H ir v iö n m e ts ä st y st ä . DYING LIGHT 2: STAYING HUMAN KULKUTAUTISIA KARKUUN KATTOJUOKSULLA ELDEN RING FANTASTINEN FANTASIA P e lit 3 . M e st a rit a re e n a lla Maaliskuu 2022 . 10,60 € JUHLANUMERO 3/2 02 2 158303_.indd 1 24.2.2022 19.43.06. MUILLAKIN ON SYNTTÄRIT XBOX 20 VUOTTA LUKIJAT VALITSIVAT KAIKKIEN AIKOJEN PARHAAT PELIT 30 VUOTTA JUHLAJUTTUJA: SIELUNSA MYYNEET KERTOVAT ARVOSTELUJEN KÄTKETYT SALAISUUDET HORIZON FORBIDDEN WEST NAINEN VASTAAN KONEET FINAL FANTASY XIV: ENDWALKER PÄÄTTYIKÖ TARINA
158403_.indd 2 23.2.2022 18.23.05
158403_.indd 3 23.2.2022 18.26.56
/asiakaspalvelu 325 numero 31. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Heli Koponen, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 24 38 Horizon Forbidden West Final Fantasy XIV: Endwalker Ajassa 7 Pääkirjoitus: Juhlapelit Tuukka Grönholm 8 Kaikkien aikojen parhaat Pelit-pelit Tuukka Grönholm & lukijat 12 Avustajien parhaat Pelit-pelit Tuukka Grönholm & Team Pelit 14 Minun Pelittini: Origin Story Team Pelit 20 Kirjoittamisesta Nnirvi 23 Nnirvi: 30Rocks Nnirvi 41 Final Fantasy XIV: Seuraavat kymmenen vuotta Juho Penttilä 48 Mestarit Areenalla Tuukka Grönholm 74 Xbox 20 vuotta Ville Wikström 80 Ruudun takaa Wallu 81 Välivuosi Tuukka Grönholm 82 Tulossa Pete Heikkinen Pelit 24 Horizon Forbidden West Markus Rojola 28 Dying Light 2: Staying Human Nnirvi 32 Elden Ring Riku Vihervirta 36 Monster Hunter Rise Juho Penttilä 38 Final Fantasy XIV: Endwalker Juho Penttilä 42 Gran Turismo 7 Pete Heikkinen 44 Dungeon Encounters Johannes Valkola 46 Expeditions: Rome Samu Ollila 4 158304_.indd 4 24.2.2022 17.40.48. www.fokusmediatilaus.. /pelit Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA Kroonpress Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.
32 28 36 42 Elden Ring Dying Light 2 Monster Hunter Rise Gran Turismo 7 50 Windjammers 2 Johannes Valkola 52 Ghost Recon Breakpoint: Red Patriot& Operation Motherland -DLC:t Markus Rojola 54 Mount & Blade: Bannerlord 2022 Riku Vihervirta 58 Voice of Cards: The Isle Dragon Roars & Nier Reincarnation Antero Kyyhky 64 Decisive Campaigns 4: Ardennes Juha-Pekka Viljanen 68 Little Big Adventuren syntymä, kuolema ja yllättävä paluu Lassi Hietala 72 Distant World 2 Nnirvi 73 Galactic Civilizations 4 Tuukka Grönholm Teemoja Juhlan huminaa 8 Kaikkien aikojen parhaat Pelit-pelit Tuukka Grönholm & lukijat 12 Avustajien parhaat Pelit-pelit Tuukka Grönholm & Team Pelit 14 Minun Pelittini: Origin Story Team Pelit 20 Kirjoittamisesta Nnirvi 23 Nnirvi: 30Rocks Nnirvi 81 Välivuosi Tuukka Grönholm AAA mitä pelejä! 24 Horizon Forbidden West Markus Rojola 28 Dying Light 2: Staying Human Nnirvi 32 Elden Ring Riku Vihervirta 36 Monster Hunter Rise Juho Penttilä 38 Final Fantasy XIV: Endwalker Juho Penttilä 42 Gran Turismo 7 Pete Heikkinen 5 158304_.indd 5 24.2.2022 17.41.06
– 18.9. – 1.5. • MEMORY LIMITS 6.5. KEVÄÄN NÄYTTELYT SUOMEN PELIMUSEON STUDIOSSA 158305_.indd 6 23.2.2022 19.30.02. SUOMEN PELIMUSEO ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE | PUH. • MIELIKUVITUKSEN MAANTIEDE – PELAAMINEN JA KARTAT 7.6. 03 5656 6966 | LIPUT 14/7 € | VAPRIIKKI.FI | AVOINNA TI–SU 10–18 TERVETULOA PELAAMAAN! • SUOMALAISEN PELIJOURNALISMIN MIKROKIVIKAUSI 10.2. – 5.6. Yhdeksän eurooppalaisen taiteilijan teokset Nintendo Game Boy -käsikonsoleissa
Juhlavuoden kunniaksi kirjoitamme joka numeroon ainakin yhdestä kotimaisesta klassikosta tai tekijästä. 7 158306_.indd 7 24.2.2022 17.43.48. Tarkoitus on juhlia koko vuosi ja toivottavasti 30 seuraavaakin, sillä High Scoret on tehty rikottaviksi. Juhlan kunniaksi lukijatkin päästetään vaihteeksi ääneen, lukijoiden äänellä ja äänillä valittiin kaikkien aikojen paras peli. Pelimuseo on museokeskus Vapriikissa Tampereella. Lehden alkuperäinen päätoimittaja Tuija Lindén ja toimittaja Niko Nirvi loivat suuntaviivat, joita lehti noudattaa edelleen. PÄÄKIRJOITUS PELIJOURNALISMIN ALKUTAHDIT PELIMUSEOSSA P elit-lehti täyttää tässä numerossa 30 vuotta, mikä on kansainvälisessäkin pelimediassa huippuharvinainen tulos. Vaikka lehden syntyessä 90-luvun alussa peliteollisuus tarkoitti Suomessa lähinnä jälleenmyyjiä, vuosikymmenien aikana kotimainen peliteollisuus on kasvanut lukiolaisten puuhastelusta kokonaiseksi viihdeteollisuuden alaksi. Voittaja ei juuri yllättänyt, listalla esiintyy odotetusti myös Apinasaari, mutta muu kärkikymmenikkö sitäkin enemmän. Olen saavutuksesta ylpeä, vaikka olen siihen aika viaton. Tässä numerossa arpa osui Seppo Suorsan Areena-sarjaan, joka nousi kaikkien aikojen peli -äänestyksessä Slicks ’n’ Sliden rinnalle kisaamaan sijoituksista TOP 100:ssa. 30 vuodessa prosessi ehtii vakiintua, joten nykyään toimituksessa Nikon kanssa lähinnä kääntelemme peräsimestä suuntaa, ja avustajakunta tekee parempia juttuja kuin tilasimme. Sankaritilaajien lisäksi kiitän myös tinkarisalaajia. Pyysin Kriina Rytköseltä jotain ideaa juhlanumeron kanteen ja hän teki kansikuvan, joka vetää suoran linjan ensimmäisen numeron Apinasaarelta tämän numeron Horizoniin. Pelit ovat vain lehden teema. fissä on luettavissa TOP 10 laajempi kärki. Ei hullumpi suoritus peliltä, jonka ensimmäinen versio tehtiin liki sisäpiirivitsiksi. Kiitos kaikille niille, jotka ovat pysyneet mukana lehden koko 30 vuoden taipaleen ajan. Nikon lisäksi lehden alkuperäisistä tekijöistä Puupää-hatulla palkittu Wallu kirjoittaa edelleen Ruutua. Lisäksi osa nykyisestä avustajakaartista esittäytyy Origin Story -osuudessa juhlanumerossa. Evp-avustajien nykyseikkailuja on tarkoitus raottaa seuraavissa numeroissa. Suorituksesta malliesimerkki on myös juhlanumeron kansi. Pääpaino on paperimedian kultakaudessa (sanavalinta on museon) ja mukana on muistoja myös Pelit-lehden historian varrelta. Vapriikissa on vappuun asti nähtävillä suomalaisten pelitoimittajien muistoihin ja kertomuksiin perustuva Suomalaisen pelijournalismin mikrokivikausi -näyttely. Saavutukseen ei ole pystynyt kovin moni lehti ennen Pelittiä ja vielä harvempi todennäköisesti yltää Pelit-lehden jälkeen. Ideana on kirjoittaa peleistä ja niitä ympäröivästä todellisuudesta monipuolisesti, monesta näkökulmasta ja kiinnostavasti. Pelit. PELIT 30 VUOTTA PÄÄKIRJOITUS Suomen pelimuseolla voi käydä ihmettelemässä suomalaisen pelijournalismin alkutahteja. Näyttelyssä on muun muassa Niko Nirvin toimittajauran kirjoituskone MikroBitti-kaudelta
J uhlavuoden kunniaksi toimitus päätti selvittää, mikä on Pelit-lehden aikakauden paras peli. Witcher 3:n menestys on mielenkiintoista, sillä se on koko kärkikymmenikön tuorein peli. Tehtävien loput ja tarinan kuljetus viehätti monia muitakin äänestäjiä. Kaikkiaan ääniä annettiin yhteensä 2 401. Äänestyksen eniten toistunut rivi sisälsi vain yhden pelin ja sekin toistui vain vaivaiset seitsemän kertaa. Mikkosen huomio tiivisti äänestyksen todellisuuden, sillä muidenkin Witcher-äänestäjien rivi oli hyvin roolipelipainotteinen. Tuskin pelaisin enää nykyään ilman niitä muistoja. Kun äänestetään, tulos kertoo enemmän äänestäjistä kuin todellisuudesta, mutta kaikkien aikojen parhaan pelin äänestyksessä osuttiin kerrankin oikeaan. Witcherissä toistuu useampi äänestyksessä menestynyt genre: roolipeli, avoin maailma, tarinallisuus ja yksinpelivetoisuus. FFVII määritti lapsuuteni. ”Valmiissa” ehdokaslistassa oli lopulta 307 valmiiksi nimettyä ehdokasta, mutta avoimeen Joku muu, mikä -kohtaan äänestäjät keksivät vielä 226 peliä lisää. läisten suosikkeja. Kaikkien aikojen peli -äänestys veti selvästi paremmin kuin vuoden peli -äänestys. Witcher 3 ei tuonut vain ruutuun uutta sivutehtävien, hahmojen ja DLC:n standardia vaan kokonaisen maailman. Kukaan ei myöskään äänestänyt yhdellä lapulla kärkikolmikkoa Witcher 3, UFO ja Fallout 2. Myös Minttu Laarin lempigenre vaikuttaa selvältä: “Final Fantasy VII, Witcher 3: Wild Hunt, World of Warcraft: Kaikki kolme ovat aikanaan räjäyttäneet tajunnan ja vieneet pelaamisen uudelle tasolle. Osaksi toki kiitos kirjasarjalle ja parille ensimmäiselle pelille, jotka ehtivät rakentaa maailmaa, juonta ja hahmoja eeppiseen loppuun”, kommentoi nimettömäksi jäänyt vastaaja. Wanhoista peleistä parhaat muistot ovat niistä, joita pelattiin kavereiden kanssa”, sanoo Heikki Mikkonen, mutta äänesti silti kolmikkoa Fallout, Witcher 3: Wild Hunt ja Ultima Underworld 2. 30+ insinööri sai taas puristaa ohjainta intoa tihkuen, ja rakkaus peleihin heräsi puolihorteestaan uuteen kukkaan. Peleistä kaksi oli useammassakin, mutta kolmas oli aina jokin nimi kärkikolmikon ulkopuolelta. Ensi kerralla mennään siis pelkästään sillä. Kovaa kyllä iskivät myös C&C, Wolfenstein 3D, Doom, Deus Ex, System Shock 2, Diablo. Vaikka pelkästään Steamissa ilmestyy noin 10 000 peliä vuodessa, parhaan pelin äänestyksessä sai valita maksimissaan kolme eri peliä noin vuodesta 1992 asti. Iskevimmät pelit näyttivät kuitenkin olevan tarinavetoisia roolipelejä. Mielenkiintoisinta oli, että 94 prosenttia äänesti täysin uniikkia riviä, jota ei ollut kenenkään muun äänestyslapulla. Bloodborne herätti lapsuuden tuntemukset. Äänestyksen säännöt olivat julmat. Pelin jälkeen Sapkowskin kirjasarja oli pakko lukea, ja siitä tuToimitus ja lukijat 1 2 3 8 158834_.indd 8 24.2.2022 14.36.11. Useimmiten esiintyneeltä lapulta löytyi pelkästään Monkey Island 2: LeChuck’s Revenge. ”Nyt ahdisti kolmen pelin valinta enemmän kuin olisi etukäteen uskonut. Hyviä pelejä on paljon, mutta vain osa vie palan sielusta mennessään.” ”On hyviä pelejä, joita muistelee lämmöllä, ja sitten on pelejä, joita ei verrata muihin peleihin, vaan muihin etappeihin ja merkkipaaluihin elämässä. Kuten Sid Meier sanoi: ’Peli on sarja mielenkiintoisia päätöksiä’”, kiteyttävät Sampo Muhonen ja Sid Meier tärkeän pointin Witcherin vetovoimasta. Äänet annettiin listavaaleissa, jonka listalle oli kerätty vuoden peli -äänestyksissä pärjänneet, muiden vastaavien äänestysten kärki ja lisäksi pelit.. Viesti oli aika selvä: jokaisella on ikiomat suosikkinsa. Hahmonkehitys, taistelut ja käyttöliittymä jättävät toivomisen varaa, mutta pelin vahvuudet peittävät ne täysin alleen”, tiivistää Toni Hilden ja tulee toistaneeksi myös toimituksen virallisen kannan. Parempaan tuskin pystytään koskaan. ÄäniKAIKKIEN AIKOJEN PARAS PELI LUKIJOIDEN VALINTA saalis ylitti tuoreen vuoden peli -äänimäärän jo ensimmäisen viikonlopun aikana, minkä jälkeen tahti selvästi hiipui. Kisan kärjessäkin Witcherin kanssa samalta vuosikymmeneltä on vain Dark Souls, vaikka siinä on parempi taist… Toimitus on ylistänyt Witcheriä niin moneen kertaan, että annetaan lukijoiden tehdä se vaihteeksi. Yritetääs vielä: ”Witcher 3 itketti ja nauratti, jopa hämmästytti välillä. Valtaosa äänesti kolmea eri peliä, eikä yhden pelin perusteella pystynyt päättelemään vielä mitään kahdesta muusta valinnasta. Roolipeli oli myös kisan selkein ennakkosuosikki, sillä se on napannut ykköspaikan myös Pelit.. ”The Witcher 3: Wild Hunt on moderni roolipeliklassikko, jonka vahvuuksia ovat todella hyvin kirjoitetut hahmot, tarinat ja tehtävät, sekä upea seikkailuun kutsuva fantasiapelimaailma. Hajonta oli jopa odottamattoman laaja. Eniten ääniä meni hukkaan Kaikkien Pelit-aikojen paras peli on CD Projektin Witcher 3: Wild Hunt. ”Se on paras pelaamani roolipeli, sillä yksikään tekemäni ratkaisu ei tunnu pakotetulta tai tyhmältä. -foorumin äänestyksissä
UFO:n alkuperäistä taikaa ei ole pystytty 30 vuodessa korvaamaan, vaikka yritystä on ollut. Se on juuri UFO:n suosion juurisyy. Siinä ei voi edes vahingossa ampua eri vihollista kuin tähtäsi tai omaa jäbää. Final Fantasy VII:n kohdalla toistuu myöhemmin sama tarina. Miten käy sijoitukselle jatkossa, jos Baldur’s Gate 3 paljastuukin moderniksi hitiksi. Fallout 2 (1998) 9,6 % 4. En kadehti sitä, kenen on paras valittava, joten voittakoon eniten ääniä saanut sitten”, Toni Kämppi pohtii ja osoittaa listallaan, että hän tietää peleistä enemmän kuin äänestyksistä. ”Fallout osuu suomalaiseen, melankoliseen mielenmaisemaan. Erinomainen valinta toki, mutta ei faktisesti oikea. rman seuraavista 9 158834_.indd 9 24.2.2022 14.38.04. Mielenkiintoinen tarina, toimiva käyttöliittymä, huikean hienosti kirjoitetut pelihahmot ja kaikki muu tekevät tästä pelistä yhden kautta aikain parhaista”, Osmo Suominen avaa kommenteissa usein toistuvaa teemaa. Interceptorit saattoi koska vain käskeä minne vain, mikä antoi valtavasti taktikointimahdollisuuksia. Witcher 3: Wild Hunt (2015) 14,3 % 2. Kun pimeästä metsästä välähtää vihreä lasersäde, XCOM-ryhmä vastaa kuusikkoon sokkona roiskituilla sarjoilla. ”Fallout 2 iski aikanaan todella kovaa, ja noin seuraavat 20 vuotta pelasin sen läpi vähintään kerran vuodessa”, Mikko Pajunen kommentoi ja saa pohtimaan, mitä tapahtui 2018. Putosi kärjestä. UFO: Enemy Unknown (1994) 11 % 3. Hiihot alkaa, niin en runoile enempää”, Samuel Huttunen kommentoi suoraan kisakatsomosta. Monkey Island 2: LeChuck’s Revenge (1991) 7,2 % 7. World of Warcraft (2004) 6 % 10. Lohduton tunnelma, mutantteja, mainio taistelusysteemi, armoton meininki, brutaali väkivalta, pikimusta huumori, täydellinen äänimaailma ja musiikit. Kommentit olivat luokkaa ”ilmiselvä valinta”. Vapaus tehdä mitä vain, vaikka heittää lipas kaverille tai ampua seinän läpi sokkona. ”UFO: Enemy Unknown oli SE peli, jota vain katsomalla astui johonkin outoon ja uudenlaiseen taikamaailmaan, joka erosi televisiosta tai elokuvasta: asioita, tunteita ja tarinoita tapahtui silmieni edessä, mutta niihin pystyi vaikuttamaan melkeinpä maagisella tavalla. Listalla on niin monta peliä, joista voisin yhden todeta olevani kaikkien aikojen peli, kunnes näen sen seuraavan listalla olevan. Deus Ex (2000) 6,2 % 9. Uusi XCOM hukkasi kaiken tämän, vaikka pelattavuus oli vähän parempi. Dark Souls (2011) 7,4 % 6. Listaa voisi jatkaa kuitenkin todella pitkän pätkän. Tämän pariin palaan aina uudestaan ja olen joka kerta vaikuttunut”, Mikko Paldanius toistaa samaa teemaa. Nyt sen asemaa ei tunnu uhkaavan mikään. Aika monelle äänestäjälle Baldur’s Gate oli koko genren esitellyt klassikko. ”Absurdia. Yksi yli muiden... ikat. li heti ikisuosikki Tulen ja Jään Laulun rinnalle”, Petri Kettunen jatkaa Laarin ajatuksesta. Aikoinaan se (hieman horjuneen ykkösen jälkeen) sementoi rakkauteni PC-roolipeleihin. Valtaosa äänistä jakaantui ensimmäisen ja toisen Falloutin kesken, mutta myös modernimpia osia äänestettiin tasaisesti. Äänestysrivi Fallout 2, Thief the Dark Project ja Vampires the Masquerade: Bloodlines ei anna siihen vastausta. UFO sementoi tuolloin nuoreen mieleeni sen ajatuksen, että pelin sydän on aina jotakin muuta kuin silmien edessä olevat symbolit, värit ja gra. Voisin ehkä valita jokaisesta pelikategoriasta parhaan pelin, mutta että PARAS peli kaikista. Ylistäkää aurinkoa Dark Souls lehdessä on käsitelty niin moneen kertaan, että jossain vaiheessa lukijat alkoivat erikseen toivoa numeroa, jossa peliä ei mainittaisi kertaakaan. Haastetta löytyy, mutta sopivasti eikä liikaa niin kuin osassa . Metsän syttyessä palamaan rinteestä paljastuu valonkajossa vain yksi onneton ET:n näköinen alien. Miksi siis sitä ei äänestäisi?”, Aleksandr Murashev nostaa esiin tärkeän pointin pelin viehätyksestä. Teema näkyi myös kommenteissa, sillä äänimääräänsä verrattuna Dark Soulsia hehkutettiin poikkeuksellisen vähän. Final Fantasy VII (1997) 6,4 % 8. Siksi sen pariin palataan yhä. Ohi menneet kudit katoavat johonkin”, tiivistää sama nimetön kaveri, joka äänesti myös Witcheriä. Fallout 2 ylsi silti kokonaiskisassa komeasti pronssille. ”Fallout 2 opetti sietokykyä bugeille ja lataustauoille, kun oma kone juuri ja juuri pystyi pyörittämään koko peliä ja lataustaukojen aikana tuli luettua neljän vuoden Aku Ankat kannesta kanteen. En kaipaa aivojen nyrjähdystä, joten valitsin nopeasti muutamat, mistä on lämpimiä muistoja, kuten: Dark Souls, Monkey Island 2 ja Baldur’s Gate 2. täydellisessä balanssissa kaikki... Doom (1993) 5,8 % vän pelin sydän on näistä eri aineksista kokoon kudottu mysteeri”, Timo Ihalainen nostaa esiin UFO:n salaisuuden. Baldurin porteilla Baldur’s Gate 2 -roolipeli on siinä mielessä kiinnostava tapaus ysäriklassikoista, että sen henkinen jatko-osa on ilmestymässä vasta ensi vuoden puolella. ”Dark Soulsista on varmaan jo kaikki tarpeellinen sanottu, mutta se on edelleen se peli, jossa From Softwaren pelimekaniikat sekä maailmanrakennus kohtaavat itselleni parhaalla tavalla. Pelkoa, kauhua, iloa ja jännitystä. Kakkossijan napannut UFO on edelleen yksi niistä peleistä, joiden kohdalla on pakko käyttää termiä emergentti tarinankerronta. Tuukka alkaa jo epäillä, että tämä on hänen oma testiäänensä, kunnes kolmosääneksi paljastuu The Elder Scrolls II: Daggerfall. HyKAIKKIEN PELIT-AIKOJEN TOP 10 Sijoitus Nimi Ilmestymisvuosi Ääniosuus 1. Baldur’s Gate 2 (2000) 8,6 % 5. ”UFO tulee pelattua aina parin vuoden välein läpi vaikka se tuli pelattua puhki pentuna. ”Baldur’s Gate 2 on yhä hieno peli, jota aika ei ole päässyt pahasti raapaisemaan. Maanpuolustus Taktista taistelua strategisen kartan tukikohdan rakenteluun yhdistävä UFO: Enemy Unknown on muutamaan kertaan voittanut kaikkien aikojen parhaan pelin äänestyksen, eikä nytkään jääty kauas. Pelimekaniikka sallii taistelukentällä melkein mitä vain, mikä muuntuu pelimekaniikan luomiksi pieniksi kertomuksiksi. Fallout on peli, joka kärsi selvästi kahdesta erinomaisesta avausosasta ja menestyksestään myös nykyaikana. Harva kesäle amaisen kohkaamisensa alle hukkuva nykypeli pystyy yhtä hienovaraiseen tarinankerrontaan kuin UFO jo 90-luvun alussa. Niistä aineksista on klassikko-RPG tehty. ”UFO koska..
”Kun teininä pimeässä huoneessa pelatessa ekaa kertaa pääsin Hong Kongiin asti ja Alexander Brandonin Synapse pärähti soimaan, tajusin viimeistään siinä vaiheessa, että tässä on käsissä jotain spesiaalia. WoW on äänestyksessä ylivoimaisesti menestynein nettipeli, eikä ihme. ”Final Fantasy VII on ikiklassikko, jonka viehätys ei ole vuosien jälkeen vähentynyt edes Remaken myötä. World of Warcraft ei ole ensimmäinen nettiroolipeli, mutta Blizzard käänsi muiden ideat sujuvammiksi ja viihdyttävämmiksi kuin mihin kilpailijat olivat pystyneet. Midgar-osio on edelleen pelihistorian muistettavimpia jaksoja, Sephiroth malliesimerkki vakuuttavan pahiksen rakentamisesta, SE käänne syystäkin ylittämätön ja lopetus avoimuudessaan yksi viihdemuodon tyylikkäimpiä”, Miikka Salmi summaa monen muun mietteet. Uudet seikkailupelit eivät vain yllä Monkey Islandin suosion tasolle, sillä sitä pidetään edelleen ykkösosan ohella genrensä kultakauden huippuna. läisten yleisen kannan. Siitä tunnistaa ikiaikaisen klassikon”, Mika Penna tukee Pekkalaa. Alkuperäinen Deus Ex on saanut kilpailijakseen modernit Deus Ex: Human Revolutionin, eikä se Mankind Divided ole hullumpi. Kiihkeä modituki saa palaamaan tämän pariin edelleen kohta kolmekymmentä vuotta myöhemminkin”, Kalle Laakso hehkuttaa. ”Vaikka olen pitänytkin ajoittain pitkiäkin taukoja pelistä, palaan aina World of Warcraftin pariin. Suuren yleisön silmissä koko osoita ja klikkaa -seikkailupelien lajityyppi on kuollut, mutta väite on vahvasti liioiteltu, sillä saksalaiset ja ranskalaiset tiimit tekevät uusia seikkailupelejä vielä nykyaikanakin. Tärkeä toistuva teema tuntuu olevan peliin liittyvät lapsuusmuistot. Maailma, hahmot, musiikki, tunnelma, köyhiä potkiva dystopia, tästä ei cyberpunk parane. Lisäosista en ole koskaan yhtä paljoa välittänyt. Jos olisi ollut edes merirosvohenkinen kirous, se olisi päässyt lehteen asti. Se oli 12-vuotiaan mielestä uskomaton kokemus. ”Deus Ex oli aikoinaan täysin poikkeuksellinen peli ja on sitä vielä tänäkin päivänä. Kaksi vuotta Doomin jälkeen ilmestyneessä Pelit-lehden Descent-jutussakin käytetään vielä palstatilaa vakuuttamaan, että niin sanotun hiiriohjauksen opettelu maksaa räiskintäpeleissä kyllä vaivan. ”Peli pyörii nykyään vaikka perunallakin. Seikkailupelillä on kuitenkin sijansa lukijoiden sydämissä, sillä peli toistuu usein tällaisia pelejä ei enää tehdä -muisteloissa. Kansikuvapoika Monkey Island 2: LeChuck’s Revenge käväisi aivan äänestyksen alussa jopa koko kisan kärjessä, mutta hiipui lopulta lopputuloksissa kuudenneksi. ”Tulikohan kaikki hyvä tosiaan 90-luvulla. ”Dark Souls uskalsi vaatia pelaajaltakin jotain, ja sen läpäisemisen jälkeen muut pelit eivät tuntuneet pitkään aikaan miltään”, mikä oli Janne Vieriltä hyvin sanottu. Pelin sosiaalinen puoli (killan raidit ja mythic+dungeonit omalla porukalla) lienee se tärkein yksittäinen tekijä, joka nostaa omalla kohdallani WoWin kaikkien aikojen listan ykköseksi”, Antti Mikkonen sanoo. Pleikkarihitin tarinankerronnallinen kunnianhimo hakee pelimaailmassa yhä vertaistaan. Pelihistorian paras peli on vuoden 2015 Witcher 3. Peli oli ensimmäisen ilmestyneen Pelit-lehden kannessa ja pääsi sinne takaisin lehden 30-vuotisen taipaleen kunniaksi. Nettiroolipelissä tärkeä elementti on myös peliseura. Kaikkien aikojen nettipeli Koko äänestyksen yksinpelivetoista megatrendiä vastaan ui selkeimmin World of Warcraft, jota toimituskin tahkosi vuosia, Tapio Salminen innokkaimpana. Matrix-muoti ei kuole koskaan Deus Ex on jossain vaiheessa voittanut kaikkien aikojen peli -äänestyksiä, mutta sillä on yksi suuri ero muihin kärkikymmenikön nimiin verrattuna. KAIKKIEN AIKOJEN PARAS PELI 10 158834_.indd 10 24.2.2022 14.39.28. ”WoWia äänestäessä mielessäni on Vanillan julkaisu. Se ei ollut lapsenakaan mitenkään hyvännäköinen yksilö, ja nykyään se näyttää enemmänkin The Gooniesin Slothilta, mutta sen sydän on edelleen yhtä kultainen kuin Herran vuonna 2000, kun ensimmäistä kertaa pukeuduin JC Dentonin trenssiin ja hukuin salaliittotsunamin alle. Tunnelma, tarina ja sen lopetus (tai lopetukset) ovat syöpyneet ikiajoiksi mielen sopukoihin jonnekin todella, todella syvälle. ”Doom on vuonna 2022 hämmentävän toimiva peli, osin kiitos yhteisön, joka on portannut pelin nykyaikaisempiin standardeihin ja joka yhä tuottaa laadukasta lisäsisältöä siihen”, Janne Vieri säestää. ”Deus Ex on niin vanha peli, että se on saanut juoda jo melkein neljän vuoden ajan. Suomalaisille PlayStationin omistajille Final Fantasy VII vastasi samaa kuin Ultimat kuusnepalla vuosikymmen aikaisemmin. Joka kerta kun joku mainitsee pelin nimeltä, koen pakottavaa tarvetta sukeltaa sen juonikuvioihin uudelleen ja uudelleen – aivan kuin paras lukemasi kirja, jonka nostat kirjahyllystä käsiisi kerta toisensa jälkeen vääntäen naamasi outoon virneeseen. Tosin lukijat eivät varauksettomasti allekirjoita toimituksen teoriaa. Peli on onnistunut pitämään otteessaan vuodesta 2005 lähtien, ja se on kova saavutus mille tahansa viihdetuotteelle. ”World of Warcraft iski kauan sitten kultasuoneen ja koukutti minut vuosiksi. WoW ja Blizzard studionakin on nykyään mitä on, mutta ei kyseisen pelin vaikuttavuutta mörppigenreen voi kiistää”, sanoo wowittaja, josta ei tiedetä nimeä, mutta syntymävuosi vaikuttaisi olevan 1992. Tulee pelattua edelleen läpi aina muutaman vuoden välein”, Arttu Vuoristo täydentää lapsuusmuistot. Ensirakkaus ei unohdu Final Fantasy VII oli valtavirran ensimmäinen kohtaaminen japanilaisten roolipelien kanssa, mikä näkyy myös kommenteissa. Ilmankos olenkin niin jämähtänyt menneisyyteen”, Joonas Tuomainen pohtii Doom, UFO ja Fallout 2 -listansa äärellä. Pidämme edelleen vanhan, pääasiassa eurooppalaisista koostuvan peliporukan kanssa yhteyttä, vaikka harva enää kyseistä peliä pelaa”, Heikki Holttinen kertoo. Jälkeläiset tekivät saman kuin alkuperäinen, mutta modernilla ja kiinnostavalla otteella, mikä jakaa suosiota eri osien välille. Id Softwaren Doom on edelleen kokonaisen lajityypin suuntaviivat määritellyt klassikko, jonka suoraviivaisuus tuntuu monessa nykyräiskinnässä unohtuneen. Yllättävän moni Doomin listalle nostanut pelaa sitä edelleen ja nimenomaan alkuperäistä. Onhan Deus Exissä ongelmia, mutta mikään peli ei ole imenyt minua mukaansa yhtä voimakkaasti kuin JC:n seikkailut dystopiamaassa”, Tony Pekkala sanoo. Yksi on, mutta siinä oli kirosanoja ja ainoana adjektiivina sana ihana. Tämä on toki silkkaa arvailua, sillä peli ei juuri kerännyt kommentteja. Hiiriä vai ihmisiä Nykyään on vaikea käsittää, että Doomin ilmestyessä räiskintäpelejä pelattiin vielä näppäimistöllä. Kun pelitarjonta oli enimmäkseen silkkaa toimintaa, hitaampi ja tarinallisempi roolipelimaailma oli jotain uutta ja ihmeellistä. Siirrytään eteenpäin ennen kuin Niko aloittaa vakiopaasauksensa liki uskonnollisesta heräämisestään Dark Soulsin hienoudesta. Toimituksen virallinen vastaus on ei, myös lukijat tukevat ajatusta. Läpipeluita on kertynyt lähemmäs neljäkymmentä, osa modattuina, osa ei, mutta palaan silti ainakin kerran vuodessa Deus Exin syleilyyn. peleistä”, Tero Uuttana toistaa pelit.
158848_.indd 11 23.2.2022 17.39.24
UFO yhdistää reaaliaikaisen strategiapelin vuoropohjaiseen taktikointiin. Satumaisen hyväntahtoinen ja loputtoman kekseliäs Yoshi’s Island on mestariteos, jota aika ei vain nakerra. UFO on ajaton klassikko, ja OpenXcomilla ryyditettynä se on myös riittävän moderni kenelle tahansa nykypelaajalle”, Juho Kuorikoski summaa. Toimituksen ennakko-oletuksena oli, että voittajia olisi useita ja äänet jakaantuisivat pitkin pelihistoriaa. Se on kielellisesti kiinnostavimpia ja eläydyttävimpiä pelejä, mitä olen kuunaan tavannut. Annetaan yhden maailman johtavista UFO-asiantuntijoista kertoa, miksi UFO on paikkansa historian parhaan pelinä ansainnut. Muina ehdokkaina Kuorikoskella olivat Fallout ja To the Moon, Witcher 3 sai kunniamaininnan. Tavoitteena oli historian parhaan pelin löytämisen sijaan avata avustajien pelimakua. Henkilökohtaisella asteikolla toinen absoluuttisen suvereeni, maailman mullistanut ikiklassikko on Il-2 lisäosineen. E.R.I.T.Y.I.N.E.N. K oska tasa-arvoon on vielä matkaa, avustajajoukko äänesti kaikkien aikojen suosikkipeliään täysin vapaasti. Meleelle. AVUSTAJIEN VALINNAT KAIKKIEN AIKOJEN PARHAAT PELIT Ilahduttavasti avustajien suosikkipelit jakaantuivat liki kaikille Pelit-vuosikymmenille. UFO: Enemy Unknown on kaikkien aikojen peli. Ihmeellisen iljettävän kaunista ja siksi niin todellista kerrontaa. ”Moderneista peleistä Disco Elysium on pakopaikkani. roolipelisysteemi, kummallinen ja yksinäinen tunnelma, vaihtoehtoiset tavat ratkoa tilanteet ja loppukuviin asti päätyvät seuraukset innostivat uusintayrityksiin. Kyseessä on edelleen kaikkien aikojen kaunein 2D-peli, jonka jokainen eloisa alue kutsuu aina uudestaan kokeilemaan, löytämään ja yllättymään. UFO:n varjosta vasta Firaxiksen XCOM-sarja on vähän alkanut erottua. Julian Gollopin mestariteos on peli, jollaista tuskin koskaan tulee toista. Jatkoa jäin odottamaan kieli pitkällä, mutta jatko-osan sijaan saimme Team Fortress 2:n, Portalin ja monia muita”, Koponen perustelee Half-Life-valintaa. ilistelee Lassi Hietala Zeldaa. Juha-Pekka Viljanen ilmeisesti tiesi äänestyksen tuloksen ennakkoon, sillä hän jatkaa suoraan Discosta: ”Ennen komisario Kankkusta ja kadonneen kengän mysteeriä, ennen anonyymin arpinaaman muutosmietintöjä ja ennen Miekkarannikon verilöylyä oli pieni urhea jälkimaailmanlopullinen seikkailu. Discon tavoin myös toinen tuore vuoden peli eli The Legend of Zelda: Breath of the Wild nousi äänestyksessä palkintopallille. UFO on kestänyt aikaa, ja aktiivinen harrastajayhteisö on pitänyt pelin yhteensopivana myös nykykaluston kanssa. Disco Elysium vuodelta 2019 pääsi lähimmäksi nykyhetkeä, mikä kertoo kaiken seikkailuja roolipeligenret yhdistävän pelin poikkeuksellisuudesta. Naksuseikkailut ja roolipelaaminen ovat minun juttuni, Disco on pöytäroolipeli digimuodossa eli siis täydellinen. Muina peleinä Kriinan listalla ovat Dishonored ja Warcraft 3. Ainakin aivan omanlaisensa”, Kriina Rytkönen perustelee valintaansa. UFO oli myös yksi vedonlyöjien ennakkosuosikeista, sillä yksi avustajakööristä on kirjoittanut kokonaisen tietokirjan strategiapelistä ja loput ostaneet pelin lisäksi myös kirjan. ”Ensimmäinen Half-Life viitoitti tietä uudelle, tarinavetoisemmalle tavalle tehdä räiskinnät, mutta muutamaa vuotta myöhemmin julkaistu Half-Life 2 hioi kokonaisuuden äärimmilleen. Valintaa on vaikea moittia, sillä se on myös lukijoiden äänestyksen kakkonen. Hietalan muina ehdokkaina olivat Star Control II ja Half-Life 2, joten ilmeisesti vain Witcher 3 on jonkinlainen sokea piste. Yhdenkin äänen saaneet pelit nousivat mieleen sadoista pelatuista peleistä, mikä on selvä merkki erityisyydestä. Yllättäen salama iski neljä kertaa samaan kohtaan. Kolmannesta kunniamaininnasta kisaa kauhea liuta toinen toistaan huikeampia pelejä, mutta sen saa Space Rangers 2, joka on nimenomaan yksi kaikkien aikojen Pelit-peleistä. Ikimuistoisia nähtävyyksiä pursuavan, harharetkeilijää palkitsevan post-apokalyptisen Hyrulen jälkeen Witcher 3:n lattanassa ryteikössä kompuroiminen tuntuu synkeältä ajanhukalta”, . Toimitus & avustajat Koska pelimaailma tarvitsee oman Citizen Kanensa, kriitikot saivat äänestää Pelit-aikojen parasta peliä. ”Parhaan pelin nimeäminen on helppoa: se on ilman muuta UFO: Enemy Unknown. Pelit-brändi haluaa tässä vaiheessa muistuttaa, että avustajat edustava omaa kantaansa eivätkä välttämättä Pelit-brändin virallista linjaa. Dark Soulsin lisäksi ääni meni Super Metroidille ja Super Smash Bros. Kaikki pelini ovat edelleen ylittämättömiä pelimaailman suunnannäyttäjiä genressään, joita aivan liian harva on edes yrittänyt seurata ja vielä paljon harvempi onnistunut millään tasolla.” Mikko Lehtola valitsi avustajajoukosta uniikin listan. Johannes Valkola oli toinen Yoshin äänestäjistä ja saa jopa perustella valintansa: ”Nintendo katsoo maailmaa omasta näkökulmastaan. Avustajien ja toimituksen äänestyksessä historian parhaaksi peliksi nousi UFO: Enemy Unknown vuodelta 1994. Peli on yhä yhtä raikas ja ratkiriemukas tapaus kuin 27 vuotta sitten.” Valkolan muina valintoina olivat Killer7 ja The Witness. Antti Ilomäki lähestyi äänestystä täsmälleen tehtävänannon mukaisesti ja peilasi pelihistoriaansa lehteen: ”Ensimmäinen valinta on helppo, koska Elite on liian vanha äänestykseen. Edes itse Gollop ei onnistunut toistamaan UFO:n menestysreseptiä, vaikka aikaa on ollut lähes 30 vuotta. ”Super Metroid sementoi oman genrensä perusteet hurjalla esityksellä, jota on edelleen 1 12 158307_.indd 12 24.2.2022 18.14.29. Helin listalla ovat Final Fantasy VII, Undertale ja Half-Life 2. Esimerkkejä olisi tukuittain, mutta minulle yksi on ylitse muiden. Moderni kulttiklassikko onnistui yllättämään lehdessä vielä Internetin valta-aikana. Sujuva pelattavuus ja aikoinaan mullistava fysiikalla leikkiminen teki siitä nautinnon. Aikana, jolloin roolipelit olivat kuolleet.” Viljanen äänesti siis Falloutia, muina ehdokkaina olivat Civilization II ja Yoshi’s Island. Kakkospallille nousi kahdeksan nimeä, joista kukin sai huiman kahden äänen vyöryn. Vain 20-luku jäi ilman edustusta, mutta sillä on vielä vuosia aikaa petrata menoaan. ”Vuoden 2017 megatapaus pelasti Nintendon ja teki muista avoimen maailman peleistä kerralla selvää jälkeä. This is Sparta Heli Koponen väitti tehtävää mahdottomaksi, mutta onnistui karsimaan 300 pelin listansa lopulta kolmeen. Uniikit unikornit Voittoon ylsi kolmella äänellä, toiseksi kahdella ja kaikki yhden ääneen saaneet pelit sijoittuivat seitsemänneksi, mikä ei ole lainkaan hullumpi sija 30 vuoden historiassa. Toiseksi tulivat Civilization, Dark Souls, Disco Elysium, Fallout, Half-Life 2, The Legend of Zelda: Breath of the Wild, Super Mario World 2: Yoshi’s Island ja The Witcher 3: Wild Hunt. Totuus on tuolla ulkona UFO: Enemy Unknown on yhä taktisten vuoropohjaisten pelien aatelia
Magian mestari hukkaa osan Orionin mestarin sliipatusta sujuvuudesta, mutta tätä tuli hakattua niin ysärillä kuin sen jälkeenkin”, Kerätär muistelee. Witcher 3 kuvaa sotaa ilman varsinaista sotimista. Tuukka listasi suosikeikseen Witcherin, UFO:n ja Civilizationin. Half-Life 2 (2004) 2 2. Dotassa taktiikoiden ja strategian muoto pitää nähdä selvästi ennakkoon, mikä perustuu vihollisten valintoihin ja valintojen poistoihin. Fallout (1997) 2 2. Suunnitelma pitäisi jollain tavalla vielä toteuttaa pelilaudalla mielikuvan mukaan. Muina valintoina olivat Uncharted 4: A Thief’s End ja Fallout 2. The Legend of Zelda: Breath of the Wild (2017) 2 2. Tulevaisuudessa Pelitin kansan ääni -palkinto nimettäneen Markus Rojolan mukaan, sillä hänellä on avustajakunnasta ainoana listalla lukijaäänestyksen voittaja Witcher 3. Super Mario World 2: Yoshi’s Island (1995) 2 2. Valintoina Disco Elysium, World of Warcraft ja Dota/Dota 2. Huomenna vastaukseni voisi olla toinen.” Viimeisen sanan saa vanhin. Peliajasta meni leijonanosa turhauttavasti väijyssä, kun kumpikaan osapuoli ei tohtinut vetää liipaisimesta. Valintoina ysäriä eli Civilization, Master of Magic ja UFO: Enemy Unknown. ”Fallout 2 oli lempipelini lähes kahden vuosikymmenen ajan, kunnes lopulta sen syrjäytti roolipeli The Witcher 3: Wild Hunt. Nykyään metroidkloonien kruunu on Hollow Knightin hallussa, mutta sydämessäni Samuksella on ykköspaikka”, Lehtola perustelee valintaansa. Hyvän yrityksen kunniaksi perustelut kokonaisen areenamoninpeligenren luoneesta Dotasta: ”Tiimipelien eliittiä, jossa k(i)errokset eivät lopu kesken. Puista roikkuvat karkurit, poltettu kylä ja mutaisille pelloille hylätyt miekat, keihäät ja kilvet kertovat paljon sanomatta mitään suoraan”, Rojola hehkuttaa Witcherin erinomaista maailmanja tarinanrakentamista. ilo pelata. Icossa ja Kolossin varjossa on vahva ja sadunomainen yksin oudossa ja surumielisessä maailmassa -. Dotaalinen vääryys Jussi Forelius koitti ujuttaa äänten sekaan järjestelmäveikkauksen ja äänestää molempia Dota-pelejä. Koska Nyrhilä nosti Bloodbornen Dark Soulsien edelle, hän saa myös perustella, miksi: ”Soulsborne-taistelu on parempaa hektisenä tanssina ilman kilven takana odottelua. Kaiken päällä on yksinkertaiseksi goottikauhuksi naamioituvaa kosmista lonkerokauhua, joka yllättää ja kasvattaa odotuksia uusien salaisuuksien paljastuessa.” Tannhäuserin porttiteoria Marko Mäkinen listasi kolmeksi suosikikseen Command & Conquer: Red Alertin, Mass E ect 3:n ja Eve Online, joista avaruusnettiroolipeli Eve Online nostaa poikkeuksellisella tavalla pelaajansa osaksi maailmaa. Pelimaailma tuntui yhtä aikaa todelliselta ja täydelliseltä fantasialta nuoruudesta”, Antero Kyyhky kuvaa Persona-sarjan voimaa. 13 158307_.indd 13 24.2.2022 17.55.58. Sodan kauheudet tuodaan esiin taisteluiden sijaan seurausten kautta. Sankarit eivät olleet supersankareita vaan tavallisia lukiolaisia, joilla oli maailmanpelastuksen sijaan omat huolensa rakkaudesta ja tulevaisuudesta. Vaikka pelaaja päättää kulkusuunnan, Zeldassa tarina ja teema vievät huomaamatta eteenpäin.” Tuomo Nyrhilä kulki yhtenä omia polkujaan. Kun hyppykäsky vihdoin kävi, pääsin todistamaan, kuinka satojen pelaajien alukset räjähtelivät ympärilläni. Kyyhky noudatti Lehtolan linjaa ja äänesti täysin omaa kolmikkoaan: Danganronpa V3, Resident Evil 4 ja Shin Megami Tensei: Persona 3. Elämä itsessään oli suurempi vastustaja kuin yksikään groteskeista hirviöistä. Palvelimet nykivät ja paukkuivat, mutta siellä olemisen tunne oli tajunnanräjäyttävä!” Avaruuskorporaatioiden vääntö ja yksittäisten ihmisten ohjaamat alukset Eve Onlinessa on aika lähellä sitä, mistä Eliteä pelatessa 80-luvulla vasta haaveiltiin. Kun vanhoja muistellaan, myös Juha Kerätär ilmestyy äänestyslistoineen. UFO: Enemy Unknown (1994) 4 2. Listalla olivat Bloodborne, Soma ja Planescape: Torment. Toimitus pääsi vaalitaktisesti äänestämään siinä vaiheessa, kun avustajien äänet olivat jo tiedossa. ”Atluksen Persona-sarja muutti käsityksen siitä, mitä japanilainen roolipeli voi tarkoittaa. Tyylikäs Breath of the Wild taas osoitTULOKSET Sijoitus Peli Äänet 1. Disco Elysium (2019) 2 2. The Witcher 3: Wild Hunt (2007) 2 taa hienosti, että avoimen maailman konseptin ei tarvitse olla suunnatonta haahuilua juoksupoikana. Niko, yllätäpä meidät: ”Dark So...” Avustajakunnan yhteisellä päätöksellä pelihistorian paras peli on UFO: Enemy Unknown. Taitoa, tiimipeliä ja ymmärrystä pelin senhetkisestä tilanteesta testataan alusta loppuun.” Petri Heikkisen sydän sykkii Team Icolle, sillä kaksi kolmesta äänestä osui yhdelle ainoalle pelitiimille: ”Kaikkien aikojen pelikolmikkoni on Ico, Shadow of the Colossus ja The Legend of Zelda: Breath of the Wild. Zebesin tunneliverkosto on tunnelmallinen paikka, ja pelaajaa johdatellaan siellä hienovaraisuudella, josta uusi Dreadkin olisi voinut ottaa oppia. ilis. Itseensä käpertyvät sokkeloalueet tuskallisen pitkillä turvapaikkojen väleillä kiristävät jännitystä tutkimusretkillä. Dark Souls (2011) 2 2. ”Vuonna 2007 hädin tuskin alustaan hallitseva nöösipoika suostuteltiin ystävän pyörittämään pikkulafkaan rivimieheksi, josta nopeasti poliittisten käänteiden myötä tie vei suoraan etulinjaan keskelle suurimpien koalitioiden vääntöä. ”Vaikka idea kaikkien aikojen peli -äänestyksestä oli oma, vaihtoehtojen rajaaminen vain kolmeen on kieltämättä vaikeaa. Ensimmäisenä mieleen nousevat: UFO, Civilization ja Witcher 3, joten valitsen ne. Civilization (1991) 2 2. “Master of Magic -strategiapelin taikaa moni on yrittänyt toistaa, ja kukaan ei täysin onnistunut
Valikoiva muistinmenetys Ensimmäisen kosketuksen tähän maailmaan sain 1972, videopeleihin seitsemän vuotta myöhemmin, kun faija toi saksalaisen Pong-kloonimasiinan taloon. rmoja ja laitevalmistajia. Aika hurjaa tietysti on, että pelimedialla on ikää jo 30 vuotta, kun ottaa huomioon, että matkan varrelle on jäänyt paljon aikoinaan suosittuja lehtiä, peli. Skeneilimmekin tuolloin vähän OverFlow-nimen alla. ksut tyypit eivät edes ördää (mainittavasti) pikkujouluissa, laivalla tai muissa kikkaloissa. Minä ainakin jatkan peleistä höpisemistä niin pitkään kuin sormi nousee näppikselle, ja NNirvi, versio 10.0.Final, jatkaa varmasti kirjoittamistaan hamaan tulevaisuuteen saakka. Silloin joskus juhlallisuudet toki olivat kosteampia kuin nykyään, mutta siinä ei ole mitään uutta, että wanhat eivät jaksa. Parhaat nuoruuden pelimuistoni liittyvät kuitenkin ZX Spectrumiin ja joitakin vuosia myöhemmin Amigaan. Petri Heikkinen PELIT CINEMATIC UNIVERSE 14 158398_.indd 14 24.2.2022 20.00.21. Nämä ovat heidän tarinoitaan. Kaikenlainen retroilu on jatkuvasti vain suositumpaa, joten miksipä ei sitten ehta paperinen pelilehtikin selviäisi. Onhan meillä toki, hmmmh, nuorehkojakin avustajia, mutta vastapainoksi bilebudjetitkaan eivät ole enää takavuosien VIP-luokkaa. Kirjoittamisesta innostuin toden teolla kaverini Amiga 2000:ssa pyörineessä Unknown Sector BBS -purkkisysteemissä. Mikrobittiä ja brittiläisiä videopelilehtiä olin lukenut jo 80-luvun hämäristä saakka, mikä auttoi kummasti enkun numeroissa. Suomen parhaat avustajat Laadulla on tekijänsä, mutta mistä ne tekijät löytyvät. Aikani naputeltuani kirjoitin muutaman pöytälaatikkoarvostelun, joista Tekken 3 -teksti pääsi tositoimiin, kun näin Peliasemassa vuonna 1999 ilmoituksen avustajahausta. Väittelin siellä vähän kaikesta, minkä takia en jaksa enää nykyään somessa vääntää. Ysärin PC-pelailun skippasin kokonaan ja hyppäsin suoraan Amigasta Pleikkariin. Siirryin sitten Peliasema-takaportin kautta Pelit-lehteen vuosituhannen alussa. Onko Pelit-lehti pystyssä vielä toisen 30 vuoden jälkeen. Avustajaarmeijamme avautuvat, veteraaneista alokkaisiin ja reserviläisiin. Siitä sitten edettiin aika pian Atari 2600 -konsoliin. Stunt Car Racer f0R3veR!!1! Etenkin Specun pelejä tahkosin pitkään ja hartaasti (pusut Boulder Dashille), sillä kopsailu ei oikeastaan tullut kysymykseen, toisin kuin Tasavallan tietokoneella, jonka saimme vasta vähän ennen Amigaa. Yritin muistella tähän juttuun jotain näpsäkkää Pelit-hommiin tai -tyyppeihin liittyvää tapahtumaa vuosien varrelta, mutta se osoittautui yllättävän vaikeaksi: . Tästä seuranneita aukkoja sivistyksessä paikkailen edelleen GOG.comin voimin
Paitsi, että itse lehti ravisteli maailmaani Aku Ankan tavoin, tilaajabonuksena pääsin purkkiin ja myöhemmin foorumille mesoamaan mistä tahansa taivaan, helvetin ja atomipesän välillä. Ei siis ollut mikään ihme, että minusta tuli peleihin erikoistunut kääntäjä, jonka tuotoksiin moni pelaaja on todennäköisesti tietämättään törmännyt tavalla tai toisella. Kun vielä tunnistaisin viimeisen kymmenen vuoden aikana aloittaneet avustajat. En kuitenkaan uskaltanut lähettää näytejuttua kuin vasta 2007, jolloin lehti etsi uusia avustajia. Fast forward 11 vuotta. Kaiken tämän rinnalla nahkhiirenmusta foorumi vaihtoi väriä kyseenalaisen keltaisesta siniseen ja lehden avustajat tulivat ja menivät. 30 vuotta on niin pitkä aika, että minunkin on se myönnettävä: tämä lehti ei ole ainoa, jonka kohdalla vuodet ovat vierineet. Sen jälkeen pelijournalistin urani on ollut pelkkää alamäkeä. Hyvä niin, sillä avustajan hommista olisi ollut haittaa liitoon lähteneelle bändiuralle ja pian alkaville tietojenkäsittelytieteiden opinnoille. En silti haikaile intersektionaalisen maskuliinisuuden perään. Kotona ostin hevoshaarniskoja ja elin muutenkin leveätä elämää. Hyvin tärppäsi: aloitin avustajakokelaana numerossa 5/2018 rehvakkaasti aukeaman mittaisella Analogue Super Nt -arvostelulla ja peräti neljän sivun Star Citizen -jutulla, jotka pääsivät vielä kanteen. Ad in. Samalla peliala monipuolistui ja muuttui inklusiivisemmaksi, kun yhä laajempi joukko pääsi kertomaan omia tarinoitaan ja kokemuksiaan tekniikan kehittyessä ja sorvaantuessa saavutettavammaksi. Sikäli kuin muistan oikein, jäivät kisassa taakse Juho P., Ismo, Marko ja Lassi L., josta on tosin myöhemmin tullut ihan ammattitaitoinen toimittaja. Lassi Hietala Kirjastoautosta se alkoi Tämän tekstin kirjoittaminen tuntuu omituiselta. Vasta hetki sitten säntäsin kirjastoauton syövereihin tarkistamaan, selviytyikö Pelit-lehden uusin numero syrjäiselle kyläkoululleni ilman, että joku muu ehti napata sen matkan varrelta. Periaatteeni oli viskoa kakkaa seinälle ja katsoa mikä tarttuu, eli vitsailla mahdollisimman tyhmiä ja katsoa, mitä toimitus suostuu julkaisemaan. Pian etenin kirjoittamaan AAA-peleistä, kävin koepelaamassa uutta Haloa huippusalaisessa lokaatiossa ja lensin jetsettinä juttukeikoilla tapaamassa muun muassa Kazunori Yamauchia. Lapsenkasvoinen lukija oli kasvanut aikuiseksi ja hänestä oli vuorostaan tullut avustaja, jonka korjauksia ja pää sauhuten sanailtuja juttuja muut vuorostaan lukevat. Jos tuolle kirjavaan toppatakkiin kääritylle lapselle olisi kertonut 90-luvun alussa, että tämä yhtä lailla värikkäillä kuvilla kyllästetty aikakauslehti tulee olemaan erottamaton osa tulevaisuuttasi, lapsi olisi varmaankin säikähtänyt ja juossut piiloon kullankarheita ohrapeltoja pitkin. Pikkuisen tosin harmittaa, että jäi Sanoman kustantamat sikaorgiat näkemättä. Lukijakunta ja avustajat ovat vanhentuneet 30-vuotiaan lehden kanssa samaan tahtiin. Uin liiveihin kirjoittamalla shmupeista ja muista vain Japanissa julkaistuista peleistä. 90-luvun sukupolvikokemus käy ja kukkuu tuon sukupolven ansiosta 2020-luvulle ja edelleen. Se ei lukuintoani haitannut. Kirjoitan enää silloin tällöin, sen verran, että saan kutsun avustajakokouksiin ja pikkujouluihin. Minulla on käynyt hyvä tuuri, sillä olen toteuttanut suurimmat egomaaniset unelmani: olen saanut bändini LP:n julkaistua, olen soittanut rokkifestivaaleilla, sain graduni kirjoitetuksi ja nimeni Pelit-lehden apinalaatikkoon. Aikanaan vitsi oli mielestäni sitä parempi, mitä epäsovinnaisempi se oli. Kun peruskouluja lukiovuosina oli ankeaa, Pelit Online pelasti elämäni. Jankkaavimpien palautteidenantajien kanssa toimiva ratkaisu oli ohjata heidät kirjoittamaan päätoimittajalle. nitum! Heikki Hurme Neljännesvuosisadan tilitys Ensimmäisestä irtonumerostani 4/96 ja ensimmäisestä kotiin tilatusta numerostani 1/97 alkaen Pelit-lehti avasi ovia nörttiyhteisöön, jollaista olin aina kaivannut. Nimeni killuu vielä avustajalistauksessa eli apinalaatikossa. Maisterin paperit olivat taskussa, rokki-innostus laskussa. Kuudentoista Pelit-vuoden aikana ehtii havaita muutoksia. Jos kävi huonosti, sain arvosteltavaksi Wii-pelejä. Konsolisukupolvet uusiutuivat, ja roikuin niiden mukana kuin iilimato, kaikkea pelaamiseen liittyvää ahmien. Terveisiä vaan Lähdetään!-jengille! Ensimmäisen kerran kirjoitteluani nähtiin jo lehdessä 4/97. Muistan, että myyttinen partaukko rankkasi minut ”parempaan keskikastiin”, mutten saanut vielä sikaria. Päätös oli väistämätön – vaihdoin päivätyöpaikkaa. Tuolloin ala-asteikäinen Lassi otti kantaa pelaavien tyttöjen puolesta – postipalstalla, tietysti. Pelitin avustajaksi pyrkiminen tuntui alusta saakka yhtä itsestäänselvyydeltä kuin tilauksen jatkaminen hamaan loppuun. Välillä tietysti vähän harmittaa, kun on jonkun peliarvostelun takia ajanut itsensä pöpilän porteille, eikä kukaan edes hauku juttua. Pojat oli poikia Kirjoittajana vahvuuksiani ovat rehellisyys ja vaatimattomuus. Hiuksenikin taisivat ulottua vielä silloin lapaluideni väliin – ja siitä jos mistä tietää, että nyt puhutaan hyvin kaukaisista asioista. Minähän olin silloin ihan pieni, juuri ja juuri koulutaipaleeni aloittanut. Sitten valmistuin oikeaan ammattiin, aikuistuin ja viihdekäyttöä oli pakko vähentää. Toivottavasti niistä on ollut iloa, kuten vuosia sitten kirjoitetuista jutuista oli minulle. Onnea 30-vuotiaalle! Heli Koponen Hamstraava nostalgikko Lassi omistaa yhä ensimmäisen irtonumerona ostamansa (4/96) ja tilaamansa (1/97) lehden. Kokeilin uraa pikkuvirkamiehenä, kunnes Tuija kommentoi avustajakokouksessa, että olin alkanut kirjoittaa kuin virkamies. Aloitin lehden avustajana vuonna 2006, kun voitin Nikon järjestämän Pelit Idols -kilpailun. Kivaa on silti. Niille annoin liian huonoja pisteitä ja jäin odottamaan lukijapalautetta. Se kuulostaisi imelältä ja kliseiseltä, mutta joskus asiat vain ovat sellaisia. Parhaimmillaan yhdessä lehdessä oli kahdeksan sivua juttujani. Numerossa 3/2018 suosikkilehteni etsi uskollisten lukijoidensa joukosta e-urheiluspesialistia. E-spörtit eivät kiinnosta pätkääkään, päätin silti piruuttani lähettää näytejutun. set unelmani: olen saanut bändini LP:n julkaistua, olen soitHamstraava koepelaamassa uutta Haloa huippusalaisessa lo15 158398_.indd 15 24.2.2022 20.01.03. Kun vitsi Castlevania-arvostelussani johti somekohuun (#seiväsgate) ja päätoimittajan luokse marssineeseen lähetystöön, tajusin, että ajat ovat muuttuneet. Jos ei muuta, niin ainakin olen saanut joka ikisen 25 vuoden sankaritilaukseen sijoittamani pennin takaisin – kirjoituspalkkioina, korkojen kanssa. Menestymisen kokemus elämässä riippuu pitkälti siitä, millaisena maailman näkee. Touhun palkitsevuudesta avaan sen verran, että jollei minulla olisi perhettä, lopettaisin oitis leipätyöni ja muuttaisiin rottakellariin kirjoittamaan pitkiä historiikkeja joka numeroon. Niissä tosin mediaimperiumin johdon edustustilat ovat vaihtuneet toimituksen neukkariin ja sipsipussiin. Vielä samana jouluna kättelin lehden tekijät toimituksen nyyttikesteissä. Ja sitten eräänä pilvisenä päivänä löysin sattuman sanelemana edestäni kaikki lehden kirjoitusvirheet, anglismit ja katkenneet ajatukset, jotka yritän parhaani mukaan laittaa edes jonkinlaiseen ojennukseen. Kaikki muu on. Ei minulla tuolloin ollut edes PC:tä, vaan pärjäsin parin konsolin ja Amiga 500:n voimin. Monien mielestä vähäpätöistä hihhulointia, mutta minä voin kuolla onnellisena. Ajan rakenne ei ole muuttunut
Onneksi sain suuni auki 13 vuotta sitten. Vaikka olin ennen Pelit-lehteä harjoittelut kirjoittamista muutamassa ilmaisjakelulehdessä, oli tuo Fallout-teksti ensimmäinen juttuni, josta maksettiin ihka oikea palkkio. Lehden avustajuus on ollut eräs suurimmista unelmistani, jonka saavuttamisesta olen yhä tavattoman ylpeä. Sain vanhemmiltani luvan ostaa yhden pelin kesälomaksi, ja tätä siihenastisen elämäni merkittävintä investointia suunnitellessani tukeuduin kirjastosta lainattuun pinkkaan Pelit-lehtiä. Vaikka teen nykyisin aivan muuta kuin toimittajan töitä, Pelit-lehti potkustarttasi oman työurani opettamalla, että tuleen ei saa jäädä makaamaan. Kirjoittajaksi syntyy vain harva. En tiedä, oli äidin vastaus. Ensimmäinen oma juttu painetussa lehdessä on asia, jonka varmasti jokainen toimittaja muistaa. Ja vieläpä aiheesta, josta käytännössä kukaan muu ei minua ennen kirjoittanut. ”En ole edelleenkään unohtanut :)” Oma matkani alkoi oikeastaan jo vuonna 2007. Hakemus tulevaisuuden pelimediaosaajaksi ”Nimeni on Juho Kuorikoski, ja olen 23-vuotias työssäkäyvä opiskelija. Näistä Red Alert oli Nirvin arvostelun mukaan selkeästi vauhdikkaampi ja viihdyttävämpi, mutta Dark Reign vaikutti pinnan alla piilevältä kriitikon suosikilta. Kyse on useiden ihmisten vuosikymmeniä kestäneestä elämäntyöstä. Päädyin lopulta Dark Reigniin, joka oli väärä valinta, ja kärsin siitä koko kesän. Pelit-lehti edusti vapautta lamasuomen Ere Kokkonen -häkistä, koska sen sivuilla pystyi tapahtumaan mitä tahansa. Olisin erittäin kiinnostunut mahdollisuudesta kirjoittaa peliarvosteluja lehteenne.” Aika lailla tasan 13 vuotta sitten sähköpostiini kilahti allekirjoitettavaksi Pelit-lehden avustajasopimus. Elettiin aikaa, jolloin minulla ei ollut mitään. Olin puoli vuotta aikaisemmin kirjoittanut jutun Fallout 2:n Restoration Project -modista, jonka ansiosta sain viimeinkin jalan oven väliin sen verran tukevasti, että sain ryhtyä kirjoittamaan tekstejä vakituisena avustajana. Ja niin jatkuu minunkin elämäntyöni: uguu-silmäisen 60 pisteen animepelin saaminen kanteen. Pelit-lehteen sen sijaan tulen kirjoittamaan niin kauan, kun tekstejäni vain suostutaan julkaisemaan. Antero Kyyhky ORIGIN STORIES 16 158398_.indd 16 24.2.2022 20.01.40. Sain postissa pari PSP-peliä arvosteltavaksi, mutta radiohiljaisuus jatkui. Se on oman elämäni tärkeimpiä käännekohtia, sillä on olemassa aika ennen ja jälkeen Pelitin. Kyseessä ei ole vain lehti, vaan merkityksellinen instituutio, jonka paperiset sivut ja keskustelufoorumi ovat kulkeneet mukana koko elämän. Luin kummatkin arvostelut ääneen ruokaa laittavalle äidilleni, joka kuunteli kimittävästä suustani lentäviä sanoja kuten roksutorni, mammuttitankki ja tekoäly. ”Tervetuloa oikeaksi avustajaksi! Toivottavasti et tule katumaan päätöstäsi” Pelit-lehdestä opitun kyynärpäätaktiikan avulla työllistyin lopulta maakuntalehden toimittajaksi, josta etenin paikallislehden päätoimittajan pestiin. Syyskuussa 2008 Nirvi huuteli foorumilla mainitsemani Fallout-modijutun perään. Juho Kuorikoski Pimeä kesäni Kipu jättää parhaan muistijäljen, jonka takia palaan Pelit-muistoissani aina kohtalokkaaseen kesään, jolloin olin goblinin kokoinen ja oloinen koululainen. Kun näin 15 vuotta myöhemmin luin hakupaperin yhteyteen rustatun arvostelun, korviani kuumotti. Tämä oli nuoruuteni ensimmäinen Dark Souls -hetki, jolloin tajusin, että elämällä ei ole easy modea. Palautin tekstin ja jäin jälleen pyörittelemään peukaloitani. Tästä olen ikuisesti kiitollinen. Viestin huomattuani lähetin sähköpostia, johon myös varsin nopeasti vastattiin. Se paljastui taidoksi, jota voi kehittää. Ne olivat enemmän kuin pelejä… Ne olivat elokuvia… Niissä oli hemmetti soikoon videoita! Innokkuudestani huolimatta tulevaisuuteni oli synkkä. Hyvä työympäristö ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, ja vuodet päätoimittajana hitaasti nakersivat suurimman osan haaveammatin loistosta, jonka vuoden 2017 loppupuolella sairastettu burnout lopulta viimeisteli. Aloin tarjota juttuja varmasti ihan ärsyttävyyksiin asti, mutta opin sen, että jos sähköpostiin ei vastata, täytyy lähestyä uudelleen. Vuosien varrella olen oppinut kirjoittamisesta yhtä sun toista. Tuukka palasikin asiaan vain vuoden odottelun jälkeen. Peliarvostelujen kirjoittamisesta on toimittajanurani lisäksi syntynyt aikamoinen liuta tietokirjallisuutta. Luultavasti jokaisella oman ikäluokkani Pelit-lehden lukijalla ja kirjoittajalla on samankaltaisia muistoja. Vaahtosin pöydän päällä, kuinka vauhdikkaissa ja näyttävissä reaaliaikastrategioissa on pelaamisen tulevaisuus. Parin palautekierroksen ja pienen hienosäädön jälkeen juttu julkaistiin marraskuun lehdessä. Hakiessani avustajaksi tajusin kaksi asiaa: itsestään täytyy pitää meteliä, eikä pidä heti lannistua. Olen seitsemän vuoden aikana kirjoittanut niin monta pikkuhousupelien arvostelua, että nyt juhlan tuoksinassa on hätkähdyttävää pysähtyä ajattelemaan, kuinka suurta arvostusta lehti nauttii. Avustajuus merkitsi ja merkitsee minulle edelleen ihan älyttömän paljon. Olin miettinyt jo pitkään, että saattaisin osata kirjoittaa, joten tein näytearvostelun Burnout Revengestä ja jäin odottamaan. Oli äärimmäisen tärkeää, että tekisin oikean valinnan, sillä kesä ilman kiinnostavaa peliä olisi syrjäseudulla silkkaa tuskaa. Ei animea, ei älypuhelinta tai Internetiä, josta olisin löytänyt itselleni Pokimanen. Kumman pelin valitsen. Järjestelmällisellä seulonnalla päädyin kahteen vaihtoehtoon: Dark Reign ja Command & Conquer: Red Alert. Minun oli tehtävä valinta, ja tarvitsin äitini apua. Eikä se noussut tyhjästä. Sain pari viikkoa myöhemmin vastauksen ja palautetta, jonka perusteella ryhdyin muokkaamaan juttuani. Siinä hetkessä tajusin, kuinka vanhempani olivat vain ihmisiä
Ilman sitä en puolestaan olisi päätynyt KonsoliFINiin, jossa tapasin tulevan opiskelukaverini ja nykyisen lähiesihenkilöni. ”Laalla” eli viljaladolla säilöttiin lähinnä tuulta, vaan kauan sitten siellä makasivat vainajat pienessä sisähuoneessa ennen kaupunkiin kuskaamista. Ympärillä juoksentelevien pikku-ukkojen grillaaminen. Tauon paikka En ole kirjoitellut lehteen aktiivisesti muutamaan vuoteen. Vino tila muuttui vuosi vuodelta ahtaammaksi. Kolmikko – kuten myös samassa numerossa mainittu Akira – ilmentää hienosti sitä, miten Pelitissä ei ole koskaan ollut kyse pelkistä peleistä. Karibianmeren kartta sarjakuvamuodossa! Vein koko pinon mukanani. Olivatkohan ne vielä samoja. Kiitos siis Pelit-lehdelle ja kaikille sen tekijöille ja lukijoille, ja onnea synttärisankarille! Mikko Lehtola 1993: The year I made contact Pelit täyttää tänä keväänä 30 vuotta. Se olikin sitten rakkautta ensilukaisulla. Sen jälkeen aikaa, energiaa ja sopivia pelejä ei oikein ole ollut tarjolla samaan aikaan. Kaikesta tästä muodostuu varsin hyvä henkilökohtainen saldo yksittäiselle aikakauslehdelle. Nikon kirjoittamasta Syndicaten arvostelusta (84 pistettä) alkoi edelleen palava rakkaussuhteeni kyberpunkiin. Vettä sai kraanasta ja vessa oli sisällä. Lieneekö sattumaa, että parhaiten numerosta on jäänyt mieleen kannessa K-18-varoituksen alla listatut pelit Syndicate, Space Hulk ja Walker. Itse tutustuin lehteen kuitenkin vasta vuotta myöhemmin. Samalla tavalla niissä eteninkin: äänensävy ja kuvat riittivät rakentamaan tarvittavan, kunnes vuodet jalostivat yhteyden verbaliikan merkityksen puolelle. ktiolta. Töykkäsin vanhaa muovikassia jakannesta ei voinut erehtyä! Hämärässä valossa avasin haperoista sivua. Pelit on silti minulle aina rakas, ja sen rooli elämässäni on iso. Mutta maatilan sivurakennukset jäivät. Varhaisin lukemani – tai ainakin arkistoistani löytynyt lehti – oli 5/93. Kuten videopelit, myös kirjallisuus alkoi kuvien kautta. Mieltä lämmittää ajatus, että kenties olen omalta osaltani onnistunut – edes jollain pienellä tapaa – jatkamaan tätä perinnettä. Kyhjötin tuntikausia lastulevyisen akkarihyllyn alaluukun edessä silmäilemässä paperisia portteja toisiin maailmoihin. Lehti lehdeltä ja vuosi vuodelta Pelit avarsi maailmaani tavalla, jonka vaikutukset näkyvät edelleen. Markus Rojola Apinasaaren aarre löytyi taas Parhaat isoveljeni lehdistä kertoivat peleistä. Warhammer 40 000:n machomaailmaan en ole koskaan päässyt sisälle, mutta Space Hulkin arviossa (92 pistettä & Pelit-huippu-leima) jättiötököiden asuttama kylmä avaruus oli kuvattu sen verran elävästi, että peliä tekisi edelleen mieli päästä kokeilemaan. Mikään ei katkaise koti-ikävältä napanuoraa kuten muistojen täydellinen hävittäminen. Kenties pelin pelaaminen itse, mutta epäilen, että edessä olisi pelkkä pettymys. Vapaus kosketti myös fyysistä minua, sillä työ tapahtuu kotoa käsin. Pussitin sinne barbit, lukiovihkot. lläkin on ollut minulle suuri merkitys, sillä se tarjosi pystyyn kuolevassa kaupungissa kasvavalle nörtille tärkeän sosiaalisen henkireiän. En ollut ikinä nähnyt alusheiniä vaihdettavan. Koulussa vastustelin, kun opettaja viilasi koukeroista kielenkäyttöäni. Jos en olisi pelihulluna nassikkana ahminut vanhoja numeroita ja saanut niistä arvostelujen mallia, tokkopa olisin innostunut kirjoittamaan revikoita itsekin. Lehti tarjosi kymmenvuotiaalle pikkupojalle aiempaa monipuolisemman kuvan viihteen eri muodoista – elokuvista, sarjakuvista, lautapeleistä, fantasiasta, sci. En liioittele kovin pahasti sanoessani, että voin vetää lehdestä suorahkon viivan leipätyöhöni kääntäjänä. Ei halkeilevia rakenteita, hyvin hengittäviä ovia ja vuotavaa kattoa. stä ja jopa urheilusta – aikana, jolloin tietoverkot tuntuivat vielä tieteis. Kriina Rytkönen 1993: The year I made contact 17 158398_.indd 17 24.2.2022 20.02.15. Koin vierautta, vaikka kaikki toimi nyt paremmin kuin ennen. Vähät välitin siitä, ettei musta merkkirivi auennut vielä. Mielekkäästä aiheesta kertoillessa raamit eivät tuntuneet läheskään yhtä aineellisilta. Mikä voisi olla parempaa. Viimeksi mainittu on kenties pelinä kestänyt ajan hammasta kaikkein heikoiten, mutta JTurusen teksti ja pikkuruiset kuvakaappaukset saivat Walkerin vaikuttamaan (”vaatimattomasta” 80 pisteen arvosanasta huolimatta) elämää suuremmalta kokemukselta. Itseäni vuotta nuorempi Pelit on ollut käytännössä aina olemassa kuin minäkin. Sitten lapsuudenkotiin tehtiin remontti. Muita foorumin kautta löytyneitä asioita ovat esimerkiksi intohimoinen musiikkiharrastus ja pitkä liuta olennaisia elämänoppeja. Olin kaukana. Sitä ei edes Cyberpunk 2077:n pieleen mennyt julkaisu onnistunut viilentämään. Varhaisimpiin mielikuviin lukeutuu Apinasaaren sarjakuvamuotoinen läpipeluuohje. Vain harvoin möngersin salmiakin muotoiselle ikkunalle saakka, aivan käytävän kärkeen, haistellakseni paikkaa, jonne minun kanssani eri aikaan eläneet ihmiset olivat käyneet säilömässä sanomalehtiään ja postikorttejaan. Esi-isien roippeista oli jäljellä enää rovion tuhkat. Sitä ei koskaan siivottu, eikä edes aiottu. Pelitit siirtyivät muovipussissa rintamamiestalon hirrenhajuiselle ullakolle, jonne palasin kyyryssä lukemaan. ED-209:ää muistuttavan jättirobotin ohjaaminen. Leirin vaihduttua Pelit-tekstit opettivat minua kirjoittamaan järkevää ja merkkirajoihin mahtuvaa tekstiä aikataulussa, mistä on töissäni iloa joka päivä. Syylliset on helppo löytää: Keikkatauko alkoi Celesten arvostelusta, jonka palautin viisi minuuttia ennen taksikyydin lähtöä synnytysosastolle. Vasta paljon myöhemmin löysin sille käyttöä, kun hetken mielijohteesta lähetin näytearvostelun (The Vanishing of Ethan Carter) Pelittiin ja pääsin avustajaksi. Kun palasin, vinttiä ei enää ollut. Erityisterveiset haluan lähettää Lähdetään!-yhteisölle, jolle toivon aina pelkkää hyvää, vaikka yhteydenpito onkin jo hiipunut. Pelit.. En käsittänyt, miksi meidän piti lopettaa novellien kirjoittaminen ja alkaa vääntää kuivia asiatekstejä. Niistä tuli vielä parempia. Joku oli kuskannut poikkeuksellisesti sinne kasan tavaroita
Joskus niiden avulla löytää uuden lempparijuttunsa. taisi olla ensimmäinen nettiosoite, johon suuntasin. Koska en ikinä ollut innostunut koneiden tekniikasta yhtä paljon kuin pelaamisesta, oli uusi lehti kuin minulle luotu. Aikanaan hirviöt ja luolat näyttivät ihan oikeilta. Haluan lukea peleistä ja aiheista niiden ympärillä ajattelevia näkökulmia. Tarvitaanko fyysistä lehteä alalla, joka porskuttaa digitaalisuuden aallonharjalla ja koostuu pitkälti nettimediasta. Lehden kannesta kanteen pläräämisen lisäksi Pelit-BBS:ssä tuli vierailtua modeemiaikana satunnaisesti (koska se oli kallista) ja taisinpa jonkun kirjeen legendaariselle Postipalstallekin raapustaa. Ei ole kiveen hakattua, ettenkö joskus vielä palaisi kaaokseen. ict: Middle East kiinnitti huomioni, sillä vuoden 1973 Yom Kippur sota ei ole pikkupoikien ikisuosikki. Perheeni iloksi olen haalinut noin 1 700 fyysisen pelin kokoelman, jossa pääosissa ovat PC:n big boxit ja alkuperäinen Xbox, mutta lähes kaikki konsolit ja vanhat tietokoneet ovat edustettuina. Pelit.. Lapsuuteni Amiga 600 on myös jatkuvassa toimintavalmiudessa. Ilo peleistä on meille yhteinen, mutta tärkeä on nyt ja jatkossa, että pelien kirjava, kasvava kenttä nähdään laajasta näkökulmasta ja kriittisellä silmällä. Enkä muista, miksi Con. Mutta on kaikenlaisia kiiltäviä ja helpompia asioita, jotka vievät huomioni. On mielenkiintoista ajatella pelien aikaa suhteessa Pelit-lehteen. On ollut ylipäätään hauskaa kuvitella, millaisia nämä ihmepelit olisivat. Keväällä 2019 innostuin naputtelemaan päivätyöhönikin liittyen juttua synestesiasta ja Rez-klassikosta, josta homma sitten lähti liikkeelle, kun kirjoitus kelpasi toimitukselle. Kumpaakaan tuskin olisin kokeillut, mikäli tietolähteeni olisivat rajoittuneet naapurin mukuloihin ja kaupan hyllyyn. Harmaat 90º kulmissa kääntyvät luolat ja jättiskorpionit eivät jääneet käyttämättömiksi leikeissäni. Haluan nähdä monenlaisia, mielenkiintoisia pelejä. Kartan piirtäminen on taito, jonka voi oppia. Vaikkei niin aina käy, tietäähän kuitenkin enemmän. Ei omalle mielipiteelle tarvitse hakea vahvistusta. Pidän lajeista arcadesta draamaan ja kamppailusta romantiikkaan, kunhan toteutuksessa on näkemystä ja sielukkuutta. Printtimedia on erityisen hieno asia, se on kulttuurillinen tukipilari. Viime aikoina on ollut ilo todistaa ja käsitellä pelien kehitystä etenkin tarinankerronnassa ja teemoissa. Ihan käsin, kuvitelkaa. 30 vuodessa saatu kuva peleistä on kattava: samaa ei voisi sanoa elokuvista, kirjallisuudesta, musiikista eikä kuvataiteesta. Pelikirjoitukset. On muun muassa selvinnyt, milloin seinä ei ole seinä. Pelit-foorumille liityin vuonna 2002, kun sain opiskelukämpän myötä ensimmäistä kertaa elämässäni kiinteän nettiyhteyden. Mukaan kiilaavat Killer7, Out Run, Bloodborne, Rez, Shadow of the Colossus, Sunset, Yoshi’s Island, The Witness ja siitä lista rönsyileekin sitten joka suuntaan. Juha-Pekka Viljanen ORIGIN STORIES 18 158398_.indd 18 24.2.2022 20.02.57. Pelit-lehden juhlavuosi saa pohtimaan suhdettani printtimediaan ja sen merkitystä. Johannes Valkola Keräily kannattaa aina 40-vuotias pelikeräilijä Kempeleestä ilmoittautuu! Avustajakaartissa olen tuoreimmasta päästä, Pelit-lehteä on tullut luettua alusta alkaen. Printtimedia tarjoaa ainutlaatuisen, kiireettömämmän tavan tarkastella maailmaa, avartaa ja rikastuttaa sitä. Se oli viihdyttävä nostalgiapaukku, vaikka olin jo pelannut tuoreempaa The Operational Art of Waria. Tästä lähtien palstalla on tullut roikuttua enemmän tai vähemmän aktiivisesti, keskustellen kaikenlaisesta ja tutustuen ihmisiin ihan fyysisenkin maailman puolella. Sen kuluneet vuosikymmenet luovat käsitystä pelien kehityksestä ja omasta innostani niitä kohtaan. Tilaus alkoi muistaakseni 1/93. Kirjoittelin silloin tällöin raportteja läpi pelatuista peleistä omaksi ilokseni ja muiden foorumilaisten kauhuksi. Onnea ja menestystä Pelit-lehdelle seuraaville vuosikymmenille! Ville Wikström Aina muistan Pelit Mistä lie on syksyn 1991 Pelit-Kirja talouteemme tullut, kukaan ei muista. 2000-luvun puolella kuitenkin kokeilin Norm Kogerin ei enää niin uutta tuotosta. Ensimmäisessä oikeassa Pelit-lehdessä oli Chaos Strike Backin opas. Tarvitaan. Nuorena ei ollut varaa ostaa kaikkia kiinnostavia pelejä, nyt taas ei ole aikaa pelata niitä. Kun jälkeenpäin luen sen arvostelua ja katson mustavalkokuvaa ilmasotaruudusta, en muista edes sitä, mitä aikanaan ajattelin. Jos sitä tietoa joskus vaikka tarvitseekin. Mikä on printtimedian asema nykymaailmassa, varsinkin pelilehden. Ala on vielä niin nuori, että tässä lyhyessä ajassa siirrytään SNESin Euroopan julkaisusta Elden Ringin ääreen. Olin lopetetun C=lehden tilaaja, kestotilaus vaihtui pariin ensimmäiseen Pelit-lehden numeroon. Suosikkejani on liikaa listattavaksi. Ei minulla koskaan ollut erityisenä tavoitteena alkaa vakituiseksi avustajaksi. Saisiko muista medioista kuin videopeleistä yhtä laajan tajun 30 vuoden jänteellä. Olen vuosien varrella pelannut varmasti tuhansia pelejä – hyviä ja huonoja. En sitä uskonut varsinaisesti koskaan pelaavanikaan, koska kotona oli MSX ja Nintendo. Sen sijaan kannattaa kääntää katse kiinnostaviin, tarkkanäköisiin ja perusteltuihin mielipiteisiin. Vastaukseni on sama, nyt tai 30 vuotta sitten. Civilizationin olisin löytänyt. Tuhansia pelejä myöhemmin Pelit-lehden 30-vuotissyntymäpäivä on komea ja kunnioitettava. Peliharrastus muuttaa muotoaan, mutta tärkeintä on sen tuoma ilo ja elämänlaatu. Foorumilla minulla taitaa olla pelikeräilijän maine ja tottahan se lienee. Olen kirjoittanut liki 15 vuoden ajan netin ohella lukuisiin suomalaisiin sanomalehtiin ja pelilehtiin ja nähnyt monia tapoja toimia – hyviä ja huonoja. Mikään ei ole kuitenkaan mennyt hukkaan. Nykyään pelailen mieluiten roolipelejä ja retrohenkisiä räiskintöjä tai tasoloikkia. Automaattikartan puute on ollut kummallinen pullonkaula, jonka vuoksi dungeon on jäänyt masteroimatta, vaikka sen ylintä kerrosta olen muutaman kerran kurkannut. Parhaita pelejä ovat ne, jotka innostavan mekaniikan ohella antavat ajateltavaa. Mitä minä haluan nähdä avatessani pelilehden. Sitäkin on tullut luettua ja katseltua kuvia. Eikä suuttua, jos oma suosikki lytätään. Pelimakuni kulkee Daytona USA:sta Forza Horizon 5:een ja Broken Swordista Kentucky Route Zeroon sekä Super Mario Bros.:sta Breath of the Wildiin ja Space Harrierista Sayonara Wild Heartsiin. Oppaassa oli jännittävän seikkailun tuntua, josta saattoi kuvitella kuinka hieno kokemus Luolamestari olisi
Hyvää syntymäpäivää toivottaa: 158833_.indd 19 23.2.2022 19.28.04
Netissä tilaa on teoriassa loputtomasti, mutta jorinoita luetaan enimmäkseen puhelimilla, eikä lukeminen selaimellakaan ole mukavaa. Teoreettisena maalina pelilehdessä onnistuminen on täydellistä, kun lukija lukee jokaisen jutun ja arvostelun. L ukutaidon pikkuhiljaa palatessa keskiaikaiselle tasolle, jossa eliitti osaa ja rahvas katsoo meemikuvia, on ehkä jo myöhäistä avata salat siitä, miten kirjoitetaan täydellisiä peliarvosteluita. Nnirvi Kirjoita omat peliarvostelusi, säästä ja tienaa tuhansia euroja. Jotkut pystyvät, toiset eivät. Aivan sama vaikka, raivostuneet pelaajat käyvät vain haukkumassa, sillä vessaveron isän keisari Octavianuksen sanoin ”klikkaus ei haise”. TILAA JA TEORIAA L ehteen ja nettisivulle kirjoittaminen ovat kaksi eri asiaa. Lehdessä tekstiä on mukava lukea, mutta tilaa on rajoitetusti. K auanko peliä pitää pelata. Oikeastaan voin avata vain oman käsitykseni siitä, miten geneerinen mutta kelvollinen Pirkka Perusarvostelu luodaan. Tai Doom. Master of Orion. Sen huomaa ensimmäisestä Dark Souls -arvostelustani, jossa olen pelannut noin parikymmentä tuntia, mutta vähän myöhemmin tapahtunut Valon näkeminen pelin sielun avautuessa on vielä tapahtumatta. Kun asenteet on kalibroitu ja peliä pelattu tarpeeksi, on aika naputtaa sen magnum opus. Pitkät jutut jäävät selaimellakin helposti lukematta, varsinkin jos niitä pätkitään ärsyttävillä mainoksilla. set sekoilut unohtuvat saman tien. Haukkua saa kun tarvitsee, mutta haukkuminen lähtee helposti käsistä. Ideaali on vetää koko peli läpi, jos se vain suinkin aikataulun puitteissa onnistuu – varsinkin, jos pelissä on juonella välillä. Suosittelen kertomaan nämä oikopolut arvostelussa. Koska pelaaminen on minulle rakas harrastus, yritän sammuttaa ennakko-odotukseni (mikä on aika mahdotonta) ja antaa pelin hoitaa vakuuttelu puoleen taikka toiseen. Jos aikataulu venyy, mutta kyseessä on selvästi peli, jonka loppu on syytä nähdä, huijausohjelmat ja YouTube ovat kahdesta pahasta se pienempi. Minulle bugit saavat merkitystä vain jos ne suoraan estävät pelaamista, ja sen ne tekevät äärimmäisen harvoin. Painetussa lehdessä ikuinen ongelma on julkaisuviive sekä kiveen hakatut deadline ja tila. Satunnaiset graa. Toisaalta klikkijournalismin sivutuote on kansansuosikin tahallinen haukkuminen. SANANI OVAT TOTUUS A loitamme tarkistamalla asenteen löytääksemme oireita Kriitikkosyndroomasta. Kun ekapakkoa ei ole, lupaavan mutta bugisen pelin voi antaa kypsyä valmiiksi, vastapainoksi tietoverkon jo täyttäneille bugisesta pelistä väännetyille arvosteluille. Juttujen pitää myös olla nopeasti kirjoitettuja, koska muuten tuntipalkka jää mitättömäksi. Toistaiseksi ludologia tai ludohistoria eivät ole vielä asemassa, jossa niille voi rakentaa dogmasta linnoituksia elokuvakritiikin tapaan, logiikalla ”Citizen KaneKart on loistava peli koska Citizen KaneKart on loistava peli”. Helppo orsi hirttäytyä on toogan repiminen bugeista. Jaan kirjoitustekniikat moorcockiaanisen maailmankuvan mukaan, jossa vastapuolet ovat Kosmisen tasapainon vaakakupit, Järjestys ja Kaaos. Pystyykö Ultima-sarja vielä kiehtomaan nykypelaajaa. Kantaisät ansaitsevat kunnioitusta ja maininnan, mutta niiden palvomisessa pitää osata erottaa lapsuuden nostalgia nykytodellisuudesta. Videoarvostelut ovat kivoja vähän hitaille ihmisille, mutta meille nopeille tekstimuodossa minuutin informaatiopurske levitettynä audiovisuaaliseksi puolen tunnin yobro-maratoniksi on liikaa. Siksi nettiarvostelun optimikoko on jokseenkin samaa luokkaa kuin Tuukan pääkirjoituksen tai kasari-/ysäri-MikroBitin peliarvosteluissa, noin kaksi kiloa, ja sekin on lyhenemässä pelkän otsikon lukemiseksi. Juttujen mittayksikkö lasketaan sivuina: peliarvostelun koko vaihtelee sivusta neljään, aukeaman ollessa aika normi. Sivun mittaisen arvostelun koko on keskimäärin 5 kiloa. On liian helppo kuvitella, että Asiantuntijana minun sanani riittää perusteluksi, mutta ikävä kyllä mielipiteet pitää perustella. Netissä se menee kuluttajavalistuksena ja -varoituksena, mutta vähänkin isomman julkaisijan pelissä merkittävät bugit korjataan vauhdilla, joten niistä itkemistä kannattaa harkita kolmeen kertaan. Tekstille on vielä digimaailmassa tilaa. Koska niille ei mahda mitään, ne kannattaa yrittää käyttää hyödyksi. Pitää ehtiä ensimmäiseksi tai ainakin ensimmäisten joukkoon, tai klikit menevät. Jonkun yleisösuosikin edessä toki voi ehdoitta antautua: ”Pidin pelistä, vaikka siinä onkin pari virhettä.” Kolikolla on toinen puoli: peliarvostelut ovat pelaajille eräänlainen gladiaattoriareena, jossa suosikeille estottomasti hurrataan, mutta parasta huvia on kun joku merkityksetön pelipiruparka julmasti teurastetaan. KAUANKO. Rajattu tila opettaa pysymään asiassa. Yleissääntönä pitää pelata niin kauan, että käsitys pelistä selvästi stabilisoituu. Jollei pelivideosta kahdessa minuutissa näe, kannattaako peli ostaa, omat säädöt ovat pielessä. Luutumista, jossa jotkut pelit ovat kritiikin yläpuolella, koska ne ovat klassikoita, on olemassa. Hyvä esimerkki on Nintendo 64:n klassinen Goldeneye 64, joka on joko konsoliräiskintöjen parhautta tai semikelvollinen varjo saman ajan PC-räiskinnöistä. KAUANKO. KIRJOITTAMISESTA AJATELMIA LEIPÄTYÖSTÄ MELKEIN HYVÄ MUTTA EI KUITENKAAN K riitikon helmasynti on keksiä pelistä jotain negatiivista, koska pitäähän kriitikon olla kriittinen, mikä liian usein tarkoittaa nihkeilyä nihkeilyn vuoksi. Flappy Bird, Dark Souls ja Command: Modern Air/Naval Operations vaativat täysin eri luokan panostuksia. SANANI OVAT TOTUUS TILAA JA TEORIAA MELKEIN HYVÄ MUTTA EI 20 158701_.indd 20 24.2.2022 18.20.00. Se aika riippuu siitä, paljonko pelissä on mahdollisuuksia. Muste muistaa ikuisesti, eikä nettikään unohda kuin tärkeät asiat. Muutkin tekijät rajoittavat pituutta. Sellaista tuskin tapahtuu, paitsi joissain ääriolosuhteissa, kuten vankilassa tai kesämökillä. Tai siis loput siitä, koska itse olen jo pelaamisvaiheessa hakannut yleistä tekstimassaa sisään, sillä se kuuluu kirjoitustekniikkaani