti. 14 185401_.indd 14 185401_.indd 14 24.9.2025 19.48.29 24.9.2025 19.48.29. Demoskenetaustainen Shin’en osaa ottaa alustasta kaiken irti. Kisoissa tienattuja krediittejä tuhlataan uusiin aluksiin, kilpasarjoihin ja jukebox-biiseihin. ikkatiloja vaihtelevilla tarkkuuksilla ja efektipaleteilla. Toiset taas sijoittuvat tulivuoreen, yläilmakehään tai ulkoavaruuteen
Nolla pinnaa innovaatiota, mutta sata massia ja menestystä. Mutta kärkiviisikko on vihdoin se odotettu Rockstarin tuoreempien pelien riemujuhlaa, vain pleikkapelaajille superikoninen Modern Warfare on päässyt edustamaan pelisarjaansa. Toisaalta roskan määrä oli silloin dramaattinen, nykyään massapelaaminen ja massojen pelaaminen kohdistuu yhä harvempiin peleihin. Sijoilta 10–6 löytyy kolme Codia lisää, alimpana Call of Duty: Modern Warfare 2 ja nyt ne kaksi viimeistä Blopsia, Cold War ja 3. Vaikka lista kattaa koko PlayStationin jenkkihistorian, pleikoilla ykkösestä kolmeen on vain yksi edustaja listalla, GTA: Vice City. Dramaattista musiikkia. Jos listaa lukee kuin piru Raamattua, onhan se täynnä kiinnostavia juttuja. Käytännössä Microsoft, Sony ja Rockstar ovat kuninkaita, kuokkavieraana on vain yksi Ubisoftin peli, joka sekin häviää, kun siirrytään tuottolistaan. Riisun silmälasini ja katson vakavana suoraan lähikuvakameraan. Se jopa ohitti Miles Moralesin, joka jäi sijaa alemmaksi. Nintendo-todellisuutta lista ei tietenkään heijasta pätkääkään, mutta voisin olettaa, että vastaava lista Xboxja PC-peleistä olisi pitkälle samanlainen, miinus muutaman pleikkayksärin tilalla olisivat jotain muuta, Counter-Strikea, Haloa ja Civiä esimerkiksi. Olen yllättynyt myös siitä, että hitticodeista kaksi kolmasosaa on juuri Blopseja, Ghostit ja Modern Warfaret kakkosesta eteenpäin ovat jääneet Club Twentyn ulkopuolelle. Tuottolistalla on kaksi peliä, joita ei ole kappalelistalla: Guitar Hero III: Legends of Rock sijalla 10 ja Spider-Man 2 sijalla 18. Mistä puheen ollen Electronic Arts loistaa vain poissaolollaan. Asiaa puitiin oikeudessa, jossa lopuksi vuonna 2023 päädyttiin siihen, että Call of Dutyt julkaistaan myös Pleikalle kymmenen vuoden ajan. 20 Call of Duty: Black Ops 4 19 Call of Duty: WW2 18 Call of Duty: Black Ops 2 17 Rainbow Six: Siege 16 Call of Duty: Black Ops Mitäpä tähän sanoisi. Lista kattaa ajanjakson vuoden 1995 tammikuusta heinäkuuhun 2025. Toisaalta GTA V varmasti kuivatti Rockstarin kyyneleet: 215 miljoonaa myytyä peliä, joista viimeiset viisi miljoonaa välillä helmi-huhtikuu 2025. Mikään yllätys ei ole GTA:n yltäminen myyntilistoille, mutta yllätys on se, että asialla on veteraani, vanha kunnon Vice City vuodelta 2002. Rockstarin menestyskään ei ole ylläri mitenkään muuten kuin GTA IV:n puuttumisena joukosta, vaikka se oli selvästi suunnattu juuri jenkeille, koska peli oli puoleenväliin asti puhdasta tutoriaalia. 15 184841_.indd 15 184841_.indd 15 24.9.2025 19.44.38 24.9.2025 19.44.38. Spider-Manin suosio on myös yllärikova, kaikki kolme peliä sijoittuvat hienosti. Miksi näitä pelejä ei ajeta tekoälyanalyysin läpi ja tehdä sen perusteella vaikkapa peliä Grand Call of Theft: Spider-Craft. Hämis on siellä samalla tavalla anomaliasuosittu kuin Aku Ankka Suomessa. Rimaa hipoen mutta yli Tiesin, että jenkit rakastavat aseita, mutta silti heidän selkeä suursuosikkinsa on (ainakin lievä) yllätys. NNIRVI Koska Tiitisen ja Epsteinin listoja pihdataan, me julkaisemme Piscatellan listan täynnä tunnettuja, arvovaltaisia nimiä. God of War (2018), The Last of Us ja Spider-Man: Miles Morales ovat toki myyntinsä ansainneet. Miksi pyörää pitää keksiä uusiksi. Toisaalta vuosipäivitysurheilupeleillä tuskin kärkeen edes pääsee, niiden (p)elinikä on vain vuosi, eikä jalkapallo tarkoita Yhdysvalloissa FIFAa. Mutta tuottolistalla meni vieläkin paremmin: 11/20! Respect! FFFFFFFF! Nyt ymmärrän miksi Sony itki ja porasi, kun Microsoft osti Activision-Blizzardin, Call of Duty on ollut pleikkarimyynnille äärimmäisen tärkeä peli. Velvollisuuden kutsuun pystyy vastaamaan vasta nyt Grand Theft Auto, ja Sonyn ikiomien yksinoikeuspelien kuninkaaksi kruunataan Spider-Man. Nimittäin viimeisiä viittä sijaa hallitsee Call of Duty, jonka edustajat Black Ops 4:n, WW2:n, Black Ops 2:n ja töttöröö, Black Opsin, haastaa vain täysin eri genren Rainbow Six: Siege. 5 Call of Duty: Modern Warfare (2019) 4 Grand Theft Auto: San Andreas 3 Red Dead Redemption 2 2 Minecraft (2013) 1 Grand Theft Auto 5 Se parhaiten NRAa joka viimeksi NRAa. Samana vuonna julkaistiin Playstation 4, ehkäpä PS4:n ja PS5:n myötä pleikkacraftaajat ovat ostaneet pelin taas uudestaan ja uudestaan. Luulin, että ainakin PlayStation 2 olisi pärjännyt paremmin. Lisäksi luulin, että Codit ja Bäfät taistelevat edes samassa sarjassa. M arkkinatutkimusfirma Circanan toimari Mat Piscatella julkaisi PlayStationin 30-vuotissynttäreiden kunniaksi listat kahdestakymmenestä Yhdysvaltojen kaikkien aikojen eniten tuottaneesta ja myyneestä pleikkaripelistä. Multiplattarit jäävät The Elder Scrolls 5: Skyrimin ja, voihan nenä, Call of Duty: Black Ops 6:n harteille. Call of Dutyja on julkaistu 23, ja se valtaa 9 sijaa 20:sta. SOTA JA RAHA Teimme itse ja säästimme Sitten onneksi sodan jumalat, paitsi se oikea, saavat väistyä, ja Sonyn yksinoikeudet pääsevät pullistelemaan. Codit jo vuosia sitten hylänneenä minulle oli jopa yllätys, että Blopseja on tullut massiiviset seitsemän. Vai Asterixia lainatakseni ”Asehulluja nuo amerikkalaiset”. Joka Codi kullan kallis. Sen ylivoimaisuus alkaa jo pohjalta. Kakkostila pleikkalistalla alleviivaa Minecraftin käsittämätöntä suosiota, varsinkin kun se ensimmäisen kerran julkaistiin muistivammaiselle, jo auringonlaskuaan eläneelle PS3:lle vuonna 2013. Vaikka GTA IV:n sankari oli jo nimeä myöten sympaattinen, ehkäpä itäeurooppalainen gangsteri ei ollut tarpeeksi patrioottinen jenkkimakuun. 15 The Elder Scrolls 5: Skyrim 14 God of War (2018) 13 The Last of Us 12 Marvel’s Spider-Man: Miles Morales 11 Call of Duty: Black Ops 6 10: Peli kuin Activisionin unelma Onneksi en ehtinyt valittaa Call of Dutyjen oudosta suosiosta, koska kaikkien ylikellotettujen refleksiräiskintöjen ylijumala saa ilman Blops kutostakin alueita vallattua antaen pelidiversiteetille kyytiä. Siinä missä Nintendolla on omat eväät, codittomaksi jäävä Pleikka olisi joutunut kadulle kylmään. Jos tuottopuoli kiinnostaa, googlatkaa, minua kiinnostaa kappalemääräinen myynti, jossa ovat fyysiset ja digitaaliset versiot, sillä se kertoo kuluttajien valinnoista. 10 Call of Duty: Modern Warfare 2 (2022) 9 Grand Theft Auto: Vice City 8 Call of Duty: Black Ops Cold War 7 Call of Duty: Black Ops 3 6 Marvel’s Spider-Man Suosikkien turbotimanttinumerot Mitkä unohtumattomat pelikokemukset ovat ne viisi eniten ostetuinta. Olen aina kuvitellut, että Getareiden suosiokäyrä on jatkuvasti nousujohteinen. Olen aika varma, että tämä on amerikkalainen ilmiö. Mikään ei ole niille pyhää, kaikki ovat olleet rahalla saatavissa eivätkä valtamediat ole korviaan lotkauttaneet. Tämä lista tarjoaa yhden silmäyksen millaisiin. Kun kutonen kärkkyy jo top tenin kynnyksellä, seiska on vastasyntynyt, joten sillä voi listalle pääsy vielä vuoden kestää. Vaikka kyseessä on yksi maa, Yhdysvallat on markkina-alueena niin merkittävä, että kelpaa kristallipalloksi, jolla näkee normipelaajan sieluun
Remin täppäri pitää kirjaa paikoista, esineistä ja tärkeimmistä hahmoista. Tiedon lajittelu tabletissa kaipaa hiomista, mutta muuten idea toimii täpöllä. Jotkut uskovat otusten olevan ihmiskunnan loputtoman väkivallan ruumiillistumia. Johtolankoja on piilotettu kaikkialle. HELVETTI MAAN PÄÄLLÄ Rogue Factor / Nacon Versio: 1.0 Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series X/S Suositus: Intel Core i7-11700K, AMD Ryzen 5 7600, 16 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 2080 Ti, AMD Radeon RX 6750 XT, Intel Arc B580 Testattu: AMD Ryzen 7 5700X, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 3090 24 Gt Ikäraja: 16 Hell is Us on tekijöidensä täyskäännös. Voi kuule Jiipee, me itse olemme helvetti muille ihmisille. Karu kotiinpaluu Tarinan tapahtumat sijoittuvat vaihtoehtoiselle 90-luvulle. 16 185646_.indd 16 185646_.indd 16 24.9.2025 20.09.02 24.9.2025 20.09.02. Useimmat pulmat tiivistyvät siihen, että asioita pitää laittaa oikeaan järjestykseen. Sisällissodan varjoa syventää yliluonnollinen katastro. Sodan kauhuja ei kaunistella. Nyt hän palaa maahan rauhanturvajoukkoihin soluttautuneena selvittämään, mitä hänen vanhemmilleen tapahtui. K un muu maailma lankesi Silksongin lumoihin ja alkoi jahdata ötököitä Pharloomissa, minä tutkin muinaisia kirjoituksia raa’an sisällissodan ja kasvottomien hirviöiden keskellä. Järjestyksen selville saaminen onkin se tuhannen taalan kysymys. Piileekö totuus piilee Hadean synkässä historiassa, jonka salaisuudet ulottuvat satojen, jopa tuhansien vuosien taakse. Deus Exeä ei ole luvassa, mutta tiimin historian huomaa ainakin siitä, ettei pelaajaa pidetä idioottina. Hell is Us on teknisesti upeaa työtä. Lähes aina pulmia ratkoessani minulle selvisi pala Hadean synkkää historiaa. Pelatessani tunsin aidosti olevani tutkimusmatkalla, en läpijuoksulla. Puzzlet on tasapaiEsineet kannattaa lukea ja katsoa huolella läpi. Arvoituksia hienompaa on tapa, jolla ratkaisut kytkeytyvät maailman taustoittamiseen. Remi näkee joukkohautoja, tapettuja lapsia, raiskattuja naisia ja näkökulmia sodan kaikilta laidoilta. Peli jakaa varmasti mielipiteitä, mutta jos tyypillinen valmiiksi pureskeltu AAA-mössö tökkii, pelastus voi löytyä helvetistä. Mutta sisältö ei ole pelkkää kärsimyksessä rypemistä, Hadean kryptinen historia ja tieteisjännärin käänteet tuovat kokonaisuuteen ihan oman vivahteensa. Vuonna 2019 studioon liittyi Eidos-Montréalin Deus Ex -veteraaneja, yhtenä Hellin ohjaaja Jonathan Jacques-Belletête. Kahden uskonnollisen ryhmän, palomistien ja sabiinien, välinen kon. Toni Hilden HELL IS US ”Helvetti on toiset ihmiset”, kipuili Jean-Paul Sartre. Heti pelin alussa ruutu varoittaa: ei karttaa, ei opasteita, selvitä itse, mitä pitää tehdä. Tarina ei moralisoi vaan näyttää kylmästi, mitä viha ja väkivalta jättävät jälkeensä. Olen tosin pelidekkariksi laiska: nahkakantisen muistikirjan asemasta kirjasin huomioita Steamin muistiinpanoihin. Hoksottimet saavat töitä, muistiinpanovälineistä on apua mutta kohtuudessa pysytään. Päähenkilö Remi syntyi Hadeassa, mutta hänet salakuljetettiin sieltä pois viisivuotiaana. Mutta ei se muista sivuhahmojen avunhuutoja, lukittujen ovien sijainteja tai kaikkia muinaisia tekstejä, joita Remin drooni kääntää. Mielenkiintoni heräsi heti! Huvittaa silti, että nykyään pitää erikseen varoittaa siitä, ettei peli sisällä kädestäpitelyä. Toimin etsivänä, historioitsijana ja soturina kootessani tarinaa pala palalta yhteen. Metroidvanian tapaista toimintaseikkailua ja etsiväpelin pulmanratkontaa yhdistelevä Hell is Us on minulle vuoden isoin yllättäjä. ikti on viimeisin luku maata piinaavassa syklisessä tuhonkierteessä. Sisällissodan runtelema Hadea on muusta maailmasta eristäytynyt valtio. Rogue Factor tunnetaan esimerkiksi sellaisesta Games Workshopin miniatyyreihin pohjautuvasta vuoropohjaisesta taktiikkapelistä kuin Mordheim: City of the Damned. : kaduilla vaeltaa kalpeita, aavemaisia olentoja, joihin lyijy ei pure
Snaaaake! Kuvasta sitä ei näe, mutta hienona yksityiskohtana Remi muuttaa äänensävyään riippuen siitä kenelle hän juttelee. Liekö vaikutusta sillä, että kyseessä on yksi ensimmäisistä julkaisuista, joka pyörii moottorin 5.5-version päällä. notettu hienosti osaksi seikkailua. Päätarinan oheen mahtuu monia muitakin laajempia mysteereitä, varsinainen kriittinen polku on vain pieni osa kokonaisuutta. Tuppisuinen haudanryöstäjä Hadeassa kiehtoo sotaja tieteiskertomuksen välinen kontrasti, kun maisemat vaihtuvat sujuvasti pommitetusta ministeriöstä maanalaiseen muinaiseen temppeliin. Jos rakastat perinpohjaista nurkkien nuohoamista johtolankojen perässä, Hell is Us ei jätä kylmäksi. Mutkia on vedetty suoraksi siinä, että hahmot ovat staattisia ja liikkuvat paikasta toiseen vain tarinan niin vaatiessa. Aiheet ovat ahdistavan ajankohtaisia ja hiipivät helposti ihon alle. Hän ei ole päähahmo, Hadea on. Hadea näyttää Jugoslavian hajoamissotien aikaiselta Balkanilta, joskin yliluonnollisella twistillä. 17 185646_.indd 17 185646_.indd 17 24.9.2025 20.57.20 24.9.2025 20.57.20. Toteutus ei ole armollisin, sillä osa hyvistä teoista voi epäonnistua piilotettujen vaatimusten takia. Se on uhkaava ja samalla häiriintyneen kaunis, varmasti yksi mieleenpainuvimmista ja intensiivisimmistä äänimaailmoista sitten Returnalin. Itse en moista muista, Sodan jäljet näkyvät kaikkialla. Niistä täytyy itse pitää kirjaa: maitoa vauvalle, lääkkeitä pinteeseen jääneelle rauhanturvaajalle ja sitä rataa. Tärkeimmät saavat oman keskustelunäkymänsä: ruudun oikeaan laitaan listautuvat Hadeaan liittyvät avainsanat, vasemmalle kaikki tehtäviin liittyvät kysymykset. Hahmoilta voi udella mietteitä sisällissodasta. Tekijät kertovat ammentaneensa inspiraatiota varsinkin Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogiasta. Roolipelimäisiä valintoja ei ole, mutta tuttujen hahmojen luo palaamalla voi aueta uusia juttutuokioita. Puzzleissa on paljon Resident Evil -henkeä. Sodassa ei ole voittajia. Tuppisuinen Remi antaa maailman hengittää ja jättää tulkinnan minulle. Jos joku sattuu puheensa päätteeksi mainitsemaan kaipaavansa jotain, kyseessä on ”hyvä teko” eli sivutehtävä, jonka saa suoritettua etsimällä hahmon kaipaaman kapistuksen. Tavallisten asutusten lomassa kohoavat muinaiset, jättimäiset tornit ja patsaat muodostavat luontevia maamerkkejä. Snake!. Snake. Kansa kahdessa palassa Pelimekaanisesti hahmoja on kahta sorttia. SoulsliEI! Ilman taistelua ei tästäkään retkestä selvitä, mutta milloin viimeksi pelasit peliä, jossa vihut eivät respawnaa. Ja kerrankin voi kehua UE5-pelin suussa sulavaa pyörimistä. Niin käy tälläkin kertaa, sillä Remiä esittää kukas muukaan kuin Elias Toufexis, herra Adam Jensen itse. Tarinan alkupuolella palomistien kokemaa kärsimystä seuratessani sabiinit leimautuivat mielessäni näistä kahdesta selvästi sadistisemmaksi porukaksi. Toinen tähti on äänimaailma: minimalistinen mutta painostava ambienssi luo jatkuvaa jännitettä ja nakertaa psyykeäni. Lymbiset entiteetit ovat varsinaisia reikäpäitä. Se odottaa minulla vielä lukulistalla, mutta tunnelma toi mieleeni Remedyn tuotannosta erityisesti Controlin, sekä myös Net. Tunnelma on niin vahva, ettei ratkaisu mitenkään laimenna kokemusta. Jotkut ovat moittineet vähäsanaista Remiä tylsäksi, koska hän ei keskustelujen ulkopuolella kommentoi mitään tai reagoi ympäristöön. Välillä on avaria kenttiä, välillä ahtaita sokkeloita, usein molempia samassa paketissa. Sitten pääsin näkemään palomistien kylvämää kauhua. ixin Dark-sarjan. Pienemmän roolin hahmot tyytyvät monologeihin ilman kameran zoomausta. Toisaalta niiden palkinnot liittyvät pääasiassa taisteluun, joten epäonnistuminen ei sulje pois kriittistä sisältöä. Monet arvoitukset tuntuvat klassisilta Resident Evil -pulmilta, nyt vain laajemmassa mittakaavassa. Kirveestä saaneen Deus Exin kokoinen haava aukeaa sisimmässäni aina, kun eräs ikoninen ääni tulee vastaan. Tiedä tuota, mutta framet ja ilme ovat tikissä. Minusta hän on virkistävä vastakohta nykytrendille, jossa päähahmot selittävät kulmat ja pulmat puhki ennen kuin niitä ehtii itse edes vilkaista. Se on helppoa, sillä jokaisen nurkan takaa löytyy jotakin tsekkaamisen arvoista. Jokaisesta paikasta löytyy useita kerroksia, lukittuja ovia, avainesineitä ja arvoituksia. Alueiden välillä pikamatkustetaan Remin pöllimän APC:n kyydissä. Kun karttaa ei ole ja kompassi on vain kompassi, ympäristöihin on pakko keskittyä. Rakenne on avoin, etenemissuuntia on useita
Ja senkin Remi oppii estämään! Näin toistelu-taistelu ei varasta huomiota nuuskimistyöltä. liittää. Siksi niitä nimitetään ontoiksi kävelijöiksi. Kun paikat on putsattu ja metsästän vain viimeisiä tiedonjyviä jäljellä oleviin mysteereihin, maailma alkaa tuntua aiempaa elottomammalta. Sfääri muuttaa myös aseen muotoa. Remi on vangittuna, ja silinteripäinen, kuminaamainen herrasmies pumppaa häneen totuusseerumia pakottaen miehen paljastamaan, mitä kaikkea hän on puuhaillut Hadeassa. Hahmottelin pelatessa pientä aikajanaa muistiinpanoihin oli kovin tyydyttävää huomata, etten ollut aivan hakoteillä, kun artikkeleissa palapelin palaset asettuivat kronologisesti jäsennetyiksi. Erilaisia vihollisia on liian vähän. Sota ei koskaan muutu. Kalpeat kammotukset heräävät henkiin vain kun siirtyy alueelta toiselle. Toki ne rikkovat kerro, älä selitä -ohjenuoraa, mutta kun selitys on pitkän etsivätyön tulos, se tuntui maukkaalta palkinnolta eikä puhkiselittämiseltä. Ripaus selviytymiskauhua ohjaukseen, niin kokonaisuus olisi entistä parempi. Yhdestä perusversiosta (yhden käden miekka, mahtimiekka, salkoase tai tuplakirves) voi kehittää neljä erilaista sfääriasetta, joiden lopullinen toiminnallisuus riippuu kiinnitetyistä riimuista. Homma lähtee kunnolla käyntiin vasta, kun pääsee rämpimään suolle ja tutkailemaan sodan runtelemaa Jovan kylää. Hirviöt on kaadettu, eikä hahmoille ole enää syytä jutella. Välillä laskeudutaan syvälle historian saloihin. Ensimmäinen päivitys avaa aseen limbisen sfäärin (raivon, surun, kauhun tai hurmion), joka määrittää, millaisia riimuja siihen voi 90 Hadean salojen selvittäminen on vuoden parhaita ja tiivistunnelmaisimpia pelikokemuksia! Tarina, puzzlet ja ympäristöt täydentävät hienosti toisiaan Hyvää + Mestarillisen kova maailman taustoitus ja tunnelma. Tai reikäpäiksi. Kun käsissä on näin kovaa tekemistä, pakkohan Hadean portit on potkaista auki toisenkin kerran! HELL IS US HELL IS US Taistelu maistuu paremmin, kun saa asetaitoja auki. Se on harhaa, yhteistä on lähinnä rauhallinen tempo, stamina ja se, ettei Remi näköjään osaa uida. Huonoa . Veteen pudotessa hukkuu. Mätkinnässä hahmon ympärille syttyy valkea kehä, ja oikea-aikainen napautus hotkaisee sen parantaen hipareita. Edes Remin henkilökohtaisen tarinan antiklimaattinen, kiirehditty lopetus ei enää harmittanut yhtä paljon. Sepänsällin spesiaali Remin arsenaalissa riittää vaihtelua. Niistä paljastui kertomuksia muinaisista hallitsijoista, salaliitoista, uskontojen synnystä ja kaupunkien perustamisesta. Vaikeustasoa voi rukata molempiin suuntiin. Sota. Mitään hahmonkehitystä ei varusteiden lisäksi ole. Löydökset on jaettu kuuteen kategoriaan, ja jokaisesta toimittaja antaa luonnoksen Remin löytöihin perustuvasta artikkelista. Mutta aina kun vilkaisen ympäröiviä maisemia, mieleeni palaa kaikki ne hienot hetket, jotka johdattivat tähän loppupisteeseen. Käytännössä vastaan tulee viisi eri otusta, joista jokaisesta on kolme varianttia, sekä saman verran ilmassa leijuvia kummajaisia, joita hirviöt kutsuvat avuksi. Kuolemasta seuraa vain paluu tallennuspisteelle, kaikki edistys säilyy ja kaadetut vihut pysyvät kuolleina. Tai oikeastaan naamattomat, koska karmivan näköisten olentojen kasvojen tilalla ammottaa pelkkä reikä. Hell is Us on väkevä elämys. Kun Remi puree multaa, kuolinruutu murahtaa ”no, eihän se niin mennyt, yritetäänpä uudestaan”, ja matka jatkuu. Monet säväyttävät, muinaiset maailmankolkat vähän kärsivätkin siitä, että niissä hengailevat aina samat naamat. Asetaidot, helyt ja droonin kyvyt takaavat, että peruslyönnin lisäksi pikanäppäimissä on kerralla kahdeksan erikoisliikettä ja mukaan on myös Niohista lainattu pulssi. Tuntuu melkein typerältä toivoa jatkoa, sillä osa viehätyksestä on juuri omaperäisyydessä ja tuoreuden tunteessa. Tarinan kehys toimii myös kuoleman näkökulmasta. Mätkintää voi luulla pikavilkaisulla soulslikeksi. Anteeksi herra, mutta minun on aivan pakko ryöstää hautanne. Tieto lisää myös tuskaa Hadeassa kaikki tuntuu tarkoituksenmukaiselta: jokainen yksityiskohta houkuttelee pysähtymään, ympäristöt kertovat tarinaa pelkällä olemuksellaan. Vaan minkäs teet. Se ei vain näytä, kuulosta ja tunnu hyvältä, vaan myös luottaa pelaajaansa. Tarina kerrotaan takaumana. Taisteluromppeet jäävät aarteina toissijaisiksi, sillä Hell is Us palkitsee ennen kaikkea tiedolla. Taistelu on ihan viihdyttävää, mutta erilaisia hirviöitä on yllättävän vähän. Luin päiväkirjat ja muistilaput, valaisin kalliomaalaukset taskulampulla, kuuntelin C-kasetit ja keskustelut viimeistä sanaa myöten. Seppä voi nostaa aseen tasokattoa, mutta tasoja ase kerää vain käytössä. Kyllä, tarina kertoo miksi örvelöt pitää kaataa keskiaikaisilla lyömäaseilla eikä rynnäkkökiväärillä. Haastetta on oletustasolla maltillisesti. ja voi että tekee hyvää. Lisäksi Remin liikkeissä voisi olla enemmän massaa ja kamera lähempänä miestä. Hell is Usia ei saa tuomita Senedra Forestin, demostakin tutun alueen perusteella. Merkittävin pokaali odottaa lopussa, jos metsästää kaikki muinaisesineet eräälle tutkivalle toimittajalle. 18 185646_.indd 18 185646_.indd 18 24.9.2025 20.13.11 24.9.2025 20.13.11. Aluksi yksinkertaiselta tuntunut taistelu monipuolistuu, kun tapaa sepän ja aseiden tuunaus tulee mukaan kuvioon
Hiljaisuudesta suoraan päälavalle noussut silkkilaulu yllätti myös töiden puolesta vuoden kiireisintä aikaa viettävän allekirjoittaneen. Lähistöllä on tallennuspisteenä toimiva penkki sekä kolme eri tavoilla taistelun perusteita opettavaa rääpälettä, eli täydellisiä harjoitusvastustajia. Maailma kohahti. Peli on kieltämättä kova, mutta reilu. Kun ensimmäinen rahagrindauksen arvoinen kauppias tulee vastaan, pelintekijöillä on välähtänyt. Kirjoitushetkellä pelikellossa tikitti viitisentoista tuntia. Kartalla edistymisen myötä myös juoni etenee, sillä Souls-tyyliin ympäristöjen tarkkailu paljastaa usein enemmän kuin paikallisten jututtaminen. Jotain perusjuttuja on silti jätetty ilman selityksiä: pogo-hyökkäyksen olemassaolo selvisi vasta kahdeksan tunnin jälkeen ja parry on edelleenkin mysteeri. Rahan perään ymmärtäviltä vihollisilta tippuu kaupoissa valuuttana käytettäviä rukoushelmiä. V uonna 2017 julkaistu Hollow Knight (Pelit 5/17, 91 p.) nousi nopeasti paitsi myyntija arvostelumenestykseksi, myös moderniksi klassikoksi. Silkin voi sen jälkeen kuluttaa erikoisiskuihin tai itsensä parantamiseen. FromSoftwaren peleissä uudet pelaajat olisivat tässä vaiheessa lähinnä juustottaneet vaarallista mutta tuottoisaa mustaa ritaria kalliolta tai portaikosta alas kuolemaansa, oppimatta taistelusta mitään. Netissä kirotaan pitkiä matkoja penkkien ja pomojen välillä. Käytännössä Hornet kerää silkkiä hakkaamalla vihollisia tai maailmassa roikkuvia silkkilankoja. Julkaisuhetkellä Silksongin suosio kaatoi Steamin, ja laittoi muutkin nettikaupat polvilleen. Vuonna 2019 lisäosaksi suunnitellun Silksongin ilmoitettiin laajenevan itsenäiseksi jatko-osaksi, ja alkoi pitkä odotus. Uuteen pomohirviöön törmätessä strategiaa kannattaa alkaa perkaamaan sen kautta, mikä on viimeisin opittu taito, sillä se on usein voiton tae. Vai onko kyseessä bugi. Seuraavassa lehdessä minulle on selvinnyt, onko Hollow Knight aiheuttamansa massahysterian arvoinen mestariteos vai ainoastaan loistava peli. Jussi Mattila HOLLOW KNIGHT: SILKSONG Hollow Knightin paluu laittoi videopelimaailman polvilleen ja jopa kaatoi digikauppoja. Pahempaa on tosin huhujen mukaan luvassa. Minua etäisyydet eivät vielä ehtineet ärsyttää, sillä rivivihollisten ohitse sai juosta helposti ja pomot kaatuivat yleensä alle puolessa tunnissa. 19 185647_.indd 19 185647_.indd 19 24.9.2025 20.15.17 24.9.2025 20.15.17. Sokeria vai hyönteiskarkotinta Hollow Knight on kuuluisa brutaalista vaikeustasostaan. Jostain läheltä saattaa myös löytyä rivivihollinen, jonka hyökkäykset vinkkaavat esihenkilön heikkouksien suuntaan. Silksong vaikuttaa erittäin hyvin tehdyltä metroidvanialta, joka paranee, mitä enemmän sitä pelaa ja avaa uusia taitoja. Hornet sentään osaa puhua, mikä selkeyttää jonkin verran tarinankerrontaa, mutta enemmänkin rautalankaa kaipaisin. Jotain tapahtuu, ja Hornet pääsee karkuun. Toinen taisteluista kertyvä kulutustavara on hyönteisten kuorenpalaset, joista valmistuu heittoaseita tai ansoja. Ilmeisesti jonkinlainen silkkikirous tai -tauti jyllää valtakunnassa. Talossa ja puutarhassa Oudot kaapuötökät ovat kaapanneet Hornetin ja kuljettavat häntä häkissä kohti outoa pyhiinvaelluskohdettaan, Citadelia. Somessa Hollow Knight jyräsi samaan aikaan julkaistuista peleistä esimerkiksi Indiana Jones -DLC:n näkyvyydessä. Hornet reagoi ohjauskomentoihin terävästi ja liikeanimaatioiden suuri määrä tekee sekä tasohyppelystä että taisteluista kaunista seurattavaa. Hollow Knight oli toki osa omaa hardcore-soulslike-nettikuplaani, joten tiesin sen olleen kova juttu, mutta en ihan näin kova. Metroidvanioiden tapaan uusia esineitä, liikkeitä ja päivityksiä löydetään sokkelomaisista kentistä. Näppäinasettelut eivät ole luontevimmasta päästä ja vaativat treenausta, mikä on huomioitu pelissä. Silksongissa tällaiset pienet, tärkeät asiat on useimmiten tehty oikein. No on. Vankeuden heikentämä soturi uhoaa selvittävänsä voimakeinoin, mitä vangitsijoilla oli mielessä. Keskimääräinen läpäisy kestää netin mukaan 22 tuntia ja sivupolkuja 10 tuntia siihen päälle. Leviämään päässyt kirppusirkus raavitaan kokoon. ONTON RITARIN LAULU Team Cherry Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, PC, Switch, Switch 2, Xbox Series X, Xbox One Moninpeli: Ei Ikäraja: 7 Eka osa jäi kokematta, joten halunnut tehdä samaa virhettä jatko-osan kanssa. Muut indiekehittäjät siirsivät omia julkaisujaan Silksongin tieltä. Uuden oppiminen avaa reittejä aiemmin saavuttamattomissa olleisiin paikkoihin. Indie-järkäleen fanikunnan odotukset kasvoivat vuosi vuodelta, kunnes jääräpäistä radiohiljaisuutta pitänyt Team Cherry yllätysilmoitti elokuussa, että parin viikon päästä peli on ulkona. Ainakin ennakko-odotukseni ovat maltillisemmat kuin hypejunassa jo vuosia matkustaneilla
rmoista vain kaksi: Jakobsin ja Tedioren. Tosin meni hetki tajuta, että radioaktiivinen säteily puree lihan ja panssarin sijaan suojakenttiin. Onneksi lonkalta osuu liki yhtä hyvin. Ikäraja: 18 talla. Valitettavasti näytä, älä kerro -sääntö pätee avoimeen maailmaankin. Toimintaroolipelejä räiskintäpelimekaniikalla on ollut ennenkin, mutta vuoden 2012 Borderlandsin myötä alettiin puhua lootershooter-genrestä. Vihollisten suhteen maailma on jopa tavallista yksitoikkoisempi. En ole koskaan ymmärtänyt avoimen pelimaailman vetovoimaa, sillä ne johtavat liian usein copypastehenkiseen maailmaan, jossa samat asiat toistuvat uudelleen ja uudelleen. Elementtejä on useampia ja säännöt kohtuullisen loogisia. Kaiken näkemänsä luokse pääsee. Tarussa maailman vitsaukset vapauttaneeseen Pandoran lippaaseen jäi vain toivo eli Elpis. Aikaisemmissa Borderlandseissa kartat olivat todellisuudessa vain putkia, joten niiden reunoille saattoi laittaa mielikuvitusta kutkuttavia maisemia, joiden lupausta ei tarvinnut koskaan lunastaa. Jakobsin aseet eivät tee elementaalivahinkoa. Nelonen sijoittuu Kairos-planeetalle, joka paljastui galaksille vasta muutama vuosi aikaisemmin, kun Elpis-kuu ilmestyi sen kiertoradalle poistaen häivekentän. Toivolle otollinen hetki Tarinassa pääosassa ovat aarteenmetsästäjät, jotka tunkeutuvat muinaisen supersivilisaation holveihin, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus on jo kauan sitten unohtunut. Ideana on tietenkin kerätä asekokoelma, joka toimii kaikkia mahdollisia vihollistyyppejä vastaan, mistä kumpuaa myös pelin ydinkoukku. Ennakkoon ajattelin, että idea alkaa olla nähty, mutta yleisö äänesti toisin. maagi Vex ja tankki Amon. Niin käy myös Boderlands 4:ssä. En edes olisi tiennyt olevani Pandoran sijaan Kairoksella, ellei sitä olisi alussa hoettu. Oudoin idea on aseiden default-järjestys, jossa reukut listataan valmistajan mukaan, mikä on yhtä informatiivista kuin kirjojen järjestäminen hyllyyn värin mukaan. Valittavat neljä hahmoa ovat ulkoisella tukirangalla vahvistettu soturi Rafa, jääja säteilyvahinkoon keskittyvä gravitar Harlowe, siren eli sci. Romut poimitaan maasta yksi kerrallaan, inventaariopaikkoja on rajoitetusti ja varasto täyttyy nopeasti. Avausviikonloppuna Borderlands 4 rikkoi Steamissa sarjan yhtäaikaisten pelaajien ennätyksensä. Planeetalla paljastuu, että Kairos on diktaattori Timekeeperin vallassa ja kansalaiset tahdottomia orjia. Aseiden ominaisuuksien lisäksi tärkeää on myös tähtäinkuva. Aarteenmetsästäjät värväytyvät tietenkin kapinaan mukaan, vaikka tavoitteena on tutusti löytää holvi. Tapa vihollisia, kerää saalista, kerää leveleitä, kehitä hahmoa ja toista yhä uudelleen. Tosin kamojen keräämisen tärkeys ei näy käyttöliittymässä. Vastustajien suojatyypit näytetään hiparipalkeilla. Niiden lisäksi pelimaailmassa näkee vain aggressiivisia eläimiä. Mutkat koukkuna Taistelusysteemi nojaa aseiden elementtivahinkoon, jossa tuli voittaa lihan, happo panssarin ja sähkö suojakentän. Tediore on mediocre, koska aseiden tarkkuus on huono, vahinko samoin, mutta lataaminen nopeaa. Vastassa on vain kaksi vihollistyyppiä, joko Timekeeperin Order-joukkoja tai Kellokallen vallasta karanneita rippereitä, jotka ryöstävät maailmaa. Käsikirjoituksessa on selkeästi yritystä, koska alun perin sarjassa seikkailtiin Pandora-planeeBORDERLAGS Gearbox Software / 2K Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series X/S Tulossa: Nintendo Switch 2 Minimi: i7-9700 / Ryzen 7 2700X, 16 Gt, RTX 2070 / RX 5700 XT Testattu: i5-13400F 2,50 GHz, 16 Gt, RTX 4070 Moninpeli: 2–4 co-op-kampanja. Jokaisella valmistajalla on toki erikoisuutensa, mutta muistan . Jos yksin pelaa, kannattaa valita vahinkoon erikoistuneet Rafa tai Vex, sillä Harlowen ja Amonin kyvyt toimivat paremmin tiimissä. Liha on punaista, panssari keltaista, suojakenttä sinistä, mutta kaiken saa alas riittävästi takomalla, vaikka elementti ei just sattuisi sopimaan. 20 185200_.indd 20 185200_.indd 20 24.9.2025 20.16.26 24.9.2025 20.16.26. Laatikkoleikki Borderlands 4:n Steam-suosion salaisuus saattaa olla, että pelimaailma on nyt ensimmäistä kertaa aidosti avoin. Tavoitteena on tietenkin hyödyntää holvista löytyviä aarteita. Osassa pyssyistä tähtäintä ei ole tehty ainakaan tähtäämistä helpottamaan. Tuukka Grönholm Jos ei huomaa Borderlandsissa mitään uutta, ei kannata olla Moxxiskaan. Ideana on tehdä tehtäviä, joissa yleensä ammutaan kaikki ja kerätään uhreilta putoavat varusteet. B orderlands on yksi niistä peleistä, joita voi pitää oman genrensä määrittävänä pelinä. Kun näitä kolmea vihollistyyppiä alkaa näkyä yhtä aikaa, tietää lähestyvänsä pelin loppua
Nappi jäi pohjaan ja peli ikuisesti odottamaan, että painaisin sitä. Vedin suosiolla nopeuden alas monitorille sopivaan rytmiin jolloin mikronykäyksetkin aika pitkälle katosivat. Kun yritin hakea omalla nuhapumpullani maksimeita, systeemi halusi sumentaa kuvan yksityiskohdat hukkaavaksi sutuksi. PC:llä ongelma korostuu yllättäen paremmilla pelikoneilla, joilla haetaan korkeinta mahdollista ruudunpäivitysnopeutta. Jokaisessa Borderlandsissa joku on lukittu sinne, koska mikäs sen hupais-hulvattomampaa. 21 185200_.indd 21 185200_.indd 21 24.9.2025 20.16.46 24.9.2025 20.16.46. Ohjauksessa on kieltämättä selkeää kitkaa ja ruudunpäivityksessä mikronykäyksiä. Trailereiden taustalla soi aina joku supersuosion kynnykselle keikkuvan bändin tuore biisi. Borderlands-maailmaan on aina kuulunut sarjakuvamainen huumori, jossa rima on AAA-hengessä todella matalalla. Molemmat näkevät viholliset omalla tasollaan ja saavat saalista omalle hahmolleen. Yleensä tehtävien alussa kuunnellaan luentoja. Syynä on Borderlandsin moninpelivetoisuus, sillä kaikki skaalataan pelaajan hahmon mukaan, minkä ansiosta voi sujuvasti pelata kaverinsa kanssa, vaikka tämä olisi useamman tason matalammalla tai ylempänä. Kun hahmo nousee tason kesken taistelun, myös ympärillä olevat viholliset kehittyvät. Samalla voi nauraa takakireille pelitaloille. Latausnopeus on olennaista vain silloin, kun ukko on kuolemassa, sillä tuonelan porteilta pääsee takaisin elävien kirjoihin, jos kaveri elvyttää tai lähettää jonkun muun kuolemaan (siis tappaa). Ääninäyttelyssä jopa tuntuu, että kolmosen turhan Nelosen erikoisuutena on seinillä kiipeily ja tarttumakoukku, jolla voi napata myös esineitä. Yhtään huonoa hahmoa ei edes ole, sillä Borderlandsin moninpelissä ammutaan tekoälyvihollisia eikä kukaan varsinaisesti kärsi epätasapainosta. Vaikeustasoa voi skaalata myös hahmovalinnalla, sillä omaan silmään Rafa ja Vex olivat voimasuhteiltaan selvästi vahvimmat vekkuli. Muutaman kerran piti käydä pelin alkuvalikossa ottamassa vauhtia, kun rikoin tehtävän painamalla nappia heti, kun näin sen. Pomppasin prätkällä meteoriittikraateriin, missä piti hetken puskea huutomerkillä liian kovaksi merkittyjä vihollisia vastaan seuraavalle hyppypisteelle. Arvostelun takia keskityin lähinnä pääjuoneen, jonka tehtävät ovat jatkuvasti eri puolilla planeettaa. Uusintayrityksillä kuuntelin kaverini kanssa kiltisti NPC:n juonihöpinät, odotin hetken ja painoin vasta sitten, jolloin hissi nousi korkeuksiin. Jos joku esine näkyy vihreänä, sitä pitää vetää, punaista ampua. Useimpien vihollisten osuma-alueet ovat anteliaat ja hiuksia heilauttava huti lasketaan liki aina kriittiseksi pääosumaksi. Skaalat kohdillaan Roolipeleissä skaalaus on yleensä kirosana, mutta Borderlandsissä sitä käytetään perustellusta syystä. Kyse on onneksi co-opista AAA-pelin vaikeustasolla, joten Borderlands ei vaadi supersulavaa ruudunpäivitystä huipputarkalla hiirikädellä. Parissa tehtävässä on myös todella tarkkaa, mistä suunnasta koukulla vedettävää kantta katsoo. Silmäkulmassa nykii Netti on täynnä valitusta, nyt myös Borderlands 4:n optimoinnista. Meemeissä peli tunnetaankin jo Stutterlandinä. Kyllähän viholliset kaatuivat, mutta tiukempi vääntö palkittiin ärsyttävästi vain hahmoni tasoisella saaliilla. Pasi Kuikka. Jotain hassua koodissa on, sillä ruudunpäivitys kyykkää ajoittain ja esineet pomppaavat välillä inventaarioon tuumaustauon jälkeen, vaikka pelimaailmassa ei silmämääräisesti näy mitään ihmeellistä. Vastaavasti musiikit ja ääninäyttely ovat olleet sarjassa aina timanttia. Jos pitää huutamista hauskana, varmasti viihtyy. Ruudunpäivitystä enemmän minua häiritsi tehtäväskriptien hiomattomuus. Borderlands on Helldiversin ohella niitä harvoja pelimaailmoja, joissa aina näkyy sellainen arjen perusjuttu kuin vessa. Tosin juoniputkessa on ainakin yksi kohta, jossa voi hypätä liian syvään kuoppaan
22 185200_.indd 22 185200_.indd 22 24.9.2025 20.17.06 24.9.2025 20.17.06. Borderlands 4:n vahvisti oloani, että sarja alkaa olla osaltani nähty. Moxxis omistaa Kairoksessakin baarin, Claptrap on onnistunut haaksirikkoutumaan planeetalla ja perustanut heti kapinallisjärjestön, joka koostuu vain Claptrapista. Huonoa . Varsinkin pomotaisteluihin kaipaisin muutakin koukkua kuin valtavasti osumaa kestävät jättiläiset, jotka toistavat hyökkäyskuvioita, joiden välissä ne seisovat hetken paikoillaan imemässä osumia tai lausumassa vuorosanoja haavoittumattomina. Minimivaatimuksena on ainakin yksi pelihaluinen kaveri. Yksin ei rajamailla pärjää kukaan, sillä soolona loppupomoa ennen lakoaa motivaatio. Pääjuoni kestää noin 20 tuntia, mutta tutoriaaliosuus pitää tutusti hoitaa alta pois ennen ensimmäistä yhteistä pelisessiota. Yksitoikkoinen maailma ja viholliskatras. Hyvää + Lootershooter-peruskaava toimii varsinkin kavereiden kanssa. 82 Idea alkaa olla loppuun ryöstetty. Borderlands on parhaimmillaan kaverin kanssa lauantaikaljoissa, kun kaikkea malttaa nauttia sopivissa annoksissa. Nelonen kaipaisi jo kipeästi jotain uutta, se nojaa avainkohdissaan yhä tuttuihin naamoihin. BORDERLANDS 4 ylilyödystä menosta on vedetty muutama napsu alaspäin. Sivutehtävät ovat usein suoraviivaisia yhden paikan keikkoja, joten vartissakin saa jo valmista aikaan. Borderlands 4 -jutuissa keskitytään aina laitevaatimuksiin, joten mainitsen tärkeimmän. Sekin vitsi on jo moneen kertaan käytetty. Koko pelimaailma on toistanut tätä kaavaa vasta 80-luvulta, joten en odota ihan vielä muutosta. Seurassa vitsit naurattavat enemmän ja niitä voi myös keksiä omia. Muissa taisteluissa sankarit jäädyttävät vihollisia ja kranaatit kieputtavat uhreja mustiin aukkoihin, mutta monivaiheisissa pomotaisteluissa moiset eivät tietenkään toimi
Venuksen syntymä Yleensä japanilaisissa seikkailupeleissä puristetaan budjettihengessä graa. Erittäin kaunis sellainen, tosin. Jasmine saa puheluita salaperäiseltä toimeksiantajalta. Jopa loppupuolelle asti vyörytetään vaikuttavasti animoitua kuvamateriaalia. Lopuksi varoituksen sana. Anteeksi! Selässäsi on ötökkä! 23 185406_.indd 23 185406_.indd 23 24.9.2025 20.18.24 24.9.2025 20.18.24. Maailmanloppu ja ihmemaa Jos haluaa löytää hirviön, pitää vain aukaista some. Koska pelaajan tiimi julkaisee myös videoita, saavat tytöt osansa kritiikistä. Huonoa . Aivan liian helppo. Tarina ei ole alusta loppuun ilotulitusta. Työparina on piikkitukkainen ja äärimmäisen viileä Jasmine, töissä myös Azamin kuljettajana. Tämä johtuu erityisesti taitavista kuvakulmista ja valon ja varjon tunnelmallisesta käytöstä. Azamin erikoiskyky, menneisyyteen näkeminen, onkin kullanarvoinen etsivätyössä. Antero Kyyhky Salaisista kansioista ja Twin Peaksista asti paranormaalit etsivät ovat pitäneet kulttisarjojen faneja painilukossa. Nyt rooliin pääsee japanilaisessa seikkailupelissä. Tällaisenaan kyseessä on jopa liiankin rento visual novel. loso. an mukaisena lajina. He eivät ole perinteisiä etsiviä – he eivät polta savukkeita ja juo gimletejä surullisissa kapakoissa – vaan jotakin aivan uutta. Silloin kannattaa laittaa verhot kiinni tai saa heittää hyvästit tälle maailmalle… MIES SÄNGYN ALLA Johtaja Ayumu todistaa jälleen yhden urbaanin legendan pelkäksi myytiksi. Työnkuvaan kuuluu erilaisten urbaanien legendojen paljastaminen ja myyttien murtaminen. Viestit ovat vihamielisiä ja sekopäisiä, jopa pelihahmot haluavat nopeasti eroon likasammiosta. Jos keskiyön koittaessa katsoo ulos ikkunasta, saattaa nähdä sinihiuksisen animetytön seisomassa tiellä. ikkaa. Kärsivällisyydellä on rajansa, sillä nainen taitaa nopeat ja tarpeelliset karateliikkeet ja moottoripyöräkikat. Yksityiskohtaisen pikseligra. Myöhemmin etsivämoodissa johtolankoja yhdistellään yksinkertaisessa päättelyosiossa, jossa ei voi epäonnistua. Täysin ihminen ei taida olla pomokaan, sillä Azamin puhelin pirisee aivan kuin pomo tietäisi täsmälleen jokaisen hänen liikkeensä. Hyvää + Pursuaa ainutlaatuista tunnelmaa ja erinomaista pikseligra. Kaikkea sitoo yhteen taustalla vaaniva salaliitto, joka uhkaa koko maailman tulevaisuutta. Silti kaikkea ei voi selittää järjellä. K un haamu syö aamiaismurosi, kenelle soitat. Yleensä hän hengailee rennosti kädet taskussa ja hyvän välimatkan päässä tarkkailemassa tutkimuksen etenemistä. Parhaat osuudet sijoittuvat keskivaiheen mysteeriretkiin ja postikirouksiin, mutta viimeinen episodi maailmanlopun tunnelmineen on kovin perinteinen. ikan kontrastina etsivämoodin sivulta kuvattu harmaa ulkoasu on jäänne kehittäjä Hakababunkon edellisestä julkaisusta, mysteeripuzzle-seikkailusta Makoto Wakaido’s Case Files. Pituutta on sellaiset kahdeksan tuntia, mikä on aivan riittävä pikseliseikkailulle. Täällä päin seikkailu-ideologiaan kuuluvat pelinpysäyttäjät ja Gabriel Knight 3:n viiksikissa-puzzlet. Asioita pitäisi voida tehdä myös väärin, mikä johtaisi hahmojen turmioon ja huonoon loppuratkaisuun. Night Shyamalan -käänteet pelastavat kuitenkin paljon. Siellä nuori Azami Fukurai työskentelee pyörätuolilla liikkuvan salaperäisen johtaja Ayumu Meguriyan suorana alaisena. Kaikkeen ei ole budjetti riittänyt. Salaperäinen SAMEZIMA Admin yrittää käynnistää Great Resetin. Samasta syystä pidän 2010-luvun hittigenreä eli kävelysimulaattoria enemmän japanilaisen kuin länsimaisen . Painotus on enemmän visual novel -tyylisessä suoraviivaisuudessa interaktiivisuuden sijaan. Varjojen ylistys Seikkailupelien ystävät voivat yllättyä hyvin japanilaisista mekaniikoista. Kun kylmänviileät Azami ja Jasmine istuvat autossa matkalla selvittämään seuraavaa tapausta ja kelaavat johtolankoja, tuntee pelaajakin itsensä viileäksi. Täydellisessä maailmassa koko peli olisi tehty välinäytösten hulppealla tyylillä. Ikäraja: 12 86 Paranormaalin viehättävä animeseikkailu. Täydellisessä maailmassa animetytöt ja kiperät puzzlet hengailevat samoissa bileissä. Hakababunko Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Switch Minimi: Intel Core i3 ja Intel HD Graphics 4000. Lopun yllättävät M. Ainakin Urban Myth Dissolution Centressä päivystys on auki ympäri vuorokauden. Pelissä on kuusi selvitettävää tapausta sängyn alla piileskelevistä miehistä salaperäisiin myrkkyä levittäviin laatikoihin ja katkeriin murhattuihin puolisoihin. Ei tarjoa kliksuttelun lisäksi juuri pelielementtejä. Tapaus kerrallaan toimisto todistaa, kuinka kaksoisolentojen, viemärimummojen ja muiden yliluonnollisten ilmiöiden taustalla on looginen selitys. Kännykkätutkimusta tehdään etsimällä hakusanoja ja skannaamalla postauksia paranormaalista eX-Twitteristä. kon hammastahnatuubi loppuun, mutta tällä kertaa tapahtumat ja hahmot kuvataan suorastaan tuhlaavaisesti. Menneisyyden haamut auttavat pääsemään oikeille jäljille
Palasin silti englanninkieliseen dubbiin sen silkan komedia-arvon takia. Kaikki alkoi 2014, kun Final Fantasy XV:n traileri sytytti niin kovan kipinän kiinalaiseen yliopistossa opiskelleeseen Yang Bingiin, että hän päätti ryhtyä pelinkehittäjäksi. Mikä tapahtuu usein. CHP:n tuella syntyi Ultizero Games, joka kasvoi vuoteen 2022 mennessä noin 40 hengen studioksi. Yhden miehen intohimoprojekti oli tarkoitettu rakkauskirjeeksi Final Fantasylle ja toimintapeleille. Kivisissä kasvoissa ei ole ilmekään värähdä, tarinaa seurataan latteuksia latelevana puupökkelöteatterina. Kun Yang latasi ensimmäisen trailerin YouTubeen vuonna 2016, se keräsi miljoonia silmäpareja. Naureskelin aikani tökeröiden välivideoiden tahattomalle komiikalle, mutta sekoilu saavutti nopeasti niin järjettömät mittasuhteet, että vain paholainen nauroi, minä itkin ja haaveilin lopputekstien näkemisestä. Ironista kyllä, tämä rääkyvä käärme on ainoa hahmo, jolla on edes hiven luonnetta. Löydä siinä sitten motivaatiota pomppia, kun sama temppu toistuu välivideoissa jatkuvasti. Kaserin siskon sielu syödään, ja pelastusta haetaan keräämällä eri ulottuvuuksista taikahöttöä pahisten suunnitelmien torppaamiseksi. L ost Soul Aside on kolmannen persoonan toimintaseikkailu, jonka inspiraation lähteet ovat sekä Devil May Cry että Final Fantasy, erityisesti XV. ktiota geneerisestä JRPG-hötöstä, ja hahmot näyttävät repäistyn täysin eri maailmoista. Kaserilla on persoonaa yhtä paljon kuin siitä nyt kirjoitan. On paha keisari, ulkoavaruudesta saapuneita olioita ja maailman geneerisin liehulettinen pahis, jonka nimeä en edes muista. Kässäri on kuin fani. Tyyli. Tyypit vieläpä käyttäytyvät typerämmin kuin miltä he näyttävät. PC-versio pyöri minulla lähes moitteetta, jopa säteenseurannalla. Partikkelitykki laulaa Ensimmäisen kolmanneksen jaksoin toivoa, että taistelusysteemi pelastaisi osan sekasotkusta. Eikä ihme, sillä jälki oli tuolloin oikeasti näyttävää vähäiset resurssit huomioiden. Unelmasta todeksi Miksi juuri Sony on päätynyt projektin julkaisijaksi. Juoni on kovaa kamaa. Seuralaiseksi tunkee Arena, muinainen lohikäärmeoletettu ja raivostuttava suupaltti. Toni Hilden LOST SOUL ASIDE Noctis, Gladio, Ignis ja Prompto, minulla on teitä ikävä. Kuvanlaatu on miellyttävän selkeä ja musiikit soivat mukavasti, mutta tarinasta ja maailmasta minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Sony perusti pian sen jälkeen China Hero Projectin mentoroimaan ja rahoittamaan kiinalaisia indie-kehittäjiä. Erityisesti hyppely on raivostuttavaa, sillä Kaserin juoksuanimaatio kiihtyy nollasta sataan hetkessä ja ohjaus on yliherkkää. Yangille koitti nyt todellinen tilaisuus, sillä 2015 Kiinan 15 vuotta kestänyt konsolikielto oli purettu. Arena huutaa taistelussa, huutaa niiden välissä ja huutaa, kun Kaser tippuu rotkoon. FANTASIASTA FARSSIKSI Aramon! Pahiksen nimi oli Aramon! Ennen kuin tapasin Lianan, en tiennyt, että tallennuspistettäkin voi vihata. Ja juuri kun olin kärsinyt jälleen yhden pomppuradan läpi, seuraava välivideo näyttää, kuinka Kaser kasvattaa siivet ja lentää perille. Taisteluiden välissä pompitaan mielikuvituksettomissa maisemissa. Ääninäyttelijät edustavat vulkanilaista koulukuntaa, koska selvästi ainoa ohjeistus on, että älä missään tilanteessa ilmaise tunteita. Tiesin jo alkumetreillä jotain erityistä olevan luvassa, kun kamera zoomasi kadulla pahan keisarikunnan sotilaaseen, joka tylysti potkaisi satunnaisen ipanan viiden metrin kaaressa puulaatikon läpi. Sitä tajua en Nyt saan ihmetellä tämän pitkän työn hedelmää, ja ihmettelemistä siinä riittääkin. Päähenkilö on Noctis-pastissi, mustaan nahkarotsiin pukeutuva Kaser. Ultizero Games / PlayStation Publishing LLC Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5 Versio: 1.0 Suositus: Intel i5-10400, AMD Ryzen 5 3600, 16 Gt RAM, NVIDIA RTX 2060, AMD RX 5700 XT Testattu: AMD Ryzen 7 5700X, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 3090 24 Gt Ikäraja: 12 Yang oli ensimmäisten ohjelmaan kutsuttujen joukossa. Pisteet siitä, että ympäristöt näyttävät teknisesti ihan päteviltä, vaikka geneerisiä ovatkin. Vaihdoin ääniraidan kiinankieliseksi, jolloin kaikki kuulosti heti uskottavammalta, koska en ymmärtänyt mitään. Potentiaalia on: kun rytmi iskostuu selkärankaan, palkintona on muhkeita iskusarjoja ja korkea taitokatto. Seikkailu on lineaarinen putki mielenkiinnottomissa, elottomissa fantasiaja tieteismaailmoissa. Ensinnäkin tarinankerronta on silkkaa sekasotkua. 24 185790_.indd 24 185790_.indd 24 24.9.2025 20.19.08 24.9.2025 20.19.08. Rakennetta kampittavat liian isot taisteluareenat, kömpelöt tasoloikat ja pelaajaa aliarvioivat puzzlet
Hyvää + Taistelusysteemissä oli potentiaalia. Vaikea sanoa, voiko sekasotkun pelastaa päivityksillä, mutta en pidätä hengitystä. Ensimmäinen ongelma on pomojen hyperarmorit. En saa kahtakymmentä tuntia takaisin, mutta opin arvostamaan hyviä pelejä taas hieman enemmän. Koska ollaan perillä. Vaikka Lost Soul Aside törmäsi pahasti maalitolppaan, monet kiinalaiset kehittäjät kertovat juuri Yangin esimerkin innostaneen heitä yrittämään. Erikoisesti DMC:stä tuttu tyylimittari on leikattu pois, vaikka se vilahtaa trailereissa ja sen luulisi olevan juuri se koukku, jolla myös DMC-faneja houkutellaan. Viimeisen hakukierroksen aikaan CHP sai yli 200 hakemusta uusilta kehittäjiltä, ja Sony avasi rinnalle kaksi vastaavaa hautomoa palvelemaan Intiaa, Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa. Läpipeluu vei noin 20 tuntia, josta pitäisi leikata surutta 12 pois. Erilaisia rivivihollisia ja pomoja on kyllä iso liuta, mutta kaikkea muutakin on vain liikaa, ja rytmitys on rikki. Ei hätää, en minäkään. Bugien ja outouksien listaamista voisi jatkaa loputtomiin. Lyöntivalikoimaa kertyy avattavien kombojen ja muiden erikoisliikkeiden myötä paljon, ja taistelusysteemi on periaatteessa yksi monipuolisimmista hack ’n’ slash -järjestelmistä sitten Devil May Cry V:n. 25 185790_.indd 25 185790_.indd 25 24.9.2025 20.19.23 24.9.2025 20.19.23. Kaser putosi useasti maan läpi tyhjyyteen ja välillä kohtasin kuolemattomia vihollisia. Kaserin liikuttamista hiomalla, efektejä karsimalla ja panssarit poistamalla taistelusta saisi mahdollisesti hyvinkin hauskan, mutta taitaa olla liian myöhäistä noin mittaville muutoksille, kun kaikki muukin on retuperällä. Parasta oli kun lopputekstit, uninstall ja vapaus viimein koittivat. Huonoa . Etenkin Kaser on kuin kivimuuri: hän ottaa osumaa, mutta ei näytä sitä mitenkään. Kun sen saa alas, se palaa hetken päästä takaisin. 57 Yhden miehen fantasia on toisen miehen kirous. Sentään aseiden tuunaus huvittaa, koska niihin voi liimata bonuksia tarjoavia koristeita miten päin sattuu, joten aseista saa halutessaan naurettavan näköisiä. Eli taistelut venyvät uuvuttaviksi maratoneiksi. Jättiritarilla ei ole mitään mahdollisuutta pysyä perässä. Pidän itseäni ihan kohtuullisen hyvänä toimintapeleissä, mutta viimeisen kolmanneksen bossit tuntuivat vain jatkuvan ja jatkuvan, vaikka yritin moukaroida niin kovaa kuin pystyin. Arena-lohikäärme muuttuu lopetusliikkeissä aivan helkkarin rumaksi nuijaksi. Esimerkiksi viikatteen taitopuu ei auennut lainkaan, eivätkä maksimihipareita nostavat kristallit toimineet. Kaser sinkoilee paikasta toiseen kuin päätön kana. Jokaisella bossilla on useampi hiparipalkki, eivätkä ne sula ennen kuin panssarimittari on jyystetty tyhjäksi. Esimerkiksi DMC:n isoin koukku on rakennettu uusintakierrosten varaan, joissa kombot pitenevät, haaste kasvaa ja palkinnot paranevat. Mutta mittarin puute on murheista pienimpiä. Taskuun kertyvät lyömäkalut ovat enimmäkseen tylsiä kopioita toisistaan eri elementeillä varustettuina. Ne mahdollistavat niin lähikamppailun, ilmasodan, massojen mättämisen kuin kauempaa huitomisenkin. Jotain hyvää: mahtimiekalla voi surffata! Ymmärrättekö, mitä tässä tapahtuu. Aseiden taitopuissa eteneminen on kovin lineaarista, ja pisteitä sataa niin paljon, ettei valintoja juurikaan tarvitse tehdä. Kansan sankari Ikävä olla tyly indie-tiimin vuosien työn suhteen, mutta Lost Soul Aside on täysin hajuton ja mauton tekele. Parasta tässä kaikessa lienee China Hero Project ja Yang Bingin tarina, joka on antanut pontta kiinalaiselle pelinkehitykselle. En lähde spekuloimaan, mikä Ultizero Gamesin kohdalla meni pieleen, mutta sen arvaan, että Sony iskee viimeisen naulan Lost Soul Asiden arkkuun lähettäessään sen teurastettavaksi 70 euron hintalapulla. Sitä on harvinaisen epätyydyttävä pelata, ja bonuksena se on buginen kuin mikä. Kuolema tulee helposti vain siksi, että huomaat kolkuttavasi kuoleman portteja liian myöhään. Kaikki muu ja bugit päälle. Välivideot alkavat ja loppuvat niin töksähtäen, etten koskaan tiennyt, oliko kyse bugista vai silkasta kömpelyydestä. Sama pätee Lost Souliinkin, mutta minulle pitää maksaa tosi sievoinen summa, jotta suostun pelaamaan läpäisyn jälkeen aukeavat vaikeammat rundit. Kun tähän sekoittaa kolmannen ongelman, täysin överiksi vedetyt partikkeliefektit, taistelut muuttuvat välillä visuaaliseksi mössöksi, josta ei ota tolkkua pirukaan. Asearsenaaliin kuuluu kaksi erikokoista miekkaa, kaksiteräinen seiväs ja viikate. Hahmonkehitys ei kehitä. Toinen ongelma on osumien tunnottomuus. Ei ole sattumaa, että lajin klassikot kestävät keskimäärin kymmenisen tuntia yhdellä rundilla
Taikoja ja aseita voi vaihdella vaikka kesken tappelun, sillä peli menee ystävällisesti pauselle valikkojumpan ajaksi. Päähahmon ohella myös gra. nen ilme oli pettymys. Poikkeuksellisesti muistihäiriö jopa istuu tarinaan: nopeasti selviää, ettei Arissa ole ihminen lainkaan, vaan kuollessaan uudelleen syntyvä Blader. ltterin läpi vedettyä harmaata tylsyyttä, joka loppupään väri-ilottelu huomioiden lienee kuitenkin osittain tarinaa tukeva tietoinen valinta. Vaikka matkan varrelta tarttuu mukaan värikkäämpiä kampauksia ja maedopukuja, pysyy yleisilme valjuna. Itse nautin animeni överin värikkäänä ja räiskyvänä, joten graa. A I Limit on anime. Ikäraja: Ei tiedossa. ä ja souls-perinteistä poiketen tapahtumista jopa pysyy kärryillä. Koska käytännön erot jäävät minimaalisiksi, henkilökohtainen valinta perustuu elementtivahinkoon ja liikesettiin. Juonen punainen lanka on kaikkien edellä mainittujen taustavoimien ja näitä ajavien motiivien selvittäminen. Souls-veteraanit: First time. Hauskana oivalluksena energiamittaria syövä kilpi laTasosuunnittelusta löytyy mukavasti vertikaalisuutta ja paikoitellen taustapuitteetkin ovat komeita. Aseen rinnalle valitaan yksi neljästä työkalusta, joita voi (ja usein myös kannattaa) vaihtaa lennosta tarpeen mukaan. Varsinaiset buildit perustuvat Bladerin ytimenä toimivaan Sinettiin ja tämän päivitysosiin, jotka avaavat perinteisten puolustusbonusten ja elementtibuf. Tämä on kiva välimuoto ajoituksestaan krantun parryn ja vapaan väistelyn välillä. Bladereiden voimat kumpuavat mystisestä Muta-nimisestä aineesta, jolla voi manipuloida materiaa, mahdollistaen vaikka teleportaation ja liekkien ampumisen käsivarresta. Tästä ottelusta kehkeytyykin melkoinen drilleri! 26 185153_.indd 26 185153_.indd 26 24.9.2025 20.20.21 24.9.2025 20.20.21. Mutapaini Päähenkilömme Arissa herää perinteiseen muistinmenetykseen yhtä perinteisessä viemärissä. Päivitysosat saa suoraan kaupasta ja pelihahmon statit voi vapaasti resetoida niin usein kuin haluaa, joten kokeilunhaluiset eivät voi maalata itseään nurkkaan. Staminapalkki korvataan energiamittarilla, jonka ollessa täydempi iskut tekevät enemmän vahinkoa, tai energiaa voi polttaa taikoihin ja erikoisniitteihin. Mutta onko siinä Dark Soulsin taSouls-pelien taistelu on aina nojannut ajoitukseen (itse rinnastan ne QTE-peleihin, joista promptit on piilotettu), ja siinä AI on ehtaa soulsia. Antti Eronen AI LIMIT Koodisuonesta pulppuaa jälleen jotakin, mutta onko se AI-kakkaa vai artesaani-soulsia. Energia latautuu vihollisia lyömällä, sitä syövät turpiinotto sekä torjuminen. Haastetta piisaa ja taistelumekaniikka tekee veteraanien olon heti kotoisaksi. Vastaan tulevat muut Bladerit ovat oma, neljäs ryhmittymänsä. ikka on Gears of War -. Tarjolla on pitkiä ja lyhyitä miekkoja, katanoita, tuplamiekkoja sekä kämmenselkään kiinnittyvät kynnet, kaikilla omat liikesarjansa. en rinnalle myös muutaman uniikin pelimekaniikan. Dieetti-souls on kuitenkin vain sokeriton, ei munaton. Mysteeritarina itsessään on transhumanismi-teemoineen miellyttävän erilaista sci. Itseni kaltaisille töhöilijöille on tarjolla perinteinen kilpi sekä salamaväistö, joka nimensä mukaisesti paitsi väistää pois iskun alta, oikein ajoitettuna myös tuikkaa vastustajaa sähköiskulla. ltterin läpi vedetty kevyt-soulslike (soulslite?) takavuosien Code Veinin (Pelit 10/2019, 90 p. Arissa edustaa Violet Evergardenin, Rei Ayanamin ja kumppaneiden tapaista harmaata, väritöntä, tasaisen tunteettomalla äänellä artikuloivaa animetyttötrooppia, jonka ainoa luonteenpiirre on olla maailman menoa ihmettelevä tyhjä taulu. / 85 p.) tyyliin. Aselista on kompakti ja tasapainoinen, eli jokaisella vaihtoehdolla on oma, selkeä käyttötarkoituksensa, mutta toisaalta millä tahansa tappovälineellä pärjää. Mutta töhnä tekee maailmasta elinkelvottoman kaikelle orgaaniselle, joten Havenswellin kaupungin harvat eloonjääneet taistelevat olemassaolostaan biomekaanisten olentojen ja fanaatikkojen kirkon, zergmäisten Necros-olentojen ja Mudasta syntyvien Void-hirviöiden ristipaineessa. Kevyt-lisämääreen saa kolmesta keskeisestä muutoksesta: vaikeustaso on esi-isiä kasuaalimpi, stamina-mekaniikka on poistettu eikä sielujakaan tarvitse kerätä kuolinpaikalta. Sillä saa myös torjuttua lähestulkoon kaiken, joten etevissä käsissä stunlockiin meneekin pomo, ei pelaaja. Git gud -veljeskunnan valinta on parry, joka on ajoitukseltaan Sekiro-henkisen armelias. Samalla ne tulevat tutuksi myös pelaajalle. Palkin rakenne ja käytös muuttuvat jonkin verran käytössä olevan Nucleus-riipuksen perusteella: osa säilyttää isomman prosenttiosuuden sieluista kuoleman yhteydessä, osa taas lataa energiamittaria tai kasvattaa sielupottia muita tehokkaammin. DARK WAIFUS Sense Games / CE-Asia Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5 Versio: v1.1.001 Minimi: Intel Core i5-8400 / AMD Ryzen 5 1600, NVIDIA GeForce GTX 1060 6 Gt / AMD Radeon RX 580 8 Gt, 12 Gt RAM Suositus: Intel Core i79700 / AMD Ryzen 5 5500, NVIDIA GeForce RTX 3060 / AMD Radeon RX 5700 XT, 16 Gt RAM Testattu: AMD Ryzen 7 9800X3D 4,7 GHz, AMD Radeon RX 9070 XT 16 Gt, 32 Gt RAM Moninpeli: Ei
Näytän vahingossa ryhtyneeni pelaamaan Remnantia… 27 185153_.indd 27 185153_.indd 27 24.9.2025 20.20.34 24.9.2025 20.20.34. Tuttuun tapaan mahdollisia lopetuksia on useampia ja NG+ -uusintakierroksille pääsee heti edellisen päätyttyä. Neljäs ja viimeinen työkalu ovat raatelukynnet, joilla lisätään omien iskujen tekemää vahinkoa terveyttä uhraamalla. Kirkon ulkokultaiset olennot ovat designiltaan hyvällä tavalla outoja ja vieraannuttavia. Hyvää + Näppärä energiamittari korvaa elegantisti staminan, taistelu on ehtaa soulsia. Osa pomovihollisista suosii jompaakumpaa lähestymistapaa, mikä kannustaa opettelemaan kikkoja myös naapurileiristä. Huonoa . Michelin-tähtiä ei irtoa, mutta kyllä tällä soulsin nälkä lähtee! Souls-peli ilman myrkkysuota ei olisi souls-peli laisinkaan! WRYYYYYY! Necros-hirvitys demonstroi hallitsevansa JoJo-meeminsä. Turhan iso osa pelistä sijoittuu harmaanruskeisiin käytäviin, viemäreihin ja betonihalleihin, jotka eivät väreillä tai näyttävyydellä loista. Noh, onneksi ainakaan tämä käytävä ei näytä yhtään uhkaavalta tai pahaenteiseltä! Anteeksi, viekö tämä tunneli takaisin AI Limitiin. 82 Maukas mutta sieluton souls-burgeri. Jos taas haluat haastaa itsesi aggressiivisella taitopelaamisella, niin sitten otetaan käyttöön parry ja kynnet. AI Limit istuu täydellisesti Nikon muinaiseen burgeripelin määritelmään: peli on tasalaatuisen maukas ja asiakas saa juuri sitä mitä tilaa, mutta samalla pitää ymmärtää, ettei tässä mistään gourmet-annoksesta ole kyse. Sieluton souls Pieni budjetti näkyy samojen vihollistyyppien ja maisemien kierrättämisenä. Tylsä päähenkilö, samat maisemat kiertävät, ei omia ideoita. Kentät ovat hyvällä tavalla sokkeloisia, eli puolisalaisia sivupolkuja riittää ja tutkimusmatkailijaa palkitaan. Musiikkia perinteisessä mielessä pelissä ei edes ole, vaan kaikki taustaäänet ovat ambient-henkistä pahaenteistä kuminaa tai hurinaa. Esihenkilöt eivät muutenkaan ole kymmenien tuntien hieromista vaativia Malenioita, vaan pääosa ei-valinnaisista kaatuu yhden tai kahden käden sormilla ynnäiltävällä määrällä yrityksiä. Paikat huolellisesti nuohoamalla laskuriin kertyi reilut parikymmentä tuntia mielekästä pelisisältöä, mikä ei ole hullumpi suoritus. Erilaisia biomeja ei ole kuin kourallinen, ja samat grafiikka-assetit kiertävät vastaan toistuvasti. taa itseään torjunnoista, minkä jälkeen sillä voi läväyttää erikoisiskun vastustajan naamaan. Tallennuspaikat ovat ystävällisesti heti pomoareenoiden vieressä, joten uusintayrityksille pääsee heti. Pelissä ei ole mitään, mitä muissa soulslikeissä ei ole, joten hyppyrin nokalla bon voyage -fiilis on vahva. Mutta ei pelissä ole myöskään vikoja tai puutteita: kaikki toimii hyvin yhteen, pelaaminen on hauskaa ja taistelu ehtaa souls-tanssia. Jos tykkäät perusmättämisestä ilman ajoituskikkailua, valintasi on salamaväistö ja kilpi. Maailmalla AI Limitiä on haukuttu pääasiassa siitä, ettei se tuo genreensä mitään uutta, ja pahat kielet ovat sinällään täysin oikeassa. Työkalut ovat AI-limitin versio summon-helpotuksista: oman vaikeustasonsa saa määritellä pelityylillään
Vain ääni paljastaa, että kyseessä on nainen, sillä sukelluspukua muistuttava aikamatkustushaarniska on burkaakin peittävämpi. Loppupuolella leikitään vielä sähkön johtamisella oikeaan paikkaan. Ei se ollutkaan flunssa Aikamatkaaja ND-3576, kollegoiden ja pelaajien kesken pelkkä Matkaaja, lähtee menneisyyden Puolaan avainhenkilöiden sieluja keräämään. Pääasiassa pelissä liikutaan apokalypsin jälkeisessä Puolassa tai katastrofin alkuun sijoittuvissa menneisyyden maisemissa. Ensimmäinen kerättävä sielu on Edward Wi?niewski, rasittava lippalakkipäinen huutamalla keskusteleva oman salaliittotutkimuksensa tekijä, eikä muillakaan tunteiden hallinta ole hallinnassa. ND-3576 kuuluu Kollektiiviin, jonka tehtävä Kutsumus (Vocation) liittyy Maata noin 80-luvulla kohdanneeseen maailmanloppuun. Siinä missä Matkaaja itse puhuu miellyttävän tunteettomasti, ihmiset ovat kuin somettajia. Sankari liikkuu kankeasti, kaikesta on pulaa ja inventaario on ahdas. 28 185873_.indd 28 185873_.indd 28 24.9.2025 20.25.29 24.9.2025 20.25.29. Pelin ehdottomasti suurin bonus onkin sen visuaalis-auraalisuuden luoma hyvä ilmapiiri sekä kiinnostavan juonen selvittäminen. Cronos tuo mieleen Resident Evilit ja Dead Spacen. Ihmiskunta on murhattu ja joku on vastuussa! Vaikka en ole arkea lukuun ottamatta survival horrorin suurin ystävä, pulitin kuusikymppiä Cronoksessta Steam-kehujen ja kiinnostavan ulkoasun takia. Pelimekaanisesti Cronos on lajityyppinsä genrepuhdas edustaja. Enemmän rautalankaa, vähemmän kliseitä, kiitos. Voimafantasian asemasta viholliset ovat vaarallisia, ja aina välillä pannaan adrenaliini virtaamaan joko jump scareilla, laumaväijytyksillä tai pomoilla. Yleensä ottaen dialogissa olisi muutenkin tiivistämisen varaa. Outo ”sairaus” Muutos kirjaimellisesti muutti ihmiset joka paikan täyttäväksi ihmiskasvain-biomassaksi. Näissä fiiliksissä pyörivästä Cronos: New Dawnista on vastuussa hyvistä kauhupeleistä ja Silent Hill 2 -uusversioista tunnettu puolalainen Bloober. Välillä etenemisen pysäyttää anomalia, joiden käsittelyyn aseissa on manipuLonkeroporno ei ole maineensa veroista. TULEVAISUUS ON HISTORIAA Bloober Team SA Arvosteltu: PC Saatavilla: Linux, macOS, Switch 2, PS5, Xbox Series X/S Versio: 323631 Minimi: Intel Core i5-8400F, Intel Core I5-8600K | AMD Ryzen 5 3600, 16 Gt RAM, GeForce GTX 1080 tai Radeon RX 5700-XT tai Intel Arc A770 Suositus: Intel Core i7-10700K tai AMD Ryzen 5 3600X, 16 GT RAM, GeForce RTX 3080 , tai Radeon RX6800 -XT, tai Intel Arc B580 (allows for gameplay in 1080p) Testattu: AMD Ryzen 7 3700X 8-Core 3.60 GHz, 32 Gt RAM, GeForce RTX 4070 12 Gt VRAM Ikäraja: 16 Menneisyydessä tavataan muutama ihminen. Kerrotaanko koskaan millä tämä biomassa elää. Uusimman kolmannen persoonan selviämiskauhun aihe on apokalypsin torjunta aikamatkailun avustuksella. Kissoja ja kollegoita lukuun ottamatta ainoat muut hengissä olevat ovat hirviöitä tai siis muuttuneita entisiä ihmisiä, jotka osuvasti tunnetaan nimellä ”orpo”, survival horror kun on kyseessä. Matkaajien tarkoitus on jäljittää menneisyyden avainhenkilöitä ja kerätä näiden sielu (essence) talteen, joka sen jälkeen ne uploadataan Kollektiiviin. Puzzlet ratkotaan sivuleikkureilla, avaimilla tai avainkoodeilla. Tekisi mieli matkustaa takaisin kasarille, jolloin maailma oli mallillaan. Sen enempää en halua juonesta paljastaa. Sen käsikirjoituksen on selvästi naputtanut kaksitoista apinaa, mutta hyvällä tavalla. Mistä oikeastaan on kysymys, onko tämä joku Suunnitelma 9 ulkoavaruudesta. Nnirvi CRONOS: NEW DAWN Kun pelin nimi on Cronos, tietää, että tiedossa on aika seikkailu! T untuuko joskus siltä, että maailma on harmaa ja muut ihmiset vain aivottomana vellovaa biomassaa
Ne toimivat samalla bonuksina, ja jotta valinta ei olisi helppo, poistettu sielu häviää olemattomiin. Aseet päivitetään energialla, jota ei muuten tarvitse säästellä, respeccaus on niin halpaa, että se voisi saman tien olla ilmaista. Kaveri Lance tuntui paremmalta, yliladattava burst on tehokas mutta rekyyli ja ylilatausviive toimivat asetta vastaan. Muutenkin mielikuvituksettomissa perusaseissa hidas reagointi tulituskäskyyn vain ärsyttää. Jos laukauksiin voi ladata lisätehoa, se pitää tehGravitaatiosaappailla hypätään seiniltä vastaanottimeen. Asun hiparit, ja inventaarioiden koko kasvaa löydettävillä coreilla, aseet energiapakkauksista löytyvällä energialla. Aseluokat ovat pistoolit, haulikot ja karbiinit, jokaisessa kaksi vaihtoehtoa. Orpo (orphan) on groteski ilmestys, joita on useampaa varianttia. Lähitaistelussa taas aseet ovat vain lyönti ja maassa makaavan polkeminen. Hylkäsin kertakokeilun jälkeen. Ammuksia joko löytää valmiina tai niitä voi itse nopeasti valmistaa. Orpo voi kehittyä pahemmaksi versioksi sulauttamalla itseensä kuolleita lajitovereitaan, joten näiden ruumiit pitää mahdollisuuksien mukaan polttaa. Remedy tuli varsinaisesti mieleeni pelinykyisyydestä, jossa anomalia on pysäyttänyt ajan ja tavarat kelluvat hauskasti ilmassa. Ongelmanratkaisussa aivoja tärkeämpiä ovat aseet. Minäkin olin ennen orpo, mutta sitten sain hauleja polveeni. Noin puolessa välissä peli keksi ihan oman kikan ja sai minut kiipeämään seinillä, kiitos hauskojen gravitaatiosaappaiden. Ensin ajattelin, että Bloober käynyt Remedyn kikkapussilla, mutta kyseessä on vain naamioitu perusmekaniikka: anomalian aktivointi korjaa portaat tai bensatynnyrin, poistaa esteen, luo sillan tai toimii hissinä, plus joitain muita vastaavia yksinkertaisia kytkinhommeleita integroituna yhteen pakettiin. Toinen harvinaisempi hirviötyyppi ovat pienet happoryömijät, jotka myös muodostavat seinille Happo-hotelleja ja räiskyvät päälle jos menee lähelle. Perusongelma on sama kuin kaikissa muissakin: se ylilatauksen odottelu. Pulassa Puolassa Koska kyseessä on survival horror, mitään ei koskaan ole tarpeeksi, joten ammuskelu on välillä se varsinainen puzzle. Sairaalassa nähdään Muutoksen alkutahteja. Nimi viitannee siihen, etteivät nämä ressukat kelvanneet osaksi biomassakoalitiota. Näistä Hammerin saa yliladattua, Mace taas tyhjentää aina kummatkin piippunsa. Tärkeä osa hengissä pysymistä on asun ja aseiden parantaminen. Haulikkokaverit ovat Hammer ja Mace. Ei lisäaseita, ei varsinaista päivitystä, mikä on huono juttu. Kummassakin on puolensa, sinänsä tehokas ja helpompi Dagger kun on ammustaloudellisesti syöppö, mutta myös lähinnä normaalia pelipyssyä. Kissojen silitäminen palkitaan konkreettisesti. 29 185873_.indd 29 185873_.indd 29 24.9.2025 20.25.36 24.9.2025 20.25.36. Niillä loikkiminen gravitaatioalustoilta toiselle on halpa ja turvallinen tapa saada nuppi sekaisin. Karbiineissa Javelin ampuu hakeutuvia ammuksia, mutta se on myös tehoton, löytyy turhan myöhään ja ammusten hakeutuminen panssaroituihin kohtiin ei huvittanut. Orpo vaanii pimeydessä Mahdollisesti paria pomoa lukuun ottamatta viholliset edustavat vain yhtä puoluetta. Eri inventaariot (tavara, raaka-aineet, tavaroiden määrä per tila) ovat hipareita tärkeämpiä. laattori. Pinon pohjimmainen, sinkomainen Arbalest on älyttömän tehokas, mutta sen yksi ammus vie kokonaisen invapaikan ja niitä löytyy vain muutama. Yhteistä kaikille ovat lonkerot, joilla Matkaajan terveyttä verotetaan, osa räkii lisäksi happoa. Aloituspistooli Swordissa laukauksen saa yliladattua, Dagger on nopea puoliautomaattiase. Valinta on helppo, koska ahdas inventaario äänestää Hammerin puolesta, ja lisätehon lataus on myös vahva bonus. Vaikka eri vihollistyyppejä on vähän, se ei haitannut, koska ne ovat sen verran vaarallisia, etten jäänyt miettimään diversiteettiä. Kerättäviä sieluja mahtuu säiliöön kerralla vain kolme
Cronoksen liekinheitin toimii pikemminkin kuin palokranaatti, jonka liekinkestävä ND-3576 heittää melkein jalkoihinsa. Kaikki arvaavat lopullisen ratkaisuni. Esineen koolla ei ole väliä, joten Resident Tetristä ei sentään pelata. Nämä seinäruusut ovat melkoinen ongelma, jota ei voi edes ennakoivasti hoitaa. Pieni inventaario on iso ongelma. Aika puuduttavaa, aika lopettaa Tarinan lähestyessään yhtä lopuistaan jäin vaihteeksi miettimään loppupomon arvoitusta. Tosin jos siinä pyörässä on typerä inventaario, ei sitä kannata kopioida. Hyvää + Mielenkiintoinen juoni ja kiehtova ympäristö. Inventaarion koko on alussa vain kuusi paikkaa, maksimipäivitettynä kaksitoista. Ihan hyvä idea, ei siinä mitään. Siinä vaiheessa inventaarion pitää mahtua kaksi pyssyä ammuksineen (minimi neljä slottia), liekinheitin syö yhden ja viimeisen vie parannus. Cronoksen viime taistelussa kankeasti väistelevä minä taistelee teleporttaavaa teräaseja AoE-pomoa vastaan harvinaisen puuduttavassa väännössä. Eri kiva kun löytää kaipaamaansa hipareita, mutta onko se sen arvoista, että menettää 14 pistoolin ammusta. Vaikka pääosuma on aina paras, joskus siihen ei ole mahdollisuutta, jolloin kannattaa ampua jalkoihin. Loppuratkaisuja on kolme, joista viimeisen näkee vasta New Game plussan jälkeen, ja hyvästä syystä. Toinen ongelma rasittaa koko peliä ja vaatii rypemistä inventaariosysteemin saloissa. Taistelussa tärkeintä on liike, ei päämäärä. Mutta megatöppien kuningas on, että etenemiseen tarvittavat kamat, kuten pikkuiset avaimet, syövät nekin yhden kolon! Niiden pitäisi olla aina kerättävissä! Koska ammuksia ja shell patcheja kuluu, yleensä tilaa riittää, mutta ei aina. Pula-aikapulassa Puolassa Suurin beeffini Cronoksen kanssa on se, että peli unohtaa pari viisautta: yksinkertainen on kaunista ja työläys turhauttaa. Typerästi orpoja ei voi tappaa ennakkoon, vaikka hyvin tietää, että tuo seinällä roikkuva hirvitys herää kun poimin tuon tavaran. Vaikka osan mielikuvitusbudjetista olisi voinut käyttää myös aseisiin ja ergonomian katsoa sanakirjasta, tunnelmallaan se erottuu biomassasta edukseen. Vaikka tapoista usein saakin energiaa palkinnoksi, turhaa taistelua kannattaa välttää. Pelin suuri paljastus näytetään lopputekstien jälkeen. Sen kaveri on Pyre, heitettävä palomiina. Tallaahan se aika tarkkaan lajityyppinsä tuttuja latuja, mutta ei pyörää aina tarvitse keksiä uudelleen. Vaikka taisteluissa muutaman kerran ilmassa tuoksuivat käristyvät hermot ja kamanhallinnan vaatima turha edestakaisin juoksentelu tympi, kokonaisuutena Cronos jää plussalle. Reittien avaamisen ja taisteluavun lisäksi liekeillä voi polttaa tapetut viholliset, jotta orporeservit eivät voi käyttää niitä päivittääkseen itseään. Mutta siinä on kaksi ongelmaa, joista pienempi on, että kumpaakin resurssia saa aluksi kerrallaan kantoon vain kolme, kalliiden pukupäivitysten jälkeen vain kuusi. Myös se, että lamppu alkaa vilkkua, on etiäinen tulevasta pahemmasta taistelusta. Yksi esine vie yhden slotin tai siis zlotyn, Puolasta kun on kyse. Kelaan peliä noin ensimmäisen neljänneksen loppuun. Hyvin usein ensimmäisellä kerralla käy heikosti, uusinnassa jo tietää, mitä edessä on, mistä löytää ammuksia ja terveyttä tai tynnyreitä. Kumpiakin löytyy valmiskamana, mutta niitä myös kraftataan. 30 185873_.indd 30 185873_.indd 30 24.9.2025 20.25.42 24.9.2025 20.25.42. Ilmassa kelluavt tavarat luovat jotenkin remediaanista fiilistä. Koska en kyllästynyt ennen loppupomoa, sanoisin, että Cronos: The New Dawn on pelinä aika kiva! 83 Pätevä joskin perinteisiin luottava selviytymiskauhu. Systeemin tarkoitus lienee jousto: jos ammukset ovat loppu, parannus ei juuri lämmitä. Jos niitä näkyy paljon tai aika-anomalioilla saa palautettua tynnyreitä nykyhetkeen, kannattaa henkisesti varautua kunnon vääntöön. Kummankin liekkikalun inventaario kannattaa muuten nopsasti päivittää kahteen niiden hyödyllisyyden takia. Ammusten loppuessa apuun tulevat kaikkien rakastamat räjähtävät tynnyrit. Myöhemmin mukaan olisi syytä saada kolmaskin asetyyppi ammuslogistiikan maksimointiin. Eikä savepaikkojakaan ole turhan tiuhassa. Se on aina joku mahtivääntö, mutta minulla on usein lopussa motivaatio luokkaa ”lopu jo”. Voin vielä hyväksyä, että myytäväksi tarkoitetut esineet syövät slotin. Pikakraftaus kesken taistelunkin onnistuu olettaen, että inventaariossa on paikka vapaana. Varmaan rikon survival horrorin perinteitä yhtä räikeästi kuin vaikeustasoja Soulseihin vinkuva, mutta Cronoksen ehdottomasti suurin ongelma on inventaarion koko yhdistettynä pariin muuhun huonoon ratkaisuun. Ammusten loppuessa tai lippaan tyhjentyessä lättyyn lyöminen on se viimeinen oljenkorsi. Seuraus on todella turhaa juoksentelua takaisin savepaikalle ja sen loputonta stashia kierrätyksessä hyödyntämään. Lisäksi näissäkin maksimi per slotti on naurettava: ammuksissa 15 pistoolille, viisi haulikolle, kaksi shell patcheille. Huonoa . Joskus ei vain voi, koska pakoreitit suljetaan. Tuli auttaa todella paljon. Eli tanssin nimi on kamanhallintarumba. Siitä huolimatta yllärit päätyvät usein kuolemaan tai ihan vain siksi, että ammukset loppuvat kesken, varsinkin ylläriväijytyksissä paniikkiräiskintä voi olla kohtalokasta. dä, vaikka se parin sekunnin viive onkin hankala. Hengissä pysymisen pääresurssit ovat eri ammukset ja shell patchit, joilla hiparit palautuvat. Siihen jossa ei ole panssaria päällä. Silloin orpo kaatuu ja sitä voi tehokkaasti survoa jaloillaan, vaikka se raukkamaista onkin. Kaiholla muistelen Witcher 2:n ja Demon’s Soulsin finaalipomoja. Uskomattomasti tavaraa ei voi tiputtaa maahan, sen voi vain deletoida inventaariosta. Raaka-aineet ovat kemikaalit ja romumetalli, joista saa tehtyä tarvitsemaansa tavaraa. CRONOS: NEW DAWN Minä ja liekkitoverini. Sen ammuksia saa seinäautomaatista, mutta vain yhden kerrallaan, toki niitäkin voi itse valmistaa
Lisäksi odotin roolipeliä, mutta sainkin vuoropohjaisen taktisen taistelupelin, jonka pohjalla on Warhammer 40K: Battlesectorin pelimoottori! Sillä speksillä peli voisi kertoa vaikka Ryhmä Hausta, jossa tavoite olisi saada opiskelupaikka Nakkilan Huovutusopistosta, ja ostaisin silti. Vaikka peli jätti turhan keskinkertaisen maun, tehtävissä oli lievää lupausta ja oman armeijan sekä sankarien kasvattaminen ja kehittäminen toimii aina. Eikä edes ylinäyteltyä kesäteatteria, vaan lähinnä lunttilapun innotonta ääneenlukemista pieleen menevillä eläytymisyrityksillä. Warlords on yllättävän hyvän näköinen, mutta vastaavasti yllättävän huonon kuuloinen. Previkasta tuntuu puuttuvan kaikki ääniefektit, ja toivon, että ääninäyttely on vasta raakaversio, koska se on luokattoman huonoa. Nnirvi RUNEQUEST: WARLORDS Onnen pyörä pyörii, ja palkinnot tulevat ja menevät jättäen muistoja, joista tulee legendoja. Kun mittari on täynnä, voi tehdä jotain spesiaalia tai lyödä ylimääräisen iskun. Yksikkösapluunaa on kolmeen lähtöön. Yksiköillä on liikkumispisteet ja yksi toimintapiste, joka yleensä kulutetaan hyökkäykseen. Yksiköillä on viereiseen ruutuun Zone of Control, johon voi liikkua vapaasti, mutta jos yrittää eteenpäin tai paeta, lätty lätisee. Liikkumisja toimintapisteiden lisäksi on Rush, jota karttuu vaikka tapoista. En minä, joten Halgrim Rautamiekka puolustamassa Talastarin heimoja Dorastorin kaaosjoukkoja vastaan ei ihan auennut. Battlesectorinsa pelanneet tunnistavat toimivat konseptit. PR-materiaali puhuu kaikkea kaunista myyteistä ja kohtaloista ja niin edespäin, mutta todellisuus tuntuu olevan se, että jonkinlaiset heimovetoiset pseudoviikingit (Talastar) leipovat lättyyn hassusti nimettyjä (Broo!) Vuohinaamaisia kaaosjoukkoja. K aikki tuntevat Dungeons & Dragonsin, mutta aika moni tuntee myös RuneQuestin lähes yhtä muinaisen roolipelisysteemin. Kokosin itse ja säästin Armeijan yksiköillä on pistearvo ja tehtävillä budjetti, jonka puitteissa keikan kokoonpano valitaan. Ja tietysti mukana ovat sankarit, jotka alkavat kovina ja joista kokemus tekee entistäkin kovempia. Eikä taktisen tason fantasiastrategiapeleistä juuri ole ylitarjontaa. On ryhmässä liikkuvia rivimiehiä, previkassa rivitaistelijoita, heittokeihäillä varustettua militiaa sekä varjokissoja. Tehtävät sinänsä olivat aika peruskauraa, tutoriaalinomaisista lähdettiin, osassa kartat olivat vain turhan isoja ja viholliset turhan hajasijoitettuja, vaan kyllähän niitä pelasi. Jos pelissä on myös Battlesectorin oiva asynkroninen automatisoitu PBEM-moninpeli, tervetuloa vain! Tämmöisiä pelejä en pelaa ennen kuin lehmät lentää! 31 185201_.indd 31 185201_.indd 31 24.9.2025 20.27.07 24.9.2025 20.27.07. Pelissä vilahtaa NPC-muodossa myös Lunar Empire, Gloranthan magiaan ja järjestykseen nojaava imperiumi, joka johtaa kuolematon Punainen keisari. Ehkä kasarilla bro ei vielä kuulunut arkisanastoon. RYYNÄYSTÄ TALASTARIN METSISSÄ Vituos / Slitherine PC Ilmestyy tänä vuonna Gloranttausta fantasiapeleistä 70-luvun lopussa luotu RuneQuest-roolipelisysteemi sijoittuu Gloranthan fantasiamaailmaan. Kuten rosvosektorin, jonka viisari nyt ohittaa ja pysähtyy taistelusektoriin. Uutta on vetäytymiseen tarkoitettu Fallback Attack, jossa siinäkin toki lätty lätisee mutta ei yhtä paljon. Ajoneuvokategorian korvaavat yksittäiset erikoisyksiköt, joita previkassa edustaa lentävä jättihärkä. Paitsi että Halgrimilla, shamaani Ketill Valkosilmällä ja Lunar Empiren tiedustelu-upseeri Halcyonilla on kaksi toimintapistettä, he heräävät kerran uudelleen henkiin joskin heikossa hapessa. Warlordsin pressiprevikassa oli neljä pelin 18 tehtävästä, ja Battlesectorin maku oli niin vahva, että tunsin sen ennen kuin pressimatskuista varmistin. Tietsikkapeleissä (varsinkin Suomessa) tunnetuimmat ovat King of Dragon Pass (1999) ja sen nopeasti ilmestynyt jatko Six Ages: Ride Like The Wind (2018). En ole kauhean vakuuttunut itse RuneQuest-todellisuudesta: taikuus ja jumalat ovat todellisia, jummi! Eihän moista ole missään muussa fantasiamaailmassa, kautta Ariochin, Khornen ja Dungeons & Dragonsin valtavan jumalkaartin
Tuomari osaa kertoa, kumpi ristiin puhuvista kyläläisistä puhuu totta. Slayer iskee vain, jos kohde on paha. Alkupelissä mukana on vain muutamia erilaisia hahmoja ja kylissä vain pari asukasta. Vaikein tunnistettava on juoppo, jonka kuvaus kuulostaa hyvinkin tutulta. Slayeriksi naamioitunut demoni tai kätyri ei tapa ketään, koska huijarin kyky ei toimi. Demossa on vain käsin tehtyjä puzzleja, joiden taso on ollut ohjelmallisesti tehtyjä parempi. Jos tappaa liian monta viatonta, peli päättyy. Indiepeli pyrkii erottumaan eksoottisella genrellä, sillä Demon Bluff on sosiaalinen päättelypeli. Videopelimaailmassa Among Us on todennäköisesti suurin nimi genressä. Slayerin lyödessä tyhjää Kyläläisten kommenttien perusteella pitäisi päätellä, kuka on demoni. Hahmoa on todella vaikea erottaa pahoista, joten onneksi juopon tappamisesta kylä ei suutu yhtä paljon kuin muista viattomista. Vastaavia piilotetun roolin päättelypelejä on lautapelimaailmassa muitakin: Love Letter, Avalon, Resistance ja Secret Hitler tunnetuimpina. Monille se on kauhistus, minulle plussaa. Kyläläisistä suosikkini on tunnustaja, johon voi aina luottaa. Hyvät puhuvat totta, pahat valehtelevat. n hienous piilee sen säännöissä Puukko viuhuu Demon Bluff on korttipeli, jossa kylässä eli pakassa asuu kolmenlaista väkeä: tavallisia kyläläisiä, hylkiöitä, demoneita ja kätyreitä. Demon Bluff -korttipeli on varastanut välipelipaikkani niille hetkille, jossa en ehdi syventyä tuntien pelisessioon vaan tarvitsen vain jotain nopeaa . ksiä. Valtaosa hahmoista antaa jonkin suullisen vinkin, mutta tehokkaimmilla hahmoilla on aktiivinen kyky. S yksyn pimentyessä olen keskittynyt noitavainoon. Demon Bluff on korttipeli, joten juttuni kuulostaa lautapelin sääntösulkeisilta. Toki tuomari voi itsessään olla paha, jolloin vastaukseen ei voi luottaa. Jos hahmo on paha tai korruptoitunut, tunnustaja ilmoittaa olonsa olevan sekava. Pakanrakennus puuttuu demoversiosta vielä kokonaan. Tarkoituksena on etsiä joukosta demonit kätyreineen ja tappaa ne. Kolmen asukkaan sekaan on vaikea piiloutua. Ihanan realistisista! Itse ei tarvitse aina toimia pyövelinä, sillä myös Geraltin näköistä slayeria voi pyytää tappamaan toisen kyläläisen. Juoppo valehtelee eikä tautia pysty parantamaan, koska kännikala näkee viinan ratkaisuna eikä ongelmana. Kun riittävän moni kertoo samaa valhetta, on vaikea tunnistaa totuus. Demon Bluff on idean ensimmäinen näMURHASUDOKU UmiArt Studio Ilmestyy tammimaaliskuu 2026 kemäni yksinpeliversio, mikä muuttaa heti pelin luonnetta. Lajityypissä selvitetään hahmojen todellinen rooli eli keksitään, kuka valehtelee. Tekijät ovat saaneet innoituksensa Blood on the Clocktower -lautapelistä, nettikommenttien perusteella peli on jopa suora kopio. Juoppo naamioituu aina kunnon kyläläiseksi ja valehtelijana vaikuttaa demonien liittolaiselta, mutta ei ole. Sitä ei voi välttää, koska Demon Bluf. 32 185154_.indd 32 185154_.indd 32 24.9.2025 20.31.58 24.9.2025 20.31.58. Kun moninpeleissä puhtaan päättelyn lisäksi luetaan muiden käytöstä, yksinpeli tiivistää idean silkaksi sudokuksi. Juuri siitä palataan ydinongelmaan. Tuukka Grönholm Demon Bluff kääntää populismin peruskikan peliksi. Demon Bluff on siitä realistinen peli, että pelimaailman kyläläiset kertovat lähinnä toistensa asioista ja aina syytellen muita
iliksen, että päättelyni on ihan oikein, mutta tehtävässä on jokin virhe. Peli myös vinkkaa suoraan siitä, miten hahmojen ominaisuuksia voi käyttää eli kaikkea ei tarvitse keksiä itse. Leipuri muuttaa aina toisenkin kyläläisen leipuriksi (älkää kysykö miksi). Kansleridemoni on helpoin tunnistettava, koska demoni muuttaa naapurinsa hylkiöksi. Pelinkehitys on yhä kesken, mikä lisää vainoharhaisen . Toistaiseksi eniten vaiheessa on musiikki, sillä pelissä soi vain yksi muutaman tahdin pituinen biisi. ssa hullut valehtelevat. Demon Bluff -juttuni perustuu ennakkoversioon, mutta käytännössä jo sen demoversiolla saa ideasta kiinni. Kylässä ei ole muita hylkiöitä, joten kohde oli varma pahis. Osa demoneista paljastuu jo sillä, että ne naamioituvat hahmoiksi, joita koko kylässä ei ole. Se voi olla hienoa tai huonoa, jos tekijät eivät saa ongelmanluontikoodiaan toimimaan hyvin. Osa hylkiöistä kuten pommittaja ja tohtori eivät naamioidu, joten kansleri on helppo hoksata niiden naapurista. Alkupelin tehtävät on viritetty käsin ja ne tuntuvat minusta kiinnostavammilta kuin satunnaisesti luodut loppupelin vastaavat. Ne siis vaikuttavat pahiksilta, mutta niitä ei saa silti tappaa. Jos tuntuu sekavalta, sitä se onkin. Vainajan puheisiin voi aina luottaa. Pakan koostumus kerrotaan aina suoraan, mistä pystyy heti päättelemään asioita. 33 185154_.indd 33 185154_.indd 33 24.9.2025 20.32.08 24.9.2025 20.32.08. Hahmojen lainalaisuuksia ei tarvitse muistaa ulkoa vaan ne voi aina tarkistaa. Tekijätiimi koostuu puolalaisista sisaruksista, joista toinen hoitaa koodaamiseen ja toinen gra. Kaikkiin hahmoihin liittyy vastaavia lainalaisuuksia. Jos kylässä asuu toiseksi hahmoksi naamioituva (hyvä) doppelganger tai juoppo, meedion viestiä on vaikeampi tulkita, koska demonimeedio väittää juoppoa tämän esittämäksi hahmokViaton oraakkeli ei kuollut turhaan, sillä kuolema paljastaa hahmon todellisen roolin. Jos kohde kuolee, kaikki meni hyvin. ikan. Mutantti koitui demonin kohtaloksi, sillä Demon Bluf. Valmista pitäisi syntyä ensi vuoden alussa. Varsinkin vaikeimmat tehtävät menevät helposti ärsyttävän puolelle, koska vaihtoehtoisia totuuden puhujien ketjuja voi olla useita ennen kuin muistaa kaikki lainalaisuudet ja syy-yhteydet. Puzzle kannattaa aina aloittaa siitä, että tarkistaa, mitä kyläläisiä ja demoneita pakassa on. Pooka-noita korruptoi naapurinsa, mikä tarkoittaa, että kyläläiset valehtelevat, mutta eivät ole pahoja. Syykin sille on aika selvä. Turhan usein ohjelmallisesti tehdyissä ongelmissa on kolikonheittomaisia hetkiä, joissa kahdesta tasa-arvoisesta päättelyketjusta pitää arvata, kumpi on oikea ja vain tappaa summassa yksi kyläläinen. Onneksi kylästä on varaa tappaa yksi viaton, kunhan ei ala huitoa satunnaisesti. Paperilla meedio vaikuttaa turhan tehokkaalta, mutta pelin hienoutena on eri hahmoyhdistelmien määrä. Demo löytyy Steamissa pelin kauppasivuilta ja myös itch. Meedio kertoo hyvän hahmon roolin, mutta toisaalta meedioksi naamioitunut demoni väittää muiden demonien olevan hyviksiä. pitää pystyä päättelemään, onko kohde hyvä vai slayer paha. Noitanaisen älä anna elää Kyläläisten roolit ovat vieläpä vain puolet ongelmasta, sillä demoneita on melkein tusina. a ei voi pelata kännissä, väsyneenä tai kovin pitkään. Muistettavaa on niin paljon, että Demon Bluf. Kun kylässä on vain yksi leipuri, voi alkaa heti miettiä, mikä kuviossa on pielessä. Vaikeneminen kultaa Kyläläisiä, demoneita ja kätyreitä on kaikkiaan neljäkymmentä erilaista, mistä syntyy todella vaihtelevia kokoonpanoja ja monimutkaisia ongelmia. si, mikä saa valehtelevan juopon vaikuttamaan pahalta. Valmis peli lisää touhuun pakanrakennuselementin eli tehtävien välissä saa valita uuden kortin, joka pakkaan lisätään. iosta. En tiedä, onko perheessä vielä muusikkoa. Shamaani taas tuplaa samojen hahmojen määrän kylässä, mistä voi olla välillä hyötyä ja välillä haittaa riippuen, mitä hahmoja kylässä näkyy ”liikaa”
Ah, nämä olivat parhautta! Dawn of War II kompuroi julkaisussa, mutta paransi delsuissa, ja mitä vähemmän puhumme Dawn of War III:sta, sen parempi. Relic vieläpä paransi kaavaa ja sijoitti sen toiseen maailmansotaan Company of Heroesissa (2006). Anniversaryn omistajat saavat Defun alennuksella. nitive Editionin parempi nimi olisi Enhanced Edition. Yksinpelimielessä Auringonnousu oli parhaimmillaan alussa, koska kahdessa ensimmäisessä osassa oli lineaarinen juoni skriptatuilla tehtävillä. Mihin Warhammer 40K vastasi jotta ”Pidäpä oluttani!” E nnen oli miehet ja toimintanaksut rautaa, eikä mikään todista sitä niin vahvasti kuin tämä paketti sotanannaa vuosilta 2004–2008. Uskokaa tai älkää, nostalgia ei ole minun juttuni. 34 185139_.indd 34 185139_.indd 34 24.9.2025 20.34.00 24.9.2025 20.34.00. Silti huomatessani Warhammer 40K: Dawn of Warin De. Samaa ei voinut sanoa toimintanaksuista. Mutta ovatko muistot vain katinkultaa. Dawn of Warin pelisysteemi toimii vieläkin moitteettomasti. Nicodemus, Ultramarin tetrarkki WARHAMMER 40K: DAWN OF WAR DEFINITIVE EDITION ”Hyvä että sota on niin kauheaa, muuten me ihastuisimme siihen liikaa”, huokaisi Robert E. Lee. Tämä on perustason remaster, jonka pohja on vuoden 2006 Anniversary Edition. Gra. Dawn of Warissa avaruusmariinit taistelevat Tartaruksella örkkejä, eldareita ja lopulta Kaaoksen joukkoja vastaan mainiolla lopetuksella. Osalle sai aseeksi valita liekinheittimen, raskaan boltterin, plasmapistoolin tai singon. ikkaa on korjattu, joitain valoja, varjoja ja heijastuksia lisätty sekä tietysti yhteensopivuutta nykyteknologian kanssa parannettu. En kylve vanhoissa pelimuistoissa kuin myyrä ja heittele niitä sateena päälleni. Valloitettavat resurssipisteet ja rakennettavat plasmageneraattorit olivat rakentamisen rahayksiköt. Tämä oli aikoinaan uutta ja vallankumouksellista. Muistojen kultaus ei ole ihan niin paksu kuin ehdin toivoa: De. Siinä on sellainen paketti pelattavaa, että se kestää jokseenkin yhtä kauan kuin tulevaisuuden ihmiskunnan sota xenoja vastaan. Dawnissa joukkuetta saa vahvistettua lennossa vaikka kesken taistelun, Companyssa ne käskettiin vetäytymään lähimmälle omalle resurssipisteelle, mikä on parempi ratkaisu. Winter Assaultissa suosikkini Astra Militarum eli keisarillinen kaarti (ja eldarit) taisteleVANHA SOTA VANHA SOTA JANOTTAA JANOTTAA Dark Crusadessa karttakampanjan koko pysyi vielä kurissa. Paketti pysyy kasassa, koska armeijoilla ja ajoneuvoilla oli katto: saahan niistä lauman muttei vellovaa merta. Juuri siksi Dawn of War löi minua ihastuksen voimahanskalla, koska se lisäsi aikansa naksuihin (Command & Conquerit, Warja Starcraftit) sellaiset asiat kuin joukkueet, vaihtelevan osumatarkkuuden, kustomoitavan aseistuksen, moraalin vaikutuksen ja maaston suojan. Selkäpiini värisi 3,14159 Richterin voimalla kun näin pitkästä aikaa Dawn of Warin aikoinaan ällistyttäneen introanimaation. Relic Entertainment Versio: 2.1.0 Minimi: Intel i5 6th-gen tai AMD Ryzen 4-core 3 GHz, 8 Gt RAM, DX9.0c, GeForce GTX 950 tai Radeon R9 370 Moninpeli:2-4 Testattu: AMD Ryzen 7 3700X 8-Core 3,60 GHz, 32 Gt RAM, GeForce RTX 4070 12 Gt VRAM Ryhmäpaine on parasta Noina muinaisina aikoina ihmiskunnan sota xenoja ja Kaaoksen voimia vastaan ei ollut vielä ylisaturoinut videopelikenttää, vaan oli jotain uutta ja tuoretta. Parasta tietysti on, että kaikki sarjan pelit on niputettu yhden lipun alle, eli Dawn Of War, Winter Assault, Dark Crusade sekä Soulstorm. nitive Editionin ilmestyneen ostin sen välittömästi lämpimien muistojeni voimalla. Winter Assaultin komein hetki, Baneblade nitistää örkkiarmeijan. WH40K:n perusmittayksikköä avaruusmariineja ohjattiin yksittäisen mariinin asemasta ryhmänä, johon sai vielä liitettyä kersantin ja mahdollisesti jopa sankarin
Toisaalta onhan kaiken tuhoaminen loogisempaa kuin vaikkapa örkkipäällikön tappoon saman tien päättyvä tehtävä, vaikka ne pari viimeistä mariinia kelluvat vihreässä örkkimeressä. Jokaisella osapuolella on superyksikkö, mutta Baneblade on kyllä niistä ihanin. De. Tehtävissä on usein ideaa, ikuinen suosikkini on Winter Assaultissa Kaartin puolustustehtävä, jossa vihreän örkkimeren huuhtoessa toivon viimeisiä rippeitä paikalle saapuu mahtava Baneblade, tankkien keisari. Mutta toivossa on hyvä elää, sillä Warhammer: Dawn of War IV lupaa paluuta juuri tähän aamunkoiton aikaan, ja ennakkomateriaali näyttää kyllä lupaavalta. Huonoa . Vaikka periaatteessa jatketaan pelisarjan tarinaa, juonta ei varsinaisesti ole, paitsi valitun osapuolen viimeisessä tehtävässä. Uusina ja pelattavina osapuolina joukkoon liittyvät tietysti necronit mutta myös Taut, robottipukuihin sonnustautuva tylsä Starcraft-rotu. Baneblade A1-H8, kaartimatti Objektiivisesti ottaen Dawn of Warit ovat erinomaisia moninpelejä, edelleenkin. Heijastuksia pintaan ja varjoja alle Originaali resoluutio oli 1024x768 4:3-kuvasuhteella. Jos ensimmäisen isomman yhteenoton häviää, Dawn of War vaihtuu Dusk of Wariksi. Ehkä en vielä avaa säästämääni samppanjaa vaan hörpin vanhaa kampanjaa. nitive Editionissa on nyt kivassa, valtavassa nipussa kaikki kymmenet kartat sekä jokainen yhdeksän osapuolta. Juonista huolimatta tehtävien pääasiallinen kaava on tuttu: rakenna tukikohta ja puhdista kartta viimeistä vihollisen pömpeliä myöten. 35 185139_.indd 35 185139_.indd 35 24.9.2025 20.34.38 24.9.2025 20.34.38. Ongelma on sama kuin Dark Crusadessa: juoni korvataan käytännössä skirmish-matseilla, Soulstormissa vain hyökkäys jonkun päämajaan on skriptattu. Asianharrastajien iloksi valmiita väritysvaihtoehtoja eri armeijoille on leegio, ja Unit Painterilla voi toteuttaa ne, jotka puuttuvat. Varsinkaan ja etenkin Age of Empiresistä. Relicin korvaa tekijänä Iron Lore, joka lisää peliin ilmavoimat, tai siis yhden ilma-aluksen per puoli. Varsinaista kehitystä edusti vain Supreme Commander: Forged Alliance (2007), klassisen naksuttelun Coup de Grace on tietysti Starcraft II (2010–2016) delsuineen. Tasapuolisesti Kaaos ja örkit saavat oman kampanjansa, tai oikeammin minikampanjan. Päätöspaketti Soulstorm käyttää samaa strategiasapluunaa, mutta levittää sen Kauravan aurinkokunnassa neljälle planeetalle ja kahteen kuuhun, eli vääntöä on 31 kentän verran. Kaarti havittelee muinaista Imperial-luokan titaania, eldareiden motiivi on taistelu muinaista, nyt heräävää pahuutta eli siis necroneita vastaan. Subjektiivisesti ottaen en pidä klassisista tosiaikanaksuista moninpelinä. Hyvää + Gra. Varsinainen peli näyttää edelleen hyvältä eikä särje silmiäni, mutta pelimoottorilla tehdyissä välivideoissa niistä tihkuu verta: modelit ovat yksinkertaisia ja tekstuurit karkeita. Gra. nitiivinen, mutta voitto kuitenkin. Osapuolia on nyt yhdeksän, kaikki pelattavina. Huulisynkkaus tuntuu olevan satunnaista huulien heiluttelua ilman yhteyttä puheeseen, mikä häiritsi yllättävän paljon. vat planeetta Lorn V:llä kammottavia necroneita vastaan. nitiivinen versio toki näyttää skarpimmalta, mutta onhan pelin resoluutiokin toista luokkaa kuin Silloin Ennen. Se on jaettu sektoreihin, joiden hallinnasta väännetään armeijoita siirtämällä. 85 Dawn of Warit taistelivat aikaa vastaan ja voittivat. Tärkeämpää on parannettu reitinhaku ja se, että vihdoinkin kameran saa ylemmäs. Necronit pistävät rähinäksi. Lineaarinen kampanja korvataan taistelulla planeetta An… Kronuksen hallinnasta. Lisäksi animointi on yllättävän yksinkertaista: hahmot pyörivät akseleiden ympäri, vaihtavat asentoa ilman turhia väliframeja ja juoksevat hassusti. Siinä missä Crusadessa homma pysyy vielä kasassa ja rajoittuu yhdelle planeetalle, Soulstormissa savotta on liian iso ja nähty jo edellisessä pelissä. Rumat välianimaatiot. Mariinit kestävät ajan sannat Välianimaatiot pois lukien Dawn of War -quadrologia on kestänyt aikaa erinomaisesti, mikä ei sinänsä ole ihme, koska toimintanaksujen evoluutio veti liinat kiinni varsin aikaisin. Ikä näkyy välihahmoissa. Uusina joukkoon liittyvät Keisarin naismariinit eli Sisters of Battle, sekä pahat Dark Eldarit. Poikani sääli minua, ja yhteinen vääntö tietokonetta vastaan oli kyllä hauskaa. Plus örkkejä ja Kaaosta, tietenkin. ikka hyväksyttävää, pelattavuus erinomaista. Olisi pitänyt tajuta testata, toimivatko alkuperäisversiot vielä ja jos toimivat, miltä ne näyttävät. Aluksi liittolaisia vuorotellaan, mutta lopetukseen valitaan jompikumpi. No nyt pelissä on kuulemma korjattu käyttöliittymää, valaistusta, varjoja ja heijastuksia. Voitto ei ollut de. Avoin maailma pilaa kaiken Dark Crusade vetää konseptin uusiksi. Muutama moninpelimatsi poikaani vastaan muistutti nopeasti ja kirvelevästi miksi: ne ovat kuin shakkia, jossa nopeus ratkaisee. ikassa on edelleen tyyliä. Eli optimoidut alkusiirrot on hakattu kiveen, ja ne pitää tehdä nopeammin kuin vastustaja. De. Sen tekee King ART, jolla on taskussaan jo Iron Harvest… Jonka Jussi Forelius lyttäsi Pelit 9/20:ssä 69 pojon arvoiseksi, eikä Steamkään sille yläpeukkua näytä
Niinpä harmittomalta vaikuttava purkkapalleromme onkin kuin kymmenkunta tasoloikkasankaria yksissä kuorissa. Täyteen riistohintaan kaupattavan uusversion valtteina ruudunpäivitys on tuplattu 60 frameen per sekunti. Eräiden puzzlejen ja muiden erikoistilanteiden selvittäminen edellyttää juuri tietyn muodon hyödyntämistä: esimerkiksi jos jokin tärkeä objekti killuu korkealla köyden varassa, sen alas saamiseksi tarvitaan todennäköisesti miekkaa. Valinta on vapaa, joskin muuntautumista rajoittaa luonnollisesti se, millaisia kopioinnin kohteita kenttä sattuu sisältämään. Maailmaan on onnistuttu puhaltamaan näennäistä todentuntuisuutta, ihan kuin joku olisi joskus todella asunut siellä. Postapokalyptinen pomppu Salaperäinen pyörremyrsky tempaisee Kirbyn ja muut Unimaan asukit tuntemattomaan maailmaan, jossa vehreän luonnon keskeltä törröttävät nykyaikaisen sivilisaation jäänteet. Kasvuston valtaama luhistunut urbaanimiljöö tuo vahvasti mieleen muuHAL Laboratory / Nintendo Switch 2 Versio: Ennakko Ikäraja: 7 taman vuoden takaisen Stray-kissaseikkailun ja tietysti The Last of Usin, tosin harmittomana aamupiirretty-versiona. Muodonmuuntelun ansiosta pomppiminen pysyy koko ajan tuoreena, ja pidän kovasti siitä, PURKKAPALLO JA PURKKAPALLO JA PYRSTÖTÄHTI PYRSTÖTÄHTI Tähtikristallien koskettamisella voi olla ympäristöön raamatulliset vaikutukset. Hylätyt kadunpätkät, ostoskeskukset, metroasemat sun muut sopisivat tunnelmaltaan vakavamielisempään peliin, mikä on ihan mukavaa vaihtelua söpöhyppelyissä tyypillisesti maalailtuihin psykedeelisiin hattaramaisemiin. Ohjaustuntuma on erinomainen. Ilmassa leijuu mysteeri: missä kaikki ovat, mitä on tapahtunut. Uutuutena sarjan aikaisempiin peleihin nähden Kirby pystyy imemään napaansa itseään reippaasti suurempia objekteja: esimerkiksi auton ahmiminen muuttaa sankarimme hulvattomaksi turboksi, joka raivaa esteet ja viholliset tieltään, ja hammasrattaan nielemällä pääsee pureutumaan seiniin ja kiipeilemään niillä. Päämääränä on etsiä reitti kotiin ja pelastaa vangiksi joutuneet Waddle Dee -kaverit rauniomaailmaa hallitsevilta kammottavilta pedoilta. lin, lentävä söpöhöpöolento, joka vaikuttaa tietävän yhtä sun toista paikallisista kuvioista. Kiinteässä kamerassa piilee usein pelattavuuskatastro. 36 185197_.indd 36 185197_.indd 36 24.9.2025 20.38.21 24.9.2025 20.38.21. Toisinaan kuvakulma vetäistään dramaattisesti Kirbyn eteen, esimerkiksi valtavaa kivenlohkaretta paetessa Indiana Jones -tyyliin. Hänen bravuurinsa on imuroida vihulaiset sisäänsä ja ryöstää tilapäisesti niiden ominaisuudet käyttöönsä. Tasoloikkaympäristönä Unohtunut maailma on kiehtovan raikas. Kirby osaa peruspompiskelun lisäksi lentää (rajatulle korkeudelle, hitaasti räpiköimällä) sekä pölynimurin tavoin imeä sisäänsä esineitä. Edetäkö Link-tyylisenä miekan heiluttelijana, vihollisia kaukaa napsivana kiväärimiehenä vaiko elävänä pyörremyrskynä. Kirby and the Forgotten Landin (Pelit 5/2022, 88 p.) Switch 2 -versio kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Yleensä kamera on zoomattu varsin etäälle, jolloin melkein koko huone mahtuu kerralla ruutuun. Kaltaiseni backlogin kerryttäjät ovat onnellisessa asemassa, sillä Switch 2:lla monet näistä helmistä vihdoin pääsevät oikeuksiinsa, joko ilmaispäivityksenä tai sitten maksullisena ”uutena” julkaisuna. Switch 2 -käsittelyn ansiosta Kirbyn 3D-debyytti saavuttaa täyden potentiaalinsa. Mikä tällä kertaa on pelkästään kehu. Kiinteä kamera yhdistettynä yksinkertaisiin, parilla toimintanapilla toteutettuihin kontrolleihin saa pelin tuntumaan enemmänkin modernisoidulta 8-/16-bittiaikakauden tasoloikalta kuin Super Mario 64:n perilliseltä. n riski, mutta tällä kertaa kamerakulmat on hiottu viimeisen päälle: en oikeastaan törmännyt näkyvyysongelmiin, mitä nyt harvoin toimintaa tiirataan kulmasta, josta hypyn päätepistettä on hankalaa arvioida. Imee kuin villi pölyimuri Peliä aikaisemmin pelaamattomana ensimmäinen yllätys oli kamerasysteemi. Kirbyn apuriksi lyöttäytyy vähän mystinen El. Originaalin omistajille paluulippu Unholaan kustantaa parikymppiä. Kerrostalot ja kaupungit pystyttänyt kansa on kadonnut jäljettömiin, tilalla on Kirby-teemaan sopivia kilttejä tai vähemmän kilttejä söpöhahmoja. Lassi Hietala + STAR-CROSSED WORLD Konsolisukupolvet vaihtuvat, mutta vanhat pelit eivät painu unholaan vaan sen kuin vaan paranevat. A lkuperäiselle Switchille ilmestyi monta loistavaa peliä, joista liian moni kärsii konsolin alimittaisesta raudasta. Mukaan on myös ympätty uusi lisäseikkailu, Star-Crossed World. Se on lukittua mallia eli tapahtumia tarkastellaan aina tekijöiden ennalta valitsemasta vinkkelistä
Samalla kartalle putkahtaa lyhyitä haasteratoja, joita kannattaa käydä suorittamassa, sillä palkintona läpäisystä saa tähtikiviä, joita käytetään vaihtonahkojen ehosteluun. Visuaalinen ilme oli jo alun perin nintendomaisen ajaton, mutta skarpimman resoluution ansiosta gra. Vallitsevana gimmickinä uusiin kenttiin on ripoteltu kristalleja, joiden koskettaminen loihtii maastoon uusia reittejä. Kenttien uudelleenpeluun kannalta se on virkistävämpää kuin vaikkapa Astro Botin teemapuistomainen malli, jossa yhdellä muodolla rymistellään koko kenttä. Oooo, kroko altaassa! Kiväärimieheksi muuntautuminen on vähän nynny temppu, sillä vihulaiset voi sniputtaa turvallisesti matkan päästä. En voi olla vertaamatta Forgotten Landia toiseen tässä numerossa arvostelemaani Nintendon loppuvuoden tasoloikkatapaukseen, Donkey Kong Bananzaan. Switch 2 -versiossa ensimmäisen pomokahakan jälkeen kartan laidalle mäjähtää suu89 Laatuloikkaa entistäkin ehompana. Mitä Gom jabbarin sisällä on. Sopivissa kohdissa pompiskelukaavaa rikotaan esimerkiksi ralliautoilulla, lentelyosuuksilla (joissa pelityyli vaihtuu silkaksi Star Foxiksi) tai vaikka tuuppaamalla Kirby pulkkana rinteeseen. Se ei räjäytä tajuntaa avaruuteen tai pistä videopelien aikakirjoja uusiksi, mutta viimeisteltyä, selvästi rakkaudella tehtyä pompiskelua pelaa riemukseen. läjäyttimeksi, jonka voimakkain kuti synnyttää messevän tuhovoimaisen mustan aukon! Vierailtaviin kohteisiin kuuluu myös Waddle Dee -kaupunki, jonne pystytetään kauppoja sun muuta töllisteltävää seikkailun edistyessä. Hyvää + Hiottua, hyvin suunniteltua tasohyppelynirvanaa alusta loppuun. Komeetallinen kierrätystä Seikkailun kulku on perinteisen lineaarinen: kun kentän saa läpi, ilmestyy maailmankartalle pääsy seuraavaan. ikka päivittyy silkkisen sulavasti 60 kertaa sekunnissa. Minuun traditionaalinen turvallisuus vetosi tällä kertaa piirun verran enemmän kuin raivoisa rokkenrol. Kumma juttu: Donkey Kong Bananzassa helppous häiritsi, mutta Kirbyssä leppoisa meininki tuntuu sopivan lapsenomaiseen kokonaisuuteen. iliksen ja tilanteen mukaan. Huonoa . 37 185197_.indd 37 185197_.indd 37 24.9.2025 20.38.35 24.9.2025 20.38.35. Vaikeusaste on läpi pelin kepeä, tosin jotkut piilotetut lisätavoitteet voivat olla äherryksen takana. Siinä missä DK on räväkkä, genreä uuteen suuntaan vievä, mutta pidemmän päälle puuduttava rymistely, on Kirby puolestaan perinteisiin tukeutuva, hartaudella hiottu hyvän mielen tasoloikka, joka kantaa maaliin asti. Hyvän mielen peli Päivitys tehokkaammalle alustalle tekee sen minkä lupaa, eli gra. Kirby-sarjaan viimeksi NES-aikakaudella koskeneena Forgotten Land oli positiivinen yllätys. Pääkampanjassa pelastetaan Waddle Dee -palleroita, tähtikentissä eteerisiä tähtiolentoja. Sillä vierailu avaa pääsyn uusiin Star-Crossed-kenttiin, jotka ilmestyvät maailmankartalle peruskenttien kylkeen. Kenttäsuunnittelu on varmaa laatua: tunnelma, tempo ja aktiviteetit vaihtelevat, ja useimmissa kentissä on jokin ominainen jippo, joka erottaa sen muista. Tähtikentissä vanhoja ympäristöjä ja teemoja kierrätetään: tutut alueet saatetaan kokea uudesta perspektiivistä, esimerkiksi huvipuistoalueella hiippaillaan yläilmoissa vuoristoratamaisen rakennelman päällä. Tähtikenttiin pääsy on sidottu pääkampanjan etenemiseen, eli jos se on jäänyt kesken, nousee jossain vaiheessa seinä pystyyn myös Star-Crossed Worldissa. ikka pääsee vielä vähän paremmin oikeuksiinsa, ja on toisaalta aikaisempaa helpommin hahmotettavissa. Tuskaa. Salaisuuksia ja etsittävää riittää, eli Kirby on niitä pelejä, jotka on helppo läpäistä, mutta täydellinen suoritus vaatii paneutumista. Ero puolta hitaampaan originaaliin on niin dramaattinen, etten mielelläni koskisi alkuperäiseen peliin: ikään kuin peli toimisi vasta nyt siten kuin oli tarkoitettu. Kirby on konsolipelaamisen lempeää lohturuokaa, kuin ämpärillinen hyvää jäätelöä. Kirby onkin takuuvarma valinta pelaajauraansa aloittaville. Ainoita kauneusvirheitä ovat alkuperäisversiosta perityt osin suttuiset tekstuurit sekä tiettyjen alueiden alkeellinen valaistus. ri komeetta. Pelasin pääjuonta ja tähtikenttiä rinnakkain, enkä ummikkona hoksannut dramaattista laatutai tyylieroa uuden ja vanhan välillä, mitä nyt uudet kentät ovat lisäreille ominaiseen tyyliin hitusen kinkkisempiä. Välillä Kirby kaahaa ralliautona, koska miksikäs ei. Uusissa (sinänsä hyvissä) kentissä kierrätetään vanhoja maisemia. Muuntautumiskykynsä ansiosta Kirbystä on moneksi, esimerkiksi valaisimeksi. Ehostamisella on kerrankin vaikutusta, esimerkiksi kiväärihahmon tuhnu hernepyssy muuttuu lopulta kunnon sci. Täysin uutta seikkailua joutuvat siis pettymään: kyse on ennemminkin alkuperäisten kenttien (perinpohjaisesta) remiksailusta. Joskus tuntuu kuin olisin vieras omissa juhlissa. Karkeahkolla resoluutiolla esirenderoidut (kiitettävän harvat) välivideot palauttavat pölyisiä muistoja vuosituhannen vaihteesta. että muotoa voi vaihtaa vapaasti
Parhaimmillaan peli on myöhemmässä vaiheessa, jolloin kaikki matkan aikana opittu valjastetaan käytäntöön. Onneksi kentistä alkaa paljastua ideaa ja oveluutta sitä mukaa, kun DK ja Pauline laskeutuvat yhä syvemmälle kohti ydintä. banaaneja! Sortumaonnettomuudesta toivuttuaan Donkey Kong törmää nuoreen laulajatyttö Paulineen. Perinteet päreiksi! Super Mario 64:n nimeen vannoville Donkey Kong Bananza voi olla järkytys: tasoloikkaa on oikeastaan vain mausteeksi, peli on ennemminkin aivan uudenlainen rätväkkä toimintaseikkailu. Se löytyy pettämättömän videopelimäisellä logiikalla syvältä, syvältä planeetan ytimestä. Donkey Kong nyrkNintendo Switch 2 Versio: Ennakko Ikäraja: 7 keilee, kaivaa ja jyrsii kourillaan maamassojen läpi kuin Rocky Balboan puraisema jättiläismyyrä. Tarpeeksi syvälle kaivamalla törmää lopulta ”peruskallioon”, jota ei saa enää millään tuhottua, mutta muuten maisemia voi murjoa vapaasti uuteen uskoon. Kuten Jules Verne aikoinaan visioi, maamassojen alta ei paljastukaan graniittia ja laavaa, vaan monta ihmeellistä maailmaa omine asukkaineen ja kulttuureineen. 38 185199_.indd 38 185199_.indd 38 24.9.2025 20.36.18 24.9.2025 20.36.18. Siinäpä loren vaalijoille miettimistä! Epätodennäköinen parivaljakko päätyy etsimään keinoa palata planeetan pinnalle ja vapauteen. Mieleen hiipii epäilys: ei kai Nintendo ole niin haltioitunut Minecraft-tyylisestä teknologiastaan, että olisi unohtanut rakentaa pelin sen ympärille. Switch 2:n raudan ja Nintendon koodarivelhojen ansioksi laskettakoon, että tuhon jäljet vaikuttaisivat säilyvän maastossa niin, ettei maisemien palautumista huomaa. Jopa planeetan uumenissa pääsee loikkimaan korkealla pilvissä, koska miksipäs ei, tämähän on videopeli. Maaston tyyppi vaikuttaa sen hajoavuuteen ja muihin ominaisuuksiin: pehmeä muta hidastaa liikkeen rämpimiseksi, jää on liukasta (ja jäähdyttää kuumia objekteja), kumi on trampoliinimaisen kimmoisaa, beTuhon duo, Donkey ”DK” Kong ja Pauline. Perustavana jujuna kentät voi tuhota aivan päreiksi. Lassi Hietala Nintendon konsolilanseeraukset on yleensä hoitanut uusi Mario-seikkailu, mutta Switch 2 jättää viiksimiehen mikroauton rattiin. Samalla pitäisi tietysti maksaa kalavelkoja Void Kongille ja tämän kätyreille, jotka ovat ahneuksissaan myllänneet koko maanalaisen maailman aivan sekaisin. Tarvittaessa koko kartan saa resetoitua, jos vahingossa hajottaa ainoan kulkuväylän. Koska Kong on gorilla, hän pystyy kiipeilemään melkein millä tahansa pinnalla. Hämmästyttävän muodonmuutoksen myötä laulajattaresta sukeutuu Kongin olalla roikkuva, pelin tapahtumia kommentoiva sidekick, joka saa lauluäänellään avattua lukittuja väyliä. D onkey Kongin visiitti kultakuumeen villitsemälle Harkkosaarelle saa odottamattoman käänteen, kun ilkeä Void Kong upottaa koko saaren syvälle planeetan uumeniin. Tasoloikkatantereille loikka Donkey Kong, ja odotukset ovat korkealla, koska asialla on loistavan Super Mario Odysseyn tekijätiimi. Hetkinen: onko kyseessä sama Pauline, jonka kirvesmies Mario yritti pelastaa gorillamme kynsistä vuoden 1981 kolikkopelissä. Sekä tietysti satumaiset määrät kultaa ja muita aarteita, erityisesti... Siinä missä Donkey Kong Country -pelit tunnetaan tarkkuutta vaativista hypyistä ja pirullisista kentistä, Bananza heittää piut paut perinteiselle tasohyppelymentaliteetille: jos edessä häämöttää hankalalta näyttävä ansakimara, siitä ei välttämättä tarvitse selvitä hyppelemällä, koko mankelin voi ohittaa kaivamalla tunnelin sen ohi. Ennen pitkää pelkällä mäiskimisellä ei pärjää, vaan eteneminen vaatii yhä enemmän ympäristön huomioimista ja pelimekaniikkojen hienouksien hyödyntämistä. Donkey Kongin riehuessa ja ruudun täyttyessä pirstaleista touhu vaikuttaa aluksi totaaliselta anarkialta vailla järjen hiventä
Himoittavimpia keräilykohteita ovat banaanit. 39 185199_.indd 39 185199_.indd 39 24.9.2025 20.36.27 24.9.2025 20.36.27. Fossiilikivillä shoppaillaan sankariduolle uusia asusteita, jotka ovat paitsi hauskan näköisiä, myös vaikuttavat DK:n ominaisuuksiin esimerkiksi vähentämällä vihollisten tekemää vahinkoa. Vastaavasti maastoa ja vihollisia tuhotessa kannattaa huomioida, mistä kohde on tehty. Donkey Kongin vahvat kourat leikkaavat mutaista maata kuin voita. Jättiläisapina saa aikaan jättiläismäistä tuhoa, strutsi osaa lentää(?), seepra kipittää ketterästi luhistuvien siltojen ylitse, norsu imuroi kärsällään maastokappaleita tai vaikka laavaa, ja käärme pongahtaa korkealle kuin vieteri. Kultakimpaleet ovat yleisvaluuttaa, jolla ostetaan elämää pitkittäviä kertakäyttötavaroita, rakennutetaan lepomajoja haavojen paranteluun, maksetaan kuolemasta koituva viiden huntin “sakko” ja sen sellaista. Hommaan liittyvien välietappien suorittaminen saattaa muovata kentän rakennetta: esimerkiksi metsämaailmassa myrkkypumppujen tuhoaminen laskee veden korkeutta, jolloin aaltojen alta paljastuu uusia reittejä ja aarteita. tonista pääsee läpi vain räjäyttämällä ja niin edelleen. Tällä kertaa vastaavanlainen kikka on otsikossakin mainittu Bananza-muuntautumisleikki, joka mahdollistaa Donkey Kongin muuttumisen viideksi eri villipedoksi. Keräämällä viisi banaania saa yhden taitopisteen, joita voi sijoittaa haluamallaan tavalla DK:n kykyvalikoiman petraamiseen: valitako tuplahyppy vai enemmän ruista ranteeseen, siinäpä pulma. Välillä DK pakotetaan tekijöiden tarkasti määrittelemään kujanjuoksuun rajaamalla tietyt alueet tuhoutumattomalla aineksella. Keräilyfriikit ovat Bananzassa elementissään: maan sisukset suorastaan pursuavat ympäriinsä lentelevää kultaa ja muuta arvotavaraa. Joskus olen elefantti Super Mario Odysseyn mielenkiintoisimpia oivalluksia oli Marion kyky siirtyä hattuaan heittämällä vihollisten nahkoihin ja omaksua niiden erikoisliikkeet, mikä piti homman jatkuvasti tuoreena. Heikompaa materiaalia pystyy kiinnittämään kovempaan ainekseen, jolloin voi nikkaroida sillan myrkkyaltaan yli. Täytyyhän juurille kumartaa... Banaani on kultaakin kalliimpaa Maanalainen maailma koostuu vajaasta paristakymmenestä kerroksesta, jotka on jaettu useampaan alitasoon. Nahanvaihtelu on ihan hauskaa, mutta ongelmana sille ei ole juurikaan tarvetta ennen pelin puoliväliä (paitsi parissa erityiskohdassa), ja toisaalta koko petoarsenaali on käytettävissä vasta seikkailun loppusuoralla. Banaaneja ei vain tongita maan povesta, vaan niitä myös jaellaan palkintoina uusille alueille päästessä sekä haasteratojen suorittamisesta. Niinpä Bananza-mekaniikka jää vähän Maasta repäistyt lohkareet käyvät menopelistä säällä kuin säällä. Uusia eläinmuotoja saa käyttöön hiljakseen tarinan edetessä. Kentät ovat vapaasti koluttavia hiekkalaatikkomaisia pienoismaailmoja, joista yleensä löytyy keskustori ystävällisine otuksineen ja kauppoineen. Eläinmuotoja voi käyttää vain hetken kerrallaan ja niiden aktivointi vaatii kahmalollisen kultakimpaleita. Tällöin pelaaminen muistuttaa tavanomaisempaa tasoloikintaa, mikä tuo kaaoksen vastapainoksi hieman strukturoidumpaa menoa. Maasta voi repiä irti lohkareita, jotka toimivat lyömätai heittoaseina tai jopa villisti pyörivänä surffilautana, joka suojaa varpaita vaarallisessa maastossa. Välillä vastaan tulee Donkey Kong Country -henkisiä nostalgiaratoja, joita tiirataan klassiseen tyyliin sivuvinkkelistä. Minä pelasin varman päälle ja panostin osumapisteisiin. Kaivuutöissä tehdessä iloinen kilinä kaikuu kaiken aikaa jopa rasittavuuteen asti. Tyypillisesti alueen asukkaita riivaa jokin Void Kongin aiheuttama vitsaus, jonka hoitelu päiväjärjestyksestä avaa pääsyn seuraavalle, syvemmälle tasolle. Liekehtivää hirviötä on turha nakella ruohotupoilla, mutta miten toimisi jäälohkare. Void Kong, ahne toimitusjohtaja ja kaikin puolin ikävä paskiainen. Viimeksi mainitut ovat lyhyehköjä (usein liian helppoja!) temppuratoja tai aikarajoitteisia tappeluareenoita
irrallisen oloiseksi hullutteluksi, joka ei missään vaiheessa nouse keskeiseksi osaksi peliä samalla tavalla kuin Super Mario Odysseyn hattutemppu. Ääniraita svengaa mainiosti tapahtumien taustaelävöittäjänä, mitä nyt joissakin ralleissa sorrutaan liiaksi jankuttavaan toistoon. DONKEY KONG BANANZA kuja loppusuoralle. Maailmalla Bananza on kerännyt miltei varauksetonta ylistystä ja hätäisimmät ovat jo nostamassa sitä klassikoiden joukkoon. Ensivilkaisulla maanalaiset maisemat vaikuttivat oudon epämiellyttäviltä ja kipeän näköisiltä, ikään kuin graa. Hahmodesign puolestaan heittelee: siinä missä Donkey Kong ja Pauline edustavat klassisen toimivaa Nintendo-tyyliä, suurin osa vastaantulijoista on vähän mitään sanomattomia (joskin pelin teemaan sopivia) kidemöhkäleitä. Loppuhuipennusta kohden touhussa alkoi olla turhaa venyttämisen makua ja aloin olla jo lopen kypsä kaikenaikaiseen murskaamiseen ja kilinään. 40 185199_.indd 40 185199_.indd 40 24.9.2025 20.36.34 24.9.2025 20.36.34. Ihan kuin Sonic Team olisi päästetty reveltämään osa koodista. Kaukaisuudessa siintää aarteista kallein: banaani. Jäin muuten ihmettelemään, miksi pelin päähahmoksi on valittu juuri Donkey Kong: eikös paikkojen tuhoaminen kullankiilto silmissä olisi nimenomaan antisankari Warion heiniä. Ihan yhtä sulavaan virheettömyyteen ei kuitenkaan ylletä: gyrotähtäys toimii välillä miten sattuu, tunneleita kaivellessa kamera juuttuu välillä kiviseinän väärälle puolelle, DK:n näpit liimautuvat liian herkästi seiniin ja niin edelleen. Alkaa puuduttaa loppua kohden. Tuhoaminen käy työstä Bananzan räväkkä linja ulottuu myös taidesuunnitteluun, jossa on roiskittu viiltävän räikeällä paletilla. Pomotaisteluja on ängetty moneen väliin, mutta yleensä pomot ovat niin kakunpaloja, että ne tulee nuijittua tomuksi ennen kuin ehtii edes hahmottaa taistelun jujua. Seikkailu on yllättävän pitkä. kon karkkipussissa olisi ollut pelkästään niitä väärän värisiä nameja. Tuhoähkystä huolimatta homma pelittää mainiosti. Animaatio on huippuluokkaa ja pelitilanteet ovat aina hyvin luettavissa. Hyvää + Tuore, raivokas ote tasohyppelyyn. Miksi loikkia tappavan säteen yli, kun voi vain kaivaa kuopan ja lymyillä rauhassa. Nostalgia-arvoitus ikälopuille: tunnistaako enää kukaan, mitä muinaista peliä tämä haastekenttä apinoi. Sinänsä pieniä kauneusvirheitä, jotka jättävät kuitenkin pelattavuuteen epänintendomaisen rosoista vaikutelmaa. Odysseuksesta muistuttaa erittäin napakka ohjaustuntuma ja yleinen peli. Ennen viimeistä neljännestä koko seikkailu oli nimittäin suorastaan naurettavan helppo, vaikken missään nimessä ole mikään tasoloikkamestari. Huonoa . Alamaailmojen ankerias tarjoaa hissikyytejä kerrosten välillä. Muutaman kerroksen jälkeen totuin tyyliin ja opin jopa pitämään näkemästäni, mutta en ihmettele, jos väritykitys jakaa mielipiteitä. Läpipeluuni kesti arviolta parikymmentä tuntia, enkä totisesti pysähtynyt etsimään jokaista banaania. Rantatunnelmia tsiljoonan tsiljoonaa kilometriä maanpinnan alapuolella. Minun kirjoissani se on ”vain” todella hyvä, virkistävän erilainen rymistely, joka olisi toiminut vielä paremmin tiivistetympänä pakettina. ilis, mikä ei ole ihme, sillä pelimoottori on sama, joskin raskaasti muokattuna. Bananza on niitä pelejä, jotka toimivat paremmin lyhyemmissä sessioissa, mikä ei oikein istu peliarvostelijan työnkuvaan. Haastetta olisi voitu ripotella tasaisesti läpi pelin, eikä vain säästellä kaikkia pauk86 Nintendon uudenlaisessa toimintatasoloikassa rikotaan perinteitä ja kuutiokilometreittäin kiveä
Maailmassa on toki paljon ihmisiä, mutta ei ihan niin paljon. Lautapelin uudessa noin kolmen vartin frenzy-moodissa annetaan reippaat starttirahat ja kisa alkaa suoraan lautiksen viideltä viimeiseltä kierrokselta. Toki teknisen tuunauksen ohella sisältöä on selvästi enemmän. Bowser Live ja Carnival Coaster -vuoristorata ovat Mario Partylle täysin uusia ja laudattomia pelimuotoja. Vauhdikkaita raiteita pitkin rullailua pätkitään minipeleillä, jotka palkitaan lisäajalla. Mario Partyn ytimessä ovat moninpelattavat ja helppotajuiset minipelit, jotka nivotaan yhdeksi kokonaisuudeksi virtuaalisella lautapelillä, jossa edetään ikiaikaiseen tapaan noppaa heittämällä. Tavallisen Mario Party -pelimuodon kaikki laudat, kuten Bowserin vankityrmä ja Peachin pilvilinna, ovat päivityksessä heti auki. Huonoa . Olisiko tässä vielä lisäpäivityksen paikka. ileihin ja osallistutaan Bowser Live -pelimuotoon. Bowser Live saa aikaan melkoista häätö-tason mekastusta. Kahden vaikeimman radan pomojen päihittäminen ei onnistu millään, jos aikaa on liian vähän. Näihin bileisiin ei satunnaisen mariopartyilijan ole pakko osallistua. Hyvää + Hiiriohjausta hyödyntävät minipelit. En jaksanut montaa kertaa innostua Bowserin livestä, sillä muutama minipeli ei pitkälle kanna. Kameraa käytetään aika vähän. Minipelien määrä on kasvanut noin kahdellakymmenellä ja niissä hyödynnetään esimerkiksi uusien Joy-Conien hiiriohjausta. Vuoristoratamaisemissa on yllättävän hyvä tilan tuntu, vaikka kyseessä ei ole VR tai edes aito 3D. Vaikka kameraja mikkitekniikka on männävuosia tarkempaa, sain lähinnä meh-tason laimeita . laajennettuun Switch 2 -versioon. Jamboree TV -lisäristä saa kaiken irti, jos omistaa Switch 2 -kameran, jolla kuvataan pelaajia livenä hahmopro. Naamataulut peliin Päivitys avaa kaikki laudat saman tien perinteiseen pelimuotoon, mutta minun on vaikea sanoa niistä mitään hirveän syvällistä, sillä olen aina nähnyt Mario Partyn laudat lähinnä uusina taustoina, joissa tutut asiat tapahtuvat vähän eri järjestyksessä ja erilaisilla animaatioilla siivitettynä. Hiiriohjausvetoisessa karnevaaliradassa on Bowseria enemmän imua. Isoimmat päivityksistä eivät ole ilmaisia edes Switch-version omistajalle. Satunnaisia vastustajia ei vain löydy eikä ihme, sillä moninaisten peliasetusten pitäisi osua yksiin ja vieläpä samaan aikaan. Petri Heikkinen SUPER MARIO PARTY JAMBOREE – NINTENDO SWITCH 2 EDITION + JAMBOREE TV Onnistuuko Nintendo kameran hyödyntämisessä Sonyn EyeToy-episodia paremmin. ilien video-ominaisuuksien viihdyttävyys riippuu osallistujien eläytymiskyvyistä. Lopullisten tulosten paljastusvaiheessa näytetään lyhyitä videouusintoja tähtihetkistä. Paikallinen 2–4 moninpeli on aina ollut Mario Partyn juttu, joko samalta koneelta tai GameSharena. Ostin Jamboree TV:tä varten Switch 2 -kameran, kun ajattelin, että sitä käytettäisiin enemmän. Mikä on arvo sille, että näet lautismoodissa Mario-hahmon sijaan pienen videon omasta pärstästäsi. S witchin alkuvuosina Nintendo takoi helppoa rahaa tekemällä Wii U -peleistä Switch-versioita, nyt vuorossa ovat Switch 2 -päivitykset nimekkäistä Switch-julkaisuista. Peli on hyvä, mutta maksulliselta lisäriltä odotin vähän enemmän. Uudet pelimuodot on suunnattu lautapeliä huomattavasti lyhyempiin sessioihin, sillä niihin ei mene varttia kauempaa, vaikka vilkaisisi minipelien ohjeita ja/tai harjoittelisi niitä. Super Mario Party Jamboree – Nintendo Switch 2 Edition + Jamboree TV on kaksipiippuinen juttu. Bowserin telkkari Gra. Bowserin juontama TV-show on lyhytjänteistä mikkija kamerahupailua, sillä erilaisia pelejä on vain kourallinen ja niitä pelataan kolme per matsi. Mariobileiden minipelejä saa luonnollisesti pelata myös ilman lautapelikehystä. Lautojen pelillisillä ominaisuuksilla ei ole minulle koskaan ollut suurta merkitystä, sillä on kyse on pitkälti noppatuurista. Bowserin show keskittyy kameraja mikrofoniminipeleihin, viiden reitin vuoristorata esittelee Joy-Conien hiiriohjausta. Nimihirviö Super Mario Party Jamboree – Nintendo Switch 2 Edition + Jamboree TV rokottaa peruspelin omistajia noin 20 eurolla. Menestys lautapelissä on useimmiten minipelejä tärkeämpää, mikä tasoittaa tasoeroja. Lisäri on sikäli erikoinen, että alkuvalikossa mennään joko peruspeliin tai MARIOBILEIDEN JATKOT Nintendo Switch 2 Moninpeli: 2–4 Ikäraja: 3 Koko peli: 86 Jamboree TV -laajennus: 75 Switch 2 -päivitys ja sisältölaajennus Super Mario Party Jamboreehen. Siltä varalta, että kavereiden paikan päälle hilaaminen on liian työlästä, tarjolla on myös nettipeli. Vaunupätkät ovat kirjaimellisesti raiteilla eteneviä räiskintöjä, joissa ammutaan lentäviä Mario-monsuja. Carnival Coaster -raideräiskinnässä on yllättävän hyvä vauhdin tuntu. Ääntä käyttämällä ohjaillaan laitteita ja videokuvan alter egoilla mäiskitään kolikoita kuutioista tai kerätään goombia pään päälle. Pelihahmot hyppäävät mukaan Mario-maisemia kiertävään vuoristoratavaunuun, jolla on viisi erilaista reittiä. Menestys riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin tiimiminipeleissä pärjätään, sillä ne tuovat ammuskelua enemmän aikaa kelloon. Minipeleistä voitetaan rahaa, jolla ostetaan apuvälineitä lautapeliin ja tähtiä, joilla yli tunnin kestävän mittelön voitto ratkaistaan. Suhteellisen samat kaupat, ansat ja muut jutut niissä aina on. Ratkaisuun on päädytty ilmeisesti nettipelin takia. Hahmopro. 41 185400_.indd 41 185400_.indd 41 24.9.2025 20.39.23 24.9.2025 20.39.23. Nämä eivät ole kamujani, mutta Jamboree TV -pelitiloista ei voi ottaa omia pelikuvia ilmeisesti yksityisyyden suojan takia. boja ja muistoja Sonyn EyeToy-peleistä. ikka on tietysti tarkempaa, mutta Switch-versiokin oli nätti
Hyvää + Johdonmukainen ja omaperäinen toteutus, houreinen N64-tunnelma. Eihän Glover edes silloin joskus ollut hyvä, mutta olisin suonut sille arvokkaamman paluun. Alkuperäinen kehittäjä Interactive Studios teki myöhemmin Blitz Game Studiosin nimellä kourallisen keskinkertaisia lisenssipelejä ja upposi THQ:n tuhon jälkimainingeissa 2013. jotta jokaisen maailman loppuun saadaan pomotaistelu ja suurta draamaa juonenkuljetukseen, jota ei ole. Yksin seikkaillessaan Glover toimii tuplahypyllään ja maanyrkkiläjäytyksellään normaalisti, mutta kaikki muuttuu kun pallo on kourassa. Glover päätyi Piko Interactivelle, joka julkaisee viime vuosituhannen unohdettuja pelejä lähinnä Steamiin ja GOG:iin sekä pelikokoelmina Evercadelle. Toista Gloveria kun ei ole, vaikka virallinen jatko-osa oli jo pitkällä kehityksessä. Laiska porttaus, muutama alaarvoinen kohta, kamera ja muu aikansa kankeus. Loppuun pääseminen oli helppoa, mutta toisin kuin alkuperäisessä, muutama keräilykortti leijui epämääräisten osumakohtien vuoksi ilmassa ja pompottelu teki täydellisestä läpäisystä lähes mahdotonta. En silti usko, että moni kaipasi ysärin B-luokan kummajaista takaisin. Vaikka Glover on yhtä B-luokkaa kuin yli 26 vuotta sitten, olen sen kokemiseen tyytyväinen. Pelattavuus on lähes kunnossa, jos hyväksyy vanhojen 3D-pelien ajoittaisen kankeuden. Päivityksen jälkeen garibit olivat oikeilla paikoillaan ja läpäisin laavakentän täydellisesti ensimmäisellä yrityksellä. Glover on suojelutehtävä, jossa pallo kuljetetaan taikahansikkaan turvin kentän loppuun. Se oli vuoden kurjin pelihetki, johon verrattuna jopa kaamea Frogger-bonuskenttä kelpaisi vuoden peliksi. N64:n puurotekstuurit eivät ole kauniita, mutta ainakin uusio-Glover on niille uskollinen. iliksen aikana boltsin voi myös donkata näppärän lentoratailmaisimen avulla korkealle eteenpäin tai läpsäyttää avokämmenellä lujaa eteenpäin, mutta tämä johtaa kapeilla reiteillä hengenvaaraan. Peliajastani noin neljäsosa eli pari tuntia kului bonuskentässä, jossa paetaan laavaseinämää. Pelin tenho ja kirous piilevät sen pelattavuudessa, joka ei ole nykypäivää muttei eilistäkään. Rotkoista selviää pompotuksella, kunhan sisäistää ajoituksen ja kumin joustavuuden. Aivottomat vihulaiset saavat joko nyrkistä tai kierretään kaukaa. Avaruuskentissä matala painovoima sekoittaa pakkaa. Vaikka porttauksessa näkee kauas, en usko koko kentän näkemisen olleen tarkoituksena. Julkaisija Hasbro puski Gloveria liikaa kauppojen hyllyille pölyttymään, joten jatko-osien suhteen hanskat lyötiin aikoinaan naulaan. Klassiseen tapaan peliin tuli sen läpäistyäni kattava päivitys, joten en voi enää kritisoida porttauksen lukuisia gra. Ohjauksen sisäistämisessä kesti pitkään enkä täysin sinuiksi sen kanssa päässyt koskaan, mutta kärsivällisyys ja varovaisuus palkitaan. Huonoa . Vaikka kentät ovat välillä vähän mitä sattuu ja kauhumaailman bossi syvältä ja poikittain, Glover toimii sisäisellä logiikallaan johdonmukaisesti, toisinaan jopa oivaltavasti. Turvallisinta on vieritellä esinettä kämmenellä, mutta akrobaatti hyppää (ja pallon ollessa vedessä joutuu hyppäämään) sen päälle tasapainottelemaan, jolloin kontrollit muuttuvat loogisesti päinvastaisiksi. Hanskat tiskiin Näin remasteroinnin kulta-aikana on täsmennettävä, ettei Glover ole remaster vaan laiskanpullea porttaus. ikkaongelmia, joiden vuoksi peli oli alkuperäistä rumempi. Gotta love the glove! Hauskana yksityiskohtana reunallahorjumisanimaation sijasta Glover istahtaa reunalle. Toki en ole kokenut tätä N64:n kökköohjaimella. Palloa paiskomalla aktivoidaan kytkimiä, mutta sotimiseen siitä ei ole. Missä muussa pelissä keinulintu antaa huijauskoodeja piereskelemällä ja röyhtäilemällä. Nyökkäyksenä nykypäivään tarjotaan laajakuvan kaltaisia huimia uudistuksia, mutta muuten meno on menneisyyttä aina ruudunpäivityksestä alkaen, koska peli menee ilmeisesti täysin rikki 60 framella. Pomppu. Tunnelmaltaan se on kuin selittämätöntä kuumehouretta primitiivisten N64-visioiden ja vaihtelevan musiikin ansiosta, vaikkakin Atlantiksen Boards of Canada -pastississa tunnelma oli katossa. Frankenstein on niin huono bossi, että käveli kerran pois pelialueelta. Poikkeuksia on yksi ja sekin korjattiin, mutta se oli erottamaton osa pelikokemustani. Käytin etupäässä kumia (tirsk), keilailua ja kuulailua tarvitaan lähinnä parissa pulmassa. Kuidas käsi käib. Toki minkä tahansa muinaisjäänteen loikka nykyaikaan on aina hienoa pelihistorian vaalimista. Löyhässä taustatarinassa velho tumpuloi keitoksellaan itsensä kivipatsaaksi ja avustajahansikas lähtee pelastamaan kumipalloiksi muuttamiaan elinvoimaa ylläpitäviä kristallipalloja maailman eri kolkista, kuten Atlantiksesta, sirkuksesta, esihistoriasta ja avaruudesta. Toinen hansikas muuttuu taikakattilassa pahikseksi, KUMIPALLONA KUILUUN POMPIN TAAS QUByte Interactive / Piko Interactive Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, Xbox One, Xbox Series S/X, Switch, varhaisempi PC-porttaus Ikäraja: 3 71 Glover on kuin tasoloikkapelien outsider-taidetta ja yhtä uniikki ja epämääräinen kokemus kuin ennen vanhaan. Kuinkas muutenkaan. Juha Kuosmanen GLOVER Nopeasti! Nimeä yksi Nintendo 64:ltä tunnettu 3D-tasoloikka, joka ei ole Nintendon tai Raren käsialaa! J os ehdotuksesi on Glover, tämä pelihahmohansikas nostaa ilahtuneena peukkunsa pystyyn. Glover portattiin kaikessa hiljaisuudessa nykylaitteille alkuvuodesta, joten tyhmänä minun piti tarttua tilaisuuteen. Odotin epätavalliselta fysiikkapallottelulta sadistisempaa kenttäsuunnittelua. Tämä löysä porttaus on parempi kuin hirveä PSOne-versio, eikä samanlaista peliä ole toista tehty, vaikka Kula World pääseekin tavallaan lähelle. 42 182984_.indd 42 182984_.indd 42 24.9.2025 20.40.04 24.9.2025 20.40.04. Siinä sivussa haalitaan kentän kaikki garib-kortit, joista irtoaa elämiä ja pisteitä, koska kyse on vanhasta pelistä. Kumipallon lisäksi Glover voi abrakadabroida kaveristaan raskaan keilapallon, vikkelän kuulalaakerin tai pelkästä ajatuksenpuolikkaasta särkyvän kristallin, jolla haalitaan tuplapisteitä ja kiroillaan, kun sen epähuomiossa nakkaa johonkin
Bongasin pelitaiteilijoista koostuneen Zockratesin esikoispeli Ruffy and the Riversiden YouTubessa. Ruffympaa tarinointia Ruffy ja joenvarsi tuo mieleen Nintendo 64:n Raren pelit vinksahtaneen söpöllä tunnelmallaan. Tunsin aluksi olevani mukavan hukassa astuttuani Ruffyn kotikylästä avoimelle keskusalueelle, josta juoni tyrkkii lähitienoille. n jatko-osa Demon Tides. Saman asian voisi kertoa tuplasti tiiviimmin, nyt juttusulkeiset vain katkovat rytmitystä. 43 183170_.indd 43 183170_.indd 43 24.9.2025 20.41.20 24.9.2025 20.41.20. Huonoa . Sitä odotellessa suosittelen vaihtamaan maailman kaikki tekstuurit Ruffyn lystikkäässä seurassa! RUFFY TEKSTUURINVAIHTAJA Heinäpaali on se sähköisempi kulkuneuvo. Charmia, kauniin eläviä hahmoja ja vanhojen aikojen viatonta retro. Koska Bubsy in: The Purrfect Collection on tuskin mistään kotoisin ja pelkään koskea kökköelmaan, 3D-indieloikkaskenellä on tänä vuonna vielä yksi potentiaalinen pelastaja: Demon Tur. rman perään. On rantaa, salaperäisiä saaria, hautausmaata ja jopa kilpaja stunttirata, joissa hurjastellaan heinäpaalin kyydissä ja swappaillaan kenenkään huomaamatta pistetuloksia. Eddler-myyrä on aina äänessä. Keskusalueelta näkee kaikkialle ja tekemistä on kaikkialla. Missattu potentiaali siis harmittaa, mutta painaisi isomman budjetin pelissä vaakakupissa enemmän. Esikuvat on tutkittu tarkkaan ja tuoreet tapaukset niinkin tarkasti, että juoksupyrähdyksen staminamittari on lainattu suoraan uusista Zeldoista ja seiniin pultatut 2D-huoneet Mario Odysseysta. Ruffy näytti kivalta käsin piirrettyine papermariomaisine hahmoineen, mikä riitti ostopäätökseksi. Nyt mentiin kesyllä kokeilulinjalla, mikä on esikoispelin kohdalla ymmärrettävää. Tappelua on harvakseltaan, vaikka ilmankin pärjäisi, koska vihollismalleja on noin kaksi ja niitä vastaan kuolemisesta ansaitsisi palkinnon. Tekijöiden innokas yliyrittäminen näkyy hahmojen heltiämättömänä hölötyksenä eikä se dialogi ole suurta proosaa. Vuorta ei voi muuttaa vedeksi eikä vettä leiväksi, mutta kun logiikka avautuu, tuntee itsensä neroksi. Ei hyödynnä mahtiideansa koko potentiaalia. Ruffy ei yritäkään olla mikään uusi Mario. Ruff in the Jungle Bizness Ruffy paljastui juuri haluamakseni hyväntuuliseksi pikku kokemukseksi, joka on riittävän omaperäinen oikeuttaakseen olemassaolonsa. Taivas ei ole rajana, sillä swappailussa on selkeät tilannekohtaiset raaminsa. Swappaa kunnes droppaat Puhtaana tasoloikkana Ruffy ei ole erikoinen. Juha Kuosmanen RUFFY AND THE RIVERSIDE Hauska fakta: tämän lehden tekstuuri oli puuta ennen kuin se vaihdettiin paperiksi. Lisäksi haluan jo ennakkoon lievittää Bubsy-kokoelman varmasti tuottamaa eksistentialistista tuskaa, siihen hyväntuulisen Ruffy-karhuhahmon 3D-tekstuuripulmaloikkailu kelpasi mainiosti. Liian helppo. R etroloikkien restauroidusta paluusta huolimatta on hienoa nähdä myös uusia tulokkaita genressä, joka ei ilokseni suostu kuolemaan. ilistä Ruffyssa sentään riittää. Toivon, että Zockrates jalostaa kuningasideaa pidemmälle vaikkapa jatko-osassa. Mensaan ei tarvitse kuulua, sillä swappailuideaa ei ole uskallettu viedä päätyyn asti, vaan tuttuja ja turvallisia ratkaisuja pyöritellään lopussakin. Pelit suosittelee vaihtamaan valtameren mainostilaksi. 3D-indieloikkien kärkikastiin pelillä ei ole mitään asiaa, mutta tekstuurinvaihto on kokeilemisen arvoista ja kantaa kestonsa loppuun asti. Syksy on jo saapunut, mutta Riversidessä on vielä kesää jäljellä. Nintendolla lienee niin kiire patentoida summon-pelimekanismia, ettei juristiarmadaa ole usutettu pikku. Indieloikan ikioma erotun muista -temppu on kyky nimeltä swap, jolla vaihdetaan maailman perusrakenteet, siis tekstuurit, toisenlaisiksi. Ewokia muistuttava alati jammaileva huppukarhu Ruffy lähtee mehiläiskaverinsa kanssa pelastamaan Riversiden lupsakoiden asukkien idylliä pahalta Groll-kuutiolta, joka sotkee maailman Hollywood-kyltin myötä maailman ytimen tasapainon. Ruffy onkin oikeasti pulmapeli! Ota talteen viiniköynnös, siirrä se vesiputoukseen ja kiipeä aarteen luokse! Vaihda värejä! Ratko fysiikkapulmia vaihtamalla esineiden painoa puusta kiveksi ja teräkseksi! Muuta kokonainen valtameri tuli-infernoksi! Kerättävillä unikivillä voi jopa taiteilla omat pikselitaidetekstuurit vanhojen tilalle. Keksimisen riemu muuttui ennen pitkää rutiiniksi alkaessani kaivata monipuolisempia lähestymistapoja ja rohkeutta arvoituksiin. Vaikka juonen kirjainjahti onkin kaavamaista, muutamat yllätykset piristivät, kun luulin jo nähneeni kaiken swappailussa ja muissa ideoissa. Zockrates Laboratories UG / Phiphen Games Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Switch, Xbox One, Xbox Series S/X Ikäraja: 3 81 Hieman hiomaton Ruffyn pulmaloikka on vuoden iloisimpia indiepelejä. Sivuuttaisin tasoloikan juonenkuljetuksen sivuseikkana, ellei siihen olisi nähty haparoinnista huolimatta vaivaa. Riversiden pyhät kirjaimet on noukittava ties mistä, koska Ruffy on Valittu, kuinkas muutenkaan. Kolikoita kerääntyy niin paljon, että sydänpäivitykset ja pari huppua ostaa hetkessä, eikä niillä tee pelin helppouden vuoksi mitään. Jos kuviotaulujen tai numeroarvoitusten ratkaisuja ei jaksa etsiä, ne voi ohittaa kolikkomaksulla, mutta piileskelevien etoi-karvamöykkyjen, perhosten ja jalokivien arvoitukset tulee hoksata itse. Hyvää + Tekstuurinvaihto, mikä idea! Tyydyttää retronälkää ja vanhojen aikojen kaipuuta
Teen on sinut itsensä kanssa, vaikka ei esimerkiksi tiedä isästään yhtään mitään eikä edes pysty käymään vessassa ilman lemmikkikoiransa apua. Rakenne tuntuu alusta alkaen siltä, että peli voi suunnata minne tahansa ja niin se tekeekin. Peli on täynnä hauskaa dialogia ja visuaalisia vitsejä. Nyky-yhteiskunnan negatiivisiin asenteisiin ja politiikan kipupisteisiin kohdentuva peli täyttyy kauniista elämänasenteesta ja -viisaudesta, se pursuaa kirkassilmäistä estotonta iloa ja energiaa. Ei saavutuksilla, ei tavaroilla, vaan sisäisellä rauhalla, taidolla olla tyytyväinen, vaikka mitään tärkeää ei tapahtuisikaan ja Audikin on toissa vuoden mallia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että elämys olisi millään muotoa tuttu tai turvallinen. Samaan tapaan kaadetaan maitoa ja muroja lautaselle sekä popsitaan niitä. Jos teinin nimi on Teen, hänen elämänsä ei varmasti ole helppoa. Se ensimmäinen oli Wattam (Pelit 2/20, 87 p.) ja To a T on vähintään yhtä upea tapaus. Se korostaa digitaalisen tilan tunnetta kotoisuudesta, johon pelaaja kasvaa pelaamisen myötä. Hän huokaisee helpotuksesta, että on elossa, ja suuntaa alakertaan äitinsä Nikon luokse. Käsien liikuttaminen vaatii siis koko kehon vääntämistä. Peli tuntuu ja näyttää oudon tutulta, eikä se ole ihme. Muutoin kävellessä tai juostessa oikealla tatilla käännetään yläkroppaa sivuttain, jotta esimerkiksi oviaukoista mahtuu kulkemaan läpi. Yhdessä parhaista hetkistä teinin koira livahtaa aivan omaan seikkailuunsa. Seikkailupeli To a T avaa onnellisuuden olemusta. Hän kohtaa muun muassa bodaavan pingviinin, pikajuoksevan kilpikonnan sekä etanan, joka nyrkkeilee tuntosarvillaan. Kesäisen lempeä tunnelma kannustaa tutkimaan pelimaailmaa, mutta salaisuuksien kerääminen tuntuu turhan työläältä ja lopulta myös turhalta. Pidän siitäkin, että To a T tekee vapaasta maailmastaan hyvin pienen ja tiiviin. Mutta kolmetoistavuotias teini on sisältä iloinen. To a T muistuttaa päällisin puolin eniten perinteistä videopeliä, jonka Keita Takahashi on tehnyt. Varsinkin koska hänen kätensä ovat jumiutuneet sivuille pysyvään t-asentoon. Teini joutuu painimaan niin ankaran koulukiusaamisen kanssa, että hän ei halua lähteä aamulla edes ulos talosta. Pidän sen moniulotteisesta elämänkatsomuksesta ja siitä, että pelaaja on nyt pelihahmon näkymätön mielikuvituskaveri, jonka läsnäolo tuo tukea ja turvaa teinille. To a T on toinen peli, jonka Takahashi on luonut yhteistyössä elokuvista peleihin laajentaneen tuotantoyhtiö Annapurnan kanssa. Peli etenee myös lukuisten helppojen minipelien kautta, joissa vaikkapa popcorneja kerätään taivaalta, osallistutaan syömishaasteisiin tai vastataan kysymyksiin oppitunneilla. 44 185405_.indd 44 185405_.indd 44 24.9.2025 20.42.38 24.9.2025 20.42.38. Hän ymmärtää lähimmäisrakkauden arvon ja osaa antaa anteeksi. Tarina alkaa painajaisesta, jossa teini pyörii hyrränä taivaalla tornadon vietävänä ja on juuri putoamassa rotkoon, kun uni katkeaa. Kiusaamiselle ei ole rajaa eikä loppua, mutta sydäntä särkevästä aiheesta kumpuaa peli täynnä elämäniloa ja lähimmäisrakkautta. Vaikka nyt onkin teinin kolmetoistavuotissyntymäpäivä, ei kun kouluvaatteet ylle ja koulun penkille. Veikkaan, että monen pelimekaanisen ratkaisun motivaation on Takahashin halu kertoa, miltä liikunT SE TOISIN T SE TOISIN Päähahmo on iloinen teini, jota kiusataan T-asentoon juuttuneiden käsien takia. Teiniä paikalle jo tovin vartonut, upealla nimellä siunattu äiti muistuttaa pesemään rähmät silmistä, syömään aamupalan ja harjaamaan hampaat. Nappisilmineen, vieno hymy huulillaan hän viipottaa menemään kädet sivuillaan ihmisten joukossa pikkukaupungissaan. To a T muistuttaa perinteistä videopeliä enemmän kuin Keita Takahashin aiemmat teokset. Paikasta toiseen liikutaan kätevästi yksipyöräisen päällä polkien ja tasapainoillen. On avoin maailma, pääja sivutehtäviä, salaisuuksia sekä kerättäviä kolikoita, joilla voi ostaa hahmolle erilaisia varusteita. Teini haluaisi oppia lentämään vapaasti taivaalla, missä hän myös onnistuu, mutta taidot vievät hänet myös toisaalle, luontaisen taitavaksi ballerinaksi. Esimerkiksi erityispitkiä apuvälineitä, kuten teinin nimeämää superspesiaalihammasharjaa, käytetään siten että vuoron perään oikealla ja vasemmalla ohjaintatilla ja päätynapeilla hallitaan sekä jäykistyneitä käsiä että suun liikkeitä. Se on salapoliisimysteeri, jossa Hauva Holmes lähtee jäljittämään hassua tapahtumaketjua omasta, maanläheisestä näkökulmastaan. Uvula / Annapurna Interactive Testattu: PC, PS5, PS5 Pro, Xbox Series X Day of the Thir-Teen Teenin kädet osoittavat tikkusuorina vasemmalla ja oikealle niin, että niitä ei voi koskaan kääntää, laskea eikä nostaa. Jäykkää pelattavaa Jäykät käsivarret johtavat erikoiseen pelikokemukseen, jossa vaihtuvilla mekaniikoilla selvitetään kulloisiakin haasteita. Luonnollisesti tämä luo monia haasteita, ei pelkästään arkeen, vaan myös muiden ihmisten ennakkoluulojen kohtaamiseen. Mutta tavanomainen peli tämä ei suinkaan ole. Tältäkö se tuntuu. Tarina sijoittuu pikkukaupunkiin, jonka alkaa tuntea pelin aikana kuin omat taskunsa. Tarina on jaettu episodeihin, ja niiden tehtävät suoritettuaan päähahmo voi juosta ja temmeltää, höpöttää ja hengailla, siis käyttäytyä kuin teini-ikäinen, ennen seuraavan luvun käynnistämistä. Sen on tehnyt maineikas Keita Takahashi, Katamarilla ja Noby Noby Boylla upean auteur-uran luonut pelisuunnittelija. To a T vaikuttaa idearikkaudellaan. Johannes Valkola TO A T Vaikeudet voitetaan positiivisella asenteella, ei muiden syyttelyllä ja uhriutumisella. Yhtäkkiä koulu voi ottaa hirviön muodon, kaduilla voi puhua ihmisten lisäksi eläinhahmoille ja auringonlaskun kauneudelle itketään yhdessä koulun kovimpien kiusanhenkien kanssa. M iten määritellään oikea onnellisuus
85 Tarina on jaettu episodeihin, joiden välillä kuullaan aina kaksi samaa musiikkikappaletta. Kaikkia eivät tarkoituksellisesti kömpelöt pelisuunnitteluratkaisut miellytä. tarajoitteisille tai syrjityille ihmisille monet ”normaaleille” ihmisille suunnitellut asiat tuntuvat päivittäisessä elämässä. ”Sinä olet täydellisen muotoinen, me olemme täydellisen muotoisia”, kertovat sympaattiset lyriikat. Väriä ja iloa monta kiloa Kuten myös oikeita lasten leikkipuistoja suunnitelleelta Keita Takahashilta voi odottaa, To a T näyttää erityisen sympaattiselta ja lystikkäältä. Ulkomuodolla on merkitystä vain pelaajalle, tarina ja pelihahmot eivät noteeraa pelaajan valintoja lainkaan. To a T on kokeellinen mutta ratkiriemukas pelitapaus, jollaisia toivoisi tulevan vastaan useammin. Huonoa . Räikeät värit ja pelkistetyt muodot hehkuvat lastenkirjamaista estetiikkaa, joka herättää välittömästi mielenkiintoni. Tarinan viesti on yksinkertainen mutta painava: aito onnellisuus mitataan aina lopulta jokaisen sisältä. Poliittinen ja yhteiskunnallinen sanoma on aina näkynyt Takahashin peleissä, vähintään sävytyksenä, mutta nyt se nousee jo ravisteluna (mutta ei saarnaamisena tai hyvesignalointina). Päähahmon saa stailata ja pukea täysin haluamakseen, vaihtoehtoja riittää housuista hameisiin, kaikkeen siltä väliltä ja reippaasti yli. Hyvää + Ilmaisuvoimainen ulkoasu, ihastuttavaa musiikki ja kaunis sanoma. Kömpelöiden pakkokuvakulmien tarkoitus lienee valottaa sitä, miltä vammaisesta voi tuntua elää nyky-yhteiskunnassa. Erityismaininnan ansaitsee myös Katamari Damacyn säveltäneen Sakai Asukan musiikki, joka on todella ihastuttavaa. Niistä ensimmäinen aloittaa jakson ja toinen lopettaa sen, mutta toistoon ei silti kyllästy. Ehkäpä juuri siksi Takahashi on tehnyt tästä tavanomaisemman pelin ohjausmekaniikalta ja rakenteeltaan. Sama motivaatio lienee myös siinä, että Takahashi ottaa pelaajalta pois kameran säätämisen oikealla tatilla. 45 185405_.indd 45 185405_.indd 45 24.9.2025 20.42.49 24.9.2025 20.42.49. T maailmasta parempi Peli muistuttaa simppelistä totuudesta: maailma olisi parempi paikka, jos hyväksyisimme toistemme epätäydellisyydet. Onneksi pelialalle mahtuu Keita Takahashin tapainen taiteilija, joka ei varmasti mieti, montako miljoonaa kopiota hänen pelinsä myyvät. Pidin pelistä itse asiassa niin paljon, että pelasin sen useaan otteeseen eri alustoilla, vaikkei sillä perinteistä jälleenpeluuarvoa olekaan. Peli hylkää perinteiset sukupuoliroolit, jo nimi Teen on lähtökohtaisesti androgyyni. Harva peli uskaltaa riistää pelaajalta asioita, joita pidetään itsestäänselvyyksinä, mutta juuri siksi To a T on normaalia vahvempi ja eheämpi peliteos. Omintakeinen, vangitseva ilmaisu on tuttua Takahashin aiemmista teoksista. Episodien päätteeksi kuullaan Takahashin sanoittama kirahvilaulu, jonka tulkitsee amerikkalainen laulaja Rebecca Sugar mukaansa tempaavalla kepeydellä. No, ainakin minun mieleni se kirkasti. Eli T itsellesi palvelus jo tänään, älä kulje onnellisuuden ohi. Tämä on Wattamin tapaan taas peli, jota haluaisi vain halata. Brittibändi Prep taas aloittaa pelin ja aina joka episodin Perfect Shape -kappaleella, jonka sanoituksesta vastaa myös Takahashi. Sinisilmäinen To a T korostaa jokaisen ihmisen merkitystä ja muistuttaa, että erilaisuus on ihana asia, vaikka sitä nykymaailmassa moni pelkää ja siten vieroksuu ja ehkä jopa hylkii. Takahashille lienee tärkeämpää, että hänen pelinsä koskettavat aidosti kokijoitaan vaikuttaen edes yhden elämään positiivisesti. 85 Mukaansatempaava To a T tarjoaa sympaattisen ja leikkisän pelikokemuksen teemoiltaan vakavasta aiheesta. Kiusaaminen heijastaa aina omaa epävarmuutta ja ongelmia, tasapainoinen ihminen ei tunne tarvetta kiusata
Nyt on aivan yhdentekevää, onko ulkoseinän maali punamultaa vai violettia, kun speksien määrittämä ”maalia” täyttyy. Miksi nähdä vaivaa viimeistelyyn, kun bulkkisetilläkin pärjää, eikä hi. rmoille. Piti ihan tarkistaa, mutta kehittäjä ja julkaisija osoittautuivat ranskalaisiksi. Vaatimukset määrittävät vain absoluuttisen minimitarpeen, tyypillisesti esimerkiksi yhden sohvan ja kahvipöydän olohuoneeseen. Katonkin jättäisin rakentamatta, jos järjestelmä ei herjaisi asiasta. ”Olisit kirjoittanut tarkemman sopparin” kelpaa loppuun asti puolustukseksi. Homma vedetään läpi KVR-urakkana, jossa asiakas tilaa arkkitehtitoimistolta kaiken suunnittelusta rakentamiseen avaimet käteen -pakettina. Suurin osa peliajasta kuluu suunnittelupöydän äärellä, jossa taloon piirretään rakenteet, pintamateriaalit, pihapiiri sekä jossain määrin myös kalusteet. Vaatimusmäärittelyt eivät kieltäneet ilmastointikuluja säästävää avovessaa. Ilmeisesti pelin arkkitehti on niin suuri auteur, ettei asiakas kehtaa kyseenalaistaa ratkaisuja. Lähestymistapa on kuitenkin insinöörimäisempi, sillä pääasiallisen haasteen muodostavat erilaiset reunaehdot: budjetti, tontin ominaisuudet ja erilaiset asiakkaan esittämät toiveet vaikkapa huoneiden sijainneista. . Kun toimiva kokonaisuus on paketoitu, on aika lähettää tarjouspyyntöjä paikallisille raksaHUVILA & HUUSSI Shine Research / Nacon Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series S/X, Switch Versio: 1.0 Minimi: Intel Core i5-3470, 8 Gt muistia, Geforce GTX 1050 Testattu: Intel Core i9-10900KF 3,70 Ghz, 32 Gt muistia, GeForce RTX 3080 Ikäraja: 3 75 Hitusen geneerinen rakentelupeli kannustaa gryndaamaan halvalla. Tuota, ainakin se näyttää modernilta! Halvimmat urakoitsijat ottavat turpasaunaa työmaalla. Fiksusti huoneita ei ole pakko ympäröidä seinillä, avotilan voi määritellä useammaksi huoneeksi, jotka täyttävät eri tehtävää. Risto Karinkanta ARCHITECT LIFE: A HOUSE DESIGN Työelämäsimulaattori työurasta, joka alkaa jaloilla ajatuksilla, mutta päättyy nihilistiseksi kustannusoptimoinniksi. Matala laatu merkitsee rakennusvaiheessa töhöilyriskiä, joihin joutuu reagoimaan yleensä joko lisäkustannusten tai -päivien muodossa. Tehtävänä on manifestoida näistä toiveista vaatimusten mukainen talo. …vaikka siellä ei saakaan asua. Sisustuksessa voi vaikuttaa kiintokalusteiden lisäksi myös irtokalusteisiin, mutta yleensä niiden asettelu on lähes täysin vapaaehtoista. Toivon, että oma kokemukseni ei vastaa keskimääräistä kiinteistöalalla toimivan ihmisen ajattelun kehittymistä urapolun edetessä. Majassa pitää olla katto Pääasiallinen pelitila on uramoodi, jossa pelaajan päälle vyörytetään jatkuvasti vaikeutuvia kohteita, joiden vaatimukset, budjetti ja tontin muoto asettavat omat haasteensa. Ei simuloi kovinkaan hyvin arkkitehdin elämää. Vasara ja nauloja Architect Life vaikuttaa ulkoapäin The Simsiltä: käytössä on runsaasti rakennuspalikoita, joista erilaiset pytingit pistetään kasaan. Eri työvaiheisiin saa valita mieleisensä urakoitsijan kolmesta vaihtoehdosta, joiden hinnassa, laadussa ja luvatussa työajassa on vaihtelua. 46 185403_.indd 46 185403_.indd 46 24.9.2025 20.44.21 24.9.2025 20.44.21. Rakentaminen tapahtuu muutamassa vaiheessa. Kokolattiamatto kylppäriin on myös aivan käypä valinta, sillä vaikka suunnittelussa on pohdittava lämmitystä ja ilmanvaihtoa, ei turhan tarkkoihin taloteknisiin yksityiskohtiin tarvitse puuttua. Normaalissa arkkitehdin työssä erilaisia vaihtoehtoja pyöritellään asiakkaan kanssa uudestaan ja uudestaan, kunnes viimeisetkin yksityiskohdat miellyttävät – juuri tällainen artesaanityö erottaa arkkitehdin palkkaamisen talopaketin ostamisesta. Tämä mahdollistaa esimerkiksi trendikkään avokeittiön rakentamisen. Talossa ei myöskään pääse asumaan, vaan projekti päättyy kohteen luovuttamiseen. Meno on muutenkin angloamerikkalaista, sillä vessoja ja suihkuja rakennetaan älyttömiä määriä, eikä niitä koskaan yhdistetä. Unelmiensa kartanon voi rakentaa rajoitteista vapaassa avoimessa tilassa, mutta uramoodissa kannattaa tehdä juuri kuten uudiskohteiden kanssa yleensäkin: kun asiakas ei maksa ylimääräistä, ovat pinnat maalarinvalkoista maalia ja keittiökalusteet mallia ”vakio”. Aivan kuin rakennusalalla oikeasti! R akenna unelmiesi koti! Merenrantatontti, massiivinen rakennusbudjetti ja tehtäväänsä vielä harjoitteleva arkkitehti – juuri tällaisista lähtökohdista asiakkaat päättävät lähteä toteuttamaan unelmaansa. Käytännössä toteutus tapahtuu kokonaishinnalla siten, että mitä alemmaksi urakoitsijoiden hinnat saadaan puskettua, sitä enemmän pelaajalle jää tulosta viivan alle. stelystä palkita kuin budjetin paukkumisella. Myös inttihenkinen avovessa ja -suihku osoittautuvat päteviksi ratkaisuiksi. Alkuinnostus laantuu nopeasti, sillä ensimmäiset talot jaksaa vielä suunnitella pieteetillä, sitten sisäinen grynderimode iskee päälle. Ennen pitkää suurin hauskuus löytyy suoranaisesta trollaamisesta, sillä parhaat rahulit saavuttaa rakentamalla mahdollisimman yksinkertaisesti ja halvalla, pahimmillaan ilman minkäänlaisia sisäseiniä. Talo pistetään pystyyn ja lopuksi asiakas antaa tuomionsa lopputuloksesta. Hyvää + Mahdollistaa unelmien talon suunnittelun… Huonoa . Fiilaan ja höylään Kovin ihmisläheistä tai oikealta arkkitehdin työltä vaikuttavaa työskentely ei ole, sillä speksit lähetetään faksilla ilman sen kummempia lisäkeskusteluita. Tällä on seurauksensa, aivan kuten oikeassakin maailmassa. Jokainen voi raahata mieleisensä irtokalusteet, eikä arkkitehdin kannata hinkata tällaisia yksityiskohtia. Eihän kukaan kiinteistökehittäjä kehtaa ajatella pelkkää voittojen maksimointia, eihän
Se jakaa elinvoimansa patsaan hengen sekä tämän kantaman pitkäteräisen miekan kanssa. Pelkkää erinomaista peliä kaipaavalle se tarjoaa kaiken tarpeellisen. 86 Journey käveli, jotta Sword of the Sea voisi liitää. Rampeilla loikkiminen on äärimmilleen pelkistettyä tonihaukkailua ja ennätyksiin vaadittavat pistepotit kertyvät muutamalla kombolla reilusti ennen aikarajojen umpeutumista. Lopputulos on näiden välimuoto. Palauttaa elämä autiomaahan. Tarinan edetessä henki saa haltuunsa uusia kykyjä, joilla ympäristöä on entistä helpompi – sekä hauskempi – tutkia. Saiko se kuitenkaan sydämeni sykkimään tuttuun tahtiin. Esteettisiä elämyksiä. Dyynien keskellä sijaitsee valtava kivipylväs, jonka loiste vetää henkeä puoleensa. Elämän lähde Tippukivestä putoava vesihelmi herättää henkiin muinaisen kivipatsaan. Kaksiteräinen miekka. Sen saattaisi sietää, jos temppuilu olisi toteutettu kiehtovalla tapaa tai ennätysten rikkominen olisi ollut jollain tapaa haasteellista. Hyvää + Liikkumisen sulavuus. Yhä ylemmäs. Kadonneen kulttuurin jäänteitä. Ilmaan ilAALLONHARJALLA Giant Squid Arvosteltu: PS5 Pro Saatavilla: PC Versio: Myynti Ikäraja: 7 mestyy monivärisiä kaloja, jotka lipuvat autiomaahan yhtäkkiä syntyneen joen yllä. Kaukaisuuksiin aaltoilevat hiekkadyynit luovat mielikuvia kauan sitten kuivuneen valtameren pohjasta. Markus Rojola SWORD OF THE SEA Giant Squidin uutuus taiteilee tavanomaisen ja ainutlaatuisen välimaastossa. Taustalla pilkottaa hiekkaan hautautuneita raunioita. Puzzlet usein turhan yksinkertaisia. Tuoda valo pimeään. Se koostuu kaikkiaan kahdeksasta alueesta. Tarina kerrotaan taitavasti ilman dialogia, alati muotoaan muuttava maailma kiehtoo pauloihinsa ja musiikki on lumoavaa. Veden päällä liu’utaan muita alustoja nopeammin, mikä mahdollistaa isommat hypyt ja monipuolisemmat temput. Muutamien kauneusvirheiden vuoksi kokonaisuuden eheys katoaa kuitenkin kangastuksen tavoin. Hänen mukaansa lähtivät myös pelien pääsuunnittelijana toiminut Nicholas Clark sekä Journeyn säveltäjä Austin Wintory. Aavojen alueiden tutkiminen, joka edellyttää keveiden ympäristöpuzzlejen ratkaisemista, on sanalla sanottuna nautinnollista. Valtameri saa alkunsa yhdestä ainoasta pisarasta. DualSensen haptiset hyrinät hivelevät kämmeniä hengen liukuessa dyyniltä toiselle. Tajuntaa laajentavaa kokemusta odottava joutuu auttamatta pettymään. Tiukat käännökset ja hypyt on helppo ottaa haltuun maailmaan kätkettyjen salaisuuksien paljastamiseksi. Molempien pelien taiteellisena johtajana toiminut Matt Nava perusti Giant Squidin vuonna 2013. Illuusion rikkouduttua kestää aina aikansa, että tarinaan onnistuu jälleen uppoutumaan. Se on myös palkitsevaa. Turha toivo. Pelkkä pelimaailma tekee vaikutuksen. Yhtäkkiä hengen tarkoitus on selvä. Niitä – niin ihania kuin ikäviäkin – olen jahdannut siitä lähtien. Universaalista tuli intiimiä ja intiimistä universaalia. Tuulessa taivaltavan terälehden ja kaapuihin kätkeytyneen kulkijan matkatessa maailmojensa halki kävi selväksi, että pelaaminen voi olla muutakin kuin tavoitteiden täyttämistä tai keskinäistä kilpailua. Se voi olla myös rauhoittumista. Levittää lämpöä kylmyyteen. Ennen pitkää törmää esimerkiksi alueisiin, joissa on tarkoitus rikkoa piste-ennätyksiä suorittamalla erilaisia temppuja aikarajan sisällä. Ensimmäiseen läpipeluuseen kuluu vajaat viisi tuntia. Hiekkadyyneiltä siirrytään lumihuippujen kautta vulkaanisiin luolastoihin ja jokainen seutu tarjoaa henkeäsalpaavan kauniita näkyjä. Taivaanrannan maalausta Sword of the Sean vahvuudet nousevat nopeasti pintaan. 47 185446_.indd 47 185446_.indd 47 24.9.2025 20.45.43 24.9.2025 20.45.43. Flower johdatti pelaajat luonnon ja liikkeen harmoniaan, kun taas Journey kuvasi, kuinka elämän varrella kohdattavat ilot ja surut saavat todellisen merkityksensä vasta, kun ne jaetaan jonkun toisen kanssa. Kyse ei ole suinkaan väkivallan instrumentista, sillä henki hyppää terän päälle liukuen äänettä sen selässä hautakammion poikki. Sen jälkeen ymmärsin, että minulle tärkeintä peleissä ovat niiden aikaansaamat emotionaaliset elämykset. Varovasti nyt Ajan myötä pinnan alta paljastuu myös ikävämpiä piirteitä. Kallioiden kaikottua henki kohtaa karun, mutta kauniin näyn. F lower (2009) ja Journey (2012) olivat käänteentekeviä kokemuksia peliharrastukseni kannalta. Aaltoilevan aavikon halki lautaileminen (miekkaileminen?) on äärimmäisen tyydyttävää. Sword of the Sea vakuuttaa monella tapaa. Etenkin, kun oppii hyödyntämään maastoa nopeuden hallitsemiseksi. Vesi ei ole vain esteettinen elementti. Hengen koskettaessa valopalloa, tämän miekasta sinkoaa energiapulssi, joka muuttaa ympäröivän hiekan kristallinkirkkaaksi vedeksi. Ei ihme, että studion kolmas teos, Sword of the Sea, tuntui alusta alkaen eräänlaiselta henkiseltä jatko-osalta Navan klassikoille. …mutta vain ajoittain. Temppuradat tuntuvat kuin eri pelistä repäistyiltä. Hiljaista pohdintaa. Kaikki salaisuudet paljastamalla peliin saa upotettua kahdeksasta kymmeneen tuntia. Miellyttävin muutos liittyy ympäristöihin. Tarinoiden edetessä tunsin sydämeni alkavan sykkiä samaan tahtiin tekijöiden kanssa. Tuntuu, että Giant Squid ei olisi osannut päättää, tekevätkö he kokonaisvaltaista taide-elämystä vai helposti lähestyttävää lautailupeliä. Mitä pidemmälle etenee ja mitä useampia kykyjä saa käyttöönsä, sitä pelimäisemmäksi kokemus käy. Kohti valoa. Kun saa muutettua karun hiekkahelvetin tai hyisen tundran muuttuvan elämää pursuavaksi paratiisiksi, endorfiiniaallot vyöryvät kiireestä kantapäähän. Ruudulle yllättäen ilmestyvät lähtölaskennat ja pistelaskurit rikkovat hauraan tunnelman välittömästi. Visuaalisesti häikäisevä maailma, johon uppoutuu täydellisesti… Huonoa
Kenttien jakaminen vapaaseen skeittaamiseen ja kisakenttiin on edelleen erittäin toimiva idea. Siksi peli onnistuu viihteellisestä otteestaan huolimatta tavoittamaan jotain olennaista skeittaamisen luonteesta: se on toisaalta hiton siistiä ja jännittävää, toisaalta monotonista samojen suoritusten toistamista. Olennaista menestyksessä on erilaisten temppujen ketjuttaminen sarjoiksi. Rakenne koukutti heti: uusien kenttien avaamiseksi vaadittiin vaikeutuvien tehtävätavoitteiden suorittamista ja kokemuspisteillä pystyi uppaamaan omaa asvaltinmoppaajaa paremmaksi. Minäkin kokeilin junnuna rullalautailua, mutta viitisenkymmentä itsensä telomista yhdestä onnistuneesta pop shove-itista oli turhan kova taksa. Tony Hawk’s Pro Skater 1+2:n tapaan tuore remake on pääosin laadukasta jälkeä. Ensimmäiset pelitunnit kuluivat samanlaisen maanisen pakkopelaamisen vallassa kuin teini-ikäisenäkin. THPS3 (Pelit 1/02, 92 p.) olikin sitten sellainen henkilökohtainen hitti, että pelituntikellosta meinasivat väsähtää viisarit. Mustelmiin auttoi jääpussi ja henkiseen tuskaan Tony Hawk’s Pro Skater 3, jossa kaltaiseni töhelö pääsi kiinni skeittaamisen hurmaan. Mä silmiäni usko en Etenemisen rytmitys ja vaikeustason kipuaminen ovat esimerkillisiä. 48 185152_.indd 48 185152_.indd 48 24.9.2025 20.46.44 24.9.2025 20.46.44. Erityisen ilahduttavaa on lisääntynyt värin, säätilojen ja valon määrä, vanhat Tontsat kun suosivat harmaita sävyjä ja mahdollisimman latteaa valaistusta. Tony Hawk’s Pro Skaterin perusta on niin luja, että 20 vuotta ei ole onnistunut kuin naarmuttamaan sitä. Kontrollit olivat tutun täsmälliset, vanhat temppupaikat löytyivät vaivatta ja vauhdikkaan letkeä meno meni selkärankaan sekunnissa. Välillä hermot ovat luvattoman piukassa, mutta vastineeksi onnistumisen tunteet isoja. Iikka Kivi TONY HAWK’S PRO SKATER 3 + 4 Jo matkaan tonihaukka käy, kii ki kii. Vaikka Tontsan liioitteleva fysiikka oli suoraan pelihallista, aidot temput, oikeat skeittaajat ja riittävän realistiset kentät loivat oivaa illuusiota rullalautailusta. Kenttäsuunnittelu on erinomaista sekin, kartat ovat väärällään monipuolisia maastoja, eläviä yksityiskohtia ja loputtomia temppuilumahdollisuuksia. Alkuperäisten Hawkien grafiikka oli karua ja Unreal Engine tekee ulkonäölle hyvää. Siksi kolmosen ja nelosen niputtaminen samanlaiseen pakettiin oli vain ajan kysymys. Tehtävätavoitteita on useita erilaisia ja jos pistetahkoaminen ei juuri nyt inspiroi, peliä saa eteenpäin myös tasohyppelymäisellä SKATE-kirjainten jahtaamisella ja vaikkapa aiheuttamalla maanjäristyksen Los Angelesiin. Pelimekaniikka yhdistää oikeassa suhteessa arcademaista liioittelua ja realistisen turhauttavaa hinkkaamista, jossa yhtä temppusarjaa haetaan kymmeniä kertoja. Uusintaversiota meni SKEDEN SPELIT Iron Galaxy / Activision Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Switch, Switch 2, Xbox Series X/S, Xbox One Ikäraja: 12 kaupaksi kahden ensimmäisen viikon aikana miljoona kappaletta, mikä teki siitä koko sarjan nopeimmin myyneen pelin. Animaatiot paranevat myös roimasti ja kaatumisissa pelihahmoa telotaan surutta. Ramppikuume iskee Kun CKY:n 96 Quiet Bitter Beings kajahti kaiuttimista ja syöksyin pitkin metallivalimon lattiaa, tuntui kuin 25 vuotta olisi kadonnut ilmaan. Yleistä ärsyttävyyttä on Uusia kenttiä kelpaa katsella. Ensin hypätään rampilla grabitemppu (lautaan tarttuminen), alastullessa jatketaan revertillä (laudan pyöräytys 180 astetta) manualiin (laudan keulan nostaminen rullatessa) ja hypätään siitä flipin (laudan pyöräytys hypätessä) kautta kaiteelle grindaamaan (tasoja pitkin liukuminen laudan trukkien varassa). Jokainen onnistunut temppu lisää pistekerrointa, mutta vaihtelua pitää olla, sillä samojen jippojen toistamisesta pisteet laihtuvat vauhdilla. Karttoihin on tehty hauskoja päivityksiä, esimerkiksi kolmosen syksyinen Suburb-ulkoilmakenttä saa ylleen hienon Halloween-teeman. Iron Galaxy ja Activision pistivät 2020 markkinoille remaken kahdesta ensimmäisestä Haukkapelistä. 2 000-luvun taitteessa skeittaaminen pamahti muun extreme-urheilun rinnalla täysillä valtavirtakulttuuriin, kiitos etenkin Music Televisionin, Jackassin ja Tony Hawk’s Pro Skater -pelisarjan
Ristiriitaisesta kokonaisuudestaan huolimatta Tony Hawk’s Pro Skater onnistuu enemmän kuin epäonnistuu. Alkuperäisissä kontrolleissa asunut lievä kolhous on edelleen mukana ja välillä peli ajautuu raivostuttaviin epäohjaushetkiin, joissa skeittaaja törmäilee holtittomasti esteestä toiseen. ilikset eivät jää siihen. 3+4:ssä nelonen pakotetaan samanlaiseksi kahden minuutin pikasarjoissa tapahtuvaksi lineaariremeltämiseksi kuin edellisosat. Välillä uudet ilmeet jäävät vaisuiksi, esimerkiksi THPS4:n kampuskentän sinisen ja oranssin vastaväreillä pelaava mappi on visuaalisesti häkellyttävän tylsä. Kuinka käy Doomslayerilta . Nykyisin pakollinen Jack Black -cameo. Kakkosnelonen Jos alkuhuumassa THPS3+4 tuntui ihastuttavan tutulta, muutaman pelitunnin jälkeen se alkoi tuntua vähän turhankin tutulta. Remakessa oli vaikea huomata mitään erityisen uutta, mutta samalla useampikin puute pisti silmään. Huonoa . Ramonesia ja AC/DC:tä mää kaipasi Ison tuntuinen tasoero kolmosen ja nelosen kenttien välillä voi selittyä pelimekaniikan muutoksilla ja kolmosta kohtaan tuntemallani nostalgialla, mutta epätasaisuus ja ristiriitaiset . Hahmonrakennuksessa monet hassuttelevammat pukinevaihtoehdot on raivattu syrjään merkkivaatepinon tieltä. Parempaankin olisi pystytty. Pelimaailmaa on myös köyhdytetty, esimerkiksi ennen eloisa eläintarha useine eläimineen on nyt norsuton konkurssipesä. Moninpeli palveli kohdallani lähinnä satunnaisena keski-ikäisyyden tunteen lisääjänä: kun olin pitkän tahkoamisen jälkeen saanut hakatuksi kolmosen Tokio-kentässä kultamitaliin vaadittavat 250 000 pistettä, joku moninpelin . Juuri rakenteen runnominen 1+2:n kaltaiseksi oli varmasti kova pala THPS4:n (Pelit 10/2002) faneille, sillä se muuttaa nelosen luonnetta melkoisesti. Rakennekin on identtinen edeltäjän kanssa, samalla skeittaajalla voi pelata molempia osia ja avata tehtäviä haluamassaan järjestyksessä. Skeittaajakaartin ikäja sukupuolihorisontti laajenee sekin mukavasti. Grindien tasapainottelu on avain voittoon. Nelosen kentät ovat ylipäätään vähän kolmosta mälsempiä ja remake tuo niihin vaikeasti selitettävän, mutta jatkuvasti läsnä olevan pakottamisen tunteen, joka selittynee rakennemuutoksilla. Tähänkin nippuun mahtuu onneksi muutama helmi, kuten hylätty vesipuisto ja sateinen Lontoo. Toisaalta originaalin ohjaustavan virheetkin on pakko sisällyttää mukaan, jotta peli tuntuisi samalta kuin alkuperäiset. Nelosen päivitetyissä kartoissa tarjolla on värikkäiden seutujen sijaan usein urbaania jättömaata ja kusenpolttamia pintoja, mikä on ankeaa verrattuna kolmosen pirtsakkuuteen. Vaikka yleisilme skarppiintuu valtavasti, hahmogra. nen päivitys ei saa täysin puhtaita papereita. Vaikka uudistukset ovat paikoin vaisuja tai kiistanalaisia ja sisällön laihduttaminen ihmetyttää, alkuperäisen magiasta on tärkein tallella ja uusi ulkoasu riittää houkuttelemaan klassikon ääreen uusia pelaajia. ikat ovat enemmän peräisin PS4:n aikakaudelta kuin moderneista peleistä. ipperin sisälle. Kun pelin luonnetta muutetaan näin paljon, nelosen kohdalla ei välttämättä ole perusteltua enää puhua remakesta, vaan remixistä. Digital Deluxe Editionin ostajat sentään saavat lohdutuspalkinnoksi hienot Doomista tutut slayerin ja revenantin, joskin tämäkin lisuke heijastaa hieman masentavia muutoksia pelikulttuurissa ja Haukkapelien hengessä. vähennetty: kisoissa ei huonon suorituksen jälkeen enää buuata pelaajalle, kävelijät eivät revi skeittaajaa lällätysten kera nurin eikä temppusarja enää toistuvasti keskeydy yliajavaan autoon. ip and roll. Kaatumiset näkyvät ja tuntuvat. Hyvää + Sarjan sielu on tallella. Koko85 Remahtava Tony Hawk’s Pro Skater hyvässä ja pahassa. Remake on paitsi melkein sama peli kuin alkuperäiset, myös melkein sama peli kuin viisi vuotta sitten ilmestynyt THPS1+2. Alkuperäisessä THPS3:ssa Doomguyn sai skeittaajaksi kirjoittamalla ”idkfa” pelin huijausvalikkoon, nyt hahmosta pitää maksaa ekstraa. Minulle tämä ei ole pyhäinhäväistys, sillä nelonen jäi aikanaan väliin, mutta muutos ei ummikonkaan silmään vaikuta erityisen onnistuneelta. Nimikaimansa Tony Hawkin lailla veteraanipeli on säilyttänyt tyylinsä ja energiansa hienosti. Ennen kivat bonukset olivat palkintoja uteliaille ja sinnikkäille faneille, nyt keino nyhtää ostajilta lisää rahaa. Biisilistaa on karsittu ja muokattu ja moni alkuperäisistä legendaarisista ralleista jää pois. 49 185152_.indd 49 185152_.indd 49 24.9.2025 21.05.24 24.9.2025 21.05.24. Eniten harmittaa se, että pelin tiettyä jäykkyyttä ei ole hiottu pois. Myös osa soundtrackin biiseistä on lukittu kultapossuversion taakse. Bam Margeran pääsystä pelihahmoksi väännettiin pitkään. Edes graa. Hahmoeditorissa voisi olla enemmänkin vaihtoehtoja. Myös kaikki nelosen oheishölmöily, kuten ostoskärryillä hurjastelu, on saanut monoa. Alkuperäinen peli oli hieman hidastempoisempi hiekkalaatikkoskeittailu, jossa tehtävät poimittiin kaduntallaajilta. naan uusia kenttiä on kaksi ja niistä kreisimmässä pääsee rullaamaan . Älä nyt . ippijäppinen heitti siellä 20 sekunnissa kasaan melkein miljoona pojoa. ippaa hei Pelimuodoissakaan ei nähdä suuria mullistuksia, pääpelin ohella skedettäjä pääsee rakentelemaan omia skeittipuistojaaN ja kisaamaan muiden kuppipolvien kanssa netissä
Kellotin NBA 2K25:n parissa viime vuonna muhkeimmat pelituntini, vaikka en nostanut peliä Vuoden peli -listallani edes mustaksi hevoseksi. Lukkarinen säkenöi tuttuun tapaan NBA-parketilla. 2K-koris loistaa pelattavuudellaan, lajiuskollisuudellaan ja pelimuodoillaan. Kolmen asian takia. Tahkoaa sitten lyhyitä katukorismatseja uratilassa, kokonaisia NBA-kausia tai rakentaa vuosikymmenen dynastiaa MyNBA:ssa, kaikille löytyy jotain. Sadan tonnin seteli Tänä vuonna pääsin muutaman vuoden tauon jälkeen kultapossukerhoon eli lompakkooni iskettiin arvosteluversion myötä 100 000 kolikkoa. Sekä Markkasen että Iisalon ympärillä on uuden kauden alla runsaasti kysymysmerkkejä. Kaikkien aikojen legenda. Suomi taisteli EM-kisoissa hienosti, mutta jäi lopulta neljänneksi. Kuvakulmilla leikittely lisää hidastuksiin dramaattisuutta. Istumalihaksia se kuitenkin vaatii, sillä viime kaudella alter egoni nousi suorituskyvyltään supertähtiluokkaan vasta sadan tunnin pelaamisen jälkeen. Miksi siis upotin 150 tuntia korikseen. 50 185691_.indd 50 185691_.indd 50 24.9.2025 20.49.59 24.9.2025 20.49.59. Toisaalta hahmonkehitys ilman oikean rahan käyttöä on tuskallisen hidasta, virtuaalikolikoiden ostomahdollisuutta hierotaan naamaan tuskallisen usein ja moninpelissä törmää toistuvasti typeryyksiä möliseviin sankareihin, joille syöttäminen ja joukkuepelaaminen ovat täydellisen tuntemattomia käsitteitä. Kahtalainen parisuhde Arvostelun alkuun tunnustus. Ihanaa, Susijengi, ihanaa! Todellisuus on tarua karumpaa. Markus Lukkarinen Nyt ovat pelikirjat sekaisin. Historiaa tehdään myös EM-koripallossa: Suomi pelaa hurmiossa kotiyleisönsä edessä, voittaa alkulohkonsa, etenee loppuotteluun ja kukistaa Turkin tiukassa kamppailussa. KOTIMAINEN KORISVALLANKUMOUS Visual Concepts / 2K Sports Arvosteltu: PS5 Saatavilla: Xbox X/S, PS4, Xbox One, PC, Switch Versio: Arvostelu Moninpeli: 2-4 pelaajaa samalla koneella, verkossa 2-10 pelaajaa Ikäraja: 3 Vain yksi asia on kristallinkirkas. Kykyjä hetkellisesti tehostavat GOAT-taidot tuovat lohtua uraansa aloittelevalle märkäkorvalle. Esimerkiksi Pretty Mid & Back to Basics -kombolla tavoitteina on heittää viisi kertaa keskietäisyydeltä ja viimeistellä kolme kertaa onnistuneesLennä, poika, lennä. Surkeuden kruunuksi Jazz ei saanut edes havittelemaansa top 3 -varausvuoroa. Onneksi rahaa ei ole pakko käyttää ja kilpailullisissakin matseissa voi pärjätä luomuna. Ja vihdoinkin napsin säännöllisesti yli 10 levypalloa per ottelu. naaleissa voitoin 4–2. Jos Markkanen on mielestäsi kova pelaaja, odotas kun näet Lukkarisen. Sata tonnia riitti nostamaan hahmoni suorituskyvyn 60:stä 76:een eli ihan kelvolliseksi. S uomi on sekaisin koripallosta. Takkuisen alkukauden jälkeen Utah Jazz löytää huippuvireen takamies Lukkarisen ja laitahyökkääjä Markkasen siivittämänä, löylyttäen Oklahoma City Thunderin NBA-. Yleensä olen tahkonnut uraa takamiehellä, mutta tällä kertaa koin kummallisen 30 sentin kasvupyrähdyksen ja solahdin sentterin rooliin. Tuomas Iisalon nousu Memphis Grizzliesin päävalmentajaksi oli suomalaiselle koripallolle loistava asia, mutta Memphis putosi tylysti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Oklahomalle. Suomi marssii EM-koripallossa mitalipeleihin ja kaksi suomalaista dominoi NBA:ssa. Löytääkö Markkanen muutaman vuoden takaisen huippuvireensä. En ole taitavin pallonkäsittelijä, liikkeeni on verkkaista ja kolmosia heitän vain pakon edessä, mutta korin lähellä minua ei pysäytä edes Nikola Joki?. Ostavatko Memphisin tähtipelaajat Iisalon pelikirjan ja sitoutuvat aidosti joukkueen prosessiin. Markkasen Utah Jazz räpelsi koko kauden surkeasti ja hävisi 65 kertaa
Suhtaudun niihin kuten kantapäiden kovettumiin – eiväthän ne kivoja ole, mutta niiden kanssa pystyy elämään. Muuten yksityiskohtien määrä on tolkuton, sillä jokainen NBA-areena on mallinnettu pyrotekniikoita ja valoshow’ta myöten autenttisesti. Angel Reese ja päättäväinen katse. Kertaalleen ohitetut mörköpuolustajat eivät myöskään warppaile yhtä usein torjuntaan kuin aiemmin, mikä on erittäin positiivista. En saa NBA:n kilpailullisesta moninpelistä mitään irti, mieluummin väännän katukorista neonverkkareissa tekoälyä vastaan gladiaattorihenkisellä areenalla. Typerä puskeminen päättyy pallonmenetyksiin, eikä peliä voi pakottaa, vaikka pelaisin Gianniksella tai Don?i?illa. SGA:lle ei löydy pysäyttäjää. Hauskana ajatuksena seurapamppuna voi pelata erilaisia haasteskenaarioita, jotka sijoittuvat pelikauden 2024–2025 jälkeiseen aikaan. Liikkuminen kaupungissa on rivakkaa, peliseuraa löytyy aina ja kentälle pääsee nopeasti. Tarinatila on saanut lisää lihaa luidensa ympärille ja pelattavuuden hienosäädöt ovat onnistuneita. Uratilan suurin uudistus on panostus tarinaan. Ja mikä muka voisi mennä pieleen Ace Baileyn varaamisessa. Käytännössä hahmon suorituskyky pomppaa 20 pisteellä buustin ajaksi. Kaduilla pukeudutaan värikkäästi. Saan harrastaa optimointia ja excel-hinkkausta tarpeeksi päivätöissä, iltaisin teen mieluummin koreja. Kyllä, kiitos. Vince Carteria kovempaa donkkaajaa saa hakea. Oikein ajoitettu blokki on lähes yhtä tyydyttävä kuin hyökkäyspään tykkidonkki. Jo ensimmäisestä korttipakasta kuoriutuva aloitusviisikko on kelvollinen ja napakat ottelut ruokkivat tehokkaasti vielä yksi matsi -koukuttumista. Joku voi väittää, että 36-vuotiaan ja loukkaantumisherkän Kevin Durantin värvääminen on riski, minä näen lähinnä mahdollisuuksia. Huonoa . Tähtipelaajat on ikuistettu yksityiskohtaisesti ja animointi on niin realistista, että raja aidon NBA-lähetyksen ja virtuaalikoriksen välillä hämärtyy vuosi vuodelta. Toisaalta mikromaksut ovat läsnä pelin kaikilla osa-alueilla. Naisten tuominen osaksi MyTeamia on erinomainen ratkaisu, sillä naiskorikseen keskittyvä The W -pelimuoto on houkutellut niukasti pelaajia. Lauri Markkanen tosin on yhtä pahvisen näköinen kuin aikaisemminkin. Päästäkää minut kentälle Viihdyn paremmin koripalloparketilla kuin kabinetissa, joten kokonaisen NBA-organisaation johtamiseen keskittyvä MyNBA jäi minulle kuriositeetiksi. Luultavasti en vain ymmärrä Miikka Muurisen sukupolvea. Atleettinen ja heittovoimainen pieni laituri on erinomainen lisä Utahin palapeliin. ti palloskriinin jälkeen. Sulava syöttöpeli, hyvin ajoitetut skriinit ja järkevät heittovalinnat ovat avain voittoon. Merkittävät uudistukset vähissä, rahanahneus ei ole hävinnyt minnekään. Puolustaessa sijoittuminen, maltti ja ajoitus on kaikki kaikessa. Jos koripallokärpänen puraisi EM-kisojen aikaan, kannattaa NBA 2K26:lle antaa mahdollisuus. Heiton ajoituksella on aiempaa enemmän väliä, sillä edes layupit 82 NBA 2K26 on kaikilla mittareilla erinomainen urheilupeli, kunhan pystyy sivuuttamaan härskin mikromaksupolitiikan. NBA-parketin lisäksi aikaa kulutetaan Cityn aktiviteeteissa. eivät uppoa automaattisesti korin läheltä. Tavoitteet on helppo täyttää, minkä jälkeen oma pelaaja heittää, syöttää ja puolustaa paremmin, ja bonuksena porhaltaa pallon kanssa tuulispäänä. Viime vuonna NBA-uraa pohjustettiin köykäisellä neljän ottelun mittaisella minitarinalla, tänä vuonna ”MP” tahkoaa lukiomatseja, palloilee ammattilaisena Euroopassa ja taistelee tiensä pikkuhiljaa kohti NBA:n kirkkaita valoja. Hyvää + Kunnollinen tarina antaa uratilalle uutta nostetta. Keräilykorttipeli MyTeam kulkee FIFAn… ei kun FC:n jalanjäljissä. Korishuuma ei pääty syksyyn, tästä se vasta alkaa. Pallo pysyy hyppysissä Tärkeintä koriksessa on pelattavuus ja sen NBA 2K26 hanskaa suvereenisti. 51 185691_.indd 51 185691_.indd 51 24.9.2025 20.50.33 24.9.2025 20.50.33. WNBA on kovassa kasvussa ja sarjassa palloilee erinomaisia urheilijoita, mutta naiset ovat jääneet 2K-koriksessa toistaiseksi statisteiksi. Juonellista tarinaa riittää ensimmäisen täyden NBA-kauden loppuun. Tarina on ihan ok, vaikkakin alter egoni somepullistelu ja leukojen louskuttelu jätti minut täysin kylmäksi. Heittopeli vaatii aiempaa enemmän taitoa ja puolustaminen on rahtusen entistä realistisempaa. Puistokorista. Naisja miespelaajat ovat kentällä tasaveroisia, joten nostin aloitusviisikkooni pointiksi Caitlin Clarkin, heittäväksi takamieheksi Anthony Edwardsin, laitahyökkääjiksi LeBron Jamesin ja Napheesa Collierin ja sentteriksi A’ja Wilsonin. Toisinaan tuskailin pelini kanssa, onneksi kattavat tutoriaalit antavat uusia työkaluja esimerkiksi pick & roll -variaatioihin. Päivittäiset haasteet ja kausitavoitteet houkuttelevat palaamaan kentälle säännöllisesti. Kun koripallon plussat ja miinukset lasketaan yhteen, NBA 2K26 jää selvästi plussan puolelle. Kaikesta näkee, että 2K satsaa korikseen isosti
Onneksi, vaikka toista pääarvostelussani väitin, lattialle/maastoon tiputetut esineet eivät häviä. System Shoggoth Naavaparroille pitäisi riittää ostamiseen se, että Outer Gods voisi olla Looking Glassin tekemä. Tuurilla siis jo ensi kesänä ei tarvitse itkeä säästä, koska on suurempiakin ongelmia, eikä välttämättä ole ketään hengissä, jolle itkeä. No, eipähän saa tavarataloa raahattua mukanaan, mutta edes varastoarkun kapasiteettia olisi pitänyt kasvattaa. 52 185146_.indd 52 185146_.indd 52 24.9.2025 20.51.39 24.9.2025 20.51.39. Yhtä lukuun ottamatta kaikki miehet on tapettu, ja noidat riehuvat kaduilla. Sen enempää juonta spoilaamatta Jack tutkii Kingsportin kalastajakylää ja sen ympäristöä toimintasurvivalseikkailussa. Peli tallentaa vain yhteen paikkaan ja muutamassa kohdassa, kuten tämän päivityksen lopussa, se tallentaa pelin automaattisesti. Early Access -versiossa oli noin puolet peliä, Hiljaisen vuoroveden sielut jatkaa sen päättäneestä juonenkäänteestä. Ikävä kyllä juonen päättävä jatko-osa kaatui rahoitukseen. Päivitys ASKEL KOHTI MAAILMANLOPPUA Misterial Games / Fulqrum Publishing Arvosteltu: PC Tulossa: PS5, Xbox Series Versio: Early Access Souls of the Silent Tide Minimi: Intel i5-10600 / AMD Ryzen 5 3600, 16 Gt RAM, GeForce RTX 3050 / Radeon RX 6600 (8 Gt VRAM) tai RTX 2060 Super / GTX 1080 Ti / RX 5700 XT DLSS/TSR päällä Suositus: Intel i7-10700K / AMD Ryzen 7 5700X3D, 32 Gt RAM, GeForce RTX 3080 / AMD Radeon RX 6800 XT (10 Gt+ VRAM) Ikäraja: Ei tiedossa. Ilmaisessa sellaisessa, mikä piheille tiedoksi. En oikein itsekään tiedä, miksi olen niin älyttömän innoissani Outer Godsista. Souls of the Silent Tide jätti hirveän halun pelata lisää, voi kun se olisi ollut paljon pidempi! Ilmeisesti Outer Godsin tekijät ovat sanoneet, että pelin on tarkoitus hautua Early Accessissa vain vuoden. Sitä pelatessani vain tuntuu, että kaikki on oikein, kaikki on tasapainossa. Maailmanlopun jälkeiseen aikaan sijoittuu Stygian: Reign of The Old Ones (2019). T unnustan: tämän lyhyen ennakkoni pohjimmainen tarkoitus on mainostaa tätä yllätysmainiota peliä, johon rakastuin juuri ennen kesää. Steam-foorumin mukaan peliä on myös optimoitu ja se kuulemma pyörii selvästi paremmin. naali, joten sitä ennen kannattaa hoitaa kaikki mahdollinen alta pois. Nnirvi STYGIAN: OUTER GODS Musta päivä on taas vähän lähempänä, kun early accessissa oleva todella erinomainen Stygian: The Outer Gods kasvaa kokoa Souls of the Silent Tide -päivityksessä. Uudempi, eri tekijöiden Stygian: Outer Gods sijoittuu aikaan ennen Mustaa päivää, joskin se on jo ilmeisen lähellä. Kingsport on niin masentava paikka että haamuakin selvästi masentaa. Keskiössä on Musta päivä eli päivä, jolloin Cthulhu plus muut vanhat jumalat nousivat. Lähitaistelussa kun staminalla on paha tapa loppua kesken. Se on erinomainen, erinomaisen outo mutta myös vaikea klikkailurooliseikkailupeli ulottuvuuksien väliin juuttuneessa Arkhamissa. Siinä on hemmetin hyvä tunnelma ja kiinnostavat ympäristöt, mausteina kivat puzzlet, kikkailu fysiikan kanssa sekä haastava taistelu, jossa stealth on arvossaan. lisää kolme juoneen liittyvää aluetta, jotka eivät ole kovin suuria, mutta täynnä vaaroja. Hienoa, mutta pelin Resident Evilistä pöllitylle inventaariosysteemille olisi voinut tehdä jotain. Ja nämä uudemmat tarjoavat paljon surkeamman kulttikokemuksen. Kaivoksissa ja metsissä riehuntavastuu on eri olioilla. The Outer Gods nimittäin valmistuu pätkittäin, ja sen edeltäjältä loppui vauhti kesken. Tapahtui Lemmenlaivalla Kesäkuun Pelitin missanneille avaan vähän lovecraftilaiseen maailmankuvaan nojaavien Stygian-pelien omaa maailmaa. Melkein järki meni, kun heti kättelyssä järki meni aina, kun seikkaili sumussa. Kun Musta päivä koittaa, toki Cthulhu voittaa, mutta hän ei ole ainoa. Onhan vanhoissa jumalissa vara parempi sillä iä on oppia kaikki. Ihan vihjeenä kun edessä vihdoin aukeaa portaali, muista seivata viereiseen peiliin, koska edessä on tämän päivityksen . Musta päivä voi olla maailmamme loppu, mutta teen oman pienen osani jotta sinne asti päästään. Kun mielenterveys horjuu, ääreisnäkökin menee. Peli on vähän väliä alessa, yleensä muutaman euron hintaan. Tuliaseet eivät pilaa juhlia, koska ne ja varsinkin niiden ammukset ovat kallisarvoinen resurssi, joiden käyttöä mietin aina kaksi kertaa. Siksi minulta jäi löytämättä tämän päivityksen lisäämä salakenttä. Kauhean kiehtova toimintaseikkailu Kirotun puun tehtävä kannattaa suorittaa ja mahdollisimman pian
Pontius Pilatuksen epätoivoisista yrityksistä pelastaa Jeesus kansan mandaatilta saisi Phoenix Wright: Ace Attorney -pelin, jossa Jessen täytyy tehdä parhaansa päästäkseen ristille. Jos tiivistän demon, siinä juostaan Pyhän Maan miniversiossa paikasta toiseen puhumassa ihmisten kanssa. Joose. Maria Magdalena tuntuu olevan vanha tuttu, joten Jesus: The Lost Years voisi olla mielenkiintoinen. Samalla saadaan kaksi ekaa apostolia, John ja Andrew. Kun näin Steamissa pelin demon, heti kättelyssä käytin pelin nimen loppuosaa, vieläpä huutomerkillä. Jesus Take My Codewheel Onhan tämä tuhoon tuomittu yritys, jonka ristiinnaulitseminen olisi helppoa. O dotettu Jeesuksen toinen tuleminen on aikaamme sopivasti digitaalinen. Seuraava tunnistettava tapahtuma on, kun Jeesus etsii ja löytää Johannes Kastajan, joka dippaa hänet Jordaniin, ja seuraa omituinen alipeli, jossa avataan paratiisin portti PEEVELIN EVANPELIUMI Space Boat Studios / PlayWay S.A. Sillä, oliko Jeesusta olemassa vai ei, ei ole pelillisesti ole mitään merkitystä. Erikoista kyllä, jesserwissereiden harmiksi peliversio Kaanaan häistä eroaa Raamatusta, minkä peli itse spoilaa lukemalla kyseisen kohdan. 53 184988_.indd 53 184988_.indd 53 24.9.2025 20.53.08 24.9.2025 20.53.08. Kuolemanpelkokin puuttuu, koska respawn on taattu, joskin cooldown on pitkä. n kanssa. Tosin se korjattiin, mikä on sääli. Häihin varattu viini on loppunut heti kättelyssä kesken (vaikka vieraita on kourallinen). Ihailen tekijöitä siinä, kuinka massiivisen haasteen he ovat ottaneet, sillä Jeesuksen elämässä ei ole ensimmäistäkään pelillistä elementtiä. Muuten Jehovan master plan menee pieleen ja Siinainvuoren huipulla näkyy taas semmoista jyrinää ja salamointia, että vuohet menevät umpeen. Dead Sea Scrolls: Oblivion Pelin nimi on totta: pelaaja on itse Jeesus. En ikävä kyllä näe koko pelissä mitään muuta kuin Uuden Testamentin jonkinlaista interaktiivista kuvitusta, jonka ainoa houkutin on pelata Jeesusta Lähi-itäisissä Unreal-maisemissa Best of -jakeita kuunnellen. Draama menee pilalle, koska salaliittojuoni on spoilattu: kaikki tietävät Jeesus mukaan lukien, että se on Juudas. Jos tämä joskus valmistuu, pakkohan tämä on ostaa, mutta vähän epäilen, että siihen tarvitaan vesi viiniksi -ihme Jeesukselta itseltään. Nnirvi ENNAKKOPROFETIA: I AM JESUS CHRIST Jeesus paahtoleivässä on niin eilistä, nyt Jeesus näkyy PC:ssä. Jeesuksen elämästä puuttuvat viihteen peruskivet eli väkivalta ja seksi, tosin kahdestatoista apostolista vain neljän tarinat on kelpuutettu kirjaan asti, ties mitä niissä kahdeksassa evankeliumissa onkaan. 40 päivää erämaassa alkaa jenkkiaksentilla puhuvan Pyhän hengen seuraamisella (mikä näyttää juutalaisten avaruuslaserilta), ja sitten koko juttu ohitetaan minuuteissa lukemalla ääneen Raamattua. Ilmestyy loppuvuonna 2025 Testattu: PC tai jotain. ”I’ll be back, Johannes Kostaja!” Siinä se juutalainen avaruuslaser on. Kohderyhmä tuskin hyväksyy kirjaversion korjailua. NPC-hahmojen rävähtämätön Kash Patel -tuijotus vähän hämää, ja keskustelun aluksi ne ponnahtavat hauskasti ruudun alaosasta. Ensimmäinen taikavoima avautuu Kaanaan häissä, jossa vastahakoinen Jeesus painostetaan pelastamaan ne. Mutta sillä, onko legendassa Jeesuksesta edes aineksia peliin, on merkitystä. Hän voi silti olla nimikkopelinsä pääosassa siinä missä Klonkku tai Pinokkio. Peli ”palkitsee” suorituksia Uuden Testamentin jakeilla, joita joko haudanvakava jenkkimies lukee. Siihen loppui myös pelini, koska vesi ei muuttunut viiniksi: yhteen ruukkuun ilmestyi violetti pallo eikä edes rukoilu auttanut keksimään, mitä oli tarkoitus tehdä. Mutta reiluna miehenä, jos peli julkaistaan 24.12., annan sille viiden pisteen yläpeukku-bonuksen. Ristin kanto Golgatalle Decathlonin tyyliin padia tai näppäimistöä vemputtamalla. Parasta on Steam-foorumin keskustelu, se on laatukomiikkaa täynnä hyviä ehdotuksia. Jeesus häviää kuvioista syntymänsä jälkeen, tekee lyhyen keskustelucameon teini-iässä kirjanoppineiden kanssa ja palaa takaisin vasta kolmekymppisenä. Kaanan häissä oli varmasti hauskaa, koska alkoholi loppui heti ekana päivänä. Hyvää markkinointia! Bränditunnettavuuskin on kunnossa, kaikkihan Jeesuksen tietävät. Vääntö itsensä Saatanan kanssa jää kahteen surkeaan kuvituskuvaan! Olihan se koettelemus, mutta ei ihan vastaa 40 päivän paastoa ilman vettä. Peli on juoksentelua paikasta toiseen ja juttelua Oblivionista karanneiden hahmojen kanssa, lisänä muutama oudohko alipeli. Tarina alkaa ilmeisesti Nasaretissa, koska alussa Jeesus juttelee paitsi Marian myös isäpuolensa Joose. Jeesus voi käyttää supervoimiaan paljastamaan esineitä tai reitin kohteeseen. n ja Marian pako Egyptiin stealth-osuutena. Peli on tehty Unreal vitosella, ja vaikka budjetti on varmaan samaa luokkaa, peli on melko siedettävän näköinen
Siellä heidän on opittava tulemaan toimeen keskenään pimeän maailman pörröisen prinssi Ralsein opastuksessa. Muuten valon ja pimeyden tasapaino järkkyy ja maailma tuhoutuu. Tuttuja naamoja vilisee kaduilla ja luokkahuoneessa, mutta kaikki on hieman erilaista kuin Undertalessa. Foxin mukaan Undertalen maailma on erillään Deltarunen maailmasta. Deltarune (anagrammi Undertalesta) alkaa Krisin kotoa. Hahmot olivat niin onnistuneita, että netin fanitaiteen määrä jo yksinään riittäisi markkinoimaan peliä. Seikkailun tavoitteena on sulkea uusi pimeyden lähde, joka on luonut korttija shakkipeleistä ammentaneen todellisuuden. Deltaruneen hän palkkasi lisäapua ja seurasi melko uskollisesti Undertalen voittavaa kaavaa, mutta ensimmäistä lukua kehitettiin silti kaksi vuotta. Upea soundtrack sisältää erittäin arvostettua ja coveroitua pelimusiikkia. Hirviökaupungin ainoalla ihmisellä on kiire kouluun. Steamin kevätalen jälkeen Undertale teki yhtäaikaisten pelaajien ennätyksensä: 11 071 pelaajaa. Riitaisa kaksikko tipahtaa varaston lattian läpi outoon pimeään maailmaan. Tällaisina päivinä sinunkin kuuluu kirota episodien hidasta julkaisutahtia. Undertale (Pelit 12/2015, 92 p. Eli eri hahmoja, mutta samoja. uensereille. Äärivaikeat superpomot ja kauhuosiot tarjosivat kiljumisen aihetta in. Hahmot ovat samoja, mutta Deltarunen versioita. Musiikki on jälleen erinomaista ja sävelletty tukemaan tarinankerrontaa. Jussi Mattila DELTARUNE: CHAPTERS 1-4 Kaunis päivä ulkona: linnut laulavat, kukat kukkivat. Myyntiarviot liikkuvat 5–10 miljoonan kappaleen välillä ja kauppa käy edelleen. Luonnollisesti ”fanien mielihaluja listaava” survey_program-tiedosto levisikin joka paikkaan. + suositus) teki monta asiaa oikein. Koulussa Kris ja ongelmanuori Susie määrätään hakemaan opettajalle liitua varastohuoneesta. Tuttu mutta erilainen vuohiäiti kyyditsee päähenkilön autolla opinahjoon. Uniikki taistelusysteemi yhdisti japanilaisten roolipelien vuoropohjaisuutta ja bullet hell -osioita. Toby Foxin mukaan se tuskin onnistuu, ja hän sentään on sinut asian kanssa. Osa isoista striimaajista tosin joutui jättämään kesken läpipeluunsa, sillä toksisuudestaan kuuluisan Undertale-kultin äänekkäimmillä faneilla on tapana raivota, jos heidän lempihahmojaan kohdellaan huonosti. Piilotettuja salaisuuksia selvittämällä oltiinkin sitten aikuisempien, synkempien teemojen äärellä ja suuria mysteerejä ratkomassa, mikä vetosi netin lore-selittäjiin. Miten tällaiselle megahitille luodaan sen arvoinen jatko-osa, joka täyttäisi fanien mahdottomat laatuvaatimukset. 54 184481_.indd 54 184481_.indd 54 24.9.2025 18.40.19 24.9.2025 18.40.19. Undertalesta tuli valtava hitti ja pelijärkäle, jonka vaikutus näkyy kaikkialla. SUURIA TUNTEITA JA HUONOJA PUUJALKOJA Toby Fox Testattu: PS5 Saatavilla: PS4, Switch, Switch 2, PC Moninpeli: Ei Ikäraja: 12 Alku ei taaskaan vakuuta Vuonna 2018 Fox vinkkasi netissä, että Undertalen läpäisseille olisi tarjolla jotain salaista, josta ei saisi hiiskua kenellekään. Juoni oli mukaansatempaava ja positiivisten teemojen värittämä kokemus päällisin puolin, mikä myös miellytti nuorisoa. Undertalen ensimmäisen demon Toby Fox väsäsi yksin kahdessa kuukaudessa. Lyhyen hahmoluontiosuuden jälkeen ”kysely” toteaa, että näillä valinnoilla ei ollut yhtään mitään väliä ja heittää pelaajan Deltarunen ensimmäiseen lukuun. V uonna 2015 aloitteleva indie-pelintekijä Toby Fox julkaisi esikoispelinsä Undertalen, ja maailma muuttui pysyvästi. Arivantteja
Kuka on pimeitä lähteitä avaava ritari. Koululäksyjen tekoa vastentahtoisesti yrittävät Kris ja Susie löytävät pimeyden lähteen kirjaston tietokonehuoneesta, joten uusi seikkailu alkakoon! Pimeyden maailma koostuu tällä kertaa tietokoneista ja internetistä sikiävistä hassuista hirviöistä. Pääpahiksena häärii kuningatar. Ei mitään väliä, sillä nyt seurataan 2,5 tuntia, kuinka hellyttävät mutta ärsyttävät lapsihahmot oikuttelevat ja tekevät kaikkea muuta kuin järkeviä asioita. Chapter 1 esittelee uudet hahmot ja maailmat, jättäen vastaamatta moneen mysteeriin. Undertalessa isot kihot olivat myös nerokkaasti kirjoitettuja ja hauskoja vierestä seurattavia, mutta itse pomotaistelut olivat tuskaa. Pyyttonit sentään tajusivat ärsyttävänsä katsojia tahallaan, Toby Foxista en ole ihan varma. Käännyttämällä hirviöt omalle puolelle tai nukuttamalla ne voi pelin läpäistä väkivallattomasti, tosin Toby Foxin mukaan sillä ei ole niin paljon väliä kuin Undertalessa. ”Get on with it!” Vuonna 2021 julkaistu Chapter 2 ei keskity muutamien oikuttelevien päähenkilöiden esittelyyn, vaan nyt oikuttelevia hahmoja riittää useita ja tarina on sen ansiosta paljon hauskempaa seurattavaa. Vihollisia ei voi lyömällä tappaa, vaan elämänpisteiden loputtua ne vain karkaavat paikalta. Rasittavan hahmon ollessa rasittava kaikilla ei ole lehmän hermoja ja joku hahmoista on asianmukaisesti ärsyyntynyt, mikä on yllättävän tärkeää. Ekassa luvussa taistelusysteemi jää täysin hukkakäytölle, kun minuuttitolkulla kestävien sketsien välissä on ehkä kaksi helppoa perustaistelua. Vaivautumalla ottamaan puuhastelun tosissaan, toisin sanoen lunttaamalla netistä, piilotettuja salaisuuksia on jälleen reilusti tarjolla löydettäväksi. Kokeneempien luotihelvettipelaajien vertailujen mukaan Undertalessa ja Deltarunessa luodit ovat isokokoisia ja, vaikka eivät tapa kerrasta, sattuvat jopa normitaisteluissa lujaa. Tällä kertaa pimeyden lähde tempaisee sankarit jenkkitelevision visailuja kisailuohjelmien värikkääseen mutta onttoon maailmaan suoraan 80ja 90-luvuilta. Vaikeusastetta säädetään lähinnä luotien nopeudella ja sydämen liikkumissääntöjä varioimalla. Jos kuningas paljasti itsensä vasta ihan edellisen luvun lopussa, kuningatar varastaa show’n alusta alkaen. Vanha käsikirjoittamisen viisaus: hahmot kannattaa luoda niin, että jokainen on oman tarinansa päähenkilö. Ilkeä kuningatar esimerkiksi vangitsee muita ja uhkailee tekevänsä heille kaikkea katalaa, mutta vain jos he suostuvat täysin vapaaehtoisesti olemaan maaorjia hänelle. Miten kaikki liittyy Undertaleen. Traaginen sähköpostihuijari Spamton sekä vielä traagisempi Snowgrave-läpipeluumahdollisuus nostavat Chapter 2:n laadun paljon ykköslukua korkeammalle. Deltarune vie tämän niin pitkälle, että lähes joka kohtauksessa yksi hahmo vie ilman kaikilta muilta. Muutamiin aiemmin täysin turhilta tuntuviin juttuihin tuli yllättäen järkeä, kun yksityiskohdat olivat yhä muistissa. Lukujen pelaaminen putkeen ilman vuosikausien taukoa parantaa kokemusta. Pohjustus ja pelin alku olivat Undertalenkin heikoimmat osiot. Bullet hellvetissä on edelleen vain yksi sielu, siis sydän, väistelemässä vihollisten luoteja, ambulansseja, lankakeriä ja ties mitä. Juoni kirjaimellisesti hylätään erämaahan ja pelaaja pakotetaan niiden asioiden pariin, joissa Toby Fox ei ole yleensä loistanut. Lopussa on sentään pomotaistelu ilkeää kuningasta vastaan ja piilotettu superpomo on hauskaa kaaosta, mutta ensimmäinen jakso hukkuu käsikirjoituksena alle. Pelatessa ero on valtava Deltarunen hyväksi. Nyt vitsit, jotka pedattiin vuonna 2018 ja lunastettiin vuonna 2021, oikeasti jopa toimivat. Kolmen hahmon eri roolien lisäksi jokainen pystyy nyt rauhanomaisesti miellyttämään tai väsyttämään vihollisia ACT-komennolla. Susie iskee lujimmin, Ralsei osaa parantaa ja Kris on paras käännyttämään viholliset kavereiksi ACT-komennolla juttelemalla. Ilkeyden ja kiltteyden ristiriita toimii paljon paremmin kuin se, että kuningatar olisi vain huono työssään. Tarjolla on aina joku, johon samaistua. Suojaamalla ja hyökkäykset mahdollisimman läheltä väistämällä tienataan toimintapisteitä, joita käytetään erikoisiskuihin tai tehokkaammin hirviöille flirttailuun. Superpomoista puheen ollen, jokaisesta luvusta löytyy sellainen, ja ne ovat kaikki sekä juonelle tärkeitä että hauskoja taisteluita. Taistelusysteemi laajenee jälleen. 55 184481_.indd 55 184481_.indd 55 24.9.2025 18.40.26 24.9.2025 18.40.26. Onneksi puzzlet paranevat loppua kohden ja minipelit ovat sentään siedettäviä. Siltikin näin toistuvia juonenkuljetuksen katkaisevia epäoleellisuuksia on nähty viimeksi silloin kun Monty Python metsästi Graalin maljaa. Luotihelvetti vai flirttailuparatiisi. Päähahmoja masentaa, joten piristyäkseen he pelailevat The Legend of Zelda -kloonia sekä monenkirjavia minipelejä henkiin heränneen television, Tennan, ohjelmassa. Taistelua on enemmän ja vaikeusastetta on nostettu, mikä on todella hyvä juttu. Undertalesta tuttu taistelusysteemi laajenee kahdella hahmolla. Vuorotellen ruudun kaappaavat hahmot voisivat käydä nopeasti rasittaviksi, kuten ykkösluvussa, mutta nyt porukan isompi määrä tuo vaihtelua. Kaikesta huolimatta lopussa pelaaja tietää tasan tarkkaan, millaisten hahmojen kanssa Kris liikkuu. Vitsien kärkinä toimiva antikliimaksi on edelleen enemmänkin sääntö kuin poikkeus, mutta nyt sitä ei rakenneta pelkästään hahmojen tyhmyydestä, vaan mielikuvitusta on käytetty enemmän. Josko seuraavaksi keskityttäisiin juoneen. Minä vahingossa voitin superpomon. Taustalla lymyilevät mysteerit aukeavat lisää ja uusia kysymyksiä syntyy. Mettatonia ikävä Televisiosta tutussa kolmannessa luvussa (2025) ei todellakaan keskitytä juoneen, vaan luotetaan entistä enemmän siihen, että yleisö rakastaa hahmoja yhtä paljon kuin pelintekijä itse
Välillä yksi yskäisy kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Vanha ukko jakaa opetuksiaan hallitulla höperyydellä ja tarttuvalla naurulla. Yhden luvun kerran kolmessa tai neljässä vuodessa pelaamalla sitä ei huomaa, mutta näin putkeen kokemalla neljä lukua pasifistina sekä toisella kierroksella itsepuolustusta harrastavana, Deltarunessa oli mittaa kymmeniksi tunneiksi. Arvosanan jakaminen nyt olisi ehdottomasti ennenaikaista, mutta pelaaminen ei todellakaan. Välillä tuhat sanaa eivät kerro yhtään mitään vaan naurattavat. Taistelusysteemi loistaa pomomatseissa, mutta muuten sitä säästellään, mikä ei välttämättä olekaan huono juttu. Häröilyä yritetään oikeuttaa surullisella mikään ei kestä ikuisesti -teemalla, mutta yllättäen ”viikon pahis” ei vain kannattele kokonaisuutta. Haastattelussa Toby Fox on myöntänyt, että Chapter 3 oli alun perin jopa pitempi, mutta hän tajusi leikata pois yhden kokonaisen osion parantaakseen tarinan rytmitystä. Mielipiteeni varmasti muuttuu sitten joskus vuosien päästä, mutta ensimmäisellä pelikierroksella turhauttaa arvuutella, oliko tämä nyt täytettä vai tärkeää asiaa. Vanhassa vara parempi Neljännessä luvussa tehdään jotain ihan uutta, eli aloitetaan kerrankin vahvasti ja juonta eteenpäin vieden. Mutta ketään ei tullut… Deltarune on valloittavan ja välillä ärsyttävän omalaatuinen indie-tapaus. Deltarune rauhoittuu tärkeinä hetkinä, mutta muuten meno on hyvinkin lapsellista ja oikukasta. Peli on mysteeri, joka modernien indie-hittien tyyliin antaa vihjeitä itsestään juuri sen verran, että fanien mielenkiinto ja teoriat tapahtumista pysyvät pinnalla pitkään. Positiivisena asiana taistelun vaikeusastetta nostetaan jälleen, vaikka taistojen väleissä saattaakin kulua pitkiä aikoja. Kolmosluvun pirteän sekoilun jälkeen ikään kuin tajutaan, että tässä ollaan oikeasti totisten teemojen äärellä. Kill your darlings eli juonelle tarpeettomien asioiden poisto oli varmasti kaikista pöhköistä minipeleistä tarpeellisin. Viides luku on tulossa vuonna 2026, ja pelissä on tallennuspaikat yhteensä seitsemälle luvulle. Vaikka Deltarunessa matkan tärkeys korostuu, peli loistaa kirkkaimmin juuri lopuissa. Pääjuoni unohtuu jälleen pitkäksi toviksi mutta ei kokonaan lapsien kehittyessä hahmoina isoin harppauksin. Ilkiöille enemmän pelattavaa löytynee vasta myöhemmistä chaptereista. Kieltämättä se, että avioero traumatisoi olohuoneen telkkarinkin, on hyvä idea, mutta Tennan surullista puolta on vaikea ottaa tosissaan näköradiomiehen heiluessa kuin lampunhenki Disney-elokuvassa. Pahinta on, että Undertale hoiti jo tv-parodian paljon hauskemmin ja kertoi lyhyemmässä ajassa paremman tarinan. Taisteluväsymys kävi jo lähellä. DELTARUNE: CHAPTERS 1-4 ”Get on with it!” Propagandaa! Pleikkarilla ”ikkunassa” pelattavaa Deltarunea ei saa venytettyä koko ruudulle, Zelda-klooni pienentää pelialuetta lisää, ja Zeldan kamera menee jo postimerkkikokoon saakka. Kakkosluvussa aloitetusta Snowgrave-reitistä muistutellaan lyhyesti mutta hyytävästi kolmannessa ja neljännessä luvussa. Jos panoksien ja jännitteen ajoittainen unohtuminen ei haittaa, Deltarunea voi hyvällä syyllä pitää keskeneräisenä mestariteoksena jo nyt, sillä oletuksella, että lopussa on tarjolla vastauksia. Hieman tylsinä pohjustusosioina pysyneet oikean, valoisan maailman tapahtumat alkavat viimein lunastaa lupauksiaan ja synkät faniteoriat joko saada vahvistuksia tai uusia kierroksia. 56 184481_.indd 56 184481_.indd 56 24.9.2025 18.40.33 24.9.2025 18.40.33. Taas kerran lopussa kiitos seisoo ja Chapter 3 jää todella jännittävään tilanteeseen, eikä nyt tarvitse odottaa vuositolkulla seuraavaa lukua. Undertalesta tuttu sivuhahmo Gerson-kilpikonna palaa ikimuistoisella tavalla kuvioihin. Harvinaisen hahmovetoisesti kerrottu tarina poikkeaa perinteisistä kerrontakuvioista. Värikkään hölmöilyn jälkeen pimeän linnan sokkelot, kiipeilyja laatikkopuzzlet sekä piilotettujen, mutta jopa ilman googlen apua löytyvien salaisuuksien etsiminen ovat kuin paluu niihin perusarvoihin, joiden vuoksi näitä pelaan. Neljännen luvun lopussa peli ilmoittaa, että tarinasta on puolet kerrottu. Rakkaudella kirjoitetut hahmot sanovat usein suoraan, miltä tuntuu ja mitä he ajattelevat tapahtumista, mutta silti valtava määrä tärkeää asiaa jää sanomatta ja tulkittavaksi. Uusi pimeyden lähdekin löytyy ja nyt mennään hyvin perinteisen roolipelikaavan kautta. Odottavan aika on pitkä, mutta jos historia toistuu, Toby Foxin pelit palkitsevat parhaiten loppusuoralla. Koomiset kevennyshahmot on jätetty onneksi jäähylle ja haikea tunnelma pidetään koossa vakuuttavaan loppuun saakka. Kolmosluku yrittää kovasti pohjustaa asioita, joiden avulla varmasti myöhemmin tajutaan, mistä kaikesta kolmosluvussa ja monissa isommissa mysteereissä olikaan lopulta kyse. Puolikaskin Deltarune sopii pelaamiseen kuin bergentrück poroon. Tarinan suuri opetus ja sanoma pidetään vuodesta toiseen osittain piilossa
Perässä tulevat tappajarobotit, jotka pakottavat vaihtamaan säännöllisesti maisemaa. Odyssey ei ole simulaatio. -Simsiä, jossa siirtokuntalaiset kasvattivat uusia sukupolvia luokkahuoneissa ja muokkasivat laboratorioissa geeniperimäänsä robottipalvelijoiden avustamina. Ikäraja: Ei tiedossa. Tarina vaaralliselta planeetalta pakenevista selviytyjistä on lukuisten lisäosien myötä muuttunut sen planeetan kesyttämiseksi ja asuttamiseksi. Avaruuskreivin liikkuva valtaistuin, robottivartiKILPIKONNA LIIKKUU Ludeon Software Arvosteltu: PC Saatavilla: Steam Deck, MacOS Versio: 1.6.4543 Suositus: Core 2 Duo -suoritin, 4 Gt RAM, Intel HD Graphics 4000 Testattu: Intel Core i7-7700K @ 4,20 GHz, 16 Gt RAM, Nvidia GeForce GTX 1080, Windows 10 Muuta: Konsoliversiot Playstationilla ja Xboxilla eivät sisällä Odysseyta. Aavikolle, tundralle tai vuoren alle perustetuilla tukikohdilla oli kullakin omat hyötynsä ja haittansa, ja tukikohdasta lähteminen vaati aikaa ja vaivaa. Anomalyssa (2024) utopiaa uhkasivat kauhut tapahtumahorisontin tuolta puolen näkyvien ja näkymättömien hirviöiden vaaniessa. Lisäys tuo mukanaan virkistävää vaihtelua ja seikkailun tuntua. Vielä yksi salainen tutkimuslaitos ennen lomaa Vaikka itse lentely on kevyttä kauraa, liikkumisen helppous riittää mullistamaan Rimworldia ja piristämään yleisimmin tylsyyteen kuolevia siirtokuntia. Suoraan asiaan pääsee uudessa skenaariossa, jossa aloitetaan kiertoradalta pienen ryhmän ja pikkiriikkisen aluksen kanssa. Kaikki nämä olivat kuitenkin vain yhteen paikkaan sijoittuvia pelikertoja. Älkää maistelko! 57 185404_.indd 57 185404_.indd 57 24.9.2025 19.13.31 24.9.2025 19.13.31. R imworld (Pelit 1/2019, 91 p.) on tukikohtapelien tunnetuimpia nimiä, ja sitä on kehitetty jo yli vuosikymmen. Hämärä sienimetsä on yksi uusista tutkittavista maastoista. Rimworldin avaruus on kylmä, joten lämmön haihtumisen sijaan täytyy varmistua vain miellyttävästä sisälämpötilasta. Alusta voi rakentaa pidempänä projektina tavanomaisen tukikohdan ohella. Suunnittelukaavio auttaa laajennuksissa. Kun on aika lähteä, ohjaamossa messutaan Ideology-DLC:stä lainattu ”rituaali”, jonka jälkeen alus laskeutuu määränpäähänsä. Kesällä 2025 julkaistu Odyssey lukeutuu suurimpiin muutoksiin, sillä sen myötä yhteen maisemaan sidottu tukikohta lähtee kiertämään maailmaa. Olemme laskeutuneet, käykää heittämässä puita kamiinaan Rimworldin aiemmat lisäosat keskittyivät tukikohdan rakentamiseen erilaisilla teemoilla. Tarpeeksi suurena alus käy itsenäisestä tukikohdasta, jonka voi halutessaan muotoilla aiempien lisäosien ympärille. Aluksen lentoon riittää ydin, työntömoottori ja lattia, ilmakehässä matkustajat pysyvät kyydissä vaikka seiniäkin puuttuisi. Konsoliversiot sisältävät näistä vain kaksi ensimmäistä. Kun kartta on valmis, ei oikein jää muuta tekemistä kuin ammuskella valtaviin puolustusrakennelmiin heittäytyviä vihollisia. Riku Vihervirta RIMWORLD: ODYSSEY Kun palasin reunamaailmaan, tukikohtani ei enää ollut siellä minne jätin sen. Suunnittelun helppouden vuoksi kynnys avaruuteen matkustamiseen on pieni, mutta rakenteellinen ero tavalliseen tukikohtaan jää lähinnä tilan tiukkuudeksi. Odysseyn alus laskeutuu aina vieraalle maalle, ja lisäosa tuo mukanaan suuren Painovoima-aluksen ensimmäisessä versiossa tila on tiukassa. Aikarajaa ei tarvitse säikkyä, sillä robottien hakualgoritmi on verkkainen ja 40 watin plasmakiväärilähetyksen saapumisesta varoitetaan. Tavallisessa Rimworld-pelissä siirtokunnan alku on sen kiikkerintä ja mielenkiintoisinta aikaa. Alus kyllä kulkee vaikka jokainen työntömoottorikin osoittaisi eri suuntaan. Alusta ei varsinaisesti myöskään lennetä. Tyhjiötä vastaan tarvitaan ehjä runko, mutta hapesta on helppo huolehtia. Lentojen aikana ei kohdata muita aluksia tai nähdä huolestuttavia valoja kojetaulussa, vain laskeutuminen voi olla vauhdikas. Royalty (2020) lisäsi Dyyni-henkisiä psyykkisiä voimia ja arvoasteikossa kipuavia, valtaistuinsaleja vaativia aatelisia. Lopulta pääsee vastaiskuunkin. Odyssey avaa koko planeetan tutkittavaksi, sillä siinä voi rakentaa oman kiertoratakelpoisen aluksen, joka taittaa välimatkat helposti. joiden täyttämä tutkimusalus tai vampyyrin lentävä sarkofagi ovat kaikki mahdollisia. Ideology (2021) toi siirtokunnille erilaisia uskomuksia puiden palvonnasta marmoritemppeleihin. Biotechissä (2022) sai pelata sci
Tutkimusmatkailun vetonauloina ovat erilaiset maamerkit, kuten hylätyt siirtokunnat, muinaiset rakettialustat, kanjonit ja kuumat lähteet. Piiritys, hulluiksi tulleet pesukarhut, psyykkisen pahoinvoinnin aalto työkaverin illalliskutsuilla. Vaikka kaikki uudet kartat lopulta näkee, niiden vaihtelu ja satunnaisgenerointi ylläpitää uutuuden tunnetta. Mitä pidemmälle alus selviää, sitä helpommaksi tutkimusmatkat muuttuvat, mutta ainakin menestys tuntuu ansaitulta. Nämä maamerkit ovat erinomainen idea, jotka luovat itsestään mielekästä rytmiä peliin. Nähtävyyksiä voi hyödyntää luovasti. Aluksen laajentaminen vaatii erityisten ydinten etsimistä raunioista, tunneleista tai ötökkäluolista, ja jos vastus osoittautuu liian kovaksi, pakenemisella menettää saaliin. Kaupan päälle saa vielä pienemmän Star Trekistä tutun sukkulan, jolla pieni ryhmä voi käydä kiertoratapiknikillä siirtämättä koko alusta. Rajoitus tuntuu lopulta enemmän korvien välissä, sillä tutkittavia paikkoja on satoja eikä planeettaa käytännössä voi tyhjentää. Tavanomaisia raaka-aineita, kuten terästä, puuta ja osia sen sijaan on käytännössä loputtomasti. RIMWORLD: ODYSSEY määrän uusia karttatyyppejä tutkittavaksi. Karavaaneilla kuluisi näihin matkoihin kuukausia. Kytkintä nostamalla välttää monia Rimworldin perinteisiä vaaroja. Mikään ei estä lopulta kunnostamasta vaikka raunioitunutta avaruusasemaa tukikohdaksi, mikä on kiistatta siistiä. Alukseen ei saa valtavaa varastoa uhraamatta jotain muuta, joten puskuri on tavanomaista peliä niukempi. Sen kun jättää ongelmat taakseen kraatteriin. Kovemmat panokset kuitenkin luovat jännitettä nälkäisen miehistön väistellessä tappajalennokkeja palkintoa etsiessään. Tavallisesti ne loppuisivat kartalta, mutta alus voi vain hypähtää seuraavien esiintymien luokse. Ratkaisu on ilmeisesti tarkoitettu estämään tallennustiedostojen paisumista, mutta on kieltämättä sääli pyyhkäistä söpö saukkojen täyttämä lammikko olemattomiin. Perinteisesti tukikohta elää viljelyksistään, mutta sen liikkuessa ehtii keräämään vain nopeimmin kasvavien viljelykasvien sadon, joten ensimmäisen kahden vuoden jälkeen ei enää istutakaan valtavan maissija puuvillakasan päällä. Edellisen kartan antimilla pitäisi elää myös elottomien aavikoiden tutkimisen ajan. 58 185404_.indd 58 185404_.indd 58 24.9.2025 19.13.38 24.9.2025 19.13.38. Rakentamisen pullonkaulojen puuttuminen vähentää peukaloiden pyörittelyä ja helpottaa peliä. Lentojen välillä moottorien täytyy kuitenkin viilentyä tai laskeutuessa jotain voi mennä rikki, joten ongelmille vilkuttamisen vastapainoksi tulee hetkiä jolloin piraatit pudottautuvat keskelle taukohuonetta täyttämään aluksen käytäviä myrkkykaasuilla. Aluksen käynnistämisellä on kuitenkin pieni, mutta huomattava sivuvaikutus: moottorien käynnistyessä painovoiman kumoaminen tuhoaa lähtöruudun pysyvästi. Samasta syystä aluksella ei voi vain lentää kauppakaupungista toiseen. Arvokkaan henkilön haastava puolustus helpottuu hylätyssä louhoksessa, jonka räjähteet voi ansoittaa ja jonka sivukäytävissä lymyilevät ötökät varjelevat sivustoja. Miehistön paettua täpärästi ansoitetusta bunkkerista haavoittuneiden ja harvinaisten aarteiden kanssa on mielekästä talvehtia järvisaarella ja seurata pilkkijöiden nuokkumista. Maailma on avoin lentäjille. Ilman jatkuvaa kotikenttäetua tutkimusretkillä on vaaran tuntuakin. Myös avaruuspaimentolaisen pelityyli muuttuu. Maiseman voi säilyttää rakentamalla kalliin painovoima-ankkurin, joka on tarkoitettu pysyvän tukikohdan tallentamiseen. Ainahan naapurit tulevat kylään kesken remontin! Vaikka Odysseyn alus Tulta hönkivä miehistön jäsen laukaisee ansan kaivoksessa. Ruutujen tuhoutuminen tuntuu eniten erilaisissa tehtävissä. Miehistö pääsee välillä jaloittelemaan levolliselle trooppiselle saarelle, toisinaan kaupunkisotaan myrkkysateen runtelemaan raunioon. Kiertoradalta ei kuule kiistoja Odysseyn painovoima-alus korvaa käytännössä täysin peruspelin vaivalloiset karavaanit, joilla muutoin kuljettaisiin karttaruudusta toiseen. Uutena elinkeinona on kalastus, joka sujuu parhaiten suurten jokien ja rannikoiden äärellä. Aluksen remontointiin tarvitaan ytimiä, joita löytyy kaikkein vieraanvaraisimmista paikoista
Siirtokuntalaiset ovat yhä persoonaton joukko plussia (kävin uimassa) ja miinuksia (kastuin). Jos pelaat Rimworldia, hanki myös tämä. Odyssey itse asiassa assimiloi muutaman suosituimman modin viralliseksi osaksi peliä. 92 Erinomainen lisäosa. Draamaa luodaan enimmäkseen arvalla ja tarpeen mukaan, joten arkkivaari Dwarf Fortressin tyylistä historiaa on turha odottaa henkilöiltä tai tutkittavilta raunioilta. Odyssey on erinomainen lisäosa niin piristystä kaipaavalle reunamaailman veteraanille kuin uteliaalle vasta-alkajalle. Pelin ydintä lisäosa ei muuta. Hahmot tuntuvat yhä vain numeroilta. Tähtikansaa voi vähän harmittaa maassa talsiminen, muttei niin paljon kuin seisaaltaan syöminen. Aluksen kehittämisessä on jatkuvasti pieniä tavoitteita ja uudet maastot kutkuttavat mahdollisuuksillaan. 59 185404_.indd 59 185404_.indd 59 24.9.2025 19.13.46 24.9.2025 19.13.46. Parhaassa scifissä on aina loittoryhmiä ja nyt niitä on myös Rimworldissa. Katon läpi rysähtäneet ilmarosvot luovat myrkyllistä ilmapiiriä. Huonoa . Mainospuheissaan Rimworld on enemmänkin tarinageneraattori kuin peli, mutta jotkin tarinan käänteistä tuntuvat väkinäisiltä. helpottaa montaa asiaa, menetin pitkästä aikaa punapaitoja erilaisiin yllätyksiin. Aiemmat lisäosat ovat kertaluontoisempia, mutta Odysseyn matkailu virkistää kaikkia tukikohtatyylejä ja selvästi pidentää pelin ikää. Planeettaa generoidessaan voi poistaa vastuksia, joita ei halua, ja lisäosien ominaisuuksia voi vapaasti kytkeä päälle tai pois. Pöllivätpä rosvot kerran aluksen perästä työntömoottorinkin. Ehkä täällä saamme kasvihuoneen valmiiksi. Hyvää + Matkailu todella avartaa. Ne voi jakaa lähinnä taitojen perusteella pariin arkkityyppiin. Vaikkapa Biotechin lisäämät lapset saa pois, jos katsoo näiden sopivan huonosti yhteen scifihirviöiden ja sotaisten jengien kanssa. Kiertoradalta putoilee säännöllisesti eksiä, isiä ja miniöitä, eivätkä parhaimmatkaan haarniskat vieläkään suojaa sormia tai varpaita, jotta kirurgeilla ja bionisten raajojen valmistajilla olisi tekemistä. Halutessaan pelistä saa täysin rauhanomaisen rakentelupelin. Sään ja ilmaston vaihtelu on aiempaa monipuolisempaa. Mutta Rimworld on äärimmäisen muokattava. Mikäli omistaa Ideology-lisäosan, Odyssey lisää muutaman teesin, mutta alkuviehätyksen jälkeen Ideologylla oli melko vähän vaikutusta peliin eikä asia nytkään muutu. Tulitaistelu sulattaa pakkaslunta. Pelin modeilla saisi täytettyä yhden Pelit-lehden. Nimenne muistan vaivalla Odysseia on Rimworldin lisäosista selvästi pitkäikäisin. Terveisiä kiertoradalta! LSV Meiltä Loppuivat Osat laskeutuu jälleen. Uuden skenaarion lopetus, hyökkäys tappajarobottien asemalle, on hyvä loppukoitos sekä alukselle että sen miehistölle. Pilkkimökki ja avaruusalus samassa kuvassa lämmittänevät Hannu Rajaniemen sydäntä
Hän on edelleen aika lailla omassa luokassaan, hyvässä ja pahassa. Yksityiskohtiin panostamisesta kertoo jotain myös hyvä voimapalautetuki. Äärimmäiseksi ilmaherruushävittäjäksi suunniteltu kone löysi lopulta itsensä räiskimästä irakilaisia mökkejä tykillä. Kertoo paljon simulaattorien maineesta kasarilla, että Oceanin virallinen Top Gun -elokuvalisenssipeli (1986) eli massatuotettu budjettilisenssirävellys yritti ainakin periaatteessa olla lentosimulaattori. 60 185700_.indd 60 185700_.indd 60 24.9.2025 19.28.56 24.9.2025 19.28.56. Heatblur ei myöskään epäröi astua käymättömille korpimaille. Rämisevä ja koliKaksi ohjaamoa yhden hinnalla. Silti teknologiaan panostettiin, koska Tomcat-projektissa ei yksityiskohdissa säästelty. Kallis hinta ei innostanut jatkokehitykseen, joten hieman nuoremmat F-18 ja varsinkin F-16 valtasivat lopulta maailman. Tomcat on tandemmalli hyvästä syystä. Taitavasti kuluneeksi teksturoidusta laitteesta paistaa eletty elämä ja jaettu kuolema. Takapenkillä hääräävä Jester (ja etupenkkiä lämmittävä Iceman) oli aikoinaan DCS:n ensimmäinen varsinainen tekoälykaveri. Rämisevä ja koliseva kone tuntuu todelliselta ja lähes elävältä. O ikea F-14 oli äärimmäisyyksien laite kylmän sodan kuumimmilta vuosilta. You can be my wingman anytime Simulaattorihistoriassa Tom-kissa on auringonlaskun ratsastaja. Ruotsalainen näkemys Grummanin kollikissasta näyttää ja kuulostaa loistavalta. Vuonna 1989 ilmestynyt Dynamixin F-14 Tomcat oli Tasavallan tietokoneen parhaita lentosimulaattoreita, mutta pelaavan maailman katse oli ihan toisessa suunnassa: . Legendan paluu ja synty Ruotsalainen Heatblur ansaitsi kannuksensa AJS-37 Viggenillä (2017, DCS World), mutta yrityksen todellinen läpimurto oli suursuosikki F-14:n kunniakas paluu simulaattoririntamalle pari vuotta myöhemmin. Raskaan sarjan torjuntahävittäjä sai lopulta oman Microprose-pelinsä (Fleet Defender, 1994), mutta muuten Top Gun -legenda ja yksi kaikkien aikojen komeimmista koneista on esiintynyt lähinnä osana isompaa orkesteria aluksi Jet Fighter -sarjassa, sittemmin US Navy Fightersissa ja nyt DCS Worldissä. Raskas ja voimakas hävittäjä värisee innosta moottorien ulvoessa katapultilla ja tärisee kynsiessään viimeisiä nosteen rippeitä ilmavirran irrotessa siivistä MiG-28-jahdissa. Aurinko oli laskemassa myös 16-bittisille vuonna 1993, kun Psygnosis julkaisi Combat Air Patrolin suureksi kauhukseni pelkästään Amigalle. Modernit konseptit, kuten useamman maalin murhaaminen yhtäaikaisesti pitkän kantaman aktiivisilla Phoenix-ohjuksilla yhdistettynä 60-luvulta olevaan analogiseen ja kuulostaa loistavalta. Jos Iranin pakon sanelemia yrityksiä pitää kissansa ilmassa ei lasketa, Tomcatit katosivat 2000-luvun puolivälissä, vaikka toistakymmentä vuotta vanhemmat Phantomit olivat maailmalla käytössä vielä ihan viime vuosiin asti. Audiovisuaalisesta tykityksestä ja yksityiskohtiin panostamisesta tuli välittömästi Heatblurin tavaramerkki. Nykyään maailmalla on sentään jo tuhatkunta Rhinoa ja tuntematon määrä Mozan laitteita, mutta vuonna 2019 harvat voimapalautekepit olivat vuosikymmenen tai parin ikäisiä romuja. Saatuani PC-version käsiini pari vuotta myöhemmin aika oli ajanut lujaa ohi niin pelistä kuin Amigastakin. rman vuotta paria tuoreemLEGENDAARINEN VÄLIINPUTOAJA Heatblur DCS World, saatavilla MSFS 2020 & 2024 Testattu 7950X3D, RTX 4090, 64 Gt, Pimax Crystal Super, Win 11 Muuta: Kone store.heatblur.com , Chuck’s Guides -ohjesivusto: chucksguides.com mat ja tunnetummat Red Baronja Aces Over -pelit tehtiin jo PC:lle. Antti Ilomäki KUUKAUDEN KONE: F-14 TOMCAT A & B Grummanin kissaperinteen mukaisesti nimetty Tomcat teki kaimastaan Hollywoodin superstaran ja Heatblurista DCS-lentelijöiden suursuosikin
Sitten taas välillä tekisi mieli ryömiä takapenkille kuristamaan sakkopaino, jolla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä maaleja kannattaisi milloinkin jahdata tai pitäisikö omia ja vihollisia jotenkin erotella. F-14 on palvelushistoriaansa legendaarisempi klassikkokone, joka on nyt myös ikuistettu tietokonepelien historiaan ansaitsemassaan muodossa. Tukialusoperaatiot olivat viimeksi testatessani aika aneemisia ja aseet tuskin toimivat, mikä on tietysti merkittävä ero. Niinkin kriittiselle toiminnolle kuin tutkakeilan nostamiselle ja laskemiselle ei ole pikanäppäimiä, mikä on vähän hankalaa, jos takapulpetin keila nuolee ohjaamon kuomua, kun pitäisi ammuskella vähän ylempänä tai alempana lilluvia maaleja. rellekin on omansa, F-14:lle joutuu etsimään sopivaa koloa. Välillä pelaaminen on ysärihelppoa osoita ja klikkaa -seikkailua apurin hoitaessa kaikki työläät hommat. Tomcatille on tehty myös ihan mahtavia polvitaskuun mukaan otettavia ohjeita ja tutoriaaleja (lämmin suositus DCS Finlandin discordille), joten kokonaisuutena opetusohjelma on kunnossa, joskaan ei Heatblurin ansiosta. Apuria voi ohjata kiitettävän monipuolisesti simppelin, mutta hektiseen toimintaan turhan hitaan graa. Vihollinen kello kuudessa Ihannetilanteessa takapenkillä istuu ihmiskuski, joka hanskaa järjestelmät edes jollain tasolla tai vähintään osaa kaikki oleelliset Top Gun -repliikit. Heatblurin ote F-14:n ja (spoileri!) F-4:n kanssa on rämisevää hevimetallia siinä, missä useimmat muut työstävät kliinisempää klassista. Mitäs luulette. 61 185700_.indd 61 185700_.indd 61 24.9.2025 19.29.42 24.9.2025 19.29.42. tekniikkaan on mielenkiintoinen kombinaatio, joka takaa riittävän määrän kiireellistä nippelinhiplausta. Jester on sikäli melkoinen saavutus, että se tekee monimutkaisen kaksipaikkaisen koneen hallinnasta mahdollista, vaikka vihaisi penkiltä toiselle hyppimistä yhtä paljon kuin minä. Mukaan on saatu myös se legendaarinen Tomcat-leffa, sillä yhdessä Retribution-kampanjassa pääsee Normandiaan räiskimään Mersuja ja Tiikereitä Final Countdown -hengessä. On se hieno. t ovat usein niin suurpiirteisiä, että tosipaikassa tulee äkkiä ikävä moderneja sensoreita. sen käyttöliittymän avulla. Heatblur-Tomcat on saatavilla myös Flight Simulator 2024:lle (ja 2020:lle). Tervetuloa takaisin DCS:lle tyypillisesti myös Heatblurin F-14:n järjestelmäja lentomallinnus ovat laatutyötä. Ei apukuskin kanssa toilailu erityisen inhimilliseltä interaktiolta tunnu kuin hetkittäin, mutta kaikki on suhteellista. Ohjeet ja harjoitustehtävät ovat vähän nihkeitä. Onneksi monille toiminnoille on myös käteviä pikanäppäimiä, joskaan ei valitettavasti ihan kaikille. DCS on edelleen parhaimmillaan nykyajassa, varsinkin dynaamisissa kamppiksissa briif. Oikean koneen tavoin myös Heatblurin F-14 on väliinputoaja. Kyllä F-14:lle silti paikkansa on myös DCS-maailmassa. Katapultilla ja kaartotaistelussa Tomcat on täyttä Top Gunia rokkirulla yhteentoista käännettynä, mutta se on lopulta vain pieni osa koko tarinasta. Mallinnuksen tasoa rempseä ote ei laske, sillä valittu lähestymistapa vangitsee raakaa voimaa ja vaaraa pursuavan ilmapedon perusluonteen ennen näkemättömällä tavalla. F-14:lle on saatavilla selkeä ja helppolukuinen Chuck’s Guide -ohjeistus, joka perinteiseen tapaan koostaa manuaalin ja satunnaisten internet-ohjeiden tiedot yhteen pakettiin. Aktiiviset Phoenixit ja tehokas tutka ovat puhdasta murhaa 60-luvun koneita vastaan, mutta modernia kalustoa vastaan vääntäessä joutuu nopeasti pulaan. Välillä Jester osaa ”kannustaa” ihan tunnelmallisesti tappelun, tankkauksen tai laskeutumisen onnistuessa erityisen hienosti. Jesteriin on panostettu reilusti alan standardia enemmän, monissa koneissa matkustajapötköistä lakkokotkaan ei tekoälykaveria ole ollenkaan, ja Apachessa se on aika kliininen ohjusautomaatti. Heatblurin rakkaudella ja pieteetillä tekemään mallinnukseen yhdistettynä lopputulos on lentosimulaattorihistoriaa. MSFS-versiot epäilemättä näyttävät ja kuulostavat hillittömän komealta DCS-lajitoverinsa tavoin, mutta muuten toiminnallisuuden tasoa on hankala arvailla. Heatblur-tasoisella mallinnuksella on se iso plussa, että upeita ohjaamoja on tuplasti. Järjestelmät ovat myös varsin oikukkaita ja manuaalisia verrattuna modernimpiin, digitaalisiin ja automatisoituihin koneisiin, joissa niissäkin on usein lisähenkilökuntaa taakkaa jakamassa. Takapenkillä puolestaan on menossa steampunk-henkinen nippelihelvetti järjestelmien hallinnan kanssa. Aika vaikea kuvitella toiminnantäyteistä Tomcat-leffaa, jossa ei enimmäkseen edes ammuta. Moninpelissä molemmilla riittää tekemistä, joten Tomcat on oikeastaan puolitoista konetta yhden hinnalla. Seuraavassa hetkessä huudan raivosta happinaamariin maailman ilmiselvimmän tankin lipuessa kaikessa rauhassa umpisokean Jesterin tähtäimen ohi. Pelkästään takapenkiltä operointi tekoälyn lentäessä ei onnistu. Ärsytti aavistuksen, kun visuaalisten apujen sijaan Heatblur-kouluttaja totesi vain tehtävän alussa, että ”oletkin varmaan painanut mieleen kaikkien tarvittavien ohjainten sijainnin ohjaamossa”. Supercarrier-lisäri on ehdottomasti suositeltava kaveri laivastohävittäjälle lievästä anakronismista huolimatta jo pelkästään tunnelmaa kohottavan kansimiehistön ansiosta. Suositulle koneelle riittää myös erillisiä kampanjoita ja irtotehtäviä. F-14 hanskaa myös (täsmä)pommien paiskimisen ainakin jollain tasolla, mutta dynaamisissa Retribution / Liberation -kamppiksissa sille on oletuksena tarjolla lähinnä Phoenixin lennätystä. Teamwork makes the dream work. Siinä, missä vaikkapa F-16 tai F-18 hyppäävät suoraan useimpiin kampanjoihin ja Spit. Etupenkillä järjestelmät ovat mukavan simppeleitä, mutta vähänkin kinkkisemmässä paikassa ohjaamo on täynnä käsiä ja jalkoja, kun raskasta ja vikuria manuaalis-analogista jenkkirautaa pitää suostutella tai pakottaa oikeaan suuntaan
Mainetta kertyy pääosin voittoheksoja valtaamalla, joista osa on vapaaehtoisia. Italian tankit ovat maineensa mukaisia, mutta lentokoneet ovat oikein päteviä. Tämä luo vaihtelua, koska yksiköt eivät näytä samoilta koko kampanjaa. Juha-Pekka Viljanen PANZER CORPS 2: FRONTLINES – CYRENAICA PANZER CORPS 2: ELITE – GHOST DIVISION PANZER CORPS 2: FRONTLINES – WESTWALL Kolme rajua sotaseikkailua! P anzer Corps 2 (Pelit 3/2021, 85 p.) lisäosineen on kuin Korkeajännitys-lehti. Italian kampanja jäi kesken ikävän kierrepallon myötä, johon en keksinyt ratkaisua. Evoluutio ei ole turmellut varhaissodan yksiköiden omaperäisyyttä. Italialaisilla kerronta toimii paremmin, koska heidän riveissään tehtävien lopussa roikutaan usein katastro. Sotaa brittien, italialaisten, saksalaisten ja amerikkalaisten riveissä, mitäpä muuta sisäinen pikkupoikani kaipaakaan! Vaikeuksia aavikolla Maaliskuun lopussa ilmestynyt Panzer Corps 2: Frontlines – Cyrenaica käy läpi toisen maailmansodan Pohjois-Afrikan näyttämön alkutahdit, ne jossa Italia hyökkäsi Egyptiin. Mukana on Italian ja Britannian kampanjat. Vuororajat ovat tiukat, mutta eivät pakota hölmöileMatildakin ehti paikalle. panssaridivisioona sotii läpi toisen maailmansodan Puolasta Saksaan. Britti-kampanjan nitkuttelin läpi taukojen kanssa. Ikäraja: Ei tiedossa 79 Panzer Corps 2: Frontlines – Cyrenaica -DLC Kahden kampanjan idea on ovela ja toimiva, mutta vaikeusaste on turhan työläs. Kiireen vuoksi päätyy myös usein arpomaan, mihin väärään paikkaan uskaltaa joukkonsa jättää. Tiukkojen vuororajojen vuoksi joukkoja joutuu käyttämään uhkarohkeasti, pahimmillaan viimeinen voittoehto jää täyttämättä alussa väärin aseteltujen yksiköiden vuoksi. Joskus Korkeajännityksessäkin joutuu kelaamaan pari sivua taaksepäin, kun ei keskittynyt lukemaansa. Panzer Corpsin puzzlesota sopii Pohjois-Afrikkaan mekanisoituine joukkoineen, rajallisine resursseineen ja tiukkoine aikarajoineen. Briteillä Cruiser-tankit pitävät huolta liikkeestä ja Matildat panssaroinnista. Vuoro uusiksi, jos arvaa väärin, koska tappioihin ei ole varaa. n partaalla. Jos olisin älynnyt pelata briteillä ensin, taistelumoraalini olisi saattanut olla korkeampi. Tehtävät eivät turhia kikkaile. puoli käy samat taistelut, tarinakin on molemmille sama. Strategia painottuu pelin valuuttana toimivaan maineeseen (prestige) ja vauhtiin. Ympäristö ja pelimerkit ovat kunnossa. Haamuarmeija Toukokuun lopussa ilmestynyt Panzer Corps 2: Elite – Ghost Division -DLC kunnioittaa perinteitä, kun Saksan 7. Moninpeli: 2-8 Muuta: DLC:t vaativat Panzer Corps 2 -peruspelin toimiakseen. Toisen voitto on toisen torjuntavoitto, mikä on oikein opettavaista sisältöä suhteellisen simppeliin sotapeliin. Vuodet vierivät vauhdilla, sillä lähes jokaisessa skenaariossa saa uusia parempia aseita. Cyrenaica 62 185138_.indd 62 185138_.indd 62 24.9.2025 19.18.51 24.9.2025 19.18.51. Välillä postiluukku kolahtaa ja siellä odottaa kasa tuttuja sotatarinoita. Briteillä pitää vain hyväksyä, että nyt vetäydytään, kun juoni niin sanoo. Hyvin erikoisena piirteenä kumpikin PANSSARIJÄNNITYS Flashback Games, Slitherine Ltd Pelattu: PC Versio: 01.12.02 (Cyr), 1.15.02 (Ghost), 1.16.03 (West) Minimi: Intel tai AMD, Dual Core tai parempi, 64-bit prosessori ja käyttöjärjestelmä, 8 Gt, 2 Gt VRAM -näytönohjain Suositus: 4 Gt VRAM -näytönohjain Testattu: Intel(R) Core(TM) i710750H CPU @ 2,60GHz, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 2080. ”Kukas toi oli?” Nyt herrasmiesten pelaamistoon on kertynyt kolme uutta DLC:tä: Panzer Corps 2: Frontlines – Cyrenaica, Panzer Corps 2: Elite – Ghost Division ja Panzer Corps 2: Frontlines – Westwall. Vaikeus tekee sotapulmista pohtimisen arvoisia, mutta omaan makuuni Cyrenaica menee jo yli ja työlääksi. Yleensä Panzer Corpsin lisäosissa joukkonsa pääsee päivittämään vain kerran, jos sitäkään. Britit torjuivat hyökkäyksen sen verran tehokkaasti, että paikalle kutsuttiin Rommel ja Afrika Korps, mutta DLC päättyy ennen tätä. Kummitusdivisioonan aikarajauksen vuoksi perusjoukkoaan saa pitkästä aikaa kunnolla päivittää. Cyrenaica Tässä tilanteessa tarttee olla tarkkana. Jos italialaisten tehtävänä on hyökätä, brittien tehtävä on puolustaa
ksulta, mutta uuden skenaarion aloittamiseen ei ole akuuttia tarvetta, tilanne on tuttu ja turvallinen. 84 Panzer Corps 2: Elite – Ghost Division -DLC Laadukas ja tiivis paluu Panzer Corpsien perusteisiin. Jenkit ovat juosseet Ranskan läpi ja yli logistisen häntänsä. Vaan mikäs siinä naksutellessa, varsin mukavaa strategiointiahan tämä suurimmaksi osaksi edelleen on. Paci. Ghost Division Vastahyökkäys. Ikäraja: Ei tiedossa kain on kaksi kulunutta armeijaa. Viholliset eivät kasva niin vahvoiksi, että kaikkien joukkojen pitää olla eliittiä waffet kiiltäen upouutta wunderia, eli taistelujärjestyksessä on vapautta. Tämä erottaa Westwallin muusta Panzer Corpsista, jossa Espanjasta Yhdysvaltoihin taistellaan isoa ylivoimaa vastaan. Pienten ja selkeiden kenttien myötä tiesin, mitä olisin voinut tehdä paremmin. Ei tarvinnut, mutta voittoon seilatessani taskussani oli yksi prestige ja kasa romua. Westwall 63 185138_.indd 63 185138_.indd 63 24.9.2025 19.19.27 24.9.2025 19.19.27. Tehtävänannoissa, tarinoinnissa ja tehtävissä tehdään selväksi, että suurten ratkaisutaisteluiden sijaan parannellaan asemia tulevia hyökkäyksiä varten. Parissa kentässä tulee jopa määräyksiä siitä, mitä ja miten paikat kuuluu valloittaa, koska ylijohdolla on suurempia suunnitelmia. Yhdeksän skenaarion minikampanja on oikeastaan perin mukava paluu vanhaan aiempien lisäosien erikoisuudentavoittelun jälkeen. Rymyäminen Aachenin kaupungin, Hürtgenin metsän ja Lothringerin alueen kieppeillä eroaa pykälän pari Normandiasta, operaatio Kauppapuutarhasta ja Ardenneista. 82 Panzer Corps 2: Frontlines – Westwall -DLC Viehättävää pikkuoperointia länsirintaman marginaaleissa. Rajua menoa Reinillä Amerikkalaiset kolkuttelevat Reichin portteja elokuussa ilmestyneessä Panzer Corps 2: Frontlines – Westwallissa. c-DLC tosin on edelleen hyllyllä kuivumassa ei hauskaksi tuomittuna, mutta Aasian tapahtumia on silti luvassa. PC2 Ghost Division Itärintama sodan lopulla. Panzer Corps 2: Frontlines – Westwall vastaa osaltaan tähän kiinnostukseen, vaikka onkin pääasiassa tarinaa toteutuvista suunnitelmista. Tuntui hyvältä! Panzer Corps uhkasi käydä tylsäksi, mutta laadukas paluu perusteisiin palautti ilon. Maisteri Muovin TK-palsta Panzer Corpsia on luvassa tulevaisuudessakin. Mukana on voittoehtoja, joissa täytyy valloittaa esimerkiksi neljä viidestä voittoheksasta. Vahvimmillaankin saksalaiset tekevät rajoitettuja vastahyökkäyksiä, jotka häiritsevät operointia, mutta eivät ole suuria uhkia. Sekään ei haittaa, että tämä DLC on halpa. mään. Tämä muistuttaa mielikuvia amerikkalaisten varovaisesta tai ainakin metodologisesta etenemisestä. Kursk hommia. Olen viime aikoina kehittänyt epäterveen kiinnostuksen tällaisen sodankäynnin mallinnuksiin, koska liikesota on käynyt vuosien mittaan peleissä tutuksi. Taisteluissa on mukava rytmi, jossa joukot asemoidaan hyökkäyksiin, hyökätään ja sitten asemoidaan uudestaan. Saksan armeija oli tuhottu samaisessa Ranskan ylijuoksussa, mutta kerää itseään kasaan. Moninpeli: 2-8 Muuta: DLC:t vaativat Panzer Corps 2 -peruspelin toimiakseen. Tämän tarkastelu on jossain määrin opettavaisempaa kuin Cannaet. Ei huono saavutus. Tämä lisää vapautta, kun se yhdistyy ei liian tiukkoihin, mutta silti merkittäviin vuororajoihin. Olen tilannut Korkeajännitystäkin jo parikymmentä vuotta. Siegfried-linjalla rajalinnoitteet ja metsäntyngät hallitsevat maastoa, ja vastakFlashback Games, Slitherine Ltd Pelattu: PC Versio: 01.12.02 (Cyr), 1.15.02 (Ghost), 1.16.03 (West) Minimi: Intel tai AMD, Dual Core tai parempi, 64-bit prosessori ja käyttöjärjestelmä, 8 Gt, 2 Gt VRAM -näytönohjain Suositus: 4 Gt VRAM -näytönohjain Testattu: Intel(R) Core(TM) i710750H CPU @ 2,60GHz, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 2080. Sodan lopussa varat olivat lopussa, kuten Saksalla oikeastikin, ja sekös jännitti. Voittojen jälkeen olo tuntuu . Tämä yhdistelmä saa päässä olevan laskurin budjetoimaan ratkaisuja, yhtälöön sopii liittää joukkojen kokemuksen keruu ja tappiot. Harva sota on kuitenkaan nopeita ja dynaamisia liikkeitä, vaan enemmänkin puolivarovaista sekoilua. Joukkojen määrä pysyy pienenä eikä kartta täyty saksalaisista. Westwall Kakkosmallin Tiikeri melkein OGRE. Cyrenaica-DLC:ssä aloin vahvasti epäillä saaneeni Panzer Corps 2 -yliannostuksen, mutta selvästi lisäri ei vain hyvästä aiheestaan ja ideoistaan huolimatta ollut mieleeni, koska perinteistä perinteisempi Panzer Corps 2: Elite – Ghost Division taas maistui! Pakko tunnustaa, että tieto uudesta Panzer Corps 2.n delsusta kirvoittaa nykyisin jo pienen kauhunsekaisen hien iholleni. Tämä kääntyy Panzer Corpsiin oikein hyvin, sillä kampanjan rakennetta on mietitty. Suunnitelmissa näyttää olevan kolme normaalimpaa lisäosaa ja kolme linkitettyä kampanjaa eli ainakin yhdeksän delsua. Itärintamaa lännessä tämä ei ole
Wallu RUUDUN TAKAA ANDY PAC-CAPP-MAN Mika Lietzén liikkuu paikoissa. Taattua tarkkaan harkittua Lietzéniä molemmat opukset. Enpä käy tuota kyseenalaistamaan, siksi hurjaa ja hillitöntä meno näissäkin tarinoissa on. Mika on viettänyt Edinburghissa taiteilijaresidenssielämää neljä kevätkesän kuukautta ja purkaa nyt näkemänsä ja kokemansa sarjakuvaksi. Lietzénin toinen kirja on askellukseltaan lennokkaampi – siinä nimensä mukaisesti juostaan koko ajan. Sarjan aloittaa meillä aiemmin piraattipainoksena levitetty Blueberryn nuoruus: Veren hinta. Kova kolmikko Ihmenelosista vierailee Galactuksen kämpillä. Nyt julkaistu on näistä viimeinen ja se jäi jostain syystä aikoinaan Semiciltä suomeksi julkaisematta. Taistelun tiimellyksessä Ihmenelosten toimistorakennuksen ylimmät kerrokset tuhoutuvat ja koko kaupunkikin leijuu hetken aikaa avaruudessa. Galactus, Story House Egmont 2025, 168 sivua, hinta noin 25 euroa. VAUHTI KIIHTYY BD WEST KORKATTU Parhaita eurooppalaisia lännensarjakuvia on luvassa Egmontin uudessa BD West -alpparisarjassa. Juosten sohaistu, ajattelee epäilevä Tuomas, mutta mitä vielä. Sitä ei olekaan kokonaisuudessaan koskaan Suomessa julkaistu (osa tuoreeltaan vuoden 1982 Ihmenelosissa ja osa vuoden 1985 Hämähäkkimiehessä), joten ihan passeli julkaisu leffan kylkiäiseksi tämä onkin. Ja/tai skottiviskin tuoksua. Tämän jälkeen Corteggiani jatkoi sarjan tekemistä Michel Blanc-Dumontin kanssa, ja niitä meillä on julkaissut Jalava muutaman albumin verran, mutta monta on vielä julkaisematta. Kirjan edetessä juokseminen jää taka-alalle ja ajatukset maailmanmenosta ja elämästä nousevat etusijalle. Giraudin jälkeen piirtäjäksi tuli uusiseelantilainen Colin Wilson. Skotlannin matkakirjassa matkataan useimmiten jalan, rauhallisesti kävellen, joskus myös junaan astuen. Juostessa kun ehtii ajatella, pitkillä matkoilla etenkin. Amerikkalaiset supersankarisarjakuvat on turboahdettu täyteen vauhtia ja toimintaa, mutta kyl maar myös Turuus liikettä riittää: on Matti ja Teppo – ja nyt myös Mika! S arjakuvataiteilija Mika Lietzénillä on vauhti päällä. • Lietzén: Hitaan juoksijan kirja, Suuri kurpitsa 2025, 64 sivua, hinta noin 18 euroa. John Byrne piirsi ja kirjoitti näitä Ihmenelosten seikkailuja vuodesta 1981 vuoteen 1986, ja tuota hänen kauttaan on sanottu Ihmenelosten toiseksi kultakaudeksi. Saa julkaista, minä pidän! • Corteggiani, Wilson: Blueberryn nuoruus – Veren hinta, Story House Egmont 2025, 48 sivua, hinta noin 16 euroa. Sarjakuvien ystävälle Skotlantiin kirja on luonnollinen matkakumppani. Yllättävä, erilainen matkaja mielipidekirja. Blueberry-sarjahan on alun perin Jean-Michel Charlierin käsikirjoittama ja itsensä Jean (Moebius) Giraudin piirtämä, ja nuoruus-sarjan kolme ensimmäistä albumia ovat heidän itsensä tekemiä. Galactus! on koottu yksiin kansiin. Tarinassa maailmoja syövä Galactus saapuu vanhan apurinsa Terraxin perässä Maahan ja seuraa yhteenotto, jossa herrat ottavat mittaa paitsi toisistaan myös Ihmenelosista. Parin viime vuoden aikana häneltä on tullut kirjoja reippaaseen tahtiin (Alkoholi 2023, Death Metal 2024, Pnuk 2024), mutta nyt tulee kerralla kokonaista kaksi. Hitaan juoksijan kirjassa Lietzén lenkkeilee ympäri Turkua ja sen lähialueita tukka hulmuten ja tulee samalla kommentoineeksi Turun nykytilaa ja laajemmin koko maailmaakin. Huimaa! Kirjan Galactus-tarina on itse asiassa vain kolmen lehden mittainen, joten mukaan on saatu mahtumaan myös Musta Pantteri ja muinaisia roomalaisia, nuoren Franklin Richardsin aikuistumistarina sekä tohtori Doomin Latveria-ongelmia. Ihmenelosten uuden leffan myötä myös vanha John Byrne -klassikko Kun kutsuu... Tosin sarjakuvantekijälle sopivasti, hitaasti ja kiirehtimättä. Niissä liikutaan taiteilijan mukana taiteilijan valitsemissa paikoissa taiteilijan määräämällä tahdilla. Hän teki Charlierin kanssa kolme albumia, ja sen jälkeen François Corteggianin kanssa vielä toiset kolme. Sarjakuvan ruudut ovat täynnä hyviä matkavinkkejä, paikallistietoutta ja kirjan kanssa pääsee nuuhkimaan skotlantilaisten divarien ummehtunutta kellarin hajua. Venyen, palaen, paukkuen ja lentäen Perinteisempää, vauhdikasta amerikkalaista sarjakuvaakin on tarjolla. • Byrne: Ihmeneloset – Kun kutsuu... Kävellen ja juosten Lietzénin uutuudet ovat omaelämänkerrallisia. 64 185649_.indd 64 185649_.indd 64 24.9.2025 19.22.55 24.9.2025 19.22.55. • Lietzén: Skotlannin matkakirja, Asemakustannus 2025, 64 sivua, hinta noin 15 euroa
Yhtenäisempi arkkitehtuuri helpotti kehittäjien töitä, mutta toisaalta konsolien rajoitteet pakottivat kehittäjiä noudattamaan niiden rajoitteita, mikäli peli julkaistiin useammalle alustalle. Areenalle astuu jämäkkä Hurt Me Plenty: The Ultimate Guide to First-Person Shooters 2003–2010. Nyt vuosia rullataan eteenpäin kahdeksan vuotta sisarkirjan voimin. Portal on kyllä oudossa seurassa, toki siinä ammutaan mutta portaaleja. Jatko-osien jatko-osa Yleisesti ottaen vuosina 2003–2010 genren huomaa lyöneen suuremmin läpi, sillä roskan ja timantin välinen suhde on merkittävästi heikompi kuin sen alkuaikoina. Oikeastaan ainoa motkotuksen aihe Hurt me Plentystä ja sen sisarkirja I’m Too Young to Diesta on sen koko. Mittasuhteet ovat 210 x 297 millimetriä, eli se on valtavan pitkä eepos. Kaikki John Romeron ja Warren Spectorin kaltaiset suuremmallekin yleisölle tutut nimet pääsivät ääneen jo ensimmäisessä kirjassa; tällä kertaa framille pääsevät muun muassa alkuperäisen Counter-Strike -modin kehittäjä Minh Le ja se Garry Newman, joka loi Garry’s Modin. Käytännössä sitä on vaikea mahduttaa kirjahyllyyn normaalisti, joten vaimoni lempeästä kehotuksesta se siirrettiin törröttämästä olohuoneen hyllystä sivukirjahyllyyn – pystysuunnassa. Sisältö on tiivistynyt, sillä esihistoriaa ja yleisosaa ei käydä enää samalla pieteetillä. Rajattujen resurssien maailmassa kullekin pelille on tilaa enintään parin sivun verran, yleensä paljon vähemmän. Mukana on myös jonkin verran toistoa, sillä räiskintäpelin määritelmä käydään uudelleen läpi: FPS-peli on ensimmäisestä perSATUTA MINUA SOPIVASTI KIRJAKORNERI soonasta kuvattu toimintapeli, jossa pelaaja ohjaa humanoidia vastaan taistelevia vihollisia vastaan ja kykenee liikuttamaan hahmoa suhteellisen vapaasti. Uusi vuosi, uusi peli Rakenne on identtinen ensimmäisen osan suhteen: pelejä käydään läpi vuosi kerrallaan. Aikajaksoa leimaa se, että huomattava osa nimikkeistä on jatko-osia. Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä konsolien nousu muutti markkinoita merkittävästi. Risto Karinkanta HURT ME PLENTY: THE ULTIMATE GUIDE TO FIRST-PERSON SHOOTERS 2003–2010 Aina sattuu kun tapahtuu, ja näiden pelien historiaa jatkaa räiskintäeeposten toinen osa. Tätä perustellaan sillä, että pelissä vastustajina on petoja, jotka taistelevat aktiivisesti pelaajaa vastaan. 65 185651_.indd 65 185651_.indd 65 24.9.2025 19.26.16 24.9.2025 19.26.16. Määritelmästä muuten lipsutaan hieman: pelilistalta löytyy esimerkiksi metsästyspeli Cabela’s Dangerous Hunts vuodelta 2003. Itse asiassa toimituskunta on päättänyt nostaa esiin vain sarjojen merkittävimmät osat, esimerkiksi kirjan ajanjaksoon osuvista kymmenestä Call of Dutystä esitellään vain alkuperäinen ykkösosa ja Call of Duty 4: Modern Warfare. Mukaan mahtuu niin Half-Life 2, Doom 3, Quake 4 kuin Halo 2. B itmap Books julkaisi vastikään ammuskelupelien historiasta kertovan I’m Too Young To Die: The Ultimate Guide to First-Person Shooters 1992– 2002 -kirjan (Pelit 7/2025). Toimitustyötä on tehty selvästi ensimmäistä osaa rankemmalla kädellä, mutta mukaan on silti päätynyt ilahduttavan marginaalisia teoksia. Tämä rakensi pohjan edelleen kytevälle PC-pelaajien konsoliraivolle, sillä PC ei ollut enää ainoa oikea alusta ammuskelupeleille. Jokaisen vuoden osalta käydään läpi ajankohtaisia muutoksia niin markkinoissa kuin rautapuolella. Sen sijaan entistä suurempi osuus sivuista on omistettu itse pelien kuvaamiselle. Vaikka jatko-osassa käsiteltäviä vuosia on vain kahdeksan, on sivujen määrä kasvanut lähes viiteensataan sivuun. Nimestään huolimatta ensimmäinen kirja kattoi vuosikymmenen lisäksi myös ammuskelupelien esihistorian ennen vuoden 1992 Wolfenstein 3D:tä. Menneisyys, Jonne kaipaa: CS ja ES Jälleen jokainen vuosi aloitetaan yhden genren avaintoimijan haastattelulla. On silmiä avaavaa, että merkittävien ensinimikkeiden määrä on selvästi pienempi kuin edellisellä vuosikymmenellä. Myös N-Gage alustana mainitaan, onpa mukaan päässyt yksi sille julkaistu teos eli Ashen vuodelta 2004. Call of Dutyn lisäksi massiivisista kulttuurijärkäleistä silmään osuvat lähinnä Far Cry, Portal, Left 4 Dead ja Bioshock
4.12. Välimerellisten maisemien lisäksi kaupunkeja rakennetaan Albionin kelttikuningaskuntaan. Kuvernöörin roolina on joko lojalisti tai kapinallinen, mikä tarjoaa kaksi erilaista tietä menestykseen. Toimintaseikkailussa etemistä avittaa ikonisen pallomuodon ohella Vi-0-La-moottoripyörä ja psyykkiset voimat. 13.11. Teknisten parannusten lisäksi Switch 2 -versio tukee myös PC-tyylistä hiiriohjausta. 4.11. TULOSSA Anno 117: Pax Romana (PC, PS5, Xbox Series S/X) Ubisoftin tosiaikainen kaupunginrakennusstrategia sijoittuu antiikin Rooman suhteellisen rauhalliseen parin vuosisadan mittaiseen ajanjaksoon. Petri Heikkinen SEURAAVA PELIT-LEHTI ILMESTYY 5. Europa Universalis V (PC) Paradoxin suuren skaalan strategiapelissä ohjataan kansakuntia renessanssista teolliseen vallankumoukseen. Valtakunnastaan voi antaa eri osa-alueita tekoälyn haltuun, jolloin pääsee keskittymään siihen, mitä haluaa tehdä, kuten kaupankäyntiin tai sotimiseen. Ketterästi taisteleva Samus kohtaa piraattien ohella monenlaisia vihollisia mukaan lukien kilpaileva palkkionmetsästäjä Sylux. Loppusyksyn pelivalikoima näyttää miellyttävän monipuoliselta. Metroid Prime 4: Beyond (Switch, Switch 2) Metroidien ja avaruuspiraattien arkkivihollinen Samus Aran taistelee Beyondissa metsäplaneetta Viewrosin selviytymisen puolesta. Jo julkaisuun luvataan myös moditukea. Vuodesta 1337 alkavassa pelissä historiaa seurataan tarkkaan siihen pisteeseen asti, kunnes tekee jotain, mikä jakaa polun tunnetusta tuntemattomaan. MARRASKUUTA. LOKAKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 MARRASKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 JOULUKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 PELIVUODEN LOPPUKIRI Pyssyttelyä, strategiaa vai jotain ihan muuta. 66 184842_.indd 66 184842_.indd 66 24.9.2025 16.00.12 24.9.2025 16.00.12
Värikkään ja monimuotoisen väkivallan täplittämää tarinaa kevennetään huumorilla. Co-op-zombimättö on myös mukana. Terminaattorin ohella tarinaa viedään eteenpäin Sarah ja John Connorin rooleissa. 11 tehtävän kampanja vedetään David ”Section” Masonin johtamalla JSOC-tiimillä. Ninja Gaiden 4 (PC, PS5, Xbox Series S/X) Jos et osaa, et etene -. The Outer Worlds 2 (PC, PS5, Xbox Series S/X) Telkkarin sci. Kirby Air Riders (Switch 2) Voiko Mario Kartia söppänämpää kaahailua edes tehdä. Tarinallisen arcadetilan ohella tahkotaan bosh rushia ja in. 31.10. Call of Duty: Black Ops 7 (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Seitsemäs Blacks Ops -räiskintä sijoittuu lähitulevaisuuteen vuoteen 2035 Black Ops II:n jälkimaininkeihin. sarjoista, sarjakuvista ja westerneistä inspiraatiota hakevassa toimintaroolipelissä kuvataan megakorporaatioiden hallitsemaa tulevaisuutta, joka erosi todelliselta aikajanalta 1900-luvun taitteessa. a oli pitkään Ninja Gaidenien motto, mutta nykyään kädettömätkin saavat nauttia Ryu Hayabusan ja kumppanien toimintapainotteisista seikkailuista. 67 184842_.indd 67 184842_.indd 67 24.9.2025 16.00.19 24.9.2025 16.00.19. 29.10. Tehtävien läpäisy avaa endgame-toiminnan, jossa maksimissaan 32 pelaajaa pyrkii hoitamaan tiukan aikarajan kirittäminä sarjan tavoitteita Avalonin kaupungissa. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 21.10. Terminator 2D: No Fate (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X, Switch) Iso-Arskan ilmeikkäästi näyttelemä, legendaarinen T-800 tekee paluun Terminator 2: Judgment Dayta versioivassa 2D-pikselitoimintaseikkailussa. Moninpelin laajimpaan muotoon osallistuu kaksi 20 pyssyttelijän tiimiä. nity-selviytymismoodia. Erilaiset ajokit etenevät värikkäillä radoilla automaattisesti ja muut kontrollit tiivistetään ohjaukseen ja kahteen näppäimeen. Taisteluissa dramaattiset mustapunavalkoiset silhuettihidastukset näyttävät, kuinka viholliset vedetään katanoilla poikki ja pinoon. Pelattavien hahmojen määrä nousee kahteentoista ja kaikilla on kirbyiltä tuttu kopiointikyky. Leffakohtauksien, kuten rekkatakaa-ajo, inspiroimien kenttien ohella nähdään täysin uusia miljöitä ja vaihtoehtoisia loppuja. loso. 20.11. Nelososan pääsankari on ninja Yakumo ja veristen tapahtumien paikkana toimii synkän cyberpunkahtava lähitulevaisuuden Tokio. Yli kahden vuosikymmenen takainen GameCubekisailu saa jatkoa Kirby Air Ridersin muodossa. Ykkösen Halcyon vaihtuu Arcadian ökyrikkaiden siirtokuntaan. Hold my soda pop, vastaa vaaleanpunainen Kirby-pallero. 14.11
a! 8 90 Vain HAE OMASI LÄHIMMÄSTÄ LEHTI PISTEESTÄ! 184843_.indd 68 184843_.indd 68 24.9.2025 16.12.16 24.9.2025 16.12.16. VKO 2025-45 60 93 54 -2 50 9 Nyt kaupoi. PAL
13,90 € ARKEOLOGISET 184836_.indd 1 184836_.indd 1 24.9.2025 14.52.27 24.9.2025 14.52.27. W ip e o u t 3 vu o tta 9/2 02 5 Lokakuu 2025 . JÄTTILÄISEN HARTEILLA INDIANA JONES & ORDER OF GIANTS APOKALYSTIÄ KERRAKSEEN CRONOS: THE NEW DAWN SISÄLLISSODASTA TUNTEELLA HELL IS US LAGI ON KAIKILLE SAMA BORDERLANDS 4 SWITCH 2: KOVIMMAT HITIT KIRBY AND THE FORGOTTEN LAND DONKEY KONG BANANZA SUPER MARIO PARTY JAMBOREE FAST FUSION RALLI JOKA MUUTTI MAAILMAA WIPEOUT 30 VUOTTA B o rd e rla n d s 4 . In d ia n a J o n e s