11,90 € VANHAT KUNNON SEIKKAILU 161968_.indd 1 161968_.indd 1 29.9.2022 16.45.53 29.9.2022 16.45.53. SPACE QUESTISTA SPACE VENTUREEN MAKSAISITKO MARKKASEN. S p la to o n 3 9/2 02 2 Lokakuu 2022 . NYKYSODAN KAUNIIT KASVOT CALL OF DUTY: MODERN WARFARE II REGIMENTS INDIEPELIEN KUOLEMATON UUSKLASSIKKO IMMORTALITY AVARUUSSEIKKAILU VAI SEKOILU. NBA 2K23 MARANELLON ORIN SUITSISSA F1 MANAGER 2022 OSUU MAALIIN SPLATOON 3 HILPEÄÄ HALLOWEENIA! KRYPTANVARTIJAN KAUHUPELIVALINNAT VUOSIKYMMENIÄ ODOTETTU SUURSEIKKAILU M u in a is se ik k a ilu id e n p a lu u . H a llo w e e n S p e c ia l
Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. /asiakaspalvelu 331 numero 31. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Heli Koponen, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 6 52 24 Return To Monkey Island Immortality Shadow Warrior 3 Ajassa 5 Pääkirjoitus: Vauhti kiihtyy Tuukka Grönholm 10 Kuorikoski: Aikakapseli lapsuuteen Juho Kuorikoski 11 Kryptanvartijan valinnat Markus Rojola 16 Väkivaltaiset urheilulajit tulevaisuudesta Markus Rojola 21 Nnirvi: Say my name NNirvi 30 Avaruutta etsimässä: Space Quest 1–3 Ville Wikström 61 Konehuone: Logitech G502 X Plus ja X Nnirvi & Tuukka Grönholm 62 Kino: The Cuphead Show Season 2 Markus Rojola 63 Kino: Cyberpunk: Edgerunners Markus Rojola 64 Ruudun takaa Wallu 65 Wikström: Keräilijät kiipelissä Ville Wikström 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 6 Return To Monkey Island Juho Kuorikoski, Lassi Hietala, Johannes Valkola & LeNick 19 Rollerdrome Markus Rojola 22 Call of Duty: Modern Warfare II Beta Markus Rojola 24 Shadow Warrior 3 Markus Lukkarinen 26 Splatoon 3 Johannes Valkola & Petri Heikkinen 28 Space Venture Ville Wikström 32 NBA 2K23 Markus Lukkarinen 2 161969_.indd 2 161969_.indd 2 29.9.2022 17.10.35 29.9.2022 17.10.35. www.fokusmediatilaus.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. /pelit Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA Kroonpress Asiakaspalvelu www.fokusmedia.
26 34 46 22 8 Space Venture Splatoon 3 Regiments Call of Duty: Modern Warfare II Beta 34 F1 Manager 2022 Marko Mäkinen 36 Klonoa Phantasy Reverie Series Petri Heikkinen 38 LEGO Brawls Markus Rojola 40 Digimon Survive Tuukka Grönholm 42 Sims 4: Teinivuodet Iina & Ville Wikström 43 Gloomwood Ville Wikström 44 Two Point Campus Samu Ollila 46 Regiments Nnirvi 49 Gerda: A Flame in Winter Risto Karinkanta 50 Destroy All Humans 2: Reprobed Iikka Kivi 52 Immortality Johannes Valkola 55 Lake Jukka Koskela 56 Redout 2 Petri Heikkinen 57 Forza Horizons 5: Hot Wheels Petri Heikkinen 58 The Company Man Pekko Pistokoski 59 Yurukill: The Calumniation Games Antero Kyyhky 60 Dorf Romantic Tuukka Grönholm Teemat Jonnet ei muista 6 Return To Monkey Island Juho Kuorikoski, Lassi Hietala, Johannes Valkola & LeNick 10 Kuorikoski: Aikakapseli lapsuuteen Juho Kuorikoski 28 Space Venture Ville Wikström 30 Avaruutta etsimässä: Space Quest 1–3 Ville Wikström Jonnet muistaa 42 Sims 4: Teinivuodet Iina & Ville Wikström 38 LEGO Brawls Markus Rojola 40 Digimon Survive Tuukka Grönholm 3 161969_.indd 3 161969_.indd 3 29.9.2022 17.10.43 29.9.2022 17.10.43
Koe peli pelaa ite! 25.9.2022 8.1.2023 Kouvolan taidemuseo Poikilossa poikilo.fi/pelipoikilo Pelitaiteen näyttely, jossa teokset ovat kävijöiden pelattavissa. 161970_.indd 4 161970_.indd 4 29.9.2022 16.48.30 29.9.2022 16.48.30. poikilo.fi/pelipoikilo poikilo.fi/pelipoikilo Kouvolan taidemuseo Poikilo Kouvolatalo, Varuskuntakatu 11, 45100 Kouvola Avoinna ti-pe 11-18, la-su 12-17 Liput 11/8 €, alle 18-v vapaa pääsy perjantaisin klo 17-18 vapaa pääsy Screenshot pelistä Kind Words, Popcannibal, 2019
Tänä kesänä törmäsin uuteen tilanteeseen. PÄÄKIRJOITUS PELIT 30 VUOTTA SITTEN A ikakauslehden teossa on se hieno ominaisuus, että kiire on useimmiten valinta. rmojen julkaisulistat ovat kattaneet pelit ensi vuoden loppuun vähintään vuodenajan tarkkuudella. Pelintekijät pystyvät yhä enemmän julkaisemaan pelejään, kun ne ovat valmiita. Tuorein esimerkki on julkisuuskuvastaan supertarkka Rockstar Games, jonka GTA 6 -uutisia pelaajat ovat odottaneet vuosia, mutta . Ajankohtaisuuspyrkimystä jarruttaa aina tieto, että ripeimmilläänkin juttu on lukijoilla vasta ensi viikolla. 5 161971_.indd 5 161971_.indd 5 29.9.2022 15.57.48 29.9.2022 15.57.48. Kun pelistä vuodettiin nettiin videota ja pelikuvaa tietomurron yhteydessä, julkaisija Take-Two ja pelinkehittäjä Rockstar joutuivat pahoittelemaan tapahtunutta. Vastasin, että nähdäkseni Bethesdan Star. rmat haluavat myös entistä enemmän valvoa, miten, milloin ja missä heidän pelistään puhutaan. Netti närkästyi, koska keskeneräinen GTA 6 näytti keskeneräiseltä. Ajoittamista vaikeuttaa eniten, että pelien ilmestymispäivät ja arvostelukoodien lähetyspäivät eivät ole meidän käsissämme. Uhrin tehtävä ei ole pyytää anteeksi, mutta sosiaalisessa mediassa ja pelimaailmassa arkijärki harvoin toimii. Tänäkin vuonna on ollut useita miljoonahittejä, jotka on julkaistu puhtaasti diginä. Minulla ei vain ole mitään käsitystä, milloin se ilmestyy tai missä Pelit-numerossa, ehkä alkuvuodesta… En olisi ikinä arvannut, että aikakauslehdessäkin voi kärsiä vauhtisokeudesta. rma on pitänyt tiukkaa linjaa. Toimituksen vuosirytmiin kuuluu, että pomoni haluavat tietää heti kesälomien jälkeen, mitä ensi vuoden lehdissä on luvassa. Vaikka ensivuoden sisältölistani sisältää toiveita ja unelmia, sain pomoilta tarkentavia kysymyksiä siitä, mitkä ovat mielestäni ensi vuoden tärkeimmät jutut. Monkey Island oli mukana myös ensimmäisessä Pelit-lehden numerossa, mikä täydentää rastin ruutuun. Kun konsolipeliä tehdään vuoden päivät, mobiilipeli voi samassa ajassa olla jo tehty, julkaistu ja kuopattu. Mobiilimaailmassa suurimmat menestystarinat tehdään tuhansilla mutta markkinoidaan miljoonilla euroilla. eld-roolipeli. VAUHTI KIIHTYY Myös pelijumalat halusivat juhlia 30-vuotiasta Pelit-lehteä, sillä ei voi olla puhdasta sattumaa, että Return to Monkey Island ilmestyy juuri lehden juhlavuonna. Mobiilimaailman todellisuuteen verrattuna Robertsin Star Citizenin 10 vuoden kehitystaival ja puolen miljardin dollarin ennakkomyynti ovat täyttä sci. ä. Artikkelien historiapainotteisuus ei ole sattumaa, sillä pelisarjojen tasavuosikymmenet on helpompi ennakoida kuin uutuuksien julkaisupäivät. Normaalisti pystyn julkaisulistojen perusteella ennustamaan parin numeron tarkkuudella etäisesti oikein, mitkä ovat alkuja loppuvuoden tärkeimmät pelit, joiden ympärille numeroiden teemoja ja artikkeleita kootaan. Aika on suhteellista vuoropohjaisessa mediassa. Digiaika on muuttanut pelinteon kulttuuria, sillä vain tärkeimmistä AAA-peleistä levyjä painetaan edelleen miljoonamäärin ja rahdataan kauppoihin, joten julkaisupäivä on pakko lukita kuukausia ennen H-hetkeä. Joko olen märehtinyt jotain juttua liian pitkään tai haluan tietyn jutun tuoreeltaan lehteen, kun pelikoodi tai uutinen on vasta saatu. Nykyään hyllyversio nähdään lähinnä vaihtoehtona, indietekijät pitävät sitä jopa riskinä, johon ei ole pienellä tiimillä varaa. Koko pelinkehitys on muuttunut sykliltään nopeammaksi, jolloin matka ideasta julkaisuun voi viedä vain kuukausia. Edes vuoden 2023 tammikuun pelit eivät ole vielä tiedossa, helmikuusta puhumattakaan. Aikaisemmin peli. Myös pelinteon kaari on muuttunut aikaisemmasta. Koska some on nykyajan mediavaltias, peli. Lempiesimerkkini on Witcher 3, jonka rinnalle suunniteltu kirjailijahaastattelu Sapkowskista oli valmis 1,5 vuotta ennen peliä. Edes julkaisupäivää ei haluta ilmoittaa liian aikaisin, jotta vältetään huono julkisuus, kun pettyneet pelaajat purkavat kiukkuaan julkaisupäivä siirtyy -uutisen meemitykittelyssä
Kaikkien iloksi Return to Monkey Island lunastaa suuret lupauksensa ja nousee erääksi kaikkien aikojen seikkailupeleistä. Käsikirjoitus on mainio yhdistelmä uutta ja vanhaa. Tutoriaalin aikana seurataan lasten huvipuistoreissua, kunnes poika istuu isänsä viereen puistonpenkille. Return to Monkey Island tosin on vieläkin vanhempaa perua, sillä se jatkaa suoraan siitä, mihin The Secret of Monkey Island 2 päättyi mustan partakarvan verran yli 30 vuotta sitten. Jatko-osalla on siis melkoiset puujalat täytettävänään, sillä Apinasaaret, etenkin kaksi ensimmäistä, ovat historian parhaita seikkailupelejä. Yhteinen nimittäjä on Ron Gilbertin puute. En missään nimessä halua spoilata rahtuakaan Return to Monkey Islandin erinomaisesta tarinasta – alun ensimmäistä viittä minuuttia lukuun ottamatta. Tarinassa selvitellään Apinasaaren salaisuutta, jota Guybrushin ohella havittelee tämän arkkivihollinen, aavezombipiraatti LeChuck. Talouspolitiikka ja musta magia kulkevat käsi kädessä uuden ajan merirosvouksessa. Nautin jopa turhasta täytedialogista, sillä hahmojen kanssa malttoi jutustella jo ihan pelkän läpänheiton vuoksi. 6 162787_.indd 6 162787_.indd 6 29.9.2022 17.21.54 29.9.2022 17.21.54. Se on asia, mitä en harrasta edes tosielämässä. Selvästi harmaantunut Guybrush alkaa kertoa pojalleen tarinaa, jossa hän lupaa viimein paljastaa Apinasaaren salaisuuden. lm Games / Devolver Digital Arvosteltu: PC Saatavilla: Nintendo Switch Ikäsuositus: 16 Takaumissa vieraillaan tutuissa ympyröissä, mutta samalla Karibia koetaan laajempana kuin koskaan aikaisemmin. Guybrush on hyväntahtoinen idiootti, joka tavoittelee lähinnä omaa etuaan. Hahmon toiminta on vain muutaman naksauksen päässä kusipäisyydestä, mutta käsikirjoitus onnistuu mainiosti taiteilemaan tällä trapetsilla. Juho Kuorikoski Totta se on, Monkey Islandin matkustusrajoitteet ovat poistuneet! J os joku olisi vuosi sitten vihjaillut paluulipusta Apinasaarelle, olisin säilönyt huhut samaan laatikkoon Half-Life 3:n kanssa. Huumorissa riittää älliä ja kukkia, ja peli onnistui useaan otteeseen naurattamaan ihan ääneenkin. Minulle se oli paluu onnelliseen lapsuuteen, jolloin opin tietokonepeleistä sen, ettei väkivalta ratkaise ongelmia. Vuonna 1997 uusien tekijöiden voimin pelisarjaa jatkanut The Curse of Monkey Island isolta osin sivuutti kakkosen loppuratkaisun, mutta nyt seikkailu jatkuu suoraan siitä, mihin Gilbertin aiempi Apinasaari päättyi. Tykkimäeltä kajahtaa Kakkosapinasaari päättyi kerronnallisesti kinkkisiin asetelmiin, kun lopputaistelun jälkeen pelaajalle selviää, että Guybrush olikin kaiken aikaa ystävänsä kanssa huvipuistossa. Absurdit vitsit ovat perheystävällisiä, ja vähäinen väkivalta on toteutettu slapstick-hengessä. Kaltaiseni setäikää lähestyvät tosifanit pysyvät tyytyväisinä sopivassa määrin annostellusta nostalgiasta, mutta uuden polven naksuseikkailijoiden selkärankaa ei katkota sisäpiirivitsien rumputulituksella. Myös Guybrush on vuosien varrella harmaantunut. Mutta niin tapahtui, että salaisiin toiveisiini vastattiin, kun Ron Gilbert, Dave Grossman, David Fox ja likipitäen kaikki alkuperäiset apinasaarelaiset tekivät aidon Monkey Island -jatko-osan. APINAN KOLMAS PÄÄ Terrible Toybox / Lucas. Kaiken muun hyvän lisäksi se on kronologisesti sidottu Gilbertin aikaisempiin Apinasaariin, mutta ei silti sivuuta muiden tekemien jatko-osien tarinoita. Kaikki tapahtui vain lapsen mielikuvituksessa. Siinä missä The Curse of Monkey Island on joka suhteessa mainio seikkailupeli, se ja sitä seuranneet jatko-osat ovat aina tuntuneet hieman irrallisilta kahteen aiempaan verrattuna. Vasta kun Ron itse on mukana tiimissä, rakastettu seikkailupelisarja saa sen todellisen jatko-osan. Se on puhtaasti seikkailupelinä erinomainen, mutta Monkey Island -jatko-osana paluumatka on paljon muutakin. Juonikuvio on laadittu hyvin, ja tyyliltään se istuu saumattomasti kahteen ensimmäiseen peliin. Karibia on kyllästetty papukaijojen ja silmälappujen lisäksi puujalkaklaanilla, sillä pelisarja ei suhtaudu merirosvoukseen kovin vakavasti. Huumorilinjalla jatketaan edelleen, ja tarinan tavoin myös läppä on linjassa edeltäjiensä kanssa. Kas siinä käsikirjoittamisen mallia! Pallomerirosvot Monkey Islandeihin yleensä viitataan myös silloin, kun mitellään pelien hauskuudesta. Minulle The Secret of Monkey Island 2 on maailman paras peli, joten odotukset sen todelliselle jatko-osalle olivat varsin korkeat. Guybrush Threepwoodin edellisestä seikkailusta on ehtinyt kulua tovi, sillä Tales of Monkey Island julkaistiin vuonna 2009. Mukaan sotkeutuu myös tuore pahisporukka, kun Karibialla jyllää uusi merirosvosukupolvi, jonka johtohahmot ovat haastaneet edeltäjiensä tavat ja ajatukset
Kahdessa ensimmäisessä Monkey Islandissa oli mahdollista ratkoa useita rinnakkaisia pulmia. Ron Gilbert on monissa yhteyksissä painottanut, että seikkailupelit ovat aina tarinan ja pulmien liitto. Pulmat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta varsin loogisia ja selkeitä, mukaan mahtuu muutama oikeasti hankalakin ongelma. Hyvin suunnitellut puzzlet paikkaavat ongelmaa, mutta jos valita saisi, nauttisin pulmani mieluummin rinnakkain kuin jonossa. loso. Helpommalla tasolla kokonaisuudet ovat vähän suoraviivaisempia, mutta pelin sisäinen vinkkitoiminto tekee vaikeustasovalinnasta turhan. Tämä laiva seilaa tuurilla. Return to Monkey Islandissa homma on alkupuolella paljon suoraviivaisempaa. Toinen juttu on gra. Tällaista esi-internetiaanisen ajan oivaltamisen iloa pääsee seikkailupeliharrastajana kokemaan nykyään ikävän harvoin, kun läpipeluuohjeet ilmestyvät verkkoon muutaman tunnin viipeellä pelin julkaisusta. Paikoin kiusaus tarttua lunttiin on todella suuri. Jos ei vieläkään raksuttanut, ei auttanut kuin hypätä pyörän selkään ja sotkea kirjastoon etsimään vastausta Pelit-lehden vinkkiosiosta, josta apua saattoi löytyä tai sitten ei. Monkey Islandin perinteet ja mytologia ovat myös esimerkillisesti hanskassa, mutta parissa asiassa minun pitää olla monsieur Flamben asianajaja. Jouduin muutamaan kertaan turvautua lunttaamiseen varsin kovan deadline-peikon vuoksi, mutta peli ei onneksi suoraan tarjoa ratkaisua hopealautasella. Olisin itse laittanut vihjetoiminnon mukaan vain helpoimmalle vaikeustasolle. Koska nautin huumorini nopeana, oivaltavana ja mustana, moppipuulla tietysti nauroin. Ongelmanratkaisu palautti mieleen lämpimät ysärimuistot, kun pelissä seinä nousi pystyyn, ja ratkaisupuuha oli hetkeksi ulkoistettava alitajunnalle, joka yleensä seuraavana aamuna tuotti uuden tavan lähestyä ongelmaa. En ehtinyt vetää Apsua vielä läpi, koska Japanin hyökkäys Tyynellämerellä söi aikaani ihan liikaa, mutta käsittääkseni maaliviiva on hyvin lähellä. Kakkosen Monkey Wrenchin tyylisiä kieli-ilotteluja ei nähdä, mutta muuten aivotoimintaa haastetaan varsin laajalla kattauksella. En siksi, että pidän seikkailupeleissä vaan siksi, että ne olivat loistavasti kirjoittuja. Seikkailupelinä Returnissa ei ole valittamista, juonellisesti tai pulmiltaan. Pienenä pettymyksenä runomuotoisen miekkailun veroista pelimekaniikkainnovaatiota ei nähdä, mutta ykkös-Monkeyn pelidesigninnovaatioon viitataan muutamaan otteeseen. Verbaalimiekkailuun viitataan useaan otteeseen, mutta vastaavanlaista pelimekaanista kikkaa ei tällä kertaa ole. Kun homma sakkasi yhdessä, logiikan saattoi antaa huilata ja onneaan pystyi kokeilemaan toisen ongelman parissa. Totuin, mutta en hirveästi pitänyt. Ongelmanratkaisuun on kaksi vaikeustasovalintaa, joista itse valitsin luonnollisesti hardin. Vihjekirja vinkkaa ensin hienovaraisesti oikeaan suuntaan, mutta lisävinkkejä klikkailemalla vääntää lopulta oikean ratkaisun ratakiskosta. aa vastaan. Tietyiltä osin tämä peli puhuu Gilbertin suunnittelu. Kun jumituksen jälkeen lunt… keksin vastauksen, sanoin ”of course!”, löin jakarilla otsaani ja pidin itseäni tyhmänä, en pelintekijöitä. Kun haastattelin Gilbertiä Suuret seikkailupelit -kirjaan, hän erikseen painotti, että ongelmia pitäisi aina olla useita rinnakkain ratkaistavaksi, jotta tekeminen ei lopu kesken. Ongelmanratkaisu edistää tarinaa ja toisinpäin. Tuttuun Monkey-tyyliin ongelmat venyttävät logiikan käsitettä sitä kuitenkaan rikkomatta. Guybrush kuljettaa mukanaan vinkkikirjaa, jota voi konsultoida, jos omat aivot eivät raksuta. Tarina etenee pulmien muodostamaa ketjua seuraamalla. Jätän silti pojot antamatta, mutta ei tämän tarvitse niiden kahden vieressä hävetä. ikka, josta tulee mieleen liikaa jonkin entisen Neuvostoliiton alusmaan lastenohjelma. Huumori nojaa vahvasti dialogiin, joka on makuuni enimmäkseen liian vuolasta ja pläjäykset ennalta arvattavia. Minulla on 99 ongelmaa Edeltäjiensä tavoin juonta edistetään hoksottimien avulla. Sea Monkey on nähnyt parhaat päivänsä. Ensinnäkin huumori on paitsi vaikea myös hyvin henkilökohtainen laji: toinen nauraa äidille, toinen tyttärelle. Ratkaisussa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta muutamaan otteeseen meno seisoi kuin kyr… sulhanen häissä, kun aivoille piti antaa aikaa ajatella. Monkey Island liittyy oleellisesti Pelit-lehden syntymään, ja olen pelannut klassiset Lucasit. Taso oli OK, en kärsinyt, mutta en kovin usein hymähdellytkään. Nnirvi ANTAA KAIKKIEN KUKKIEN LECHUCKIA Pakko tämä oli ostaa. 7 162787_.indd 7 162787_.indd 7 29.9.2022 17.22.17 29.9.2022 17.22.17
Kaikki modernisointi ei ole ollut fanien mieleen. Tällaiseen ratkaisuun en ole aiemmin seikkailupeleissä törmännyt, ja systeemi toimii erinomaisesti. Tyylitelty gra. Sitä on vaikea ymmärtää, sillä peli näyttää todella hienolta. Return to Monkey Island on moderni seikkailupeli, mikä ilahduttavasti näkyy myös käyttöliittymässä. Lastenkirjamaiselle tyylille on tarinan näkökulmasta myös hyvät perusteet, sillä Guybrush kertoo pojalleen tarinaa seikkailustaan. Return to Monkey Island tuntuu aidolta kakkososan seuraajalta olematta kuitenkaan Thimbleweed Parkin kaltainen retroherutus. Voi sitä morkkiksen määrää! Return to Monkey Island on täyttä tavaraa ja Ron Gilbertin hieno paluu ruoriin. Touhu ei ole kuitenkaan pelkkää tyhmää kreisikomediaa, vaan kepeän hassuttelun sekaan on upotettu esimerkiksi yhteiskunnallisia piikkejä ja ympäristöasiaa. ikkatyylin nostattamaa häpeällistä someraivoa on vaikeaa ymmärtää: kun gra. Käsikirjoituksen tyylistä huomaa, että alkuperäiset tekijät ovat taas puikoissa: huumori osuu maaliinsa, dialogi on napakkaa eikä punaista lankaa peitetä epäolennaiseen skeidaan. Käytössä on kaksi hiirenkorvaa. Otan paljon mieluummin tällaista sisältöä verkkokalvoilleni kuin geneerisiä 3D-malleja tai tuhanteen kertaan nähtyä indie-maustettua isopikkelsiä. Seikkailla ja kokeilla voi turvallisin mielin, sillä kuolemaa ei voi vahingossa kohdata. Aivan kuten minäkin. 8 162787_.indd 8 162787_.indd 8 29.9.2022 17.22.41 29.9.2022 17.22.41. Kun kursori paikallistaa hotspotin, pelkän nimen sijaan ruudulle lävähtää pätkä Guybrushin sisäistä monologia, jolla tämä kommentoi kuuman pisteen sisältöä. Silti on hämmästyttävää, miten suvereenisti Gilbert ja kumppanit palaavat Apinasaarelle, ikään kuin mitään 30 vuoden taukoa ei olisi ollutkaan. Toki tarinan iso kuva aukeaa paljon helpommin, kun taustat ovat kunnossa, mutta aiempien pelien juonikuvion voi käydä pikakelauksella läpi päävalikon leikekirjasta. Näyttämökirjamainen, ilmaisuvoimainen taide huokuu omaleimaisuudestaan huolimatta alkuperäisten pelien tunnelmaa. MESTARIN HULABALOO PALUU Erinomaisen Thimbleweed Parkin (Pelit 4/17, 89 p.) jälkeen ei ollut yllätys, että Ron Gilbertin seikkailupelikynä on yhä terässä. Onneksi puzzlet ovat ainakin Hard-vaikeustasolla pääosin vahvaa, sopivan haastavaa Monkey-tasoa. Välillä tosin koin olevani ennemminkin päänäyttelijälle huuteleva sivustakatsoja kuin homman aivot, sillä Guybrush ”keksii” toimintavaihtoehdot puolestani sen sijaan, että kokoaisin ne itse verbeistä. Taistelet kuin lehmä Erilaisia sisäpiiriviittauksia on siellä täällä, mutta pelistä nauttiminen ei vaadi tuntemusta aikaisemmista Monkey-peleistä. Tarkasta paremmuusjärjestyksestä on vielä liian aikaista keskustella, mutta näin tuoreeltaan tuntuu selvältä, että RTMI kuuluu Monkey-pelien kärkikolmikkoon eli samaan kastiin muiden Lucasin ikivihreiden kanssa. Kenties isoin hatunnosto pelisarjan edellisille osille on äänimaailma. LeChuckin laivaan ei astellakaan noin vain. ikka on hauskan näköistä ja sopii pelin muuhun tyyliin erinomaisesti. ikan näkee liikkeessä, siitä ei voi olla pitämättä. Kun hotspottia napsauttaa vasemmalla hiirenkorvalla, Guybrush kommentoi kohdetta. Esineitä ei myöskään pääse kokeilemaan väärissä paikoissa, mikä supistaa vaikutelmaa interaktiivisuudesta. Näin käyttöliittymästä tulee osa tarinaa. Oikea hiirenpainike puolestaan suorittaa toiminnot. Käsikirjoitus nojaa pelin otsikosta lähtien nostalgiaan (välillä liikaakin), mutta kulma on toimiva: vuodet ovat vierineet, ja vanhoille hoodeille palaava Guybrush on hieman meiningeistä tipahtanut, menneisyydessä vellova reliikki. Pelin sisäistä vinkkitoimintoa suosittelen karttamaan: kun sitä kerran erehtyy kokeilemaan, kynnys seuraavan spoilerin kurkistamiseen on paljon pienempi. Reggae-henkisen musiikkiraidan ovat säveltäneet Peter McConnell, Michael Land ja Clint Bajakian, jotka olleet vastaavassa puuhassa LucasArts-aiko92 Lassi Hietala RETURN TO MONKEY ISLAND Pelisarjasta tuttuihin hahmoihin törmätään tasaiseen tahtiin. Jopa virtaviivaistettu kahden napin käyttöliittymä toimii. Uuden gra. Kun pelin ensimmäiset kuvakaappaukset ilmestyivät, visuaalisesta ilmeestä alkoi valtava itku, parku ja poru. Toisinaan hotspotin tekstilitania kertoo selvän vihjeen siitä, mitä klikkauksesta seuraa, toisinaan tekstiin ujutetaan vitsi. Mikä on tervetullutta, sillä kolmosesta alkaen sarjan ulkoasua vedettiin mielestäni liiaksi disneymäiseen suuntaan
Itse pääpahis on yhdistelmä ykkösja kakkos-Monkeyta. Luen parhaillaan rikosjännäriä Heat 2, jatkoa vuoden 1995 mestarielokuvalle Heat. Kaikesta tuntee olevansa kokeneiden tekijöiden kämmenellä ja sen ote on tiukka. Seikkailupelit ovat perinteisesti kertakäyttötavaraa vailla uudelleenpeluuarvoa. Komiikka on verrattoman oivaltavaa ja yllättävän laveaa. Pieni huojunta pulmissa on helppo antaa anteeksi, sillä kokonaisuus on käytännössä juuri sellainen peli, jota olen tässä kolmen vuosikymmenen ajan odotellut. Mutta ei tätä mitenkään muuten ottaisi. 95 Apinasaaren paluu on todellakin Paluu Apinasaarelle. Tästä huolimatta pelikelloon kertyi kahdeksan tuntia, mikä on seikkailupelille todella paljon. Peli on vanhentuneiden pelisuunnittelijoiden hempeä tapa katsoa sekä eteen että taakse, niin elämässä kuin peleissäkin. Guybrush Threepwood tuntuu Guybrush Threepwoodilta, koska teksti kumpuaa oikeasta osoitteesta. …joissa on aavistus huojuntaa. Hyvää + Näyttää, tuntuu ja kuulostaa Monkey Islandilta, erinomainen tarina, hyvää huumoria, mainiot pulmat… Huonoa . Ja jos jonnekin haluaa juuttua, Mêléetä parempaa paikkaa saa hakea – varsinkin oikeiden ihmisten seurassa. Tällaisia pelit olivat silloin, kun minä olin nuori. Ei tätäkään trilogiaa kannata aloittaa Kuninkaan paluulla. Anti on mestarillista. Tervehdys, vanha ystävä Return to Monkey Island on timanttinen comeback, josta on fanilasit riisuttunakin todella vaikea löytää mitään isoa kritisoitavaa. Mukana on myös Writer’s Cut -pelimoodi, jonka voi aktivoida optionsista. Guybrushin roolin tulkitsee tuttuun tyyliin Dominic Armato, eikä ääninäyttelijöistä löydy yhtäkään kesäteatteritalenttia. Järkevintä olisi vetää klassikot vaikka Steamista alle, koska se on halpaa ja helppoa. Sen on kirjoittanut alkuperäisen leffan luoja, ohjaajalegenda Michael Mann. Oman pelikokemukseni kannalta suurin miinus oli deadline, sillä pelin ansaitseman hitaan nautiskelun sijaan jouduin ahmimaan. Return to Monkey Island sen sijaan palkitsee uusintakierroksista, sillä loppuratkaisu muuttuu hieman jokaisella läpipeluukerralla. Tämä lisää peliin leikkuuhuoneen lattialle jäänyttä dialogia sekä muutamia npc-hahmoja. Kohteeseen matkustetaan pitkälti samalla tavalla kuin ykköspelissä. Writer’s Cut ei dramaattisesti muuta pelikokemusta ja ymmärrän hyvin, miksi sisältöä on päätynyt makkeliksi. Tähän pystyvät vain alkuperäiset tekijät, Ron Gilbert ja Dave Grossman. Sama ajatus pyörii mielessäni, kun Return to Monkey Islandin lopputekstit rullaavat ruudulla. Se käynnistyy suoraan siitä, mihin aikoinaan jäätiin Los Angelesin lentokentällä. Kiitän sydämestäni Ron Gilbertiä ja kumppaneita siitä, että Apinasaari avautui jälleen turisteille. Tällä kertaa Karibialla on myös pakkasta. Juuri Mann on syy seurata tuoretta tarinaa. Välillä vitsit tosin ovat vähissä, kun paikoillaan junnaa jumissa. Toivottavasti peli kävisi niin hyvin kaupaksi, että LucasArtsin muutkin klassikkopelit saisivat jatkoa. Taisinpa lopputeksteissä tirauttaa muutaman kyyneleenkin. 92 Johannes Valkola jen Apinasaarten kanssa. Tilanteisiin reagoiva ääniraita herättää Karibian henkiin, ja sitä täydennetään hienosti hoidetulla dubbauksella. Tätä seuramatkaa kehtaa suositella muillekin kuin Karibian karaisemille seikkailupelikonkareille. Erinomainen seikkailupeli, joka on kunniaksi edeltäjilleen. MESTAREIDEN KÄSISSÄ Kaikessa on kyse tekijöistä teosten takana. Lajityypin tunnusmerkit, kuten pysähtyneet kuvakulmat, kinkkiset pulmat ja omituinen tarinankerronta, ovat ihanteellisella tasolla. Sen tarkoituksena on selkeästi toimia toisen pelikierroksen lisämausteena. Klassisesta genrestä saadaan ylistyssanoma, ja hyväksi havaittua sisältöä myös hiotaan. TODELLAKIN! 9 162787_.indd 9 162787_.indd 9 29.9.2022 17.23.13 29.9.2022 17.23.13. Deadline oli liian tiukka. Minulle Return to Monkey Island oli syvän henkilökohtainen ja liikuttava kokemus. Ollako vai eikö, siinä pulma
Hankalissa kasvuolosuhteissa nämä kaksi tekijää muodostivat oman arvomaailmani selkärangan. Kirjeessä kaksikko kertoo, että Monkey Island -sarjan pelit ovat oikeastaan tarinoita heistä itsestään ja heidän kasvustaan. Juuri tämän vuoksi peli tuntuu oikealta jatko-osalta. Return to Monkey Islandiin on tämän vuoksi hyvin vaikeaa suhtautua puhtaan optimisesti. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, alkuperäisellä tiimillä on paljon enemmän kilometrejä allaan kuin vuonna 1989. Monet, monet pelikehittäjät ovat pyrkineet tekemään oman Monkey Islandinsa, mutta kukaan ei ole osunut kohteeseensa. JUHO KUORIKOSKI Faktojen perusteella UFO: Enemy Unknown on maailman paras peli, mutta fanilasit silmillä tieto antaa periksi tunteelle. Apinasaaren vetovoiman salainen ainesosa ovat kehittäjät, jotka rakastavat tuotettaan. Vuonna 1991 julkaistu The Secret of Monkey Island 2 on lähestulkoon täydellinen seikkailupelin arkkityyppi. Ammoisella ysärillä seikkailupelien herruudesta taisteli kaksi kolossia: Sierra ja LucasArts. Vuosittaisiin rutiineihini kuuluu läpäisykierros. 10 162788_.indd 10 162788_.indd 10 29.9.2022 17.27.42 29.9.2022 17.27.42. Tim Schafer on vihjannut halustaan tehdä Maniac Mansionille jatkoa, mikä sopisi erinomaisesti apinasaaripaluun rinnalle. Return to Monkey Island on peili, jonka heijastus näyttää tämän matkan alkupisteen. Reilun kolmen vuosikymmenen aikana jokainen ruudullani pyörinyt seikkailupeli on joutunut vertailuun lapsuusaikojen suosikkipelin kanssa, ja jokainen niistä on joutunut myöntämään tappionsa. Return to Monkey Island on kahden ensimmäisen Monkey Islandin tavoin road movie, jossa matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Vaikka tunnen pelin jo läpikotaisin, se jaksaa silti viihdyttää aina uudelleen. Se yhdistää tarinan, ongelmanratkaisun ja huumorin tavalla, joka hakee vertaistaan. Joskaan sekään ei nouse kahden kantaisänsä tasolle, vaikka onkin Dave Grossmanin kynästä. Sierran peleillä tosin oli pedagoginen vaikutus, sillä tekstikomentoja vastaanottava parseri teki alaja yläasteen englannintunneista turhia. Eivät edes Gilbertin työtä jatkaneet lucasartsilaiset. Nostalgia vaatii aikaa. Return to Monkey Islandin myötä on toivoa, että LucasArtsin pelit kokisivat uuden tulemisen. Vaikka Ron Gilbert Suuret seikkailupelit -kirjassa sanoi sen paljastavansa, jos vielä joskus tekisi merirosvopelilleen jatkoa, paluureissu ei anna asiaan ratkaisua, joka väännettäisiin ratakiskosta. Pelin läpäisyn jälkeen päävalikossa olevaan leikekirjaan ilmestyy uusi sivu, josta paljastuu Dave Grossmanin ja Ron Gilbertin kirjoittama kirje ajalta, kun Return to Monkey Islandin kehitystyö alkoi. Curse of Monkey Island on hyvä seikkailupeli, mutta jokin siitä puuttui. K un muistelen omaa lapsuuttani, sieltä nousee kaksi asiaa ylitse muiden: seikkailupelit ja Star Trek. LucasArts remasteroi kaksi ensimmäistä Monkey Islandia, sen jälkeen Double Fine hoiteli markkinoille uusversiot Day of the Tentaclesta, Full Throttlesta ja Grim FanAIKAKAPSELI LAPSUUTEEN dangosta. Return to Monkey Island sen sijaan tekee sen, mutta lopullinen totuus ajattomasta klassikosta selviää vasta 30 vuoden päästä. Vaikka Sierran peleistä nautinkin, LucasArtsin tuotokset veivät – ja vievät edelleen – voiton. Vaikka oma pelimakuni on varsin laaja, seikkailupelit ovat aina olleet omia suosikkejani. Ne tutustuttivat uudet sukupolvet LucasArtsin tuotantoon, mutta eiväthän ne olleet uusia pelejä vaan uudelleenlämmittelyjä. Omissa kirjoissani tämä on aika hyvä määritelmä klassikolle, joka kestää aikaa. Spoilereita! Mikä ihme sitten on Apinasaaren arvoitus. Vaikka Salaisuus on myös fyysinen esine, todellinen salaisuus on kuljettu matka ja etenkin se, miten päähahmo, tekijät ja pelaajat ovat sen aikana kasvaneet. Sierran pelejä riivasivat äkkikuolemat, kun taas naapurileirissä matkasta pystyi nauttimaan vailla kuolemanpelkoa. Ensimmäisessä pelissä nuori merirosvokokelas todistaa itsensä ja kykynsä, aivan kuin pelin parissa työskennelleet kehittäjätkin. Niiden tarjoama haaste koettelee hoksottimia ja hahmotuskykyä, eivätkä ne vaadi kovin kaksista reagointikykyä. Niin Gilbertillä, Grossmannilla kuin Guybrushillakin on pitkä ja menestyksekäs ura, mutta kaikkia kolmea määrittää peli, joka tehtiin vuosikymmeniä sitten. Samalla hänkin pääsisi seikkailupelihommiin, sillä Schaferin panos vielä puuttuu Gilbertin, Grossmanin ja muun OG-tiimin rinnalta. LucasArtsin seikkailupelituotanto on käytännössä yksi pitkä klassikkoputki. Siinä missä aikaisemmat jatko-osat yrittivät kopioida edeltäjiään, löytää Return to Monkey Island oman kuuman pisteensä ajattomasta pulmien, tarinan ja huumorin liitosta, mistä Apinasaari tunnetaan. Pelikatalogista suosikin valitsemisen voisi kuvitella olevan vaikeaa, mutta yksi erottuu joukosta edukseen. Kun katson omaa polkuani taaksepäin, LucasArtsin seikkailupelit tekivät minusta peliharrastajan, peliarvostelijan ja pelikehittäjän. Peli on onneksi erinomainen seikkailupeli ilman apinalisääkin, mutta virallisena Monkey Islandina se nousee vieläkin korkeammalle. Escapesta ei kannata edes puhua, mutta Tales of Monkey Island on huomattavasti mainettaan parempi. Tämä näkyy loppuratkaisussa. Ne näyttivät minulle maailman, jossa hyväntahtoinen huumori maustaa tarinaa, jonka etenemiseen vaikutetaan käyttämällä logiikkaa ja päättelykykyä. Return to Monkey Island on paluu lapsuuteen monelle muullekin kuin minulle
Lovecraftin 1921–1922 kirjoittamaan novelliin Herbert West – Reanimator tai Stuart Gordonin 1985 novellin pohjalta ohjaamaan kulttikauhukomediaan Re-Animator. Kyseessä ei ole nimittäin Crystal Lakella siveettömiä teinejä tappava epäkuollut, vaan tyttöystäväänsä Jenniferiä kauhukarSLASHER-ELOKUVIEN INNOITTAMAT PELIT tanosta pelastava opiskelijanuorukainen, Rick Taylor. Ensimmäisen kentän lopussa nähdyt, kehoista esiin työntyvät ja terävähampaiset jättiläisiilimadot on lainattu joko Charles Bandin 1982 ohjaamasta, Demi Mooren tähdittämästä postapokalyptisestä B-kauhuelokuvasta Parasiitti: tehty tappamaan (Parasite) tai Douglas McKeownin Splatterhousen sankaria on välillä vaikea erottaa hirviöistä. Ja tällä kertaa karmiva on juuri sitä, mitä kaipaamme, joten FMV-kauhistus Night Trappia (1992) en aio edes mainit… Pahus! Aina roiskuu… Ensimmäistä valintaa ei tarvinnut pitkään pohtia. Lisää kauhuviittauksia löytyy pelin vastustajista. Molemmat kertovat nerokkaasta lääketieteen opiskelijasta, Herbert Westistä, jonka kehittämä seerumi pystyy herättämään kuolleet henkiin. Khih-hih-hih-hih-hii! Halloweenin, tuon vuoden pelottavimman juhlapyhän, kunniaksi paneudumme toisenlaisiin kauhupeleihin. Namcon kehittämänä kolikkopelinä 1988 alkunsa saaneen Splatterhousen valkoisella jääkiekkomaskilla kasvonsa peittävä, vihertävään haalariin pukeutunut ja valtavaa teräasetta käyttävä lihaksikas päähahmo on kuin ilmetty Perjantai 13. Kysyäkään ei voi, Ken makaa nykyään itse siinä haudassa. Hyviä apulaisia on vaikea löytää… mutta onneksi huonot on helppo tappaa. Kauhupeleihin, jotka eivät suoraan pohjaudu kauhuelokuviin, mutta ovat selvästi niiden innoittamia. 11 162696_.indd 11 162696_.indd 11 29.9.2022 17.35.33 29.9.2022 17.35.33. Kauhupeleihin, joita odottaa kuollakseen päästä pelaamaan. Buah-hah-hah-hah-haa! Kiinnittäkää sydänmonitorinne ja ladatkaa de. Hyvää Halloweenia, mutta synkkää ja sateista syksyä, pahat loiset ja kurjat! E lokuun lehdessä käytiin läpi slasher-elokuviin perustuvia lisenssipelejä. Mikä tärkeintä, Rick ei käytä voimiaan avuttoman nuorison lahtaamiseen, vaan taistelee urheasti kartanon omistajan, tohtori Westin, luomia mutanttihirviöitä ja muita pahuuden voimia vastaan. päivä -elokuvat eivät ole ainoat Splatterhousea innoittaneet kauhukertomukset. Eikä nuoren miehen kasvoja peitä jääkiekkomaski, vaan mayojen muinainen kauhunaamio, jonka kerrotaan antavan käyttäjälleen valtavat voimat. P. Ainoa ongelma, että henkiin herätetyt vainajat ovat väkivaltaisia mielipuolia. Splatterhousesta löytyy runsaasti yhteyksiä myös kahteen ensimmäiseen Evil Dead -elokuvaan. Perjantai 13. Onhan tapahtumapaikkana syrjäisen metsän keskellä sijaitseva talo, jossa kuuluisa tiedemies onnistuu vapauttamaan demonisia voimia. Ensivaikutelmilla on tapana johtaa harhaan ja niin käy tälläkin kertaa. Kauhupeleihin, jotka eivät välttämättä ole kaikkein tunnetuimpia, mutta saavat silti hiirikäden hikoamaan ja kylmät väreet kulkemaan selkänojaa pitkin. Markus Rojola Arkun pohjalta kaivetuille peleillekin on oma aikansa ja paikkansa. Suurin osa niistä oli kuitenkin peleinä kammottavia hirvityksiä tai hirvittäviä kammotuksia. päivä -elokuvasarjan (1980–2009) tappaja Jason Voorhees. Kauhupeleihin, jotka voi läpäistä yhden illan aikana. Ken tietää, mistä haudasta ne oli oikein kaivettu. Ashin tavoin Rick yrittää pelastaa tyttöystävänsä yön kauhuilta, mutta joutuu sen sijaan tappamaan rakastettunsa tämän muututtua verenhimoiseksi hirviöksi. Pahuuden ilmentymiin lukeutuvat Evil Deadin tavoin vaikeasti tapettavat zombimaiset olennot, peilistä ilmestyvä paha kaksoisolento, keskisormea näyttävät irtokädet sekä henkiin heränneet huonekalut. brillaattorinne akut, sillä kryptanvartijananne esittelen teille viisi toinen toistaan karmivampaa videopeliä. Tohtori West on viittaus joko H
Taustalla näkyvät seinille ripustetut ja seipään lävistämät ruumiit ovat ihastuttavan ällöttäviä. Ensimmäisen Splatterhousessa nähty maski oli lainattu Jasonilta, mutta jatko-osissa naamari muuttui futuristisemmaksi. Pelisarjaan kuuluvat myös Famicomille (eli japanilaiselle NES:lle) julkaistu, esiosana toimiva ja söpöilygra. Se on valtavan kokonsa, säkillä peitetyn pään ja käsivarsista työntyvien moottorisahan terien vuoksi kuin Jasonin, Leatherfacen ja Ashin epäpyhä lehtolapsi. ikat herättävät mielikuvan aikuisille suunnatusta lauantaiaamun (tai pikemminkin -illan) piirretystä. SLASHER-ELOKUVIEN INNOITTAMAT PELIT vuotta myöhemmin ilmestyneestä tieteiskauhusta The Deadly Spawn. Entä Biggy Maniksi kutsuttu välipomo. Vuoroin vieraissa. Pelin sankaritar on teini-ikäinen orpotyttö Jennifer, joka saa mahdollisuuden uuteen elämään, kun varakas Barrowsin pariskunta adoptoi hänet ja kolme hänen ikätoveriaan. Hitaasti kävelevät isopäiset vastustajat tuovat mieleen Vivian Lankon esittämän ikuista nuoruutta tavoittelevan kammotuksen Brian Thomas Jonesin ohjaamasta D-kauhuelokuvasta The Rejuvenator (1988). Splatterhouse ei kuitenkaan ansainnut paikkaansa tältä listalta kauhuklassikoihin tehtyjen viittausten määrän vaan pelillisten ansioiden vuoksi. Ilmeikkäät gra. Splatterhouse ei kaihda verta, irtopäitä eikä suolenpätkiä. Kuullessaan kirkaisun Jennifer kiirehtii takaisin ystäviensä luokse, mutta hän saapuu paikalle liian myöhään. Super Famicomille (eli japanilaiselle SNES:lle) 1995 julkaistu Clock Tower on hirviöiden tappamiseen keskittyvän mätkinnän sijaan tiivistunnelmainen seikkailupeli. Tinkimättömästä tunnelmasta saa kiittää ennen kaikkea tekijöiden rohkeutta. Kaikki kolme tyttöä ovat kadonneet. Splatterhouse saikin kunnian olla ensimmäinen peli, johon kiinnitettiin varoitus lapsille sopimattomasta materiaalista. Kuka onkaan seuraava uhri. Pian tämän jälkeen yksi heistä löytyy kuolleena. Kun heidän saattajansa, rouva Barrows, ei palaa etsintäreissultaan, lähtee Jennifer hänen peräänsä. Clock Towerin tarinan etenemiseen vaikuttavat pelaajan tekemät valinnat. Tik, tok, tik, tok, tik… Vaikka seuraava nimike on ottanut vaikutteita Splatterhousen tapaan slasher-elokuvista, se tarjoaa lähestulkoon päinvastaisen pelikokemuksen. Elossa selviäminen on epätodennäköisin vaihtoehto. 12 162696_.indd 12 162696_.indd 12 29.9.2022 17.36.18 29.9.2022 17.36.18. Splatterhouselle ilmestyi kaksi kelpoa jatko-osaa. Herra Barrowsia ei näy missään. Esimerkiksi Ann voi menettää henkensä tippumalla kattoikkunan läpi, hukkumalla, putoamalla ikkunasta tai päätymällä kellotornin koneistoon. Perille saavuttuaan heitä odottaa kuitenkin yllätys. Splatterhousea voi suositella varauksetta kaikille splatter-elokuvien ystäville, kunhan valitsee alkuperäisen, sensuroimattoman arcade-version ja pitää mielessä pelin TurboGrafx-16-version kanteen kiinnitetystä tarrasta löytyvän varoituksen: Splatterhouse ei missään nimessä sovi lapsille… eikä pelkureille. Beat ’em up -mekaniikat tuntuvat edelleen tiukoilta eikä huolella rakennettu hurmeinen atmosfääri ole laimentunut tippaakaan kolmessa vuosikymmenessä. Elokuvasarjan tekijät tekivät vastapalveluksen kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvassa Jason X:ssä (2001). Splatterhouse 2 ilmestyi 1992 Sega Mega Drivelle ja Splatterhouse 3 vuotta myöhemmin. Nuorten naisten uusi koti on valtava kartano, jota koristaa suuri kellotorni. Rickin tyttöystävän, Jenniferin, muutos nuoresta naisesta demonimaiseksi hirviöksi on yksi Splatterhousen shokeeraavimmista hetkistä. …kun tapetaan Kauhuelokuvien ystävien on hauska bongailla genren edustajien innoittamia suunnitteluratkaisuja. ikoilla varustettu Splatterhouse: Wanpaku Gra ti (1989) sekä 2010 ilmestynyt, entistäkin verisempi 3D-uusintaversio Splatterhouse
Tämä näkyy muun muassa siinä, että tappoja ei nähdä useita, mutta ne onnistuvat aina hätkähdyttämään. Tämä tekee Tuhmanallen hyvin, hyvin vihaiseksi. Aivan oikein! Tuhmanalle ei saa kutsua. Muut nallet pilkkaavat Tuhmanallea. Pakenemista hankaloittaa kuitenkin se, että pelaaja ei suoraan hallitse Jenniferiä vaan joutuu klikkaamaan ruudulta kohtaa, johon haluaa tämän siirtyvän. Lyhyen keston ohella jälleenpeluuarvoa lisäävät lukuisat vaihtoehtoiset kohtaukset ja loppuratkaisut. Kaikki, paitsi yksi. Espanjalaisen Jesús Francon ohjaaman heikon euroslasherin Bloody Moon (1981) alussa nähdään Clock Towerin tavoin kasvoiltaan epämuodostunut hahmo, joka tappaa uhrinsa saksilla. Pelkistetty äänimaailma toimii kaikessa pahaenteisyydessään. Tämä pieni nalle kirveellä pilkotaan. Monet huipentumiksi tarkoitetuista tappokohtauksista menevätkin pilalle kameran jumittuessa seinän sisään tai juuri herkullisimmalla hetkellä sulkeutuvan oven taakse. Clock Tower saattaa olla osittain ajan unohtama, mutta ansaitsee ehdottomasti paikkansa kiehtovimpien slasher-pelien listalla. Pahiksen tekemät yllätyshyökkäykset saavat hengen salpautumaan, koska pelaajalla ei ole mitään keinoa puolustaa itseään. Sen päähahmo on sveitsiläisessä sisäoppilaitoksessa opiskeleva amerikkalainen Jennifer ( Jennifer Connelly), joka saa selville sarjamurhaajan vaanivan nuoria naisia oppilaitoksessa ja sen lähettyvillä. Spoilereiden vuoksi niitä ei kuitenkaan käsitellä sen tarkemmin tässä yhteydessä. Jennifer vs. Gra. Selvin esikuva pelille on kuitenkin Argenton 1985 ilmestynyt Phenomena – ilmiö. ”Tämä pieni nalle tuleen tuikataan. Oman lisänsä tuo paniikkinappula, jota pelaajan on naputettava nopeasti, ettei Jennifer antaudu pelolle ja päädy murhattavaksi. Clock Tower -sarjan ensimmäinen peli julkaistiin ainoastaan Japanissa, mutta englanninkielisen fanikäännöksen löytäminen ei ole vaikeaa. Tehtävät alkavat ensinnäkin toistaa itseään aivan liian nopeasti. Muutaman tunnin mittaisen Clock Towerin läpäisee helposti yhdessä illassa. Elokuvan ja pelin tappajilla on myös useita yhteisiä piirteitä. Tuhmanallesta ei pidä kukaan. Kellopeli sakset Human Entertainmentin kehittämä peli on sulava yhdistelmä selviytymiskauhua ja vanhan koulukunnan point ’n click -seikkailua. Tämä pieni nalle astuu karhunrautaan. Yhdessä muistettavimmista nainen tipahtaa koristellun kattoikkunan läpi. Murhaajalle löytyy tosin muutamia muitakin esikuvia. Pahan unen satu Ja nyt jotain aivan muuta! Siihen kategoriaan Arti. Aivan oikein! Murhaamme heistä jokaisen. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin hiomattomuus. Kauhuhitti Dead By Daylight on nimittäin samoilta tekijöiltä. Genre rajoittaa kuvakerronnan mahdollisuuksia, mutta toisaalta etäisenä pysyttelevä kamera tuo mieleen varhaiset kauhuklassikot ja tekee samalla kartanosta entistä jylhemmän paikan. Nämä nauravat nähdessään Tuhmanallen paketin. Velttonallen syntymäpäiväjuhlaan kutsutaan kaikki muut nallet paitsi… Arvaatteko kenet. Pelaaminen tuntuu kankealta ja vaivalloiselta, mutta toisaalta tämä ilmentää hienosti vaanitun kokemaa paniikkia. Kono on kuitenkin kertonut napanneensa idean murhavälineisiin lapsena näkemästään Tony Maylamin slasherista Koston liekit (The Burning, 1981), jossa pahasti palanut kesäleirin huoltomies kostaa onnettomuudesta vastuussa oleville teineille silpomalla näitä puutarhasaksilla. Tappajan ilmestyessä paikalle taustalla alkaa soida jyskyttävä musiikki, joka viestii lopun olevan lähellä. Kaikesta huolimatta Tuhmanalle haluaa antaa lahjan syntymäpäiväsankarille. 13 162696_.indd 13 162696_.indd 13 29.9.2022 17.37.06 29.9.2022 17.37.06. Toisaalta suloisesta sarjamurhasimulaattorista löytyy myös hyviä puolia. ikat eivät kärsi liikaa matalasta resoluutiosta, koska hahmot ja ympäristöt on piirretty selkeästi ja riittävän yksityiskohtaisesti. Runsaan väkivallan sijaan Clock Tower saa sykkeen nousemaan taitavasti rakennetulla ja suorastaan vainoavalla tunnelmalla, joka perustuu pitkälti avuttomuuden tunteeseen. Visuaalisesti peli on kestänyt aikaa varsin hyvin. Jenniferin on kerättävä vihjeitä ja ratkaistava kartanon mysteeri piileskellen samalla valtavia saksia aseenaan käyttävältä murhaajalta. Hetki lyö Amerikkalaisten slashereiden sijaan Clock Towerin ohjaaja Hifumi Konoa innoittivat niiden edeltäjät eli italialaiset giallo-jännärit. On tuskin sattumaa, että lajityypin mestarin, Dario Argenton, 1977 ohjaama Suspiria – tappavat huokaukset alkaa samankaltaisella kohtauksella. Tämä tuhma nalle nauraa iloisasti ”hah-hah, hah-hah, haa!” koko matkan kotiin asti.” Naughty Bearin voidaan katsoa toimineen eräänlaisena harjoitustyönä. Pelinä se ei valitettavasti ole kovinkaan kummoinen. Kesäkuussa 2010 julkaistu toimintaseikkailu sijoittuu Täydellisyyden saarelle, jossa kaikki pehmonallet asustavat sulassa sovussa. Päähahmojen yhtäläisyydet eivät rajoitu nimeen, sillä pelin Jennifer muistuttaa elokuvakaimaansa myös ulkonäöltään ja vaatetukseltaan. Matkalla juhliin Tuhmanalle törmää kuitenkin Pullukkaan ja Tirskuun. Tämä pienen nallen pää auton ovella liiskataan. Ja tiedättehän, lapsukaiset, mitä me teemme, kun olemme hyvin, hyvin vihaisia ystävillemme. VaikClock Towerin tarinaa jatkettiin myöhemmin kolmella eri pelillä, mutta Hifumi Kono osallistui vain ensimmäisen (ja ainoan kehuja saaneen) jatko-osan kehittämiseen. Epätarkka pelattavuus ja levottomasti pyörivä kamera hankaloittavat murhatöitä tarpeettomasti. Nukka irti Naughty Bear on yhdistelmä Halinallet-piirrettyä, Hitman-pelejä sekä slasher-elokuvia. cial Mind and Movementin kehittämä Naughty Bear sopii erinomaisesti. Jennifer. Ainoa tapa selvitä hengissä on paeta. Tämä tekee Tuhmanallen hyvin, hyvin surulliseksi
Kerrasta poikki On vaikea sanoa tarkalleen, mikä Murder Housen pelaamisessa ahdistaa. Tarjoaahan se ainutlaatuisen mahdollisuuden nähdä valon hiipuvan nappisilmistä Luppakorvan vetäessä viimeisen henkäyksensä. Murder House ei suinkaan ollut ensimmäinen tai viimeinen Puppet Combon kehittämä peli. Alkuvalikko näyttää videokotelon kannelta, latauspalkki muistuttaa VHS-nauhurin viritystä ja rakeinen . Tein kuitenkin kohtalokkaan virheen. Mikä tärkeintä, tappokeinojen kanssa ei ole pihistelty. Viikonloppu alkoi lupaavasti. Entä kamalasti kirjoitettu dialogi ja myötähäpeää aiheuttava näyttely. Pääsiäisviiltäjäksi nimetty sarjamurhaaja on saatu kiinni, tuomittu ja teloitettu. Enkä sen aiheuttamasta epämukavuuden tunteesta päässyt ihan pian eroon, vaikka kuinka hoin ”se on pelkkä peli, se on pelkkä peli”. Samaa VHS-estetiikkaa noudattavaan sarjaan kuuluu lähes parikymmentä napakasti nimettyä peliä, kuten Babysitter Bloodbath (2013), The Power Drill Massacre (2015) ja Stay Out of the House (2022). Lyöntiaseisiin lukeutuvat muun muassa pesäpalloja krikettimailat, kirves, vasara ja viidakkoveitsi. Idea tovereitaan eri tavoin surmaavasta pehmolelusta on kuitenkin sen verran omalaatuinen ja häiriintynyt, että Tuhmanallen seurassa viihtyy ainakin muutaman tehtävän ajan. Jo johdanto koetteli sietokykyäni pitämällä jännitystä yllä kiusallisen pitkään. ikoilla sekä tarkoituksellisen kömpelöllä pelattavuudella. Hänen kaappaamansa uhrit ovat kuitenkin edelleen löytymättä. Muutaman kerran säpsähdin pelkkää äkillistä kuvakulman vaihtumista. Suurin harmistuksen aihe koskee pelin lopetusta. Kouluikäinen Justin haluaa ottaa kuvan itsestään ostoskeskuksen pääsiäispupun sylissä. Ensiksi mainituista on lainattu juhlapyhän ympärille rakennettu ohut tarina viimeisine selviytyjineen sekä veriset murhakohtaukset. ltteri saa pelin näyttämään kopion kopion kopiolta. No, ne toimivat viittauksina molempiin. Tankkikontrolleilla toteutettu ohjattavuus varmistaa, että tappajan kynsistä livahtaminen on kaikkea muuta kuin vaivatonta. Eivätkä tämän pupun järjestämät munajahdit vie pelkkää kieltä mennessään. Pojan herätessä samana iltana tilat ovat tyhjentyneet ihmisistä ja kaikki liikkeet ovat suljettuja. Hitot häveliäisyydestä! Eihän asuttamallani saarella ollut seuranani kuin arka peuran pahanen. Video nasty Puppet Comboksi itseään kutsuvan Benedetto Cocuzzan kehittämä Murder House on hieno kunnianosoitus sekä 1980-luvulla nollabudjetilla kuvatuille slasher-elokuville sekä PS1-aikakauden kauhupeleille. Elävän pehmolelun sijaan pelissä nähdään kuitenkin ainoastaan eläinasuun – vaaleanpunaiseksi pääsiäispupuksi – pukeutunut hahmo. Tässä vaiheessa päätin, että peliä olisi paras jatkaa valoisan aikaan. Uhrit ovat näennäisesti viattomia, mutta moraalisesti sen verran rappeutuneita, ettei näitä tee mieli jättää henkiin. Tämän jälkeen pahaa-aavistamattomat uhrit voi hoidella päiviltä tunkemalla nämä naama edellä grilliin, kuristamalla puhelinjohdolla tai hukuttamalla vessanpönttöön. Parin viime vuoden aikana Cocuzza on alkanut julkaista myös muiden kehittäjien pelejä. Piha oli päässyt villiintymään, joten nykäisin ruohonleikkurin käyntiin. Estetiikka on yhtenäinen. Tarina alkaa vuoteen 1985 sijoittuvalla johdannolla. Myöhemmin mukaan lisätty viimeinen varttitunti auttaa kenties peittämään muutaman juoniaukon, mutta onnistuu samalla viemään pohjan melkein koko kokemukselta. Johdannon jälkeen hypätään ajassa muutama vuosi eteenpäin. Oli kyse mistä tahansa, Murder House pääsi ihoni alle. Lopulta hoksasin sännätä sen perään ja ehdin katkaista virMurder Housen tankkikontrollit ovat omiaan lisäämään sydämentykytyksiä. Tekijöiden suurin saavutus on kuitenkin ihokarvat pystyyn nostattava, hengen salpaava ja aidosti ahdistava tunnelma. Etsiessään ulospääsyä Justin saa selville, ettei hän olekaan yksin ostoskeskuksessa. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin hermostunut peliä pelatessani. Linnut lauloivat, sirkat sirittivät ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. 14 162696_.indd 14 162696_.indd 14 29.9.2022 17.37.52 29.9.2022 17.37.52. Hetken aikaa katselin kummissani, kun punainen peto puksutti iloisesti laituria kohti. Ensitöikseni tempaisin vaatteeni pois. Jos mukaan olisi lisätty pari traileria sekä päänsä peiton alle piilottava koulukaveri, niin kyseessä olisi ollut täydellinen uusintaversio ensimmäisistä kauhuelokuvien katsomiskokemuksistani. Tappaja on kaltoin kohdeltu, kostonhimoinen ja lähestulkoon yliluonnollisen kestävä. SLASHER-ELOKUVIEN INNOITTAMAT PELIT ka tarina on veitsenohut, on siihen onnistuttu sisällyttämään kaikki ensiluokkaisen slasher-elokuvan ominaispiirteet. ikoilla, joiden ansiosta on helppo kuvitella katsovansa aitoa kuvamateriaalia. Fiksu tappaja myös estää uhrejaan pakenemasta rikkomalla auton ja upottamalla veneen. Valitettavasti unohdin sammuttaa moottorin operaation lopuksi. Varsinainen tarina käynnistyy, kun skuupinnälkäinen uutistiimi saapuu kuvaamaan reportaasia tappajan syrjäseudulla sijaitsevasta kotitalosta. Pienillä jutuilla pelaaja onnistutaan virittämään oikeaan mielentilaan alusta alkaen. Naughty Bear ei ole mikään unohdettu kulttiklassikko. Pelatkoon, ken uskaltaa. Jälkimmäisiin viitataan kulmikkailla gra. Idyllisellä järviseudulla sijaitseva mökki kuulosti ihanteelliselta paikalta rentoutua. Pääsiäisviiltäjä taitaa dramaattiset sisääntulot. Murder House on toteutettu tyylillä. Onko pahamaineinen tappaja kuitenkaan todella kuollut vai odottaako hän sisällä uusia uhrejaan. Oma vaikutuksensa on myös suttuisilla ja rakeisilla gra. Kenties kyse on valmiiksi lukituista kuvakulmista ja rajallisesta piirtoetäisyydestä, jotka herättävät kysymyksen siitä, mikä näkökentän ulkopuolella pelaajaa odottaa. Salaman välähtäessä hän kuitenkin menettää tajuntansa. Julkaisuversio päättyi lopputeksteihin ja suosittelen lopettamaan pelaamisen siihen. Kun sirppiä kantava turri lopulta ilmestyi eteeni, olin niin lamaantunut pelosta, että puristin silmäni kiinni ja suljin pelin näppäimistöä hakkaamalla. Torture Star Videolta on ilmestynyt muun muassa Jordan Kingin giallo-vaikutteinen Bloodwash (2021). Yksin mökillä kaksin Kaikkien traumaattisten kokemusteni jälkeen päätin vaihtaa maisemaa. Eikä unohtaa sovi riipivää syntetisaattorimusiikkia, joka toisinaan tuntuu varoittavan tappajan läheisyydestä, mutta yhtä usein johtaa myös harhaan. Vemmelsäären pesässä Lokakuussa 2020 PC:lle ja konsoleille julkaistu indieslasher-peli Murder House jatkaa eläinteemalla. Nallukat voi houkutella myös ansaan sabotoimalla ympäristöstä löytyviä esineitä. Murder Housen jälkeen jätän ne suosiolla väliin. Valitsin lomakohteekseni Roope Tammisen rakentaman Lakeview Cabinin
Värikkäät kasibittiset gra. Seuraavat kolme yritystä eivät sujuneet sen paremmin. 10/10, hyviä aikoja. Edistystä tapahtui vasta kolmannella pelikerralla. Sen jälkeen päätin rentoutua löylyissä. Hän ei kuitenkaan hymyillyt viekoittelevasti, vaan järsi kivusta mylvivän peurapolon jalkaa. Pimeän tullen kaikki kuitenkin muuttui. Polttopuita pilkkoessani huitaisin epähuomiossa ampiaispesän alas puusta, joten pian parvi oli perässäni. Tartuin kirveeseeni, mutta järven neito löi sen vaivatta kädestäni. Saunaan astuessa nappasin mukaan ovenpielessä odottaneen viinapullon. Kunnes kuolema meidät yhdistää Lokakuussa 2013 julkaistu Lakeview Cabin on humoristinen kauhupeli, jossa Laura Häkkisen silmät kohtaa Perjantai 13. (HUOM! pelistä kiinnostuneiden kannattaa jatkaa lukemista vasta seuraavasta väliotsikosta.) Sain houkuteltua demonisen daamin karhunrautaan ja pilkottua hänet kirveellä palasiksi. En ole kuitenkaan huolissani, sillä ainahan on ensi vuosi. Hikihän moisesta tuli, joten päätin lämmittää saunan. Tilanne vaikutti erikoiselta, mutta toisaalta olin viettänyt päivän auringossa ja vetäissyt juuri pullon viinaa, joten näkyjen näkeminen ei vaikuttanut erityisen huolestuttavalta. Vaikka sain lopulta neidon tapettua rikkomalla generaattorin sähköjohdon kirveellä ja nakkaamalla tämän päälle löylyvedet juuri oikealla hetkellä, sikiö selvisi sekä virittämästäni karhunraudasta että kolmesta haulikon ammuksesta. ran juuri ennen kuin leikkurin syöksymistä järveen. Pikainen hyppy järveen riitti kuitenkin karkottamaan kiusankappaleet. Ensikokeilulla käytin tuon ajan rentoutumiseen, mikä kostautui. Kohtasin nimittäin kammottavan näyn huussireissulta palatessa. Lakeview Cabinista kiinnostuneiden ei kannata huolestua myöskään pelin lyhyestä kestosta. Edellisenä iltana näkemäni neito oli palannut. Lyhyt kertomus sijoittuu – ainakin päähenkilön pornoviiksien perusteella – iloiselle 1970-luvulle. Mitä nyt onnistuin telomaan itseni pudottamalla karhunraudan seinältä ja astumalla siihen. Toisekseen se sai minut oksentamaan kiukaaseen, jonka jälkeen sain nauttia lämpimistä löyhk… löylyistä. Kuten yllä olevasta kuvauksesta käy ilmi, pelaajalla on vapaat kädet toteuttaa itseään pikkuisella saarellaan noin vuorokauden verran. Tässä vaiheessa hoksasin kuitenkin unohtaneeni löylyveden. Onneksi varastosta löytyi toinen pullo viinaa kipua lievittämään. Kamppailu oli ohi hetkessä. Otettuani ensimmäisen askeleeni neitoa kohden tämä katosi kuin usva yöhön. En ole vielä itse ehtinyt tutustua Lakeview Valleyn mysteereihin. Laiturilla odotti valkoiseen mekkoon pukeutunut vaaleahiuksinen neito. Ilmestys aisti läsnäoloni ja käänsi katseensa paljastaen veren sotkemat kasvonsa. Kaikkein mielenkiintoisimmalta kuulostaa kuitenkin 2019 valmistunut murharoolipeli Lakeview Valley, joka on eräänlainen lapsilta kielletty versio Stardew Valleystä. Joulua ja juhannusta juhlitaan vain kerran vuodessa, mutta Halloween saapuu joka syksy. Ulkoasukin yllättää. Viimeisen vuosikymmenen aikana Tamminen on luonut kokonaisen Lakeview-pelisarjan, johon ilmaiseksi jaettu avausosa toimii hienona johdantona. Ympäristö nimittäin reagoi pelaajan toilailuihin odottamattomilla tavoilla. ashillä toteutettu kymmenminuuttinen ilmaispeli. Neito veti elottoman ruumiini pinnan alle ottaen minut ikuiseksi sulhokseen. En selvästikään ole onnistunut ratkaisemaan kaikkia saaren salaisuuksia, mutta en ole antamassa vielä periksi. Luulin neidon ruumiin olleen turvonnut järvivedestä, mutta hän olikin hukkunut raskaana ollessaan! Vaikka yritin paeta, pikkupiru sai minut kiinni ja puri kaulavaltimoni poikki. Valitettavasti ne eivät jatkuneet pitkään. Pikkukaupunkiin vasta muuttanut pelaaja voi vapaasti päättää haluaako tämä keskittyä tutustumaan uusiin naapureihinsa, ryhtyä selvittämään kaupungin synkkää salaisuutta vai toteuttaa itseään salakavalana sarjamurhaajana. Harmitukseen tempaisin viinapullon ykkösellä alas, mikä auttoi huomattavasti. Iso osa peli-ilosta syntyy yrityksistä, erehdyksistä sekä niiden aikaansaamista yllätyksistä. Sirkkojen siritys virittää leppoisaan tunnelmaan, joka rikotaan tehokkaasti hyvin ajoitetulla pahaenteisellä pianonkoskettimen painalluksella ja muutamalla viiltävällä viulun vingahduksella. Kaiken kruunaa hieno äänimaailma. Iso virhe. Seuraava ei sujunut juuri sen paremmin, sillä valmistautuessani tulevaan koitokseen onnistuin sytyttämään sekä saunan että itseni tuleen. ikat jaksavat viehättää ja yksityiskohtiin huomiota kiinnittämällä saattaa saada selville jotain myös tarinan taustoista. 15 162696_.indd 15 162696_.indd 15 29.9.2022 17.38.37 29.9.2022 17.38.37. ”Kultaseni, näyttää siltä, että kipinä väliltämme ei ole vielä kadonnut!” Bonusvinkki: Terrordrome: Rise of the Boogeymen (2015) on slashereiden innoittama ilmainen tappelupeli, jossa Freddy, Jason, Michael Myers, Ash, Ghostface, Chucky ja muut kauhulegendat asettuvat toisiaan vastaan. Tyypillistä mökkielämää Lakeview Cabinillä – auringosta nauttimista, saunomista, naapurirannalla yläosattomissa aurinkoa ottavien pimujen tirkistelyä ja taistelua näkkiä vastaan. Esimerkiksi Collectionista löytyvä Lakeview Cabin IV on saanut innoituksensa Teksasin moottorisahamurhista (1974), Lakeview Cabin V tuo mieleen Halloweenin (1978) ja Lakeview Cabin VI sijoittuu avaruuteen Alienin (1979) ja Leprechaun 4: In Spacen (1996) tavoin. Ensinnäkin se lievensi pahaa mieltä. päivän. Yksinkertaista, mutta ah-niin-toimivaa. Seuraava päivä sujui rauhallisesti. Vaikka se on pelattavuudeltaan yhtä yksinkertainen kuin Tikun ja Takun pelastuspartio (yhdellä napilla tartutaan esineisiin ja toisella käytetään/nakataan niitä), pinnan alla riittää ihmeteltävää. Neljästä episodista koostuvat Lakeview Cabin Collection (2015–2016) ja (viimeistä episodia vaille valmis) Lakeview Cabin 2 (2020–) toimivat ensimmäisen pelin tavoin tribuutteina 1970ja 1980-lukujen kauhuelokuville. Astuttuani ulos saunasta pimeydestä syöksyi esiin verinen sikiö. Väreitä vedessä Lakeview Cabinissa on paljon hyvää etenkin, kun ottaa huomioon, että kyseessä on
Rocket Ball yllättää sillä, miten hauskaa sitä on edelleen pelata. Yhdenmukaisuuksista elokuvan ja pelin välillä ei ole pulaa. Maailmaa hallitsijat tahot eivät ratkaise kiistoja enää sotien avulla vaan Rocket Ball -areenalla. Myös taustatarinat ovat lähestulkoon samat. Markus Rojola Rollerdrome ei ole ensimmäinen futuristinen urheilupeli, jossa pelaajat liikkuvat rullaluistimilla ruhjoen ja tappaen toisiaan. Halutessaan toisia pelaajia voi heittää myös pelivälineellä. Rollerball-pelaajat liikkuvat ympyränmuotoista rataa rullaluistimilla tavoitteenaan heittää metallikuula maalin sisään. Pisteitä kerätään heittämällä metallikuula areenan seinässä olevaan kartion muotoiseen maaliin. C. ikat ovat todella pelkistetyt, mutta sulavan ruudunpäivityksen ansiosta vauhtia piisaa ottelun alusta loppuun. Hän on tähti lajissa, joka on suunniteltu juhlistamaan yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä yksilöiden sijaan. on kaikkien aikojen menestynein rollerball-pelaaja, mikä tekee hänestä vaarallisen yhtiöiden silmissä. Ajan myötä elokuva alkoi kuitenkin nauttia kulttimainetta. Ensinnäkin pelin käynnistyessä taustalla soi elokuvan tapaan ajattomuutta viestivä klassinen musiikki. Lawson J. Kuten lajia hallitsevan energiayhtiön johtaja herra Bartholomew ( John Houseman) toteaa: ”Yhdenkään pelaajan ei tulisi olla peliä suurempi.” Jonathan kieltäydyttyä Bartholomew’n tarjoamasta eläkepaketista, tämä muuttaa rollerballin sääntöjä tehden lajista aiempaa vaarallisemman. Peli sijoittuu vuoteen 2010, joten halutessaan sitä voi ajatella esiosana elokuvalle. -toiminnalle Juokse tai kuole (The Running Man, 1987), kirjoille, kuten Suzanne Collinsin kirjoittamalle Nälkäpeli-sarjalle (2008–2020), sekä lukuisille videopeleille. Pallot lasketaan peliin laukaisemalla ne hurjaan vauhtiin kentän suuntaisesti. William Harrisonin käsikirjoittama . Puolustusja hyökkäyspelin erot tuovat mukaan hieman taktisia elementtejä, joten kyllästyminen ei iske aivan heti. Vastustajia hidastetaan polvikampeilla ja iskemällä nyrkeillä tai kyynärpäillä. Kolme ensiksi mainittua joukkuetta esiintyivät myös elokuvassa. Laji ei ole vielä ehtinyt kehittyä aivan niin väkivaltaiseksi. Tämä John S. Vuoden 1983 videopelilaman jälkeen elokuvastudiot eivät välittäneet pätkääkään edes päivänselvistä pastisseista, kunhan pelin nimeä oli vaivauduttu muuttamaan muutaman konsonantin verran. Rocket Ball on silti kiistatta kontaktilaji. Se selittäisi myös moottoripyörien puuttumisen areenalta. Mikäli Jonathan kuolee suorassa lähetyksessä, mielikuva yksilöllisestä sankarista kuolee hänen mukanaan. lmi sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, vuoteen 2018, jossa ei ole tarvetta sodille. James Caanin esittämä Jonathan E. Vuosikymmenten aikana Rollerball on toiminut selvänä esikuvana muille elokuville, kuten Arnold Schwarzeneggerin tähdittämälle sci. Yksinkertaiset pelimekaniikat ja säännöt omaksuu nopeasti, ja hahmot reagoivat hyvin ohjaimen liikkeisiin. Pelit alkakoon! Kaikkein selvimmät Rollerball-mukaelmat kopioivat pelin sääntöjen lisäksi myös maailmankuvansa elokuvasta. N orman Jewisonin ohjaama tieteiselokuva Rollerball esitti uudenlaisen vision tulevaisuudesta. Ovatko pelintekijät keskittyneet ainoastaan kopioimaan idean tulevaisuuteen sijoittuvasta ultraväkivaltaisesta urheilulajista vai onko heidän luomiinsa peleihin onnistuttu sisällyttämään myös elokuvasta tuttua yhteiskuntakritiikkiä. Lajityypin juuret löytyvät 1975 julkaistusta kulttielokuvasta. Merkittävin ero elokuvaan on tapahtumavuosi. Phillipsin säveltämät joukkueiden tunnusmusiikit ansaitsevat erityismaininnan, vaikka muuten – ROLLERBALLIN JÄLKELÄISET 16 162270_.indd 16 162270_.indd 16 29.9.2022 17.41.30 29.9.2022 17.41.30. Rollerballin tapaan Rocket Ball -joukkueet edustavat valtioiden sijaan eri kaupunkeja: Houstonia, Tokiota, Madridia ja Moskovaa. Lajin säännöt on kopioitu suoraan elokuvasta. Sinclairin ohjelmoima peli on niin selvä kopio Rollerballista, ettei nykyisin sitä voisi kuvitellakaan julkaisevansa ilman haastetta oikeuteen tekijänoikeuksien rikkomisesta. Digitoidut historiankirjoitukset on väärennetty tukemaan yhtiöiden näkemyksiä ja kansalaiset pidetään tyytyväisenä väkivaltaisen rollerball-urheilulajin avulla. Rollerballin vaikutusta popkulttuuriin on mahdoton kiistää. Jotta pelistä saadaan vauhdikkaampi, osa joukkueen jäsenistä ajaa moottoripyöriä, joiden avulla muut pelaajat voivat kerätä vauhtia. Ensimmäinen näistä oli IJK Softwaren 1985 Amstrad CPC:lle ja Commodore 64:lle julkaisema Rocket Ball. Vaikka läheskään kaikki elokuvan esittämät asiat eivät ole toteutuneet, sen kuvaus yhteiskunnasta, jossa totuus muokataan vastaamaan omaa maailmankuvaa ja yksityisyys sekä muut yksilölliset vapaudet uhrataan vapaaehtoisesti kapitalismin alttarilla, tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Suuryritykset ovat kaapanneet vallan valtioilta ja hallitsevat maailmaa sulassa sovussa supertietokoneidensa avulla. Kaksi viisihenkistä joukkuetta luistelevat rullaluistimilla ympyränmuotoista rataa pitkin. Lisääntynyt väkivalta ja avoin auktoriteetin vastustaminen kuitenkin ainoastaan kasvattavat ottelusta toiseen selviävän Jonathanin suosiota. Gra. Altavastaajasta vaikuttajaksi Kesäkuussa 1975 ensi-iltansa saanut elokuva ei tehnyt vaikutusta aikalaiskriitikoihin eikä se VÄKIVALTAISET URHEILULAJIT TULEVAISUUDESTA saavuttanut suurta menestystä lippuluukuillakaan
Ubisoftin toukokuun lopussa Windowsille, PS4:lle ja Xbox Onelle julkaisema Roller Champions on nopeatempoinen moninpeli, jossa kaksi kolmehenkistä joukkuetta ottavat toisistaan mittaa värikkäässä ringissä. Speedballin kehittäjät ovat aina kiistäneet ottaneensa vaikutteita Rollerballista ja väittäneet mahdollisten yhtäläisyyksien olevan puhdasta sattumaa, mutta tätä on vaikea uskoa. Cyberball (1988), PowerBall (1991), Pitball (1996), HyperBlade (1997), Deathrow (2002)… Listaa voisi jatkaa loputtomiin – tai, no, ainakin puolella tusinalla nimikkeellä. Vaikka joukkueensa hyökkäysja puolustuskuviot voi valita useista eri vaihtoehdosta, ottelun käynnistyttyä meno muuttuu nopeasti niin kaoottiseksi, että valinnoilla ei vaikuta olevan käytännössä mitään merkitystä. Yhteiskuntakritiikkiä pelistä ei löydy, sillä otteluiden ulkopuolista maailmaa ei kuvata lainkaan, mutta otteluiden sisäisiä panoksia onnistutaan kuitenkin nostamaan muutamilla eri keinoilla. Killerballissa pelataan yksittäisten otteluiden sijaan sarjaa kolmessa eritasoisessa liigassa. Vaikka Killerball tarjoaa mahdollisuudet liigamestaruuksien kaltaisiin kauaskantoisiin tavoitteisiin, pelaaminen on valitettavasti menettänyt vetovoimansa kauan ennen moisten päämäärien saavuttamista. Ensimmäinen koskee jatkuvuutta. Sattuman kauppaa Edellä mainitut kolme peliä ovat ottaneet kaikkein eniten vaikutteita Rollerballista, mutta niiden lisäksi on iso joukko muitakin pelejä, joista löytyy lukuisia yhtäläisyyksiä elokuvan kuvaamaan urheilulajiin ja/tai maailmaan. Vaikka lajin yhteydet Rollerballiin ovat kiistattomia, Roller Championsin visuaalinen anti ei voisi olla kauempana elokuvan kuvaamasta likaisenharmaasta dystopiasta. Vaikka lajin säännöt ovat hyvin lähellä Rollerballia, on vapauksia otettu muutamien yksityiskohtien suhteen. Madridin pelaaja estää Tokiota tekemästä maalia Rocket Ballissa. Killerballissa vastustajia voi lyödä, potkia tai heittää olan yli kenttään. Pelille, joka tuntuu pienintäkin yksityiskohtaa myöten Ubisoftin johtokunnan dollarinkuvat silmissä hyväksymältä tuotteelta. Ottelut tuntuvat siis merkityksellisimmiltä, koska sarjan voittaminen johtaa kovempitasoiseen – ja entistä kovaotteisempaan – liigaan. Ulkoasu tuntuu huutavan: ”Unohtakaa masentava synkistely. Näiden seikkojen vuoksi onkin valitettavaa, että itse pelaaminen ei tarjoa kovinkaan pitkäikäistä hupia. Trendeistä, jotka ovat pelin ilmestyessä jo auttamatta vanhentuneita. Dystopia on jo täällä Tuorein Rollerballin innoittama peli ilmestyi alkukesästä. Maanläheiset seepian sävyt on korvattu väriloistolla. Toinen on visuaalisen kerronnan korostaminen. Eikä yksikään pelin joukkueista käytä oransseja asuja. Eikä kapitalismin kritisointi toisaalta sopisikaan värikkäiden hahmomallien ja hassunkuristen eleiden myynnillä rahoitetulle free-toplay-games-as-a-service-pelille. Pisteitä jaetaan sekä tehdyistä maaleista että jokaisesta vahingoittuneesta vastustajasta. Tämän lisäksi kaikki pelaajat ovat nimettyjä, joten näihin alkaa auttamatta kiintyä. Kovemmissa liigoissa useimmat ottelut päättyvät siihen, kun jommankumman joukkueen kaikki pelaajat kannetaan kentältä paareilla. peliäänissä ei ole kehumista. Maalista saadun pistemäärän ratkaisee se, kuinka monta kierrosta joukkue on onnistunut kiertämään radalla pallon kanssa. Palloa ei esimerkiksi nakata seinässä sijaitsevaan kartioon, vaan seinällä sijaitsevan puolirenkaan lävitse. Jos kahden aikaisemman pelin kohdalla yhteiskuntakritiikki täytyi lukea joko rivien välistä tai pelilaatikon takakannesta, Roller Championsissa sitä ei ole löydettävissä senkään vertaa. Kääntöpuolena kullakin pelaajan on oma terveyspalkkinsa. Säännöt – joita ei siis ole kovinkaan paljoa – ovat entuudestaan tutut. Toisaalta tästä näkökulmasta tutkittuna Roller Champions saattaa olla kaikkein tehokkain varoitus siitä, millaiseksi viihde muuttuu, kun tekijöitä ei ohjaa henkilökohtainen visio, vaan johtokunnan käsitys sen hetken suosituimmista trendeistä. Kyseessä ei ole hienostunein pelaamani urheilupeli tai unohdettu klassikko, mutta aikansa tuotokseksi Rocket Ball ei ole lainkaan hassumpi. Metallikuulan blokkaaminen päällään ei kuitenkaan ole ehkä kaikkein viisain valinta. Peliasut ovat luonnollisesti neonsävyisiä. Palkin kuluttua loppuun pelaaja loukkaantuu ja on poissa pelistä, mikä harmittaa erityisesti vahingon tapahtuessa omalle suosikilleen. Ensimmäinen asia, minkä pelin käynnistyessä panee merkille, onkin grafiikan valtava kehittyminen. Maalit ja loukkaantumiset saavat omat välianimaationsa. Voihan koko futuristisen urheilupeligenren katsoa saaneen alkunsa Rollerballista. Pukeudutaan höyheniin ja pidetään hauskaa!” Vastustajia voi kaataa, mutta kukaan ei loukkaannu eikä veri lennä. Peli ilmestyi Amigalle, Amstrad CPC:lle, Atari ST:lle ja DOS:lle 1991. Ennen ottelun alkua näytetään lähikuvaa pelaajan silmistä, erotuomarista painamassa pallon pelikentälle laukaisevaa nappia ja viimeiseksi kuula syöksymässä ulos putkesta. Etenkin Amiga-version värimaailma ja yksityiskohtaiset hahmot saavat Rocket Ballin ruutukaappaukset näyttämään luolamaalauksilta. Hienosti luodut, ja persoonallisuutta uhkuvat tarinaruudut ja välivideot saavat ottelut näyttämään ja tuntumaan televisioiduilta tapahtumilta, joiden huippuhetket koetaan uusiksi hidastettuina. Kolmannesta persoonasta kuvatun pelin pelaaminen on sujuvaa eikä lajin salojen – maalinteon, harhautusten ja taklausten – selvittämiseen kulu paria peliä pidempään. Draaman kaartio Microïdsin kehittämä ja julkaisema Killerball on lähestulkoon yhtä uskollinen tulkinta Rollerballista kuin Rocket Ball. Myönnettäköön, että Speedballissa ei käytetä rullaluistimia ja kenttä on neliskulmainen (kansikuvassa sillä tosin on kaarevat reunat Rollerballin tapaan). Näistä varhaisin on The Bitmap Brothersin 1988 kehittämä mainio kyberpunk-henkinen urheilupeli Speedball, jossa kaksi viisihenkistä joukkuetta ruhjovat toisiaan yleisön hurratessa jokaiselle murtuneelle luulle ja suusta syljetylle hampaalle. Pelivälineenä toimiva kiiltävä metallikuula ja alkuvalikossa Jonathanin taRocket Ballin kansikuvan hahmo muistuttaa merkittävästi James Caania oranssine pelipaitoineen, piikkihanskoineen ja kuvioitune kypärineen. Synkän ja klaustrofobisen sisäareenan sijaan ottelut käydään jatkuvasta auringonpaisteesta nauttivalla ulkoilmaradalla, jonka yllä kaartuu pilvetön, syvänsininen taivas. 17 162270_.indd 17 162270_.indd 17 29.9.2022 17.41.43 29.9.2022 17.41.43. Tällä kertaa on kenties kuitenkin parasta keskittyä peleihin, joiden vaikutteet ovat kaikkein kiistattomimpia
Z-Axis Games oli nimittäin kehittämässä virallista Rollerball-peliä elokuvan oikeudet omistaneen MGM-elokuvastudion rahoittamana. Yksi maailman vaikutusvaltaisimmista suuryrityksistä on siis vastuussa Rollerballista. Joukkueet muodostuvat kahdesta kenttäpelaajasta (toinen on varalla odottamassa, että ensimmäinen menettää henkensä) sekä maalivahdista. Amstrad CPC:lle, Atari ST:lle, C64:lle ja ZX Spectrumille 1989 julkaistu peli on yhdistelmä jääkiekkoa, jalkapalloa ja showpainia. Hyvin luistaa Kahden Speedball-pelin välissä ilmestyi Ubi Softina vielä tuolloin tunnetun Ubisoftin kehittämä Skateball. Innoituksen lähteestä ei ole kuitenkaan epäilystä. Pelaajat olisivat hallinneet omia joukkueitaan värväten pelaajia ympäri maailmaa. Pelaajien käyttämät varusteet – kypärät, olkasuojat ja piikkihanskat – ovat lähellä Rollerball-pelaajia ainakin kansikuvan perusteella (pelihahmoista on vaikea saada selvää yksityiskohdista suttuisten gra. Eikä sitäkään sovi sivuuttaa, että huhujen mukaan pelin alustavaan versioon kuuluivat myös moottoripyörillä liikkuvat pelaajat. Jatko-osa Speedball 2: Brutal Deluxe (1990) lisäsi peliin moottoripyörien sijaan Rollerball-henkisen taustatarinan sekä managerointia. Joukkueissa olisi ollut omat maaleja tehtailleet hyökkääjänsä sekä vastustajia ruhjoneet poliisinsa. Rollerballin tavoin Speedballissa yksikään pelaaja ei ole joukkueenjohtajan silmissä peliä isompi. Donitsiringin sijaan Skateball-matsit pelataan kivilohkareilla reunustetussa kaukalossa. Joskus totuus on tarua ihmeellisempää… ja toisinaan se on aivan yhtä ihmeellistä. Pelin oli alun perin tarkoitus ilmestyä alkuvuodesta 1998, mutta julkaisua lykättiin seuraavalle kesälle. Laji vetäytyi maan alle. Skateballissa lisäjännitystä tuovat jäälle asetetut ansat, kuten pelaajia silpovat miinat ja piikkipylväät. ikoiden vuoksi). VÄKIVALTAISET URHEILULAJIT TULEVAISUUDESTA 18 162270_.indd 18 162270_.indd 18 29.9.2022 17.42.06 29.9.2022 17.42.06. Itse asiassa ainoa todiste puolivalmiin pelin olemassaolosta on P.S.X.-lehdessä 1997 julkaistu lyhyt, pelikuvalla varustettu uutinen. Vaikka virallisesta Rollerball-pelistä ei ole puhuttu yli kahteen vuosikymmeneen, asian suhteen ei kannata kuitenkaan menettää toivoaan. Matsi on käytännössä ohi, kun pallo juuttuu kahden ansan väliin. Windows 95:lle sekä ensimmäiselle PlayStation-konsolille suunniteltu peli olisi sijoittunut elokuvan jälkeiseen aikaan vuoteen 2098. Roller Champions ensimmäistä kausipäivitystä lykättiin parilla kuukaudella heikon menestyksen vuoksi. Kuin kaksi marjaa: Skateballin latausruutu ja Rollerballin juliste. Pelaajan on nostettava vastaperustettu Brutal Deluxe -joukkue rupusarjasta maailman huipulle kehittämällä pelaajista parempia tai – tämän epäonnistuessa – vaihtamalla heidät parempiin. Kuka olisi osannut arvata. Kyse ei ole kuitenkaan yrityksen puutteesta. Moninpelin kerrottiin onnistuvan sekä jaetulla ruudulla että lähiverkossa. Rullaluistimet on korvattu tavallisilla luistimilla, joilla potkitaan palloa vastustajan maalia kohden. Olisiko perutusta Rollerball-pelistä tullut genrensä klassikko. Pian tämän jälkeen MGM-studion videopeleistä vastaava osasto ajautui konkurssiin, joten Rollerball ei koskaan saapunut pelikauppojen hyllyille. Kuin kaksi marjaa: hermostunut Speedball-pelaaja ja otteluun valmistautuva Jonathan E. Intuitio sanoo ei. Pelin latausruutu on nimittäin kopioitu lähes sellaisenaan elokuvan alkuperäisestä julisteesta. paan piikkihanskalla reiteensä hermostuneesti taputtava pelaaja kielivät kuitenkin toista. Amazon osti konkurssiin menneen MGM-studion vuoden 2022 maaliskuussa, joten yhtiö saattaa jossain vaiheessa käydä läpi kaikki nyt omistamansa elokuvat ja päättää kehittää oman Rollerball-pelinsä. Maalin jälkeen joukkueella oli hetki aikaa teloa vastustajiaan bonuspisteiden toivossa. Sääntökirjan sisällön saa mahdutettua tulitikkuaskin kanteen. Virallisesti peruttu Kun ajattelee, miten useisiin peleihin Rollerball on vaikuttanut joko suoraan tai epäsuorasti, on merkillistä, että elokuva ei ole koskaan saanut omaa lisenssipeliään. Pari vuotta myöhemmin hallitsijoiden täytyi jälleen kerran ohjata kansan huomio toisaalle, joten entistä taktisempi Speedball 2 sai alkunsa. Julkaisija esitteli kolmannesta persoonasta kuvattua urheilupeliä E3-messuilla kesällä 1997. Alkutekstien mukaan alkuperäinen Speedball-liiga hajotettiin, koska väkivaltaisen lajin katsottiin rohkaisevan ihmisiä anarkiaan. Sääntömuutosten sekä kokonaan pelistä puuttuvan taustatarinan takia yhtäläisyydet Rollerballiin jäävät varsin pinnallisiksi. Joukkue sai sitä enemmän pisteitä, mitä useamman kierroksen he onnistuivat pallo hallussaan rataa kiertämään (aivan kuten Roller Championsissa 25 vuotta myöhemmin), joten pelaajat vauhtiin sinkoavasta moottoripyörästä olisi kannattanut ottaa kaikki hyöty irti. Ubisoft vakuutti, ettei peliä ole peruutettu, mikä on yleensä merkki siitä, että peli ollaan perumassa. Voittaja on ensimmäiseksi viisi maalia tehnyt tai vaihtoehtoisesti kaikki vastustajan pelaajat murhannut joukkue
Rollerdromen ansiosta tiedän vastauksen. Vuoteen 2030 mennessä maailma on syöksykierteessä. Mitä mieltä hän on suunnasta, johon maailma on menossa. Tämän lisäksi rampille tultaessa hyppy on ajoitettava tismalleen oikein tai lento jää lyhyeksi, temput tekemättä, pisteet kertymättä ja aseet lataamatta. Lehtileikkeitä, muistiinpanoja ja sähköposteja lukemalla saa selville pieniä vihjeitä maailman tilasta tai tulevista tapahtumista. Tarina harhailee siis pariinkin eri suuntaan, mutta harva poluista johtaa mihinkään. Tarinan läpäistyänikään minulla ei ole oikeastaan mitään käsitystä siitä, millainen hahmo hän on. Sen suhteen ei olekaan valittamista. Onko Karalla tarvittavat taidot nousta seuraavaksi Rollerdrome-mestariksi. Valtiot ovat voimattomia ja yleisen tyytymättömyyden levitessä suuryritykset onnistuvat haalimaan yhä enemmän valtaa. Kara Hassan on liigan nuorin pelaaja, joka yrittää raivata tiensä lajin huipulle heti enSUORIN VARTALOIN, KERIEN simmäisellä kaudellaan. Vaikka kolmannesta persoonasta kuvattu Rollerdrome on monella tapaa näitä monipuolisempi peli, se ei eroa edeltäjistään ainakaan tässä suhteessa. Elämä on grindausta Kiehtovaa maailmankuvaa, moniulotteisia hahmoja, syvällistä tarinaa ja yllättäviä käänteitä kaipaavien ei kannata innostua liiaksi Rollerdromesta. Areenalla liikkuessaan Karan on väisteltävä ympäri areenaa sijoiteltuja miinoja, tarkka-ampujien luoteja sekä Karaa seuraavia ohjuksia. Kyse ei ole niinkään heikosta tarinankuljetuksesta, vaan pikemminkin siitä, että sitä on aivan liian vähän. Vaikka nainen syöksyisi selkä edellä kohti rampin reunaa, peli vääntää vartalon viime hetkellä oikeaan asentoon ja liike jatkuu sulavana eteenpäin. 19 162269_.indd 19 162269_.indd 19 29.9.2022 17.45.18 29.9.2022 17.45.18. Peli ensinnäkin näyttää majesteettisen kauniilta. Mistä Kara unelmoi. Paikat tarkkaan koluamalla saattaa kuulla pienen pätkän oven takana käydystä keskustelusta, joka tuo ilmi vastarinnan kytevän kaiken toivottomuudenkin keskellä. Reality puree Rollerdromen mukaan meillä ei ole paljoa aikaa jäljellä. Juonta kuljetetaan eteenpäin ainoastaan muutamalla otteluiden väliin sijoitetulla kohtauksella, jossa Kara voi tutkia kanssapelaajiensa kanssa jakamaa pukukoppia, TV-studiota tai pelaajia kuljettavaa junaa. Tämä tekee pelaamisesta todella hektistä, mutta Roll7 onnistuu vähentämään turhautumista muutamilla yksinkertaisilla, mutta hyvin toimivilla suunnitteluratkaisuilla. Momentti on murhaa Rollerdromessa tärkeintä on oikean pelirytmin löytäminen. Useimmat nappaamistani kuvakaappauksista sopisivat sellaisinaan kahvipöydälle asetetun sarjakuvateoksen sivuille. Roll7 / Private Division Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, PC Versio: Myynti Areenat on täytetty erilaisilla rampeilla, hyppyreillä ja raiteilla. Äänimaailma koostuu ulkoasua hienosti tukevista ja tunnelmaa hienovaraisesti luovista synthwave-sävellyksistä. Sivulauseisiin sidottu kerronta kaventaa ikävästi Rollerdromen draaman kaarta. Mikäli väistöliike myöhästyy, jälki on rumaa. Miksi pelaajan pitäisi välittää siitä, miten hänelle käy. Liigasta löytyy jo kaksi kilpailevaa tähteä – Karan lapsuuden idoli Morgan Fray sekä kaikin keinoin voittoa havitteleva Caspar Ickx – eikä lajia hallitseva Matterhorn-korporaatio vaikuta kohtelevan kaikkia kilpailijoita tasapuolisesti. Niissä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Todennäköisyydet ovat kuitenkin häntä vastaan. Se on kranaatinheitin. Musiikki auttaa pelaajaa uppoutumaan pelin maailmaan, mutta samalla se myös helpottaa taistelun kaoottisuuden kanssa. Pelaajan on hoideltava päiviltä kaikki areenalle ilmestyvät vastustajat mahdollisimman nopeasti viihdyttäen samalla yleisöä päätähuimaavilla tempuilla. Vastausten puuttuminen johtaa uuteen kysymykseen. Oikea ajoitus on avain hengissä säilymiseen. Ainoa seikka, joka onnistuu ohjaamaan ihmisten huomion muualle, on väkivaltainen urheilutapahtuma Rollerdrome. Ensinnäkin Kara ei voi koskaan kaatua. Mikä se voisi olla. Mikä häntä motivoi. Cel-shading-tekniikalla toteutettu yksityiskohtainen, mutta värimaailmaltaan pelkistetty visuaalinen ilme tuo välittömästi mieleen Moebiuksen ja Geof Darrow’n kuvitukset. Suorin vartaloin ja kerien tehdyt voltit tekevät lajista näyttävän, mutta ne eivät tarjoa pelkkää silmäniloa. Roll7:n edelliset pelit, 2D-skeittailu OlliOlli ja pikselipaukuttelu Not a Hero, perustuivat hyvin pitkälle flow-tilan luomiseen, jossa ohjaamisesta tulee lähestulkoon refleksinomaista. Tilat ovat poikkeuksetta autioita, joten muita hahmoja ei kohtauksissa kohdata. Esimerkiksi Karasta itsestään ei paljasteta juuri mitään. Temppuilu on nimittäin ainoa tapa ladata aseet ammusten loputtua. Minua on kuitenkin kalvanut tunne, että skeittipeleistä puuttuu jokin olennainen asia. Ajatusvirtaa Tarinan jäädessä taustalle tyyli tuntuu Rollerdromessa kaikkein tärkeimmältä seikalta. Rollerdrome on laji, jossa rullaluistimilla liikkuvat ja ampuma-aseita kantavat pelaajat käyvät taistoon metallivahvisteisilla pesäpallomailoilla, jättikilvillä sekä kiikarikivääreillä varustettuja vastustajia vastaan. Erilaisten kikkojen ja ratojen opettelu on addiktoivaa puuhaa, eikä mikään voita onnistuneen temppukombon aikaansaamaa endorfiinisyöksyä. Markus Rojola Mä silmiäni usko en, kun se tyttö teki sen täydellisen niskalaukauksen! O len aina pitänyt Tony Hawk -sarjasta
Näiden muuttuessa valkoisiksi pelaajalla on pieni hetki aikaa painaa syöksynappia. Samojen ja alati turhauttavammaksi muuttuvien kenttien pelaaminen yhä uudelleen muutaman puuttuvan haasteen vuoksi alkaa käydä nopeasti hermoille. Jokaisella pyssyllä on omat vahvuutensa. Rollerdromesta löytyy odotettua enemmän syvyyttä, sillä ajan myötä kaaoksen keskeltä alkaa hahmottaa tilaisuuksia taktikoinnille. Temppujen tekeminen pidetään myös varsin mutkattomana. Esimerkiksi punainen väri on rajattu tarkka-ampujien lasertähtäimiin ja miinoja reunustaviin vaara-alueisiin. Koukuttava. Sen mekaniikat on helppo oppia, mutta hankala hallita. Esimerkiksi 86 Tyylikäs dystopiakuvaus, jossa Tony Hawk kohtaa Max Paynen. Itse hyödynsin muutamassa viimeisessä kentässä loputonta hidastustoimintoa. Valitettavasti turhautuminen iskee sitäkin aikaisemmin. Vähän kenttiä. Pistooleilla on kätevä tuhota ohjuksia, mutta kaikkein kestävimpiin vihollisiin ne eivät pure. Hypyn aikana painetaan neliö pohjaan ja napautetaan vasenta peukalo-ohjainta eri suuntiin. Z-11:n ammukset tappavat useimmat viholliset yhdellä laukauksella, mutta niiden laukaisemiseksi liipaisinta on pidettävä pohjassa muutaman sekunnin ajan. Maailman hidastuessa pelaajalle tarjoutuu tilaisuus tarkistaa vihollisten sijainnit, suunnitella seuraavat liikkeensä tai kerryttää pistepottia pamauttamalla hengiltä hyypiö tai kaksi. Kilven sammumista odottaessa pistekerroin ehtii katketa ja rataennätys jää pelkäksi haaveeksi. Kun rytmi rikkoontuu ja kuolema korjaa kerta toisensa jälkeen, ei astetta rennomman alkuvaiheen hurmostilasta ole tietoakaan. Aloitusaseena toimivat tuplapistoolit hoitavat useimmat perusviholliset nopeasti lähietäisyydeltä, mutta raskaammin panssaroituihin kannattaa käyttää myöhemmin avautuvia haulikkoa, kranaatinheitintä tai seinistä kimpoilevia lasersäteitä ampuvaa Z-11-kivääriä. Vihollisten kimppuun ei nimittäin kannata käydä missä tahansa järjestyksessä. Rollerdrome tarjoaa ainutlaatuisen yhdistelmän toimintaa ja temppuilua. Tunne vahvistuu, kun käy ilmi, että loppupään ottelut järjestetään jo kertaalleen nähdyillä areenoilla. DualSensen haptinen palaute lisää mukavasti immersiivisyyttä. Aseiden käyttöön liittyy kuitenkin omat kommervenkkinsä. ohjuksia ampuvien ja raskaasti panssaroitujen warheadien jättäminen viimeiseksi on virhe, sillä nämä kytkevät suojakilven päälle välittömästi otettuaan vahinkoa. Aiempaa selvästi vaarallisemmat, kestävämmät ja runsaslukuisemmat viholliset tekevät pelistä ajoittain raivostuttavan vaikean. Hyvää + Elegantti retrofuturistinen ulkoasu. Raiteita pitkin grindaaminen onnistuu samalla tavalla, kunhan muistaa painaa neliön sijaan kolmiota. Mikäli haulikon laukaisee tähtäimen liikkuessa oikeaan kohtaan, ase tekee ylimääräistä vahinkoa. Onneksi asiaan voi hakea helpotusta valikoissa vierailemalla. Kranaatinheitintä käyttäessä on otettava huomioon ammusten lentorata. Onnistuneesta väistöstä palkitaan hidastuksella, joka aktivoidaan vasenta liipaisinta painamalla. Peli viestii vaaroista selkeän värimaailman avulla. Kaikki aseet ovat välittömästi saatavilla, mutta pelin tempo on aiempaa nopeampi, vastustajat ovat vahvempia ja heitä on huomattavasti enemmän. Ohut tarina. Vaikeustasoa voi säätää mieluisammaksi esimerkiksi tekemällä Karasta vahingoittumattoman, lisäämällä aseiden tehoa ja ottamalla käyttöön rajattoman määrän ammuksia. Turhautumista lisää entisestään se, että tarinassa eteneminen edellyttää haasteiden suorittamista. Epätasainen – vaikkakin säädettävä – vaikeustaso. Tiukka pelattavuus. Huonoa . Kun minulla oli hieman enemmän aikaa harkita liikkeitäni, pelinautinto palasi ryminällä. Jokainen areena tarjoaa kymmenen erilaista haastetta, kuten piste-ennätyksen rikkominen, koko kentän läpäiseminen pelkällä haulikolla tai kahden vihollisen tappaminen yhdellä kranaatilla. Kyse on jälleen rytmistä ja ajoituksesta. ROLLERDROME Aseiden lataaminen tempuilla pakottaa pelaajan pysymään liikkeessä. Vaikka aluksi kyse tuntuu olevan pelkästä selviämisestä, taitojen karttuessa pelaaja oppii hallitsemaan areenaa ja määräämään pelin rytmiä (kunnes viimeiset kentät opettavat kaapin paikan). Vaikka pelikokemus vaihtelee ah-niin-tyydyttävän ja pyh-niin-turhauttavan välillä, tyylikäs toteutus takaa sille kuitenkin mitalisijoituksen tulevaisuuteen sijoittuvien väkivaltaisten extreme-urheilupelien ottaessa mittaa toisistaan. Tähtäin lukittuu lähimpään viholliseen, kunhan tämä on kantaman sisällä. Puoliväliin mennessä kaikki pelimekaniikat on jo esitelty ja peli alkaa toistaa itseään. Kampanjan läpäisyn jälkeen kentät voi läpäistä uusiksi aiempaa haastavammassa pelitilassa. Pelattavuutta yritetään monipuolistaa uusilla vihollistyypeillä, mutta tämä luo uuden ongelman. Hetken hurma ja sen turma Rollerdrome ei ole pitkä peli, 11 ottelusta koostuvan kampanjan läpäisee taidoista riippuen 4–6 tunnissa. 20 162269_.indd 20 162269_.indd 20 29.9.2022 17.45.44 29.9.2022 17.45.44. Haasteet ovat sinänsä hauskoja, mutta niiden suorittamisesta ei olisi pitänyt tehdä pakollista. Pistooleilla on nopeampi ampua, jos liipaisinta ei pidä pohjassa vaan hakkaa sitä nopeassa tahdissa. Lyhyitä, hallittuja sarjoja Taistelukaan ei vaadi liikoja