10,60 € KÄÄNTEENTEKEVÄT 159598_.indd 1 28.4.2022 19.16.45. M L B T h e S h o w 2 2 5/2 02 2 Toukokuu 2022 . TUNIC LINKIN UUDET VAATTEET PALUU TUSKAN TORNILLE RETURNAL: ASCENSION RIKOSPARATIISI NYT GTA ONLINE 2022 GALAKSI PALASINA LEGO STAR WARS: THE SKYWALKER SAGA OUTOJA TARINOITA LÄNNESTÄ WEIRD WEST NORCO SUPERPESISTÄ MLB THE SHOW 22 ROOLIPELI KOHTAA RÄISKINNÄN TINY TINA’S WONDERLANDS UNOHTUMATON KIRBY AND THE FORGOTTEN LAND L e g o S ta r W a rs : T h e S k y w a lk e r S a g a . T u n ic
/asiakaspalvelu 327 numero 31. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. www.fokusmediatilaus.. /pelit Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA Kroonpress Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. nen Suunnittelija: Elias Hakala Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Heli Koponen, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 44 22 Lego Star Wars: The Skywalker Saga Enlisted: Stalingrad Campaign Ajassa 5 Pääkirjoitus: Omat trendit Tuukka Grönholm 8 Syberian aika Juho Kuorikoski 10 JNirvi: Of Monsters and me Jesperi Nirvi 13 NNirvi: Uusien taistelukenttien kutsu Nnirvi 54 GTA Online 2022 Markus Rojola 57 GTA Online -opas Markus Rojola 60 Uusin silmin: HOMM Petri Heikkinen 62 Konehuone: Raspberry Pi 400 Petri Heikkinen 64 Ruudun takaa Wallu 65 Kino: Sonic 2 Markus Rojola 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 6 Syberia: The World Before Juho Kuorikoski 10 Star Stable Online Lyyti Kuorikoski 11 Roblox Martta & Tuukka Grönholm 14 Weird West Riku Vihervirta 17 Battle Bros: Of Flesh and Faith -DLC Tuukka Grönholm 18 Tiny Tina’s Wonderlands Tuukka Grönholm 20 Norco Kriina Rytkönen & Johannes Valkola 22 Enlisted: Stalingrad Campaign Nnirvi 24 MLB The Show 2022 Markus Rojola 26 Tunic Heikki Hurme 28 Triangle Strategy Ville Wikström 2 159599_.indd 2 28.4.2022 20.10.05. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. Graa. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.
14 54 18 28 Weird West Tiny Tina’s Wonderlands Triangle Strategy 30 Atelier Sophie 2: The Alchemist of the Mysterious Dream Juha-Pekka Viljanen 33 Crossing Guard Joe Petri Heikkinen 34 Kirby and Forgotten Land Mikko Lehtola 36 Returnal: Ascension Heli Koponen 38 Sol Cresta Johannes Valkola 41 R-Type Final 2 Stage Pass 1 & 2 Johannes Valkola 42 Nobody Saves The World Heli Koponen 44 Lego Star Wars: The Skywalker Saga Markus Rojola 46 Asterix & Obelix: Slap them all! Iikka Kivi 47 Assassin’s Creed Valhalla – Dawn of Ragnarök -DLC Markus Lukkarinen 48 Fights in Tight Spaces Jukka Koskela 50 Distant Worlds 2 Nnirvi 52 Yu-Gi Oh: Master Duel Risto Karinkanta Teemat Pelit-The Next Generation 10 Star Stable Online Lyyti Kuorikoski 11 Roblox Martta & Tuukka Grönholm 10 JNirvi: Of Monsters and me Jesperi Nirvi Jos kaipaat sekä kyytiä että ammuksia 36 Returnal: Ascension Heli Koponen 38 Sol Cresta Johannes Valkola 41 R-Type Final 2 Stage Pass 1 & 2 Johannes Valkola Japanin ystäville 28 Triangle Strategy Ville Wikström 30 Atelier Sophie 2: The Alchemist of the Mysterious Dream Juha-Pekka Viljanen 34 Kirby and Forgotten Land Mikko Lehtola 52 Yu-Gi Oh: Master Duel Risto Karinkanta 3 159599_.indd 3 28.4.2022 20.57.29
– Tuukka Grönholm, päätoimittaja pelit.fi/tilaa MAAILMA MUUTTUU, MUTTA PELIT PARANEE. 159600_.indd 4 28.4.2022 13.11.16. Ultima Underworld, Super Mario Kart, Mortal Kombat, Wolfenstein 3D ja Pelit-lehti ovat kaikki 30 vuotta vanhoja klassikoita
Internet tuskin rakastaa ideaa Diablo Immortalista, jossa PC-peli käännetään mobiilipelin pohjalta. NFT-pelimarkkinoiden yksi menestysnimistä on Axie In. Kun yhteiskunnat alkavat vapautua (toivottavasti) koronapannasta, pelimaailma todennäköisesti kokee hetkellisen minijääkauden, kun ihmiset nauttivat muustakin kuin ruudun tuijottamisesta. VR on ikuinen lupaus, sillä se on nykymuodossaan edelleen liian hankala leikki. Axie perustuu samaan ideaan kuin pokémonit. Nähdäkseni vain kilpapelaaminen puuttuu vakionimistä, mutta juttu ei perustellut miksi. Facebook ei kokemuksena parane, vaikka sen sijoittaisi kolmiulotteiseen virtuaalitodellisuuteen: ihmisiä siellä edelleen on. Toisaalta mahdollisuuksiakin on. Tiimi alkoi tehdä toisen maailmansodan räiskintäpeliä nimeltä Call of Duty. Lisäksi somealusta, joka aiemmin tunnettiin nimellä Facebook, menettää yleisöään nopeammin kuin perinteinen media. Varsinkin NFT-pelien lupaus eli tienaa pelaamalla on mantra, joka taatusti vetoaa ihmisten ahneuteen. N(ö)FT(ä) ja lohkoketjut ovat minulla peli-ideoiden bullshit-bingolapussa keskiruuduissa, sillä niiden vetovoimaan en ole missään vaiheessa uskonut. Siinä todellisuudessa pelkkä ruudun ja nettiyhteyden yhdistelmä kuulostaa massamarkkinoiden valinnalta pelialustaksi. Toinen ikuisista trendeistä on Blizzard, jonka seuraava kriisi on jo tiedossa. Veikkaan edelleen, että VR-lasien kanssa säätäminen on vain välivaihe siirtymisessä AR-tekniikkaan eli lisättyyn todellisuuteen. Siinä vaiheessa, kun käyttämiseen riittää aurinkolasien kokoinen tekniikka, VR lyö läpi oikean maailman päälle lisättynä lisätodellisuutena. I lmeisesti muuallakin kuin Pelit-toimituksessa maailma on jäätynyt pariksi vuodeksi (vai vuosikymmeneksi?) paikalleen. Forbes listasi pelimaailman trendit vuodelle 2022, mutta minun piti tarkistaa seinäkalenterista päivämäärä ja vetää varmuudeksi toimituksen kaappikellon jousi. Summa kävisi päiväansiosta missä päin maailmaa tahansa. Nykyään on vaikea kuvitella, miten menestystä onnistuttaisiin toistamaan, koska ihmiset ovat jo oppineet käyttämään puhelimiaan. Todennäköisesti todellisuus on toinen, sillä osaan ennustaa hyvät pelit paremmin kuin taloudelliset menestyjät. Uskon vakaasti, että pelimedian tulevaisuus nojaa striimaamiseen yhtä vankasti kuin pelien. nity. Silloin ei vielä tiedetty, että pelin pääsuunnittelijat Vince Zampella ja Jason West perustivat toukokuussa 2002 yhdessä 22 Medal of Honor -tiimiläisen kanssa oman In. Listalla oli vanhat tutut: pilvipelaaminen, VR, metaverse, NFT ja lohkoketjut. nity Ward -pelistudion. Koko peli-idea on rakennettu kuin perinteisen pyramidihuijauksen varaan, sillä mukaan päästäkseen pelaajien pitää aina ostaa rahalla kolme ensimmäistä otusta. Ainoa Forbesin listalta hyväksymäni trendi on pilvipelaaminen. Metaverse kompastuu samaan kynnykseen kuin varsinainen VR. Kuinka paljon siitä on iloa peleissä, jää nähtäväksi. Käsikirjoitustiimissä oli mukana itse Steven Spielberg. Kutakin otusta on pelissä vain yksi ja kikka on siinä, että yksilölliset NFT-otukset voi muuttaa oikeaksi rahaksi myymällä niitä muille pelaajille. Axien talous kantaa niin kauan kuin uusia pelaajia saadaan mukaan sakkiin. PÄÄKIRJOITUS PELIT 20 VUOTTA SITTEN Liki tasan 20 vuotta sitten Pelit-lehdessä arvosteltiin Medal of Honor: Allied Assault -räiskintäpeli, jota kehuttiin tarinallisuudesta ja elokuvamaisesta realismista toisen maailmansodan maisemissa. Usea peli ja hahmo on siirtynyt PC:ltä ja konsoleilta mobiilimaailmaan, mutta jossain vaiheessa myös mobiilipeli muuntuu varsinaisilla pelikoneillakin hitiksi. Lasien, ohjainten ja asetusten virittely on turhan työlästä massojen huviksi. Pelissä kasvatetaan, koulutetaan, taistelutetaan ja vaihdetaan otuksia, mutta otukset ovat kaikki myös NFT-tokeneita. OMAT TRENDIT 5 159601_.indd 5 28.4.2022 16.29.04. Sitä tukee niin moni maailman megatrendeistä, sillä konsoleiden ja näytönohjainten saatavuus on jatkuvasti kortilla, mobiilipelaamisen suosio vain jatkaa kasvuaan ja maailmalla nettiyhteydet paranevat. Sukupolvi, joka on ikänsä pelannut puhelimilla, taitaa olla jo täysi-ikäinen. Facebook-pelit olivat todellinen trendi noin 10 vuotta sitten. Kun talous alkoi vetää ja otusten hinta nousta, parhaimmillaan pelaajien kärki ansaitsi 250 dollaria päivässä. Lumimyrsky alkaa aika tarkasti kesäkuun alussa, kun beta käynnistyy. Peliä ei tarvitse tuoda luuriin enää somesivuston kautta, ne osataan hakea Google Playsta ja App Storesta itsekin. Nousukausi oli odotetun lyhyt, sillä Axie In. nitessä nähtiin viime vuoden lopussa romahdus, jossa tokeneiden arvo putosi 39 sentistä yhteen senttiin, mikä rampautti myös pelaajien tulot lähes täysin. Forbesin listalta puuttuu kaksi ilmeistä trendiä
Kate Walkerin ohella pelissä seikkaillaan mysteerikuvaan maalatulla henkilöllä. Tyylillisesti peli on yksi yhteen aiHahmomallit ovat kauniita, mutta peli kompastelee ilmeiden kanssa. ARMOA EI, SYBERIAAN Microids Arvosteltu: PC Versio: Myynti Minimi: i5 6600, 8 Gt RAM, GTX 750 Ti tai Radeon HD 7850 / R7 260X Suositus: i7 8700, 16 Gt RAM, RTX 2070 tai Radeon RX 6600 XT Ikäraja:12 Kahden kerroksen väkeä The World Before on kirjoitettu erinomaisesti. Juho Kuorikoski SYBERIA: THE WORLD BEFORE Benoit Sokal teki postuumisti parhaan pelinsä. V uodesta 2022 on tulossa todellinen vanhojen hyvien aikojen seikkailupelivuosi, sillä Roberta ja Ken Williams työstävät Colossal Cavesta uusversiota ja Ron Gilbert palaa Apinasaarelle LucasArts-veteraanien kera. 6 159998_.indd 6 29.4.2022 11.52.48. Hyvä niin. 2000-luvun alun lisäksi seikkailu vie aikaan ennen toista maailmansotaa. Kahdella aikatasolla etenevä mysteeri on kiinnostava ja ennen kaikkea uskottava. Tarina ottaa myös kantaa, sillä pelimaailmaa vasten peilataan kolmatta valtakuntaa. Toisen maailmansodan aattoon sijoittuva tarinanpuolikas tuntuu etenkin tässä maailmantilanteessa myös raadollisen ajankohtaiselta, vaikkei aivan kaikkein kammottavimpia natsien hirmutekoja tarinassa olekaan. Työpäivä muuttuu pakomatkaksi, kun Walker ystävänsä kanssa löytää kaivoksen syövereistä hylätyn junan, joka on lastattu aarteilla ja kuolleilla fasisteilla. Lausunta ei ole aivan kesäteatteritasoa, mutta paikoin ylitai alivedetty dialogi vetää ikävällä tavalla pois pelin luomasta maailmasta. Pidän myös siitä, että kyseessä on rehellinen jatko-osa. Toinen pelattava hahmo on Dana Roze, ja hänen seikkailunsa sijoittuu vuoteen 1937. Peli ei selviä puhtain paperein hahmojen ilmeistä, ja aavistuksen pökkelöiset hahmot ovat visuaalisen ilmeen ainoa moite. Junavaunusta löytyy myös mystinen taideteos, johon on tuherrettu aivan Walkerin näköinen nainen. Vieteriukot huippuvedossa Ääninäyttelyä lukuun ottamatta pelin audiovisuaalisuus on hätkähdyttävän komea. Kolmas Syberia tuotti pettymyksen, mutta onneksi uuden pelin ilmestyessä en ehtinyt vielä taantua pessimistiksi. Tämän lisäksi korvia hellitään kerrassaan erinomaisella ääniraidalla. Pääosin mekaanisten laitteiden avulla toimiva 2000-luvun yhteiskunta on todella kiinnostava, ja omintakeinen ympäristö näkyy myös tarinassa. Juonenkuljetuksen ainoa kompastuskivi on ääninäyttely, joka paikoin rikkoo immersiota. Kun Walkerin ystävä kuolee kesken pakomatkan, lupaa sankari selvittää kuvan mysteerin. Jatko-osa tupsahti tutkalleni vähän varkain. Tosin aiempia osia vähemmän, sillä nyt peli keskittyy ympäristöjen ja teeman sijaan enemmän hahmoihinsa. En muista, että olisin koskaan pelannut näin näyttävää seikkailupeliä. Aiempien pelien tarinan suuret linjat voi näppärästi kurkata päävalikon koosteesta, mutta pelistä nauttiakseen aiempien osien ei tarvitse olla tuttuja, The World Before toimii omana itsenäisenä teoksenaankin. The World Before on nimittäin todella hyvä seikkailupeli. Ympäristöissä riittää yksityiskohtia ja ihmeteltävää. Syberioiden steampunkia henkivä maailma tuntuu edelleen varsin tuoreelta. Edellispelin loppuratkaisu kiikutti Walkerin pakkotyöhön venäläiselle suolakaivokselle. Matka alkaa suolakaivoksesta. Alkuvuodestakin tapahtuu, kun uusi Syberia julkaistiin. Kate Walkerin tarina jatkuu suoraan kolmosen jäljiltä. Pelisarjan päätähti Kate Walker jatkaa jälleen seikkailuaan
Pelissä on myös sisäänrakennettu vihjetoiminto, joka vääntää tarvittaessa ratkaisun ratakiskosta. Kamerakikkailu ärsyttää onneksi vain satunnaisesti, mutta tällainen suuntavaistorajoitteinen osaisi arvostaa, jos kamera osoittaisi samaan suuntaan niin mennessä kuin tullessakin. ikka on pirun näyttävää, mutta yhdessä asiassa se häviää esivanhemmilleen. Nyt maailmassa edetään näyttävien kamera-ajojen ohjatessa oikeaan suuntaan. Tähän en turvautunut kertaakaan. Mitäpä olisi seikkailupeli ilman antiikkikauppaa. Uusin osa on heittämällä pelisarjan paras. Esirenderoidun gra. 7 159998_.indd 7 29.4.2022 11.53.46. Ankardosta tunnetun sarjakuvataitelija Benoit Sokalin kynästä syntynyt Syberia tekee komean paluun. Äly hoi Seikkailupeli syntyy kahdesta päätekijästä: tarinasta ja ongelmanratkaisusta. Tämän tason silmäkarkki vetoaisi varmasti myös konsolisteihin, ja käyttöliittymä olisi sovitettavissa myös peliohjaimelle. Ongelmanratkaisua maustetaan kevyillä toimintaosuuksilla. …joskin ääninäyttely on paikoin kamalaa ja kameralla kikkaillaan tarpeettomasti. Audiovisuaalista ilotulitusta ihastellessa ihmetyttää, että miksi peli on julkaistu vain PC:lle. Reaaliajassa rullaava gra. Tästä kierukasta kuoriutuu vyötiäinen. The World Beforen ongelmakattaus on käytännössä kautta linjan looginen ja sopivan haastava. kaisempien Syberioiden esirenderoitujen maisemien kanssa, mutta nyt ympäristöt pyörivät reaaliajassa. Puzzlet ovat juuri sopivan haastavia. Tämä vaikuttaa suuntavaistoon, joten toisinaan oikeaa etenemisreittiä joutuu mietiskelemään. Lähestulkoon jokainen ruutu olisi sopinut jutun kuvitukseksi. Hyvää + Erinomainen käsikirjoitus, näyttää ja kuulostaa upealta… Huonoa . Logiikkamutteria olisi voinut vielä hieman kiristääkin, mutta toisaalta . Kun kujaa etenee yhteen suuntaan, paluumatkalla kamera saattaakin olla toisessa paikassa. ilistelypelaajana arvostan sitä, ettei yhtäkään pulmaa tarvinnut ratkoa yötä myöten. ikan etuna ovat staattiset kuvakulmat. Sokal nukkui pois viime vuoden toukokuussa, vain 66-vuotiaana. Aiempien pelien tapaan vieterivetoiset koneet näyttelevät tärkeää osaa tarinassa, vaikka nyt juonenkuljetus keskittyykin enemmän hahmoihin. Ympäristöt ovat äärimmäisen kauniita ja näyttävät liikkeessä todella komeilta. Ke90 Uusin Syberia on kirkkaasti koko sarjan paras ja kaunein. Syberia: The World Before on kaunis kunnianosoitus Sokalin elämäntyölle ja hieno avaus kaikkien aikojen seikkailupelivuodelle. hittäjät ovat halunneet ottaa ympäristöistään kaiken irti, joten kameraa pyöritellään moneen suuntaan. On todella sääli, ettei maestro itse päässyt näkemään pelin julkaisua. Aikaisemmat Syberiat eivät puzzleosastolla ole loistaneet, mutta nyt on toisin
Vaikka tarinat kerrotaan eläinhahmojen kautta, noir-leffoista vaikutteensa ottavia sarjakuvia ei passaa lapsille suositella. LucasArtsin Steve Purcellin ja Beneath a Steel Skyssa mukana olleen Dave Gibbonsin ohella myös ranskalainen Benoit Sokal on antanut oman panoksensa pelimaailmalle. Kauniiden taustojen päällä liikkuvat monikulmiohahmot istuvat edelleen varsin hyvin kokonaisuuteen, eivätkä ne riko illuusiota suuresta seikkailusta. Ne istuvat harvoin tarinaan, ja peli turvautuu varsin usein turhaan kikkailuun ja tiedon panttaamiseen. Syberian tekninen toteutus yhdistelee polygonigrafiikkaa staattisiin taustoihin. Sokalin seikkailupeli ei nosta ankka-Varesta päärooliin, vaan Syberiassa johtotähden virkaa toimittaa yhdysvaltalaisasianajaja Kate Walker. Juho Kuorikoski Kun ankkamestari tarttuu seikkailupeleihin, lopputulos on 2000-luvun ehkä tunnetuin seikkailupelisarja. Sokal on piirtänyt originaalit, joiden perusteella insinöörit ovat tietokoneilla rakentaneet taustamaisemat. 8 159997_.indd 8 28.4.2022 15.05.47. Jenkkikorporaatio on aikeissa nielaista pienen toimijan sisuksiinsa, mutta paperisota pitää ensin hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Tarinan edetessä käsikynkkään tarttuu Oscar, tietoisuuden saavuttanut kasa pultteja ja muttereita. Lukuisten viivästysten riivaama Syberia 3 paljastui pettymykseksi. Syberia tosin keskittyy Sokalin ensimmäistä peliä enemmän steampunk-elementtien hyödyntämiseen. Amerzonessa kuvakulma väännettiin pelihahmon silmiin, ja peli esitettiin aikanaan erittäin näyttävässä 3D-paketissa. Erityisen ärsyttäviä ovat muutamat pulmat, jotka perustuvat puheluista poimittuihin vihjeisiin. Tämä taas johtaa siihen, Syberia-pelisarja starttasi vuonna 2002. Amerzone ja Syberia sijoittuvat samaan kuvitteelliseen universumiin. Pulmat on suoritettava siinä järjestyksessä kuin käsikirjoitus sanelee, eikä LucasArtsin ja Sierran peleistä tuttua vapautta anneta kuin muutamissa kohdissa. Hänen kynästään on lähtöisin Syberia, steampunkilla marinoitu tunnelmointiseikkailujen sarja. Notaari paljastaa, että omaisuus on menossa Hans Voralbergille, mutta velj’miehen sijainnista ei ole kuin valistuneita arvauksia. Hän saa toimeksiannokseen matkustaa syrjäiseen ranskalaiskylään hoitamaan lelutehtaan yrityskauppa pakettiin. Ankardo (Canardo) on viinaan menevä yksityisetsiväankka. Pelaaja työskentelee journalistina, jonka tavoitteena on pelastaa harvinainen lintulaji sukupuuton partaalta. Omistaja on juuri kuollut, joten Katen on löydettävä perimysjärjestyksessä seuraavana oleva veli, jotta kauppa saadaan HÖYRYSSÄ ON VOIMAA SYBERIA hoidettua. Automatoneiksi kutsutut laitteet ovat monen pulman keskiössä. Sokal tunnetaan Ankardo -sarjakuvistaan, jotka on kaikki julkaistu Suomessakin. Kadonneen perijän metsästys on tarinan alkuasetelman toinen puoli, sillä matkan aikana Kate oppii yhtä ja toista myös itsestään. S arjakuvapiirtäjillä on varsin vahva edustus seikkailupelien historiassa. Hahmojen liikeradat on animoitu elokuvista tutulla motion capture -tekniikalla, joten bittiukkojen liikehdintä on varsin luonnollisen näköistä. Peli itsessään on puristettu todella lineaariseen pakettiin, sillä tarinoiden ehdoilla etenevään kerrontaan ei voi sotkea haahuilua. Missään vaiheessa ei vihjailla, että nyt saattaisi olla tulossa pulman kannalta tärkeää tietoa, joten kaikkea annettua informaatiota on pidettävä tärkeänä. Lintuja ja vieteriukkoja Sokalin ensimmäinen seikkailupeli oli vuonna 1999 julkaistu Amerzone, jonka julkaisi Syberia-pelien tapaan Microids. Urautuminen, parisuhde ja New Yorkista saneltujen käskyjen noudattaminen alkavat antaa tilaa mystisen leluntekijän ajatusmaailmalle, kun tarina asettuu uomiinsa. Seksiä, väkivaltaa ja synkkiä juonenkäänteitä sisältävät Ankardot ovat kyynisiä dekkareita, joissa viina parantaa mielipahan. Pelissä nähtävä lelutehdas on erikoistunut vedettävien, mekaanisten lelujen rakentamiseen, mutta tuotekehitys on viety niin pitkälle, että tehtaalla on valmistettu jopa toimivia robotteja pelkkien jousien ja rattaiden avulla. Syberian surkeinta antia ovat pulmat. Ubisoftin vuonna 2005 julkaisema Paradise sijoittuu Afrikkaan
Benoit Sokal on haastatteluissa todennut, että peli piti alun perin pusertaa yhteen pakettiin, mutta tarina oli pakko pistää keskeltä poikki, koska se oli niin laaja. Suurin syyllinen hitaaseen tahtiin liittyi yrityskauppoihin. Ensimmäinen peli päättyi, kun Kate matkusti junassa kohti Syberian saarta. Noin 20-tuntisen seikkailun pääsi pelaamaan loppuun pari vuotta myöhemmin, kun kakkososa julkaistiin. että muistiinpanojen tekeminen on ehto etenemiselle. Verrattaessa kahteen aiempaan Syberiaan pelin laatu pysyttelee linjassa, mutta pitkäksi venyneen kehitystyön aikana seikkailupeliharrastajat olivat tottuneet parempaan. Microids jäi Anumanin alaisuudessa yksittäiseksi divisioonaksi, ja samaan syssyyn seikkailupeleihin keskittyneen Microidsin pelitarjontaa haluttiin laajentaa. Seitsemän vuoden urakointi oli niellyt reilusti rahaa, jota peli ei koskaan pystynyt tuottamaan takaisin. Seitsemän vuotta, eikä suotta. Syberian tulevaisuudesta on hankala tehdä johtopäätöksiä, sillä jokainen niistä on henkilöitynyt vahvasti juuri Sokaliin. Koska peli tavoittelee elokuvamaista ilmaisua, olisi teatterista tuttuja kerrontakeinoja voinut käyttää myös pelihahmon kasvua kuvattaessa. Pitkästä kehitysajastaan huolimatta Syberia 3 oli pahasti buginen, tarina ei vakuuttanut ja pulmatkin jättivät toivomisen varaa. Pelin alussa Walker pelastetaan hädin tuskin merikelpoisen veneenraadon kyydistä. Tällä kertaa Walker liittyi tundralla asuvan alkuasukasheimon jäseneksi paetessaan vainolaisiaan. Samalla Games for All ja Microids Indie lakkasivat olemasta. Vuonna 2018 aloitettu projekti julkistettiin vuonna 2019, ja nyt julkaisuaikataulussa myös pysyttiin. Syberia 3 julkistettiin vuonna 2009, ja valmista piti tulla heti seuraavana vuonna. Kuvitteelliseen Mauraniaan sijoittuva naksuseikkailu muistuttaa monessa suhteessa Syberioita, mutta ei koskaan noussut niiden veroiseen suosioon. Syberian päivät vaikuttivat luetuilta. Vuonna 2016 Anuman Interactive muutti nimensä muotoon Microids. Jää nähtäväksi, tapahtuuko tämä ilman maestroa itseään. Pelimaailmassa seitsemän vuotta on todella pitkä aika. Satukirjamaisen arkirealismin, steampunkin ja unenomaisen melankolian leikkauspisteessä tasapainoileva Syberia on pelisarja, joka pitää kokea vailla kiirettä. Katen hahmoon on saatu nyt lisää ruutia ja myös sisäistä kasvua tapahtuu. The World Before on niin taattua laatua, että tämän päälle kelpaisi rakentaa. Ensimmäinen ja toinen Syberia muodostavat yhtenäisen tarinan: kakkonen jatkaa suoraan siitä, mihin ykkönen lopetti, joten jatko-osan sijaan lienee järkevämpää puhua tarinan toisesta niteestä. Mukana on myös sarjakuvahenkisiä pahiksia, jotka tuntuvat olevan aivan väärässä pelissä. Vuonna 2004 julkaistu kakkonen jatkaa suoraan ykkösen tarinasta. Onneksi tarina imaisee hetkessä mukaansa ja haikea tunnelma onnistuu pitämään pihdeissään. Omana itsenäisenä teoksenaan Syberia 2 on selvästi heikompi kuin ensimmäinen osa. Pelin edetessä selviää, että aivan kuin missä tahansa kasvukertomuksessa, päämäärä ei lopulta ole se tärkein, vaan kuljettu matka. Kehitystyöstä vastannut Microids myytiin vuonna 2010 Anuman Interactivelle, eikä kahden yrityksen välinen avioliitto aluksi ottanut oikein onnistuakseen. Kolmosen . Kyseessa on Myst-tyylinen ensimmäisen persoonan ongelmanratkaisupeli. Lopullinen totuus jää pelaajan itsensä pääteltäväksi, sillä peli ei anna valmiiksi pureskeltuja vastauksia. Tämä johti siihen, että ensimmäinen peli päättyy cli hangeriin, jota ei isommin edes pohjusteta. Viipyilevä ja paikoin jopa unenomainen eteneminen sopii pelin satukirjamaiseen teemaan erinomaisesti. On todella sääli, ettei pelimaailman isä päässyt näkemään Syberia: The World Beforen julkaisua. 9 159997_.indd 9 28.4.2022 15.05.54. Vuosituhannen vaihteen seikkailupelikrapulassa mikä tahansa naksuseikkailu kelpasi, mutta vuoteen 2017 tultaessa peligenre oli luonut itsensä uudelleen, kiitos indiebuumin ja ennen kaikkea digijakelun. Saari tuntuu olevan myyttien ja huhupuheiden sulatusuuni. Kolmannen korvapuusti Kolmas Syberia julkaistiin vuonna 2017, ja tarina jatkoi suoraan kakkosen jalanjäljistä. Heikon arvostelumenestyksen lisäksi Syberia 3 oli myös taloudellinen pannukakku. Tämä kuvaa hyvin Syberia 3:n kehitystyötä. Mittavan sarjakuvatuotannon ja Syberian lisäksi Sokal ehti tehdä vuonna 2006 Ubisoftin julkaiseman Paradise-seikkailupelin, jossa ohjataan Kate Walkerin sijaan Ann Smithiä, afrikkalaisen diktaattorin perillistä. Nämä kaksi peliä muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Katen kasvutarinalta tosin puuttuvat ne terävimmät syömähampaat, sillä hahmon kehityskaari välittyy ruudun toiselle puolelle lähinnä muiden pelihahmojen kautta. Huumori ei sovi mollivoittoiseen kerrontaan, ja mystinen Hans Voralberg on hahmona selkeä pettymys. Kuva: Wikimedia Commons/ Pymouss. Fortissimo! Syberia: The World Before saatiin maaliin huomattavasti nopeammin. Tarina vie Kate Walkerin Keski-Eurooppaan omintakeiselle steampunk-matkalle. Yrityskauppojen seurauksena peli viivästyi alkuperäisestä julkaisuajankohdastaan vaivaiset seitsemän vuotta. Vuonna 1999 julkaistu Amerzone sijoittuu samaan maailmaan kuin Syberia-pelit. Microidsin rinnalle nousi Microids Games for All -tuotemerkki, ja soppaa hämmensi entisestään Microids Indie, joka oli Anumanin pykäämä sateenvarjo indie-kehittäjille. Tarina ja teemat tarjoillaan edelleen toiverikkaan mollivoittoisessa paketissa. Vaikka Benoit Sokal tekikin uransa ennen kaikkea sarjakuvataiteilijana, on hän perustellusti myös seikkailupelilegenda. Vaikka jatko-osia on tehty peleihin maailman sivu, Syberian tapauksessa kakkonen kannattaa unohtaa, jos ensimmäinen peli on jäänyt väliin. Syberia-sarjan isä, sarjakuvataiteilija Benoit Sokal menehtyi toukokuussa 2021. opattua Microidsilla riitti edelleen uskoa pelisarjaansa, ja hyvä niin. Benoit Sokal menehtyi toukokuussa 2021 pitkäaikaiseen sairauteen. Toinen puolikas Ensimmäinen Syberia julkaistiin vuonna 2002, ja sen kehitystyöhön poltettiin kaksi miljoonaa euroa
Star Stable Onlinessa on WASD-nelisormijärjestelmä. Innostuin vähä vähältä, kunnes olin siihen ihan hulluna. Mutta peli perustuu pääosin hevosiin. Jokainen saa aluksi sata star coinia. Jokainen saa siis jotakin, mutta kisa on mentävä loppuun. Moorland on kauniin, aika harvan ja kukkaisen metsän keskellä. Päivittäiset tehtävät tunnistaa sinisestä huutomerkistä, kun taas päivittäisissä kisoissa on ruusukkeen kuva ja champissa on kultainen pokaali. Juuso kuuluu Moorlandin perheeseen, joka omistaa tallin. En ole itse voittanut koskaan edes pronssia. Jossain kohdassa Juuso karkaa Moorlandista. Rahaa saa tekemällä tehtäviä tai sitten ostamalla. Hevonen ja pelaaja kehittyvät omaa tahtia. Pelaaminen on rentouttavaa ja mukavaa. Kaverin kanssa pelaamisen etu on, että saa viestitellä rauhassa kaverin kanssa. Ruskeaa ja violettia. Kun vanhat friisiläiset ravaavat, niiden jalat nousevat taivaaseen asti, kun taas uusilla friisiläisillä askel on vähän hillitympi. Todellinen tavoite on avata kaikki alueet, jotta jonakin päivänä voi sanoa olevansa sielunratsastaja ja läpäisseensä koko pelin. Plus sinä, ratsastaja, jonka nimen, hiustyylin, meikin ja hevosen voit itse päättää. Mitä korkeammalla tasolla hevonen on, sitä nopeampi se on. Olen itse käynyt vain Jarlaheimisssä, Eteläkavion niemimaalla ja Hopeametsän aukiolla. Muita alueita, jotka tiedän, ovat Mistfall, Villikorpi, Jarlaheim, Dundul, Eteläkavion niemimaa, Sadonkorjuuseutu ja Kultamäkien laakso. Muilta sijoilta saa lohdutuspalkinnoksi 25 shillinkiä. SSO:ssa ei oikein ole mitään muuta kuin hevosella ratsastamista, mutta on joitakin tehtäviä, joissa ei tarvitse hevosta. Jarlaheim on kivinen ja aika sokkelomainen kaupunki. Star coineja pitää ostaa oikealla rahalla. Pelata voi myös ryhmässä. Tehtävistä, joissa ei tarvitse hevosta, saa Jorvikin shillinkejä ja expaa itselleen. Tavaroita voi ostaa kojuista ja kauppakeskuksista. Star coineilla ostetaan hevosia ja tavaroita. Pöööö! 10 159899_.indd 10 28.4.2022 15.50.10. NYT LÄHTI LAUKALLE! Star Stable Entertainment AB Arvosteltu: Mac Saatavilla: PC, iOS, Android Muuta: Free to play Ikäraja: 3 82 Star Stable Online on mukava pelata, koska siinä voi nauttia hevosista, jos ei omista oikeaa. Normaalisti hevoset maksavat yli 700 star coinia. Sen hyötynä on pelaajalle hoitokyky, ratsastaminen ja laajempi vaatevalikoima. Ystävän kanssa on paljon kivempi pelata kuin ryhmässä, koska kuitenkin sinut erotetaan. Hevosen expan hyöty on ketteryys, hyppääminen, nopeus ja tottelevaisuus. Lyyti Kuorikoski STAR STABLE ONLINE Hopoti hop, hepo uljas! Yli esteiden, kohti uusia esteitä ja sitä kautta maaliin! S tar Stable Online on maailma täynnä hevosia. Maksimitaso on 20. Star coineja pitää ostaa. Eteläkavion niemimaalla on vähän taloja ja ihmisiä. Star coineilla ostetaan melkein kaikkea ja hevosia. Jorvikin shillinkejä saa ihan vain pelaamalla, kuten palkintona kisoista. Star raiderit tunnistaa siitä, että he ovat yleensä suuremmalla levelillä, heillä on yleensä kauniit, uudet, sirot, nopeat ja kalliit hevoset ja upeat vaatteet. Vähän matkan päässä Jaarlaheimistä on kaunis metsä. A:sta kääntyy vasemmalle, w:stä menee eteenpäin, d:stä oikealle ja s:ästä taaksepäin. Mahtavat massit 20, ei huono Sekä pelaaja että hevonen keräävät kokemuspisteitä eli expaa, ja nousevat uusille leveleille. Kalliimmat hevoset ovat siroja, uusia, kauniita ja ketteriä, mutta halvat hevoset ovat tökkiviä ja kankeita. Peliä kannattaa pelata, koska se on mukava peli ja siinä on hevosia eikä pyssyjä. Hiustyyliä, meikkiä ja hevosen turkin tai harjan väriä saa vaihtaa vapaasti pelatessa. Se on julma totuus, että minut erotettiin ryhmästäni, koska en ollut siinä läsnä. Star Stable Onlinessä on monenlaisia eri alueita, näillä eri vuodenaikoja. Huonoa . Siitä lähti innostukseni peliin. Itselleen tai hevoselle voi ostaa varusteita sekä erilaisia koriste-esineitä. Hopeametsän aukiolla on paljon värikkäitä taloja ja linna. Jorvikin shillingeillä ei voi ostaa uutta hevosta, mutta niillä voi ostaa tavaroita ja asusteita. He saavat viikon välein star coin -rahaa ja enemmän alueita auki. Siellä asuu Moorlandin perhe, kengittäjä ja Jasper. Neljä elävää legendaa Tarina kertoo neljästä tytöstä. Sielunratsastajaksi pääsee tekemällä tehtäviä itse sielunratsastajille ja Elisabet Auringolle, joka on ylitietäjä liekinkantajien osastolla. Vaatteet parantavat pelihahmon ominaisuuksia, kuten hoitokykyä. Aluksi teleportataan Moorlandin talleille, jossa Juuso Moorland näyttää, minne pitää mennä tekemään tehtäviä. Star raideriksi pääsee star ride -ominaisuudella, joka on maksullinen. Päivittäiset kisat eivät pelin edetessä juurikaan vaikene, mutta kun pääsee eri alueille, tulee samalla uusia ja kenties vaikeampia kisoja. Esineitä ei varsinaisesti tarvitse, koska eivät ne mitenkään vaikuta itse pelaajaan tai hevoseen, toisin kuin vaatteet ja varusteet. Voitosta saa yli tuhat Jorvikin shillinkiä ja kultaruusukkeen. Siellä on myös kanjoni. Se otti vähän tunteisiin, mutta pääsin siitä yli. Pintan linnoituksessa on aina kahdeksalta disko. Star coineja olisi myös kiva saada pelaamalla, ettei niitä tarvitsisi aina ostaa. Pelaaminen ei maksa mitään, mutta SSO:ssa on star raidereita, jotka ovat vähän niin kuin vip-pelaajia. Moorlandin jälkeen pääset Pintan linnoitukseen, joka on keltainen ja meren ympäröimä saari. Palkinnoksi saa enintään 250 expaa hevoselleen. Eri hevosilla on eri liikkeet. Hopeasta saa alle tuhat shillinkiä ja pronssista vielä vähemmän. Esimerkiksi ryhmissä, jos on ryhmä, tai sitten pyydetyn ystävän kanssa eli ihan vain kahdestaan. Kaikenlaista tavaraa SSO:ssa on kahta eri rahaa: Jorvikin shillinkejä ja star coineja. Eri pelaajat erottaa vaatteista ja nimistä. Sielunratsastajat pitävät sopua, rauhaa ja harmoniaa maan ja Jorvikin yllä, joka on melkein koko SSO:n maailma. Tehtävissä, joissa ei tarvitse hevosta, juostaan kilpaa ja haetaan puita. Jos painaa tarpeeksi kauan w:tä, niin hevonen kiihdyttää täyteen laukkaan. Peli on hento, ja siinä on selkeä, kaunis tarina. Ominaisuuden voi ostaa pysyvästi itselleen tai hankkia kuukaudeksi kerrallaan. SSO:ssa ei voi tehdä identtistä omakuvaa, ellei ole pummitukkainen vahahahmo. Hevoset ovat aika kalliita, mutta yksi hevoskauppa on aika halpa, koska yksi poni maksaa vain 200 star coinia. Aina on alku, alulla on loppu ja lopulla alku. Sen löydät Xinin sirkusteltasta. Varusteet voivat parantaa hevosen hyppykykyä, nopeutta ja ketteryyttä. Päivittäiset tehtävät ovat semihelppoja, mutta champit ovat aika vaikeita. Stablea voi pelata yksin tai yhdessä. He ovat hyväsydämisiä nuoria naisia, jotka ovat pelastaneet hevosia täynnä olevan maailman ja sen ihmiset tulvalta. Jos rakastaa hevosia yli kaiken kuten minä, niin hevoset ovat SSO:ssa parasta! Aluksi en tiennyt koko SSO:sta, kunnes kaverini kertoi pelaavansa sitä. En tiedä, saako voitosta expaa hevoselle. Päivittäiset tehtävät tehdään yksin, eivätkä palkinnot ole niin suuria kuin champeissa. Bugit ovat esimerkiksi, että hevonen kulkee aikaisempaa hitaammin ja hevoset ovat tallissa ihan sikin sokin. Hevonen saa expaa kisoista ja pelihahmo tehtävistä. Kaikki koolla, koolla kaikki! Sen sä näät, kun tähän talliin astut. Koskaan ei ole täydellistä SSO:ssa ei ole oikein mitään vikaa, vaikka siinä on joskus todella ärsyttäviä bugeja. Kojuja on ympäri Jorvikin, mutta kaikista ei saa samoja asioita. Hyvää + Kun saa pelata kaverin kanssa, chattailla ja nauttia hevosista
Pelintekijät itse myyvät maksullista Robloxin premium-tilausta, mutta eivät ilmeisesti markkinoi sitä järin aggressiivisesti, koska sitä ei ole missään vaiheessa pyydetty hankkimaan. Lapset toki saavat selville sensuurin, joten perustelu kannattaa kertoa heti tai ainakin keksiä meriselitys valmiiksi. Osa ei aina edes toimi ollenkaan. Niissä pitää kerätä kukkia, joista tulee hunajaa. Idea varmaan paljastuu jo nimestä, jos ei, peliä voi itse käydä kokeilemassa. Palikkagra. Mieluiten pelaan koneella, koska näyttö on isompi ja kännykällä pelatessa Roblox on lagisempi. Robloxia voi pelata koneella, puhelimella tai konsolilla. Useimmiten menemme johonkin parkour-peleistä. Silloin haemme vain story-sanalla, mutta yleensä me vain selaamme alkusivuilta jotain suosituimpia tai nousussa olevia pelejä. Martta & Tuukka Grönholm ROBLOX Roblox on vähän trendaava peli. Hieman yllättävästi valtaosa tekee Roblox-sisältöä pelkästä tekemisen riemusta, sillä GDC:ssä julkaistun tilaston mukaan alle 20 prosentissa Roblox-peleistä on mikromaksuja. alusta vai muistavatko pelit, mitä on aikaisemmin tehnyt. Lasten touhua seurattuani myös ajattelin, että riski on olematon verrattuna riemuun. Tuukan tylsäilyt Roblox on yksi korona-ajan ilmiöistä, joka löi viimeistään läpi, kun muksuja kiellettiin kyläilemästä toisillaan. lttereitä ja sulkea esimerkiksi taistelupelit kokonaan näkyviltä. Se on tosi pelattu ja kuuluu yleissivistykseen tietää siitä. Roblox on outo peli. En ole huomannut, että pelissä olisi mainoksia tai maksuja ainakaan liikaa. Mitä enemmän on mehiläisiä, sitä enemmän saa hunajaa. Kyse ei ole varsinaisesti pelistä vaan pelialustasta. Pelin virallinen ikäraja on seitsemän, mutta vanhemmat voivat asettaa pelivalikoimaan erilaisia . Koska yleisö koostuu lapsista, pelintekijät (Roblox Corporation) ovat tietoisesti panostaneet turvallisuuteen. Kavereiden kanssa juttelemme aina samalla Whatsappissa, mikä on hauskaa. Pelaan myös paljon mehiläispelejä. ltteröinnistä huolimatta on liki samanlainen kuin nettipeleissä aina. ikat ovat Robloxissa todella huonoja. Tyypit tekevät siihen itse pieniä pelejä ja ne ovat usein omituisia niin kuin toilet simulator. Hyvistä peleistä voi tykätä tai laittaa suosikkeihin, jotta niitä ei hukkaa tai unohda. Poliisit yrittävät tietenkin estää sen. Riippuu pelistä, joutuuko ne aina aloittamaan JÄÄTÄVÄ PELI Roblox Corporation Testattu: PC, Xbox One, mobiili Moninpeli: yksin ja nettipelejä Ikäraja: 7 Pelit ovat ruman tai kauhean näköisiä. Käyttäjiä kannustetaan pelintekoon monetisaatiolla, sillä Robloxissa voi myydä liki kaikkea avatarhahmoista pelin sisäisiin ostoksiin. Se toki osin selittää myös muksujen sadattelut toimimattomista peleistä. Robloxin sivuilla on valtavasti erilaisia pelejä, mutta siellä on onneksi lajittelu. On lemmikinhoitopelejä, taistelujuttuja, kilpailuja ja muuta. Itse pelaan useimmiten koneella tai joskus puhelimella. ikat muistuttavat vähän Minecraftia, mutta ovat rumempia. Ainoat kerrat, kun minua on pyydetty apuun, ovat olleet Xboxilla, jossa on jääty valikoissa jumiin johonkin ostokehotukseen. Muut pelaajat voivat kirjoittaa jotain chattiin, mutta en lue sitä. Äänet riippuvat pelistä. Yleensä pelataan muiden pelaajien kanssa samoissa peleissä, joihin muut pelaajat tulevat mukaan automaattisesti. Koneella pelien latauslinkit löytyvät Robloxin nettisivuilta ja niitä voi pelata suoraan selaimella. Vainoharhaisen vanhemman ei kannata päästää lastaan Robloxiin, mutta omat alakoululaiseni päästin. Todella jäätävä peli. Boxilla myös pelien hakeminen on ihan roskaa tai ehkä minä en vaan osaa. Pelaajat myös spämmäävät kaverikutsuilla toisiaan, eikä useimmista voi tietää, onko kyseessä kaveri, botti vai sekopää. Ilman kavereita en pelaisi Robloxia, mutta muiden kanssa se on usein ihan kivaa. Melkein kaikki pelit ovat todella huonoja. Sen takia pelejä on valtavasti ja hyvien löytäminen on todella vaikeaa. Joskus haluamme pelata vaikka tarinapelejä. Sitten paetaan vankilasta, ryöstetään pankki, yritetään saada rahaa, jolla voi ostaa juttuja kuten autoja. Olet varmaan kuullut siitä. Uusien juttujen kokeileminen on tavallaan kivaa. Itse aloin pelata, kun kaikki muutkin koulussa pelasivat ja halusin olla kavereiden kanssa pelimaailmassa. Robloxin kantava teema on sosiaalisuus ja yhteisön luoma sisältö. 11 159900_.indd 11 28.4.2022 17.52.55. Boxilla en pelaa, koska siinä ei voi oikein mitenkään vaihtaa avataria, mikä on ärsyttävää. En aluksi tiennyt, että käyttäjät voivat itse tehdä pelejä. Siinä pelin alussa valitaan, onko rosvo vai poliisi. Peli-ideoita on valtavasti. Ohjeistin muksuja, että eivät hyväksy tuntemattomien kutsuja koskaan. En jaksaisi pelata useimpia pelejä kovin pitkään yksin, koska pelit ovat aika jäätäviä. Kavereita kaivataan En pelaa Robloxia enää kovin usein, mutta yleensä pelaan kavereiden kanssa koulun jälkeen. Yksin pelaan useimmiten Simsiä tai Fortniteä Pleikkarilla. Niissä ideana on juosta rataa läpi tai yrittää pysyä pisimpään hengissä esim uppoavassa laivassa, kun vedessä vaanii krokotiilejä. Hunajaa myymällä saa rahaa, jolla voi ostaa lisää mehiläisiä. Roblox on ilmainen. Pikkuveljen kanssa pelaamme useimmiten pankkiryöstöä. Gra. R oblox on todella suosittu peli. Käytännössä suurin ongelma on chätti, joka moderoinnista ja . Käytännössä jokainen peli on käyttäjien tekemä ja trendaavat ideat kopioidaan heti lukuisiin klooneihin
Lopulta löysin sen ja hirviötä esittelevän välianimaation jälkeen olin valmis vasarani kanssa päihittämään ensimmäisen vakavasti otettavan hirviöni. Monster Hunter Generationsin uutuus ovat neljä erilaista hyökkäystyyliä. Najarala oli tämän jälkeen silmissäni yhtä vaarallinen kuin lähirannan rantakäärmeet. Alussa oli aukio, vasara ja Jesperi Aluksi olin täysin ulalla. Worldissa on aivan hillitön määrä pelattavaa ja todella hyvä hirviökasti. Katsoin asevalintoja ja päädyin ensin massiiviseen hammer-asetyyppiin, jonka suunnittelu vetosi minuun suuresti. Joskus siltä saa miekan, joskus vain teen siitä saappaat. Otin aseeni esille, aloin lähestyä sitä hitaasti, ja sitten vierestäni kuului liskomainen karjahdus. Striker Style keskittyi pelin erikoiskykyihin, Hunter Artseihin, joita sai valita yhden ylimääräisen ja ladata muitakin paremmin. Metsästin siihen jatkuvasti uusia pelejä. Kontrollit olivat hyvin oudot, ja pelin tutoriaali kaikkea muuta kuin ystävällinen. Se näytti nopeasti kaverilleni ja minulle, ettemme olleetkaan niin hyviä kuin luulimme. Lopulta ruudulla näkyy euforinen teksti ”Main Objective Complete”, kun hirviö karjaisee viimeisen kerran ja kaatuu maahan. Onnistuin opettelemaan sekä väistämään sen lukuisia hyökkäyksiä. Sain hyppiä maasta, seinistä, ja muista pelaajista hirviötä kohden, mikä teki selkään nousemisesta helpompaa. On pakko rakastaa peliä, jossa asevaihtoehtona voi käyttää itseäni puolitoista kertaa pidempää moukaria. Kun aluksi en kunnolla osunut edes vaivaiseen kelbiin, ilmassa oli havaittavissa turhautumista. Fantastiset hirviöt ja mistä löytää niitä Jos hirviön metsästys alkoi kiinnostaa, paras aloitus on vuonna 2018 ilmestynyt Monster Hunter World ja sen uskomattoman hyvän lisäri Iceborne. Kunniamaininnan ansaitsee jättihämähäkki nerscylla, joka silloiselle araknofoobikolle oli kauhein ilmestys, mitä olen koskaan 3DS:n ruudulta nähnyt. Sitten minuutin ajan pelaajat joko kaivertavat hirviöstä materiaaleja tai vaikka vain tuulettelevat, kun hirviö, jota on yritetty saada hengiltä viimeiset kolme tuntia, on viimeinkin päihitetty. Jesperi Nirvi Rakkauteni keskiaikaiseen fantasiaan näkyy pelivalinnoissani. Monster Hunter 4:ssa uutta oli hirviöiden selkään kiipeäminen ja kaataminen sieltä käsin (Mounting), mitä harrastin pelin jokaisen hirviön kanssa. Perustyyli Guild Style oli hyvä jokapaikanhöylätyyli, jolla menestyi tilanteessa kuin tilanteessa. V uosi oli 2010, ja vuoden kovin juttu minulle oli Wii. Olen pelannut melkein jokaisen pelin läpi, mutta aina välillä tulee taas hillitön hinku pelata jokin peleistä uudestaan, toki uudella asetyypillä. Aerial Style oli oma rakkaani. Ehkä siksi, että se on kahdeksaan vuoteen ensimmäinen pelisarjan peli, joka julkaistiin 3DS-näyttöä isommalle ruudulle… Juuri Monster Hunter Worldilla sain tyttöystäväni siskon täydellisesti koukkuun tähän hienoon pelisarjaan ja pelasin sekä Worldin että Icebornen hänen kanssaan läpi. Lempipeleissäni on aina sankari, joka taistelee lohikäärmettä vastaan. Jos oli unohtanut energiajuomansa, olo oli ikävän avuton, kun pelihahmo makaa unessa lattialla, ja nerscylla lähestyy valmiina hyökkäykseen, joka parhaimmillaankin tarkoittaa matkaa takaisin leiriin sairaskyydillä. Harva asia on yhtä tyydyttävää kuin moukarilla hyppääminen seinästä kohti hirviötä, joka suu ammollaan lähestyy, lyödä sitä täysillä kalloon, ja iloita, kun hirviö taintuneena tippuu maahan. Kun lopulta onnistuin selättämään Great Jaggin, koin ensimmäistä kertaa kaadon onnistumisen tunteen luoman dopamiinikoukun, jonka tulisin kokemaan vielä monta kertaa. Monster Hunter on, ja tulee todennäköisesti aina olemaankin lempipelisarjani. Tanssii jättien kanssa Monster Hunter julkaistiin alun perin PS2:lle 2004, ja pelisarja on sittemmin saanut todella kovan fanikunnan. Näin metsästämäni jaggin pusikossa edessäni. Olin päihittänyt pelin ensimmäisen hirviön, enkä todellakaan lopettanut siihen. OF MONSTERS AND ME JNIRVI Lopulta, noin tunnin sattumanvaraisen kävelyn ja seikkailun jälkeen pelin alkualueella, jopa muutamat hirmuiset raptorimaiset jaggit selättäneenä, menin takaisin kaupunkiin ja otin vastaan tehtävän selättää pelin ensimmäinen aito large monster eli iso hirviö, great jaggi. Sen osista voi sitten tehdä vaikkapa uudet nahkasaappaat. Pelisarja on ehdottomasti parhaimmillaan, kun muiden ihmisten kanssa tanssii hirviöiden ympärillä aseet heiluen. Viimeisin muttei vähäisin on kaverini suosikki Adept Style, jossa väistellään viime hetkellä ja samalla vedetään taisteluliikkeitä. Nelosessa myös debytoi monia omia henkilökohtaisia suosikkihirviöitäni, kuten pelin ”pääpahis” gore magala, hirmuinen mustaa usvaa syöksevä lohikäärme. Perusidea on simppeli: sinä, valitsemasi ase, ja äärimmäisen iso hirviö, joka pitää saada hengiltä. Jokainen peli lisää hirviön metsästykseen oman kikkansa sekä uusia ja vanhoja palaavia hirviöitä, jotka pitävät pelisarjan sekä tuoreena että hauskana. Mutta joka kerta minusta tuli parempi. Lähin vertailukohde on ehkä Dark Souls: samalla lailla pitää iskeä hirviötä ja varmistaa, ettei hirviö iske sinua, tai kuolo korjaa. Sen erikoisuus olivat seittihyökkäykset, joilla se kietoi pelaajan seittiin ja pisti tainnutuspiikillä. 12 159901_.indd 12 28.4.2022 19.44.17. Hirviön vastaus oli pyyhkiä minulla lattia kolme kertaa putkeen ja lähettää sairasvaunuissa takaisin kotikaupunkiin miettimään, mikä meni pieleen. Tungin levyn Wiihin, ja siitä alkoi 12 vuoden rakkaussuhde yhteen parhaimmista pelisarjoista, mitä olen koskaan pelannut. Iceborne lisäsi viimeisen vaikeustason, loppupään megahirviöt, jotka ovat kaikki äärimmäisen hyviä, sekä kokonaan uuden alueen ja kikkoja. Pelin järjestysnumero, käyttämäni asetyyppi ja metsästämäni hirviö saattavat muuttua, mutta se ilo, jonka koen aina kun aloitan uuden pelin, ei tule ikinä muuttumaan. Haittapuolena moukarissa oli hitaus. ght them all! Alkuperäisen Trin jälkeen olen pelannut jokaisen pelisarjan pelin vähintään kerran läpi, lukuun ottamatta Generations Ultimatea, jonka pariin palaan kunhan Elden Ringiltä ehdin. Ovela tyttö!” Ne olivat viimeiset sanani. Hän demonstroi vakuuttavasti Adeptin voiman, kun metsästimme jättikäärme najaralaa. ”Heh. Pikkuhiljaa, vasaran lyöntien kumahtaessa suurjaggin kehoon ja kalloon, näin sen heikkenevän, osien hajoavan ja hirviön puuskuttavan hengästyneenä. Kaverini väisti vaivattomasti jokaisen hirviön iskun ja veti samalla iskuja sisään. Gotta . Kun äitini toi minulle uuden pelin, jonka kannessa oli iso lisko, mies, joka katsoi sitä, ja keskellä isolla fontilla pelin otsikko ”Monster Hunter Tri”, mietin, että kylläpä peli näyttää siistiltä. Koska sen saa joka alustalle, on siinä äärimmäisen aktiivinen pelaajakunta vieläkin. Bonusta tähän antoi Wiin kontrolliskeema, jossa wiimotea piti kääntää oikealle, vasemmalle tai pitää suorana, mikä määritti, minkä hyökkäyksen ase tekee A-nappia painamalla. World on ehdottomasti pelisarjan aloittelijaystävällisin, plus se näyttää uskomattoman kauniilta. Pedot voi kohdata joko yksin tai maksimissaan kolmen muun metsästäjän kanssa
Uusi aika vaatii uutta strategiaa Se, missä Ukrainan sodan pitäisi näkyä, ovat strategiapelit, joissa sodan kylmä logiikka viilentää tunteet. Tosin voitokas japanilaisten pätkiminen Tyynellämerellä on ilmeisesti myös kaupallinen itsemurha, mikä ei ole ihme, koska viidakkosota on vain ärsyttävää. Siihen saatiinkin editoida aika viive ennen kuin Slava-luokan Moskvasta aluksesta tuli Slava Ukraini. Ukrainan sota paljasti, että voittamaton puna-armeija olikin kleptrokratian ja korruption rampauttama sekä tosi surkeasti koulutettu, ja tämän uskollinen mallinnus strategiapelissä on mahdollinen ongelma. Tosin yllättäen ei jatkosotakaan, vaikka proletariaatin moukari rikkoikin unelman Suur-Suomesta. Tai pelata varman päälle ja pelata worst case -skenaariota, kuten Ukrainan sodan alussa, jossa Ukrainan uskottiin kestävän muutaman päivän. Kuka voittaa maailman. Voimafantasian kohteena täytyy olla tärkeän markkina-alueen kunnian päivät, joten läntisissä peleissä Yhdysvallat nousevat jatkuvasti maihin Normandiassa ja torjuvat Ardenneilla natsien vastaiskua ja terrorismi sai selkäänsä tuhannessa ja yhdessä satuisassa Randomstaniassa. Hittisotaa etsimässä Onko Ukraina kaupallisesti kiinnostava sota. Olisin melko hämmästynyt, jos Steel Beastsiin ei ilmesty Ukraina-karttoja tai ainakin skenaarioita, ja todella hämmästynyt, jos ARMA 3 ei tartu aiheeseen. Venäläisille onkin äärimmäisen tärkeä juttu Suuri isänmaallinen sota, jonka vuosipäivää Voitonpäivää juhlitaan kuin vappua Suomessa eli viinalla ja kulkueilla. Strategiapeleihin tarvitaan joku mittari, jota vääntämällä voi helposti varioida näitä arvoja. Niissä sotiminen on vain osa kikkapakkia. Ukraina on länsimaissa näkyvin ja puhutuin sota vuosiin, jollei jopa vuosikymmeniin, ylittäen jopa edeltäjänsä eli vuoden 2014 version. Six Days of Fallujah makaa ties kuinka monetta vuotta julkaisulimbossa. Aivan sama vaikka puolet pelin tuotoista lahjoittaisi Ukrainan jälleenrakennukseen, rikos on aivan liian tuore, ja kuten Saksan esimerkki demonstroi, puoliintumisaika on melkoinen. Pienempien markkina-alueiden, kuten Ison-Britannian, urheat armeijat kelpaavat pääasiassa siipimiehiksi. Ohjusristeilijä Moskvan uppoaminen kahdella merimaaliohjuksella sai kotiamiraalit tarttumaan Command: Modern Operationsiin, tuohon modernin sodankäynnin Graalin maljaan. Sen enempää Battlefield kuin Call of Duty eivät voi uhmata osakekurssien vihaa. Vladimirin pelillinen selkäranka olisi kuka selviää ilmastonmuutoksesta. Voi olla, että viime voimillaan Goljat heittää Daavidia hemmetin isolla kivellä. Nyt sillä olisi saumaa muuttua. Jos COVID-19 ei ollut taloutta rampauttamaan tarkoitettu bioase, se olisi voinut olla. Internet nousee, maapallo lämpenee, suurvallat ovat muutostilassa. Narratiivisena ongelmana Ukraina-sodan pahin este on, että tarinasta puuttuu toistaiseksi lopetus. Jos taistelua vedetään vakavampaan suuntaan, eiköhän jotain näy, sillä ovathan Punaisen Paperitiikerin kommellukset liian herkullisia missattavaksi. Korruptoituneiden vallanpitäjien kiristäminen kompromatilla, häikäilemätön some ja siihen palkatut trolliarmeijat, taktisesti käytetty joukkotiedotus à la Fox News, kaikki ovat aseita, joita strategiapelit eivät ole hyödyntäneet. Toisen maailmansodan loppumisesta on 76 vuotta, mutta Saksaa näkee pelattavana vain moninpeleissä (koska niissä on pakko), eikä ikinä sankarina. Vietnamia on yritetty, mutta aihe ei myy, Yhdysvaltain häviö teknisesti paljon heikompaa vastustajaa vastaan ei innosta. Kaikki tämä on todella ikävää oikeassa maailmassa, mutta näistä aineksista saisi keitettyä tosi maittavan, tuoreen sopan. Idästä tulleissa sotapeleissä Saksa on saanut yllättävän tasapuolisen kohtelun, mutta Venäjän muuttuessa Itä-Koreaksi se varmasti heijastuu venäläiseen peliteollisuuteen, jos sellaista vielä on. Ja kaikki tämä nykyaikaisella aseistuksella! Hierovatko rapakuntoiset Battlefield ja Call of Duty jo käsiään. Maapallon hitaasti (tai nopeasti) muuttuessa asuinkelvottomaksi pitäisi kehittää tekniikkaa ja selvitä myös poliittisista kriiseistä, kuten vuoden 2023 nälänhädästä ja massiivisista pakolaisvirroista. Tosin siinä vastakkain ovat tietysti pseudonyymit, tyyliin pieni urhea Mockrania puolustautuu koko East Federationin sotilasmahtia vastaan. Ei kannata googlata, mitä puna-armeija teki parille miljoonalle naiselle, varsinkin Berliinissä, mutta voittajien puolelle kuuluminen auttoi maineen puhdistamista. Frederik Pohlin Sapattivuosi ennusti jo kasarin alussa superflunssat ja vastaavat, joilla ei ole tarkoitus tappaa vaan haitata. Lännessä Call of Battlefieldin valinnanvara kaventuu, koska Venäjä ei enää kelpaa hyvien puolelle. Kuten viime vuodet ovat näyttäneet, valtioiden kädenväännössä ei oikeastaan tarvita konventionaalista sotaa, vaan keinoja vaikuttaa toisen valtion talouteen, sisäettä ulkopolitiikkaan sekä iskeä kiilaa eri ääripäiden väliin. Korean sota taas on täydellisesti unohdettu, jopa fantasioita Pohjois-Korean valtaamasta Yhdysvalloista näkee enemmän. NNIRVI Sota, sota pysyy samana. Ainoa tapa saada Moskva uppoamaan oli simuloida miehistön hidasta reaktioaikaa pelin LUA-skriptejä editoimalla. Joku ampuu jostain, eikä ketään näy. osassa pelejä pahis, yleensä vieläpä natsi. 13 160261_.indd 13 28.4.2022 19.34.00. Narratiivi on optimaalinen: pahan johtajan inhottava örkkiarmeija hyökkää, ryöstää ja raiskaa, mutta pienempi hyvisarmeija pistää urheasti vastaan. Kyllä sienipilvissäkin voi nähdä hopeareunat, kun oikein siristää. Vladimir: Conflicts of 21st Century tuskin saisi ketään katsomaan ylös, mutta asteroidia odotellessa se olisi ainakin kiinnostavaa pelattavaa. On kolme suurvaltaa, Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä, päälle yhdistynyt Eurooppa plus Intia ja muu Aasia. Viihdepeleissä Ukrainan sota, kävi miten kävi, ei tule näkymään. Olen välillä miettinyt, millaista olisi olla saksalainen pelaaja, kun oma maa on suurimmassa UUSIEN TAISTELUKENTTIEN KUTSU Ajattelin, että eihän synkkyysselailua kestäisi, jollei olisi Elden Ringiä. Sanotaan, että haluan simuloida Venäjän hyökkäystä Suomeen ja sijoitan rajalle ne tunnetut yksiköt. S otaisat voimafantasiat ovat pumpanneet kaikki vähänkin kelvolliset konfliktit loppuun, joten Ukrainan sotahan on selvästi taivaan lahja. Suuri isänmaallinen sota alkaa vasta vuonna 1941, kun BFF Saksa rikkoo Itä-Euroopan jakamissopparit ja hyökkää. Hearts of Ironista voisi hypätä suoraan 90-luvun loppuun ja Victorian kaltaiseen Vladimiriin. Teoreettinen ja todellinen vahvuus voivat poiketa rankasti toisistaan, kun huomioidaan myös huolto, moraali, korruptio ja koulutus. Informaatiosodankäynti on jo näyttänyt voimansa, kun maailman mahtavin valtio jakaantui kahtia ja menetti kansainvälisen maineensa vain neljässä vuodessa. Syy siihen on yksinkertainen: Venäjän järkyttävät ja samalla äärityperät sotarikokset Ukrainan siviiliväestöä kohtaan. Pahuuden ongelma Toinen ongelma on, että pahuus pitää kukistaa ennen kuin sen voi pelittää. Pelityyppi, johon viime vuosikymmenen uudet ideat istuisivat hyvin, olisivat suurstrategiapelit à la Paradox. Sitten Malenia teki siitä synkkyyspelailua. Talvisotakaan ei ole venäläiselle sotapeliteollisuudelle juuri kelvannut
rmaan tekemään lännenseikkailua Weird West. Vai mitä sanotte vanhuksesta, joka haluaa joutua syödyksi, tai älykkäästä, riivattuja sieluja nielevästä puusta, jonka hartain toive on päästä maallisista tuskistaan. Hahmoja kehitetään keräämällä maastosta nimp-reliikkejä ja kultaisia VILLI LÄNSI VINKSALLAAN 14 160062_.indd 14 28.4.2022 15.23.10. Lassi Hietala WEIRD WEST Saako loppuun kalutusta villistä lännestä irti enää mitään. Mielestäni ratkaisu on varsin onnistunut: vaihtelua riittää, ja yhden mammuttimaisuuteen kaatuvan tarinan asemasta peliin on kirjoitettu muutama tarkemmin rajattu, kohtuullisesti kasassa pysyvä novellimainen kokonaisuus. Se menee kyllä vähän pieleen. Peruslöntystelyn lisäksi alter ego osaa myös hiipiä, hyppiä, kiipeillä ja heittää kuperkeikkoja kuin mikäkin toimintasankari. M uutama vuosi sitten Raphaël Colantonio, legendaarisen Arkane Studiosin perustaja, hätkähdytti ilmoittaessaan siirtyvänsä uuteen . Nämä ovat ex-palkkionmetsästäjä Jane Bell, eläinhahmoon noiduttu Sikamies, intiaanijousimies WolfEye Studios / Devolver Digital Arvosteltu: PC Saatavilla: PlayStation 4, Xbox One Versio: 1.72446 A Minimi: Intel Core i5-2380 / AMD FX-6100, 6 Gt muistia, GeForce GTX 650 Ti / Radeon HD 7770 Testattu: Intel i7-10700K 4,7 GHz, 32 Gt muistia, GeForce RTX 3080 (1440p-resoluutio), Windows 10 Ikäraja: Ei tiedossa Across Rivers, ihmissusi Desidério Ríos sekä noitakokelas Constance Driftwood. Hahmon vaihtuessa pelaajalle näytetään välähdyksiä pahaenteisestä kokouksesta, jonka kaapuihin sonnustautuneet osanottajat vaikuttavat tietävän Merkitystä viisikosta enemmän kuin hahmot itse. On perusteltua kyseenalaistaa, onko kyseessä roolipeli ensinkään, sillä esimerkiksi perinteinen kokemuspistejärjestelmä on dumpattu. Taustalla väijyy siis isompikin juoni, jonka palaset loksahtavat paikalleen päähahmojen kohtaloiden ratkettua. Kullakin on oma juonikaarensa, joka kolutaan päätökseensä ennen seuraavaan hahmoon siirtymistä: esimerkiksi Jane Bell etsii poikansa murhaajaa ja kadonnutta miestään, intiaani Across Rivers pyrkii pelastamaan heimonsa pahalta hengeltä. Omaa revolverisankariaan ei pääse luomaan, vaan seikkailu koetaan peräti viiden valmishahmon saappaissa. Taistelu on totaalista arcaderähinää, mikä on vähän sääli: taktinen vuoropohjainen systeemi olisi sopinut yläilmoista kuvattuun peliin paremmin. Pitkän salamyhkäisyyden jälkeen mysteeriprojekti on vihdoin valmis. Viisikko ja maailmanlopun Merkki Nimi pitää, minkä lupaa: WolfEyen outo lännenvisio ei ole tylsänpulleaa texwilleriä, vaan pölyiseen aihepiiriin on sotkettu noituutta, pelottavia hirviöitä, salamyhkäisiä kultteja, ihmisiä popsivia nahanvaihtajia sun muuta hämärää. Oudossa Lännessä kohdattavat kulkijat ovat jotain aivan muuta kuin geneerisiä länkkäreitä ja inkkareita. Joitakin viiden hemmon välillä poukkoilu varmasti ärsyttää. Weird Westistä on pidetty vuosien saatossa niin vähän meteliä, että pelin valmistuminen alkukeväästä oli ainakin minulle yllätys. Tekijöidensä Arkane-taustalla ratsastavissa mainospuheissa Weird Westiä väitetään immersiiviseksi simuksi Preyn ja Dishonoredin hengessä. Oikeampi luonnehdinta olisi 90-luvun lopun PC-roolipeleille kumartava toimintaroolipeli, jossa arkanemaisia vivahteita on mausteeksi. Samaan aikaan kun Arkanen viimesyksyinen Deathloop (Pelit 9/2021, 93 p.) pokasi maailmalla palkintoja, Colantonion luotsaama WolfEye Studios viimeisteli debyyttiään kaikessa hiljaisuudessa. Kuin Fallout, vaan ei kuitenkaan Ensivilkaisulla Weird West vaikuttaa Falloutin tapaiselta vanhan kaartin tietokoneropellukselta, mutta käsitys haihtuu hiireen tarttuessa: hahmo ei ravaa perinteiseen tapaan kursorin klikkausten perässä, vaan häntä ohjataan suoraan näppiksellä hiiren käännellessä kameraa. Sankarirypäs vaikuttaa aluksi täysin hajanaiselta seurakunnalta, mutta yksi kumma seikka yhdistää joukkoa: jokaisen ylle on langetettu salaperäinen loitsu tai kirous, joka ilmenee hahmon ihoon ilmestyneestä Merkistä. Outoa kyllä, saa
Kultaisilla pelikorteilla ostetut taidot periytyvät hahmolta toiselle. Etsi kuvasta pelaajahahmo. Kyse saattoi tietysti olla bugistakin. Ensiksi mainituilla voi ostaa hahmokohtaisia kykyjä, esimerkiksi pyssysankari Jane Bellin voi opettaa kylvämään miinoja tai noita Constancen manaamaan ympärilleen suojakentän. Välillä skriptauksen saumat tosin irvistelevät rumasti, esimerkiksi hahmojen ei näe istuvan leirinuotion ääreen, vaan heidät teleportataan suoraan tuoleihin. Vaikutukset voivat olla kauaskantoisia, esimerkiksi roistojen sellistä vapautettu pistoolimies saattaa myöhemmin ilmestyä pelastamaan sankarin pinteestä, ja vastaavasti väärien tyyppien suututtaminen saattaa usuttaa murhamiehet pelaajan kintereille. 15 160062_.indd 15 28.4.2022 15.23.42. Konkkaronkka koossa. Pelikorteilla hankitut parannukset, kuten kestävämpi nahka tai kyky hypätä suoraan talon katolle, periytyvät hahmolta toiselle. Näissä proseduraalisen generoinnin rajallisuus tulee äkkiä vastaan: kun on selvittänyt pari kolme, on nähnyt jo kaiken. Eräällä kauppareissulla vastapäisen talon kuistilla sattui yhtäkkiä tulipalo ja räjähdys, ja ennen kuin ehdin pääkadulle tutkimaan tilannetta, oli puolet kyläläisistä jo ampunut toisensa seulaksi. Kerran yritin lännen. Kuurupiilosilla kulttilaisten kanssa. Mielenkiintoisena ideana aikaisemmin pelaamiaan hahmoja voi värvätä mukaansa pelin edetessä. Maailma toimii riittävän elävästi: päiväsaikaan kylien asukkaat kuljeksivat ympäriinsä asioitaan toimittaen, kunnes öisin ovet vedetään säppiin ja väki painuu pehkuihin. Kuulemma pelin voi päästä läpi, vaikka murhaisi joka iikan avainhahmoja myöten ja ryöstämällä kaiken irti lähtevän. Asioiden hoitamiselle on useimmiten hyvä, paha tai ruma tapa: alkupään esimerkkinä muuan häikäilemätön pormestari suostuu paljastamaan tärkeän johtolangan, jos pelaaja käy kovistelemassa paikallista tupakkaviljelijää, mutta tarvittavat tiedot saa myös kirkasotsaisemmin murtautumalla pormestarin kellariin. Ison A:n jalanjäljissä Arkanen geenit näkyvät kauneimmin runsaissa vuorovaikutusmahdollisuuksissa ja pelimaailmaan ympätyissä pikku yksityiskohdissa. lmimäistä pakoa hyppäämällä katolta suoraan hevosen satulaan, mutta kolautinkin ahterillani kaakin tajuttomaksi! Toisiinsa vaikuttavia systeemejä pursuileva dynaaminen hiekkalaatikko on omiaan synnyttämään yllättäviä tilanteita ja dramaattisia ketjureaktioita. Pelaajan tekemiset keikuttavat hänen mainettaan, millä on puolestaan vaikutusta juoneen, seuralaisten tuntemuksiin, kauppiaiden hintoihin sun muuhun. Kesytettävänä on kohtalaisen laaja, aluksi mustan hunnun peittämä Outo Länsi, josta putkahtelee esiin aina vain lisää pieniä asutuskeskuksia kauppoineen ja saluunoineen, hylättyjä kaivoksia, aarrekätköjä, plantaaseja ynnä muuta aihepiiriin sopivaa. Fataalia jumitilannetta peljäten en viitsinyt mennä kokeilemaan... Valmiiksi purkitettujen pääja sivutehtävien lisäksi tarjolla on loputon määrä tietokoneen luomia rahakkaita palkkionmetsästyskeikkoja sun muita satunnaiskohtaamisia. Useimmat esineet voi poimia ja niitä voi raahata ympäriinsä, lukitut ovet (ainakin osan) voi avata väkivalloin, sateen pieksämät hahmot ovat herkkiä sähköiskuille, pusikkoon tipahtanut öljylamppu sytyttää hilpeän kulovalkean, jonka lävitse ammutut nuolet roihahtavat palamaan, ja niin edelleen. pataässiä. Systeemin etu on siinä, että sankaristaan ei saa pysäyttämätöntä puolijumalaa grindaamalla aivottomasti, vaan ehostusesineitä on olemassa rajattu määrä, ja ne löytääkseen maailmaa täytyy uskaltaa mennä tutkimaan. Keskeisimmät nähtävyydet tulevat tutuksi juonilankoja ratkoessa, mutta maailmaa voi penkoa myös vapaaseen tahtiin joko yksin tai tietokoneen ohjaamien seuralaisten avustamana. Kameralla on kaamea tapa näyttää kaikki paitsi olennainen
Käyttöliittymä on parhaimmillaankin kömpelö. 16 160062_.indd 16 28.4.2022 15.24.09. Kiireessä pommien nakkelun voi tosin unohtaa: yhtä kiikkerän kieppuvaa ja epätarkkaa heittosysteemiä en muista nähneeni. Vaikka peli on teknisesti vaatimattoman oloinen, jostain syystä näytönohjaimeni kuumeni pelatessa hälyttäviin lukemiin ja kone hörppäsi seinästä yli 50 wattia enemmän kuin tavallisesti. Taistelu on pelisuunnittelun heikko lenkki. Typerä taistelusysteemi ja kaamea kamera syövät järjen. Etäällä olevien kohteiden sniputtaminen on lähinnä naksuttelutekninen suorite, enemmän ongelmia aiheuttavat suoraan iholle hönkijät, joiden torjumiseen ei riitä lännen nopeinkaan reaktiokyky. Hätätilanteessa perskärpäsiä voi yrittää huitoa vaikkapa lapiolla, mikä on epävarmaa ja -tyydyttävää sohimista. Niskat juntturassa Löperö taistelu ei ole ongelmista pahin. Se on . Varovaisinkin hiippailuyritys muuttuu helposti verilöylyksi, sillä vastustajilla on rasittava taipumus havaita pelaaja telepaattisesti vaikkapa seinien läpi. Sarjakuvamaiseksi . Se on varauksellisen suosituksen paikka. Jos pahimmat mokat saadaan korjattua mahdolliseen jatko-osaan, seuraava yritys voi hyvinkin osua jo lähelle napakymppiä. Ahtaissa sisätiloissa on erityisen pirullista hahmottaa, mitä on hahmon edessä tai mitä näkökentän laidoilla tapahtuu, semminkin kun kameraa pyöritellessä silmien eteen tupsahtaa yhtenään tilanteeseen kuulumatonta krääsää seinähirsistä viereisen huoneen kylpyammeeseen. ltteröity gra. Jos samassa läjässä on useampi objekti, esimerkiksi pari ruumista ja kymmenen haarukkaa, on oikeaan esineeseen kohdistaminen aika ähellystä. Zoomasi kameraa lähelle tai kauas, näkymä on aina käännettynä liiaksi alaviistoon kamaraa kohti, ikään kuin tapahtumia seurattaisiin yläparvelta leuka rintaan 79 Pelattavuusongelmista kärsivä persoonallinen lännenseikkailu. Pelatessani jumitin alituiseen niskani, kun yritin turhaan kuikuilla parempia näkymiä päätäni kääntelemällä. Hyvää + Kiinnostava, kieroutunut villi länsi. Ainakin pelistä näkee, että kehittäjät ovat päässeet noudattamaan omaa näkemystään eivätkä pelkästään markkinointikoneiston vaatimuksia. Hälytyksen käytyä viholliset ovat täysiä älykääpiöitä, jotka rynnivät mutkitellen kimppuun tai pyörivät vauhkona ympyrää sotkeutuen toisiinsa ja omiin Molotoveihinsa. WEIRD WEST Maailmaa peittää aluksi musta huntu, jonka alta paljastuu melkoisesti tehtävää ja nähtävää. ikka on riittävän toimivaa ja tyylikästä, jos ei varsinaisesti säväyttävää. Pikatallennukset eivät pelasta, sillä tilannetta ladatessa vartijat voivat ilmestyä aivan uusiin paikkoihin, esimerkiksi suoraan pelaajan syliin. Rahat on poltettu ilmeisen viisaasti. Musiikkipuolelta ei jäänyt muuta mieleen kuin pari sopivassa kohdassa kajahtavaa Morricone-henkistä ri ä. Ohjausskeema on käytetystä ohjaimesta riippumatta puolitekoinen kompromissi. Toistaiseksi Arkane vielä ampuu varjoaan nopeammin, mutta suden silmässä on jo lupaava pilke. Weird West on pienen porukan tekemä pienen budjetin peli, mikä ei onneksi näy halpistason toteutuksena. Ensin hiipien, sitten kiroillen Tehtäväalueet ovat useimmiten tarkasti vartioituja, niinpä niille tunkeutuessa on viisasta pysyä aluksi näkymättömissä ja kolkkailla pahaa-aavistamattomia hölmöjä takaapäin – jos vain ehtii kätkeä ruumiit pusikkoon. Toivottavasti koodia vielä optimoidaan. painettuna. Huonoa . Enemmän harmia on kauheasta kamerasta, joka haittaa aivan kaikkea tekemistä paikkojen tutkimisesta hiiviskelyyn ja tietysti taisteluun. Parempi tuuri ensi kerralla. Paha juttu, jos tehtävässä ei saisi tulla nähdyksi. WolfEye Studiosin debyyttipeli on epätavallisen kaksijakoinen tapaus. ksu ratkaisu: mieluummin yksi hyvä kyky kuin vankkurilastillinen C-luokan mongertajia. Kahakoista eskaloituu lähes poikkeuksetta koomisen kaoottisia ähellyksiä, joissa langat karkaavat täysin käsistä ja nimenomaan epähauskalla tavalla. Apostolin kyydillä ei ole pakko taivaltaa, vaan alleen voi myös ostaa tai varastaa hevosen. Tuntuu, kuin tekijät eivät olisi osanneet päättää, tehdäkö käyttöliittymä reilusti padille vai hiirinäppikselle. Lisämausteeksi on vielä dynamiittipötköjä, polttopulloja ja pari muuta paukahtavaa. Asevalikoima on hillitty, mutta riittävä: revolveri, kivääri, haulikko ja jouskari. Hahmon liikuttelu, ristiohjaimelle optimoidut pikavalikot ja lukemattomien toimintojen kuittaaminen sekunnin parin painalluksilla puhuisivat padiohjauksen puolesta, toisaalta inventaarion plärääminen ja elintärkeä aseilla tähtääminen pelittävät hiirellä ylivoimaisesti parhaiten. Tuliluikuista on luonnollisesti saatavilla eritehoisia versioita, ja vanhoja romuja pystyy parantelemaan kaupungeissa malmihippuja vastaan. Herra Ihmissusi terävine kynsineen tosin saa lähietäisyydellä aikaan varsin mojovaa jälkeä. Ärsyttävimpänä mokana vuorovaikutettavia kohteita ei voi haravoida ruudulta hiirellä, vaan hotspotit korostetaan vasta hahmon ollessa tarttumaetäisyydellä. Valtaosa puheesta esitetään pelkkänä tekstinä, ainoastaan kertojaääni on ääninäytelty. Mielenkiintoinen interaktiivinen pelimaailma ja originelli visio ihastuttavat, toisaalta kehno taistelu ja pahat pelattavuusongelmat vihastuttavat
DLC lisää pelimaailmaan kaksi uutta aloitusryhmää: temppeliritarit ja tutkijat. Overhype Studios Versio: 1.5.0.11 Suositus: 2 GHz:n prosessori, OpenGL 3.3 -yhteensopiva näytönohjain, 2 Gt muistia. Kun pieni indietiimi optimoi animaatioita, pelihahmoilta katosi kroppa nänneistä alaspäin. Tavoitteena oli vain tutkia, miten goblin rakentuu ja mitä maamato lindwurm enimmäkseen syö. Liian rammaksi hakattu soturi on päästettävä eläkkeelle. Jos tavoitteissa onnistutaan, se tietenkin palkitaan. Synnintunnossaan kaksikko vannoo kymmenen päivän välein aina uuden valan, jonka täyttymiseen asti he saavat miinuksia kykyihinsä. O verhype Studiosin erinomainen Battle Brothers on ilmeisesti ikuisesti hupipelilistallani. Aloitus on Battle Brothersissa yksi pelin melkeinpä kiinnostavimmista vaiheista, joten kaksi uutta aloitusryhmää olisi riittänyt itsessään motiiviksi uusiin pelikierroksiin. Hahmojen urasuunnittelu on liki yhtä tärkeässä osassa kuin itse taistelu. Alkupelissä esimerkiksi kannattaa vain nätisti niiata, jos maantiellä ilmestyy linnanvouti joukkoineen esittämään vaatimuksia. Vetovoima piilee samoissa jutuissa kuin alkuperäisessä UFO:ssa aikanaan. Lisäksi pelissä on tarkoituskin, että soturijoukolla menee välillä huonommin ja joskus pitää vain jäädä hetkeksi nuolemaan haavojaan. Mukana on runsaasti taktisia valintoja. Hahmojen vuorosanoista voi tosin päätellä, mitä on tulossa. Sotasaaliista on iloa vain, jos ne pystyy kursimaan takaisin käyttökelpoisiksi. Of Flesh and Faith -DLC:n myötä pelin tasapainoa muutettiin reippaasti, mikä sai myös minut tarttumaan peliin uudelleen. Tuukka Grönholm BATTLE BROTHERS: OF FLESH AND FAITH -PÄIVITYS Saksalainen tehokkuus jaksaa aina ihastuttaa. Metan muutos muuttaa optimiratkaisuja siitä, millaisiksi soturit kannattaa kasvattaa. Temppeliritareiden pyhänä tavoitteena on saada koottua Anselmin hajalle lyöty kallo taas kasaan. Tekijät pitävät menon raikkaana julkaisemalla jatkuvasti uusia päivityksiä. Toisaalta mukaan palkattavat soturitkin ovat kuulleet johtajiensa epäselvästä taustasta, minkä takia moraali ei ole koskaan korkealla. Aseilla on väliä. Soturit eivät pelkästään parane ja kehity, vaan keräävät pysyviä vammoja. Lihan ilot Battle Brothers on nykymittapuulla vaikea ja vaikeustaso vain kiristyy DLC DLC:ltä. Ikäraja: Ei. Tiedemiesryhmällä aloittaessa taistelukyvyt eivät ole kaksiset, mutta epähuomiossa yliopistolta tarttui mukaan koko talon kassa, joten käteinen korvaa kädentaidon puutteet. Omien ukkojen varustaminen on yhtä tärkeää kuin oikeiden taitojen valitseminen tasonnousuissa. Esimerkiksi tehtäväkuvauksen nuoria miehiä hurmaavat kaunottaret lupaavat romanttista seikkailua todennäköisemmin vaarallisia noitia, jotka pystyvät viettelemään henkisesti heikoimmat uroot omalle puolelleen. Temppeliritareiden vastapariksi mukana ovat järjen ääntä edustavat, anatomiaan keskittyneet oppineet, jotka epäonnisten väärinkäsitysten takia karkotettiin tiedeyhteisöstä nekromaageina. Edes YT-neuvotteluja ei tarvita, kun työpaikan sijaan palkkasoturilta lähtee henki. 17 159898_.indd 17 28.4.2022 19.30.42. Ironmanilla pelatessa virhettään ei saa edes korjattua. Jos matkaan ei saattele kultaisella kädenpuristuksella, koko palkkasoturijoukko alkaa murjottaa kaverinsa karua kohtaloa. Peli on liki pelkkää taistelua, mutta systeemi on erinomainen. Varsinaista pääjuonta ei ole, sillä maailmassa on vain lyhyitä satunnaistapahtumia ja mielenkiintoisia nähtävyyksiä löydettäväksi. Lisäongelmia aiheuttavat myös tutkijoiden ihmiskokeet, sillä kaadetuista vihollisista voi tehdä seerumia, joka parantaa omien joukkojen taistelukykyä. Temppeliritarit yrittävät elää marttyyrina kuolleen nuoren Anselmin innoituksen mukaan ja tuoda järjestystä kaaoksen ja pahuuden täyttämään maailmaan. Moninpeli: Ei. Vastassa on susia, örkkejä, zombeja, barbaareja, jättiläishämähäkkejä ja sopivan armoton vaikeustaso. Osa DLC-paketeista on maksullisia, mutta tuorein päivitys Of Flesh and Faith on ilmainen. Maailma on myös vaarallisempi pohjoisessa ja etelässä kuin keskellä, mikä kannattaa pitää mielessä uusia paikkoja tutkiessa. Soturit ovat taidoiltaan yksilöllisiä, joten suurimpiin sankareihinsa kiintyy aidosti, ja parhaan soturin menettäessä kätensä örkin kirveeseen alkaa harmittaa. Nykykunnossaan Battle Brothers on yksi parhaista vuoropohjaisista taistelupeleistä, joka hyödyntää keskiaikaisen fantasiateemansa erinomaisesti. Jousipyssyt ovat parhaimmillaan alkupelissä, mutta kun vastus kovenee, tarvitaan järeämpiä aseita. Kahden käden aseet ovat tehokkaimpia osaavien sotureiden käsissä, mutta aloittelijat elävät pidempään LEVOTTOMAT JALAT osana kilpimuuria. DLC:n sisältö ei ole massiivinen, mutta toisaalta se ei maksakaan mitään. Keihästä osaa käyttää vähän kehnompikin taistelija, mutta se puhkoo vihollisen panssarit piloille. Taktinen taistelupeli yhdistää seitinohuet roolipelielementit vuoropohjaiseen taisteluun, jossa johdetaan palkkasoturiarmeijaa hirviöiden täyttämässä keskiaikaisessa maailmassa. Lähinnä maantierosvolaumaa muistuttava alkuporukka ei pärjää teräkseen pukeutuneille ritareille, myöhemmin asetelma voi toki kääntyä. Hyvin alkanut palkkasoturiura saattaa katketa yhteen liian vaikeaan tehtävään tai väärään valintaan. Pelityyli eroaa kivasti totutusta ja luo menoon lyhyen aikavälin tavoitteita. Jos nyt hyppää mukaan, kannattaa melkein vain aloittaa peruspelillä ja lisätä delsut mukaan vasta, kun perusidea alkaa avautua. Ideana on vaeltaa fantasiamaailman kartalla kaupungista toiseen tekemässä työkeikkoja, joissa suojataan karavaania, tehdään palkkamurhia, tuhotaan maantierosvojen tukikohtia ja loppupelissä kohdataan jokin maailmaa uhkaavista kriiseistä. Elämä on yhtä kriisiä Battle Brothers pitää vaikeustasollaan tapahtumat mielenkiintoisina. Temppeliritareilla aloittaessa saa jo startissa kaksi erinomaisesti varustettua soturia
Skulduggerin aseet taas generoivat uusia ammuksia voidista, joten kuteja ei tarvitse noukkia maasta. Multiclass-hahmolla on käytössä molempien hahmojen ominaisuudet ja taidot, mutta aktivoitavia kykyjä voi olla vain yksi. Valitettavasti loppupelin Wastardit ja Knight Maret eivät enää yltäneet samaan iloon. Luokat ovat väännöksiä tutuista roolipelikliseistä, kuten koko pelin maailma. Spore warden muistuttaa perinteistä hunter-luokkaa ampuma-ase-erikoistumisellaan ja taistelulemmikillä. Fantasiateemasta huolimatta mukana on konepistoolia, rynnäkkökivääriä, kiikarikivääriä, raketinheitintä, haulikkoa, jalkajousta ja taikasormuksia suloisesti sekaisin. Tarina kerrotaan roolipelimäiseen Borderlands-tyyliin, joten pakollisen pääjuonen ohessa on taas sivujuonien tehtäväpuita, joiden latvassa odottaa pikkupomo. Valtaosalle hahmoista on valittavissa taitoja, jotka tukevat muita ryhmässä olevia, ja yksin pelatessa niiden arvo menee pitkälti hukkaan. Tuukka Grönholm TINY TINA’S WONDERLANDS TINASOTILAAT Gearbox Software / 2K Games Arvosteltu: PC Saatavilla: PS4, PS5, Xbox One, Xbox Series Versio: 1.0.2.0a Suositus: AMD Ryzen 5 2600 / Intel i7-4770, 16 Gt muistia, AMD Radeon RX 590 8 Gt tai NVIDIA GeForce GTX 1060 6 Gt Moninpeli: 2-4 pelaajan co-op-kampanja. rma Kleave, miekkaseppälä Swi t ja kahden käden miekkoihin erikoistunut Valora. Niitä ei kannata päästää iholle. Samoja tyyppejä voi ottaa, mutta idea menee silloin osittain hukkaan ja väki taistelee myös samoista asevalinnoista. todellisuudesta. Juonesta pääsee kiinni, vaikka ei olisi pelannut yhtään Borderlandsia. Hahmoluokkia on kaikkiaan kolme, mutta D&D-vitsinä käytössä on tietenkin multiclassit, joissa pääluokan rinnalle valitaan kakkosammatti. Valtaosan ajasta pelissä räiskitään, koska valtaosa vihollisista tekee lähitaisteluvahinkoa. Ikäraja: 16 ri. Lopputulos on parodiaa roolipelikliseistä. Keski-ikäisen ylenkatseella tuhahtelin Her Royal Majesty Queen Butt Stallion -tason peppuhuumorille, kunnes vastassa oli tarinan ensimmäinen varsinainen pomotaistelu ja ruudulle lävähti nimi Ribula. Lyömäaseita tekevät nuijiin erikoistunut Bonk, kirves. O lisin halunnut olla palaveripöydässä kuuntelemassa, kun Tiny Tina’s Wonderlandsin ideaa on myyty Gearboxin rahakirstun vartijoille. Brr-Zerker taas panostaa jäätaikoihin ja lähitaisteluun. Borderlands-tyyliin parhaan aseen valintaan käyttöliittymä ei anna aina suoraan vastausta, joten lauantai-illan kaljapäissä joutuu taas tekemään nopeita päässälaskuja parhaasta vaihtoehdosta kaJos joskus tarvitsee esimerkkiä metavitsistä, Tiny Tina’s Wonderlands kelpaa sellaisenaan. Diablon barbaarin tavoin Brr-Zerker osaa hypätä vihollisten keskelle ja pyöriä kirveensä kanssa tornadona. Lapselliselta ilolta minua olikin suojannut aikuisuuden sijaan pelkkä hento kielimuu18 159602_.indd 18 28.4.2022 16.18.21. Uudenvuoden tina Tiny Tinakin on suunniteltu ennen kaikkea moninpeliksi, sillä kampanjan voi pelata läpi nelistään kavereiden kanssa. Ennen yhteisen seikkailun aloittamista kannattaa vähän testailla hahmoja ja kokeilla, millä kukin haluaa pelata. Ampuma-asetehtailijoista uusia ovat esimerkiksi ruutiaseisiin keskittynyt Blackpowder, jonka aseet ampuvat harvakseltaan, mutta aiheuttavat kriittisiä osumia. Vitsit ovat tarkoituksellisen ylilyötyjä, samoin ääninäyttely, mistä en ole edes varma, onko sekin vain piikki Critical Rolen ja muiden roolipelistriimaajien yleiseen suuntaan. Asevalikoima on tuttu kaikista räiskintäpeleistä. Dungeon & Dragonsin sijaan pelataan Bunkers & Badassess -peliä, jossa kerätään hahmoille tasoja, varusteita ja ammutaan tie läpi vaikeuksien. Jokaisella hahmoluokalla on omat taitonsa, taitopuunsa ja aktivoitavat kyvyt. Ammattivalintana on tarjolla muun muassa stabbomancer, joka puukottaa kriittisesti selkään. Tinan valantaa Erona perus-Borderlandsiin Tiny Tinassa käytössä on myös taikoja ja lähitaisteluaseita, mutta fantasiamaailmassakin löytyy ampuma-aseita tutuilta valmistajilta. Peli on Borderlands-räiskinnän universumiin sijoittuva metavitsi, jossa Borderlands-hahmot pelaavat keskenään perinteistä pöytäroolipeliä kasarityyliin ja pelinjohtajana toimii yli-innokas Tiny Tina, samasta sci. Jopa juoni noudattaa pelinjohtajien peruskikkaa, jossa alussa esitellään ylivoimainen vihollinen, jota vastaan hahmojen pitää alkaa kerätä liittolaisia, tasoja, varusteista ja taikoja, kunnes paha Dragon Lord viimein kukistuu. Se on pelin kokoinen kasku, jossa pelataan peliä pelissä. Toisaalta tekijäkaarti on osaava tai ainakin nimekäs, sillä pääpahuksena häärää Will Arnettin ääninäyttelemä Dragon Lord. Esimerkiksi Brr-Zerkerin hahmokyky aktivoi raivon, jossa hahmo tekee bonuksena jäävahinkoa. Tiny Tina on itsenäinen spino , joka ei tarvitse rinnalleen muita pelejä
Leikki vaatii ystäviä, sillä yksin on vähän tylsää. Dragon Lordia suojaamaan lennähtävät voidlohikäärmeet, jotka on ammuttava alas ennen kuin vahingon tekoa voi jatkaa. Mikään ei estä pelaamasta kampanjaa kokonaan yksin, mutta onhan se vähän vaisu kokemus. Pomotaistelut itsessään noudattavat tiukasti nettiroolipelien perinteitä eli luvassa on valtavasti osumia kestäviä luotisieniä, Tiny Tinassa myös kirjaimellisesti. Kestoa tarinalla on alle 20 tuntia, mikä on ihan sopiva mitta kimppapelille. Toki pomotaisteluissa saisi olla enemmän juttuja kuin kestävät pääpahat, jotka tasaisesti kutsuvat apulaisaaltoja keskelle taistelua. Toisaalta Borderlandsin kankeaa käyttöliittymää ei edelleenkään ole muutettu mitenkään. Se on ongelma, koska asiat toimivat tarpeettoman vaikeasti kuin padille tehtynä. Maailmankartta on lainattu noin kaikista japskiropeista. Tiinan ihmemaa on räiskintäpelinä hyvä, metavitsinä onnistunut, mutta huumori iskee usein kirveensä kivekseen. Myös Borderlands-kaava alkaa olla jo aika nähty, sillä pidin kolmosesta, mutta en edes muista, vedinkö sitä koskaan loppuun asti. Valittavana on perinteinen nopein vie kaiken luuttisysteemi tai jokaiselle pelaajalle näkyvä oma saaliinsa. Se perustui täsmälleen samaan ideaan ja vitsiin, eikä ylilyöty parodia oikein kanna kokonaisen pelin mittaan venytettynä. Moninpeliä varten on onneksi yksi lisäasetus. Itselläni iloa söi, että olin vetänyt jo Borderlands 2:n Tiny Tina’s Assault on Dragon Keep -DLC:n aikanaan läpi. 82 Tiny Tina on kokonaisen Borderlandsin pituiseksi venytetty metavitsi roolipelikliseistä. Vaikeustaso on toki sen verran leppoinen, että jos ei jokaiseen ammukseen juokse, peli menee läpi ilman kovin tarkkaa optimointia. Pääpahat pudottavat tietenkin legendaarisimmat aseet ja taisteluiden tauottua kerättävää roinaa on valtavasti. Toisaalta Wonderlandsissa on muokattu myös vääriä asioita, sillä Borderlandsissa minua on aina viehättänyt räiskintäpelin hiekkalaatikkomaailman yhtenäisyys, jossa voi ajaa ja huristella tehtävien perässä. vereiden hoputtaessa Discossa. Hyvää + Sujuvaa ja suoraviivaista räiskintää. Wonderlandsissa matkataan maailmankartalla japanilaisten roolipelien tyyliin, mikä irrottaa hahmot maailmasta ja tehtäväalueet toisistaan. Huonoa . Jos ei tunge, kannattaa käydä sivutehtävissä päivittämässä aseita ja hahmoja. Ratista hypätään suoraan keskelle toimintaa, joten paikat tuntuvat maailmaan kuuluvilta osilta. Osa hahmojen taidoistakin on rakennettu sen varaan, että mukana olisi muitakin sankareita. Hartioita ja arsenaalia voi ja kannattaa käydä kasvattamassa sivutehtävissä. Kentissä ammutaan reitti läpi vihollisten, kerätään putoavat aseet ja varusteet, kunnes tehtävän lopussa väännetään pomotaistelu. Tina Turnerin hitit ja hudit Valitettavasti kokonaisuus tuntuu fantasiateemaan käärityltä Borderlands 3 -modilta, sillä tekijät ovat selvästi olleet naimisissa Borderlandsia varten tehtyjen päätösten kanssa. Vasta jos kamat pudottaa inventaariosta, ne ilmestyPeli on pelkkää viittausta viittauksen päälle. Taisteluiden taktiikat ovat monimutkaisimmillaankin tasoa tapa kaikki, älä kuole, missä kaatuneen henkiin herättävät pelikaverit auttavat kummasti. Läpipeluu vie kuitenkin useamman viikonlopun peli-illat, minkä ohessa voi rupatella kavereiden kanssa. Bossin kaaduttua koko ruutu täytyy toistensa päällä olevista aseiden ylisuurista teksti-ikoneista, joiden seasta yritetään kaivaa hyödylliset. 19 159602_.indd 19 28.4.2022 16.19.28. Edelliset osat jaksoin. Jos taistelut tuntuvat työläiltä, on edennyt pääjuonessa liian nopeasti, koska liian matalan tason hahmot ja aseet eivät purekaan täydellä teholla. Kukistetut kelmit pudottavat koko ajan valtavat määrät romua, jota saa ja pitää olla koko ajan vertailemassa keskenään ja vaihtelemassa parhaat omalle hahmolleen, mutta lajitteluun ei oikein anneta työkaluja. Jos tuo nauratti, Tina on sinua varten. vät pelimaailmassa myös pelikavereiden näkyviin, mikä on satunnaisten nettikumppaneiden kanssa se järkevin vaihtoehto. Tinakenkäni sulaa laavaan Ideana on edetä juonessa selvittämällä tehtäviä, jotka ovat käytännössä aina geneeristä mallia mene ja tapa kaikki, kuten roolipeliseikkailuni kasarilla. Borderlandsin räiskintä on hyvällä tavalla vanhahtavaa, sillä päälle tunkee laumoittain laakista kuolevia vihollisia. Tiny Tina’s Wonderlands vaatii vähintään yhtä pelikaveria, sillä satunnaisten sankareiden kanssa pelattuna kokonaisuus kärsii selvästi
Tulvalle ei mahda mitään Pohjalla pötköttää interaktiivinen novelli. Seikkailuharrastajalle Norco ei ole vaikea, vaikka toisinaan sitä yhtä avointa reittiä saa hetken haeskella. Nimensä se on saanut tarinan keskiöstä, rosoisesta tehdaskaupungista Etelä-Louisianassa, jossa öljynjalostamon tornit takapihalla kuuluvat asukkaiden arkeen. Kriina Rytkönen NORCO Yllättävän paljon tuli hengailtua vanhojen miesten kanssa! N orco on melankolinen kotiinpaluupeli. Miten omalla tavallaan sitä hätkähtääkään portaikossa ojennettuun käteensä osuvaa tuntematonta kosketusta, pelkkiä kirjaimia pimeässä. Kyllä. Äidille ei voi enää puhua, mutta ehkä äiti voi puhua heille. Eikä kyse ole mistään kissanviiksien teippailusta, vaan NPC:t hyvinkin suoraan kertovat mitä haluavat. Kliksuksi pulmat ovat yksinkertaisia. Avataan uudet keskusteluvalinnat ja vedetään pari tavaraa kohteisiin. Ehkä. Kahdestaan jututtamalla matkakumppaneilta saa lorea ja etenemisvinkkejä, ja he liittyvät rinnalle tappeluihin. Norco on tarina vailla suurempia valintoja, mutta täynnä katseltavaa. Lähteneillä on tapana jättää jälkeensä muistoja, sellaisiakin, mitä ei ollut tarkoitus jakaa. Eivät mikään todellinen 20 160189_.indd 20 28.4.2022 16.22.20. Höpsöä mennä pubiin telkkarista tutun etsintäkuulutetun pahantekijän seurassa, kun kukaan ei korvaansa lotkauta. Bayou-rämeiden sumusta vesi nousee jaksoissa teollisuuskeskustan asuinalueille, ja kokemukset olohuoneessa kastuneista varpaista rytmittävät päähenkilömme Kayn elämänhistoriaa. Tarinaa seuraillaan kaksikulmaisesti Kayn nykyisyydestä ja Catherinen menneisyydestä, kumminkin puolin kuolemaa. Vain Million istuu yksin takapihalla. Muutama toteutustyyli jää erityisesti mieleen, esimerkkinä pimeän rakennuksen tutkiminen niin, että kuvitukseksi tarjotaan vain tyylitelty rautalankamalli, muuten ollaan tekstin varassa. Blaken etsiminen lipsahtaa nopeasti sukupolvia ylittävän mysteerin äärelle ja alkaa näyttää siltä, että mutsi on ollut olennainen pala sitä, mitä kaupungissa tapahtuu. Mähinät ovat käytännössä muutaman klikkauksen Osu-tutoriaaleja. Kay ei jäänyt hometta haistelemaan, vaan lähti jättäen veljensä Blaken jälkeensä. Harvinaisen sopivasti velipoika on kadonnut samaan aikaan, ja sehän Kayta kiinnostaa. Muutama numerokoodi ja myöhemmin ääninauhuriin liittyvä avainlauseiden metsästys tuovat touhuun pientä pulmanratkonnan makua. Uustretro suurikuvainen käyttöliittymä tuo mieleen vanhemman polven naksuseikkailut, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun neonkylttien Kriina Rytkönen Yllättävän paljon tuli hengailtua vanhojen miesten kanssa! RAPPIOKAUPUNKI Geography of Robots Arvosteltu: PC Saatavilla: Linux, Mac OS Suositus: Intel i5, AMD vastaava, 8 Gt RAM, Nvidia 1050 Testattu: Ryzen 5600X, 16 Gt RAM, Nvidia GTX 970 valaisemalla sivukadulla törmäsin kyseenalaiseen joulupukkiin, olin vakuuttunut, että tekijät ovat Snatcherinsa (Konami 1988) nauttineet. Ryhmäsysteemin idea on hyvä, ja olisi ollut mukava nähdä köörin käyttöä enemmänkin, sillä kaverit eivät kummemmin kohtaa maailman kanssa. Tuntuiko tarpeelliselta. Kaduttiko. Mielikuvituskertomista parhaimmillaan! Kayn ja Catherinen mukaan tarttuu tarinan varrelta paikallisia, kuten jalostamoa kiusaava kapinallishobo koirineen ja äidin adoptoima karkurirobotti Million, jonka kasvopaneelissa uiskentelee silmien sijaan kokonainen tähdistö (Danger, Will Robinson!_nn). Raja luonnon ja tekniikan välillä on häilyvä, mutta väki elää Norcossa niin pitkään kuin kaupunki elättää. Koti, josta kaikki ovat lähteneet. Katujen raamit ovat pysyneet ennallaan, mutta sinne jääneet ovat hiljalleen vanhentuneet tai kuolleet, tärkeimpänä Kayn äiti Catherine, jonka syöpä vei hiljattain