PC . Mobiili D a rk S o u ls II n T it a n fa ll n S h a d o w ru n R e tu rn s: D ra g o n fa ll Huhtikuu 4/2014 l 8,90 € UUSIN SILMIN Legendaarinen Harvester palaa: Onko maailma vieläkään valmis. PlayStation . Xbox . 4/2 01 4 . Nintendo . vie sielusi Titanfall Tosi modernia sodankäyntiä INFAMOUS: SECOND SON Savumies on Pleikkamies Age of Wonders III Ihmeiden aika ei ole ohi Diablo III: Reaper of Souls Paholaisen synninpäästö Metal Gear Solid V: Ground Zeroes Peli kuin lyhytelokuva
vuosikerta 239. Mikäli ette halua asiakastarjouksia, voitte kieltää sen ilmoittamalla asiasta asiakaspalveluumme. *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Sanoma Media Finlandilla on lisäksi oikeus käyttää ja luovuttaa rekisterissä olevia tietoja perusteltuja käyttötarkoituksia varten (kuten suoramainontaa, suoramarkkinointia, etämyyntiä ja markkinatutkimuksia varten) henkilötietolain mukaisesti. Lehden tilaajat ovat Sanoma Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä, jossa olevia tietoja käytetään mm. numero Päätoimittaja: Tuija Lindén, tuija@pelit.fi Toimittajat: Tuukka Grönholm, tuukka@pelit.fi Tuomas Honkala, tuomas@pelit.fi Niko Nirvi, nnirvi@pelit.fi Toimituksen assistentti: Heli Kortelainen, heli.kortelainen@sanoma.com Ulkoasu: Robert Ottosson, robert@pelit.fi Avustajat: Petri Heikkinen, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Juha Kerätär, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Miika Sillanpää, Olli Sinerma, Jouni Utriainen, Harri Vaalio JULKAISIJA Sanoma Media Finland Oy vt. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa www.sanomamagazines.fi/ rekisteriseloste.html sekä toimipaikassamme osoitteessa Sanoma Media Finland Oy, Lapinmäentie 1, 00350 Helsinki. Yksityiskohtaiset ilmoitusmyyntiehdot saa mediamyynnistä. | Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta lukien. 0303 63 300* Asiakaspalvelumme palvelee puhelimitse arkisin klo 9–17. 23. 4. KESTOTILAUKSEN SÄÄNNÖT Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilausmaksu laskutetaan sovituin laskutusvälein kulloinkin voimassaolevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen normaalihinta. Pelit ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Mikäli laskutusjakso on sovittu maksettavaksi useammassa erässä, laskutetaan maksuerät kunkin laskutusjakson alettua perättäisinä kuukausina. Suomi-ilmiö DarkSouls2 TILAUSHINNAT 12 kk kestotilauksen ensimmäinen jakso 95,00 € 21906015 6 kk kestotilauksen ensimmäinen jakso 52,00 € 21906028 12 kk määräaikaistilaus 97,50 € 21906031 6 kk määräaikaistilaus 53,20 € 21906044 Hinnat ovat voimassa toistaiseksi. Sanoma Media Finlandin vastuu ilmoituksen poisjäämisesta tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista ellei tilaaja irtisano tilaustaan tai muuta sitä määräaikaiseksi. lakko) tai asiakkaasta tai asiakkaan käyttämästä mainostoimistosta johtuvasta syystä voida julkaista, Sanoma Media Finland ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. | Pelit -lehteen tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että sitä saa korvauksetta käyttää uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleen julkaisun tai muun käytön yhteydessä toteutustai jakelutavasta riippumatta. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Asiakasnumerosi (9 numeroa) löytyy lehden takakannesta osoitetietojen yhteydestä. Jos tilausjakson sisältämä lehtimäärä muuttuu, muuttuu hinta vastaavasti siten, että lehtikohtainen hinta pysyy ennallaan. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ja markkinatutkimuksiin ilmoittamalla asiasta Sanoma Media Finlandin asiakaspalveluun. Painopaikka: Printall 2014 ISSN 1235-1199 Aikakauslehtien Liiton jäsen. | Tilaukset toimitetaan force majeure (lakko, tuotannolliset häiriöt, alihankkijoiden viivästykset yms.) -varauksin. Yhteydenotot tulee tehdä kirjallisina ja allekirjoitettuina osoitteeseen Sanoma Media Finland Oy/Asiakaspalvelu, PL 5, 00040 Sanoma tai henkilökohtaisesti rekisterinpitäjän luona. Pelit ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. Sivu 17 Arvostelut 17 DarkSouls2 Juho Penttilä 20 ShadowrunReturns: Dragonfall Nnirvi 22 Infamous:SecondSon Markus Lukkarinen 24 Rambo:TheVideoGame Juho Kuorikoski 25 Yoshi’sNewIsland Juho Kuorikoski 26 AgeofWonders3 Tuukka Grönholm 29 BioshockInfinite -BurialatSea:Episode2 Marko Mäkinen 30 DiabloIII:ReaperofSouls Juha Kerätär 32 MarvelPuzzleQuest: DarkReign Juho Kuorikoski 33 Wazhack Nnirvi 34 Arma3:win Nnirvi 35 Titanfall Tuomas Honkala 39 Dustforce Markus Lukkarinen 40 Muinaiseträiskinnät Petri Heikkinen 42 Ikaruga Petri Heikkinen 44 TxK Petri Heikkinen 45 DeadNation: ApocalypseEdition Juho Kuorikoski. | Pelit -lehden tilaajat ovat Sanoma Media Finlandin asiakkaita ja saavat seuraavien vuosien aikana edullisia asiakastarjouksia tuotteistamme. asiakassuhteen ylläpitoon ja hoitoon. kustantaja Taina Hynninen, Magazine Media YHTEYSTIEDOT Vaihde 09-1201 Postiosoite PL 100, 00040 Sanoma Käyntiosoite Lapinmäentie 1, 00350 Helsinki Kotisivu: www.pelit.fi ASIAKASPALVELU www.sanomakauppa.fi Puh
PhoenixWright:AceAttorney Sivu 55. PhoenixWright: AceAttorney Petri Heikkinen 56 Digitaalisetlautapelit Petri Heikkinen ProfessorLaytonvs. Sivu 30 Sivu 45 Ennakot 10 Wastelands2 Nnirvi 12 RenegadeX Marko Mäkinen 14 Evolved Tuomas Honkala Vakiot 7 Pääkirjoitus: Toimivavaaneivalmis Tuija Lindén 16 Nnirvi:Rahallasaaja titaanillapääsee 74 Tuukka:Kekkekkek 75 Seuraavissanumeroissa DiabloIII:ReaperofSouls DeadNation:ApocalypseEdition Ajassa 60 Tulossaolevatpelit Tuomas Honkala 62 GameDevelopers’ Conference Tuomas Honkala 58 Uusinsilmin:Harvester Aleksandr Manzos 65 Konehuone:Logitec-hiiri 65 Kilpailu: PiirräitsesiSouthParkiin 66 OculusRiftjaVorpX Juho Kuorikoski 68 Rautakotkatosa5: Taivaallinenimmersio Antti Ilomäki 70 Legendaarisetpelit: CrystalCastles Tuomas Honkala 73 Ruuduntakaa Wallu 5 46 ResidentEvil4HDEdition Nnirvi 47 Luftrausers Markus Lukkarinen 48 MetalGearSolid5 Markus Lukkarinen 50 FinalFantasyXjaX-2HD Markus Lukkarinen 51 Plantsvs.Zombies: GardenWarfare Petri Heikkinen 52 Hearthstone Tuukka Grönholm 54 ProfessorLaytonandthe AzranLegacy Petri Heikkinen 55 ProfessorLaytonvs
-MH Uskomattomin foorumi minkä olen ikinä nähnyt ja sai minut uskomaan Jumalan olemassaoloon. 6 Oikeaa keskustelua oikeista aiheista oikeilla nimillä. -JP It just works. -MS RESPONSIIVINEN! Viihdyttävä Se alkuperäinen sosiaalinen media. KLIKKAA MUA! Uusi Pelit.fi on kuin rakastaja Joka keväisen tuulen mukana saapuu Mukanaan vehreyden tuoksu ja hunajan makeus Sen postaukset hivelevät minua Kuin aamuinen raikas viileys Ja illan hämärtyessä Kutsuu takaisin luokseen Rakkaani, Pelit... -SL Pelit.fi on ainoa nettifoorumi, joka on ollut päivittäisessä seurannassa jo 90-luvulta asti. Se on aika paljon sanottu. -PM Uusi Pelit.fi-avatar-ominaisuuden myötä 97,8 % enemmän yksilöity. -TN Pelit.fi, rohkeiden ja kokeilunhaluisten aikuisten foorumi. -AR Kyllä täällä viihtyy. Jo vuodesta 1994.
Tässä lehdessä Juha Kerätär Pohjoisen vähäluminen lopputalvi on valitettavasti tarkoittanut sitä, että aika on pitänyt tutkimuslabran ulkopuolella kuluttaa uudelleensyntynyttä Diablo 3:a hakaten. Etusivun ja foorumin lisäksi toiminnallisuus on vielä vähissä. Uusi puhelin ei ollut mielestäni käyttökunnossa ennen kuin sille hankki klassisen King of Dragon Passin, nyt kolmatta kertaa. Tiimillä ei ole varaa kummoiseen mainoskampanjaan, joten arvosteluista halutaan perusteltuja eikä nopeasti tehtyjä kyhäelmiä vartin pelaamisen perusteella. Siirtyminen iAikaan on saanut myös vilkaisemaan mobiilipelitarjontaa. P elkän valkoisen sijaan nyt näkyy myös mustaa. Mutta mikä tärkeintä: Pelit.fi on RESPONSIIVINEN. Pääsy foorumille sisältyy tilaushintaan. Niin kuin joku foorumilainen joskus sanoi: ”En käy iltapäivälehtien sivuilla. Parhaillaan työn alla on pelikirja eli Pelitin juttuarkisto, joka ilmestyy (tai on ilmestynyt) hetkenä minä hyvänsä. Kaikki voittivat. Pelit.fi:n foorumi aloitti alphana (entisen betan sijaan), jatkoi ”öörli äksessinä” ja on nyt suurin piirtein kunnossa. Touhu tuntuu puhtaalta ajan ja rahan haaskaukselta. Pelit.fi:n tärkein ja suosituin elementti eli Pelit-yhteisön oma foorumi on saanut uuden alustan ja ulkoasun, kiitos Planetoidin Tuomas Louekarin, joka itsekin on aktiivinen foorumilainen. Olen perusluonteeltani pahimman luokan hamsteri, sillä jemmassa on kiljoona kirjaa, piljoona peliä, tsiljoona telkkusarjaa ja muutama elokuvakin. Ja kuten aina, keskustelijoiden pienin yhteinen nimittäjä on pelaaminen, mutta elämää on muuallakin. Siinä onkin riittänyt aivoja tyhjentävää tekemistä kylliksi. Väline kuin väline pc:n ruudusta älypuhelimeen, Pelit.fi skaalautuu kauniisti ja säilyy luettavana. Tapatalk on vieläkin käytössä, niille jotka sitä haluavat käyttää, mutta ketjujen lukeminen onnistuu mainiosti ilmankin. Vielä kun joku keksisi pari ylimääräistä tuntia vuorokauteen tai tappaisi tarpeen nukkumiseen. Kaikki uutiseni löydän Pelit.fi:stä.” Tervetuloa mukaan. Marko Mäkinen Alkuvuosi tarjosi sekä työettä bändirintamalla sen verran ison läjän muuttujia ja haasteita, että pelirintama koki aikamoisen inflaation. TOIMIVA VAAN EI VALMIS. Laniporukankin kuihduttua kasaan työvuoron vaihtumisen takia lohtua olen yrittänyt löytää Titanfallin suunnalta. Myös ristiriitainen tapaus The Elder Scrolls Online on herättänyt yllättävän odottavia fiiliksiä. Jos asian kertomiseen tarvitaan lehdistötilaisuus, pelijournalismi on pahemmassa pulassa kuin ymmärrän pelätäkään. Pelit.fi ei edelleenkään kilpaile netin lukuisten peliaiheisten uutissivustojen kanssa, vaan keskittyy siihen tärkeimpään tehtäväänsä jo parinkymmenen vuoden ajalta: toimimaan keskustelualustana Pelit-lehden tilaajille. Pieni hiljainen kausi tekee luultavasti vain hyvää. Kun alkuvuoden järjetön kiire on taaksejäänyttä elämää ja Sinivalkoinen pelikirjakin on tätä lukiessasi kauppojen hyllyillä, olen keskittynyt backlogin tyhjentämiseen. Vähän vaikea se olisikaan, sillä jos Age of Wonders -sarjassa jotain virheitä on, niin yksi niistä on rytmi. Age of Wonders -arvostelukappaleeni hintana oli, että kävin kuuntelemassa pelintekijöiltä ohjeistusta aiheista, millainen peli on, miten sitä pelataan ja mikä siinä on koukkuna. Niin kuin ”Lapsellisten omassa ketjussa”, tai ketjuissa ”Nopein tapa päästä eroon kaljamahasta” tai ”Suomalaiset ravintosuositukset”, tai erityisen ajankohtaisella Historia ja sodankäynti -alueella. Muut sivut tulevat kun tulevat. Vanhat mörpit ovat jääneet pölyttymään, koskemattomien nimikkeiden läjä sen kuin kasvaa ja arvostelupelien ohella sessiot ovat rajoittuneet lähinnä satunnaisiin Battlefield-vääntöihin. Lehden tilaaminen ja kilpailuihin osallistuminen onnistuu, samoin gallupit, mutta muut sivut tulevat kun tulevat. 7 Pääkirjoitus Juho Kuorikoski Ihminen toimii aurinkoenergialla, kun akut tuntuvat kevään ansiosta pitkästä aikaa täysiltä. Tuukka Grönholm Pelimaailma menee päivä päivältä oudommaksi. Kun foorumilaiset itse alkoivat muokata uudenlaista Pelit.fi:n keskustelupalstaa, työ kävi vauhdilla ja kaikki olivat tyytyväisiä. Taistelut kestävät ikuisuuksia, samoin kampanjat, vartissa ei ehdi nähdä mitään. Omia ei kannata haukkua ja Tuomas teki muutoksia sitä mukaa, kun niitä toivottiin. Piristävästi omenalaitteelle on löytynyt myös mukavaa sotapelattavaa, Shenandoah Studion Battle of the Bulgen ja Drive on Moscown kautta
Köynnöskasvien leikkaamiseen vaaditaan kirurgia.. 10 Taistelussa ollaan kärpäsenä katossa
Nnirvi Hahmoissa riittää taitoja parannettaviksi. Onneksi Brian Fargo tietää keneltä rahat tulivat, eikä Wastelands kakkosta ole muutettu nykypelaajien vaativaan makuun ja uskomattomiin pelaajankykyihin sopivaksi. Olin suorastaan yllättynyt toteutuksen tasosta. Ken tietää, ehkä se on jopa tarpeeksi lähellä rahoittajien unelmia, että pakollinen internet-älämölö, raivoaminen ja itkuntiristys pysyy siedettävällä tasolla. Onneksi beta ei ole koko peli, joten kiusaus on vältetty. Pahoin pelkään, että foorumeita lukiessani kuitenkin mieleen tulee, että tulisi ydinsota ja tappaisi kaikki. Siinä missä Falloutien maailmankuvassa ei kasva kuin epätoivo, Wastelandissa kukkii vielä huumorin kukka ja toivon siemenetkin ovat itäneet. Luonnollisesti reaktiotulitukselle ei ole lakeuksilla käyttöä. Wastelandissa taas on oikea käänneltävä 3D-maasto ja jopa ääninäyttely. Oikeastaan se on aika tyhmää, koska haluan pelata sen läpi sitten valmiina. Vuoropohjaisuus loppuu taistelun jälkeen, jolloin tuupertunut toveri vuotaa tosiajassa kuiviin kun pelaaja etsii joukostaan lääkäriä ja tappelee käyttöliittymän kanssa. Sanotaanko näin, että jos loput Wastelandista pitää sen minkä aloitus lupaa, niin tämä on merkittävä roolipelitapahtuma. ENNAKOT. Vanha kansa sukii naawapartojansa Nykyään roolipelit ovat toiminnantäyteisiä putkijuoksuja, joissa lootataan kamaa ja luodaan suhteita tiimikavereihin. Mutta vaihteeksi taas Yhdysvaltoihin. Jo alussa kaksi asustuskeskusta haluaa pyytää apua, ja sen sijaan että toisessa tilanne menee lomalle siksi aikaa kun selvität toisen, käy niin kuin käy. Kasvusto kuristaa miestä, miten katkaistaan liaanit. Ranger ehti pistoolilla ruiskaista kerran, pari tai kiväärillä kerran, mutta viholliset juoksevat kepeästi puoli kentää ja hyppivät naamalle. Tilanne ei ole vaarallinen: tämä mies on kauppamies. Aavikolla vaellellaan karttanäkymässä ja löydetään vaikka keitaita, joissa pullot täytetään ja taas mennään. Ampumisen ja liikkumisen suhde on jotenkin väärä. Valinnoilla näyttää olevan vaikutusta. Veitsellä. No ei, vaan käyttämällä taitoa ”kirurgi”. Mutanttiporoja, jättiahmoja ja kannibaali-espoolaisia, siinä jää Fallout kakkoseksi. Wastelands 2 voisi olla kotoisin suoraan kultakaudelta, vuosi pari Baldur’s Gate 2:n jälkeen. Näihin vähän säätöä, kiitos. POMMINVARMA PC Ilmestyy 2014 Wastelands 2 Toistaiseksi taistelut on käyty kuin torilla, ilman suojaa ja aika lähituntumassa. Merkittävin pettymys on vuoropohjainen taistelu. Toinen ei niin toimiva juttu on skillien hyödyntäminen tosiajassa. Mutta muuten Wastelands 2 jättää todella hyvän maun. On hauskaa kehäkehitystä, että alkuperäinen Wastelands oli sytytyslanka Fallouteille, ja ne taas ovat roolimalleina upouudelle Wastelands kakkoselle. Myöhemmin minua harmitti, että pihistelin, sillä en päässyt mukaan betaversioita käpistelemään. Se on vähän B-luokkaa, ja tarjoamiinsa vähäisiin taktisiin mahdollisuuksiin nähden turhan kankea. Jagged Alliancetyyppistä tähtäykseen panostamista ei ole, ainoa tapa vähän parantaa osumaprosenttia on mennä korkeaan polviasentoon. Suomessa on satoja pelitaloja, eikä yksikään loihdi visiota postapokalyptisesta Suomesta. Vierailtavat paikat ovat tarpeeksi isoja, ja dialogi niissä notkuvien NPC-hahmojen kanssa on hyvin kirjoitettua. Katastrofin iskiessä suurin osa ihmisistä löytää yhteisen sävelen, nimittäin ryöstämisen, tappamisen ja raiskaamisen. Keskustelussa on avainsanoja. 11 P elien luoma kuva postapokalyptisesta tulevaisuudesta saa sen kuulostamaan hauskalta. Wastelands ei tarkoita hyvästijättömaata, vaan tervetuloa takaisin -maata. Pelattavuudessa on jotain karkeaa särmää, esimerkiksi inventaariot kaipaisivat hiomista. On mielenkiintoista verrata Wastelandsia samaan aikaan Kickstarterissa rahaa keränneeseen Shadowruniin, joka on parikin kokoluokkaa vaatimattomammin toteutettu. Pidän siitä ettei pelikenttää ole tarkoitettu voimauttavaksi leikkikentäksi, vaan se tarjoilee myös turhautumisen ja epäonnistumisen fiiliksiä. Asetelma on tuttu: ydinsota on käyty, mutta kaikkia ei saatu hengiltä. Ota katastrofi, minä tarjoan! Wastelands 2 oli toinen Kickstarter-peli, jolle annoin rahaa. Voi kun tulisi ydinsota, niin pääsisi tappelemaan mutantteja ja jättiskorpioneja vastaan, ja hakemaan kaupasta ihan niin paljon karkkia kuin huvittaa! Wastelands 2 kuljettaa roolipelaajan jälleen kerran tähän säteilevään tulevaisuuteen, vieläpä vanhan koulukunnan tyyliin. Omat ja viholliset liikkuvat sekavuorossa jonkun nopeustekijän perusteella jonoon pistettynä. Onneksi inXile antoi juuri uuden mahdollisuuden, ja vaivaisella kympin lisämaksulla pääsin käsiksi puolivalmiiseen peliin. Sekä värimaailma että pelaaminen tuovat pakollisen Fallout-dejavuun lisäksi mieleen Baldur’s Gatet, eikä mitenkään pahalla tavalla. Eikä edes kovin hiljaisesti. Jättömaalla lakia pitävät yllä aavikkorangerit, ja Wastelands 2 on kuvaus neljän sellaisen urasta
Siinäpä kysymys jonka luulin jo unohtuneen. LUOPION UUDET VAATTEET PC Ilmestyy kun valmistuu Renegade X. 12 NOD vai GDI
Ja mikä pettymys se olikaan! Graafisesti peli oli vanhentunut putki, aseet olivat munattomia ja tekoäly oli täysi vitsi. Renegade X on todella nopeatempoista arcaderäimettä, ihan kuten kuuluukin. Mutta moninpelissä se loisti: GDI:n ja Nodin välinen vääntö ruohonjuuritasolta oli puutteistaan huolimatta nautittavaa mäiskettä. Vuosituhannen taitteessa julkaistut ensimmäiset kuvat Command & Conquer: Renegadesta villitsivät nuoren fanipojan täysin. Perinteisten tuhotapojen lisäksi käytössä on tuhoisat ionitykki ja ydinaseisku, jotka pystytään kuitenkin hyvällä koordinoinnilla estämään. Potentiaalia on kuitenkin huimasti. Tiberian Dawnin ja Red Alertin aikoihin kouluvihkoihin visioidut tuhoretket GDI:n kovaakin kovemman kommandon silmin olivat vihdoin käymässä toteen. Tulevaisuuden komentaja valtaa menneisyyden Renegaden uusioversio ei fanituotoksena häpeile kaupallisille kaltaisilleen yhtään. Graafisesti se on sekä uskollinen alkuperäiselle että nykymittapuulla todella näyttävä. Kentällä on lisäksi teknologiarakennuksia, jotka antavat erinäisiä päivityksiä nopeimmille. Nettikoodi tuntuu toimivan mallikkaasti satunnaisia lagipiikkejä ja ajoneuvojen sekoiluja lukuunottamatta. Onneksi EA:n lakimiesarmeija ei osallistu taisteluun niin kauan kun projektilla ei tahkota rahaa. Voi pojat, se toimii! Lisää mammuttitankkeja! Seuraa lyhyt oppimäärä Renegade-ummikoille. Maailmanparantajaliittouma GDI ja vapauden puolesta taisteleva Nodin veljeskunta yrittävät kaikin keinoin tuhota toistensa tukikohdat viimeiseen rakennukseen. Mutta eihän se näytä toimintanaksulta! Ei, koska esikuvakin on eri. Perusjantterit kestävät järkyttävän määrän osumaa, ja vastaavasti ajoneuvot räjähtelevät ympärillä reippaaseen tahtiin. Tai sitten vain valitsin väärän puolen. Onneksi fanivoimin kasattu Renegade X saapuu kuin tilattuna saarnaamaan Kanen sanomaa. Lievästä modernisoinnista huolimatta taistelutantereet ovat liian pieniä sumppuja, pelimoottorin antamista mahdollisuuksista ei oteta kaikkea irti. Rakennuksia tuhoamalla tehdään vihollisen elämästä tuskaa. Totem Artsin taidonnäyte on todella vakuuttava, ja toivon mukaan päivitystahti pysyy reippaana. Julkaisupäivä siirtyi koko ajan kauemmaksi tulevaisuuteen, mutta lopulta Renegade -räiskintä näki päivänvalon, alkuvuonna 2002. Luojan kiitos terapia on auttanut niitä, sillä pahimmilta älyttömyystempauksilta vältytään tällä kertaa. Kehittymisen varaa kuitenkin on. Voimalaitoksen tuhoamalla vaimentaa vartiotornit ja obeliskit, ja vastaavasti sotatehtaan tai lentokentän tuhoamalla pysäyttää mammuttitankkien ja häivetankkien loppumattoman vyöryn. Kalustoa ja varusteita hommataan krediteillä, joita kerätään tekoälyn ohjastamien tiberiumkerääjien avustuksella. Äänipuolellakaan ei ole suurempaa valitettavaa, mitä nyt tappoja seuraavat boink-äänet ovat pieni tyylirikko. Aseettomien, ja totuttuun tapaan itsetuhoisten kerääjien suojelu on menestyksen kannalta a ja o. Varastetulla häivetankilla tuhottu voimalaitos kaatoi onneksi balsamia haavoihin. Meinasin oikeasti tirauttaa kyyneleen ensimmäinen mammuttitankkini luhistuessa muutaman kevyttankin ja sinkomiehen osumiin. Lisäksi tasapainossa on vielä tekemistä, sillä Nod tuntuu olevan liikaa niskan päällä. Marko Mäkinen. Nyt, kaksitoista vuotta myöhemmin ilmaantuu pitkään työstetty perillinen, joka yllätti minut täysin puskista, kuin Tuukka vuoden 2010 avustajakokouksessa. 13 C ommand & Conquer -sarja veti viimeiset viralliset henkäyksensä umpisurkean nelosen mukana. Parhaimmillaan väännöt venyvät lähes tuntiin molempien puolien pitäessä rakennuksia toimintakunnossa hampaat irvessä
Evolven perusidea on juuri niin pöljän yksinkertainen, että sen on pakko toimia. Pelissä kerätään lisäksi väliaikaisia bonuskykyjä, jotka revitään viidakossa rymyävien vähäisempien petojen nahoista. Panssarin läpäisseestä osumasta välittyy selkeä varoitus myös muille pelaajille, jotta nämä tietävät kohdistaa tulensa hirviön heikkoon kohtaan. SYÖ TAI TULE SYÖDYKSI PC, Xbox One, PS4 Ilmestyy loppukesästä Evolve Pelin neljän metsästäjää edustaa neljää varsin tiukasti toisistaan eriytettyä hahmoluokkaa. Tukimies voi kantaa kortensa kekoon myös tilaamalla kiertoratapommituksen. Tukimies voi kohdistaa suojansa vain yhteen pelaajaan kerrallaan, mutta suojattu pelaaja on käytännössä kuolematon. Turtle Rock Studios valmistautuu pitkän hiljaiselon jälkeen comebackiin. Otus tekee kymmenien metrien loikkia ja kiipeää vaikka suoraa kallioseinämää. Ravinnoksi kelpaavat niin joukosta eristetyt monsterinmetsästäjät kuin viidakkoplaneetan monipuolinen eläimistö. Jahti kääntyy lopullisesti metsästäjiä vastaan, jos hirviö onnistuu syömään (ja koteloitumaan) vielä kolmanteen vaiheeseen. Lekuri on ryhmän parantaja, tukimiehen tärkein kyky on vastaavasti suojakentän projisointi. Hirviö on kaadettava, ennen kuin se syö itsensä liian vahvaksi. Rynnäkkömies on porukan tankki, mutta sellaisenaan varsin haavoittuvainen, jos hänellä ei ole lekuria ja tukimiestä säestämässä. Ryhmän täydentää ansastaja, jonka ykköstehtävä on hirviön jäljittäminen muille pelaajille. Ansastaja on aseistettu raskaalla antimateriaalikiväärillä, jolla pystyy korkkaamaan hirviön panssarimaisen nahan. Nopealiikkeistä hirviötä ei vaan ole ihan helppo jallittaa pommituskoordinaatteihin. Nopeus ei silti ole kaikissa tilanteissa eduksi, sillä täyttä vauhtia porhaltamalla hirviö paljastaa tuota pikaa. Lopullisessa pelissä hahmoluokkia voi muokata omaan pelityyliin sopiviksi, mutta itse en hahmonkehitystä päässyt kokeilemaan. Alkuvaiheessa hirviö on vielä suhteellisen heikko rääpäle, jonka on parasta pysyä metsästäjiltä piilossa ja keskittyä pelkkään syömiseen. Kotelosta kuoriutuu kakkosvaiheen monsteri, jolla on jo pattia lyödä metsästäjiltä luulot pois. Hirviön kannattaa perääntyä aina, jos metsästäjät onnistuvat rikkomaan panssarinahan ja vahingoittamaan pehmeää kudosta. Väitän, että se on pelin rooleista ylivoimaisesti hauskin. Vihaisena linnuille Evolvessa on tilaa myös viidennelle pelaajalle, jolle on varattu avaruushirviön rooli. 14 T urtle Rock Studios ei esittelyjä kaipaa: viimeisen kymmenen vuoden aikana tuskin on ilmestynyt innovatiivisempaa moninpeliräiskintää kuin Left 4 Dead. Nam. Hirviöllä on kolme kasvuvaihetta. Hyvää oli. Neljän eloonjääneen co-op joka suunnalta hyökkääviä zombilaumoja vastaan oli jotain aivan muuta verrattuna vallinneeseen sotilasräiskintäbuumiin. Se on ansa! Neljä kaveria pudotetaan keskelle viidakkoa vailla aavistustakaan siitä, missä hirviön pitäisi rymytä. Loppumonsteri nakkelee kivenlohkareita kuin näkinkenkiä, syöksee tulta ja hyppii metsästäjiä lyttyyn silkalla massallaan. Kuka metsästää metsästäjiä. Koostaan huolimatta hirviö liikkuu ylivoimaisen ketterästi. Syötyään tarpeeksi hirviön on etsittävä sopivan suojaisa paikka ja koteloiduttava. Tuhlattuani hitaasti latautuvan kiertoratapommituksen valtavaan rämemajavaan sain palkinnoksi tuplateholla toimivan rakettirepun. Zombit on nyt hylätty, mutta neljään pekkaan taisteleminen on yhä kaiken alfa ja omega. Kasvillisuuden seassa liikkuminen ja korkeuserojen ylittäminen käy sentään ketterästi, kiitos metsästäjien perusvarustukseen kuuluvan rakettirepun (ne ovat totisesti muotia). Leftiksen vaikeustaso oli siinä määrin ankara, että pelin nimi olisi yhtä hyvin voinut olla ”Yhdessä taistellaan, yksin kuollaan”. Luokista suoraviivaisin on rynnäkkömies, jolla on raskain aseistus, hetkellisesti toimiva suojakenttä ja ylipäätään parhaat valmiudet kohdata hirviö silmästä silmään. Pelialue on varsin suuri ja eksymisen tai ainakin joukosta erilleen harhautumisen riski on varsin todellinen. Evolvessa taistelutoverit eivät saa vastaansa laumaa, vaan yhden pirun ison ja äkäisen avaruushirviön. Jos hirviö haluaa toden teolla karistaa metsästäjät kannoiltaan, rakettirepussa on parasta olla täysi bensatankillinen jäljellä. Menetetty terveys on käytännössä lopullisesti menetettyä, mutta nahka kuroutuu umpeen, kunhan hirviö saa syödä rauhassa. Evolvessa varomattomat jahtimiehet voivat itse päätyä jahtimakkaraksi. Onnistuin heti ensimmäisessä pelissäni kasvamaan täyteen mittaan ja syömään kaikki vastustajani. Se ei ollut yhtään hullumpi bonus se
Evolve vaikutti keskeneräisenä tynkäversionakin huippuhauskalta. Jos viimeinen eloonjäänyt onnistuu piileskelemään hirviöltä riittävän pitkään, kaverit palaavat maagisesti henkiin täydennysjoukkoina. Tässä versiossa vaihtoehtohirviöitä ei näkynyt, ainoa vaihtoehto oli godzillamainen jätti. Hirviö voi ennakoida metsästäjien liikkeitä nuuhkimalla ilmaa. Uskon, että vaihtelua saadaan riittämiin metsästäjien hahmonkehityksestä ja pelaamalla avattavista uusista hirviötyypeistä. Jos jotain, Crytekilta lainattu CryEngine on kuin luotu visuaalisesti yltäkylläisiin viidakkomaisemiin. 15 PC, Xbox One, PS4 Ilmestyy loppukesästä sijaintinsa. Ilmaan lehahtava lintuparvi on oikeastaan jalanjälkiä varmempi signaali jättiläisen liikkeistä. Viidakko on täynnä lintuja, jotka säikkyvät pienintäkin rasahdusta. Suorituspaineet kohdistuvat erityisesti hirviötä pelaavaan. Tuomas Honkala. Koska olimme kaikki vasta-alkajia, matsit olivat melkoista kaaosta. Turtle Rock Studiosia ei myöskään voi moittia huonosti valitusta pelimoottorista. Vaikka rynnäkkömies hönkisi miten ärsyttävästi niskaan, ryhmää parantava lekuri ja suojakenttiä loihtiva tukimies on melkein pakko eliminoida ensimmäisinä. Metsästäjät voivat sen sijaan parantaa ja suojata toisiaan ja elvyttää kaatuneita tovereitaan. Lekuri syödään ensin Sain Evolveen ensituntumaa Game Developers Conferencessa, jossa ehdin pelata kolme varttitunnin pituista matsia. Hirviön terveys ei palaudu, joten jokaisella virhearviolla on pysyvät seuraukset. Väärästä metsästäjästä aloittamalla vainolaiset voivat buffata toisensa sitkeiksi kuin torakat. Jos metsästäjiä on hajukantaman sisällä, hirviö ”näkee” heidät vaikka seinien läpi. Vaikka ensimmäisen pelitunnin jälkeen on vähän paha tehdä pitäviä johtopäätöksiä pelitasapainosta, vaikutelmakseni jäi, että hirviön on murskattava metsästäjät hyvin systemaattiseen tyyliin. Ellei hirviö ota tietoisesti varovaisia askelia, se jättää pehmeään maaperään näkyviä jalanjälkiä
Paitsi että teknisesti julkaisu meni pahasti reisille, koko peli tuntuu turhalta, koska se on kuin Battlefield kolmosen lisälevy. Juuri kun hän on nappaamassa Xbone-pakettia kainaloon, iskeekin epäilys. K onsolisodan aloituslaukaukset ammuttiin julkaisupeleillä, joissa ei juuri ollut hurraamista. Unohdetaan nelkkukelkku, jooko. Hienoa, mutta yhtä juttua ihmettelen. Ne antoivat Titanfallille kolme tärkeää tehtävää. Ehkä hintakin on vähän tippunut silloin! Xbox360-versio on tietysti arvoitus, mutta sillä on hyvät mahdollisuudet toimia, koska pc-versio on suunniteltu skaalautumaan myös nuhapumpuille, ja graafisesti Titanfall näyttää olevan aika lailla Call of Dutyjen luokkaa. Entäpä EA:n oma Battlefield 2142. Hyväksyn sen, ettei tekijällä itsellään ole rahaa tai halua tehdä peliään kuin jollekin tietylle alustalle, se on täysin hänen oma asiansa. Siinä on kuitenkin tuttuja elementtejä, joiden alkuperää on kiva spekuloida. Sano AAA eikä A! Titanfall todisti että Respawn osaa tehdä uuden räiskinnän, EA osaa julkaista sen ilman ongelmia ja kauppias myydä sillä Xbox Oneja. Eikä se ole edes yksinpeli, vaan pahimmankin introvertin on pakko olla pelisosiaalinen jos haluaa kaikki titaanirungot auki. Tässähän kiipeillään seinillä, ai kun kivaa! Mitä jos... Entäpä jos Xbox-fanipoika on onnistunut tukkimaan korvansa Steam-seireeniltä. Siinä missä pc-versiolle lupaillaan jo 4K-tukea grafiikkaan, Xbox One renderoi sodankäyntiä vaatimattomalla 792p-resoluutiolla ja lupauksissa on 1080p -resoluutio, joka ehkä onnistuu. Ottaen huomioon Titanfallin aseman newgenin ensimmäisenä jeesuspelinä, miksei se ei haise rahalta niin kuin AAA-pelin kuuluu. Tai sitten Jason osaa mutta Vince ei, koska pahuksen toimivan pelimekaniikan vastapainoksi pelin aseet ja etenkin pelimuodot ovat yhtä puhkikuluneita kuin Tuukan Yö-vinyylit. Hei, Mechwarriorissa robottiinsa saa karvanopat! Titanfallin voittaessa jo ennen julkaisuaan 80 palkintoa, odotin että kun maailman suurin pelitalo julkaisee maailman tunnetuimman pelin juhlittujen nerotekijöiden seuraavan pelin, lopputulos on jotain äärimmäisen häikäisevää. Yksinpeli sai niskalaukauksen, vaikka Call of Dutyja ostettiin juuri yksinpelikampanjan takia. Nimittäin silloin Electronic Artsilla olisi vahva syy kaivaa esiin erinomainen Battlefield 2142, varustaa se uusimmalla Frostbite-moottorilla ja panna kilpailuun scifiräiskinnän kuninkuudesta. Olisi silti ollut paljon parempi, jos Titanfallin olisi julkaissut Activision-Blizzard. Rahastuksen hapan maku nousi minunkin ymmärtäväiseen suuhuni, kun kalliin Premium-tilin vastikkeeksi sain kakkosdelsussa Nnirvi kolmosen puhkipelattuja kenttiä uudelleen kierrätettynä. Kun pelin kustannukset ovat moninkertaiset ja markkinat ovat murto-osa, onko edes konsolijättiläisillä itsellään enää varaa kustantaa AAA-luokan yksinoikeuspelejä. 16 Minulle konsoleiden yksinoikeuskonsepti on sekä vieras että vastenmielinen käsite. Jos olet jo livennyt pc-herrarotuun, saako Titanfall sinut takaisin Xbox Onettajaksi. Onnea vain uuden potran pelibrändin syntymälle, Titanfall kakkosta juhlittaneen ensi vuonna. Microsoftin kannalta olisi ollut taktisesti kannattavaa dumpata koko myöhästelevä 360-versio ja käyttää Titanfallin vetovoima puhtaaseen Xbonetukseen, mutta ilmeisesti EA halusi pelille kunnon myynnin. Titanfall onkin sellainen jeesuspeli, joka saarnaa, että voittotaivasten valtakunta kuuluu jatkossa vain niille, jotka osaavat pitää budjettinsa vanhurskaana. Avattavaa on tosi niukasti verrattuna AAA-räiskintöihin, joissa joka saavutuksesta palkitaan vähintään uudella tuntolevyllä tai camokuviolla johonkin pyssykkään. RAHALLA SAA JA TITAANILLA PÄÄSEE. Alkoiko EA nihkeillä vai menikö Respawn budjetissa yli. Mutta se, että monikansalliset jättikorporaatiot rajoittavat pelivapautta rahalla ja fanijoukot senkun huutavat hurraata, sitä ei pieni järkeni käsitä. Tule apuun Atlas! Titanfallin ehdottomasti tärkein tehtävä on Xbox Onen myynnin potkiminen vauhtiin. Kyllä me osaamme! Titanfallin ensimmäinen tehtävä on todistaa, että CoDin megabrändiksi modernisoineet Jason West ja Vince Zampella ovat ihan oikeasti taitavia pelisuunnittelijoita, eikä Call of Duty: Modern Warfare ollut vain onnenkantamoinen. Ihan kiva mutta aika lähellä sitä mitä jo Codissa tehtiin, eivätkä monet ajoneuvot sovi tiiviisiin kenttiin. Odotan mielenkiinnolla loppuvuotta nähdäkseni, paljonko yksinoikeuksiin jatkossa poltetaan rahaa. Pelianalyytikoiden mukaan konsoleiden ongelma on corevuoto pc:lle (ja kasuaalivuoto mobiiliin, mutta se ei liity tähän). Tekniikka on toiminut, ihmiset pitäneet ja kassakonekin kilisee. Voi olla että titaanit kaatuvat. Microsoft on varmasti maksanut Electronic Artsille metrin pitkän pennyn siitä, että Titanfall on Xbox-yksinoikeus. Mutta yksinpelissä on sellainen ongelma että se on kallista: on paljon isoja ja samalla kertakäyttöisiä kenttiä, paljon ääninäyttelyä, paljon välianimaatioita, puhumattakaan pelihahmojen ja kenttätapahtuminen ylimääräisestä animoinnista. Ja säästäminen jatkuu saavutuksissa. Olin jopa ehkä vähän vihainen. Halo on tietysti täysin rauhoitettu: siitä ei saa näkyä jälkeäkään, koska kaikki sen tuntevat MasterChiefin jätteenpoistoreikää myöten. Pelissä on vankilapaon jälkeen omituinen aukko, kun ensin ollaan kuolemassa vuorella kylmään ja lumeen, mutta seuraavaksi ajetaan jeepillä nurmikolla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuskinpa kuitenkaan, sillä samalla pojat olisivat lainanneet Quake Warsista sen erinomaisen, objektiivipohjaisen pelimuodon, jonka tutumpi variaatio on Rush-pelimuoto Battlefieldeissä. Titanfallin toinen tehtävä on puhdistaa Electronic Artsin mainetta, joka ryvettyi Battlefield nelosessa. Tuskin, koska se vaatii järjenylittävää Xbox-fanitusta. Siinä Titanfall onnistuu noin puoliksi, sillä sen perusmekaniikka on todella hyvä, mättö on menevää ja tuoretta. Plus kehitysmaissa pitää odottaa syksyyn asti että Xbonea edes saa. Paljonko olisi pitänyt maksaa, ettei Titanfallia olisi julkaistu muulle kuin Xbox Onelle. Titanfall on ensimmäinen raskaan sarjan sotilas, jonka metallijaloissa Infamousin kaltaisille kevytsarjalaisille käy kuin perunoille koulukeittolan nakkipäivänä. Titanfallissa on muutakin taistelua kuin rakettireppumiesten nahinaa tulevaisuudessa. Harvalla pelillä on yhtä paljon ulkopelillistä painolastia kuin Titanfallilla: tämän titaanin olkapäällä ei keiku piskuinen maapallo, vaan Xbox One, EA ja Respawn. Jos nyt kuitenkin ostan vain pelin Xbox 360:lle, ja odotan Xbonen kanssa sitä seuraavaa megapeliä joka tulee vain sille. Kun Jasse ja V-mies päättivät, että seuraava peli on scifiä, he varmasti alkoivat pelata alan pelejä läpi, ideat kun harvoin syntyvät ihan tyhjästä. Mikä oli Xbonen perusmyynti, viisikymmentä vai viisikymmentä tuhatta. Tulpaksi niin nelkkupelkku kuin yksiboksi tarvitsevat tosi vahvoja yksinoikeuksia. Päivän huhujen mukaan Titanfall kakkosesta on jo sopparit kirjoitettu, ja Xbox-yksinoikeus on historiaa. Se on ensimmäinen vakavasti otettavalla yksinoikeuspelillä suoritettu hyökkäys. EA on saanut nokilleen niin paljon Bäfän ja Medal of Honorin yksinpeleistä, että usko siihen lienee lopahtanut. Siinä se onnistui niin hyvin, että Xbox Onen myynti nousi Briteissä melkein 96 prosenttia, ja yli 70 prosenttia tuosta myynnistä oli Titanfall-paketteja! Ongelma on siinä, että sata prosenttia lisää tuntemattomaan kantalukuun on vain sanahelinää. Teoriaa tukee se että Battlefield nelosen yksinpelistä selkeästi on jätetty pätkä pois. Kakkostehtävänsä Titanfall hoitaa hyvin. Pelistä puuttuu myös kunnon loppu: pahista ei näytetä, hänet räjäytetään aluksensa mukana Niinpä Titanfallin ”kampanja” on halpa sarja moninpelikenttiä, joihin on skriptattu tapahtumantynkää ja pultattu ääninäyttelyä. Hei mutta tämä liian tuntemattomaksi jäänyt Enemy Territory: Quake Wars, tässähän on kivoja juttuja! Nämä lyhyen kantaman rakettireput ovat hauskoja, eikä tämä iso robottikaan ole yhtään hassumpi! Mitäs muuta nämä ovat tehneet, ai tämän epäonnistuneen siis tuntemattoman Brinkin. Voimakaksikko, joka perfektoi koko avattavien lisäroinien käsitteen, tyytyy nyt kouralliseen perussälää
17 . Mikä se oli. Käännyn kannoillani ja juoksen takaisin tulosuuntaani. Se pirstoo vieressäni olleen puulaatikon mutta ei kalloani. sen väliin. Lepattava liekki saa jokaisen pylvään heittämän varjon näyttämään painajaisteni demoneilta. Meitä on kaksi, kammottavaksi Maailma kaipaa pelastusta On kansamme loistavin sielultaan musta TUMMIEN SIELUJEN TULKIT. Nostan soihdun pidemmälle eteeni ja tarkkailen liikkumatonta, paksua pimeyttä. ARVOSTELUT . Näinkö jotain. Äkillinen ääni pysäyttää minut. Jännitän lihakseni (siis painan ympyrää) ja kierähdän taaksepäin, juuri ja juuri väistäen pimeydestä laskeutuvan miehen mittaisen nuijan. Siksi Dark Soulsille piti tehdä kakkososa. Hetken luulen olevani turvassa, sitten havaitsen liikettä soihdun valokeilan reunalla. Dark Souls 2 Arvosteltu PS3, Xbox 360 Tulossa PC From Software/Namco Bandai Games Versio: Myynti Moninpeli: Tavallaan Ikäraja: 16 O n pelejä, joita ei saisi julkaista, koska muut pelit eivät tunnu sen jälkeen miltään. Vilkaisen olkani yli, ja näen nuijan heiluttajan, massiivisen kilpikonnapanssariin sonnustautuneen kylmäkatseisen epäkuolleen. Astun pimeään saliin, Black Knight Greatsword oikeassa ja soihtu vasemmassa kädessäni. Kuulen vain raskaan hengitykseni. Kaipaan kilpeni tuomaa suojaa, mutta kilpi ei suojaa pimeyttä vastaan. Minulle syntyy tarve saada tilaa itseni ja..
Tunnen miekan terän uppoavan vatsaani ja hengen katoavan keuhkoistani. taas. Elinkumppanit, vanhemmat ja lapset hakkaavat turhaan ovea, kun epäkuollut seikkailija hukkuu Drangleicin syvyyksiin. Liikoja ei selitellä eikä pelaajaa paapota, reppana on oman onnensa nojassa julman pelin heiteltävänä. Kun kuoleminen sidotaan olennaiseksi osaksi pelimekaniikkaa, kova vastus muuttuu rasitteesta miellyttäväksi haasteeksi. 18 . Kun pitää pään kylmänä, kuolemasta seuraa oivallus, että haa, seuraavalla kerralla yritänkin tehdä noin! Yritys ja erehdys ei ole ollut koskaan niin koukuttavaa kuin Soulseissa. Toki sillä on varjopuolensa. Vastaan talsivat epäkuolleet olivat joskus aikanaan kuin pelaaja itse. Vuosia on vierinyt, kuningaskuntia noussut ja luhistunut. Dark Souls 2 Hätäily oli hölmöä, ja Dark Souls kakkosessa myös kohtalokasta. Tai minä olen kehittynyt pelaajana taitavammaksi ja ihmisenä rauhallisemmaksi, mutta se vasta fantasialta kuulostaakin! Sielun veljet nyt Drangleicissa Jos Dark Souls -puun vaikeustasojuuret ovat tukevasti maassa ja lannoitettu pelaajien kyynelillä, ovat sen kauneimmat oksat, vähäeleinen tarina, hahmonkehitys ja tutkimusmatkailu, korkealla taivaissa. He eivät saaneet kiroustaan parannettua. Varomaton ja varovainenkin pelaaja kuolee kerta toisensa jälkeen, mutta Souls-pelien fiksuin keksintö on, että kuolemat ovat osa oppimisprosessia. Samasta maailmasta huolimatta maasto on täysin eri, vain siellä täällä voi nähdä viitteitä menneestä loistosta. Edelleenkään lorea ei väännetä rautalangasta, siitä vihjaillaan sivulauseissa. Pelaaja on onneton kirottu epäkuollut, joka menettää ihmisyyttään yhä enemmän ja enemmän, ellei onnistu paikkaamaan sitä muiden sieluilla. Kun pelaaja ensimmäistä kertaa tunkee kuonoaan uuteen koloon, hengen lähtö on mahdollinen, ajoittain jopa todennäköinen. Näinkö se kaikki loppuu... Kuin riivattuna pelaaja ja muut epäkuolleet löytävät tiensä Drangleicin kuningaskuntaan, josta huhutaan löytyvän parannus kiroukseen. Terveytensä saa takaisin jos palauttaa itsensä ihmiseksi, mutta ihmisyyteen vaadittavat tavarat ovat harvinaista valuuttaa, etenkin seikkailun alussa. Dark Souls 2:n maailma on sama kuin ykkösessä, vain aika on tehnyt temppunsa. Vähäeleinen tarinankerronta sopii pelisarjan synkän rauhalliseen tunnelPraise the sun! Keskushubina toimiva Majula on erinomaisen tunnelmallinen. Kuoleminen johtaa usein turhautumiseen, ja mitä turhautuneempi pelaaja on, sitä epätodennäköisemmäksi järkeily toimintatapojen muuttamiseksi käy. Taustoja ei selitetä sen enempää kuin viimeksikään. Saan kyllä otettua välimatkaa pimeydessä raivoavaan kammotukseen, mutta en taakseni hoiperrelleeseen epäkuolleeseen ritariin. Tavaroiden ja varusteiden kanssa pulaaminen toimii, taistelusysteemi on edelleen jotakuinkin maailman paras, selkeä ja toimiva. Pc-elitistit joutuvat taas kitumaan odotuksen tuskassa, mutta tällä kertaa vain huhtikuun loppuun. Voi rotta!. Se sielun valoisaksi saa Maaliskuussa se vihdoin tapahtui: Dark Souls -klassikko sai jatko-osansa ja haastenälkäiset pelaajat linnoittautuivat konsolikammioonsa. Kakkonen on kuin ykkönen: toimivaa toimintaa kolmannessa persoonassa ja vapaata hahmonkehitystä valikkoruuduissa. Vähän mutuilen kakkosen helpottuneen, sillä sekä Demon’s että Dark Soulsista jouduin pitämään kuukauden turhautumistauon, mutta Dark Souls 2 eteni tauotta komeaan finaaliinsa. Ja se on hyvä! Vaikka pääsuunnittelija vaihtui, pelättyä vaikeustason laskua ei tapahtunut. Kakkosessa elävän ja kuolleen ero on entistä konkreettisempi, kun jokainen kuolema imaisee pätkän pois maksimikestosta
Edes pelin pysäyttävä pomo (katson sinua, Royal Rat Authority) ei harmita, kun jatkuvasti on useampi vaihtoehtoinen tie avoinna. Dark Souls on edelleen antiteesi peruspelien tylsän pulskealle tasapäistämiselle. Haukkaa haasteen hedelmästä Dark Souls 2 epäilytti. Ja onhan se niin, että harva asia on yhtä tunnelmallista, kuin viimeisten jättiläisten metsän raunioiden tutkiminen soihdun lepattavan liekin valossa! Sen kun ymmärtäisivät muutkin nykyfantasiapelien tekijät, eivätkä turhaan valaisisi jokaisen luolan perimmäistäkin sopukkaa. Pelko oli aiheetonta, sillä valaistuksen lisäksi en halua nipottaa kuin alkupelin tylsistä pomovihollisista. Nykyisellä, blandimmalla valaistuksella turhan moni paikka näyttää valjulta, harmaalta ja tylsältä. Edelleen soihdusta on hyötyä, mutta todella pimeitä paikkoja ei ole montaa. Kuka on Drangleicin kuningas Vendrick ja miten hän liittyy kirouksen parannukseen. Mutta valju valaistuskaan ei pilaa pelin ulkoasua, edelleen soihdun oranssina hohtava valo tuo rauhaa ja turvaa synkässä maailmassa. Ensimmäinen Dark Souls nojasi soihdun valoon vain yhdessä sysipimeässä alueessa, mutta kakkosessa pimeyttä oli tarkoitus olla muuallakin kuin sieluissa. Mainospuheet väittävät maailmaa suunnilleen saman kokoiseksi kuin ykkösessä. Ykkös-Darkkista ei tarvitse pelata ymmärtääkseen jatko-osaa, mutta siitä on hyötyä. Niissä pitää pitkästä aikaa yrittää ja erehtyä, miettiä taktiikkaa uusiksi, yrittää uudestaan ja lopulta maistaa ansaitun voiton herkullista hedelmää. Minulla on vapaat kädet kehittää hahmostani juuri sellainen kuin haluan, tutkia paikkoja juuri siinä järjestyksessä kuin haluan ja tajuta taustatarinasta juuri niin vähän kuin minua kiinnostaa. Minusta se on aivan riittävä metroidvaniamaiselle rakenteelle, mutta ilokseni sain huomata vaihtoehtoisia etenemisreittejä olevan enemmän tarjolla heti alusta saakka. Jos ei pelkää pimeää, voi rohkeasti yrittää edetä kilpi kourassa ilman soihtua, mutta jos haluaa nähdä eteensä, on uhrattava toisen käden varuste. Vaikka Souls-peleistä puhuttaessa haaste nousee aina ykkösaiheeksi, ei se ole koskaan ylitsepääsemätöntä haastetta. 19 Dark Souls 2 kantaa isiensä soihtua kunnialla. Takaa vuorten huippujen etsin aina vaan, ja Souls-monsun jokaisen mä opin tuntemaan! Juho Penttilä. Vastustajan jokaisen aina haastaen, arvomerkin ansaitsen ja voiton taistelen. Vaikka soihtuleikit nähtiin vielä viime E3-messuilla, ne on laimennettu lopulliseen peliin. Kun tunnistaa raunioiden keskeltä tutun rakennuksen, ajan kulun tuntee konkreettisesti. Tosin myönnän, että ehkä The Pursuer on tylsä jättiritari, mutta sai se ykkösessä kiroiluttaneen Capran tuntumaan lällyltä pikkupässiltä. 92 maan kuin hilpari epäpyhän kammotuksen otsaan. Kahden niin erinomaisen toimintaroolipelin jälkeen pelkäsin pahinta, sitä että sarja vesitetään core-pelaajien viekoitteluun. Entä mitä tekemistä meren takaa saapuneilla jättiläisillä on. Onko valaistustehosteiden vähenemisen syynä konsolien tehottomuus vai pelimekaniikan kanssa säätö, se ehkä selviää pc-versiosta. Dark Soulsissa maailmalla oli taustatarina, Dark Souls kakkosessa sillä on myös historia. Dark Soulsit vain eivät muiden nykypelien tapaan pelaa itse itseään läpi. Mutuilen vähän lisää, mutta mielestäni maastot eivät ole myöskään yhtä yksityiskohtaisia kuin aiemmissa Souls-peleissä, mihin epäilen syypääksi alkuperäistä valaistusta. From Software on luonut uuden palan tyylikkäintä fantasiaa pitkään aikaan. Pidin ajatuksesta, sillä se monipuolistaisi pelaajan lähestymistapoja erilaisiin tilanteisiin. Praise the Sun eiku Torch Dark Souls 2:n isoimman uudistuksen piti olla soihdun kanssa seikkailu. Ja jos luulit, että Safiiri ja Teräs olivat kovia, odotas kun tapaat Papun, Pipan ja Poppanan! Dark Souls 2 on ehta perheensä täysiverinen jäsen. Se on niin maukas maku, etten ole vielä kolmen pelin aikana kyllästynyt siihen
Kuten muistamme, megakorporaatio oli julkaissut samana vuonna aiheesta kauhean räiskintäpelin, jonka ansiosta pcja konsolipelaajia ei ikinä enää panna samaan räiskintään. Virallinen julkaisusisältö eli Dead Mans’ Switch -kampanja oli vain ihan hyvä (Pelit 9/2013, 82p). Ihmiset ja metaihmiset, siis peikot, haltiat, kääpiöt, goblinit ja muut Tolkienin satuhahmot yrittävät elää samassa maailmassa, jossa tietotekniikka ja taikuus lyövät kättä. Weisman sai hujauksessa pelaajilta rahoituksen Shadowrun Returnsiin, vieläpä moneen kertaan, ja ilman sitoutumista uuteen megakorporaatioon. Ensin kevyempi pää kuten kotitontut, lopuksi lohikäärmeet ja muut raskaan sarjan vääntäjät. Juoni oli mielenkiintoinen, mutta pelinä se oli täysin lineaarinen, eri taitoja ei juuri käytetty, eikä tallennus noudattanut pc-standardeja. FASA olisi tippunut niskaani kuin tonni lakimiehiä, sillä tietämättäni kopioin kyberpunk-roolipeli Shadowrunin perusasetelman. Riviäkään en kirjoittanut, ja parempi olikin. Shadowrun Returnsin oikea tarina on niitä joista tulee hyvä mieli. Pelin perusasetelmassa Järjestelmää vastustavat shadowrunnerit ottavat mittaa ilkeistä megakorporaatioista. Shadowrun sijoittuu noin vuoteen 2050+. Henki on hyvä renki, mutta sillä on joka vuorolla kasvava mahdollisuus vapautua, jolloin siitä tulee tosi huono isäntä. Weismanin Harebrained ei löytänyt rahoittajaa ennen kuin maaliskuussa 2012, jolloin Kickstarter-ilmiö räjähti. Käytän sanaa sen laajassa merkityksessä. Pelihahmoissa tekniikkaa edustaa puhtaimmillaan katusamurai ja magiaa tietysti velho. Seuraava edistysaskel oli kun peli muuttui pelirungoksi. Virallinen lisäri Dragonfall näyttää Kuolleen miehen kytkimelle ja amatööriviritelmille lohikäärmeen munat. Lohikäärmeen autioittama Saksa Pelimaailmana magian ja tekniikan yhdistävä Shadowrun on nappiosuma. Sujuva taistelu ja mielenkiintoinen maailma nostivat kokemuksen plussalle. Tiimissä on myös henkiä avukseen manaava shamaani. Suurlohikäärmeet on helpompi tappaa kun harjottelee pienemmillä.. Ongelmia seurasi. Nyt Harebrainilla on ollut aikaa, ja se näkyy. Trollit ovat ystäviämme Ennen satujen aloitus oli ”Olipa kerran..”, sitten se muuttuikin muotoon ”Tänään aamupäivällä...”, sillä Kumpi sopii paremmin firman johtoon, kiva lutuinen nalle vai rahaa rakastava suurlohikäärme. Sille julkaistiin editori, jolla omia kyberpunk-visioita toteutetaan ja ladataan Steam Workshopiin muiden iloksi. DRACHENFUTTER vuonna 2012 magia ja myyttiset oliot palasivat tylsään maailmaamme. Elämä matki taidetta: alkuperäisen pöytäroolipelin kehittäjä Jordan Weisman osti 2007 pelin oikeudet takaisin Microsoftilta. Perusideana Maapallon puolustautumisreaktio ihmissyöpää vastaan olisi ollut herättää magia ja myyttiset oliot eloon. 20 Arvosteltu PC Saatavilla Mac, Linux Harebrained Minimi: 1.4GHz/2 Gt RAM, DX9.0-yhteensopiva 3D-kortti Moninpeli: ei Muuta: Steam Workshop-tuki Testattu: Quad Core 2600k (3.5 Ghz), 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX560 Ti (1GB GDDR5) Ikäraja: 16 Shadowrun Returns: Dragonfall K auan sitten ajattelin kirjoittaa jännittävän romaanin, joka tihkuisi terävää spekulatiivista fiktiota