D ia b lo Im m o rt a l . HELL LET LOOSE DONATELLO ON PARAS! TEENAGE MUTANT NINJA TURTLES RAHAT TAI GRINDI! KULTTUURIN KUTSU CALL OF CTHULHU P a c -M a n . 11,90 € KESKI-IKÄISET MUTANTTI 160772_.indd 1 160772_.indd 1 28.7.2022 14.48.11 28.7.2022 14.48.11. C u p h e a d 7/2 02 2 Elokuu 2022 . ÄLÄ MENE METSÄÄN! THE QUARRY PLUS PARHAAT SLASHER-PELIT UNOHDA AFRIKAN TÄHTI, ETSI POHJOLAN AARTEET ORION KUKISTUI INTERSTELLAR SPACE: GENESIS PARAS SOTAPELI IKINÄ
KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. www.fokusmediatilaus.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. /pelit Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA Kroonpress Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Heli Koponen, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström Fokus Media Finland Oy Aikakausmedia ry:n jäsen Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki 22 29 Cuphead: The Delicious Last Course Ajassa 5 Pääkirjoitus: Nostalgia Tuukka Grönholm 9 Slasher-elokuviin perustuvat pelit Markus Rojola 16 Cthulhun kutsu 40 vuotta Teppo Toivonen 21 Nnirvi: Puolijumalia kaatamassa Nirbot 3.02 28 Viemäristä tähtiin! Juho Kuorikoski 38 Haukkapala historiaa: Pac-Man Iikka Kivi 58 Pohjolan Aarteet Ilja Varha 62 Konehuone: Winwing Take Off Panel Antti Ilomäki 63 Konehuone: Retrotink 5X-Pro Pekko Pistokoski 64 Ruudun takaa Wallu 65 Cyberpunk 2077 -sarjakuvat Markus Rojola 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 6 The Quarry Markus Rojola 14 Arkham Horror: The Mother’s Embrace Teppo Toivonen 22 Diablo Immortal Markus Lukkarinen 24 TMNT: Shredder’s Revenge Juho Kuorikoski & Markus Rojola 29 Cuphead: The Delicious Last Course Ville Wikström 2 160773_.indd 2 160773_.indd 2 28.7.2022 15.52.27 28.7.2022 15.52.27. /asiakaspalvelu 329 numero 31. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.
ce Petri Heikkinen 44 The Stanley Parable: Ultra Deluxe Johannes Valkola 46 Teardown Risto Karinkanta 48 Chinatown Detective Agency Jukka Koskela 50 Sniper Elite 5 Iikka Kivi 52 Hell Let Loose Heikki-Veli Nykänen 55 Enlisted: Burning Skies Nnirvi 56 Order of Battle: Allied Resurgent Juha-Pekka Viljanen 57 Crusader Kings III -DLC:t Tuukka Grönholm Teemat Suuret muinaiset 16 Cthulhun kutsu 40 vuotta Teppo Toivonen 22 Diablo Immortal Markus Lukkarinen Muinaiset suuret 38 Haukkapala historiaa: Pac-Man Iikka Kivi 24 TMNT: Shredder’s Revenge Juho Kuorikoski & Markus Rojola Suuret muinaiset valepuvussa 33 Remnants of the Precursors Nnirvi 36 Songs of Conquest Samu Ollila TMNT: Shredder’s Revenge Cyberpunk 2077 -sarjakuvat Interstellar Space 3 160773_.indd 3 160773_.indd 3 28.7.2022 15.53.03 28.7.2022 15.53.03. 24 65 38 30 09 Cuphead: The Delicious Last Course Slasher-elokuviin perustuvat pelit 30 Interstellar Space: Genesis & Natural Law / Evolving Empires -DLC:t Nnirvi 33 Remnants of the Precursors Nnirvi 34 Elex II Markus Lukkarinen 36 Songs of Conquest Samu Ollila 42 Martha is Dead Tuomo Nyrhilä 43 Salt & Sacri
TILAA OMASI : hifimaailma.fi/tilaa INTOHIMONA HYVÄ KUVA JA ÄÄNI hifimaailma.fi/tilaa HIFIMAAILMA ESITTELEE UUSIMMAT TUOTTEET, TESTAA, VERTAILEE, RAPORTOI JA NEUVOO. 160774_.indd 4 160774_.indd 4 28.7.2022 11.51.53 28.7.2022 11.51.53
Tuorein ongelmatapaus on Star Wars Knights of the Old Republicin uusversio, jonka uutisoidaan olevan vaikeuksissa. Nostalgiaa on käytetty musiikissa, kirjallisuudessa ja elokuvissa iät ajat, mutta pelimaailmassa rajoittavana tekijänä on ollut tekniikka. Pokémonin päätyttyä sai pelattua itselleen tunnin lisäaikaa nukkumiseen, kun ehdotti, että sohva on laiva ja minä King-Kong, jota ei saa hengenvaaran uhalla herättää ennen kuin ollaan New Yorkin satamassa. Kehittäjien itsensä mukaan projekti eteni hienosti. Nintendo NES Classic Mini ja monet muut konsoleiden remake-versiot jopa nojaavat suoraan harrastajien ratkaisuun eli emulaattoreihin ja niille koottuihin pelikokoelmiin. Sana ei ole kovin tunnettu, mikä paljastaa nostalgian oleellisen eron postalgiaan verrattuna. Kun teinistä vähän varttuu, nostalgian syntymiseen ei tarvitse olla edes itse lapsi. Nostalgian voimasta kertoo eniten se, että sanalle ei ole edes utopia/dystopia-tyyppistä vastaparia. Kun pelit jo jaetaan digitaalisesti ja tulevaisuudessa striimataan ruudulle pilvipalvelusta, fyysistä muistikuvaa siitä, miltä kansikuva näytti, kuinka pelivuoro varattiin . Sanakirjaselityksenä nostalgia kuvaa kaipuuta vanhaan, postalgia taas kaipuuta kohti jotain uutta ja hienoa. Tutkimuksissa on havaittu, että nostalgian kohteisiin liittyy usein muisto onnellisesta hetkestä muiden kanssa, positiiviset kokemukset itsessään on jaettu kavereiden tai muiden seurassa. Klassikkopelit eivät ole toimineet uusissa käyttöjärjestelmissä, tai ainoan NES-ohjaimen hajotessa on pitänyt hankkia jostain kirpparilta käytetty tilalle. Toisaalta pelimaailma on hukkaamassa ja osin jo menettänyt yhden nostalgian avainlähteistä. ipperijonossa, miten kuusnepan kasettiasemaa kannatti hienosäätää tai NES-konsolia puhaltaa, ei enää synny. Aika moni lapsuuteni ja nuoruuteni juttu on saanut uuden elämän, koska ne ovat olleet myös muille tärkeitä. lm Games ovat jäädyttämässä projektia, mutta syy ei ole julkisesti tiedossa. Remaket ja retro olivat pitkään harrastajien varassa ennen kuin peliteollisuus itse alkoi hyödyntää historiaansa kaupallisesti. Tutkija Sierk Ybema keksi sellaisen vasta 2000-luvulla. tä. 5 160775_.indd 5 160775_.indd 5 28.7.2022 15.56.39 28.7.2022 15.56.39. NOSTALGIA PELIT 25 VUOTTA SITTEN Elokuussa 1997 avautui Pelit-WWS, joka oli yksi kehitysaskel purkista kohti Pelit.. Ehkä juuri siksi hypekin tuppaa kuolemaan julkaisupäivänä. Sen sijaan näkemys nykyhetken ongelmista ja tulevaisuuden toiveista eivät yhtä usein kohtaa, koska jokaisella on hieman omat odotuksensa ja haaveensa. Nostalgiset muistot ovat hyvin samanlaisia, sillä hyvät kokemukset ovat usein yhteisiä. Remakessa pitäisi pystyä säilyttämään vanha . Ennen nostalgiakin oli parempaa. Remaken ideana on tietenkin minimoida riskiä, idea, tuote ja yleisö ovat tavallaan jo valmiiksi pedattuja. Useampikin klassikko on muuttunut remakessa niin paljon, että ne ovat jääneet kaupallisiksi pettymyksiksi. Tosin käyttäjien tiedonsiirtomaksimi rajattiin 15 megatavuun päivässä. Vietin opiskeluvuosina aika monta viikonloppua isosiskon kämpillä, jossa parantelin krapulaani lapsipinon alla Pokémon-tv-sarjaa katsellen. ilis, mutta täysin samaa peliä ei sellaisenaan voi julkaista. PÄÄKIRJOITUS V anhenemisessa se on hyvä puoli, että 80ja 90-luvuilla nuoruuttaan eläneet ovat päässeet johtotehtäviin vaikuttamaan siihen, mihin pelinkehitykset pennoset suunnataan. Pelitin WWS-sivun kautta pystyi Pelit-BBS:n tiedostoja lataamaan koneelleen Internetistä pelkällä nettiselaimella. EA ja nimenomaan Star Wars -pelejä varten uudelleen perustettu Lucas. Kuuden vuoden takainen Pokémon GO -ilmiö osoitti, että aika moni muukin oli seurannut sarjaa vasta aikuisiällä, sillä en ollut jahtaajista edes vanhimmasta päästä. Riskin minimointi on tosin suhteellista, sillä pelinkehitys ei ole koskaan ongelmatonta. Ninjakilpikonnia en haikaile, koska aikoinaan olin mielestäni niille liian vanha. Tässäkin numerossa nostalgiaa kaivetaan kilpikonnista ja kasarikauhusta
Leirin vetäjä vannottaa nuoria pysymään sisätiloissa. Retroasetelmasta otetaan kaikki irti, ensimmäisten parin tunnin aikana käydään läpi useita kauhun alalajeja. Valitse-oma-kuolemasi Tarinan lähtökohta on napattu sellaisenaan Perjantai 13. Pinnan alta paljastui myös palkitseva pelikokemus, mistä sai kiittää pelaajalle suotua mahdollisuutta vaikuttaa tarinan kulkuun, sekä monipuolisesti kirjoitettuja hahmoja, joihin kiintyi lähes huomaamatta. päivän ja Kesäleirin kaltaisilta 1980-luvun slasher-klassikoilta. Kun yksi nuorista joutuu väkivaltaisen hyökkäyksen uhriksi, ystävykset tajuavat tehneensä virheen. S upermassive Games tunnetaan parhaiten Until Dawnin (2015) ja kolmiosaiseksi ehtineen The Dark Pictures -antologian (2019–2021) kaltaisista elokuvamaisista kauhuseikkailuista. Iso osa nautinnosta kumpuaa tapahtumien ennakoinnista ja kliseille naureskelusta. 6 160776_.indd 6 160776_.indd 6 28.7.2022 10.13.22 28.7.2022 10.13.22. Entä jos suojelisinkin naku-uinnille pulahtanutta hempukkaa ja antaisin tappajan repiä neitsyyttään varjelleen neidon palaKaksi kuukautta ennen päätarinaa sijoittuva esinäytös kertoo oman pikku kauhutarinansa ja on ehdottomasti yksi pelin onnistuneimmista osioista. Vanhojen ystävien sijaan he ovat kuitenkin kesäleirin valvojia, joten useimmat ovat tunteneet toisensa vain kahden kuukauden ajan. Se ei ole välttämättä joka pelaajan makuun, mutta kauhufanin pää pyörii ilosta kuin Manaajassa ikään. Mukana on tapahtumapaikan menneisyyteen liittyvä synkkä salaisuus, pimeässä väijyvän tappajan kuvakulmasta kuvattuja kohtauksia, runsaasti verisiä kuolemia sekä toistuvasti toisensa yksin jättäviä päähenkilöitä. Leiriläisten lähdettyä kotiin valvojat ovat valmiita palaamaan omien elämiensä pariin. Until Dawnin tavoin pelissä ohjataan vuoron perään kahdeksaa nuorta aikuista. Varo, mitä toivot Vaikka en erityisemmin pidä kauhupeleistä, elokuussa 2015 ilmestynyt Until Dawn upposi minuun täysillä. Kuten arvata saattaa, omilleen jätetyt teinit eivät välitä varoituksesta, vaan päättävät viettää illan leirinuotion äärellä. Markus Rojola Täysikuu, epäilyttävästi käyttäytyviä paikallisia, pimeydestä kuiskiva ääni ja hiljalleen hiipuva nuotio. Yllättävien auto-ongelmien vuoksi nämä joutuvat kuitenkin viettämään leirialueella vielä yhden viimeisen yön. Tarinaa täytyisi kuitenkin uudistaa edes muutamalla käänteellä. Studion uusin tuotos, slasher-konventioilla taitavasti leikittelevä The Quarry, mukailee edeltäjiensä kaavaa, millä on sekä hyvät että huonot puolensa. Eivätkä genreviittaukset lopu tähän. The Quarry ei juuri poikkea tästä kaavasta. Peleissä odotukset kohdistuvat myös pelimekaniikkojen kehittymiseen ja hiomiseen, sekin jää nyt pelkäksi haaveeksi. Juoni oli repäisty MIKÄ EI TAPA, VAHVISTAA Supermassive Games / 2K Games Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Xbox One/Series X/S Versio: Myynti Ikäraja: 18 suoraan b-luokan kauhuelokuvista ja hahmogalleria koostui teinikauhun arkkityypeistä, joiden tuskin malttoi odottaa kuolevan kekseliäillä eri tavoilla. Pimeässä vaanii jokin pahuus. Selviääkö yksikään yöstä hengissä. Kauhutarinoihin kuuluu tietty kaavamaisuus. Kuka arvasi, että kesäleirillä olisi näin karmivaa. The Quarry antaa mahdollisuudet seurata perinteistä kauhuelokuvan käsikirjoitusta, mutta myös jossain määrin muuttaa sitä. Tekijät ovat selvästi myös tunnistaneet omat vahvuutensa ja päättäneet pysytellä niiden parissa
Jos hahmoista ei välitä, ei heidän puolestaan myöskään pelkää. Toissijaisena uhkana toimii jälleen kerran paikalliset metsästäjät. Näistä merkittävin on yllättävien käänteiden puute. Pelaajan tekemillä valinnoilla on vaikutusta siihen, ketkä ovat vielä hengissä aamun koittaessa, sillä hahmoista voi kuolla kuka tahansa. Toisinaan uhkaavalta vaikuttanut tilanne ei johda mihinkään, kun taas harmittomalta vaikuttanut valinta saa aikaan dominoefektin, joka johtaa oman lempihahmon veriseen kuolemaan. Molemmat pelit alkavat menneisyyteen sijoittuvalla esinäytöksellä, päätarinassa teinejä vaanii tuntematon tappaja. Audiovisuaalisessa annissa ei ole juurikaan moitteen sijaa. Koskettavaksi tarkoitettu kohtaus saattaa lässähtää, kun puhuja näyttää kärsivän aivohalvauksesta tai joku alkaa yhtäkkiä mutristella suutaan. Ympäristöjen tutkiminen kannattaa, sillä tapahtumapaikkoihin on kätketty Tarot-kortteja, jotka tarjoavat vinkkejä tulevista tapahtumista. Hahmomallit ja etenkin maisemat näyttävät upeilta. Alueita tutkiessa näkymä saattaa siirtyä pelihahmon taakLukitut kuvakulmat ja upea valaistus tukevat elokuvallista tunnelmaa. Tapahtumien edetessä myös tarinasta alkaa paljastua muutamia epäkohtia. Toisinaan ratkaisulla pyritään luomaan jännitystä rajaamalla tarkoituksellisesti pelaajan näkökenttää. Jännitystä luo se, etteivät syy-seuraussuhteet ole läheskään aina selviä. Valitettavasti se johtaa siihen, että näiden persoonallisuudet eivät selkeästi erotu toisistaan eikä hahmojen sielunmaailmaan ole välttämättä päässyt sisälle ennen kuin teurastus alkaa. Tarinaa ei ole missään nimessä kerrottu huonosti, mutta liiallisten yhtäläisyyksien vuoksi se ei vain tunnu yhtä tuoreelta. Tarinaan sopivaa tunnelmaa luodaankin usein onnistuneesti pelkän valaistuksen avulla. Tällä kertaa hahmot ovat maanläheisempiä. Peli on tekstitetty suomeksi. Lukitut kamerakulmat vihjaavat siitä, mihin pelaajien tulisi seuraavaksi suunnata. Käännös menettelee, mutta toisinaan ruudulle ilmestyy vääriä repliikkejä ja osa on jäänyt kokonaan kääntämättä. Ainoa moite kohdistuu kasvoanimaatioihin. Lukujen välillä höpisevä psykiatri on korvattu Tarot-korteista ennustavalla eukolla. Kuvakerronta on valtaosan ajasta sujuvaa. Mikä on pahinta, mitä voi sattua. Edeltäjässä kaikki hahmot edustivat kauhuelokuvien arkkityyppejä. Valtaosan ajasta hahmot näyttävät hyviltä, mutta toisinaan näiden kasvolihakset tuntuvat elävän omaa elämäänsä. siksi. Jopa jälkipuoliskon käänne tuntuu kierrätetyltä. Mukana oli muun muassa muita neuvokkaampi naishahmo, ylimielinen lihaskimppu ja tämän ilkeä tyttöystävä, pelleilevä vitsiniekka sekä ujo nörtti. The Quarryn juoni mukailee Until Dawnia todella tarkasti. Mutta tarinaan uppoutumista vaikeuttaa se, ettei hahmogalleria ole yhtä vahva kuin Until Dawnissa. 7 160776_.indd 7 160776_.indd 7 28.7.2022 10.13.40 28.7.2022 10.13.40. Mökkien ympäröimä leirikeskus, autoraatojen täyttämä romuttamo sekä kuun valossa kimalteleva tyyni järvi näyttävät erehdyttävän aidoilta ympäristöiltä
Ainoa haaste liittyy taistelukohtauksiin, jossa vihollinen syöksyy pelaajaa kohti. Toisinaan aseista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Until Dawnissa tämä edellytti ohjaimen pitämistä paikoillaan, The Quarryssa riittää yhden näppäimen painaminen. Muutamissa kohtauksissa kerronnan rytmi rikkoutuu ikävällä tavalla. Peli ei selvästikään ota itseään liian vakavasti, sillä kauhukliseiden bongailu on puolet huvista. Harha-askeleita Yksi The Quarryn merkittävimmistä vahvuuksista on siinä, että se tuntee juurensa ja onnistuu kääntämään useimmat lajityyppiin kuuluvat heikkoudet eduiksi. Toisinaan ruutu käväisee hetken aikaa mustana. The Quarry kertoo kaikesta kaavamaisuudestaan huolimatta mukaansatempaavan kauhutarinan. Pelaaminen tapahtuu edelleen yhdellä ohjaimella, mutta peli määrää kuka pelaajista ohjaa mitäkin hahmoa. se, mutta kamera on usein niin lähellä, että ympäristöä on vaikea hahmottaa. Pelaamisen vähäisyyskään ei peliä pilaa, sillä tutkimuksen ja taistelun sijaan pääpaino on pelaajan tekemissä valinnoissa sekä hahmojen välisten suhteiden kehittymisessä. 84 The Quarry antaa kauhuelokuvien ystäville vallan vaikuttaa tapahtumiin ja kysyy: ”Selviäisitkö itse kauemmin?” Hyvää + Elokuvamaisuus. Siitä, onko dialogi tahallisen vai tahattoman kömpelöä, voidaan olla montaa mieltä. Tarina toimii parhaiten pelin alkupuoliskolla, kun leirikeskukseen liittyviä mysteereitä yritetään vasta selvittää ja pelaajaa johdetaan sekä kuvainnollisille että kirjaimellisille harhapoluille. Parhaiten mieleen jäävät vanhan kaartin eli Lance Henriksenin, Lin Shayen ja Ted Raimin, roolisuoritukset, mutta ei nuoremman polven näyttelijöistäkään löydy heikkoja lenkkejä. Siinä on samaa tunnelmaa kuin kauhuelokuvia porukalla katsoessa, kaikkien karjuessa ”Älä pakene yläkertaan, senkin idiootti!”, mutta tällä kertaa vierustoverille. Elokuvamainen kerronta toimii niin hyvin, että peli tuntuu usein parhaimmalta niinä hetkinä, kun sitä ei aktiivisesti itse pelaa. Vaikka useimmat kauhutarinansa tuntevat ratkaisevat keskeisen arvoituksen aivan liian aikaisin, hahmokeskeisyyden ansiosta tarinasta pystyy nauttimaan loppuun saakka. 8 160776_.indd 8 160776_.indd 8 28.7.2022 10.13.57 28.7.2022 10.13.57. Hienona yksityiskohtana kamera liikkuu muutamassa kohtauksessa hieman eri tahtia kuin pelaaja, mikä saa aikaan mielikuvan siitä, että peliä hallitsee jokin ulkopuolinen voima. Kauhuviittaukset huvittavat. Osa kasvoanimaatioista. Yksinkertainen pelattavuus. Toistaiseksi yhteispeli onnistuu ainoastaan samalta sohvalta, mutta online-tila on ilmeisesti tulossa myöhempänä päivityksenä. Homma on yllättävän hauskaa. Hiljaa hyvä tulee Pelattavuudesta – tai pikemminkin sen puutteesta – huomaa, että The Quarry on suunnattu mahdollisimman laajalle yleisölle. Useimmiten tämä johtuu siitä, että pelaajan tekemä valinta muuttaa tarinan suuntaa, mikä heijastuu kuvien välisiin leikkauksiin. Mysteeri kiehtoo... Jos pelaaja haluaa pitää kaikki hahmot hengissä lopputeksteihin saakka, mutta ei onnistunut tässä ensimmäisellä yrityksellä, niin kertomuksen aloittaminen alusta ei tunnu ylivoimaiselta koetukselta (mahdollisuus skipata dialogia uusintakierroksilla olisi silti kiva lisä). The Quarry tarjoaa mahdollisuuden myös moninpeliin. Tekijöiden rakkaus lajityyppiä kohtaan on edelleen ilmeistä ja heidän innostuksensa on tarttuvaa, mutta ensi kerralla mukaan olisi mahdutettava myös muutama aito yllätys. Vaikeustaso on pudotettu siis hyvin matalasta lähes olemattomaan, eikä koko jengin hengissä pitäminen vaikuta tällä kertaa mitenkään mahdottomalta urakalta. Tutoriaalit on toteutettu huvittavina animaatioina. Huonoa . Toisinaan vitsit lässähtävät, mutta useimmiten vika tuntuu olevan pikemminkin vuorosanoissa kuin niiden toimittajissa. Useimmiten niidenkin kohdalla riittää, että onnistuu painamaan liipaisinta tarpeeksi nopeasti. …mutta ratkeaa liian aikaisin. Uusintakierroksella käytössä on myös kelausnappi, joka tarjoaa kolme varaelämää. Kehittäjien mukaan erilaisia lopetuksia on kaikkiaan 186, joten nähtävää ja koettavaa riittää koko rahan edestä. 8–10 tunnin kesto tuntuu juuri sopivalta The Quarryn kaltaiselle interaktiiviselle elokuvalle. Näyttelijät hoitavat hommansa kunnialla. THE QUARRY Mukana on myös kohtauksia, jossa hahmon on pidätettävä hengitystään pysyäkseen piilossa. Onneksi ilmiö toistuu vain muutaman kerran pelin aikana. Ympäristöjen tutkimisen ja dialogivalintojen ohella vastaan tulee QTE-kohtauksia, jotka eivät suurta haastetta tarjoa. Kaitlyniä esittävä Brenda Song onnistuu tuomaan yllättävän paljon lämpöä aluksi tunnekylmältä vaikuttavaan hahmoon. Hahmot voivat vaihtaa paikkaa hetkeksi tai pitää taukoja puheessaan. Useimmista selviää vääntämällä peukalosauvaa pelin haluamaan suuntaan tai naputtamalla toimintanäppäintä rauhalliseen tahtiin
Syvällistä (tai edes pinnallista) tarinaa on turha toivoa. Paljon melua tyhjästä Vaikka Halloweeniä pidetään yleisesti ensimmäisenä täysiverisenä slasher-elokuvana, monien mielestä titteli kuuluu Tobe Hooperin neljä vuotta aikaisemmin ohjaamalle Teksasin Moottorisahamurhille (The Texas Chain Saw Massacre). Kukaan tekijöistä ei ollut nähnyt elokuvaa aikaisemmin ja peli kehitettiin valmiiksi kuudessa viikossa. Genren kultakautena 1978–1984 Yhdysvalloissa julkaistiin yli sata slasher-elokuvaa. sten rajoitusten myötä Texas Chainsaw Massacren väkivallan kuvauksetkin jäävät vaatimattomiksi. Vastaus ei ole yksiselitteisen selkeä, sillä VSS:n kehittämässä pelissä kammottavinta on pelattavuus. Oliko kohu oikeutettu. Ohjekirjasta käy ilmi, että joukko turisteja (jotka sattuvat olemaan nuoria naisia mekoissa) on tunkeutuAtari 2600:n graa. Eivätkä naamioituneet mielipuolimurhaajat tunkeutuneet koteihin pelkästään videokasettien kautta, sillä samaan aikaan alkoi ilmestyä myös slasher-elokuviin perustuvia pelejä. Useimmat kaupat kieltäytyivät ottamasta peliä valikoimiinsa ja loputkin myivät sitä tiskin alta. O’Neilin ohjelmoima aikaisempi versio, jossa yksi pelaajista on Leatherface ja toinen tätä pakeneva ja/ tai jahtaava pyssymies (mikä selittää julkaistun pelin kannessa esiintyvän ampujan). Texas Chainsaw Massacresta on olemassa myös Robert H. Kiinnostus alkoi kuitenkin laskea KUKA SELVIÄÄ JA MITÄ HEISTÄ JÄÄ JÄLJELLE. VHS-nauhureiden yleistyttyä 1980-luvun puolivälissä slasherit – kuten muutkin pienen budjetin genre-elokuvat – kohdistettiin kotiyleisöille. Vaikka peli oli suunnattu aikuisille, jälleenmyyjät säikähtivät kohua. Wizard Video Games mainosti Atari 2600:lle maaliskuussa 1983 julkaistua The Texas Chainsaw Massacrea kaikkien aikojen ensimmäisenä väkivaltaisena videopelinä, mikä sai aikaan vastareaktion huolestuneilta vanhemmilta. Onko The Texas Chainsaw Massacre todella niin kauhistuttava peli, että sen julkaisu piti yrittää estää. Seuraavaksi kuulemasi huuto voi olla omasi Pelin ohjelmoineen Ed Salvon mukaan kyse oli puhtaasti tilaustyöstä. Muutama punaruskea pikseli ei saa sykettä nousemaan. 9 161406_.indd 9 161406_.indd 9 28.7.2022 10.33.23 28.7.2022 10.33.23. Menestys poiki nopeasti ison joukon jäljittelijöitä, kuten Perjantai 13. Kiireen ja intohimon puutteen huomaa kaikesta. päivä, osa 2 (Friday the 13th Part 2, 1981) sekä Wes Cravenin slasher-kaavaa kekseliäästi uudistanut Painajainen Elm Streetillä (A Nightmare on Elm Street, 1984). SLASHER-ELOKUVIIN PERUSTUVAT PELIT nopeasti. päivä (Friday the 13th, 1980) ja Koston kruunajaiset (Prom Night, 1980). Myynti jäi vaatimattomaksi. 1980-luvun alkupuoliskolla hiteiksi nousivat vain jatko-osat Halloween II (1981) ja Perjantai 13. Ei ihmekään, että ensimmäistä slasher-peliä tähditti uhriensa kasvoista naamionsa ommellut Leatherface. Markus Rojola Jos slasher-elokuviin perustuvat pelit eivät saa kylmiä väreitä kulkemaan pitkin ihoasi… se on liian kireällä! S lasher-elokuvista tuli valtavirtaa, kun John Carpenterin ohjaama Halloween – naamioiden yö nousi hitiksi loppuvuodesta 1978
guurin. Wizard Video Gamesin seuraava peli perustui Halloweeniin. Tankin tyhjennyttyä ruutuun lävähtää loppuruutu, jossa yksi selviytyjistä käy potkaisemassa murhaajaparkaa pakaroille. 10 161406_.indd 10 161406_.indd 10 28.7.2022 10.34.22 28.7.2022 10.34.22. Heikoimpana saavutuksena voidaan pitää itse Leatherfacea. Äänimaailma on sitäkin karumpi koostuen lähinnä kiljaisuja edustavista piippauksista sekä sahan puksutuksesta. Uhrin sijaan pelaaja asetetaan moottorisahaa heiluttavan mielipuolen asemaan. Taktiikka kostautui, sillä epämääräinen ulkoasu sai monet myyjät hylkäämään pelin. Kuolinanimaatiot ansaitsevat myös kiitoksen. Epämääräiset osumakohdat, teleporttailevat uhrit ja nopeasti kuluva polttoaine nostattavat kierroksia muutenkin kuin vain moottorisahasta. Kuvassa myös värivirheeseen mahdollisesti johtanut juliste. NES:n Friday the 13th alkoi nauttia kulttimainetta 2013, kun NECA julkaisi peliin perustuvan violetin Jason-. Hienona lisänä yhdestä huoneesta on lamppu rikki... Ympäristöillä ei ole kuitenkaan mitään hävettävää yksinkertaisten hahmomallien rinnalla. Michaelista tulee ajan myötä yhä nopeampi, mikä tekee selviämisestä jatkuvasti haastavampaa. Friday the 13th sisältää pelihistorian ensimmäisen pelkomittarin, mutta sen merkitys jää mysteeriksi. Murhaajan sijaan pelaaja on lapsenvahti, joka suojelee lapsia Michael Myersin kepposilta. tai sitten kyse on bugista. Ensimmäiseksi täytyy mainita tuttu tunnusmusiikki, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin 8-bittisenä sovituksenakin. Nykyisin peli on suositumpi kuin koskaan. Kivana bonuksena kasetin loppuun oli äänitetty erilaisia kauhuäänitehosteita. Veitsestä osuman saaneet lapset kaatuvat lattialle ja alkavat vuotaa verta. Taustalla näkyvät talot ovat hädin tuskin niiden viereen pysäköityjä autoja isompia. Eikä ensimmäinen elokuvasarjaan perustuva peli muodosta poikkeusta. SLASHER-ELOKUVIIN PERUSTUVAT PELIT Säästääkseen kustannuksista osa Halloween-peleistä lähetettiin jälleenmyyjille mustassa kotelossa, jonka kanteen tällättyyn teippiin oli tussattu pelin nimi. Välkkyvä ruutu tuo oman lisäjännityksensä veitsimiehen väistelyyn. Tämä onnistuu kuljettamalla viisi lasta talon päädyissä sijaitseviin turvahuoneisiin tai iskemällä Michaelia kaksi kertaa talosta löytyvällä veitsellä. Mielenkiintoisinta pelissä on sen näkökulma. Kaksi kaupallista epäonnistumista peräkkäin saivat Wizard Video Gamesin lopettamaan toimintansa vuoden jälkeen. Onhan ainoa tavoite murhata jokainen vastaantuleva hahmo. Pelihahmo arvotaan viidestä vaihtoehdosta. Lapsenvahdilta leikataan pää irti tämän vartalon jatkaessa juoksuaan ja veren roiskuessa ympäriinsä avoimesta kaula-aukosta. päivä oli yksi menestyneimmistä Halloweenin innoittamista kauhuelokuvista ja elokuvalle tehtailtiin nopeaan tahtiin useita jatko-osia. Murhanhimo syttyy vähemmästäkin. C64-pelikotelot sisälsivät pelin lisäksi kaksi tekoverikapselia pelaajien perheiden säikäyttämiseksi. Haaste ja rytmityskin ovat kunnossa. Joukko teinejä saapuu Crystal Laken kesäleirille ja yliluonnollisen voimakas Jason hoitelee heidät päiviltä kekseliäin keinoin. Naamari vinossa viilettävältä mielipuolelta puuttuvat käsivarret, joten moottorisaha näyttää tunkeutuvan esiin hänen vatsastaan. Domarkin 1986 julkaisemassa Friday the 13th:ssä pelaaja on yksi leiriohjaajista, jonka tehtävänä on pelastaa toverinsa Jasonin vihalta. Cunninghamin ohjaama Perjantai 13. Texasin kuivien arojen sijaan tapahtumat sijoittuvat vehreään metsään. Vaikka kotirauhaa rikkovien turistien pilkkominen kuulostaa hauskalta (oletan, etten ole yksin mielipiteineni), valitettavasti pelattavuus on toteutettu yhtä heikosti kuin muutkin osa-alueet. Valitettavasti peli möi huonosti. Ympäristöt ja hahmomallit ovat toki pelkistettyjä ja värimaailma kirjava, mutta tällä kertaa mittasuhteet sentään vaikuttavat olevan kohdillaan. Taustatarinoilla ei sinänsä ole väliä, sillä hahmot eroavat toisistaan ainoastaan ulkonäöltään. Alusta asti on selvää, että lokakuussa 1983 ilmestynyt Halloween on selkeästi sisarteostaan parempi peli. Useimmat niistä noudattavat samaa kaavaa. Mies naamion takana Sean S. Aikalaispaniikin ymmärtää. Gerry on luontainen johtaja, Wendy ujo itkupilli, Mandy toipuu hermoromahduksesta (onnea vaan), Bryan innostuu helposti ja Stuart pitää urheilusta. Karkki vai kepponen. nut Leatherfacen maille, joten hän päättää hankkiutua näistä eroon ainoalla tuntemallaan tavalla – pala kerrallaan. Kun ottaa huomioon aikakauden asettamat rajoitukset, Halloweeniä on pidettävä lähdemateriaaliaan kunnioittavana pelinä
Ennen tätä pelaajan on selvitettävä tiensä useiden puzzleilla ja salahuoneilNES-painajaisessa kaikkien kenttään piilotettujen luiden löydyttyä pelaajan täytyy taistella Freddyä vastaan. Erikoisesta värivalinnasta on muutamia eri teorioita. Eikä outo kuvakulma ole edes kohtauksen omituisin piirre. Friday the 13th tarjoaa suorastaan painajaismaisen pelikokemuksen. Pelastettavia lähestyessään täytyy olla varovainen, sillä kuka tahansa heistä saattaa olla Jason valepuvussa. 11 161406_.indd 11 161406_.indd 11 28.7.2022 10.35.20 28.7.2022 10.35.20. Elokuvissa karmiva tunnelmaa luodaan onnistuneesti Harry Manfredinin säveltämällä musiikilla. Yksinkertaisemman teorian mukaan violetti väri sai hahmon erottumaan parhaiten taustoista. Painajaisista puheen ollen… Katu, jolla kukaan ei lepää rauhassa Monarch Softwaren 1989 julkaisema A Nightmare on Elm Street onnistuu yllättämään iloisesti. Kiltin näköisen vanhemman naisen sijaan tästä on kuitenkin tehty pelaajan kimppuun syöksyilevä irtopää. Hahmogalleriaan kuuluvat kaikki unisoturit Nancystä alkaen, joista voi valita minkä tahansa koomaan vajonnutta Joeya lukuun ottamatta. Pelihahmon voi valita kuudesta kyvyiltään erilaisesta leiriohjaajasta. Kauhutunnelmasta vastaakin lähinnä pelihistorian ensimmäinen jump scare eli ruudulle yllättäen kiljaisun kera ilmestyvä kuva, jossa näkyy joko verisiä pääkalloja tai valvojapolon pään halkaiseva verinen viidakkoveitsi. Psychossa (1988) ohjataan etsivää, joka etsii jalokivivarkauden saalista Batesin motellista. Yksi näistä oli kolmannen elokuvan juliste, jossa kuunvalo saa Jasonin asun näyttämään violetilta ja maskin sinertävältä. Leirialueella voi liikkua vapaasti rakennusten ulkosekä sisäpuolella. Westwoodin C64:lle ja DOS:lle kehittämä peli perustuu 1987 ensi-iltansa saaneeseen elokuvaan Painajainen Elm Streetillä 3 – Unien soturit (A Nightmare on Elm Street 3: Dream Warriors), joka oli sattumalta ensimmäinen näkemäni kauhuelokuva. Olin kahdeksan. Leiriltä löytyy muun muassa vanha lato sekä hylätty kirkko, vain järvi laitureineen puuttuu. Ennakkomainoksessa esitellyt pelikuvat ovat ainoa todiste LJN:n alkuperäisestä Painajaisesta Elm Streetillä, jossa ohjattiin teinien sijaan Freddyä. Pelaaja huitaisee kaveriaan löytämällään aseella (valikoimaan kuuluvat muun muassa moottorisaha, talikko ja kirves) ja, mikäli isku sattuu, kyseessä ei ole Jason. Westwoodin Painajaisessa Elm Streetillä alalaitaan ilmestyy tyypillisen informaation lisäksi myös viestejä Freddyltä. Kun Jason vihdoin päättää ilmestyä paikalle, tätä vastaan taistellaan nyrkkeilypeli Punch Outin!! (1997) mieleen tuovassa näkymässä. Entä itse peli. Vaikka Psyko ei varsinaisesti slasher-elokuviin lukeudu, genren esi-isään perustuva seikkailupeli ansaitsee maininnan. Loppupomona toimii elokuvan huipentuman tapaan jättikäärmeeksi muuttunut Freddy. Kymmenen turhauttavan minuutin jälkeen aloin toivoa, että Jason ilmestyisi paikalle murhaaman joka ikisen valvojan minut mukaan luettuna. Jonkin sortin loreyhteys pelistä sentään löytyy, sillä mukana on ( SPOILERIVAROITUS!) ensimmäisen elokuvan tappajana toiminut Jasonin äiti. Se kunnia kuuluu Jasonin violetin väriselle haalarille ja turkoosille jääkiekkomaskille. Se on juuri niin kamala kuin voisi olettaakin. Pelin nimittäin julkaisi LJN Toys. Esimerkiksi Will ampuu salamoita, Nancy pysäyttää ajan ja Tarynillä on taikaveitset. Tehtävänä on paikallistaa Jason ennen kuin tämä tappaa toisen valvojan tai, elokuvasarjasta poiketen, jonkun näiden vahtimista lapsista. Lajityyppi on tällä kertaa sivusta kuvattu selviytymiskauhutoimintasohyppely. Näin painajaisia viikon ajan. Kiitos, isoveli. Esimerkiksi Chrissy on nopea juoksemaan ja viskomaan kiviä ja soihtuja, mutta hidas soutamaan. Unohtakaa Jason! Retropelaajalle pelkän sateenkaarilogon näkeminen nostaa kylmän hien pintaan. Jokaisella on oma erikoiskykynsä, joka kehittyy tarinan edetessä. Yllättäen siihen ei kuulu haalarit eikä jääkiekkomaski, vaan mustat housut ja napapaita. Itse syytän rouva Voorheesia, joka pesi erehdyksessä haalarit purppuranpunaisen villaneuleensa kanssa. Peli ei valitettavasti sävellyksiä hyödynnä. Pettämätön tekniikka! Jos kyseessä on Jason, lyönti paljastaa tämän todellisen olomuodon. Ä-lä-lä! Pe-pe-pe! Laa-laa-laa! Kolme vuotta myöhemmin NES:lle ilmestynyttä Friday the 13th:iä en suosittele sitten kenellekään. Tästä yksittäisestä hienosta hetkestä huolimatta peliä on vaikea suositella muille kuin kaikkein kovimmille Jason-fanaatikoille. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä alueella liikkuu laumoittain sarjamurhaajaa suojelevia susia, korppeja sekä maasta sikiäviä zombeja. Yhden mukaan pelin kehittänyt japanilainen Atlus, joka tuli myöhemmin tunnetuksi Persona-peleistään, ei saanut käsiinsä elokuvia ja joutui turvautumaan referenssimateriaaleihin. Peli mukailee elokuvaa epätavallisen tarkasti – ainakin aiempiin nimikkeisiin verrattuna. Tämä saapuu paikalle elokuvista tutuissa olomuodoissa, jotka vaihtelevat kentästä toiseen. Mark puolestaan hyppää korkealle ja soutaa nopeasti, mutta heittäminen tuottaa vaikeuksia. Siis aivan kuten elokuvissakin tai – tarkemmin ajatellen – ei lainkaan niin kuin elokuvissa. Sen sijaan kappalevalikoima koostuu sellaisista klassikoista kuin Piippolan vaari, Teddykarhujen huviretki ja Häämarssi. Kehnon kauhun sijaan se on ylhäältä päin kuvattu, roolipelielementeillä maustettu toimintaseikkailu, jossa pelaaja yrittää pelastaa ystäväjoukkonsa Freddy Kruegerin viiltävän terävistä kynsistä. Hahmomalleissa ei siis ole kehumista, mutta ympäristöt sentään ovat toimivia. Ainoa tapa selvittää asia on vanha kunnon noitatesti
Alun perin tarkoitus oli ohjata Freddyä, joka olisi voinut yllättää pahaa-aavistamattomat uhrinsa astumalla esimerkiksi peilin läpi. Kuulostaa huomattavasti julkaistua peliä paremmalta, joten on vaikea ymmärtää idealta hyllyttämistä. Ensimmäisestä persoonasta kuvatun interaktiivinen kauhuseikkailun pelaaminen on ensisijaisesti hämmentävä kokemus. Mukaan on saatu mahdutettua sentään yksi vänkä idea eli tapahtumien sijoittaminen kahteen rinnakkaiseen maailmaan. Pohjimmiltaan peli on sivusta kuvattu mätkintätasoloikka, mikä saattaisi toimia, jos hahmoille olisi annettu muitakin kykyjä kuin heikko hyppy ja tätäkin heikompi lyönti. Mikäli yksi hahmoista nukahtaa, kaikki siirtyvät Freddyn hallitsemaan unien maailmaan. 12 161406_.indd 12 161406_.indd 12 28.7.2022 10.36.13 28.7.2022 10.36.13. Suurin osa aikakauden viiltely. 2010-luvulla slasher-legendat vierailivat eri pelisarjoissa. EA:n 1995 julkaisema FMV-hirvitys Bloodwings: Pumpkinhead’s Revenge on niin huono, että se pyörähtää melkein hyvän puolelle. Samaa ei voida sanoa suoraan videolle ilmestyneestä jatko-osasta eikä todellakaan siihen perustuvasta pelistä. Ehkä julkaisijat muistivat Texas Chainsaw Massacresta kuusi vuotta aikaisemmin syntyneen kohun ja pelkäsivät, että kaupat – tai Nintendo – kieltäytyisivät myymästä peliä. Juonta ei ole vaivauduttu kehittämään edes yhden tarinaruudun verran. Bloodwings perustuu Je Burrin 1994 ohjaamaan Pumpkinhead II: Blood Wingsiin, joka on puolestaan jatko-osa erikoistehosteguru Stan Winstonin esikoisohjaukselle Pumpkinhead (1988). Se on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. lmeistä julkaistiinkin suoraan videolle. Freddy Krueger nähtiin Mortal Kombatissa (2011), kun taas Mortal Kombat X (2015) toisistaan ottivat mittaa Leatherface ja Jason. Toisaalta sydämensykettä muistuttava tasainen tykytys pitää tehokkaasti karmivaa tunnelmaa yllä. Peli yrittää ilmeisesti kertoa oman tarinansa uusilla hahmoilla, mutta ei onnistu siinä kovinkaan hyvin. Mutta vain melkein. Michael Myers oli puolestaan pelattavana hahmona Call of Duty: Ghostsin (2013) lisäsisältöpaketissa. Viholliset ovat entistä kestävämpiä, mutta toisaalta soturisymboleita keräämällä pelaajat voivat muuttua voltteja ja keihäitä heitteleviksi akrobaateiksi, heittotähtiä viskoviksi ninjoiksi tai tulipalloja ampuviksi maageiksi. Kenties kyseessä ovat kadun viimeiset hengissä olevat lapset. Ainoa merkittävä puute koskee äänimaailmaa, joka on liiankin pelkistetty. Yhtiön pelien pelaaminen on kuin toistuva paha uni, sillä sateenkaaren päässä ei näytä koskaan löytyvän aarretta. Mielikuvituksen puute saattaa johtua kiireestä. Pelaaja (tai pelaajat, sillä NES Four Scoren avulla painajaiseen voi vetää mukaan kolme kaveriaan) on Freddyn kiusaama nimetön teini, jonka on kerättävä ja poltettava nimikkokadulla sijaitseviin rakennuksiin piilotetut Freddyn jäänteet. Unimaailman käyttö tarjoaa rajattomat mahdollisuudet kenttäsuunnitteluun, mutta valitettavasti tekijöiden mielikuvituksen rajat ovat tulleet nopeasti vastaan. Raren kehittämä A Nightmare on Elm Street ilmestyi NES:lle ja julkaisijana toimi jälleen kerran – luoja armahtakoon sieluni – LJN. Pelaaja kulkee luolastossa ampumassa luuSLASHER-ELOKUVIIN PERUSTUVAT PELIT Pumpkinhead-parka kaipasi vain pientä, punaista paloautoaan. Vaikka inventaario on kankea ja kenttäsuunnittelu alkaa toistaa itseään pelin puolivälissä, usean tunnin mittaisesta seikkailusta löytyy hämmästyttävän paljon syvyyttä. 1990-luvulla ilmestyi ainoastaan yksi genren edustaja (Clive Barkerin 1990 ohjaamaa ja kaksi peliä saanutta Nightbreed – yön kansaa mainostettiin slasherinä, mutta elokuvan tätä artikkelia varten katsoneena olen eri mieltä). Vuotta aikaisemmin julkaistuissa ennakkomainoksissa pelistä annettiin nimittäin täysin erilainen kuva. On vaikea ymmärtää, miksi Freddy edes vaivautuu vainoamaan moisia mitättömyyksiä. Viholliset ovat tylsiä luurankoversioita tavallisessa maailmassa kohdattavista lepakoista, hämähäkeistä ja muista eläimistä eivätkä ympäristöt muutu kuin värisävyltään. Lähdemateriaali otetaan hienosti huomioon myös pelimekaniikoissa, sillä elinvoimaa palautetaan kahvikupeilla ja Hypnocil-lääkkeellä. la täytettyjen painajaismaisten kenttien läpi, joissa partioivat luurangot, itsestään liikkuvat pyörätuolit sekä muut kammotukset. Sarjan avausosa oli kaupallinen pettymys, mutta nauttii nykyään kulttimainetta. 1980-luvun kauhukuninkaiden – Freddyn, Jasonin ja Michaelin – elokuvat alkoivat olla lähempänä komediaa kuin kauhua eivätkä uudemmatkaan säikäyttelijät – kuten Child’s Play -elokuvissa esiintyvät Chucky-nukke tai karkkihammasta muiden kehonosien ohella kolottava Candyman (1992) – onnistuneet nousemaan uusiksi vetonauloiksi. Toistuva painajainen Seuraavana vuonna ilmestyi toinen Painajainen Elm Streetillä -sarjaan perustuva peli. Suoraan videolle 1990-luvun alussa slasher-genre oli kuolleempi kuin Kristallijärvellä naku-uinnille pulahtava neitokainen. Slasher-elokuviin perustuvat pelit olivat lähestulkoon samassa asemassa
Uteliaisuuttani päätin kuitenkin vilkaista loppuratkaisun läpipeluuvideosta. Ei mitään pelättävää Wes Cravenin ohjaama ja Kevin Williamsonin kirjoittama Scream (1996) teki slashereistä jälleen merkittävän genren. Paikalle voi kutsua myös kolmessa elokuvassa Jasonia vastaan taistelleen Tommy Jarvisin, joka kykenee tappamaan Jasonin. Alamaailmaan palaavaa pelaajaa odottaa äkäinen Kurpitsapää, joka tervehtii vastustajaansa kahdella keskisormella. Elokuvien tapaan vaara väijyy kaikkialla. Ensinnäkin mukaan on mahdutettu useita viittauksia elokuvasarjan historiaan. Kristallit aukaisevat elokuvan kohtauksia käynnistäviä portaaleja. Missään vaiheessa yksikään hahmoista ei vaeltele vankityrmissä, oksentele luurankojen päälle tai hypistele kristalleja. Valitettavasti elokuvien oikeuksiin liittyvä oikeusjuttu pakotti tekijät sulkemaan dedikoidut serverit marraskuussa 2020 (peliä voi edelleen pelata vertaisverkossa) ja perumaan suunnitellun lisäsisällön, kuten Jason X:n (2001) kyborgi-Jasonin. Mitä luurangot ovat. Hänen kehonsa tuhoutuu, mutta henki säilyy. rankomaisia demoneja vihreällä limalla. Iso virhe! Kävi ilmi, että näiden tarinoilla ei ole juuri mitään yhteistä keskenään ja vielä vähemmän pelin kanssa. Yllätyskäänteenä demoni palkitsee pelaajan kiltteydestä tanssiesityksellä. Mitä kristalleilla tehdään. Vastaukset löytyivät lopulta jonkin pelin läpäisseen poloisen kirjoittamasta oppaasta. Jasonin liikkeet kaapattiin Kane Hodderilta, joka esitti hahmoa neljässä sarjan kahdestatoista elokuvasta. Tuhoutuessaan luurangot jättävät jälkeensä tornadon, jonka läpi kulkemisesta seuraa luolalentelyä kuvaava FMV-animaatio, jossa pelaaja kourii kristalleja ruudulla näkyvällä irtokädellä. Ilmeisesti oikeat esineet keräämällä pystyy ratkaisemaan katakombin kätkemät puzzlet, mutta kärsivällisyyteni loppui tunnin harhailun jälkeen. Friday the 13th ei ole pelinä täydellinen, mutta elokuvasarjaa se edustaa erinomaisesti. Niin sanotussa hyvässä lopussa pelaaja lahjoittaa Kurpitsapäälle tämän lempilelun, mikä rauhoittaa raivoavan sielun. Kaikesta näkee, että kyseessä on intohimoprojekti. Pyörittyäni puoli tuntia sokkeloisessa katakombissa yrjöten luurankojen päälle ja kourien kristalleja tunsin ymmärtäväni peliä vähemmän kuin aloittaessani sen. Lisenssislashereiden todellinen paluu tapahtui vasta 2017 – eikä se olisi voinut olla onnistuneempi. Oletettavasti sankari oksentaa liman suustaan, koska alalaitaan ei ole vaivauduttu piirtämään minkäänlaista asetta. 13 161406_.indd 13 161406_.indd 13 28.7.2022 10.37.19 28.7.2022 10.37.19. Huonossa lopetuksessa sankari kukistaa Kurpitsapään taistelussa. Jasonilla on kuitenkin erilaisia kykyjä, kuten pikamatkustus, jotka asettavat edun hänen puolelleen. Sen osuvampaa lopetusta on vaikea kuvitella. Videoista saa napattua peliä edistäviä esineitä, kuten viholliset hetkeksi lamauttavan kitaran, arkkuja aukaisevan avaimen ja pelaajan välittömästi tappavan tupakan (viimeisessä piilee varmasti jokin hienovarainen opetus). Kaikki viisi karttaa perustuvat elokuvista tuttuihin paikkoihin. Ainoastaan yhteistyötä tekemällä valvojat voivat onnistua pääsemään pakoon. Kaikkia kolmea esittävät elokuvista tutut näyttelijät. Säveltäjänä toimi elokuvien tapaan Harry Manfredini. Jasonin ulkoasun voi valita yhdeksästä eri vaihtoehdosta (mukana on jopa NES-pelin violettihaalarinen Jason). Esimerkiksi alkuvuodesta julkaistu Scream-sarjan viides osa menestyi erinomaisesti. Koska peli ei vaivautunut selittämään yhtään mitään, ajattelin elokuvien tarjoavan edes jotain vastauksia. Miksi ne jättävät jälkeensä tornadoja. Vuosituhannen vaihteessa julkaistiin lukuisia menestyksekkäitä slashereitä eikä genre ole sen jälkeen kadonnut mihinkään. Kahdeksan pelaajan epäsymmetrisessä kauhupelissä yksi omaksuu Jasonin roolin ja loput seitsemän ovat tätä pakenevia ja asiaankuuluvan avuttomia leirivalvojia. Texas Chain Saw Massacren ilmestyy todennäköisesti joko loppuvuodesta tai ensi vuonna. Elokuviin perustuvien slasher-pelien kohdalla tilanne on ollut lähestulkoon päinvastainen. Miten tämän kaiken saa loppumaan. Ainoa mieleen tullut syy moiselle ratkaisulle on se, ettei kukaan tekijöistä uskonut kenenkään koskaan läpäisevän kieroutuneella seikkailupelilogiikalla ratkaistavaa räiskintäpeliä. Ti Westin ohjaama X (2022), joka otti innoitusta 1970-luvun lopun slashereistä, on puolestaan yksi viime vuosien kehutuimmista kauhuelokuvista. Tämä, jos mikä, on olennainen osa slasher-kaavaa. Reilun kahden vuosikymmenen aikana nähtiin vain puolenkymmentä mobiililaitteille tai verkkoselaimille suunnattua peliä, joille ei palstamillejä kannata tämän enempää uhrata. Kävi ilmi, että niitä on peräti kaksi. Oikea onnen ja ilon päivä Gun Median ja IllFonicin kehittämä Friday the 13th: The Game (Pelit 8/2017, 78 p.) on ensiluokkainen rakkaudenosoitus slasher-saagalle. Elokuva teki avoimesti pilkkaa lajityypin kliseistä samalla, kun se hyödynsi niitä. Vaikka hirviö näyttäisi kuinka kuolleelta, paha onnistuu aina palaamaan… Friday the 13th sisältää kymmeniä leuat auki loksauttavia tappoanimaatiota, jotka tyydyttävät vannoutuneimmankin slasher-fanin verenhimon. Suurin osa valvojista on luotu peliä varten, mutta myöhempinä päivityksinä mukaan lisättiin kolmososassa nähdyt Shelly ja Fox. Gun Medialta on kuitenkin tulossa hyvin samantyylinen Teksasin moottorisahamurhiin perustuva peli. Jokaisella versiolla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä elokuville uskollinen asevalikoima
Tähtitieteen professori Wilhelmina Tillinghast, Miskatonicin yliopistolta, kutsuu kartanolleen joukon ihmisiä keskustelemaan komeetasta, jonka vaiheita on seurailtu jo vuosikymmeniä. Teppo Toivonen ARKHAM HORROR: MOTHER’S EMBRACE Lovecraftin maailmassa mikään ei ole niin jännittävää kuin tiede: jo pelkkä väärän asian tutkiminen voi viedä hengen. Sanktiona väärästä liikkeestä Mythos-kellon viisari loksahtaa eteenpäin ja täyden kierroksen jälkeen olosuhteet vaikeutuvat satunnaisilla haitoilla. Erilaisia yhteisön luomia Tabletop Simulatorja Octgn-moduuleja lukuun ottamatta ainoa virallinen julkaisu on Elder Signin mobiiliversio, jossa Suurten Muinaisten paluuta yritetään estää heittämällä virtuaalinopilla symbolien sarjoja. Hahmon valinnan jälkeen pimeästä kartanosta paljastuu jotakin outoa, mikä johtaa hiljalleen avautuvan mysteerin jäljille. Valitettavasti ongelmanratkaisua on mukana äärimmäisen niukasti. Miniatyyripelin digitaalinen mallinnus olisi ollut sellaisenaan kiinnostava, mutta kuten nimen lopullinen muoto vihjaa, lopputuotos on täysin oma pelinsä. Muinaiset kauhut Arkham Horror syntyi aioneita sitten: alun perin eurooppalaista sarjakuvaa englanniksi julkaissut Fantasy Flight Publishing (myöhemmin Fantasy Flight Games, tuttavallisemmin FFG, nykyisin Asmodee Groupin omistuksessa) on työskennellyt LAUTAPELI SAA VIRTAA Asmodee Digital Arvosteltu: PC Minimi: Intel Core 2 Duo E4700 2,6 GHz tai AMD Phenom 9950 Quad Core 2,6 GHz, 4 Gt RAM, 1 Gt ATI Radeon HD 5770, 1 Gt NVIDIA GeForce GTX 460 tai parempi Moninpeli: Ei Ikäraja: 18 Cthulhun apuna jo 25 vuoden ajan. Lautapelistä julkaistiin jo padia hyödyntävä päivitetty versio, mutta Mother’s Embrace vie idean täysin videopelimaailmaan. Arkham Horror: Mother’s Embrace perustuu Mansions of Madness -lautapeliin, joka nojaa vahvasti Lovecraftin kauhuun ja universumiin. A rkham, Massachusetts, helmikuu 1926. Pahvin makua Pitkästä historiastaan huolimatta Arkham Horroria on harvoin yritetty saattaa digimuotoon. Aloitussankarin saa valita seitsemästä vaihtoehdosta, mutta luku luvulta mukaan liittyy uusia jäseniä. Mysteerin syövereihin heittäydytään Frogwaren Sherlock Holmes -pelien tapaan seikkailupelimäisessä ympäristössä, jonka hahmot edustavat vain pientä osaa lautapelien laajaksi kasvaneesta katraasta. Hahmojen eri taidot tulevat esiin monivalintatilanteissa: vain empatian hallitseva tietää, pitääkö järkyttynyttä sivullista rauhoitella vai kovistella, vain loogikko osaa päätellä, onko roskakori parempi kaataa vai penkoa läpi. Toisaalta jatkuva mokailukaan ei suuremmin vaikuta etenemiseen. Kaikki dialogi on puhuttua, kommentit valaisevat hahmojen suhtautumista tapahtumiin ja tapahtumapaikkojen merkitystä heidän taustatarinoilleen. Suurin osa 14 160940_.indd 14 160940_.indd 14 28.7.2022 16.01.04 28.7.2022 16.01.04. Julkaisijan käsissä myös Arkhamin maailma on ottanut hiukan etäisyyttä Lovecraftin ja ystävien teoksiin, muistuttaen enemmän elokuvaa Kirous Kintereillä (Cast a Deadly Spell, 1991), jossa pienet yliluonnollisuudet ovat arkipäivää. Vuodesta 1997 alkaen firma tuotti nipun kirjoja Chaosiumin roolipeliin, vuonna 2004 saatiin virallisella lisenssillä julkaistu Call of Cthulhu -keräilykorttipeli. Esimerkiksi Eldritch Horrorissa seikkaillaan koko maailmankartalla, miniatyyripeli Mansions of Madness mallintaa kummitustaloja huone kerrallaan, Final Hour muistuttaa tornipuolustuspelejä, ja niin edespäin. Systeemi on ehkä lautapelimäinen, mutta ei luo oikeanlaista paineen tunnetta. Langin kahden pelaajan pvp-peli keräsi pienen kulttisuosion, mutta varsinaiseen kultasuoneen iskettiin vasta seuraavana vuonna, kun FFG julkaisi Chaosiumin Arkham Horror -lautapelistä uudistetun version. Suunnittelija Eric M. Tuottavaa lisenssiä ei kannattanut jättää arkistoihin pölyttymään, joten FFG alkoi tasaista tahtia tuottaa eri mekaniikoille pelattavia sisarpelejä. Ympyrä on sulkeutunut, kun kirjoihin perustuvaan roolipeliin perustuvan lautapelin maailmasta on alettu julkaista romaaneja ja novellikokoelmia. Keväällä 2018 julkistettiin Mansions of Madness: Mother’s Embrace. Perässä seurasi liuta laajennuksia, jotka tekivät Arkhamista pian yhden massiivisimmista yhteistyöpeleistä koskaan. Ryhmään voi kerrallaan kuulua enintään kolme jäsentä, eikä tarvittavista taidoista saa ennakkoon minkäänlaista vihiä. Professori on murhattu, mutta syyllisen lisäksi pitää selvittää vielä tapahtumien taustat. Pelattavien tutkijoiden määrä oli tuplattu kahdeksasta kuuteentoista, kaikista löytyi nyt värikuvat ja taustatarinat
Fantasy Flight Games on jo pitkään luottanut peleissään paitsi näyttäviin komponentteihin, myös pelaajien helposti heräteltävään keräilyvimmaan. Seinien läpi voi turhan usein nähdä ja ampua. Sitä itse Lovecraftkin olisi varmasti pitänyt liioitteluna. Älä mene metsään! New Orleans on kauhun näyttämö. Cthulhu-mytologiaa sivutaan lopulta vain vähän, vaikka tuttuja nimiä vilahtelee. “Yksinkertaista, rakas Watson!” Oma tutkimus näytti tältä esigoogleniaanisella kaudella. Ja itse vielä pidän Darkest Dungeonista. Viimeistelemättömyys vaivaa paikoin, helppoudesta huolimatta turhauttaa jatkuvilla taisteluilla ja hahmojen heikkohermoisuudella. Taisteluissa ei ole juuri muuta jännitettävää kuin se, tekevätkö sankarit hyökkäyksillään riittävästi vahinkoa ennen kuin on vihollisen vuoro lyödä takaisin. Tunteen varassa Mielenterveysongelmien mallintamisessa lähestymistapa on kylmän lautapelimäinen. Nopanheitot on piilotettu käyttöliittymän taakse, mutta muuten mekaniikat ovat kuin lautapeliä varten suunniteltuja. Inventaarion klikkailu lakkaa toimimasta taisteluiden aikana, terveysjuomat juodaan vain toimintakuvakkeen kautta. Huonoa . Arkhamista New Orleansin rämeille ja takaisin vievä juoni koostuu episodeista, joiden lopussa paljastuu seuraavaan tapahtumapaikkaan kuljettava johtolanka. Loppua kohti niiden juonenkuljetuksellinen pointti alkaa valjeta, mutta täytyykö ihan joka väliin sanoa jotain. 15 160940_.indd 15 160940_.indd 15 28.7.2022 16.01.23 28.7.2022 16.01.23. Sanoinkuvaamattomia kauhuja materialisoituu. Hyvää + Uusi luku Arkham Horror saagaan lautapeleistä tutuilla hahmoilla, runko voisi toimia hyvänä pohjana tuleville skenaarioille. Modituen lisääminen saisi varmasti kulttilaisten lauman toteuttamaan pelin pohjalta omia visioitaan, tai vaikka Call of Cthulhu -roolipelin skenaarioita. Mother’s Embrace on virallinen Arkham Horror -sarjan tuote, ja siksi faneille vaikea ohittaa. Sarjaa tuntemattomille suosittelisin Arkham Horror -korttipeliä, tai jos pelikavereita löytyy, Eldritch Horrortai Mansions of Madness -lautapelejä. Rakenteeltaan tarina muistuttaa Arkham Horror -korttipelin kampanjaa. Alkuperäisen roolipelin hupenevia mielenterveyspisteitä on selitelty Cthulhu-mytologian vaikutuksella mielelle, mutta Mother’s Embrace on kuin some: kaikesta järkytytään ja jatkuvasti. Huvittavasti päädyin alkupuolella vaihtelemaan lyijyputkea ja lihakirvestä kahden hahmon välillä, koska huitaisu jälkimmäisellä vaatii mielenterveystestin. Juuri niitä suuria muinaisia. Alkuun onkin hyvin ilahduttavaa nähdä tutut hahmot animoituina ja ääninäyteltyinä, vaikka viehätys vaihtuu rutiiniksi nopeasti. Sanity-pisteiden ehtyminen aiheuttaa game overin sijaan hahmolle trauman, joskaan yhdestäkään kohtaamastani ei ollut suurempaa haittaa. Etappien välissä palataan toimistolle, jossa valitaan seuraavan seikkailun osallistujat ja heidän varusteensa, loppujen jäädessä parantelemaan henkisiä vammojaan. Esimerkiksi esineet ovat tylsiä lisäammuksia ja parannusyrttejä, eikä korttipakasta nostettuja erikoishyökkäyksiä edes yritetä simuloida. Taistelut toistavat itseään, samat harvat vihollistyypit esiintyvät kohtaamisesta toiseen. Nettiporun perusteella moni on kokenut pelin bugiseksi, mutta käyttäisin sanaa ”viimeistelemätön”. Ovi todetaan lukituksi kokeilemalla kahden metrin etäisyydeltä, esineiden käyttöä mallinnetaan melkein aina samalla oletusanimaatiolla. Esikuvien tavoin kokemus on palkitsevin, jos sen ottaa vastaan mysteeriin syventyen ja tekstejä skippailematta. Kosminen kauhu ei ole suorittajia varten. Dialogista puheen ollen, ruumiittomana tarkkailijana toimivan Professori Tillinghastin jaarittelevat kommentit pitäisi voida kytkeä pois päältä. Tämä on harmillista, koska juuri satunnaisuuden luomat odottamattomat käänteet ovat Arkham-pelien suola. Dialogin jokainen lause täytyy kuitata luetuksi ja oletusnäppäimet ovat kaukana intuitiivisesta. 75 Lautapeleihin pohjautuva kauhuseikkailu, jossa mekaniikat latistavat kauhua eivätkä pulmat pääse rasittamaan harmaita aivosoluja. Toisaalta peli etenee melko varmasti, kunhan hahmojen käsissä pitää aseita ja fyysistä vauriota muistaa parannella. ajasta kävellään ympäri kulloistakin tapahtumapaikkaa, kunnes lähin klikattava hotspotti alkaa hohtaa. Perinteitä kunnioittaen hahmoilta kuritetaan niin fyysistäkuin henkistäkin terveyttä, mutta monet muut lautapelien koukut on suoraviivaistettu pois. Juoni ei ole erityisen omaperäinen, mutta ei myöskään minkään tutun tarinan kierrätystä. Tästä huolimatta toistuva rankaisu tuntuu häiritsevältä, varsinkin kun suurin osa tilanteista tapahtuu tutkimalla etenemisen kannalta pakollisia kohteita. Jopa nyrkkitappelun aloittaminen vaatii koko seurueelta hermojen kestävyystestin, mikä saattaa johtaa pökertymiseen
SANOINKUVATTU KAUHUPELI CTHULHUN KUTSU 40 VUOTTA Call of Cthulhu -roolipeli irvistää jossain muodossa myös jokaisen Cthulhu-videopelin taustalla, sillä aika harvassa muussa genressä päähenkilöiden mielenterveys on juttu. Soveltajista merkittävin on peliyhtiö Chaosium Inc:n roolipeli Call of Cthulhu. Kumpi nostaa enemmän, Arioch vai Cthulhu. Lovecraft oli lapsesta saakka kiinnostunut tähtitieteestä ja mytologiasta ja hahmotti oman pienuutensa sekä ihmiskunnan väliaikaisuuden suhteessa maailmankaikkeuden mittakaavaan. On epävarmaa, oliko kenelläkään edes yksinoikeutta Lovecraftin luomuksiin. Mutta kuolemattomuus vaati enemmän kuin alkulähteen, se vaatii myös opetuslapsia jatkamaan työtä ja ennen kaikkea sitä soveltamaan. Opukseen sisältyivät myös Michael Moorcockin multiversumin, etenkin Elric-maailman jumalolennot, mitä Chaosium ei katsonut hyvällä, koska heillä sattui olemaan oikeudet molempiin. ksi vampyyrejä vastaan. Suuri muinainen itse Lovecraft itse oli ristiriitainen henkilö. ktion vakiokuvioita, ettei moni edes ajattele niiden alkuperää. Lovecraftin (1890–1937) syntymästä on kulunut jo yli 130 vuotta, mutta hänen visionsa ovat tulleet jäädäkseen. Uusia sanoin kuvaamattomia kauhuja materialisoituu joka vuosi ihmiskunnan keskelle niin kirjojen, elokuvien, näytelmien, kuunnelmien, videoja lautapelien kuin pehmolelujen muodossa. Teppo Toivonen Kauhukirjailija Lovecraft loi maailman, jota edes ikuisuuden virta ei pysty hukuttamaan. Esimerkiksi mystinen symboli Vanhempi merkki (elder sign) toimii kuin krusi. Jalava on julkaissut kaikki Lovecraftin tarinat suomeksi. Ihmismielellä on hyvin rajallinen kyky ymmärtää tähtien takaa saapuvia vierailijoita, joita on pelätty ja palvottu jo ennen kirjoitettua historiaa, jopa ennen ihmiskuntaa. Termi ”lovecraftian” esiintyy kauhupelien kuvauksissa useammin kuin viittaus keneenkään muuhun kirjailijaan, ja useat hänen ideoistaan ovat niin juurtuneita osaksi kauhu. Tuntemattoman pelko on alavireenä liki jokaisessa tarinassa. Eristyksiin sivistyksestä, vailla varmuutta päästä takaisin hengissä tai täysissä järjissä. Sen tekijät myöntävät, että on mahdotonta sanoa, miten suuri vaikutus heidän työllään on Lovecraftin asemaan nykypäivänä, mutta juuri heidän ansiostaan pelaajat ovat saaneet jo 40 vuoden ajan seurata sankareitaan mystisille rämeille, vanhoihin maalaistaloihin, maan ja meren alle, pyramidien sokkeloihin ja Etelämantereen armoille. Kaiken aloittaneen kirjailija H.P. Lovecraftin jälkiä seuranneiden kirjailijoiden teoksissa, erityisesti August Derlethin ja Brian Lumleyn, Cthulhu-tarinat saivat seikkailullisemman muodon ja perinteisemmän hyvät vastaan pahat -asetelman. C thulhun kultti elää ja voi hyvin. Lovecraftilla ei ollut perillisiä, ja kirjalliseksi agentikseen hän nimesi ennen kuolemaansa teini-ikäisen Robert H. Chaosium oli neuvotellut Cthulhun ja kumppaneiden käyttölisenssin August Derlethin (1909–1971) perustaman Arkham House -kustantamon kanssa, tarkoituksenaan julkaista kauhuteemainen fantasiaroolipeli Dark Worlds. Joissain Lovecraftin teoksissa annetaan kuitenkin viitteitä siitä, että ihmisellä on pieni mahdollisuus taistella hirviöitä vastaan: muun muassa novelleissa Dunwichin hirviö ja Charles Dexter Wardin tapaus loitsuilla on suuri merkitys, Kammotussa talossa sankarit varustavat itsensä liekinheittimin, tarinassa Rotat seinissä joukko eri alojen asiantuntijoita laskeutuu muinaisen kartanon alle tutkimaan menneisyyden kauhuja. Ensimmäistä kertaa Cthulhu esiintyi roolipeleissä TSR:n Dungeons & Dragons -lähdekirjassa Deities & Demigods (1980). Barlow’n (1918– 1951), August Derlethin suureksi petty16 160185_.indd 16 160185_.indd 16 28.7.2022 16.31.31 28.7.2022 16.31.31. Peli jäi kuitenkin suunnitteluasteelle, ja lisenssi jäi hyödyntämättä useammaksi vuodeksi. Omien sanojensa mukaan hän oli tieteeseen uskova ateisti, mutta hänen tarinoissaan juuri tieteeseen uskovat ateistit joutuvat keskelle sanoin kuvaamattomia kauhuja synkimpien kansantarinoiden osoittautuessa tosiksi. Ei mitä Lovecraft ajatteli, mutta tarjoaa pelien lähtökohdaksi erinomaiset puitteet
Omia seikkailujaan Call of Cthulhuun julkaisivat niin Games Workshop Groupin kaltaiset pitkän linjan konkarit kuin myös puhtaasti pelin ympärille syntyneet uudet yrittäjät. Lovecraft kirjoitti itsekin monenlaisia tarinoita, ja on tulkinnanvaraista, tarkoittiko hän kaikkien sijoittuvan samaan universumiin vai ei. Näkökulma kauhuun oli täysin päinvastainen: Cthulhussa pelattiin arkisia ihmisiä, jotka joutuivat kasvokkain muinaisten kauhujen kanssa, Vampiressa maailma nähtiin vampyyrin silmin. Kiistämättä Derleth kustantamoineen on päävastuussa siitä, ettei Lovecraft jäänyt vain unohdettujen pulp-lukemistojen kirjoittajaksi, mutta on kyseenalaista, oliko hänellä lainmukaista oikeutta myydä käyttöoikeuksia. Mainetta ei haitannut, että heidän lehtensä The Unspeakable Oathin numerot joutuivat useamman kerran myyntikieltoon GenCon-messuilla roisien kansikuviensa ansiosta. Nimekkäimpiä näistä olivat The Shadows of Yog-Sothoth (1981), The Masks of Nyarlathotep (1984) ja The Horror on the Orient Express (1991). rma hyödynsi lautapeliensä miljöötä ensimmäisessä roolipelissään RuneQuest (1977). Ennen julkaisua nimeksi vaihtui Herbert West – Elvyttäjä -novellista poimittu sanapari Arkham Horror. Vuonna 1992 lehdessä julkaistiin kampanjaraami nykyaikaan sijoittuvasta salaseurojen maailmasta, jossa tutkijat työskentelivät agentteina selvittäen yliluonnollisia mysteerejä. Peliin poimittiin roolipelistä tutuksi tulleita elementtejä: jokin Suuri Muinainen uhkaa saapua maan päälle, hirviöt ryömivät Arkhamin kaduille ilmestyvistä portaaleista ja pelaajat riskeeraavat niin henkensä kuin järkensäkin yrittäessään pelastaa tilanteen. Vieraat jumalat Myös muut julkaisijat huomioivat nopeasti pelin mahdollisuudet ja suosion. Petersen oli kyhäillyt omia roolipelejään ja rakastanut Lovecraftin tuotantoa lapsesta saakka. mykseksi. Kymmenen Mi-Goa laudalla Vuonna 1987 Chaosium oli käytännössä siirtynyt yksinomaan roolipeleihin, mutta päätti vielä lyöttäytyä yhteen Richard Launiuksen kanssa kehittääkseen Call of Cthulhu -lautapelin. Kauhupelinä Call of Cthulhu sai ensimmäisen varteenotettavan kilpailijan vuonna 1984, elokuvamaiseen kauhuun painottuvan roolipelin Chill (Pacesetter LTD), joka nauttii yhä pienen piirin kulttisuosiota. Lopulta Chaosium näytti vihreää valoa, olihan heillä käyttämätön lisenssi valmiina. Pelattavien hahmojen joukosta löytyi muun muassa Call of Cthulhun hahmonluonnin esimerkkinä toiminut Harvey Walters sekä Sandy Petersenin vakituiseen peliporukkaan kuuluneen Ben Monroen hahmo Monterey Jack, ruoskaa heiluttava huimapäinen arkeologi, jonka olemassaoloon Lucas. Yhdessä Games Workshopin samana vuonna julkaiseman The Fury of Draculan kanssa Arkham Horror oli ensimmäisiä yhteistyöhön perustuvia lautapelejä. Lovecraft ei osannut ennakoida myöhempää suosiotaan, vaan toivoi lähinnä Barlown tienaavan teoksillaan hiukan rahaa tätinsä sairaskuluihin. Peliä on usein verrattu tv-sarja X-Filesiin, mutta artikkeli julkaistiin jo ennen sarjan ensi-iltaa. Oman kulttiyleisönsä keräsi Pagan Publishing, jonka teini-ikäiset perustajat aloittivat omalla Cthulhu-fanzinellaan ja laajensivat pian seikkailuihin ja lähdekirjoihin. Niinpä hän kehitti terveyden tavoin kuluvat mielenterveyspisteet, joiden huvetessa hahmo oli vähemmän ja vähemmän pelaajansa hallittavissa. Call of Cthulhun hiipivä suosio yllätti Chaosiumin väen, ja pitkäksi aikaa siitä tuli myös synonyymi kauhuroolipeleille. lm ei jostain syystä ole puuttunut. 17 160185_.indd 17 160185_.indd 17 28.7.2022 16.32.46 28.7.2022 16.32.46. Chaosiumin tehotiimi Petersen, Lynn Willis (?–2013) ja Charlie Krank (1957–) valjastettiin tuottamaan lähes yksinomaan Cthulhu-materiaalia. Suurta suosiota saavuttivat myös Keith Herberin (1949–2009) Lovecraft Country -lähdeteokset sekä pitkät kampanjat, joissa ensimmäisen illan seikkailussa koki vain pintaraapaisun aukeavasta mysteeristä. Se ei ollut ongelma, sillä Sandy tajusi sen olevan oiva pohja myös kauhupelille. Petersenin vaadittiin käyttävän samaa sääntösysteemiä. Varsinaiselle kansakunnan kauhupelin ykköspaikalle kiilasi vasta 1991 White Wolf Publishingin julkaisema Vampire: The Masquerade. Itse taidot vain vaihdettiin vastaamaan Lovecraftin tarinoiden 1920-luvulla tarvittavaa etsivätyötä. Pelauttaessaan omalle peliporukalleen ensimmäistä seikkailuaan The Haunted House (julkaistu myöhemmin nimellä The Haunting), pelaajat kertoivat hahmojensa muun muassa peittävän silmänsä ja juoksevansa pois kellarista katsomatta taakseen, sen sijaan että olisivat yrittäneet taistella hirviötä vastaan. Cthulhun kutsu oli kutsumus Nuori Sandy Petersen (1955–) oli jo pitkään haaveillut Cthulhu-tarustoon perustuvasta roolipelistä. Koska Lovecraftin tarinoissa päähenkilöt saattavat esimerkiksi pyörtyä nähdessään jotain kammottavaa, Petersen halusi mukaan jonkinlaiset mielenterveyssäännöt. Yhtiön ensimmäiset roolipelit olivat Dungeons & Dragonsin laajennuksia, mutta kaikki loksahti paikoilleen, kun . Artikkelista kasvoi ensin lähdekirja ja lopulta erillinen oma pelinsä, Delta Green. Chaosium oli käyttänyt alkuvuoden moorcockiaanisen Stormbringer-roolipelin markkinointiin, elokuussa GenCon-messujen suuri vetonaula oli Robert Asprinin fantasiakokoelmiin pohjautuva Thieves’ World. Osittain etuna oli monikäyttöisyys: säännöillä pystyi toteuttamaan mitä tahansa kauhuseikkailuja. Petersen yllättyi itsekin, miten paljon säännöt vaikuttivat pelaajien tapaan reagoida tapahtumiin. Chaosiumin perustaja Greg Sta ord (1948–2018) oli alun perin suunnitellut julkaisevansa vain kehittämäänsä Gloranthan maailmaan sijoittuvia lautapelejä, mutta kiinnostus roolipeleihin oli kasvanut hiljalleen. Kuiskaus pimeästä Call of Cthulhu saapui kauppoihin marraskuussa 1981. Aiemmin roolipeleissä oli aina ollut kyse voimafantasiasta, nyt pelaajat yrittivät ensisijaisesti selviytyä hengissä. Kampanjalaajennukset Cthulhu by Gaslight (1986) ja Cthulhu Now (1987) lisäsivät pelattaviksi aikakausiksi viktoriaanisen ajan Lontoon sekä nykyajan. RuneQuest esitteli ensimmäisenä muun muassa kokemuksella kehittyvät yleistaidot, ottaen etäisyyttä vain taistelutaitoihin keskittyviin peleihin. Juonen lähtökohtana toimi Lovecraftin novellissa Varjo Innsmouthin yllä mainitut hallituksen joukot, jotka rynnäköivät Innsmouthin kalastajakylään tarinan varsinaisten tapahtumien jälkeen
Nimellä Miskatonic University Library Association Monographs julkaistiin 2003– 2015 muutaman kymmentä kirjaa, joissa niin teksti, taide kuin taittokin oli tekijöiden vastuulla, ja jotka julkaistiin print-on-demand-mallilla pienissä erissä. Ymmärrettävästi laatu oli vaihtelevaa, mutta osa monografeista sai myöhemmin ammattitasoisen julkaisun (kuten antiikin Roomaan sijoittuva lähdeteos Cthulhu Invictus), ja parhaita kirjoittajia palkattiin mukaan uusiin projekteihin. Nykyisin ostajia houkutellaan näyttävillä laatikoilla ja kokovärisillä kirjoilla. Tuloksena syntyi kaksi näyttävintä teosta Chaosiumin historiassa, etenkin Orient Express -laatikon rinnalla kalpenee melkein mikä tahansa muu julkaisu roolipelien historiassa. Ymmärrettävästi viimeisimmässä Kickstarter-projektissaan (2021) Chaosium on ollut hyvin maltillinen. Mutta matkassa oli myös mutkia. Pientä apua tarjosi Dungeons & Dragonsin uuden omistajan, Wizards of the Coastin, tavoite tehdä omasta d20-systeemistään universaali roolipelisäännöstö. Sandy Petersen oli jo kauan sitten lopettanut vakituiset työt Chaosiumilla ja työskennellyt tietokonepeleissä muun muassa MicroProselle, id Softwarelle ja Ensemble Studiosille (vaikuttaen Civilizationiin, Doom, Quakeen ja Age of Empires -sarjaan). Internet huhusi Chaosiumin kuolleen täysin. Tekstit olivat valmiina jo ennen kampanjan avaamista ja kaikki stretch goalit, nopat, kartat, ja vastaavat mitoitettiin mahtumaan valmiiksi suunniteltuun laatikkoon. 18 160185_.indd 18 160185_.indd 18 28.7.2022 16.34.20 28.7.2022 16.34.20. Lisäksi yhteistyö Call of Cthulhu -lisenssillä oli edelleen arvossaan, Chaosium madalsi kynnystä ottamalla vastineeksi könttäsumman sijaan lisensoituja tuotteita myyntiin omaan kauppaansa. Tilannetta ei helpottanut, että samaa epäilivät myös palkkasekkejään odottavat freelance-kirjoittajat, kuten osa viimeisen suuren kampanjan, Beyond the Mountains of Madness (1999), tekijöistä. Tuskin kukaan teki Call of Cthulhun eteen yhtä paljon töitä runsaan 30 vuoden aikana. Uusille pelaajille suunnattu Mythos Standard Game Set (1997), joka sisälsi satunnaisten korttien sijaan kaksi kiinteäsisältöistä pakkaa, . Peli voitti palkintoja ja myi alkuun hyvin, mutta myöhemmin ajoi Chaosiumin suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Jo pitkään Chaosium oli pärjännyt julkaisemalla päivitettyjä versioita vanhoista teoksistaan, mutta 90-luvun lopulla luova työvoima oli vähissä ja velat suuret. Aikataulut eivät myöskään pitäneet, eivät materiaalin toimittajien, eivätkä toimitusten osalta. Firma oli pulassa, ja pakon edessä Chaosium luopui monista brändeistään, merkittävimpänä RuneQuest, jonka mukana myös Greg Sta ord poistui itse perustamastaan yhtiöstä. D20-vallankumous ei jäänyt pysyväksi osaksi, mutta kirjat myivät oman aikansa hyvin ja Wizards of the Coast kantoi riskit. Kauhujen potkustartti Vuosi 2013 oli Kickstarter-projektien aikaa. Ensimmäisenä yhteisörahoituksena tuotettiin uudistettu versio kampanjasta The Horror on the Orient Express, seuraavana olivat vuorossa päivitetyt sääntökirjat, järjestyksessä jo seitsemäs laitos. oppasi täysin. Arvion mukaan jopa 10 prosenttia palkinnoista piti lähettää uudestaan, puhtaasti tappiona, koska ne olivat kadonneet tai vaurioituneet matkalla. Pakkaa korttisi, Cthulhu Chaosium itse epäonnistui yrityksissään laajentaa brändiään. Kallein stretch goal oli ehkä työntekijöiden matka Turkkiin taustatyötä tekemään. CTHULHUN KUTSU 40 VUOTTA 80-luku oli halpojen lautapelien kulta-aikaa, mutta 90-luvulla yleisin formaatti olivat nidotut kirjat. Työtoverien mukaan juuri Willis loi pelille luonteen ja tunnelman, joista se muistetaan. Yhtä lailla taloudellisesti vaaraton oli Chaosiumin seuraava kokeilu, eli fanien valjastaminen materiaalin tuottajiksi. Fantasy Flight Games yritti ja onnistui liki samalla ansaintamallilla Arkham Horror: The Card Gamella (2016), mutta pelin suosio nojasi ainakin osittain Arkham Horror -lautapeliin. Kesken Kickstarter-huuman Chaosium menetti myös ehkä tärkeimmän työntekijänsä, pitkään sairastelleen Lynn Willisin. Yhteistyönä syntyi Call of Cthulhun sääntökirja d20-säännöillä, ja hetken aikaa Chaosiumin omissa julkaisuissa oli pistearvot kahdelle eri systeemille. Charlie Krankin suunnittelema Mythos, kerronnallinen keräilykorttipeli Cthulhu-teemalla, tuli markkinoille 1996. Osa rahoittajista odotti tuotteita vielä vuosien kuluttua. Magic: The Gathering (Wizards of the Coast, 1993) loi keräilykorttipelibuumin, joten tilaisuuteen oli tartuttava. Ensinnäkin stretch goal -palkintoja t-paitoineen, mukeineen, novellikokoelmineen, passeineen, soundtrackeineen ja vastaavineen oli tarjolla liikaa, ja niiden toimituskulut oli arvioitu aivan liian alhaisiksi. Willisin kuoleman seurauksena lakitekniset syyt tipauttivat laajan siivun Chaosiumin omistuksesta Sandy Petersenille. Molemmat onnistuivat tavoitteissaan erinomaisesti: Orient Express keräsi 207 804 dollaria (tavoite 20 000) ja seitsemäs laitos 561 836 dollaria (tavoite 40 000). Myyntiin oli panostettu paljon, mutta varastot pursusivat jälleenmyyjille kelpaamattomia Mythos-settejä. Painokseen sijoitetut rahat eivät koskaan tuottaneet itseään takaisin. Ilman toimistotiloja Lynn Willis ja Charlie Krank pyörittivät toimintaa Krankin kotoa käsin, ja Call of Cthulhusta oli tullut heidän ainoa tuotteensa
Achtung! Cthulhu (Modiphius Entertainment 2012) keskittyy Indiana Jones -henkiseen seikkailuun KUTUNLUUN KUTSU Myös Suomessa Call of Cthulhu huomioitiin hiljalleen. Myös yhteisötuotettu sisältö on tehnyt paluun nimellä Miskatonic Repository. Hänen . Suomessakin kirjoitettiin (ja kirjoitetaan) Cthulhu-pastisseja, ensimmäisenä S. Cthulhu riehuu nyt vapaana Vuosien saatossa Call of Cthulhu on saanut lukuisia sisarpelejä. Sami Koskisen kirjoittama ja Joona Vainion sekä Petri Soinin kuvittama Haudan takaa pohjautui vapaasti Lovecraftin tarinaan Charles Dexter Wardin tapaus. Albert Kivisen novelli Keskiyön mato Ikaalisissa, joka julkaistiin Portissa vuonna 1987. Vuonna 1987 starttasi myös Seikkailija, ensimmäinen suomenkielinen roolipelilehti, jonka kolmas numero oli pyhitetty kauhupeleille. Julkaisija PRO-Gamesin perustaja Jari Pauna oli vakituinen GenCon-kävijä ja tiesi, mitkä pelit myyvät. Yhden ensimmäisistä, jos ei aivan ensimmäistä, osti Sami Koskinen, josta tuli myöhemmin eniten suomenkielisiä Cthulhu-seikkailuja julkaissut kirjoittaja. Ennen Fantasiapelit-kaupan perustamista Lauri Tudeer myi ulkomailta tilattuja roolipelejä suoraan kotoaan, tiettävästi myös jokusen Call of Cthulhun varhaisen laatikkoversion. rmansa olivat aiemmin ehtineet julkaista muun muassa Dungeons & Dragonsin ja Shadowrunin suomenkieliset versiot, mutta Cthulhun kutsun jälkeen käännösroolipelien aika alkoi olla ohi, eikä laajennuksia koskaan julkaistu. Vuosi 2015 olikin muutosten vuosi, Sta ord toi mukaan tiimiin RuneQuestilla kannuksensa ansainneen Moon Design Publicationin bisnestaitoisia veteraaneja, velat hoidettiin ja viimeisetkin Kickstarter-tukijat saivat vastineen rahoilleen. Myynnissä vain Dungeons & Dragonsin viides laitos vie voiton, mutta RPGGeek.comin äänestyksessä Call of Cthulhun 7. Mansions of Madness -lautapelin miniatyyrit soveltuvat mainiosta mallintamaan myös roolipelin tapahtumia. 19 160185_.indd 19 160185_.indd 19 28.7.2022 16.35.37 28.7.2022 16.35.37. Näkyvyys sosiaalisessa mediassa ja muun muassa Critical Rolen striimatut pelisessiot ovat nostaneet Cthulhun uuden suosion huipulle. Nykyinen Chaosium julkaisee taas uutta materiaalia niin Call of Cthulhuun kuin RuneQuestiinkin. laitos pitää ykkössijaa yli 11 000 kilpailijan joukossa. Seikkailijan lisäksi Cthulhu-materiaalia sisälsivät myös myöhemmät Magus ja Claymore, mutta ainoaksi kirjana julkaistuksi suomenkieliseksi Call of Cthulhu -tuotteeksi jäi sääntöjen neljäs laitos nimellä Cthulhun kutsu (1992). Myös Greg Sta ord oli pysynyt osakkaana, mutta palasi nyt yhtiön hallitukseen. Mukana oli paitsi artikkeleita Cthulhun pelaamisesta, myös ensimmäisen suomeksi julkaistu Cthulhu-seikkailu
Sandy Petersen kirjoittaa satunnaisesti skenaarioita Call of Cthulhuun, mutta pääosin työskentelee omassa perheyrityksessään Petersen Games, lippulaivanaan massiivinen lautapeli Cthulhu Wars. Sandy Petersen (ja Naomi), jos kuolit Call of Cthulhussa tai Doom 2:ssa, syytä häntä. Hänen viimeisimpiin töihinsä kuuluvat myös Cthulhu-kampanjakirjat Path. Hän pelauttaa Call of Cthulhua usein roolipelitapahtumissa, joissa fanit kilpailevat kunniasta tulla ”Petersenin tappamaksi”. Samalla monet tunnetut sarjat, kuten Pandemia, Fluxx, Munchkin, Gloom ja Love Letter, saivat omat Cthulhu-versionsa. nderiin ja Dungeons & Dragonsin uusimpaan versioon. Kuva: Sami Koskinen. Selvästi kuolo on laannut, koska Cthulhu ei jaksa maata hautavaltaistumellaan R’Lyehissä. Kuva: Sandy Petersen. CTHULHUN KUTSU 40 VUOTTA Seikkailija-lehden toimitus vuonna 1988: Joona Vainio, Timo Koskinen, Ilkka Auer ja Sami Koskinen. -maailmoja edustaa esimerkiksi CthulhuTech (Wild. Kuva: Sami Koskinen, Seikkailija #4 -lehti, TK-kustannus. Vuonna 2007 Lovecraftin kuolemasta tuli kuluneeksi 70 vuotta, mistä johtuen hänen keksintönsä kuten Cthulhu, Arkham, Necronomicon, Innsmouth, Yog-Sothoth, Azathoth, ja muut tutut siirtyivät public domainiksi. 20 160185_.indd 20 160185_.indd 20 28.7.2022 16.36.28 28.7.2022 16.36.28. Greg Sta ord menehtyi äkisti lokakuussa 2018. Sci. Sami Koskinen johtaa Fungi From Yuggoth -kampanjaa syrjäisessä metsämökissä vuonna 1985, mukana Jyrki Martonen, Mikko Syrjä, Marko Härkönen ja Harri Havanka. Seurauksena lautapelien määrä räjähti käsiin, ja vannoutuneinkaan keräilijä tuskin jaksaa hankkia jokaista. Jotain kertonee erään SmashUp-laajennoksen nimi The Obligatory Cthulhu Set. 40-vuotisjuhlan kunniaksi Chaosium julkaisee komean juhlapainoksen uusimmasta sääntökirjasta, sekä Kickstarter-rahoitetun näköispainoksen vuoden 1982 Call of Cthulhun laatikkopainoksesta höystettynä muutamalla klassisella laajennuksella. Hänen vaimonsa ja tyttärensä työskentelevät yhä Chaosiumilla. Korkeamman tason rahoittajat saavat pelinsä Petersenin signeeraamana, totta kai. re LLC), Chaosium itse tarjoaa esimerkiksi villiin länteen ja keskiajalle sijoittuvia kampanjoita. toisen maailmansodan melskeissä, kun taas etsivätyötä painottava Trail of Cthulhu (Pelgrane Press 2008) nostaa keskiöön johtolankojen tulkitsemisen ja antaa hirviöille taistelukykyjen sijasta tekstipätkät, jotka kuvaavat esimerkiksi patologin raporttia taistelun jättämistä vammoista