THE SINKING CITY KADUILLA TULVII PAHUUS 40 vuotta ksenomorffeja ALIEN KAUTTA PELIEN SUURI MUINAINEN RED DEAD ONLINE VILLIÄ LÄNTTÄ KESYTETÄÄN T h e S in k in g C it y . R e d D e a d O n lin e . A lie n -p e lit 7/2 01 9 Elokuu 2019 . 8,90 € 126436_.indd 1 22.7.2019 14.08.30
vuosikerta, 11 numeroa vuodessa 26 44 68 39 The Sinking City Pathologic 2 Kirjakorneri American Fugitive Ajassa 5 Pääkirjoitus: Masennus Tuukka Grönholm 6 Alien-pelien historia: Alien – evoluutio Markus Rojola 19 Legendaariset avaruustaistelupelit: Wing Commander Lassi Hietala 25 Nnirvi: Hyperpunk 2019 Nnirvi 30 Red Dead Online Markus Rojola 52 Kirjakorneri: Rooman kotkan alla Nnirvi 52 Kirjakorneri: Antiikin todellisuus Tuukka Grönholm 66 Uusin silmin: Chrono Cross Antero Kyyhky 68 Kirjakorneri: Bloodborne: Healing Thirst Nnirvi 68 Kirjakorneri: Dark Souls Trilogy Compendium Nnirvi 69 Linkki tulevaisuuteen: Steam Link Petri Heikkinen 72 Ruudun takaa: Lähde länteen Wallu 73 Tuukka: Oikea voittaja Tuukka Grönholm 74 Tulossa Petri Heikkinen 39 American Fugitive todellisuus Tuukka Grönholm 2 126437_.indd 2 22.7.2019 12.35.44. Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Juha Kerätär, Heli Koponen, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Miika Sillanpää, Olli Sinerma, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. www.fokusmediatilaus.. /pelit Julkaisujohtaja Laura Luoma Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki Levikkimyynti Marjo Niemimäki PAINOPAIKKA Kroonpress AS Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.. 020 7354 130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. 296 numero 28. Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. puh. Aikakauslehtien liiton jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin
6 19 30 Alien-pelien historia Wing Commander Red Dead Online Pelit 14 Space Beast Terror Fright Antti Ilomäki 16 Observation Johannes Valkola 26 The Sinking City Tuomo Nyrhilä 28 The Sinking City Nnirvi 29 They Are Billions Nnirvi 34 Warhammer: Chaosbane Markus Lukkarinen 36 Judgment Antero Kyyhky 39 American Fugitive Markus Rojola 40 Blood & Truth Nnirvi 42 Ghost Giant Kriina Rytkönen 43 7th Guest Remastered Edition Juho Kuorikoski 44 Pathologic 2 Aleksandr Manzos 47 Arma 3 Creator DLC: Global Mobilization Cold War Germany Riku Vihervirta 48 Imperator: Rome Santeri Oksanen 50 Aggressor: Ancient Rome Tuukka Grönholm 53 PC Building Simulator Riku Vihervirta 54 Super Mario Maker 2 Samu Ollila 56 Bloodstained: Ritual of the Night Juho Penttilä 58 MotoGP 19 Petri Heikkinen 60 F1 2019 Marko Mäkinen 62 Virtua Racing Johannes Valkola 70 Phoenix Point Juho Kuorikoski Teemat Taistelu avaruudessa 6 Alien-pelien historia: Alien – evoluutio Markus Rojola 14 Space Beast Terror Fright Antti Ilomäki 19 Legendaariset avaruustaistelupelit: Wing Commander Lassi Hietala Antiikin Rooma 48 Imperator: Rome Santeri Oksanen 50 Aggressor: Ancient Rome Tuukka Grönholm 52 Kirjakorneri: Rooman kotkan alla Nnirvi 52 Kirjakorneri: Antiikin todellisuus Tuukka Grönholm Kesäkuskit radalla 58 MotoGP 19 Petri Heikkinen 60 F1 2019 Marko Mäkinen 62 Virtua Racing Johannes Valkola 60 F1 2019 16 53 48 Observation Super Mario Maker 2 Imperator: Rome 3 126437_.indd 3 22.7.2019 12.36.10
Jätä kiire hetkeksi taakse, tartu GEO-lehteen ja löydä uusia näkökulmia elämään! g geolehti LU O N TO • MAT K AT • K A N S AT J A K U LT T U U R I T • T I E D E 126438_.indd 4 19.7.2019 19.03.26. Nautitko upeista valokuvista. UUSI IKKUNA MAAILMAAN Tilaa omasi! geo-lehti. /tilaa Onko maailma mielestäsi kiehtova paikka. Haluatko lukea yllättäviä tarinoita
5 126439_.indd 5 22.7.2019 14.46.38. ”Tulos yllätti meidät. Somesta seurattiin nimenomaan muita, jotka olivat kauniimpia, mielenkiintoisempia tai elämältään rikkaampia. Ymmärrän tutkijoiden perustelun täysin. Tohtori Patricia Conrodin vetämä kansainvälinen tiimi tutki kanadalaisten 12–16-vuotiaiden nuorten ruutuaikaa ja sen vaikutuksia heihin. Jos somesta ei irtoa iloa, siellä ei kannata roikkua. Nuoruutenikin jäi 90-luvulle. Siirry sivulle 73, niin ymmärrät. En ihmettele yhtään. Myös vanhempien pitää olla hereillä siinä, millaista materiaalia nuoret katselevat ja miten se vaikuttaa heihin. Ruutuajan tuntimäärää tärkeämpää oli se, mitä ruudusta seurattiin. Videopelit, keskimääräistä pidempi aika tietokoneen ääressä ja muu nettiselailu eivät ennustaneet masennusriskiä. Lisäongelmana on, että some itsessään alkaa ruokkia syöksykierrettä ja näyttää käyttäjälle häntä kiinnostavaa materiaalia. Tulokset eivät välttämättä ole sellaisenaan laajennettavissa koko nuorisoon. Se on hyvää ajankulua”, kommentoi tohtori Elroy Boers tulosta. En tosin tiedä, miten se käytännössä tapahtuu. Tutkimuksessa tarkkailtiin nykynuorten ruutuajan yhteyttä masennukseen. Niinhän se on. Sen sijaan runsas somen ja television käyttö korreloivat masennuksen kanssa. Laitteesta löytyvät oman nuoruuteni kaverit, stereot, videot, televisio, konsoli, puhelin, kamera, piirustuslehtiö ja muistikirja samassa paketissa. Jos ilme ei, niin alan huolestua. Millaista striimiä katsot -kysymyksiin vastataan meillä nykyään murahduksilla. Kyse ei ole enää edes pelkästä nuorisosta. Tutkimuksen mukaan nuoret käyttävät puhelimen ääressä keskimäärin kuudesta seitsemään tuntiin päivässä. Tosin itselle ongelmaksi koituu se, että vakiopelikaveri haluaa vääntää PUBGia, johon olen ryytynyt jo viime vuonna. Somen luoma fantasiamaailma ei taatusti tee hyvää itsetunnolle, jos maailmaa pitää todellisena tai tavoittelemisen arvoisena. Nuorten pitää tiedostaa sosiaalisen median vaikutus omaan mielialaan. Tutkijoiden ohje oli sama kuin aina. Tutkimuksen mukaan pelejä ei pelata yksin, vaan 70 prosenttia ajasta vietetään muiden kanssa joko netissä tai kavereiden kanssa kimppapelissä. Tutkijat itsekin korostivat, että sosiaalinen media ei ole yksin syynä masennukseen, mutta se saattaa olla yksi varoitusmerkeistä, varsinkin nuorten kohdalla. PELIT OVAT KERRANKIN HYVIKSIÄ Vaikka vasta historia luo klassikot, niin Witcher 3:n kohdalla status oli poikkeuksellisen selvää jo pelin ilmestymisen aikaan. PÄÄKIRJOITUS NYT KÄVI NOITUURI P elit saavat harvoin kiitosta ja kehuja, mutta niin kävi Association of screen time and depression in adolescence -otsikolla julkaistussa CHU Sainte-Justine -yliopistosairaalan tutkimuksessa. Tutkimusta arvosteltiin tuoreeltaan siitä, että sen otanta ei koostu tavallisista nuorista vaan nimenomaan niistä, joiden kohdalla riski päihdeongelmiin ja masennukseen katsottiin kohonneeksi. Sisältö, jossa verrattiin itseään muihin, havaittiin haitalliseksi niille, joilla oli jo valmiiksi heikko itsetunto. Nykyään en herää enää herätyskelloon tai auringonnousuun vaan siihen, että vaimon kännykän ruutu kirkastuu. Jos fantasiaa kaipaan, niin seikkailen mieluummin vaikka Noiturin maailmassa. Kun sitä tekee hetken, niin mieliala vain laskee entisestään. Videopelit tekevät iloisemmiksi. Nuoret nimittäin hakivat netistä vahvistusta vallitsevalle mielentilalleen
ikka on rujoa mutta toimivaa. Gigerin luoma avaruushirviö on aiheuttanut elokuvissakävijöille painajaisia jo 40 vuoden ajan. Merriman, on muuttanut ainoastaan muutamia yksityiskohtia – todennäköisesti välttääkseen joutumasta oikeuteen. R. Alus on kuvattu pohjapiirustuksena yhdellä ruudulla. Hämmentävästi Alienin toteutus jää jälkeen molemmista peleistä, joita se kopioi. Pelin luoja, P. Alien-pelien historia on lähes yhtä pitkä, sillä ensimmäinen Alien-elokuvaan perustuva peli ilmestyi jo 1980-luvun alussa. Elokuvan tavoin peli sijoittuu rahtialukselle, jonka miehistön jäsen joutuu tuntemattoman elämänmuodon hyökkäyksen kohteeksi. Elokuvasarjan vaikutus näkyy myös lukemattomissa peleissä, kuten Contra-, Metroid-, Halosekä Gears of War -sarjoissa, joilla ei ole mitään suoraa yhteyttä Alien-sarjaan. Hahmot esitetään välkkyvinä neliöinä, kun taas eri huoneisiin kätketyt aseet esitetään kirjaimina. Jäljelle jääneet miehistön jäsenet yrittävät tuhota alukselle piiloutuneen organismin ennen kuin se ehtii tehdä saman heille. Atari 2600:lle tehdyn Alienin (1982) kehityksestä vastasi elokuvayhtiö ALIEN – EVOLUUTIO ALIEN-PELIEN HISTORIA 20th Century Foxin omistama Fox Video Games. Tässä artikkelissa keskitytään kuitenkin ainoastaan aitoihin Alien-nimikkeisiin. Gra. Alien edustaa (lisenssi)pelien synkintä aikakautta, jolloin tunnetun nimen ja näyttävän kansikuvan turvin voitiin myydä mitä tahansa. Bonuskentässä nimittäin liikutaan ruudun halki alhaalta ylös väistellen useita alieneita tismalleen vuotta aikaisemmin ilmestyneen Freewayn tapaan (lajityypin tunnetuin peli lienee 1984 ilmestynyt Frogger). Lisenssipelien maine ei ole yleisesti kovinkaan hyvä, mutta Alien-pelien joukkoon mahtuu yllättävän monta pelaamisen arvoista peliä sekä muutama ehta klassikko. Eniten pelintekijöitä on innoittanut James Cameronin ohjaama Aliens – paluu (1986). R idley Scottin ohjaama ja Sigourney Weaverin tähdittämä Alien – kahdeksas matkustaja sai ensi-iltansa 25. Pelissä liikutaan labyrinttimäisen avaruusaluksen käytävillä väistellen kolmea eriväristä avaruusoliota ja tuhoten niiden käytäville ripoteltuja pallomaisia munia. Markus Rojola Valtava alus liukuu äänettömästi avaruuden halki, kun sen tietokone vastaanottaa hätäsignaalin läheisestä tähtijärjestelmästä. Alien-sarjaan kuuluu kaikkiaan kuusi elokuvaa. 2012 ilmestynyttä Prometheusta lukuun ottamatta jokainen elokuva on saanut myös oman peliversionsa. Jännitystä luodaan 6 126608_.indd 6 19.7.2019 16.05.12. Se julkaistiin kuitenkin ilman asiaankuuluvaa lisenssiä. Vaikka ZX81-mikrotietokoneelle tehty Alien ei ole virallinen Alien-peli, on se kuitenkin selkeästi uskollisempi lähdemateriaalilleen kuin Fox Video Gamesin aikaansaannos. Hetkinen: Tämähän on törkeä kopio Pac-Manista (1980)! Ensimmäisen kentän läpäisy paljastaa, että Alienin omaperäisyyden puute on epätavallisen runsasta. Esimerkiksi pelihahmona toimiva siniharmaa tikku-ukko ei ole läheskään yhtä muistettava sankari kuin Pac-Man. Tästä huolimatta se ei muistuta Scottin ohjaamaa elokuvaa juuri lainkaan. Tavallaan jokainen peli, jossa käytetään minikarttaa, on velkaa Aliensissa nähdylle liiketunnistimelle. Ensimmäinen kohtaaminen Ensimmäinen virallinen Alien-peli ilmestyi ainoastaan kolme vuotta Alienin ensi-illan jälkeen. Rahtialuksen nimi on Nostrodamus eikä Nostromo ja sen miehistöön kuuluu ainoastaan viisi jäsentä seitsemän sijaan. toukokuuta 1979, joten H. Pahinta on kuitenkin se, ettei pelistä ole edes yritetty tehdä pelottavaa. Onko olemassa sen luontevampaa lähtökohtaa videopeleille kuin raskaasti aseistautunut sotilasjoukko taistelemassa avaruushirviöitä vastaan. On aika herätä hyperunesta ja tarkastella Alien-pelien 37-vuotista historiaa. Voimapalikan kerättyään pelaaja voi lyhyen aikaa tappaa olioit... Näin sai alkunsa neljä vuosikymmentä kestänyt painajaisten sarja. Kuudes matkustaja 1982 ilmestyi toinenkin Alieniin perustunut peli
Se kertoo tutkimusalus Thrasybuluksen miehistöä vaanivasta avaruushirviöstä. Epätoivoinen miehistö. Avaruuden rekkamiehet En ollut selvästikään ainoa, johon ZX81:n Alien teki vaikutuksen, sillä sitä seurannut virallinen Alien-peli muistuttaa sitä erehdyttävän paljon. Onko hän selviytyjä vai androidi. Klaustrofobinen ympäristö. Concept Softwaren Alien osoitti tekijöidensä ymmärtävän, mitkä elementit Kuin kaksi marjaa: Alien (1982) ja Pac-Man (1980). Epävirallinen Alien vakuuttaa autenttisella otteellaan. Miehistön selviäminen vaatii yhteistyötä. Vaikka kankeat kasarivalikot sopivat omalla tavallaan analogiseen Alien-maailmaan, tekevät ne pelaamisesta liian vaivalloista. (Alien, 1984) Aliens: Alien 2:ssa Ripley kohtaa facehuggereita, täysikasvuisia xenomorpheja sekä… käärmeitä. Vaihtamalla hahmojen henkilöllisyyttä pelintekijät onnistuvat kertomaan elokuvaa mukailevan tarinan pilaamatta kuitenkaan yllätyksellisyyttä. Alun perin ZX Spectrumille sekä Commodore 64:lle 1984 ilmestynyt Alien on myös ylhäältä päin kuvattu reaaliaikainen toimintapeli, jossa miehistön jäsenet pyrkivät jäljittämään aluksessaan piileskelevää xenomorphia. Pelaaja omaksuu Nostromon miehistöä käskyttävän komentajan roolin. Elokuvassa tämä rooli kuului tiedeupseeri Ashille. On vaikuttavaa, miten paljon psykologisia yksityiskohtia vuonna 1984 ilmestynyt peli voi sisältää. pitämällä olio piilossa, ellei se ole pelaajan lähettyvillä. Ripley joutuu hyökkäyksen kohteeksi, mutta hänen taistelutahtonsa ei laske lainkaan. Heti alkuun yksi miehistön jäsenistä kuolee toimittuaan isäntänä vieraalle elämänmuodolle. 7 126608_.indd 7 19.7.2019 16.05.34. Elokuvassa tämä tapahtui varakapteeni Kanelle, mutta pelissä ensimmäinen uhri valikoituu satunnaisesti. Yksi ainoa alien. Yksi saattaa lamaantua pelosta ollessaan yksin, kun taas toinen alkaa kärsiä ahtaanpaikankammosta kulkiessaan ilmakanavissa. Concept Softwaren kehittämä peli sisältää kuitenkin paljon omia oivalluksia, jotka tekevät siitä samanaikaisesti sekä elokuvaversiolle uskollisen että siitä poikkeavan pelin. Pelin suurin kompastuskivi on sen auttamattomasti vanhentunut käyttöliittymä. Avalon Hillin kehittämä vuoropohjainen strategiapeli Alien on toinen epävirallinen Alien-peli vuodelta 1982. Se, miten hahmot tottelevat pelaajan antamia käskyjä tai suostuvatko he edes ottamaan niitä vastaan, riippuu heidän luonteistaan sekä mielentiloistaan. Hahmot käsittelevät stressiä eri tavoin, mutta jokaisella on murtumispisteensä. Epävirallisen Alienin (1982) kuolinruutu kertoo Nostrodamuksen saapuvan Maahan 1 000 vuotta myöhemmin kantaen sisällään xenomorpheja. Painostava tunnelma. Samalla peli arpoo toisesta miehistön jäsenestä droidin, joka yrittää sabotoida pelaajan edistystä pyrkien samalla salaamaan henkilöllisyytensä. Activisionin Aliens (1986) oli yksi ensimmäisistä peleistä, joka sisälsi elokuvasta digitoituja kuvia. Tämä oli myös yksi hylätyistä tarinaehdotuksista kolmannelle Alien-elokuvalle
ALIEN-PELIEN HISTORIA Ohjaaminen tapahtuu liikuttamalla tähtäintä ruudun halki. Gra. Squaren MSX:lle kehittämä Aliens: Alien 2 (1987) julkaistiin ainoastaan Japanissa. Kahden vuoden aikana pelikauppoihin saapui kaikkiaan neljä Alien 3:een perustunutta peliä. Viihdyttävän pelin tekeminen on siis huomattavasti vaikeampaa, mikäli pelintekijät haluavat kunnioittaa lähdemateriaalia. Vaikka peli ei ole visuaalisesti yksi yhteen elokuvan kanssa: Pelihahmokseen voi valita joko blondin Ripleyn tai punatukkaisen Hicksin, jotka taistelevat varsin värikkäitä xenomorpheja vastaan, mutta peli näyttää selkeän piirrosjäljen ansiosta edelleen varsin hyvältä. Pelaaja ohjaa kaukoterminaalin kautta kuutta eri kypäräkameralla sekä älyaseella varustettua hahmoa 255 huoneesta koostuvassa kompleksissa. Kakkostehtävän sotilaita ohjattaessa ruudun alalaidassa näkyvät elokuvasta muiden sotilaiden kamerasyötteet. Viidennessä tehtävässä samassa kohtaa näkyy Newtiä pelastavan Ripleyn pulssikiväärin ammusmäärä. Olkoonkin, että se on virheellisesti 95:n sijaan 99. Ensimmäinen Aliensiin perustuva peli on toista maata. 8 126608_.indd 8 19.7.2019 16.06.03. Hieman uskollisemman tulkinnan tarjosi pelkästään pelihalleissa nähty Konamin Aliens (1990). Aseita on runsas valikoima älykivääreistä liekinheittimiin ja niillä saa aikaa pahaa jälkeä. Lastaaja repii xenomorphin palasiksi Konamin Aliensissa. Alien 3 on selvästi hankalampi toteuttaa pelinä kuin sen toimintapainotteinen edeltäjä. Lopputaistelu on ennalta arvattava, mutta on vaikea kiistää sitä, miten tyydyttävää on napata kuningatar lastaajan kourien väliin ja heittää hänet ilmalukosta ulos. Lokakuussa 1992 ilmestyneen Alien 3:n kehittänyt Probe Software ei selvästikään piitannut lähdemateriaalista. Parempi toistaan Xenomorpheja ei nähty kotikoneilla 1980-luvun lopussa, mutta David Fincherin ohjaama Alien 3 (1992) aloitti uuden Alien-pelien aallon. Kyseessä on sivusta kuvattu räiskintäpeli, joka muuttuu aika ajoin kolmannen persoonan raideräiskinnäksi. Olkoonkin, että ne ovat epäkunnossa. ovat tärkeitä lähdemateriaalin versioimisessa peliksi. ikat eivät ole vanhentuneet auttamattomasti ja osa tehtävistä sisältää kivoja yksityiskohtia. Activisionin pelistä poiketen se keskittyy ainoastaan yhteen kohtaukseen, jossa sotilaiden etenemistä johdetaan liikkuvasta komentokeskuksesta. Kolmannet näytökset Kaksi seuraavaa Aliensiin perustuvaa peliä keskittyivät elokuvan loppuhuipennukseen eli Newtin pelastusretkeen. Elokuvassa on ainoastaan yksi avaruusolio eikä vankilaplaneetta Fiorina 161:llä ole lainkaan aseita. Olioiden pesä seiniltä roikkuvine ihmisuhreineen on erityisen mieleenpainuva näky. Kauhua luo klaustrofobinen ensimmäisen persoonan kuvakulma. Seuraavana vuonna Electric Dreams julkaisi Euroopassa toisen Aliens: The Computer Gameksi (1987) kutsutun pelin. Kenties alieneita pursuavan siirtokunnan ajateltiin helpottavan jatko-osan kirjoittamista. Acclaimin alun perin Amigalle sekä Sega Mega Drivelle julkaisema peli (seuraavan vuoden aiAlien 3:n SNES-version kuolinruudussa kuullaan Bill Paxtonin klassinen repliikki ”Game over, Man!” Oikeuksien puuttuessa Probe ei voinut käyttää oikeaa äänipätkää, joten he palkkasivat Paxtonin äänittämään repliikin uusiksi. Reunaan osuminen kääntää hahmoa ja ovea tähtäämällä pystyy kulkemaan sen läpi. Pelattavuudessakaan ei ole moitittavaa. Sivusta kuvattu nopeatempoinen räiskintähyppely on pelkistetty jopa aikalaisiinsa verrattuna. Mielenkiintoisesti peli päättyy Ripleyn löydettyä Newtin, joten reaktori ei räjähdä tuhoten loppuja xenomorpheja. Ötökkäjahdit alkavat Activisionin Spectrumille, C64:lle, Apple II:lle ja Amstradille julkaisema Aliens: The Computer Game (1986) -peli ei keskity tekemään yhtä asiaa kunnolla vaan kerää kasaan kuusi keskinkertaista minipeliä, jotka pohjautuvat yksittäisiin elokuvassa nähtyihin kohtauksiin. Se oli ensimmäinen kosketukseni Alien-saagaan ja teki lähtemättömän vaikutuksen 6–7-vuotiaaseen pelaajan alkuun, vaikka jouduinkin odottamaan elokuvan näkemistä vielä toiset 6–7 vuotta. Vaikka peli on kirotun vaikea, on sillä kuitenkin paikka sydämessäni. Yksinkertaisesta pelattavuudesta ja tehtävien lyhyydestä huolimatta pelillä on puolensa
Muotinrikkojat Game Boylle julkaistun Alien 3:n kehittämisestä vastasi Bits Studios, joka teki samana vuonna tuhannen auringon voimalla vihaamani Last Action Heron SNES:lle ja Mega Drivelle. Alkuperäiset aseohjaimet auttoivat todennäköisesti uppoamaan pelin maailmaan, mutta hiirellä pelatessa raideräiskintä, jossa ruudulle syöksyy tuhansittain eri kehitysvaiheessa olevia alieneita, käy nopeasti tylsäksi. Viimeinen viime vuosituhannen Alien-peli oli PC:lle julkaistu ensimmäisen Game Boyn näytön pienuudesta huolimatta Alien 3:n hahmot, kuten Charles D. Se painottaa räiskinnän sijaan tutkimista ja ongelmanratkaisua. Jollain selittämättömällä tavalla vankiplaneetasta on tullut avaruusolioiden pesä. 9 126608_.indd 9 19.7.2019 16.06.40. Acclaimin PC:lle, PlayStationille sekä Sega Saturnille julkaisema ensimmäisen persoonan räiskintä koostuu kolmesta eri osiosta, joista jokainen perustuu yhteen tuolloin ilmestyneistä elokuvista. Apuvoimia on turha odottaa, ammukset ovat jatkuvasti vähissä ja hirviöt voivat hyökätä hetkenä minä hyvänsä. Kyseessä on luultavasti kammottavin Alien-peli koskaan, mutta ei sanan hyvässä merkityksessä. Alien Trilogy on hyvä esimerkki Alien-peleistä, jotka menestyvät panostamalla tunnelmaan. Cryo Interactiven PC:lle kehittämä seikkailupeli Aliens: A Comic Book Adventure (1995) toimi jatko-osana Jim Woodringin kirjoittamalle neliosaiselle Dark Horse -tarinalle Aliens: Labyrinth (1993). Mustat hevoset Vuonna 1993 oli selvää, että Alien-sarjan kolmas osa ei miellyttänyt ketään (eniten sitä taisi vihata itse ohjaaja Fincher). Peli-intoa nakertaa myös se, että vastustajat pysyvät alusta loppuun samoina välipomoja myöten. Peli on edistynyt myös visuaalisesti. kana se ilmestyi myös C64:lle, NES:lle, Sega Game Gearille sekä Master Systemille) kuhisee xenomorpheja. Ylhäältä kuvatussa pelissä Ripley etsii tarvikkeita sokkeloisesta vankilasta päästäkseen pakenemaan. Alien Vs Predator (1993) näytti ensimmäistä kertaa pesiin vangittujen ihmisten muuttuvan alieneiden muniksi. Acclaimin SNES:lle julkaisema beat ’em up Alien Vs Predator perustui Dark Horsen alun perin 1989 ilmestyneeseen sarjakuvaan. Tehtävien suorittamista ovat hankaloittamassa useat erityyppiset xenomorphit. Elokuvissa tämä nähtiin vasta 2003, kun Scott palautti sitä kuvaavan poistetun kohtauksen Alienin ohjaajan versioon. Keinotekoisen aikarajan puuttuessa pelaaja pystyy etenemään harkitummin. Loppuvuodesta 1993 peleissä kohtasivat ensimmäistä kertaa kaksi universumin vaarallisinta väijyjää. Pelihahmoina on kaksi tuntematonta sotilasta, jotka pakkolaskeutuvat Fiorina 161:n pinnalle. SNES:lle 1993 julkaistu Alien 3 eroaa selvästi edellä mainitusta pelistä, vaikka molempien kehittämisestä vastasi sama studio. Yllättäen Bitsin Alien 3 on varsin vetoava pikkupeli. Näin ollen Alien-pelien luojien piti hakea innoitusta jostain muualta. Pelistä tuli myyntija arvostelumenestys. Tästä kimpaantuneena Alien-sarjan oikeudet omistava Fox haastoi pelin julkaisijan Mindscapen oikeuteen juuri ennen pelin ilmestymistä. Vankien pelastamisen ohella pelaajan on muun muassa korjattava sulakerasioita, hitsattava ovia umpeen sekä tuhottava alieneiden munia. Peli on ajoittain todella karmiva. Ripley, joka on tällä kertaa itsekin sotilas, huomaa pian olevansa ryhmänsä ainut selviytyjä. Taustat ovat lähellä Fincherin keltavihreää väripalettia ja hahmoanimaatiot aiempaa sulavampia. Pimeydestä kaikuvat äänet saavat pelaajan tuntemaan itsensä turvattomaksi ja haavoittuvaiseksi kivääri kädessäänkin. Alienit ja predatorit ovat ottaneet yhteen peleissä tämän jälkeen toistakymmentä kertaa. Kentät ovat sokkeloisia ja tiukka aikaraja pakottaa opettelemaan ne käytännössä ulkoa. Tehtävävaatimukset ovat entistä monipuolisempia. Segan kolikkopeli Alien 3: The Gun kertoo oman tarinansa. Kauhu syöksyy silmille Probe Entertainmentin kolmas Alien-peli, Alien Trilogy, pyrki nostamaan pelisarjan mainetta alkuvuodesta 1996. Mindscape sai luvan myydä 120 000 kopion varastonsa loppuun puoli vuotta myöhemmin, mutta he eivät voineet markkinoida peliä. Pelaaja ohjaa hätäsignaalin vastaanottaneita predatoreja, jotka katsovat xenomorphien kallojen olevan oiva lisä palkintokaappeihinsa. Mikäli pelaaja ei hoksaa ruokkia miehistöään pelin alussa, nämä alkavat seota tarinan edetessä niin pahasti, että läpäisystä tulee lähes mahdotonta. Peli alkaa Aliensin tavoin merijalkaväen joukkojen saapuessa LV-426:lle tutkimaan, miksi yhteys siirtokuntaan on katkennut. Peli sijoittuu New Shanghaiksi kutsuttuun siirtokuntaan, joka joutuu xenomorphien valloittamaksi. Duttonin esittämä Dillon, on helppo tunnistaa. 1990-luvun puolivälissä ilmestyi myös toinen sarjakuvan innoittama Alien-peli. Pelin pääosassa esiintyi entinen siirtokuntien jalkaväen sotilas Henry Hericksen (nimi lienee viittaus androidi Bishopia esittäneeseen Lance Henrikseniin), joka selvittää kolmihenkisen miehistönsä kanssa syytä syrjäiseltä kaivosasemalta tulevaan hätäsignaaliin. Kiireen tuntua luo ainoastaan ahdistava ilmapiiri. Valitettavasti sitä ei ole hauska pelata. Suurin kritiikki koski sitä, miten paljon peli muistutti Doomia (1993), mikä toimi moitteen sijaan myyntipuheena vuonna 1996. Ongelmakohtiin lukeutuvat muun muassa amatöörimäinen ääninäyttely, kömpelö kerronta, epäloogiset puzzlet sekä tiukat aikarajat. Pelaaja pääsee tuhoamaan niitä pulssikiväärin lisäksi muun muassa käsikranaateilla sekä liekinheittimellä. Xenomorphit ilmestyvät peliin vasta lopussa. Näytön pienuudesta huolimatta hahmoissa ja ympäristöissä riittää yksityiskohtia eikä kauhupelin kohdalla mustavalkonäyttökään pääse häiritsemään. Yhtiö joutui irtisanomaan kaikki työntekijänsä ja pelin vieraskieliset versiot julkaistiin pahasti keskeneräisinä. Erityismaininnan ansaitsevat Rebellion Developmentsin kehittämät ensimmäisen persoonan ammuskelut Alien Vs Predator (1994) sekä Aliens versus Predator (1999), joissa pelaaja pääsee vihdoin ohjaamaan myös xenomorpheja. Pelastamatta jääneiden vankien rintakehien purskahdukset puistattavat edelleen. Elokuvassa Ripleyn on tehtävä yhteistyötä vankien kanssa selvitäkseen hengissä, mutta pelissä näiden ainoa tehtävä on tulla pelastetuiksi. Kyseessä on myös ainoa Alien 3 -peli, joka uskaltaa päättyä yhtä masentavasti kuin elokuva
Kehitystyö oli kuitenkin hidasta. Tämä loi taisteluun suuruuden tuntua ja antoi mahdollisuuden taktikoinnille. Pelintekijät hyödynsivät sitä luodessaan alieneiden liikkeet. asko, mutta kehitysvaikeudet näkyvät monella tapaa. Peli alkaa sotilaiden saapuessa tutkimaan kreikkalaisen kuoleman jumalan mukaan nimettyä rahtialusta Thanatosta. Peliversiota jouduttiin odottamaan kuitenkin huomattavasti pidempään. Peli ottaa hienosti huomioon, että xenomorphit eivät tapa uhrejaan, jos heidät saa vietyä pesään elävänä. Perspektiivin puuttuessa Jean-Pierre Jeunet’n ohjaama Alien Resurrection herätti elokuvasarjan sekä sen päähenkilön henkiin marraskuussa 1997. Thanatos Encounter on toimiva ja tyylikäs peli, joka kuitenkin kärsii käyttöalustansa asettamista rajoituksista eritoten gra. Jokaisen pelin alussa kentälle ilmestyi ihmispelaajien lisäksi yli sata tekoälyn ohjaamaa alienia. Työryhmä uhrasi kymmeniä tunteja katsoessaan läpi studion lähettämiä VHS-nauhoja, jotka sisälsivät editoimatonta kuvamateriaalia. Tuolloin ei ilmestynyt yhtään uutta elokuvaa ja pelejäkin nähtiin vain kolme. Valitettavasti pelin serverit suljettiin vuonna 2000, kun EA osti ja lakkautti sitä pyörittäneen GameStorm-palvelun. Alien Resurrection julkaistiin yksinoikeudella elinkaarensa lopussa olleelle PlayStationille lokakuussa 2000: lähes kolme vuotta elokuvan ensi-illan jälkeen. Mythic Entertainmentin kehittämässä pelissä toisistaan ottivat mittaa xenomorpheista ja siirtokuntien jalkaväestä koostuvat joukkueet. Wicked Witchin kehittämässä ylhäältä päin kuvatussa ammuskelussa ohjataan viittä siirtokuntien merijalkaväen sotilasta, joista jokaisella on yksilölliset kyvyt. Jokaisesta kentästä löytyi myös vaihtoehtoisia etenemisreittejä, kuten viemäriverkostoja, joista alienit pystyivät iskemään pahaa-aavistamattomien sotilaiden kimppuun. Vasen sauva liikutti hahmoa, kun taas oikea käänsi tämän katsetta, mikä ilmeisesti tuntui vielä vuosituhannen vaihteessa turhan haastavalta. Se tarkoitti kaiken siihen mennessä tehdyn työn hylkäämistä, mikä sai useat työryhmän jäsenistä siirtymään muihin projekteihin. Elokuvastudio lähetti tiimille tasaiseen tahtiin uusia versioita elokuvan käsikirjoituksesta ja konseptitaiteesta, joten pelintekijät joutuivat tekemään jatkuvasti muutoksia työhönsä. Mielenkiintoisesti peliä kritisoitiin eniten sen epäintuitiivisesta ohjauksesta. Jäljelle jääneiden moraali laski entisestään, kun he lopulta pääsivät näkemään Jeunet’n visuaalisesti kiehtovan, mutta pohjimmiltaan sieluttoman elokuvan. Valikoimaan kuuluvat lähes kaikki elokuvissa nähdyt aseet. Hahmonsa kuoltua pelaajat siirtyivät uuden satunnaisen alienin sisään, kunnes jokainen niistä oli tapettu. Nykyisin kahden sauvan ohjaus on vakiintunut käytännössä kaikkiin ensimmäisen persoonan konsoliräiskintöihin. Ovelat pelaajat saattoivat matkia tekoälyn liikkeitä päästäkseen hyökkäämään lähietäisyydeltä. 10 126608_.indd 10 19.7.2019 16.07.17. Alien Resurrectionista päätettiin tehdä ensimmäisen persoonan räiskintäpeli. Horroksen vuosikymmen 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen ei ollut voitokasta aikaa Alien-sarjalle. Sotilaiden aseet olivat tehokkaita, mutta he olivat hitaita ja joutuivat kohtaamaan moninkertaisen vihollisjoukon. ALIEN-PELIEN HISTORIA Alien Trilogy oli ensimmäinen peli, joka käytti 3D-liikkeenkaappausta. Varovaisesti etenevä varustautuu liiketunnistimella ja kevyemmällä tuliaseella, kun taas rämäpää turvautuu raskaaseen kahden käden aseistukseen. Pelistä piti tulla ylhäältä kuvattu shoot ’em up Loadedin (1996) innoittamana. Se ei ollut monien veikkaama . Nimi lienee enne, sillä alus kuhisee alieneita. Kaikkien yllätykseksi se ratkaisi valtaosan pelin ongelmista. Epätoivon hetkellä tuottajat päättivät vaihtaa näkökulmaa jälleen kerran. Vuoden työskentelyn jälkeen studio katsoi valitsemansa lajityypin vanhentuneen, joten pelistä päätettiin tehdä hienosti menestyneen Tomb Raiderin (1996) tyylinen 3D-toimintaseikkailu. persoonan moninpeliräiskintä Aliens Online (1998). ikoiden sekä tekoälyn osalta. Aliens Online kuulostaa yksinkertaisesti mahtavalta, vaikka 1990-luvun lopun yhteyksillä sen pelaaminen ei takuulla ollut aina kaikkein sujuvinta. Alienit olivat nopeita ja hiljaisia, mutta vaaraksi ainoastaan lähietäisyydeltä. THQ:n Game Boy Colorille julkaisema Aliens: Thanatos Encounter ilmestyi maaliskuussa 2001. Alien Odysseysta (1995, ei sukua) tunnettu Argonaut Games ryhtyi kehittämään Alien Resurrectionia jo 1996. Yhden sotilaan kaatuessa muulla ryhmällä on muutama minuutti aikaa pelastaa toverinsa. Tekijät tuskailivat vuoden ajan 3D-pelimoottorin parissa, kunnes oli selvää, että pelistä ei saanut pelottavaa eikä pelattavaa. SPOILERIVAROITUS! Aliens: A Comic Book Adventuressa käy ilmi, miten Labyrinth-sarjakuvan päähenkilölle lopulta käy
Selvitäkseen Segan asettamasta aikataulusta Gearbox ulkoisti ison osan Aliens-pelin valmistelusta (joidenkin raporttien mukaan koko yksinpelikampanjan) teksasilaiselle TimeGatelle. Battlestar Galactica -TV-sarjan käsikirjoittajina toimineet Bradley Thompson ja David Weddle olivat mukana kehittämässä tarinaa, joka toimisi suorana jatko-osana Aliensille. Colonial Marines julkaistiin aikataulun mukaisesti helmikuussa 2013, mutta se oli kaukana valmiista. Borderlandsin osoittauduttua menestykseksi studio sai luvan jatkaa Colonial Marinesin parissa. Toimintapainotteisuudesta huolimatta peliin on sisällytetty myös kauhuelementtejä. Lisäpainetta tuo se, että tällä kertaa taistelussa kaatuneet sotilaat pysyvät kuolleina. Useimpien epäilyt katosivat Gearboxin julkaisemien näyttävien trailereiden myötä. Gearbox oli vuonna 2008 ryhtynyt siirtämään kaikessa hiljaisuudessa työntekijöitä Colonial Marinesista Borderlandsin pariin, mutta laskuttivat silti julkaisija Segaa normaaliin tapaan. Jälleen yksi ötökkäjahti Loppuvuodesta 2009 alkoi liikkua huhuja uudesta Alien-elokuvasta, jonka ohjaisi Ridley Scott. PC:lle, Xbox 360:lle sekä PS3:lle julkaistu lopullinen peli oli grafiikoiltaan huomattavasti heikompi kuin puolitoista vuotta aikaisemmin esitelty demo. Luonnollisesti oliot karkaavat, joten alokkaat joutuvat ampumaan synteettisiä xenomorpheja ihan tosissaan. Oorah! Kolme vuotta myöhemmin ilmestynyt Aliens: Extermination oli pelihalleihin suunniteltu valopistooliräiskintä. Global VR:n julkaisu sijoittuu Aliensissa nähdyn siirtokunnan Hadley’s Hopen raunioihin. Xenomorphien lisäksi pelissä kohdataan myös Weyland-Yutanin taisteludroideja. Liiketunnistimen tasaiseen nopeutuva naksutus on helppo tapa saada syke kiihtymään. Colonial Marines vaikutti ennakkoon todella lupaavalta. Aliens: Exterminationin nosti Alien 3: The Gunin edelle parempien grafiikoiden lisäksi myös se, että ampumiseen käytetyt ohjaimet oli muotoiltu elokuvista tuttujen M41A-pulssikiväärien mukaan. Työtä hidastivat myös monet tarinaan tehdyt muutokset, joiden vuoksi merkittävä osa jo valmistuneista tehtävistä jouduttiin hylkäämään. Gearboxin johto päätti keskittää studion resurssit Colonial Marinesin sijaan Duke Nukem Foreveriin (2011) sekä Borderlands 2:een (2012). Huhtikuussa 2013 kaksi pelaajaa haastoi Gearboxin ja SeNäin lähelle uskaltautuneen facehuggerin havaitsemiseen ei tarvita liiketunnistinta (Aliens: Thanatos Encounter). Alkuvuodesta 2011 elokuvan nimen ilmoitettiin olevan Prometheus. Koska syyt viivästyksille tuntuivat aina perustelluilta, pysyivät pelaajat toiveikkaina. Pelin tarinaa kritisoitiin siitä, että se ei ollut yhtenäinen elokuvien tapahtumien kanssa. Kulissien takana vallitsi kuitenkin kaaos. Peli sijoittuu merijalkaväen harjoitusleirille, jossa alokkaat opettelevat ampumalla synteettisiä xenomorpheja. Sega pyrki hyödyntämään Alien-sarjaan kohtaan kasvanutta kiinnostusta julkaisemalla Aliens: Infestationin Nintendo DS:lle syyskuussa 2011. Infestationissa ohjataan neljän sotilaan muodostamaa joukkoa, joka pyrkii selvittämään Weyland-Yutanin yhteyttä xenomorpheihin USS Sulaco-aluksella sekä LV-426:lla. Moitteita keräsi myös kehno tekoäly. Gearboxin 2009 ilmestynyt Borderlands oli erinomainen ensimmäisen persoonan scifi-räiskintä. Loppupomona toimii kaikkien ennakko-odotusten mukaisesti kuningatar. Aliens: Unleashed (2003) oli Sorrentin kehittämä mobiilipeli, joka oli kaikkiaan juuri niin hyvä/huono kuin 2003 vuoden kännyköille tehdyn ensimmäisen persoonan räiskinnän kuvittelisi olevan. Kun Sega sai tämän selville, se keskeytti tuotannon välittömästi. Syd Mead, joka oli auttanut Cameronia luomaan USS Sulacon Aliensiin, palkattiin suunnittelemaan uusia sisätiloja peliä varten. Entä mikä onkaan palkinto alienuhan päättämisestä. Pelin piti ilmestyä alun perin jo 2009, mutta julkaisua lykättiin useaan otteeseen. Mikä tärkeintä, Colonial Marines palauttaisi henkiin Michael Biehnin esittämän alikersantti Dwayne Hicksin, jonka kuolema oli kalvanut Aliens-faneja kahden vuosikymmenen ajan. Kun Gearbox otti pelin jälleen hallintaansa kesällä 2012, he huomasivat sen olevan edelleen pahasti keskeneräinen ja suurelta osalta rikki. Koska pelin julkaisua ei voinut enää lykätä oikeusjutun pelossa, Gearboxille jäi alle yhdeksän kuukautta aikaa viimeistellä peli julkaisukuntoon. WayForward Technologiesin kehittämä sivustakuvattu toimintaseikkailu tuo välittömästi mieleen Metroid-pelisarjan. Metroidit ovat tunnetusti ottaneet paljon vaikutteita Alien-elokuvista heti 1986 ilmestyneestä ensimmäisestä osasta lähtien. TimeGate jatkoi pelin parissa puolentoista vuoden ajan, mutta jokainen heidän päätöksensä piti hyväksyttää sekä Segalla että Gearboxilla. 11 126608_.indd 11 19.7.2019 16.07.48. Ylennys ihka aidoksi sotilaaksi. Elokuvan tarina ja sen mahdolliset yhteydet aikaisempiin Alien-elokuviin pidettiin kuitenkin edelleen salassa. Tämä johti pelin ensimmäiseen viivästykseen sekä merkittäviin irtisanomisiin Gearboxilla. Miehistö uhrattavissa Aliens: Infestationia oli kehittämässä Wayforwardin lisäksi myös Gearbox Software, koska pelin piti toimia johdantona Gearboxin vuodesta 2007 asti valmistelemalle Aliens: Colonial Marinesille. Aliens: Infestationin kaameimmat kohdat ottavat rinnasta
Hicksiä näytellyt Michael Biehn ei pitänyt Colonial Marinesin tekemisestä. Total War -sarjasta tunnettu brittiläinen The Creative Assembly päätti palata pelillään takaisin juurille. Lokakuussa 2014 ilmestynyt Alien: Isolation ei ole täydellinen peli, mutta Alien-pelinä se ainakin lähentelee täydellisyyttä. Weyland-Yutanille teknikkona työskentelevä Amanda Ripley saa tietää, että hänen 15 vuotta aiemmin kadonneen äitinsä aluksen musta laatikko on päätynyt kaukaiselle avaruusasema Sevastopolille. Suurin osa Alien-peleistä ovat ottaneet mallia Cameronin ohjaamasta jatko-osasta, mutta Isolation on suunniteltu ensimmäisen elokuvan pohjalta aina äänimaailmaa, musiikkia ja retrofuturistista muotoilua myöten. Hermoni eivät kestäneet sen enempää. Tästä huolimatta en pystynyt pelaamaan peliä missään vaiheessa yhtäjaksoisesti tuntia pidempään. Pelissä esiintyy ainoastaan yksi xenomorphi. Hänen mukaansa pelin tekijöiltä puuttui intohimo projektia kohtaan. Peli sijoittuu vuoteen 2137. Aseman käytäviä vaanivan olennon läsnäolo lamaannuttaa. Parempia maailmoja rakentamassa Kaikkein huonoimpia Alien-pelejä on ollut tapana seurata yksi sarjan parhaista. Merkittävin parannus tapahtui kuitenkin modaajan löydettyä pelin tiedostoista kirjoitusvirheen, joka esti xenomorphien tekoälyä toimimasta oikein. Gearbox sai keploteltua itsensä pois oikeudesta 2015 väittäen, että Sega oli pelin julkaisijana vastuussa sen markkinoinnista. Mikä tärkeintä, tekijät ymmärsivät, että hyvässä Alien-pelissä ei ole kyse tehtävien selvittämisestä vaan selviytymisestä. gan oikeuteen harhaanjohtavasta markkinoinnista. Toisinaan on pakko piileksiä minuuttikaupalla pöydän alla, kunnes voi olla varma siitä, että peto on siirtynyt muualle. Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu – ainakin tavallaan. Ripley liittyy osaksi miehistöä, joka lähtee noutamaan lokia. Kukaan heistä ei kuitenkaan osaa aavistaa, millainen olento on kulkenut tietojen mukana. Gearbox julkaisi kevään 2013 aikana useita päivityksiä, jotka korjasivat valtaosan ongelmista. Hiipimistä vaikeuttaa ovelasti suunniteltu tekoäly, joka ei noudata etukäteen päätettyjä reittejä, vaan luottaa aisteihinsa pelaajan etsimisessä. ALIEN-PELIEN HISTORIA Isolation on parhaimmillaan puhdasta kauhua. Se laajentaa Alien-universumia Alien: Isolationin visio tulevaisuudesta on peräisin 1970-luvulta. Valitettavasti säikäytykset menettävät tehoaan kuolemien kertyessä ja kohdat, joissa piileskellään alienin sijaan androideilta tai muilta ihmisiltä, ovat selvästi pelin heikointa antia. 12 126608_.indd 12 19.7.2019 16.08.13. Virheen korjaamalla xenomorphit lakkaavat ryntäämästä suoraan pelaajan kimppuun ja alkavat kiipeillä seiniä pitkin, hiipiä sekä piileskellä. Se ei riitä tekemään pelistä hyvää, mutta parantaa merkittävästi taistelua, joka on kuitenkin keskeinen osa mitä tahansa ammuskelupeliä. Näin kävi myös Colonial Marinesin kohdalla. Jossain vaiheessa huomasin pidättäväni hengitystä aina xenomorphin ilmestyessä. Alien: Isolation on rakkaudella luotu kunnianosoitus Ridley Scottin elokuvalle, joka toimii myös itsenäisenä kauhukertomuksena. Se on kuitenkin vahingoittamaton, joten ainoa keino selvitä hengissä on pysyä huomaamattomana. Kritiikistä huolimatta peliä myytiin yli 1,3 miljoonaa kappaletta ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Yhtiön maine oli kuitenkin kokenut kolauksen
Vuosikymmenen jälkipuoliskolla uutisoitiin Obsidianin kehittämästä Mass Effect -tyylisestä – mutta pelottavammasta Aliens: Crucible -roolipelistä. Alien: Offworld Colony Simulatoria on voinut pelata (?) viime syksystä lähtien Amazonin Alexa-laitteen kautta, kun taas 2018 järjestetty Alien: Descent oli jonkin sortin VR-seikkailu, jonka kokeakseen täytyi matkustaa Kaliforniaan. Dark Vision Interactive ja Dark Horse Comics kehittivät peliä Philips CD-i-laitteella 1990-luvun alussa. Pelisarjan faneja lohdutti kuitenkin uutisointi, jonka mukaan seuraavana vuonna julkaistiin Playstation 2:lle ensimmäisen persoonan räiskintäpeli Aliens: Colonial Marines. Siinä mielessä se on selkeästi onnistuneempi teos kuin elokuvasarjan kaksi viimeisintä osaa. Obsidianin kehittämästä Aliens: Cruciblesta ei selviytynyt kuin muutama promokuva sekä prototyyppiä esitellyt videopätkä. Pelin päähahmo, Amanda Ripley, on kuitenkin jatkanut seikkailujaan sarjakuvien sivuilla sekä tämän vuoden tammikuussa ilmestyneessä, turkulaisen Rival Gamesin kehittämässä mobiilipelissä Alien: Blackout. Pelin piti olla interaktiivinen sarjakuva. Isolation ei valitettavasti myynyt odotusten mukaisesti, joten varsinaista jatko-osaa lienee turha odottaa. Vuonna 2016 xenomorphit esiintyivät sekä Zen Pinball 2:n Aliens vs. Eniten innostusta herätti huhu, jonka mukaan pelissä nähtäisiin xenomorphien kotiplaneetta. Tekijät olivat innoissaan pelistä, mutta Obsidianin johtoporras ei tullut toimeen Alien-sarjan pelioikeudet 2006 hankkineen Segan kanssa. Onhan kyseessä kuitenkin täydellinen organismi. Peli kärsi kuitenkin teknisistä ongelmista, joten EA perui sen julkaisun loppuvuodesta 2002. Vuonna 2000 ilmestynyt Alien Resurrection osoittautui pettymykseksi. Dark Horsen Aliens-sarjakuvia kuvittaneet Dave Dorman ja Mike Richardson aloittivat työskentelyn projektin parissa, mutta se jäi lopulta prototyypin tasolle. Näin ollen julkaisija perui Cruciblen kesällä 2009. E nsimmäinen näistä oli CD-huuman alkuaikoina alkunsa saanut Aliens Interactive. Ainoa tällä hetkellä suunnitteilla oleva peli näyttäisi olevan 20th Century Foxin omistavan Cold Iron Studiosin Alien-universumiin sijoittuva MMO-räiskintä, jolle ei ole julkistettu vielä nimeä tai ilmestymispäivää. Pelistä on säästynyt ainoastaan muutamia kuvia sekä juliste, joka kertoi samankaltaisen pelin olleen suunnitteilla myös Predatorista. Osa valmisteilla olleista Alien-peleistä eivät koskaan nähneet päivänvaloa. On toki mahdollista, että xenomorphit odottavat kaikessa rauhassa jonkin toistaiseksi tuntemattoman pelistudion koneilla. Nimi on itse asiassa peräisin 1993– 1994 ilmestyneeltä kymmenosaiselta Dark Horsen sarjakuvalta, jonka sivuilla seikkaili Aliensissa nähdyn Jenette Vasquezin pikkusisko Carmen. Alien-pelien tulevaisuus on vielä toistaiseksi hämärän peitossa. vähentämättä alkuperäisteosten arvoa. Check Six Gamesin kehittämällä pelillä ei ollut mitään tekemistä Gearboxin vuonna 2013 ilmestyneen samannimisen pelin kanssa. Crew Expendable on Alien: Isolationin Nostromolle sijoittuva lisäosa, jossa pelataan joko Ripleynä, Dallasina tai Parkerina. Tarina kertoi vieraalle planeetalle saapuvasta tutkijaryhmästä, jotka löytävät Insinöörien jälkeensä jättämän rakennelman. Alien-saagan kohdalla ei voi koskaan sanoa pelin olevan lopullisesti ohi. EPÄTÄYDELLISET ORGANISMIT 13 126608_.indd 13 19.7.2019 16.08.39. Yhtiö toimi kenties hieman hätiköidysti, sillä kiinnostus Alien-sarjaa kohtaan nousi merkittävästi vain muutamaa kuukautta myöhemmin, kun internetissä alkoivat levitä huhut Ridley Scottin ohjaamasta uutuuselokuvasta. Pinball -laajennuksessa että Mortal Kombat X:n (2015) pelattavana hahmona. Play Mechanixin kehittämä Aliens: Armageddon (2014) oli jälleen yksi pelihalleja varten tehty valopistooliräiskintä, joka julkaistiin uusiksi lähes sellaisenaan kolme vuotta myöhemmin Alien: Covenantin ilmestyessä teattereihin. Toivekuvia tulevasta Alien: Isolationin jälkeen ei ole ilmestynyt yhtään huomionarvoista Alien-sarjan peliä. Tarina muistutti sattumalta paljon vuonna 2012 ilmestynyttä Prometheusta, vaikka pelin xenomorphien valtaama maailma oli huomattavasti elokuvassa nähtyä vaarallisempi
Nimenmuutoksella Space Beast Terror Fright voisi olla osapuilleen paras peli kummassakin brändissä. Raskaasti panssaroitu avaruusmariini tai enimmillään neljän ryhmä kyseisiä ihmiskunnan valioita tunkee satunnaisesti luotuun, xenomor. Paniikki Ytimekkäästi nimetyn Space Beast Terror Frightin nimi on samalla kattava kuvaus pelistä. Avaruuskauhistelupelin jokainen yksityiskohta ajoittaisia seesteisiä hetkosia myöten on suunniteltu hieromaan hermonystyröitä hermostuttavimmalla mahdollisella tavalla. Arvosteltu: PC nornware AB Versio: Early Access Minimi: Windows 7, 2 Gt RAM, Core 2 Duo T9600, DX9-yhteensopiva Shader Model 2.0GPU, 200 Mt kovalevyä Testattu: i7/8700K, 16 Gt RAM, 1080 GTX ti, Windows 10 Moninpeli: 2-4, myös jaettu ruutu Ikäraja: Ei ole. Jokainen tehtävä on aina samanlainen, mutta haaste on joka kerta uusi. Yksi tehtävä voi olla melkein läpihuutojuttu täynnä hyödyllisiä apuvälineitä hyvissä paikoissa ja seuraava taas maksimirynnäköllä päin höökiviä monstereita täynnä oleva kuolemanloukku sadistisella pohjapiirustuksella. rman kimppuun pääsemistä viihdeteollisuuden jättiläiset joutuvat tappelemaan keskenään siitä, kenen tuotetta Nornwaren pienimuotoinen mestariteos eniten ”lainaa”. Ovet ovat hetkittäinen turva, laserseinät vähän pidempiaikainen ja automaattitykit suorastaan ilahduttavan avuliaita pikku ystäviä, kunnes oven läpi pitäisikin juosta kiireesti itse karkuun tai sähköt sanovat poks. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kävelevä marinadisäilyketölkki huutaa hetken kauhusta ja ampuu seinät täyteen reikiä ennen kuin lähin geenivaras-alieni käy korkkaamassa kertalaakista. Audiovisuaalisena elämyksenä Avaruuspetotappaa-apua ei ole äkkiseltään kovin kummoinen, mutta kun toiminta alkaa, kaikki loksahtaa paikalleen todelliseksi tarkoituksenmukaisuuden singulariteetiksi. Tulosta syntyy silti hirveää tahtia, sillä muuten varsin geneerisissä pyssyissä on munaa kuin kanalassa. AVARUUSMÖRKÖJÄÄÄRGH RATATATA Jäähdytyskonsolit ovat viimein avautumassa, tänne päästäksemme jouduimme kirjaimellisesti kahlaamaan polvia myöten mörköjen raadoissa. Tärkeä osa rytmitystä on vaihtelu, jota sitäkin riittää. Kentät luodaan satunnaisesti muutamasta erilaisesta palikasta siten, että lopputulos muistuttaa Space Hulkin hökötyksiä enemmän kuin ne itse. Jatkuvaan kyykyttämiseen tottuisi, mutta jos välillä antaa häivähdyksenomaisen aavistuksen toivonpilkahduksesta, kolahtaa seuraava vastoinkäyminen kuin teini-ikäisen ensimmäiset pakit. Nornwarella on selvästikin taktista silmää, sillä ennen pienen ruotsalais. Pelin kehittäjät kertovat hakeneensa inspiraatiota vanhoista kolikkopeleistä, joiden elämäntehtävä oli teurastaa pelaajaparka mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. 14 125938_.indd 14 19.7.2019 14.21.46. Möröt hiipuvat varjoihin kuin itse seinät heräisivät eloon niiden hyökätessä, katosta valuvat suolenpätkät ja röykkiöiksi kertyvät raadot näyttävät suunnan, josta on tultu ja seuraava tavoite on tietenkin aina siellä, missä velloo eniten mörköjä. Päivitykset tulevat tietenkin satunnaisesti, datavarastosta saattaa tuurista riippuen löytyä kartoitustyökalu, isompi ammusvarasto, eriväriset kalsarit tai jotain ihan muuta. Pelin armottomuudesta kertoo ehkä jotain sekin, että edes liikesensori ei osaa näyttää muuta kuin etäisyystietoja ennen kuin päivityksen tienaa dataa keräämällä. Varmaa on vain se, että tässä pelissä avaruusmariinit häviävät. Lisäksi säännöt on laadittu siten, että aina, kun tuntuu vähänkin turvalliselta ja peli etenee sujuvasti, ladataan piippuun ongelmien maailmanennätystä. J os aikoo ryöstää näinkin tylysti Aliensia ja Space Hulkia (joka itse sai inspiraationsa ensin mainitusta), kannattaa olla hyvä suunnitelma oikeustaistelua varten. Jos jotain meinaisi näkyä, niin avaruuspetojen ja tiimikaverien seinille ja katoille kimpoilevat suolenpätkät pitävät huolen siitä, että pahimmassa räiskeessä mistään ei saa mitään selvää. Taskulampusta loppui patterit. Taskulampun patterit loppuvat aina ja heti, aseen suuliekit (tarvittaessa strobo-taskari) peittävät kaiken. No, otetaanpa sähköt pois, heitetään pari ”satunnaista” mönkiäispesäkettä ihan viereen ja eiköhän vain pyssykin ala vinkua tyhjyyttään. Huomattavan ysäriesteettinen ulkoasu yksinkertaisesti sopii railakkaan menevään peliin kuin naamanhalaaja nenään, eikä kyse ole pelkästään nostalgiasta. en kansoittamaan avaruushylkyyn tavoitteenaan kerätä nippu arvokkaita päivityksiä, räjäyttää reaktori ja kiitää karkuun ennen kuin posahtaa. Evakuoikaa! Periaatteessa Petomonsterijärkytys on älyttömän yksinkertainen ja äärimmäisen itseään toistava viritys, joka voi hädin tuskin kutsua itseään peliksi kunnianhimoisella 10-luvulla. Avaruuspetokauhuhirvitys ei juuri opasta, kaikki pitää keksiä itse. Vielä äsken kolmea ilmansuuntaa suojanneet laserseinät ovat muuten sitten auki ilman sähköä, kätevästi lähellä ollut ammusvaraston ovi puolestaan ei. Möröt osaavat pelkästään lähitaistelun, mutta pelissä taitaa olla noin yksi otus, joka ei teilaa avaruusmariinia laakista iholle päästessään. SPACE BEAST TERROR FRIGHT Antti Ilomäki Viimeinkin selviää, miten käy, kun avaruusmariini ja alien ottavat yhteen. Pinnan alla on yllättävän paljon syvyyttä ja mikä tärkeintä, pelin tasapaino ja rytmitys osuvat kerralla napakymppiin. Kovin kummoista hahmonkehitystä ei ole, lähinnä juuri sopivasti ehkä noin muutamia minuutteja elävän hahmon elämänkaareksi
Kauhupetohirmu ei edes yritä luoda kokonaisia maailmankaikkeuksia tähtikansalaisille, mutta tekemänsä peli tekee totaalisen loistavasti. 15 125938_.indd 15 19.7.2019 14.22.06. Toisaalta satunnaisgeneroinnin ansiosta syntyy jatkuvalla syötöllä toimivia yhdistelmiä tuttua ja silti joka kerta vähän uudenlaista pelattavaa, jonka pariin on helppo palata viettämään ohikiitäviä laatuhetkiä uudelleen ja uudelleen. + Pelit suosittelee AVARUUSMÖRKÖJÄÄÄRGH RATATATA Aseissa on suuliekkiä kuin atomipommissa, mutta niin on onneksi tehoakin ja vaikka mitään ei näe, käytävän voi aina täyttää tulimyrskyllä. Seiniä ja kattoja pitkin kirmaavat kauhuelukat eivät ole kovin fiksuja, mutta avaruushylky on nopeasti täynnä elämää, jos jää kuhnimaan liian pitkäksi aikaa. Hyvää + Napakka pelattavuus, hieno rytmitys ja hiottu, joskin lähinnä tarkoituksenmukainen audiovisuaalinen toteutus muodostavat yhdessä älyttömän toimivan ja koukuttavan kokonaisuuden. Tosin vain mikäli ei halua, sillä paluu toki onnistuu. Monsterimurhahässäkkä ei ole peli, jonka määrittää se, mitä se olisi voinut tai mitä sen olisi pitänyt olla. Varsinkin, kun avaruuspetohirmukauhu kelpaisi useimmille peleille esikuvaksi, jos maailma vain tunnistaisi nerouden siihen törmätessään. Satunnaisgeneroinnin ansiosta kerran nähtyyn tehtävään ei tarvitse enää koskaan palata. Yksinja moninpelissä ei ole muuta eroa kuin avaruusmarinadien määrä. Kuorma-autollinen höyryäviä alieninraatoja maistuu aina avaruusmarinadilla. Muuttuvan ympäristön hahmottaminen on kriittinen taito, sillä on elintärkeää tiedostaa jatkuvasti, mistä suunnista suurin uhka saattaisi olla tulossa. Huonoa . Peli ohi, mies! Peli ohi! Timanttisen tiukka räiskintäosuus inspiroi väkisinkin miettimään, mitä Järkytyskammohirvitys olisikaan voinut olla vähän kunnianhimoisemmalla lähestymistavalla. Väliaikaiset turvasatamat antavat mahdollisuuden hengähtää hetkeksi, kun saa tykkitornin pystyyn tai selän laserseinää vasten. Vähän vähemmän ehdoton etenemispakko tekisi pelistä vielä hermojaraastavamman. Siinä vaiheessa ei enää uusintoja katsella. Yksinpeli on aina kerrasta poikki. Pitäytyminen tiukasti rajatussa, ytimekkäässä paketissa ja sen hiominen liki täydellisyyteen oli täsmälleen oikea ratkaisu pieneltä indie-puljulta. Biistihirviöjärkytys onnistuu myös olemaan koskettava arkielämän allegoria: kun elämä kerrankin hymyilee ja asiat sujuvat, varaudu tragediaan. Maksimissaan neljän tyypin porukalla pelatessa on liikkeellä enemmän tulivoimaa ja selusta välillä vähän paremmin suojassa, yksinpelissä taas on yleensä vähän vähemmän luodinreikiä selkäpanssarissa. Eteenpäin on kuitenkin pakko painaa koko ajan, sillä avaruusmöröt eivät lopu kesken toisin kuin kaikki muut pelin resurssit. Peli nousisi taatusti ihan eri sfääreihin, mikäli pelaaja saisi edes jotain päätettävää: hylystä ei ole poistumista ennen kuin kaikki data on kerätty ja reaktori posahtaa. Kuten jo Sunzi tiesi, saarretulle viholliselle pitää aina jättää pakoreitti tai pelokaskin vastustaja löytää pakon edessä rohkeutensa ja taistelee viimeiseen henkilöön. Vielä yksi matsi -koukutus on kova, sillä kramppaavan liipaisinsormen lisäksi peli haastaa aivosoluja. Askarruttamaan jää vain kysymys siitä, voinko näin simppelille pikkupelille täräyttää oikeasti kovat pisteet toinen toistaan kunnianhimoisempien modernien spektaakkelien tykityksessä. Rohkeuden todellinen olemus on eteenpäin painamisessa silloinkin, kun pakeneminen olisi vaihtoehto ja sen Nornwaren minimalistinen spektaakkeli missaa täpärästi. Iikmonsteripeli generoi jokaisen tehtävän uusiksi, haluttaessa pelisääntöjä ja vaikeusastetta myöten, minkä vuoksi jatkuvan kuolemisen aiheuttama turhautuminen poistuu käytännössä kokonaan. Varsinkin moninpelissä aluksi yleensä varsin siisti hylky on lopulta ihan oikeasti sotatanner, kun kaikki irtonainen ja kiinteä on tohjona, automaattitykeistä paukut loppu ja suolenpätkiä roikkuu katosta. 91 Pienimuotoinen kulttiklassikko on samaan aikaan paras Aliensja Space Hulk -peli olematta virallisesti kumpaakaan. Yksi matsi kestää minuutista pariinkymmeneen, joten erä tai pari mahtuu hyvinkin tiukkaan aikarakoon, jos ei yritä nukkua kovin pian äärimmäisen adrenaliinivyöryn jälkeen. Totta kai voin. Jos joku porukasta pysyy 30 sekuntia hengissä, pääsevät sankarivainajat takaisin matsiin uusilla nollatason hahmoilla, kunnes kilpajuoksu räjähtävää reaktoria vastaan alkaa. Erityisesti moninpelissä syntyy tarinoita ja muistoja, seuraavan sähkökatkon sattuessa ryömin luultavasti nurkkaan nyyhkyttämään. Viritellyn hahmon menettäminen kirpaisee juuri sopivasti: kun yksi kaunis tarina päättyy, kokonaan uusi alkaa. Moninpelissä kädetyksen määrä moninkertaistuu, kun kaverien kypäräkamerasta voi seurata, mitä ne ovat kulloinkin toheltamassa. On aina kiva, kun pääsee näkemään työnsä jäljet näinkin konkreettisesti. Tällaisenaan avaruusmörköoopperaan on helppo hypätä mukaan, mutta syvyyttä ja varsinkin haastetta riittää yllättävänkin paljon. Askeettisuus riistää pelistä kaikkein mielenkiintoisimman taktisen kysymyksen. Jos vetäytyminen olisi vaihtoehto, hahmoihin ehtisi syntyä vähän vahvempi side ja riskien ottaminen olisi vieläkin hermojaraastavampaa. Moninpelissä voi sallia vahvistukset. Mörköjä pukkaa tuutin täydeltä, Kuikka lyijyttää käytävää, katosta valuu suolenpätkiä ja huuto on kauhea varsinkin silloin, kun selkään tulee yllärinä luodinreikiä. Yksinkertainen peli ei välttämättä pidä otteessaan loputtomasti
Observation ei päästä tulkinnassaan helpolla. Emma liikkuu asemalla aina itse. V ääntö tekoälyjä vastaan on peleissä jo klisee, eihän sitä edes muista kuka shodan joskus aloitti. SAM ja Fisher Observation sijoittuu vuoteen 2026. Ohjeita ei ole, kaikki tieto on löydettävissä ympäristöstä. Mutta se on ollut myös kirous: Alienin varjosta on vaikea päästä pois. Emma Fisher palaa tajuihinsa osin tuhoutuneella asemalla, mutta muusta miehistöstä ei ole jälkeäkään. pelin Alien: Isolation (2014). Alien: Observation Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi. Peli pohtii moniulotteisesti, mikä on koneen osa voyeurismissa ja kumppanuudessa vai liittyykö asia oikeasti pelkästään pelaajaan itseensä. Mutta entäpä jos sinä olet se tekoäly. Tehtävien suorittaminen vaatii manuaalista työtä, joka monesti toteutetaan digitaalisessa ympäristössä. Emma taas reagoi hyvin kärkkäästi, jos SAM tekee selkeän virheen tai haahuilee omiaan, sellaista kun ei itsenäiseltä ja nopeaälyiseltä tekoälyltä odottaisi. Tarina alkaa, kun avaruusasema Observationilla on tapahtunut onnettomuus. Ikimuistoinen, elokuvansa täydellisesti tiivistävä mainoslause täytti juuri 40 vuotta. Inspiraatio toimii parhaiten, jos alkuperäistä ei jäljennetä, vaan siitä tislataan jotain, joka avaa uuteen ilmaisuun, omaan nousuun. Joskin hyvä ja auttavainen, ei mikään olemattomalla kakulla huijaava ilkimys. SAM katselee avaruusasemaa ja auttaa Emmaa valvontakameroiden välityksellä. vaihtunut. -Olen pahoillani Emma, en voi tehdä sitä. I say it again, SAM Emma antaa tehtäviin ohjeita epämääräisesti, joten oikea ratkaisu täytyy päätellä aina itse. Emma haluaa SAMilta ajoittain vakuuttelua tämän läsnäolosta ja illuusiota yhteiselosta autiolla asemalla. Sen ympäristöjen uskottavuus ja niistä huokuva vaivannäkö tuovat mieleen upean sci. Emmaa voi pyytää toistamaan tehtävänannon, mutta silloin saa entistäkin epämääräisemmän neuvon. Observation henkii Alienin vaikutusta, mutta tekee sen kliseitä välttäen ja omalle polulleen rohkeasti suunnaten. SAMin ensimmäinen tehtävä on järkyttyneen Emman äänitunnistus, ja yksi pelin kiehtovista teemoista paljastuu. Eikä ihme: Alien Isolationin unohtumattoman ulkoasun käyttöliittymän suunnittelusta vastasi skotti Jon McKellan, joka on Observationissa sen lisäksi myös ohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän kytkee päälle aseman tekoälyn SAMin, mutta onnettomuus vaikuttanut myös siihen, pyyhkien osan sen muistista ja ominaisuuksista. Sivusta seuraajan rooli on erityisen kiinnostava, kun se liitetään tekoälyyn, ja omasta persoonasta tulee osa SAMia pelin edetessä. 2026: KAHDEKSAS AVARUUSSEIKKAILU Arvosteltu: PS4 Saatavilla: PC No Code / Devolver Digital Minimi: Intel Core i3-3240/4 Gt, GeForce GT 640 (2048 MB) tai Radeon HD 7750 (2048 MB) Suositus: Intel Core i5-6600K/8 Gt, GeForce GTX 960 (4096 MB) tai Radeon RX 570 (8192 MB) Ikäraja: 18 16 127146_.indd 16 22.7.2019 14.41.53. -tapaus. Katselijan roolissa Emmaa autetaan avaamalla esimerkiksi lukittuja ovia tai käynnistämällä aseman ominaisuuksia. Äänijälki on repaleinen ja SAMin algoritmi ilmoittaa sen riittämättömäksi tunnistukseen, pelaaja saa päättää hyväksyykö vai hylkääkö tunnistautumisen. Uhka ja intensiteetti välittyvät taitavasti ilman väkivaltaa. Sen kiehtova tarina ammentaa aidosta tähtitieteestä, ja kääntää näkökulmansa tekoälyn ajatusmaailmaan, voyeurismiin sekä digitaalisuuden ja ihmisyyden rajamaihin. Mestarillisista tieteiselokuvista inspiraationsa ottava, mutta rohkeasti omalle kiertoradalleen kohoava Observation on sci. Jotain on tapahtunut: Observationin miehistö on hävinnyt, itse asema osittain tuhoutunut ja sen maanläheinen asemapaikka on... Pelaamisessa on antoisaa fyysisyyttä ja kiehtovaa arvaamattomuutta. Juuri tällainen pohdiskelu antaa Observationille sen oman kiehtovan luonteen. in ja kauhuun yhdistämällä nerokkaasti suljetun tilan pakokauhun avaruuden äärettömyyteen, huipputekniikan manuaaliseen työhön sekä turvallisuuden tunteen uhkaan jostain tuntemattomasta ja salaperäisestä. Lähtökohta kuulostaa liiankin tutulta, mutta ero onkin siinä, että Observationissa pelataan tekoälynä. Johannes Valkola -SAM, avaa Instagram. Ridley Scottin mestarillinen elokuva Alien – kahdeksas matkustaja (1979) jätti poikkeuksellisen vahvan jäljen sci. Siinä siirrytään useaan otteeseen eri laitteiden käyttöjärjestelmiin, jotka pitää opetella ilman ohjeita mutta nopeasti, joissa edetään kuin minipeleissä konsanaan. Vuosi on 2026, paikka avaruusasema Observation. Tässä piilee pelin ydin: pitääkö tekoälyn vain kliinisenä koneena, vai antaako tietokoneohjelmalle kyvyn empatiaan, eräällä tapaa sielun tai omatunnon. Välillä pääsee myös liikkumaan vapaasti leijuvilla palloilla, joita hallitaan hitaalla, unenomaisella ohjauksella. Niitä kääntämällä ja zoomaamalla etsitään ahtaasta ympäristöstä aktivoitavia asioita, kuten kannettavia tietokoneita, ovien kytkimiä ja skannattavia asiakirjoja. Observationin toinen ilmeinen inspiraatio on Stanley Kubrickin mestariteos 2001: Avaruusseikkailu (1968), joka kertoi muun muassa ihmisyyden ja digitaalisuuden kohtaamisesta, oven avaamisesta astronautti David Bowmanin ja avaruusalus Discoverya ohjaavan tekoälyn HALin välillä. Silloin vaikkapa väännellään digitaalisia vipuja, painellaan nappeja oikeassa järjestyksessä, syötetään koordinaatteja, ratkotaan koodeja ja yhdistetään viivoja ruudukoissa
Tehokeino kantaa komeasti pelin läpi. Tunnelmallisen laajakuvan ohella peli käyttää myös vanhaa kunnon 4:3-kuvasuhdetta silloin, kun Emman nappaa tekoälyn kulkemaan mukaan videokameran avulla. Vaikka peli sijoittuu tulevaisuuteen, ilmaisu kumpuaa menneestä vhsja betamax-nauhojen ajasta. Observation täyttyy huomiota herättävistä teksteistä, heijastuksista, vääristymistä ja rätisevästä kuvanlaadusta. Observation tekee vahvan vaikutuksen ahtailla käytävillä, upeilla valoilla ja ilmaisuvoimaisella kuva-asettelullaan. 17 127146_.indd 17 22.7.2019 14.42.24. Ne ovat tyylikkäitä ja painostavia, mutta sisältävät myös syvempää merkitystä. Aika ajoin ruudulle heijastetaan erikoisia muotoja ja kuvioita
Pelin avaruusasemassa onkin erityistä luonnetta ja outoa vetovoimaa. ltterit. Tunne ei aina välity hahmojen jäykistä kasvoanimaatiosta. Sähköistä tunnelmaa luo Guns N’ Rosesja Nine Inch Nails -kitaristi Robin Finckin säveltämä teemamusiikki. Aika näyttää, mutta tuskin, koska metakriittisesti Observation näyttää jakavan mielipiteet siististi kahtia. Mutta annan sama ohjeen kuin Woody Allen elokuvassa Broadway, (mutta Humphrey Bogart ei elokuvassa Casablanca): “Play it again, SAM.” Observation on nimittäin sen verran vaikeatulkintainen, että itse pelasin sen (innolla) uudestaan läpi saadakseni tarinasta paremman käsityksen. Välillä kuva ylivalottuu, resoluutio hajoaa tai yhteys katkeaa kokonaan. Sen uskotaan nousevan yli 390 kilometriin Saturnuksesta stratosfääriin. Pelissä on poikkeuksellista tilan tuntua ja ajatonta tyyliä. 91 Lähtökohdiltaan kiehtova ja toteutukseltaan erinomainen ja ainutlaatuinen Observation on scifin merkkiteos. Välillä ruudulle heijastetaan erikoisia koodikuvioita, symmetrisiä muotoja ja värikästä tekstiä. Koskaan ei tarvitse kahlata läpi pitkiä maileja, vaan kyky tiivistää on pelin vahvuus. Mitä jää jäljelle, jos ihmisyydestä poistaa biologian, kyvyn lisääntyä. Myös pelimaailmasta löydettävien ääniklippien kuunteleminen ja sähköpostien lukeminen avaavat kiintoisasti tarinaa. Aihe on ollut tieteispeleissä pinnalla. Myrsky nousee Emmaa ei tarvitse auttaa pitkään, kun paljastuu, että avaruusasema on kaukana oletetulta sijainniltaan. Huoneet ja käytävät ovat täynnä mielenkiintoisia esineitä, muotoja ja värejä. VA-11 Hall-A (2016), 2064: Read Only Memories (2017), Nier: Automata (2017) ja Detroit: Become Human (2018) peilaavat teemaa mielenkiintoisesti ja jokainen omasta kulmastaan. Observation osoittaa, mikä arvo on lavastuksella, rajatulla visiolla ja vahvuuksiinsa keskittymisellä. 18 127146_.indd 18 22.7.2019 14.42.53. Mihin digitaalisella laitteella on oikeus, jos se elää, ajattelee ja tuntee vastuuta ja myötätuntoa. Kubrickin 2001: A Space Odyssey soitti ja pyysi kritiikkinsä takaisin. Sci. Hyvää + Ihmisyys ja digitaalisuus kohtaavat pohdiskellen, jännittävä pelimekaniikka, sielukas ulkoasu ja äänimaailma, tulkinnallisuus kannustaa pelaamaan läpi useasti. Avaruuden hiljaisuudelle ja digitaalisten laitteiden omintakeiselle äänimaailmalle annetaan painostava tilansa. Elokuvamaisesta laajakuvasta koostuva ruutu täyttyy usein vhsja betamax-nauhojen tapaisesta suttuisuudesta, joka muodostuu kuvan repeilystä, kohinasta ja särinästä. Vainoava, arvoituksellinen Observation jättää vahvan jäljen. Vähäeleinen tarinankerronta vaatii keskittymiskykyä ja johtolankojen seuraamista. Ajatukset valtaa digitaalisuuden ja ihmisyyden rinnakkaiselo. yleensä heijastaakin vallitsevaa aikaa ja siihen liittyviä pelkotiloja. Varmasti. Observationin tukkoiset käytävät pursuavat mielenkiintoisia yksityiskohtia. Klassikko. Sen pitäisi olla maapallon lähellä, mutta asema on siirtynyt jostain syystä lähelle Saturnusta. Se osaa myös pitää informaation määrän riittävän vähäisenä. Joka on outo mutta totta: tutkijat löysivät pyörremyrskyn ensimmäisen kerran vuonna 1981. OBSERVATION Saturnuksen yllättävä ja uhkaava läsnäolo pelottaa Emmaa ja antaa tarinankerronnalle odottamatonta inspiraatiota. Yleensä tällainen tekeminen tuppaa peleissä tuntumaan väkinäiseltä ja tylsältä, mutta Observation tekeekin kaiken jännittävästi. Mikä määrittää ihmisyyden, jos aivot voitaisiin siirtää koneeseen. ktiolle. Lopputekstien pyöriessä huomasin että sen oma laadukkuus on pyyhkinyt peittelemättöminä inspiraatioina toimineet mestariohjaajien klassikkoelokuvat mielestäni. Asema on nyt planeetan pohjoisnavan tuntumassa ja lähellä siellä olevaa massiivista, kuusikulmion muotoista myrskyä. Tulkitseva palkinta SAMin kautta ikään kuin leijutaan tilanteissa ja vaikutetaan niihin ilman suoraa kosketusta. Maailma henkii paitsi tulevaa myös mennyttä. Observation antaa omalaatuisen lisänsä ja tulkintansa kiinnostavaan aiheeseen. Valtava myrsky on halkaisijaltaan yli kaksi kertaa maapallon kokoinen, ja se on melskannut siellä ehtymättömänä luultavasti jo vuosisatoja. Toisista se on mestariteos, toisista tylsä ja pitkäveteinen. Erinäisten tietokoneohjelmien valikot ja käyttöliittymät on toteutettu tarkkaan harkiten ja persoonallisuutta ja tyylikkyyttä huokuen. Cassini-luotain kuvasi Saturnusta vuosina 2004-2017 ja havaitsi, että ylhäältä katsottuna tuo erikoinen kuusikulmiomyrsky voikin olla kuin massiivinen, korkealle nouseva torni. Huonoa . Visuaalista maisemaa hallitsevat avaruusaseman yksityiskohtaiset alueet, räikeät valot ja näyttävät kuva. Muutoin musiikkia käytetään myönteisen maltillisesti. Sitä on myös sen minimaalisuus ja tulkinnallisuus. Observation on upea kokonaisuus omalla identiteetillä. Observation ammentaa mytologiansa ja tarinansa aidosta tähtitieteestä, jolloin fakta luo pohjan . Observation hallitsee ilmaisuvoimaisen graa. sen suunnittelun. Kulttiklassikko. Entä jos kognition voisi luoda mekaaniseen, keinotekoiseen laitteeseen, tai kloonata ihmisaivot digitaalisesti. Digitaalisuuden kasvun ja ihmisyyden muuntumisen voi nähdä tällaisena nykypäivää kuvaavana ja siihen liittyvänä tulevaisuuden epävarmuutena
Uudella vuosituhannella avaruustaistelusimut katosivat kuin huuto avaruuteen. Oli tosi lähellä, että kissat olisivat tuhonneet koko ihmiskunnan. Parhaat neuvot kuulee baarimikolta. Ikuisuuden tekeillä ollut Star Citizenin sisarpeli Squadron 42 on uhonnut palauttavansa avaruustaistelupelien kunnian, mutta uskoo ken haluaa. SIIPIMIES HOITAA HOMMAN Lassi Hietala Ensimmäinen Wing Commander oli todellinen vallankumous. Nykypeleistä edes Elite: Dangerous ei ole onnistunut täyttämään synkeää tyhjiötä, sillä siinä fokus on muualla kuin tiukasti suunnitelluissa kahakoissa. Kun maailman herkullisimmat peli-ideat pannaan järjestykseen, ovat avaruustaistelusimulaattorit kärjessä. LEGENDAARISET AVARUUSTAISTELUPELIT Jos kissat ja apinat tappelisivat, kumpi voittaisi. Freespace 2 ja I-War 2 olivat lajityyppinsä viimeisiä merkkiteoksia. (Wing Commander) Törpön äärellä kuolema lähestyy lupsakammin. Ensimmäinen pääsylippu virtuaaliavaruuteen oli vuoden 1984 vallankumouksellinen Elite, mutta vasta puoli vuosikymmentä myöhemmin ilmestynyt Wing Commander vangitsi onnistuneesti scifi-kaartotaisteluiden kiihkeän tunnelman. Edes leikisti ja tietokoneessa. Star Citizenistä väistämättä ja satavarmasti alkavaa comebackia odotellessa yleissivistystä voi paikata kirjoittamalla osoiteriville gog.com. A varuustaistelupelit ovat olleet pimennossa niin pitkään, ettei Fortnite-sukupolvi tunnistaisi kilrathia, vaikka sellainen tulisi ovelle myymään pipareita. Kuinka laskeutua suttuiselle kuvaarvoitukselle. Kultaisella ysärillä Wing Commanderit ja vähän myöhemmin LucasArtsin Star Wars -pelit edustivat PC-pelaamisen kermaa. Mutta vuosi on 2019: lennättääkö vaka vanha Wing Commander tajunnan avaruuteen vai joystickin seinään. (Wing Commander) 19 127031_.indd 19 22.7.2019 12.27.46. Missä he ovat nyt. Kukapa Tähtien sotansa katsonut ei haluaisi hypätä avaruushävittäjän puikkoihin. Ne tarjosivat pelimekaniikoiltaan keskivertoräiskintää monipuolisemman, mutta suht helposti omaksuttavan kokemuksen, jossa joystickiä veivattiin antaumuksella vapaan käden tanssiessa vinhasti näppäimistöllä. Elämys oli aivan eri luokkaa kuin vesitetty Tie-hävittäjällä liihottelu jossakin Battlefrontissa
(Wing Commander 2) Tuhannentuhattamiljoona tulen palavaa turjaketta! Tuo avaruuskissa yrittää ryttyillä! (Wing Commander 2) Spirit ei jaksaisi enää yhtään partiointitehtävää. Katso, että kierrosten (cycles) määrityksessä arvo on cycles=max. Jotta pikseligrafiikkaan tulisi mahdollisimman vähän skaalaussotkua, kannattaa DosBoxin grafiikan resoluutioksi valita 320x240-reson monikerta, joka sopii oman näytön natiiviresoluutioon. Hyvä perusasetus cpu-kierroksille (cycles) on sellainen 6000, tästä kierroksia voi lisätä ja vähentää tarpeen mukaan. Uutuutena raskaissa hävittäjissä oli tykkitornit. Wing ykkösen asetukset toimivat hyvin myös WC2:ssa. Jos peli kaatuilee kesken kaiken, käynnistä peli DosBoxista komennolla loadfix -32 wc2.exe. Nopeuden säätö ei kuitenkaan toimi automaattisesti, vaan pelatessaan joutuu prosessorin kierroksia lisäämään (CTRL+F12) tai vähentämään (CTRL+F11) taistelun intensiivisyydestä riippuen. Esimerkiksi 1200P-näytöillä se on 1600x1200 ja 2K-monitoreilla 1920x1440. Tällöin DosBoxin asetuksista vaihdetaan kohdan [joystick] alta löytyvä rivi ‘timed=false’ muotoon ‘timed=true’. DosBoxissa voi emuloitavan prosessorin nopeutta säätää, mikä ratkaisee osan ongelmasta. LEGENDAARISET AVARUUSTAISTELUPELIT 20 127031_.indd 20 22.7.2019 12.27.59. Useimmilla vuoden 1990 koneilla peli nyki ja paukkui, mutta ei aikaakaan, kun ensimmäiset Pentiumit pyörittivät sitä tolkuttomalla ylinopeudella. Wing Commanderiä pidettiin aikoinaan todisteena PC-raudan ylivertaisuudesta. DOSBOX JA WINGCOMM I lmestyessään Wing Commander oli niin edistyksellistä teknologiaa, että vielä tänäkään päivänä ei ole ilmestynyt tietokonetta, jolla peli toimisi täysin optimaalisesti. Tässä SNES-versio. Wing Commander 3:n joystick-rutiinit saattavat elää omaa elämäänsä eikä kalibrointiruutu reagoi aina tikun liikkeisiin. (Wing Commander 2) Kakkosessa näytettiin myös vastapuolen kuulumiset. Tosiasiassa pelistä ilmestyi ihan kelvolliset käännökset myös Amigalle, Super Nintendolle ja Mega CD:lle. Aluksi tämä tuntuu todella ärsyttävältä, mutta lopulta operaatioon ei kiinnitä edes huomiota