13,90 € KOLMASSADASVIIDESKYMMENES 180874_.indd 1 180874_.indd 1 22.4.2025 13.48.13 22.4.2025 13.48.13. S o u th o f M id n ig h t . B lo o d b o rn e 1 vu o tta 5/2 02 5 Toukokuu 2025 . IKIKLASSIKKO 10 VUOTTA BLOODBORNE IKIKLASSIKKO 10 VUOTTA BLOODBORNE STALKER KOHTAA SHERLOCKIN SYVÄ ETELÄ, HYVÄ SEIKKAILU SOUTH OF MIDNIGHT LOPPU METELILLE PLAYSTATION 5:N KEVÄTSIIVOUS ELÄIMELLINEN MENO TAILS OF IRON CHICKEN POLICE KOSTORETKELÄISET THE FIRST BERSERKER: KHAZAN LAST OF US 2 PART II REMASTERED A to m fa ll
Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. ix-pelit Markus Rojola 19 Nnirvi: Prnt vai Scrn. nen Suunnittelija: Sanna Kangas Avustajat: Antti Eronen, Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Toni Hilden, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Iikka Kivi, Heli Koponen, Jukka Koskela, Juho Kuorikoski, Juha Kuosmanen, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Jussi Mattila, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Pekko Pistokoski, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 20 38 Bloodborne 10 vuotta Ajassa 5 Pääkirjoitus: Kaikki muuttuu. www.fokusmediatilaus.. Nnirvi 60 VR-lisenssipelit Antero Kyyhky 63 Kino: Minecraft Tuukka Grönholm 64 Ruudun takaa Wallu 65 Kino: Devil May Cry Jussi Mattila 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 20 The First Berserker: Khazan Toni Hilden 23 Atomfall Ville Harteela 26 Assassin’s Creed Shadows Markus Rojola 28 Shadows of the Damned: Hella Remastered Antero Kyyhky 30 South of Midnight Petri Heikkinen 32 Emio – The Smiling Man: Famicom Detective Club Johannes Valkola 34 The Legend Of Heroes: Trails Through Daybreak II Juha Kuosmanen 38 Bloodborne 10 vuotta Nnirvi 41 Castlevania Advance Collection Iikka Kivi 44 Orcs Must Die! Deathtrap Tuukka Grönholm 2 180875_.indd 2 180875_.indd 2 22.4.2025 16.30.39 22.4.2025 16.30.39. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. /pelit Kaupallinen johtaja Ilmari Piela PAINOPAIKKA Poligr?. Tuukka Grönholm 6 Housemarque 30 vuotta Tuukka Grönholm 10 Billy Mitchell – huippupelaaja vai huijari: osa 4 Jussi Mattila 14 Playstation 5:n kevätsiivous Jussi Mattila 16 Net. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. /asiakaspalvelu 350 numero 34. jas grupa M?kusala, Riika, Latvia Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. Graa
58 44 30 32 46 Chicken Police Paint It RED ja Chicken Police: Into the HIVE! Antti Eronen 48 Tails Of Iron & Tails Of Iron 2: Whiskers Of Winter Ville Harteela 50 Lonely Mountains: Snow Riders Toni Hilden 52 X-Out: Resurfaced Petri Heikkinen 53 Rift of the Necrodancer Jussi Mattila 54 Fitness Boxing 3: Your Personal Trainer Petri Heikkinen 56 WWE 2K25 Markus Rojola 58 The Last Of Us Part II Remastered Marko Mäkinen Teemat Vaikeuksien kautta voittoon 20 The First Berserker: Khazan Toni Hilden 38 Bloodborne 10 vuotta Nnirvi Varjonyrkkeily 26 Assassin’s Creed Shadows Markus Rojola 28 Shadows of the Damned: Hella Remastered Antero Kyyhky 54 Fitness Boxing 3: Your Personal Trainer Petri Heikkinen Pelistä ruudulle ja takaisin 60 VR-lisenssipelit Antero Kyyhky 63 Kino: Minecraft Tuukka Grönholm 65 Kino: Devil May Cry Kausi 1 Jussi Mattila 3 180875_.indd 3 180875_.indd 3 22.4.2025 18.18.08 22.4.2025 18.18.08
Tarjoukset ovat voimassa 11.5.2025 saakka ja ne koskevat uusia, Suomeen toimitettavia tilauksia. Anna äidille lahjaksi ihana lehti ja aikaa lukea se. Hintaesimerkit koskevat jatkuvan tilauksen ensimmäistä, tarjoushintaista jaksoa. Tilaajan yhteystietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. /tilaa Tilaa: juoksija.. Tilaus jatkuu sen jälkeen kulloinkin voimassaolevaan tilaushintaan. Tilaussivuilta löydät myös määräaikaisia tilausvaihtoehtoja. /ehdot-ja-luvat 34 90 5 numeroa +lahja! 34 90 6 numeroa +lahja! 34 90 6 kk Tilaa: kotijakeittio.. /tilaa Tilaa: antiikkidesign.. Tilausehdot: www.fokusmedia. /tilaa Muista äitiä! Äitienpäivä 11.5.2025 180876_.indd 4 180876_.indd 4 22.4.2025 14.05.41 22.4.2025 14.05.41
Peleistä kirjoitKAIKKI MUUTTUU. Mielikuvissa jakona oli, että Pelaaja oli konsolilehti ja Pelit PC-lehti. Molemmat on tehty peliharrastajille. Sen alla olevista pisteistä pitää miettiä, mitä pelikokemukselta odottaa. 70 pistettä on ok. Niitä on tarkoitus tulla lisää, mutta tarkoituksena ei ole tehdä pelifirman puolesta PR:ää vaan kaivaa lupaavimmat julkaisut massasta. Ne ovat osaltaan lukuohje arvostelulle. Merkittävin ero on ollut se, että Pelaajassa on ollut Pelit-lehteä selkeästi enemmän ennakkojuttuja. PÄÄKIRJOITUS T oukokuun Pelit-lehti on pitkästä aikaa poikkeuksellinen numero, sillä Suomi oli pitkään harvoja maita, joissa ilmestyi useampi peliaiheinen aikakauslehti. Pelit ja Pelaaja ovat sielultaan hyvin samanlaisia lehtiä. Vaikka perinteikkään lehden lopettaminen ei koskaan ole hyvä juttu, haluan toivottaa teidät, uudet lukijamme, tervetulleiksi! Vaikka lehden nimi kannessa vaihtuu, väitän, että loppujen lopuksi yllättävän harva asia muuttuu. 90-luvulla se olikin totta, mutta joulukuusta 2001 alkaen Pelit on ollut monialustalehti. Juttupainotuksissa lehden linjoissa on jotain eroja, mutta tarkoituksena on muokata lehteä osittain Pelaajan suuntaan. Aikakauslehdessä jutut tehdään sen verran pitkällä aikavälillä, että toukokuun numeron tekstit oli jo pääosin tilattu, kun kauppa julkistettiin. Pelit-lehdellä on toki omat taakkansa. Toiveena on, että mahdollisimman moni peliharrastaja tilaa jatkossakin suomalaista pelilehteä. Juttupainotuksissa konealusta ei näyttele mitään roolia vaan arvosteltavat jutut valitaan pelien mielenkiinnon mukaan. Käytännössä systeemi vastaa kouluarvosanaa. Peliarvostelut ovat aikalaiskokemuksen dokumentointia, mitä ei voi myöhemmin enää samalla tavalla toistaa tai dokumentoida. taa niistä kiinnostunut arvostelija, joka toivottavasti myös tietää aiheesta jotain. Jossain vaiheessa olin valmis heivaamaan pisteet arvosteluista kokonaan, mutta Eurogamerin luopuessa (väliaikaisesti) pisteistä huomasin arvosanan merkityksen. Kun POP Media lopetti Pelaajan julkaisun, sen tilaajat siirtyivät Fokus Median kanssa tehdyssä kaupassa Pelit-lehden tilaajiksi. Ajatuksena on, että peleissä keskitytään siihen, mikä niissä on hyvää ja toimivaa. Vaikka valtamediassa kritiikin väitetään olevan lajityyppinä kriisissä, uskon jatkossakin sen arvoon. PELIT 30 VUOTTA Vuonna 1995 Pelit-BBS-purkki sai massiivisen päivityksen, kun linjoille pääsi samaan aikaan huimat kaksitoista soittajaa. 80 pinnaa tarkoittaa hyvää. Koko kuluneen vuosituhannen ajan konsolipelit ovat olleet oleellinen osa Pelit-lehteä. 90 pistettä tarkoittaa mestariteosta, jossa kehut ovat suuria ja valituksen aiheet pieniä. Toimituksen lisäksi myös arvosanasysteemi on muinaismuisto menneisyydestä. Toiveena onkin, että kesäkuussa ex-Pelaajan avustajien juttuja näkyisi myös Pelit-lehdessä. 5 180877_.indd 5 180877_.indd 5 22.4.2025 17.28.57 22.4.2025 17.28.57
Tikkasen Harri istui kolme tuntia selkäni takana ja katsoi, kun pelasin. Resurssit ovat olleet suuremmat kuin Housemarquella on koskaan ollut, mutta reitti nykyhetkeen ei ole ollut suoraviivainen. ”Siinä kesti tovi, mutta päädyin Houselle, koska pelimuusikko Ari Pulkkinen oli kuullut, että House etsii tuottajaa. Supreme Snowboarding on ensimmäinen suomalainen miljoonamyyntiin yltänyt peli. Vaikka työmäärä on isompi, en ole ikinä ollut niin rentoutunut ja hyvä olo olla töissä. Vastasin ei eikun joo.” ”Olen pitänyt Housen peleistä niin kauan kuin olen niitä pelannut. Kutsui uudelleen. Kolmannen testikerran jälkeen Tikkanen kysyi, kiinnostaisiko tulla töihin. ”Helsingissä tutustuin Harry Kruegeriin, joka kutsui minut Resogunin ensimmäiseen in house play testiin. Muistan elävästi, kun näin Amigan Stardustissa suomalaisia nimiä ja tajusin, että Suomessakin tehdään videopelejä. KAHDEN TEKIJÄN TARINA HOUSEMARQUE 30 VUOTTA Vaikeuksista huolimatta Housemarquen peleillä on aina ollut omanlaisensa sielu eikä se ole ollut sattumaa. Firma on ehtinyt käydä matkalla useamman kerran konkurssin partaalla ja useammat YT-neuvottelut läpi. Pelintekijät saavat oikeuden musiikkiin pelissä ja maksavat siitä jotain. Hakala teki sivutoimisesti peleihin äänisuunnittelua ja musiikkia 90-luvun lopussa. S uomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut pelitalo Housemarque täyttää heinäkuussa 30 vuotta. ”Tein ensimmäisen urani IT-palveluissa lukiopohjalla 90-luvulla. Näkisin, että pelisuunnittelussa pelit on edelleen se tärkein juttu. Tiimi tekee juuri nyt Sonyn omana studiona Saros-toimintapeliä. Kaupan summaa ei kerrottu julkisuuteen, mutta toimitusjohtajana jatkaisi perustajiin kuuluva Ilari Kuittinen. Harri Tikkasesta tuli luova johtaja. Tiimi itsessään on kahden vanhemman pelitiimin yhdistelmä, kun Harri Tikkasen vetämä Bloodhouse ja Ilari Kuittisen vetämä Terramarque yhdistyivät. Vuosikymmenien taipaleesta huolimatta Housemarquen pelit ovat pysyneet sielultaan hyvin lähellä alkuperäisiä tiimejä. Ainakin ulkopuolisen silmin ytimessä on aina ollut arcademaisen sujuva pelattavuus jopa silloin, kun muu maailma on siirtynyt seikkailullisempien hiekkalaatikkopelien suuntaan. Tiesin Ilari Kuittisen aikaisemmin, pääsin haastatteluun ja huomasin olevani kahden viikon kuluttua duunissa.” Pelitaidoillakin pärjää Markuksen askelmerkit ovat hyvin samanlaiset. Jos haluat olla pelisuunnittelija, pelaamisen on pakko kiinnostaa”, Markus sanoo ja kiistää, että varatoimitusjohtajan läsnäolo vaikuttaa lausuntoon. Toisin kuin kolmikymppisillä yleensä, kaikki on paremmin kuin koskaan. Housemarquen tutorointiroolista alalla kertoo Hakalan ensikohtaaminen Ilari Kuittisen kanssa. Testaajaksi minut alun perin palkattiin, mutta pienessä talossa sai pitää niin montaa hattua päässä kuin halusi. Se oli dotcom-boomia, jolloin kaikki kelpasivat töihin, jos osasivat käyttää hiirtä ja tehdä jotain html-koodia Notepadilla. 2000-luvulla opiskelin pelialan tuotantoja liiketaloutta, pitkälle opiskelin itse ja työn kautta”, Hakala sanoo. Tuukka Grönholm Housemarque täyttää 30 vuotta. Legendan mukaan Kuittisesta tuli toimitusjohtaja, koska hän ei osannut ohjelmoida. Molemmat ovat olleet Housemarquella yli 12 vuotta. Hakala teki musiikkia ja oli saanut sopimustarjouksen musiikistaan peliin eikä tiennyt 90-luvulla alan käytännöistä mitään. Hän päätti soittaa suomalaiset pelifirmat läpi. Ajatus toistuu myös pelisuunnittelija Henri Markuksen ja kehitysjohtaja Sami ”Haxu” Hakalan tarinassa. Sonyn leipiin Vuonna 2021 Sony Interactive ilmoitti ostavansa Housemarquen. Musiikin kautta alalle Housemarqueta ja Remedyä on usein kutsuttu Suomen ensimmäiseksi pelialan korkeakouluksi. Seiskavuotiaasta asti ura oli selvä.” Markus aloitti ohjelmointiopinnot, tarkoitus oli hoitaa kaikki vaadittavat askelmerkit alta pois. 6 182343_.indd 6 182343_.indd 6 22.4.2025 17.53.21 22.4.2025 17.53.21. ”Olen haaveillut alasta lapsesta asti, kun tajusin, että pelejä voi tehdä muuallakin kuin Japanissa. Kuittinen vastasi, lupautui auttamaan ja totesi, että sopimus on normaali ja alalle tyypillinen. Listan lopussa olevaa Remedyä ennen oli vain Housemarque. Työnantajat kouluttivat silloin todella paljon. Henri Markus ja Sami Hakala ovat työskennelleet yli 10 vuotta Housemarquella. Resogunissa pääsin heti tekemään pelisuunnittelua.” ”Olen käynyt kokeilemassa muuallakin pelien tekemistä, mutta ei se omalta osalta lähtenyt millään tavalla
Toisaalta Sonylla on rutiinit valmiina siihen ja esimerkiksi ulkoistuksiin erikoistuneita tiimejä, jotka annetaan Housemarquen käyttöön Saros-kehitystyön ajaksi. Pelit olivat toki pienempiä, mutta työntekijätarve silti eli aina projektin vaiheen mukaan. Ulkoistuksen skaalaamisessa tiimillä on ollut eniten opeteltavaa, sillä ulkoistuksessakin laatuvaatimus on sama kuin omissa jutuissa. Dead Nation 7 182343_.indd 7 182343_.indd 7 22.4.2025 17.53.33 22.4.2025 17.53.33. Pelintekijöitä oli talossa noin 35 henkeä, mikä on suomalaisittain paljon, mutta kansainvälisesti vähän. Siirtymä ei tietenkään ollut täysin kivuton, sillä suuria muutoksia oli menossa yhtä aikaa. Samalla kun yhtä peliä viimeisteltiin, olimme jo myymässä seuraavaa projektia. ”Korporaatiotasolla Sonylla on hyvin erilaisia pelitaloja portfoliossa. Sen Housen johto viestii kehitystiimeille, jotka tekevät peliä viikon parin sprinteissä, joiden välillä käydään läpi kehitysideat ja seuraavat tavoitteet. Sony-omistus tasoittaa menoa, sillä taloudellinen tuki on vakaampi kuin yksinäisellä toimijalla. ”Luova työ ja pelinkehitys vaatii vähän kitkaa, pitää pystyä rohkeasti väittelemään ja haastamaan. Returnalissa oli 80 ja nyt mennään yli 120 työntekijässä. Kun molemmat tulivat Houselle, firma oli 20 vuotta vanha. Ei kaikkea yhden kortin varaan Housemarquella on aina ollut useita sivupolkuja, jossa itsenäiset tiimit ovat kehittäneet rinnakkain eri peliprojekteja. Normaalisti suomalaisfirma on pari tyyppiä, jotka tekevät yhdessä peliprojektin, jonka valmistuttua firma joko kaatuu tai siirtyy kenkälaatikkoon. Jos meidän pelimme laittaa esimerkiksi Naughty Dogin pelin viereen, eihän niissä ole mitään muuta samaa kuin kamera”, Hakala kuvaa ylätason muutosta. Returnalin Ascension-DLC:ssä designerit tekivät todella paljon skriptaamalla, tietenkin meillä oli ohjelmoijat mukana, koska he ovat ne aikuiset pöydässä, huolehtimassa, että meidän päätöksemme myös pyörivät Unrealissa. Jos hyvä pointti ei heti toimi, sitä ei kannata hukata vaan käyttää jossain muualla ja huolehtia, että idean keksijä myös saa tietää siitä.” ”Jo Returnalia tehdessä alkoi tuntua, että resurssien laittaminen yhteen tiimiin on oikea tapa toimia. Se mitä saimme Returnalissa aikaan, on syy, miksi nyt olemme täällä töissä” Markus sanoo. Fanaattinen asennoituminen laatuun ja peliin, miltä se näyttää ja tuntuu, on pitänyt firman hengissä ja yleisön ja rahoittajien luottamuksen yllä. Ideana oli hankkia Unreal-osaamista firman sisälle. Se on omalla tavalla helpompaa ja myös näemme taloudellisesti pidemmälle tulevaisuuteen kuin aikaisemmin. Siihen ei edes lasketa ulkoistusta, sillä ulkopuolelta Housemarque ostaa muun muassa grafiikoita, ääniä, käyttöliittymäjuttuja ja tietenkin lokalisaation. Housemarquella oli useampi tiimi. Matterfall-tiimi siirtyi kehittämään battleroyalemaista Stormdiversia, kunnes tammikuussa vuonna 2020 kehitys päätettiin lopettaa, missä vaiheessa tiimi siirtyi tukemaan Returnalin kehitystä. Me olemme ehkä vähän kokeellinen toimintapelistudio Sonyn portfoliossa. Pelin on oltava vähintään yhtä hyvä, kehitystiimin mielestä parempi kuin edellinen tekele. Siirryttiin projektista toiseen, tehtiin DLC:tä, kehitettiin uuden pelin prototyyppejä ja samalla muovauduttiin Sonyn kehitystiimiksi osaksi suurempaa korporaatiota. Sonyn yrityskulttuuri muokkasi myös Housemarqueta. Jälkikäteen katsoen se oli tietenkin pienen studion realiteetti, mutta ei se aikanaan hyvältä tuntunut”, Markus kuvaa. Yhden projektin kantaessa muista tiimeistä aina vedettiin tekijöitä siihen. Sony ei ole hirveästi muuttanut ainakaan yksittäisen tiimiläisen näkökulmasta pelinkehitysprojektia. Mobiilitiimi siirtyi kehittämään Unreal-moottorilla Matterfallia, joka tehtiin Sonylle. Kun tiimimme keskittyi DLC:hen, fiksummat olivat jo miettimässä sitä, miten seuraava projekti laitetaan käyntiin.” Kun DLC saatiin valmiiksi, Unreal 5 -pelimoottori oli Housemarquella valmiina kehiGolf: Tee it Up! on yksi urheilupelihousen pelejä. Osin se johtuu alan projektiluonteesta, sillä tekijöitä tarvitaan tiimissä hyvin eri määriä sen mukaan, missä vaiheessa projektia ollaan. He yrittävät kattaa eri studioilla erilaiset asiakassegmentit ja Housella on kanssa oma paikkansa. Emme ole enää ihan pieni peliyritys, meitä on noin 120. Kun aikaisemmin henki oli enemmän selviytymistaistelua, nyt tiimissä on hyvä yhteishenki ja työkalut ratkoa luovat ongelmat. Työtapa muotoutui nykyisenlaiseksi Returnalin kehityksessä, jonka aikana opitut työkalut ovat edelleen käytössä. Esimerkiksi Markuksen uran aikana talossa on ollut neljät YT:t. 122 taisi olla edellisen jutun tarkka luku, mutta tänään tuli just kaksi lisää taloon. Ylätasolla tekemistä määrittää Sonyn Housemarquelle asettama rooli Sonyn portfoliossa. Muutoksen näkee silmällä. Muutos on jatkuvaa Itsenäisenä toimijana Housemarque kamppaili koko ajan olemassaolostaan. Nyt vastassa oli aulavahti ja lasikaapissa Returnalin Selene Vassoksen näyttävä asu. Kaikki tärkeimmät asiat tehdään talon sisällä. ”Suurin muutos on, että tuntui, että tiimien välillä resurssit vähän kilpailivat keskenään. Tuotantoketju on hyvin samanlainen. Parhaimmillaan on tehty kolmea peliä yhtä aikaa ja prototyyppiä vielä erikseen. Sonyn myötä käytännössä on vain emoyhtiö, jolle myydään ideoita. Keskustelua tarvitaan, koska designerin suurin työkalu tiimissä on, että hyvä ideoita ei hukata. Ennen Returnalia Housemarquen suurin projekti oli Alienation, jossa oli 35 ihmistä tekemässä. Tekeminen kuulostaa hyvin samalta kuin kaikissa ketterään kehitykseen luottavissa softataloissa. Kymmenisen vuotta sitten Housemarque alkoi kehittää mobiilipeliprojekteja. Nyt työn alla on aina vain yksi projekti, joten voimme keskittää voimavaramme.” Kuoleman laaksosta valoon Pienessä talossa Hakala ja Markus ovat työskennelleet samaan aikaan samoissa tiimeissä, Hakala tuottajan roolissa. Housemarquella saattoi olla useampi projekti käynnissä yhtä aikaa. ”Housemarque on selvinnyt monesta kuolemanlaaksosta. ”Olemme kasvaneet maltillisesti. Kun kävin ensimmäisen kerran Housemarquella katsomassa Supreme Snowboardingia 90-luvun lopussa, Kuittinen tuli avaamaan oven sokkeloiseen toimistoon, jossa osa huoneista oli kafkamaisesti puolessa kerroksessa väliportaiden päässä. Kaiken pohjalla ovat yksittäiset graafikot ja ohjelmoijat, jotka tekevät käytännön työn. Ihminen ei voi tulla kuulluksi, jos ei koe, että on voinut kysyä. En näe, että hirveästi tarvitsisi kysellä lupaa vaan edellinen peli on mandaatti, jolla painetaan eteenpäin
”Aikaisempaan verrattuna siirtymä on ollut nyt todella sujuva. Tiimi ottaa käyttöönsä hyvin toimivat osuudet ja muokkaa loput haluamikseen. Todelliset diginatiivit Pelinkehitystyökalujen ja pelimoottoreiden rinnalla toinen suuri muutos Housemarquen elinkaaren aikana on pelijulkaisujen siirtyminen digimyyntiin. Logot, kuvankaappaukset ja videot ovat oikeassa kuvasuhteessa ja formaatissa. Käytännössä muut konsolivalmistajat ovat matkineet Xbox Liven konseptia, mikä avasi mahdollisuuksia myös pienille pelifirmoille digikaupassa. On myös helpompi rekrytoida ihmisiä, kun olemme kiinnostuneita Unreal-osaajista. Unrealin peruspaketti on ihan ok itsessään. 8 182343_.indd 8 182343_.indd 8 22.4.2025 17.53.40 22.4.2025 17.53.40. Indietiimi saattoi tehdä viiden tai kymmenen euron pelin ja saada sen ulos suurelle yleisölle. Stardust-tausta näkyy siinä, että käytössä on edelleen oma partikkeliengine. ”Pelisuunnittelijamielessä Unrealin tärkein osuus on erinomainen skriptaustyökalu, jolla pääsemme heti kokeilemaan ja todistamaan gameplay-prototyypin. Returnalista ei lainata mitään vaan kaikki tehtiin uudelle pohjalle. Housemarque on ollut Sonyn käsikonsolijulkaisuissa mukana, mutta myi projekteja myös muille firmoille. Nykyään Sonyn tekninen tarkistuslista keskittyy enemmän PSN Storen ja lokalisaation vaatimuksiin kuin varsinaiseen pelin tekniseen toimivuuteen. Super Stardust HD:n kehitystyö lähti Sonyn aloitteesta, sillä pelifirma halusi digikauppaansa indienimiä ja ehdotti houselaisille Lyonissa ”jotain peliä”. ”Siinä kohtaa Sonyn tyypit alkoivat kysellä, miksi House edes julkaisee pelejä muille alustoille tai julkaisijoille. Xboxin suurin arvo pelialalle on ollut se, että Xbox Live löi digikaupan läpi myös konsolimaailmassa. Housemarque tietenkin muokkaa Unrealia omien tarpeidensa mukaisesti. tykseen. ”PS3 aloitti digikaupan kehityksen, PS4 oli jo hyvä, mutta PS5 on sen suhteen aivan eri tasolla”, Hakala kuvaa. Aikaisemmin Sonyn ohjeistus pelintekijöille keskittyi siihen, että peliohjainta käytettiin oikein Sonyn standardin mukaisesti ja että peli latautui levykkeeltä oikein. Vuotta myöhemmin keskustelusta Super Stardust HD oli ulkona. Nex Machina oli viimeinen Housemarquen omalla pelimoottorilla toiminut peli, sen jälkeen käytännössä moottori on aina Unreal. Työläimmät hetket ovat itse Unrealin päivitykset, joihin haluamme päivittää sisäisen Unreal-versiomme.” Epätodellista Kehitystiimit jakaantuivat pelimoottorin mukaan. Kun meillä on toimiva proto, pääsemme rakentamaan siitä teknisesti täydellisen version Unrealin varassa. Osittain Super Stardust on myös syy siihen, miksi Sony lopulta osti Housemarquen omaksi studiokseen. ”Oman pelimoottorin ylläpitäminen vaatii aina työtä, koska pelkät kehitystyökalut itsessään vaativat työtä. Peli nousi nopeasti yhdeksi digikaupan tunnetuimmista nimistä, sillä arcademainen räiskintä oli hyvällä tavalla retro 3D-toimintapelien valtakaudella. Pikkupeleillä ei ollut 90-luvun sharewarevuosien jälkeen markkinapaikkaa eikä sitä myöten arvoa. Housemarquen oman pelimoottorin aikana parhaat asiantuntijat olivat meillä jo töissä” Hakala kertoo. Housemarque teki vuonna 2007 Super Stardust HD:n PS3:n digikauppaan. Ideaihmiset ovat tärkeitä, mutta tuplasti tärkeämpiä ovat ideaihmiset, jotka pystyvät luomaan peliä”, Markus sanoo. Se oli valtava arvo myös Houselle. Miksi he eivät tee pelkkiä Sony-pelejä?”, HOUSEMARQUE 30 VUOTTA Nex Machina Super Stardustista alkanut kehityskulku johti siihen, että Housemarquesta tuli Sonyn pelitalo
Helposti antaa enemmän kuin olisi tarvetta. Matematiikkaahan kaikki ohjelmat tottelevat. Kaikki tehdään tuntuma ja pelattavuus edellä. Firman saavutukset eivät silti jää pelkkään pitkäikäisyyteen, sillä pelitalolla on useita saavutuksia suomalaisessa pelihistoriassa. Matterfall tehtiin Unreal-moottorilla. Jos tykkäät ratkoa pulmia, on ne sitten teknisiä tai designia, tästä hommasta nauttii. Tyyli ei ollut vakava, mutta sai pohtimaan vaihtoehtoa. Se on riskikin. Housemarquen kaupallisena läpimurtona voi pitää vuonna 1999 ilmestynyttä Supreme Snowboarding -lumilautailupeliä, joka ylitti ensimmäisenä suomalaisena pelinä miljoonan myydyn kappaleen rajan. Hakala kertoo. Kun kysyin, miksi yhdessäkään Stardustissa ei ole koskaan ollut numeroa kaksi, housemarquelaiset varoittivat, että Tikkasen seurassa haastattelu olisi ohi: jokainen Housen peli on uniikki taideteos. Toisaalta meidän peleistämme mikään ei olisi syntynyt, jos ei olisi pistetty sydäntä peliin”, Markus sanoo. Yllättävän pitkälle olemme päässeet, Kuittisen ja Tikkasen taloudellisella riskillä. Ehkä seuraavan 30 vuoden aikana nähdään myös Housemarque-pelin kakkososa. Tosin nytkin kiitettiin ajasta ja saatettiin ulko-ovelle. Arvostelumenestyksien jälkeen nyt pitäisi saada myös kaupallista menestystä, sillä se ei jää ainakaan resursseista kiinni.” Hakala kommentoi. Vaikka skaala kasvaa, arcade-tausta näkyy pelisuunnittelussa edelleen. Housemarquella ei ole koskaan ollut yhtä paljon voimavaroja kuin nyt, joten seuraava peli Saros ratkaisee paljon. 9 182343_.indd 9 182343_.indd 9 22.4.2025 17.54.04 22.4.2025 17.54.04. ilis pyritään silti säilyttämään. Sitä ennen on tekeillä PS5:lle Saros, joka on tiimin kaikkien aikojen suurin peli. Tiimi on julkaissut 20 peliä, mutta joukossa ei ole yhtään kakkososaa. ”Housepelin . Markus painottaa, ettei itse Housen peli-identiteetti ole muuttunut mihinkään. HOUSEMARQUEN PELIT 1996 Super Stardust PC 1996 Muukalaisten yö PC 1997 The Reap PC 1999 Supreme Snowboarding PC 2002 Transworld Snowboarding Xbox 2005 Gizmondo Motocross 2005 Gizmondo 2007 Super Stardust HD PS3 2008 Golf: Tee It Up! Xbox 360 2008 Super Stardust Portable PSP 2010 Dead Nation PS3, PS4, PS Vita 2011 Outland PC, PS3, Xbox 360 2012 Furmins PS Vita, iOS 2012 Super Stardust Delta PlayStation Vita 2012 Angry Birds Trilogy PS3, Xbox 360 2013 Resogun PS3, PS4, PS Vita 2015 Super Stardust Ultra PS4 2016 Alienation PS4 2017 Nex Machina PC, PS4 2017 Matterfall PS4 2021 Returnal PS5, PC uudelleen. Pelisuunnittelu on iteratiivinen prosessi, jossa paras ratkaisu voittaa. Itse pelaaminen on kaiken ytimessä, sillä vain pelaamalla näkee, toimivatko ideat käytännössä.” ”Kyllä me pitkälle päästiin vanhallakin moottorilla. ”Toisaalta sillä panostuksella olemme siellä missä nyt olemme. Ei kahta ilman kolmatta Housemarque on käynyt useita kertoja konkurssin kynnyksellä, mutta selvinnyt aina Yksi erikoisuus Housemarquen pelikirjastossa on. Supreme Snowboardingin viimeisin virallinen myyntinoteeraus on yli 1,5 miljoonaa kappaletta. Returnal keräsi tukun pelialan palkintoja. Resogunissakin yhtälöillä suunniteltiin se, miten vihollismuodostelmat pelimaailmassa näkyvät.” ”Pelinteko on pulmanratkonta alusta loppuun
Vaikka käsittelyä ei voinut aluksi seurata suoraan Suomesta, kolme eri lähdettä puski runsaasti infoa. Vaiheet kannattaa kerrata digilehdistä, sillä nyt on viimeisen taiston aika. Hieman myöhemmin henkisesti ja fyysisesti sairas Smith teki itsemurhan. Huijaamisen takia Mitchellin kaikki tulokset kaikista peleistä poistettiin listoilta. Toinen Jobstin suosima aihepiiri on huijaaminen peleissä. Hän on käsitellyt esimerkiksi tubettaja Dreamin Minecraft-skandaalia sekä Elon Muskin liioiteltuja Quake-saavutuksia. Billy päätti keskittyä enemmän Jobstin virheelliseen uutisointiin, väitteeseen, että Apollo Legend olisi joutunut maksamaan sovittelussa rahaa Billylle, mikä olisi ollut osasyy Apollon itsemurhaan. Alun perin Billy Mitchellkin oli Jobstin videoilla vain yksi huijaritarina muiden joukossa. Oikeussalivieraat istuivat samoilla penkkiriveillä päähenkilöiden kanssa, joten joku ehti nähdä Billyn (väitetysti) tekstaamassa pojalleen kesken käsittelyn. Mitchellin ennätykset otettiin uudelleentarkasteluun ja kolme Donkey Kong -tulosta paljastui sääntöjenvastaisiksi. Lyhyenä kertauksena Billy Mitchellin ennätykset Pac-Manissa ja Donkey Kongissa sekä niistä kertova dokumenttielokuva King of Kong nostivat hänet paitsi kuuluisuudeksi myös yhdeksi ensimmäisistä videopelihistorian ammattipelaajista. Muun muassa Karl Jobstin omistaman Discord-serverin käyttäjiä istui yleisössä seuraamassa käsittelyä, ja tauoilla fanit päivittivät Discordiin päivän kuulumisia. Synkkiä kiistanaiheita Kun Billy alun perin suuttui Jobstille huijariväitteistä, hän lähetti asian tiimoilta neljä korvausvaatimusta, mutta lista julkisia todisteita Billyn pelihuijauksista pakotti hänet muuttamaan taktiikkaansa. Mitchellin tulkinnan mukaan Jobst väitti suoraan Billyä murhaajaksi, joka ajoi Apollon itsemurhaan. Mitchell haastoi Jobstin kunnianloukkauksesta oikeuteen vuonna 2021, vaatien 450 000 Australian dollarin korvauksia. P elit-lehtien 4-6/2024 artikkelisarjassa käytiin läpi kuuluisan arcade-pelaaja William ”Billy” Mitchellin ura 80-luvulta viime kevääseen. Oikeuskäsittely alkoi syyskuun 16. Jobst oli juuri ostanut perheelleen omakotitalon, kotona oli vuoden ikäinen lapsi, ja Karlilla itsellään olivat (ja ovat edelleen) ihosyöpähoidot kesken, joten rahat olivat valmiiksi tiukassa. Pelien lisäksi videoita on tullut huijauksista pikakirjoittamisessa ja Rubikin kuution ratkaisemisessa. Ennen nykymuotoista tubekanavaansa australialainen Karl Jobst oli Goldeneyeja Perfect Dark -peleissä monia speedrun-ennätyksiä tehnyt vauhtiläpäisiPELIJOURNALISMIA JA NETTIÖYHÖTYSTÄ BILLY MITCHELL – HUIPPUPELAAJA VAI HUIJARI: OSA 4 jä, joka aloitti tubejournalistin uransa käsittelemällä retropelien speedrun-ennätyksiä. Tubettaja Karl Jobst käsitteli Smithin itsemurhaa, ja lainauksesta siitä napsahti viimein se ainoa kanne, joka käsiteltiin oikeussalissa asti. Koska tämä todistaisi myöhemmin, heidän yhteydenpitonsa juttuun liittyen 10 180878_.indd 10 180878_.indd 10 22.4.2025 17.10.15 22.4.2025 17.10.15. Blogien merkkimäärällä täyttäisi neljän kuukauden Pelit-lehdet. Jobstin puoli sai ristikuulustella todistajia, aluksi siis Billyä itseään. Mediakin oli paikalla, mutta virallinen uutisointi oli niukkaa. Yksi haastetuista oli tubettaja Benjamin ”Apollo Legend” Smith, joka yritti ensin panna kampoihin, mutta lopulta sovitteli jutun oikeussalin ulkopuolella ilman rahallisia korvauksia. Laki, järjestys ja raivo Käsittelyn ensimmäiset päivät kuluivat Mitchellin puolen esitellessä kanteensa ja oman tulkintansa tapahtumien kulusta. päivänä 2024 Australian Brisbanessa. Oikeudessa Mitchell ei malttanut lopettaa kännykkänsä räpläystä tuomarin huomautuksista huolimatta. Jussi Mattila Huijaamisesta syytetyn Billyn ennätystulokset siirrettiin historiaan lakijutun sovittelun myötä. Seuraavaksi oikeustalolla olivat panoksena maine ja mammona. Mitchell alkoi haastaa häntä huijariksi syyttäneitä oikeuteen kunnianloukkauksesta. Paras tiedonlähde oli jo vuosia Billyn metkuja perfectpacman.com-sivustollaan dokumentoinut Ersatz_cats-nimimerkkiä käyttävä blogaaja. Ersatz_cats kirjoitti blogiinsa uskomattoman yksityiskohtaisesti käsittelyn tapahtumat ja puheet. Vuonna 2014 ennätyksiä kirjannut organisaatio Twin Galaxies myytiin ja tuomarointi tiukentui. Esimerkiksi videot Doomin ja Quaken vuosikymmeniä voimassa olleiden ennätyksien kaatumisista nousivat valtamediaan jopa Suomessa
Tämä oli paha moka, sillä Billy ei edes yrittänyt perustella korvausvaatimusta rahallisilla menetyksillä. Sympaattisen uhrin rooli ei onnistunut, kun mies huutoraivosi, ettei Jobst antanut periksi Billyn vaatimuksille ja lopettanut tubettamista hänen seikkailuistaan. Kuuluisa pelihuijari Rogers tunnetusti keräilee hämähäkkejä, joista osa on myrkyllisiä. Lähteenä olivat julkisuuteen vuotaneet kuvakaappaukset Billyn tekstiviestikeskusteluista. Oikeus hyväksyi King of Kong -dokumentin todisteeksi Billyn julkisuuskuvasta. Billyn omat todistajat siis vakuuttivat, että hänen maineensa ja työmahYouTube-videoiden kansikuvia pohdittiin pitkään. All-Star Comic-Con -tapahtuman johtohenkilö Michael McNutt sekä Southern-Fried Gaming Expon vetäjä Preston Burt vakuuttivat, että he eivät tienneet mitään Karl Jobstin videoista, mutta Billystä he pitivät. Asianajaja kuittasi vastapallona: ”Sallitaanko valehtelu Amerikassa?” Tämä vaiensi Billyn, jonka jälkeen asianajaja päätti kylmästi ristikuulustelun: ”Ei enempää kysyttävää, herra tuomari”. Jobstin asianajaja huomautti, että Jobst poisti videostaan väärän informaation osuuden ja myöhemmin julkaisi oikaisun. Billy kirjoitti myös ”yrittävänsä tosissaan olla hymyilemättä tai kikattamatta” ja kiittävänsä ystäväänsä Todd Rogersia. Karl Jobst Benjamin ”Apollo Legend” Smith. Kunnianloukkaustuomio Australiassa vaatii, että uhrilla on alun perin ollut hyvä maine ja sen vahingoittumisesta on konkreettista näyttöä. Siinä hän väitti asian olevan juuri päinvastoin. He palkkaisivat Billyn koska tahansa uudestaan tuomaan pahiskarismaa tilaisuuksiinsa. 11 180878_.indd 11 180878_.indd 11 22.4.2025 17.10.22 22.4.2025 17.10.22. Billyn mukaan kaikki viestit olivat vain mustaa huumoria, jota hän syvästi katui. Twin Galaxies -lakijutun yhteydessä laittanut organisaation huijausväitteiden piikkiin. Lisäksi Billy yritti kirjata Jobstin syyksi peruuntuneita keikkoja, jotka hän oli jo aiemmin Billy vs. Twin Galaxies -organisaation perustaja Walter Day ja arcade-pelaaja Isaiah ”Triforce” Johnson vakuuttivat Billyn maineen olleen hyvä ja yleisön rakastaneen häntä ennen Jobstin videoita. oli ankarasti kielletty. Tuomari Ken Barlow joutui noloutensa myöntäen pyytämään, että hänelle selitetään, mikä on “Reddit”. Myöhemmin loppupuheenvuorossa Billyn juristi korosti, että keikkojen vähentyminen oli tärkein todiste maineen kolhiintumisesta. Billyn rauhoituttua asianajaja totesi, että Jobst tosiasiassa lopetti virheellisen väitteen levittämisen. Todistajan pallilla Billy kävi kovilla kierroksilla. Myöhemmin kuitenkin todistettiin, että vielä virheensä myöntämisen jälkeen Jobst oli edelleen julkisesti sitä mieltä, että Billyn uhkausten paine vaikutti jollain tavalla Apollon ratkaisuun. Mustaa huumoriahan se vain Lakijutun laukaisseessa videossaan Jobst väitti, että Billy ilahtui huhuista liittyen Apollon kuolemaan. Silti Billy jatkoi raivoamistaan siitä, että Jobst ei lopettanut ja hänen oli pakko viedä juttu oikeuteen asti. Mutta tärkeitä sähköpostiviestejä, joissa Billyn palkkaus peruttiin kirjaimellisesti Jobstin takia, ei ollut montaa. Billy väitti videopätkän olevan irti asiayhteydestä ja ettei näin toimittaisi Amerikassa. Apollon todellakin juoruttiin kuolleen muun muassa hämähäkin puremaan, tosin kolme vuotta ennen kuin hän teki itsemurhan. Billy selvisi tuomarin puhuttelulla. Billyn mukaan aiemmat 20–25 vuosittaista keikkaa vähenivät keskimäärin viiteen per vuosi. Aluksi Billy luetteli useita puhujaja oheistoimintakeikkoja, jotka hän menetti nimenomaan Karl Jobstin väitteiden takia. Regular Show’n Billy-parodiaa ei hyväksytty todisteiden joukkoon. Käsittelyn tuomari hoiti silti vakuuttavasti ja tuntui viihtyvän jutun parissa, toisin kuin Twin Galaxies -jutun tuomari Yhdysvalloissa. Tomeria todistajia Kolmantena ja neljäntenä päivänä oikeuden eteen kutsuttiin Mitchellin todistajia. Ristikuulustelussa Jobstin asianajaja luetteli todisteiden kanssa, kuinka monta palkatonta ja palkallista työkeikkaa Billy oli saanut tuona aikana. Asian todistustaakka lankeaa asianomaiselle eli Billylle. ”Do they allow lying in America?” Korvausvaatimuksen suuruutta oikeuttaakseen Billy väitti oikeudessa, että hänen ja Twin Galaxiesin välinen lakikiista ei tuntunut henkisesti missään verrattuna Jobstin aiheuttamaan pahoinvointiin, ahdistukseen, avioliittoja sydänongelmiin. Viesteissä Billy oli juuri löytänyt netistä huhuja Apollo Legendin kuolemasta ja huvittuneena kyseli, löytäisikö joku muu varmistusta huhuille. Korvaussumma rakentui nimenomaan loukatuista tunteista yhdistettynä Jobstin väitteiden miljoonayleisöön. Heidän mukaansa Billyn edustustöiden määrä väheni huomattavasti Jobstin videoiden sekä twiittien takia, ja Billyn käytös muuttui masentuneeksi ja vainoharhaiseksi. Tähän Jobstin asianajajat näyttivät pätkän Billyn videoidusta valaehtoisesta lausunnosta Twin Galaxiesin asianajajille vuodelta 2023. Lautamiehiä ei ollut, tuomari yksin langetti tuomion. Hän ei tuolloin uskonut Apollon olleen oikeasti kuollut, hän vain nauroi Reddit-huhujen epäluotettavuudelle
Jobstin juristin vastalauseen jälkeen tuomari muistutti, että nimenomaan Billy Mitchell on asianomistaja, joka nosti kanteen eikä suostunut Karlin tarjoamaan sovitteluehdotukseenkaan. Käytännössä asianajaja yritti painostaa Karlin hermostumaan todistajanaitiossa ja sanomaan jotain raskauttavaa. Puolustuksen mukaan väitteet rahallisista korvauksista Mitchellin ja Apollon välillä olivat levinneet laajasti internetissä jo ennen Jobstin videoita. Mutta tosiasia on sekin, että Jobst ei ole perinteinen neutraalina pysyvä journalisti. Pilkunviilauksen lisäksi muun muassa kyseltiin meemeistä ja vitsikkäistä twiiteistä. Koska oikaisu oli lyhyt ja pitkän Billyyn liittymättömän Dark Souls -videon loppupuolella, tuomari suhtautui nihkeästi anteeksipyynnön vilpittömyyteen. Oman todistajan vähätellessä Jobstin väitteiden vakavuutta Billy mutisi katsomossa: ”Tuo oli tyhmää”. He eivät olleet etukäteen ilmoittaneet käsittelevänsä sitä, mistä Jobst oli saanut virheellisen tietonsa Apollo Legendin maksamista korvauksista. 12 180878_.indd 12 180878_.indd 12 22.4.2025 17.10.31 22.4.2025 17.10.31. dollisuutensa olivat kunnossa Jobstin väitteistä huolimatta. Australialainen, petoksista epäilty Steve Grunberger vakuutti myös pitävänsä Billystä ja olleensa tietoinen Jobstin videosta. Joten tuomari kielsi heitä lisäämästä käsittelyyn aiheesta keräämiään todisteita. Jobstin juristi pyysi Steveä vahvistamaan, ettei hän uskoisi murhaajasyytöksiäkään ilman todisteita. Hän kertoi mielipiteensä suoraan, ryöpyttäen Billyä armotta sekä videoissaan että somessa. Jobstin asianajaja onnistui saamaan pojan myöntämään, ettei hänellä ollut hajuakaan vahinkojen rahallisesta arvosta. Ristikuulustelussa Billyn asianajaja laittoi Karlin koville jankkaamalla yksityiskohdista. Oikeus käsitteli laajasti vanhoja internetmeemejä Billystä seuraajien luodessa niitä koko ajan lisää. Jobst pyrki siis todistamaan, että Billyn maine oli riekaleina jo valmiiksi ja osa Jobstin väitteistä oli paitsi totta myös Billyn maineelle vieläkin raskaampia kuin väärä väite rahallisen korvauksen osuudesta itsemurhaan. David Race voitti Billyn sekä Pac-Manissä että oikeudessa (Kuva: X, @FastestPacMan). Hän pyysi kärsivällisesti lisäselvitystä, jos ei ymmärtänyt täysin kysymystä. Puolustuksen juristit tekivät puolustuksessaan selkeän virheen. YouTube-videoiden ansaintalogiikkaa ja Billyyn liittyvien videoiden suurta määrää päiviteltiin uudestaan ja uudestaan. Karlin mukaan hän joutui tekemään valtavasti taustatyötä puolustaakseen itseään oikeudessa, joten ajankäytöllisesti ja taloudellisesti järkevintä oli hyödyntää työ myös videoiden muodossa. Jobst myös korosti, että saatuaan vahvistuksen Apollo Legendin omaisilta hän poisti videostaan maininnat korvauksista Billylle. Puolustuksen vuoro Neljännen päivän lopuksi koitti Jobstin puolustuksen vuoro. Ristikuulustelussa William vakuutti, että isänsä töiden määrä väheni syytöksien takia. Billyn poika, ammattisotilas William Mitchell Junior IV, pyrki myös vahvistamaan Jobstin aiheuttamat isänsä oksentelut, lääkärikäynnit ja sydänongelmat. Silloin isäukko tuhahti tuskastuneena. BILLY MITCHELL – HUIPPUPELAAJA VAI HUIJARI: OSA 4 Twin Galaxies -oikeusjutun huonosti sujunut lausunto puri Billyä jälleen takalistoon. Ristikuulustelussa ”Grunburglar” totesi, ettei uskonut Billyä pelihuijariksi vain siksi, että Jobst väitti häntä pelihuijariksi. Vaikka katsojilla melkein menivät hermot, Jobst piti vastauksensa asiallisina ja johdonmukaisina. Sen rakentamiseen hän oli käyttänyt 1 000 työtuntia ja 600 000 Australian dollaria, osittain lahjoitusten avulla. Oikeudessa myös kommentoitiin Billy-videoiden suurta määrää. Lisäksi seuraavassa videossaan hän julkaisi asiaan oikaisun sekä anteeksipyynnön väärän korvaustiedon levittämisestä. Puolustus rakentui Australian lakikirjoista tutun kontekstuaalisen totuuden varaan. Paikalla olleiden mukaan ristikuulustelu oli sekavaa seurattavaa. Karlista yritettiin rakentaa kuvaa Billyä vainoavana rahanahneena öykkärinä, joka pyrki julkisuustempauksena oikeuteen. ”Totta”, totesi Grunberger. Billy ei jättänyt Jobstille vaihtoehtoa. Jobst myönsi, että anteeksipyyntö oli suunnattu hänen yleisölleen eikä vain Billylle
Hän oli vahvasti sitä mieltä, että Billyn naureskelu ei ollut mustaa huumoria. 13 180878_.indd 13 180878_.indd 13 22.4.2025 17.10.37 22.4.2025 17.10.37. Järjestäjille tulvi aiheesta vihaista kävijäpalautetta jo tuolloin. Jobst tuomittiin maksamaan osa Billyn oikeuskuluista, perusmuotoisia korvauksia ja kunnialoukkauksesta yhteensä 350 000 Australian dollaria, mikä on noin 201 000 euroa. Pineiron mukaan Billy oikeasti ilahtui huhuista. Mitchell saattoi silti hävitä sodan, vaikka voitti taistelunsa. Billyn juristi ei edes yrittänyt kiistää Racen kertomia synkkiä tarinoita ja kovia syytöksiä. Hän totesi Billy Mitchellillä olevan maine pelihuijarina ja käräjillä pelottelevana kiusaajana, mutta ei ottanut kantaa pelihuijauksiin, koska oikeudessa ei käsitelty aihetta. Jobstin asianajaja korosti tätä kulmaa myöhemmin loppupuheenvuorossaan. Kumpikin osapuoli kertasi käsittelyn tapahtumat tuomarin kanssa ja esitti näkemyksensä, oliko syyte näytetty toteen ja miten asia pitäisi tuomita. päivänä vuonna 2024. Internetkuuluisuus Charles ”MoistCr1TiKaL” White, Billyn entinen työntekijä Carlos Pineiro, Donkey Kongin nettifoorumeiden moderaattori Jeremy Young, Apollo Legendin veli Jesse Gravelle, arcade-tapahtumajärjestäjä Jimmy Nails sekä tubettajien manageri Elliot Watkins kuvailivat Billyä jokainen samanlaisin sanankääntein. Carlos Pineiro oli Apollo Legendin kuolinhuhuja käsittelevissä tekstiviestiketjuissa mukana. Charlie Whiten YouTube-videoitu haiseva mielipide Billyn faneista pääsi osaksi todistusaineistoa Billyn vaatimuksesta. Tuomari kertasi tapahtumien kulun. Huomattuaan Billyn vain käyttävän hänen hyväuskoisuuttaan hyväkseen, Race oli kääntynyt Billyä vastaan ja muun muassa julkaisi nauhoituksia heidän välisistään puhelinkeskusteluista. Tarinan opetukseksi jää, että journalistiset periaatteet ja hyvä lehtimiestapa kannattaa pitää mielessä, oli jutun aiheena millainen henkilö tahansa. Ilotulitus alkaa Oikeuskäsittely oli jäljessä aikataulusta, joten sitä jatkettiin lokakuun 8. Australiassa ristikuulustelussa Racesta luotiin kuva pakkomielteisenä Billyn vihaajana. Korvausten päälle laskettava korko päätetään myöhemmin. Hän ei osoittanut oikeaa katumusta sekä pahensi tilannetta uhoamalla ja vähättelemällä oikeusjutun vakavuutta somessa. Tuomio ei ollut aprillia Tuomionluku striimattiin ensimmäinen huhtikuuta vuonna 2025 YouTubeen. Sitten tuomari vetäytyi harkitsemaan tuomiota. Heidän mukaansa Jobstin videoilla ei ollut mitään vaikutusta Billyn valmiiksi surkeaan maineeseen. Pac-Mies paljastaa Jobstin asianajajat kutsuivat todistajaksi Pac-Man-pelaaja David Racen. Kuukautta myöhemmin Yhdysvalloissa kanne Racea vastaan hylättiin lopullisesti. Watkinsin mukaan maksuväite ei vaikuttanut hänen tai kenenkään muun mielipiteeseen sen suuremmin, vaan samassa videossa mainitut tekstiviestit puolestaan laskivat Billyn maineen pelkästä huijarista aina ”pahaksi ihmiseksi” asti. Huijausskandaalin alussa Race oli yrittänyt puolustaa Billyä. Heidän mukaansa Billyllä oli laajasti levinnyt maine epäluotettavana huijarina ja kostonhimoisena, heikompiaan käräjillä pelottelevana kiusaajana jo kauan ennen Karl Jobstin väitteitä. Ohiossa, jossa Race asui, tämä oli laillista, joten Billy laittoi Racea vastaan kanteen vireille 2021 kotiosavaltionsa Floridan oikeudessa, oli sillä toimivaltaa tai ei. päivä 2024. Elliot Watkins tarttui myös tekstiviesteihin. Loppupuheenvuorot pidettiin lokakuun 11. . Vuonna 2019 Billy vieraili Australian Kong Off -tilaisuudessa. Seuraavatkin puolustuksen todistajat jatkoivat Billyn maineen alasampumista. Sitten tuomari luonnehti Karl Jobstin ylentäneen itsensä ristiretkeläiseksi, jonka tehtävänä oli viimein kukistaa paha lohikäärme oikeustalolla, mutta hänen peitsensä ei ollut niin terävä kuin hän luuli. Taktiikka oli riskialtis, sillä tuomarille annettiin runsaasti ensikäden tietoa siitä, millainen Billy oli kulissien takana. Asia uutisoitiin mediassa tärkeänä voittona puhelujaan nauhoittaville jenkkiyrityksille ja -journalisteille. Viimeiset pitkäksi venyneet käsittelypäivät striimattiin nettiin Webex-palveluun. Tuomari päätti, että Jobst oli syyttänyt Billyä murhaajaksi, joka ajoi Apollo Legendin itsemurhaan. Jobstia vastaan nostettu oikeusjuttu oli siis viimeinen kamppailu Billy Mitchellin aloittamassa usean rintaman lakisodassa
VILLAKOIRANKOPPI VIILEÄKSI PLAYSTATION 5:N PÖLYJEN PIKASIIVOUS Ennen siivousta PS5:n annetaan jäähtyä kunnolla ja johdot irrotetaan takaa. Konsolin päältä ilmanottoja -poistoaukkojen imuroiminen auttaa, mutta ei korjaa ongelmaa. Kunnon siivoukseen tarvitaan pölynimuri, siivousliina, ja jos haluaa olla perusteellinen, niin pieni harja, kuten hammasharja. Tuulettimen irrotukseen tarvitaan torx-ruuvimeisseli kokoa T8. Lattapäinen ruuvimeisseli vaaditaan pystytuen irrottamiseen. Varsinkin konsolin pystyasennossa painovoima tiputtaa pölyä syvemmälle PS5:n sisuksiin, emolevyn taakse. Vaikka ylikuumenemisongelmaa ei kohtaisikaan, se ei tarkoita, että konsoli olisi puhdas. Jussi Mattila Ennen vanhaan imureissa käytettiin pölypusseja, mutta PS5 imuroi moskan jäähdytyselementteihinsä. KONEHUONE Logon nurkasta nostetaan ja kansien veto vasemmalle. Konsoli on monella ehtinyt imeä useamman vuoden pölyä sisäänsä ja käy herkästi kuumana. Pystytuki ruuvataan irti. Paineilman puhaltamista sisään näistä rei’istä ei suositella. Tartu oikealla kädellä logon nurkkaan ja vedä sitä ylöspäin (kuva 1). Jos konsoli on melko uusi, ei ole oireillut kuumenemista ja takuukin vielä voimassa, kannattaa vain irrottaa kuoret, jolloin tuulettimen voi imuroida päältä päin. Kuinka pyyhkii. 14 180882_.indd 14 180882_.indd 14 22.4.2025 17.12.28 22.4.2025 17.12.28. Siivous vaatii käytännössä koko konsolin purkamista eli takuun raukeamista, noin 50 ruuvin aukaisua ja useiden liittimien irrottamista sekä jokaisen pienen jutun paikan muistamista kokoamisvaiheessa. Toiselle puolelle sama juttu: vedä samasta nurkasta ylös ja irrota kansi toisella kädellä. A lkuperäisen Playstation 5:n julkaisusta alkaa olla yli viisi vuotta. Tässä vaiheessa pinnat kannattaa pyyhkiä liinalla, myös kansien takapuolet. Vedä kantta vasemmalla kädellä vasemmalle, ja kannen pitäisi irrota napsahduksen kera. Seuraavaksi konsoli laitetaan pöydälle vaaka-asentoon, kaiverrettu PS-logo ylöspäin. Ne on tarkoitettu juuri sitä varten. Vaaka-asennossa, levynlukija alapuolella, konsolin päällä on kaksi pientä reikää, joiden kautta voi yrittää imuroida konsolin syviä sisuksia (kuva 2). Jos konsolin tuulettimet ulvovat pelatessa, on aika mennä pintaa syvemmälle, tietenkin täysin omalla vastuulla. Älä pyörittele tuuletinta turhaan. Ilmanottoja -poistoluukkujen ritilät puhdistetaan harjalla ja imurilla, myös pystytuen alla piilossa olleet aukot
Konsolin ollessa vaakatasossa ritilää vedetään suoraan ylöspäin puolivälin tienoilta, ja sen pitäisi irrota helposti (kuva 3). Älä pyörittele tuulettimen siipiä turhaan. Tuulettimen pitäisi nyt olla irti ja valmis puhdistettavaksi (kuva 4). Läppä auki ja ritilän irrotus nostamalla keskivaiheilta. Syvällisempi siivous Jos konsoli on varoitellut viestillä tai sammunut kuumenemisen takia, tuuletin kannattaa ottaa käteen ja puhdistaa sen takaakin. Kaksi imurointiaukkoa. Tuulettimen sähköjohto menee ohkaisen läpän alle. Harjalla voi harjata loput pölyt irtonaisiksi ja vielä imurilla viimeistellä, mutta ei todellakaan paineilmalla puhallusta tässä vaiheessa! Sitten onkin edessä konsolin kasaus päinvastaisessa järjestyksessä. Ruuvit ovat kolmea eri pituutta, joten irrotusjärjestys pitää laittaa muistiin. Puhdistus saattaa vähentää myös tuuletinmelua pelatessa, sillä pölykertymät voivat aiheuttaa värinää lapojen pyöriessä. Läppä on kiinni vain tahmealla liimalla, ja irtoaa helposti nostamalla vaikka ruuvimeisselillä johdon vierestä (kuva 3). Konsolissa tuulettimen takana on jäähdytyselementtejä, jotka kannattaa siivota ennen kuin pöly kulkeutuu emolevyn taakse (kuva 4). Älä vedä johdosta tai liittimen naarasosasta. Vedä johdon liitin irti paikaltaan varovasti sormilla tai pihdeillä, jos tarve. Ennen ruuveille pääsyä on irrotettava ilmanottoaukon ritilä. 15 180882_.indd 15 180882_.indd 15 22.4.2025 17.12.44 22.4.2025 17.12.44. Läpän saa painettua takaisin kiinni yhtä helposti. Tuuletin on kiinni neljällä T8 torx-ruuvilla. Imuroi ne mahdollisimman pienellä suulakkeella. Heti ei kannata alkaa pelaamaan, vaan antaa koneeseen jääneen irtopölyn asettua ensin hetken aikaa
Julkaisua seuranneen kuukauden aikana Net. Vuosien 2023 ja 2024 aikana palveluun ilmestyi iso nippu eri lajityyppejä edustavia laatupelejä. Edellä mainitulla Oxenfreellä, retromäiskintä Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder’s Revengellä (2022), etsiväpeli The Case of the Golden Idolilla (2022), futismanagerointi Football Manager 2024 Mobilella (2023) sekä PS2-aikakauden Grand Theft Auto -rikostrilogian remasteroiduilla versioilla ei ole pelillisesti juurikaan yhteisiä piirteitä. ixin pelikirjasto ei kilpaile laajuudeltaan esimerkiksi Microsoftin Game Passin kanssa, tarjontakin rajoittuu toistaiseksi tableteilla ja älypuhelimilla toimiviin mobiilipeleihin. ix-pelien lataukset kolminkertaistuivat 28 miljoonaan lataukseen, josta 18 miljoonaa koostui yksinomaan GTA-trilogian osista. Net. ixin tilaajamäärät olivat yhä nousussa koronapandemian jälkeen, mutta kilpailun lisäännyttyä kasvuvauhti oli hidastunut aikaisemmista vuosista. ixin tarjoamista peleistä alkoi hiljalleen levitä. Valikoiman kasvaessa ja tietoisuus Net. Seuraavana vuonna katalogiin lisättiin Boss Fight Entertainment sekä suomalainen Next Games. Striimausjätin tavoite oli kuitenkin laajentaa ja monipuolistaa tarjontaansa tuottamalla omia, entistä korkealaatuisempia pelejä. Arviolta yli 40 miljoonaa käyttäjää ehti ladata GTA-trilogian itselleen ennen kuin GTA: III ja Vice City poistuivat palvelusta viime vuoden lopussa. Sarjan suosituin osa, lähes 30 miljoonaa kertaa ladattu San Andreas, kuuluu toistaiseksi yhä tarjontaan. Omalla kohdallani palvelusta maksamisen on oikeuttanut ne hetket, kun olen löytänyt jotain, jota en ole edes tajunnut kaipaavani. Olisiko järkevämpää ostaa tai vuokrata ne yksittäiset elokuvat, jotka todella kiinnostavat, sen sijaan että maksaisi sadoista, joista muutaman saattaa joskus haluta katsoa. ix astui videopelimarkkinoille alun perin 2016, kun EA:lla työskennellyt Christopher Lee värvättiin suunnittelemaan palvelun pelitarjontaa. Markus Rojola Net. ix-tilaajille kaikkein yksinkertaisin keino tarttua hetkestä kiinni on yhtiön videopelitarjonnan testaaminen. Näin ollen niistä kannattaa nauttia aina, kun se vain on mahdollista. Vähäinen tarjonta, mutta korkea laatu. 16 182269_.indd 16 182269_.indd 16 22.4.2025 17.14.30 22.4.2025 17.14.30. Vuonna 2022 ainoastaan yksi prosentti Net. DualSensejä käyttäessä ei esiintynyt minkäänlaista viivettä tasohyppelyissä eikä mätkintäpeleissä, joten pelituntumassa ei ole moitteen sijaan. ix ostin indiehitti Oxenfreestä (2016) tunnetun Night School Studion. Ensimmäinen merkittävä kauppa tapahtui syksyllä 2021, kun Net. Se saa tuntemaan kuin olisi voittanut jollain tapaa. SS triimauspalveluiden tavoite on luoda vaikutelma loputtomasta tarjonnasta, jonka myötä asiakkaat sitoutuvat maksamaan oikeudesta katsoa elokuvia ja TV-sarjoja riippumatta siitä, kuinka paljon he palvelua itse asiassa käyttävät. Net. Etenkin GTA-sarjan hankkiminen osoittautui hyväksi vedoksi. Onko Net. TUDUM! ”Mitä. Sehän on käytännössä täydellinen vastakohta yhtiön tavanomaiselle liiketoimintamallille. Ne ovat kuitenkin arvostettuja ja laadukkaita teoksia. Unohdetun klassikon tai lapsuuden lempielokuvan, jonka haluaa näyttää omalle jälkikasvulleen. (Vaaka)taso nousee Panostukset peleihin eivät näkyneet välittömästi. Muutamat nimikkeistä, kuten seikkailupeli Stranger Things: 1984, perustuivat palvelun omiin nimikkeisiin. Runsaudenpulasta ei ole usein iloa, katseluun tarkoitettu aika vierähtää monesti valikoimaa selatessa. Pelinkehitystä ryhtyi johtamaan toinen EA-veteraani, Mike Verdu, joka oli kerännyt kokemusta myös mobiilipelirintamalla sekä VR-peleistä. Päihittänyt systeemin. ixissä muka pelejä?” Net. Tarjonta oli alkuun varsin vaatimatonta. Tämän saavuttaakseen yritys ryhtyi haalimaan jo olemassa olevia studioita. Loput olivat perinteisiä mobiilipelejä, kuten korttipeli Card Blast. ixin tilaajista oli testannut yhtiön julkaisemia pelejä. Sama temppu toistettiin hieman jalostetummassa muodossa elokuvalla Black Mirror: Bandersnatch (Pelit 2/19, 4/5 tähteä) jouluna 2018. Pelitarjonnan lanseeraaminen oli yksi tapa erottua joukosta, houkutella uusia tilaajia ja pitää nykyiset asiakkaat uskollisina. ixistä on viimeisen parin vuoden aikana tullut kaikessa hiljaisuudessa yksi parhaista laatupelien lähteistä, mutta miten käy tulevaisuudessa. Se on kuitenkin kiistatta laadukas. Lisäkasvun toivossa palveluun ryhdyttiin lisäämään kolmansien osapuolten julkaisua, joiden valikoinnista vastasi EA:lla ja Riot Gamesilla aiemmin työskennellyt Leanne Loombe. Net. Hän päätti laajentaa valikoimaa entuudestaan tunnettuihin hitteihin sekä pieniin, mutta rakastettuihin indie-peleihin. Striimauspalveluiden määrän kasvaessa, tarjonnan jakaantuessa yhä useampaan lähteeseen ja hintojen jatkuvasti noustessa nämä hetket ovat kuitenkin muuttuneet yhä harvinaisemmiksi. Suunnitelman seuraava vaihe käynnistyi heinäkuussa 2021, kun yhtiö julisti aloittavansa mobiilipelien tarjoamisen osana palveluaan. Ensimmäiset askeleet tähän suuntaan otettiin kesällä 2017 interaktiivisella animaatiolla Saapasjalkakirja: Eeppisen tarinan vanki, jossa katsojat pystyivät valinnoillaan vaikuttamaan juonen kulkuun
Applen laitteilla elokuvien ja TV-sarjojen joukosta pitää etsiä oma rivinsä mobiilipeleille. Näihin lukeutuvat muun muassa tanssipeli Hello Kitty and Friends: Happiness Parade, roolipeliseikkailu LEGO Legacy: Heroes Unboxed ja Nailed It! -kokkaushupailuun perustuva Baking Bash. Netflix-peleistä puuttuvat armollisesti kaikki ne seikat, jotka ovat antaneet mobiilipeleille ikävän leiman. Tasohyppelyä ja ongelmanratkontaa omalaatuisesti yhdistelevä Braid (2008), vuoropohjainen strategia Into the Breach (2018), Hadesin hengenheimolainen Dead Cells (2018) ja genrerajoja ravisteleva tunnelmapala Spiritfarer (2020) kuuluivat kaikki julkaisuvuotensa ylistetyimpien pelien joukkoon. Laatua laidasta laitaan Net. ix-sovelluksen kautta, kunhan käyttöjärjestelmä on vähintään Android 8.0 tai iOS 15. Rockstar sai lopulta päivitettyä pelit konsoleille ja PC:lle viime marraskuussa kolmen vuoden odotuksen jälkeen. PC > konsoli > mobiili. Ne eivät myöskään sisällä mainoksia tai sovellusten sisäisiä ostoja. Valtaosa peleistä asentui testilaitteina toimineille Samsungin Galaxy S23 Plus -puhelimelle sekä Galaxy Tab S8 -tabletille ongelmitta. Sellaisten hiiren varaan rakennettujen pelien kuten strategiapelien, perinteisten naksuseikkailuiden ja runsaasti inventaariohallintaa vaativien roolipelien pelaaminen on aina tuntunut konsoleilla kankealta. Plug ’n’ play Peleihin pääsee helpoiten käsiksi Net. Moninpelikin sujui sekä saman ruudun äärellä että verkon kautta. GTA-pelien ja Football Managerin lisäksi tähän joukkoon voidaan laskea mukaan esimerkiksi farmisimulaattori Farming Simulator 23 sekä strategiapeli Civilization VI (2016) lisäsisältöineen. Vaihtoehtoisesti nimikkeitä voi etsiä suoraan Play ja App Storeista. Nenän nyrpistelyyn, johon itsekin olen usein syyllistynyt, ei ole aihetta. Perinteistä pelikansaa houkutellaan pienellä joukolla tuttuja klassikkonimikkeitä. Nimikettä klikkaamalla laite siirtyy Play Storeen, josta peli ladataan. Erinomaisen ohjaintuen ansiosta mobiililaitteilla ei ole juurikaan rajoituksia peligenrejen suhteen. Yllättävän synkkiä sävyjä saavuttava aikaluuppimysteeeri Twelve Minutes on yksi kosketusnäytöstä hyötyvistä peleistä. Tabletilla ja kännykällä voi tarpeen tullen turvautua kosketusnäyttöön, mikä tekee edellä mainittujen lajityyppien pelaamisesta huomattavasti vaivattomampaa. Testisessiot eri peleillä yllättivät sen verran positiivisesti, että termi mobiilipelaaminen oli pakko kalibroida osittain uusiksi omassa pääkopassa. 17 182269_.indd 17 182269_.indd 17 22.4.2025 17.14.48 22.4.2025 17.14.48. Androidia käyttäessä sovelluksen alalaidasta löytyy oma välilehti peleille. Kaiken kruunaa huolellisesti kuratoitu valikoima moderneja indiepelejä. Rainbow Six: SMOL on puolestaan huomattavasti nautittavampi ohjaimella pelatessa. Kasuaalipelaajille on tarjolla perinteisten ajantappoon tarkoitettujen mobiilipuzzlepelien lisäksi lapsille sekä ystäväporukoille suunnattuja hassutteluita. Ainoat vastoinkäymiset liittyivät laitteita koskeviin rajoituksiin. Pelin asennettuaan voi keskittyä rauhassa tärkeimpään eli pelaamiseen. Esimerkiksi vauhdikas 2D-tasohyppely Sonic Mania Plus (2018) suostui jostain syystä asentumaan ainoastaan älypuhelimelle ja ylistetty roguelike Hades (2020) paljastui iOS-yksinoikeudeksi. ixin pelivalikoima koostuu tällä hetkellä reilusta sadasta nimikkeestä, jotka voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään. Peleistä ei peritä lisämaksuja missään muodossa. Epäonnistuneen porttauksen vuoksi Netflixin GTA-trilogia oli pitkän aikaa paras nykyalustoille julkaistu versio. Bluetoothilla yhdistettyä PS5:n DualSense-ohjainta käyttäessä jalkaklaanilaisten möyhentäminen Shredder’s Revengessä ei eronnut millään merkittävällä tavalla konsoliversiosta, ellei oteta huomioon sitä, että näytön koko oli murto-osa tavanomaisesta. Mobiililaitteilla on liikkuvuuden lisäksi muitakin etuja perinteisempiin pelilaitteisiin nähden. Kunhan pelivälineenä on sen verran tehokas tabletti tai älypuhelin, ettei ruudunpäivitysnopeus tipu diashow’n tasolle, alustasta murehtiminen alkaa olla taakse jäänyttä aikaa
ileista, joten ainakin ensimmäisellä pelikerralla edellytetään verkkoyhteyttä. Syy tähän piilee vastuuhenkilöiden vaihtumisessa. Ei Net. Workshopin maaliskuun lopussa PC:lle ja konsoleille julkaistu hobittisimulaattori Tales of the Shire. Eli pelejä, jotka ovat tarjolla jo muuallakin ja todennäköisesti vähintään yhtä laadukkaina versioina. Lyhyen hetken ajan näytti siltä, että Net. ”Me ajattelemme siitä muodostuvan perheiden lautapeli-iltojen perinteen jatkaja tai evoluutiona TV-visailujen seuraavana askeleena”, Peters kuvaili. ixin ladatuin peli. Todettakoon vielä varmuuden vuoksi, etten antanut jälkikasvuni kokeilla tätä aikuisyleisölle suunnattua ja kauhuun kallistuvaa noir-kertomusta. ixistä olisi ollut tulossa vakavasti otettava tekijä pelimaailmassa. Pelattavuuden intuitiivisuudesta kertonee jotain se, että aikaisemmin puzzlepelejä kavahtaneet kymmenvuotiaanikin innostuivat välittömästi punomaan omia juonikudelmiaan. Tarinan otsikko antaa vihjeen siitä, millaiseen lopputulokseen tarinan pitäisi päättyä, mutta matka sinne määräytyy sen mukaan, mihin järjestykseen palikat asetellaan. Storytellerissä riittää absurdia huumoria. Sen sijaan he päättivät vetäytyä kisasta voiton jo häämöttäessä. Jyrkkä suunnanmuutos Palkituista indiepeleistä, valikoiduista hittituotteista ja yllättävän laadukkaiksi osoittautuneista lisenssipeleistä koostuvasta katalogista kannattaa nauttia niin pitkään kuin se on mahdollista. Tascanin johdolla yhtiö on ryhtynyt sulkemaan perustamiaan pelistudioita, irtisanomaan pelinkehittäjiä sekä perumaan projekteja. ix julkaisi yksinoikeudella mobiililaitteilla. Net. ix ilmoitti peruneensa kuuden eri pelin julkaisun alustallaan. ixin tulevaisuus laatupelien kotina on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin varma. Samaa vaikutelmaa ei pääse syntymään peliohjainta puristaessa tai hiirtä hypistellessä. ixin hankkimille pelistudioille, jotka tulivat alun perin tunnetuiksi omaperäisyydestään ja luovuudestaan. 18 182269_.indd 18 182269_.indd 18 22.4.2025 17.15.05 22.4.2025 17.15.05. Pelinkehityksestä päävastuussa ollut Verdu korvattiin viime kesänä Alain Tascanilla, joka työskenteli aikaisemmin Fortnitesta tunnetulla Epic Gamesillä. Mobiili > konsoli > PC. He olivat liian kiireisiä opetellessaan lopetusliikkeitä Mortal Kombatissa. Uusi strategia on turvallisempi ja tulokset ovat helpommin ennustettavissa, mutta kenet sellainen lähestymistapa saa innostumaan. Mikään tästä ei lupaa hyvää tulevaisuuden suhteen. Toimitusjohtaja käytti esimerkkinä tulevasta suunnasta Squid Game: Unleashediä, josta tuli loppuvuodesta Net. Viime lokakuussa lakkautettiin vain kaksi vuotta aikaisemmin perustettu Team Blue Studio, jota johti Overwatchin (2016) tuottanut Chacko Sonny. Eikä pelaajille, jotka tuntevat vetoa omaperäisiin ja luovuutta huokuviin peleihin. NETFLIX-PELIT Peliä käynnistäessä valitaan pelaajaksi yksi Net. Tapahtumien kulkuun pystyi vaikuttamaan ratkaisevasti muutamalla hipaisulla, mikä sai mekaniikan tuntumaan suorastaan maagiselta. Ne läpi selattuaan pelaamiseen tarkoitettu aika onkin ehtinyt kulua loppuun. Suoratoistopalvelu tulisi keskittymään jatkossa Net. Osasyynä lienee se, että Squid Game -sarjan 2. Hieman tämän jälkeen Net. ixin ”jalostavan” strategiaansa pelien suhteen Tascanin johtamana. Muutoksen tuulet ovat alkaneet jo puhaltaa ja ne tuovat mukanaan synkkiä pilviä. Samalla voi luoda itselleen aliaksen moninpelejä, kuten Squid Game: Unleashedia, varten. Laatupelien ja kiinnostavien nimikkeiden julkaisija, joka ei pelkäisi ottaa riskejä ja erottua joukosta. Ei ihme, että Leanne Loombe, joka onnistui lyhyessä ajassa haalimaan Net. Maailmaa pystyi muuttamaan ikään kuin taikasauvan heilautuksella. Ihastuttavan nokkelassa puzzlepelissä on tarkoitus rakentaa lyhyitä tarinoita sijoittamalla hahmoja ja erilaisia kohtauksia kuvakirjan ruutujen sisään. Yhtiö, joka tekisi mobiilipeleistä kiinnostavia ihmisille, jotka eivät pidä mobiilipeleistä. Hahmojen, kohtausten ja kokonaisten ruutujen siirtely edestakaisin kosketusnäytöllä ei osoittautunut ainoastaan huolettoman helpoksi, vaan myös todella tyydyttäväksi. ixin katalogiin hätkähdyttävän määrän laadukkaita, mielenkiintoisia ja monivivahteisia indiepelejä, päätti siirtyä vuoden vaihteessa Annapurnan palvelukseen. Jokaiselle jotakin Tammikuun 2025 tuloskatsauksessa Net. Alkuvuodesta uutisoitiin, että lukuisia Night School Studion työntekijöitä on irtisanottu. Hitti tai ei, tunnin pelailun perusteella kytyinen Fall Guys -kopio oli heikoimpia testaamiani pelejä. ix-tilin käyttäjäpro. Videoklippien kelailu edestakaisin vihjeiden löytämiseksi tuntui näppituntumalla huomattavasti hiirtä luontevammalta. Lopputuloksena lienee loputon virta nimikkeitä, joita joskus saattaa olla kiinnostunut testaamaan. Näihin lukeutuivat muun muassa selviytymispeli Don’t Starve Together (2014), Bafta-ehdokas Thirsty Suitors (2023) sekä W?t. Petersin mukaan myös kolmansien osapuolten pelit tulisivat olemaan jatkossa tunnistettavimpia nimikkeitä Grand Theft Auton tapaan. kauden mainostamiseksi pelin pystyi lataamaan rajatun ajan ilman tilaustakin. Studio sulki ovensa ennen kuin oli saanut valmiiksi edes ensimmäistä peliään. ixin omiin immateriaalioikeuksiin perustuviin peleihin, joita ystävät ja perheet voivat pelata yhdessä. ixin toimitusjohtaja Greg Peters kertoi Net. Erinomaisena esimerkkinä kosketusnäytön eduista toimii Annapurna Interactiven julkaisema satumainen Storyteller (2023). Panin efektin merkille myös ratkoessani Her Storylla (2015) menestystä saavuttaneen Sam Barlow’n tuoreinta FMV-mysteeriä Immortality (2023), jonka Net
Niiden perusteella piirtyi kuva sitkeästä eloonjäämiskamppailusta, ja ihmisistä, jotka selvästi tekivät lehteään samalla motivaatiolla kuin me PRNT VAI SCRN. Se kun todistaa, ettemme kirjoita insinöörimäisiä, sieluttomia jorotuksia, ja se on meille tärkeintä. Yksi pelikuplan kutistajia on pelialustakonservatismi. Jota minulla on arviolta 200 vuotta paketissa, ehkä siis vielä näen Half-Life 3:n. Bonuksena maailma heittää kierrepalloja maailmatalouden kukkaroille. P rinttipelilehdet ovat peli, jonka vaikeusastetta nostetaan joka vuosi, kun eri kustannukset nousevat, mutta lukutaidolliset laskevat. Internet muutti perinteisen pelijournalismin Ouroboros-käärmeeksi, joka lupaavan alun jälkeen alkoi syödä omaa häntäänsä pyörien nykyään Google Adsin ja kaupallisen yhteistyön varassa. Henkilökohtaisemmalla tasolla tunnen empaattisen häiriön Voimassani, kun suuri joukko innostuneita asianharrastajia saa niskalaukauksen. Tuntui että Suomi olisi sivistyksen viimeisiä linnakkeita. Se heikkous fanzinaatiossa luonnollisesti on, että jos jollain peligenrellä tai pelillä ei ole aktiivista kirjoittajaa, se jää varjoon. Pelaajan Janne Pyykkönen twiittasi aikanaan jonkun nettisaitin työnhakuilmoituksen, jonka järjettömät vaatimukset saavat normi-hikipajan tuntumaan hyvin palkatulta lomalta hikimoripajan työtahtiin verrattuna. Oma suosikkini olisi kolmiosainen Sux-OK-Rox, vaan eipä tässä maailmassa saa mitä haluaa. Koska usein pahimmat ongelmat korjataan päivityksillä ensimmäisten viikkojen aikana, ja nettiaikaan Pelit joka tapauksessa häviää kuka eka -kisan, annamme pelille aikaa kasvaa, jos se sitä selkeästi tarvitsee. He ovat muuten normaaleja oikeissa töissä käyviä ihmisiä perheineen ja parisuhteineen, mutta heillä on palo kirjoittaa asioista ja peleistä, joita he itse fanittavat ja joista he tietävät. Hyvä olisi, koska 130 kilometrin työmatkani kaipaa viihdettä, jota radio ei tarjoa. Pääsiäinen voisi olla just hyvä aika. Pelaajan vaikuttavin saavutus on Pelaajacast. Joku voisi kuvitella että iloitsen, kun Pelaaja muuttui tuhdista lehdestä digitaaliseksi nettientiteetiksi. Lämpötilan voi mitata tarkalla numeroarvolla, mutta videopelin hyvyys on aina subjektiivista. Luen kirjani paperilta ja tuen tilaamalla Porttia, Tähtivaeltajaa ja Skrollia, koska tuijottamalla ruutua suurimman osan päivästä oppii todella arvostamaan tämän perinteisen formaatin etuja. No en todellakaan iloitse! Vanhana kliseenä kilpailusta on (yleensä) aina hyötyä, ja Pelaaja oli hyvä kilpailija. Arkanen ex-vetäjä Raphael Colanto kyseli Twitterissä viime vuonna, miksi pelimediat käsittelevät peliä vain sen julkaisussa, vaikka pelit ovat nykyään prosessi. 19 180879_.indd 19 180879_.indd 19 22.4.2025 17.17.34 22.4.2025 17.17.34. Missä on jälkiseuranta. Hyvä esimerkki tässä numerossa on Juha Kuosmanen, joka on noin 1 300 tunnin peliurakalla vetänyt läpi legendaarista Trails-JRPG-sarjaa. Samasta filosofiasta kumpuaa toinenkin juttu. Lisäksi minulle jokainen lopetettu printtilehti on askel kohti digitaalista kakistokraattista oligarkiadystopiaa, jossa lukutaidottomia massoja raa’asti manipuloidaan edistyneillä algoritmeilla. Koska mikään ei tapa harrastusta nopeammin ja tehokkaammin kuin sen muuttaminen työksi, joten hiostamisen asemasta annamme kirjoittajillemme aikaa pelata yhdessä sovitut pelit rauhassa yhdessä sovituilla deadlineilla. Tänä vuonna uhri löytyi ikävästi jo Suomesta, kun Pop Media lopetti printtimuotoisen Pelaajan. Aikaan liittyy sekin, että julkaisussa peli on aina huonoimmillaan. 22 (ja puoli) vuotta on saavutus, josta tekijät voivat olla ylpeitä, sillä siihen on harva pelilehti päässyt. Esimerkiksi sitä, että se lisää eliniän ennustetta. Kukaan ei vastannut. Myös Pelaajan lukijoilla voi hyvin käymisestä olla hyvin vaihtelevia näkemyksiä, mutta joka tapauksessa toivotan teidät lämpimästi tervetulleeksi Pelit-lehden ihmeelliseen maailmaan professori Elvin Atombenderin kuolemattomin sanoin: ”Another visitor… Stay awhile, stay forever!” Deus Ex Ludus Machina Olen usein mutta turhaan yrittänyt keksiä, miten Pelit-lehden funktion muuttuvassa mediamaailmassa määrittelisi lyhyesti ja ytimekkäästi, ilman sen kummempia missiojulistuksia. Pelitin voima ovat sen fiksuista lukijoista nousevat erinomaiset avustajat. Pelitissä. Onneksi (hakuyrityksistäni huolimatta tuntemattomaksi jäänyt) pelit.filäinen tekin sen puolestani: ”Olen aina mieltänyt Pelitin peliaiheiseksi fanzineksi.” Se oli heurekahetki, näinhän se on! Harrastelähtöisenä lehtenä meille tärkeintä ovat pelit, ei niiden markkinointi, joten käsittelemme kaiken epämääräistä visual noveleista raskaisiin strategiapeleihin, tasohyppelyistä lentosimuihin koska totta kai! Vaihtelu on elämän suola, sillä peliharrastus loppuu yleensä kalkkeutumiseen, jossa lopulta kyllästytään vain omaan ahtaaseen pelikuplaan. Festina Lente Pelitin arvostelupolitiikka kulkee niiin omia polkujaan, että ristin sen nyt virallisesti termillä Slow Games Journalism. Tätä kirjoittaessani en tiedä Pelaajan toimituksen lopullista kohtaloa, toivottavasti heille kävi hyvin. Viimeiset 23 vuotta Pelit on ollut monialustalehti, ja avustajistamme noin 90 prosenttia on enemmän tai vähemmän monialustapelaajia. Kaatuneiden muistopäivä Mutta printin sitkeyttä ei kannata aliarvioida. Olimme ehkä eri veneissä mutta kuitenkin samassa järvessä. No, onneksi edes scifi ei ole enää scifiä vaan spekulatiivista fiktiota. Pelitin toiseksi vaikein Näin ei ole ollut tapana tehdä! -konsepti hyväksyä on, syystä tai toisesta, se, että peli on uusi silloin kun sen löytää. Sillä ei luonnollisesti ole yksinoikeuksien haihtuessa enää edes kovin suurta merkitystä, vain Nintendo enää on selkeästi erilainen vaihtoehto niin tekniikaltaan kuin peleiltään. Muutaman tunnin podcast pari kertaa (ja bonukset päälle) kuukaudessa on jotain, josta itse näen painajaisia. Mutta varmasti vaikein on erikoinen pisteytys, koska hirveän miettimisen asemasta ne annetaan rennolla kouluarvosanaloogisella fiilispohjalla. Pelitin peruskallioidea on tämä: kirjoittaa lukijaa aliarvioimatta peleistä ja pelaamisesta niin, että kun postilaatikko kilahtaa, lukija sohvalle (tai valkoiselle valtaistuimelle) vilahtaa, lukeakseen lehteä puhtaasti ihan vain viihtyäkseen. Bonuksena koin suurta iloa valistaessani ulkomaan PR-vastaavaa siitä, että pienessä Suomessa ei ole vain yhtä, on kuule kaksi printtilehteä! Ällistys oli suurta. Vielä ysärillä pelijulkaisuista oli helppo pysyä kärryillä, nyt pelkästään Steamiin ilmestyy yli tuhat peliä kuukaudessa. Vaikka viime vuoden syksyllä maailman suurin pelilehti Game Informer sai niskalaukauksen, viime maaliskuussa Gunzilla Games osti ruumiin, palautti sen nettisivut ja arkiston, palkkasi henkilökunnan takaisin ja harkitsee printtilehden henkiin herättämistä. Toisen käden tietojen mukaan Pelaajacast jatkaisi. Kaksi vuotta sitten julkaistun mutta huomaamatta jääneen pelihelmen ohittaminen on vain järjenvastaista typeryyttä. NNIRVI Obi-Wan Kenobin mukaan printtilehdet olivat ”An elegant media for a more civilized age.” Nykyään sanan ”age” voi korvata sanalla ”people”. Pikku ongelmana näen, ettei sivustolla ole ensimmäistäkään mainosta. Oikeastaan palkitsevinta palautetta onkin se, jossa kerrotaan, että eivät ne pelit juuri kiinnosta, mutta Pelittiä on vain hauska lukea. Paitsi minä, koska olemme tehneet sitä, en edes tiedä kauanko. Olen kuunnellut suurimman osan kaikista niistä Pelaajacasteista, joiden äänestä saa autossa selvää. Meitä kiinnostaa vain ja ainoastaan kirjoittajiemme asiantuntemus sekä kyky tulostaa se hyväksi tekstiksi, ei esimerkiksi heidän poliittiset mielipiteensä tai muu ulko-Peliittinen toimintansa. Avustajakokoontumisissa ihmiset tulevat mainiosti toimeen keskenään, asiatkin riitelevät asiallisesti
Blade Nexus -lepopisteiltä voi palata tukikohtaan kesken komennuksen. Silti mekaniikassa on vanhan koulukunnan souls-vivahteita: ei hyppyä, ja staminan kanssa pitää pelata tarkasti. aan, Khazan ammentaa Team Ninjalta. Tämä elävien ja kuolleiden maailman välissä sijaitseva kotipesä toimii ideana paremmin kuin käytännössä: tulee turhaa ravia ees taas portaalin läpi, kun palvelut on jaettu kahteen eri ulottuvuuteen. Maisemat voisivat tosin olla muutakin kuin ainaisia synkkiä ränsistyneitä kyliä, RAIVOAVA SIELU Neople / NEXON Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series X/S Versio: 496652 Suositus: Intel Core i7-6700K, AMD Ryzen 5 3600, 16 Gt RAM, GeForce RTX 2070, Radeon RX 5700XT Testattu: AMD Ryzen 7 5700X, 32 Gt RAM, Nvidia GeForce RTX 3090 24 Gt Ikäraja: 16 linnoja, viemäreitä ja kaivoksia. Miten olisi Khazan, siinä on vihainen anime-setä EteläKoreasta. Kentän sisäinen pikamatkustus Nexukselta toiselle ei kuitenkaan onnistu. Nyt on kevättä ja miekan terää rinnassa! Synkkien laulujen maa Khazan etenee Niohien tapaan tehtäväpohjaisella kartalla. DNF:n kokoinen aukko sivistyksessä ei onneksi estä elämästä berserkkinä kuin Pell Lossa. Kosto elää ja keisarikunta on puhdistettava pahasta. Täydellisesti ajoitettu torjunta muuttuu parryksi, joka blokkaa iskun ja syö vihun staminaa. Kenttiä yhdistää Crevice-tukikohta, jossa viritetään pitkätukka taistelukuntoon. Rytmin löytyessä luut rutisee ja parry pärisee vastustajan kombon tahtiin. Puolivälin lähestyessä joku truuttaa piristysruiskeen, kun kenttien koot kasvavat ja maisematkin vaihtelevat useammin. Pitää toki muistaa vilkuilla myös Khazanin staminaa, ettei joudu nielemään omaa lääkettään. Vihollisten sijoitus tarjoaa kuumottavia taisteluhaasteita ja sykkeen nostattavia väijytyksiä. Just näin! Mutta. Monet vihollisten ja pomojen lyönneistä voi keskeyttää lyömällä itse kovempaa. Pieni nokkapokka johtaa yllättävään liittoumaan, ja siitä alkaa yhteinen koston taival. Laajemmasta maailmasta saa kyllä jonkinlaisen käsityksen, mutta tarina lähinnä toimii tekosyynä rähinälle. Silloin mahtimiekkani laulaa ja sarvipää vinkuu. Toni Hilden THE FIRST BERSERKER: KHAZAN Jokakeväinen souls-pörriäinen inisee korvassa. ikka erottuu edukseen. The First Berserker: Khazan sijoittuu eteläkorealaisen Neoplen luomaan Dungeon & Fighter -universumiin. Minusta tämä on passelia kestävän kehityksen mukaista suunnittelua. loso. Toisin kuin Lords of the Fallenissa (Pelit 11/2023, 82 p.), jonka jatkuvat ansat, äkkikuolemat ja väijytykset raastoivat hermoraunioksi. Onneksi se rytisee senkin edestä. Selvä, tuo mies näytille! S aanen esitellä: kenraali Khazan, entinen Pell Los -keisarikunnan sankari, nykyään valemedian lavastama maanpetturi. Tehtävän läpäisyn jälkeen voi hypätä suoraan vaikka pomo-oven taakse ilman että pitää tarpoa koko reittiä uudelleen läpi. Re. Win-win: se tekee pahaa jälkeä ja palauttaa Khazanille staminaa. Kun virta loppuu, vihollinen on hetken suojaton. Valinta riippuu aseesta, tyylistä, vihusta ja paniikista. 20 182705_.indd 20 182705_.indd 20 22.4.2025 17.22.03 22.4.2025 17.22.03. Iskuja voi torjua tai väistää. Vaikeaa on, mutta on niin kivaakin. Siinä missä korealaisen uus-soulsin kuningas Lies of P nojaa enemmän perinteiseen fromilaiseen . Piirrosjälki on näyttävää, liike sulavaa, ja kamera pysyy hyvin toiminnassa kiinni. Tyylikäs cel-shading-gra. Hei, mutta löytyyhän täältä myös synkkä teatteri ja laboratorio, ooh, innovaatiota! Kenttäja tehtäväsuunnittelu on linjakasta ja perusvarmaa, joskin hieman yllätyksetöntä suorittamista. Khazanin entinen bestis Ozma kylvää tuhoa ja vain yksi mies voi hänet pysäyttää. Sivutehtävät rakentuvat pääkentistä irrotetuista lohkoista, joita kierrätetään tuunaamalla reittejä sekä vaihtamalla valaistusta, säätilaa ja vihollisia. Ero päätehtäviin on riittävä ja yhdestä kentästä saadaan näin enemmän irti. WTF is DNF. Ei näin! Raivolla päälle Khazan haluaa minun taistelevan aggressiivisesti, joten teen työtä käskettyä. Tehtäviin on kätketty keräiltävää hahmonkehityksen ja loren tueksi, joten nuuhkin nurkkia mielelläni. Sankarimme käyttää joko miekkaa ja kirvestä yhtä aikaa, tai pitelee kaksin kätösin Khazan miettii, jäikö kahvinkeitin sittenkin päälle. Kenttädesign tukee mainiosti taisteluita. Jälkimmäisiä onneksi käytetään harkitusti. Mitäs peliä tänä vuonna tarjoat. Kidutettu ja karkotettu Khazan kohtaa vuorilla Blade Phantomin, useasta alamaailman öykkäristä fuusioituneen olennon. eksejä mitataan myös burst-iskuilla, joita ei voi torjua, mutta ne voi pysäyttää Sekiron Mikiri Counterin tapaisella vastaiskulla
Varustesettejä löytyy joka lähtöön. Toteutus vain on pöljä. asta ja ääniefekteistä lähtien loksahtaa kohdalleen. Nerokasta! Rivivihollisia on reilu 80 erilaista, mikä on ihan kelvollinen kattaus, vaikka esimerkiksi hämähäkkejä ylikäytetään. Yllätyin, miten kovaa tekemisen meininkiä Khazan tarjoaa, kun systeemiin pääsee sisälle. Vaikka pomot ovat vaativia, ne on ajatuksella tehty. Liikkeet on selvästi luettavissa ja turhaa kiusaamista vältetään. Passiivisia bonuksia saa lisää Khazanin sisällä asustavilta manalan möröiltä. Keihäästä minulla on vähiten kokemusta, mutta sillä voi singahtaa väistöistä nopeisiin vastaiskuihin ja komboihin. Se nojaa parryista lähteviin kostoiskuihin ja raskaisiin, kalloja halkoviin huitaisuihin. Nämä ovat toki kaikki vasta pohjia, joiden päälle rakennetaan omaan käteen sopivaa tyyliä varusteiden ja kykypuun kautta. Taistelutantereella se on lajinsa terävintä kärkeä, ainakin jos pitää nopeatempoisesta menosta, joka hakee vaikutteita myös soulsliken ulkopuolelta. Hymyilen ilosta, kun kaikki lyöntien palautteesta, koreogra. mahtimiekkaa tahi keihästä. Väitän, että pomot oppii nopeammin kuin apurin saa käyttökelpoiseksi. Kamojen virittely koukuttaa. Viper on ensimmäinen kova koitos, mutta vasta esimakua tulevasta. Terveisiä vaan Malucalle! Sekin liehuletti tosin kaatuu nykyisin puhtain paperein, joten oppi on mennyt perille. Ahaa, Bellerianin veemäiset summonit voikin estää täysin lyömällä sitä tässä kohtaa! Jo vain lähtivät maagi-waifun hiparit jyrkkään laskuun! Mutta aina pitää olla yksi, joka ei kuulu joukkoon. Lisää riskejä, vauhtia, ja kovaa päälle! Oikeat lääkkeet löytyvät viimeistään puolivahingossa. Parhaissa kamoissa on uniikkeja taitoja, joita ei muuten saa. Yksi niistä voi olla aktiivinen kerrallaan, se kehittyy taistelussa ja sille saa uusia kykyjä kentistä kerättävillä artefakteilla. Khazanissa se on vähemmän yllättäen lohikäärme. Se on myös yllättävän nopea kokoonsa nähden, kunhan sekä minun että Khazanin taidot kehittyivät. Lisäksi osaa pomoista kierrätetään tuunatuilla versioilla sivutehtävissä. 21 182705_.indd 21 182705_.indd 21 22.4.2025 17.22.38 22.4.2025 17.22.38. Tasoja kertyy tuttuun tapaan attribuutteja nostaessa. Herran pieksut sentään, mitä kyytiä! Jo kolmas pomo, Viper-liskomies, voisi olla jonkun toisen pelin loppuvastus. Mikä siinä on, että pelistä toiseen pusketaan jättihirviöitä taistelusysteemeihin, joita ei selvästi ole suunniteltu niitä varten. Ohjaustuntuma on rautainen ja hitboxit tarkkoja. Kykypisteitä kertyy aseen käytöstä, ja taitopuusta aukeaa konkreettisia kehitysaskeleita, kuten uusia komboja, vastaiskuja ja henkivoimaa syöviä erikoisliikkeitä. Tämä ei ollutkaan WC. Tarjolla on sitä parasta sieluntaikaa: esteiden ja itsensä ylittämistä. Popsi, popsi porkkanaa Moninpeliä ei ole, mutta pomoihin voi kutsua tekoälykaverin. Perusmobien ja eliittien kanssa hiki ei virtaa niin paljon kuin vaikkapa Nioheissa, mutta Wukongin kaltaisia terapiaistuntoja mobit eivät ole. Moniin meni toistakymmentä yritystä, muutamaan vielä enemmän. Valikoima on pieni, mutta syvyyttä piisaa ja taitokatto on korkea. Mahtimiekka vei sydämeni, käytin sitä koko ensimmäisen rundin ajan. Pomottelun taito Khazan sai minut pitkästä aikaa tuntemaan itseni souls-amatööriksi, ja se tuntui hyvältä. Kuollessa pojot putoavat Lies of P:n tapaan pomohuoneen ulkopuolelle, hienoa! Ja reilua! Sen sijaan, että grindaisin epäkuolleita jauhelihaksi katakombeissa levelien perässä, taitoni kehittyvät ja tsemppipalkintoja sataa, kun keskityn treenaamaan pomoa. Jos en vielä onnistunut karkottamaan kevySynkät maisemat voivat olla näyttäviäkin. Nyt tahkoan NG+-kierrosta dual wieldilla, jolla pyöritään kuin pieru nahkahousuissa vastustajan ihossa kiinni. Haamuapurin kehitys käyttää samaa resurssia kuin sen kutsuminen, ja kyseistä valuuttaa saa vain kukistamalla pitkin kenttää erikseen esiin kutsuttavia punaisia haamuja. Bossien hiparipalkit tuntuivat alkuun kohtuuttoman pitkiltä, kunnes ymmärsin, ettei Khazania kannata pelata liian vuorottelevaan tyyliin. Paljon parempi, suorasta loistava idea on se, että pomotaistelut palkitsevat jo pelkästä yrityksestä. Varsinkaan puolivälin jälkeen, kun demonit ja kinkkisemmät epäkuolleet nostavat päätään. Lisko on häpeäpilkku muuten kovassa kattauksessa. Anteeksi, herra. Loppupomon true ending -version kaataminen oli jo sen sortin suoritus, että siitä pitäisi saada todistus seinälle ripustettavaksi. Ensinnäkään Neople ei pidellyt kynttilää vakan alla pomomatseja suunnitellessa. Mitä pidemmälle taistelussa selviän, sitä enemmän attribuuttien nostamiseen käytettävää lacrimaa saan palkinnoksi
Käy peremmälle, niin katsotaan sitä manikyyriä. Vaikka yleensä suosin Dark Soulsien kaltaista varustesysteemiä, Khazanin ratkaisu on yllät89 Khazan on tiukkojen toimintapelien sielunruokaa. THE FIRST BERSERKER: KHAZAN Kentät laajenevat, mitä pidemmälle etenee. Uutta rompetta aukeaa NG++-rundiin asti, mutta sinne en ole vielä ehtinyt. Omakohtaista kokemusta siitä ei ole, mutta ymmärtääkseni stamina palautuu nopeammin ja viholliset ovat vähän pehmeämpiä, mutta kaikki muu pysyy entisellään. Onneksi harmaita hiuksia aiheuttavat eliitit spawnaavat vain kerran tehtävän aikana. Aasiasta tulee nyt kovaa kovan perään. Kunhan on ensin löytänyt tarvittavan reseptin tehtävistä. Mistään läpikävelystä siinäkään tuskin on kyse. Oman mausteensa soppaan tuovat vyölle ripustettavat lyhdyt: yksi estää epäkuolleita nousemasta, toinen paljastaa salaovia. Toisen kierroksen alku vaikuttaa helpolta, mutta viholliset lyövät koko ajan kovempaa ja virheistä rangaistaan lujaa. Nyt ei ole edes moninpeliä tekosyynä, tämä lajiperinne saisi jo kuolla pois mieluiten heti. Teräs laulaa, rage raikaa ja heikompia hirvittää. Pell Losin kevätsiivous on suoritettu, nyt saa kesä tulla. Eeppistä settiä Khazan tekee Niohin varusteruletista selkeämmän ja jo alusta alkaen palkitsevamman tulkinnan. Hyvää + Ensiluokkainen taistelu, hienot pomot, toimiva rakenne, tyylikäs. Satunnaisuutta on vähemmän, varusteet kestävät pidempään käyttökelpoisena ja systeemi rakentuu lähes täysin väkevien, riittävän helposti koottavien settien varaan. NG+ lisää kierroksia: taitopuun ja varustesysteemin laajentuessa meno on entistä hurjempaa. empää haastetta etsiviä, niin mainittakoon, että vaikeustason voi tiputtaa easylle. Minä lisään: hemmetin hyvä sellainen. Kätevää! Kustomointi syvenee, kun seteistä alkaa vähitellen löytymään yhä enemmän uniikkeja taistelutaitoja, joita ei muuten saa. Kahden ulottuvuuden välille jakautuva tukikohta on komea mutta epäkäytännöllinen. Tekijät sanoivat sen itse parhaiten: Khazan on hardcore-toimintapeli. Käyttöesineillä on merkitystä, koska elementit ja statukset ovat jatkuvasti arjen taakkana ja apuna. Rasti ei ole paha, koska noin viidellä kaadolla pitäisi irrota pomon koko setti, joko suoraan loottina tai rakentamalla puuttuvat palat sepän avustuksella. Parhaat kamat saa pomoilta, joten niiden eteen pitää nähdä pientä vaivaa. Tekniikka toimii, ja paria puuttuvaa elämänlaatujuttua lukuun ottamatta Khazan on hiottu paketti. Pikkuviatkin ovat katoamassa. tävän hyvä ja vei pikkusormen sijaan koko miehen mennessään. Huonoa . Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, eikä taistelusta saa tarpeekseen. Reese, en ole koskenut lusikkaasi! 22 182705_.indd 22 182705_.indd 22 22.4.2025 17.23.14 22.4.2025 17.23.14. Mutta mitä ihmettä, ei taaskaan pausea. Tarinasta ei jää paljon käteen, tekoälykaverin toteutus ontuu, pause puuttuu. Vihaisen miehen kevät Khazan ei keksi sielunpyörää uudelleen, mutta ymmärtää, mitä siihen voi lisätä tai poistaa ilman, että kokonaisuus luisuu ojaan. Päivityksissä on jo tulossa esimerkiksi kaivattu loadout-valikko, joka helpottaa varusteiden ja kykyjen vaihtelua aseluokkien välillä. Hymy ei hyydy edes ylämäessä pomoja vastaan. Nioh 2:n loppupelisyvyyteen ei siis päästä, mutta Neoplen vihjailujen perusteella lisäsisältöä on todennäköisesti tulossa, joten asia voi vielä muuttua. Kymmenet varustekokonaisuudet tukevat montaa eri taistelutyyliä. Uusia liikkeitä ne eivät nähtävästi saa, joten aiempi kokemus kantaa pitkälle
”Nothing to see here.” 23 182535_.indd 23 182535_.indd 23 22.4.2025 17.25.31 22.4.2025 17.25.31. Maailma hurmaa aurinkoisilla maiBRITANNIAN STALKKERI Rebellion Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Xbox One, Xbox Series Moninpeli: Ei Ikäraja: 18 semilla ja rempseällä brittiläisellä tunnelmalla. Brittienglanti raikaa, ensimmäinen käsiin saatava ase on krikettimaila ja taistelun nostattamaa sykettä lasketaan teetä hörppimällä. Tekstit on myös kirjoitettu kunnioitettavan napakasti, joten ähkyä ei tule. Ne pitää keksiä itse, mikä on reippaasti kiinnostavampaa ja palkitsevampaa kuin jos seuraisi pelin automaattisesti luomaa suorinta reittiä oikeaan nurkkaan. Todellisuudessa Atomfall on yhtä paljon salapoliisipeli, jossa selvitetään, mistä ydinonnettomuudessa oli kyse ja miten karanteenialueelta pääsee pois. Kädessä on yhtä usein taskulamppu kuin ase. Matka alkaa, kun tyhjä taulu -päähenkilömme herää bunkkerissa muistinsa menettäneenä, mikä ei ole varsinaisesti se omaperäisin tapa aloittaa pelitarinaa. Koskaan ei voi tietää, kuinka merkittäväksi johtolanka paljastuu. Sivupuuhastelulta vaikuttava tehtäväkin liittyy jollain tapaa tarinan ydinmysteeriin, mikä pitää touhun kiinnostavana. T šernobylin tietävät kaikki, mutta Luoteis-Englannissa Cumbriassa vuonna 1957 tapahtunut Windscalen tulipalo ei ole yhtä tunnettu, vaikka se on yksi historian pahimpia ydinonnettomuuksia. Winsdcalen reaktorin sydän syttyi tuleen ja paloi kolme päivää levittäen radioaktiivista laskeumaa ympäri Britanniaa ja muualle Eurooppaan. Pian törmätään keskellä luontoa peribrittiläiseen punaiseen puhelinkoppiin, jonka luurin kautta tuntematon ääni antaa kryptisen ohjeen. Pieni on kaunista Atomfall ei ole yksi iso hiekkalaatikko, pelialue koostuu useammasta pienestä avoimesta alueesta. Monivalintakeskustelut ja muistiinpanot lisäävät välillä uuden paikan kartalle, mutta eivät koskaan paljasta reittiä sinne tai etsittävän esineen tai henkilön tarkkaa sijaintia. Brittiläinen kehittäjä Rebellion lienee parhaiten tunnettu Sniper Elite -sarjasta, jonka henkeä Atomfallistakin hieman löytyy. n ensimmäinen uhri totuus. Traagisesta tosielämän tapahtumasta huolimatta Atomfall ei ole erityisen synkkä tapaus. Tutkimista painotetaan niin paljon, että Atomfallissa ei ole tyypilliseen tapaan pääja sivutehtäviä, vaan pelkästään usein keskenään risteäviä tutkimuksia (investigations). Sherlock Holmes ja Windscalen arvoitus Atomfall vie ensimmäisenä ajatukset S.T.A.L.K.E.R.ja Fallout-sarjojen pariin, mutta se on vain puoli totuutta. Koska peli ei pitele liikaa kädestä, tapahtumien taustoja valottavien päiväkirjamerkintöjen löytäminen ja lukeminen on harvinaisen mielekästä ja palkitsevaa tekemistä. Onnettomuus toimii lähtökohtana Atomfallille, jonka vaihtoehtohistoriallisessa näkemyksessä Windscalen karanteenialueella vaeltaa lainsuojattomia, järjestystä valvovia robotteja ja mutatoituneita uhkia. Pelistä huokuu monin tavoin kehittäjän innostus kotimaataan ja sen kulttuuria kohtaan, tyyli on lainattu kuin Remedyn Alan Wake 2:sta. Sitten olenkin harvinaisen vapaa edistämään tutkimuksia haluamaani tahtiin, haluamassani järjestyksessä. Ville Harteela Atomfallin tekijät kutsuvat peliään selviytymistoimintapeliksi, mutta onko ydinkatastro. Kompaktien alueiden ansiosta tutkiminen ja suunnistaminen ei Onnettomuuspaikan sijainti ei jää mysteeriksi. Tutkimuksia edistetään hahmojen kanssa keskustelemalla, palveluksia tekemällä ja ympäri maailmaa lojuvia dokumentteja lukemalla
Hiiviskely on vaihtoehto, mutta se on (varsinkin ennen paria tiettyä kykypäivitystä) sen verran hankalaa ja epävarmaa, että luoti tai krikettimaila naamaan on useimmiten sujuvampi ratkaisu. ksusti niiden puitteissa. Lähitaisteluaseilla voi turvautua nopeaan lyöntiin ja tehokkaampaan hitaaseen lyöntiin ja siinäpä se. Viholliset eivät reagoi mitenkään kuolleisiin tovereihinsa vaan marssivat jonossa kulman takaa ammuttavaksi, mikä syö ikävästi ison osan taistelun jännityksestä ja viehätyksestä. Lainsuojattomilta suojautumiseen tarjotaan lyömäaseita, tuliaseita ja vihollista horjuttava potku. Liika hutkiminen väsyttää hahmon, mutta käytössä ei ole väistöä, torjuntaa tai vastaiskua, mistä johtuen yksinkertainen mättäminen alkaa pian toistaa itseään. Nurkkien nuohoajille riittää silti koluttavaa. Ruostuneilla pyssyillä ammuskelu on toimivampaa, mutta se mikä ei toimi, on vihollisten tekoäly. Atomfall ymmärtää genren jättiläisiä pienemmän budjettinsa rajoitteet ja toimii . Sotilaat ovat parempien aseidensa vuoksi lainsuojattomia vaarallisempia vastustajia, mutta . Kun metallinpaljastimelle on käyttöä, peli vinkkaa siitä automaattisesti. Siksi taistelua tuntuu olevan liikaa, eikä sitä tunnetta helpota tyhjennetyille alueille uudestaan ilmestyvät viholliset. Kokemuspisteitä ei kerätä, sään tai vuorokaudenajan vaihtelun sijaan Cumbriassa paistaa ikuinen aurinko. 24 182535_.indd 24 182535_.indd 24 22.4.2025 17.26.08 22.4.2025 17.26.08. Avoimen maailman toimintaroolipeliksi Atomfall on napakka paketti. Tämä on ATOMFALL Kaikki eivät tykkää vierailijoista. On Atomfallin taisteluissa sentään yksi mainio ominaisuus, jota näkisin mielelläni useammin: kunhan ei ole tunkeutunut yksityisalueelle, huomattuaan pelaajan viholliset eivät käy heti kimppuun, vaan ensin komentavat sankaria perääntymään. Isot robotit sentään vaativat erilaista lähestymistapaa ja tuovat taisteluun kaivattua vaihtelua. Windscalen mysteeri kiehtoo onnistuneesti loppuun asti ja koska saan itse päättää, ketä uskon ja kenelle palveluksia teen, yhden pelaajan matka loppuun voi kulkea hyvin eri reittiä kuin toisen. Potkun osumatunnistuskin toimii harmillisen vaihtelevasti. Jonoon järjesty Rauhallisten tutkimusten vastapainoksi Atomfall tarjoilee toimintaa, rajallisten resurssien keräilyä, varusteiden nikkarointia ja kevyitä roolipelielementtejä. Se on suorastaan piristävän keskittynyt ja hyvällä tavalla vanhanaikainen peli, joka ei yritä tehdä liikaa. Vapaa tutkimusten edistäminen ja omaa tarkkaavaisuutta vaativa ympäristöjen tutkiminen on mahtava oivallus ja heittämällä Atomfallin paras puoli. ksumpia taktiikoita ei heillekään ole opetettu. Kun eksyy vihollisen näköpiiriin, siinä ei oletusvaikeustasolla juuri viivettä ole ennen kuin koko porukka on kimpussa. Kohta kaatuu lainsuojatonta. Näistä peli ei saa ihan puhtaita papereita. ole liian vaikeaa, vaan vaatii juuri sopivasti omaa ajattelua ja päätöksiä. Pelkän päätarinan läpäisee kymmeneen tuntiin, eikä minulla lähes joka nurkassa vierailemiseenkaan mennyt kuin 20 tuntia. Enimmäkseen
Pubissa on autenttinen tunnelma. Huonoa . Aurinkoisissa maisemissa silmä lepää. ikassa ja lataustauoilla osiin pätkityssä kulissimaisessa ympäristössä. Taistelu ja muu puuhastelu ei ole priimaa, mutta nokkela ja pelaajan vapautta korostava tutkimussysteemi nostaa kokonaisuuden iloisesti plussan puolelle. Rebellion osaa loihtia nättejä maisemia, joita ihastelee mielellään, ja Atomfallin vanhanaikaisuus tuntuu yhtä paljon tietoiselta ja piristävältäkin pelisuunnitteluratkaisulta kuin budjetin sanelemalta pakolta. Tarinaa kutkuttavasti edistävät johtolangat sen sijaan palkitsevat aina, joten tekijöiden olisi kannattanut keskittyä salapoliisimeininkiin vielä vahvemmin ja jättää selviytymistaistelupuolen vähemmälle huomiolle. maailmassa uskottavaa, tekee kohtaamisista monipuolisempia ja auttaa tutkimisesta kiinnostunutta välttämään turhia rähinöitä. seisovat paikoillaan odottamassa juttelemaan tulevaa pelaajaa. Rojua löytyy ainakin oletusvaikeustasolla enemmän kuin tarpeeksi, mutta rajallinen inventaario mukavasti pakottaa miettimään, mitä varusteita kannattaa kantaa mukana. Atomfallin AAA-peleihin verrattuna pienempi budjetti näkyy vähän vanhanaikaisessa gra. Kun vaaka on tasapainossa, kaupat toteutuvat. Uuden ruiskun löytäminen tehtävän päätteeksi ilahdutti, kunnes tajusin, etteivät avattavat kyvyt ole paria poikkeusta lukuun ottamatta järin kiinnostavia tai hyödyllisiä. 25 182535_.indd 25 182535_.indd 25 22.4.2025 17.26.49 22.4.2025 17.26.49. Party like it’s 2009 Tärkeimpänä teknisenä seikkana peli pyörii PS5:llä sujuvasti, eikä bugeja juuri ollut. Koska ympäristöistä löytyvä roju ja kehitysruiskut eivät motivoi, eikä merkittävästi toisistaan eroavia aseitakaan ole montaa erilaista, Atomfall ei onnistu tekemään paikkojen tutkimisesta pelimekaanisesti kovin palkitsevaa. Atomfallin hahmonkehitys tapahtuu ruiskujen avulla, mitä piikittämällä hahmo saa kykyjen avaamiseen tarvittavia pisteitä. Hyvää + Vapaa mysteerin tutkiminen kiehtovassa maailmassa ja raikas brittimeininki. Metallinpaljastimella voi hauskasti etsiä maan alle piilotettuja eväslaatikoita, joista löytyy romun lisäksi välillä tarinaa edistäviä dokumenttejakin. Innoton taistelu ja hölmö tekoäly. Atomfall on kuin pelaajan aikaa kunnioittava virkistävä brittiläinen tuulahdus menneisyydestä. Kauppaa käydään tavaroilla, ei rahalla. Taskut täynnä Atomfallin maailma pursuilee metallia, lasia ja muuta romua, jota keräämällä voi milloin vain nikkaroida vihollisten niskaan heitettäviä pommeja, haavoja parantavia siteitä tai väliaikaisia tehostuksia antavia juomia. Maailma ei ole genren isompien nimien tapaan elävä paikka, jossa tekoäly puuhailee uskottavasti arkisia askareitaan ja jossa orgaaniset tapahtumat seuraavat toisiaan, vaan hahmot 81 Ydinonnettomuuden raunioista paljastuu mainio ensimmäisen persoonan salapoliisipeli kehnolla toiminnalla höystettynä. Rajoitteet on hyvä tiedostaa, jotta peliltä ei odota liikoja, minun pelinautintoani ne eivät häirinneet. Ansojen purkamisen mahdollistava kyky on kätevä ja vaikuttaa pelaamiseen, vähän paremman suojan tulelta antava kyky ei niinkään. Sotilaat pitävät kyläläiset kurissa ja nuhteessa. Näissä ydintuhon raunioissa viihdyn mielelläni
Vapaus valita toimii pääasiassa pelin eduksi. Veren vuodatus ei ole läheskään aina ainoa tarjolla oleva – eikä välttämättä edes oikeudenmukaisin – ratkaisu. Ihastuin erityisesti arvaamattomasti käyttäytyneeseen myrkyttäjä Oni-Yuriin sekä renttumaiseen varkaaseen, Gennojoon. Yasuke puolestaan ohittaa lukitut ovet ryntäämällä suoraan niiden läpi. 26 182270_.indd 26 182270_.indd 26 22.4.2025 17.30.27 22.4.2025 17.30.27. Sen tilalla oli turruttava tyhjyys. Tapahtumat kuvataan kahden merkittävästi toisistaan eroavan päähahmon silmin. Hiiviskelyyn kyllästyttyään voi turhautumista purkaa antamalla katanan laulaa. Yksi maailma, kaksi sankaria Assassin’s Creed Shadowsin tapahtumat sijoittuvat feodaalisen Japanin sotaisan sengoku-kauden loppuun. Vaihtoehtoja ei juuri ole, sillä hento nainen muuttuu välittömästi altavastaajaksi etenkin isokokoisempia vastustajia vastaan. Viime lehdessä aloitettu savotta on nyt suoritettu loppuun, mitä urakasta jäi käteen. Onneksi siitä paljastuu ajan myötä myös hienovaraisempia piirteitä. Vastakkaisia osapuolia edustaneiden tahojen voimien yhdistäminen onnistutaan esittämään uskottavasti. Myös Naoen ja Yasuken värväämät soturit ovat poikkeuksetta mielenkiintoisia tuttavuuksia. Monivivahteisuus ulottuu ilahduttavasti myös muihin hahmoihin. Samuraipanssari suojaa hyvin useimmilta vastustajien iskuilta ja pitkäteräinen miekka, pitkävartinen salkoase naginata ja raskas, metallivahvisteinen kanab?-nuija lakaisevat vastustajat tieltä kuin syystuuli pudonneet lehdet temppeliaukiolta. Kookas mies vetää silmäpareja puoleensa missä tahansa kulkeekin. Esimerkiksi Japanin valloittanut daimio Oda Nobunaga kuvataan sekä jalona soturina että häikäilemättömänä sotalordina. Esimerkiksi keppostelevan pikkupoika Junjiron tempaukset vetävät suun virneeseen tuon tuosta, mutta kyyneliltäkään en onnistunut välttymään viikarin kanssa aikaa viettäessä. Oikeaoppisesti sama kunnia on suotu myös vihollisille. Parivaljakon asteittaista ystävystymistä on ilo seurata. Markus Rojola ASSASSIN’S CREED SHADOWS Assassin’s Creed Shadows on tarina vastakohdista: historiallinen toimintaseikkailu sisältää kaksi syvällistä päähahmoa, upeasti elävöitetyn maailman ja valtavan määrän pelattavaa. E nsimmäisten kolmenkymmenen pelitunnin jälkeen olin valmis vannomaan, että Assassin’s Creed -sarjan viimeisin osa on yksi sen parhaimmista. Naoe on klaaninsa viimeinen shinobi, ninjataitoja hyödyntävä salamurhaaja, joka sulautuu vaivatta ympäristöönsä. Shadowsissa on paljon hyvää. Vuorottelu pitää mielen virkeänä ja tuo peliin mukavia rytminvaihteluita. Valtaosa tuntuu varovaisesti muotoilluilKAKSITERÄINEN MIEKKA Shadowsin pääjuoni alkaa perinteisenä kostotarinana. Naoe katoaa varjoihin, kiipeää ketterästi muurien ylitse ja tanssii huomaamattomasti kattotasanteita pitkin kohteidensa luo. Kaksi monipuolista päähahmoa kiehtovine taustatarinoineen, laaja ja huikean yksityiskohtainen pelimaailma, kymmenien tuntien mittainen pääjuoni sekä loputon määrä muuta puuhaa. Vaikka hirmutekoja ei voi hyväksyä, monien motiivit ovat kuitenkin jollain tapaa ymmärrettävissä – oli kyse sitten veljesten välisestä kateudesta tai kauan sitten kadonneen kunnian palauttamisesta. Salamurhaamisen sijaan hän raivaa tiensä luopiolordien luokse päihittämällä vaikka pienen armeijan. Yasukelle hän on hyvätahtoinen isähahmo, mutta Naoelle viattomien teurastaja. Pelaajan vastuulle jää päättää se, kumpi kuvauksista on osuvampi. Hahmojen välistä suhdetta kehitetään harkiten välinäytöksissä, jotka eivät sisällä taistelua eivätkä edistä pääjuonta. Ensimmäisenä tummaihoisena samuraina Yasuken on nuoren naisen täydellinen vastakohta. Työkaluvalikoimaan kuuluvat heittotähdet ja -veitset, joilla voi hoidella valonlähteitä sekä yksittäisiä vartijoita turvallisen välimatkan päästä. Kohtaukset lisäävät mukavasti lämpöä kylmäverisen salasarjamurhaamisen sekaan. Seuraavien viidenkymmenen aikana tunne alkoi hiljalleen haihtua kuin usva aamunkajossa ?mijärven rannalla. Jäljelle jää vain kysymys siitä, kumpi merkitsee enemmän: määränpää vai matka. Kenties pieni helpotus siitä, että koitos oli vihdoin ohi. Lopullinen totuus lienee jossain näiden välillä. Yksikin isku saattaa koitua kohtaloksi ja, mikäli hälytys houkuttelee paikalle useita vartijoita, on useimmiten paras pudottaa savupommi ja luikkia karkuun kimono koipien välissä. Kun tehtävien suorittajalla ei ole väliä, ei niiden kehittämisessäkään ole voitu mennä kovin syvälle. Taistelussa mies muistuttaa pikemminkin luonnonvoimaa kuin yksittäistä soturia. Kaksikko saattaa tutustua toisiinsa saken rohkaisemana tai hassutella keskenään tutkailemalla pilviä. Sävyeroja Sekä Naoe että Yasuke ovat hienosti luotuja, monisyisiä hahmoja rikkaine taustatarinoineen. Ennen pitkää käy ilmi, että hahmoilla on enemmän yhteistä kuin kumpikaan olisi alun perin arvannut. Kumpi ja kampi tappeli… Naoella enimmäkseen pelattavan ensimmäisen näytöksen jälkeen suurimman osan tehtävistä voi läpäistä kummalla tahansa hahmolla. Mutta runsaudenpulan ja vapauden vuoksi huippukohtien on vaikea nousta esiin. Ubisoft Quebec / Ubisoft Arvosteltu: PS5 Pro Saatavilla: PC, Xbox Series X/S Versio: Julkaisu Ikäraja: 18 Kaksikon väliset erot heijastuvat myös pelattavuuteen. Lopputekstien ilmestyessä ruutuun saavutuksen tunne loisti poissaolollaan. Toisaalta kyse on kaksiteräisestä miekasta
Mikäli tekijät olisivat malttaneet kaventaa maailman mittakaavaa ja täyttää sen hieman maltillisemmalla määrällä tehtävää ja nähtävää, ei ensi-ihastus olisi ehtinyt haihtua. Linnoituksien valloitus, rikollisorganisaatioiden jäsenten metsästys ja eri tavoin suoritetut salamurhat ovat hauskaa ensimmäiset kymmenen tai kaksikymmentä kertaa, mutta Shadows pakottaa suorittamaan ne satoja kertoja. Pian alkaa käydä tutuksi myös vartijoiden kulkureitit ja käyttäytymismallit. Sama moite koskee myös pelimekaniikkoja. Valitettavasti valinnat eivät vaikuta tarinan rakenteeseen millään muillakaan tavoin. Valtaosan kyvyistä saa helposti auki tarinan puoliväliin mennessä, joten sekä hiiviskely että taistelu alkavat ajan myötä auttamatta toistamaan itseään ja pelaamisesta tulee rutiininomaista suorittamista. Kaksi polkua kohtaavat Ongelma ei ole niinkään tehtävien laadussa kuin niiden määrässä. Selkeän rakenteen puute tekee kokonaisuudesta tasapaksun. Vähemmän merkittävistä sivuhahmoista on myös vaikea pysyä kärryillä, jos näitä koskeviin tehtäväketjuihin tulee useamman illan mittai85 Assassin’s Creed Shadows tarjoaa kiehtovan matkan 1500-luvun Japaniin. Ajan kuluessa tehtävien erityispiirteet alkavat kadota mielestä ja samankaltaisuudet nousta esiin. Esimerkiksi yksi merkittävimmistä salaliittolaisista poistuu pelistä jätti tämän eloon tai ei. Otan mieluummin sata kilometriä täynnä mielekästä nähtävää. Vapaus valita pelityyli. Kykyjen kehittyminen vähentää ikävästi myös Naoen ja Yasuken eroavaisuuksien määrää. Samurai ei opi missään vaiheessa hallitsemaan hiiviskelyn hienouksia, mutta shinobista sen sijaan tulee lopulta niin tappava taistelija, että tämä päihittää vaivatta puolenkymmentä vartijaa. Syrjäiseen temppeliin saavuttuaan aavistaa välittömästi, mihin uusia kykyjä avaavat kääröt on todennäköisimmin piilotettu. Kulttuurista immersiota ja hahmojen tunnemaailmaa syventäviin tehtäväsarjoihin panostaminen olisi tehnyt Shadowsista todella erityisen tapauksen. Kaiken kruunasi kukkulan laelta avautuva näkymä ruskan koristelemaan laaksoon. Eräät hienoimmista hetkistä koin, kun jätin karttanäkymän rauhaan pariksi tunniksi ja lähdin seuraamaan satunnaista tietä. Huonoa . Viittä hienosti toteutettua tehtävää saattaa seurata kymmenen tylsää. 27 182270_.indd 27 182270_.indd 27 22.4.2025 17.31.46 22.4.2025 17.31.46. Ylenpalttisuudesta yksitoikkoisuuteen Yksi pelin suurimmista eduista on, että valtaosan tehtävistä voi suorittaa missä tahansa järjestyksessä. Toki japanilaisen sanonnan mukaan tuhannen kilometrin matka alkaa yhdellä ainoalla askeleella, mutta ei sitä tarvitse pelisuunnittelun soveltaa. Toisinaan ei voi olla varma edes siitä, onko kyseessä ystävä vai vihollinen. Valitettavasti myös sen kulissimaisuus alkaa käydä yhä selvemmäksi pelituntien karttuessa. Naoe ja Yasuke saattavat kohdella hahmoa tuttavallisesti, vaikken muista heidän koskaan edes tavanneen. Yhtäkkiä hoksaakin osaavansa suunnistaa labyrinttimaisessa linnoituksessa, jossa ei koskaan aikaisemmin vieraillut, koska samoja pohjapiirroksia on hyödynnetty useaan otteeseen. Pelaaja pakotetaan tekemään tiukkoja valintoja Naoen ja Yasuken toisistaan poikkeavien näkökulmien väliltä. Esimerkkeinä toimivat Naoen soluttautuminen hienostopiireihin teekutsujen rituaaleja opettelemalla sekä Yasuken ja läheisensä kuolemasta itseään syyttävän nuoren naisen, Rinin, välille hiljalleen kehittyvä romanssi. Vuodenaikojen vaihtelun mukanaan tuomat luonnonilmiöt auttavat uppoutumaan maailmaan. ta kompromisseilta, jotka eivät palvele täysin kummankaan hahmon vahvuuksia. Kauniin kosken yli kurottuvalla sillalla vastaan asteli olkihatulla kasvonsa peittänyt ronin, joka himoitsi päästäni luvattua palkkiota. Kyyninen ninja ja ajoittain sinisilmäinen samurai ovat usein eri mieltä, mutta päätökset eivät silti aiheuta eripuraa. Syrjäisellä vuoristopolulla kohtasin muun muassa samuraiden kiusaaman maanviljelijän, jonka ongelmat ratkaisin miekanterällä, sekä sekopäisen vanhuksen, joka ei hyväksynyt apuani, koska pelkäsi siirtävänsä sukukirouksen hyväntekijälleen. Vain harvat osuudet on rakennettu selkeästi ainoastaan toista hahmoa silmällä pitäen. Tehtävien kohtuuton määrä vähentää yksilöllisyyttä. Sauvoilla toisiaan vastaan taistelevista lapsista tuli toinen tuttu näky. Halutessaan voi keskittyä pelkästään pääjuoneen, ottaa vastaan vain kaikkein kiinnostavimmat sivutehtävät tai antautua kohtalon vietäväksi. Vaikka Shadowsin maailma on monipuolinen, samaa ei voi kuitenkaan sanoa sen tehtävävalikoimasta. En tajua, miksi ruutiastiaan viskattu heittotähti saa aikaan räjähdyksen, mutten ole koskaan ollutkaan mikään ruudinkeksijä. Vapaudella on myös kääntöpuolensa. nen tauko. Päähahmojen eri tapaa tarkastella maailmaa tuodaan onneksi esiin myös yksinoikeudella jommallekummalle omistetuissa tehtäväsarjoissa, kuten Naoen palatessa kotikyläänsä. Nämä tarjoavatkin useimmat pelin mieleenpainuvimmista hetkistä. Kuulokkeet päässä pelatessa uljaasti ulvovan tuulen voi melkein tuntea kutittavan selkää. Hyvää + Yksityiskohtainen pelimaailma, joka onnistuu aika ajoin yllättämään. Samalla katoaa tarve vaihtaa hahmoa sekä yksi Shadowsin ainutlaatuisimmista piirteistä: saman maailman tarkasteleminen kahdesta eri näkökulmasta. Upeasti luotu avoin maailma vilkkaine suurkaupunkeineen, erikokoisine kyläyhteisöineen ja kauniine luontoineen tekee vahvan ensivaikutelman. Uudessa kylässä tulijaa saattaa tervehtiä sama hämmentyneenä sormella osoitteleva maanviljelijä kuin kahdessa edellisessä. Ilman huolella rakennettua draaman kaarta tarkkaan harkittuine nousuine ja laskuineen kokemus jää auttamatta tasapaksuksi viisikymmentä tuntia vievän pelin kohdalla. Vahvasti kirjoitetut hahmot. Se jäi häneltä lunastamatta. Todennäköisesti jossain vaiheessa vastaan tulee useita toisiaan muistuttavia toimeksiantoja peräkkäin. Aluksi vaikutuksen tekevä vapaus alkaa ajan myötä kääntyä itseään vastaan
Ja sitten nahkatakkimies ruudulla heiluttaa jättipyssyään kuin pippeliä ja huutaa: ”Oh my god SHCA-WING!” KUN PENIS EI NAURATA Grasshopper Manufacture Arvosteltu: PS5 Saatavilla: Switch, PS4, PC, Xbox One, Xbox Series X/S Suositus: Intel Core i5-6400 tai AMD Ryzen 3 1200 tai parempi, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 650 Ti 2GB tai AMD Radeon RX 460 tai parempi. Minua ei ole kutsuttu sillä nimellä aikoihin Shadows of the Damnedia markkinoitiin vuonna 2011 ja nyt Goichi Sudan (Suda51) ja Shinji Mikamin nimillä. Söitkö jääkaapista viimeisen mokkapalan?” Hayashidan suunnittelemat pomot muistuttavat Dorohedorosta. Silent Hill -taustainen Akira Yamayoka täydentää tunnelmaa ääniefekteillään, jotka ovat ehkä onnistunein osuus. Garcian on painuttava syvyyteen ja haettava prinsessa takaisin. Tim Rogers muistelee Actionbuttonin aikalaisarvioissaan, että Sudalla oli tapana jaella käytettyjä vaatteitaan, unohtaa lahjoituksensa ja sitten ihmetellä ihmisten sekopäistä tyylitajua. Välillä ammuskellaan pomoja kirkkaasti hehkuviin kohtiin, välillä lennellään värittömissä kaksiulotteisissa maisemissa ja välillä taas käännellään puz”Johnson. Kuorikoskelle tuli aikalaisarviossa (Pelit 8/2011, 75 p.) mieleen ”kikkelivitseillä kyllästetty” Alan Wake, mikä kuulostaa valitettavan kiinnostavalta. Vaihtelua tuo liekehtivä pääkallo kautta tuhansien penisvitsien erikoismies Johnson, sivutöissä taskussa pullottavana Boner-pistoolina. Pimeydessä ei saa demoniin reikää, ja valossa näkee haulikolle oikean suunnan. En kuollakseni muista pelistä yhtään mieleenpainuvaa osiota: aivan kuin jokainen kenttä olisi tutorial. Aseista puuttuu ikonisuus. Teknisesti kaikki toimi PS5:llä köhisemättä ja sensuroimatta, ja remaster onkin pinnalta onnistunut. Neljän pomon hahmotaiteen tehnyt Q Hayashida ei ollut länsimaissa kovinkaan tunnettu, mutta nykyään hänen Dorohedoro-mangastaan tehty animeversio löytyy Netflixistä. Kentät ovat lyhyitä ja perustuvat jollekin uudelle esiteltävälle viholliselle tai featurelle. Sama Johnson muuntautuu konepistooliksi ja haulikoksi ja pakollisessa turrettikentässä kasvaa jättimäisiä demoneja kaatavaksi big boneriksi. 28 181943_.indd 28 181943_.indd 28 22.4.2025 17.35.49 22.4.2025 17.35.49. Garcian nahkatakki muistuttaa No More Heroesin Travis Touchdownista ja toiminnassa on kevyitä viitteitä Mikamin Resident Evil 4:ään ja God Handiin. On mentävä kauas menneisyyteen, jotta ongelmien syyt avautuvat. Shadows of the Damned etenee ilman suurta vaivaa, kun taas velipuoli Resident Evil 4:ssä aseiden löytäminen on itsessään saavutus ja kilpi-zombieiden örinän ja Ramon Salazarin loukkauksien hiljentyessä tuntee saaneensa jotakin aikaan. Pyramidipään suunnitellut Masahiro Ito oli mukana konseptivaiheessa, mutta hänen hirviönsä leikattiin pelistä. Ikäraja: 18 T ässä PS3-ajan fossiilissa juoni on kuin Super Mariossa: demoninmetsästäjä Garcia Hotspur on viettämässä romanttista iltaa Paula-tyttöystävänsä kanssa, kun pääkallolordi Fleming kaappaa naisen linnaansa. Sam Lakelle seuraavan DLC:n idea. zlekuutioita moniulotteisissa sokkeloissa. Isoista nimistä huolimatta oikea ohjaaja on Massimo Guarini, tärkeä osa kivuPelillisesti kyseessä on standardien mukainen olan yli kuikuiltava räiskintä, hieman kuin kevennetty versio Resident Evil 4:stä. Pyramidipää. Kikkana on valon ja varjon leikki. Antero Kyyhky SHADOWS OF THE DAMNED: HELLA REMASTERED Remastereista toivoo aina löytävänsä väärinymmärretyn klassikon, jonka vasta aika paljastaa mestariteokseksi. Kaksikko oli uransa huipulla niin viileää kamaa, että kesällä toimistolla ei tarvinnut avata ikkunoita. Sama apaattisuus vaivaa kenttäsuunnittelua
Shadows of the Damnedissä ei taas ole mitään epäselvää. Miten sellainen sopi Call of Dutyn aikakaudelle. rman. Alun perin Garcia ei ollut nykyisen kaltainen macho, vaan retrohtava agentti hieman The Silver Casen ja Flower, Sun and Rainin tyyliin. Epäselvät horinat ovat universaalisti yhteensopimattomia pukumiesten Maker’s Markin tuoksuisiin kabinetteihin. Kuiskauksia pysähtyneissä hisseissä The Art of Grasshopper Manufacture -kirjassa Suda valottaa projektin taustoja. Sotatantere ella kauppias on kaikkien ystävä. ”Well. Onkin kuin toisesta todellisuudesta, että Suda sai tehdä kuuluisimmat pelinsä kunnollisilla budjeteilla – juuri sillä hetkellä simulaatio generoi hänen eteensä ne oikeat pukumiehet, joilla on varaa heittää seteleitä ruohonleikkuriin. Tapahtui kulissien takana mitä tahansa, näiden puhuttelujen jälkeen Suda51 ei saanut toteuttaa alkuperäistä visiotaan. Hän jätti Grasshopperin perustaakseen oman . Ei missään vaiheessa nouse räiskintänä seuraavalle tasolle. Se on kaikella tavalla tasapainoinen, perinteinen ja ”oikein” tehty toimintaseikkailu, jossa on vain paljon penisvitsejä ja alusvaatteisillaan juoksentelevia naisia. En usko, että videoiden taustalla on aitoa intohimoa. Kerroksen kerrokset estävät pelaajaa ikinä tietämästä täydellisesti, mistä pelissä on kysymys. Kämppä näytti vähän erilaiselta asuntovälittäjän kuvassa. Kyseessä on lopulta välityö, jonka pelaa ihan mielellään, mutta jota ei jälkikäteen jää muistelemaan. Netease omistaa siis Grasshopper Manufacturen eli Sudan . Eihän kyseessä ole edes täysi Suda51-peli. Joskus on vain selvitäkseen tehtävä, mitä tarvitsee. 69 Jos tämä rahoittaa No More Heroes 4:n tai muun Suda51:n ennennäkemättömän vision, hyväksyn remasterin. liasta kehitystaustaa. Luultavasti tämä on syy, miksi pelissä juuri ammuskelu on niin turhanpäiväistä. Suda lainaa kirjassaan erästä keskustelua: ”Mitä olet tekemässä. Koska Paula on suurimman osan ajasta peliä lähes alasti, tämä on niitä harvoja kuvia, joita Garcian tyttöystävästä kehtaa toimitukseen lähettää. Esikuvana oli Franz Kafkan ehkä paras teos Linna: avuton sankari K yrittää päästä kaukaiseen linnaan suorittamaan salaperäistä tehtävää siinä kuitenkaan onnistumatta. Elämme kuitenkin maailmassa, jossa oikea ja väärä ratkotaan hissipuheilla. Massimo Guarini oli Electronic Artsin valittu mies ohjaksiin. Erityisesti he tuntuvat olevan ylpeitä remasterin New Game Plus -moodista, jotta helvetin voi kokea uudestaan ja uudestaan. Suda51 ja Shinji Mikami markkinoivat remasteria videoilla, joissa he vaikuttavat olevan jälkikäteen tyytyväisiä tulokseen. Julkaisija Electronic Arts otti Sudan puhutteluun ja saneli, että hyvä peli-idea pitäisi pystyä myymään hissimatkan aikana. Kaikki alkuperäinen hämäryys ja luovuus katosivat Electronic Artsin koneeseen. oppi, ja Guarini kuvaili myöhemmin Gamestopin haastattelussa japanilaista tekemisen kulttuuria luovien tyrannien hallitsemaksi, epätehokkaaksi ja vanhanaikaiseksi. Epäluotettavasta kerronnasta nerokas esimerkki on Killer7. Valitettavasti historia toistaa itseään. 29 181943_.indd 29 181943_.indd 29 22.4.2025 17.36.01 22.4.2025 17.36.01. Kun on ideoita, mutta ei rahaa Nyt puhaltavat kuitenkin kahisevat tuulet. (Niin kuin suurin osa Kafkan kuuluisista teoksista, kirja loppuu kesken.) Alkuperäisessä suunnitelmassa ei ollut Paulan ja Garcian välistä rakkausjuonta ja vastustajat olivat jonkinlaisia epämääräisiä yliluonnollisia olentoja eivätkä demoneita. En ymmärrä sinua!” Pahinta oli todennäköisesti Sudan allergisuus aseille. Bloomberg raportoi helmikuussa 2025, kuinka kiinalainen Netease leikkaa huomattavasti peliprojektiensa rahoitusta. Shadows of the Damned oli myynniltään . Paljon todennäköisemmin remasterin ideana on kerätä kassaan rahaa sitä seuraavaa projektia varten. No More Heroesia tai Resident Evil 4:ää ei taas unohda koskaan. Lähes poikkeuksetta Shadows of the Damned luokitellaan arvosteluissa Suda51-peliksi, vaikka siihen ei lopulta ole syytä. Hyvää + Tyhmää huumoria lapsellisille ihmisille. En tuomitse. That killed my stiffy.” Suda51:n parhaat pelit tunnistaa muodon ja todellisuuden hajoamisesta, ne tuntuvat sanovan enemmän kuin mitä ruudulla näkyy. ”Ase on peniksenjatke” otetaan kirjaimellisesti. Huonoa . rmansa
Maaginen kudonta muuttaa läpikuultavia, kauan Compulsion Games / Xbox Game Studios Arvosteltu: Xbox Series S/X Saatavilla: PC Moninpeli: Ei Ikäraja: 12 sitten hajonneita rakenteita hetkeksi ehjiksi hyppypaikoiksi. Myrskyn mylläämän Prosperon ja kaupungin lähiseutujen semirealismista edetään vähitellen yhä enemmän yliluonnollisten yksityiskohtien ja goottifantasian kylvettämiin maisemiin, joita ajan hammas on kurittanut vaihtelevissa määrin. Loikintaa, kiipeilyä, kevyitä etenemispulmia ja keräilykohteiden haalimista rytmitetään taisteluilla. Ne jakautuvat erilaisiin arkkityyppeihin, kuten lähitaistelijoihin, kaukaa ammuskelijoihin, liikkumattomiin pommiökögeneraattoreihin, jätteihin ja muita parantaviin johtajiin. Heipä haint Jos bossit unohdetaan, taistelut käydään puhtaasti tummanpuhuvia haint-yökötyksiä vastaan. Tulviva joki kaappaa sankaritar Hazelin äidin taloineen päivineen ja takaa-ajo joen rannalla alkaa. Lineaarisissa kentissä on lähtö, maali ja vain yksi oikea reitti eteenpäin. Jättimäinen puhuva monnikala juontaa vakavailmeistä, kuoleman ja raskaiden epäoikeudenmukaisuuksien sävyttämää tarinaa ja auttaa Hazelia toisinaan suoraan. Taikahyppyjen mestari Hazel on Prosperon yleisurheilustara, mikä selittää kätevästi hänen peruskestävyytensä ja atleettiset kykynsä. Tyylillisesti luovitaan jossain rockin, countryn ja kansanlaulujen välimaastossa, vähän tilanteesta riippuen. T oimintaseikkailu South of Midnight sijoittuu Yhdysvaltain kuumaan ja kosteaan Syvään etelään, mikä on videopeleissä harvoin nähtyä seutua. Voimatyöntö osuu pienen matkan päästä ja vedolla syöksytään etäisyys nopeasti kiinni. Petri Heikkinen SOUTH OF MIDNIGHT Olisi mukavaa, jos menneisyyden haamuista pääsisi oikeasti eroon muutamalla hyvin ajoitetulla iskulla. Hazel pyrkii auttamaan kohtaamiaan olentoja. Seikkailun rakenne ja toiminnan ydinloopit ovat selvästi omaleimaista taustatarinaa tutumpaa tavaraa. Viimeksi mainitut kannattaa teilata ensin, muuten järjestys riippuu tilanteesta. Kookkaiden ja terävien kudontakoukkujen peruslyönneillä ja hyvin ajoitettuja väistöjä seuraavilla vastaiskuilla pärjää pitkälle. Voimakas myrsky iskee Prosperon kuvitteelliseen pikkukaupunkiin sivistyksen unohtamissa perämetsissä. Matkaa mutkistetaan kompakteilla avoimilla alueilla ja lyhyillä sivupoluilla bonuksille, mutta perusrakenne on yksisuuntainen. Vaihtelua piisaa kiitettävästi. Jälki on teknisesti hienoa, jos runsaasti käytettyä hyytelömäistä vettä ei lasketa, sellaista näin jo pari konsolisukupolvea sitten. Hazelin magia toimii hitusen eri tavalla taistelussa kuin kentällä. Jedimäinen voimatyöntö hajottaa erilaisia esteitä ja vetolanka siirtää painavia esineitä tai kiskoo Hazelin kaukaiseen kohteeseen. Audiovisuaalisessa tyylissä on omaperäistä otetta. Osa haint-haamuista muistuttaa demonisia humanoideja, loput ovat jotain hyönteisten ja syöpäkasvaimien sekasikiöitä. Musiikki erityisesti ansaitsee kunniamaininnan, sillä kenttien tunteikkaita kliimakseja varten on sävelletty lauluja, joita et ole kuullut missään muualla. Kauniita huviloita, metsän valtaamia raunioita ja katkennut siipirataslaiva suolla, kaikenlaista kukkakedoista valtavan puun kautta sikafarmin kuvottaviin ruhokasoihin. Viimeinen ässä hihassa on elävä pehmolelu Crouton, joka mahtuu ahtaisiin paikkoihin. Alueessa on tiettyä dekadenttia vetovoimaa ja kun Compulsion ”We Happy Few” Games ynnää yhtälöön mehukkaita cajun-kansantaruja, minua ei tarvinnut juuri houkutella South of Midnightin pariin. Etenkin lähikuvissa piirrosmaisen sankarittaren, muiden hahmojen ja eläimien animaatiot tavoittelevat kevyen kulmikasta stop motion -tyyliä. Kutsun tätä nolkytluvulla yleistä lajityyppiä tasoloikkaputkeksi ja/ tai elämysjunaksi. Hazel ymmärtää olevansa maaginen weaver eli kutoja, jonka tehtävänä on oikoa menneitä vääryyksiä, jotka ilmenevät kutojalle synkeinä haint-haamuina ja avainkohteita mustapunaisella stigma-kasvustolla sulkevina ytiminä. Sankaritar kohtaa matkallaan joukon värikkäitä tyyppejä, joilla on useimmiten jotain salattavaa. Kutojan jättikoukut ja muut välineet boostaavat rautaista fysiikkaa tuplahypyllä ja taikavarjon liidolla. KESKIYÖN KUNINGATAR 30 182706_.indd 30 182706_.indd 30 22.4.2025 17.38.31 22.4.2025 17.38.31. Tavallisesti esineitä kiinteyttävä taika jäädyttää haintit toviksi. Matsit käydään selkeästi rajatuilla areenoilla, joilla ei ole suojapaikkoja, joten jatkuva liike on paras puolustus
Se ei tarkoita suoraviivaista takaisin ihmiseksi muuttumista, vaan eräänlaista sovintoa ja/ tai hyväksyntää, ratkaisua ongelmille. Muita hainteja parantavat päälliköt kannatta teilata ensimmäisenä. Läheltä piti monta kertaa, joten siinä mielessä kykypäivityksillä saattoi olla merkitystä. ta paremman tilannekuvan. Hazel lukittuu tarpeen tullen kohteeseen, mutta suosin kameran käsikäyttöä ja vapaata liikettä, mikä antaa 4–5 haintia vastaan huitomises86 Vetävän tarinan ja kiinnostavien miljöiden vauhdittama klassinen toimintaseikkailu. Bossimatsit ovat näyttävästi ohjattuja rymistelyjä, joissa vältellään hetki teatraalisia hyökkäyksiä ja isketään takaisin hengähdystauon aikana. Tarinan käänteissä Hazelin asu vaihtuu automaattisesti kaksi kertaa. Hazel kurmottaa pomoa, kunnes pääsee käsiksi pimeyden ytimeen, joka puhdistetaan matsin finaalissa. Päivitykset eivät ole etenemiselle pakollisia, mutta keräilyluonteeni pakotti kurkkimaan kulmien taakse. Hazelilla on hetki aikaa napata kanveesiin isketystä haintista kestopisteitä itselleen. Vettä nähdään turhan paljon siihen nähden, kuinka teknisesti latteaa se on. Kenttien pomot ovat alun perin kärsineitä ihmisiä, joista alueen magia on muokannut hirviöitä. Toiminta on pitkälti muualta tuttua, mutta se ei hyvin tehdyssä ja ulkoisesti omintakeisessa tuotteessa liiemmin haittaa. Ja kun elämiä ei lasketa, tarmokas yrittäminen palkitaan ennemmin tai myöhemmin. Hazel osaa lentää ”tuulitunneleissa”. Kikoilla on cooldownit, joten niitä ei pysty spämmäämään jatkuvasti. Viehättävän Hazelin tähdittämä South of Midnight on viihdyttävä ja omaperäisen tarinan ja teeman siivittämä toimintaseikkailu. Kykybonarit ovat eri arvoisia maastossa loistavia sinisiä valoklimppejä, jotka ovat ketteryyttä vaativan reitin ja/tai näkösuojan takana. Hyvää + Omaperäiset miljööt ja teema. Bossimatseissa tuli enemmän faileja, mutta niitä ei tarvitse ottaa uusiksi alusta asti. Normivaikeustasolla finaalin näkeminen vaatii pääasiassa vain kärsivällisyyttä ja noin 12 tuntia aikaa, sillä kämmit eivät tuo juurikaan takapakkia. Kykypisteillä hankitaan valikosta erilaisia pieniä päivityksiä Hazelin ominaisuuksiin. Vihreät elinvoimaa pysyvästi kasvattavat valot ovat selvästi harvinaisempia. Hajautin iskuni kunnes joku oli riittävän heikossa hapessa lopetusta varten. Huonoa . Haint-matsit äityvät loppua kohden toisinaan kiperiksi, mutta jouduin silti vain harvoin uusimaan niitä. Monsut varoittavat kaukoiskuistaan punaisilla alueilla, mikä helpottaa tuntuvasti tehoniittien välttelyä. Sen tasoloikintaan tukeutuva rakenne on perinteisen suoraviivainen, mutta jos kerrotaan tiivistä ja mieleenpainuvaa tarinaa, liiallinen rönsyily vain haittaa sitä. 31 182706_.indd 31 182706_.indd 31 22.4.2025 17.38.42 22.4.2025 17.38.42. Crouton puolestaan kaappaa hetkeksi haamun haltuunsa, mikä on suosikkialoitukseni. Vihreää energiaa Nuohoa kaikki nurkat -keräilykama jakautuu hyödyllisiin kykybonuksiin ja tarinaa tai hahmokaartia syventäviin teksteihin
Matkan varrella pelin erikoislaatuiset ja tavanomaiset, etäiset ja helposti lähestyttävät persoonat tulevat koskettavasti lähelle. Emion synkkä ja pahaenteinen tarina ei petä lipuessaan hiljaa kohti ihmismielen pelottavimpia puolia. Emio kertoo kiehtovan tarinansa jännittävästi ja mukaansatempaavasti. Pussin päälle on piirretty hymynaama mustalla tussilla. V iime vuosi oli viimeinen, kun Nintendo julkaisi pelejään vain Switchille. Toinen taso ovat keskustelut, joiden mukaan suurin osa kokemuksesta muodostuu. Pidän siitä, miten The Smiling Man jakaa keskustelut osiin kuin näkymättömiin seiniin. Kun poliisi pääsee paikalle, heitä odottaa outo IHMEELLINEN, IHANA IHMISJAHTI Mages / Nintendo Arvosteltu: Switch Ikäraja: 18 näky. Se on hillityn hallittu visuaalinen novelli, jonka tarina nuoria koululaisia metsästävästä sarjamurhaajasta edustaa lajityyppiä parhaimmillaan. Yhteistyön käynnistyessä rajun murhan yksityiskohdat alkavat paljastua. Sieltä löydetään johtolankoja ja saadaan ylimääräistä tietoa, joka voi olla täysin merkityksetöntä tai yllättävänkin arvokasta. Johannes Valkola Vapaana riehuvan murhaajan perässä kannattaa pelätä omaa varjoaankin. Ruumis makaa maassa ruskea paperipussi päässään. Teemoiltaan Emio on kylmin peli Nintendolta koskaan. Käsikirjoitus onkin keskeisin ansio. Käynnistyy dramaattinen jahti, joka piirtää pieteetillä kuvan sekä nykyisistä että menneistä tapahtumaketjuista. Kohti kauheuksia Teini-ikäinen japanilainen koulupoika löytyy kuolleena syrjäiseltä varastoalueelta. Seuraava käänne on nähtävä, uuteen ratkaisuun päästävä vaikuttamaan! Pelikokemus jakautuu kahteen tasoon. 32 182220_.indd 32 182220_.indd 32 22.4.2025 17.42.47 22.4.2025 17.42.47. Tämä paranoia on Emion näkökulma, eikä lopputulos jätä kylmäksi kuin murhaajan uhrit. Se on oiva tapa tutustua visuaalisiin novelleihin, jos lajityyppi on vieras. Ja hyvä idea, koska tarinaa ei voi jättää kesken mukaansatempaavan alun jälkeen. Toki niiden kanssa kehtaa kyllä siirtyä eläkkeelle: The Legend of Zelda: Echoes of Wisdom, Mario & Luigi: Brothership, Nintendo World Championships: NES Edition ja Super Mario Party Jamboree, huippujulkaisuja kaikki tyynni! Mutta viime vuoden paras peli Nintendolta on Emio – The Smiling Man: Famicom Detective Club. Pelaajan nuori etsivä on osa paikallista etsivätoimistoa, joka saapuu avuksi tutkimuksiin. Oleellisin yksityiskohta tuntuu olevan se, että tapahtumat viittaavat 18 vuotta vanhaan ratkeamattomaan juttuun, missä joukko koululaisia kuoli vastaavissa merkeissä. Lisäksi kaikissa murhissa on yhtäläisyyksiä urbaaniin legendaan hymyilevästä miehestä, joka uhrinsa etsittyään tappaa heidät säälittä, jos he näyttävät surullisilta. Mukana on toimistolta lisäksi toinen etsivä ja kokeneempi neuvonantaja, virkavallan puolelta puolestaan tavataan rivipoliiseja ja eri-ikäisiä etsiviä, joista tulee pidemmän päälle tuttavia. Intensiivistä The Smiling Mania ei millään malttaisi laskea käsistään, se on kuin hyvä kirja, jollaisia Visual Novel -pelit omintakeisesti jäljentävätkin. Samalla klassinen Famicom Detective Club -tarinasarja palaa huipulle uusimmassa, hienoimmassa osassaan, joka on ensimmäinen sarjan uusi osa peräti 27 vuoteen. Kursoria kuvan päällä liikuttamalla tutkitaan ympäristöä. Vastaantulijoille, poliisityöntekijöille ja todistajanlausuntoja antaville henkilöille jutellaan pitkissä kohtauksissa. Osaksi elämystä Tarina on jaettu episodeihin, joista kolme ensimmäistä voi pelata läpi ilmaiseksi demossa, ja sen pelitalletuksen voi siirtää varsinaiseen peliin
Se on ollut oleellinen osa ensimmäisen Switchin strategiaa ja globaalia menestystä. Jos aihe on kova, niin se esitetään lempeästi, ainakin päällisin puolin. Ainakin animea ja mangaa kunnioittava ilmaisu on tarkkaan harkittu ja taidolla toteutettu. Pulmat ratkeavat ilman suurempaa pelimekaniikallista oivallusta pelaajalta, mikä tosin sopii genreen. Näin polveilevassa useaa aikaan sijoittuvassa juonessa pysyy kärryillä, mikä auttaa, kun omaa päättelykykyä testataan episodien lopuksi. ikka on linjakasta ja selkeää, mutta odotusten tasolla outo valinta näinkin synkkään tarinaan. Koinkin pelaamisen aikana pakottavaa tarvetta pysähtyä ja rauhoittua, joten elämys oli luonnollisesti kotonaan Switchillä. Ei toki realistista mutta toimii. tarinavetoisia pelejä kannettavasti Switchillä. Juonenkäänteet ovat kitkeriä, ne vievät kerrontaa yllättävän jäätäviin pohdintoihin ja paljastuksiin pelin hiljalleen lipuessa kohti ihmisluonteen pelottavinta puolta. Famicom Detective Club sai innoituksen Dragon Quest -luoja Yuji Horiin NEC PC-6001 -laitteen visuaalisesta novellista The Portopia Serial Murder Case vuodelta 1983 (josta muuten tuli juuri remake Switchille), italialaisen giallo-ohjaaja Dario Argenton kauhuleffoista sekä ja Suomessa vähemmän tunnetun japanilaisen kirjailija Seishi Yokomizon romaaneista, jotka keskittyivät Japanissa valtavan suositun Kosuke Kindaichi -dekkarihahmon salapoliisityöhön. Iloon oli aihetta, kun Nintendo elvytti esimerkillisesti vanhan sarjansa päästäen sen ensi kertaa kotimaansa ulkopuolelle. Se on visuaalista novellisointia parhaimmillaan! Episodit on jaettu vuorokausiin, ja päivän päätteeksi etsiväryhmän jäsenet vertailevat muistiinpanojaan. Tietyissä peleissä on luontaista käsikonsolipelin tuntua, ja juuri tuollaisesta intimiteetistä Emio on esimerkki parhaasta päästä. rmalle poikkeaviin lähtökohtiin ja moniulotteiseen toteutukseen. Ei minulla käynyt mielessä edes kokeilla, miltä murhaajajahti näyttää tai tuntuu isolla tv-ruudulla. Likainen ja rosoinen realismi olisi voinut lopulta sotia tätä vastaan. Vuonna 2021 kaksi ensimmäistä Famicom Detective Club -peliä eli The Missing Heir ja The Girl Who Stands Behind remasteroitiin yllättäen Switchin eShopiin yhteispaketiksi. Ehdottomasti kokemisen arvoinen! Hyvää + Audiovisuaalisesti houkutteleva kokonaisuus. Kokemus aukeaa pitkälti pelkän dialogin kautta. Taisivat onnistua! si puolta niin, että niitä peitettyjä ominaisuuksia ei edes lähimmäinen ihminen havaitse. On hienoa nähdä tällaista otetta juuri Nintendolta. Musiikki tuntuu aluksi kovin etäiseltä ja haluttomalta, mutta mielikuva muuttuu pelatessa. Hyytävää kauhua lämpimässä sylissä Emio on rajujen teemojen murhamysteeri, joka aukeaa maltilla ja paneutumisella. Toivon, että Nintendo jatkaa Switch 2:lla outoihin ja pieniin pelijulkaisuihin panostamista. Tästä strategiasta synkkä ja pahaenteinen, lauhkea ja palkitseva Emio – The Smiling Man: Famicom Detective Club on todella osuva esimerkkiä. The Smiling Manin tapaisia peliteoksia tarvitaan ehdottomasti lisää. 33 182220_.indd 33 182220_.indd 33 22.4.2025 17.43.37 22.4.2025 17.43.37. Olen aikaisemminkin puhunut siitä, miten nautinnollista on pelata verkkaisia ja 92 Käsikirjoitus on dekkaripelin paras ansio, ja käsittelyssä ovat kovat teemat. Ajatukset kohdistuvat niin ihmiskunnan pehmeisiin arvoihin kuin ihmisten kykyyn tehdä silmittömän julmia tekoja. Mekaniikka vaatii avointa asennetta ja eikä se pelkää pelaajan altistamista toistolle. Toisaalta pelkistetty ulkoasu ilmentää tunteita puhtaasti ja koskettavasti, lisäksi se antaa juuri sopivat kontrastin tapahtumiin ja teemoihin, jotta niihin voisi kokea samaistumista. The Smiling Manin julkaisun alla Yoshio Sakamoto kommentoi tämän Famicom Detective Clubin uutuusosassa olevan kyse siitä, miten kaiken aikaisemman tietotaidon voisi yhdistää. Kiehtova balanssi Tarina masentuneista ja kuolleista koululaisista sekä heitä säälittä jahtaavasta sarjamurhaajasta on aiheiltaan kova. Huonoa . Hän halusi sulattaa yhteen sen, mitä oli opittu vuosikymmeniä sitten alkuperäisten pelien ja hiljattain niiden uusintaversioiden parissa. Takeshi Abon sävellykset muovaavat herkän kuvan unohtuneesta ajasta ja paikasta. Asioiden toisto ja kysymysten jankkaaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä, sillä muuten juttutuokiot töksähtävät aina välillä paikoilleen, ellei pelaaja pysty edistämään dialogia oikeaan suuntaa. Se todistaa, että taitoa löytyy näinkin . Se julkaistiin vain Japanissa. Se todella antaa syytä hymyyn, muutenkin kuin murhaajan hämäämiseksi. Sarjakuvamainen gra. Sakamoto sanoi, että The Smiling Manin tarkoitus on olla paras mahdollinen visuaalinen novelli, jonka hän tiimeineen pystyy ikinä tekemään. Abo on luonut musiikin aiemmin muun muassa visuaalisten novellien merkkisarjaan Steins;Gate. The Smiling Manin toteutus tekee vahvan vaikutuksen. Myös sitä, miten ihmisessä voi olla kakMages / Nintendo Arvosteltu: Switch Ikäraja: 18 MURHILLA ON TEKIJÄNSÄ V aikka Emio ei edusta tyypillistä Nintendo-linjaa, se ei ole yllätys. Peli pohtii, miten kamaluudet voi muka perustella itselleen. Pelissä on erillinen muistilehtiö, joka täyttyy kerätystä tiedosta itsestään sitä mukaan kun tarina etenee. Japanin kaupunkeja ja maaseutua tutkitaan välillä myös eri näkökulmasta, kun tarinan painopiste vaihtuu etsivien välillä. Pelin takana on Yoshio Sakamoto, maineikas pelisuunnittelija, joka on työskennellyt japanilaisjätin palveluksissa iät ja ajat. Jälki oli upeaa ja annoin setille pojoiksi 90 (Pelit 10/2021). Super Metroidin ohjaajana ja koko Metroid-sarjan vetovastuuhenkilönä tunnettu Sakamoto on ollut sekä käsikirjoittamassa että tuottamassa The Smiling Mania. Oma rooli tarinan edistäjänä ja pulmanratkojana on toki näennäinen ja johdateltu, mutta ei se haittaa, niin tehokkaasti Emio tempaa pelaajan osaksi dialogia ja jutustelun virtaa. Sakamoto oli jo 1980-luvulla kehittämässä Famicom Detective Club -sarjaa Famicom-konsolille
Koska Edith muistuttaa arkkitehtuuriltaan Ranskaa, on siellä oltava paikallinen Eiffeltorni. Auta jumalatar Aidios, jos joku on väärässä internetissä. Varsinkin, kuten joku jo netissä totesi, huonoinkinvv Trails on parempi kuin parhaimmat muut japanilaiset roolipelit. Pelaan kaikki Trailsit -urakkani aikana olen seuraillut polveilevaa nettikeskustelua, ja vaikka pelisarjan jokaisen osan kohdalta löytyy perusteltuja, kyseenalaisia tai vääriä mielipiteitä, yleisimpiä vedenjakajia on kolme: Trails in the Sky the 3rd, Cold Steel IV ja Trails Through Daybreak II. Juha Kuosmanen THE LEGEND OF HEROES: TRAILS THROUGH DAYBREAK II ”Kestätkö painajaista?” kysyy holoydintekoäly Mare aina ennen päähenkilön muodonmuutosta Grendel-pedoksi. Jaksaako kahdentoista Trailsin ja yli 1 300 tunnin jälkeen enää olla enää kriittinen ja tarttua pikkuasioihin. Jaksaako kahdentoista Trailsin ja yli 1 300 tunnin jälkeen enää olla enää kriittinen ja tarttua pikkuasioihin. Varsinkin, kuten joku jo netissä totesi, huonoinkinvv Trails on parempi kuin parhaimmat muut japanilaiset roolipelit. Kolmostaivaassa monia ei miellyttänyt epätavallinen rakenne ja nelosteräksen silkka mittakaava uuvutti useita, Erebonian Kirouksesta puhumattakaan, mutta onko Daybreak kakkosen suurin ongelma tulla julkaistuksi mahtavan Daybreak ykkösen jälkeen. Kolmostaivaassa monia ei miellyttänyt epätavallinen rakenne ja nelosteräksen silkka mittakaava uuvutti useita, Erebonian Kirouksesta puhumattakaan, mutta onko Daybreak kakkosen suurin ongelma tulla julkaistuksi mahtavan Daybreak ykkösen jälkeen. Nihon Falcom / NIS America Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Switch Ikäraja: 18 R istiriitaisen vastaanoton saaneisiin peleihin on usein kiehtovinta tutustua itse. Varsinkin jos ne ovat osa pitkäikäistä ja muutenkin massiivista kokonaisuutta. Auta jumalatar Aidios, jos joku on Koska Edith muistuttaa arkkitehtuuriltaan Ranskaa, on siellä oltava paikallinen Eiffeltorni. Kun myös vastapuolelle tulee voittamaton, kaikki laakista teurastava samantapainen peto, en välttämättä kestä. CALVARDIN KARMIININPUNAINEN PETO SANKARIEN POLUILLA, OSA 7: 34 182218_.indd 34 182218_.indd 34 22.4.2025 17.49.00 22.4.2025 17.49.00
osan länsijulkaisun myötä olemme maailmanlaajuisesti samassa julkaisutahdissa. 35 182218_.indd 35 182218_.indd 35 22.4.2025 17.49.20 22.4.2025 17.49.20. Kunhan aikakelauksella ei ratkota kaikkia jatko-osien ongelmia, olen ratkaisuun tyytyväinen. Prologin repäisy olisi peruuttamattomana pysäyttävä, mutta peli heittää sankarit uudelle aikajanalle ja antaa heidän menneisyydessä valita fiksummin. Koomisesta pohjavirestään huolimatta kaksikko kannatteli omaa osuuttaan hienosti, vaikka he periaatteessa ovatkin Sky-pelien Estellen ja Joshuan kevytversioita. Arveluttavia aiheitakaan ei kaihdeta: koulu ei ole turvapaikka ja maahanmuuttokriittisyys nostaa päätään. Se luotiin tekijöidensä mukaan maailman kunnianhimoisimmaksi pelikertomukseksi ja melkein jokaisen osan käsikirjoitus on pidempi kuin Sota ja rauha. Puutarha vaatisi leikkausta. Pelit-lehdessä on seurailtu Trails-pelisarjan savottaani tammikuusta 2024 asti. Kesällä 21 vuotta täyttävän Trailsin osia on tuotu Japanista länteen viime vuosina kiihtyvällä tahdilla, loppuvuodesta ilmestyvän 13. Vaikka aikamatkustuksessa on aina ongelmansa, jota myös logiikaksi kutsutaan, on erinomaisen viihdyttävää päästä juonen sanelemana hengestään ja yrittää toisenlaista lähestymistapaa. Kun Daybreak kakkosen tarina alkaa pikkuhiljaa johtaa absurdien katastrofien poluille, joista kuitenkin selvitään hengissä, on kyse joko maailman vahvimmasta juonipanssarista tai selittämättömästä ensimmäisen Oct-Genesiksen aikafunktiosta. Pari kuukautta oli rauhallista, kunnes Calvardin tiedustelujaoston erikoisjoukkojen ryhmä tapetaan raa’asti karmiininpunaisen pedon käsissä. Juonen sanelemana tilapäiskavereiksi tunkeutuu mukaan myös sellaisia osapuolia, joita ei uskaltaisi kavereiksi kutsua, mutta sen siitä TRAILS IN THE MAGAZINE T rails on The Legend of Heroes -pelisarjasta haarautunut jatkuvajuoninen japanilainen roolipelisarja ja Nihon Falcomin lippulaiva. Trailseissa seurataan meidän maailmaamme rinnastuvan Zemurian mantereen tapahtumia useassa juonikaaressa, jotka sijoittuvat eri valtioihin. Oct-Genesiksistä puheen ollen, niitä kerättiin viime osassa Zemurian tulevaisuuden vuoksi seitsemän, joten sarjasta puuttuu vain yksi joka sekin on osissa. Van ottaa yhteyttä Arkride Solutions Officen hajaantuneisiin työkavereihin ja lähtee selvittämään viimeisen Genesiksen, sarjamurhaaja-Grendelin ja Almatan perinnön salaisuutta. Aikasilmukan poluilla Calvardin tasavallassa kauhua kylväneet Almata-mafia ja Gardens-salamurhaajajärjestö ovat ykkösbreakin jäljiltä (näennäisesti) historiaa, mutta kakkosbreak tarjoaa omat kammotuksensa. Kun Bergard on vaihtopenkillä, Septian Churchista saadaan tueksi dynaaminen dominioduo Leon ja Celis. ”Nuku aina kun voit.” -Sprigganin laki #4 Seikkailun lähtiessä käyntiin toimistolla piipahtavat Reveriestä tuttu keisarillisen, öh, piknikrintaman Swin ja Nadia, joilla on sen verran historiaa Vanin kanssa, että he kelpaavat varasprigganeiksi touhuamaan pääkaupungissa. Breakkisankari Van Arkride ja eliittibracer Elaine Auclair lähtevät selvittämään tilannetta, mutta heidätkin tapetaan raa’asti karmiininpunaisen pedon käsissä. Konseptista otetaan lähestulkoon kaikki irti varsinkin loppupuolella. Pelattavaan hahmokaartiin nostetaan jatkobreakissa Vanin lapsuudentoverit Elaine ja Kincaid, Aramiksen akatemian oppilaskuntaan monien polkujen myötä päätynyt Renne sekä Ikaruga-jaegerien huoleton Shizuna, jonka kommentit sekoittavat jatkuvasti hahmojen dynamiikkaa. Kun Three & Nine tulevat vaihtareiksi Aramiksen akatemiaan kokematta koskaan koulumaailmaa, syvennetään samalla heidän peräänsä katsovaa Agnèsta, jota Van kehotti keskittymään opintoihinsa. Tsekkaa edelliset arvioni lehdistä 2, 3, 5, 8 ja 9 (2024) sekä helmikuun lehti 2025 ja hyppää mukaan Trailseihin, jotta olet seuraavan osan julkaisussa ajan tasalla loppuvuodesta! Ikä on yhä arka aihe ja kestovitsi
Jos Falcomin uudella pelimoottorilla taiotaan näin suuri saumaton pelialue, onko tulevaisuudessa koko Zemurian manner leikkikenttänä. saa, kun sprigganin toiminimeä pyörittää. Trionin ostarilla puolestaan tajusin Liberlin putiikin myyjän kohdalla, miten kaukaa menneisyydestä tuodaan vanhoja naamoja orgaanisesti takaisin. Väkeä riittää, mutta kastia kierrätetään fiksusti pienissä erissä. Jäljellä on hurjasti mättöä, jonka parissa kyllä viihtyy, koska kaikki hahmot ovat yleensä mukana, mutta siinäpä se. Renne on ollut kuvioissa lähes alusta asti ja hänen tarinassaan nähdään upeita hetkiä 36 182218_.indd 36 182218_.indd 36 22.4.2025 17.49.29 22.4.2025 17.49.29. Yllätyin myös sen massiivisesta koosta. Aloin silti (melkein) ymmärtää nillittäjiä, kun pelin puolivälissä alkoi rantalomaepisodi kaukaisella Nemethin saarella. Marduk Total Security Companyn kehittämä virtuaaliympäristö aiotaan ennen pitkää lanseerata kaupalliseen käyttöön, mutta sitä ennen satupuutarhasta on nitistettävä hakkerikäärme. Vaikka teinikaksikko tuskin eläköityy tarinasta hetkeen, Daybreak II toimii Swinin ja Nadian juonikaaren lopetuksena ja Reverien oleellisena yhdyssiteenä. Nemeth voi olla ylipitkä, mutta minulle se oli pelin kohokohta. Koska Trailsien suuri tarina ei ole ihan heti paketissa, ei voi tietää, kuinka oleellista on seurata Langportissa Heiyue-syndikaatin sisäistä konfliktia. Edithissä meno on kotoisimmillaan, kun miljoonat sivupolut jatkavat orgaanisesti eteenpäin ja uudet syntyvät vaivihkaa, kuten eräskin graffitivandaali. Lomalta arkeen palattuani jäljellä ennen loppuhuipennusta oli enää pahamaineinen kolmas näytös, joka nojaa erääseen Trailsien toistuvaan teemaan, ja jos siitä ei pidä, on luvassa melkoista kyytiä melkoisen pitkään. Märchen Garten eli Daybreak II:n satunnaisgeneroitu jättiläisluolasto on tavallaan sidoksissa pääjuoneen, mutta pakollisen alkuvisiitin jälkeen VR-mestan voi unohtaa. Rantalentis on olennainen osa narratiivia. Noin muuten Calvardiin ei tutustuta enempää, vaikka pääkaupunki saa muutaman kaupunginosan lisää torialueista formularataan. Suuren seikkailun sijasta tarina on liuta pienempiä seikkailuja, jotka palvelevat yhteistä päämäärää. Alkupuolella voi jopa päättää Trails into Reverien hengessä, seuraako ensin Vanin vai Swinin ja Nadian polkua, mutta näkökulmaa ei voi vaihtaa lennosta. Vaikka sellaista on luvassa Daybreak II:ssakin, nyt uhka on monella tavalla henkilökohtaisempi. Yleensä Trailsien juonikaarten jatko-osat kulminoituvat suureelliseen loppuhuipennukseen. THE LEGEND OF HEROES: TRAILS THROUGH DAYBREAK II Tämän vuoksi pelin nimessä on Through. Maailman paras rantaepisodi Daybreak II tuntuu rikkonaisen rakenteensa vuoksi episodimaiselta ja pienimuotoiselta. Daybreak II:ssa uimapukusankarit pitävät biitsillä hauskaa, mutta oleellisia asioita alkaa tapahtua siihen tahtiin, etten ollut uskoa näkemääni. Peliä on haukuttu filleriksi, sillä pelisarjan suuri juoni nytkähtää tuskin edes prosenttia eteenpäin, mutta minulle filleriä ovat vain Tähtiportin klippijaksot. Viittaukset menneisyyden painolastiin takaavat, että Daybreak II on täysin väärä osa aloittaa Trails-sarjaa, koska ykkösbreakistakin tulee olla kartalla. Lomakohteen omistaja on heittämällä Trailsien herkullisimpia pahiksia, ja saarella avautuu niin syviä haavoja synkkään historiaan, että ihan pahaa teki. Poissa ovat keskusaula juteltavine hahmoineen, sivutarinoineen, minipeleineen ja yllätyksineen. Vaikka pääjuoni vähän jääkin sivuun, jatko-osa elää ja hengittää erinomaisilla hahmoillaan. En pane ratkaisua pahakseni, sillä ideana näppärä irtiotto juonesta on toteutukseltaan epäonnistunut, kuin kaikin puolin kehnompi Reverie Corridor. Animeteollisuudessahan rantaepisodit ovat juuri sitä kuuluisaa filleriä, jossa seurataan sankareita uimapuvuissa pitämässä biitsillä hauskaa, eikä mitään tapahdu. Ovat tapahtumat kaiketi perusteltavissa, mutta päällimmäisenä mielessä oli: Voi ei, ei kai taas! Tuhannen ja yhden kerroksen virtuaalisatuja Daybreak II:n juonen filleriydestä voi olla monta mieltä, mutta eräs seikka pelissä on silkkaa täytettä: Märchen Garten. Kaksikon koheltaessa Edithissä Van keikkaillee muualla työkaveriensa kanssa, kuten ykkösbreakin laajennetussa itämaisessa Langportissa ja Messeldamin rannikkokaupungissa
Taistelu yhä priimaa. Aikaloikka ensi(mmäiseen) Trailsiin Vaikka Falcom ilmeisesti kiirehti Daybreak II:n kanssa saadakseen Ys X: Nordicsin markkinoille, ei tämä näy liiaksi lännen uusimmassa Trailsissa, mutta se selittää asioita. Vaikka Gartenin maisemat ovat nättejä, kerrokset ovat aivan liian suuria ja yksitoikkoisia, joten progressio tuntuu matelulta. Craft-kyvyt vahvistuvat ja hahmot kehittyvät, mutta muuten palkinnot ovat lähinnä asuja, taustamusiikkia, matalatasoisia kvartsipalloja ja muuta tauhkaa, jota voi avata lisää gacha-pommituksessa. Märchen Gartenin pahin rikos on se, että paikka vain… on. Minipelit ovat tulleet takaisin! Tosin edes uusin korttipeli ei pärjää kalastukselle. Hieman yli puolitoista vuotta sitten aloittamani Polku alkoi taivaasta, mutta kunhan Zemurialle jätetään hyvästit, horisontti ylitetään. Väliosamaisuudesta huolimatta kohtasin poikkeuksellisen hienoja hahmohetkiä, ja pelillä on oma erikoinen paikkansa suuressa jatkumossa. 37 182218_.indd 37 182218_.indd 37 22.4.2025 19.00.26 22.4.2025 19.00.26. Trails in the Sky: Alternative Saga -tappelupeli saapuu muinaisajoilta länteen myös tänä vuonna, voi Falcomin julkaisuja lokalisointitahtia kutsua mielettömäksi. Todellista jatkoa eli poikkeuksellisen mielenkiintoiselta vaikuttavaa Trails Beyond the Horizonia saadaan odotella syksylle. Trailsit ovat pian samassa tahdissa maailmanlaajuisesti, enpä olisi uskonut! Koska kaikkia näitä saa odottaa, Trails-urakkani ei ole ohi, vaan kielimuurin pakottamalla tauolla. Huonoa: . Sarjassa astutaan silloin myös jo tallotuille poluille, kun Trails in the Sky 1st Chapter eli ensimmäisen Trailsin remake julkaistaan kaikkialla. Aivan lopussa pääjuonen jälkeisissä lisäkerroksissa odottaa tietysti yllätys ja täky Trailsien tulevaisuudesta, mutta muuten kuunnellaan hahmoja ironisesti marisemassa, että voisiko tämä paikka jo päättyä. Paholainen pukeutuu trenssiin. Mälsä Märchen Garten, rakenteellinen hajanaisuus. Kun Ys vs. Näin tappelua pitääkin jalostaa! Haastetta ei ole hurjasti, mutta edellisosaa enemmän. Nähdään jossain toisaalla, tai sitten Liberlissä! 84 Tuoreimmassa Trailsissa on epätasaiset hetkensä, mutta myös hienot hahmohetkensä. Hyvää: + Hahmot, Nemethin tapahtumat, rakenteellinen irrottelu. Märchen Gartenin vuoksi jälkimaku oli hapan, sillä en tarvinnut viittätoista tyhjänpäiväistä lisätuntia satatuntiseen läpäisyyn. Koska Gartenissakin taistellaan, avautuu tilaisuus kertoa Daybreak II:n taistelusta, joka on yhtä sulavaa vuoropohjaisena tai tosiaikaisena kuin ennenkin, mutta pienten uudistusten vuoksi jopa puutarhan jaksaa koluta loppuun asti. Puutarhassa on suositeltavaa käväistä koluamassa uusin kerros, jotta pääjuonessa ei varmasti joudu vaikeuksiin, mutta mestan olemassaolo alleviivaa pelin rikkonaisuutta. Vuorojärjestyksestä saa nyt selvää, horjutettua vastustajaa kurmotetaan parin kanssa EX Chaineilla ja tosiaikaisesti voi paiskoa art-taikoja tai vaihtaa oikea-aikaisen väistön myötä hahmoa ja aiheuttaa tuhoa. Stoorissa ilmoitetaan puutarhan uusista kerroksista, mutta ei siellä mitään järkevää tai palkitsevaa ole
sia efektejä. Annoin sille pikkusormeni ja sinne se koko käsi meni. Lovecraftilta lainattua lonkeronaamaja kalamieskuvastoa sekä vähän irrallisen oloinen Bram Stokerilta lainattu Cainhurstin linna, jossa kuhisee kummituksia ja verenimijöitä. Modejakin löytyy, ja muutamaa niistä vaaditaan erikoisongelmiin, mutta ShadPS4 hanskaa niiden latauksen melkein automaattisesti. Peli kaatui satunnaisesti noin viisi kertaa. Ikävä kyllä se muuttaa käyttäjänsä pikku hiljaa pedoiksi. Niin tai näin, tähän mennessä noin 7,5 miljoonaa myynyt klassikkopeli makaa vanhan pelialustan limbossa. Hubin nimi on metsästäjän uni, jonka emäntä on nukke ja isäntä pyörätuolissa istuva veteraanimetsästäjä Gehrman. Viktoriaaniseen perussettiin limittyy H.P. Se onneksi korjattiin melko pian. Parantava kirkko käytti sitä, no, parantamiseen. Vähän kuin Cthulhu. Bloodbornen kehitys alkoi 2012 koodinimellä Project Beast. Yksi ongelmista on hahmonluontiin liittyvä middleware, jonka takia kannattaa pelata default-hahmolla. Alkumenusta läpipeluukelpoiseksi kului vain puolisen vuotta. Toki voin vain edetä pelissä ja tappaa kaiken, mikä yrittää tappaa minut. Itkin ja porasin siitä viime lehden kolumnissani, mutta sen jälkeen törmäsin väitteeseen, että syyllinen olisikin itse Hideki Miyazaki. Ainoa oikea ongelma on Laurencen animaaBLOODBORNE 10 VUOTTA Jos joku sanoo, että 10 VUOTTA LOVE THE OLD BLOOD! Hui, haipeikko! 38 181940_.indd 38 181940_.indd 38 22.4.2025 19.14.15 22.4.2025 19.14.15. Miyazaki toimi siinä vain supervisorina, ja olisi voinut superviisastella karvan enemmän. Lisäksi emulointi antaa mahdollisuuden poistaa pelistä turhia graa. Omistan hulppeat kaksi orkkis-Bornea, tosin vain toiseen myös Old Hunters -delsun. Kuusikymmentä on uusi kolmekymmentä On viisi tapaa pelata Bloodbornea: PS4:lla (ja PS5:lla) 30 framea sekunnissa tai modatulla PS4 Prolla (ja varsinkin PS5:lla) 60 ruutua sekunnissa Lance McDonaldsin modilla, jossa riskinä ehkä on konsolin jumittuminen ikuisesti käynnistykseen. Perusasetelmana Yharnamin kaupungin alta löytyi Suurten muinaisten (Great Ones) hautaholvisto, ja sieltä mystistä vanhaa verta. Silti yllätyin, kun päätin taas vähän kokeilla Bloodbornea. Näitä harventamaan kirkko perusti Kirkon metsästäjät, joista pelaaja on yksi. Bloodborne oli arvostelumenestys ja vakiovieras Paras peli koskaan -listoilla. Muistan myös arvosteluversion hiomattomuuden, jossa vierailu keskushubissa, Hunter’s Dreamissa, tarkoitti minuutin, parin latailua menoja paluumatkalla. Nnirvi Jos joku sanoo, että Bloodborne on From Softwaren (tai maailman) paras peli, olen eri mieltä. DLC sijoittuu metsästäjien painajaiseen, jonne verenhimon valtaamat metsästäjät vangitaan. E i ole salaisuus, että From vei sieluni ja ikuisti sen kolmiosaiseksi pelisarjaksi. Hyvät suuret muinaiset, olin unohtanut, kuinka loistava peli tämä on! Kymmenen vuotta sitten Bloodborne ilmestyi vuoden ikäisen Playstation 4:n ehdottomaksi kruununjalokiveksi. Sen Remaster (ja PC-käännös) ovat todennäköisesti toivotuimmat remasterit ikinä, mutta se on myös Sonyn oma Tiitis-Epsteinin lista: sitä ei julkaista eikä kukaan käsitä miksi. Vaikka nelkku oli tuolloin juhlittu next gen -konsoli, se sai tosissaan vääntää, että peli pyöri 30 framea sekunnissa. Kaikki tarvittava opastus löytyy luonnollisesti internetistä. Peto on irti Ensimmäisen Dark Soulsin DLC oli juuri valmistunut, kun Sonyn omistama Japan Studios lähestyi Fromia yhteistyön merkeissä. Sen mukaan hän rakastaa peliä niin paljon, ettei anna toisten studioiden koskea siihen, mutta toisaalta hänellä itselläänkään ei ole aikaa. Toinen vanha veren käyttäjä on Mensiksen koulukunta, joka tutki sitä keinona saada taas yhteys Suuriin muinaisiin. On sanomattakin selvää, että pelatakseen Bornea emulaattorilla pitää omistaa alkuperäinen peli. Vaikka Demon’s Souls ja kaksi Darkia olivat jo antaneet Fromille painoarvoa, Bloodborne todisti, ettei From jumita vain miekassa ja magiassa. Fromin A-tiimi, Miyazaki mukaan lukien, siirtyi siihen ja B-tiimi alkoi työstää Dark Souls II:ta. Varsinkaan nyt, kun peliklassikko täyttää kymmenen vuotta, jolloin normaalisti julkaistaan tai julkistetaan kaikkea aina juhlakalun jatko-osaan asti. Mutta nyt Bornetus onnistuu myös PC:llä, ShadPS4-emulaattorilla. Bloodbornen suurin ongelma on, että se on Sonyn yksinoikeuspeli Playstation 4:lle. Mutta hyväksyn vastauksen. Fantasiaa siirrettiin aika-akselilla eteenpäin, pelin vaikutteet ovat selkeät. Lisäksi PS4 Pro vaatii 720p-resonalennuspatsin ja pelaamisen boost-tilassa, ja silti fps kuulemma harvoin nousee kuuteenkymppiin. Projektin aloitti emuveteraani George ”Shadow” Moralis, ja Bloodborne sai erikoisrakkautta. En tiedä, paljonko ShadPS4 vaatii konetehoa, minulla 60 fps onnistui vaivattomasti. Eikä kommelluksilta voida välttyä. Oman pelin rippaus imageksi on kaikkien lakien ja asetusten mukaista joskin teknisesti aika haastavaa. Resoluutiota voi riskillä korottaa, joskin varminta on pitää se alkuperäisessä 1080p-tasossa. Pakkaa sekoittaa unen ja todellisuuden rajan hämärtyminen
Koin yllätyksen. Mutta remasterin tarve ei enää ole kriittinen. Kaadettunani Laurencen ekalla koitti totuuden paikka: Orphan of Kos. Blood Echot ovat pelin päävaluutta, jolla levelöidään hahmoa, ostellaan tavaroita ja maksetaan aseiden päivitys. Emulaatiossa ei ole kaikkia alkuperäisen ominaisuuksia. Riittää, että löytää Madman’s Knowlegden, ja sen jälkeen kokemuspojot enää valu hukkaan. Jo alussa saa vaikka henkisudet, joista on pitkään apua, ja aikanaan löytyvä Mimic Tear onkin jo aina valmis yhteistyökumppani. Bloodbornen lyömäaseet ovat temppuaseita, jotka saa nappia painamalla muuttamaan olomuotoaan. Poikani vetäisi tämän läpi toinen käsi selän takana, minä vasta toinen jalka haudassa. Menetyksiin kuuluu koko online-puoli: ei kuolevia haamuja, ei invaasioita, ei ”hauskoja” viestejä, ei coop-pelaamista tai apua pomomatseihin, ei Chalice-dungeoneiden helppoa jakamista. altaan oikeasti on. Vasta nyt todella tajusin, kuinka erilainen Bloodborne . Yksi tärkeä juttu pitää tietää: kumpaakaan alkupomoa ei tarvitse nähdä saadakseen yhden pisteen Insightia, joka avaa levelöinnin. Huomattavasti mielikuvituksellisempia aseita löytyy, mutta peliä vaivaa tietty Sophien valinta -ilmiö. Toki vaihtoehtona ovat tutut NPC-summonit ja tietysti ihmispelaajien kutsuminen apuun, kuten Malenian legendaarinen nemesis Let Me Solo Her, joka on tappanut naisparan (kymmeniä?) tuhansia kertoja. Kun metsästäjän uni on liekeissä, loppu on lähellä. Laurencekin taisi jäädä kaatamatta. Sony on viime aikoina antanut jotain hentoja Bloodborne-viestejä, joten toive Bloodbornen remasteroinnista sekä ehkä jopa Bloodborne 2:sta elää vielä. tio, jossa ruudunpäivitysnopeus täytyy käydä pudottamassa kolmeenkymppiin tai peli kaatuu aina. Orpo kaatui neljännellä yrityksellä, mansikkana G ja Kuunvalo menivät mukavasti ekalla, ja vihdoinkin Bloodborne oli kukistettu! Verta pakkiin! Bloodbornen perusta on tuttua soulsia: sielujen asemasta kerätään verta, jota samalla kuollessa kipitetään hakemaan. Lisäksi nettisuosio voi potkaista liikkeelle viimein sen kaivatun remasterin. Itseluottamukseni kasvoi vähän kun vetelin Cleric Beastin ekalla, mikä ei sinänsä ole saavutus. Takaisin Yharnamiin Demon’s Souls löi Fromin läpi pleikkapelaajille, Dark Souls löi Fromin läpi kaikille alustoille, ja Elden Ring löi viimein sen kunnarin, joka nosti . Väitän, että suurin syy Eldenin kaupalliseen menestykseen on sen adaptiivinen vaikeustaso: käytännössä pelaaja voi itse päättää, kuinka vaikean pelikokemuksen haluaa, sillä apuja riittää. Varsinkin ensimmäisellä pelikerralla joutuu valitsemaan hyvin tarkkaan minkä aseen parantaa tappiin asti. Tuorein ongelma on se, että (kuulemma) ShadPS4 on lopettanut PKG-formaatin tukemisen, joten siihen muotoon käännetty image vaatii Nexus Mod -sivustolta vanhan version, jolla pelipaketin voi asentaa ja sitten päivittää emulaattorin uusimpaan versioon. Se taas vaatii verisirpaleita ja -möykkyjä, plus lyömäaseisiin saa kiinni kolme verijalokiveä, mikä on joustava tapa vaikuttaa niiden ominaisuuksiin. Käytännössä Bloodborne on nyt turvassa. Sekä emulaattori että laittomat Bloodborne-paketit pysyvät netissä kauan nelospleikkojen ja sen pelilevyjen häviämisen jälkeen. Ei, en ole Punahilkka. naalipomoakaan, koska niiden jälkeen lentää suoraan New Game plussaan. Taistelu ei ole soulsia kuin toimivilta kontrolleiltaan. 39 181940_.indd 39 181940_.indd 39 22.4.2025 19.15.04 22.4.2025 19.15.04. Muutama hahmoja aselevelöinti, plus Isän turremoodia vastaan käytetyt Molotovit, tekivät ihmeitä Isälle. Selätettyäni myöhemmin yhden vaikeimmista pomoista, marttyyri Logariuksen, alle viidellä yrityksellä ihan yksin, alkoi tuntua, että ehkä olenkin vuosien varrella oppinut jotain! Jatkossa peruspelin ja delsun kaikki muut pomot kaatuivat yhdellä, kahdella yrityksellä. rman raskaaseen sarjaan. Vanhojen arvostelujeni mukaan Bornea pidettiin aikoinaan kohtuuttoman vaikeana. Omissakin mieli/muistikuvissani kamppailin urheasti ja sitkeästi läpi Bloodbornen, kunnes Orphan of Kos lamautti moraalini, joten en voinut haastaa kahta . Mutta Father Gascoigne ekalla sai oloni pörröiseksi, sillä aikoinaan väänsin sen edessä itkua. Esimerkiksi suosikkiaseeni Ludwig’s Holy Sword on joko nopea pikkumiekka tai jykevä kahden käden miekka. Olin yhtä yllättynyt kuin onnellinen. Rohkea napanuoran kolmannekset syö, joten suunta Yharnamiin, tai Aherneumiin, niin kuin sitä ekassa jutussani kutsuin ja asiasta minulle parikin kertaa huomautettiin. Peli edellyttää aktiivista hakkaa päälle -asennetta, jossa pelaaja saa ottamaansa damaBloodbornen selkeään tyylin Mergo-vauva itse jää hämäräksi. loso. Joten pelkäsin, että jos kymmenen vuotta sitten oli vaikeaa, kuinka vaikeaa se onkaan nyt
Orpo, ja samalla kymmenen vuoden trauma, on selätetty! 40 181940_.indd 40 181940_.indd 40 22.4.2025 18.02.15 22.4.2025 18.02.15. Mutta onko se vaikea. Valinnainen luolastosysteemi tuntui hyödyttömältä ja keskinkertaiselta, sekä jäi pahasti loistavan pääpelin varjoon. Nyt se meni neljännellä kerralla, kiitos Alfredin! Syy kaverittomuuteen lienee se, että osa summoneista näkyy vain, kun käyttää Valtrilta saatavaa Impurity-kiltariimua, joka kertoo vain antavansa kaksi prosenttia hiparilisäyksen coop-pelaamisessa, ja sarjan muut riimut ovat ominaisuuksiltaan huomattavasti hyödyllisempiä. Vanhojen jumalien haudat eli Chalice Dungeonit ovat suomeksi kalkkiluolia. Siinä on itse asiassa päämääräkin, viimeinen pomo on pääpelissä näkynä nähtävä Yharnamin kuningatar. YouTubesta tsekkasin pomostrategiaoppaat sekä opastuksen kunkin alueen saloihin. Netistä löytyy hyviä listoja tiettyjen juttujen farmaukseen. Chaliceista löytyy vielä parempia. Kun uuteen tasoon oli massit, kävin lunastamassa sen. Sen enempää rautalankaa vääntämättä Chalicet ovat selkeästi pääpeliä haastavampia. Joka matsiin ei saa apua: peruspelissä loppupomot, Isä Gascoigne, Amygdala ja ikävä kyllä Martyr Logarius pitää hoitaa ypöyksin. Niitä on (ilmeisesti) lisätty 1.09-päivityksessä, sillä nyt melkein joka pomomatsiin saa NPC-apua, osaan jopa kaksi kumppania. Tutusti sen jälkeen lyönti tekee massiivista lämää, termi tälle liikkeelle on pelissä ”visceral”. Onneksi edes osaan niidenkin pomotaisteluista löytyy apuri. Älä siis turhaan pelkää vanhaa verta. Ringaajaa varmasti myös närästää spawnauslamppujen vähyys ja sekä juoksu pomoille läpi vihollisten. Summonointi polttaa aina yhden Insightin, ja joka apuri (muutamaan matsiin kun voi kutsua kaksi) lisää pomon hipareita 50 prosenttia. ectin edeltäjänä, mutta onneksi se ei ole samalla tavalla pakollinen pullonkaula, raaka voima toimii myös. Tuttu rakas kilpikonnataktiikka ei ole edes mahdollista: pelissä on kyllä kaksi kilpeä, puinen fyysiseen ja Loch-kilpi taikaa vastaan, mutta hyöty on marginaalinen. No, (yli)levelöinti oli yllättävänkin helppoa: ihan Elden Ringin lintupajatsoa vastaavaa ei löydy, mutta pelissä on tosi monta selkeästi expan farmaukseen tarkoitettua paikkaa. Living Next Floor of Chalice Bloodbornessa on kaksi peliä yhden hinnalla: toinen on se perinteinen soulslike, toinen on dungeoneiden komppaus -roguelike. Äärimmäiseen hätään ShadPS4 tarjoaa myös cheat-valikon, mutta siihen oma kunniantuntoni ei sentään taipunut. Rajatun parannuksen asemasta Blood Echoja on heti vakiona 20 kappaletta, ja tapetut vihut tiputtavat usein täydennyksiä. Nyt päätin ottaa kaikessa rauhassa ja kompata nekin. gea takaisin lyömällä vihua tarpeeksi nopeasti osuman jälkeen. Vieläpä ällistyttävän helposti. Normiluolasto on aina sama, Root Dungeon luodaan satunnaisesti, ja se generoi 8-numeroisen siemenluvun, jonka voi jakaa ja syöttää identtiseen kokemukseen. ”Kalkki” ei nyt tarkoita sitä kaikkien rakastamaa mineraalia vaan calixia eli ehtoollisviinin jakeluun käytettävää maljaa. Olen elävä todiste siitä, että Bloodbornen pystyy keskinkertainenkin eldenringaaja läpäisemään. Muista matkalla löytyvistä ovista löytyvän matkan päässä odottaa aarteita, pääasiassa tarvittavat raaka-aineet edistyneempien dungeonien avaamiseen. Old Hunterissa taas kellotornin Lady Maria ja, tietysti Orphan of Kos pitää soolota. BLOODBORNE 10 VUOTTA Kun Logarius kaatui, optimismini nousi. Kaava on se, että löydetään vipu, joka avaa pääsyn kerroksen pomon kimppuun. Visceral-mekaniikkaa voisi tavallaan pitää Sekiron de. Jos matsiin sai tukijoukkoja, otin ne mukaan. Quality of Lifen pahin ongelma on, ettei hahmoaan voi respeksata. Vedin aikoinaan peruspelin läpi ilman NPC-summoneita. Huomasin tämän Blood-Starved Beast -taistelussa, jota aikoinaan väänsin kauan ja huolella. Sama koskee ammuksia. Käytin tahallani kaikki bonukset. Erilaisia sellaisia kun käytetään pelin neljän eri luolaston (ja niiden osien ja varianttien) avaamiseen. Varsinainen porkkana on se, että kalkkiluolista löytyvät lopulta parhaat blood gemit, ja mahdollisesti jopa blood rockeja. Aikalaisarvostelujen mukaan Bloodborne oli hillittömän vaikea. Se onnistuu myös ladatulla iskulla selkään. Pelin asusteita ei voi päivittää, ja vaikka niillä on erilainen suojaus eri vahinkotyyppeihin, mistään haarniskoista ei ole kysymys. Ikkuna ei onneksi ole yhtä ahdas kuin Soulseissa. Aseiden upgradeaineksia pihdataan sen verran, että pääsääntöisesti ne riittävät yhteen (kahteen) lemmikkiin, koska +10:een vaadittavia Blood Rockeja löytyy helposti pääpelistä yksi ja delsusta toinen, vasta imettäjä Mergon tapon jälkeen niitä voi ostaa järkyttävällä Insight-hintalapulla. Vaikeuden selittää se, että Chalice Dungeonit eivät resetoidu New Game plussissa, siis suunniteltu myös edistyneempään pelailuun. Kumpikaan ei ole niin suuri ongelma kuin kuulostaa. Palatakseni Elden Ringiin, kuinka vaikea Bloodborne on Elden Ringillä soulastamisen aloittaneelle. Kielletyn metsän käärmekerät ovat epämiellyttäviä. Emulaattori mahdollistaa myös pelin modauksen: puuttuvan moninpelin takia kompensaatioksi asensin halpuutuksen, joka tiputti Blood Chunkit 30 Insightistä neljään, ja Mergon jälkeen kauppaan ilmestyvät Blood Rockit 60 Insightistä kahteenkymmeneen. Kymmenen vuotta sitten jätin Yharnamin alamaailman eli Chalice Dungeonit väliin. Aseellakaan ei voi blokata, parryn korvaa pistooliparry, jossa hyökkääjä ammutaan juuri oikealla hetkellä. Peruspelin paras on ehkä Lecture Hall, jonka kummatkin kerroksen Moon-riimut päällä kuittaa 30–40K blood echoa nopeasti ja lähes riskittömästi. Mutta oikealla asusteella (ja riimuilla) voi vähentää damagea
Hän ja mestarinsa Morris Baldwin (ei ihan niin legendaarinen vampyyrinmetsästäjänimi kuin Van Helsing) yrittävät kukistaa Draculan, mutta pimeyden prinssi syöksee sensein linnan kuiluihin. Tarinassa ei näy vilaustakaan sarjalle tutusta Belmontin suvusta, vaan päähenkilönä pyörii nuori hirviönmetsästäjä Nathan Graves. 41 182029_.indd 41 182029_.indd 41 22.4.2025 18.08.56 22.4.2025 18.08.56. Game Boy Advancen julkaisupeleihin kuulunut Circle oli ensimmäinen yritys puristaa Symphony of the Night taskukokoon. Siksi Symphony of the Nightin pelaaminen on jäänyt muutamaan vaisuun kokeiluun. Minulle niissä on liikaa muistettavaa ja edestakaisin sahaamista. Koji Horien johtama tiimi onnistui niin hyvin, että pelaajat ostivat yli miljoona kasettia. Iikka Kivi Castlevania-kokoelma on yhtä yön sinfoniaa. Vuonna 1997 ilmestynyt Castlevania: Symphony of the Night muutti kaiken. Moderneilla pelivehkeillä Kuurinki näyttää hyvältä, joskin hieman karulta. Castlevania-pelisarja oli saavuttanut klassikkoaseman, mutta myyntikäyrä laski osa osalta. GBA:n halpa tekniikka aiheutti tosin ongelmia: käsikonsolista puuttui taustavalo, mikä pisti pelaajan hapuilemaan välillä pimeässä. Draculan linnan sisustus on steriiliä ja hahmot jäävät turhan pieniksi prötöiksi, mutta kokonaisuus on selkeä. Lineaarinen kenttäsuunnittelu vaihtui avoimeen maailmaan, tyylilaji nojasi vahvemmin animeen kuin vanhoihin kauhuleffoihin ja armoton vaikeustaso sai helpotusta keveistä roolipelielementeistä hahmonkehityksineen. Paha tappio, sillä olen klasKonami Arvosteltu: PS5, Switch Saatavilla: PC, PS4, Xbox Series X/S, Xbox One Ikäraja: 12 sisten Castlevanioiden fani, johon metroidvaniat eivät iske. Ohjaustuntuma on kohtalaisen hyvä, ruoska paukahtaa napakasti, mutta hypyissä on hitunen kankeutta ja viivettä. Mutta nätti paketti innostaa avaamaan ja Konamin Castlevania-kokoelmat ovat olleet erityisen nättejä paketteja: huolella laadittuja ja kohtuuhintaisia laatupläjäyksiä, joiden äärellä olen viettänyt monet synkeät syysillat. Goottilaista kauhukuvastoa, lineaarista toimintatasohyppelyä ja tiukkaa vaikeustasoa yhdistellyt sarja oli kriitikoiden ja peliharrastajien armastama, mutta suurta yleisöä pelit tavoittivat koko ajan vähemmän. Dracula, kuoleman torkuttaja Muumioita jonossa kuin demarien vaaliteltalla. Castlevanilja Kokoelman starttaa Castlevania (2001), joka tunnetaan lisänimellä Circle of the Moon. Game Boy Advancen Castlevaniat sisältävää Castlevania Advance Collectionia oli pakko kokeilla, kun se alennusmyynnissä osui kohdalle. Yön sinfonia oli myös lineaaristen Castlevanioiden loppu, sillä sen jälkeen sarjan osat noudattelivat Symphonyn pelimekaniikkaa. Musiikki on sarjalle tyypillisesti tarttuvaa ja vaihtuu eri alueiden mukaan, mikä helpottaa kartan hahmottamista. PSOnelle ja Saturnille julkaistu peli oli miljoonamyyntiin yltänyt hitti ja klassikko, joka vakiinnutti pelijargoniin sanan ”metroidvania”. Gravesin pitää löytää Baldwin ja pilata vanhan valkosipuliallergikon aikeet. 1 990-luvun puolivälissä Konamilla oli pulma
Puolivälin paikkeilla seinä nousee kuitenkin uudelleen vastaan, kun uusien alueiden viholliset tekevät ja kestävät yhtäkkiä hitosti vahinkoa. Vaikeuskäyrä sahaa levottomasti. Keskiaikaisista kehyksistä irtautuva stoori karkaa vuoteen 2035 ja samalla tunnelmaltaan niin pösilöksi, että ensimmäistä kertaa tarina on muutakin kuin turhanpäiväinen hidaste. Asiassa ei auta informaatiota pihtaava kartta, joka värikoodaa vain tallennusja teleportaatiohuoneiden sijainnin. ikalle. 42 182029_.indd 42 182029_.indd 42 22.4.2025 18.09.31 22.4.2025 18.09.31. Sen sietää, sillä peli on jännittävä ja ripeä progressio antaa nopeasti ruista ruoskaranteeseen. Myös kaupan puute on hölmö virhe, kun kaikki käytöstä tippuva kama jää tukkimaan inventaariota. Ilmestyessään komeaksi kehuttu peli kärsii kuitenkin yhtenäisen visuaalisen tyylin puutteesta. Tarinassa Graves saa kyytiä ja Belmont palaa, tällä kertaa vuorossa on Simonin lapsenlapsi Juste. Kohti väriavaruutta – ja sen yli Seuraava GBA:n Castlevania, Harmony of Dissonance (Pelit 9/2002, 85 p.) ilmestyi jo vuonna 2002. Luurankoarmeija taas on saanut riveihinsä tutun gorillahahmon, joka kiusaa pelaajaa paiskelemalla tynnyreitä. Menoa maustetaan aiemmista osista tutuilla lisäaseilla, niihin kytkettävillä elementaaliloitsuilla ja buusteja antavilla reliikeillä. Tuntikausien turhauttavalla harhailulla ei ollut mitään tekemistä hauskanpidon kanssa, eikä edes läpipeluuohje auttanut, kun en enää tiennyt missä kohtaa olin ylipäätään menossa. Tätä on tosin vaikea pitää mielessä, sillä Justen sprite näyttää 96-prosenttisesti Symphony of the Nightin Alucardilta. Hirviökaarti laajenee hauskasti: seipäidensä varassa loikkivat lävistetyt ruumiit ovat groteski näky ja hilpeä viittaus Draculan tarinan alkulähteille (vampyyrin esikuvana on pidetty Vlad Tepesia, joka seivästi sotavankejaan). Ihan mahdottomaksi homma leviää siinä kohtaa, kun CASTLEVANIA ADVANCE COLLECTION muutenkin sekavan kokonaisuuden rinnalle aukeaa Symphony of the Nightin tapaan peilattu kakkoslinna, joka vuorovaikuttaa ykköslinnan kanssa epämääräisin tavoin. Minulla on kotona valmiiksi VERINEN KIRRRVES! Donkeylle olisi suonut paremmat eläkepäivät. Yksityiskohdille tuntuu jääneen edeltäjää enemmän aikaa. Vaikeuskäyräkin tuntuu kaartuvan edeltäjää inhimillisemmin. Pelin mustan lampaan mainetta lisää sekin, että sarjalle harvinaisesti Harmony of Dissonancea moitittiin heikosta musiikista. Nyt linnasta löytyy myös kauppias, jolle luukuttaa ylimääräinen luutti. HoD ei ohjaa pelaajaa vaivihkaa oikeisiin suuntiin, vaan taluttaa lukuisiin umpikujiin ihmettelemään. Aikanaan pienellä ruudulla vaikutuksen tehnyt väriräjähdys on nykyään aikamoinen pikselioksennus. Circle of the Moonia tahkoaa mielellään, sillä siinä ovat läsnä kaikki Vanhan Kunnon Videopelin elementit. Harmony of the Dissonancen kenttäsuunnittelussa tiivistyy kaikki se, mikä tekee metroidvanioista minulle usein niin luotaantyöntäviä kokemuksia. Hahmonkehitys on mukavan yksinkertaista, eikä linna kärsi turhasta mammuttitaudista. Japanilaisella tavalla hassuin uudistus on mahdollisuus kerätä kartalta huonekaluja ja sisustaa niillä omaa huonetta – sillä kukapa ei haluaisi lomaosaketta Draculan kirotusta linnasta (toisaalta, on se varmasti mukavampi paikka kuin Levi). Pelisuunnittelu on niin rautaa, että 25 vuotta vanha käsikonsolipeli imaisi mukaansa heti. Igarashin tiimi jatkoi ja mekaniikan pohjana toimi edelleen Symphony of the Night, mutta tarinapuolella tuuletettiin reippaammin. Spritet ovat suuria ja värit kirkuvia, tavoitteena on selvästi ollut mahdollisimman näyttävä jälki Game Boy Advancen ehdoilla. Myös myynnit jäivät vain kymmenesosaan edeltäjästä, syinä mahdollisesti liian tiheä julkaisutahti ja epätasainen laatu. Jos Circle of the Moon tuntui hieman alitehoiselta perussuoritukselta, Harmony of Dissonance menee ulkonäössään ja mittakaavassaan hiukan yliyrittämisen puolelle. Circle of the Moonin lailla Harmony of Dissonance on mukavaa perusvideopelattavaa. Kaikki niin somasti Seuraavaa Castlevaniaa pukkasi taas vuoden päästä syyskuussa 2003, peli oli Aria of Sorrow (Pelit 3/2004, 90 p.). Harmonya kehitettiin Konamilla rinnakkain Circle of the Moonin kanssa, joten sarjan seuraava osa saatiin nopeasti ulos. Harmony of Dissonancen räikeä ulkoasu sen sijaan on kaukana Circle of the Moonin simppelin hillitystä tyylistä. Harmi, että Harmony of Dissonancen kenttäsuunnittelu on niin heikkoa. Tuottaja Igarashi myönsi myöhemmin, että rajallisessa tallennustilassa audion laatu uhrattiin gra. Uutta tutkittavaa löytyy jatkuvasti ja palkintoja tippuu riittävän usein. Siksi Harmonyn pelimekaniikka on lähes identtinen edeltäjänsä kanssa. Alussa peli lähentelee soulsmaista aloituspainajaista, kun tallennuspaikat ovat harvassa ja Graves mulkaisulla tapettava rääppä. Aria of Sorrow rakastaa kuutamoita. Tuottaja Koji Igarashin tavoitteena oli, yllätys yllätys, luoda Advancelle Symphony of the Nightin kaltainen peli. Samalla Circle of the Moonia vaivaa tietty tasapaksuus: tavoitteena on selkeästi ollut saada Symphony of the Night toimimaan taskukonsolilla, eikä mitään enempää. Circle of the Moon on oiva perussuoritus, mutta samalla nälkä kasvaa: saisiko tästä vielä paremman. Eikä kyse ole (vain) tumpeloudestani, netissä moni muu piti kenttäsuunnittelua sietämättömänä. Rope-elementtien hiominen on jäänyt puolitiehen, esimerkiksi tärkeitä buustikortteja tippuu niin harvoin, että se tekee etenemisestä hidasta ja sattumanvaraista. Justella on belmontinvärinen sielu. Toiminta on selkeää ja palkitsevaa, peli etenee rivakasti ja homma on koko ajan omissa hyppysissä. Se pakottaa grindaamaan reippaasti, mikä on muutenkin paljon samoja seutuja kierrättävältä peliltä vähän liikaa pyydetty
Toiminta on parempaa kuin koskaan, kiitos erittäin sähäkän ohjaustuntuman ja monipuolisen asevalikoiman, jossa rautaa riittää nopeista veitsistä hitaisiin hilpareihin. Jyrkän lineaarisuuden sijaan Rondo of Bloodin kentissä on vaihtoehtoisia etenemisreittejä ja tyyli nojaa reippaasti animeen. Harmi kyllä kokoelman versio on huonoin mahdollinen, pahasti alkuperäisestä raadeltu SNES:n Vampire’s Kiss. Katalogi on erittäin laadukas Vampire’s Kissia lukuunottamatta ja Aria of Sorrow on ehta retroklassikko, jonka parissa tunnit palavat vaivatta. Vaihtelu vähissä. Transylvanian härkäjuoksu on Pamplonaa pahempi. Soma saattaa olla sukua Keanu Reevesille Oletko pitänyt luutarhasi kunnossa. Siksi on sopivaa, että Symphony of the Nightista siinneiden GBA-pelien kokoelmalla on mukana myös versio niiden esivanhemmasta Rondo of Bloodista. Linnassa piisaa kummia tyyppejä. Hyvää + Hyviä pelejä, hieno paketointi. Läpikävelyä pelistä ei onneksi silti tule, sillä viimeistään Kellotornin viholliset alkavat hyydyttää varmaa voitonhymyä. Vielä kun vapauttaisivat Rondo of Bloodin ja Symphony of the Nightin paketoivan kokoelman muillekin konsoleille kuin Pleikkareille, niin rähmäversion mukanaolo olisi entistä helpompi antaa anteeksi. Musiikki kuulostaa mainiolta ja teräviä ääniefektejä on paljon. Etenkin kaikki linnan osat, joissa kuu pääsee esiin, ovat häkellyttävän kaunista pikselitaidetta. Testasin kokoelmaa sekä PS5:llä että Switchilla jälkimmäisen viedessä helposti voiton. Harmony of Dissonancen hortoilun sijaan Aria of Sorrow pysyy maltillisen kokoisena ja aukeaa pääasiassa loogisesti. ikan pahoinpitelyltä. ikkaa ei ole aikanaan jaksanut pahinkaan moraalinvartija tihrustaa. Yksityiskohtia riittää ja riittää: ikkunoiden takana vaanii hirviöitä, lepakoita lentelee kaukana yötaivaalla, luurangot kalisuttavat leukaansa ennen hyökkäystä. Nintendo-pelille harvinaisesti veri lentää ja osa naisvihollisista on vapautettu vaatteistaan, ilmeisesti näin pientä gra. Tasokkaan jäljen lisäksi Konamille on nostettava hattua ahneuden puutteesta: varsin kova kokoelma irtoaa parilla kympillä. Emuloinnissa on alkuperäisiin verrattuna se etu, että pikatallennuksien käyttö poistaa pahimman valikkojumppaamisen. Soman sisäisistä voimista kumpuaa yksi pelisarjan hauskimmista mekaniikoista. Tallennushuoneita on tiheässä, samoin teleportteja, mikä vähentää turhaa ramppaamista. Eksentriset tyypit ravaamassa ympäri pahuuden hallitsemia seutuja tuo hyvällä tavalla mieleen Resident Evilien absurdin hahmogallerian. Tällä kertaa Draculan linna ilmestyy kuunpimennyksen sisältä ja kaappaa sisäänsä teini-ikäisen Soma Cruzin, joka on yhtä epävarma tohelo niin naisten kuin miestenkin kanssa. SNES:n Super Castlevania IV (1991) oli Vampire’s Kissia (1995) nopeampi, näyttävämpi ja kontrolleiltaan parempi, joten selitykset ovat vähissä. Verenkierto kunnossa Virallisen tarinan mukaan Castlevanian vallankumous käynnistyi Symphony of the Nightista, mutta se ei pidä ihan paikkaansa. Tappelusta tekee tyydyttävää sekin, että Soma on alusta asti iskussa ja pelin edetessä tappoteho kasvaa vielä roimasti. Parissa kohtaa jouduin kaivamaan läpipeluuohjetta esiin, mutta tällä kertaa apu löytyi nopeasti ja muutama etenemispuzzle on sen verran kryptinen, etten tunne lunttaamisestani häpeää. Symphony on nimittäin suora jatko-osa Castlevania: Rondo of Bloodille, joka julkaistiin vuonna 1993 TurboGrafx-16:lle. 43 182029_.indd 43 182029_.indd 43 22.4.2025 18.10.10 22.4.2025 18.10.10. 85 Castlevania Advance Collection on verevä siivu pelihistoriaa. Igarashin tiimin huippuluokan onnistumista ei valitettavasti palkittu hyvillä myynneillä, sillä Japanissa peli suorastaan . Vampire’s Kiss tuntuu 16-bittiseksi meikatulta kasibitti-Castlevanialta. oppasi eikä sitä lopulta kaupattu kuin reilut 250 000 kasettia. Käsikonsolimoodissa pelit näyttävät parhailta, Harmony of Dissonancen räikeyden tuuttaaminen HDR-telkkariin tuntui gra. Aria of Sorrow’ssa saadaan kasaan kaikki se, mitä aiemmissa osissa yritettiin. Se ei ole paljon castlemania. sesti ankeampi ja kenttäsuunnittelultaan karsitumpi, eikä alisuoritukseen ole edes kelvollista syytä. Peli on tönkömpi, graa. Visuaalisesti peli on onnistunut yhdistelmä Circle of the Moonin maltillista selkeyttä ja Harmony of Dissonancen värikylläisyyttä. Myöhemmin Aria of Sorrow’n arvo on tunnistettu ja sitä pidetään paitsi Castlevanian parhaimmistona, myös yhtenä Game Boy Advancen parhaista peleistä. Huonoa . Vampire’s Kissin mukanaolo kuitenkin nostaa Konamin kokoelman arvoa, sillä arvostan lafkan tapaa kronikoida myös vähemmän onnistuneet osat kokoelmille mukaan. Soman sisällä on paitsi paljon kökköä dialogia, myös pimeitä voimia, jotka kiinnostavat muita Draculan linnassa kulkevia kummallisia hahmoja. Castlevania Advance Collection on yhtä lujaa työtä kuin Castlevania Anniversary Collection. Bonusaseet tuovat peliin paitsi vaihtelua, myös motivaatioita samojen monsterien mäiskimiseen pelin edetessä. Hirviöitä tappamalla sankari saa käyttöönsä niiden erilaisia aseita, jotka vaihtelevat laajalti luiden viskelystä lepakoiden lamauttaviin ääniaaltoihin
Kaikki esitetään sarjakuvamaisena väkivaltana, mitä örkkien humoristiset äänet korostavat. Vaan sopii parhaiten yksinpeliin, sillä hahmo pystyy buustaamaan ansojen tekemää vahinkoa ja sulkemaan koko portaalin hetkeksi, mikä antaa aikaa ampua ansat ohittaneet örkit konepistoolimaisella varsijousella. Free-to-play-peli Unchainedistakin minulla on mielikuva, etten pidä versiosta, mutta syy ei enää palaudu mieleen. Sivuille istutetaan myrkkykukkia, jotka ruiskivat päälle myrkkypilven. Varsinkin koska huhtikuinen Metacritic-arvosana 69 ei vastaa pelin nykykuntoa. Ykkösessä velhojen olemassaolo oli unohdettu, arkkimaagi Cygnuksen taitettua niskansa oppipoika Maximillian jäi yksin puolustamaan maailmaa. Jokaisesta kartasta on muutama eri versio, jossa teleportin paikka vaihtelee. Deathrapissa puolustajia on jo koko joukko eli kuusi taidoiltaan erilaista velhoa. Huhtikuussa peli sai tukun uusia ansoja, lisää kenttiä, uuden maagin, räjähtävän barrikadeja rikkovan räjähtävän örkin ja monipuolisuutta, joten otin pelin arvostelulistalleni. Tervehenkistä touhua lasten kanssa pelattavaksi siis, mutta yhdessä ansareittien suunnittelu on yllättävän hauskaa puuhaa. Vaikka itse suosin maageista kaukotaistelijoita, myös lähitaistelumaageja löytyy kuten karhumaagi Kalos sekä kissavelho Sophie, joka pystyy manaamaan avukseen luurankosoturin ja iskemään näkymättömyyden turvin örkkien selkään. Mitä vähemmän örkkejä pääsi läpi, sitä enemmän kalloja sai arvosanaksi. You shall not pass Koska kyseessä on grindipeli, juonta ei ole mukana edes siteiksi. Uusilla leluilla lähdetään sitten taas uudelle kierrokselle. Mitä useammasta vahinkolähteestä goblin kärsii kuolleessaan, sitä parempi palkinto. Yhtä velhoa parantamalla parantaa kaikkien muidenkin ansakykyjä, ainoastaan velhokohtaisille ominaisuuksille on oma erillinen kykypuunsa, mutta sen täyttämiseen ei montaa kalloa kulu. Ilmestyessään Deathtrap oli liian selkeästi vielä vaiheessa, mutta tilanne on nyt toinen. Pelin serverit suljettiin vuonna 2019, joten asiaa ei voi enää käydä tarkistamassa. Deathrapissa roguelitehenki näkyy kokemuksen satunnaisuutena. Lattiaan istutetaan orjantappuraa, joka leviää itsekseen pitkin lattiaa örkkien kärsimän vahingon mukaan. Perustaktiikkana on peittää esteillä muut reitit ja jättää peikoille vain yksi avoin kulku44 182534_.indd 44 182534_.indd 44 22.4.2025 18.11.39 22.4.2025 18.11.39. Ykkösosa ilmestyi jo vuonna 2011, joten allegoria Ukrainaan on silkkaa sattumaa. Bonuksena hahmo pystyy laukaisemaan kakkoskyvyllään kaikki ansat, mikä toimii erinomaisesti siinä vaiheessa, kun ansat ovat cooldownissa mutta tappokäytävä pursuaa trolleja, titaaneja ja goblineita. Ansat ovat kaikilla samat, samoin kykypuu, mikä on grinSURMANLOUKKU Robot Entertainment Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox Series Versio: Arcane Update Moninpeli: 2–4 pelaajaa Minimi: i5 6th Gen, 8 Gt muistia, GTX 1080 / RX 570 Ikäraja: 12 dipelissä poikkeuksellista. Palkinto on sama kuin roolipeleissä eli soturimaagi selviää taisteluista, jotka olisivat aikaisemmin vieneet hengen. – Se on ansa! O rcs Must Die! -sarja on yksi tornipuolustusgenren suosikkejani, sillä olen pelannut mikromaksuihin perustunutta Unchainedia lukuun ottamatta tuntitolkulla kaikkia sarjan osia. Seinään laitetaan liekinheitin ja kattoon lihanuija, joka iskee katosta tyrmäten hetkeksi kaikki alle jääneet. Pelaajat ovat sotavelhoja, joiden tehtävänä on suojella halkeamana tunnettuja ulottuvuusportteja estääkseen örkkejä pääsemästä teleporteista ryöstämään ja tuhoamaan maailmaa. Ansa, paula ja rita Ansoja on kolmea päätyyppiä eli lattia-, seinäja kattomallit, joista rakennetaan komboja. Oma suosikkini oli Wren, jonka kristallilaatta nopeuttaa ympärillä olevia ansoja. Minä Vaan Jokaiselle soturimaagilla pelaamisessa on omat jipponsa. Liian lähelle tunkevia vastaan pystyy loitsimaan kohteeseen hakeutuvia taikapalloja. Viides osa eli Orcs Must Die! Deathtrap ilmestyi jo vuoden alussa, mutta se oli sisällöltään vielä raakile. Tietyllä kallomäärällä pääsi uusien tehtävien kimppuun. Wrenin ultikyvyllä maagi tekee itsestään tukun kopioita, joiden laukomat taiat tekevät yhtä paljon vahinkoa kuin alkuperäinen, mikä nostaa hyökkäystehoa varsinkin pomotaisteluissa. Tuukka Grönholm ORCS MUST DIE! DEATHTRAP – Admiraali Ackbar, mikä on maailmassa parasta. Yksi runi päättyy joko örkkien voittoon, pomon kukistamiseen tai siihen, että kentän jälkeen rift-pisteet ovat niin alhaalla, että kannattaa vain suosiolla lopettaa ja palata kallosaaliin kanssa tukikohtaan ostamaan lisää ansoja ja parantamaan ominaisuuksia. Jokaisen kentän jälkeen voi lyödä puolet tienaamistaan kalloista likoon tupla tai kuitti -hengessä jatkotehtävään. Perusaseena on taikasauva, joka bonuksilla tekee pääosumista enemmän vahinkoa ja sen taikavasamat voi vielä buffata jäätai tuliefektilllä. Nyt arvotaan kolme kenttävaihtoehtoa, riftin sijainti ja vielä joku muutos perussääntöihin, esimerkiksi örkit saavat vahvistukseksi tulielementaalit. Aikaisemmissa osissa tehtävät olivat yksittäisiä keikkoja, joissa jahdattiin tiettyä arvosanaa
Pelikerroilla kerätään kalloja, joilla parannetaan hahmon lisäksi itse ansoja ja ansaluokkiin liittyviä bonuksia. Vaikeustasosysteemi on yllättävän jyrkkä verrattuna saatavaan palkintoon. Vaikeustason nosto myös muuttaa velhojen roolia selvästi. Ansassa Vaikka Orcs Must Die! -sarja täyttää kohta 15 vuotta, muutokset peruskaavaan ovat pysyneet yllättävän pieninä. 45 182534_.indd 45 182534_.indd 45 22.4.2025 18.12.10 22.4.2025 18.12.10. Kolmessa aikaisemmassa osassa metapeli on huomattavasti yksinkertaisempi, sillä uusia asioita saa käyttöönsä, kun pääsee kentistä läpi. Huvittavinta on, että pelimaailman velhomaagit toimivat täsmälleen samoin. Deathtrap ei tarjoa maailman syvällisintä peliviihdettä, mutta toimii erinomaisena välipalana. Moninpelissä kannattaa suosiolla lisätä vaikeustasoa, mikä lisää tunnelman lisäksi myös palkintoja. Vaikka pelihahmo ja kuvakulma hämäävät, Orcs Must Diet ovat sielultaan tornipuolustuspelejä. Roguelitevaikutteiden lisäksi kaipaisi lisää uudistuksia. väylä teleportille. Örkkien juostessa kiljuen kuolemaansa juttelemme samalla niitä näitä. Kirjoitushetkellä peli oli Gamepassissa ”ilmaisena”, mutta olin ostanut pelin jo Steamista ennen kuin kuulin asiasta pelikavereiltani. Huonoa . Seikka selitettiin ykkösosassa, sillä oppipoika Maximillian haaveili velho-opintojen sijaan rokkistaran urasta ja . ilisteli taistelun lomassa rämpyttämällä ilmakitaraa. Deathtrap on parhaimmillaan porukalla pelattuna. Itse pelaan örkkipeliä pääasiassa kavereiden tai lasten kanssa hupipelinä kimpassa. Roguelite-elementit tekevät kokonaisuudesta sekavamman kuin kolmessa ensimmäisessä pelissä. Nyt pitää itse osata jakaa resursseja haluamiinsa päivityksiin. Aika monen mielestä Orcs Must Die! 3 on paras versio sarjan osista, enkä hirveästi vastusta näkemystä, varsinkaan jos puhutaan pelkästä yksinpelistä. Ansa ikoninen ja Tauno palo. Konnankoukkuja neljälle Deathtrapin juju piilee kimppapelissä, jossa neljä velhoa grindaa tiiminä läpi tehtäviä kovemmilla vaikeustasoilla. Normisti pelaan kartan silloin tällöin tai kavereiden ilmestyessä linjoille vedämme yhden runin yhdeltä istumalta läpi. Toki menoa kevennetään huumorilla ja taustalla soi fantasiapeliin kohtuullisen epätavanomaisesti kitararokki. Oletusvaikeustasolla örkit kaatuvat ensimmäisestä aallosta alkaen pelkkiin ansoihin, mutta kovemmilla vaikeustasoilla ansojen määrä ja potku ei enää riitäkään, örkkejä pääsee tappoalueista läpi, lentävien ötöjen parvet ohittavat barrikadit ja velhotiimi joutuu suojaamaan teleporttia taioilla kuin räiskintäpelissä ikään, jotta örkkiarmeija ei marssi voittoon. Ansojen virittelyssä ja örkeille jätettävien reitin suunnittelussa on samaa viehätystä kuin Minecraft-maailmojen rakentamisessa, mutta pienemmässä, nopeatempoisemmassa ja väkivaltaisemmassa kontekstissa. Tie tietenkin ansoitetaan täyteen ja maagit vielä kyttäävät hyvissä ampuma-asemissa valmiina pudottamaan harvat läpi rämpineet viholliset. Kierroksen loppuvaiheessa ansoja on niin paljon, että örkit kuolevat niihin, vaikka itse ei tekisi enää mitään. Hyvää + Perusidea tornipuolustuspelin keskellä kirmaamisesta toimii. Valtaosa Deathtrapin ansoistakin on ollut mukana jo ykkösosassa. Ideana on pitkäikäinen grindi, sillä perusvaikeustasolla touhu kestää kauemmin kuin vaikeustasoa nostamalla, mikä palkitaan isommalla kallosaaliilla. joten nostin pykälää 1,5-kertoimeen ja sain suorilta pataan, koska ansani ja taikani eivät enää riittäneet mihinkään. Eka matsi perusvaikeustasolla oli tylsää läpsyttelyä, 81 Orcs Must Die palauttaa magian tornipuolustuspeleihin
Ne kaikki sopivat poliisityöhön kuin nokka naamaan. Kokemus on yllättävän lähellä perinteisiä seikkailupelejä: yhdistäviä tekijöitä ovat runsas dialogi, ympäristön tutkiminen ja juonen seuraaminen. Hotspotit saa korostettua pikselinmetsästyksen eliminoimiseksi. ltterin läpi. Ainoana erona on puzzle-osuuksien lähes täydellinen puute: kanapoliiseilla pähkäilyä ja toimintakohtauksia on mukana lähinnä mausteena rytmitystä parantamassa. sten eläinhahmojen asuttamassa 40-luvun betoniviidakossa virtaavat viski, veri ja lyijy. Lopputeksteissä on hauskoja ennen ja jälkeen -kollaaseja esim. Tavallisten keskustelujen lomaan on upotettu kuulustelukohtauksia, joissa pelaajan pitää valita oikea vaihtoehto enintään neljästä repliikistä. Clawvillen kaupungin kaduilla olisi kuin kotonaan muuan kissa varjoisilta kujilta: antropomor. Ykkösen harvat puzzlet koin turhan hämärinä ja muusta sisällöstä irrallisina, kakkonen paransi tilannetta sitomalla ongelmanratkaisun tiukemmin poliisityöhön ja poistamalla obskuurit pelinpysäyttäjät. Koska molemmat strategiat toimivat, mukaan tulee pientä roolipelimäisyyttä sen suhteen, millaista Sonnya haluaa pelata. Kakkosessa on mukana jopa inventaarion hallintaa ja esineiden tutkimista, mikä tuo sitä askeleen lähemmäs point and click -esivanhempia. Kakkosessa vähän sokeampikin kana löytää tarvittavat tiedonjyvät, sillä suurin osa tutkimustyöstä kuitataan simppeleillä minipeleillä, joissa esimerkiksi korjataan rikkoutuneen pullon etiketti palapelinä. Päähenkilö Santino “Sonny” Featherland on (genreuskollisesti) eläkkeelle pääsyä odottava, alkoholisoitunut ja vaimonsa jättämä kyyninen kytänrähjä, joka ei pelkää nokkapokkaa ja laukoo suorat sanat kaikille vastaantulijoille sivullisista epäiltyihin. vanhoista leffajulisteista, jotka tekijätiimi on vetänyt eläin. Kun päärooleissa käyskentelee kaksi kovaksi keitettyä kukkoa, voiko tällaista komboa mitenkään munata. Etenkin ykköspelissä eväät päättelylle ovat sen verran laihat, että homma pohjautuu enemmän tuuriin kuin taitoon. Kana kynittävänä Aluksi vedän takaisin kaikki visual novel -sanojen jälkeen karkuun yrittäneet, sillä tarinasta ei löydy isoja silmiä eikä angstaavia teinejä. Mikäli kuulustelua ei täysin munaa, juoni Pelit pursuavat eläimellistettyä aikalaistaidetta. Kakkososa petraa huomattavasti muuntamalla dialogivalinnat helpommin hahmottuvaksi hyvä kyttä paha kyttä -mittariksi, jota kerryttämällä kuulusteltava saadaan joko laulamaan kuin kanarialintu tai murtumaan kuin mätä muna. HäThe Wild Gentlemen / HandyGames Arvosteltu: PC Saatavilla: (Paint It Red) PS4/5, Xbox One / Series, Switch Minimi: Dual Core CPU 2,6 GHz, Intel HD 3000 GPU / AMD HD 5450 / NVIDIA 9400 GT, 4 Gt RAM Testattu: AMD Ryzen 5600X 3,7 GHz, NVIDIA GTX 3060Ti 8 Gt, 32 Gt RAM Ikäraja: 16 nen parempi puoliskonsa on nuorempi etsivä Marty MacChicken, jolla on tapana nimetä kaikki tuliaseensa ja vääntää verbaalista veistään työparinsa vanhoissa haavoissa. Ykkösen kankeahko kuulustelusysteemi (kuvassa) paranee merkittävästi Into the HIVEssä. Antti Eronen CHICKEN POLICE PAINT IT RED JA CHICKEN POLICE: INTO THE HIVE! Markus Rojolan Duck Detective -arvostelusta jäi jäljelle muutamien käyttämättömien lintusanaleikkien pesämuna, joten katsotaan, mitä aiheesta seuraavaksi kuoriutuu! C hicken Police -pelit (julkaistu vuonna 2020 ja 2024) ovat toimintakohtauksilla ja seikkailupelielementeillä kuorrutettuja visual novelleja, jotka tippailevat fedoraa vanhoille noirja pulp-klassikoille. 46 182711_.indd 46 182711_.indd 46 22.4.2025 18.14.57 22.4.2025 18.14.57
Kirjoituksen tasosta sulka hattuun, näin tämä pitääkin tehdä! Molempien pelien päätarinat ovat tiukan lineaarisia kuin kanat orrella: sivupolkujen päässä odottaa hieman lisädialogia, ei juuri muuta. set eläimet lisäävät kerrontaan eläinlajeihin liittyvät mielikuvat esimerkiksi epäluotettavista rotista, viisaista pöllöistä tai vaarallisista krokotiileista. Temppu toimii myös temaattisesti ja sitä on selvästi käytetty harkiten, vaikkakin hoksasin tämän vasta ykkösen loppupuolella. Kakkosessa voi valita myös täysin värikylläisen version maailmasta, mikäli mustavalkoisuus nyppii sulkia. Antropomor. Varsinkin italialaisella korostuksella jatkuvasti vilpittömyyttään todisteleva ex-konna Zipp (John Guerrasio) jäi lähtemättömästi mieleeni, mutta ei ollut suinkaan ainoa värikkään hahmokaartin valopilkku. Käyhän kuopsuttamassa kanaetsivät koneellesi, sillä kumpikaan näistä ei ole mikään kalkkuna! 87 91 Kaksi ensiluokkaista osoita-ynnätökkää-seikkailupelin ja visual novellin genrehybridiä tarjoiltuna runsaalla noir/pulp-kastikkeella. 2023. Samaan tapaan kliseitä ja neljännen seinän rikkomista käytetään taitavasti ilman, että sorrutaan niiden yliviljelyyn. Kakkosessa illuusio vuorovaikutteisuudesta on selvästi vahvempi kuin turhan paksua ratakiskoa vääntävässä ykkösessä. ikka on nerokas yhdistelmä oikeiden ihmisten valokuvia, live-videota ja näiden päälle photoshopattuja eläimiä. Taustalla tunnelmoiva jazzahtava soundtrack vie mielikuvissa tupakan ja viskin täyttämiin kabinetteihin. Runsaasta dialogista minulla ei ole nokan koputtamista, vaan se on kautta linjan viihdyttävää, tiivistä ja halutessaan aidosti huvittavaa. Huonoa . Hämähäkkikuningattaren näkemys on, että Clawvillen hyönteispopulaation asuttama Hive-ghetto on räjähtämäisillään oleva ruutitynnyri Entinen taparikollinen, nykyinen poliisin tiedonantaja Zipp-pesukarhu on mainio hahmo. Kakkosessa viimeinenkin löysä jää pois ja teksti kohoaa lopullisesti siivilleen. Etenkin Sonnyn roolissa kähisevä Kerry Shale tavoittaa täydellisesti vanhan katukytän mielenmaiseman. Siipimiehet Tyylin ohella rakastuin pelien kuvaamaan maailmaan ja etenkin sen syvyyteen. Kakkosessa sivupolkuja on kuitenkin selvästi enemmän ja valinnat vaikuttavat vahvemmin kerrontaan, mikä tekee kokemuksesta ajoittain jopa hiekkalaatikkomaisen. Tekijöillä on paljon sanottavaa, mutta he eivät koskaan hiero sitä kuulijan naamaan, mikä on aina yhtä kunnioitettava suoritus. Tässä seurataan hiirellä köyttä lähdöstä maaliin. Puhuvat hahmopotretit eivät ole staattisia, vaan niissä on kaikenlaista elävyyttä lisäävää animaatiota. Kultamuna Kanadekkareissa vaikuttavinta ja mieleenpainuvinta on, että kaikki niissä – musiikista, kuvasta ja dialogista lähtien – tihkuu tyylitajua. Tehokeinona mustavalkoiseen maailmaan luodaan kontrastia väreillä, joilla korostetaan kauniita asioita tai muuta kyynistyneen Sonnyn tavoittamattomissa olevaa. 47 182711_.indd 47 182711_.indd 47 22.4.2025 18.16.16 22.4.2025 18.16.16. Niin mainio, että hän sai jopa oman spin-off -pelinsä Zipp’s Cafe pääsarjan osien välissä v. etenee, joten omat valinnat ovat käytännössä näennäisiä ja vaikuttavat ainoastaan pelaajan näkemään dialogiin. Sonny ja Marty työssään. Yleensä vähintään päät on vaihdettu, ja ötököiden tapauksessa tarvitaan tietenkin ylimääräisiä käsivarsia. Kaupungilla ja kaikilla vastaantulijoilla on oma historiansa, mikä näkyy pieninä viittauksina keskusteluissa ja lisätietoa voi kaivaa Sonnyn muistikirjaa lukemalla. Näiden stereotyyppisten ensivaikutelmien päälle on vielä jaksettu rakentaa omaa luonnetta ammattitaitoisella kirjoittamisella ja ääninäyttelijöiden tulkinnalla. Pelillisten elementtien köykäisyys, joka vaivaa eniten ykkösosaa. Pääkaksikko närppii toisiaan terävästi, mutta hyvässä hengessä buddy cop -elokuvien tyyliin, joskin ykkösosassa nokittelu jatkuu järjestään replan verran liian pitkään. Ensiluokkainen, täysin ääninäytelty dialogi nostaa persoonat upealla tavalla esiin. Yhteiskunnan jakolinjojen allegoriat esimerkiksi jenkkien segregaatiolakeihin ovat päivänselvät, ja muutenkin kaupungin kulisseissa tuntuu sattuvan ja tapahtuvan kaikenlaista, joka muistuttaa oman maailmamme epäkohdista. Paint It Red: Into the Hive: Simppelit minipelit rytmittävät kerrontaa. Hyvää + Tavoittavat täydellisesti noiresikuviensa hengen ja ovat erinomaisesti kirjoitettuja. Audiovisuaalinen kokonaisuus toimii saumattomasti yhteen ja sai minut uppoutumaan satakymmenprosenttisesti pelin maailmaan. Gra. Pelattavaa molemmissa on noin kymmenen tunnin verran, mikä tuntui juuri sopivalta mitalta
Bossitaisteluita on runsaasti, mutta ne eivät haastavuudesta huolimatta ole ylipitkiä monen vaiheen kihnutuksia. Selkeästi värikoodatut punaiset iskut pitää väistää, kun taas keltaisiin iskuihin voi kilvellä torjumisen jälkeen lyödä vastapalloon. Yhdelläkään aseella tai varusteella ei ole uniikkeja ominaisuuksia, mikä tuntuu menetetyltä mahdollisuudelta. Haastetta piisaa, mutta systeemi on selkeä ja opettelun jälkeen taistelu on tyydyttävää rytmipeliä. Souls-hengestä poiketen Tails of Ironissa on kolme vaikeustasoa. Erilaisia lähitaisteluaseita on teoriassa kymmeniä, käytännössä kolme: miekka, kirves ja keihäs eroavat animaatioillaan hieman toisistaan, mutta kaksi miekkaa viuhuu aina samaan tapaan. Sehän on Geralt! Tails of Iron kertoo rotta Redgin amfibiofobisesta kostomatkasta sakuja vastaan. Koska ensimmäistä osaa ei ole Pelit-lehdessä arvosteltu, nostan kissan pöydälle ja käsittelen molemmat pelit pakettina. Pelimekaanisesti rottailu keskittyy hieman Souls-henkiseen toimintaan, jossa vihollisten hyökkäyksiin täytyy vastata tarkasti oikealla liikkeellä ja ajoituksella. Donnerwetter, nämä viheliäät sammakot hyökkäävät rottaprinssi Redgin kuningaskuntaan kesken rauhanjuhlan. Tails of Ironin mukana tulee nykyään kaksi lopputekstien jälkeen aukeavaa ilmaista lisäosaa: Bloody Whiskers on muutama turnajaistaistelu, kun taas Bright Fir Forest on itämaista tunnelmaa henkivä pieni seikkailu uudella alueella uusien eläinhahmojen luona. Tammikuussa 2025 peli sai monipuolisemmin lisää samaa tarjoavan jatko-osan Tails of Iron 2: Whiskers of Winter. Ulkoasun jälkeen huomio kiinnittyy mörisevään kertojaääneen: sehän on Doug Cockle eli The Witcher -pelien Geralt! Näin rottien ja sammakoiden KAIKENKARVAISET KAIKENKARVAISET VIHOLLISENI VIHOLLISENI Odd Bug Studio / United Label Arvosteltu: PC (ToI) ja PS5 (ToI2) Saatavilla: PC, PS4, PS5, Nintendo Switch, Xbox One, Xbox Series Moninpeli: Ei Ikäraja: Ei tiedossa välisen sodan voi halutessaan kuvitella Geraltin nuotion ääressä kertomana satuna. Erot ovat ulkonäössä ja suurpiirteisesti ilmoitetuissa vahinkoarvoissa. Harmillisesti vaikeustasoa ei voi vaihtaa kesken pelin. Sinne ja takaisin Seikkailun edetessä Redgin arkku täyttyy uusista aseista ja varusteista. T ails of Iron on vuonna 2021 julkaistu 2D-toimintapeli eläimiä ja hyönteisiä vilisevässä söpön synkässä fantasiamaailmassa. Kun tehtävän jälkeen palaa luolista ilmoitustaululle, sieltä saatava uusi tehtävä vie samojen luolien eri nurkkaan. Hyvin pelaamalla voitto tulee aina miellyttävän nopeasti. Rotta elementissään Tails of Iron 2: Whiskers of Winter ei ole suoraa jatkoa ykköselle, joten ykkösen kokeminen ensin ei ole välttämätöntä, mutta Hahmot puhuvat hauskasti ikonein. Jousella ampuminen tuo hyvää vaihtelua ja helpottaa lentävien öttiäisten ininän hiljentämisessä. Selkeä kartta ja kevyt tasohyppely voivat viedä ajatukset vapaamman metroidvanian suuntaan, mutta sellainen Tails of Iron ei ole. Nyt uudet varustepalkinnot eivät juuri motivoi tai monipuolista pelaamista, eikä varusteiden suurelle määrälle ole perustetta. No, ainakin rottaansa voi monipuolisesti koristella tilanteisiin sopivaksi. Redgi ottaa miekkana ja kilpensä ja lähteä kostoreissulle, jonka aikana kaatuu sammakoiden lisäksi kymmenittäin muitakin eläinmaailman asukkeja. TAILS OF IRON & TAILS OF IRON 2: WHISKERS OF WINTER Sankarirotalla on tuli hännän alla, kun kotia pitää puolustaa sammakoita ja lepakoita vastaan. Tails of Iron pukee brutaalin toimintansa satukirjalta näyttävään ulkoasuun, mikä luo sarjalle kauniin omaleimaisen ja hauskan ristiriitaisen ilmeen. Varusteilla on paino, painavampi rotta kierii kömpelömmin pois iskujen alta. Itse pelasin keskimmäisellä, mikä tuntui haasteen puolesta sopivalta. Pienten ympäristöjen tutkiminen on rajallista ja eteneminen pääosin lineaarista. Onneksi välimatkat eivät ole valtavia ja kauniisti piirrettyjä maisemia ihailee mielellään useamman kerran. Piskuisista eläinhahmoista huolimatta taisteluun on saatu onnistuneesti massan ja fyysisyyden tuntua. Useimpiin paikkoihin ei pääse ennen kuin tarina haluaa pelaajan sinne päästää. Sympaattisten eläinhahmojen puhe esitetään hauskasti ikoneilla, mutta taistelussa haarniska värjäytyy sammakon sisälmyksistä. Mieluummin olisin hoitanut molemmat tehtävät samalla reissulla. Pelaamisen arvoisia kummatkin, sen noin kahdeksantuntisen pääpelin jatkoksi. Osin pakolliset sivutehtävät juoksuttavat pelaajaa uudestaan tuttuihin paikkoihin mätkimään, mikä alkaa loppua kohden tuntua vain pitkittämiseltä. Hätäinen huitominen päättää rotan elämän lyhyeen. (Tol1) (Tol2) 48 182415_.indd 48 182415_.indd 48 22.4.2025 19.16.57 22.4.2025 19.16.57. Sivutehtäviä voi olla aktiivisena vain yksi kerrallaan. Harvemmin saatava palkinto tuntuisi merkityksellisemmältä
Vaikeustasoakin voi ykkösestä poiketen fiksusti vaihtaa lennosta. Luvassa on pitkälti samaa herkullisen fyysistä toimintaa kauniissa ympäristöissä vaihtelevia eläinvihollisia vastaan. Ei fantasiaseikkailua ilman aarrearkkuja. Huonoa . Kun hirviö ottaa riittävästi osumaa, se pakenee paikalta ja taistelua pitää mennä jatkamaan eri kohtaan karttaa. Punainen hyökkäys tulossa, parempi väistää. Taistelua monipuolistetaan aseiden ja taikojen kautta käytettävillä elementeillä, jotka tehoavat vaihtelevasti erityyppisiin vastustajiin. Toiminta haastaa ja palkitsee, audiovisuaalinen toteutus on vahvaa tekoa ja tarinaa seuraa mielellään. Hirviön sijainti näkyy aina suoraan kartalla, joten metsästämisen ja jäljittämisen sijaan tehtävät luovat tunteen tarpeettomasta pätkimisestä ja pitkittämisestä. (Tol1) 49 182415_.indd 49 182415_.indd 49 22.4.2025 19.17.12 22.4.2025 19.17.12. Kaksin aina kaunihimpi Jos Tails of Ironeista pelaa vain toisen, kannattaa pelata ykkönen. Uudistuksista onnistunein on hyökkäyksessä rapistuneen päämajan kunnostaminen. Kaiken muun hyvän lisäksi Tails of Iron 2:n lopetus jättää oven auki kolmannelle osalle. Esimerkiksi yksi miekka tekee tulivahinkoa, kun toinen sähköistää ilmapiirin. Idea on hyvä, mutta käytännössä kaikki taiat kannattaa roiskaista kerralla matkaan ilman sen kummempaa taktista ajattelua. Osa jatko-osan uudistuksista. Juomien teho on harmillisen lyhytkestoinen, joten The Witcher -henkisen taisteluun valmistautumisen sijaan puteleita saa nakata kuonoon useamman kerran kesken vauhdikkaan matsin. Uudistuksiakin löytyy, joskin niiden toteutus on vähän ristiriitainen. Taistelut ovat viihdyttäviä ja hirviöt komeita, mutta sinne pääseminen edellyttää edestakaisin juoksentelua. Redgi on Arloa sympaattisempi rottakin. Hyviin uudistuksiin lukeutuu myös vahinkoarvojen ilmoittaminen tarkkoina numeroina, mikä helpottaa aseiden vertailua. Monipuolistamisen sijaan tämä lähinnä monimutkaistaa pelattavuutta. Ykkösen kehut pätevät isolta osin myös kakkoseen. Tails of Iron 2:n kaikki uudistukset eivät osu nappiin, mutta peli on rakennettu niin vankalle pohjalle, että kokonaisuutena Arlon tarina on ansiokasta jatkoa Redgin matkalle. Tarina itsessään on suorastaan huvittavan samankaltainen ensimmäiseen osan kanssa. Aseita kehittäessä samoja osia vaativan miekan ja keihään vertailu edellyttää kömpelöä valikoissa suhaamista. Päähenkilö vain on tällä kertaa pohjoisen johtajan poika Arlo ja kostoreissu kohdistuu sammakoiden asemasta lepakkoihin. (Tol1) (Tol2) Taustalla musisoivat viholliset pitävät bossitaistelun tunnelmaa yllä. Se etenee pitkälti tarinan ehdoilla, eikä pelaajalla ole monia vaihtoehtoja, mutta Arlon kodin ehostumisen seuraaminen ja siihen oman käpälänjäljen jättäminen tuntuu silti palkitsevalta. Viholliseen sopivan aseen valinta puolestaan johtaa ikävään valikkojen selailuun. Lepakko ei tykkää syttyä tuleen, mutta sammakkoa sama ei haittaa, joten konna kannattaa iskeä sähköllä paikoilleen tärisemään. tarinasta saa enemmän irti, jos edeltäjä on tuoreessa muistissa. Uutta on myös hirviöiden metsästystä tarjoavat sivutehtävät ja hirviöiden osista nikkaroitavat paremmat aseet ja varusteet. Se ei olisi lainkaan pöllömpi ajatus. Hyvää + Tyydyttävä taistelu. Pelasin sen tätä arvostelua varten uudestaan ja toisellakin kertaa sen elegantti yksinkertaisuus viehätti. (Tol1) (Tol1) Tails of Iron 87 Tails of Iron 2: Whiskers of Winter 84 Kaksi peliä fyysistä ja haastavaa 2D-toimintaa kauniin omaleimaisella satukirjakuvituksella. Parasta on kuitenkin pelata molemmat, sillä kumpikin peli on tyylikäs, viehättävä ja kunnioitettavan napakka paketti mehevää fantasiatoimintaa. Turhan paljon edestakaisin juoksentelua. Jos ensimmäinen osa kolahtaa, kakkosen kanssa ei tarvitse ostaa sikaa säkissä. Tarinan lopetukseen on saatu ykköstä enemmän potkua. Niitä saa pikavalintaan vain neljä, joten kaikkien temppujen hyödyntäminen edellyttää pelin pysäyttämistä valikkosulkeisille. (Tol2) Taisteluista ei puhtaana selviä. Sama koskee elementtivahinkoa tekeviä ansoja ja vihollisten elementtihyökkäysten vaikutuksia kumoavia vastalääkejuomia. Kiehtova synkän fantasian ja eläimellisen satukirjatyylin yhdistelmä. Silloin cooldownin jälkeen saa taas käyttöön kaikki taiat, eikä vain osaa niistä
Simulaation sijaan ohjaustuntuma mallintaa vapaalaskun keskeisiä piirteitä onnistuneesti ja yhdistää ne vauhdikkaaseen, vaarallisia tilanteita vilisevään kenttäsuunnitteluun. Kaatumisen ja katumisen tasapaino Snow Ridersin konsepti on vanha tuttu: lasketaan rinteitä alas mahdollisimman nopeasti ja vähin vaurioin. Tunnelma on meditatiivinen, musiikkia ei ole lainkaan. Nyt tarkkana! Tätä mutkaa ei kannata vetää suoraksi. Ennätysaikojen metsästyksessä reitinvalinta on ratkaisevaa. Sen pyyhkii seuraava mutka, joka menee liian pitkäksi ja taas halataan puuta. Se on oppikirjaesimerkki pelistä, joka on helppo oppia, mutta vaikea hallita. Mikäs siinä, sillä jos Downhillin pelattavuus oli erinomaista, Snow Ridersin tuntuma on jo ihan omalla tasollaan. Ennen kaikkea Snow Ridersin pelaaminen on yksinkertaisesti hauskaa. SUKSI KUUSEEN Megagon Industries Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox Series X/S Versio 1.1 Moninpeli: Suositus: Intel Core i5-10600, 16 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX 1080 Testattu: AMD Ryzen 7 5700X, 32 Gt RAM, Nvidia GeForce RTX 3090 24 Gt Ikäraja: 3 Koska kukaan ei kuitenkaan kuuntele ohjeita, enkä itsekään noudata niitä, homma menee oikeasti näin: alkuvauhdin jälkeen syvä kyykkyasento, liuku alas kuin tykistä ammuttuna, näyttävä ilmalento kuusen latvaan mutkan mentyä suoraksi, ja uusintayritys, koska ”kyllä minä perkele tuosta vielä pystyssä selviän!” Lopulta järki voittaa, palataan lähtöpisteeseen ja tehdään niin kuin neuvottiin. Aika usein syöksytään rinnettä alas tietämättä, odottaako edessä loiva kaarre vai suora pudotus. Lumi näyttää ja tuntuu hyvältä suksien alla ja hankeen painautuneet laskujäljet muistuttavat omista virheistä. aan, josta Lonely Mountains tunnetaan. Maisemat ovat tosin vaihtuneet lumisempaan kuvastoon ja laji vapaalaskuun. Suksilla ei vaan voi tehdä yhtä nopeita korjausliikkeitä kuin maastopyörän selässä, ja huomasin muutamalla pätkällä kiroavani kameraa, joka pihtasi näkyvyyttä hieman liikaa, minkä takia laskulinja oli pielessä jo edellisessä mutkassa. Downhillissa kokeneimmat laskijat tuskin muistavat jarrun olemassaoloa, mutta Snow Ridersissa oikea jarrutustekniikka tekee vain entistä nopeammaksi. Siinä kilpailtiin aikaa vastaan Trials-henkisissä peliteknisesti vaativissa laskuissa kauniin luonnon ympäröimänä. Pääosin homma toimii, mutta joillakin etapeilla kameran sijoittelussa ja zoomailussa on vielä parantamisen varaa. loso. Megagon Industries ei onnistunut sattumalta, mistä todisteena Snow Riders tarjoaa aimo kattauksen uusia mäkihaasteita. Huipulla tuulee Snow Riders luottaa edeltäjänsä minimalistiseen ilmeeseen, jonka selkeä luettavuus on elintärkeä ominaisuus, sillä kamera on jälleen lukittu ennalta määritettyihin kuvakulmiin. Suksilla joutuu tekemään maastopyörää enemmän töitä vauhdin säätelyssä. Omien taitojen kehityksen huomaa konkreettisesti. 50 180999_.indd 50 180999_.indd 50 22.4.2025 19.20.00 22.4.2025 19.20.00. V uonna 2019 ilmestynyt Lonely Mountains: Downhill (Pelit 3/20, 83 p. Sympaattisen low poly -ilmeen alle kätkeytyi vaativa mutta vietävän hauska alamäkipyöräily. Selkein oikoreitti ei usein ole nopein, ja vaihtoehtoisia polkuja tuntuu olevan edeltäjää runsaammin löydettävissä. Se vaatii totuttelua, mutta kuuluu samaan toiston ja virheistä oppimisen . Leveiltä puuterilumiväyliltä siirrytään saumattomasti kapeammille poluille puiden väliin pujottelemaan ja lammen jäälle luistamaan. Hymy ei hyydy, vaikka lumihankeen syöksytään kerta toisensa jälkeen näyttävien ragdollien saattelemana. Kun lopulta onnistuu laskemaan koko reitin alas kaatumatta kertaakaan, . Zen-tilassa voi harrastaa vapaalaskua ilman suorituspaineita. Aloittelijoille yksi neuvo on kultaakin arvokkaampi: hengitä syvään ja etene rauhallisesti. Toni Hilden LONELY MOUNTAINS: SNOW RIDERS Jälleen kerran Yksinäiset vuoret kutsuvat mäenlaskuun, mutta nyt maastopyörä jätetään kotiin. Hiljaisuutta rikkoo vain suksien suhina, tuulen henkäykset ja omat huokaisut, kun lasku päättyy taas samaan pöpelikköön. Kaikki muu on ennallaan, entistä parempana. + Pelit suosittelee) oli yllättävä indie-helmi. Vauhti tulee luonnostaan, kun tekniikka hioutuu, sukset tottelevat ja reitit painuvat mieleen. Kun väliaika kertoo uudesta ennätyksestä ja vauhti huumaa, hymy nousee huulille. ilis on aika veikeä. Mäkikotkan taidoista on hyötyä, kun jyrkän rinteen alla odottaa hyppyri, jossa vauhdin pitää olla oikea tai näkee tähtiä
Suksien valinnalla on suurempi merkitys vasta sitten, kun omat taidot ovat ensin kehittyneet ja reitit painuneet mieleen, siksi ilveksilläkin pärjää pitkään. Viper on tasapainoinen valinta kaikkiin olosuhteisiin ja selvä parannus aloittelijaystävällisiin Lynx-suksiin. Törmäyksiä sattuu yllättävän harvakseltaan, sillä startin ja muutaman kaatumisen jälkeen porukka jakautuu tasaisemmin eri puolille kenttää. Mitä sen jälkeen: Downhill 2 moninpelin kera vaiko jälleen uusi laji. 51 180999_.indd 51 180999_.indd 51 22.4.2025 19.20.20 22.4.2025 19.20.20. Onnistumisista kertyneillä pisteillä ostetaan uusia lasketteluvaatteita. Näin hauskalle verkkopelille soisi pitkän eliniän. Zen-tilassa lasketaan vapaasti ilman suorituspaineita. Haukoilla selviää pystyssä hurjemmistakin pudotuksista, mikä tuo selvän edun tietyille reiteille. Ram tarjoaa parhaan pidon jäälle, mutta se tuntuu hudilta hitautensa vuoksi. Moninpelissä on myös se hyvä puoli, että lumeen jää pysyvät laskujäljet, ja näkee muiden valitsemat reitit, vaikka itse etenisi häntäpäässä. 88 Helppo oppia, vaikea hallita. Ensimmäisenä maaliin ehtiminen ei takaa voittoa, sillä takana tulevat voivat viedä palkintopallin parin etapin huippuajalla. Mutta jääkö Yksinäiset vuoret yksinäiseksi, jos yhteysongelmia ei saada pian ratkottua. Siihen löytyy vaan selvästi vähemmän peliseuraa kuin kilpailuihin. Huonoa . Kimppakivaa rinteillä Alamäkipyörän selässä seurasin kateellisena netin tulostaulukoiden mahdottomia aikoja, mutta nyt voin todistaa niitä livenä! Snow Riders on alusta alkaen suunniteltu moninpeliä silmällä pitäen, minkä huomaa jo Downhillia leveämmistä laskuväylistä. Loistava pelattavuus takaa pitkän ilon Snow Ridersin mäenlaskuun. Molemmat Lonely Mountainsit ovat niin hiottuja täsmätuotteita omassa nichessään, että paras tapa arvioida sopivuutta omaan makuun on kokeilla demoa. Vuoristossa on meditatiivinen tunnelma. Yhteys katkeaa joskus kenttää ladatessa tai lagipiikki päättää laskun rotkoon. Menetettyä vauhtia ei saa kurottua kiinni edes kaikkein liukkaimmilla reiteillä. Siinä voi tehdä omia checkpointeja, jolloin haastavimpia osuuksia saa hioa rauhassa tai etsiä vaihtoehtoisia laskulinjoja. Monte Guanaco ja Sierra Gelida eivät ole missään nimessä huonoja, mutta niissä on hieman enemmän momentumia katkaisevaa kikkailua, minkä vuoksi ne jäävät kahden muun vuoren varjoon. Puuteria poskille Kesälle ja syksylle suunniteltujen päivitysten pitäisi helpottaa pikapelien järjestämistä kavereiden kanssa, mikä ei ei tällä hetkellä oikein onnistu. Kertyneillä pisteillä voi ostaa uusia lasketteluvaatteita. Mukana on myös yhteistyötila, jossa tavoitteena on kerätä laskun aikana yhdessä tarpeeksi pisteitä tekemällä temppuja, laskemalla mahdollisimman nopeasti tai jopa takaperin. Huhtikuisen päivityksen tuomalla Baifushanilla ja ensimmäisellä vuorella, Tannensteinilla, on paras flow. Nopeimmillaan yhden kentän selvittää parissa minuutissa, joten mäenlaskuun löytyy helposti aikaa. Näitä kahta näkee eniten tulostaulukoiden kärjessä. Falcon taas on temppusuksi. Ensin testataan taitoja sinisillä rinteillä, ja kun niistä selviää maaliin aikarajan puitteissa kaatumatta liian monta kertaa, avautuvat haastavammat mustat reitit samoille seuduille. Uutta sisältöä on lupailtu tulevan parin vuoden verran. Snow Riders aloitti muutenkin nihkeästi moninpelin osalta lukuisten ongelmien vuoksi. Jalkojen alle voi valita laudanpätkät viiden eri suksiparin väliltä. Onnistumiset tuntuvat makeilta, varsinkin, kun jokin pitkään hiottu etappi loksahtaa kohdalleen. Mäenlaskua harrastetaan neljällä vuorella. Väliäkö tuolla, minut löytää rinteestä, jos tekeminen pysyy yhtä vakuuttavalla tasolla. Snow Riders tuo tullessaan myös mainion moninpelin. Lähestyin Snow Ridersia yksinpeli edellä, mutta huomasin nopeasti viettäväni enemmän aikaa moninpelissä. Mäenlasku on parhaimmillaan Tannensteinin puuteririnteillä. Kas siinäpä kristallipallolle selvitettävää. Tilaa on kahdeksalle yhtäaikaiselle kilpailijalle ja loputtomille töppäilyille. Alustojen välisen yhteispelin ansiosta pelaajia pyörii ainakin toistaiseksi linjoilla riittävästi. Huippunopeudessa se jää Cheetahin jalkoihin, mutta gepardeja on vastapainoksi vaikeampi hallita. Loistava ohjaustuntuma, flow ja kenttäsuunnittelu saattaa yllättävää, vaikka laji ei muuten kiinnostaisi edes penkkiurheilun verran. Niiden kautta hoksasin monta polkua, joita ei olisi tullut muuten mieleenkään kokeilla. Moninpelit kisataan kolmen kentän sarjoina. Koukuttavaa taitopeliä kampittaa vain moninpelin yhteysongelmat. Hyvää + Napakka ohjaustuntuma, hauska moninpeli ja mainio kenttäsuunnittelu. Päivitykset ovat auttaneet, mutta matchmaking tuntuu vieläkin vähän purkkaviritelmältä. Muutamalla etapilla kamera on pielessä, nettikoodi prakaa välillä. Niiden puuteririnteillä haaste, vauhti ja hauskanpito ovat hyvässä tasapainossa
Muistan Chris Hülsbeckin säveltämän musiikin varmasti hautaan saakka. maan sukellusvenettä. Kentällä varustearsenaali pysyy siinä, mitä yksittäiseen alukseen on hankittu, mikä on lajityypin sisällä harvinaista. Rahakkaat pisteet Pisteytys on sikäli kieroa, että krediitit ovat samalla pojoja. Vaakasuuntaan maisemia vierittävässä X-Outissa on suhteellisen harvinainen meriteema, aikakauden räiskinnät kun sijoittuivat pääasiassa sci. Nokkela kauppaja pistesysteemi, messevä musiikki ja vedenalainen teema pitävät kuitenkin X-Outin pään selvästi pinnalla. Maasto oli lopulta pahin uhka, sillä ammuksia väistellessä en aina huomannut kaikkia luolien ja muiden rakenteiden ulokkeita. Ensimmäinen bossi on oikeastaan pahin, muiden liikkuminen on erittäin suoraviivaista ja niiden taistelualueilla on suojapaikkoja tai alueita, joihin tulitus osuu vain harvoin. Jos kolarit riepovat, ysärin taitteen tyylisellä trainerilla voi muun muassa kytkeä törmäysvahingot pois. Kaavaa rikotaan aluksia tuhoavan maaston ahtailla muodoilla, vähän isommilla vihollisilla, välibosseilla ja tietysti kentän päättävällä loppupomolla. Bossimatsien köpöinen vaikeustaso. Hyvää + Mielenkiintoinen kauppa-, aseja pistesysteemin symbioosi. Saksalaisen Rainbow Artsin 1990 Amigalle julkaiseman X-Out (lausutaan Cross-Out) -räiskinnän mahtipontisen tunnarin alkutahtien torvimelodia on ehdottomasti yksi niistä. Petri Heikkinen X-OUT: RESURFACED Modernien indiepelien pikselisiedätyksen myötä vanhat Amiga-pelitkään eivät aiheuta allergista reaktiota. ikka. naalin saavuttamiseen ei mennyt muutamaa tuntia enempää. Läpäisyn jälkeen padin ääreen houkutellaan runsaan pyssyvalikoiman ohella myös peilitilalla ja liudalla erilaisia PSN-saavutuksia. Jopa siinä määrin maltillinen, että voidaan puhua pikemminkin käännöksestä. Traineri tosin ottaa samalla saavutukset pois päältä. Pomot eivät edes vaadi kovin pitkää kurmotusta tehokkaimmailla tykillä. Audiovisuaalisesti X-Out: Resurfaced on varsin maltillinen remasterointi, sillä jo Amiga-versio on nätti ja värikäs räiskintä. 52 182420_.indd 52 182420_.indd 52 22.4.2025 19.21.22 22.4.2025 19.21.22. Optioita rajoittaa rahan lisäksi sukellusveneen malli, sillä kalliimmissa sotakoneissa on enemmän asepaikkoja. Sukellusveneillä on suojakilvet, joten ne eivät kosahda heti ensimmäiseen ammukseen tai pienten alusten törmäyksiin. Sukellusvene tulittaa hurjasti tietyn kaavan mukaan liikkuvia pikkuvihuja, torpedoja ja vedenalaisia tykkitorneja. X-Out: Resurfacedin kohdalla tuumasin tosissani, josko viitsisin kerätä platina-pokaalin, sillä saavutukset, kuten tiettyjen vihujen tuhoaminen tietyllä tavalla, eivät ole lainkaan mahdottomia. Paikalliseen enkkalistaan kirjoitetaan nimi vapaasti, mitä aina arvostan. Tuplattu tulivoima tietenkin helpottaa etenemistä. Alus vai pyssy. Samanaikaisessa kaksinpelissä molemmilla piloteilla on omat rahapisteensä, joilla hankinnat tehdään. Ammusmäärän kasvaminen vaikeuttaa jonkin verran uhkien havainnointia, mutta kunhan pysyy erossa seinämistä, operaatio etenee ilman suurempia vaikeuksia. Jo aloituksessa mennään suoraan varustekauppaan tuunaaPetri Heikkinen Modernien indiepelien pikselisiedätyksen myötä vanhat SYVYYKSIEN PEDOT Kritzelkratz 3000 / Rainbow Arts / ININ Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Xbox One/Series S/X, Switch Moninpeli: 2 Ikäraja: 7 82 Amigalla alun perin julkaistun klassisen 2D-ammuskelun uusintapainos. Asearsenaalini ytimen muodostivat tehokkain kolmoistykki ja suuret ohjukset. Peilimoodi on juuri sitä miltä kuulostaakin, eli X-Out rullaa vasemmalta oikealle. X-Out: Resurfaced tuo siististi soivan Amiga-klassikon nykyaikaisille alustoille. Edes bossit eivät olleet suosikkipyssyilleni erityisen pahoja vastuksia. Pomot ovat huomattavasti kevyempää kaliiberia kuin saman aikakauden japanilaisissa räiskinnöissä. En lopulta jaksanut tahkota koko saavutussettiä, ainakaan vielä. X-Out: Resurfaced on (edelleen) viihdyttävä 2D-räiskintä, jonka ikä tai ehkä pikemminkin eurotausta näkyy puolivillaisissa pomomatseissa. Näillä pärjäsin vähintään tyydyttävästi jokaisessa tilanteessa, joten loput aseet jäivät lähinnä vaihtelu virkistää -sivujuonteiksi. Mikäli korvani eivät petä, taustamusiikki taitaa olla vahvemman remasteroinnin kohteena kuin gra. Kompaktit parin minuutin mittaiset kentät tuntuvat aluksi vaikeilta, mutta kun löysin itselleni sopivan asevalikoiman, kahdeksannen kentän . A ikaansa nähden erinomaisilla ääniominaisuuksilla siunatun Amigan ansiosta ysärin taitteessa syntyi joukko ikimuistoisia melodioita. Päätykin tehon ja tulitussuuntien ohella valitaan ohjukset, kakkosase, kertakäyttöinen kolmosase ja eri tavoin liikkuvia tykkidrooneja. Elämiäkin on vain yksi, jos ei osta lisää aluksia, alussa on varaa korkeintaan kahteen semiasiallisesti varustettuun paattiin. ikan 16:9-ruudulle ja ymppää siihen hieman, hmmmh, kiiltoa. Siistit pikselit ovat tallella, Resurfaced sovittaa vain gra. Ensimmäiseen läpäisyyn asti en tietenkään piitannut pojoista mitään, mutta sen jälkeen pistesysteemi nosti mielenkiintoa uusintakierroksiin. Huonoa . X-Outin erottaa massasta vesiteeman ohella poikkeuksellinen asesysteemi. Osa vihollisista rakentaa seiniä, jotka rikotaan ampumalla. -maisemiin tai toiseen maailmansotaan. Jos pääset pitkälle, mutta käytät kaikki varasi päivityksiin, enkkalistalle ei ole asiaa. Systeemi ohjaa ovelasti yrittämään eteenpäin mahdollisimman kevyellä varustuksella. Kaupassa käydään alun jälkeen kenttien välissä. Alus on sukellusvene ja ohjukset torpedoja, mutta muutoin kentissä edetään perinteisten 2D-ammuskelujen kuvioiden mukaan. Kaupassa on runsaasti tuunausvaihtoehtoja. Kookkaammat paatit ja maastokosketukset tuhoavat sukellusveneen kertalaakista
Riftin hirviöt tulevat kuin Erika Vikman: rytmikkäästi hytkyen. Vaikka Guitar Hero -ohjain pysyisi hanskassa, Rift of the NecroDancer on niin erilainen soitettava, että haastetta löytyy varmasti kenelle tahansa. Rift of the NecroDancer on käytännössä kolmen napin Guitar Hero -klooni muutamalla omalla oivalluksella. Vakioasetuksilla minulla alkoi tulla huono olo jo parin biisin jälkeen ja pelaamisen jälkeen kroppa hakkasi tahtia pelkästään pelistä lukiessa. Guitar Herossa (tai Clone Herossa nykyään) rikotaan edelleen ennätyksiä aktiivisesti. Hirviöt ja pelihahmo joko liikkuivat rytmissä tai eivät ollenkaan. Näppäinten ajoitusten kalibroiminen on erittäin tarpeellinen neronleimaus. 90 Rift of the NecroDancer tekee oikeastaan kaiken, mitä rytmipeliltä voi vaatia, oikein ja laadukkaasti Hyvää + Hauskaa pelattavaa niin aloittelijalle kuin veteraanillekin. Pelaajille tarjotaan myös keinot omien hirviökuvioiden suunnitteluun ja viikko julkaisun jälkeen tarjolla olikin fanitekoista soitettavaa radiohiteistä aina Undertalen Megalovaniaan. Perinteisissä rytmipeleissähän se ”oikea” tapa pelata on valita pari lempibiisiä ja jahdata piste-ennätyksiä tunnista toiseen. Lepakot vaihtavat kerran tai kaksi linjaa osumasta. PC:llä normiasetuksilla käytössä ovat nuolinäppäimet ja SPACE, mutta sitä voi pelata kaikella minkä PC tunnistaa peliohjaimeksi, vaikka Xoutput-ohjelman avulla. Guitar Herossa kitaraohjaimella painetaan pohjaan oikeaa näppäintä JA näppäilypainiketta (strum bar) yhtä aikaa, mutta Riftissä ei ole näppäilypainiketta ollenkaan, joten kitaraohjaimen hyöty jää . Viime vuonna myös Friday Night Funkin’ -rytmipelin biisi Silly Billy meni viraaliksi internetissä, vaikka itse pelin suosio oli hiipumassa eikä ollut alun perinkään valtavaa. Myös taustaja hahmogra. Ensimmäisen pelin säveltänyt Danny Baranowsky (The Binding of Isaac, Super Meat Boy) on saanut seurakseen muun muassa Alex Moukalan (trailerimusiikkia esim. Omaan makuuni iski täysillä ehkä vain viisi kappaletta, mutta nuotti/hirviökuviot sentään ovat hauskoja ja oivaltavia jokaisen biisin kohdalla. Vyötiäiset vaativat kolme painallusta, paitsi tietyn väriset, joilla toinen painallus pitää jättää väliin ja niin edelleen. Luolastoissa roguelikena ramppaaminen tehtiin musiikin tahtiin. Perusasetuksilla liian kovaa efektitykitystä. Päähenkilö Cadencen vastuulle jää selvittää, mistä oikein on kyse, ja miksi ulottuvuusrepeämistä joraa hirviöitä vaihtamaan päittäin sieluja uuden maailman asukkaiden kanssa. 35 biisin listalta löytyy monipuolisesti laadukasta indie-pelimusiikkia. Pelaajan täytyy voittaa hirviöt painamalla oikeaa näppäintä oikealla hetkellä. Visuaalista novellia komppaava tyyli ja unohdettava juoni eivät innosta tai ärsytä liikaa. HYTKYVÄ KITARASANKARI 53 53 181671_.indd 53 181671_.indd 53 22.4.2025 18.30.28 22.4.2025 18.30.28. Mitä olisikaan rytmipeli ilman musiikkia, ja nyt on pelimannien parhaimmistoa paikalla. Efekti auttaa kieltämättä pysymään rytmissä, mutta käy nopeasti rasittavaksi. Soiva peli. Easylle vaihtaminen ei ole sinällään häpeä, jos haluaa vain kahlata tarinan läpi. ikat ja melkein kaikki muukin sykkii rytmin tahtiin. Medium-vaikeustaso on välillä oikeasti haastava, mutta vaikeus kuuluu genreen ja parantaa kokemusta. Svengaa kuin hirviö Jotain outoa tapahtuu, ja Cryptasta tuttu porukka repäistään oikeaa maailmaa muistuttavaan ulottuvuuteen. Tarinaosio on ihan toimiva biisilistan esittely, eikä rytmipeli sen enempää oikeastaan tarvitse. Huonoa . Hirviöt ja näppäinten painallukset seuraavat tietenkin musiikin rytmiä, mutta NecroDancereille tyypillisesti kaava on vedetty monimutkaiseksi. Onneksi asetuksista saa hillittyä sykkimistä, vilkkumista ja kaikkea muutakin. Haastemuodot ovat tietenkin mukana ja jopa sarjan fanisuosikin, laulavan kauppamiehen saa mukaan säestämään soittamista. Hardcore-fanien huomioonottaminen myös kattavilla harjoitusmuodoilla ja hervottoman kovilla vaikeusasteilla tuo pelille pitkäikäisyyttä. Herttaisen turhat rytmiBrace Yourself Games / Tic Toc Games Arvosteltu: PC Tulossa: Switch Versio: Julkaisu Minimi: AMD FX-4100, 6 Gt RAM, Nvidia GeForce GTS 250 Testattu: AMD Ryzen 5 7535HS, Nvidia GeForce RTX 4050 Moninpeli: Ei Ikäraja: Ei tiedossa. ilistelyyn. Avengers: End Game, Final Fantasy VII Remake), YouTubessa pelimusiikkia metalli/ rock-versioiva Jules ”FamilyJules” Conroyn ja Josie Brechnerin (Blossom Tales). Sitoutuneet rytmipelaajathan ovat sekä ikuisia faneja että repivät lempipeleistään aivan uskomattomia suorituksia. Peli ymmärtää yleisönsä ja genrensä. Kuten tanssimaton, bongorummun ja tietysti kitaran. Useamman DLC:n ja Zelda-crossoverin, Cadence of Hyrulen, jälkeen rytmipelien innovoija yllättää jälleen ottamalla täyskäännöksen Guitar Heron suuntaan. VV uonna 2015 Brace Yourself Games järjesti klassikoksi kasvaneet bileet Crypt of the NecroDancerillaan. Luurangoilla voi olla kilpi, jolloin yksi painallus ei riitä. Pirteät minipelit rytmittävät tarinan kulkua. Jussi Mattila RIFT OF THE NECRODANCER Modernissa diskokryptassa joraus alkoi tuntua kuolleelta, joten seuraavaksi herätetään henkiin vanha kitarasankari. Ulottuvuusrepeämistä vierii nuottinappuloiden sijaan hirviöitä kitarankaulaa pitkin. minipelit, ok-tason pomotappelut ja jopa itse biisit eivät ole pakollisia, vaan muutaman epäonnistumisen jälkeen peli päästää eteenpäin tarinassa. Jotain vastaavaa menestystä on varmasti vielä edessä Riftinkin osalta, sillä potentiaalia löytyy
54 180523_.indd 54 180523_.indd 54 22.4.2025 18.43.32 22.4.2025 18.43.32. Kiloja ja kaloreita karistetaan nyrkkeilyjumpalla, joka on käytännössä telkkarin ruudulla päsmäröivän virtuaalivalmentajan ohjaamaa ja tahdittamaa varjonyrkkeilyä. Hiki virtaa Tuntuuko treeni sitten jossain. Löysä läpsy ei välttämättä rekisteröidy, mutta koukun sijaan suorakin kelpaa, jos isku on terävä. Itse en huomannut liikkeiden rekisteröitymisessä mitään ongelmia. Kuten kaikissa liiketunnistimiin perustuvissa treenipeleissä, jos fuskaat liikkeissä, huijaat käytännössä vain itseäsi. Tee kuten sanotaan Ummikot pääsevät kuntonyrkkeilyyn helposti mukaan, koska lyönnit opetetaan virtuaalivalkun esimerkkianimaatioilla ja lyhyillä harkkatoistoilla, jotka saa tietysti uusia niin monta kertaa kuin haluaa. Kunnolliset lyönnit ovat räväköitä, joten Joy-Conien rannelenkit kannattaa kiristää huolellisesti ennen treeniä. L iikesensoriohjaintensa ansiosta Switch on ollut erilaisten treenipelien luvattu konsoli. Kalenterileiman ohella tallentuu statistiikkaa, kuten harjoitukseen käytetty aika, tehtyjen lyöntien määrä ja laskennallinen arvio kalorikulutuksesta. Vaikka homma toki toimii ilmankin, Joy-Conien puolikkaat ovat lenkkikiinnikkeiden myötä huomattavasti mukavammat kädessä, eikä tarvitse pelätä, että ohjain singahtaa vahingossa telkkarin ruutuun. Liikesuunnalla ei ole niin väliä, mutta liikkeen napakkuudella kylläkin. Joy-Conit eivät tietenkään pysty valvomaan kuin lähinnä iskujen ajoitusta. Kuntoilua noin yleensä tehdään tai pitäisi tehdä vain itseä, ei muita varten. Päähän tai varVARJONYRKKEILYLLÄ KESÄKUOSIIN Switch Imagineer / Nintendo Moninpeli: 1–2 Ikäraja: 3 taloon suuntautuvat etukäden jabit, suorat, erilaiset koukut ja väistöt tehdään suurin piirtein oikein. Petri Heikkinen FITNESS BOXING 3: YOUR PERSONAL TRAINER Kuntoilussa olet itse itsesi pahin loppupomo. Kyllä, ehdottomasti, Fitness Boxing 3:n lyöntijumppa tuntuu jopa minulla, vaikka vuosikymmeniä sitten aloitetun karaten myötä kroppani liikkuu Venyttelyt ja verryttely tehdään tyystin ilman ohjaimia. Kuten nimi kertoo, Fitness Boxing 3: Your Personal Trainerin tähtäimessä ovat kyrmyniskaisten pugilistien sijaan kulutetut kilokalorit. Teknisesti toiminta muistuttaa vahvasti musiikkipelejä, sillä lyöntisymbolit lähestyvät yläreunan aktivointitähtäintä rytmikkäästi kahta rataa pitkin alhaalta ylös ja, noh, vauhdikas musiikki popittaa huitomisen taustalla. Tehdyt treenit merkataan digikalenteriin ja niistä voi ajastaa muistutuksia. Kunnon hikitreenin kannalta valkun ohjeet koko kropan käyttämisestä kannattaa ottaa myös ottaa tosissaan. Jos jotkut liikkeet, kuten vaikkapa kyykkäilyä edellyttävät väistöt, eivät syystä tai toisesta meinaa rekisteröityä konsolille tyydyttävästi, niistä voi kytkeä päälle automaattisen perfect-tason suorituksen, niin ei jää ”turhat” hylsyt vaivaamaan. Nyrkkeilyteemainen Fitness Boxing on ehtinyt jo kolmanteen versioonsa. Valkkujen tekniikka on kulmikasta tai mekaanista näin pitkän linjan budoharrastajan silmiin, mutta pohjimmiltaan liikeradat ovat oikein
Iskun tyyppi jää oman kurinalaisuuden varaan. Sohvapotaattien kunto taatusti kohenee kuukauden parin sisään, jos tekee näitä treenejä vähintään 3–4 kertaa viikossa, eikä liiemmin feikkaa lyönneissä. Tuolinyrkkeilyssä lyöntien ja erilaisten harjoitusten määrä on selvästi vähäisempi kuin normaaleissa treenimuodoissa, joten se jää puolivillaiseksi. säännöllisesti ja monipuolisesti. ksua moninpelimoodia olisi ympätäkään. Valkkujen erot ovat pääasiassa kosmeettisia. Ohjaimia ravistamalla voi fuskata helposti, mutta ketä oikein huijaat. Hyvää + Tiukoissa lyöntijuhlissa kunto oikeasti kohenee. Toki lyönnit ja muut liikkeet, kuten vartaloväistöt, pitää tehdä mallin mukaan oikein ja tosissaan. 55 180523_.indd 55 180523_.indd 55 22.4.2025 18.46.29 22.4.2025 18.46.29. 63 kilon pulkannaruna valitsin yläkroppaan ja hauiksiin keskittyvän ohjelman. Jos niin haluaa, nettiin ladataan treenien ja lyöntien määrä ynnä harjoitteluminuutit. Internet-elementtejä Fitness Boxing 3:ssa ei juurikaan ole ja aika vaikea tähän mitään . Fitness Boxing on meikäläiselle varsinkin näin talvella hyödyllinen apuväline, koska en liikunnallisten koulutraumojen takia talvilajeista perusta ja kylmä nyt vain on helvetistä. Treeniohjelma koostetaan muutaman kysymyksen perusteella, joista tärkeimmässä tiedustellaan, mihin kropan alueisiin haluaa harjoitusten pureutuvan. Harjoituksiin kuuluvat valinnaiset muutaman minuutin alkuja loppuverryttelyt, joita ei valvota mitenkään Joy-Coneilla. Krediitit hankintoihin tienataan päivittäisistä, viikoittaisista ja kumulatiivisista treenisaavutuksista. Mitt drilleissä lyöntikombojen tahti on vapaa. Fitness Boxing 3: Your Personal Trainer tekee pitkälti sen, mitä nimessä kolmannella kotimaisella luvataan. Keskimääräistä laiskemmille tai pikemminkin liikuntarajoitteisille Fitness Boxing 3:n tarjoaa istuvasta asennosta huiskittavan Sit Boxing -pelimuodon. Treenasin arvosteluaikana joka päivä ja ajattelin jatkaa huitomista säännöllisen epäsäännöllisesti ainakin muutaman kuukauden verran, mikä on perinteinen kyllästymiskynnykseni tämän tyyppisille ennen pitkää itseään toistaville harkoille. Kaupassa on tarjolla myös kuuluisien biisien instrumentaalipohjaisia treeniversiointeja, kuten Ray Parker Jr:n Ghostbusters ja A-Ha:n Take on Me. Lyöntimäärän rasituksiin nähden venyttelyt voisivat olla minuutin pari pidempiä. Tilastotaulukot näyttävät sitten keskiarvoja ikäryhmittäin, mutta käyttäjiä ei mitenkään eritellä eikä enkkataulukoita ole. Yhdessä noin 30–45 minuutin harjoitussessiossa kertyy tilastoihin useita tuhansia lyöntejä, joten ei ihmekään, että touhu tuntuu jossain päin kehoa jälkeenpäin. Ulkonäön säätämisen ohella valmentajalle hankitaan pelin sisäisestä kaupasta uusia jumppavetimiä, kuten toppeja, shortseja ja hanskoja. Huonoa . Pidemmän linjan kuntoilijoille Fitness Boxing tarjoaa vähintään vaihtelua ja ylläpitotason liikuntaa treeniohjelmaan. Yksin yhdessä Virtuaalivalmentajissa on vaihtoehtoina kolme miestä ja kolme naista. Erityisissä bondaustreeneissä valkku turisee ensin mukavia, jonka jälkeen huidotaan juttutuokion teeman mukaan ja muutaman session jälkeen aukeaa asupalkinto. Hauisten ja olkapäiden lihaksiani kivisti selvästi, kun kävin seuraavan päivän treeniohjelman kimppuun. Treenin pituus ja tempo vaihtelee valitun kuntotason mukaan. Huiputtamiselle alttiin liikeseurannan myötä enkkalistoissa ei muutenkaan olisi pointtia, eikä yksityiskohtainen vertailu ole treenimotivaatiolle eduksi. 83 Virtuaalivalmentajan vetämää vahvasti pelillistettyä ja viihdyttävää varjonyrkkeilyä. Perusohjelmasta poikkeavia runsaan 10 minuutin harjoitteita saa myös valita vapaasti erikseen. Saman konsolin kaksintreenissä jumppaajat käyttävät yhtä tai kahta Joy-Conia per nuppi
John Cena vastaan Charlotte Flair, Iyo Sky vastaan AJ Styles – miksipä ei. Visual Concepts tunnetaan parhaiten NBA-koripallopeleistään, mutta jenkkikehittäjä luotsaa nykyään myös WWE-sarjaa. iliaan vuosi vuodelta ja ammentaa Anoa’in painiperheen historiasta. Markus Lukkarinen WWE 2K25 Seth Rollins aamupalaksi, Roman Reigns lounaaksi, Cody Rhodes päivälliseksi. Showcase-pelimuoto nostaa framille Bloodline-saagan, joka tarjoilee tämän hetken parasta WWE-tarinankerrontaa. Paini, paini ei koskaan muutu. Syön kaikki vastustajani elävältä. Visual Concepts / 2K Sports Arvosteltu: PS5 Saatavilla: Xbox Series X/S, PS4, Xbox One, PC Versio: Arvostelu Moninpeli: 2–8 pelaajaa Ikäraja: 16 WWE 2K25 uudistaa painikaavaa tuoreilla pelimuodoilla, tukulla uusia painijoita ja The Islandilla. Tupla-avari on toimiva pelinavaus. Tänä vuonna asiaan tulee parannusta, sillä miehet ja naiset voivat mitellä voimiaan samassa kehässä. Heimopäällikkö on aiempaa harvinaisempi näky kehässä. Mikään ei ole tyydyttävämpää kuin viimeistellä kaksi vastustajaa Attitude Adjustmentilla. Painoin hommia enemmän kuin kukaan, kannoin ylpeästi organisaationi soihtua ja arvostin vastustajiani. Silti minulle buuattiin, minua kutsuttiin feikiksi. Painitähtien kehonkieli ja lopetusliikkeet on mallinnettu pieteetillä ja matseissa olennaista on oikean rytmin ja ajoitusten löytäminen. Sisäinen dokumentaristini nauttii Showcasesta, sillä valtaosa otteluista noudattaa PÄIVÄNI PAHIKSENA Ikäraja: 16 PÄIVÄNI PAHIKSENA PÄIVÄNI PAHIKSENA PÄIVÄNI PAHIKSENA Drew on ulkona, kuka tahansa voi vielä voittaa. On aika näyttää todellinen luontoni. Viime vuosien WWE:t mallintavat showpainin maailmaa mainiosti. Urheilu, teatteri ja silkka uho yhdistyvät showpainissa ainutlaatuisella tavalla. 56 182219_.indd 56 182219_.indd 56 22.4.2025 18.51.07 22.4.2025 18.51.07. , mutta sen jälkeen tahti on muuttunut täysin. Ensimmäinen Visual Conceptsin itsenäisesti julkaisema painipeli eli WWE 2K20 (Pelit 12/2019, 49 p.) oli täydellinen katastro. Asenne kuntoon Painin perusteet on helppo ottaa haltuun. Pitkän tauon jälkeen oikeaan rytmiin pääseminen vaatii aikaa, mutta kun matsit alkavat sujua, nautinnolla ei ole rajaa. Vastustajaa pehmitetään kevyillä iskuilla ja voimapommeilla, mutta todellinen pihvi on pystyja mattopainissa. Silmitön nappien takominen ei toimi edes arcade-asetuksilla. Roman Reignsin kipparoima ryhmittymä on nostanut pro. Nämä kolme sanaa määrittelivät uraani kahden vuosikymmenen ajan. Kaikkien suosikkiblondi Babyface hallitsee WWE-universumia. Pelimuodossa on itua, sillä samoalaistähdet ovat karismaattisia jässiköitä ja Paul Heyman pohjustaa otteluita asiaan kuuluvalla antaumuksella. Se on loppu nyt, olen saanut tarpeekseni. Mittelöissä tärkeintä ei ole voitto tai edes murskavoitto: olennaista on rakentaa otteluista mahtipontinen spektaakkeli, jotka huipentuvat näyttäviin lopetusliikkeisiin. Testosteronia tihkuvat titaanit muiluttavat toisiaan dramaattisesti kehässä, niukasti pukeutuneet naispainijat ensin sättivät ja sitten mättävät toisiaan. Jatkuuko Visual Conceptsin voittokulku vai onko tuorein WWE yhtä hävytön kuin pahikseksi kääntynyt John Cena. U utteruus, uskollisuus, kunnioitus. Huipputasolla painiminen käy jossain vaiheessa tylsäksi, kun vastaan astelee viikosta toiseen samoja karvanaamoja
Tämä ei voi päättyä hyvin. Järjestelmä ottaa voimakkaasti vaikutteita NBA 2K -pelisarjan The Citysta, mikä ei ole kehu. Moninpelistä kun on kyse, saarella parveilee tietysti joukoittain muita ihmispelaajia. 57 182219_.indd 57 182219_.indd 57 22.4.2025 18.51.24 22.4.2025 18.51.24. Tee siis kuten minä: levitä siipesi, irrota jalat maasta ja lennä kohti aurinkoa! Mestari on täällä, aika kumartaa. Todennäköisempää kuitenkin on, että saaresta kasvaa ensi vuonna suurempi, kaupallisempi ja ahneempi. natehtäviä, mutta saarella hahmonkehitys tapahtuu puhtaasti virtuaalikolikoilla. Muistakaa nimet El Vórtice ja Águila Fantasma, tästä kaksikosta kuullaan vielä! MyFaction on WWE:n vastine Ultimate Teamille eli siinä pyritään rakentamaan mahdollisimman tasokas painitiimi ja iskemään vastustajille luu kurkkuun kehässä. Valitettavan tuttua on sekin, että MyFaction houkuttelee käyttämään korttipakkoihin oikeaa rahaa. Konkarit kohtaavat kehässä. Oman painiuniversumin rakentaminen koukuttaa, Showcase on täynnä kiinnostavia matseja sekä historiallista knoppitietoa, ja MyRise viihdyttää illasta toiseen. Tarinan tunnelma vaihtelee koomisesta surkuhupaisaan ja näyttelemisen taso heittelee, mutta nautin Lucha Libre -painijoideni nostamisesta WWE:n huipulle. Kristallipalloni ennustaa, että 2K vie jatkossa WWE:n monetisointia samaan suuntaan koriksen kanssa eli kannustaa pelaajia käyttämään oikeaa rahaa hahmonkehitykseen ja alter egon ulkonäön personointiin. Tappelusaari Painin toinen keihäänkärki on uratila eli MyRise, jossa luodaan sekä miesettä naispainijat. Hyvää + Lajiuskollisuus, hyvät yksinpelimuodot. ”Et enää koskaan arvostele hiustyyliäni!” Vielä vanhakin jaksaa. Punk ei ole kuollut. RAW’n ja SmackDownin tähdet saavat kyytiä, kun uuden sukupolven painijat Bayleyn ja Kevin Owensin johdolla ottavat show’n haltuun. Huonoa . Uhkakuvien maalailusta huolimatta WWE 2K25 on oikein kelvollinen paketti showpainin ystäville. Rokkitähden elämä on paljon kiinnostavampaa kuin tylsän tasainen tallaaminen. MyRisessä hahmoja parannellaan suorittamalla tari81 WWE 2K25 on yhtä aikaa sekä painifanin taivas että helvetti. historiallisia tapahtumia. Täysin uutta on The Island -pelimuoto, jossa märkäkorvaiset painijanalut yrittävät ansaita WWE-sopimuksen. Varhaisin matsi on Yokozunan ja Hulk Hoganin mittelö vuodelta 1993, tuorein Nia Jaxin ja Lyra Valkyrian vuoden 2024 kohtaaminen. The Island heittää uhkakuvia pelisarjan tulevaisuudelle. Kehitys on hidasta ja rahaa saa palamaan myös saaren vaateja tatuointipuodeissa. Olisinpa väärässä ja kehityspaukut laitettaisiin Showcaseen ja MyRiseen. Kaikkien tavoitteiden täyttäminen on toisinaan turkasen turhauttavaa, mutta kun palkintona häämöttää Umagan avaaminen, kaikki vaiva on sen arvoista. Neljäkymmentä vuotta siihen meni, mutta viimein koin valaistuksen
Miljöö ei ole missään vaiheessa pelkkää pilvenpiirtäjää tai pelkkää esikaupunkialuetta, vaan kaupungin monimuotoisuus on hyödynnetty upeasti. Päästyäni vihdoin käsiksi The Last Of Usiin PC-porttauksen myötä (Pelit 5/23, 92 p.) ymmärsin kaiken pelin saaman suitsutuksen, ja se nousi kirjoissani yhdeksi parhaista yksinpelikokemuksistani ikinä. Hyvä niin, miksi rikkoa toimivaa peruskaavaa. Pala kauneinta Washingtonia Leijonanosa tarinasta sijoittuu Seattleen, mikä voisi paperilla tuntua yksitoikkoiselta. Pelkäsin joutuvani odottamaan jatko-osan käännöstä hyvän tovin, olin jo heikkona hetkenä jopa kaivamassa kuvettani Pleikkarin ostoon. Ilmapommitusten ja luonnonilmiöiden runtelema kaupunki on rakkaudella mallinnettu, joskin mittakaavan suhteen on otettu käytännön syistä erivapauksia. Silmä silmästä Kakkososa käynnistyy viisi vuotta ykkösen päätöksen jälkeen. Peli alkaa suoraviivaisena kostotarinana, mutta kuten jo ykkösosa osoitti, mikään ei ole yksinkertaisen mustavalkoista. En ruodi pohjustusta enempää, sillä löytyy varmasti edelleen monia, jotka ovat onnistuneet elämään juonenkäänteiden suhteen täyspimennossa koko tämän ajan. Ellie ja Joel elävät yllättävän normaalia elämää Jacksonissa siirtokunnan muurien takana, kunnes yhtenä myrskyisenä päivänä kaikki muuttuu. Viholliskohtaamisten painostavuus on edelleen huippuluokkaa. Rakennuksia karusti koristavat raadot ja heidän ennen kuolemaansa jättämät viestit alleviivaavat koruttomasti maailman lohduttomuutta. Sieni-infektion runtelema maailma on armoton, ihmishenki ei ole minkään arvoinen. Ryömien eteenpäin Pelimekaniikkaan on tehty maltillisia uudistuksia. Sony armahti minua yllättävän nopeasti tulleella PC-version julkistuksella. K aksi vuotta sitten meitä PC-jääriä vihdoin hellittiin yhdellä edellisvuosikymmenen klassikoista. Selkeän ohituskaistan tarjoaminen edes joissain kohtaamisissa ei olisi ollut pahitteeksi. Eteneminen on karsinoitua, mutta ei tunnu oikeastaan missään vaiheessa putkimaiselta. Nyt on vuorossa sen jatko-osa, joka on vielä kovempi kokonaisuus. Marko Mäkinen THE LAST OF US PART II REMASTERED Harva remasterointi saa markkinointituekseen HBO:n menestyssarjaa. Alkuun määränpää vaikuttaa hyvinkin selkeältä, mutta reissun odottamattomat käänteet saavat sankarittaren kyseenalaistamaan motiivejaan useaan otteeseen. 58 182536_.indd 58 182536_.indd 58 22.4.2025 18.53.33 22.4.2025 18.53.33. Tämän saa tuta etenkin Ellie, jonka mukana suuri osa matkaa eletään. Kaltaiselleni toivottomalle hamstraajalle tosin eivät edes kehittäjät mahda mitään: niskaan hengittävästä deadlinesta huolimatta joka nurkka oli pakko nuohota. Iskujen väistely on tervetullut lisä, sillä se helpottaa elämää lähitaisteluisKARUN KAUNIS KOSTO: OTTO KAKSI Osien välistä viiden vuoden aukkoa paikataan takaumilla. Suurimmat muutokset nähdään taisteluissa. Tarinan isoimpia Naughty Dog / Sony Interactive Entertainment Arvosteltu: PC Saatavilla: PS4 / PS5 Versio: Julkaisu Minimi: Intel i3-8100 / AMD Ryzen 3 1300X, 16 Gt RAM, Geforce GTX 1650 / Radeon RX 5500XT, 150 Gt kiintolevytilaa, Windows 10 Testattu: AMD Ryzen 5800X, 32 Gt RAM, Geforce RTX 3080 OC / Radeon RX 9070 XT, Windows 11 / Lenovo Legion 5 15ACH6H Ikäraja: 18 vahvuuksia ovat suurten juonenkäänteiden jälkeiset hetket, joissa hahmojen ilmeet ja eleet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Tuhottuja ajoneuvoja, puustoa ja kasvustoa käytetään uskottavasti pitämään pelaaja sopivissa määrin oikealla polulla. Lähes jokainen joutuu tosipaikan tullessa tekemään epäinhimillisiä ratkaisuja selvitäkseen, mutta se ei ole läheskään aina se ainoa tie. Niin vartijoiden välisen keskustelun kuin tartunnan saaneiden vaikerruksen kantautuessa korviini automaattinen reaktioni on sännätä lähimmän suojan taakse tarkistamaan ammusvarantojeni tilanne. Toteutus on kuitenkin rautaa. Valitettavasti minulle tuli ajoittain samankaltainen . ilis kuin Rojolalle (Pelit 7/2020, 94 p.): toimintakohtaukset tuntuvat etenkin pelin edetessä paikoin turhan vääjäämättömiltä. Tässä, jos jossain, on hyödynnetty isolla rahalla modernin liikekaappauksen potentiaalia täysillä. Lisäksi HBO:n sarjaa seuraavat tuskin ilahtuvat juonipaljastuksista
asko, että toiseen vastaavaan ei ollut varaa. Toinen, ehkä kirjoissani merkittävämpi parannus, on mahdollisuus ryömiä. Kakkososa on kokonaisuutena jonkun verran raskaampi kuin edeltäjänsä, mutta samalla myös entistä kauniimpi. Part II on niin vahva paketti, että siitä on vaikea löytää isompaa nillitettävää, oikeastaan vain muutamia pikkuärsyttävyyksiä. Gustavo Santaolallan minimalistinen kitaravetoinen soundtrack kruunaa jälleen paketin. Onneksi viholliset tuntuvat näkevän ainoastaan pelaajan, mutta immersiota se silti syö. TV pelastaa Teknisen toteutuksen suhteen ykkösosan PC-porttauksen julkaisukunto oli Sonylta sen sortin PR-. Sen varjolla pelin julkaisun siirtäminen oli varmasti helppo myydä Sonyn kirstunvartijoillekin. Viholliskontakteja olisi välillä ihan hyvä pystyä välttämään kokonaan. Ja etenemisestä puheen ollen, aiemmin yksinkertaisuudessaan ärsyttäneisiin tasoloikkimisiin on saatu hyvää vaihtelua esimerkiksi köysillä kikkailun muodossa. Aseiden tuunaaminen on tuttua, mutta toimivaa. Taitopuita on myös rempattu uuteen uskoon. 59 182536_.indd 59 182536_.indd 59 22.4.2025 18.54.38 22.4.2025 18.54.38. Se tekee isompien vihollislaumojen väistelystä helpompaa ja kannustaa hiippailuun. Redditiä kaivamalla pääepäillyksi nousi liika silmäkarkki. Esteiden ohittamisiin on panostettu muutenkin kuin pelkkiä roskiksia siirtelemällä, joskin niitä tulee lykittyä ihan tarpeeksi. Ilmeisesti pelimuoto onkin jo kehittänyt oman vannoutuneen fanikuntansa, joten palaan aiheeseen myöhemmin tarvittaessa. Yhteensopivuusongelmien aiheuttamien roskispalojen välttämiseksi peli suorastaan teroitti uusimpien ajurien käyttöä jo heti ensikäynnistyksellä. Nurkista löytyvistä alan lehdistä aukeavat uudet kyvyt mahdollistavat pelityylin muokkaamisen ykköstä paremmin omaan makuun. Seuraava osa on edelleen hämärän peitossa. Se on roguelike-tyylinen selviytymismuoto, jossa pääsee kokemaan pelkkää toimintaa ilman juonen rasitteita laajan hahmokattauksen voimin. sa. Hipoo täydellisyyttä Remastered tuo mukanaan myös kokonaan uuden No Return -pelimuodon. Pientä hiomattomuutta julkaisussa vakauden suhteen. Julkaisu menikin tällä kertaa huomattavasti jouhevammin. Lopputekstien aikaan mittariin oli kertynyt reilut 24 tuntia, mikä tuntui juuri sopivalta pituudelta. Suorituskyky oli pääosin hyvää molemmilla testikokoonpanoilla oletusasetuksilla, mitä nyt muutamia notkahduksia oli havaittavissa intensiivisimmissä kohtauksissa. HBO-sarjan markkinointihaastattelussa Druckmann sanoi Varietylle, ettei veikkaisi kolmososan ilmestymisen puolesta. Virallisesti Naughty Dog työstää parhaillaan kahta peliä: toinen on Intergalactic: The Heretic Prophet, toinen vielä julkistamaton projekti. Kehitystiimin pelasti tällä kertaa ainakin osittain HBO-adaptaation kakkoskauden julkaisu. Naughty Dogin Neil Druckmann vielä tuntuu leikittelevän yleisön odotuksilla. Hahmoja kasvoanimaatiot ovat huippuluokkaa, ne päihittävät jopa ylistämäni Forbidden Westin. Pienellä asetusten selaamisella onneksi paljastui, että tähtäysapu oli näppis-hiiriyhdistelmällä oletuksena päällä. Toinen alkumetreillä verenpainetta nostanut asia oli tähtäämisen tahmaisuus, sillä sihtiä ei meinannut saada pään kohdalle millään. Kumppaneiden kömpelyys hiiviskellessä oli jo vaivana ykkösessä, ja sama töhöily jatkuu nytkin. Julkaisuversio ilmeisesti tukehdutti Geforceni joissain kohtauksissa täysin kuorman alle. Tämä yhdistettynä mieltymykseeni hiiren suuresta herkkyydestä teki taisteluista tervanjuontia. Jos se todella on Last of Us Part III, en tiedä, pystynkö odottamaan käännöstä viittä vuotta. Esimerkiksi hiippailuun panostaminen yhdistettynä mahdollisuuteen edetä vehkeet turpeessa sai minut tekemään enemmän kliinisiä kohteiden eliminointeja, turvauduin suoraan tulitaisteluun vain pakosta. Metsästyslehti avaa taitopuun tarkkuus-osion. Yksityiskohtien määrä on valtava, ympäristöihin on käytetty rutkasti aikaa ja rakkautta. Maailmanlopun Seattle tihkuu tunnelmaa. Painoaikataulun puitteissa kokeilu jäi pintaraapaisuksi, mutta näen kyllä viehätyksen. Arvostelurumban puolivälissä Kustin minulle polkemalla AMD:n lippulaivakortilla loppupeli rullasikin paria kaatumista lukuunottamatta hyvin. 93 The Last Of Us Part II kertoo upean tarinan ja onnistuu ylittämään ykkösosan asettaman korkean riman. Tarina piti kaikkine käänteineen otteessaan loppuun asti, ja se kolahti todella kovaa siitä huolimatta, että onnistuin spoilaantumaan osasta käänteistä jo ennakkoon. Kolmososaa ei ole virallisesti edes julkistettu. Valitettavasti myös kaatuilutautia esiintyi, mikä osui kohdalleni eräässä yksittäisessä tehtävässä. Ykkösosa nosti riman todella korkealle, mutta jatko onnistui ylittämään sen. Äänimaailma on timanttia, näyttelijät naulaavat suorituksensa täydellisesti. Hyvää + Loistava, loppuun asti kantava tarina upeasti rakennetussa maailmassa. Huonoa
Venyvien käsien dilemma Meta Quest -versiossa on ärsyttäviä, mariinille hengenvaarallisia hiomattomuuksia. Inventaarion, käsien ja monen muun asian bugitus. Meininki on enemmän Aliens kuin Alien, sillä käytävien puhdistaminen pulssikiväärillä haulikkoa tulittavan android-kaverin kanssa on todella messevää, ainakin ennen kuin kumppanin pää lentää irti. Inhottavin koskaan tapaamani facehugger. Ikäraja: 18 joten Rogue Incursion saa cliffhangeriin päättyvän tarinansa loppuun vasta myöhemmin. Hyvää + Vapaan tallennuksen puute. Tietokoneita käytellään kuin Commodore 64:n ilotikulla, ja äänimaailma surisee miellyttävästi kovalevyjen raksuttaessa. Tarina on jaettu kahteen osaan, AVARUUDESSA JOKAINEN ON AVARUUSOLENTO Survios Arvosteltu: Meta Quest 3 Saatavilla: PS VR 2, PC, Meta, Quest 3S Versio: 1.02 Vaatimukset: Intel Core i7-10700K tai AMD Ryzen 7 5800X tai parempi, 16 Gt keskusmuistia, GeForce RTX 2080 Super tai Radeon RX 6700-XT tai parempi. Zula Hendricks haaksirikkoutuu android-taisteluparinsa Davis 01:n kanssa jäiselle Purdan-planeetalle. Lumituiskussa pölisevä talvimaailma ja analogisen teknologian täyttämä avaruusasema tuntuvat komeilta ja tunnelmallisilta, yhdeltä parhaimmista näkemistäni VR-pelien ympäristöistä. Pakollinen facehugger-kohtaaminen on järkyttävä ja naamalle ampautuva piikkitakapuoli säikäyttää VR-pelissä kovempaa kuin TV:n kautta. Bugeista ja ksenoformien huvittavuudesta huolimatta Rogue Incursionia voi suositella, kunhan ei odota vielä täysin valmista peliä. Alien-pelien tekijöiden haasteena on vihollisvalikoiman pienuus. Jokaista rakkaudella hiottua Witcheriä ja Goldeneyetä kohden on kaikenlaista oheistuotetta, pahimmillaan Superman 64:ää ja Gollumia. Metroid-vaikutteet. 60 182709_.indd 60 182709_.indd 60 22.4.2025 18.58.18 22.4.2025 18.58.18. Katastrofaalisesti 1.02-päivityksessä inventaario jopa huonontui ja peli pätkii kuin maailma ilman Emotion Engineä. Tuttuus ja lisenssit sopivat kuitenkin hyvin VR-peleihin. Kellari on munittu, seinillä kiipeilee mustia mönkiviä ksenomorfeja ja jokainen ovi vaatii kadonneita avainkortteja. a ei lisenssin puitteissa juuri varioida tai edes värikoodata kuin halvoissa japanilaisissa roolipeleissä, eikä tuhanteen kertaan nähty olento herätä elokuvien veteraaneissa kauhua. X-rayt kiipeilevät seinillä humoristisesti ja tykkäävät jäädä seisoskelemaan paikoilleen kuin kaivaisivat povarista röökiaskia. Antero Kyyhky Kun ostin Zuckerbergilta VR-lasit, piti tsekata, Meta kummaa niiden läpi näkyy. Älä katso taaksesi. Alien-kokemus on tiivistetty olennaiseen: on vain nainen, pulssikivääri ja vihreitä palloja tutkassa, jossakin lähellä, ehkä jo hyvin lähellä. Kyseessä on tavallinen päiväuni: miltä tuntuisi elää kuin kuuluisuus. Uusintajulkaisujen remake-aikakaudella uuteen kaapuun pukeutuminen on muutenkin rahoittajille iso riski. Alieneilta piilottelu ja hiiviskely onkin huonoa pelimekaniikkaa, joka sopii lähinnä Pac-Maniin. Huvittavasti liikkuvat ksenoformit. Ei liekinheitintä. Huonoa . Ksenomor. Nettipalautteen perusteella kannattaa haulikoida vieraita elämänmuotoja mieluummin jollakin muulla laitteella kuin Meta Questilla. Mikä yllättävintä, uudet VR-kokemukset päihittävät entiset lisenssipelit monin tavoin. Tutkimuslaitoksessa on kaikki mennyt pahasti mönkään. VR-LISENSSIPELIT ALIEN: ROGUE INCURSION Weyland-Yutani-korporaatio haluaa muistuttaa, että seuraava arvostelu sisältää . Tarinankerronta on loistavan minimalistista ja audiologit valinnaisia, eikä koskaan tarvitse haukotella loputtomien repliikkien takia. Kyllä, aina voisi ottaa mukaan Predatorin, mutta kahdesta poikamiehestä ja yhdestä facehuggerista ei saisi kasaan kuin hemmetin yksinäiset bileet. Tähän kipeään kysymykseen emme saa vastausta, sillä jälleen kerran yhden Alien-räiskinnän sankari on kovanaamainen ex-mariini ja vieraiden elämänmuotojen vihaaja. vat täysin, eikä tulitaistelussa saa vedettyä pistoolia tai panoksia esille. Toisinaan inventaario ja näkymä sekoa84 Keskeneräinen mutta jo nyt paras Alien-räiskintä. Yhden vihollisen avaruusasema Metroidia muistuttava rakenne on ironinen, sillä onhan Alien yksi Metroidin suurimmista vaikutteista. Vapaan tallennuksen puute on vain hyvä asia joka lisää merkittävästi jännitystä. Striimaaja tienaa rahaa huutamalla räkä poskella pelosta, mutta itse pelattuna ensimmäisen persoonan piiloleikki on yksinkertaisesti tylsää. LEPAKKOMIES, AVARUUSOLIO JA METROKUSKI MENIVÄT BAARIIN Hieno lento, mutta selviääkö hyppyasu tarkastuksesta. Muuta: Vaatii jonkun seuraavista VRlaseista: Meta Quest 2, Meta Quest 3, Valve Index tai Rift S. ktiivisiä kuvauksia tarjoamistamme työoloista. Asiaan kuuluva Alien-elokuvien tunnelmaa huokuva ympäristö. Kädet venyvät ja heiluvat kuin Herra Fantastisella. K etä vastaan yksityinen avaruusmerijalkaväki taistelee, kun omituisia olentoja ei ole lähettyvillä. Piileskelyn takia en jaksanut kiinnostua Alien Isolationista (2014), mutta onneksi Rogue Incursion on valinnut toimintapainotteisen tien. E lokuvista, kirjoista ja sarjakuvista lainaavilla peleillä oli pitkään maine rahastuksena. Kaksi ksenoformin henkäisyä tappaa, ellei Zula saa iskettyä suoneen energiamehua
Kyseessä on pirullisempi vitsi kuin mihin Jokeri pystyisi. erottaa sisäisiä demoneita karkkipapereita tiputtavista roskaajista. Vaikka mätkintä on toimivaa, pidin enemmän hiippailusta ja yksittäisten rynkkyroistojen kiusaamisesta. Toimintapeleissä vihaan hidasta tarinankerrontaa ja turhaa kävelyä, ja VR-peleissä odottelu tuntuu erityisen raastavalta. Roisto! Minne piilotit Revolutionary Girl Utena -dvd-levyni! ”Sir, saimme Balatro-huumeen kehittäjän viimein kiinni.” Jokainen lepakko tarvitsee luottohakkerin. Mätkintä alkaa tunnelmallisesti avaran kaupungin synkiltä katoilta ja pimeiltä kujilta, mutta pian Lepakkomies heitetään Blackgaten yksityisvankilaan. Ohjaimia heiluttamalla isketään perusrottiin komboja, kunnes kertalaakista unten maille täräyttävät erikoisiskut aktivoituvat. Myös Arkham Shadow julkaistiin äärimmäisen bugisena. Tai ainakin yritetään. Hotspottien klikkailu etsivämoodissa saa kaipaamaan Lepakkotiktokia, mutta onneksi Arkham Shadow kunnioittaa pelaajaa. Xbox 360 -ajan klassinen fiilis. Asetelma on herkullisen ajankohtainen: valepuvussaan superrikas Bruce Wayne pakottaa köyhät voimalla kuriin, eikä peli epäröi asettaa tätä kyseenalaiseen valoon. Yksistään nauravat hampaat Kannattaako Meta Quest 3 sitten ostaa Arkham Shadowin takia. Virkavallan ratkaisu. Ainakin hinta alkaa olla kohdillaan. Kysymykseni onkin: why so serious. Kyse ei ole kuitenkaan Bruce Waynen luovaan verosuunnitteluun ja holding-yhtiöihin liittyvästä keplottelusta vaan asiallisesta soluttautumisesta, ja silmän välttäessä nahka vaihtuu rikollisen ihoon. Sinänsä yhdentekevän tarinan välivideot pystyy skippaamaan jo ensimmäisellä kerralla. Leikitäänkö kirkonrottaa. batman4: Täydellisessä maailmassa oven toisella puolella olisi aikaportaali ja mahdollisuus estää Batman Foreverin syntyminen. Milloin saamme nauttimissimulaattorin, jossa kehitetään täydellistä rusketusta uima-altaalla ja suljetaan matkatelevisio maailman palaessa. Jos jää kiinni, voi heittää savupommin ja paeta uuteen tarkkailuasemaan. batman2: Terapiasessiossa tehdään rikollisista taas kunnon kansalaisia. batman5: Roisto! Minne piilotit Revolutionary Girl Utena dvd-levyni! 85 Rottien kauhu, Lepakkomies, tällä kertaa se olen minä! Hyvää + Toiminnan selkeys ja mätkintätuntuma. Yleensä yli puolen tunnin tärinän ja heilunnan jälkeen tunsin yllättävää pahoinvointia. Suippokorvainen sankarimme on epävakaan raivokas, ja hänen nyrkkinsä ei osaa SIIVEKÄS ROTTA EI VAPAANA LENNÄ Camouflaj Arvosteltu: Meta Quest 3 Saatavilla: Meta Quest 3S Ikäraja: 16 batman1: Vastustajat näkee tarvittaessa seinän läpi. Lepakkomies leipoo ihmisrottia turpaan epäreilulla ylivoimalla. Mies on kuitenkin superrikas, äärimmäisen komea ja voisi tyytyä elämäänsä palveltavana. M iksi jokainen Batman-peli kertoo Bruce Waynen elämän surkeudesta, taistelusta alamaailmaa ja Gotham Cityn korruptiota vastaan. Lepakkoluolan ovet eivät avaudu kuin metaveljille, sillä kyseessä on suloista katkeruutta herättävä yksinoikeus: Meta omistaa kehittäjä Camouflajin ja on vielä saanut hankittua herkullisen lepakkolisenssin. Mätkintä on fyysistä, joten perheellisten kannattaa lähettää kalusteet ja pikkulapset turvaan varjonyrkkeilevältä ja siipensä levittävältä lepakkoisältä. Käänne on pettymys, sillä puristavien seinien ja ihmisyytensä kadottaneiden asukkien, sadististen vartijoiden ja sekopäisten terapeuttien kansoittama Blackgate ei ole yhtä mielenkiintoinen ympäristö kuin laaja kaupunki. Sisätiloja yritetään varioida hiippailuun sopivilla temppuradoilla, mutta Arkham Asylumia ei voiteta. Komboihin voi yhdistää myös batarangeja ja muita lepakkovehkeitä, mutta vyötä on vaikea käyttää tarkasti. Keskeneräisiä VR-pelejä ei kannattaisi ostaa julkaisusta, mutta jos julkaisua ei tue rahallisesti, saattaa peli jäädä puolivalmiiksi. 61 182709_.indd 61 182709_.indd 61 22.4.2025 18.58.48 22.4.2025 18.58.48. Pelasin istualtaan, mikä oli miellyttävin tyyli. Synkkyyteen keskittyvä, viime vuonna ilmestynyt Batman: Arkham Shadow saattaa olla kaikkien aikojen paras VR-peli, jos Meta Quest 3:n omistajilta kysytään. Nykykaavan mukaan VR-pelit julkaistaan ensin ja tehdään valmiiksi, jos myyntiä on tarpeeksi. En ole erityisen herkkä VR-pahoinvoinnille, joten pyörimisestä päänsä sekaisin saavien kannattaa olla varuillaan. Uuden kevennetyn Meta Quest 3S -laitteen (128 Gt:n malli) kolmen ja puolensadan hinta on hyvin kilpailukykyinen muihin VR-laitteisiin verrattuna. Pomotaisteluissa Lepakkomies tipahteli lattian läpi, peli kaatuili ja äänet kuuluivat milloin viitsivät. Huonoa . Gotham Cityn on tällä kertaa vallannut salaperäinen Rottakuningas ja hänen armeijansa kaupungin hylkäämiä vaivaisia ja pikkurikollisia. Kiitos! Huonekalut vaarassa Kikkamätkinnöissä jännittää aina, kuinka huonosti ohjaus toimii. Harmi, että suurin osa terapeuteistakin on rikollisia. Isoja korstoja tainnutetaan ensin viitaniskulla, sähköpatukkamiehen yli hypätään ja sen jälkeen isketään nyrkillä ylhäältä. Kaiken laittoi alulle visionäärinen Arkham Asylum, joka yllätti kaikki yhdistämällä metroidvaniaa ja Metal Gear Solidia. Ehkä olen ainoa asiaa pohtiva, sillä Lepakon fanit rakastavat kärsimystä. Onneksi Arkham Shadow on genren kärkeä. batman3: Kaikki kerätään! Sivutekemisenä on muun muassa rottapatsaiden löytämistä ja rikkomista. Esikuvana ovat Rocksteadyn Batman-mätkinnät Arkham Asylum (2009), Arkham City (2011) ja Arkham Knight (2015). Bugisena julkaisun kulttuuri. Erona vanhempiin bätteihin on ensimmäisen persoonan näkökulma, jota ei ole nähty sitten vuoden 2016 ohjelmaleluksi jäänyttä mutta aivan toimivaa Batman Arkham VR -kokeilua. Joko kuolet sankarina tai elät tarpeeksi pitkään pukeutuaksesi kumihousuihin. Jopa alkoholismi on helpompi selittää poliisille kuin VR-lasit päässä riehuminen. Koska kyseessä on Meta Questin kärkijulkaisu, bugit on korjattu, mutta bisnesmalli on pelaajavihamielinen. Silloin liidetään Batmanilla katonrajassa, sidotaan pahiksia lepakkoköydellä ja hellitään heitä tainnutusotteella. Yhdentekevä tarinankerronta. Jos VR-pelit eivät myy, niitä ei tehdä. Myös omistamani kolmosversion 512 Gt:n version hinta on tippunut sadalla eurolla alle kuuteensataan euroon. Alfred, martini, kiitos. Olisipa supersankari, joka puhdistaisi maailman tällaisesta saastasta! BATMAN: ARKHAM SHADOW Yksityiskohdista löytyy kaikenlaisia pieniä viittauksia Lepakkomiehen faneille. Arkham Shadowista tulevatkin mieleen Xbox 360 -ajan toimintaseikkailut tai Wii-kikkailut, aivan kuin toimintapelien kehitys olisi pysähtynyt hyvällä tavalla 2010-luvun puoliväliin
Mutanttirotat hyppivät putkista yksitellen naaman eteen ja isommat mutantit imevät luoteja kuin yläkoululaiset nikotiinipusseja. Hän valitsi Ukrainan tukemisen Venäjän aloittaman hyökkäyssodan aikana, joten hänet palkittiin perinteisellä venäläisellä kirjallisuuspalkinnolla: vankeustuomiolla. Palkinto myönnetään taiteilijoille ja tieteilijöille, jotka ajattelevat hieman liikaa. Vihollisilla ei ole aivoja. Huonoin juoni koskaan. Ärsyttävimpiä ovat joka puolelta hyppivät hämähäkit, joiden hitboxeihin on lähes mahdoton osua millään aseella. Ikäraja: 16 Incursioniin. Pistooli, rynnäkkökivääri ja ensiapupiikittäjä vedetään esille haromalla niitä tietystä kohdasta vartaloa kuin taisteluliivistä. Kaikkea pohjustetaan väsyttävissä juonijaksoissa, joita ei pysty nopeuttamaan ja ohittamaan. Loput vihollisista ovat yhtä huonoja. Y ksi omaperäisimmistä maailmanlopun kirjoista on venäläisen Dmitri Gluhovskin kirjoittama Metro 2033, jossa ihmiskunta taistelee toisiaan ja mutantteja vastaan ydinsodasta selvinneistä metrotunneleissa. Metrolippu jää ostamatta Ehkä olen vain ylinegatiivinen ja minun pitäisi lopettaa kansan rakastamien tykkitornikenttien kritisointi. Ihmisvihollisista ei juuri ole vastusta. Tällä hetkellä kirjailija Gluhovski elää maanpaossa. Juonen surkeus on pettymys, sillä ukrainalais-maltalaisen 4A Gamesin ensimmäisestä Metro-kirjasta adaptoima peli oli synkkyydessään Xbox 360 -ajan huippuhetkiä. 62 182709_.indd 62 182709_.indd 62 22.4.2025 18.59.02 22.4.2025 18.59.02. Johtuuko se sitten osaamattomuudesta tai Gluhovskin poissaolosta, Awakeningin tarina ja juoni ovat molemmat huonoimpia koskaan videopeleissä kokemiani. Steam Awardsin mukaan Metro: Awakening on kuitenkin vuoden 2024 paras VR-peli. Huonoa . Lasit päässä motivaatioksi riittää vain selviytyminen. Rituaalimurhia tekevä kultti ei juuri eroa ihan tavallisia murhia tekevistä metroasukeista. Hauskinta on ammuskella rautatähtäimen läpi vihollisia, vaikka tekoäly on surkein ikinä: metron asukit osaavat vain seistä paikoillaan ja tulittaa tai sitten edetä kohti pelaajaa suoraa linjaa. Repusta otetaan esille myös käsiveivi, jolla generoidaan virtaa taskulamppuun ja virtalähteisiin ja juniin. METRO: AWAKENING Kymmenen vuotta sitten koettiin dystopiaviihteen kultakausi. Kokemus vahvisti mielipidettäni, kuinka VR-peleihin ei tarvita enempää tarinankerrontaa kuin alkuperäisessä Doomissa. ”It’s like pistol-whipping a blind kid”, niin kuin Matthew McConaugheyn hahmo sanoo Tropic Thunderissa. Niskan taakse kurottamalla saa vedettyä esille repun, josta roikkuvan sytkärin, kranaatin tai kaasunaamarin saa käyttöön hieman vaivalloisesti mutta immersiivisesti. Tulee ikävä Half-Lifen harhauttavaa ja koukkaavaa tekoälyä, joka loi illuusion vaarallisuudesta. Hyvää + Asekäsittely tuntuu hyvältä. Sitten vitsi ei naurattanut enää. Metro: Awakening perustuu Gluhovskin luomaan maailmaan, mutta tekijänä on sarjan ensikertalainen, hollantilainen Vertigo Games. Maininnan arvoinen on hämärä kultti, joka on hallusinaatioita tai sitten ei. Ei olisi haitannut, vaikka leikkauspöydälle olisi jätetty kaikki turrettikentät ja puolet pelin yli kymmenen tunnin sisällöstä. Opin harjoittelun jälkeen nauttimaan inventaarion fyysisyydestä ja tarkkuudesta. Tykkitornikenttiä on aivan hervoton määrä eikä niissä ole mitään kehuttavaa: pimeydestä ryntää päälle mutantteja, niitä ammutaan junan kyydistä hernepyssyllä ja toivotaan, että kärsimys olisi ohi. Esikuvana on The Walking Deadin ja The Last of Usin perhedraama, mutta hitin kaava on ohittanut konkreettisen sisällön. Jossakin vaiheessa huomasin taistelevani myrkkynuolia ampuvien nudistien kanssa. VR-pelit ovat ennen kaikkea keholla ohjattava, fyysisiä ja toiminnallisia kokemuksia. Alkeellinen kenttäsuunnittelu. (Hämähäkit saa poistettua pelistä, jos ne hirvittävät.) Jostakin syystä vihollisia tulee vastaan vain yksi vihollistyyppi kerrallaan. Ne eivät ole samalla tavalla etäisiä kuin ruudulta näkyvät ”tavalliset pelit”, joissa nykymuodin mukaisesti pitää olla leveästi tarinankerrontaa. Tuntuu kuin puolet pelistä olisi maailman kamalinta juonta ja puolet turrettikenttiä. 55 Jos metro on tällainen, menen omalla autolla. Kun junamatka on turrettikenttä Tarinan voi heittää palavaan tynnyriin, mutta käyttöliittymä pitäisi siirtää Alien: Rogue VENAA RAUHASSA Vertigo Games Arvosteltu: Meta Quest 3 Saatavilla: Meta Quest 3S, Meta Quest 2, Playstation 5, PC Suositus: Intel 9th gen i7 (i7-9700) tai parempi, 16 Gt keskusmuistia, RTX-2070 8 Gt tai parempi. VR-LISENSSIPELIT Tähän näkyyn saa tottua. Ideana on jonkinlainen dystooppinen perhetarina, mukana haamuja, uudelleensyntymistä sekä pitkiä keskusteluja vaimon ja kuolleen lapsen kanssa. Aivan kuin ympyrän muotoista palikkaa ei saa mahtumaan neliön muotoisesta aukosta, tämä metromatka oli tuomittu ensimmäisistä hetkistä asti. Muuta: Vaatii jonkun seuraavista VR-laseista: Oculus Rift, Meta Quest 2, Meta Quest 3 tai 3S, HTC VIVE, HTC Vive Pro 1 tai 2 tai Valve Index
Blackin tukena Momoa heiluu hapsutakki liehuen, ja Danielle Brooks säntäilee kiljuen, ainoastaan nuorimmat Hansen ja Myers vetävät ilman camp-otetta. Jos löisin Minecraftille yhden genreleiman, listaisin sen pelielokuvan tai komedian sijaan lastenelokuvaksi. En tiedä yhtään moninpeliä, jonka keskusteluissa muut pelaajat ja varsinkaan pelintekijät eivät olisi idiootteja. Elokuvantekijöillä on ollut selkeä tarve selittää Blackin rooli, vaikka elokuvan maailma on siinä vaiheessa katsojalle vielä täysi mysteeri. Kerran hörähdettiin Garrettin espanjalle ja eniten yleisöä huvitti katsomosta kajahtanut ”Torille!”-huuto, kun kohtauksessa vilahti Suomi-vitsien klassikko. Blackilla on mukana jopa pari laulua, mutta ne eivät yllä Super Mario Brosin Peaches-biisin tasoon. En ole itsekään immuuni viittaushuumorille. Kyynisenä en uskonut tarinaa, mutta leffa alkaa niin kankealla Steven alkuperäistarinalla, että jutussa voi olla jopa totuuden siemen. Toisaalta en ole pitkään aikaan saanut (lähes) koko muksukööriäni mukaan saman elokuvan pariin. Näytöksessäni kuulin vain kaksi kertaa naurua. En pysty keksimään kapeampaa kohderyhmää vitsille kuin 70-luvun muistavat peliharrastajat, mistä annan bonuspisteen elokuvan käsikirjoitustiimille. Koko konkkaronkka tietenkin päätyy Minecraft-maailmaan, jossa pitäisi estää Netherin ilkeää Malgoshaa tuhoamasta Ylämaasta kaikkea kivaa ja kaunista. Tuukka Grönholm MINECRAFT-ELOKUVA Kun elokuvan nimessä pitää erikseen mainita sana elokuva, tietää, että Minecraftelokuvassa ollaan brändin äärellä. Juuri se tekee pelistä niin poikkeuksellisen hienon. Jatko-osa on ollut suunnitelmissa jo kauan ennen kuin Minecraft-elokuva rikkoi puolen miljardin lipputulot ja nousi muutamassa viikossa Suomenkin katsotuimmaksi elokuvaksi koko vuonna. Sisältäni teleportin löysin Leffatarinassa orvoksi jääneet pikkuveli Henry (Sebastian Hansen) ja isosisko Natalie (Emma Myers) etsivät uutta elämää pikkukaupungista, jossa asuvat Minecraft-maailmaan kadonnut Steve (Jack Black), Jason Momoan esittämä menneisyyteen jämähtänyt videopelikuningas OLIS HAKULLE TÖITÄ Minecraft-elokuva Ohjaus: Jared Hess Käsikirjoitus: Chris Bowman, Hubbel Palmer, Neil Widener Pääosissa: Sebastian Hansen, Jason Momoa, Jack Black, Emma Myers, Danielle Brooks Garrett Garrison ja kiinteistövälittäjä-lemmikkieläintarhuri Dawn (Danielle Brooks). Selkeää päähenkilöä on vaikea veikata. Minecraft-elokuvan komediallinen osuus on juoksemista ja/tai huutamista plus modernisti meemejä. Ennakkoon vaikeimmalta tuntuu peliyleisön miellyttäminen. Vokselit botoxseleiksi Isoin pettymys elokuvassa on tyyli, jolla Minecraft-peligra. Käsikonsolista ehti pyöriä jo mainoskampanja Yhdysvalloissa, mutta laitetta ei koskaan julkaistu. Blackin hahmo on taas puhdasta yliselitystä ja -näyttelyä, sillä suurin ongelma (ja ilmeisesti brändimielessä vahvuus) on, että Black näyttelee aina samaa hahmoa. Kukaan ei myöskään kärsinyt, lasten ainoa moite liittyi tarinan panosten köykäisyyteen. Markkinointi luottaa Blackiin ja Momoaan. Elokuvan pitää miellyttää Minecraft-pelaajia, ummikkoja, studiota ja vielä Microsoftia, joka nykyään omistaa Minecraftin oikeudet. Toimiva lastenelokuva, mutta komediana Minecraft-elokuva lyö pilkkakirveensä kiveen. Markkinointihaastatteluissa Jack Blackia hahmoteltiin alun perin vain sian äänirooliin, mutta Blackin väitetään olleen ylivoimaisesti innokkain pelaaja tuotannon Minecraft-serverillä, joten hänet palkittiin isommalla roolilla. Peli itsessään on historian myydyin videopeli ja muuttunut jo kauan sitten yhteiseksi sukupolvikokemukseksi kaikille tällä vuosituhannella varttuneille. Jack Blackin tehtävänä on viitata jatkuvasti Minecraft-maailmaan ja pudotella bongattavaa pelisarjan faneille. Varsinkin Yhdysvalloissa elokuvanäytökset ovat menneet liki mellakkahenkiseksi meemeilyksi teatterissa, kun kesken leffaa on kiljuttu chickenjockeyta ja paiskottu poppareita, mutta Suomessa meno oli selvästi jäyhempää. Pelileffa-asteikolla Minecraft-elokuva on jopa yllättävän hyvä, mutta ilman pelitaustaa en olisi teatteriin lähtenyt. Vaikka tarinassa ei ole selkeää päähenkilöä, Jack Black, Jason Momoa ja Sebastian Hansen saavat eniten ruutuaikaa. En enää muista ensivaikutelmaani, mutta nykyään pidän Minecraftin rujon kauniista kuutiomaailmasta pikseleineen, mutta elokuvaan pelihahmoja on turvotettu ja pehmennetty. Pelaajat ovat varsinkin nettiäänensä perusteella maailman vaativin yleisö. 63 182031_.indd 63 182031_.indd 63 22.4.2025 19.02.38 22.4.2025 19.02.38. En tottunut koko elokuvan aikana botoxversioihin Minecraft-hahmoista. Tuotannon mielestä leffa on ilmeisesti Steven tarina, sillä lopputekstien jälkeen nähtävässä tiiserissä seikkailee nimenomaan Jack Black, joka kohtaa Alexin. Kun kotipihalle kurvatessa naapuri kantoi lasta sylissä, takapenkki huusi heti: ”Chickenjockeyy!” Olen nähnyt huonompiakin elokuvia. ikka on tuotu valkokankaalle. Leffassa vilahtaa pelihistorian kuriositeetti Atari Cosmos. Lopputulos on groteski, sillä Minecraft-maailman eläimet näyttävät elokuvassa botox-versiolta itsestään. M inecraft-elokuvan tekeminen ei ole helppoa. Klassisen kasvutarinan mukaisesti kaikki hahmot ovat ulkopuolisia, jotka etsivät paikkaansa maailmassa. Tarkemmin ajatellen tiedän yhden: Minecraft
Fabio Civitelli on piirtäjänä onnistunut vakiomallisessa Texissä kohtuullisesti, kun on ollut tiukat raamit tekemiselle, mutta kun edessä on uusi formaatti, kaikki hajoaa sekavaksi, lähes lukukelvottomaksi kohellukseksi. Raunioita riittää. Kyytiä jumalalle Myös Tuoni Myllylän kuvakäsikirjoittama ja Tuuli Hypénin piirtämä Jumala koneesta on riemullista luettavaa. Fantasiataivaan tähdet ovat olleet kohdillaan, kun tämän kevään kotimaisia sarjakuvauutuuksia on synnytetty. • Hiltunen: Praedor Varjo menneisyydestä, Zum Teufel 2025, 96 sivua, hinta noin 25 euroa. 64 182032_.indd 64 182032_.indd 64 22.4.2025 19.05.52 22.4.2025 19.05.52. Onpa joukkoon ympätty vieras ulkoavaruudestakin. • Giusfredi, Civitelli: Tex Willer värialbumi #7 Nuoruuden lähde, Story House Egmont 2025, 48 sivua, hinta noin 12 euroa. En edes Ranskassa Angoulêmessä. Mutta mylläkästä huolimatta sain kerättyä reppuuni nipun helmiä, joita kotimatkalla jo ahnaasti ahmin. Mukana on kaikkea, mitä kunnon fantasiakertomukselta voi vaatia: verta, väkivaltaa, miekkoja ja magiaa. Hiltusen piirrosjäljessä näkyy hienolla tavalla rutinoitunut, mutta edelleen työhönsä aidolla vakavuudella ja intohimolla suhtautuva taiteilija/taistelija. Kuuntelin Tampereella Petrin esitelmän albumiin sisältyvistä viittauksista muihin Praedor-tarinoihin, mutta jätän tässä niiden bongaamisen kuitenkin lukijoitten puuhaksi. En muista mylläkkää millään sarjisfestareilla aiemmin kokeneeni kuin Tampere kuplii -sarjakuvafestivaaleilla. • Myllylä, Hypén: Jumala koneesta, Zum Teufel 2025, 160 sivua, hinta noin 25 euroa. Vierailin Tampere-talolla lauantaina ja jonottaa sai kaikkialle, jopa pääsystä myyntiosastolle. Viimassa ongelmiin löytyy aina ratkaisu. Lämmin Viima Kevään lämminhenkisin fantasiajulkaisu ei ole koolla pilattu. Suomi-versiossa Tex-logon sijoittelulla on onnistuttu piilottamaan kannesta sarjan pahikset – vain jalat näkyvät. Wallu RUUDUN TAKAA PARINMUODOSTUSTA Praedorin kotoinen ongelma: Lähteekö vaimo matkaan vai ei. Ajan ja iän myötä kuviin on tarttunut paljon elettyä ja koettua. Nyt minä juon kahvia. Viimaa luen aina, kun kaipaan positiivista energiaa elämääni. • Kallio ja kumpp.: Viima #6, omakustanne 2025, 32 sivua, hinta 5 euroa. Onnea siitä! Ja kuin viini, sarja vain paranee vanhetessaan. Kannesta alkaen kaikki on pielessä. Juuri näin pitää omakustannelehdet tehdä: halpa, pieni vihko täynnä suuria tunteita ja laadukasta sarjakuvaa. FANTASTISTA! Piirrosviivoihin on tullut vaihtelua ja herkkyyttä, ja etenkin taustat ovat runsastuneet ja rikastuneet. Praedor Hiltunen Ei uskoisi, että Petri Hiltusen Praedor-sarja täyttää jo 40 vuotta, mutta niin uutuuskirjan – Varjo menneisyydestä – takakannessa lukee. Mutta pahin on kuitenkin itse sarjis. Tarinassa on takautumia aiemmista seikkailuista, mutta ne istuvat niin hyvin juttuun, että ennalta ei tarvitse lukea koko aiempaa Praedor-jatkumoa pysyäkseen mukana juonessa. Tarinassa ei ole hengähdyshetkiä, vaan koko ajan paahdetaan hurjalla vauhdilla ja huumorilla läpi taisteluareenan, jossa kullakin tarinaan osallistuvalla on tavoitteenaan pelastaa ainakin itsensä. Ei entisten tarinoitten tuntemuksesta haittaakaan ole, päinvastoin. Ja mainio kokonaisuus onkin. Ja mikäs on palatessa, kun vuosien työn tuloksena on valmiina fantasia(peli) maailma, josta voi aina tarvittaessa poimia ideoita uusiin juttuihin. Tähtiä tälle ja paljon! Vähemmän fantastista… Lopuksi varoituksen sana: uusin Tex-värialbumi Nuoruuden lähde on kaikin puolin kammottava tekele. Niin kiire on koko ajan, että ei ole aikaa poiketa edes hyvälle kahville saati paksulle pihville. Lopputulos on sujuva, letkeä, yllättävä ja viihdyttävä mustavalkoinen verimellakka. Varjo menneisyydestä on Petrin omien sanojen mukaan praedor Ferronin viimeinen pitkä seikkailu, mutta Jaconian valtakuntaan hän aikoo vielä tulevissa teoksissaan palata. Kaltsu Kallion omakustannelehti Viima on ehtinyt kuudenteen numeroonsa, ja jokainen numero on uponnut suoraan sarjakuvasydämeeni. T ampere kupli maaliskuun lopulla yli äyräittensä. Velhollakin on omat ongelmansa taistellessaan milloin jumalien, milloin koneitten kanssa. Tarina on löyhää jatkoa tekijäkaksikon Kuoleman pidot -kirjalle sekä Myllylän Jumalsurma-trilogialle, mutta kirja on oma, itsenäinen kokonaisuutensa. Giorgio Giusfredi on kirjoittanut tarinan kuin se olisi vakio-Tex-kamaa, mutta käytössä on vain 48 sivua, ja jutusta tulee nopeutettua kliseistä kohkaamista
Animen suurkuluttaja, nätti nainen, joka asuu meillä, ei myöskään ollut järin vakuuttunut kokemuksestaan. n (asia/esine jota henkilöt jahtaavat), katsojille suunnatun kertauksen valtava määrä ja ajoittain epäloogiset tapahtumat turhauttavat valitettavasti aivan liikaa. Devil May Cry pääsikin yllättämään taiteellisesti kunnianhimoisella kuudennella jaksolla. Ei kovin jumalainen näytelmä Raskaat kvanttifysiikka-, uskontoja politiikkahöpinät sekä asialliset sivuhahmot toimisivat paremmin, jos vastapainoksi itse Dante olisi korostetusti tyhmä, äänekäs ja (teko) päheä. Dialogi oli jätetty minimiin, surulliset, dramaattiset juonenkäänteet loistivat kuin televisiosarjassa, jossa on budjetti ja tekijöiden motivaatio kohdallaan. Kuudennen jakson pohjatyön avulla Devil May Cry hoitaa seitsemännen ja kahdeksannen jakson . Paitsi lopussa päivä pelastuu. ix-animensakin. Jussi Mattila DEVIL MAY CRY – KAUSI 1 Dante on hieman laiska eikä ota demoninmetsästystä tosissaan, ihan kuten hänen Net. Toiminta on näyttävää, mutta toiminta-animeksi ei mitenkään poikkeuksellista. Puolisoni tuomio oli: ”Ihan OK, katsottava, 3/5”. Päähenkilön harvat laimeat onelinerit tarvitsisivat edes totisia hahmoja ärsyyntymään ja loukkaantumaan niistä, mutta suurimman osan ajasta show ei tarjoa edes sitä. kaksi eri henkilöä) pyytäessä katsomaan Net. Soundtrack on täynnä valtavia metallija rock-hittejä, mutta draaman ja panosten puuttuessa mätkintä on vain paljon melua tyhjästä. Itse olen hieman kriittisempi. Sarjassa Danten puhuessa härnäävästi ”leidistä”, hän ei tarkoita sitä nimenä, joten Jumalaisen näytelmän Neitsyt Maria on suomennettu ”muikkeliksi”. Sarja tarjosi ensimmäiset naurut, kun tajusin, että peleissä luutnantti tottelee nimeä Lady, joka on viittaus Neitsyt Mariaan. Tarinallisesti samankaltaisen juonikuvion ja räyhäkkään hauskan kokemuksen paljon paremmin käsikirjoitettuna tarjoaa YouTubesta löytyvä fanien, TeamFourStarin, tekemä klassikkoanimeparodia nimeltä Hellsing Ultimate Abridged. Jos ärsyttävän coolia asennetta nimenomaan Danten tarjoilemana kaipaa elämäänsä, uskoisin Devil May Cry -pelien olevan parempi vaihtoehto. Kohta valtiovalta jo kolkutteleekin Danten kotiovella pitääkseen Helvetin oven suljettuna. Tuukan ja puolisoni (huom. Käsikirjoituksen teemat nostavat päätään, kun luutnantti Mary Arkham ottaa aktiivisen, rääväsuisen päähenkilön vastuun, Dante kun ei osaa. naalin kunnialla. Ensimmäiset jaksot pettivät ne pahasti. Mistäs tämä nyt tuli. Muikkelia on ilo seurata, pupu panee parastaan, jopa Dante pääsee jälleen heittämään kesyjä vitsejään. Vatikaanissa tapahtuu! Paha pupujussi pätkii porukkaa ja pöllii paholaismiekan. Jopa animaatioon lisätyt tietokonetehosteet ja 3D paransivat kokemusta toisin kuin aiemmin. Käsitellyt poliittiset teemat viedään päätyyn asti jopa niin hyvin, että nettipöhinöissä jenkkikatsojia ärsyttää. Lopun American Idiot -biisivalinta meni juuri sopivasti vähän liian pitkälle, ja edesmennyt Kevin ”Batman” Conroy teki hyvää työtä ilkeänä varapresidentti William Bainesina. Tähän asti sarjan dialogi ja draama olivat laiskasti kirjoitettuja. Capcom 3:ssa Dante oli yksi lempihahmoni. Devil May Cryn maailma ja taikasysteemi kirjaimellisesti luennoidaan katsojille, pahimmillaan kahteen kertaan. Tätäkö tämä olikin. Pahis vinkkaa vähemmän hienovaraisesti virkavallalle suunnitelmansa seuraavasta osasta, johon kuuluu sarjan päähenkilön, demoninmetsästäjä Danten kaulakoru. Muutama irtovitsi ja pinnallinen piikki jenkkipolitiikkaa kohtaan eivät pelasta turhautumiselta. Loppu on tarinoissa vaikein. Vasta viidennessä jaksossa sarja antaa syitä seuraamiselle. Dante jää sivurooliin omassa sarjassaan. En oikein usko, että pelisarjan Dante PAHOLAINEN CHILLAA NETFLIXISSÄ Luoja: Adi Shankar Rooleissa: Johnny Yong Bosch, Scout Taylor-Compton, Hoon Lee, Chris Coppola, Kevin Conroy, Robbie Daymond Ikäraja: 16 on noussut kuuluisuuteen pelkästään latteilla vitseillä ja veikeällä hymyllä. 65 182027_.indd 65 182027_.indd 65 22.4.2025 19.05.25 22.4.2025 19.05.25. Devil May Cry pohjustaa mahdollisen toisen kauden mielenkiintoisella tavalla. P elisarjana Devil May Cry on mennyt minulta täysin ohi muuten, mutta Marvel vs. Jos koko sarja olisi ollut samaa tasoa loppupään jaksojen kanssa, odottaisin jatkoa innoissani, mutta epätasaisuus, jatkuvasti vaihtuva MacGuf. Alun perusteella sarja tuntui tippuvan loputtomaan Net. ixin omien tuotantojen keskinkertaiseen suohon. ixin uusinta Devil May Cry -videopelianimea suostuin vapaaehtoisesti. Ennakko-odotuksena minulla oli ysäriasennetta, cooleja poseerauksia, Deadpool-tason vitsejä ja räimettä. Pupu ei pihtaa pahiskarismaansa. Ylivoimaisen Danten vastustajien ihastellessa ääneen, kuinka mahtavaa tämä turpiinotto onkaan, minulle tulee päinvastainen reaktio
Padien uusi C-näppäin kontrolloi sosiaalisia ominaisuuksia, kuten videokeskustelua ja peliruutujen tosiaikaista jakoa. Tutun kartteilun ohella autot pystyvät raidegrindauksiin, seinähyppyihin ja muuttuvat jopa veneiksi. 5.6. 66 180880_.indd 66 180880_.indd 66 22.4.2025 13.21.52 22.4.2025 13.21.52. Petri Heikkinen 5.6. Nintendo Switch 2 Pelaajan joulu on tänä vuonna jo kesäkuussa, kun Nintendon uusin konsoli ilmestyy. Vaikka muotoilu on hyvin samalla linjalla edeltäjän kanssa, Switch 2:ssa on edeltäjäänsä enemmän vääntöä ja selvästi isompi ja parempi Full HD 120 Hz -näyttö. Liikeohjaimet taipuvat nyt myös hiirien korvikkeiksi. 17.7. Donkkari singahtaa takaaajoon maanalaiseen maailmaan, jossa tutkitaan maastoja, ratkotaan pulmia ja mäiskitään vihollisia kumoon. Mario Kart World (Switch 2) Nintendo ei säästele iskujaan, sillä Switch 2 saa heti starttiviivalle yhden tappajasovelluksistaan – tervetuloa, Mario Kart World! Mario Kart siirtyy avoimeen maailmaan, jota tutkitaan kisojen lomassa vapaasti. Lennokas tarina alkaa, kun VoidCo:n roistoapinat nyysivät kultaiset banaanin muotoiset timantit. Donkey Kong Bananza (Switch 2) Donkkari pääsee pääosaan ja 3D-tasoloikkaseikkailuun, sillä Donkey Kong Bananzan hiekkalaatikkomaisen avoimissa kentissä esineiden ja maaston murskaaminen nousee näkyvään rooliin. TOUKOKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 KESÄKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 HEINÄKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 NINTENDOKESÄ Pitkään odotettu Switch 2 -konsoli on kesäkauden ja koko pelivuoden ehdoton merkkitapaus. Hahmoja on yli 40 ja yhteen nettikisaan mahtuu jopa 24 pelaajaa. SEURAAVA PELIT-LEHTI ILMESTYY 11. KESÄKUUTA
Hideo Kojiman tuottaman toimintaseikkailun jatko-osa luottaa edelleen tunnettujen näyttelijöiden vetovoimaan. Satunnaisesti luodussa Limveldissä nujakoidaan kolme pelipäivää per rani ja joka yö kohdataan bossi. Samin mukana roikkunut vauva on nyt taaperoiässä. Jos ja kun Naked Snake haavoittuu, jäljet siitä näkyvät tarinan loppuun saakka. Teen tutkii pientä rantakaupunkia ja suorittaa vaihtelevia minipelityyppisiä tehtäviä. Pelaajan alter ego on Bene Gesseritien agentti, joka yrittää löytää Arrakisista kadonneet fremenit ja herättää Nukkujan. 30.5. Alun perin PS2:lle julkaistu Snake Eater hiiviskelyseikkailu sijoittuu vuoteen 1964 ja kylmän sodan kieroiluihin. Sam kuljettaa tavaraa sivistyksen rippeiden välillä ja välttelee tai kohtaa monenlaisia vaaroja apokalyptisessa erämaassa. 28.5. Elden Ring Nightreignissä yön kauhuja ei kohdata yksin, sillä monsuja kurmotetaan kolmen soturin tiimeinä. 28.8. Päivitykset kohdistuvat pääasiassa audiovisuaaliseen tekniikkaan ja elämänlaatuparannuksiin, seikkailun rakenne ja juoni pysyvät ennallaan. Selviytymistyyppisessä toiminnassa pyritään pitämään jano kurissa ja välttämään ympäristön vaaroja, kuten hiekkamyrskyjä ja Shai-Huludeja. Seikkailualue kutistuu iltaa kohden battleroyalemaisesti pomoa kohti, joten komeaa matsia ei voi missata. Elden Ring Nightreign (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) FromSoftwaren toimintaroolipelien kipakoissa taisteluissa tulee monasti äitiä, tai vähintään kaveria ikävä. 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26.6. Death Stranding 2: On the Beach (PS5) 67 180880_.indd 67 180880_.indd 67 22.4.2025 13.22.00 22.4.2025 13.22.00. Metal Gear Solid Delta: Snake Eater (PC, PS5, Xbox Series S/X) Konami tekee uusversion ehkä rakastetuimmista Metal Gear Solid -sarjan osasta. Tärkein pelattava hahmo on Sam Bridges, jota tulkitsee The Walking Deadissa parrasvaloihin noussut Norman Reedus. Keita Takahashin tiimin kehittämässä episodiseikkailussa Teen yrittää viettää tavallista elämää jäykkien käsiensä kanssa. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 10.6. to a T (PC, PS5, Xbox Series S/X) Pelkkä teini-ikä voi tehdä elämästä rankkaa, mutta lisäkierrettä tuo se, että Teenin kädet sojottavat jatkuvasti sivuille kuin kävelevällä T-kirjaimella ikään. Dune: Awakening (PC, PS5, Xbox Series S/X) Norjalaisen Funcomin moninpelattavassa toimintaroolipelissä seurataan vaihtoehtoista Dyyni-aikalinjaa, jossa Paul Atreidesista ei ole tietoakaan
180881_.indd 68 180881_.indd 68 22.4.2025 14.04.56 22.4.2025 14.04.56. VKO 2025-24 60 93 54 -2 50 5 TILAA OMASI : hifimaailma.fi/tilaa PAREMMAN ÄÄNEN ASIALLA hifimaailma.fi/tilaa HIFIMAAILMA ESITTELEE UUSIMMAT TUOTTEET, TESTAA, VERTAILEE, RAPORTOI JA NEUVOO. PAL
S o u th o f M id n ig h t . IKIKLASSIKKO 10 VUOTTA BLOODBORNE IKIKLASSIKKO 10 VUOTTA BLOODBORNE STALKER KOHTAA SHERLOCKIN SYVÄ ETELÄ, HYVÄ SEIKKAILU SOUTH OF MIDNIGHT LOPPU METELILLE PLAYSTATION 5:N KEVÄTSIIVOUS ELÄIMELLINEN MENO TAILS OF IRON CHICKEN POLICE KOSTORETKELÄISET THE FIRST BERSERKER: KHAZAN LAST OF US 2 PART II REMASTERED A to m fa ll . 13,90 € KOLMASSADASVIIDESKYMMENES 6 ,90 180874_.indd 1 180874_.indd 1 22.4.2025 13.47.33 22.4.2025 13.47.33. B lo o d b o rn e 1 vu o tta 5/2 02 5 Toukokuu 2025