VUODEN PARHAAT REMNANTIN JÄÄNNÖKSIÄ CHRONOS: BEFORE THE ASHES KUKISTUUKO XCOM. 9,90 €. PHOENIX POINT: YEAR ONE EDITION KIVA PIKKUSOTA GARY GRIGSBY’S WAR IN THE EAST: THE GERMAN-SOVIET WAR 1941 – 1945 JÄLKIJÄRISTYKSIÄ NIGHT CITYSSÄ CYBERPUNK 2077 SHAKINHIVUTUS Tekoäly valloittaa videopelit The Queen’s Gambit 5D Chess With Multiverse Time Travel AVARUUSSEIKKAILU 2021 CRYING SUNS SPACE HAVEN WORLD OF WARCRAFT: SHADOWLANDS W o rld o f W a rc ra ft : S h a d o w la n d s V u o d e n p e lit S h a k k i ja te k o ä ly 2/2 02 1 VUODEN PARHAAT Helmikuu 2021
vuosikerta, 11 numeroa vuodessa 20 36 30 World of Warcraft: Shadowlands Ashen Phoenix Point Ajassa 5 Vuoden tärkein peli Tuukka Grönholm 6 Vuoden pelit 2020 Tuukka Grönholm & co. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. Aikakauslehtien liiton jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. cial Guide Collector’s Edition Markus Rojola 61 Kino: Star Trek Discovery kausi 3 Marko Mäkinen & Nnirvi 62 Star Trek Online nyt Marko Mäkinen 64 Ruudun takaa Wallu 65 Tuukka: Sama aihe kuin aina Tuukka Grönholm 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 14 5D Chess With Multiverse Time Travel Jussi Forelius 20 World of Warcraft: Shadowlands Kriina Rytkönen 23 Cyberpunk 2077 Nnirvi, Ville Wikström, Marko Mäkinen, Markus Rojola 2. 9 Vuoden pelit 2020: Toimitus Nnirvi & Suomen johtavat pelikriitikot 12 Syvä mieli: MuZero valloittaa Atari 2600:n Tuukka Grönholm 16 Kino: Queen’s Gambit Tuukka Grönholm 17 Nnirvi: Vae Victores Text Created with NnirviApp v3.27 18 Naxxramas: Raidi jota en unohda Jussi Forelius 29 Kirjakorneri: Cyberpunk 2077 – The Complete Of. /asiakaspalvelu 313 numero 30. www.fokusmediatilaus.. Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Juha Kerätär, Heli Koponen, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Miika Sillanpää, Olli Sinerma, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. /pelit Julkaisujohtaja Laura Luoma Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki Levikkimyynti Riitta Elovaara PAINOPAIKKA MDM Print Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.
6 23 52 34 Vuoden pelit 2020 Crying Suns 28 Cyberpunk 2077 Collector’s Edition Ville Wikström 30 Phoenix Point Year One Edition Antti Ilomäki 33 Pyuo Pyuo Tetris 2 Petri Heikkinen 34 Chronos: Before the Ashes Nnirvi 36 Ashen Nnirvi 38 Nioh 2 Jussi Forelius 40 Monster Hunter Rise Juho Penttilä 42 A Legionary’s Life Riku Vihervirta 44 Train Sim World 2 Santeri Oksanen 46 The Procession to Calvary Juho Kuorikoski 48 Gary Grigsby’s War in the East: The German-Soviet War 1941 – 1945 Juha-Pekka Viljanen 52 Crying Suns Petri Heikkinen 54 Space Haven Riku Vihervirta 56 Haven Johannes Valkola 58 Warhammer 40K: Gladius ja DLC:t Nnirvi Teemat Älyä ruudulla 12 Syvä mieli: MuZero valloittaa Atari 2600:n Tuukka Grönholm 16 Kino: Queen’s Gambit Tuukka Grönholm 14 5D Chess With Multiverse Time Travel Jussi Forelius Avaruuden ääniä 52 Crying Suns Petri Heikkinen 54 Space Haven Riku Vihervirta 56 Haven Johannes Valkola 58 Warhammer 40K: Gladius ja DLC:t Nnirvi Terkut Satumaasta 18 Naxxramas: Raidi jota en unohda Jussi Forelius 20 World of Warcraft: Shadowlands Kriina Rytkönen 34 Chronos: Before the Ashes Nnirvi 36 Ashen Nnirvi 3
TILAA OMASI KATSO TARJOUS: hi maailma. Hi maailma TILAA OMASI KATSO TARJOUS: esittelee uusimmat testaa, vertailee, raportoi. /tilaa VERTAILU TESTIEN IKONI esittelee uusimmat tuotteet, testaa, vertailee, raportoi ja neuvoo
Tiedän, mitä pelaan seuraavaksi. Civiä ja Paradoxin pelejä käytän mielen nollaukseen. Eniten vuoden tärkein peli -ääniä sai Animal Crossing: New Horizons, mikä oli yhtä aikaa yllättävää ja odotettua. Ryhmää vetävän professori Matias Palvan mukaan uuden pelin mahdollisuudet näyttävät juuri nyt lupaavilta. Äänestyksessä menestyvät keskimääräistä paremmin tarinalliset yksinpelit, eikä mobiilipeleillä ole edes etäisiä mahdollisuuksia. Mobiilipelien sijaan tuoreimpana ilmiönä erottuvat Animal Crossingin edustamat craftauspelit, joissa askarrellaan pelimaailmassa. Toimitus perkaa tulosta myös sen valossa, onko lehden pelipainotukset kohdallaan. Kuva: MatiasPalvan tutkimusryhmä / Aalto-yliopisto PELAAMISESTA ON HYÖTYÄ V uoden peli -äänestys on Pelit-lehden ikiaikainen perinne, jonka tarkoituksena ei ole pelkästään hakea vuoden parasta peliä. Tosin yhden pelikoneen omistajia on enemmän kuin Pelit.. Käytännössä aktiivipelilistallani on aina jokin roolipeli, koska tauon jälkeen en enää muistaisi, mikä on hahmojen kykyjen idea tai seuraava määränpää. Tärkein peli -listalle nousi runsaasti nettipelivetoisia pelejä tyyliin Rocket League, Counter-Strike, PUBG, R6, Starcraft, Dota, Hearthstone ja Magic the Gathering. -keskusteluiden perusteella voisi päätellä. VUODEN TÄRKEIN PELI A alto-yliopistossa tutkijaryhmä kehittää peliä, jonka toiminnallisuuksien pitäisi saada aikaan terapeuttinen vaikutus masennuksen hoidossa. Peli aktivoi pelaajan aivoja tavoitellen aktiivisuuden ja aloitekyvyn kohentamista. Samoin näyttivät tekevän muutkin. Toki myös aikasyöppöjen rooli korostui, sillä listalla vilisi lukuisia roolipelejä (varsinkin japanilaisia) ja strategiapelejä, joita itsekin pelaan koko ajan. Aivotutkimuksissa on jo aiemmin havaittu, että masentuneen ihmisen aivoverkostojen toiminta on häiriintynyt. Koska ennakkokäsitykset ovat siitä ikäviä, että ne voivat olla täysin vääriä, niin tänä vuonna kysyttiin suoraan, mikä peli oli tärkein vuonna 2020. 5 PÄÄKIRJOITUS. Silmissäni Pelit-lehden lukijat eivät edes edusta puhdasta peruspelaajaa. Peli on muuallakin noteerattu yhtenä koronavuoden eskapistisena turvapaikkana. Yllättävin havainto oli, että 114 vastauksen listalla oli vain kaksi peliä, joita en ole koskaan edes kokeillut: Planet Zoo ja Half-Life: Alyx. Jos annetuista äänistä voi päätellä pelikonetta, niin PC ja PS4 ovat ylivoimaisesti suosituimmat alustat. Kokeeseen osallistuneet pelasivat noin kahdeksan viikon ajan puoli tuntia päivässä. Avustajat rakastavat tunnelmallisia kävelysimulaattoreita enemmän kuin toimituksen käävät, mutta onneksi myös lukijoiden äänissä hidastempoiset seikkailupelit näkyvät. Vastauksissa vilkkui Minecraftia, Terrariaa, Simsiä ja Subnauticaa, joiden kaltaisia ei juuri ollut vielä viime vuosituhannella. Eivät aivan kärjessä, mutta selvästi suosittuina. Urheilupeleistä nousivat tosin esiin vain autopelit. Aika usein voittajan pystyy veikkaamaan jo ennakkoon, mutta äänestyksen toinen tavoite on muualla. Pelin edellistä versiota on jo testattu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Niistä kun voi irrottautua milloin vain, kun arki kutsuu. Muutos oli vähäisempi kuin lääkkeillä ja psykoterapialla. Kuvani yksinpeliä suosivista strategiaja roolipelaajista muuntui. Aktiivisten pelaajien masennusoireet helpottivat ja kognitiivinen toimintakyky parani. Suomen koululaisten vuoden meemipeli Among Us sai vain yhden maininnan, mikä kertoo todennäköisesti enemmän äänestäjien ikäjakaumasta kuin pelivuodesta. Eri pelimainintoja tuli liki yhtä paljon kuin oli vastaajia eikä selkeää trendiä oikein näkynyt, mikä oli aivan toisin kuin toivoin. Toisaalta se voi kertoa, että äänestykseen vastaa laajempi kirjo erilaisia pelaajia kuin olin ajatellut
Super Mario Galaxy. Toimitus arvasi voittajan ja kärkinelikon. Pelit-brändi osoittaa syyttävällä sormella Tuukkaa, jolla on Peliasema-aikainen trauma siitä, että Final Fantasy VII äänestettiin vuoden peliksi, vaikka peli ei edes ilmestynyt 1998. Vuoden peli -ehdokaslista aiheutti jo Pelit.. Viidenneksi ylsi ilahduttavasti Noita. Tämänkin vuoden listalla Noita ilmestyi toissa vuonna Early Access -versiona ja menestyi jo vuoden 2019 -äänestyksessä. Veteen piirretty viiva ei edes ollut ratkaisu vaan osa ongelmaa. Vuoden peli -äänestyksessä joutuu aina pohtimaan, mikä on pelin ilmestymisvuosi. Destroy All Humans. Tony Hawk’s Pro Skater. Age of Empires. Viimeinen ei ole piiloviesti vaan remake, mutta onko siinä riittävästi uutta. Demokratia on siinä mielessä hienoa, että kansa päättää, kunhan diktaattori on ensin valinnut ehdokkaat. Niko halusi mukaan remaket ja vänisi ”Jos on tehty riittävästi uutta…” -perustelulla. Juuri Final Fantasy VII kärsi ratkaisusta eniten ja sillä olisi ollut erinomaiset saumat menestyä tänäkin vuonna. Pelivuoden 2020 määritteli niin vahvasti remake-teema. Alussa näytti, että Cyberpunk vie kisan ylivoimaisesti, mutta äänestyksen edetessä The Last of Us Part II kiri koko ajan eroa kiinni. Tosin pelien keskinäinen järjestys vähän yllätti. Lukijoiden valinta vuoden peliksi 2020 on CD Projekt Redin ristiriitainen Cyberpunk 2077. Sam & Max. Samalla Nolla Gamesin Noita nousi myös vuoden 2020 parhaaksi suomalaiseksi peliksi. Kaikki uusversiot jätettiin julmasti pois. E nnakkoon vuoden peli -äänestys ei ollut hirveä jännitysnäytelmä. Kärjessä olisi voitu nähdä myös Black Mesa ja Demon’s Souls. a. Esimerkiksi World of Warcraft olisi voinut voittaa helposti kaksi vuotta putkeen, ensin betana ja sitten julkaisuversiona. Pokémon. Tuukka Grönholm & co. Need for Speed. Entäs Resident Evil 3. ssä yllättävän paljon keskustelua. Oddworld. Modern Warfare. Lehti ei vain ollut ilmestynyt julkaisuvuonna 1997 eikä kovin kauan sen jälkeen. Ilmeisesti Cyberpunk oli foorumilaisten silmissä suurempi suosikki kuin muiden. Peli ”valmistui” viime vuonna ja menestyi myös tämän vuoden äänestyksessä. Ehdokkaaksi kelpasivat vain toimituksen hyväksymät tahot. Konesukupolvenvaihdoksen alla ilmestyi yksinkertaisesti liian paljon liian nimekKonesukupolvenvaihdoksen alla ilmestyi yksinkertaisesti liian paljon liian nimekDemokratia on siinä mielessä hienoa, että kansa päättää, kunhan diktaattori 6. Warcraft 3. Ma. Sillä säännöllä mukaan pääsisi Final Fantasy VII, mutta Niko halusi Demon’s Soulsin. Äänestäjiä oli kaikkiaan 1 413. Persona 5. Commandos. Xenoblade. Täyttääkö Half-Life Black Mesan muodossa kriteerin. Uusvanha ongelma Tosin voittajaveikkausta helpotimme Neuvostoliitto-tyylisellä valmiilla ehdokaslistalLUKIJOIDEN VALINTA VUODEN PELI 2020 la. Hyvin todennäköisesti se olisi noussut ainakin kärkikymmenikköön. Command & Conquer
Siitä huolimatta haluan pelata sitä vain lisää ja lisää, niin mielettömän immersiivinen maailma se on. Ghost of Tsushima 16,6 4. Doom Eternal 9,8 8. Doom Eternal 9,8 8. Animal Crossing: New Horizons 7,2 10. The Last of Us 2 oli koronavuonna tarpeettomankin ajankohtainen peli. Assassin’s Creed Valhalla 7,6 9. Sami Pellisen sanoin: ”Ghost of Tsushima värjää valkoiset kukkaset punaisella, mutta tekee sen todella kauniisti. Last of Us -äänestyslapuista joka neljännestä löytyi myös Ghost of Tsushima -ääni. Vaeltavan aaveen kostoretki on varsin raaka, mutta myös herkistävän kaunis.” ÄÄNESTYKSEN TULOKSET Sija Peli Ääniosuus prosentteina 1. Hades 14,3 5. Aivan Cyberiä bugeja CD Projekt Redin Cyberpunk 2077 oli ennakkoon varma voittaja, minkä pystyi päättelemään jo Pelit.. Teoillasi on seuraukset, katso niitä! Pelin tarina puolestaan kokeilee jotain kovin uniikkia, mikä on saanut osan hahmojen kovimmista faneista suorastaan raivon partaalle. Ne olisivat määritelleet tuloksen vahvasti eikä kaikkia olisi silti voitu ottaa mukaan. Lisäksi vain PlayStationilla pelaavien äänien saattoi arvata jakaantuvan Last of Us 2:n ja Ghost of Tsushiman välille. käitä uusversioita. Varsinaisella listalla kärki keräsi ylivoimaisesti eniten ääniä, sillä TOP 10:n ulkopuolella aletaan sijoitusten kohdalla puhua muutamien äänien eroista. Noita 12,1 6. ”Cyberpunk on peli, jota olen hakannut joulun aikana jopa 10 tuntia päivässä aina ähkyyn saakka. Ghost of Tsushima 16,6 4. Suuri riski kuitenkin kannattaa, sillä lopputulemana on jotain unohtumatonta pelirintamalla”, kuvaa äänestysvalintaansa Ville Ranto. Ihmiset äänestävät tuttuja nimiä, minkä näkee julkkisehdokkaista ja heidän läpimenostaan vaaleissa. 7. Äänestäjien kommenttien perusteella voittaja Cyberpunk 2077:ssä on kolme oleellista asiaa: bugit, hype ja tunnelma. Välillä uppoudutaan mietiskelemään kylvyssä syntyjä syviä, välillä taas haikujen parissa, kunnes taistelut tempaavat mukaansa. Cyberpunkia ei pelata, jotta saavuttaisi mahdollisen maximaaliset ominaisuudet V:lle, niin että se vaikeimmalla tappaa nyrkillä 10 kilometrin päästä, vaan siellä olemisen tunteen takia. Myös kolmonen eli Ghost of Tsushima yhdistää kauneutta julmuuteen, mikä näkyi myös äänestäjien kommenteissa. Last of Us 2 on peli, jota ei ole aina kiva pelata. Tosin syyt olivat PS4:llä aivan eri kuin Cyberpunk 2077:ssä. Wasteland 3 10,3 7. Graa. Tosin äänestää sai enimmillään viittä peliä. Cyberpunk 2077 25,7 2. Osin se myös rikkoi alkuperäisen Last of Usin toiveikkaan lopun ykköstä synkemmällä jatkolla ja raaemmalla maailmalla. Wasteland 3 10,3 7. Half-Life: Alyx 6,7 ÄÄNESTYKSEN Sija 1. Sivutarinat nitoutuvat nätisti päätarinan ympärille eikä tutkittava tai tekeminen lopu ihan hetkessä. Animal Crossing: New Horizon 10. Harva peli on poikinut yhtä paljon juttua ennen ja jälkeen ilmestymisensä. Noita 12,1 6. Toisaalta voit hiiviskellä ja surmata viholliset kunniattomasti tai sitten kohdata heidät kuin kunnon samurai. Toisin kuin Bethesdan kävelysimulaattoreissa, V:tä pelataan hahmona, jolla on oikeaa ja uskottavaa interaktiota muiden kanssa. n listavaaleissa sai syöttää myös oman ehdokkaansa ja kymmenet ihmiset listasivat nimenomaan remakeja. Koen olevani tärkeä henkilö lain ja rikollisuuden rajalla, taitava ja monipuolinen operaattori, joka pelaa molemmissa joukkueissa ja toivon, että seuraava keikka ei koidu kuolemakseni. V:llä on luonne, historia, ystäviä”, ylistää Mika Rantanen. Assassin’s Creed Valhalla 7,6 9. The Last of Us Part II 22,6 3. Yksikään listalla ollut peli ei jäänyt ilman ääntä, mikä viittaisi vähän siihen, että ehdokaslista oli tänä vuonna puristettu jopa liian tiukaksi. Ulkopuolelle jääneiden uusversioiden äänestyksen voitti selvästi Final Fantasy VII, Black Mesa oli toinen ja kolmanneksi jäi Demon’s Souls. Hades 14,3 5. -foorumikeskusteluista. The Last of Us Part II 22,6 3. 2. Muut uusversiot saivat vain yksittäisiä hajaääniä. Pelit.. ”Mika, tule V:ksi!”, kannustaisi Martti Hakonen. nen väkivalta on vedetty huippuunsa, kun pelaaja päästää päiviltä vaikuttavalla tekoälyllä varustettuja ihmisselviytyjiä. ”The Last of Us Part II on julma peli, joka hyödyntää tuota puoltaan erinomaisin tavoin
Half-Lifen tapaiset pelit ovat VR-lasien omistajien mieleen, koska yleisin kommentti oli paras VR-peli ja toiseksi yleisin oli toive siitä, että Alyx pystyisi nostamaan muidenkin VR-pelien tasoa. Tuttu sarvipää Kasarilla Yhdysvallat näyttivät raunioituvan ydinsodan takia, mutta nykyaikana voi huokaista helpotuksesta, sillä siihen riittää some. Nintendo ei ole enää äänestyksessä menestyksen este. Tavallaan se myös edusti (työ)terveempää pelinkehityskulttuuria, sillä CD Projektin ja Naughty Dogin kärkikaksikolla on ristinään pelitiimin pakottaminen kohtuuttoman rankkaan loppurutistukseen julkaisun alla. Se näkyi myös kommenteissa. Yleensä toista ei edes tarvittu. Wasteland 3 on uudelleen aloitetun Wasteland-sarjan selkeästi paras ja ehein osa. Nopeatempoisuus on yksi pelin voimista. Myös lukijoiden mielipiteet tuntuivat heijastelevan ajatusta. Ehkä vuodesta 2021 saadaan 2020:n remake! Sitä voi ehkä jopa äänestää, jos siinä on riittävästi uutta. Kommenttien perusteella Wasteland-sarja alkaa vallata paikkaansa takaisin Fallout-sarjalta ydinsodan jälkeisellä roolipelirintamalla. Aina ei tarvitse keksiä uutta vaan voi varioida vanhaa, jos sen tekee taiten ja omista virheistä oppien. VUODEN PELI 2020 8. Animal Crossing keräsi tasaisesti hajaääniä, mutta Valhallan tavoin se oli vain harvojen ainoa valinta. ”Animal Crossing: New Horizons on vuoden paras peli, koska se tarjosi tänä erityisenä vuonna mahdollisuuden täydelliseen eskapismiin. Ei roviolle Kolme ensimmäistä peliä ovat ison budjetin suuria julkaisuja, mutta neljänneksi ylsi Supergiant Gamesin Hades. Peli julkaistiin sattumalta täydelliseen aikaan”, tiivisti Antti Kaulio pelin viehätyksen. Sarja on selvästi pidetty, mutta yleensä äänestäjien ykkössuosikiksi nousee aina jokin muut. Pelin tason lisäksi myös sen tausta selvästi vaikutti äänestäjiin. Kylmän sodan ajan lasten traumoista ammentava Wasteland 3 -roolipeli ylsi kuudenneksi. Näin Alyxi haluan sanoa Animal Crossingin jäämistä ”vasta” yhdeksänneksi voi pitää pienoisena yllätyksenä, sillä maailmalla peli on mainittu palapelien, Among Usin ja World of Warcraftin ohella yhtenä niistä, jotka ovat hyötyneet koronapandemiasta. Osaava pelaaja läpäisee Noidan hetkessä, mutta siihen päästäkseen on treenattava pitkään. Itse en ehdi uppoutua spektaakkeleihin nykyään, joten tällaiset nopeastikin pelattavat seikkailut iskevät silloin maalin”, kommentoi Juha Asuinmaa. -äänestyksissä juhli, mutta Pelit.. ”Valhalla on parasta Assassin’s Creediä vuosikausiin”, kommentoi Petri Piirainen eikä muilla ollut lisättävää, sillä kommentti oli ainoa Valhallan saama palan koko äänestyskakusta. ”Aina ei tarvita isoja rahoja tai valtavaa pelitaloa, jotta saadaan aikaiseksi loistava peli. Seitsemänneksi yltänyt Doom Eternal ilmeisesti tavoitti täydellisesti Doomin suoraviivaisen ytimen, sillä kommentit olivat käytännössä pelkkiä päälauseita. Indiepeli Hadesin vanavedessä viidenneksi nousi vain kolmen hengen tiimin tekemä Noita. Half-Life-nimessä selvästi auttoi, sillä Jesper Kristiansson sanoin:” Half-Life Alyx oli yhtä järisyttävän hyvä kokemus kuin Half-Life ja Half-Life 2 aikoinaan.” Peli tuntui myös valavan äänestäjilleen uskoa, että vielä se Half-Life 3:kin sieltä tulee. Jo viime vuonna ehdolla ollut Nolla Gamesin Noita on malliesimerkki vuoden peliäänestyksen törkeästä ehdokasasettelusta. Alyxilla oli todennäköisesti äänestyksen suurin äänisaalis suhteessa pelin omistajiin, joten aika todennäköisesti se sai myös pelaamattomien ääniä. Hades käytännössä on vuosikymmenen peli: tällaista suoritusta näkee niin harvoin”, perustelee Tomi Nummelin. ”Wasteland 3:n kohdalla odotukseni olivat matalat ja siten peli onnistui yllättämään positiivisesti, ei mikään klassikko, mutta todella maistuva jatko-osa, joka onnistui pysymään kompaktina pakettina”, kommentoi Jani Rytilahti. Äänestyksen suurin yllättäjä on kymmenenneksi kirinyt Half-Life: Alyx, sillä VR-lasit ovat edelleen tosiharrastajien hupia. Steam-tilastoissa lasit omistaa vain 1,7 prosenttia käyttäjistä, mutta vuoden peli -äänestyksessä peli keräsi suhteessa huiman 6,7 prosentin äänisaaliin. kin on muuttunut jo niin paljon, että Breath of the Wild ylsi aikanaan jopa koko kisan voittoon. ”Hades on rakkaudella tehty: toiminta on veitsenterävää, dialogi ja ääninäyttely pesee minkä tahansa ”AAA”-pelin 100ja tarinakin pitää otteessaan, varsinkin kun kyseessä on rogue-light. Nytkin vain viisi äänestäjää antoi äänensä pelkästään Assassin’s Creedille ja useimmiten peli oli mukana useamman ehdokkaan äänestyslapuissa. Toiset äänestäjät näkivät siinä kaikuja 90-luvusta, toiset vuosituhannen alusta, todennäköisesti aina oman ikänsä mukaan. Ville Nevala rikkoi formaattia ja pääsi silti lehteen, koska tiivisti kaiken oleellisen: ”Doom on Doom, vaikka mariota välillä kanavoikin. Taikojen yhdistely, hirviöiden tuntemus ja taikasauvojen metkut vaativat tietotaitoa ja tarkkuutta, kun Noita yrittää tunkeutua yhä alemmas satunnaisesti luotuun luolastoon ja kuolee kerrasta. Se oli tekijöidensä rakkaudenosoitus oman lapsuutensa sharewarepeleille, mikä näkyi myös vastauksissa. Toiveikkaaseen tulevaisuuteen on aina hyvä lopettaa. Among Us ei selkeästi mobiilipohjaisena pelinä Pelit.. Sarja on loistava esimerkki siitä, miten peliteollisuus on viimein oppinut hyödyntämään menneisyyttään. Tosin se on myös vuoden 2020 ehdottomasti paras kotimainen peli myös Pelit-lehden lukijoiden mielestä. Mättö on edelleenkin priimaa.” Assassin’s Creed -sarja on äänestyksen kestomenestyjiä, mutta palkintopallisijat tuppaavat usein menemään jonnekin muualle
Lienee tarpeellista selventää jälleen kerran yhtä Pelit-lehden kantavista ideoista: me emme etsi ääniä Pelit-kuoroon, joka yhteen ääneen ylistää Pelit-brändin mukaista pelimessiasta. Se tuotti 43 ehdokasta. Jokainen saa nimittää yhdestä viiteen ehdokasta, eli täysi teoreettinen yksimielisyys olisi yksi ehdokas ja maksimikaaos 130 ehdokasta. 2 Wastelands 3 2 9. Kaikki eivät ehdi pelata kaikkea. Hades 7 3. Crusader Kings 3 3 Demon’s Souls 3 Final Fantasy VII Remake 3 Ghost of Tsushima 3 Noita 3 5. Emme myöskään tee niitä jo loppuvuonna, vaan odotamme kaikki edellisenä vuonna ilmestyneet pelit ehtivät äänestykseen. Megalomaaninen toimintarope kuhisee bugeja, mutta perusta on valettu betoniin. Kamalan manalaa Hades veti hyvin, sillä indieihme hävisi markkinointija huomioarvoltaan suuremmalle Cyberpunkille vain yhdellä äänellä. Nnirvi plus avustajat Kansa on puhunut, nyt puhuvat Pelit-lehden kirjoittajat tai lähettivät sähköpostia, mutta kuitenkin. Kun apinalaatikossa riehuu 26 aktiivista ihmisoletettua, on kiinnostavaa nähdä, mitkä pelit ovat olleet niin kiinnostavia, että kaikki ovat pelanneet niitä. Jos uurnat olisi suljettu marraskuun lopussa, olisi oikeutettua vaatia uusia vaaleja. I’m cyber, I’m plant Keskeltä paskamyrskyä maaliin asteli Cyberpunk 2077, ei yhtään hassummalla 8 äänen saalilla, eli lähes kolmannes pelitiaaneista piti näkemästään. Siksi emme tee muualla maailmassa niin suosittuja asiantuntijaraatien kuukausikaupalla hiomia listoja. Me haluamme täysin erilaisia, erilaisista peleistä eri syistä pitäviä erilaisia kirjoittajia. Äänestyksen kärki oli selkeä, mutta ne kaksi voittajaehdokasta vaihtelivat sijoitustaan kuin epävarma osakesäästäjä. Call of Duty: Warzone 2 Half-Life: Alyx 2 If Found... Hades teki jotain, mitä harva roguelike tekee: kuolemisesta kivaa! Lapintie tiivistää: ”Hades teki mahdottoman: se on roguelike-peli, joka koukuttaa tarinallaan. Siksi toimituksen Vuoden peliäänestys on tapa tarkkailla, mikä on kirjoittajiemme pelimakuvastaavuus teidän kanssanne, rakkaat lukijat. Peli tekee narratiivistaan osan jatkuvaa kuolemisen ja alusta aloittamisen sykliä, jossa koko ajan tuntee tekevänsä edistystä ja seuraavaa kuolemaakin odottaa innolla.” Hades palautti Mikko Lehtolan uskon rogueliteihin: ”Toistuvat kuolemat eivät pääse tympimään muiden vastaavien pelien tapaan, sillä Hades ei anna niiden mennä hukkaan.” Kaksi avustajaa äänesti vain Hadesta: Kuten Jussi Forelius: ”Supergiant Gamesin tuotokset ovat olleet Transistorin jälkeen automaattisesti kokeilulistalla, Hades päivittää statuksen automaattisiksi ostoiksi. Markus Lukkarinen sukelsi Night Cityyn ummikkona, eikä pettynyt. Cyberpunk 2077 8 2. Ei, Vuoden peliksi me annamme kaikkien äänestää ja jumalan laskea ruumiit. Hyvältä näyttää: voittaja oli sama, eikä kärkinimissä ole kuin sijoitusheittoa. Animal Crossing: New Horizons 5 The Last of Us Part II 5 4. Kaksi avustajaa äänesti täysin tyhjää: Ilja Varha, joka mieluummin tekee sitä vuoden peliä, ja Juha Kerätär, joka sentään valmistautui ensi vuoden äänestykseen ostamalla uuden puhti-PC:n. Tyyliä, upeasti soljuvaa ja ennen kaikVUODEN PELIT SERIES PELIT VUODEN PELIT 2021 AVUSTAJIEN VALINTA VUODEN PELIT SERIES PELIT AVUSTAJAT TOP-5 1. P elit uskoo demokratiaan. Lassi Lapintie todennäköisesti avaa Cyberpunkin voiton: ”Messiaspeli ansaitsee vain kasin teknisten ongelmien ja pelisuunnittelun ongelmiensa vuoksi, mutta peli nousee vuoden pelieni listalle maailmallaan, joka ottaa syleilyynsä tehokkaammin kuin mikään aiemmin kokemani hiekkalaatikko.” Antero Kyyhkyn mukaan se oli ”vuoden elämyssimulaattori tulevaisuuden kauniissa ja väkivaltaisessa maailmassa, jossa pelaaja on moottoripyöräilevä superhakkeri.” Markus Rojola tukee: ”Kaikkien bugien alla piilee majesteettinen roolipeli, joka kaikesta synkkyydestään huolimatta loistaa lähes kaikkia kilpailijoitaan kirkkaampana – jopa näin hiomattomassa kunnossa.” Cyberpunk 2077 ei ehkä ollut peliehdokkaista paras, mutta ilmiselvästi sopivin
Vedin päivät murmelina, jahkasin enkä saanut juuri mitään aikaan. Toinen oli pakollinen Soulsborne, sillä Lukkarisen sanoin ”PS5-aikakaudelle ehostettu Demon’s Souls on timanttinen toimintarope.” Toinenkin on rakastettu klassikko. Lassi Hietalalle Final Fantasy VII Remake oli vuoden suurimpia yllättäjiä, eikä vain ilmestymisensä ansiosta, vaan siksi että peli oli tosi hyvä. ”Elin, söin ja hengitin vain saartani varten. Miesluolani sisustus ei valmistunut, jätin naapuruston heitteille enkä osannut päättää, mihin nostaa keinotekoinen Koli ja mihin kaivaa Saimaan kanavani. Ei edes hävetä, että ostin Switchille rinnakkaisversion jaetulla tallennuksella, peli on vain niin haadee.” Ja Juho Penttilä: ”Olipahan pelivuosi! Ghost of Tsushima, Last of Us Part II, Final Fantasy VII Remake, Demon’s Souls, kaikki selkeän laadukkaita pelejä! Joita en pelannut, koska nelospleikkarin käynnistäminen kiinnostaa kuin rokotevastaisten mielipiteiden kuuntelu internetissä. Sitä piti odotella parikymmentä vuotta, mutta lopputulos on malliesimerkki nykyteknologialla toteutetusta klassisesta seikkailupelistä. Uudesta Crusader Kings III:sta puuttuu delsujen myötä valtavasti sisältöä ja syvyyttä edelliseen osaan verrattuna, mutta se tekee pelistä samalla helpommin lähestyttävän tulokkaille. ”Fantastisinta oli päästä kokemaan yksi pelihistorian hienoimmista peliympäristöistä nykyajan teknologialla toteutettuna. Kukoistava valtakunta saattaa kaatua hallitsijansa myötä, kun perikunta repii maan raunioiksi.” Tuomo Nyrhilän tämä roolipelillä maustettu suurstrategia saa helposti pelaamaan ”vielä yhden” sodan, vuoden tai sukupolven. Oli upea nähdä, mihin sukulaiseni ja ystäväni pelin sisällä kykenivät. Pelattavuuden ja parhaimman Hollywood-tasoisen juonenkuljetuksen symbioosi on saumaton, voidaan puhua interaktiivisesta elokuvasta ilman piruilun häivääkään. Lassi Hietala: ”The Last of Us: Part 2 jatkaa Naughty Dogin voittoputkea kohottamalla elokuvamaisen toimintapelikokemuksen jälleen kerran uudelle levelille. Crusader Kings hallitsee strategiapeliksi harvinaisen hyvin draaman kaaren. Onneksi peli osoitti epäilyni turhiksi ja lunasti isoimman toiveeni: se ei ollutkaan pelkkä alkuperäisklassikon gra. Helvetti soikoon, mitä MÄ just menin tekemään. No, sieltä löytyi yksi valopilkku, Supergiantin huikea hyvä Hades, joka yksinään on niin hyvä, ettei niitä muita tarvitseekaan.” Kriina Rytkönen ei keksi tästä herkkupalasta edes pahaa sanottavaa, Heli Koposelle epäonnistuminen ei ole koskaan ollut näin palkitsevaa. ”Animal Crossing: New Horizons oli poikkeusolojen tähtipeli”, kertoo Johannes Valkola. ”Sata päivää sata yötä seurasin samaa rutiinia: hakkasin kiviä, istutin ja ravistin puita, viskoin siimaa ja keräsin näkinkenkiä, ötököitä ja fossiileja. Pelin ristiriitaisuus on ehkä sen paras syy olla olemassa. Eipä sekään haitannut, että Square Enix tuntui viimein keksineen oikean tavan yhdistää reaaliaikainen ja vuoropohjainen taistelu.” Mikko Lehtola: ”FFVII oli yksi lapsuusaikojeni rakkaimpia pelejä, mutta odotin Remakea silti suhteellisen välinpitämättömänä. ”Ellien ja Abbyn toisiinsa kiedotut kohtalot tarjosivat rankan ja riipaisevan pelikokemuksen, jonka käänteitä miettii vielä pitkään varsinaisen pelin päätyttyä. Synkkä, väkivaltainen The Last of Us II todisti, ettei yksikään ihminen ole saari. Omituista, kuten koko vuosi.” Samu Ollilalle parasta oli ”raskaan työpäivän jälkeen lähteä rentoutumaan omaan pikku kylään. a 1 Remake on hieno uusversio kaikkien aikojen suosikkipelistäni! Yllättäen jäin kaipaamaan enemmän ajamista ja sitä välihengähtämistä, mitä uusversiosta pois jääneet pienet sivutehtävät tarjosivat.” Juho Kuorikoskikin siemaisi nostalgiakupista. The Last of Us Part II teki juhannuksesta vuoden synkimmän juhlan.” Jos Last of US II oli pahan mielen peli, Animal Crossing oli hyvän mielen peli, joka varmasti sai koronaeristyksestä nostetta. ikkapäivitys. Ristiritarit ratsastavat mustalla hevoselle: Paradoxin suurstrategia Crusader Kings III menestyi yllättävän hyvin, vaikka sen todellinen arvo selviää vasta DLC-pakettien myötä. Hänelle Beyond a Steel Sky, legendaarisen Beneath a Steel Skyn jatko-osa, oli toinen vuoden pelitapauksista. kea tarkkaa pelattavuutta niputtava paketti muistuttaa parhaimmillaan Furia, mutta lisää sekaan läjän roguelitemäisiä uusintakierroksia. “Pelkoni oli onneksi turha, sillä sain jälleen palata lapsuuteeni ja kävellä taas Midgarin rähjäisiä kujia silmät innosta säihkyen. Iloisen värikäs koko perheen Animal Crossing: New Horizons todisti, että ainoa mitä ihminen tarvitsee, on saari. Silti Grönholm katsoi sen äänen arvoiseksi: ”Lähtökohta on vähän sama kuin Simseissä. Muuten strategia ei juhlinut, mitä nyt Santeri Oksanen sentään rentoutui Train Sim World 2:ssa katsellen maisemia ja junien yksityiskohtia. Kolmososa myös avaa aiempaa paremmin dynastiaroolipelin logiikan ja hienoudet. Itse pidin saareni rustiikkisena, tyynenä pakopaikkana, todellisena turvasatamana poikkeusolojen keskellä.” Koposen tietoisuuden Animal täytti viikoiksi. Wastelands 3:sta voisi sanoa samaa, ja se 10 VUODEN PELI 2020. Kolmannen sijan jakoi vakuuttavalla viidellä äänellä kaksi peliä, jotka temaattisesti ovat aika kaukana toisistaan. Nostalgian siivittämänä yksi tunteikkaimmista pelikokemuksista pitkiin aikoihin!” Santeri Oksanen piti myös klassikoiden remakeista. Niitä pahuksen rikkaruohoja vain on ärsyttävä kitkeä.” Ristiretkellä Neljännen sijan jakoi sopuisasti viisi peliä. Lopputulos on kaukana täydellisestä, sillä kaikki muutokset eivät ole elegantteja ja välillä hommasta katoaa kaikki roti, mutta en silti osaa olla arvostamatta tekijöiden rohkeutta. Vaikka innostus kymmenien pelituntien jälkeen katosi yhtä nopeasti kuin tulikin, olen onnellinen, että sain puuhata omassa turvapaikassani ystävieni kera ja unohtaa ulkopuolisen maailman.” Heikki Hurme pelasi 2020-pelejä melko vähän, paitsi Animal Crossingia. Tinkimätön brutaalius sopii pelin sykähdyttävään post-apokalyptiseen maailmaan täydellisesti, joskin väkivallalla mässäillään välillä niin inhottavasti, että tuskin olen ainoa, joka arvelee saaneensa pelistä traumoja.” Ehkä siksi Rojola ei tiedä, haluaako koskaan enää palata The Last of Us Part II:n pariin. Vanhassa vara parempi Vaikka Tuukka vänisi, retroa ja remakea äänestettiin nelostilalle kaksi. Julmuudessaan vertaansa vailla oleva juoni riepottelee paskamaisiin tilanteisiin ajettuja hahmoja ja niihin kiintynyttä pelaajaa säälimättömällä kädellä. ” Ma. Yksityiskohtaisesti mallinnettu maailma yllättää jatkuvasti arvattavilla tavoilla: laajasta perheestä seuraa laaja perintökiista ja sorretut vasallit kapinoivat aina väärällä hetkellä.” Vaikka Samu Ollilan suonissa ei virtaa sininen veri, ”oman kuningaskunnan hallitseminen on silti koukuttavaa puuhaa. Tätä peliä pelaan vielä vuosienkin päästä!” Varmaan, koska Crusader King II ilmestyi jo 2012, joten palataan asiaan 2028. Bonuksena taistelusysteemi oli tosi, tosi hyvä.” Heli Koponen ei koskaan ollut pelännyt pelin ilmestymistä näin paljon. ”Lempeän hengailupelin ihastuttava ympäristö toi turvaa koronan muuttamaan arkeen tarjoamalla mukavaa puuhastelua, koukuttavia rutiineja ja helpon tavan olla yhteydessä lähimmäisiin. Kovin laihaksi jäi siis uusista peleistä herran vuonna 2020
Valokuvaus on yksinkertaisen tuore pelimekaniikka, joka toimii hyvin osana esteettisesti ja kerronnallisesti itsevarmaa pakettia. Toisaalta kaikenkattavan keskeneräisyyden, suorituskykyongelmien ja muiden puutteiden vuoksi se on myös huonoin.” Taidepeli jo nimeltään oli Petri Heikkisen suosikki: ” Art of Rally on ajamisen iloa videopeliksi tiivistettynä. Ensi kerralla vielä sorkkarauta mukaan!” Koponen oli varmaan se toinen, koska Alyx sai kaksi ääntä. ”Kritisoin keväällä Doom Eternalia liiallisesta överitemposta, nyt puhtaasti pelitunneissa mitattuna Doom Eternal on vuoden pelini. Selkeä voittaja oli nelostilalle noussut, toissa vuonna ilmestynyt ja tänä vuonna virallisesti julkaistu Noita, josta sen suuri fani Juho Kuorikoski kertoo: ”Olen upottanut Nolla Gamesin mestariteokseen varmaan kokonaisen noitasapattivuoden, ja peli tuntuu silti joka pelikerralla tuoreelta. Cyberpunkista odottelen päivitettyä versiota. Perinteisempikin tappaminen sai myös kaksi ääntä. Umurangi Generation tuntuu kyberpunkilta, joka ponnistaa 80-luvun sijaan tästä hetkestä.” Mutta Aleksi Kuutio oli eri mieltä: ”Vuonna 2020 tuli pelattua paljon kauhua vastalääkkeenä koronapandemiaan. Hauraan nuoren henkilön päiväkirjan sivuille ja mielentasolle vievä peli on pieni ja hento, mutta siinä piilee järisyttävää voimaa. Marko Mäkinen kulautti kupin loppuun: ”EA:n sekä vanhojen Westwood-kehittäjien yhteistyössä tuottama Command & Conquer Remastered Collection on täydellinen esimerkki siitä, miten klassikkopelisarja kuuluu tuoda 2020-luvulle.” Muistakaa edes samuraita! Nelostilalta löytyi myös pelikansan rakastama samurai. Pikselitasolle viety fysiikkamallinnus, tuhoutuvat ympäristöt ja satunnaisgenerointi ovat armoton yhdistelmä, joka saa minut palaamaan kerta toisensa jälkeen Kyöpelivuoren syövereihin.” Alyxi oli Warzone Half-Life: Alyx on Rytkösen mukaan ”peli, jota on laitevaatimusten takia päässyt kaksi ihmistä pelaamaan, mutta jota kaikkien olisi pitänyt päästä, sillä Valve is back ja kovaa. Yhden ainoan elämän varassa sinnittelevät taistelijat ovat kestävämpiä kuin Call of Dutyissa yleensä, mutta eivät kuitenkaan mitään älyttömiä luotiseiniä. Olen jo pari kertaa yrittänyt päästä Warzone-koukustani pysyvästi eroon, mutta se on vetänyt minut joka kerta lopulta takaisin. Ehkä jopa murhata. Vaikka Amnesia: Rebirth oli hienoinen pettymys, se on silti laatutyötä: huolella tehtyä kauhua, joka ei pohjaa halpaan säikyttelyyn.” Ja Antti Ilomäki osaa pelata Microsoft Flight Simulatoria, joka on ”upean maailmankarttaintegraation, modernin lentoja jo julkaisussa vaikuttavan säämallinnuksen ansiosta vuoden ylivoimaisesti paras uusi lentosimulaattorijulkaisu. Stirring Abyss oli varsin hyvä entree Lovecraft-henkisten vuoropohjaisten taktiikkapelien sakeaan joukkoon, mutta hyviä yrityksiä harvoin palkitaan äänillä. Battle Royaleksi Warzone on poikkeuksellisen täysjärkinen. Doom Eternalissa vauhdilla on todellakin väliä. Ensiluokkainen pelattavuus ja mielenkiintoiset pelimuodot ovat saaneet minut palaamaan pelin pariin lähes päivittäin.” Kevennetään Doom Eternalilla, josta yllättäen piti pelin foorumilla dumannut Lassi Hietala. Rallin taide on realistinen kaikilla merkittävillä tavoilla, vaikka se ei olekaan simulaattori: auton ja tien eloisaa suhdetta kuvataan harvoin näin tyylikkäästi.” Ja ääniä saivat myös 13 Sentinels: Aegis Rim, Among Us, Assassin’s Creed: Valhalla, Death Stranding, Dreams, Factorio, Fall Guys: Ultimate Knockout, Genshin Impact, Greedfall, Kentucky Route Zero, Marvel’s Spider-Man: Miles Morales, Metro:Sam’s Story DLC, No Man’s Sky, Ori and the Will of the Wisps, Paper Beast, Sakura Wars, Shadow Empire, Spiritfarer, The Procession to Calvary, Yakuza: Like a Dragon ja tietysti myös YOU and ME and HER: A Love Story. Aleksandr Manzos ei löytänyt pelivuodelta 2020 kirkkaita tähtiä. Väitän, että kyseessä on ehkä ensimmäinen toimintapeli, joka on varta vasten suunniteltu yli satahertsisille pelinäytöille.” Taidetta kansalle, koneita taivaalle Taidepläjäysten ykköseksi nousi If Found…, josta pitivät Rytkönen ja Valkola. Vuoden innostavin pelikokemus oli Umurangi Generation ja sen Macro-DLC. Barotraumassa oli sama idea kuin Among Usissa ja suurimmassa osassa työpaikkoja: yksi ilkimys yrittää sabotoida muiden työt. ”Amnesia: Rebirth oli pettymys. nousikin kahdella äänellä viitostilalle. Sukella syvälle, Suomipeli Vahvistamattomien, itse keksittyjen huhujen mukaan Remedyn vaihtoehto-Tukholmaan sijoittuva Control Del II: Alt reboottaa koko IP:n, mutta sitä odotellessa Suomen videopeliskene pyörii vähän pienemmillä panoksilla. Jin Sakain muutos samuraista salamurhaajaksi etenee ennustettavasti, mutta jokainen käänne ja dramaattinen kuolema piti kiinnostukseni viimeiseen saakka. ”Call of Dutylle ominaiset nasevat räiskintämekaniikat yhdistettynä sadan ukkelin Battle Royale -turpakäräjiin on sen tason räiskintäviihdettä, että minulta taisi mennä jotain puoli vuotta, että jaksoin kiinnostua mistään muusta. ”Vuoden lempipelini – ainakin pelituntien perusteella – oli maaliskuussa julkaistu battle royale Call of Duty: Warzone. Pelissä etsitään kuvattavia kohteita ilmastonmuutoksen ja muiden kriisien koskettamissa kaupunkinäkymissä. En osaa sanoa, vaikuttaako peli-intoon enemmän taitojen kehittyminen vaiko uusi PC:ni, joka pyörittää peliä täysillä herkuilla tasaisen tappavasti 144 framea per sekunti. Viimeisen 10 kuukauden aikana olen vieraillut Verdanskissa kaikkiaan yli 1 000 kertaa ja viettänyt siellä lähes 350 tuntia – enkä voi vieläkään väittää kyllästyneeni. Sinänsä hyvin vaikuttavaa Microsoft Flight Simulatoria en osaa oikeasti pelata. 11. Koska peli on Call of Duty: Warzone, ei yllätä että toisen antoi Tuomas “CoD-piece” Honkala. Vielä yksi matsi.” Toinen Zonella on Rojola. Tuomo Nyrhilä tiivistää pelin plussat: ”Auringossa kylpevät heinäpellot ja kaksintaistelut kuun valaisemalla rannalla tekevät Ghost of Tsushimasta yhden vuoden kauneimmista peleistä. Among Us kuitenkin voitti, ehkä siksi että siinä painettiin vain yhtä nappia, ehkä siksi Koponen painoi äänestysnappia. Saaren valloitus on avoimeksi maailmaksi tiivis tarina, jossa sivujuonillakin on sanottavaa.” Lapintie muistaa kulttuurin: ”Mustavalkoisella Kurosawa-moodilla ja japaninkielisellä ääniraidalla pelattuna Tsushima nosti pelaajan suoraan japanilaisen elokuvaperinteen kuvastoon.” Markus Rojolan mielestä tämä äärimmäisen tunnelmallinen ja satumaisen kaunis samuraipeli oli upea joutsenlaulu PlayStation 4:lle
Muinaista seikkailupeliä Montezuma’s Revengeä MuZero ei hallitse ollenkaan, koska tavoite on alussa liian kaukainen. Raakaa dataa MuZero ei ole Deepmindin ensimmäinen retki videopelimaailmaan. Eteenpäin päästäkseen pelissä pitää ohittaa kaksi ensimmäistä ovea, mutta MuZero ei löydä yhteyttä. Ihminen pystyy tekemään vastaavissa tilanteissa päätökset intuition ja kokemuksen varassa, mutta tekoälyltä puuttuu sama tieto. Haluatko MuZeroon jäitä. Agent57-tekoälyssä ohjelmoijat puuttuivat lopputulokseen, joten se ei vastannut MuZeron kehittäjien alkuperäistä tavoitetta. Valinta ei ole sattumaa, sillä kasaripelit ovat suhteellisen kevyitä emuloitavia ja standardoitu testipenkki antaa mahdollisuuden verrata oppivia neuroverkkoja toisiinsa. Mielenkiintoista on, missä peleissä tekoäly ei pärjää. Huippupelaajien mukaan AlphaStar pelasi hyvin, mutta ei täysin optimaalisesti. Tutkijat kehittivät Agent57-tekoälyohjelman, joka hallitsee kaikki Atari 2600 -pelit. Miten hyvä oli edellinen siirto. Pelissä pitäisi päästä kahden lukitun oven takana olevaan huoneeseen. Shakkia monimutkaisempi Go oli ihmisälyn valtakuntaa pitkään, mutta oppivaan tekoälyyn perustuva AlphaGo kukisti maailman parhaat go-pelaajat vuonna 2016. Esimerkiksi liki pelkkiin lentoyksiköihin keskittyminen riitti kukistamaan AlphaStarin, joka pelasi itse kuin turnauspeliä ja odotti standarditaktiikkaa myös vastustajalta. AlphaStar laitettiin pelaamaan itseään vastaan 44 päiväksi. Avaimet käyvät kaikki oviin. Haluaisin nähdä nykylapsen suorituksen esimerkiksi Solariksessa, jossa hypätään sektorilta toiselle, optimoidaan bensankulutusta ja kukistetaan lippulaiva lisälöpön toivossa. T ekoälykehityksen yksi kiinnostavimmista projekteista on Deepmindin Alpha-projekti. Lisäksi se ei osannut reagoida yllättäviin taktiikoihin. Blizzard antoi tutkijoiden käyttöön huippupelaajien keskinäisten pelien datan, joiden pohjalta AlphaStar tavallaan opetteli imitoimaan huippupelaajia. Tavoitteena on, että MuZero ymmärtäisi, mitä esimerkiksi Pac-Manissa pitää tehdä. Ratkaisuna oli tavallaan luoda tekoälylle uteliaisuus eli se pyrki tutkimaan laajemmin ja ensimmäistä havaitsemaansa muutosta pidemmälle. Testipenkkinä toimi Atari 2600 ja sen 57 klassista peliä. Ainoa MuZeron pelistä saama data on kontrollit ja pikselit ruudulla. Osa peleistä on idealtaan ja gra. Ennen MuZeroa tutkijat kehittivät AlphaStar-tekoälyn 2016, joka erikoistui Starcraft 2:n pelaamiseen. Videopelit ovat neuroverkon kannalta haaste, koska ne soveltuvat parhaiten tilanteisiin, joissa analysoitavaa dataa on valtavasti. Tekoälystä kehitettiin kolme eri versiota, jotka erikoistuivat zergin, protossin ja terranin pelaamiseen. MuZeron kohdalla ongelma on tarkoituksella tehty vielä suuremmaksi, AlphaZerosta poiketen MuZero ei tiedä edes videopelien sääntöjä. Mikä on paras ratkaisu. Kentässä on neljä avainta ja kuusi ovea. ikaltaan niin eksoottisen muinaisia, että harva ihminenkään enää hahmottaa, mitä niissä olisi tarkoitus tehdä. Viime aikoina sen tehtävänä on ollut voittaa. Tutkijoiden mukaa AlSYVÄ MIELI MUZERO VALLOITTAA ATARI 2600:N phaStar ehti siinä ajassa tahkota niin monta peliä, että ihmiseltä samaan määrään pääseminen veisi noin 200 vuotta tauotonta pelaamista. Neuroverkko oli opetellut edeltäjiään paremmaksi vuodessa. Sen sijaan, että MuZero yrittäisi mallintaa ympäröivän todellisuuden, ohjelma keskittyy tunnistamaan oleelliset asiat. Edes Atari 2600 -peleissä ei ole kustannustehokasta kokeilla kaikkia mahdolli12. MuZero päihittää testipenkin 57 Atari-pelissä peräti 51:ssä ihmispelaajan. Atarin salat aukesivat vaivaisessa 12 tunnissa. Jos aikoi käyttää avainpuzzlea tietoisen tekoälyn suojabunkkerinsa suunnittelussa, niin ongelma on valitettavasti jo ohitettu. Tavallaan MuZero käyttää kolmen kysymyksen sapluunaa: Miten hyvä nykyinen sijainti on. Lopputuloksena AlphaStar ylsi Starcraft 2:ssa Grandmaster-tasolle kaikilla kolmella rodulla, mutta ei pärjännyt sadan parhaan pelaajan kärjelle. AlphaStarissa ohjelmoijat tavallaan kertoivat tekoälylle, mikä Starcraftissa oli tavoitteena, mutta Atari 2600 -peleihin ”erikoistunut” MuZero on vielä mielenkiintoisempi. Peleissä on harvoin kaikki tieto käytössä, plus puuttuvan dataongelman lisäksi siirtoja ja mahdollisia vaihtoehtoja on valtavasti. Viime vuonna AlphaZeroon perustuva MuZero-tekoäly alkoi opetella videopelien pelaamista. Lisäksi käytössä oli vielä exploit-versio, jolla tutkijat yrittivät ohjata AlphaStaria löytämään omat puutteensa. Tuukka Grönholm Vanhan viisauden mukaan pelitekoälyn tehtävänä on hävitä viihdyttävästi. AlphaGon pohjalta kehitetty AlphaZero puolestaan niittasi maailman parhaat shakkija go-tekoälyohjelmat, vaikka Zero-versiolle ei ollut alussa kerrottu kuin pelien säännöt. Käytännössä se kokeilee ensin vain satunnaisia asioita pyörien paikallaan, mutta kun sitä tekee serverifarmin laskentateholla miljoonien pelikertojen verran, alkaa huomata muutoksia pikseleissä
Ei ihme, että ihmismieli väsyi ja hävisi jyystön. Niiden perusteella puusta karsitaan todennäköisesti huonoon tulokseen johtavat ratkaisut, jolloin jäljelle jäävät vain parhaat, joita arvioidaan pidemmälle. Tekoäly voitti keskimäärin 5 dollaria joka kädellä ja tahkosi rahaa noin 1 000 dollaria tunnissa viittä ihmispelaajaa vastaan. sia siirtoja, joten MuZero ja Alpha-tekoälyt käyttävät niin sanottua ennakoivaa Monte Carlon -puuhakua. No limit texas hold’emia pelattiin yksi vastaan yksi -tyylillä 20 päivää putkeen ja päivittäin peräti 11 tunnin ajan. Yllättäen ohjelma ei analysoinut vastustajiensa käyttäytymistä mitenkään, vaan perusti ratkaisunsa itseään vastaan käymiinsä miljooniin pokeripeleihin, joiden pohjalta päätökset tehtiin. Valmentajat valitsevat silti edelleen potkaisun, jolloin vastustaja saa todennäköisesti pallon, mutta kauempana maalista. Ihmispelaajat eivät myöskään kortit nähtyään pystyneet analysoimaan, millä perusteella tekoäly oli vetonsa tehnyt, sillä korttivalikoima tuntui olevan tilanteissa hyvin laaja. Esimerkiksi pelin optimointi ja tasapainottaminen helpottuvat, koska pelaajia ei enää tarvitse käyttää koekaniineina. Tekniikassa ohjelma seuraa kuin puun oksistossa kasvavaa erilaisten mahdollisten vaihtoehtojen määrää. Käytännön sovelluksia voisi esimerkiksi löytyä sijoitusmaailmasta tai terveydenhuollosta. Ennakoiva haku toimi lopulta niin tarkasti, että Pac-Mania MuZero pystyi pelaamaan sujuvasti, vaikka laskettavien siirtojen määrä rajattiin vain viiteen seuraavaan. Tilastojen mukaan jenkkifutiksessa kannattaisi aina yrittää pelata myös neljännellä yrityksellä, vaikka epäonnistuessa vastustaja saa pallon. Vuonna 2019 saman tekoälyn kehitetty versio Pluribus voitti kuuden pelaajan pöydässä kaikki, muun muassa huippupelaajana pidetyn Linus Loeligerin. Myös pelimaailmassa kilpapelaajat pystyvät paremmin analysoimaan, millainen sijoittuminen ja hyökkäystaktiikka de_dustissa todella toimii tai mitä herojen päivitys tarkoittaa Dotan tasapainon suhteen. MuZero oppi pelin pelkällä yritys ja erehdys -menetelmällä. Sinä päivänä lause: ”Olen aika haka yksinpelissä” kuulostaa ensimmäistä kertaa nettipelien historiassa itsekehulta. En itsekään enää muista, miten Solariksen alanäyttöä pitäisi tulkita. Tekoälyn kannalta pokeri on vaikea hallittava, koska kaikki tieto ei ole pelaajien käytössä. Vastustajan kortteja ei tiedetä, joten todennäköisyydet voittaakseen pelaajan pitää pystyä hämäämään vastustajiaan, tunnistamaan blu t ja vielä päättämään, kuinka paljon kuhunkin käteen kannattaa panostaa. Valitettavasti visiot ovat visioita. MuZero vaatii taakseen konefarmin, mutta siitä kehitetty kevyempi versio voisi toimia yhden videopelin todellisuudessa. Riski tuntuu perinteisellä tyylillä pienemmältä, vaikka ei todellisuudessa ole. Tutkijoiden tavoitteena ei ole vuolla rahaa nettipokerissa vaan kehittää algoritmia ongelmien optimiratkaisuun puutteellisen informaation pohjalta. Samalla tosin AlphaZeron tyyliä kuvataan aggressiiviseksi uhrauspeliksi, missä näkisin aika ilmeisen ristiriidan ihmiskunnan ongelmien ja itse ihmisten kannalta. Jos reagoikin korotuksella, donkkaa. Niiden pohjalta on vikkelämpää löytää kentän fysiikkabugit ja pelisuunnittelun tasapaino-ongelmat. Game Changer -kirja kertoo AlphaZerosta nimenomaan shakin näkökulmasta ja siitä, miten tekoäly kehittyi ja koneen pelityyli muovautui. Vuonna 2017 käydyssä The Brains vs Arti. opissa. Sen sijaan, että moninpelissä muut tiimiläiset olisivat idiootteja apinoita, kohta saakin olla koko pelissä ainoa sellainen. Montezuma’s Revenge on yksi niistä harvoista peleistä, joissa MuZero ei pärjää ollenkaan. cial Intelligence -turnauksessa Libratus-tekoäly voitti kaikki ihmispelaajat. MuZero laskee siirrolle hyötyarvon, tulevaisuuden ennusteen ja arvioi siitä edellisen siirron onnistumisen. MuZero on vain välivaihe. Kentässä on useita kohtia, joissa viidellä siirrolla päätyy paikkaan, jossa ei voi enää väistää haamua. Ohjelma on vieläpä suhteellisen kevyt. MuZero ei tutki kaikkia vaihtoehtoja vaan antaa ratkaisuille edellisten pelien pohjalta ennustearvon, jonka perusteella se karsii vaihtoehtopuun oksista huonon lopputuloksen tuovat pois. Turnauksessa pelattiin kahdella eri tyylillä. Tekoälyn voitosta alkoi shakin uusi kukoistuskausi, koska teoria kehittyi nopeammin kuin ihmismielen voimin oli aiemmin mahdollista. Pluribus donkkasi kaksi kertaa useammin kuin ihmispelaajilla on tapana, mutta vain tilanteissa, joissa mukana oli vielä useita pelaajia. Opi omista virheistä Toinen kiinnostava puutteellisen tiedon varassa ratkaisuja tekevä tekoäly on Carnegie Mellon -yliopiston pokeritekoäly, jonka kehityksessä mukana on myös suomalainen tietotekniikan professori Tuomas Sandholm. Turnauksen aikana se käytti noin 150 dollarin edestä pilvipalveluiden laskentatehoa. Samalla ennustetta tarkennetaan koko ajan arvioimalla, miten hyvin veikkaus piti aiemmin kutinsa. Pluribus myös erosi ihmispelaajista siinä, että se harrasti niin sanottua donkkaamista. Useimmiten ihmispelaajien pöydissä panoksen viimeksi maksanut siirtää korotusvastuun muille blindin jälkeisessä . 13. Samalla tekoälyn tehtäväksi saattaa nousta viihdyttävän häviämisen sijaan viihdyttävä voittaminen. Monte Carlo -puuhaku on jo käytössä monen pelin tekoälyssä, sillä itse idea on vanha. Toki todellisuudessa optimiratkaisua etsivää tekoälyä suunnitellaan työkaluksi datan analysointiin eikä varsinaiseksi päätöksentekijäksi. Ihmispelaajien kommenttien perusteella Pluribuksen vahvuus oli nimenomaan ennakoimattomuus. Viisi ihmistä yhden botin pöydässä ja viisi bottia yhden ihmisen kanssa. Botti voitti ihmiset, vaikka pelejä tuli nyt ”vain” 10 000 ihmisiä vastaan. MuZeron tapaiset projektit avaavat samanlaisia mahdollisuuksia videopeleissä. Noob meatboy L2P! Shakissa ihmiset eivät ole pärjänneet tekoälyä vastaan enää koko vuosituhannella, mutta yllättäen se ei ole osoittautunut lajille ongelmaksi vaan mahdollisuudeksi. Donkkia vältetään, mutta taustalla saattaa silti piillä samanlainen ihmismielen arviointivirhe kuin amerikkalaisessa jalkapallossa. Puuhaku on yksi monista tekoälyissä käytetyistä tekniikoista. Toki siihen mennessä kokemusta oli kertynyt jo 20 miljardia pelikertaa. Se ei yksinkertaisesti hahmota tavoitetta lainkaan, koska pelissä eteneminen vaatii liian pitkäjänteistä tavoitteellisuutta. Todellisuudessa MuZero, yksi maailman kovimmista Atari 2600 -pelaajista, on nyt valjastettu kehittämään Youtube-videoiden pakkausalgoritmia. Turnauksessa tilastot olivat Pluribuksen puolella. Jo pelkässä Pac-Manissa eri ohjausliikkeiden vaihtoehdot kasvavat niin nopeasti niin suuriksi luvuiksi, että kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ei ole järkevää laskea. Deepmindin tavoitteena on kehittää yleiskäyttöinen algoritmi, joka osaa luoda itse ympäristön selittävän mallin ja hyödyntää malliaan parhaan toimintatavan valinnassa, vaikka kaikki data ei olisi käytössä. Jo nyt esimerkiksi kenttiä päästään testaamaan tekoälyboteilla, joiden keräämä datamäärä on moninkertainen ihmismielen tuottamaan. Matthew Sadler ja Natasha Regan visioivat AlphaZeron kehityskulkuna yhteiskunnalliset ongelmat ratkaisevaan yleistekoälyyn, jota myös MuZero edustaa. Pluribus käytti poikkeuksellisen suuria vetoja, mikä pakotti ihmiset miettimään, haluavatko he panostaa kortteihinsa aivan näin paljon
Moninpeli: 2 Säännöt ovat shakin kanssa pitkälti samat mutta lisäyksillä. Eikä hämmennys karise ihan muutamassa pelissä. Liikkeitä on aluksi varsin vaikea hahmottaa, mutta pelin tutoriaalit onneksi havainnollistavat asiaa. Epäilemättä. 5D CHESS WITH MULTIVERSE TIME TRAVEL Jussi Forelius ”Come with me if you want to stay on board!” Aikamatkustus lisää ikivanhaan lautapeliin ihan uuden ulottuvuuden. 5D-shakkiin on vaikea suhtautua ennakkoon. Sekavaa. Vaihtoehtoisesti menneisyyteen voi lähettää oman terminaattorikuningattaren puskemaan vihollista äärimmäisen ahtaalle. SHAKKIA TOHTORI MANHATTANEILLE Conor Petersen, Thunkspace, LLC Testattu: PC, saatavilla Mac, Linux Minimi: Prosessori 64-bit/2 Ghz/512 Mt RAM, näyttökortti OpenGL 3.3. Sääntöjä voisi selittää sivun verran, eivätkä ne todennäköisesti silloinkaan avautuisi sen paremmin. Esimerkiksi kuninkaan menettäminen (millä tahansa) laudalla tarkoittaa tappiota. Idea kuulostaa tasan siltä, että se on saanut alkunsa pöhnäisen viikonlopun aikana, jossa Terminaattori on tullut telkkarista, shakkilauta on jäänyt kahvipöydälle ja yhtäkkiä syntyy idea. Onneksi 5D-shakki tulee viimein hätiin ja lisää ikivanhaan peliin vähän vaikeutta. Mutta tappion voi väistää lähettämällä kuninkaan takaisin menneisyyteen. Tällöin menettää toki nykyhetkessä (eli tulevaisuudessa) merkittävästi voimaa, mutta sillä ei ole väliä, jos vihollisen kuningas puree multaa ennen kuin päästään takaisin kuningattaren lähtöhetkeen. Shakkimatteja voi ropista ilman Kuva havainnollistaa ratsun mahdollisia liikkeitä laudalla, ajassa ja rinnakkaistodellisuudessa. Vitsejä ja meemeilyä kirvoittanut peli yllätti jo alkumetreillä. Rikotaanko nyt komedian viimeistä raja-aitaa ja toimitaan täysin vilpittömästi, häpeilemättä ja kaikella antaumuksella niin taitavasti kuin osataan. Aika-akseli ja rinnakkaistodellisuudet toimivat laudan jatkumona, mutta niihin pätevät omat sääntönsä liikkumisen suhteen. S hakki on yksinkertainen peli: katsot mitä vihollinen tekee ja vastaat siihen parhaalla mahdollisella siirrolla. Pakopaikka muuttuu nopeasti ansaksi, sillä kuningasparia on merkittävästi vaikeampi puolustaa kuin vain yhtä kuningasta. Oikeasti 4D-shakki Muutaman deen lisäys shakkiin ei näy ruudulta ulos pomppivana kuvana, tärisevänä penkkinä tai edes hajuina, vaan mahdollisuutena matkustaa ajassa ja luoda rinnakkaistodellisuuksia. Mutta koska menneisyyttä ei voi muuttaa, luodaan kylkeen rinnakkaistodellisuus, jossa laudalla onkin kaksi kuningasta. 14. Peli on käynnissä usealla eri laudalla. Tai vaihtoehtoisesti pitkän pohtimisen tuotokselta, jossa mietitään, miltä aikamatkustus ylipäätänsä näyttäisi shakin kehyksissä
Vanhoja pelejä ei voi tarkastella, käytettävyys on vähän mitä on, päivityksiäkin on tullut vain muutama vaatimaton kappale. Hyvää + Hieno idea ja loppuun asti vedetty konsepti. Perumiskulttuurin hedelmiä Isäni opetti shakkia minulle pikkulapsena joskus viiden vuoden iässä. Peli on näennäisistä yhteneväisyyksistä riippumatta aivan täysin erilainen. Tienasin joitakin kymppejä haastamalla tämän kavereita peliin futisiltojen ohessa. Olin todellisuudessa asettanut useamman voittoon johtavan ansan jo aiemmilla vuoroilla, mutta halusin nähdä, voiko shakkia oikeasti osaava ihminen tunnistaa niitä ennakkoon. Miksi edes yrittäisin pelata reilusti. Huonoa . Tiesin, etten pärjää autistiselle avauspelipänttäykselle ja tuttujen kuvioiden tunnistamiselle kuitenkaan, joten en edes yrittänyt lähteä sille linjalle. Tutoriaali auttaa havainnollistamaan shakkimatit menneisyyteen. En kuitenkaan ole pelissä kovin häävi, vaikka kenties jollekin satunnaiselle pelaajalle saattaisinkin pienellä tuurilla pärjätä. Ei kestänyt kauaa ennen kun aloin olla laudalla ahtaalla, parhaista yrityksistäni huolimatta. 5D-shakin poikkeaminen tavallisesta tuntuu jakavan shakista pitävät ihmiset rankasti eri leireihin. Tyypilliset lainalaisuudet eivät päde, eikä pelin muoto ole yhtään sitä, mitä shakki on. Isoisäparadoksi Yhteisö pelin ympärillä on pieni, mutta ahkera. Muutama perustutoriaali kuulemma riittää. Suuria puutteita löytyy. että edes tajuaa, kuinka juuri tehty siirto oikeasti haastoi vihollisen kuningasta viisi vuoroa takaperin, eikä tällä ollut silloin tilaa liikkua minnekään. Ratsu liikkuu tyypillisen L-muodon sijaan yhden aikajanalla ja kaksi ylös. Ei läheskään niin pelottava kuin voisi kuvitella. Hetkessä parisuhteiden, politiikan ja 5D-shakin yhtenäisyys aukesi minulle kuin pilvien välistä säteilevänä auringonvalona. Olin opetellut muutaman uhrauksia vaativan aikamatkustuskikan ennakkoon. Peliä ei voi pitkäkestoisessa moninpelissä tallentaa ollenkaan. Useampaan eri ulottuvuuteen jakautunut pelilauta, jossa mustan lailliset siirrot kuristettiin loppuun. Todennäköisesti puolikuntoon jäävä, mutta tuore ja mielenkiintoinen versio shakista. 15. Olen sivusta seurannut teorioiden kehittymistä ja ratkaisujen muodostumista. Harjoittelun kannalta yksinpelin tekoäly on luokattoman hölmö. F7-uhraus oli tovin verran vahva siirto, joka dominoi pelejä. Ja siinä vaiheessa, kun lautoja avautuu rinnakkaistodellisuuksien myötä tukku lisää, alkaa tekoäly jumittaa kuin pahinkin siskopuoli. Menneisyydessä tehtyjä virheitä ei voi muuttaa, mutta niitä vastaan on varsin helppo hyökätä. Voin vain kuvitella kauanko tekijällä kesti näihin tuloksiin päätyminen. Mutta tämä ei tullut yllätyksenä, sillä viisdeet oli jätetty tähän asti kokonaan pelistä pois. Idea 5D-shakista on mielenkiintoinen ja harvinaisen kaukana ennakkoluuloistani. Mutta näissä ratkaisuissa ja pelin teorian kehittämisessä tuntuukin olevan monelle koko jutun koukku. Peli on poikinut myös muutaman kloonin, joista toista voi pelata selaimessa. Sääntöjä pitää etsiä tosissaan pelin ulkopuolelta. Mutta sankarillisesti kehitetty vajaat parikymmentä sivua teoriaa, esimerkkejä päätöspuista ja aikamatkustuksista ratkaisi tämänkin ongelman. Vaikka paketti olisi täynnä mielenkiintoisia ideoita, tuntuu se Early Access -lätkän puutteesta huolimatta ikuisesti EA-kiirastulessa palavalta tuotokselta. Ehkä 5D Chess pitäisi lähettää menneisyyteen ja koodata uudestaan. Suutelin puoluekorttiani ja pyysin senseiltä anteeksi tulevia tekojani. Tämän ja useamman muun tapauksen perusteella vastaus on ei, mikä johti helppoon ja ansaitsemattomaan voittoon: olin hävinnyt sen pidemmälle pelatun ”oikean” shakin pystyyn. Ehkä niin tehtiin, ja toisessa rinnakkaisulottuvuudessa se on jo syrjäyttänyt normishakin. Siksi päätinkin haastaa oikeasti shakkia pelaavan kaverin otteluun 5D:n parissa! Kaverini aloitti ottelun varsin ylimielisenä. Oli aika ottaa o ensiivinen arkeologia käyttöön. Loppupeliä ei käytännössä ole edes olemassa, vaan peli ratkaistaan viimeistään keskivaiheessa. Ikävä kyllä heikohko tekninen toteutus syö mukavuutta turhan paljon. Ratsu hyppää takaisin ajassa ja luo rinnakkaistodellisuuden, jossa shakkimatittaa itsensä kanssa vihollisen kuningasta. Ensiksi leikisti, mutta sitten myös näiden pelatessa tosissaan yrittäessään saada rahansa takaisin
MUSTA KUNINGATAR Net. Tosin ensimmäisissä turnauskuvauksissa huvittaa, miten ottelun intensiivisyys näytellään yli. Osin syynä on ihastuttavan verkkainen kerrontatyyli ja osin urheilutarinamainen ryysyistä rikkauksiin -juoni, jossa tarinakaari on yhtä tarkasti genren määräämä kuin romanttisissa komedioissa. Kuin saduissa Nuorta Beth Harmonia esittävä Isla Johnston ja varsinkin aikuista näyttelevä Taylor-Joy vetävät roolinsa erinomaisesti. On sarjassa selkeitä heikkouksiakin. Maailmanmestari Magnus Carlsen huomautti lähinnä siitä, että taukoa pyydetään paikassa, jossa sitä ei oikeasti tehtäisi: kun Beth pakottaa vastustajan vain yhteen järkevään siirtoon. Taylor-Joyn keijumainen kauneus tekee hahmosta sopivasti ulkopuolisen tuntuisen. d4 d5 2. Tarina sijoittuu nostalgisesti kuvatulle kylmän sodan 50ja 60-luvuille, mikä vaikuttaa sarjan tunnelman lisäksi myös suosioon. Net. ni pelasi aktiivisesti tarinan kuvaamalla aikakaudella, mikä kuulemma näkyy myös ajalle tyypillisissä taktiikoissa. Pääjuoni Harmonin ja Fischerin elämässä on nimittäin sama: nuoruuden teinitähteys ja Neuvostoliiton shakin maailmanmestarin haastaminen. Kun huomasin sarjan perustuvan Walter Tevisin samannimiseen kirjaan, varasin sen heti kirjastosta enkä ollut ainoa. Tekijät ottavat shakin ilahduttavan vakavasti. Kohtaus ei välttämättä maailmanmestarin silmissä toimi, mutta juonen kannalta se on perusteltu. Ongelmat selätetään aika vaivattomasti, mikä tosin osaltaan luo sarjaan sinänsä toimivaa sadunomaista tunnelmaa. Harva katsoja edes pystyy analysoimaan tilannetta samalla tarkkuudella. ixin minisarja The Queen’s Gambit on kaiken ylistyksensä ansainnut. Tuukka Grönholm THE QUEEN’S GAMBIT En arvannut, että draaman kaava on näin yksinkertainen: 1. Minisarja kertoo orvosta Beth Harmonista ( Anya Taylor-Joy), josta kasvaa shakkimaailman supertähti. The Queen’s Gambit nousi vuodenvaihteessa valtavirtahitiksi. Moiseen ei pysty edes oikea seksi. Toisaalta erona perinteisiin urheiluelokuviin on, että jalkapallon erinomaisesti pelaamista ei voi näytellä, mutta shakin voi. The Queen’s Gambit on tv-sarjana shakkimatti. ix Ohjaus: Scott Frank Pääosa: Anya Taylor-Joy Käsikirjoitus: Scott Frank, Allan Scott, Walter Tevis Sarjan kuvaus ja puvustus nojaa nostalgiseen glamouriin. Arvosteluissa usein kehutaan The Queen’s Gambitin voimauttavaa tarinaa, minkä ymmärrän täysin. Vakuuttavin esimerkki pelien tasosta on, että useampi suurmestari on analysoinut pelejä eikä juuri löytänyt niistä huomautettavaa. Tarinan keskiössä on kertomus nerouden ja hulluuden rajasta, jossa intohimo kasvaa liki pakonomaiseksi. Shakkimaailmaan keskittyvä Net. Sarjasta nauttiakseen ei tarvitse ymmärtää shakista mitään, mutta kuten aina, yleissivistys parantaa kokemusta. Jopa siinä määrin, että pelien koreogra. The Queen’s Gambitissa intohimon kohde vain on ihmisen sijaan peli. Toki sarjan pelit ovat mukaelmia todellisista turnauspeleistä. ix-sarja nousi vuodenvaihteessa hitiksi meillä ja maailmalla. Beth Harmon jää orvoksi, joutuu laitokseen, uskaltautuu pimeään kellariin, löytää shakin ja alkaa elää kaksoiselämää pelin ja arjen vuorotellessa. Se toimii, sillä tarinassa Beth nähdään usein nimenomaan ilmiönä eikä ihmisenä, joskus myös läheistensä silmissä. Yllättäen shakki kuvataan jännittävästi jopa lajiummikkojen silmissä, mikä on huima suoritus. En myöskään muista yllättyneeni kertaakaan. Toki ideana on, että ummikotkin ymmärtävät pelin draaman kulun. Viimeinen kohtaaminen on jopa pelinä hieno. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla varausjonossa on 110 nimeä, mikä on suhteellisen kova määrä varsinkin aihe huomioiden. 16. Jokaista pientä onnistumista tuntuu seuraavan vastoinkäyminen, kuten lajityyppiin kuuluu. an ovat suunnitelleet Garry Kasparov ja Bruce Pandol. Sarjan shakkikuvauksen huolellisuutta kuvastaa parhaiten se, että ottelut ovat peleinä viihdyttäviä ja siirroissa on järkeä. T he Queen’s Gambit -minisarja on yksi yllättävimmistä menestyksistä hetkeen. Se luo myös tarinan peruslähtökohdan, jossa Harmon taistelee turnausvastustajien lisäksi myös päihdeongelmaa vastaan. Shakki esitetään sarjassa seksikkäänä, vaikka kaikki yksityiskohdat näytetään tarkasti. Shakki on tarinan kantava teema, sillä Bethin koko elämä ja läheiset kietoutuvat pelin ympärille. c4... Se on virkistävää vaihtelua konventioihin. Oppikirja-aloituksissa saatetaan hämmästyä, kun vastustaja tekee siirron, jota on suosittu viimeiset sata vuotta. ni. Pandol. Mistään kiiltokuvamaailmasta ei silti ole kyse, sillä orpokodissa läheisyys korvataan rauhoittavilla. Peli tuodaan silti tarinaan verkkaisesti, sillä kertomus on perinteinen kasvutarina. Sarjassa esitetään peli, pelaaja ja jopa pelilehden avustaja coolina. Taustalla kummittelee myös huoli Harmonin mielenterveydestä, mitä lisäävät yhtäläisyydet Bobby Fischerin elämäntarinaan
Jämähdin siihen pahasti vuonna 2016, ja nyt kun kokeilin, niin taas hetkeksi addiktio vei taas vahvasti mennessään. Jo Final Fantasy VII Remake ja Demon’s Souls Remake ovat väkevä argumentti niitä vastaan. Sentään pelailin viime vuosien kohuttuja suurtapauksia Horizonia ja Death Strandingia PC-viipeellä. Minua arveluttaa vain se, että Soulsborne-pesueen esikoinen on upeaa ulkoasuaan lukuun ottamatta lähes täysi klooni edeltäjästään. Melkein näkisin, että jos vuonna 2018 tehdylle pelille julkaistaan vuonna 2020 DLC, joka ei ole vain uusia vaatteita tai muuta kosmetiikkaa, sillä olisi oikeus osallistua äänestyksiin. Konsolööreille Death Stranding on tietysti muinaishistoriaa, mutta PC-pelaajille se on tuore kuin vastaleivottu kräämipulla. Esimerkiksi X-COM:in isän uusi X-COM-variantti, ironisesti kovin Firaxiksen XCOM-sarjan oloinen Phoenix Point, tunkeutui kyllä Vuoden peli -listalleni, mutta jo vuosi sitten. fin kantapeikot kampanjoivat tänä vuonna niin poikkeuksellisen väkevästi remasterointeja ja remakeja vastaan, että me... Vaikka originaali olisi julkaistu vasta tänä vuonna ja vielä Pleikka kolmoselle, se aika suurella todennäköisyydellä olisi päässyt listalleni. NNIRVI Ä änestyksessä meni aikoinaan pointti pieleen, kun 2007 voittajaksi selvisi Half-Life: Orange Box, joka siis oli vain tämän aikaisemmin ilmestyneen suosikkipelin kokoelmaversio. Maailmakin muuttuu. Peli tuntui samalta, mutta vielä paremmalta. Huolimatta siitä että nautin pelistä, sen juopa upean visuaalisen toteutuksen ja kirjoittamisen sekä osittain tosi hölmöjen pelimekanististen ratkaisujen välillä on liian leveä. VAE VICTORES 17. Nyt jokainen vähänkin isompi projekti pidetään hengissä jatkuvalla lisäsisällöllä, ja peli on vuotta myöhemmin erilainen kuin syntyessään. Ainahan on mahdollista, että se kuudes arkkikivi korjataan johtamaan jonnekin ihan uuteen paikkaan. Ymmärrän taloudellisen realiteetin, varsinkin kun PS5 ja Xbox S1 ovat vielä kiven takana, mutta olihan siinä kusetuksen makua. Tuotantolinjasimujen jumalkeisari Factorio “julkaistiin” virallisesti viime vuonna, vaikka Early Access -versiona se on palloillut jo kauan. Syy on sama kuin Cyberpunkissa: visio. En uusimpaan ja kuumimpaan rautaan, mutta sellaiseen jossa virta ja emolevy tarvittaessa mahdollistavat sen uusimman ja kuumimman raudan. Vaikka 2020 oli erinomainen vuosi ja myös hyvä pelivuosi, onnistuin itse ohittamaan osapuilleen kaikki kohutut suurtapaukset a la Noita, Final Fantasy VII, Assassin’s Creed Valhalla (jonka ostan vasta kun saa Halvalla), Last of Us II: It’s Us Again, ja vastaavat. Ja tänä vuonna taitaa tulla kolmas. Totta kai kaikki tämä häviää Panamin muodokkaan takaliston hypnoottiselle keinunnalle, mutta sellaista demokratia on. Tosi suuren rahan pelissä GTA Online ja Red Dead Online ovat tiennäyttäjiä: rahaa syönyt yksinpeli on pohja, jolle rakennetaan se imperiumi, joka kestää ajan haasteen. Grafiikan ja selkeyden juhlaa! Loppujen lopuksi oman voittajani valinta ei ollut vaikea: se on Shadow Empire. Sitä ei rakastettu siksi, että aseet ja hirviöt levelöivät vaan siitä huolimatta. Onhan kompromissi, mutta kaikki äänestykset ovat kompromisseja. Eli Nioh 2 lienee vahvoilla ensi vuonna, tai ainakin niin toivon. Äänestys on vaikeaa, Vuoden pelit -äänestyksessä kansan virheistä ei sentään seuraa neljän vuoden katastrofia ja melkein vallankaappausta. Ilmeisesti näiden seurauksena Pelit. Kaipaako maailma voittajia. Se oli tuulahdus menneisyydestä, jossa komeasta PC-pelistä tehtiin alitehoisissa konsoleissa hädin tuskin pyörivä versio. Vanhoja sieluja Sain kasaan neljä ehdokasta. Ennen pelin elinikä oli enimmäkseen kolmisen viikkoa, sitten alkoi ostokäyrä lerppua. Onneksi. Olenko minä minä laisinkaan. Tämä kolumni on huomautukseni pöytäkirjaan, että se on varmaan virhe. Tarpominen hangessa lumimyrkyssä hirveän pakettipinon ja säilötyn sikiön kanssa kummituksilta karkaamassa oli ainakin erilaista. Mutta minkä vuoden peli se on. Nyt se on vain yhden miehen visio, ja tulos on addiktoiva strategiapeli, jossa galaktisen imperiumin raunioissa yritetään nousta oman jämäplaneetan nokkamieheksi. Nyt se on sitäkin parempi, uusilla ominaisuuksilla patsattu, delsuilla paisutettu ja ennen kaikkea Steamissa julkaistu. Ja Pelit: Vuoden pelit on yksi niitä harvoja kompromisseja, joissa pelaajat antavat äänet, ja näin tarjoaa sormen oikean pelaamisen pulssille. Oppimiskäyrä on vähän jyrkkä mutta myös palkitseva. Virallisesti 2020, vaikka sitä on pelattu oikeasti vuodesta 2016, eikä se niin paljoa ole muuttunut. Se minkä kaikki veikkaavat listallani voittavan, on klassisen mestariteoksen nuoruudenlähteeseen pulahtanut versio, tietysti Demon’s Souls Remaster. Se, että toinen on Cyberpunk 2077, tuskin on yllätys kenellekään. Toinen ongelma on, että kaikki suurimman vaikutuksen tehneet pelit ilmestyivät kyllä viime vuonna, mutta ne ovat ilmestyneet aikaisemminkin. Töpeksin vakoilemalla optimaalisia rakennusmalleja netistä, jonka jälkeen addiktio hävisikin. Samoin GTA V voitti kaksi vuotta peräkkäin 14-15, muistaakseni PC-version ansiosta. Olen kohtuuden mies. Muista vanhoista klassikoista vihdoinkin PC:lle ilmestynyt Death Stranding ansaitsee minulta maininnan, koska jotenkin sen visuaalinen ilme islantilaisessa karuudessaan viehätti minua enemmän kuin uskoin. Virheistä pitää oppia eikä tehdä niitä uudestaan, vaikka Witcher 3 menestys olikin. Totta kai on. Kun pelit remasteroidaan, remeikataan tai synnytetään vuosien kuluessa, onko klassinen Vuoden peli -äänestys sitten enää edes tärkeä. En ehkä olisi pistänyt pahakseni, vaikka sitä olisi vähän muuteltu. Kun sinänsä tuttuun 4x-kaavaan lisätään mausteita raskaiden strategiapelien mekaniikoista ja vielä henkilöstöhallintaa ja pakkaa sekoittavia satunnaistapahtumia, tulos on maukas addiktiosoppa. Ennen pelkkä Electronic Arts julkaisi enemmän AAA-pelejä kuin kaikki muut yhteensä, ja ne myytiin pamauksella eli valmiina. Miksipä ei. No nyt iski kuningasidea: Witcheristä saisi erinomaisen mobiilihaastajan Pokemon Golle! CD Projekt Red, jos tänä käytätte tai sovellatte ideaani, haluan vain 15 prosenttia tuotoista. MIHIN VEDETÄÄN RAJA!!! Uudestaan! Tänä vuonna ehdokaslistan koostaminen oli vaikeaa. Mutta jos ne hyväksytään poikkeuksina, mihin vedetään raja. Nikon Elämän-Wiisauksia numero 317: “Äänestämisellä ei muuteta maailmaa, sillä ostetaan oikeus valittaa muiden typeryydestä.” Pelit-lehden vuoden peli -äänestys ei aina mene putkeen, sen menneisyydestä löytyy (ainakin) kaksi harmittavaa kommellusta. Joten minulla ei ollut oikeastaan mitään ongelmia pelin kanssa, satunnaisia ristiinnaulittuja ihmisiä tai seinien läpi kävelijöitä lukuun ottamatta. Kuin silloin ennen Jos aletaan puhua vakavista ehdokkaista, kaksi nousi automaattisesti heti mieleeni. Pelasin pari iltaa ja heti teki mieli unohtaa työvelvollisuudet, aloittaa uusi kampanja kaikilla mausteilla paitsi puolukalla. Entäs kestävän kehityksen pelit. Kaksi ensimmäistä ehdokasta ovat kumpikin alun perin konsolipelejä. Se kuulostaa paperilla hyvältä, mutta kestääkö se todellisuuden suudelman. annoimme periksi. Toisaalta ymmärrän miksi näin ei tehty. Takana lienee idealistinen ajatus siitä, että totta kai palkitaan vain ihan originelleja pelejä, eikä uusiksi vedettyjä pelivanhuksia. Cyberpunk Online on tulossa enkä yhtään ihmettele, ihmettelen vain mihin jäin Witcher Online. Peliä se ei pilaa, ja olen sikäli kiitollinen, että CP oli viimeinen sysäys, jotta vihdoinkin sain päivitettyä peli-PC:ni
Naxxramas oli minulle ensimmäinen kosketus oikeisiin raideihin WoWissa. Sosiaalinen jonglööraus ja managerointi onkin vienyt vuosien saatossa sivupelinä pahimpina aikoina saman verran aikaa kuin itse raidit. Edessä on minimissään kolminumeroinen määrä tunteja, jos Naxxramas halutaan läpäistä. Naxxramas oli World of Warcraft -nettiroolipelille käännekohta, joka vaikutti pelin ja koko lajityypin suuntaan vuosiksi eteenpäin. Ihastuin puzzlemaisuuteen, jossa yksittäiset pelaajat toimivat työkaluina, joista pitää rakentaa ratkaisu jokaiseen eri vaiheeseen kuvioineen, sääntöineen ja kaikkineen. Se on tiukka paikka tilanteessa, jossa on takana yhteistä pelitaivalta parhaimmillaan jo pari vuotta. 18. Paikan pomo on liiskattu parikin kertaa, mutta kolmas kerta toden sanoo. SITÄ RAIDIA EN UNOHDA KUINKA NAXXRAMAS VALLOITETTIIN Mograine, Korth’azz, Zeliek ja Blaumeux. Highlord Mograine, otaksun. Pahimmillaan kuukausiksi. Jos hommaa ei hoida oikein, on edessä kyräileviä kuppikuntia ja killan lahoaminen matkalle. Sitten tuli Naxxramas. Jopa niin paljon, että sitä pidetään ikonisimpana taisteluna koko Naxxramasissa ja jota kaikki muistelevat. Pakkaa vedettiin uusiksi rohkeammalla suunnittelulla, mikä samalla antoi suunnan WoWin raideille vuosikausiksi eteenpäin. Jo raidin alkumetreillä oli ilmiselvää, että vain noin puolet pelaajista suoriutuu tehtävästään riittävän usein, neljännes harvoin. The Four Horsemen oli reilusti aikaansa edellä suunnittelussa. Samalla opeteltiin koodausta, jotta kotikutoinen modi voi ajastaa ja ilmoittaa jokaiselle pelaajalle, milloin on aika siirtyä karusellin seuraavaan pisteeseen. Ratsumiesten jatkuvasti kasautuva debuff pakotti aloittamaan taistelun pohtimisen puhtaasti Excelin pohjilta. Toinen oli alkuperäinen Dota, johon loin vuosikausia kestäneen vihaja rakkaussuhteen. Vaikka Blackwing Lairia pääsikin kokeilemaan heti sen ilmestyttyä, olivat jenkkikillat siihen mennessä helpon vaikeustason ja päivää aikaisemman aloituksen vuoksi jo tuhonneet lähes koko instanssin. Pomotaistelut alkoivat olla enemmän raidin heikoimmasta lenkistä kiinni ja virheistä rangaistiin kovempaa. Jos hoksasi liikkua pois tulilätäköstä ja osasi vielä samalla painaa vahinkoa tekevää nappulaa, oli pelin osaavimmassa prosentissa pelaajakuntaa. Ensimmäinen askel oli laskea, millaisia vuorottelevia pelaajakaruselleja taistelu tarvitsee tai mikä olisi edes mahdollista. Molten Coresta Ahn’Qirajiin Raidaaminen oli World of Warcraftissa ennen Naxxramasia varsin simppeliä. Näin ei ollut Naxxin kanssa, vaan lähes kaiken sai keksiä itse alusta saakka. V uoteen 2006 mahtui kaksi ikimuistoista hetkeä Warcraftin parissa. Jos aiempia raideja läpäisi jokin prosentuaalinen osuus pelaajista, tippui Naxxramasissa sama lukema promilleihin. Ei ole sattumaa, että merkittävä osa raidaavista killoista hajosi Naxxramasin edessä. K:D-suhde lienee edelleen plussan puolella vuosienkin farmauksen jälkeen. Tai neljäs, jos Hearthstone lasketaan mukaan. Jussi Forelius Nekropoli Naxxramas on suosittu paikka. Toimivat taktiikat olivat pitkälti tiedossa ennen kuin minkään pomon kanssa pääsi leikkimään. Toinen oli Kel’Thuzadin kaataminen Naxxramasissa ensimmäistä kertaa. Tämä kunnia kuuluu yleensä loppupomoille, kuten Ragnaros tai Lich King. Pelaajia pitää houkutella tekemään käytännössä palkatonta urakkaa tavallisen työn tai opiskelun ohessa, ja saada jättämään muu elämä (ja kunnon unet) sikseen. Vaikka taistelu itsessään saattoi kokonaisuutena olla aavistuksen monimutkainen, ei yksittäisen pelaajan rooli koskaan ollut mitenkään vaikea. Vapaamatkustamisesta tehtiin vaikeampaa haastamalla jokaista pelaajaa enemmän. Perustamani kilta oli saman kriisin edessä kuin moni muukin poppoo. Liikkeen määrä moninkertaistui, kohteita piti vaihtaa paljon useammin lennosta, koordinoinnin tarvetta lisättiin ja samalla piti tehdä kiitettävä määrä vahinkoa. Mikä tahansa päätös muovaa koko porukan henkeä pysyvästi
Mutta ymmärrys pystymisestä paljon parempaankin sai pohtimaan, mihin kaikkeen rahkeet riittäisivätkään. Tuohon yhteen häviävän pieneen hetkeen kulminoitui tasan kolmen kuukauden grindaaminen yli neljänkymmenen tyypin laumalta. Koodauksen opettelua ja modin tunkkausta livenä, jotta se viimein toimisi oikein. Pari tuntia wipeilyä, tarkistelua ja kuolemista ei tuonut ollenkaan lähemmäksi ratkaisua. Hups! Nolon, hävettävän hetken (sekä modin pikapäivityksen) jälkeen taktiikka hioutui varsin nopeasti toimivaksi. Uusintayrityksiä tarvittiin hulppea määrä oikeasta ratkaisusta huolimatta. Turha vänkääminen ja taukojen jatkuva venyttäminen loppui kuin seinään. Tieto siitä, että kohta kaikki on takanapäin, toimi onneksi jonkinlaisena piristysruiskeena. Katsoin muistoja verestäen ensimmäisen Kel’Thuzad-tapon uusiksi ja minua huvitti, miten helppoa ja hidasta raidaus joskus olikaan. Viivyttelijöiden painajainen: ryhmäpaine. 19. Aivan liian monta wipeä Sapphironin jääpommeihin, jotka tulivat uniin saakka. Syitä haettiin parantajista, logeja tarkasteltiin sen toivossa, että jotain on jäänyt huomaamatta. Naxxilla on jonkinlainen myyttinen maine muutenkin yhtenä kaikkien aikojen vaikeimpana raidina, mikä varmasti murenee tasan sillä sekunnilla, kun nykypelaajien sukupolvi laittaa jalkansa portaalista sisään ja rullaa pomot päivässä lyttyyn nauraen naavapartojen evotukselle. Jännästi jo ensimmäiset yritykset ja suunnitelmat olivat varsin lähellä lopullista ratkaisua taistelun monimutkaisuudesta huolimatta. Järjetön määrä ylläpidon hommia raidauksen ulkopuolella. Kirin Torille Matkaväsymys iski parin kuukauden jälkeen, mikä näkyi jatkuvasti peruuntuneina raideina liian alhaisen osallistujamäärän vuoksi. Mihinköhän kaikkeen rahkeet olisivat riittäneet, jos raideja ei olisi jatkuvasti peruttu ja mukana olisi ollut aavistuksen taitavampia pelaajia. Oliko kaikki sen arvoista. Lopputaistelu itse eteni tasaisesti yritys kerrallaan aina pidemmälle, kunnes paketti alkoi olla kasassa. Kaato jätti kaikesta mokailusta huolimatta poikkeuksellisen kivan fiiliksen. Kymmenien yrityksien jälkeen ratsumiehet joutuivat polvistumaan hautausmaalta yhä uudelleen takaisin ravaavan lauman edessä. Videopeligrafiikoita 15 vuoden takaata vai kännykkäpeli. Mutta jokin mätti. Pelaajat kuolivat jatkuvasti ennen aikojaan, vaikka sisäänpäin tuleva vahinko oli laskettu hyvin tarkasti. Helposti. Tai jos… Naxxramasista Blizzconiin En kärsi kummemmin nostalgiasta Classicia kohtaan, sillä World of Warcraft kehittyi mielestäni alkua paremmaksi monellakin tavalla. Vasta sekuntikellon kaivaminen esille lihamaailmassa ja huutokäskytys voipin kautta ruudulla näkyvien mittareiden sijaan paljasti kriittisen virheen: minuutin pituus ei olekaan 100 sekuntia vaan 60. Mutta kokemuksesta jäi liekki päälle raidausta kohtaan, mikä myöhemmin poiki muutaman tusinan ensimmäisiä kaatoja maailmassa, reissuja toiselle puolelle palloa, hyviä ystäviä ja liudan upeita muistoja. Hyvin harva asia tuntuu yhtä hyvältä kuin urakka, josta viimein kaikkien takaiskujen myötä selviää. Kuivaharjoittelua ennen koitosta. Kaikki se säätö ja vaiva tuntuu olleen sen arvoista tai ainakin sen yhden illan, kunnes alkaa miettiä, että lopullinen sija jäi juuri top-5:n ulkopuolelle. Lisävauhtia tappoyritykseen haettiin rullaamalla aiemmat raidit ja hyödyntämällä niistä saatavia naurettavan kovia buffeja. Palaset näyttivät alusta asti osuvan lähes kohdilleen. Tuhannet vitsit, kymmenet riidat, lukemattomat määrät erilaisia ideoita ja ehdotuksia taktiikoista sekä niiden kokeilua ja opettelua. Toimii. Tieto siitä, että olimme ensimmäisten joukossa koko maailmassa, tuntui vähän hämmentävältä. Siksi Naxxramasilla on edelleen erityinen paikka muistoissani. Nyt oli enää suorituksista kiinni. Tuntui kuin massiivinen kivi olisi pudonnut harteilta. Vartti eteenpäin ja Kel’Thuzad oli nurin sullottuna takaisin uurnaansa. Kirjaimellisesti satoja tunteja raidausta yhden hölmön instanssin vuoksi. Karusellin piti olla kunnossa, mutta se ei pyörinyt. Mutta ratsumiesten ja varsin puuduttavan Sapphironin jälkeen jäljellä oli vain loppupomo Kel’Thuzad. Kaikki huusivat äänikanavalla puhtaasta riemusta. Kukaan ei keksinyt, mikä mättää. Ja samalla ei todellakaan
Azerothin tantereilla masentavat tartuntanumerot hetkeksi himmenivät. Sitten selviää, että kuollessa kohdatulla sinivalkoisella henkiinherättäjä-enkelillä onkin kansa ja kulttuuri! Että rajan takana on kokonainen maailma ja lukemattomia mahdollisia sielun sijoituspaikkoja, kovenantteja, jonne vainaja eletyn elämän mukaisesti ohjataan. Edesmenneiden eduskunta Ajatella. Mawista puhutaan suuresti peljäten, sillä se on vankila, josta ei voi paeta. Tyrmän jöötä pitää vanginvartija Jailer. Tuonelaan sujahtava Sylvanas kaappaa Azerothin avainhenkilöitä mukaansa, ei siis auta kuin lähteä noutamaan heitä takaisin kotiin. Sen eteerinen väki osaa kertoa, että Sovittelija on ollut jo hetken aikaa katatonisessa poikkeustilassa, jonka vuoksi sielut ohittavat lajittelutilaisuuden kokonaan. Blizzard Mawissa paha maine kasvaa kohisten jokaisesta teosta, mikä rajoittaa päivän touhuja. Pääkaupunki Oribos leijuu maalauksellisen eetterin keskiössä. Bolvarin tavoite oli istua jäisellä valtaistuimella suojana kansan ja kalmoruton välissä, muttei hänestä ollut vastusta punasilmäiselle ex-kuningattarelle. Kostonhimossaan Tyrande antoi kehonsa jumalattarensa sotaisalle olomuodolle Night Warriorille ja vannoi seuraavansa Windrunneria vaikka rajan taa. Onkohan tässä sattunut jokin erehdys. Oli sitten elänyt luonnolle, oikeudelle, taistelulle tai synnille, jokaiselle löytyy paikka. Pelaajia on enemmän kuin kymmeneen vuoteen, mihin vaikuttaa varmaan nykyinen maailmantila. Voittonsa kunniaksi bansheeleidi ei suinkaan istuttanut Lichin kylmänsuopaa taikakruunua omille hiuksilleen, vaan repi sen halki niin, että yllä kohoava taivaskin murtui. Blizzard ymmärtää nostalgian ja tuotteistamisen päälle, sillä samat vanhat sankarit ja pahikset pyörivät tarinan keskiössä, vaikka seikkailu viekin uusille maille. Myös niille täysin toivottomille ja sen nimi on Maw. 20. En itse ainakaan pahastunut, kun WoW nieli taudin varjostamasta kaamoksesta useita kuukausia pois. KUOLEMAN TUOL L A PUOLEN Blizzard Entertainment Arvostelu: PC Saatavilla: Mac Testattu: Win 10, i5 6600K, 16 GB RAM, Nvidia GTX 970 Suositus: Win 10, i7-6700 tai Ryzen 7 2700X, 8 GB RAM, Nvidia GTX 1080 tai Radeon RX Vega 64 Ikäraja: 12 Sodan loppuhetkillä Sylvanas haistatti Laumalleen avoimet hyvästit ja katosi bansheena ilmaan päätyen lopulta pohjoiseen. Kriina Rytkönen Tuota, sieluni oli tarkoitus mennä taikametsään eikä vampyyreille veriautomaatiksi. Varjomaiden keskiössä on olento nimeltä the Arbiter eli Sovittelija, joka hoitaa tätä lajitteluhatun roolia. Bolvar on toiminut Arthaksen jälkeen lich-kuninkaana. Se pesti ei kestänyt pitkään, mutta siinä ajassa Sylvanas ehti sotia, polttaa haltijoiden elämänpuu Teldrassilin sekä hukuttaa oman Lordaeronin linnoituksensa bioaseella. Rakas pullataikina leviää jo kahdeksatta kertaa eikä loppua näy, sillä myynti käy edelleen. B attle For Azerothissa (2018) Wowin pelaajakunnan kahdeksi jakavat puolet Horde aka Lauma ja Alliance eli Liittouma kahinoivat keskenään. Hän on synkkä ja iso kuoleman rajamaille karkotettu yliolento, jonka duuni on ollut hoitaa sellaisia sieluja, jotka ovat kelvottomia sijoitettavaksi mihinkään toiseen puhdistuslaitokseen. Shadowlands-lisäosa on meille monille kutsuhuuto takaisin World of Warcraftin pariin. Siellä hän otti yhteen Bolvar Fordragonin kanssa. Puolueeton pääkaupunki on jylhä Oribos. Railosta ammottaa reitti elämän jälkeiseen paikkaan, jota sanotaan lisärin nimen mukaisesti Varjomaiksi. Pelissä on kuoltu vuodesta 2004 saakka ja monta kertaa. Syyllistä ei tarvitse kauaa arpoa. Talikoiden laskeuduttua oli eräällä pitkäkorvaisella pahallahengellä vielä viimeinen jäynä hihassaan. Pitäisi varoa, mitä toivoo. Massamurhista en ole päässyt yli, eikä ole yöhaltijoiden ylipapitar Tyrande Whisperwindkään. Tapahtui viime jaksossa Pelaan kummallakin puolella, mutta ikiuskollisena yöhaltijana kärvistelen vieläkin bansheekuningattarena tunnetun Sylvanas Windrunnerin aikakautta Lauman sotapäällikkönä. Kuusitoista vuotta täyttävälle mörpille on punottu juonta niin runsas määrä, että vaatii opiskelua tarrata siitä kiinni