VARIKKOKÄYNNILLÄ VIRITETYT FORMULA-PELIT 2025 ORLANTHIN JA GLORANTHAN PUOLESTA! RUNEQUEST: WARLORDS KLASSIKKO MONESSA MUODOSSA HEROES OF MIGHT & MAGIC UPEASTI UUDISTETTU FINAL FANTASY TACTICS – THE IVALICE CHRONICLES TERMINATOR 2 SYNTY JA PELITYS VOITTAJAT VOITTAVAT! VUODEN PELIT 2025 MAUKASTA GRAALISOPPAA TAINTED GRAIL: THE FALL OF AVALON SIELUKAS METROIDVANIA MANDRAGORA: WHISPERS OF THE WITCH TREE T e rm in a to r 2 D : N o Fa te ■ T a in te d G ra il: T h e Fa ll o f A va lo n ■ H e ro e s o f M ig h t & M a g ic 2/2 02 6 Helmikuu 2026 14,90 € VUODEN PARHAAT 187716_.indd 1 187716_.indd 1 21.1.2026 15.43.55 21.1.2026 15.43.55
Markus Rojola 15 Nnirvi: Vuoden peliä etsimässä Nnirvi 32 Formulat nykykunnossa: F1 25 & F1 Manager 2024 Marko Mäkinen 57 Kirjakorneri: Trigger Happy: A Visual Celebration of Video Game Controllers Risto Karinkanta 58 Parhaat pelisarjikset Volume 2 Markus Rojola 60 Kuukauden Kone: Fenixsim A320 Antti Ilomäki 62 Lentokonehuone: Winwing A320 FCU, EFIS ja MCDU Antti Ilomäki 64 Konehuone: Blaze Evercade Tate Grip Petri Heikkinen 64 Konehuone: ArcadeR Petri Heikkinen 65 Ruudun takaa Wallu 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 13 Terminator 2D: NO FATE Markus Rojola 16 Tainted Grail: The Fall of Avalon + Sanctuary of Sarras Toni Hilden 20 Mandragora: Whispers of the Witch Tree Nnirvi Graafi nen Suunnittelija: Ekaterina Korkka 2 187717_.indd 2 187717_.indd 2 21.1.2026 16.11.59 21.1.2026 16.11.59. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.fi Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.fi AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.fi Avustajat: Antti Eronen, Jussi Forelius, Ville Harteila, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Toni Hilden, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Iikka Kivi, Heli Koponen, Jukka Koskela, Juho Kuorikoski, Juha Kuosmanen, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Jussi Mattila, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Pekko Pistokoski, Janne Pyykkönen, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 16 32 Tainted Grail F1 25 & F1 Manager 2024 Ajassa 5 Pääkirjoitus: Status Quo Tuukka Grönholm 6 Vuoden Pelit 2025: Lukijoiden valinta Tuukka Grönholm & lukiat 8 Vuoden Pelit 2025: Avustajien tuomio Nnirvi & avustajat 10 Kuinka Terminator 2 – Tuomion päivä tehtiin. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.fi Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.fi www.fokusmediatilaus.fi /pelit Kaupallinen johtaja Ilmari Piela Myyntipäällikkö Petri Nummi PAINOPAIKKA Poligrāfi jas grupa Mūkusala, Riika, Latvia Asiakaspalvelu www.fokusmedia.fi /asiakaspalvelu 358 numero 35
Rhythm Psychosis Antero Kyyhky 54 War of the Austrian Succession Juha-Pekka Viljanen Teemat Fantasia piristää arkea 16 Tainted Grail: The Fall of Avalon + Sanctuary of Sarras Toni Hilden 20 Mandragora: Whispers of the Witch Tree Nnirvi 26 RuneQuest: Warlords Nnirvi 28 Final Fantasy Tactics – The Ivalice Chronicles Juha Kuosmanen Urheilua monella tavalla 32 Formulat nykykunnossa: F1 25 & F1 Manager 2024 Marko Mäkinen 36 Skate Story Ville Harteela 38 Rematch Markus Rojola 39 Despelote Markus Rojola 40 Inazuma Eleven: Victory Road Samu Ollila HOMMipommi 23 Heroes of Might & Magic III: Horn of the Abyss Risto Karinkanta 24 Pelit-ennakko: Heroes of Might and Magic: Olden Era Risto Karinkannas 25 Heroes of Might and Magic III: The Board Game Risto Karinkanta Remasterit 28 Final Fantasy Tactics – The Ivalice Chronicles Juha Kuosmanen 44 The Angry Video Game Nerd I & II Deluxe Ville Wikström 46 Lunar Remastered Collection Ville Wikström 50 Bubsy In: The Purrfect Collection Juha Kuosmanen 3 187717_.indd 3 187717_.indd 3 21.1.2026 16.12.09 21.1.2026 16.12.09. 20 24 10 31 6 Vuoden Pelit 2025 Terminator 2 & 2D Warhammer 40K: Darktide 23 Heroes of Might & Magic III: Horn of the Abyss Risto Karinkanta 24 Pelit-ennakko: Heroes of Might and Magic: Olden Era Risto Karinkannas 25 Heroes of Might and Magic III: The Board Game Risto Karinkanta 26 RuneQuest: Warlords Nnirvi 28 Final Fantasy Tactics – The Ivalice Chronicles Juha Kuosmanen 31 Warhammer 40K: Darktide Nnirvi 35 Cloverpit Risto Karinkanta 36 Skate Story Ville Harteela 38 Rematch Markus Rojola 39 Despelote Markus Rojola 40 Inazuma Eleven: Victory Road Samu Ollila 42 The Angry Video Game Nerd 8-bit Ville Wikström 44 The Angry Video Game Nerd I & II Deluxe Ville Wikström 46 Lunar Remastered Collection Ville Wikström 49 The Berlin Apartment Pekko Pistokoski 50 Bubsy In: The Purrfect Collection Juha Kuosmanen 53 Pelit-ennakko: Dark Auction Antero Kyyhky 53 Pelit-ennakko: Yun Yun Syndrome!
Paine u lehti, lehden verkkosivusto sekä lähes kaikki Suomen pelaajat tavoi ava Fokus Network saavat kampanjasi osumaan maaliin. PELIT on Suomen ainoa pelialan lehti ja legendaarisen pelaajayhteisön ääni. Ota yhtey ä Petriin ja etsitään sinulle sopivin ratkaisu! petri.nummi@fokusmedia.fi pelilai eistoja ja investoivat harrastukseensa. Ja sitten on Pelit. SISÄLTÖMARKKINOINTI – toteutamme artikkeleita, kuvia ja videoita, jotka toimivat. Lukijamme ovat PCja konsolipelien harrastajia, jotka seuraavat trendejä, rakentavat pelilai eistoja ja investoivat harrastukseensa. Ota yhtey ä Petriin ja etsitään sinulle sopivin ratkaisu! petri.nummi@fokusmedia.fi Ota yhtey ä Petriin ja etsitään sinulle sopivin ratkaisu! petri.nummi@fokusmedia.fi 187718_.indd 4 187718_.indd 4 21.1.2026 16.05.42 21.1.2026 16.05.42. – toteutamme artikkeleita, kuvia ja videoita, jotka toimivat. Paine u lehti, lehden verkkosivusto sekä lähes kaikki Suomen pelaajat tavoi ava Fokus Network saavat kampanjasi osumaan maaliin. Ota yhtey ä Petriin ja etsitään sinulle sopivin ratkaisu! petri.nummi@fokusmedia.fi Hei mainostaja! On pelejä
30 vuotta sitten joulumarkkinoiden myydyin peli Suomessa oli taas EA Sportsin NHL. Älkää kysykö miksi. Valve pystyy nostamaan hallitsevan markkina-asemansa myötä omat hittinsä jokaisen uuden Steam-käyttäjän etusivulle. Digikauppojen etusivulla ei myöskään ole tilaa kuin todella, todella rajalliselle määrälle nimiä. PS5 on ollut markkinoilla vasta viitisen vuotta, joten pelien ikä oli yllätys. Osin nykytilanne johtuu myös pelaajakunnan keski-ikäistymisestä ja siihen liittyvästä luutuneesta mielenlaadusta. Sarjassa on ilmestynyt jo seitsemäs osa, mutta pelivalinnaksi nousi Civilization V vuodelta 2014 todella vahvasti modattuna. Pelejä ilmestyy enemmän kuin niille löytyy pelaajia. Kun Bioware sulki Anthem-serverinsä tammikuussa ”vain” kuusi vuotta julkaisun jälkeen, sitä pidettiin epäonnistumisena. Julkaisukynnys on nykyään niin matala, että valtaosa uutuuksista vain uppoaa massaan. Silti lanipeliporukkani veti touhun jo äärimmilleen, kun jengi aloitti juuri uuden Civilization-moninpelin. 5 187719_.indd 5 187719_.indd 5 21.1.2026 17.40.26 21.1.2026 17.40.26. Jos tarkoitus on pelata vain hetki, vanha tuttu on viihdyttävämpää kuin uuden opettelu. Toinen kiinnostava detalji on, että Circanan mukaan PS5:llä pelattiin keskimäärin yli viisi vuotta vanhoja pelejä. Circana-markkinatutkimusyritys listaa vuoden pelatuimmat PlayStation-pelit, mutta pelimaailma ”kohahti”, koska vuoden 2024 ja 2025 nimet ovat täsmälleen samat pelit täsmälleen samassa järjestyksessä. Analyysissä pidettiin Sonyn omien pelien puuttumista kärjestä ja pelatuimpien pelien ikää merkkinä PS5-pelijulkaisuiden epäonnistumisesta, mutta nähdäkseni kyse on peliarjesta vuonna 2026. PÄÄKIRJOITUS V iime vuonna PlayStation-maailmassa tapahtui ensimmäistä kertaa asia, joka on PCja mobiilimaailmassa ollut arkea jo vuosia. Tutkimustulos on taas yksi merkki siitä, että pelimarkkinat ovat päässeet kypsään ikään. Digimyynnin ja konsolien taaksepäin yhteensopivuuden myötä pelikirjastoa ei edes tarvitse uudistaa joka kerran kun kone vaihtuu. Uusien konsolipelien hinta on myös kovat 70 euroa, mikä nostaa kynnystä uushankintoihin entisestään. 90-luvun julkaisuihin siirryttäessä pelien ulkonäkö muuttuu taas jopa nostalgiseksi. STATUS QUO PELIT 30 VUOTTA SITTEN Samat nimet pelatuimpien pelien listalla ei ole uusi ilmiö. Eniten Yhdysvalloissa pelattiin pleikkarilla Fortnitea, Call of Dutya, Getaria, Robloxia ja Minecraftia. Osittain siitä syystä Steamin pelatuimmissa peleissä on vuosikymmenestä toiseen Valven kaksi omaa superhittiä eli ikuinen Counter-Strike ja Dota. Eihän se ole, vaan mittatikku on veistetty megahittien mukaan: GTA V ilmestyi vuonna 2013, Minecraft vuonna 2009. Minecraft ja GTA ovat jo kauan sitten muuttuneet osaksi nykylasten kasvukäyrää, ne eivät ole enää pelkkiä pelejä, vaan ikivihreitä klassikoita musiikkija elokuvamaailman malliin. Nuorena parhaat pelit olivat aina vasta tulossa, nykyään ne ovat ilmestyneet jo kauan sitten. Änäri oli vuoden myydyin peli Suomessa liki koko 90-luvun, vasta Diablo 2 katkaisi putken vuosituhannen alussa. Itsekin pelaan yllättävän usein jotain vanhaa suosikkiani sen sijaan, että sukellan uuden hitin maailmaan. Peligrafi ikan kehittyminen on hidastunut jo niin selvästi, että 10 vuotta vanha Witcher 3 on silmissäni yhä todella näyttävä. Markkinoiden kyllästymisestä puhutaan, kun tuotteiden ja palveluiden tarjonta ylittää kysynnän. Pitää mennä vuosituhannen vaihteen ensimmäisiin 3D-peleihin, että grafi ikan kökköys alkaa häiritä pelikokemustani
Kolmas vallitseva trendi on, että toimitus kirjoittaa vuoden peli -juttuihin ainakin kerran väärän vuoden jonnekin. Toivottavasti nyt sujuu tavallista paremmin. Ääniä sai kaikkiaan 76 eri peliä, joten kovin moni ei äänestänyt omaa ehdokastaan listan ulkopuolelta. Donkey Kong Bananza 6,7 % 9. ”Upean täyteläinen ja pieteetillä toteutettu seikkailu Henryn saappaissa oli niin vaikuttava kokemus, että muut pelit eivät tuntuneet kuuOBSKUURIT VALIN OBSKUURIT VALIN OBSKUURIT VALIN OBSKUURIT VALIN Vaihteeksi on helpotus nähdä äänestystulos, jossa ei tarvitse pohtia, mitä ihmettä. Vaikka kärki erottui selvästi muista, jo 8. Taistelukin noudattaa miekkailun perusoppeja, jossa vastustajan voittaakseen pitää päästä tämän suojauksen sisään. Tekijätiimi on entisistä ubisoftilaisista koostuva Sandfall Interactive, pelin nimen 33 viittaa leikillisesti tiimin kokoon. Tekijöiden tavoitteena oli imitoida japanilaisten roolipelien perinteitä, mutta tehdä kaikki omaleimaisella persoonallisella otteella ja lisätä ripaus ranskalaista charmia. sijasta alkaen taisto tasoittui ja alkoi tasapelikimara. Suunnitelma ilmiselvästi onnistui. ”Clair Obscur muistutti pitkästä aikaa, mikä pelaamisessa kiehtoo ja mitä sen kautta voi parhaimmillaan saada. Split Fiction 8,9 % 6. VUODEN PELIT 2025 Sija Peli Ääniosuus 1. Liian pitkällä monivalintakysymyksellä äänestäjät kieltäytyvät esteellä ja vain sulkevat äänestyssivun. Hollow Knight: Silksong 15,5 % 4. Se näkyi myös Clair Obscur: Expedition 33 -kommenteissa, sillä yleisin lukijakommentti oli ”vuoden ehdottomasti paras peli”. Dispatch 8,1 % 7. Kyse on ennen kaikkea tarinallisesta roolipelistä, vaikka osa kutsuukin peliä keskiaikaiseksi ankeussimulaattoriksi, jossa voi kuolla nälkään ja sairauteen. Tarina sijoittuu hussilaissotiin 1400-luvun Böömiin, jossa lohikäärmeet, demonit ja taikuus ovat todellista vain ihmisten mielissä. Yllättävin kärkikymmenikön ulkopuolelle jäänyt nimi on Elden Ring: Nightreign, sillä fromsoulsit kuuluvat toimituksen ja lukijoiden kestosuosikkeihin, Elden Ring oli ilmestymisvuonnaan selkeä vuoden peli -valinta. Valon ja varjon kontrasti Vuoden 2025 peliksi valittiin ylivoimaisella äänivyöryllä Clair Obscur: Expedition 33 -roolipeli. Yksi peruste on todennäköisesti Nightreignin tiukat aikarajat yhdistettynä vaikeuteen, toinen vallitseva trendi on moninpelien menestymättömyys lukijoiden äänestyksissä. Clair Obscur: Expedition 33 31,1 % 2. Kruununprinssinä komeilee Kingdom Come: Deliverance 2 -roolipeli ja kolmanneksi tuli Hollow Knight: Silksongin prinsessa. Viisas valinta sekä anonymiteetin että vuoden pelin suhteen. Lukijat valitsivat vuoden parhaat pelit. Tutkimusmatka Pelimaun laajuudesta kertoo, että osa äänestäjistä kehui pelivuotta loistavaksi, osa valitti äänen arvoisten ehdokkaiden vähyyttä. Avowed 7,4 % 8. Kingdom Come: Deliverance 2 21,5 % 3. VUODEN PELI 2025 L ehden vuoden peli -äänestyksessä lukijoiden valinta on se kiinnostavampi. Death Stranding 2: On the Beach 6,6 % 9. Koska päähenkilö Henry on kapinallinen ja taistelee Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijaa Sigismund Luxemburgilaista vastaan, harva ilmoittautui omalle nimellään Henryn tukijaksi. Se kertoo, millaisista peleistä lehden yleisö pitää ja mittaa toimitusta laajemmalla makuskaalalla vuoden pelitarjontaa. Vain analyysi pelivuoden tasosta vaihteli. Liian niukalla ehdokasasettelulla vaikuttaa äänestystulokseen turhan suoraan, sillä eniten ääniä keräävät valmiiksi listatut ehdokkaat. Clair Obscur: Expedition 33 -roolipeli on poikkeuksellinen tapaus. Oli nostalgista löytää samantapaisia kokemuksia kuin aikoinaan pelatessa Final Fantasyjä Pleikalla. Äänestys hoidettiin netissä listavaalina, mikä vaikuttaa tulokseen. Ghost of Yōtei 6,6 % OBSKUURIT VALINNAT Tuukka Grönholm Audentes Fortuna Iuvat! Eurooppalaiset roolipelit hallitsivat mitalisijoja, sillä toiseksi ylsi tšekkiläisen Warhorse Studiosin erinomainen Kingdom Come: Deliverance 2. Blue Prince 14,8 % 5. 6 187724_.indd 6 187724_.indd 6 21.1.2026 18.16.46 21.1.2026 18.16.46. Esikuviaan kypsempi tarina, samaistuttavat hahmot ja tunnelmallinen ihmetystä täynnä oleva maailma vei täysin mukanaan!” Einari Lavaste hehkuttaa. Elden Ring jäi sijalle ynnä muut kolmen prosentin äänisaaliillaan. Listalla oli viitisenkymmentä peliä. Ääniä annettiin kaikkiaan 1 135
Ghost of Yōtei iski kuin ninja varjoista kärkikymmenikköön, sillä se nousi listalle vasta aivan äänestyksen loppumetreillä. Valtaosa huvista syntyy siitä, että oivaltaa, mitä seuraavaksi pitää tehdä ja miten sen pystyy selittämään pelikaverille ymmärrettävästi. Petri Kettunen ei tyytynyt kirjoittamaan pelkästään kommenttia vaan koko Hollow Knight -osuuden. Hollow Knight: Silksong on syntynyt olosuhteissa, joita nykymaailmassa ja peliteollisuudessa harvoin nähdään. Sarjan ensimmäinen osa pätsättiin kuntoon, mutta kakkonen toimi heti julkaisustaan lähtien: ”Kingdom Come 2 oli kyllä kertaheitolla hieno kokemus. ”DS2 on entistä monipuolisempi, hiotumpi, kekseliäämpi, oudompi, helpompi ja surullisempi taivallus halki Australian koukuttavasti kootun mantereen. Hienoja tilanteita ja hahmoja täynnä. Peli on supersankareista kertova työpaikkakomedia, jossa pelastetaan maailmaa samalla kun ratkotaan henkilökohtaisia ongelmia. Tarinassa päähenkilö perii mittavan omaisuuden vain, jos hän löytää kartanoon piilotetun salaisen 46. Jaettu todellisuus Viidenneksi ylsi erinomainen tasoloikka Split Fiction, joka perustuu samalla ruudulla yhteistyössä ratkaistaviin loikkapulmiin. huoneen. Kahdeksannelta sijalta löytyy kisan ensimmäinen yksinoikeus eli Nintendo Switch 2:lle ilmestynyt Donkey Kong Bananza, joka murtaa tasoloikkahahmon jäykkiä roolirajoja tuhoutuvalla maailmalla. Jaetulle yhdeksännelle sijalle yltävät tasaäänin Death Stranding 2: On the Beach ja Ghost of Yōtei. DK on hauskasti animoitu ja Pauline-sidekick heittää hyvää läppää koko matkan”, Jussi Tähti perustelee vuoden peli -valintaansa. Se puhuu aika voimakkaasti vuoden parhaan pelin puolesta”, kommentoi joku tuntematon. Pelissä ruutu on jaettu kahtia ja etenemiseen tarvitaan usein molempien pelaajien yhteistyötä. Ei mitään suurta taidetta vaan taidolla tehty kokonaisuus”, sanoo Oskari Yojimbo. Pelkästään Silksongin kontrollituntuma on jotain mikä pitäisi museoida jälkipolville. ”Omaksi yllätyksekseni vietin joululoman Japanissa. Virheisiin ei ole varaa, mutta peli palkitsee opettelun ja oman kehittymisensä huomaa yksinkertaisesti siitä, että pääsee viimein eteenpäin. Pelattavuus myös toimi paremmin kuin edellisessä osassa. Silksong on tiukasti tekijöidensä näkemyksen mukainen, kompromisseja ei ole tehty. Uskomattoman vangitseva peli, jossa teiden kunnostus paljastuu parhaaksi grindaukseksi hetkeen!” Ville Ranto sanoo. Mestariteos, yksi parhaista peleistä, joita olen koskaan pelannut.” Pikku prinssi Äänestyksen neljäs sija jatkaa vuoden pelien poikkeuksellista indiepelien putkea, sillä Blue Prince -indiepuzzle on yhden sankarikoodaajan eli Tonda Rosin yksin tekemä seikkailu. Tässä on oikea maailma, jota voi käydä paikan päällä katsomassa”, tukee toinen. Ja kun ne löytyvät, millainen palkinto odottaakaan! Hornet juoksee, hyppää, sivaltaa ja tanssii ilmassa kuin ajatuksen voimalla. Hornetin akrobatian näyttämönä katsellaan upeita käsinpiirrettyjä 2D-maisemia Christopher Larkinin selkäytimeen hiipivän musiikin maalatessa tunnelmaa taustalla. ”Vuonna 2025 olen upottanut ylivoimaisesti eniten tunteja Blue Princeen. Obsidianin erinomainen Avowed on yksi niistä peleistä, joista toimitus kiittää, että nimiä ei tarvitse lausua. Aikaisemmin myös Lucas Popen erikoislaatuiset puzzlepelit ovat pärjänneet vuoden peli -kisoissa. Ongelma on, että paikan löytämiseen pitää selvittää lukuisia ongelmia ja kartano muuttaa muotoaan jokaisen yön jälkeen. Uskomatonta jälkeä,” kommentoi Yksi Nimetön. Jyrkän vaikeustasonsa kanssa se taiteilee veitsenterällä, mutta Silksong uskaltaa luottaa pelaajaan, että askeleet löytyvät. ”Donkey Kong Kunnon gorillarymistelypeli. Peli itsessään on mielenkiintoinen yhdistelmä söpöä ötökkämaailmaa ja metroidvanioille tyypillisen tiukkaa vaikeustasoa. Tuntuu paljon fyysisemmältä kuin lähin verrokki Skyrim. Pelissä vetosi tyylikkään elokuvamainen tunnelma, joka lainaa paljon Kill Bill -henkisestä kostotarinasta samaan tapaan kuin samuraielokuvat lännenelokuvista. kausiin miltään. 7 187724_.indd 7 187724_.indd 7 21.1.2026 18.27.18 21.1.2026 18.27.18. Pelin vahvuus on tietty ajattomuus, se on moderni toimintaroolipeli, joka olisi voinut ilmestyä vuosituhannen alussa vähän kuin tässä numerossa arvosteltu Tainted Grail. ”Fantasiaja scifimaailmat on niiiin nähty. Silkkii Pienten tiimien mitalikolmikon täydentää Hollow Knight: Silksong, joka on kolmihenkisen Team Cherryn tekemä metroidvania. Vain kaksi kartanon huoneista pysyy aina paikallaan. Hideo Kojiman Death Stranding sijoittui ennakkoveikkauksien suhteen jopa yllättävän kauas kärjestä. Blue Prince on yksi vuoden persoonallisimmista menestystarinoista, mutta ei kisassa poikkeuksellista. Tarinan sijaan kehittyy maailma. Viimeisellä rannalla Seitsemäntenä löytyy taas yksi vuoden kovista roolipeleistä. Aavistuksen liian pitkä tosin”, Taneli Nivala sanoo. Tasapelin takia kymmenettä sijaa ei jaeta, mutta kymmenentenä maaliin oli tulossa Mario Kart ennen kuin Ghost of Yōtei taklasi sen aivan äänestyksen viimeisillä metreillä pihalle yhdellä vaivaisella äänellä. Se on pienen tiimin sydänverellä tehty intohimoprojekti, mutta koska alkuperäinen Hollow Knight menestyi niin hyvin, Team Cherryllä oli käytössään indietiimille poikkeuksellisesti rajaton määrä sekä aikaa että rahaa.” ”7 vuotta kehitysaikaa, jonka aikana kärsimätön odotus fanien keskuudessa synnytti netissä kokonaisen ’silkposting’-ilmiön. Yksi on kuitenkin ylitse muiden ja se on todellinen yksisarvinen. ”Avowed oli oikein mainio toimintarope. Kojima lyö pöytään draamaa ja erikoista huumoria erittäin maistuvana sekoituksena. Kuten tiimitoiminnassa aina myös Split Fictionissa tärkeintä on kommunikointi, kommunikointi ja hyppyjen ajoitus. Kuudenneksi nousi Dispatch-seikkailupeli, jossa vetosi erityisesti erikoisesta kulmasta kerrottu tarina. Ensimmäinen Hollow Knight on yksi pelimaailman superhiteistä, sillä ykkösosa myi peräti 15 miljoonaa kappaletta. ”2025 oli hieno pelivuosi ja ehdokkaita, jotka heikompana vuonna saattaisivat voittaa, löytyy useita. Lähempänä tämä tosin on Dark Messiahia”, Taneli Nivala sanoo
Unohtumaton tarina ja soundtrack!” Marko Mäkinen loukkaa Pelit-lehden perusarvoja: ”En juuri perusta vuoropohjaisesta taistelusta, mutta Expedition 33:ssa se on tehty niin hyvällä maulla että se ei häirinnyt tippaakaan.” Kuningaskunta voitosta! Clairille hävisi niukasti ritarillinen keskiaikaeepos Kingdom Come: Deliverance 2. Tarina mieleenpainuvine puitteineen ja käänteineen sekä syvällisine hahmoineen ovat kaikki osa upeasti toteutettua tunnelmallista ajankuvausta.” Lassi Hietala osaa myös itsepelikritiikin: ”Maaseutumatkailu tosimaailman makuisessa, historiallisessa Böömissä on immersiivisimpiä kokemuksia miesmuistiin, ehkä osittain siksikin, että miekanheilutteluni pelissä on yhtä katastrofaalista kädetystä kuin oikeassa elämässä.” Elämä se on kuin silkkiä vaan Pronssia kuittasi Hollow Knight: Silksong, indiepeli ja rakastetun pelin jatko-osa, jossa Jussi Mattilan mukaan on ”Huippuunsa hiottua pelattavuutta niin paljon, että ennen loppua ehtii iskeä ähky ja ärsytys.” Tuukka Grönholm valottaa taustoja: ”Kolmen hengen tiimi onnistui kaappaamaan elokuussa koko pelimaailman huomion itseensä, kun vuosia odotettu Hollow Knight -julkaisupäivä paljastettiin liki samaan syssyyn julkaisun kanssa. Pelit-avustajat ja Nnirvi Vaikka ajat ovat huonot, voi aika kaunehin voittaa vaan eipä ruma, rujo keskiaikakaan sille paljoa häviä. Siksi äänestys menee täysin päinvastoin kuin vaikkapa Yhdysvalloissa: toimitus ei manipuloi sitä, ehdokkaita on leegio, mutta voittaja saa ääniä vain kourallisen. Se on aina hyvän pelin merkki.” Johannes Valkolan mukaan Donkey Kong Bananza ”keksii tasohyppelyn lajityypin uudestaan villin hauskan tuhon ja temmellyksen kautta. Tällä kertaa kullassa oli kiinni kaksi vahvaa ehdokasta, ja voittaja ratkesi vasta kalkkiviivoilla. Itse peli on liki täydellinen metroidvania.” Lähellä mutta sikari uupui Vasta ensimmäisellä varasijalla kolmen äänen ehdokkaat joutuivat jakamaan pallinsa. Santeri Oksanen ei muita edes nimennyt, koska ”Suoraviivaistettu kakkososa vie mennessään. P elit-lehden avustajakaarti ei ole borgien Kollektiivi vaan aivan tarkoituksellisesti edustaa eri ääniä. Kannattaa tsekata, koska osaa ehdokkaista ei ole arvostelu Pelitissä, mutta pyrimme korjaamaan tilannetta. Listasta on kätevä löytää viime vuoden helmeimpiä pelihelmiä. 28 pelititaania antoi 82 ääntä 57 ehdokkaalle, ja täydet kommentit on julkaistu sosiaalisen median huippupalvelussa Pelit.fissä. Vuosikymmenen JRPG on kaikin puolin loistava: Vuorotaistelu on toimivan yksinkertainen ja QTE-tempuilla tarpeeksi erilainen, tarina maustaa masentavaa draamaansa hölmöllä värikkyydellä, kaikki tämä näyttää ja kuulostaa todella kauniilta.” JEUX DE L’ANNEE 2025 LE AVUSTAJAT D’EDITION Toni Hildenille Obscur on ”Moderni klassikko, jossa perinteinen japsiropen runko saa ranskalaista särmää ja huikean hyvän taistelusysteemin. Ranskan maasta se pienikin ponnistaa Vuoden peli 2025 on ranskalainen roolipeli Clair Obscur: Expedition 33, joka näytti isoille firmoille närhen munat. Juha Kerättärelle Blue Princen ”Roguelikejä ja pulmapelejä yhdistelevä, yksinkertainen lähtökohta kasvaa nopeasti osiaan suuremmaksi, kun joka päivä muuttuvan perintökartanon mysteerit alkavat kunnolla aueta. Tuomo Nyrhilä kertokoon: ”Ranskalaiset olivat listallani pitkään ansaitusti yksin. Tuttujen huoneiden tarkastelu uusin silmin on täynnä ahaa-elämyksiä.” Samu Ollilakin taipui, vaikka ”En yleensä innostu puzzlepeleistä, mutta Blue Princen mysteereitä en voinut jättää ratkaisematta. Sillä seisoivat sekä puzzlepeli Blue Prince että vähemmän puzzle Donkey Kong Bananza. Nyt VUODEN PELI 2025 ONTTO RITARI TUPLANA JA ISOT RANSKALAISET, KIITOS 8 187724_.indd 8 187724_.indd 8 21.1.2026 18.17.02 21.1.2026 18.17.02
Donkey ei todellakaan apinoi Mariota.” Lassi Hietalan mielestä peli todistaa että ”Nintendon ajatushautomossa muhii yhä uusia ideoita.” Äiti, sain kaksi ääntä! Varasijan varasijalle kiipesi jo kahdeksan reipasta kahden äänen yrittäjää. ”Palautettuani arvostelun lähdin kovissa vatsakivuissa suoraan tulehtuneen umpilisäkkeen leikkaukseen, joten Doom oli ainakin vuoden mieleenpainuvin pelikokemus. Ihanteeksi, ehkä jopa oletukseksi, on noussut pelien ylläpitäminen vuosien ajan, kunhan se on kannattavaa. Tyylitelty 2D-taide on mainiota ja valinnoilla on oikeita seurauksia.” Knights in Tight Spacesissa Jukka Koskela uskoo perusteluihin, joita ei voi kiistää: ”Viime vuoden peleistä tuhlasin eniten aikaani tähän.” No ei se muuta vaadi! Juha Kuosmanen pelasi muutakin kuin Trails-sarjan pelejä, mikä todistaa, että aikaa voi manipuloida. Dispatch on tässä suhteessa täyden kympin peli, joka peittoaa jopa mestarinsa.” Mario Kart World on jotain, jota Juha-Pekka Viljanen harrastaa Itävallan perimyssotien välissä, sillä ”Pitkin maailmaa kaahaaminen ilman merkittäviä tavoitteita on yllättävän hauskaa.” Parempi kartilla kuin tankilla! Split Fiction ei jakanut Ville Harteelaa: ”Hazelight teki sen taas. Häröpallo tuli oikeaan saumaan täyttämään elämäni mukavalla puuhastelulla ja outoilulla.” The Hundred Line: Last Defense Academy oli japanilaisen outouden suurlähettiläs Antero Kyyhkylle katkeransuloinen: ”Yli sadan tunnin jälkeen olo on kuin menetetyn ensirakkauden jälkeen: tulenko enää ikinä kokemaan yhtä hyvää peliä?” Kaikki eivät äänestäneet, suurin osa siksi että pelasi vanhoja pelejä. Kaikkeen ei edes tee mieli tarttua julkaisun aikaan vaan vasta kiinnostavien lisäysten myötä. AdHoc Studion esikoisteos tarjoaa tuoreen näkökulman supersankaritarinoihin.” Aleksi Kuutio myötäilee: ”En edes ennen pelaamista tajunnut, kuinka paljon olen kaivannut Telltale-tyylisiä erinomaisia tarinankerrontapelejä. Marko Mäkinen jaksoi innostua vanhan mestarin paluusta: ”Battlefield 6 teki paluun rytinällä ja vei totaalisesti mukanaan. Death Stranding 2: On the Beach taas ei ole niin iso yllätys: ”Luojan kiitos Hideo Kojima ei ole tältä planeetalta”, analysoi Antero Kyyhky. Sota on muutakin kuin taktiikoita ja kalustotietoja.” Antti Eronen täsmentää: ”Taidokas käsikirjoitus tuo toisen maailmanpalon kauhut ja absurdiuden ennennäkemättömän henkilökohtaisella tavalla pelaajan kasvoille aikalaishaastatteluiden ja dokumenttien avulla.” Aika ylläri oli myös ennakkosuosikki Hades II:n jääminen vain kahteen ääneen: ”Tämä jumalaisen hyvä ja vauhdikas toimintaroolipeli on genrensä parhaimmistoa”, kuten Samu Ollila kertoo. Taistelun hektisyys yhdistettynä tuhoutuvaan ympäristöön jaksaa vieläkin pitää otteessa kohta sata tuntia myöhemmin.” Janne Pyykkösen ainoa ehdokas oli Cabernet: ”Todella tunnelmallinen vampyyriroolipeli, jossa on klassista verenimuilua 1800-luvun Itä-Euroopassa. Riku Vihervirta kertokoon miksi: ”Pelin julkaisuvuodella on yhä vähemmän merkitystä, kun myyntien lisäksi kilpailua käydään peliajasta. Sektori yhdistää raudanlujan pelattavuuden kekseliääseen tasosuunnitteluun ja kuorruttaa kakun mielipuolisen upealla audiovisuaalisella toteutuksella. En uskonut, että It Takes Twosta voisi merkittävästi parantaa, mutta niin vain Split Fiction on entistä huikeampaa co-op-ilottelua. Tein sellaisen itse ja säästin -mies Juho Kuorikoskelle Sektori on ”Aivan heittämällä vuoden paras peli, ja samalla todennäköisesti paras koskaan tehty tuplatattiräiskintä. Jos vielä harrastaa jotain pelaamisen ohella niin vähiin käy ennen kuin loppuu.” 9 187724_.indd 9 187724_.indd 9 21.1.2026 18.17.11 21.1.2026 18.17.11. Johannes Valkolalle peli oli ”Graafisesti linjakas, ajaton seikkailu. Se vie suureen ja avaraan luontoon, jonne iäksi kadottuaan löytääkin lopulta itsensä. Aika ylläri oli Burden of Command erilainen sotapeli. Ylistetty twin stick shooter sai toki äänen ihan jokaiselta Pelitin kakstikuttajalta. Suomen osuus jäi tällä kertaa Sektoriin. Kojima on luonut pitkän ja kunnioitettavan uransa enimmäkseen jatko-osien parissa ja tämä on niistä hienoimpia.” Obsidianin roolipelit Avowed ja The Outer Worlds 2 saivat tukea Risto Karinkannalta: ”Obsidian teki sen! Kaksi erinomaista roolipeliä yhteen vuoteen”, mutta Ville Wikström nosti Avowedin pistesijoille: ”Taattua Obsidiania, loistelias käsikirjoitus ja paljon kinkkisiä valintoja upeassa originaalissa Eora-maailmassa.” Mainio supersankarieepos Dispatch varmasti kärsi myöhäisestä julkaisusta, sillä Markus Rojolan mukaan ”Telltalen seikkailupelien henkinen jatko-osa onnistui ylittämään kaikki odotukset. Kimmo Lahtisen indiehelmi on anteeksiantamaton, mutta ei koskaan epäreilu.” Petri Heikkisen mukaan ”Tuplatikkuräiskintä Sektorin huikean intensiteetin ja hiotun rakenteen imu on niin kova, että mikään muu ei rekisteröidy tiukkojen teknobiittien ja runsaslukuisten vihollisten vanavedessä zonessa vellovaan tajuntaan.” Suomi-pelien sanansaattaja Kuorikoski ei pelannut vain Sektoria: ”Toinen vuoden suomihelmi on Limbon ja Flashbackin lehtolapsi. Juha-Pekka Viljasen mukaan syy on ”Ehkä maailman paras taktiikkapelin kampanja, koska komppanian tehtävänä ei ole kulkea voitosta toiseen vaan tehdä osansa, eikä sitäkään saa aina saa tehtyä. ”Promise Mascot Agency on indierintamalla hieman sivuun jäänyt eriskummallinen maskottimanageripakusimulaatio kertoo elämästä, järjestäytyneestä rikollisuudesta ja maskoteista. Rip and tear.” Deadlinea ei toki kannata ottaa noin kirjaimellisesti. Sektorin tavoin myös Bionic Bayssa piinkova pelattavuus heittää läpyt erinomaisen tasoja pulmasuunnittelun kanssa paketoiden kokonaisuuden minimalistisen kauniiseen pakettiin.” Sattumia sopassa Vuoden sankariavustaja-palkinnon voittaa Ville Wikström, Doom The Dark Agesin ansiosta. Vaihtelua ja ideoita on ainakin 20 tavallisen pelin verran.” Eikö Suomea mainittu
Elokuvan oikeudet eivät kuitenkaan olleet Cameronin käsissä. Tilannetta monimutkaisti entisestään se, että Cameron oli myynyt loput oikeudet elokuvan tuottaneelle Hurdille yhdellä dollarilla osana heidän avioeromenettelyään. Kassar maksoi summan mukisematta. Markus Rojola KUINKA TERMINATOR 2 – TUOMION PÄIVÄ TEHTIIN. Hämmästyttävintä elokuvassa on kenties se, että tuotannon käynnistymisestä ensi-iltaan kului vain puolitoista vuotta. Näyttelijä oli saanut tietää Hemdalen olevan taloudellisissa vaikeuksissa, joten hän kysyi vuoden 1989 lopussa itsenäisen elokuvastudio Carolcon omistaja Mario Kassarilta, olisiko tämä kiinnostunut hankkimaan oikeudet itselleen, jos hän esiintyisi pääosassa. Väite ei vain pitänyt paikkaansa. Onneksi hänen vanhalla ystävällään oli tarjolla juuri sellainen. Intohimoprojektin erikoistehosteet keräsivät kehuja kriitikoilta, mutta Cameronin laatima tarina ei vedonnut kaikkiin. Ohjaaja tarvitsi hitin. Ohjaaja ei ollut aluksi innostunut jatko-osan tekemisestä, mutta muutti mielensä, kun Kassar tarjosi kuusi miljoonaa dollaria elokuvan käsikirjoittamisesta ja ohjaamisesta. P ienen budjetin tieteiselokuva Terminator – tuhoaja teki kolmikymppisestä James Cameronista kuuman nimen 1984. KONEET OTTAVAT VALLAN T-1000:n konsepti haki muotoaan esituotannon aikana. Seuraavaksi soi Cameronin puhelin. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistu Aliens – paluu vakiinnutti tämän aseman sci-fi-elokuvien uutena maestrona. 10 187720_.indd 10 187720_.indd 10 21.1.2026 16.15.11 21.1.2026 16.15.11. Mutta vuosikymmen ei päättynyt onnellisesti. Terminator 2 – Tuomion päivä on yksi kaikkien aikojen parhaista tieteiselokuvista. Schwarzeneggerilla oli suunnitelma. Hurd sai omasta osuudestaan viisi miljoonaa dollaria. Kun tähän lisättiin huhupuheet vastoinkäymisten täyttämistä kuvauksista (jotain kertonee se, että päähahmoa esittänyt Ed Harris ei ole suostunut puhumaan elokuvasta julkaisun jälkeen) ja budjetin ylittymisestä neljällä miljoonalla dollarilla, Cameronin ura oli vaarassa ajautua syöksykierteeseen. Rahoittaakseen ensimmäisen elokuvan, ohjaaja oli luovuttanut puolet oikeuksista tuotantoyhtiö Hemdalen omistajalle John Dalylle. Kassar otti välittömästi yhteyttä Dalyyn, joka vaati oikeuksista kymmenen miljoonaa dollaria. Kaksikko oli käyttänyt samaa taktiikkaa vuotta aiemmin napatessaan oikeudet Total Recall – Unohda tai kuole -tieteiselokuvaan Dino De Laurentiisilta. Cameron erosi vaimostaan Gale Anne Hurdista eikä elokuussa 1989 julkaistu vedenalaiselle porauslautalle sijoittuva tieteisseikkailu Abyss – syvyys ollut edeltäjiensä kaltainen menestys. Yleisökään ei ollut myyty, sillä elokuva onnistui hädin tuskin tuottamaan rahansa takaisin. Näppäimistö sauhuamaan Cameron otti ensimmäiseksi yhteyttä Sarah Connoria esittäneeseen Linda Hamiltoniin. Cameronin ja Dalyn välit olivat rikkoutuneet heidän riitaannuttua elokuvan loppuratkaisusta. Kuvakäsikirjoituksen mukaan tuhoajan oli alun perin tarkoitus piilottaa ase kehonsa sisään mielisairaalaan soluttautuessaan. Cameron totesi, että hänellä oli loistava idea tarinaa varten. Oikeudet omiin käsiin Maailman suurimmaksi toimintatähdeksi noussut Arnold Schwarzenegger oli halunnut tehdä jatko-osan Terminatorille jo pitkään
Animoitu T-1000 heräsi henkiin vasta, kun Steve Williams hoksasi, että näyttelijä nilkutti hieman vanhan urheiluvamman vuoksi. Kassar oli hankkinut yksityislentokoneen Cannesia varten ja lennätti paikalle useita näyttelijöitä ja ohjaajia. Schwarzeneggerista ei ollut helppoa tehdä altavastaajaa. Lopulta Finn ryhtyi kiertämään paikallisia kerhoja löytääkseen sopivan pojan. Rooliin testattiin satoja näyttelijänalkuja, joista useimmat olivat hankkineet kokemusta mainoksissa. T2:ssa yhdisteltiin useita eri tehostekeinoja. Schwarzeneggerin esittämä terminaattori olisi tuhoajan sijaan suojelija ja toimisi isähahmona nuorelle John Connorille. Schwarzeneggerin ja Hamiltonin lisäksi roolinsa tulisivat uusimaan tohtori Silbermania sekä Kyle Reeseä esittäneet Earl Boen ja Michael Biehn (jälkimmäisen kohtaus päätyi lopulta leikkaushuoneen lattialle). Cameronin mukaan he olivat hyviä myymään muroja, mutta eivät vastanneet mielikuvaa rankan lapsuuden kovettamasta roolihahmosta. Kirjoittamiselle jäi aikaa vain muutama kuukausi. Cameron halusi päävastustajan olevan Arnoldia nopeampi ja liikkeiltään sulavampi. Prosessin alussa syntyi idea Sarahista kovaotteisena selviytyjänä, joka on yrittänyt tuhota Skynetin kehittäneen yrityksen, joutunut pakkohoitoon ja menettänyt poikansa huoltajuuden. 11 187720_.indd 11 187720_.indd 11 21.1.2026 16.15.18 21.1.2026 16.15.18. Kohtauksessa, jossa T-800 nostaa Johnin moottoripyöränsä kyytiin, käytettiin taustaprojektiolta. Schwarzenegger oli jo kiinnitetty elokuvaan, mutta Hamiltonin sopimus oli erääntynyt. Saadakseen tekstin valmiiksi kaksikko hioi käsikirjoitusta kolme vuorokautta putkeen. Koska elokuvan budjetti oli karkaamassa käsistä (pelkästään oikeuksien hankkimiseen oli palanut noin 17 miljoonaa dollaria ja Schwarzenegger palkittiin 12 miljoonan dollarin lentokoneella), roolittaja Mali Finn etsi muihin rooleihin vähemmän tunnettuja näyttelijöitä. Ensimmäisen Terminatorin budjetti oli 6,4 miljoonaa dollaria. Cameron harkitsi hetken aikaan Billy Idolia, kunnes rokkari loukkaantui moottoripyöräonnettomuudessa helmikuussa 1990. Wisher tunsi tarinan ja hahmot, joten kaksikko ryhtyi välittömästi kehittämään juonirunkoa. Hamilton lupautui rooliin, kunhan Sarah olisi menettänyt mielensä ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Samalla se antoi lähtöpisteen tarinalle. 140-sivuinen ensimmäinen versio valmistui lähtöaamuna. Sopivan vastustajan keksiminen tuotti hankaluuksia. Päästyään koneeseen uupunut ohjaaja ojensi käsikirjoituksen Schwarzeneggerille ja vaipui uneen. Ohjaaja lupasi toteuttaa toiveen. Filmiä oli myös tarkoitus myydä Cannesin fi lmifestivaaleilla toukokuussa 1990, joten käsikirjoituksen olisi valmistuttava ehdottomasti ennen sitä. Saatuaan tekstin tulostettua Cameron hyppäsi Kassarin tilaamaan limusiiniin ja suuntasi lentokentälle. Ongelmana oli, ettei Furlongilla ollut lainkaan näyttelykokemusta, mikä ilmeni jäykkyytenä kameran edessä. Koska elokuva oli jo valmiiksi myöhässä aikataulusta, Cameron otti yhteyttä opiskelija-aikojen ystäväänsä William Wisheriin, joka oli kirjoittanut muutaman kohtauksen ensimmäistä Terminatoria varten. Cameronin täytyi tietää, voiko hän sisällyttää Sarahin tarinaan. Lopulta Cameron muisti ensimmäistä elokuvaa varten saamansa idean kehittyneemmästä tuhoajamallista, joka pystyisi muuttamaan muotoaan salatakseen henkilöllisyytensä (hahmo jätettiin lopulta pois ensimmäisestä elokuvasta, koska sen toteuttaminen olisi ollut liian haastavaa). Käsikirjoituksesta keskusteltiin seuraavana aamuna. Aika oli kuitenkin käymässä vähiin, sillä Carolco oli kertonut julkisesti elokuvan saapuvan teattereihin itsenäisyyspäivänä 1991. Edward Furlong kiinnitti huomion, koska tämä vaikutti ikäisiään pienemmältä ja näytti viihtyvän yksinään. Uzi Gal opettamassa aseenkäyttöä Robert Patrickille. Kaksikon välisestä suhteesta tulisi elokuvan ydin. Näin ollen rooli päätyi Robert Patrickille, joka oli esiintynyt pienessä roolissa Renny Harlinin toimintaelokuvassa Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli (1990). Kun Cameron saapui paikalle parikymmentä minuuttia myöhässä, hän sai osakseen syyttäviä katseita. Robert Patrick kuvattavana ILM:n studiolla. Cameron vakuuttui testikuvauksessa, jonka aikana Patrick kehitti T-1000:n omalaatuisen tavan liikkua ja tarkkailla ympäristöään. Pahiksesta sankariksi Mietittyään tarinan rungon valmiiksi, Cameron ja Wisher ryhtyivät naputtelemaan kertomusta käsikirjoituksen muotoon. Jatko-osan valmistumiseen oli palanut rahaa lähes kolminkertaisesti ennen kuin käsikirjoitusta oli ryhdytty edes laatimaan. Arnoldin lisäksi koneessa odottivat muun muassa Sylvester Stallone, Oliver Stone, Adrian Lyne ja Alan Parker. Schwarzenegger oli huolissaan siitä, että T-800 ei tappanut yhtään ihmistä koko elokuvan aikana. Yhteistyö oli hedelmällistä. Lopulta Cameron sai tähden vakuutettua siitä, että terminaattorista voisi tulla yhden kaikkien aikojen leffapahiksen lisäksi yksi valkokankaan suurimmista sankareista. Nuoren John Connorin löytäminen osoittautui haastavammaksi. Festivaalin lähestyessä Cameron ja Wisher työskentelivät edelleen tarinan parissa. Tuntemattomista tähtiä Kesän alussa Cameron oli tiivistänyt käsikirjoituksen 124 sivuun karsimalla tulevaisuuteen sijoittuvaa aloituskohtausta. Koe-esiintymiseen saapuessaan Patrick tiesi ainoastaan, että hahmon täytyi olla intensiivinen, joten hän päätti jäädä tuijottamaan Finniä naisen jo käännettyä katseensa
Poika onnistui kuitenkin vakuuttamaan Cameronin viimeisessä koekuvauksessa avautumalla omasta vaikeasta isäsuhteestaan. Täydellinen lopetus elokuvalle syntyi ikään kuin vahingossa. Filmikelojen kopiointi päästiin aloittamaan vasta kesäkuun lopussa. Pääsyy lienee kuitenkin se, etteivät kuvausryhmän muut jäsenet olisi suostuneet asettamaan henkeään alttiiksi. Ajan säästämiseksi kohtauksia kuvattiin viitenä päivänä viikossa ja viikonloput Cameron vietti leikkaamalla siihen mennessä kuvattua materiaalia. Tietokoneanimaatioiden lisäksi elokuvassa käytettiin runsaasti perinteisiä erikoistehosteita. Kamerat käynnistyivät 8. Ne saavuttaakseen tiimi skannasi Patrickin koko kehon ja kuvasi näyttelijää saadakseen mallinnettua T-1000:n liikkeet. Ensimmäinen apulaisohjaaja otti lopputilin jo ennen kuvausten aloitusta. Erikoistehostefi rma ILM oli luonut vedestä koostuvan hahmon Abyssia varten, joten ohjaaja oli luotti, että nestemäisestä metallista koostuva T-1000 onnistuisi heiltä vaaditussa aikataulussa. Esimerkiksi alkupuolen takaa-ajossa, jossa T-1000 jahtaa John Connoria rekalla, osa otoksista täytyi kuvata rekan edellä ajavan moottoripyörän sivuvaunusta. Kaikki eivät kestäneet paineita. Tottele tai kuole Tiukan aikataulun vuoksi Cameronilla ei ollut varaa virheisiin. Nykyaikaista liikeseurantaa ei ollut vielä kehitetty, joten animaattori Steve Williams joutui käsin rotoskooppaamaan liikkeet heidän kuvaamastaan materiaalista. T-1000:n heijastavat pinnat eivät olleet ongelma, koska Muren hoksasi lisätä pintaan pieniä virheitä aitouden lisäämiseksi. Tietokonetehosteet käsityönä Uraauurtavat erikoistehosteet vaikuttivat kuvausaikatauluun merkittävästi. Hamiltonin vanhentamiseksi käytetty meikki ei vakuuttanut ketään eikä unenomainen tunnelma vastannut muuta elokuvaa. Kuvaukset saatiin loppuun maaliskuun 29. Suurimmaksi haasteeksi osoittautuivat realistinen liikkuminen ja painon ilmentäminen. Molemmissa tapauksissa Cameron operoi kameraa itse. Abyssia varten käytetty kuusihenkinen tiimi kasvoi T2:ta varten kolmeenkymmeneenviiteen erikoistehostetaitelijaan. Vaarallisemmissa stunteissa kameran edessä esiintyivät stunt-näyttelijät Peter Kent sekä Larry Linkogle. Koska vaativimpien kohtausten renderöinti kesti viikkoja, tuotantoyhtiö joutui vuokraamaan tietokoneita fi rmoilta ja yliopistoilta riittävän laskentatehon varmistamiseksi. Radiolla laukaistu jousi työnsi asun läpi metallilla päällystettyä lateksia, joka aukesi kukan terälehtien tapaan. Mikäli siitä olisi myöhästytty minuuttiakaan, fi lmikelat eivät olisi ehtineet teattereihin ennen ensi-iltaa. Koska osa tehosteista vaati kuukausien työn, Cameronin oli kuvattava niitä varten vaaditut kohtaukset ensimmäisenä. Se teki jo entuudestaan vaativana tunnetusta ohjaajasta entistäkin vaativamman. Peter Kent, Arnold ja Katherine Schwarzenegger sekä James Cameron Enriquen maatilalla. Tehosteista tuli todenmukaisempia, koska ne perustuivat näyttelijöiden suorituksiin. Näyttelijä äänitti dialogin nopeasti ja lähetti tallennuksen Cameronille. Cameron operoi toisinaan itse kameraa. Moottoritiesillan alta lentävä helikopteri oli sitäkin vaarallisempi stuntti. T-1000:n luodinreiät toteutettiin reaaliaikaisesti kameran edessä. Näyttelijä päätti suoristaa kehoaan hitaasti kuin nuppuunsa aukeava kukka. 52 yksittäisen tehosteen luominen oli kuitenkin huomattavasti haastavampi projekti Dennis Murenin johtamalle tiimille. päivänä 1991. ILM:n tehosteguru Doug Chiang luomassa kohtausta, jossa T-1000 kävelee kaltereiden läpi. Carolcon järjestämän testinäytöksen jälkeen oli selvää, että alkuperäinen loppu, jossa Sarah katselee lastenlapsiaan leikkimässä, ei toiminut. Kyseessä oli sama kuva, joka paljastaa Cyberdynen tehtaan 3. Hätäratkaisuna Cameron päätti leikata loppuun aiemmin kuvatun otoksen ajovalojen valaisemasta moottoritiestä, joka jätti tulevan mysteeriksi. 12 187720_.indd 12 187720_.indd 12 21.1.2026 16.15.36 21.1.2026 16.15.36. KUINKA TERMINATOR 2 – TUOMION PÄIVÄ TEHTIIN. näytöksen alussa. Vaihtoehtoinen lopetus Viimeinen kriisi koettiin viikkoa ennen ensi-iltaa. Jälkituotannolle ei jäänyt kuin kolme kuukautta aikaa, josta tietokonetehosteiden valmistuminen söi eniten. Elokuvassa oli runsaasti toimintakohtauksia, joiden toteuttaminen oli äärimmäisen monimutkaista. lokakuuta 1990. Hän tiesi parhaiten, miten kohtaukset tulisi kuvata. Stan Winstonin tiimi loi elokuvaa varten muun muassa T-800-mallin robotteja ja pirstaleiksi hajoavan T-1000:n. Koska tekijöillä ei ollut aikaa kuvata otosta uusiksi, käytettävissä oli ainoastaan kahdeksan sekuntia kuvamateriaalia. Tämän jälkeen ohjaaja soitti Hamiltonille ja saneli tarvitsemansa repliikit. Viimeiset tehosteet saatiin leikattua mukaan vain kolme tuntia ennen viimeisen aikarajan umpeutumisesta. Los Angelesin ydinisku saatiin aikaan pienoismalleilla, jotka tuhottiin paineilmalla. Kolme miestä ja vauva. Toteuttaakseen kohtauksen, jossa T-1000 kohoaa terästehtaan lattiasta, tiimi pyysi Patrickia makaamaan huovan alla ja nousemaan ylös haluamallaan tavalla
”On pakko sanoa, että tavallaan säälin elokuvateollisuutta. sekä Robert Skotak. Tämän elokuvan jälkeen he ovat pulassa vai kuinka. Repliikit, kuten ”hasta la vista, baby!”, elävät edelleen. Terminator 2:sta tuli valtava hitti. Vaikka en ollut nähnyt sarjan ensimmäistä elokuvaa, tarina tempaisi välittömästi mukaansa. Pojan pelastettuani pääsen osallistumaan tulevaisuuden sotaan koneita vastaan John Connorin saappaissa sekä saan todistaa, kuinka TERMINATOR 2D: NO FATE SE LUPASI PALATA Tarinan tunteikkaimmat hetket koetaan peligrafiikoilla toteutettujen välianimaatioiden kautta. Tekoälykehityksen myötä Terminator 2:n käsittelemät teemat tuntuvat ajankohtaisemmilta kuin koskaan. Mutta sen Amiga-versio ei ollut odotusten arvoinen. Oceanin T2-tietokonepelin piti ilmestyä samaan aikaan elokuvan kanssa, joten kehittäjät joutuivat turvautumaan varsinaisten kohtausten sijaan käsikirjoitukseen sekä Stan Winstonin ohjaamaan ennakkotraileriin. Tässä se on. Vaikka valtaosa erikoistehosteista toteutettiin pienoismalleilla, animatroniikalla, stunteilla ja muilla perinteisillä keinoilla, tietokoneella luodut efektit kuten lattiaksi naamioituminen ja kaltereiden läpi kävely veivät valtaosan huomiosta. Aikakauden tyyliin vaikeusastekin oli väännetty tappiin, en tainnut koskaan päästä kolmatta kenttää pidemmälle. Eikä Cameronin visio ole kestänyt aikaa ainoastaan tehosteidensa vuoksi. Ensimmäisenä nähdään kohtaus, jossa Sarah Connor opettaa nuorta Johnia ampumaan aseella autiomaassa, jonka jälkeen poika joutuu paikallisten hyypiöiden kidnappaamaksi. Toivoin 10-vuotislahjaksi uusinta Schwarzenegger-elokuvaa, joten isäni tarpoi läpi tuulen ja tuiskun paikalliselle R-kioskille. Myös Kassar oli aluksi huolissaan. T2 palkittiin myös neljällä Oscarilla muun muassa parhaista erikoistehosteista. Taktiikka toimi. Elokuvan ilmestymisen aikaan sitä tuottoisempia olivat historiatilastoissakin vain E.T. Cameronin mestariteos täytti kaikki kymmenvuotiaan toimintafanin toiveet. Tarinalla on onnellinen loppu. Palkinnon ottivat vastaan Dennis Murenin lisäksi perinteisistä tehosteista vastanneet Stan Winston, Gene Warren Jr. Schwarzeneggerin Empire-lehden syyskuun 1991 numerossa lausumat sanat osoittautuivat varsin enteellisiksi. Terminator 2:n budjetti kohosi lopulta noin 100 miljoonaan dollariin, mikä teki siitä siihen mennessä kalleimman elokuvan. Jurassic Parkin ilmestyessä 1993 niistä oli jo tullut yksi myyntivalteista. N iin surulliselta kuin se kuulostaakin, Terminator 2 – Tuomion päivä oli lapsuuteni kohokohtia. Tämä innosti isompia studiota hyödyntämään tietokoneanimaatiota aiempaa rohkeammin. He eivät pysty siihen!” Markus Rojola Terminator 2D tarjoaa katsauksen vaihtoehtoisen menneisyyteen. Tämä on vastaus ja nuo poloiset studiojohtajat yrittävät keksiä, miten sen voisi ylittää. Ja tiedätkö mitä. Bitmap Bureau / Reef Entertainment Arvosteltu: PC Saatavilla: PS4, PS5, Xbox One, Xbox Series X/S, Switch Versio: Julkaisu Minimi: i5/4 Gt, 1 Gt VRAM Testattu: i7-8700K 3,7 GHz, 16 Gt, GTX 1080 Ikäraja: 16 Seuraavat pari kuukautta maanittelin vanhempiani hankkimaan Oceanin julkaiseman Terminator 2 -pelin. Seuraava askel Terminator 2 – tuomion päivä on edelleen yksi rakastetuimmista toimintasekä tieteiselokuvista, jonka vaikutus popkulttuuriin ja elokuvateollisuudelle on osoittautunut valtavaksi. Tyylikäs alkuanimaatio ja elokuvasta napatut videoklipit tekivät ikimuistoisen vaikutuksen, mutta pelattavista osioista puuttui kaikki se vauhti ja jännitys, jolla elokuva minut lumosi. Alkuperäinen unenomainen lopetus ei vastannut muun elokuvan tunnelmaa. Kesällä 1991 T2 oli kaikkialla. Mihin tästä enää voi mennä. Sori, muksu, mutta äitisi on psyko No Faten aloitus hämmentää. Kriitikoiden ylistämän elokuvan maailmanlaajuiset lipputulot ylittivät puoli miljardia, mikä teki siitä vuoden 1991 ylivoimaisesti menestyneimmän elokuvan. Tuomion päivä koittaa. Lehdistössä spekuloitiin jo, jos yleisö ei ottaisi elokuvaa innolla vastaan, Carolco ajautuisi konkurssiin. Bitmap Bureaun kehittämä Terminator 2D: No Fate saapuu kolmen vuosikymmenen päästä tulevaisuudesta tarjoamaan juuri sellaisen tulkinnan Terminator 2:sta, jota kymmenvuotiaana kaipasin aina nostalgisia retrografiikoita myöten. Mutta nähtyään joulupyhinä 25 minuuttia Cameronin valmiiksi leikkaamaa materiaalia, tuottaja vakuuttui, että elokuvasta tulisi hitti ja takasi Cameronille työrauhan. Schwarzenegger esiintyi elokuvassa soineen Guns ’N’ Rosesin kappaleen You Could Be Mine musiikkivideolla terminaattorina. Elokuvan viehätystä ei ole onnistunut pilaamaan edes runsas joukko enemmän tai vähemmän epäonnistuneita jatko-osia. ja kaksi ensimmäistä Star Warsia. Elokuvasta laadittiin omat kirjaja sarjakuvaversionsa, videopelejä ja leluja, joiden julkaisu ajoitettiin juuri ennen elokuvan ensi-iltaa. Yleisön kiinnostus varmistettiin massiivisella mainoskampanjalla. Sisäinen lapsi on tyytyväinen, entäpä ulkoinen aikuinen. 13 187720_.indd 13 187720_.indd 13 21.1.2026 16.15.57 21.1.2026 16.15.57
Helppoa rahaa Kahdentoista kentän läpäisyyn ei ensimmäisellä pelikerrallakaan kulu tuntia enempää, mikä vähän järkytti etenkin pelin hintalapun huomioon ottaen. Jos Terminator 2 ja retrotyyliset räiskinnät ovat lähellä sydäntäsi, No Faten valinta on lyhyestä kestosta huolimatta No problemo. Siksi pelissä on neljä eri vaikeustasoa, joista viimeisimmän läpäisy vaatinee tuntikaupalla vihollisten sijaintien ja pomovastusten hyökkäyskuvioiden opettelua. Sisältö on täyttä raut… tai siis titaanipohjaista hyperseosta. Pelattavuudessa ovat kaikki ysäripelien parhaimmat puolet eikä juurikaan niiden heikkouksia. Esikuviensa tapaan Terminator 2D onkin tarkoitus läpäistä useita kertoja tavoitellen aina parempia arvosanoja. Muille se on Hasta la vista, baby, ainakin ensimmäiseen alennuskampanjaan asti. No Fate sisältää kaikki hitit. Suurimmaksi niistä paljastui se, että pelistudio tyytyy vain käymään läpi kaikkein muistettavimmat kohtaukset. Takaa-ajokohtauksissa täytyy väistellä esteitä sekä taistella T-1000:ta vastaan. Vauhdikkuutta tukee myös ensiluokkainen hahmoanimointi. Visuaaliseen ilmeeseen on otettu vaikutteita vanhoista peleistä, mutta sitä on rikastettu runsaalla määrällä pieniä parannuksia realistisesta valaistuksesta lattialle kerääntyviin hylsyihin. Hyvää + Neljä vaikeustasoa eri pelaajatyypeille. Normaalilla vaikeustasolla ihmiset kaatuvat parista osumasta eikä terminaattoreitakaan tarvitse pehmittää plasmalla kovin pitkään. 16 bitin graafi sesta ilmeestä huolimatta liikkeissä on runsaasti yksityiskohtia, jotka inhimillistävät pikselipinoja. Tarinan aikana saa tehdä kaksi merkittävää valintaa, jotka muuttavat tulevaisuuden suunnan. Harmi vain, että hupi on hemmetin nopeasti ohi. 14 187720_.indd 14 187720_.indd 14 21.1.2026 16.16.16 21.1.2026 16.16.16. Molemmat uusista lopuista ovat kokemisen arvoisia, mutta ne nähdäkseen joutuu sietämään turhan paljon toistoa. Se lohduttaa, että No Fatea on hemmetin viihdyttävä pelata! Nyt tiedän, miksi itket T2D:n pelattavuus on hiottu huippuunsa. Mukana on myös tiivistunnelmainen hiiviskelykenttä, joka on yllättäen yksi kohokohdista. Vahvan johdannon jälkeen paloin halusta tietää, millaisia yllätyksiä loppupeli tarjoaisi. Huonoa − …mutta sitä ei ole riittävästi. Tekijät eivät ole saaneet lupaa käyttää Arnoldin ulkonäköä, mutta autenttinen tunnelma tavoitetaan silti esimerkiksi baaritappelun musiikkivalinnoilla. Yhtäkään näistä tapahtumista ei nähdä elokuvassa. Ilmaa halkovat luodit ja plasmasäteet sekä vihollisia ympäriinsä paiskovat räjähdykset tekevät toiminnasta tavanomaista näyttävämpää. Luotisieniksi vastustajat muuttuvat vasta kaikkein kovimmilla vaikeustasoilla. Pelistudio tekee alusta asti selväksi, ettei se tyydy vain käymään läpi muistettavimmat kohtaukset tyypillisten lisenssipelien tapaan. Taistelu prätkäbaarissa, takaa-ajo vesikanavassa, pako mielisairaalasta, Cyberdynen räjäytys, karkumatka moottoritiellä ja lopputaistelut T-1000:ta vastaan terästehtaassa. Nykypelaajien miellyttämiseksi tarjolla on myös vaihtoehtoisia juonipolkuja, jotka avautuvat ensimmäisen läpäisyn jälkeen. Pako mielisairaalasta saa sykkeen kohoamaan. Tuloksena on peli, jolta muistan lapsuuteni lempipelien tuntuneen ja näyttäneen – mikä on selkeä parannus siihen, miltä ne oikeasti tuntuvat ja näyttävät nykysilmin. No Fate on retroräiskinnäksi lähes virheetön, sillä se mukailee totuuden sijaan mielikuvia. TERMINATOR 2D: NO FATE Sarah yrittää räjäyttää Cyberdyne Systemsin tutkimuslaitoksen. Se, että juuri ennen lopputekstien rullausta pääsee lähettämään T-800:n matkalle menneisyyteen, ei hirveästi lohduta lupaavan aloituksen jälkeen. Mekaniikat on pidetty yksinkertaisina, kenttien läpi taivaltaminen ja niissä taistelu on saatu äärimmäisen sulavaksi. 82 Terminator 2 avaa onnistuneen aikamatkan menneisyyteen, mutta omaperäisen avauksen perusteella peliltä oli lupa odottaa enemmänkin. Aseita on ilo käyttää niiden tehokkuuden vuoksi
Ymmärrän hyvin. Tuskin maltan odottaa. Kuha jotain Oikeasti ongelmaa ei sinänsä ole, koska olen pelannut tänäkin vuonna rutkasti hyviä pelejä. Shadow Empiren Republic-laajennusta odotan suurella mielenkiinnolla, koska se pulttaa upeaan strategiapeliin politiikan. Vaikka aikoinaan pelasin Battlefieldiä välillä aivan hemmetisti, Battlefield 6:ssa riitti videoiden arviointi. Kun vihdoinkin nitistin menneisyyteni trauman, Orphan of Kosin, ohikiitävän hetken olin… onnellinen. Todella kiinnostaa, miten onnistuneesti, koska pelissä tavallaan on jo politiikan ydin: hillotolpille pitää valita valtaa pitävän puolueen idioottiehdokkaita, jollei halua ongelmia. Ongelma on siinä, että kehukohupelit jäivät minulla pelaamatta. PS4-emulointi oli keväällä niin pitkällä (ja nyt vielä pitemmällä), että Bloodbornen pelaaminen 1080p-resoluutiolla ja 60 fps:n ruudunpäivityksellä olisi kevyesti vuoden pelini, jos keksisin, millä tekosyyllä saisin sen perusteltua. Kyllä, vuoden paras peli oli Lies of P: Overture eli tuon äärityylikkään soulsvariantin melkein yhtä hyvä delsu. Vaikka peli palaa sarjansa klassisiin arvoihin, minulle ne arvot eivät enää riitä, koska Se Yksi ePeli tekee ne makuuni paremmin. Paitsi käytetyn halvan PS5:n sitten joskus, Demon’s Souls Remakea varten tietysti. Sinänsä nätti grafiikkakin näyttäisi jälleen lähinnä haittaavan pelattavuutta, eikä kiinnostanut vääntää Secure Bootin kanssa ennen kuin on ehdoton pakko. Kumpi varmemmin ostaa tulevan Lies Of D:n, P:n vaikeuteen turhautunut, pelin kesken jättänyt vai sen vaikeustasoa tiputtamalla mestariteoksen loppuun kokenut ja siihen ihastunut. Liki 40 vuotta päivittäin supistuvan kuolemanlinjan puristuksessa on vaikea nauttia pelistä, jossa pitää suorittaa asiat liian nopeasti ja täysin oikein päästäkseen edes kokeilemaan, josko vaikean loppupomon saisi hitaasti nirhittyä loppuun. Uuden vuoden lupauksia Vuoden 2026 kattilassa kiehuu tulevaisuuden lupauksia, kuten viime lehdessä ennakoitu The Secret of Weepstone, viehättävä mustavalkoinen Dungeons & Dragons -pastiisi. Se kasvaa tasaisesti. Pelien tulevaisuus näyttää pahalta: joka ikinen somen ”AI-peli” eli video perustuu siihen, että 3rd Person -objekti kiitää eteenpäin ja joko hyppii tai väistelee esteitä. Iloani varjostaa pahasti yksi asia. Roguelite Hades II ei jostain syystä kiinnosta yhtään, Silksong kuuluu genreen johon olen jo pettynyt. VUODEN PELIÄ ETSIMÄSSÄ Pelitisti-elitisti Kun vakkarioptioni on pois pelistä, löytyisikö voittaja hyvänä pelivuotena pidetyn kaksvitosen kuumista nimistä. Kesällä ostin Battlefield 2042:n parilla eurolla nähdäkseni, saatiinko kakka kiillotettua, mutta sekin on vielä asentamatta. Olen päättänyt olla Sony-boikotissa, enkä osta enää yhtään PlayStationia ennen kuin Bloodborne nousee jälleen. 15 187721_.indd 15 187721_.indd 15 21.1.2026 16.18.08 21.1.2026 16.18.08. Historia on minut pelastava Fromin pelastaja löytyi menneisyydestä. Vaan onhan hiipuvia valoja kiva pelata, mikä on aina arvo sinänsä. Vuosi 2025 oli Bloodbornen 10-vuotisjuhlavuosi, eikä Sonylla eväkään värähtänyt, joten toive Remakesta (tai jatko-osasta) on selvästi haudattavissa äiti-Kosin ruumiin viereen. Urban Chaos hyvin Jagged kakkosen tapaista vuoropohjaista pelaamista ja persoonallisia selviytyjähahmoja lähestyvään massiiviseen zombielaumaan. V aikka kuinka päkistin, voittaja ei vain materialisoitunut. Jos Fromilla on pikkurahasta puutetta, Nighreignistä on äärettömän helppo tehdä yksin-Soulaajille perinteisempi versio, joka tekisi siitä lähes satavarman vuoden peli -ehdokkaani: poistetaan se alati supistuva kuolemanrinki. He tekivät parhaansa, mutta se ei riitä. Ero originaaliin oli yllättävän merkittävä, veikkaan että se tuplasti ripeämpi ruudunpäivitys öljysi pelirattaat. Kyllä meikämandolinon kielet helisisivät onnen sävelmiä. Ja näiden päälle kaikki mahdolliset ylläripylläriehdokkaat. Peliä saisi pelata ihan kaikessa rauhassa omaa hahmoa kehittäen ja itse valiten, koska tarvittavat välija loppupomot kaadetaan. Elitismi on kivaa, mutta ei sillä ruokita lapsia. Olen yhtä varma, että ostan sen, vaikka se ei varsinaisesti kiinnostakaan. Myös Overture on isäänsä vaikeampi, mutta sen ohessa koko pelipakettiin päivitettiin Inha Kuolemansynti(tm): vaikeustasot. Veikkaan, että peruspeli on samaa kuin aina ennenkin, mutta tosi nättinä ja oripallidetaljoituna, plus oheispuuhastelua on enemmän kuin vuoden muissa peleissä yhteensä. Kingdom Come 2 jäi hyllyyn, koska en pitänyt ykkösen muka-realistisesta miekkailusta. NNIRVI Vuoden vaivattomin kolumnini on perinteisesti ollut tämä, koska omien suosikkieni kaavamainen vatvominen on ollut helppoa, mutta nyt synnytyssalista kuuluu huutoa ja kiroilua. Sen jälkeenkin saa kärsiä monivaiheisista pomoista. Mitä tapahtui. ARC tuntuu peliltä, joka taas kerran hieroo naaman, mitä apinat tekevät, jos ei ole yhteiskuntaa pitämässä jöötä. Zephon on hyvä strategiapeli à la Gladius, mutta kärsii maailmasta jolla ei ole historiaa Warhammer 40K:n tapaan. Se riittäisi. Toisaalta kaikki on turhaa, koska GTA VI todennäköisyydellä 99,98 % imuroi kaikki mahdolliset palkinnot kaikkialla seuraavassa kisassa. En vain juuri sellaisia, joista tulee lämmin tämä on kyllä vuoden pelejä! -fiilis. Elden Ring suoritti korjausliikkeitä, mutta Nightreignissä vahinko otettiin takaisin. Konsepti on kyllä kiinnostava ja peli hyvin tehty, mutta yksi syyni peliharrastukseen on, että saan toipua ihmisistä. I’m melting! I’m melting! Oh, what a world! When it reigns, it sours Vakiona joka vuoden From Software on ollut minulle automaattinen vuoden peli, ja ikävä kyllä tavallaan nytkin. Paitsi, että se ei ole Elden Ring: Nightreign, se ei ollut miumau mukkaa, koska sai repimään tukkaa. Conan, kerro mikä oli peleistä paras. Kun Demon’s Souls ilmestyi 2009, sitä kauhisteltiin käsittämättömän vaikeana ja haastavana pelinä, vaikka se oli vasta leppoisaa alkua. Mutta totta kai minulla oli voittaja kirkkaana mielessä, pidin vain jännitystä yllä. ARC Raidersin ostaa pamautin juuri, mutta en ole hirveästi ehtinyt pelata. Sekiro oli oikeasti vaikea, jollei sen vaatimaa temppua opi. Stygian: Outer Gods taas on 3D-kauhutoimintaseikkailupeli, joka miellyttää minua suhteettomasti. Se sai minut myös pohtimaan aamuyön synkkinä tunteina asiaa, joka esiintyy tämän kolumnin alussakin: vaikeusinflaatiota. Mafia: The Old World oli ihan hyvä, mutta ei ensimmäisten veroinen. Onko minusta tullut… lumihiutale. Tarkimmat huomasivat, mistä P-elistä en ole P-ihahtanutkaan. Ykköstä pohtiessani täyttelen varasijoja. Jos itse olisin tehnyt loistavan pelin, haluaisin, että siitä voisivat nauttia loppuun asti kaikki sen ostaneet eikä vain Billy the Kid Gud. Tämähän on ollut erinomainen pelivuosi! Miksen ole pelannut niitä upeita uusklassikoita. Ei Nightreign ole minulta pois, vaikka söikin rahaa ja itsekunnioitusta. Game Awardsin voittaneen Clair Obscur Expedition 33:n kyllä innoissani ostin, mutta en ole ehtinyt edes asentaa. Miss Antropia -kisoissa ei ole voittajia. Motivaatiota vähensi lisääntynyt tieto joistakin pelin tarjoamista ”haasteista”, kuten hyppelyosuuksista ja virheetöntä suoritusta vaativista pomotaisteluista. Dying Light: The Beast oli odotettua hyvää tasoa, mutta vuoden peleiksi ei pääse vanhoilla eväillä kuin From Software. Ymmärrän toki, miksi moni taitava superpelaaja Nightreignistä pitää, ja heillehän peliin onkin väännetty lisää vaikeuskierroksia. Se kehittyy Urbanin kanssa tällä hetkellä pala kerrallaan, saa nähdä, tuleeko tänä vuonna valmista
Kun tartun ohjaimeen, seikkailu käynnistyy perinteitä kunnioittaen vankityrmästä, noin kuusisataa vuotta sodan jälkeen. Peli julkaistiin toukokuussa 2025 parin vuoden early access -jakson jälkeen. Vain Merlinin kehittämien menhir-patsaiden valo piti pimeyden jotenkin kurissa. Parannusta kulkutautiin etsitään keinolla millä hyvänsä, myös niillä, joista mieluummin vaiettaisiin. Toni Hilden TAINTED GRAIL: THE FALL OF AVALON Unohda soulslike, täältä tulee scrollslike! Kuin Skyrimistä ilman tyrimistä! P uolalaisen Questlinen kehittämä Tainted Grail: The Fall of Avalon on synkkä ensimmäisen persoonan roolipeli, joka ammentaa kuningas Arthurin legendoista, kelttimytologiasta ja samannimisestä lautapelistä. Rutto, sota ja muutama vesiperä Kauan sitten kuningas Arthur Pendragon johdatti kansansa punaiseksi surmaksi kutsutun ruton alta pakoon myyttiselle Avalonin saarelle. Aivot mutustavan mielennylkijän tai tauotta räyhäävän Keanu Reevesin asemasta Arthur on viilipytty, joka malttaa säästää saarnansa ja tarinansa leirinuotion ääreen. 16 188554_.indd 16 188554_.indd 16 21.1.2026 16.23.55 21.1.2026 16.23.55. Erityisesti kolmas luku Forlorn Swords, joka ei ollut mukana öörlärissä, kärsi kaatuilusta ja tehtäviä rikkovista bugeista. Tosin hiekkalaatikon asemasta tarjolla on muutamaan avoimeen alueeseen lohkottu tarinavetoinen ropellus, jossa edetään varsin vapaasti. Pakomatkalla kohtalo puuttuu peliin ja sankarini kohtaa kuningas Arthurin sielun. Arthur parantaa hahmolta ruton, ja parin mutkan kautta saan tehtäväksi kulkea murenevan Avalonin halki keräämään edesmenneen kuninkaan sielun sirpaleet yhteen, jotta hänet voidaan herättää henkiin. Ratkaisu palvelee kerrontaa hyvin. Alku muistuttaa siis vahvasti scrollseja, mutta ohjaustuntuma on napakampi ja taistelussa on enemmän cojonesia kuin Bethesdan huiteluissa. The Fall of Avalon taas on scrollslike, joka kumartaa selvästi Bethesdan rakastetuille Elder Scrolls -ropemammuteille. Ihmiskunta selvisi kuin ihmeen kaupalla, ja Kamelot rakennettiin uuden valtakunnan sydämeksi. Questline ei jäänyt pyörimään pyöreän pöydän ympäri. Iso-A toimii yhtä aikaa oppaana ja epäluotettavana kertojana. Viha ja väkivalta jäivät silti kytemään perustuksiin, eikä historia tunnetusti unohda kaunaansa. Saarta asuttaneet nelikätiset esiasukkaat eivät ottaneet immeisiä avosylin vastaan. Vastaanotto oli silloin varovaisen myönteinen, mutta peli ei ollut julkaisustaan huolimatta KUNINKAAN PALUU Questline / Awaken Realms Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series X/S Versio: 1.15 Suositus: Intel Core i7 13th Gen, 16 Gt RAM, RTX 2070 Super Testattu: AMD Ryzen 7 5700X, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 5070 Ti 16 Gt RAM Ikäraja: 18 vielä valmis. No sepä lupaavaa! Kuljetan ruttoon sairastunutta hahmoani sokkeloisen tyrmän läpi, sullon reppuun kaiken, mikä ei ole pultattu kiinni, harjoittelen miekkailua vartijoiden kyljillä, selailen paikallista eroottista kirjallisuutta ja yököttelen papiston jälkeensä jättämille ihmiskokeille. Tämä on jo toinen digiversio lautapelistä, mutta vuoden 2021 Tainted Grail: Conquest oli pienemmän mittakaavan roguelite-, deckbuilderja ropehybridi. Seurasi sota, mutta sitäkin pahempi uhka oli wyrdness, Avalonia ympäröivä kaaosvoima, joka luo hirviöitä. Se tekee asetelmasta kiinnostavan, sillä Kamelotin legendoista elää monia ristiriitaisia Leirielämä Arthurin seurassa tulee tutuksi. Päänsisäiset sivupersoonat ovat näköjään Puolassa muodissa, sillä tämäkin myyttinen hallitsija muuttaa hahmoni kupoliin. Arthur on kuollut, Avalon rapistunut, Punainen kuolema palannut ja menhirien valot hiipuvat wyrdnessin valuessa takaisin saarelle. Kun joulun alla ilmestyi ensimmäinen lisäosa ja puskaradio alkoi supista yhä suotuisammin, riisipuuron voimalla vedin minäkin Excaliburin digistä
Vastapainoksi onkalot ovat uniikkeja rakenteeltaan, maisemiltaan ja tarinoiltaan. Kovimpia hamstraajia ilahduttaa, että riittää, jos repussa on tilaa luolastoon sukeltaessa. Avalonin alamaailma Kas tässäpä on roolipeli, joka tajuaa järjestelmällisesti palkita siitä, että työnnän nokkani joka koloon! Katseen vangitsevia näkymiä ja kiinnostavia maamerkkejä löytyy käytännössä jokaisen mutkan takaa. Kaiken ytimessä on Arthurin valtakauden perintö ja hänen sielunsa kohtalo. Lunta tupaan Tekninen toteutus ei valitettavasti ole maailman ansaitsemalla tasolla. Suurin osa ajasta kuluu kylien ulkopuolella seikkaillessa. Asutuksia ja NPC-hahmoja ei todellakaan ole niin paljon, että Avalon tuntuisi dynaamisesti elävältä. Murheellisten laulujen maa Tainted Grail on hengeltään vanhan koulukunnan rope, joka luottaa pelaajan havainnointikykyyn eikä sorru kädestä pitelyyn. Huvittavasti niissä toistuu vanha tuttu klisee: kaikissa kalmistoissa joku huomaavainen luuranko on ehtinyt sytyttää soihdut ja leipoa kaappeihin tuoretta pullaa. versioita. Notskin voi ulkosalla pystyttää minne tahansa. Kolme toisistaan irrallista avointa aluetta kätkee sisäänsä kymmeniä luolastoja, sivutehtäviä ja salaisuuksia. Tehtävissä on lähes aina tarinallinen koukku, joka syventää maailmaa ja naamioi onnistuneesti perinteiset juoksupoikahommat. Kun tutkimusretki johdattaa yllättäen Sir Gawainin hautakammion ovelle, hetki tuntuu merkitykselliseltä paitsi löytämisen ilon, myös koko mytologian painon vuoksi. Pääjuoni rakentuu antija pro-Kamelot-asetelmien sekä paikallisten konfl iktien ympärille. Seitin uhraaminen liekkeihin avaa pikamatkustuksen, nikkaroinnin ja pääsyn kirstuun. Yksinkertainen vuorokausirytmi siinä on, mutta immersiivisen hiekkalaatikon sijaan Tainted Grail nojaa tietoisesti fokusoidumpaan ropeltamiseen. Sivutekemistä ei merkitä huutomerkeillä, vaan ne avautuvat orgaanisesti tutkimisen ja vuorovaikutuksen kautta. Luonnossa ja luolastoissa suorituskyky pysyy vakaana, mutta kylillä ruudunpäivitys notkahtaa, vaikka kadut ovat niin autioita, että syytä väestökatoon saa miettiä. Konsolipelaajien kanMiksi taistella yksin, kun voi kutsua luurankoja apuun. Kyllä minäkin mököttäisin, jos hieno mausoleumini olisi rapistunut. Yön kultainen hehku paljastaa wyrdnessin lähestyvän. Avalonin tutkiminen herätti minussa samanlaista löytämisen riemua kuin From Softwaren pelit: aluksi mitättömältä vaikuttava luola avautuu yllättäen kokonaiseksi maanalaiseksi linnaksi! Luolastoihin kuljetaan latausruutujen kautta, mikä nykymittapuulla tuntuu museokelpoiselta, vaikka latausajat ovatkin kohtuulliset. Kevyemmät, paikoin humoristiset tarinat vuorottelevat raskaampien ja monipolkuisempien kertomusten kanssa. Niiden pohjalta tehdään valintoja, jotka muovaavat sekä yksittäisten sivutarinoiden että koko seikkailun lopputulosta. Pidän Dragon’s Dogmaa muistuttavasta yöstä, joka on päivää vaarallisempi leviävän wyrdnessin ja siitä esiin putkahtavien wyrd-petojen ansiosta. Arthurin legendat ovat useimmille meistä jollain tasolla tuttuja jo lapsuudesta lähtien, mikä tekee niistä luontevan vetonaulan. Hahmonsa voi varustaa päästä varpaisiin. Pimeällä hirviöistä putoaa parempaa loottia sekä eteeristä seittiä, jota tarvitaan tehtävissä ja leirinuotiolla aktivoitavaan suojavaloon. Välillä autetaan mielenvikaista linnanvartijaa hänen ikuisessa sodassaan lokkeja vastaan, hetkeä myöhemmin sukelletaan pyöreän pöydän ritareiden traagisiin kohtaloihin. Sivutehtävien kirjo on laaja. Dialogi vaatisi vielä editointia, sillä osa hahmoista puhuu paljon sanomatta lopulta kovin paljoa. 17 188554_.indd 17 188554_.indd 17 21.1.2026 16.24.18 21.1.2026 16.24.18. Paria satunnaista vartijaa lukuun ottamatta kaikki hahmot ovat nimettyjä ja sijoitettu ympäristöihin selkeään rooliin
TAINTED GRAIL: THE FALL OF AVALON Sanctuary of Sarras tarjoaa sykähdyttäviä maisemia tutkittavaksi. Näin miekkaa heiluttava maagi syntyy yksinkertaisesti ottamalla miekka toiseen käteen ja loitsu toiseen sekä säätämällä taidot tätä tukeviksi. Poluilta löytyy kaikenlaista kummallista kulkijaa. Äänimaailma ja musiikit ovat tärkeä osa sen tunnelmaa: kurkkulaulu, folkja keltti henkiset veisut sekä ritualistiset elementit soivat komeasti. Suurin kompastuskivi on edelleen se kolmas luku. Onneksi tältäkin alueelta löytyy yhä mieleenpainuvia paikkoja ja tarinoita sekä merkittäviä lorepaljastuksia, ja pääjuoni saatetaan ihan tyydyttävään päätökseen. Tason noustessa hahmo saa kaksi pistettä, toisen attribuutteihin ja toisen kykypuuhun. Todellinen voima syntyy varusteiden, attribuuttien ja laajan taitopuun yhteispelistä, mikä ohjaa suunnitelmalliseen hahmonrakenteluun satunnaisen grindaamisen sijaan. Kokonaisuutena se jää silti edelleen kahden ensimmäisen luvun varjoon. Rosvopomojen päistä maksetaan palkkioita. Pari aika isoakin kysymystä jää odottamaan vastausta, nähtävästi joko lisätai ehkäpä mieluummin kuitenkin jatko-osaan. 18 188554_.indd 18 188554_.indd 18 21.1.2026 16.24.41 21.1.2026 16.24.41. Taitopuusta ja varusteista voi virittää monenlaisia pelityylejä. Mätkintä ei ole poskettoman syvällistä, se pysyy sopivan suoraviivaisena ja napakkana, mikä istuu kokonaisuuteen hyvin. Esimerkiksi maageille on omat haaransa sauvoille, summoneille, raa’alle taikavoimalle ja mananhallinnalle. Logiikka muistuttaa Dark Soulsia: yhden attribuutin kehittäminen vahvistaa useita hahmon ominaisuuksia kerralla, eikä mikään piste tunnu hukatulta. Vuoristossa liikkuminen on paikoin huonolla tavalla työlästä: suuret korkeuserot pakottavat käyttämään latausruutujen taakse piilotettuja hissikuiluja, mikä katkoo rytmiä ikävästi. nattaa kalibroida odotuksensa pelivideoista, sillä konsoliversio on ymmärtääkseni teknisesti selvästi kämäisempi kuin PC-versio. Taistelusta ja hahmon virittelystä tekee erityisen mielekkään sen, että Avalonista on löydettävissä valtava määrä uniikkeja aseita, helyjä, loitsuja ja panssareita. Löytyy myös turhaa kalastusta, nikkarointia, hirveät läjät erilaista syötävää ja muuta ryönää, jotka voi käytännössä aika huoletta sivuuttaa valtaosan ajasta. Miekkaa ja magiaa mahan täydeltä Kiehtovan maailman ohella minut koukutti hahmonkehitys, jossa voimistumisen todella tuntee. Ilmeisesti roolipelejä on nykyään mahdotonta tehdä ilman kalastusminipeliä. Pikavalikon taakse saa muutamia aseja loitsusettejä, joiden välillä voi vaihtaa lennosta, mikä laajentaa taistelun aikaista arsenaalia ilman, että tarvitsee reppuun kurkkia. Kankea ratsastus on täysin turha lisä maltillisen välimatkojen vuoksi. Grafi ikka on paikoin sen verran vanhahtavaa, että voisi luulla Tainted Grailin ilmestyneen pari vuotta Skyrimin jälkeen. Toki se enää ole niin ontto ja onneton kuin julkaisun aikaiset puheet antavat ymmärtää, päivitykset ovat täyttäneet sitä uusilla tehtävillä ja paikoilla sekä syventäneet olemassa olevaa sisältöä. Tekniikkaa säväyttävämpi tyyli onnistuu silti luomaan varsin lumoavan synkän estetiikan, joka antaa Avalonille luonnetta. Kyvyt eivät vaadi tiettyjä attribuutteja pohjalleen, vaan sellaisia rajoitteita löytää lähinnä varusteista, joissa minimivaatimusten täyttäminen avaa kaman erikoisominaisuudet käyttöön. Forlorn Swords kärsii myös teknisesti kämäisen näköisestä lumipeitteestä, joka tekee alueesta edeltäjiään yksitoikkoisemman näköisen komeista maamerkeistä, kuten taivaisiin kohoavista jättimiekoista, huolimatta. Tehtäviä rikkovia bugeja tai kaatumisia en enää kohdannut, mutta turhia ominaisuuksia on peliin kertynyt. Attribuuteilla on pieni rooli dialogissa, mutta painopiste on selvästi taistelussa. Taidot kehittyvät Scrollsien tapaan niitä käyttämällä, mutta näiden taitokohtaisten tasojen merkitys jää lopulta varsin pieneksi, mikä on vain hyvä asia. Joka loitsussa ja aseessa on kaksi eri toimintoa sen mukaan, painaako hyökkäystä vai pitääkö sitä pohjassa
Graalin maljaa etsimässä Avalonin vetovoimasta kertokoon se, että lopputekstien rullattua aloitin saman tien 86 Graalin maljasta pulppuaa maailma täynnä mielenkiintoista tutkittavaa. Se kertoo siitä, miten tiheästi etenkin kaksi ensimmäistä lukua on rakennettu. Tekoäly kompuroi ajoittain ja sallii tutut juustoilut, kuten vihollisten jumittamisen oviaukkoihin. Kun ylivoima on ansaittu tuntikausien virittelyllä, se tuntuu oikeutetulta. Päivitykset ovat parantaneet Forlorn Swordsia, vaikka se ei vielä ylläkään edellisten alueiden tasolle. uuden kierroksen. Synkempänä ja modernimpana tulkintana Scrolls-henkisestä roolipelistä se löytää kyllä ytimensä ja yleisönsä. Hahmosta ei saa hetkessä kaikkeen kykenevää sveitsiläistä linkkuveistä, mutta varjopuolena tasapaino alkaa rakoilla viimeistään Forlorn Swordsissa. Toki summittainen nappien hakkaaminen johtaa vain ennenaikaisiin hautajaisiin. Roolipeleissä arvostan ajatuksella tehtyä maailmaa, joka ruokkii uteliaisuutta ja palkitsee siitä, hahmonkehitystä, jossa voimistuminen tuntuu käytännössä, sekä tarinaa ja tehtäviä, jotka kutsuvat katsomaan pintaa syvemmälle. Lyönnit ja torjunnat käyttävät staminaa ja vaativat varsinkin alkuun harkittua ajoitusta. Vaikka peli on teknisesti vähän rujo ja tasapainossa on hiomista, kokonaisuus toimii kuin Pyöreä pöytä. Näillä mittareilla Tainted Grail: The Fall of Avalon osuu nappiin, vaikka se ei tavoita lähimainkaan CD Projekt Redin tekeleiden elokuvamaisuutta tai Obsidianin parhaiden teosten valinta–seuraus-verkostoja. Hyvää + Hahmonsa voimistumisen tuntee konkreettisesti. Huonoa − Kolmas luku ei yllä kahden edellisen tasolle. 19 188554_.indd 19 188554_.indd 19 21.1.2026 16.25.02 21.1.2026 16.25.02. Yllättäen tämä ei häirinnyt minua niin paljon kuin voisi kuvitella. Vaikka loppua kohden kokonaisuus alkaa rakoilla, sillä ideat menevät viimeistelyn edelle, sydäntä ja kunnianhimoa piisaa. Tainted Grail on hyvä muistutus siitä, kuinka paljon ensimmäisen persoonan fantasiaropeissa on yhä lunastamatonta potentiaalia ja kuinka harvoin tällaisia ylipäätään nähdään. Tainted Grail: The Fall of Avalon on roolipelihelmi, jonka idearikas maailma, palkitseva seikkailu ja koukuttava hahmonkehitys kantavat, vaikka Graalin malja jää vielä löytämättä. Loppupuolen voimafantasia on niin överiä, että se kääntyy omanlaisekseen viihteeksi. Muista langata ja vältät ientulehduksen. Vaikka pelaaminen on turhan kankeaa selän takaa kuvattuna, hahmon ja maisemien fi ilistelyssä se toimii. Lähitaistelija vaihtui maagiin, ja toinen yhä kesken oleva läpipeluuni on paljastanut yllättävän määrän tehtäviä, salaisuuksia ja paikkoja, joita en edellisellä kerralla nähnyt. Mätkintä pysyy silti pitkään viihdyttävänä ja valinnoilla on painoa. Tasapainoa saisi silti vielä hioa. Arthurin lepopaikan design on melko Gigeriä. Ensimmäinen luku rytmittää haasteen erinomaisesti, toinenkin pitää sen ainakin lähitaistelijalla jotenkuten kasassa, mutta kolmannessa hahmo on jo käytännössä puolijumala. Osa niistä on auennut erilaisten valintojen kautta, osa meni kenties vain huomaamatta ohi. Väistömekaniikka on yksittäistä lähitaisteluvastustajaa vastaan turhan antelias, mutta epätasapainoa paikataan heittämällä kimppuun useita vihollisia ja pitkän kantaman kiusantekijöitä samaan aikaan
Hyppely ei ole pikselintarkkaa, sankari pystyy roikkumaan kielekkeillä ja kiipeilemään joustavasti. Kuka hän on. Suurin inhokkini genressä on tasohyppely. Saltista puheen ollen Mandragora kuuluu juuri metroidvanioiden Salt & Sanctuary -haaraan. Elämä on ilotonta, hirviöt ovat vallanneet maan, jota johtaa pääkaupunki Crimson Cityssä majaileva Pappikuningas. Noitaepisodin jälkeen inkun jatkonakki on vampyyrilordi Auberonin tappaminen, mutta silloin naamiot alkavat tippua ja motiivit paljastua. Lampulle on käyttöä vain entropiaulottuvuuksissa. Sankaria vähän hämmentää hänen sisällään kuiskiva outo naisääni. Nnirvi Yritin nauttia metroidvaniani suolan kanssa, mutta ei maistunut. Maisemat ja hirviöt vastaavat käsitystäni Castlevaniasta. Ehkäpä ripaus mandragoraa auttaa. Se oli Primal Game Studio / Knight’s Peak Versio: Minimi: Intel Core i5-6500 tai AMD Ryzen 5 1400, 8 Gt RAM, GeForce GTX 1060 6 Gt tai AMD RX 480 Suositus: Intel Core i5-7600k tai AMD Ryzen 5 3600X, 16 Gt RAM, Geforce RTX 2070 8 Gt tai RX 6600 XT Testattu: AMD Ryzen 7 3700X 3,60GHz, 32Gt RAM, GeForce RTX 4070 12 Gt VRAM Moninpeli: Ei. Bonuksena koko maailmaa uhkaa laajeneva Entropia-ulottuvuus. Siitä voisin valittaa, ettei näkymää saa aina tarpeeksi siirrettyä, jotta näkee onko alla lattia vai kuilu. Kukaan ei osaa odottaa pappikuninkaan inkvisitiota Perusasetelma on uskonnollinen dystopia. Nämä paikat kannattaa ennakoivasti merkitä kätevään karttaan. Hyppelyvanne kiristyy pääni ymKUISKAUS PIMEÄSSÄ Mandragoran maisemissa silmäsi lepäsi jopa viemäreissä. Mukaan on sotkettu Dark Soulsia, itse asiassa yllättävän paljonkin. Voi olla, että nämä kaksi asiaa voivat hyvinkin liittyä toisiinsa. Arkku täynnä aartehia. Ikäraja: Ei tiedossa. Toinen ongelma ovat pomotaistelut, jotka 2D-formaatissa tuntuvat vielä paljon Soulsien vääntöä vaikeammilta. Bongasin viime vuonna ilmestyneen Mandran taas vaihteeksi Twitteristä, ja nyt ostokoukun matona kiemurteli sen grafi ikka. Tasohyppelypiinasta annan Mandragoralle enimmäkseen puhtaat paperit. Palkkioksi ulottuvuusrepeämien koluamisesta löytää Essenceä, joka käytetään taitojen parantamiseen sekä taikalampun boostaamiseen. Yritin aikoinaan pitää Salt & Sanctuarysta, mutta hataran muistikuvani mukaan ensin tasohyppely heikensi pelimotivaatiotani, sitten sille antoi armoniskun joku pomojumitus. Mandragoran ”sankari” on inkvisiittori(tar), joka saa Pappikuninkaalta nakikseen noidan tappamisen. Liikkuminen on luontevaa ja vaikka välillä virheitä sattuu, yleensä syyllinen olen minä. Lajityypille ominaisesti osassa kenttiä on umpikujia, jotka vaativat päivitystä liikkumiskykyihin. 20 187982_.indd 20 187982_.indd 20 21.1.2026 18.07.53 21.1.2026 18.07.53. Sankari on myös varsin putouksenkestävä. Ensin löytyy heittokoukku, jonka käyttöpaikat on merkitty rusetilla, loput umpikujat avautuvat kun aikanaan oppii tuplahyppelyn ja loppupeleissä vielä liitelyn. Kun matka katkeilee johonkin pikselin tarkkoihin loikkiin, minulle tulee fl ashbackeja Manic Minerista, samanlaisia kuin Vietnamin sodan veteraanille Tet-offensiivista. Onneksi Soulseista ei ole lainattu kokoa oma juonesi -konseptia, meno on selkää ja sivutehtävillä maustettua. sen verran namia, että otin riskin ja sijoitin metroidvaniaan mania. Ikävä kyllä osa entropiahyppelystä on pakollisia. Se ärsyttävä tasohyppely on rajattu tulevaisuusulottuvuuteen, jossa Entropia on voittanut ja maailma palaa. M andragora on minulle outo pelivalinta: en pidä metroidvanioista enkä edes ole niissä hyvä