V u o d e n p e lit 2 2 2 2/2 02 2 Helmikuu 2022 . S o n ic T h e H e d g e h o g C 6 4 . GOD OF WAR KUN JUMALAT TURPAJUHLIVAT VUODEN PELIT 2021 YLLÄTTÄVÄ TUPLAVOITTAJA! ERIKOISJOUKOT ISKEVÄT ENLISTED THE TROOP IL-2 GREAT BATTLES MÄKIHYPPYÄ UUDELLA JA VANHALLA TYYLILLÄ SKI JUMPING PRO VR DELUXE SKI JUMP 4 PELIT JOILLA ON TARKOITUS EKOPELIT S u c c u b u s . 10,60 € VUODEN PARHAAT 157642_.indd 1 27.1.2022 16.41.17
Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Heli Koponen, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. /pelit Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA Kroonpress Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. www.fokusmediatilaus.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa 22 6 46 God of War Vuoden pelit 2021 Enlisted Ajassa 5 Pääkirjoitus: Kun halvalla sai Tuukka Grönholm 6 Vuoden pelit 2021: Lukijat Tuukka Grönholm 8 Vuoden pelit 2021: Toimitus Nnirvi 10 Luonnon puolesta, pelisukupolvesta toiseen Jouni Utriainen 14 IL-2 iskeytyy Doverin kallioon Antti Ilomäki 17 IL-2 jatkaa suurta taistelua Antti Ilomäki 21 Nnirvi: Don’t Look Back! Nnirvi 49 Voita sota Enlistedissä Nnirvi 60 Analogue Pocket-retrokonsoli Ville Wikström 63 The Witcher: Season 2 Markus Rojola 64 Ruudun takaa Wallu 65 Konehuone: Benq Zowie EC3-C & ZA12-C Lassi Hietala 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 19 IL-2 Great Battles: Bodenplatte Antti Ilomäki 22 God of War Nnirvi 26 Succubus Nnirvi 28 Tom Clancy’s Rainbow Six Extraction Markus Rojola 31 Ready or Not Markus Rojola 2 157643_.indd 2 27.1.2022 17.25.36. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. /asiakaspalvelu 324 numero 31
nite Risto Karinkanta 62 The Witcher 3: A Night To Remember Markus Rojola Teemat Loputon sota 14 IL-2 iskeytyy Doverin kallioon Antti Ilomäki 17 IL-2 jatkaa suurta taistelua Antti Ilomäki 19 IL-2 Great Battles: Bodenplatte Antti Ilomäki 46 Enlisted Nnirvi 50 The Troop Tuukka Grönholm 55 Grand Tactician 1.0421 Juha-Pekka Viljanen Miehet jumalia, naiset demoneita. 52 28 31 26 Ski Jumping Pro VR Tom Clancy’s Rainbow Six Extraction 34 After The Fall Juho Kuorikoski 36 Factory Town Risto Karinkanta 37 The Gunk Ville Wikström 38 Solar Ash Johannes Valkola 40 Turbo Sliders Unlimited Tuukka Grönholm 42 Gas Station Simulator Markus Rojola 44 Smarty and the Nasty Gluttons Ville Wikström 45 Sonic The Hedgehog C64 Petri Heikkinen 46 Enlisted Nnirvi 50 The Troop Tuukka Grönholm 52 Ski Jumping Pro VR Iikka Kivi 54 Deluxe Ski Jump 4 Iikka Kivi 55 Grand Tactician 1.0421 Juha-Pekka Viljanen 56 Victoria 3 Tuukka Grönholm 58 Assassin’s Creed: Crossover Stories Ville Wikström 59 Bright Memory: In. 22 God of War Nnirvi 26 Succubus Nnirvi 3 157643_.indd 3 27.1.2022 17.25.59
Firma rakentaa aktiivisesti pelimaailman Netflixiä eli omaa Gamepass-palveluaan, jossa kuukausimaksulla saa valtavasti ilmaisia pelejä ja käytännössä kaikki uudet Microsoftin pelit pelattavakseen. Nintendo on edelleen oman pelituotantonsa varassa, sillä PlayStationja Xbox-versiot ovat pelijulkistuksissa sääntö, pelin tekeminen Switchille on poikkeus. Microsoft maksoi Activision-Blizzardista 68,7 miljardia dollaria. Wallun sarjakuvaura alkoi jo 70-luvun puolivälissä, jolloin hänen sarjojaan julkaistiin Sarjiksessa, Non Stopissa ja Sarjainfossa. Microsoft myi minulle pelikoneen sijaan palvelun. Jos mittarina pidetään nimekkäitä pelisarjoja, Microsoft voi olla jopa edellä. Jos Sony jää enimmäkseen oman pelituotantonsa varaan, sen toimintariski pelimarkkinoilla kasvaa, mikä suuressa firmassa harvoin tarkoittaa lisäpanostuksia. Hurjinta kaupassa on hinta. Kyseenalaistin Xboxin tarpeellisuuden pelihuoneessa, koska Gamepassilla samoja pelejä pystyi pelaamaan PC:lläkin. Microsoftille Activision-Blizzard oli yli 11 kertaa arvokkaampi kuin Nokian puhelintoiminta, mikä kertoo aika paljon pelimaailman asemasta nykyään. Activision-Blizzard-kaupan myötä veikkaan, että se oli koko ajan tarkoituskin. Spencer ei lupaa, että Microsoftin omistamia pelejä nähtäisiin jatkossa myös PlayStationilla. Kaupan myötä Microsoft myös nousee pelialan kolmanneksi suurimmaksi tekijäksi Tencentin ja Sonyn jälkeen, jos mittarina pidetään liikevaihtoa. Miten käy jatkossa, kun Call of Duty, Elder Scrolls, Fallout, Doom, Wolfenstein, Dishonored, Minecraft, Diablo, World of Warcraft, Overwatch, Devil May Cry, Neverwinter Nights, Pillars of Eternity, Wasteland, Torment ja Candy Crush kuuluvat Microsoftin pelitiimeille. Microsoft Gamingin toimitusjohtaja Phil Spencer toisti PlayStationista saman minkä Zenimax-kaupan yhteydessä eli ”Microsoft noudattaa voimassa olevia sopimuksia.” Lainaus on sanatarkka, koska sillä on merkitystä. PÄÄKIRJOITUS ONNEA WALLU! K un PS5:n, Xbox Seriesin ja Switchin konsolisukupolvi alkoi, ajattelin, että Microsoft oli jo valmiiksi luovuttanut. Kun tammikuussa Microsoft teki Activision-Blizzardista pelihistorian suurimman ostotarjouksen, mieli muuttui. Activision ei ole mikä tahansa firma. Nyt tuntuu, että Microsoft on ainoa, joka on pelimarkkinoilla tosissaan liikkeellä. Arvosteluversion saa noin viikkoa ennen ilmestymispäivää, mikä on striimaajalle ratkaiseva mutta aikakauslehdelle merkityksetön aikamääre. Activisionin ja Atarin välisen oikeusväännön takia konsolivalmistajille maksetaan edelleen rojalteja jokaisesta myydystä pelistä. 5 157645_.indd 5 27.1.2022 18.34.05. Sen perustivat Atarilta lähteneet koodaajat, jotka alkoivat tehdä pelejä Atari 2600:lle omaan laskuunsa. Harri ”Wallu” Vaalio toimii luokanopettajana ja sarjakuvataiteilijana, mutta tekee myös Ruudun takaa -palstaa ja KyöPelit-sarjakuvaa Pelit-lehteen. Pelit-brändi onnittelee Puupäähatulla kruunattua sarjakuvaneuvosta. KUN HALVALLA SAI Suomen sarjakuvaseura on myöntänyt Puupäähattu-palkinnon Wallulle. Microsoft viimeistään nyt siirtyi pelit palveluna -ajattelussa seuraavaan vaiheeseen. Siinä piilee myös Activision-Blizzard-kaupan suurin vaikutus nykyisen pelimaailman tasapainoon. Wallu on lehden alkuperäinen taittaja 90-luvulta 2000-luvun alkuun asti. Esimerkiksi tuore Call of Duty on kaikesta keräämästään kritiikistä huolimatta joulun 2021 myydyin peli PlayStationilla. Se on mahdollista, mutta ei varmaa. Gamepass on jo pitkään ollut minulle vakiotilaus, jonka ansiosta en aina jaksa edes ruinata arvostelukappaletta. Se on pelihistorian ensimmäinen itsenäinen pelijulkaisija. KyöPelit-sarjiksen lisäksi Wallu on tehnyt Mikrokivikautta, Lämsänperäläisiä, Punaniskaa ja Nalle Puhia. Wallu voitti historian kaksi ensimmäistä Kemin sarjakuvakilpailua. Sony nokitti Nintendoa 90-luvulla panostamalla ulkopuolisten pelijulkaisijoiden tukeen
Kärkisija vaihteli tiuhaan, ja kärjessä ehti jopa käydä useampi yllättäjä. Optimilistapituus olisi vain noin 20 peliä, koska sen näkee yhdellä silmäyksellä, mutta se alkaisi vaikuttaa liikaa tulokseen. Listavaalilla myös herkästi mittaa todellisen suosion sijaan sitä, miten ennakkosuosikit pärjäävät keskenään. Vaikka peli on vielä early accessissa, se koukutti uskomattoman hienosti”, Ossi Mäntylahti sanoo. Metroid Dread on ansaitusti vuoden 2020 paras peli. Se oli pitkään mukana kärkikamppailussa, mutta jäi loppukirissä lopulta neljänneksi. Returnal 11,3 5. Pathfinder:WrathoftheRighteous 10,7 6. Psychonauts2 10,3 7. Ilmeisesti suosio on ponkaissut koronaeristyksessä nousuun. ”Korona-ajan pelastus. Alkupelissä yllättyy siitä, että savupirttiin tarvitaankin räppänä, kun loppupelissä hallitaan kokonaista keskiaikaista teollisuuskompleksia. Deathloop 11,7 4. Parasta kaikessa on päästä seuraamaan ensimmäistä kertaa Metroid-pelin speedrunien kehittymistä aitiopaikalta!” tiivistää Jaakko Näsi. Ensimmäisen illan ajan koko äänestystä johti yllättäjä Guardian’s of the Galaxy. Vuoden peli: Metroid Dread Nintendo Switchin Metroid Dread on niitä pelejä, joissa lopputulos on huomattavasti parempi kuin miltä matkalla näytti. Se ei yleensä lupaa hyvää, mutta Metroid Dreadin kohdalla lopputulos on erinomainen. Y leensä vuoden peli -äänestyksen tuloksen näkee aika hyvin ennakkoon, mutta tänä vuonna oli toisin. ”Klassikkopelisarjan jatko-osa Metroid Dread lunasti 19 vuoden odotukset. Yhdistänyt eristyksissä olleet saman olkikaton alle. ”Uuden virallisen kotikonsoli-2D-Metroidin julkaiseminen parin vuosikymmenen jälkeen on kulttuuriteko, jos mikä! Pelin kehittäjät ovat ymmärtäneet, mikä Metroidissa pelaajia kiehtoo, ja luoneet kokonaisuuden, jota voivat rakastaa sekä kasuaalit, että hc-pelaajat. Vuonna 2021 ilmestyneet DLC:t olivat mukana, samoin betat, mutta remaket ja muut uusversiot jätettiin julmasti pois, koska oletuksena oli, että Mass Effect Legendary Edition veisi vuoden peli -tittelin. Marvel’sGuardianoftheGalaxy 8 Nintendo-peli voitti taas! 6 158003_.indd 6 27.1.2022 19.54.21. Listan ulkopuolelta äänestettiin kaikkiaan 32 eri peliä, mikä on jopa yllättävän vähän. Maaliviivan ylitti kuitenkin niukassa johdossa Metroid Dread. pojat -teemalla. 2D-toimintapelin oli tarkoitus ilmestyä jo vuosituhannen alussa Nintendo DS:lle, mutta projekti peruttiin pariinkin kertaan. Tuukka Grönholm & lukijat Lukijat valitsivat taas vuoden parhaan pelin. Skål!” Veli Ankhi sanoo simatuoppi kourassa. Valintatapa herättää aina närää, sillä ihmiset haluavat äänestää vapaasti. Kunniamaininta kuitenkin virolais-ukrainalaiselle tiimille. Kolmas sija: Deathloop Arkanen lintu nappasi kolmossijan, mutta Deathloop nousi pronssille vähän varkain. Toinen erottuva teema oli yllättäen baseball: Out of the Park Baseball 22 ja MLB the Show 21 napsivat useita ääniä. Vuoden peli 2021 on Metroid Dread Nintendo Switchille. Valheim 14 3. Tätä ollaan tahkottu ns. Parhaaksi kotimaiseksi peliksi nousi odotetusti Housemarquen oiva Returnal. Peli palautti myös kadonneita nimiä vuosien takaa: ”En normaalisti välitä avoimen maailman selviytymispeleistä, mutta Valheim onnistui uudistamaan tämän konseptin kerrassaan mahtavalla tavalla. ResidentEvilVillage 8,3 10. Plussana valmis lista helpottaa äänestämistä ja lisää aktiivisuutta. Maailman logiikka hurmaa jo ensimmäisenä peli-iltana. Todennäköisesti Deathloop TULOKSET Sija Peli Ääniosuus % 1. Ääniä annettiin kaikkiaan 1 320. Kansa on puhunut, pulinat päälle. Metroid Dread oli jo purjehtimassa selvään voittoon, kunnes viimeisellä äänestysviikolla Valheim alkoi kuroa eroa kiinni. Ainoa asia, joka enää voisi parantaa peliä olisi vuoden peli -pysti, joten se vielä mestariteokselle suotakoon! Pelisarjan pitkäaikaisena fanina on pelin merkitys itselle valtava!” Antti Kaulio haaveilee, ja äänestäjät toteuttivat toiveen. Metroid Dread 14,3 2. Toinen sija: Valheim Ruotsalaisen Iron Gate AB:n Valheim oli heti ilmestyessään hitti. Illusive Manilla meni KANSAN VALTA VUODEN PELI 2021 savu väärään henkeen, kun listan ulkopuolisen avoimen Joku muu mikä -sarjan veikin Disco Elysium – The Final Cut. Hell Let Loose -nostettiin päälistalle, koska se keräsi tänä vuonna enemmän ääniä kuin ilmestyessään. Pelimaailmassa Age of Empires-sukupolvi yhdistyy Minecraft-sukupolveen, mikä on jotain aivan mieletöntä. Forza Horizon 5 9 8. Peli yhdistää hienosti pohjoismaalaiset maisemat, viikinkihenkiset myytit ja ruotsalaisten suurimman keksinnön eli minecraftmaisesti muokattavan pelimaailmaan. isät vs. Roolipeli-ideoita seikkailupeleihin yhdistävä Disco voitti jo vuoden 2019 parhaan pelin tittelin, joten nyt oli muiden vuoro. Yksikään äänestäjä ei esimerkiksi kommentoinut peliä mitenkään. ”Valheim voi näyttää joidenkin silmissä rosoiselta amatööriteokselta, mutta todellisuudessa peli on lähes joka kantilta timanttinen kokonaisuus jo tässä vaiheessa kehitystään”, Jani Rytilahti kehuu. Valitse voittaja Vuoden peli -äänestys tehdään listavaalina, koska kliksuttelu on äänestäjille ja varsinkin laskijalle helpompaa kuin kirjoittaminen. HaloInfinite 8,7 9
Harva AAA-peli nykyaikana on näin lämminhenkinen ja mukaansatempaava. Yksi äänestäjä liki pyysi anteeksi valintojaan kommentilla: ”Koko vuonna ei tullut oikein mitään loistavaa, mutta valitsin nyt nämä.” Perinteisesti moninpelit eivät ole pärjänneet Pelitin vuoden peli -äänestyksissä, mutta korona-ajan eritys on selvästi muuttanut menoa. Kymmenes on Marvel’s Guardians of the Galaxy, joka ensimmäisenä iltana johti koko kisaa. Silloin kun peli ei ollut päällä, oli sellainen olo, että tämä ei ole enää hauskaa. Konsolisukupolven vaihdos on vielä kesken, mikä aina vaikuttaa suurimpiin ja suosituimpiin nimikkeisiin. Ja paras pelisoundtrack sitten GTA: Vice Cityn!” Anssi Pasanen sanoo. Moninpeli taas onnistuu virtaviivaistamaan Haloa juuri sen verran, ettei se tunnu liian vanhanaikaiselta, mutta ei myöskään hektiseltä Call of Duty -kopiolta. Tarinan eeppiset mittasuhteet saavat setämiehenkin nuortumaan”, Mikko Kokko tukee. Vastauksissa esiin nousi poikkeuksellisen paljon moninpelejä: Valheim, Escape from Tarkov, Final Fantasy XIV Online, Hell Let Loose, Age of Empires, Diablo. Parhaansa yrittäjät pääsivät pistesijoille Viidenneksi nousi Pathfinder: Wrath of the Righteous -roolipeli, joka ei ilmestymisestään huolimatta ole vielä valmis. Upea roolipelielämys liimasi ruudin ääreen sadoiksi tunneiksi.”, Tommi Häyrinen tiivistää. Yksinpeli ei toistaiseksi ole yltänyt ihan Bungien pelien tunnelmaan, mutta lainaa niistä enimmäkseen onnistuneesti. Ajettavaa, tutkittavaa ja kerättävää riittää, kuten moderneissa autopeleissä kuuluu. Peliä kehuttiin nimenomaan siitä, että sen voi napata käsiinsä ja hylätä autopeliin sopivasti pick up -henkisesti. Capcomin Resident Evil Village ylsi yhdeksänneksi, mutta ilmeisesti pelaajat ovat edelleen niin kauhuissaan, että saivat äänen vain lapulle asti eivätkä kommentteihin. Vaikka komedia onkin isossa osassa kerrontaa, peli kertoo mielenterveysongelmien kanssa painivista hahmoista sopivalla arvokkuudella ja riittävällä vakavuudella. oli mukana äänestäjien kolmen parhaan pelin joukossa, mutta ei kovin monen ykkösvaihtoehtona. Myös avoin maailma on kunnianosoitus Halon historialle, sillä alkuperäisen Halo: Combat Evolvedin piti hurjimmissa visioissa olla avoimen maailman peli. Ajatusta tukee äänestyskäyttäytyminen, sillä yhden pelin äänestäjillä oli vain muutamassa lapussa ainoana vaihtoehtona Deathloop. “Guardians of The Galaxy on fanipojan unelma. Pelissä on koko ajan naama pienessä virneessä, huumori ja ryhmäläisten kemia toimi todella hyvin. Kun pelin käynnisti, olin taas innoissani. Mahtava äänimaailma.” Peli ei ilmeisesti äänestäessä ollut päällä. ”Halo Infiniten piti 343 Industriesin mukaan olla paluu juurille. Pelin huumori ei ikinä alennu naljailuun tai noloihin tilanteisiin. ”Marvel’s Guardians of the Galaxy tuntuu erityisen miellyttävältä peliltä osittain siitä syystä, että Marvel’s Avengers oli niin suuri pettymys. Todellisuudessa Pathfinderista ei ole nuoruuden lähteeksi, mutta parhaimmillaan se yltää Baldur-legendojen tasolle ja myös vie peligenreä eteenpäin. Valheim Deathloop Returnal Pathfinder: Wrath of the Righteous Psychonauts 2 Resident Evil: Village Forza 5 Guardians of the Galaxy 7 158003_.indd 7 27.1.2022 19.54.36. Vuoden teemat Kisa oli harvinaisen tiukka ja kommenteissa näkyi selvästi, että pelivuotta pidettiin vähän vaisuna. Maailma on itsessään hieno, tarina leikkii aikatasoilla, tyyli on 60-luvulta, yhteen paikkaan ja hetkeen jumittuneen päähenkilökaksikon mysteerikin ruokkii mielenkiintoa. Vuoden paras kotimainen: Returnal Housemarquen Returnal jäi niukasti pistesijojen ulkopuolelle, mutta todennäköisesti sitä äänesti jokainen PS5-omistaja. Pelin vaikeus tosin jakoi mielipiteiden lisäksi myös äänestäjiä. Kahdeksannella sijalla on Halo: Infinite, jolla näyttää olevan analyyttinen ja vankka fanikuntansa. Guardians of the Galaxy on lähemmäs kaikilla tavoilla sellainen, millainen Avengersin olisi pitänyt olla”, Ville Kaskela purkaa pettymystään, mutta onneksi muihin. Toimituksen hämmästellessä tilanne oli lukijoille täysin selvä. ”Returnal antaa pelaajan kehittyä pelaajana, kerta toisensa jälkeen”, Mikko Eronen kehuu, mutta Jussi Tähti ei ollut äänestään huolimatta itsekään täysin varma kannastaan: ”Vuoden peli vai vuoden koettelemus. Jospa tänä vuonna heitä näkisi muutenkin. ”Pathfinder on klassista roolipelaamista, jossa eri myyttiset polut sallivat muunkin kuin stereotyyppisen Sir Rolandin ja Mustan Nikon pelaamisen. ”Wrath of The Righteous vahvuuksineen nousee kaikkien aikojen parhaimpien roolipelijärkäleiden joukkoon. Kulttisuosiota nauttiva Psychonauts 2 ylsi hieman yllättäenkin kuudenneksi, mutta Anssi Pasanen osaa kertoa miksi: ”Kilpailu vuoden parhaasta pelistä oli tiukka, mutta sen lopulta vie kyllä Psychonauts 2. Vuoden pelin lisäksi kysyttiin myös sitä, mitä ihmiset pitivät tärkeimpänä pelinä vuonna 2020. Kaikissa nimenomaan tavattiin kavereita. Varsinainen pääosuma!” Visa Uotila pamauttaa paremmin kuin moni muu. Arkane Studios toki hallitsee pelimaailmojen ja hahmojen rakentamisen, joten tarinallisen räiskintäpelin menestys ei ole sikäli yllätys. ”Luulin, että olen liian vanha treenaamaan taitoa vaativia pelejä, mutta ilmeisesti vielä löytyy intoa ja hyvää arpaonnea, että pääsee eteenpäin”, sanoo Tino Rossi. Ulkoasu on uskomattoman kaunis, kenttien suunnittelussa on annettu mielikuvituksen kukoistaa.” Seitsemänneksi ylsi Forza Horizon 5
Pelitin sankasta avustajakaartista ja vähemmän sankasta toimittajakaartista käytti äänioikeuttaan 18 peliaktivistia, joista jokainen sai halutessaan nimittää viisi ehdokasta. Yhdellä kierrolla juostaan aseet laulaen, toisella hiivitään kattorakenteissa ja molemmat ratkaisut toimivat tasapainoisesti.” Riku Vihervirta looppaa ja muistaa myös Arkanen edellisen Vuoden peliin, Preyn: ”Arkane ei petä. Psykoviikingit Pronssia jakoivat kolmella äänellä yllätys Psychonauts 2 ja yllätyksen vastakohta Valheim. Kaikki eivät siihen venyneet, ja muutama jätti ehdokkaiden puutteen takia äänestämisen kokonaan väliin. ”Odotin puolivillaista 2,5D:tä, mutta Metroid Dread onkin yksi Metroid-sarjan huippuja. Tyylikäs paluu ja sarjan huipulla Resident Evil 4:n kanssa”, kujertaa Antero Kyyhky. Psychonauts 2 tarjoaa viihdyttävän kerronnan kyytipojaksi audiovisuaalisesti omaperäisiä oivalluksia”, psykonauttii Petri Heikkinen. Mukava nähdä Arkane tekemässä uutta. Kid Icarus?” Kylä on aika silmukassa Hopeaa kuittasivat Resident Evil: Village ja Deathloop neljällä äänellä. Se ei ole vanhan lämmittelyä, vaan sopivasti vanhaa ja uutta.” Dread oli jopa raskasstrategisti Juha-Pekka Viljasen listalla, siinä Gary Grigsby’s War in the East 2:n vieressä. Nyt kun Link, Mario ja Samus ovat saaneet arvoisensa Switch-käsittelyn, ja Kirbykin tekee tuloaan, jäljelle jää enää öh... Idea kaksinpelattavasta 0451-pelistä oli myös mahtava, mutta sitä rasitti lagi ja muutama sääntömoka, kuten se että pakeneminen laskettiin aluksi voitoksi eikä häviöksi.” Vanha mestari Resident Evil jatkaa vahvasti, Village ja sen uudet ikoniset vampyyrit, varsinkin pikku rouva D, miellyttivät jaetun hopean verran. Ei mennyt hukkaan, matka ihmisen runneltuun psyykeen vaikuttaa. Heikki Hurme tunnisti peli-gurmeen: ”Jäin koukkuun Deathloopin aikasilmukkaan, enkä vain siksi, että arvostelun deadline lähestyi. Oli kummallista kuulla, että Preyn aikasilmukkalisäosa Mooncrash ei ollutkaan prototyyppi. Piti katsoa kellosta, onko nyt oikeasti vuosi 2021, sillä Nintendon 2,5D -tasohyppely voittajana tuntuu oudolta, ihan kuin joku olisi Switchannut todellisuuksia. Lopputulos oli 43/90 ehdokasta, eli keskimäärin sankarimme keksivät lähes kolme (2,83) äänestämisen arvoista peliä. Tasokas voittaja PC Master Racen äänenkannattajana tunnetun Pelit-lehden oma Vuoden Peli on Nintendon valmistama Metroid Dread, eikä kuudella äänellä ollut edes jännää. Se TOIMITUKSEN VALINNAT VUODEN PELIT 2021 on tiukkaa 2D-toimintaa ja tutkimista. 8 158004_.indd 8 27.1.2022 19.49.54. V ote-uudistukset menevät luonnollisesti mönkään, joten toimivien, testattujen ratkaisujen rampauttaminen näennäisillä innovaatioilla unohdettiin ja mentiin perinteisellä kaavalla. Juho Penttiläkin yllättyi mutta iloisesti. Dread ei ollut Super, mutta joskus pelinautinto on paljon enemmän kuin peli.” Sekin miellytti, että Mustanaamion tavoin Metroid Dread on koville. Luojan kiitos äänistä tarpeeksi moni osui yhteen kohteeseen, jotta vasta hopea ja pronssi jouduttiin jakamaan, perinteiseen tapaan. Deathloopin menestys ilmeisesti loi aikasilmukan, jonka voimin Metroid Dread kiri voittoon, mutta Arkanen laatupeli ei paljoa jäänyt. ”Valmistauduimme kaverien kanssa uutuuteen kahlaamalla läpi kasan metroidvanioita. Se selviää Pelit-lehden tekijöiden omilla value-vaaleilla. Tyylikäs ja hauska Deathloop näyttää lupaavan vaihtoehtomaailman, jossa saapas potkii vartijoita alas katolta ikuisesti. ”Resident Evil Village: Village on niin täydellinen sekoitus kämppiä, groteskia ja puhdasta kauhua, että en voi olla pitämättä. Nnirvi & co Millä viime vuoden peleillä on arvoa. ”Tim Schaferin tiimi osoittaa, että loistavan ja humoristisen tarinan voi hyvin kertoa tasoloikkaseikkailulla. Metroid Dread pani vimmatusti kampoihin, mutta kaiken rytyytyksen alta paljastui pelattavuudeltaan mietitty seikkailukokemus, jonka sokkelot nuohosi oikein mielellään.” Ennustaako Lassi Hietala tulevaa. Ville Wikström ei ostanut psykonauttia alelaarista: ”Kun Psychonauts 2 julkistettiin Fig-joukkorahoitusalustalla, olin kärppänä paikalla ja löin paljoakaan miettimättä 250 taalaa tiskiin. ”Haaste on kovaa ja säälimätöntä – ja siten erityisen nautinnollista ja palkitsevaa. Mahdollisuuksia olisi kuitenkin ollut vieläkin ikimuistoisempaan peliin. ”Resident Evil on parhaimmillaan kauhukomedia, ja Resident Evil Village tajuaa sen täydellisesti olemalla pähkähullu räiskintäpeli ja täydellinen elämysjuna ikimuistoisilla tapahtumapaikoilla ja hahmoilla, joista jättivampyyri Lady Dimitrescu nousi heittämällä yhdeksi pelihistorian ikonisimmista. Ostimme omat Dreadimme julkaisupäivänä ja kilpailimme siitä, kuka sen ensin läpäisee. Se, kuinka lopulta niin tiukkaan pakettiin on saatu mahdutettua niin paljon erilaisia asioita, on vakuuttavaa”, toteaa tiukasti Juho Penttilä. ”Metroid Dread teki Breath of the Wild -tempun siinä mielessä, että valmis peli oli juuri niin hyvä kuin ennakkovideoiden perusteella vaikutti. Heli Koponen ei masokiistänyt: ”Kaikkea ei aina tarvitse saada helpolla. Aiheet vaihteleToimituksessakin Nintendo-siipi kaappasi vallan. Selkeä vuoden ykkönen.” Tuomo Nyrhilä piti henkilöistäkin: ”Riemastuttavan rempseä sankari ja hänen sarkastinen vastapuolensa antavat kuoleman tanssille persoonaa ja henkilökohtaisuutta. Deathloop on etsivätyötä, nokkelaa hiiviskelyä, räjähtävää toimintaa, kellopeliappelsiinia, prisoneria ja westworldia.” Kriina Rytkölä pitää toiston loistosta: ”Lähes pulmapelimäiset simulaatiobileet ikuisella repeatilla! Mekaniikkoineen ja maailmoineen viimeistelty kokonaisuus. Dread on vaikein peli Nintendolta aikoihin”, nautti kivusta Johannes Valkola
D&D:n pohjalta ponnistanut pelisysteemi on niin monipuolinen, että eri hahmoluokkien ja ominaisuuksien tutkiminen muuttuu jo omaksi salatieteekseen. Sikahaastavaa peliä sen mukaan valitessani ostin Demon’s Soulsin. ”Ville Kallion Cruelty Squad on monia asioita. ”Taistelut, talous ja yleinen sekoilu yhdistyvät kokonaisvaltaiseksi kuvaukseksi sodankäynnistä. Vähäeleinen, kiinnostava tarina, upeat maisemat, ja viimeisen päälle hiottu pelattavuus tekee Returnalista paitsi Housemarquen parhaan pelin, myös Playstation 5:n toistaiseksi parhaan pelin.” Syyllinen mitalisijalta tippumiseen on helppo löytää, for obvious reasons. Onnistuin tekemään kivasta, hienosta ja taianomaisesta seikkailusta oravanpyörän tuomalla siihen ulkopuolista kuonaa ja ahneutta. Osasyynä tämä sai lopettamaan pelin, mutta samalla se pakotti miettimään omia tapoja pelata. Tarina on ainakin eeppinen ja sen hahmot erinomaisia.” Shin Megami Tensei V on Heli Koposen mielestä ”suorastaan jääräpäisen uskollinen menneisyydelleen, mutta ei arastele luoda nahkaansa verenpunaisen taivaan alla. Tuukka Grönholm samoilee kuusimetsässä, kuvassa myös joku viikinki. Kohta oli suo ja niityt kuokittu pois, mutta kädessä lohikäärmeentapponuija. Psychonauts 2:n suosio oli suorastaan yllätys. ”Taktisia ammuskeluja kauan kaivanneille se tuntuu pienimuotoiselta paluulta lajityypin kultakauteen. Omassa suomipelien kaanonissani Cruelty Squad nousi jaetulle ykkössijalle ZeroRangerin kanssa.” Oltiin siellä mekin Muita kaksi ääntä kirvoittaneita ovat Wildermyth: ”Yksi peli, tuhat tarinaa. Se on audiovisuaalinen mestarinäyte. vat hupaisasta vakavaan ja katkeransuloiseen, mutta pelin lämminhenkisyys paistaa läpi. Jos ei oikeasti ole välttämättä vuoden paras peli, niin ainakin se yrittää oikein kovasti.” Ghost of Tsushima Director’s Cut tuli PS5-versiona viime vuonna, joten lopetamme vaalistudiolta Heli Koposen haikuun: Tanssivat lehdet seison mäen laella veri virtaa taas Kylä Resident Evil pärjää! Deathloop pärjäsi myös mukavasti. Lopputulos oli teollisessa skaalassa rakennettua ja (painovoiman kautta) automatisoitua tuotantoketjua, avohakattua metsää ja rumuutta. Hienosti tehty peliltä, jonka jotkut typistävät pelkäksi hiekkalaatikoksi.” Siihen verrattuna päätoimittaja Tuukka Grönholm on pikkaisen vähemmän analyyttinen: ”Aina tykkään, kun pääsee seikkailemaan kotoiseen kuusimetsään.” Kunniamainintaa Ei paljoa puuttunut, että suomalaisten uusi ylpeydenaihe, Returnal, olisi noussut mitalisijoille. Juha-Pekka Viljasen listalle mahtui Grand Tactician: The Civil War (1861 – 1865), jonka Pelit joskus ohimennen mainitsi. Jussi Forelius näkee Valheimissa jopa ekokatastrofin: ”Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi. Forza vitosta jaksoi Petri Heikkinen: ”Viimeisen päälle hiottu aurinkoinen arcadekaahailu, josta eivät komeat autot, kauniit miljööt ja erilaiset kilpailut ihan heti lopu kesken.” Pathfinder: Wrath of the Righteous on Tuukka Grönholmin mukaan ”Roolipeliä haukutaan mathfinderiksi, mutta pilkkakirves lyö kiven lisäksi omaan nilkkaan. Vaikka vakavia asioita, kuten ahdistuneisuutta ja päihdeongelmia, käsitelläänkin, ei Tim Schafer kirjoittajana hiero näitä pelaajan naamaan. Ennen kaikkea se on peli, jossa mekaniikka, kerronta ja ulkoinen toteutus ovat täydellisessä liitossa. Se on äärimmäisen pelattava taktinen räiskintä. Toivon mukaan Ready or Not nähdään ensi vuoden listalla voittajien joukossa”, toivoo Markus Rojola. Demonisten pokémonien keräily sopii luonteelleni mainiosti.” Himoitun The Niko Nirvi Award of Excellencen kuittasi tänä vuonna Free-2-Play-räiskintä Enlisted, jonka Jussi Forelius osaa tiivistää: ”Parasta mitä FPS-genren arcademaisille sotapeleille on tapahtunut 15 vuoteen.” Aamen, beratna, aamen! Epäviralliseksi SWAT 5:ksi julistettu Ready or Not onnistui jo Early Access -pohjalla tutkalle. Mobiilipeleistään Suomi tunnetaan, onneksi myös Returnalista. Elämän ja kuoleman sykli piti tiukasti otteessaan hamaan loppuun saakka.” Ville Wikström piti myös: ”Housemarquelta on totuttu odottamaan tiukkaa toimintaa, mutta Returnalissa on niin paljon muutakin. Retuilen vuonna 2022.” Aleksandr Manzos nosti esiin toisen suomalaisen pelin. Puuttui lähinnä Pleikka vitosia ja kykyä vaikeuksien voittamiseen. Valheimin satuviikinkien seikkailut osuivat jännään koloon, joka sai tuntemaan jonkin olemattoman menetystä, mutta myös haikeutta tai kaihoisuutta sen perään. Wildermythissa satunnaisgeneraattori toimii niin hyvin, että jokainen pelikerta tuntuu erilaiselta”, toteaa Samu Ollila. Se oli Heikki Hurme: ”Miksi en äänestänyt Returnalia. Niitä löytyi Heli Koposelta: ”Returnal yhdistää bullet hellin, räiskinnän ja kaipuun tuntemattomaan tavalla, joka kutsuu itsepintaisesti luokseen kuin valkea varjo näkökentän laitamilla. Varmasti, sillä ”huoneiden tyhjentämisessä on dynamiikkaa ja räjähtäviä yllätyksiä”, paljastaa Santeri Oksanen. Toiset virittävät autojen moottoreita, minä roolipelihahmoja. Se on hyperkiihdytetty myöhäiskapitalismin kuva. Onnistuin muuttamaan kuvankauniin alkupelin ikihongan tyynessä sijaitsevan mökkialueen täysin muuksi. Vuoden 2021 paras peli ja Double Finen mestariteos.” Valheim ei ollut yllätys, sitä pelasivat 2021 jotakuinkin kaikki. 9 158004_.indd 9 27.1.2022 19.50.06. Sain hankittua Playstation 5:n vasta loppuvuodesta
EKOPELIT Ote EcoQuest II:n oheismateriaaleista vuodelta 1993 kirje aktivistilta Suomesta! EcoQuest aiheutti ilmestyessään tunteita puolesta ja vastaan. Nuo viivat on pakko piirrellä veteen, sillä koetun soveliaisuuden rajat riipLUONNON PUOLESTA, PELISUKUPOLVESTA TOISEEN puvat kuulijan iästä, puoluekannasta sekä henkisen kaistan vaihtelevasta väljyydestä. Samanlainen skanneriominaisuus löytyy EcoQuestin vuoden 1993 jatko-osasta, mutta silloin floran ja faunan skannailu oli vielä tieteisfantasiaa. Vielä kun sankariksi sujauttaa kaljun, mutta karvaisen kolmekymppisen sijaan viattoman, älykkään sekä sitkeän ja urhoollisen lapsen, monia vastahankaisuuden aitoja on jo kaatunut. Tai luontoa. Kohdeyleisö sellaiselle voivat olla lapset, nuoret tai se osa aikuisväestöstä, joka ei ole vielä laittanut aivojensa luukulle lopullista konkurssilappua. Tyyli ja ote peleissä on positiivinen ja perheystävällinen, vaikeustaso sopii lukutaitoiselle koululaiselle. Perinteisin tapa parantaa peleillä maailmaa on käyttää niitä asioiden opettamiseen. EcoQuestin sankarijäppinen Adam osaa jutella eläimille, Albassa viattomuuden linkki eläimellisyyteen on eteerisempi – Alba kokee taianomaista sielujen sympatiaa ilvesten kanssa, mutta ei käy niiden kanssa keskusteluja. Ajan tylppä hammas Koska pääosa EcoQuestissa tapahtuu meren syvyyksissä, sen maailma ei tunnu vanhentuneelta, vaan menisi vain muutamalla muutoksella nykyajasta. Mutta, miten vedetään vaivihkaisen vihjailun, avoimen opettamisen, ärsyttävän saarnaamisen ja kieron propagandan rajat. Varsinkin vastapuolen kirjoitus tuo elävästi mieleen nykyajan Twitterin. Mikään ei saa ihmistä tuntemaan itseään vanhemmaksi kuin scifi-ideoiden ohittaminen arkimaailmassa. Koska luonto koskee kaikkia ja on usein konkreettisen kouriintuntuvaa, sen suojelu osuu opetuspeli-idean mukavuusaihealueelle. Hauska ja hyödyllinen uppoaa kuin ranskalainen kiehuvaan rasvaan. (Ote Sierran InterAction-lehdestä vuodelta 1992.) K U V A : M A R I W A E G E L E IN 10 156121_.indd 10 27.1.2022 17.41.14. Kummassakin pelissä kymmenen vuotta ja risat -hahmo seikkailee omatoimisesti huolehtien luonnosta ja aikuisten maailman, eli nyky-yhteiskunnan, aiheuttamista ympäristösotkuista ja eläinten kärsimyksestä. Sisarukset kuin ilvekset Tiukasti tarkasteltuna EcoQuest ja Alba ovat pelimekaniikaltaan eri genreä, mutta pelien sisältö on hyvin samankaltainen. Dialogia pelissä on muutenkin vähemmän, eikä siinä ole EcoQuestin eteeristä kertojaääntä avaamassa monimutkaisempia tosimaailman yhteyksiä ymmärrettäväksi. Jopa aikuiselle, joka tahtoo ottaa kerrankin rennosti. Moniko nykypäivänkään itseopiskellut Don Quijote jaksaa vastustaa esimerkiksi lukutaitoa tai matematiikkaa. Ajatus on houkutteleva: opiskelu on hyödyllistä ja tylsää, pelaaminen hauskaa mutta turhaa. Palavasieluisimmankaan peruskriittisen on vaikea jaksaa kammeta itseään sängystä, jos pitäisi päivästä toiseen mölytä metsiä, järviä, eläimiä ja raitista ilmaa vastaan. Jouni Utriainen Auttaako digiseikkailu luonnonhelmassa kohti puhtaampaa todellisuutta. Näiden yhdistäminen tuntuu tuplavoitolta! Kunhan ei fuusioi tylsyyttä ja turhuutta, kuten monissa julkisvirastoissa on tapana. Kummankin pelin ipanat ratkovat samoja ongelmia: muovijätteeseen tukehtuvia eläimiä, verkkoihin tarttuneita delfiinejä, hedonistisen kuluttamisen alle sortuvaa luontoa. Kumpainenkin seikkailu on vain muutaman tunnin mittainen, joten niitä voi itsekin vähällä vaivalla vertailla tsekkaan, kun en usko -menetelmällä. Toki on aihealueita, joiden synnyttämä vihavorteksi on heikompi. T apahtui 30 vuotta sitten: kliksuseikkailujen titaani Sierra julkaisi ekoseikkailu EcoQuestin. Menneiden aikojen hype-termi ”edutainment” oli juuri sitä itseään, viihteen ja koulutuksen yhdistämistä. Nyt samaan suoneen iskee Alba: A Wildlife Adventure. Ja se, rakas nykyhenkilö, on itse asiassa surullista. Viisastelun ja hauskanpidon suhteen määrittäminen on taidelaji itsessään, osa pelisuunnittelun taikaa – tai kirousta. Huvittavana teknohuomiona Alba skannaa eläimiä kännykkäsovelluksella, mikä on oikeastikin tämän päivän puhelimilla jo mahdollista
Kuuluisa kilpikonna ilmapallo kurkussaan. Mitä ihmettä, ihmiskunta. Hiirellä osoitellen tutkitaan paikkoja, ratkotaan ongelmia, lueksitaan dialogia ja yritetään saattaa lineaarinen juoni onnelliseen päätökseen. Varhaisin Sierra-tuotanto oli sillä tapaa kirottua, että seikkailuissa saattoi äkkikuolla tai jopa jäädä lopullisesti jumiin, mutta EcoQuestissa nuo pelisuunnittelun rikkakasvit on viimein kitketty. Mertensuojelupeli pyörähtää DosBoxilla nätisti ja on vielä kohtalaisen pelattava reliikki; vaikka vuosikymmenten eroosio on jäytänyt käyttöliittymää, se ei aiheuta merkittäviä savupäästöjä korvista eikä pikseligrafiikka vuotoja silmistä. Kummatkin ovat (omassa ajassaan) hyviä pelejä, joissa on lapsimyönteinen näkökulma ja ympäristöteema. Alba taas hankitaan, koska se on korkealaatuinen, palkittu ja rentouttava. Tällä hetkellä peliä ei saa virallisesti mistään. Eteneminen on stressitöntä, mitä korostaa puzzlejen lupsakka vaikeustaso. Sarjan esikoinen on EcoQuest (Pelit 02/1992, 80 p.). Alban sisältö erottuu selkeästi modernimpana vain ihmishahmojen monipuolisena diversiteettinä sukupuolista iän kautta ihonväriin. Kun EcoQuestia pelatessani törmäsin risteilyalukseen iloisesti ulostamassa jätteensä valtamereen, hymistelin tyytyväisenä, että tuo absurdi käytös on varmasti kolmessa vuosikymmenessä laitettu ojennukseen. Totuus löi vasten kasvoja kuin meressä lionnut öljyinen aikuisten vaippa: risteilyalukset saavat edelleen laskea jätevetensä suoraan mereen, kunhan eivät sitä ihan rannassa tee. EcoQuest: The Search for Cetus Sierra On-Line, 1991 PC Delphineus seikkailee mukana halki koko pelin. 11 156121_.indd 11 27.1.2022 17.41.27. Tässä Alba hoitaa homman aidosti ja vähäeleisesti kotiin, kuten pitääkin. Ratkottavat pulmat on viilattu koululaistajunnalle sopiviksi. Jensen nousi myöhemmin seikkailukansan suursuosioon Gabriel Knight -sarjan luojana. Dokumenttielokuvakaan ei kerää samanlaisia katsojalukuja kuin supersankarien pataanvetoeepos (paitsi jos sivistyspuoli vähä-älyistetään Tiger Kingin tasolle). Ebayssa hinnat liikkuvat painoksesta ja kunnosta riippuen muutamasta kympistä muutamaan sataseen. Eikö 30 vuotta riittänyt säätämään meriliikenteelle kierrätyskeppiäja porkkanaa. EcoQuest edustaa genreä, josta Sierra parhaiten tunnetaan: se on visuaalinen, tarinavetoinen seikkailu. Cetus puhuu kuin Terry Pratchettin kuolema. Kun opetuspeli, tai peli, jossa on selvä sivistävä teema, on troijalaiseen tyyliin YMPÄRISTÖPELIEN ISOÄITIMAA Seikkailupelien kultakauden titaaneista toinen, Sierra, sai 80-luvun lopussa kipinän kansakunnan sivistämiseen ja tuotti kymmenisen peliä opettavaiseen Sierra Discovery -sarjaan. Vaatii erityistä ponnistelua tarttua opetuspeliin, koska se todennäköisesti ei ole yhtä hauska kuin silkkaa viihdyttävyyttä optimoiva teos. Ulkoiset, houkuttelevat puitteet ovat tärkeitä opetuspelien menestykselle, koska pelejä pelataan pitkälti viihteen vuoksi. Näistä tietoiskuista voi vieläkin oppia. Se on ensimmäinen korkean profiilin ympäristöteemainen peli ja samalla Jane Jensenin ensimmäinen keikka. Merten elukat ovat pulassa muovituotteiden takia. Troijan merihevonen Vuonna ysikaks EcoQuest hankittiin, koska seikkailupelit olivat hoteinta kuumaa ja jokainen Sierran ja LucasArtsin tekele piti saada
Siinä lienee syy, että Suomen kilpikonnakanta on tyystin kadonnut. Alba kompuroi asiakerronnassa: on outoa, että saari on roskainen ja siellä on jopa öljyssä sätkiviä lokkeja, mutta ongelmien syistä ei pukahdeta. Luonnonsuojelusta innostunut ipana juoksentelee vapaasti ympäri saarta ja suorittaa pieniä tehtäviä, kuten roskien keräilyä, rapistuneen luonnonsuojelualueen korjailua ja öljyisten lokkien putsaamista. Merkittävimmät tavoitteet ovat saaren koko eläimistön kuvaaminen sekä kapitalistisen luksushotelliprojektin torppaaminen. Liekö tässä tarinan pahis. Applen tuottama, osapuilleen kaikille alustoille julkaistu Alba on kuin 50 kertaa pienempi, perheystävällinen Grand Theft Auto. Peli on kaunis, rauhallinen ja suorastaan säteilee ystävällisyyttä ja positiivisuutta. Ratkaistava ongelma jää paremmin mieleen, kun näkee pelissä sen syyn ja seurauksen sekä kokee tunnereaktion, eli tässä tapauksessa empatiaa viattoman elukan kärsimystä kohtaan. Roskien keräily on helppoa kuin napin painaminen. Kummassakin pelissä pelastetaan delfiini verkosta. Vaikuttavuus ruutujen tällä puolen Koska olin EcoQuestin julkaisuaikaan vaikutuksille altis kloppi, olen pitkän ja raskaan elämäni varrella muistanut sen ansiosta esimerkiksi sen, että vappupalloja ei saa päästää taivaalle. EcoQuestissa ilmapalloskenaariolle esitetään syy ja seuraus tavalla, josta kuka tahansa voi ottaa opiksi. Rikollisuus, autot ja aseet on korvattu ystävällisyydellä, apostolinkyydillä ja ympäristötoiminnalla. Myöhemmin pelissä asiaan palataan, kun tukehtuva kilpikonna pitää pelastaa. Pelin alkupuolella päähahmot yrittävät varoittaa ilmapallojen kanssa toilailevaa lasta navakasta tuulesta, mutta turhaan: pallot lentävät taivaalle. Ohjaimen kanssa pelaaminen on rentouttavaa, sujuvaa ja kivaa. Ilmankin ohjainta peli toimii, mutta näyttöä hiveltäessä ekoloma tuntuu liiaksi työltä. Alban känny skannaa eläimet. Piskuiselle välimeren saarelle sijoittuvassa Albassa vietetään terhakan lapsen viikon mittainen lomareissu. Ja siinä onkin näiden pelien vaikuttavuuden päällimmäinen reitti. 12 156121_.indd 12 27.1.2022 17.41.43. Läpäisin Alban iPhone 12:lla, eikä siihen montaa tuntia vierähtänyt. pyörinyt pelipöydälle, faktaa, tietoa ja oppeja imeytyy pelin tiimellyksissä aivokuoreen. EcoQuest vetää muutenkin pidemmän opetuskorren. Tarpeeksi kohottuaan ne tyhjenevät ja putoavat luontoon, jossa joku kilpikonnaraukka ne yrittää nielaista. Saarella pyörii joukko asukkaita, mutta sitä, että tämän porukan käytös on todennäköisin syy saaren kaikkiin ongelmiin, ei käsitellä. EKOPELIT Alba: A Wildlife Adventure Ustwo Games, 2020-2021 iOS, PC, PS4, PS5, Switch, Xbox One, Xbox Series X LUONNONSUOJELUA NYKYNUORILLE Palkitun Monument Valleyn kaltaisten taiteellisten ja laadukkaiden fiilistelypelien saralla ansiotunut Ustwo laajentaa henkistyneiden teosten katalogiiaan tähän saakka monipuolisimmalla pelillään. Tehtävät ovat helppoja, eikä taitoa vaativiin teknisiin suorituksiin tarvitse taipua. Elukoiden kuvat kerätään leikekirjaan
Alban ansiosta näitä on isketty tantereesen jo puoli miljoonaa. Pelejä tai ei, tilanne maalla, merillä ja ilmassa on huono. Sierra toimi yhteistyössä Kalifornian Sausaliton merieläinkeskuksen kanssa ja tieteellisesti vankemmalla pohjalla kuin Alba, joka tuntuu enemmän kadunmiehen näkemykseltä luonnonsuojelusta. Kun Sierralla tehtiin taustatutkimusta ja pelinkehitystä, tietoisuus työnsi työntekijöitä ekologisemmaksi, mikä näkyi esimerkiksi siirtymänä kierrätettyihin toimistopapereihin ja pelipaketteihin. Kun pelaajat kuulivat yhteistyöstä Sausaliton merieläinkeskuksen kanssa, sai keskus yhteistyöja avunantotarjouksia innokkaalta yleisöltä. Ehtaa vaihtoehtofaktojen maailmaa edustaa Alban radioaktiiviselta vaikuttavan vihreän tökötin sairastuttamien oravien pelastaminen ensiapulaukulla. Kaikki saarelaiset ovat ystävällisiä. Opettavaisuuden kautta tulevan suoran vaikutuksen lisäksi impaktipeleillä on usein ulkoisvaikutuksia, koska hyvien tekojen tutkiminen ja pyörittely lisää tietoisuutta, mikä usein johtaa uusiin hyviin sivuvaikutuksiin. Miksipä ei, itsekin sitä vielä todistettavasti muistelen. En usko, että Toivosen Samikaan on vielä luovuttanut. Hyvistä teoista huolimatta luonnon tilanne ei ole ottanut sellaista positiivista loikkaa, mihin voisi kuvitella 30 vuoden riittävän. Torilla tapaaminen ei vanhene koskaan EcoQuest villitsi varsinkin USA:ssa pelaajia paikallistoimintaan ympäristön puolesta. Ympäristö on edelleen ajankohtainen, näkyvillä, ja se kiinnostaa myös pelintekijöitä, taistelu jatkuu. Kenties jokin näistä pisnespampuista on saanut alkuperäisen kipinän toimintaan EcoQuestista. Riuska aktiivisuusaalto ulottui Suomeen saakka – ensimmäinen EcoQuest innoitti Sami Toivosen kavereineen siivoamaan paikallisen järven rannat, mikä teki Sierraan vaikutuksen: asiaa muisteltiin sekä EcoQuestin jatko-osan oheismateriaaleissa että Sierran omassa lehdessä. On perin harmillista, että Alba ei ottanut faktapuolta tosissaan, koska sen avulla pelistä olisi tullut myös vaikuttavuudeltaan teräksisempi ilman, että huvista olisi joutunut tinkimään. Ustwo puolestaan istuttaa puun jokaisesta Alba-asennuksesta ”puita palveluna” tarjoavan Ecologin kautta. Lokin putsaus EcoQuestissa esitetään realistisemmin sekä toimenpiteiden että siihen kuluvan ajan puolesta. Moinen häröily hämärtää potentiaalia toimia reaalimaailmassa, koska tiedon epämääräisyys eliminoi mahdollisuuden päätellä sen ketjun linkin, johon omien resurssien puitteissa voi puuttua. Opetus: nykerrä oireiden parissa huomioimatta sairautta. Adam ja Alba eivät jääneet apaattisina itkemään, vaan toimivat ja tekivät, mitä omilla voimillaan pystyivät. Saaren pääkaupunki. Ehkä asiaa ei tietoisesti ajateltu. Jos tämän jutun luettuasi päätät ostaa Alban, maailmaan ilmestyy uusi puu. 13 156121_.indd 13 27.1.2022 17.41.58. Alba olettaa, että asioiden syy-seuraussuhteet ja muoto oikeassa elämässä ovat kaikille tuttuja, ja toiminta on typistetty yhden klikkauksen aivot vapauttavaksi pelielementiksi. Yksittäisiä pieniä voittoja on saavutettu korvaamalla muovia maatuvalla materiaalilla, startup-yritykset kehittelevät ratkaisuja meriä tukkivan muoviliejun ja öljyn keräämisestä dieselpaattien sähköistämiseen, merielämää häiritsevän metelin vaimentamiseen ja selkänahkoja silppuavien propellien suojaamiseen
Kun ruudunpäivitys vaikutti rajusti ohjainten toimivuuteen, elämys oli lievästi sanottuna piinaava. Maa kyllä järisi, mutta syynä oli jumalsimun mahalasku. Väitettä tukee se, että Ubisoft ehti jo mainostaa uudelleen brändättyä Sturmovikia nimellä Storm of War: Battle of Britain, jonka piti ilmestyä marraskuussa 2006. Taisteluun Britanniasta keskittyvälle jatko-osalle ladattiin jumalattomat odotukset. Nykyään Il-2 irtoaa digiRYSÄHDYS RANTAKALLIOON myynnistä parin kahvikupin hinnalla. Se voi ottaa vakavaakin osumaa, mutta pysyy edelleen ilmassa. Aiempien Illujen tyyliteltyjen ja miniatyrisoitujen karttojen sijaan pelialueena oli valtava, suhteellisen täsmällinen kuvaus toisen maailmansodan ajan Etelä-Englannista ja Ranskan rannikosta. Kehittäjät itse ja asioista jotain tietävät sisäpiiriläiset ovat lipsauttaneet tiedonmurusia, mutta julkaisijoiden (1C, Ubisoft) kanta tapahtumiin on niin pimennossa, että asioiden todellista laitaa on hankala varmistaa. Vauriomallinnus on vieläkin aika lailla ylittämätön. Doverin kovat kalliot Kun Il-2 Sturmovik: Cli s of Dover julkaistiin maaliskuun 31. Siis samoihin aikoihin kuin 1946-kokoelma ilmestyi, eli noin neljä ja puoli vuotta ennen Cli s of Doverin julkaisua. n yksityiskohdat ovat hämärän peitossa. Pikatehtävä meren yllä yksittäistä Heinkeliä vastaan oli parasta, mitä 14 157932_.indd 14 27.1.2022 17.55.09. Lopulta julkaisija oli kyllästynyt vetkutteluun ja vaatinut, että peli pannaan pakettiin. Myös pakotettu julkaisu on helppo uskoa, sillä julkaisupäivänä peli oli kaameassa kunnossa. Lentosimuksi Il-2 oli jopa kaupallinen menestys. Hienona oivalluksena taitavasti konetta käsittelevä tekoäly ei väistämättä ollut myös erehtymätön ampuja, vaan tekoälylle voi antaa muitakin attribuutteja kuin yleisen taitotason. c Fighters ja 1946 jotakuinkin pelastivat lentosimulaattorigenren, kun länsimaiset pelitalot liki heittivät lentohanskansa naulaan. Viimeisin näkemäni lukema arvioi alkuperäisen Il-2:n myynnin olevan parin miljoonan kappaleen luokkaa, ja siihen uudemmat versiot päälle. Vanhan Sturmon vielä lentäessä kohti auringonlaskua seuraavan sukupolven kehittely oli jo alkanut, ja simulaattorikansan odotukset alkoivat nousta kuin Heinkel He111 -laivueet kohti Britannian taivaita, jossa myös Il-2:n uusi versio tulisi suorittamaan neitsytlentonsa. Bugien lisäksi se oli järkyttävän raskas. Sitkeiden huhujen mukaan projekti olisi aloitettu alusta useita kertoja. T apahtui edellisessä osassa: Maddoxin vuonna 2001 julkaisema Il-2 Sturmovik ja sen laajennukset Forgotten Battles, Paci. Siitä ei yksinkertaisesti voinut tulla mitään muuta kuin maata järisyttävä mestariteos. Mutta samalla Dover oli huikean kunnianhimoinen projekti, monin tavoin melkoinen harppaus koko genrelle. Antti Ilomäki SIMULEGENDA IL-2 STURMOVIK OSA II Iljushin Il-2 Shturmovik on yhtä legendaarinen maataistelukoneena kuin lentosimulaattorina. päivä vuonna 2011, ilmassa oli jo ollut merkkejä siitä, että kaikki ei välttämättä ollut ihan kunnossa. Lisäksi Maddox kiroili jatkuvasti piraattien määrää, joten laittomat lentäjät moninkertaistavat illupilottien pääluvun. Se on hienoa sinänsä, mutta pelattavuuden kannalta kutistetuilla kartoilla oli paljon etuja. Katastro. Koneiden yksityiskohtaisuus oli ihan omaa luokkaansa, lentomallikin aimo harppauksen 1946:tta edellä
Genrellä oli edessään monia erilaisia ja vaikeitakin haasteita, mutta ei sentään kuolemaa. Vaikka se luopuikin siitä kovimmasta ja tunnetummasta brändistä. Työ jatkuu edelleen, joskin virallisella moditiimi Daidaloksella on nykyään sukset pahasti ristissä kaikkien muiden kanssa. Jo vuonna 1979 Apple II:n omistava Bruce Artwick perusti SUBlogic-. Myöhemmin Maddox teki saman tempun Doverin lähdekoodille. Tietysti siviili-ilmailu painii ihan omassa luokassaan, ja sen suurin ja tunnetuin oli ja on Microsoft. Toinen maailmansota on ylivoimaisesti suosituin sota lentosimulaattoristien keskuudessa. Nähtävästi VR-tilakin on työn alla, joten ehkä James Bond oli oikeassa sanoessaan: ”Älä koskaan sano ei koskaan”. Legendaarisesta maineestaan huolimatta taistelu Britanniasta on itse asiassa aika yksipuolista ilmailua. Mutta nyt lopputulos oli legendaa ja Maddox tiimeineen täsmälleen oikea mies täsmälleen oikeassa paikassa täsmälleen oikeaan aikaan. Ilman Maddoxiakin lentosimut olisivat pysyneet hengissä, vaikka länsimaisten legendojen poistuminen markkinoilta olisikin aiheuttanut tuskallisen laman ilman venäläisten väliintuloa. Lentosimulaattoristit osaavat olla kauniisti sanottuna “vaativa” yleisö, joten Maddox onnistui vähintään kohtuullisesti tehtävässään ilmataistelujen erotuomarina: kaikki faktiot olivat melko tasaisen tyytymättömiä, koska juuri vastustajien koneet olivat niitä parhaita. Onneksi vain hetkeksi, sillä nyt Flight Simulator on tehnyt komean paluun. Tämä tarkoittaa, että simulaattori on tasapainossa. Merkittävä kisaaja on alan moderni jättiläinen Eagle Dynamics, tunnetuin nykykoneiden mallinnuksestaan. Lokakuussa 2012, vajaa vuosi julkaisun jälkeen, ysärin indie-ihmeistä virtuaalitaivaan kirkkaaksi punatähdeksi kiitäneen Maddox Gamesin tarina sai tylyn päätöksen, kun 1C päätti lopettaa Doverin kehitystyön ja hajotti koko tiimin. Maddox Gamesin roolia ei voi vähätellä: jo pikainen katsaus nykytilanteeseen paljastaa Il-2:n merkityksen koko genrelle. pelistä irtosi, sillä siitä Heinkelistä irtosikin sitten ihan kaikki, erittäin viihdyttävällä ja näyttävällä tavalla. Yksityiskohtia tuntematta on vaikea arvioida, mikä tarkasti ottaen meni pieleen, mutta tilanne oli monin tavoin haastava. Sekasortoista tilannetta ei helpottanut sekään, että pelaajayhteisön kauhuksi Oleg Maddox oli lähtenyt lätkimään projektin loppuvaiheissa, kovan onnen soturi Ševtšenko sai kyseenalaisen kunnian potkia tuomittu projekti maaliviivan yli, eikä pahasti jakautuneesta yhteisöstäkään enää irronnut kummoista vetoapua. Tällä hetkellä markkinoilla on kolme ilmaherruudesta kisailevaa tahoa, jos 1946:tta ei enää lasketa. Toinen maailmansota ei onneksi ole vain Cli s of Doveria modaavan Team Fusionin harteilla. Alkuperäinen Illu syntyi juuri vuosituhannen vaihteen hurjan tietoteknologisen tykityksen loppuvaiheisiin ja murrosvaiheen lapsena vanhentui teknisesti nopeasti. Pelimoottorin yskimisen olisi voinut kestää, jos Doverissa olisi ollut jäljellä edes ripaus Illun magiaa, mutta teknisesti monin tavoin vaikuttavaa kokonaisuutta tehdessä oli unohtunut kokonaan, miten luodaan hyvä peli. Tobruk on osoitus siitä, että jopa Maddox Gamesin joutsenlaulussa oli suuruuden siemeniä, kaikista ongelmista huolimatta. 15 157932_.indd 15 27.1.2022 17.55.40. Sen otti haltuun modaajatiimi Team Fusion Simulations. Pelastiko tämä sankariksi ylennetty moskovalaisheppu kokonaisen genren. Mikä pahinta, pelattavaa oli oikeasti vähän. Ei oikeastaan. Loppu vai uusi alku. Kun Maddox Gamesin tiimi oli melko pieni mutta haaste suuri, varaa virheisiin ei yksinkertaisesti ollut. Siitä iso kiitos Fusionille kaikilta Maddox Gamesia lämmöllä muistelevilta. Koneita oli tietysti Englannin taivaalla paljon vähemmän, mutta hieman yllättäen puhki kaluttua itärintamaa ja sen raivoisia mutapaineja ruohonkorsitasolla tuli nopeasti ikävä. Esimerkiksi Eagle Dynamics oli ahkeroinut tauotta 90-luvun puolivälistä alkaen, eikä välittänyt simulaattorien ”kuolemasta” yhtään Maddoxia enempää. Maddox Gamesin työstäessä jo Cli s of Doveria Maddox joutui, omien sanojensa mukaan, taistelemaan julkaisijaa vastaan saadakseen antaa 1946:n lähdekoodin modaajien käsiin. Projekti oli teknisesti valtavan kunnianhimoinen eikä Forgotten Battlesin pelimoottori ollut sellainen perusta, jonka päälle olisi ollut hyvä rakentaa. Sisällön määrä oli traagisen mitätön. Vaikka koiratappeluissa oli viimein myös liikkuvia maayksiköitä, Cli s of Doverin sisällön köyhyys ja tekniset ongelmat pitivät huolen siitä, että vuosikymmenen takainen ryntäys virtuaalitaivaita valloittamaan ei toistunut. Lentosimulaattoreilla on pitkä perinne, sillä heti kun tietokoneilla sai aikaiseksi jotain etäisesti lentämistä muistuttavaa, joku päätti kokeilla. Mutta Il-2 Sturmovik ei lopullisesti murskaantunut Doverin kallioihin, ansio kuuluu Oleg Maddoxin modaajille osoittamalle rakkaudelle. Paljon muuta pelistä ei sitten saanutkaan irti, ei, vaikka sen olisi saanut pyörimään siedettävästi. Neljän ja puolen vuoden myöhästyminen kuulostaa hurjalta, mutta toisaalta se tuntuu nykyään olevan esimerkiksi Eagle Dynamicsille ihan normaali aika tuusata yhtä konetta, kun julkaisija ei ole hönkimässä niskaan. Koneiden järjestelmät oli mallinnettu paljon aiempia Illuja yksityiskohtaisemmin, mutta motivaatio niiden opetteluun puuttui, kun kiinnostavaa pelattavaa ei ollut. Kiitokseksi mahdollisuudesta Team Fusion työsti pelinraakiletta vuosikausia ja julkaisi vastikään kokonaan uuden, Afrikan taisteluihin keskittyvän lisärin Desert Wings Tobruk (2020). Itse jätin Doverille jäähyväiset siirtyessäni VR-aikaan, mutta käsittääkseni se on nykyään jo ihan hyvässä kunnossa. Olegin perintö Maddoxin poistuessa näyttämöltä miehessä oli aistittavissa helpotusta, sillä paineet olivat taatusti kovat, eikä Oleg vaikuttanut parrasvaloissa viihtyvältä tyypiltä. Se, joka hallitsee 40-luvun taivaita, hallitsee koko maailmaa. Esimerkiksi Eagle Dynamicsin vuonna 2005 julkaiseman Su-25T:n 3D-mallissa oli jo kymmenen kertaa enemmän polygoneja kuin Illun koneissa, ja se oli pienellä säädöllä suoraan valmis 20-luvulle, mutta Illun lentolaitteet eivät niinkään. rman julkaisemaan pelin Flight Simulator, josta tuli myöhemmin aika suosittu. Jatko-osan odotus oli vähän helpompaa, kun modaajat lisäsivät vanhaan Sturmovikiin jatkuvasti kivoja uusia ominaisuuksia. Tylsä skriptattu kampanja ei innostanut eikä sitä, eikä paljon muutakaan, voinut lentää kaverien kanssa
Huhujen mukaan Maddoxilla ja Eaglen Igor Tishinillä oli aikanaan herrasmiessopimus aikakausien jaosta, mikä ei tietenkään pätenyt enää Maddox Gamesin hajottua. Kun konsoli-illun tekijä Gaijin Entertainment julkaisi ensimmäiset testiversiot taivaiden World of Tanksiksi suunnitellusta massiivimoninpeli War Thunderista (2013), vanhan kunnon Illun jäljet tuntuivat edelleen kahvassa asti, joskin vähän kevennettyinä. Tässä voitossa maistuu myös piskuisen Maddox Gamesin kädenjälki. ikka syntyi vastaukseksi tuolloisten pelikoneiden rajoituksiin. Toisaalta, vaikka 2000-luvun alku oli monin tavoin haastavaa aikaa, osan onnistuneimmista suunnitteluratkaisuista Maddox Games sai käytännössä ilmaiseksi. Simulaatio on sekä yksin että muiden kanssa pelattuna nimenomaan peli. Tarkoituksena oli tehdä joukkorahoituksella uusi toisen maailmansodan lentosimulaattori Eaglen DCS Worldin runkoon. Se on nykyään silkkaa utopiaa. Toisaalta nimi on ollut väärä jo alusta alkaen: oikea kirjoitusasu on Shturmovik, mikä tarkoittaa yksinkertaisesti maataistelukonetta. Ilman Il-2:ta maailma olisi simulaattoristille aika paljon ankeampi paikka. Näin Eagle oli vapaa astumaan genren rahakkaimmalle areenalle. Cli s of Doverissa mentiin samoille inhorealistisille linjoille muiden modernien simulaattorien kanssa, mikä kieltämättä tuntui kokonaisuudessa. DCS:ssä on Illun tapaan erinomaiset ikoniasetukset, mikä on erittäin tärkeää yritettäessä ratkaista simulaattoreille kriittistä näkyvyysongelmaa, mutta Illu on edelleen kaikkien aikojen ainut simulaattori, joka osaa jakaa samat, muokatut asetukset kaikille moninpeliin osallistuville. SIMULEGENDA IL-2 STURMOVIK OSA II 16 157932_.indd 16 27.1.2022 17.56.22. Haluaisin nähdä Maddox Gamesin ratkaisuja vaikkapa nykysimulaattoreille kriittisiin virtuaalitodellisuusteknologian haasteisiin. Sekin on kilpailukykyinen lähinnä vuosikausien modauksen ansiosta. Toivottavasti kuusikymppinen Oleg Maddox muistelee aikaansa parrasvaloissa edes jonkinlaisella lämmöllä. Vuonna 2009 Il-2: Birds of Prey toi yksinkertaistettua taistelulentelyä Playstation 3:lle ja Xbox 360:lle. Hattu päästä Valitettavasti kaikkein vaikuttavin monumentti Il-2:n suuruudelle on, miten ylittämätön suoritus se on monin tavoin vielä 20 vuotta alkuperäisen julkaisupäivänsä jälkeen. Silläkin on Il-2-yhteys: Oleg Maddox nousi vielä kerran julkisuuden valokeilaan tukemaan vanhaa kaveriaan, kun Ševtšenko perusti todennäköisesti Star Citizenin innoittamana toiseen maailmansotaan sijoittuvan lentosimulaattoriprojektin Kickstarteriin. Maddox Gamesin tilalle palkattiin toinen venäläinen tiimi, Rise of Flightin (2009) tehnyt, aiemmin myös neoqb:nä tunnettu 777 Studios. Ja kolmas toisen maailmansodan osallistuja on Il-2-brändin edelleen omistava 1C Company. Kutistetut kartat olivat paitsi helliä prosessorille, myös optimaalinen yhdistelmä matkalentoa, toimintaa ja navigointia. Pelattavuuden kannalta verrattoman toimiva, jossain määrin sarjakuvamainen gra. Uskomattomien alkutöppäilyjen jälkeen Il-2 Sturmovik: Great Battles jatkaa varsin kunniakkaasti kantaisänsä uraa, vaikka esimerkiksi Il-2 Sturmovik: Battle of Normandy on venäläisamerikkalaisuudessaan aika pöljä nimi pelille. Tekisi mieli sanoa, että me emme ainakaan unohda, mutta etsiessäni julkaisukelpoisia valokuvia Maddoxista hoksasin, että kukaan ei ole vaivautunut tekemään tyypille sivua Wikipediaan. Sturmovik on edelleen täysin suvereeni, ehkä korkeintaan Falcon 4:ää lukuun ottamatta. Noin 150 tuhannen euron potilla ei kuitenkaan menty Kuuhun edes venäläisillä palkoilla, ja Ševtšenko joutui taas kerran toteamaan vetämänsä urakan karahtaneen kiville. Oleg Maddox oli oikea mies, oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Peliä ei välttämättä muisteta, mutta sen tekijät kylläkin. War Thunder murskasi maata ja merta suvereenisti hallitsevan Minskin kolossi Wargamingin taistelussa ilmaherruudesta, kun World of Warplanes jäi myrskyn jalkoihin. pitäisi julistaa kansainväliseksi simulaattoripäiväksi. Oli myös ilmeisesti aikanaan lähellä, että oman pelimoottorin sijaan Rise of Flightia olisi lennättänyt lisensoitu Illun moottori. Sen lisäksi, että Il-2:n vaikutus näkyy nykyään kaikissa toista maailmansotaa käsittelevissä raskaamman sarjan simulaattoreissa, brändi teki kunniansa päivinä koukkauksen myös konsolien puolelle. Jos lentosimulaattorit koskaan oikeasti kuolevat, se johtuu todennäköisesti siitä, että tekijät unohtivat, miten simulaattorista tehdään hyvä peli, vaikka Maddox Games näytti aikanaan niin komeasti mallia. Vaikka Dover-rähmäys myös todisti, että ei Maddoxkaan ollut erehtymätön virtuaali-ilmailun jumala, alkuperäinen Il-2 Sturmovik -projekti oli niin täynnä kaukonäköisiä ratkaisuja alusta loppuun, että 30.11. Il-2:n soihtua nykyään kantavan porukan ydinjoukko aloitti uransa Team Gennadichina, joka teki apuohjelmia alkuperäiselle Il-2:lle. Kun 1C lopetti Cli s of Doverin kehityksen, se ei silti halunnut päästää irti genren toiseksi kovimmasta brändistä. Järjestelmämallinnuksen monimutkaisuus oli täydellinen yhdistelmä hienovaraisuutta, haastetta ja pelattavuutta. Yksinkertaisena esimerkkinä pelin mahtavuudesta on se, että Illussa dynaamista kampanjaa voi lentää yksintai moninpelinä siten, että ihmispelaajat hyppivät mukaan miten sattuu ja tekoäly hoitaa automaattisesti loput koneet. Eagle Dynamics otti projektista kopin, viimeisteli sen omin voimin ja on nyt genren suurimpia pelureita, ellei jopa suurin. Sturmovik on saumaton yhdistelmä kaikkia lentosimulaattorin perusominaisuuksia erinomaisesti toteutettuna
Ikävä juttu, jos konetehot eivät riittäneet maksimitason lens flareille ja ambienttiokkluusioille, mutta halusit kuitenkin nähdä nokkaa pidemmälle. Pelaajat olivat vähemmän yllättäen lievästi sanottuna tyrmistyneitä älyttömästä suunnitteluratkaisusta. Ennakkotilaajat pääsivät kokeilemaan hyvin varhaisia versioita, joissa ei voinut aluksi tehdä muuta kuin lennellä tyhjässä maailmassa ensin LaGGilla, myöhemmin myös Mersulla. Juuri, kun projekti alkoi vaikuttaa lupaavalta, tapahtui jotain niin absurdia, että sitä ei vodkarännikään selitä. LOPUSSA KIITOS SEISOO Syöksykierre Kehittäjät päättivät, että kohderyhmälle, jonka autotallit ja olohuoneet ovat tyypillisesti täynnä kolvinkatkua ja kattoon asti yltäviä elektroniikkaromukasoja, grafiikka-asetusten säätäminen on liian vaikeaa. Silti monet vielä varovaisesti toivoivat, että pian julkistettava kampanjamoodi pelastaisi paljon. Tai jos monitori oli vähän leveämpää mallia, sillä se shaderi, joka sotki yli 16:9-suhteen monitorien kuvan pikselimössöksi, oli niin rautaystävällinen, että se oli päällä mopoimmallakin tasolla. Moninpelikampanjat ovat olleet simugenren ultimaattinen huipentuma Il-2:sta lähtien. Homma onnistui, kunhan teki uuden pelaajatilin serveriä varten, latasi erillisen ja järjettömän hankalakäyttöisen serverisoftan, ja konffasi reitittimen hoitamaan liikennettä sekä LANin että WANin puolelta. Foorumit syttyivät ilmiliekkeihin, kerrankin ymmärrettävästi. Heille ei annettu aikaa edes kiihdyttää asiaankuuluvaan foorumiraivoon ennen kuin paukahti uudestaan: seuraavaksi ammuttiin alas moninpeli. Mutta ei hyvällä tavalla. Tilanne oli varovaisen toiveikas, sillä vaikka Rise of Flight ei ehkä ollutkaan simulaattoritaivaan lippulaiva, tiimin nöyrä ja realistinen lähestymistapa oli juuri sitä, mitä kunnianhimoonsa kompastuneen Cliffs of Doverin jälkeen kaivattiinkin. Yrityksen Venäjän-osasto yhdistyi julkaisija 1C:n kanssa ja lähti kiillottamaan kolhittua brändiä. Kun fysiikkamallinnuskin oli tutun realistista, vaikutti siltä, että Rise of Flightin vahvuudet olivat siirtymässä vakuuttavasti toiseen maailmansotaan. Ehkä vaikeat grafiikka-asetukset haluttiin kompensoida kaikkien osaamilla routteripuukotuksilla. Alku oli lupaava. Niinpä asetuksia tarjottiin vain muutama perustaso, joiden väliltä piti valita vähiten kaamea kompromissi. Toki monipuolisen tehtäväeditorin ansiosta tehtäväpohjainen moninpeli oli vielä jollain tapaa mahdollista, mahdottoman monimutkaista vain. Propellihattukansa on muutenkin perinteisesti innostunut realistisista ja koordinoiduista yhdessä lennettävistä tehtävistä, mutta uudessa Illussa moninpeli olisi vain pelkkää koiratappelumyllytystä erillisillä servereillä. Vakavia iskuja optimismiinsa ottanut ennakkotilaajien joukko oli tässä vaiheessa jo hieman huolissaan pelin suunnasta. U usin Illu-sukupolvi sai alkunsa myrskyisissä olosuhteissa. Niihin liekkeihin kaadettiinkin sitten tankkiautollinen korkeaoktaanista lentokonebensaa. World of No Thanks Elettiin 2010-luvun alkua. Lakkautetun Cliffs of Dover -projektin jäljiltä hajotettu maineikas Maddox Games oli historiaa, ja Il-2 -sarjan tulevaisuus annettiin Rise of Flightista tunnetun 777 Studiosin käsiin. Antti Ilomäki IL-2 STURMOVIK NYT Il-2:n uusi sukupolvi, Il-2 Great Battles, oli aluksi nimensä veroinen. Saataisiinko tarkasti Screenshots filmed with Anttivision ® 17 157646_.indd 17 27.1.2022 18.14.58. Lentäminen idyllisissä maisemissa oli miellyttävän ilmavaa, joskin hieman kiikkerää. Valko-Venäjän lahja pelimaailmalle, World of Tanks, teki rakettimaista nousua ja rakettimaista tulosta, mikä ei jäänyt huomaamatta tarinamme sankareiltakaan
Tämän mahdollisesti pelitaidehistorian absurdeimman tapahtumaketjun seurauksena yhteisö räjähti kuin supernova. historiaa noudattava kampanja yksityiskohtaisine joukkokokoonpanoineen vai kenties dynaaminen, yksityiskohtaisesti huoltoa mallintava ja tappioita seuraava systeemi. Pelaajayhteisö ei varsinaisesti rauhoittunut. Ekspaa. Nyt kehittäjätkin tajusivat, että tarvitaan liennytystä ja lepytystä, kiireesti. Siinä, missä ’46-Illussa Löwengrinin kampanjageneraattori ja Rise of Flightissa Pat Wilsonin vastaava oli integroitu suoraan peliin, Great Battles -Illussa moinen ei enää onnistu. Bonuspotkuna nokkatykin ammuspusseille sitä ekspaa tienatakseen piti lentää pässeillä oletusasetuksilla, koska onhan ”realismi” ollut simulaattorien vaikeimpia ja henkilökohtaisimpia dilemmoja muinaisista ajoista lähtien. Mutta ensin pöyristyttävän päättömien päätösten kuningasvärisuora pelattiin loppuun, sillä silmittömästi raivoavaa pelaajayhteisöä yritettiin rauhoittaa tarjoamalla mahdollisuus ohittaa grindaus maksamalla ekstraa. Enkä pääse enää eroon mielikuvasta, että Stalingradin mottiin henkensä kaupalla tarvikkeita roudaavat Junkers-viiskakkoset ovat pullollaan luuttibokseja, joista Jürgen munkittaa pitkät kalsarit, mutta Horst vanerisen joulukuusen. Jos halusit isommat pommit Stukaan tai uudemman version Mersusta, ne piti tienata grindaamalla ekspaa monotonisessa yksinpelikampanjassa. Projektin päätöksentekorakenteessa ja kokoonpanossa tapahtui uudelleenjärjestelyjä. Tässä vaiheessa olisi tilannetta läheltä seuranneena, asioita rivien välistä lukeneena ja sisäpiiriläisten näkemyksiäkin kuulleena houkuttavaa lähteä spekuloimaan tapahtumista, mutta olkoon, sillä kerrankin tarina päättyy jokseenkin onnellisesti. Cliffs of Doverin tuskaisa taival omituisine käänteineen unohtui kerralla, kun normaalisti eripurainen simuporukka mobilisoitui täysin yksimielisesti kapinaan. 18 157646_.indd 18 27.1.2022 18.15.08. Loppu hyvin. Toimihan tämä mahtava idea siinä tankkiautopelissäkin. On vaikeaa arvioida, miten paljon sekoilu kriittisissä kehitysvaiheissa rampautti lopulta uusinta Illu-sukupolvea, mutta varmasti ainakin jonkin verran. Esimerkiksi yksinpelin ja moninpelin täydellinen erottaminen, täysin päinvastoin kuin esikuvassa, rampauttaa peliä edelleenkin. Grindaamalla. Ja mikä hämmästyttävintä, teki asialle jotain. Nimittäin joku 1C:n tarpeeksi isoista pampuista ilmeisesti huomasi, että nyt oikeasti menee huonosti. Ei varsinaisesti kumpaakaan. Seurauksena pelisarja palasi raiteilleen ja on sittemmin lunastanut ainakin merkittävän osan alkuaikojen odotuksista, ja se on niiden alkuaikojen sekoilun jälkeen todellinen, harvinainen ihme. IL-2 STURMOVIK NYT Aluksi pelissä oli LAGGia, mutta hyvällä tavalla
Valitettavasti säädöt ovat lajityypilliseen tapaan simppeleitä. Il-2 on nyt yksi peli, mutta monessa palassa. Koneet ovat nyt lujatekoisempia kuin aiemmin, komponentit kyllä hajoavat entiseen malliin, mutta katastrofaalinen rakenteellinen vahinko on harvinaisempaa. Great Battlesissa esimerkiksi kevyet tönäisyt eivät johda välittömään täystuhoon, rakenteisiin voi tulla heikentäviä vaurioita, jotka johtavat vähitellen rasituksessa yhä isompiin ongelmiin. Siipimiehenä lentäminen onnistuu, mistä on pakko antaa nykypäivänä plussaa. Ei ehkä pitäisi yllättyä siitä, miten paljon hienosti toteutetut säätilat parantavat lentosimulointielämystä, mutta nyt Great Battles tuntuu aidosti modernilta simulaattorilta, vaikka ei sentään ihan Flight Simulator -näyttävä olekaan. Ei koskaan enää. Pelissä on niin usein todella massiivisia alennuksia, että täyteen hintaan kannattaa ostella kamaa vain, jos haluaa erityisesti tukea kehittäjää. Radiokomennot ovat aika pelkistettyjä eivätkä kaverit juurikaan kertoile kuulumisia, joten yksinpeli on yksinäistä hommaa, eikä kovin syvällisistä lentuetaktisista manöövereistä kannata haaveilla. Varsinkin vauriomallinnus on kokenut melkoisen mullistuksen. Mikä parasta, kehitysmallin ansiosta parannukset pätevät niin early access-vaiheessa olevaan Normandyyn kuin jo kahdeksan vuotta vanhaan Stalingradiinkin. Puolen maailman sota Alkuperäisestä Stalingradista Great Battles -sarja on laajentunut Moskovan, Kubanin ja Bodenplatten (Ardennit) lisäksi ensimmäiseen maailmansotaan tiimin edellisen pelin, Rise of Flightin hengessä. Vauriomallinnus on uuden illun suurimpia vahvuuksia. Gra. Ikäraja: 12 eikä rasittavan monimutkaisen dedikoidun serverin kanssa tarvitse pelleillä, jos ei välttämättä halua. Nykyään katastrofaalinen vahinko on harvinaisempaa ja koneet hajoavat hienovaraisemmin. Great Battles -sarjan osat voi hankkia joko pelin kotisivuilta tai Steamistä. Lisäkoneiden ja -karttojen lisäksi pelirunko on kehittynyt jatkuvasti. Pelissä on nykyään kunnollinen moninpeli tehtäväpohjaisine ja koiratappelumoodeineen, KUNNIANPALAUTUS 1C Game Studios Arvosteltu: PC VR Versio: 4.6.03 Minimi: Windows 7/8/10 64-bit, 8 Gt RAM, i5/i7 3 GHz, 4 Gt VRAM, 55 Gt kovalevyä Testattu: i7/8700K, 32 Gt RAM, 1080 GTX ti, Windows 10 64-bit, Pimax 5k+ Moninpeli: 2-30 netissä serverin asetuksista riippuen. Toisaalta käpyinen pelimoottori on melkeinpä genren perusominaisuus, samoin kuin työläs ja oikukas peliohjaimien säätökin. Steamissä peruspeli on Battle of Stalingrad, loput hilavitkuttimet ja lisäosat ovat sille delsuja. K un legendaarinen Maddox Games lakkasi olemasta epäonnisen Cli s of Dover -projektin myötä, brändin tulevaisuus annettiin 777 Studiosin käsiin. Käytännössä tosin lopputulos on usein niin selvä, että vähempikin tarkkuus riittäisi. Jotain sinistä Kokonaisuutena pelimoottori ei vakuuta ihan täysillä. Pelinä Il-2 Stalingrad on nykyään täsmälleen yhtä hyvä kuin uusin osa Il-2 Bodenplatte, vaikka se joutuukin esikoisena kantamaan sarjan alkuaikojen ongelmien painolastia. Mutta alkaako hurjasti laajentunut pelisarja jo olla esikuvansa arvoinen jatko-osa. Käytännön vaikutuksena maisemat ovat (ehkä avomerimäistä Stalingradia lukuun ottamatta) helposti naGreat Battles -sarja mallintaa törmäykset realistisemmin kuin mikään muu simulaattori. Kaikki osat ovat teknisesti yhdenveroisia koneja karttapaketteja, joiden keskinäinen paremmuus riippuu puhtaasti omasta mielenkiinnosta. Vaikka mittakaava on muuten realistinen, asutuskeskukset vaikuttavat epäilyttävän pieniltä, mukana taitavat olla vain merkittävimmät. Antti Ilomäki IL-2 STURMOVIK GREAT BATTLES: BODENPLATTE (MOSCOW, KUBAN, FLYING CIRCUS, STALINGRAD) Great Battles -sarjan alku oli yhtä kivinen kuin edeltävän sukupolven loppu, mutta viimeinkin pelisarja on noussut siivilleen. Bodenplatteen mennessä sarjan pahimmat viat on korjattu. Muuta: Nämä lisäohjelmat tarvitaan: Pat Wilson’s Campaign Generator ja Easy Mission Generator. Tankeillakin pääsee ajelemaan Tank Crew’ssa, mutta se on vähän oma juttunsa. Tekoäly ajaa, tai siis lentää, asiansa. Riemastuttavana yllärinä kehittäjät ninjasivat korvia kuumottavan murskapalautteeni suoraan painokoneen hampaista, sillä ikuisuuksia odotettu pilviuudistus ilmestyi viime hetkellä ja ylitti odotukset rymisten. Mutta on se vähän rasittavaa, kun peli ihan huvikseen unohtaa välillä jonkin ohjaimen olemassaolon. Hyvin lentävä tekoäly on myös väistämättä maagisen taitava ampuja. Niin vaikeustasokuin rauta-asetuksiakin saa säätää suunnilleen niin monipuolisesti kuin haluaa, eikä uusia lentskareita tai niiden päivitysosia tarvitse grindata! En vieläkään oikein usko, että jouduin kirjoittamaan tuon lentosimulaattoriarvosteluun. Suoraan valmistajalta mieleisensä yhdistelmän voi kasata vapaasti. Kartat on maalailtu taiteellisella vapaudella. Tosin uudistuksen myötä toisiaan pienikaliiberisilla pyssyillä räiskivät ensimmäisen maailmansodan kangaspuukauhistukset muuttuivat turhan kestäviksi, ihan kuin läpäisymallinnus ei toimisi kunnolla. Tekijät ovat tietoisia ongelmasta, ja kokonaisuutena vauriomallinnus on yksi pelin isoimmista vahvuuksista. Absurdin typerien suunnitteluratkaisujen ansiosta Great Battles -sarjan ensiaskelet mätkähtivät konttaamiseksi, mutta vähitellen 1C onnistui korjaamaan kurssiaan ja alkuaikojen aivopierut haihtuivat Siperian aroille, jossa ne sekoittuivat sulavien klatraattien metaaniin. ikka on ajoittain hieman nuhjuista ja isot tappelut hyydyttävät moottorin vähän turhan pahasti. 19 157930_.indd 19 27.1.2022 18.28.20
Ja jos kolmitaso-Fokker yrittää paeta fysiikan lakeja hurjan näköisellä syöksyllä, tuska saa sen kiinni juuri niin kuin meidät muutkin. Nimittäin muut simulaattorit antavat niille yleensä roisisti pelkistetyn version. virtuaali-ilmailua koskaan. Mukana tulevat kampanjat ovat, jos nyt eivät maailmanhistorian eeppisintä ilmasotaa, ihan tarpeeksi täynnä toimintaa suorituskyvyn kärsimättä kovin pahasti. Stalingrad, Bodenplatte ja kumppanit ovat kokonaisvaltaisia karttaja konepaketteja, joissa tulee mukana kampanjoita ja muuta pelattavaa, aiheeseen sopivia maajoukkoja unohtamatta. Varsinkin jälkimmäinen on pienimuotoinen teknologinen ihme, jos pääsee yli tajunnanräjäyttävästä käyttöliittymästä. Varsinkin moninpelissä isännöitsijällä on raskas kuorma, säätövaraa onneksi on. Varsinaisesta kevytsimulaattorista ei ole missään nimessä kyse, esimerkiksi P-47 Thunderboltin massiivisen moottorin ahdinhirvitysten ja ilmanottojen sielunelämää tutkiessa tuli mieleen kvanttifysiikan oppitunti. Ihan edullisia paketit eivät ole, mutta esimerkiksi DCS:ään verrattuna hinta ei hirvitä. Paljon riippuu kuitenkin laitteistosta. Kaiken kaikkiaan lentäjällä on pääsy juuri niihin toimintoihin, jotka antavat koneille niille ominaisen luonteen, mutta ylimääräinen säätäminen on minimoitu onnistuneesti. Nyt kun tekoälyltä rei’ittää siiven tiukassa kaarrossa, sillä on ohjaamo täynnä käsiä ihan samaan tapaan kuin ihmispelaajallakin. Onko Great Battles -Illun 2022-iteraatio sitten viimeinkin esi-isänsä arvoinen jatko-osa. Peli itse mallintaa liudan yksityiskohtia magneetoista polttoaineensyöttöön, vaikka moottorit lähtevätkin käyntiin nappia painamalla. Huonoa . Sääli, että uusi sukupolvi on niin paljon vanhaa köyhempi, mutta onneksi ensimmäisen maailmansodan omalaatuinen ilmasirkus on vielä elossa edes jossain muodossa. Hintana on tietysti se, että prosessori huutaa armoa jo suhteellisen pienellä konemäärällä, koska sen pitää laskea monimutkaisia lentomalleja kaikille. Great Battles -koneiden ohjaamot eivät ole klikkailtavia, ja toimintoja on armeliaasti paljon DCS:ää vähemmän, mutta mitään kovin oleellista ei jää puuttumaan. Kokonaisuus on toimiva. Jotain vanhaa Great Battles -sukupolvi jatkaa brändin perinteitä sikäli, että se yrittää olla ensisijaisesti peli. Originaali oli niin uskomaton kokoelma teknistä osaamista ja loistavia pelillisiä ratkaisuja, että mitään vastaavaa ei ole sittemmin nähty. Ensimmäiseen maailmansotaan keskittyvä Flying Circus on nykyään myös osa Illujatkumoa. Juuri VR-elämyksenä kangaspuukauhistukset ovat primus inter pares, huikeinta 87 Pienimuotoisiin yhteenottoihin keskittyvä simulaattori, joka yhdistää onnistuneesti simulaation ja pelattavuuden. Niin käsikirjoitetut kuin generoidutkin kampanjat ovat puhtaasti yksinpeliä, kaverien kanssa pelaavat joutuvat turvautumaan yhteisön laatimiin Easy Mission Generatoriin ja jo Rise of Flightista tuttuun Pat Wilson’s Campaign Generatoriin. IL-2 STURMOVIK GREAT BATTLES: BODENPLATTE 20 157930_.indd 20 27.1.2022 18.28.31. Yksityiskohtaisuudessa Illu häviää, mutta sekin on tietoinen ratkaisu. Tasapainoilu näpertämisen ja pelattavuuden välillä, järkevinä kokonaisuuksina myytävät lisäosat ja keskittyminen pienimuotoisten yhteenottojen mallintamiseen laajemman skaalan kustannuksella tekevät Illusta mielenkiintoisen vaihtoehdon superraskaan sarjan DCS:lle. Hyvää + Järkevät kokonaisuudet, pelin ja simulaation tasapaino, mukavasti kampanjoita ja muuta pelattavaa, tekoälyn lentomalli on sama kuin ihmisillä. vigoitavia ja selkeitä, ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina. Molempien ohjelmien käyttö on poskettoman kankeaa verrattuna parinkymmenen vuoden takaiseen sujuvuuteen, mutta niin on valitettavasti kaikki muukin nykyaikana. Se ei ole vähän se. * asentamaan jutussa mainitut moninpelaajalle ehdottoman tärkeät apuohjelmat, sillä ne sisältyvät arvosanaan. Tyypillisesti lyhyet taisteluetäisyydet auttavat sietämään VR-laitteiden kehnoa resoluutiota varsinkin Lentosirkuksessa, lisäksi peli osaa suurentaa koneita keinotekoisesti tunnistamisen helpottamiseksi. Tulevaisuuskin näyttää valoisalta, mutta tärkeintä on, että Great Battles Il-2 on vihdoinkin edes osapuilleen niin hyvä peli kuin projektin alussa uskallettiin toivoa. PWCG on fantastinen tekninen taidonnäyte, jonka käyttöliittymän arvosana jaetaan sotarikostuomioistuimessa. Tarvittaessa Pat Wilson Campaign Generator osaa ovelia, kuormaa keventäviä kikkoja. Viime vuosikymmenien simulaattorien perisynti riivaa myös Great Battles -Illuja. Keskittyminen pienimuotoisempiin matseihin on selvästi tietoinen ratkaisu, ja sen peli tekee erittäin hyvin. Kun pelattavuus on kunnossa, ei paljon haittaa vaikka jokainen tönö ei olekaan omalla paikallaan. Sen edeltäjä Rise of Flight on edelleen monin tavoin parempi peli, mutta siinä, missä Sirkus saa tasaiseen tahtiin virtuaalitodellisuustuen kaltaisia merkittäviä päivityksiä, RoF hiipuu yhä tukevammin historiaan. Hirveän raskas vähänkin isommilla konemäärillä, moninpelattavaa sisältöä vähän (ilman ulkoista apua), vieläkin vähän levoton lentomalli, ei läheskään esikuvansa tasoinen hiottu kokonaisuus. Ei, mutta ei ole mikään muukaan. Hintana on kuitenkin hankaloitunut etäisyyksien arviointi. Sisältököyhä Flying Circus on tuskaisa sukupolvenvaihdos Rise of Flight -veteraaneille, mutta sen myötä pelillä on sentään tulevaisuus osana Great Battles -jatkumoa. Valitun lähestymistavan isoin etu on se, että Great Battles -Illussa tekoälyt lentävät yksityiskohtaisella, realistisella lentomallilla. Great Battles -Sturmot tukevat virtuaalitodellisuutta mainiosti, mutta ikoniasetuksia on raastavan hankala säätää, jos haluaa jotain muuta kuin kirkuvia neonkylttejä surkeaa resoluutiota kompensoimaan