VUODEN PARHAAT PALUU NUORUUDEN MAISEMIIN WORLD OF WARCRAFT CLASSIC KANSA VALITSI VUOSIKYMMENEN PARHAAT PELIT GRAFIIKAN PEITTÄMÄ PELIRUNKO TERMINAATTORIT PELISANKAREINA TUPLAHAULIKKO TUOMITSEE Doom Eternal Doom Sigil MELLAKOI KOTISOHVALLA! RIOT CIVIL UNREST HYLLYLLINEN HYVEITÄ KUINKA KERÄSIN KAIKKI ULTIMAT KROPPA KESÄKUNTOON RING FIT ADVENTURE D o o m U lt im a W o rld o f W a rc ra ft 2/2 02 Helmikuu 2020 . 8,90 €
vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Vuoden pelit 6 Vuoden peli 2020: Pelaajat Toimitus ja lukijat 8 Vuoden pelit 2020: Team Pelit Nnirvi, avustajat 10 Vuosikymmenen paras peli Toimitus ja lukijat Ajassa 5 EX3 Tuukka Grönholm 12 Terminator-pelien historia Markus Rojola 18 Kuinka keräsin Ultimat Ville Wickström 22 Ultiman lyhyt historia Ville Wickström 25 Nnirvi: Vaikean valinta Nnirvi 54 NES Forever eli kivat pienet pelit Juho Penttilä 59 Konehuone: Retro-Bitin Sega-padit Petri Heikkinen 60 Kino: Star Wars -trilogia Post Mortem Markus Rojola 61 Kino: Clone Wars ja The Mandalorian Nnirvi 62 Kino: The Witcher Tuukka Grönholm 63 Tekoäly testaa pelit Tuukka Grönholm 64 Ruudun takaa Wallu 65 Rojola: Minun Tähtien sotani Markus Rojola 66 Tulossa Petri Heikkinen 10 22 6 Vuosikymmenen paras peli Ultiman lyhyt historia Vuoden pelit 2. www.fokusmediatilaus.. Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Juha Kerätär, Heli Koponen, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Miika Sillanpää, Olli Sinerma, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. /asiakaspalvelu 302 numero 29. Aikakauslehtien liiton jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. /pelit Julkaisujohtaja Laura Luoma Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki Levikkimyynti Riitta Elovaara PAINOPAIKKA MDM Print Asiakaspalvelu www.fokusmedia.
Pelit 26 Doom Eternal Tuukka Grönholm 28 Doom Sigil Alexandr Manzos 30 Tokyo Mirage Sessions #FE Encore Petri Heikkinen 32 Transport Fever 2 Santeri Oksanen 34 Ring Fit Adventure Juho Penttilä 36 Darksiders Genesis Juho Penttilä 38 Strategic Command WWI Tuukka Grönholm 40 Close Combat: The Bloody First Ilja Varha 43 Ancestors: the Humankind Odyssey Heli Koponen 44 Telling Lies Markus Rojola 46 We Met in May Johannes Valkola 48 Riot Civil Unrest Riku Vihervirta 50 World of Warcraft Classic Joonas Luukkala 52 Shovel Knight: King of Cards ja Showdown Juho Penttilä 56 Wattam Johannes Valkola 58 Untitled Goose Game Markus Lukkarinen Ennen oli kaikki paremmin 12 Terminator-pelien historia Markus Rojola 18 Kuinka keräsin Ultimat Ville Wickström 22 Ultiman lyhyt historia Ville Wickström 54 NES Forever eli kivat pienet pelit Juho Penttilä 59 Konehuone: Retro-Bitin Sega-padit Petri Heikkinen 65 Rojola: Minun Tähtien sotani Markus Rojola 50 World of Warcraft Classic Joonas Luukkala 50 60 12 26 Terminator -pelien historia Doom Eternal World of Warcraft Classic Star Wars 3
Valitse paras. Mitä saadaan, kun yhdistetään maailman suurimman autolehden resurssit ja Suomen osaavimmat autoalan toimittajat. Älä tyydy keskitasoiseen. Tilaa omasi nyt autobild.. /tilaa. Saksan suurimman autolehden tekijät ovat yllättäen suomalaisia. Auto Bild on Suomen pätevin autolehti, josta löydät uusimmat autot, kattavimmat testit ja paljon tietoa päätöksenteon tueksi
L os Angelesissa pidettävät E3-pelimessut olivat pitkään yksi pelivuoden tärkeimmistä tapahtumista, mutta nyt tilaisuus on taas pulassa. Amerikkalaisille pelikauppiaille ei enää kannata demota tulevia hittejä, koska peleistä yhä kasvava osa myydään diginä. Sisältöä paikattiin lisäämällä kilpapelaamiseen ja striimaamiseen liittyvää ohjelmaa, mutta ilmeisesti kävijät olisivat halunneet nähdä ihmisten sijaan uutuuspelejä. PÄÄKIRJOITUS 5. Toki E3 on yksi pelialan suurimmista messubrändeistä, joten tapahtuma tuskin on vaarassa, vaikka sen rooli saattaakin tulevaisuudessa muuttua. Se on avoin vain pelintekijöille, jotka keskustelevat keskenään vertaisilleen. Toki koko messumaailma on osin kriisissä, sillä väki ei enää halua maksaa pääsymaksua päästäkseen kauppaan. Toinen seikka omalta kannaltani on, että messuilla ei koskaan käydä katsomassa pelejä vaan ihmisiä. E3 on samanlaisen muutoksen kourissa kuin koko peliala. Ilmeisesti Sony katsoo, että se tavoittaa yleisönsä paremmin jossain muualla. Sony ja EA haluaisivat E3-messuista Tokyo Game Show’n ja Gamescomin tapaiset kuluttajamessut. Varsinkin vanhojen tekijöiden muistelut menneiltä vuosikymmeniltä ovat äärimmäisen kiinnostavia, koska tekijät puhuvat vapaasti asioista, joista aiemmin vaiettiin. Siihen tarpeeseen E3 on tarpeettoman massiivinen ja kallis tapahtuma, mikä on todennäköisesti myös Sonyn ja EA:n taktiikan taustalla. PlayStationinkin pelituloista jo yli puolet tulee digistä. Itse menisin mielelläni E3:een tai oikeasti Santa Monicaan, mutta tiedän, että messut olivat 90-luvulla huomattavasti paremmat. Sonyn tarkoitus on myös näkyä ympäri maailmaa erilaisissa tilaisuuksissa. Pelit 25 vuotta sitten MIKÄS PAHAN TAPPAISI. Suomessa PlayStation eli Nordisk Film ja Microsoft jäivät pois messuilta, mikä jätti paikkaamattoman aukon pelitarjontaan. E3-messut on suunnattu ammattilaisille, joiden merkitys laskee. Sony aikoo toista vuotta peräkkäin jättää tilaisuuden kokonaan väliin, vaikka ensi syksynä olisi tulossa uusi PS5-konsoli. Myös samassa yhteydessä ollut GoExpo Winter -tapahtuma päättyy, mutta toisaalta tammikuussa Helsingissä näytti nätiltä kevätpäivältä. Pelintekijät eivät olleet yhtä tiukasti PR-suunnitelman kahleissa kuin nykyisin, vaan pelkässä kahvipöytäkeskustelussa saattoi irrota enemmän kiinnostavaa taustatietoa kuin varsinaisessa haastattelussa koskaan. EX3 V uonna 1995 Laaksonen etsi Doomin tappajaa, mutta ei ilmeisesti löytänyt, sillä 25 vuotta myöhemmin sivulla 26 on Doom Eternal -ennakko. Kotimainen GameXpo taas lopetti viime marraskuussa. Myös perinteisen pelimedian merkitys on laskenut, sillä peliyhtiöt joko esittelevät suoraan pelaajille omia pelejään tai enintään pestaavat somevaikuttajan tekemään samaa. Kysymyksiä ei jätetty vastaamatta myöskään siksi, että vastausta ei satu lukemaan saamassani lehdistötiedotteessa. Toki peliyhtiöiden kanta on jakaantunut, sillä osa katsoo nykyistenkin E3-messujen palvelevan niiden tarpeita erinomaisesti. Omissa silmissäni tämän hetken tärkein pelitapahtuma on GDC. Kumpikaan ei ollut paikalla myöskään viime vuonna ja osin kyse on valtataistelusta. Isoista nimistä myös EA jättää messut omalla osastollaan väliin, sillä epävirallisten tietojen mukaan se on taas varannut itselleen alueen Los Angelesista E3-messuja edeltävältä viikonlopulta. Sony ja EA yrittävät boikotillaan painostaa messujen järjestäjää eli pelialan etujärjestöä ESA:a oman kantansa taakse
”Sekiro on peli jonka tiettyjä ratkaisuja ja haasteita kirosin aivan loppuun asti, mutta samalla se on äärimmäisen kiehtova ja melkein pakottaa sitoutumaan. Plussaa kotimaisuudesta ja Martti Suosalon erinomaisesta roolista Ahti-talonmiehenä”, sanoo Ville Wikström Disco 2020 VUODEN PARAS PELI 6. ”Disco Elysium on Tallinnan-risteily anarkistin, nihilistin, kommunistin ja nistin kanssa. Neljäntenä maaliin tuli Suomi ja Remedyn Control. Control oli alkusarjassa vielä tiukasti kiinni jopa kakkossijasta, mutta yhden äänen . Maissakäynti vapaaehtoinen. ”Control on Remedyn paras peli. Tunne ei tullut välivideoista, se tuli itse pelaamisesta ja mahtavasta, usein epätoivoiseltakin tuntuvasta taistelusta, jossa kaltaisellani huonohkolla pelaajalla on aina mahdollisuus voittaa itsensä”, kuvaa Marjamäki. Kolmas sija on yhtä mielenkiintoinen, sillä alkusarjassa kolmantena oli Resident Evil: Remake 2, mutta kun sai äänestää vain yhtä, niin vuoden kolmanneksi parhaaksi peliksi nousikin Sekiro: Shadows Die Twice. Viro ja Ukraina voittivat. Tuskin tulen pelaamaan mitään tällaista enää, jossa pelaamalla tulee näin vahvat elämykset. J os viime vuonna vuoden peli -tittelin vei hieman yllättäen The Legend of Zelda: Breath of the Wild, niin tänä vuonna voittaja oli vielä yllättävämpi. Samalta vaikutti myös tulosten analysointi. naalisysteemissä Control menetti selkeästi asemiaan. Se on täällä ja tanssii diskossa, ja meidät on kaikki kutsuttu mukaan”, summaa Discon suuruuden Jarmo Petäjäaho. naalissa aivan eri porukkaa tai sitten he eivät muistaneet vanhoja valintojaan. Pelin viimein läpäistyäni, stressin lauetessa, koin elämäni ensimmäisen kerran häiritseviä rytmihäiriöitä sydämessä. Ehkä. Peli nousi monen vuoden suosikkilistalle, mutta ei kuitenkaan aivan kirkkaimmaksi helmeksi. Tulokset muuttuivat enemmän kuin kukaan osasi ennakoida, sillä vain voittaja ja yhdeksäs peli säilyttivät sijansa. Alkusarjassa sai antaa äänensä enintään viidelle eri pelille, 20 eniten ääniä saaneen pelin . Peli on lisäksi erittäin kaunis ja toiminta on todella hauskaa, ympäristöt tuhoutuvat varsin tyydyttävällä tavalla. Toinen kerta toden sanoo Red Dead Redemption 2:n oikeutusta listalla oloon jouduttiin joulun alla miettimään, sillä peli äänestettiin jo viime vuonna vuoden 2018 parhaaksi peliksi. Muutamassa harvassa kommentissa sanottiin, että Red Dead Redemption 2 oli koko pelivuoden harvoja hankintoja ja pelatuista ylivoimaisesti paras. Hyvin kirjoitettu peli on harvinaisuus ja hyvin kirjoitettu peli, jolla on oikeasti sanottavaa, on yksisarvinen. Tarina on epätavallinen tekstipeli, joka yhdistää hämmentävään maailmansa seikkailupelin roolipelimausteilla. Red Dead Redemption 2:n valintaa ei useinkaan jääty avaamaan. naalissa enää vain yhden. Tarinassa asetutaan muistinsa ryypänneen etsivän rooliin, mutta pelaaja ei ole hetkeäkään tilanteen herrana. Aivan kuin äänestäjät olisivat olleet alkusarjassa ja varsinaisessa . Se meni kuukaudessa ohi, mutta arvostus peliä kohtaan vain syveni ajan mittaan. Ihmiset halusivat kuitenkin äänestää sitä, joten listalta pois jättämiseenkään ei ollut oikein perusteita ja PC-käännös tosiaan ilmestyi kuluvana vuonna. Toimitus ja lukijat Suomi, Viro ja Ukraina kilpailivat siitä, kuka tekisi vuoden parhaimman pelin. Tunnelma on Controlissa sen määrittäjä, kaikki on jotenkin vinksallaan, mutta hahmot hyväksyvät outoudet kyselemättä. Pelit-lehden lukijat valitsivat vuoden 2019 parhaaksi peliksi virolaisukrainalaisen Disco Elysiumin. Se on toki erinomainen perustelu vuoden peli -valinnaksi
Joka tapauksessa vuoden 2019 yhdeksänneksi paras peli on Outer... Voiko taistelukentällä rakastua Controlin perässä viidenneksi sijoittuu pelitaitelija Hideo Kojiman tiimeineen tekemä Death Stranding. Peli toistaa Petri Purhon, Olli Harjolan ja Arvi Teikarin lapsuudenmuistoja kotimaisen sharewaren parista, sillä taikasauvoilla leikittelevässä roguelitessä on suoria heijastuksia esimerkiksi Lierosta. Lisäksi tämä toimii myös Linuxilla oivallisesti”, hehkuttaa Henri Anttila. World of Warcraft: Classic 5,0 8. naalivaiheessa takaa nousseelle Jedi: Fallen Orderille. Itseltä parantajana loppuivat juomat, metsästäjä pääsi harjoittamaan miekan käyttö taitoja nuolten loputtua ja kaiken mukavuuden kruunasi uudelleen syntyneet vihut. Seitsemännen sijan nappaa koko alkusarjan TOP 10 -listan ulkopuolelta todellinen yllättäjä Blizzardin World of Warcraft: Classic. Control 19,7 3. Tämä ja Expanse ovat kaltaiselleni pessimistivassarille parasta pitkään aikaan, vaikka pleiggadudena vähän ketutti maksaa täpöhintaa, kun boxaajat ja pcmasterbatet saivat pelin gamepassissa halvemmalla, mutta kyllä se hintansa haukkui. Yhdeksänneksi sijoittuu peli, josta ei saada koskaan tietää, tarkoittivatko ihmiset Outer Wildsia vai Outer Worldsia. Kuvitus Kriina Rytkölä VUODEN PARAS PELI 2019 -ALKUSARJA PROSENTTIOSUUS ÄÄNISTÄ 1. Minä kun luulin, etten pidä zombipeleistä! Miten väärässä ihminen voikaan olla. Sekiro: Shadows Die Twice 14,0 5. Control 7,2 5. Nostalgian voima on vahva. Kaikesta kuitenkin selvittiin voittajana eikä oikeastaan edes haitannut, vaikka mitään käyttökelpoista parantajalleni ei pudonnut. Jedi: Fallen Order 3,7 7. Noita 11,9 6. Jo siitä tiesi että jotain tämän kanssa tehty oikein”, muistelee Sami Mäkinen. Vuoden 2020 peli on sitten Resident Evil 3: Nemesis?”, veikkaa Ville Wikström. ”Resident Evil 2 Remake aiheutti minulle valtavan Resident Evil -innostuksen ja pelasin sarjan 10 osaa läpi putkeen. Jedi: Fallen Order 10,7 9. Omalaatuinen toimintapeli saa taas ihmettelemään, mikä pelaajasta haluttu tunnereaktio mahtaa olla. Outer Worlds 4,0 10. ”Fallen Orderissa on enemmän Star Warsia kuin Disneyn Star Warseissa koskaan”, julistaa Ari Eskelinen. Death Stranding 5,8 6. Kuolemaa, elämyksiä, yhdessä tekemistä ja tietysti kävelyä. Noita ei myöskään jämähtänyt vain hauskaksi tekniikkademoksi, vaan lihaa löytyi luiden päältä yllättävänkin paljon ja sitä on tullut sopivalla tahdilla lisää. Resident Evil 2: Remake 4,1 9. Muutamassa viestissä myös väitettiin, että Remedy on tullut takaisin. Niin on, sillä Control saa Pelit-lukijoiden vuoden parhaan kotimaisen pelin tittelin. VUODEN 2019 PARAS PELI -FINAALI PROSENTTIOSUUS ÄÄNISTÄ 1. Kukaan ei kuitenkaan luovuttanut tai valittanut tilanteessa. Resident Evil: Remake 2 14,1 4. Red Dead Redemption 2 11,4 7. Noita 5,7 7. Death Stranding 10,8 8. ”Kaikki pelissä oli riittävän hyvää, mutta hahmot ja maailma loistivat. ”Paluu Azerothiin oli juuri sellainen kuin kuvittelin. Obsidian Entertainmentilta. Ilmeisesti äänestäjät eivät olleet samaa mieltä tai eivät ehtineet kovin kauas, sillä vuoden kymmenenneksi paras peli on Jedi: Fallen Order. Disco Elysium 22,6 2. Borderlands 3 7,8 ja saa pohtimaan, pitäisikö kommentti olla avustajaosuudessa. Tosin äänissä näytti kommenttien perusteella olevan myös kapinahenkeä, mikä toki sopii Star Wars -ideaan. Kojiman tarina ja hahmokaarti puolestaan luovat tenhoavan erikoisen siteen kaiken ympärille. ”Taidolla koodattu ja suunniteltu peli, jonka pariin palaaminen tuntuu aina olevan hauskaa. Uniikki peli”, kuvaa Ville Ranto. ”Hitaasti käynnistyvä Death Stranding muuntuu kuin huomaamatta hypnoottiseksi kuriiripalveluksi läpi karun maailman, jossa monipuolistuva välinearsenaali ja uusien reittien muodostaminen koukuttavat yllättävän tehokkaasti. Kuudennen sijan saa yllättäen suomalainen indiehelmi Noita, joka on vasta Early Access -vaiheessa eikä edes virallisesti ”valmis”. Kymmenentenä on peli, josta Tuukka väitti pitävänsä sitä vähemmän, mitä pidemmälle ehti. Disco Elysium 19,1 2. Vuoden kultainen ananas -palkinto menee Borderlands 3:lle, joka hävisi . Yksikin väärä liike tehtävien lomassa saattaa aiheuttaa paniikissa karkuun juoksemista kymmenen vihulaisen juostessa kintereillä. Aikaa meni lähes 4 tuntia. Viimeinen pistesija Kahdeksanneksi sijoittuu Capcomin uusversio Resident Evil 2: Remake. Saattaa ollakin, mutta toimitus laittaa tällä hetkellä rahat likoon Cyberpunk 2077:n ja Last of Us 2:n puolesta. Outer Worlds 10,5 10. Vaikka pelistä tiesi käytännössä kaiken, niin se ei haitannut vetovoimaa. Ei vaadi kertaistumalta paljon aikaa, joten sopii aikuiseksikin kasvaneen lapsen elämään. Sekiro: Shadows Die Twice 9,5 4. Sopiva tuulahdus wanhaa kunnon Suomi-sharewareaikaa. Jos aikaa taas löytyy, niin kyllä se tämän parissa palaa. Red Dead Redemption 2 17,5 3. Worlds. Kommentteja valittavana on vain yksi, vaikka se vähän rikkookin vaalisalaisuutta. ” ”Muistan vieläkin selvästi sen ensimmäisen Wailing Caverniin suunnatun seikkailun. Mieluummin 25 tuntia tiivistä toimintaa, kuin 60 tuntia peliauteurin kävelysimua”, Ville Nevala kommentoi Outer Worldsia ja osoittaa selvästi tienneensä, mitä ja miksi äänestää
Kehittäjä ZA/UMille kuuluisi ojentaa Discon käsikirjoituksesta Oscar.” Ahaa, Disco Elysium on kuin käänteinen Disney Star Wars! Kriina Rytkösen pelin mieletön sanallinen ilottelu saa havahtumaan siihen, miten suurin osa videopelien kirjoituksista näyttää sen vierellä hailakanvärisiltä. 8. Vastaavuuden pitäisi olla ainakin sinne päin tai peli(t-)kritiikki on kriisissä. Tekstin paljoudesta huolimatta Disco Elysium toimisi vain ja ainoastaan videopelinä.” Foreliuksesta ”superkytän superlatiivien kyllästämä rooliseikkailu on parhaimmillaan heittäytyessään äärimmäisyyksien syvään ja sakeaan päähän. Uuden vuosikymmenen kunniaksi pankki räjäytettiin ja halutessaan pelitläiset saivat antaa ruhtinaalliset viisi ääntä, tiukemman osumakuvion toivossa. Puuh, kriisi vältetty! Eesti, Eesti, Eesti, rakastan sua perkel Jos kristallipalloni olisi kertonut minulle voittajan etukäteen, olisin vienyt sen taas korjattavaksi. ”Kuka muu pakottaa pelaajan rauhoittelemaan vauvaa keskellä näkymättömiä kummituksia?”, kysyy Nyrhilä. Nnirvi V iime vuonna jokainen avustaja sai vain kolme ääntä ja haulit levisivät ympäri taulua. Sekirossa ihaillaan japanilaisen estetiikan kauneutta. THE PELIT EDITION Kun pelaajat tekevät valintansa tunteella, me Pelikriitikot® arvotamme objektiiviset valintamme kulttuuriarvon, trendien ja yhteiskunnallisen tärkeyden määräämään järjestykseen sotkematta kritiikkiin tunteita tai omia mielipiteitä. BB is not You. Käsikirjoituksen rikkaus tulee entistä paremmin esille uusintakierroksilla, kun proteiinit on ohjattu habaan päänupin sijaan ja tiki-soihtu vaihtuu pyörätelineeseen.” Alan epäillä, että Disco Elysium saattoi voittaa siksi, että se on hyvin kirjoitettu. Kojima on Kojima. Heli Koponen rakastui peliin jo trailerissa: ”Sain uppo-oudon, hämmentävän ja koskettavan paketinkantosimulaattorin, jota en voinut laskea käsistäni. Kuten vuonna 2016 vieläpä täysin turhaan. Hietala on lukumiehiä, mutta: ”Tekstiahdetut pelit tuskastuttavat minut kuoliaaksi: kun haluan uppoutua tekstiin, tartun mieluummin kirjaan. Hänen kaltaisiaan päähenkilöitä lisää kiitos, eikä mitään puhtoisia maailmanpelastajasankareita.” Lisää pointteja Markus Lukkariselta: ”Taistelua on olemattoman vähän ja maailma on tiivis, keskiöön nostetaan tarina ja epäsovinnainen protagonisti. Postimies ninjasi pakettini Sääli, ettei vuoden Kojimapläjäys Death Stranding voittanut sekä lukijaettä Pelit-äänestystä. Disco on kuitenkin kirjoitettu niin hyvin, ettei pelatessaan edes tiedosta koko homman olevan lähinnä lukemista. Tuomo Nyrhilä rakastui Revacholiin heti selvittyään kravatin aiheuttamasta kauhusta. Kuten näkyy, se oli aika laillakin sinne päin. VUODEN PELIT 2020 KUNNIAMANININTA Control, Baba is You, Fire Emblem: Three Houses, 3 ääntä Telling Lies, 2 ääntä Noita, 2 ääntä Jutussa mainittujen lisäksi äänen saivat myös Apex Legends, Call of Duty: Modern Warfare, Eastshade, Ghost Recon: Breakpoint, Untitled Goose Game, Final Fantasy XIV: Shadowbringers, Heavens Vault, Jedi: Fallen Order, Judgment, The Legend of Zelda: Link’s Awakening, Luigis Mansion 3, Metro Exodus, Monster Hunter Word: Iceborne, Phoenix Point, Red Dead Redemption 2, Remnant, Sayonara Wild Hearts, Shakedown Hawaii, Surge 2, Trover Saves the Universe, Yuppie Psycho, Wargroove, kasipasi ja nelkkukelkku. KUNNIAMANININTA Control, Baba is You, Fire Emblem: Three Houses, 3 ääntä DISCO ELYSIUM, 7 ääntä DEATH STRANDIN G JA SEKIRO: SHADOWS DIE TWICE, 6 ääntä OUTER WILDS, RESIDENT EVIL 2 JA SLAY THE SPIRE, 4 ääntä Joka keinussa Elysiumin keinuu, väliä taivaan ja helvetin heiluu, hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu. Samulle ”Discossa on selvästi taikaa, sillä vielä läpipeluun jälkeenkin ajattelen yhä pelin sympaattisen säälittävää juoppoetsivää. Pelitin tutkalle Disco ilmestyi, koska Samu Ollila oli hereillä. Pelitin äänestyksessä mielenkiintoisinta on aina se, kuinka hyvin mielipiteet noudattavat valistuneiden pelaajien, siis Pelitin lukijoiden, näkemyksiä. Koko peli on taidetyylistä kirjoitukseen pehmeän tunnelmallinen, hoippuen ylpeästi arkisen ja surrealistisen rajalla. En tähän päivään mennessä tiedä, mitä oikein tuli pelattua, mutta rakastin jokaista hetkeä.” Myös Markus Rojola on epätietoinen: ”Pelasin Death Strandingiä yli sata tuntia ja kirjoitin siitä arvostelun, enkä osaa edelleenkään kertoa, mistä siinä tarkalleen on kyse. Postimies voittaa aina kahdesti -lause jää siis ingressipankkiin ja todennäköisesti ikuisiksi ajoiksi. Lassi Hietala ja Jussi Forelius olisivat jo nyt valmiit nostamaan Discon myös koko vuosikymmenen parhaisiin peleihin. Voittaja on virolainen pääasiassa tekstiin nojaava roolipeli, mutta Disco Elysium on tehnyt niin monessa äänestyksessä selvää jälkeä (ainakin Suomessa), että kai se sitten on hyvä
Pathologic 2 vie toiseen todellisuuteen ja nyrjäyttää sydämen”, tilittää Manzos. Johannes Valkolalle Sekiro: Shadows Die Twicen pelaaminen ”on kuin siirtyisi unelmien aasialaisen kamppailutai samuraielokuvan sisään. Peli, jossa kakanheittely ja apinanraivo eivät jääneet vain sananhelinäksi, on tietysti Sekiro: Shadows Die Twice. Siinä ajassa ehdin kiitää planeetalta toiselle, tutustua muinaisiin matkalaisiin, punoa yhteen mysteerin rispaantuneet langat ja nähdä, miten kaunis ja seesteinen voikaan olla kaiken elämän tuhoava supernova.” Valkolalle ”tuntuu, kuin koko maailmankaikkeus olisi kämmenellä. Outer Wildsissa maailmankaikkeuden kesto on kuin yksi jakso Simpsoneita, mutta ei tunnu kestävän ikuisuutta. Juhalle ”Baba Is Win! Teikarin mestariteos on helposti genren vuosikymmenen parhaimmistoa” ja Juholle ”Baba is You on ilman muuta vuoden – jos ei koko vuosikymmenen – oivaltavin peli.” Pelifysiikan emergenttiin tarinankerrontaan valjastanut Noita jäi äänen päähän. Juha Kerätär pohtiikin, että ”Early Access -kehityspolku vääntää pakanrakentelun Slay the Spiren mielessäni jo parin vuoden taakse, mutta kyllähän se tosiaan 2019 virallisesti ilmestyi. Aiheestakin, sillä Pathologic 2 ei saanut oikeutta vaan yhden äänen. Se kumartaa syvään vanhalle pyllistämättä lainkaan uudelle. Lisäsimme Rikun tarkkailulistallemme, koska hän ilmiselvästi suunnittelee Pelit-toimituksessa vallankaappausta, vaikka on puhuvinaan Controllista: ”Nuori ammattilainen ottaa paikkansa kalkkeutuneiden ja teknologiaa kavahtavien suurten ikäloppujen kansoittamassa virastossa.” Myös Baba is You on surrealistinen maailma omituisilla säännöillä, mutta Babassa graphics is not Control. -peli. Se on selviytymispeli, jossa pitää improvisoida aina vain epäreilumpien haasteiden edessä. Kirous pakottaa yhä syvemmälle, eikä se välitä jatkuvana kiusankappaleena hääräävästä kuolemasta.” Oceanhorn 2 ja Trine 4 jäivät maininnalle. Slay the Spire, not the whales. Oceanhornilla on tietysti toinen elämä, jos ja kun siitä tulee epämobiili versio. Oleellisinta on nerokas mekaniikka, joka korostaa puolustusta, jakaa kestävyyden tasoihin ja saa miekat iskeytymään toisiinsa kipinöitä sinkoillen hikisten kamppailuiden kestäessä kymmeniä minuutteja. Se oli niin hyvä, että saatan jopa uskaltaa väittää sitä parhaaksi yksittäiseksi Final Fantasy -tarinaksi koskaan. Peli onnistui mahdottomassa ja teki zombeista taas pelottavia, ilman vanhanaikaisia tankkikontrolleja.” Juho Penttilä kertoo, että ”Resident Evil 2 on kuin 90-luvun peli 2010-luvun pelin saappaissa. Vihervirran mukaan Outer Wilds oli ”Unohtumattoman upeasti suunniteltu peli täynnä tutkimisen vapautta, pieniä yksityiskohtia ja suuria ajatuksia. Torilla tavattiin Epävirallinen Suomisarja sai kaksi voittajaa, toinen AAA-peli ja toinen Aaa... Lisäpisteen ja papukaijanmerkin suomalainen jättiproduktio saa Martti Suosalosta.” Sata pistettä ja tuhat papukaijamerkkiä saa, jos löytää suomalaisen arvostelun, jossa EI mainita Martti Suosaloa. Puzzle-pelien umpisaturoituneessa viidakossa innovaatio on tuntematon käsite, mutta Arvi Teikari todistaa toisin rikkomalla pelejä koossa pitävät säännöt.” Pojat ovat liikuttavan yksimielisiä. Se, ettei yhtä vuoden suurimmista peleistä pysty tiivistämään yhteen ainoaan kappaleeseen, ei ole koskaan huono asia.” Mutta Antero Kyyhkylle riittää yksi lause: ”Suomalaisena nautin siitä, että myös pelissä voin kävellä paikasta toiseen näkemättä ketään.” Vain hyvin lievästi yllättäen japanilaishenkinen itsekidutus oli jaetun kakkossijan arvoinen kokemus. Control on tunnelmallinen, hyvin käsikirjoitettu, äärimmäisen näyttävä, sopivan haastava ja totaalisen outo. Telling Lies ei ole Pelitin moraalin mukaista, silti Rojolasta ”Sam Barlow’n kutomaa valheiden verkkoa on kiehtova purkaa, vaikka samalla siihen on lähes mahdotonta olla sotkeutumatta itsekin.” Valkoselle ”tiedon kerääminen rönsyilevästä videoverkostosta on vapaata, kekseliästä pelisuunnittelua parhaimmillaan.” Oikeutta ei saa ken sitä ei itse hanki. Tai kuin olisi yksin universumissa: uutta haluaa tutkia, mutta samalla sitä pelkää. Huima haaste opettaa kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä. Huolella kypsynyt kortinläiskintä on edelleen nautinnollista ja sujuvaa korttimoottorin rakentelua.” Ressu on ikuinen. Peli täynnä todella päräyttäviä ahaa-elämyksiä, kuten parhaat pulmapelit ovat.” Juho nyökkää ja jatkaa: ”Nerokas Baba is You keksii pulmapelin uudelleen. Slay the Spire pelasi korttinsa oikein, ja myös vanhassa vara oli parempi, sillä Resident Evil 2 kelpasi pelaajille, jälleen. Se on 30 tunnin tiheätunnelmainen taide-eepos. X:ää.” Kunniamaininta Mitalisijoilta putosi taktinen Fire Emblem: Three Houses, tuo ”pirteä ja värikäs Nintendo-peli upseerikoulun oppilaista, jotka viipaloivat toisiaan miekoilla ja pyrkivät muutenkin tuhoamaan toistensa elämän ja uskonnollisfeodaalisen yhteiskuntansa totaalisesti”, kertoo Kyyhky. Juho Kuorikoski hihkuu innoissaan, että ”Remedy teki parhaan pelinsä sitten Max Paynen. Ashtray Maze on yksi pelihistorian kovimmista kohtauksista, vieläkin alkaa jalassa vipattaa sitä muistellessa.” Vihervirta on vähän kyynisempi: ”Control yhdisti kaikkien ysäriräiskintöjen toimisto-, viemärija varastokentät ja teki niistä mielenkiintoisen pelin. Penttilästä Final Fantasy XIV: Shadowbringers ”oli tarinallisesti ja tunnelmallisesti parasta, mitä Final Fantasy XIV on toistaiseksi tarjonnut. Pikseliluolasto on aina petollinen surmanloukku, jossa omat taidot joutuvat joka pelikerralla epäreiluun puntariin.” Myös Koponen mainostaa peliä rentona viihteenä: ”Noidan kanssa leikkiin ryhtyneiden ylle langetetaan säälimätön kirous. Läpäisyn jälkeen tuntee olevansa maailman huipulla.” Riku Vihervirtakin soljuu vaikeuksien kautta voittoon: ”Loppuvastuksen loppukokeen läpäiseminen tuntuu mahtavalta ja saa unohtamaan sen, miten ilkeä apinapomo höykytti välitunnilla.” From-fanitus ei ole edes pakollista, sillä Lassi Lapintielle tämä ”armottoman vaikea ninjaseikkailu oli Soulsborne-peleistä ensimmäinen, jossa taistelutahto riitti maaliviivoille asti.” Kaksikaksi ja kaikki pas-kaksi Pronssitiloilla näkyy niinkin yllättävää kamaa kuin Outer Wilds, jossa maailma loppuu 22 minuutin välein. Vaikka sieluun vähän sattuu nimetä uusversio yhdeksi vuoden parhaista peleistä, tämä seisoo tukevasti omilla jaloillaan silloin, silloin kun ei juokse pakoon Mr. Kuorikoskelle ”Noita on kuin kissanminttua. Resident Evil kaksi pisti itsensä paremmaksi. Silti Kerätär ja Kuorikoski babattavat innoissaan, Juha saa aloittaa: ”Pelimaailman sääntöjen nostaminen pelinappuloiksi raikastaa jopa perinteisen Sokobanin, mutta ennenkaikkea ihailen hienosti rakennettua oppimisen rytmitystä. On kuin joku olisi tehnyt tiivistelmän kaikesta siitä mikä pelaamisessa viehättää.” Tai ei, koska Aleksandr Manzokselle ”Outer Wilds on vuoden ärsyttävin peli. Lapintie toteaa, jotta ”Ysäriklassikot nousevat joukolla haudoistaan kuin Raccoon Cityn veronmaksajat, mutta uudestisyntynyt Resident Evil 2 oli huomattavasti freesimpi kuin siinä esiintyvät raadot. 9. Se on kunnianhimoisimpia pelitarinoita koskaan. Jos etsivätyö maistui Obra Dinnin kannella, Outer Wilds on pakollinen jatkokurssi. Se on tavattoman koukuttava, pirullisen haastava ja täydellisen ennalta arvaamaton. Eikä se haittaa. mitä hemmettiä. Kunhan kokee ilman spoilereita ne yllätykset, jotka pelillä on varastossaan.” Koponen tarkentaa konseptia: ”Mitä sinä ehdit tehdä 22 minuutissa. Sen taidokkaasti rakennettua mysteeriä tekee mieli kehua joka kantilta, mutta se olisi samalla mysteerin loppu. 22 minuutin jälkeen supernova räjähtää ja kaikki alkaa alusta, joskin mukaan saa kaiken keräämänsä tiedon.” Korttikeräilypeli Slay the Spiren Samu Ollila luonnostelee nopeasti: ”Kun roguelike ja kortinlätkintä yhdistyvät, tuloksena on yksi vuoden koukuttavimmista peleistä.” Onhan sillä ajallista etumatkaakin. Mutta voi pojat kun siitä kertominen on vaikeaa uusille pelaajille, koska peli seisoo satojen tuntien hahmonkehityksen ja juonenkäänteiden olkapäillä.” ”Miten tehdä oikeutta Pathologic 2:lle. Koposen mukaan ”Controlin brutaalien betoniseinien katveeseen on verhoutunut upea ja salaperäinen maailma maailman takana, mikä hämmästytti ja kummastutti. Maailmalla palkintoja kontrolloinut Remedyn Control jakoi pojan yhdessä todella erilaisen Baba is Youn kanssa
ssä jo kaksi edellistä paras peli ikinä -äänestystä. Pelimaku ainakin on kohdillaan, sillä Koiran listalta löytyvät Grand Theft Auto V, Last of Us ja Red Dead Redemption 2. ”Mass E ect on pelisarjana kulttuurilliselta merkitykseltään samaa luokkaa kuin aikanaan kuvaputkitelkkarista katsomani Babylon 5 tai Star Trek Next Generation. ”Tiesin jostain syystä pitäväni Witcher 3:sta jo ennen kuin pelasin sitä (edellisetkin olivat pelaamatta), mutta en ollut valmistautunut siihen. Sori, Fallout”, kuvaa kohtalonomaista suhdettaan Antti Pöntinen. Vanhana Skyrim-ämmänä olin ilahtunut loputtomasta keräilystä ja tutusta pelimoottorista, mutta Falloutin maailma oli itselleni vielä Skyrimiakin mielekkäämpi. Mass E ect 2 on ehkä sarjan paras osa ja lakipiste”, tiivistää Joonas Mustonen. Kakkossija meni GTA V:lle ja kolmas sija Last of Usille. Oli todettava, että tässä on paras peli, mitä olen koskaan pelannut. Toki CD Projekt Red on paljosta velkaa kirjailija Andrzej Sapkowskille, mutta pelintekijät osasivat tehdä toisen luomasta maailmasta omansa. Ydintuhosta pelaamisen iloon Kasarilapset pelkäsivät maailman päättyvän ydinsotaan, kunnes 90-luvulla huomasivat, että ihmiskunnan loppu voikin olla uuden ajan alku. V uosikymmenen parhaan pelin äänestys ei ollut varsinaisesti mikään jännitysnäytelmä. TOSS A WIN TO YOUR WITCHER Toimitus ja lukijat VUOSIKYMMENEN PARAS PELI 10. ”Fallout: New Vegas oli ensimmäinen Fallout-kokemukseni, ja edelleen suosikkini. Se ei ollut mikään yllätys, sillä peli on vienyt Pelit.. Vuosikymmenen paras Noituri tarjoaa vastustajilleen vain hopeaa. Teoksena se alleviivaa pelien ottamaa asemaa ilmaisumuotona ja viihteenä. Komentaja Shepard Neljäntenä maaliin tuli Mass E ect -sarjan paras (nyt demokraattisesti todistetusti) osa Mass E ect 2, jossa Shepard seikkailee pahisjärjestö Cerberuksen palkkalistoilla. Yllättävän tiukka kakkonen Muissa sijoissa riitti jännitettävää ja jopa yllätyksiä, vaikka kakkossijassa hämmästyttää lähinnä hopeasijan niukkuus. Tuloksissakin jännitystä piisasi peräti kolmen äänestäjän ajan, sillä kahden ensimmäisen äänestäjän jälkeen johdossa oli Mass E ect 2. Fallout-pelisarja valloitti sydämet niin, että vetovoimaa riittää vielä 10-luvullekin. En ole minkään muun pelin kohdalla tuntenut niin voimakkaita tunteita ja niin laajalta skaalalta kuin mitä Witcher 3:n parissa koin. Tarinassa on poikkeuksellisen hienoja hahmoja, suonoitien tehtäväpuu tarinaltaan yksi pelihistorian parhaista ja pelkät DLC:t parempia kuin useimmat kokonaiset pelit. Aikaa äänestyksen alusta oli kulunut vain viitisen minuuttia, kun voittokamppailu oli jo käytännössä ohi. Toisaalta Witcher 3 on niitä pelejä, joiden asemaa pelikulttuurin merkkipaaluna ei voi liikaa korostaa. Radioaktiiviset joutomaat ovat aina kiehtoneet. ”Vuosikymmenen parhaat pelit osoittivat, että pelit nousevat taidemuotona ja viihteenä ohi elokuvien ja sarjojen niiden perinteisin keinoin, eli käsikirjoituksella ja näyttelytyöllä”, summaa Mäyrä Koira, joka on joko maailman ilkeimpien vanhempien lapsi tai nimimerkki. Kolmas ei äänestänyt Mass E ect 2:ta eikä Witcher 3:a, minkä jälkeen Witcher 3 löytyi viiden seuraavan listalta eikä Noituri luovuttanut kärkipaikkaansa enää pois. Rockstarin Grand Theft Auto V on pelihistorian kolmanneksi myydyin peli, mutta silti aivan imussa maaliin tuli pelkästään PS4:lle ilmestynyt Naughty Dogin Last of Us. Vuosikymmenen viidenneksi paras peli on Obsidian Entertainmentin Fallout: New Vegas. Kiinnostava totaalinen rappio ja miten elämä silti löytää jossain muodossaan tien”, kertoo nimimerkki Jammu ja sanoo Falloutin voittaneen vain niukasti Skyrimin hänen henkilökohtaisella listallaan. Vuosikymmenen paras peli on The Witcher 3: Wild Hunt. Last of Usin asema on tosin uhattuna, sillä sarjan kakkososa toivottavasti ilmestyy toukokuun lopussa. Pelit-brändi on samaa mieltä, mutta jättää ehkä-sanan pois. Jopa vastausten perusteluissa näki, että äänestäjätkin tiesivät, että Witcher 3 leikin lopulta vie
The Legend of Zelda: Breath of the Wild jäi parhaana Nintendo-pelinä sijalle yksitoista, mutta se nappasi aikanaan koko vuoden 2017 parhaan pelin tittelin Pelit-äänestyksessä. Arthur Morganin maailma huokui yhtä aikaa seesteisyyttä ja alakuloa. Nytkin vain Rocket League keräsi tasaisesti ääniä muiden nettipelien jäädessä aivan telineisiin. Fantasiahiekkalaatikolta siirrytään länkkärilaatikolle ja sijalle seitsemän, jonka nappasi Rockstarin Red Dead Redemption 2. ”Minecraft on jo pelkästään ilmiönä täysin omassa sarjassaan menneen vuosikymmenen peleistä, minkä lisäksi kyseessä on myös vallan mainio peli, johon upottaa satoja tunteja, oli se sitten katedraalia rakentaen tai eksyksissä Pelitcraft-serverin lasilabyrintissä. Bloodborne & Dark Souls 3 olisivat myös ehkä listalle kiikun kaakun mahtuneet, mutta Dark Souls on näistä kuitenkin selkeästi paras”, sanoo Tero Uuttana ja saa tiivistää tunnot myös Bloodbornen suhteen. Yhdeksäntenä ja kymmenentenä maaliin saapuu From Softwaren kaksikko Dark Souls ja Bloodborne. Vaikka jokainen sai äänestää viittä eri ehdokasta, hajonta muodostui yllättävänkin suureksi. ”Bethesda ’elvytti’ RPG-genren tekemällä helposti lähestyttävän ja äärimmäisen koukuttavan Skyrimin. Haulikkohäät Kaikkiaan ääniä sai yli sata eri peliä, vaikka alun perin ideana oli, että listalla oli vain kunkin vuoden viisi eniten ääniä saanutta. Tuplaportaat tulevat edelleen uniin”, väittää Toni Lehtinen. Maailman suosituimmat moninpelit kuten League of Legends, Counter-Strike, Dota ja FIFA eivät Pelit.. Vuosikymmen paras peli on silti ylivoimaisella äänten enemmistöllä Witcher 3: Wild Hunt. Mass E ect 2 14,2 5. Grand Theft Auto V 15,8 3. Last of Us 15,3 4. Jostain syystä edes ne, jotka nostivat Bloodbornen ykköseksi, eivät kommentoineet peliä mitenkään. Ne jotka kommentoivat, yleensä kertoivat sen hävinneen niukasti Dark Soulsille. Dark Souls 9,8 10. Pari päivitystä ja DLC:tä myöhemmin tilanne näyttää olevan tyystin toinen. Voittajaan ne eivät vaikuttaneet, mutta olisivat voineet muuttaa kärjen ulkopuolella jopa järjestystä. Minecraft 10 9. Samoin Paradoxin pelit ovat ilmestyessään niin keskeneräisiä, että ne harvoin pärjäävät vielä julkaisuvuonnaan vuoden peli -äänestyksissä. Red Dead Redemption 2 11,4 8. Mielenkiintoisin tapaus oli FromSoftwaren Dark Souls, joka on nykyään selvästi suositumpi kuin ilmestymisvuonnaan 2011. ”Vuosi sitten RDR2 oli kaikki kaikessa. Bloodborne 9,4 Samoin kävi myös Pelit-äänestyksessä, sillä Falloutin vanavedessä kuudenneksi sijoittuu Bethesdan The Elder Scrolls V: Skyrim. ”Huikean haikea tunnelma, mystinen maailma, tiukka vaikeustaso, mutta aika täydellinen oppimiskäyrä. Yhden ainoan äänen sai liki 50 eri peliä, mutta toisaalta joukossa on samoja nimiä väärin ja eri tavoin kirjoitettuna. n vuoden peli -äänestyksissä menesty. Yhdistää 3D-toimintaroolipelin mainion hienosti metroid-castlevania-henkiseen kenttäsuunnitteluun ja myös onnistuu luomaan uniikin ja omanlaisen maailmansa, jossa riittää ihmeteltävää. Ei huonompi meriitti, sillä moisella yltää vuosikymmenen TOP 10:n viimeiseksi peliksi. Fallout: New Vegas 13,5 6. Elder Scrolls V: Skyrim 12,3 7. Tuloksissa näkyy muutama seikka, joista sen tunnistaa Pelit-lukijoiden äänestämäksi. Niiden parsiminen olisi suhteettoman työlästä. VUOSIKYMMENEN PARHAAT PELIT PROSENTTIA ÄÄNISTÄ 1. Kaikki ei toki ole muuttumatonta. Tulos oli siinä mielessä yllätys, että kisassa oli mukana myös ykkösosa, jolla on vankkumattomat faninsa. Dark Soulsin jatko-osat ylsivät julkaisuvuotensa Pelit-vuosiäänestysten TOP 5:een, mutta ensimmäinen ei, sillä suosio vaati ensin maineen kasvua. Tosin Google väittää, että modatuimman pelin titteli olisi Minecraftilla. Kahdeksanneksi tuli Markus Perssonin ideasta maailman myydyimmäksi peliksi kasvanut Minecraft. Dark Soulsin sijoitus oli jossain määrin arvattavissa, mutta Bloodbornen nousua kärkikymmenikköön voi pitää yllätyksenä. Toki Minecraft on jo kauan sitten ylittänyt ”pelkän” pelin aseman ja muuttunut sukupolvikokemukseksi, minkä myös moni äänestäjistä näytti tunnistavan. Vaikkakin peli on jo silminnähden jäänyt ajasta jälkeen, näyttää pelikansa siitä huolimatta rakkautensa Skyrimiin luomalla sekä lataamalla tuhansia eri modeja ja tehden Skyrimista todennäköisesti maailman modatuimman pelin”, veikkaa Jarkko Kulmala. Alkuperäisen listan ulkopuolelta päälistalle nousivat Rocket Leaguen kaltaiset nettipelien superhitit, jotka eivät perinteisesti Pelit.. 11. Aika sekä seisoi että tikitti vääjäämättä kohti tuntematonta”, maalailee Ville Ranto. -äänestyksissä juuri juhli. Witcher 3: Wild Hunt 44,7 2. 44 prosenttia annetuista äänistä on aivan käsittämätön tulos yhdelle pelille, mikä kertoo paitsi pelin suosiosta myös CD Projektin poikkeuksellisesta onnistumisesta. Nykyään Nintendolla on aito mahdollisuus pärjätä kisoissa. Jos ikinä on kaivannut tunnelmaa ja yksityiskohtia, on Rockstarin villin lännen eepos täydellistä pelattavaa
Pelattavaksi hahmokseen voi valita joko tulevaisuudesta Sarah Connoria suojelemaan saapuneen Kyle Reesen tai häntä jahtaavan T-800-kyborgin. ikoista huolimatta. Elokuvan levityksestä vastannut Orion Pictures ei uskonut pienen budjetin tieteiselokuvan menestykseen. Tuomiopäivää odotellessa Kunnianhimon puute vaivaa myös useimpia Terminator 2 -elokuvaan pohjautuvia pelejä. Elokuva tuotti yli 500 miljoonaa dollaria ja keräsi kuusi Oscar-ehdokkuutta. Pelit noudattivat samaa kaavaa siitä huolimatta, että jokainen niistä oli eri kehittäjiltä. Peleissä nähdyillä tuhoajilla ei ole valitettavasti ollut samanlaista vaikutusta. Peleissä nähdyillä tuhoajilla ei ole valitettavasti ollut samanlaista vaikutusta. Bethesdan 1991 MS-DOS:lle kehittämä ja julkaisema The Terminator on ensimmäisen persoonan seikkailupeli, joka sijoittuu elokuvan tavoin toukokuun 1984 Los Angelesiin. Heinäkuussa 1991 ilmestynyt Terminator 2 – Tuomion päivä (Terminator 2: Judgment Day) oli sitäkin suurempi hitti. Niistä ensimmäinen on selkeästi myös paras. Vuosien 1992 ja 1993 Segan eri konsoleille ja Super Nintendolle ilmestyneet The Terminator -pelit olivat sivusta kuvattuja räiskintätasohyppelyjä. Virginin julkaisema ja Probe Softwaren kehittämä Sega CD -versio lienee näistä paras, mutta sekään ei onnistu nousemaan keskinkertaisuuden yläpuolelle. Studio ei suostunut järjestämään kuin yhden ainoan lehdistönäytöksen ja senkin ainoastaan näyttelijöiden agenttien vaatimuksesta. Molemmissa tapauksissa pelaajan tehtävänä on jahdata vastustajaansa ympäri Los Angelesia joko jalan tai varastamallaan autolla. Alle 7 miljoonalla dollarilla kuvattu elokuva tuotti maailmanlaajuisesti lähes 80 miljoonaa dollaria ja teki Cameronista sekä tulevaisuudesta saapunutta tappajakyborgia esittäneestä Arnold Schwarzeneggerista tähtiä. Kaikkien odotuksien vastaisesti elokuvasta tuli valtava menestys. Aseet pitää muistaa ladata lippaan tyhjennettyä, jalkaan osunut luoti hankaloittaa liikkumista eikä ampuminen onnistu vahingoittuneella kädellä. Malli 101 Ensimmäiseen Terminator-elokuvaan perustuvia pelejä ilmestyi yhteensä kuusi erilaista vuosien 1991–1993 välillä. Vuosien 1991–1993 aikana julkaistuista kuudesta T2-pelistä peräti neljä on sivusta kuvattuja ammuskeluita. Tekijöiden kunnianhimo näkyy myös pelin realistisuudessa. tynyt neljä lisää, mutta yksikään niistä ei ole ollut Cameronin ohjausten kaltainen taiteellinen ja kaupallinen menestys. Onnistuuko niistä kuitenkaan yksikään nousemaan lajityyppinsä merkkiteokseksi Cameronin ohjaamien elokuvien tapaan. Saavutusta ei voi olla ihailematta, kun ottaa huomioon pelin ilmestyneen lähes 30 vuotta sitten. -vuotiaan James Cameronin ohjaama Terminator – Tuhoaja (The Terminator) saapui valkokankaille kaikessa hiljaisuudessa lokakuussa 1984. Mutta Terminator-pelejä, joilla ei ole suoraa kytköstä Arnoldin tähdittämiin elokuviin, on niitäkin ilmestynyt lähes parikymmentä, joten tutkittavaa riittää. 2000-luvun aikana Terminator-elokuvia on ilmesTERMINATOR-PELIEN HISTORIA Markus Rojola Tulimerestä astuva metallinen luuranko punaisine hehkuvine silmineen on edelleen yksi elokuvahistorian kauhistuttavimmista näyistä. Todenmukaisuuden kannalta merkittävin puute lienee tuleviin olympialaisiin liittyvien mainosten puuttuminen. TERMINATOR-PELIEN HISTORIA 3 T-800 on saanut hankittua aseita, joten metsästys voi alkaa Bethesdan The Terminatorissa. Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana on ilmestynyt myös runsaasti Terminator-aiheisia pelejä. Schwarzeneggerin Terminator-elokuviin perustuvia pelejä käsitellään tällä kertaa vain lyhyesti, koska niistä kerrottiin tarkemmin jo maaliskuun 2018 Pelit-lehden Schwarzenegger-pelit-artikkelissa. Niistä parhaimmaksi nousee puhtaan nostalgian voi12. Markus Rojola Tulimerestä astuva metallinen luuranko punaisine hehkuvine silmineen on edelleen yksi elokuvahistorian kauhistuttavimmista näyistä. Pelin sisältämä valtava avoin maailma, jonka pohjakaava mukailee oikeaa enkelten kaupunkia, tekee edelleen vaikutuksen yksinkertaisista gra
Kasaripellistä kasatut koneet kosahtavat parista luodista. PS2:lle ja Xboxille ilmestynyt Terminator 3: Rise of the Machines (2003) yhdisti ensimmäisen persoonan räiskintää kolmannen persoonan mäiskintään. Meta-Nodeksi kutsuttu soluttautuja päätyy Cyberdynen Cheyenne-vuoren tutkimuslaitokseen vuonna 1984. Shakkipeli Terminator 2: Judgment Day – Chess Wars on puolestaan yksi surkeimmista lisenssipeleistä koskaan. Uuden aikajanan alku Itsenäisten Terminator-pelien teko aloitettiin nopeasti jättisuosion saaneen Terminator 2:n poistuttua elokuvateattereista. Lisenssin hankkineen Bethesdan kannatti siis tehdä pelinsä nopeasti, kun tappajakyborgit elivät vielä yleisön muistissa. Lisähankaluutta tuovat taistelukentällä liikkuvat ystävälliset joukot, jotka asettuvat turhan usein tulilinjalle ja kehtaavat vielä vastata tuleen. Se syventää maailmaa myös tarjoamalla tilastoja ja muita tietoja Skynetin eri terminator-yksiköistä. Jokainen kärsi lisenssipelien helmasynnistä: niiden piti ilmestyä samaan aikaan elokuvan kanssa riippumatta siitä, olivatko ne valmiita vai eivät. Jälkimmäinen puolisko sijoittuu sen sijaan vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on tuhottu T-X:n onnistuttua tappamaan John Connorin. Cameron teki selväksi, ettei hänellä ollut mitään aikomusta jatkaa elokuvasarjan parissa. Tehtävien onnistumisesta palkitaan ylennyksillä ja entistä kehittyneemmillä aseilla. Ensimmäisen persoonan strateginen ammuskelu The Terminator 2029 (Pelit 2/93, 88 pistettä) ilmestyikin MS-DOS:lle jo elokuussa 1992. Peli sisälsi hyviä ideoita, mutta niiden toteutus jäi valitettavasti puolitiehen. min Oceanin Terminator 2: Judgment Day, joka ilmestyi loppuvuodesta 1991. Vaikka kyse ei ole virallisesta osasta Terminator-sarjan tarustoa, selittää se kuitenkin omalla tavallaan, miten Connor saa käännettyä sodan suunnan ja pelastettua ihmiskunnan varmalta tuholta. PC:lle ilmestynyt Terminator 3: War of the Machines (2003) oli Battle. Itsenäisten Terminator-pelien teko aloitettiin nopeasti jättisuosion saaneen Terminator 2:n poistuttua elokuvateattereista. PS2:lle, Xboxille ja GameCubelle julkaistu Terminator 3: The Redemptionin (2004) aloitus mukailee elokuvan juonta. Sen siitä saa, kun lintsaa koulusta, John! Neljässä vuodessa tuhoaja on onnistunut kaappaamaan laitoksen haltuunsa ja rakentamaan terminaattoriarmeijan suojakseen. Lähtöasetelma on tuttu. Midwayn raideräiskintä T2: The Arcade Game (1991) oli näitä onnistuneempi – etenkin pelihalliversiona. Seuraavan vuosituhannen alussa Atari julkaisi neljä Terminator 3: Koneiden kapina (Terminator 3: Rise of the Machines, 2003) -elokuvaan perustuvaa peliä. Lähtökohta on kiinnostava, mutta valitettavasti itse peli paljastuu epätasaiseksi yhdistelmäksi kolmannen persoonan ammuskelua, raideräiskintää sekä GTA-tyylistä kaahailua. Peli näyttää yllättävän hyvältä ikäisekseen. Pelaajan tehtävänä on koota plasmakivääri, jolla pystyy tuhoamaan tulevaisuudesta saapuneen metallihirviön. Vaikka tähtääminen ja aseiden käyttö hoituvat kätevästi hiirellä, pelattavuutta hankaloittaa käännösten tapahtuminen Dungeon Masterin (1987) tapaan 90-asteen kulmissa (huomattavasti juohevampi Wolfenstein 3D oli julkaistu kolme kuukautta aiemmin). Lisenssin hankkineen BethesVaikka kyse ei ole virallisesta osasta Terminator-sarjan tarustoa, selittää se kuitenkin omalla tavallaan, miten Connor saa käännettyä sodan suunnan ja pelastettua ihmiskunnan varmalta tuholta. Lisäosa Operation Scour, joka nosti tehtävien määrän 8:sta 34:ään, ilmestyi 1993. Elokuvassa T-800 ampuu yökerhossa siviilejä. 2029:n kansitaide lainattiin Dark Horsen Venäjälle sijoittuvan The Terminator: Hunters and Killers -sarjakuvan (1992) avausnumerolta. Teknikko Rachael Sterner vastaa aseiden kehityksestä. Lisäosa Operation Scour, joka nosti tehtävien määrän 8:sta 34:ään, ilmestyi 1993. Vastarintataistelijat onnistuvat lähettämään oman miehensä koneen perään, mutta laskuvirheen vuoksi tämä saapuu paikalle vasta 1988. eld 1942:n innoittama ensimmäisen persoonan moninpeliräiskintä. Skynet huomaa olevansa vaarassa tuhoutua ja päättää lähettää robotin menneisyyteen varmistaakseen oman tulevaisuutensa. Se syventää maailmaa myös tarjoamalla tilastoja ja muita tietoja Skynetin eri terminator-yksiköistä. 2029:n kansitaide lainattiin Dark Horsen Venäjälle sijoittuvan The Terminator: Hunters and Killers -sarjakuvan (1992) avausnumerolta. En päässyt Amigalla aikoinaan paria ensimmäistä kenttää pidemmälle, mutta parin vuoden takainen uusintakierros paljasti, etten ollut menettänyt paljoa. Yläviistosta kuvatulla Game Boy Advance -versiolla ei ollut edes sitä etua. Meta-Noden kylkeen aikalaisaseilla ei kuitenkaan ilmesty lommoa kummempaa. Kuten pelin nimestä voi päätellä, tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, jossa John Connorin johtamat joukot taistelevat Skynetiä vastaan. Koneiden kitinä Saman vuoden marraskuussa Bethesda julkaisi ensimmäisen persoonan tunneliräiskinnän The Terminator: Rampage (Pelit 1/94, 70 pistettä). Pelaaja on Connorin eliittijoukkojen uusin tulokas, joka saa käyttöönsä terminaattoreiden tuhoamiseen suunnitellun taistelupuvun. Skynetin tappioiden myötä aseteknikko Rachaelkin alkaa hiljalleen osoittaa kiinnostusta tulokasta kohtaan. Cameron teki selväksi, ettei hänellä ollut mitään aikomusta jatkaa elokuvasarjan parissa. 13. Lyhyttä, rumaa ja heikosta pelattavuudesta kärsivää peliä ei pelastanut edes se, että Arnold suostui poikkeuksellisesti esiintymään pelissä. Ihmisten tuhoaminen ei ole vaikeaa, mutta komentaja Connor lopettaa leikin lyhyeen jo muutaman tarkasti tähdätyn harhalaukauksen jälkeen. Koneiden kitinä Saman vuoden marraskuussa Bethesda julTerminator 2029:stä julkaistiin Deluxe CD-versio 1994, joka sisälsi lisätehtäviä, uutta musiikkia sekä puhutut tehtävänannot. Sega CD:n The Terminatorissa Kylen kohteita ovat niin punkkarit kuin baarimikot
Future Shockin puoliavoin maailma on ihastuttavan ahdistava. Kyborgia ei pitäisi pystyä tuhoamaan rautaputkella. Pelin tapahtumat sijoittuvat yhteen ainoaan yöhön taivaanrannan kirkastuessa tehtävä tehtävältä. John Connorin alaisena pelaaja suorittaa useita ihmiskunnan selviytymisen kannalta elintärkeitä tehtäviä. Karun ulkoasun viimeistelee 320x200 resoluutioon rajoittuvat VGA-gra. Tällä kertaa kyseessä oli Simon Bisleyn kuvittama The Terminator: The Enemy Within (1991). Ratkaisulla on vaikutuksensa myös pelattavuuteen, sillä Future Shockin kaikkein edistyneimpiä vihollismalleja ei SkyNETin kahdeksasta tehtävästä koostuvassa kampanjassa nähdä. Future Shock oli yksi ensimmäisistä aitoja 3D-mallinnettuja rakennuksia, kulkuneuvoja ja vihollisia sisältävistä peleistä. The Terminator: SkyNET, joka oli alun perin tarkoitettu pelkäksi lisäosaksi, jäi Bethesdan – sekä samalla myös 1990-luvun – viimeiseksi Terminator-peliksi. Aika on haudannut tuhkan alle osan Future Shockin saavutuksista, mutta Los Angelesin raunioissa Hunter/Killereitä vältellessä tunnelma on edelleen kohdallaan. Vastarinnan ensimmäisen kohtaaminen T-800-mallin kanssa on erityisen hieno hetki. Taaperrusta tauottavat ainoastaan satunnaiset ammuskeluhetket yksittäisiä robottivastustajia vastaan. Kampanjan aikana tutustutaan myös muihin vastarintaliikkeiden jäseniin, kuten nuoreen ja innokkaaseen Kyle Reeseen. Tämän vuoksi osa edellisessä pelissä menehtyneistä sivuhahmoista nähdään elossa. Vuodesta 2015 alkava tarina kertoo Skynetin kuolemanleiriltä pakenevasta ihmisestä, joka värvätään osaksi vastarintaliikettä. Future Shock oli yksi ensimmäisistä aitoja 3D-mallinnettuja raTERMINATOR-PELIEN HISTORIA Terminator: Rampagen T-88-mallit tunnistaa helposti pikseli-ihosta. Taistelu on sekä sujuvaa että monipuolista. Kuten arvata saattaa, sarjakuvalla ei ollut mitään tekemistä pelin tarinan kanssa. Unelmien painajainen Neljännellä yrityksellään Bethesda onnistui vihdoin luomaan Terminator-pelin, joka on kestänyt aikaa. Future Shockin onnellinen loppuratkaisu hankaloitti suoran jatko-osan laatimista, joten SkyNETin tarina, jossa pyritään estämään Skynetin suunnittelema ydinisku, toimii eräänlaisena sivuosana. Valitettavasti ne on kuitenkin peitetty rumilla tekstuureilla, joiden väripaletti vaikuttaa koostuvan pelkistä masennuksen eri sävyistä. Star Wars: Dark Forcesin (1995) ja Duke Nukem 3D:n (1996) innoittamana ympäristö on aiempaa interaktiivisempaa ja yksityiskohtaisempaa (yksi kentistä sijoittuu taliikettä. Bethesdan kolmen ensimmäisen Terminator-pelin kuolinruudut ovat karua katseltavaa. Kampanjan aikana tutustutaan myös muihin vastarintaliikkeiden jäseniin, kuten nuoreen ja innokkaaseen Kyle Reeseen. ikoistaan kovasti kiitelty, Quake ilmestyi vasta puoli vuotta myöhemmin. Muistan elävästi ensimmäisen kerran, kun pelasin Future Shockia, koska se tuntui toteuttavan kaikki unelmani painajaismaiseen tulevaisuuteen sijoittuvasta pelistä. ikka on siedettävää, mutta nykivä ruudunpäivitys laukaisee migreenin tehokkaammin kuin C64:n latauskuvan tuijottaminen pullonpohjien läpi. H-i-d-as-tempoinen peli koostuukin lähinnä identtisiltä näyttävien käytävien koluamisesta. Skynetin joukkojen lisäksi liikkumista rajoittavat romahtaneet rauniot sekä säteily. Gra. John Connorin alaisena pelaaja suorittaa useita ihmiskunnan selviytymisen kannalta elintärkeitä tehtäviä. Kontrollisysteemin vakiinnuttanut, ja myös 3D-gra. Ulkoasun puolesta Future Shock ei siis ollut mikään tienraivaaja, mutta yhden asian suhteen peli oli kiistatta aikaansa edellä. 14. Pelissä liikutaan pääasiassa jalkaisin, mutta muutamassa osiossa ohjataan myös vastarintajoukkojen jeeppiä ja Skynetin Hunter/Killer-lentoalusta. Kyle Reesen muisto tulevaisuuden sodasta on yhä yksi vaikuttavimmista Terminator-elokuvien kohtauksista. Kansitaide lainattiin jälleen Dark Horsen sarjakuvalta. Se oli nimittäin ensimmäinen hiiri-näppäimistö-komboa hyödyntävä ammuskelu, jossa pelaaja pystyi kääntämään katsettaan vapaasti hiirtä heiluttamalla. Merkittävin harmi on konevastustajien heikkous, jonka vuoksi ne eivät muodosta tarpeeksi suurta uhkaa. Vastarinnan ensimmäisen kohtaaminen T-800-mallin kanssa on erityisen hieno hetki. DOS:lle joulukuussa 1995 julkaistu ensimmäisen persoonan räiskintä The Terminator: Future Shock (Pelit 3/96, 82 pistettä) on edelleen antoisaa pelattavaa. ikat. Kentät ovat aiempaa pienempiä, mikä toimii pääasiassa pelin eduksi. Eksyminen on varmaa, kun karttakaan ei paljasta teknolabyrintistä kuin välittömän lähiympäristön. Plasmakiväärin palaset löytääkseen on tutkittava sokkeloisen rakennuksen kaikki 32 kerrosta nurkasta nurkkaan. Viimeinen mahdollisuus Future Shock sai jatko-osan loppuvuodesta 1996. Ainakin se vähentää Future Shockia ajoittain riivannutta eksymistä. Peli jäi julkaisussa pari viikkoa myöhemmin ilmestyneen Doomin (1993) jalkoihin, eikä ihme, sillä Rampagen täytyy olla pahaisimpia pelaamiani FPS-pelejä
McG:n 2009 ohjaama Terminator – Pelastus (Terminator Salvation) sijoittui aikaisemmista elokuvista poiSkyNETistä voi löytää TechNoir-yökerhon, joka herää henkiin pelaajan laittaessa musiikin soimaan. Tarkalleen sanoen jopa kauemmin, sillä Terminator-saagan mukaan Skynet aloittaa sodan ihmiskuntaa vastaan 29.8.1997, ja Atarin julkaisema The Terminator: Dawn of Fate ilmestyi Playstation 2:lle ja Xboxille vasta syyskuussa 2002. Future Shockin eniten aikalaisilta kritiikkiä kerännyt asia oli moninpelin puute. Dawn of Fate päättyy siihen, mistä ensimmäinen elokuva alkaa. Valitettavasti kaikki tuota hetkeä edeltäneet tilanteet tuntuvat täysin merkityksettömiltä. Kampanja koostuu 12 Kyle Reesen suorittamasta tehtävästä. Kohtalon oikku Bethesdan menetettyä lisenssin seuraavaa Terminator-peliä saatiin odottaa tuomiopäivään saakka. Ruutu on jaettu yhdeksään osaan numeronäppäimistön mukaisesti. Peli sijoittuu tulevaisuuteen, joten on omituista, että soluttautumiseen ohjelmoitu T-800 päättää pukeutua edellisen vuosisadan moottoripyöräjengiläisten suosimaan nahka-asuun. Pelastusarmeijan varassa Puolen vuosikymmenen odotuksen jälkeen elokuvateattereihin saapui vihdoin uusi Terminator-elokuva. Skynet onnistuu lähettämään terminaattorin menneisyyteen viime hetkellä. uppoavaan sukellusveneeseen). Viholliset jäävät jatkuvasti ruudun ulkopuolelle, joten ampuminen täytyy tehdä enimmäkseen sokkona automaattilukituksen varassa. Sivusta kuvattu räiskintähyppely Terminator Revenge (2006) kääntää asetelman päälaelleen, sillä siinä pelihahmona toimii Cyberdyne Systemsin mallia 101 muistuttava T-800-sarjan terminaattori. Pelin kehittämisestä vastasi Paradigm Entertainment, joka tulisi tekemään pari vuotta myöhemmin pari kappaletta aiemmin mainitun Terminator 3: The Redemptionin. Pelaajaa avustaa joukko tekoälytovereita, mutta nämä ovat mukana pelissä lähinnä kuolemassa korostaakseen vihollisten vaarallisuutta. Tallentaminen onnistuu vain tasojen välillä, joten äkkikuolemat alkavat ärsyttää nopeasti. SVGA-grafiikat nostivat maksimiresoluution 640x480:een. Perry mainitaan lyhyesti Reesen komentajana ensimmäisen elokuvan kuulustelukohtauksessa (hahmo nähdään myös Terminator: Sarah Connorin aikakirjat TV-sarjassa (2008-2009) ja Terminator Genisys -elokuvassa (2015)), mutta Luna luotiin pelkästään peliä varten. Kunkin numeron painaminen tuhoaa kyseisessä ruudun osassa olevat viholliset. Vastarinta on murskaamassa Skynetin John Connorin johdolla, vaikka uusimmat soluttautujamallit sekä vastarintaa vihaava petturi aiheuttavat päänvaivaa. Edellisen pelin animoidut piirrokset näyttävät nykypelaajan silmiin huomattavasti vakuuttavammilta. Sen mukaan vuoteen 1984 lähetetyn terminaattorin osat päätyivät ympäristötutkijoiden käsiin 1992. Roskasakkiin lukeutuvat ainakin In-Fusion kehittämät kolme mobiilipeliä, joiden pelilliset ansiot eivät kanna juuri aloitusruutua pidemmälle. Reese päättää seurata tuhoajaa suojellakseen Sarah Connoria sekä varmistaakseen ihmiskunnan voiton tulevaisuudessa. Bethesda korjasi puutteen jatko-osassa. Pelin taustatarina on tarpeettoman monimutkainen. Toinen merkittävä uudistus koski pelin ulkoasua. Moninpelissä pystyi käyttämään myös erilaisia kulkuneuvoja, kuten Hunter/Killereitä. Terminaattorit olivat ihmisiä kestävämpiä ja pystyivät käyttämään raskaampia aseita, mutta ne olivat myös hitaampia. Grafiikkapäivitys toimi myös Future Shockissa, jos pelin käynnisti SkyNETin kautta. Lukitut kamerat toimivat Alone in the Darkin (1992) ja Resident Evilin (1996) kaltaisissa kauhupeleissä. Joulukuussa 2004 ilmestynyt Terminator: I’m Back on puolestaan Ikari Warriorsin (1986) innoittama yläviistosta kuvattu räiskintäpeli, joka sijoittuu tuomiopäivän jälkeiseen aikaan. Peli muistuttaa ulkoasultaan Operation Wolfia (1987), mutta pelattavuudeltaan se on lähempänä Mätki myyrää -peliä. 2003 julkaistussa The Terminatorissa tehtävänä on tuhota Skynetin aikakonetta suojeleva robottiarmeija. Siitäkin kuuluu ansio yksinomaan elokuville. Tulevaisuuteen sijoittuva Dawn of Fate toimii Terminator-elokuvien esiosana, sillä se kuvaa koneita vastaan käydyn sodan ratkaisun hetkiä. 15. Maailmanlopun koitettua tutkijat onnistuvat kuljettamaan osat vastarintaliikkeelle, joka – 30 vuoden odotuksen jälkeen – päättää käyttää niitä löytääkseen Skynetin heikkoudet. Dawn of Fate palautti perspektiivin kolmanteen persoonaan ennalta määrätyillä kuvakulmilla. Välivideot sentään näyttävät hyvältä, vaikka kerronta ontuu. Amatöörimäisiä FMV-videoita ja suoraviivaista tarinaa lukuun ottamatta SkyNET on hieno jatko-osa Future Shockille, vaikka ensiluokkaisesta Terminator-pelistä puhuminen olisikin liioittelua. Hienona yksityiskohtana punertavaksi sävytetylle ruudulle ilmestyi eri tietoja tekstinä ja kaavioina. Reese ja Connor ovat lopulta ainoat hahmot, joista pelaaja välittää. Dawn of Fatessa Sarah Connorin kimppuun lähetetty T-800 ei oikeuksien puuttuessa ole Schwarzeneggeriä muistuttava malli 101. Harmillisesti tehtävänannot hoituvat aikakaudelle tyypillisten, huonosti näyteltyjen FMV-videoiden kautta. Äh, tämän artikkelin aikajana alkaa olla yhtä sekava kuin elokuvien. Toisinaan eteneminen edellyttää yksinkertaisten vipupuzzlejen selvittämistä. Disco ei ilmeisesti kuole koskaan. Nopeatempoisessa räiskintäpelissä paikasta toiseen hyppivä kamera ei luo jännitystä vaan turhauttaa. Pelaaja ohjaa tarinan aikana kolmea eri vastarintataistelijaa: Kyle Reeseä, Justin Perryä sekä Catherine Lunaa. Kun homma leviää käsiin Vaikka suurin osa 2000-luvun alkupuolella tehdyistä Terminator-peleistä perustuivat 2003 ilmestyneeseen kolmanteen Terminator-elokuvaan, julkaistiin niiden ohella myös muutama itsenäinen tekele. Ikävä kyllä suurin osa on puhdasta roskaa. Kahdeksan hengen deathmatchissä ohjattiin joko vastarintaliikkeen jäseniä tai kahta erilaista T-800-mallin tuhoajaa
Automaattitähtäys pitää tahdin ripeänä. Common ja Moon Bloodgood toistavat kuitenkin roolinsa Connorin taistelutovereina. En onnistunut saamaan kabinettia käsiini, joten olen toisen käden tietojen sekä läpipeluuvideon varassa. Hieman yllättäen ne saivat GRINin teosta huomattavasti paremman vastaanoton. Realismin tunnetta lisää se, että aseet ladataan lippaan pohjasta löytyvää nappia painamalla. Tautoton toiminta peittää yksinkertaistetun tarinan puutteita. Iphonelle ilmestynyt Terminator Salvation on käytännössä kaikin puolin paranneltu versio samasta pelistä. Valitettavasti hankkeesta ei ole kuulunut mitään kesäkuun 2011 alphaversion jälkeen. Jaetun ruudun co-op-tilassa kakkospelaaja ohjaa Moon Bloodgoodin esittämää Blair Williamsia. kottavasti. Pelin juoni myös mukailee elokuvaa varsin tarkasti. Peli koostuu kahdesta tehtävästä, jotka voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä. Peliä riivaa ennen kaikkea monipuolisuuden puute. Sen pohjalta syntyi kuitenkin neljä uutta Terminator-peliä. Pelattavina hahmoina toimii John Connorin lisäksi Sam Worthingtonin esittämä kyborgi Marcus. Syyskuussa 2010 ilmestynyt peli on kaikin puolin tyhjänpäiväinen kahden tatin räiskintä, josta paistaa intohimon puute. Peli näyttää edelleen upealta. Kaikki kuusi eri vihollismallia esitellään parin ensimmäisen tunnin aikana. Glu Mobilen julkaisema Terminator Genisys: Revolution ilmestyi kesäkuussa 2015 Androidille ja iPhonelle. Niiden perusteella valopistooliräiskintöihin erikoistuneen Play Mechanixin (muun muassa Aliens: Armageddon (2014)) kehittämä peli on laadukas, mutta ei kovinkaan omaperäinen lajityyppinsä edustaja. Kolmannen persoonan räiskintä kertoo itsenäisen tarinan Skynetin työleiriltä karkaavasta Alex Lopezista. Ensinnäkin tarina on täysin olematon. Viholliset vyöryvät esiin tauotta ruudun joka laidasta. Olkapään takana heiluva kamera ja eteneminen suojasta toiseen paljastavat Gears of Warin (2006) toimineen merkittävänä inspiraation lähteenä pelintekijöille. Kantomatka kasvaa 2010-luku oli hiljaista aikaa Terminator-pelien kannalta. Kolikonheitto Neljäs Terminator Salvationiksi kutsuttu peli oli Raw Thrillsin vuonna 2010 pelihalleihin tuoma nähty valopistooliräiskintä. Vuoden 2009 haukutuimpien pelien joukkoon lukeutuva Salvation jää kuitenkin kauas esikuvansa vetovoimasta, luovuudesta ja tunnelmasta. Pelin kaksi ajelukohtausta tuntuvat kuitenkin keskeneräisiltä. Samana vuonna ilmestyi myös kaksi samannimistä Gameloftin kehittämää mobiilipeliä. Toisessa saatetaan joukko koneilta piileskeleviä siviilejä turvataloon. 16. Plariumin 2017 kehittämä Terminator Genisys: Future War on puolestaan MMO-strategia, jossa ohjataan joko Skynetin joukkojen rippeitä tai vastarintajoukkoja. Hahmot sekä ympäristöt on toteutettu yksityiskohtaisesti ja viholliset reagoivat tulitukseen uskottavasti. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla ilmestyi kolme elokuviin perustunutta ja maailmanlopun jälkeiseen aikaan sijoittuvaa free-to-play-mobiilipeliä. Selkeän pahiksen puutteesta, sekavasta lopetuksesta ja alhaisesta ikärajasta kärsinyt elokuva ei kuitenkaan tarjonnut pelastusta hiljaiseen syöksykierteeseen ajautuneelle elokuvasarjalle. ikat näyttävät edelleen hyvältä, kun otetaan huomioon alustan rajoitukset. 3D-gra. Kaljupäinen minigunia kantava mörssäri, jonka pitäisi esittää Kyle Reeseä, voisi tuskin olla kauempana hahmoon liittyvistä mielikuvista. Peli sijoittuu vuoteen 2016, jolloin pelaajan ohjaama Connor on pelkästään yksi vastarintaliikkeen rivisotilaista. Edes plasmakiväärien säteistä ei ole viitsitty tehdä violetteja elokuvien tapaan. Pelattavuudeltaan sekä tarinaltaan pinnallisen pelin pystyy onneksi läpäisemään alle kymmenessä tunnissa. ”You won’t be back!” T-800:n lopetusliike Mortal Kombatissa 11:ssä on aikamoinen. Ympäristöstä löytyvät hiekkasäkit ja muut esteet tarjoavat suojan vihollistulelta Connorin taistellessa tiensä vihollisjoukkojen läpi. Värikkäät ja selkeät gra. Sama koskee vihollisjoukkoja. Salvation-kolikkopelin lisäksi vuosikymmenen alkupuoliskolla ilmestyi ainoastaan Big Head Gamesin kehittämä PSP-minipeli The Terminator. Näistä keräsi eniten huomiota ruotsalaisen GRINin PC:lle, PS3:lle ja Xbox 360:lle kehittämä kolmannen persoonan räiskintäpeli Terminator Salvation (2009), joka julkaistiin samaan aikaan elokuvan kanssa. keten tuomionpäivän jälkeiseen aikaan. Realismin tunnetta lisää se, että Yksi kuluneen vuosituhannen mielenkiintoisimmista Terminator-peliprojekteista oli kolmihenkisen fanitiimin työstämä FPS Terminator. Asiaa pahentaa se, että pelaaja pystyy kantamaan ainoastaan kahta asetta kerrallaan. ikka on aiempaa näyttävämpää ja pelattavuus monipuolisempaa. Ensimmäisessä tuhotaan Skynetin laboratorio. Ensinnäkin asevalikoima on tylsä sekä pieni. Elokuvassa John Connoria esittänyt Christian Bale kieltäytyi äänensä ja näköisyytensä käyttämisen, joten hahmoa esittää Gideon Emery. Pelissä edetään rakentamalla tukikohtia, TERMINATOR-PELIEN HISTORIA In-Fusion Terminatormobiilipelit erosivat toisistaan merkittävästi niin ulkoasultaan kuin pelattavuudeltaan. Räiskintää tauotetaan kuitenkin hakkerointipuzzleilla, ilmasotakohtauksella sekä moottoripyöräilytehtävällä. Terminator Salvationissa suojahyppelyä tauotetaan lyhyillä takaa-ajokohtauksilla. Ainoa Terminator-saagan mieleen tuova asia on metalliluurangoista koostuvat vihollisjoukot. Ympäristöt näyttävät taistelukenttien sijaan kaatopaikoilta ja hahmot näyttävät leijailevan ilmassa. Javapuhelimille julkaistu Terminator Salvation on kolmannen persoonan 2,5D-räiskintä. Kosketusnäytöllä pelattavuus on kohdillaan, vaikka automaattinen suojaan vetäytyminen ei aina toimi odotetusti
17. Meillä kaikilla on heikkoja hetkiä. Cameronin elokuvien kauhuelementit puuttuvat niistäkin lähes kokonaan. kouluttamalla taistelijoita ja kehittämällä kuuteen luokkaan jaettuja yksiköitä. Pelin päätavoite on Skynetin tuhoaminen. Tulevaisuutta ei ole kuitenkaan kirjoitettu. Uusi peli ei tarjoa enää mahdollisuutta komentaa Skynetin joukkoja, sillä pelissä keskitytään vastarinnan tukikohtien rakentamiseen. Robocop 2D 2: Robocop vs Terminatorissa 1980-luvun Detroitista vuoden 2029 Los Angelesiin päätynyt Robocop joutuu Skynetin jahtaamaksi. Hetkiä, jolloin menetämme toivon. Toisaalta samaa voidaan sanoa myös elokuvista. Tie tuntemattomaan Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että parhaimmat Terminator-pelit nähtiin jo 1990-luvulla. Kenties koittaa vielä päivä, jolloin synkkään tulevaisuuteen ihastuneet pelintekijät yhdistävät voimansa ja toteuttavat yhteisen visionsa tinkimättömästi ilman sääliä, katumusta tai pelkoa. Pelaajat voivat kuitenkin liittoutua keskenään yhdistääkseen voimansa. ikat eivät varsinaisesti häikäise, mutta elokuvista suoraan napatut musiikit, äänitehosteet ja videopätkät luovat välittömästi oikean tunnelman ja huijauskoodien avulla lyhyen pelin läpäisee mielellään kertaalleen. Gears 5:n (2019) moninpelihahmojen joukossa nähtiin puolestaan Sarah Connor, T-800 (ilman ihoa), vastarintataistelija Grace sekä elokuvan pahis Rev-9. Nimestään huolimatta kyseessä ei ole uusintaversio 1993 ilmestyneestä pelistä. Bethesdan 1991 ilmestynyt The Terminator sekä 1995 julkaistu Future Shock jatko-osineen ovat edelleen kaikkein edistyneimpiä malleja, vaikka aika on poistanut nekin lähes kokonaan käytöstä. Schwarzeneggeriltä näyttävä T-800 ilmestyi Mortal Kombat 11:een (2019) muun muassa Spawnin ja Jokerin kanssa. Mobiilipelin lisäksi Terminator: Dark Fate -elokuvaa markkinoitiin myös liittämällä elokuvan hahmoja jo olemassa oleviin peleihin. Sivusta kuvatun, mutta keskenkertaista paremman lisenssiammuskelun alkupuolisko sijoittuu nykyajan Detroitiin, kun taas jälkimmäinen vietetään 2029 Los Angelesissa. VAIHTOEHTOISTEN AIKAJANOJEN KURIOSITEETIT S elvästi heikoimman Terminator-pelin titteli kuuluu Brothers Productionin kehittämälle Terminatorille (1993). Virginin kehittämä peli paljastaa, että Cyberdyne on ollut mukana kehittämässä Robocopia ja Skynet saa alkunsa robokytän koodista. Puolankielisen pelin kansikuva on lainattu ensimmäiseltä elokuvalta, mutta tarinalla, jossa T-800 etsii tietokonesiruja viideltä eri aikakaudelta (mukaan lukien muinaisesta Egyptistä ja keskiajalta), ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Robocop Versus Terminatorin Mega Drive -versio palkittiin verisyydestään. T-800 esiintyy vain yhtenä rivivastustajista. Ei ole muuta kohtaloa kuin se, jonka me itse määräämme. Ilmaisindie on tarkoitettu kunnianosoitukseksi 1980-90-lukujen vaihteen sivusta kuvatuille lisenssiammuskeluille. Pelin gra. Edustaako se toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Domain Softwaren 8-bittiselle Atarille julkaisemaa peliä ei voi suositella edes kaikkein kovimmille Terminaattori-sarjan faneille. Park Productionsin Windowsille kehittämä Robocop 2D 2: Robocop vs Terminator julkaistiin joulukuussa 2005. Frank Millerin sarjakuvaan perustuva Robocop Versus Terminator (1993) ansaitsee erityismaininnan, vaikka edustaakin ensisijaisesti Robocop-sarjaa. Loppuvuonna 2019 ilmestynyt Terminator: Resistance (Pelit joulu/19, 79p) vaikutti ensimmäiseltä jollei hyvältä niin edes lupaavalta Terminator-peliltä aikoihin. Etenkin tuomiopäivän jälkeen ilmestyneet pelit ovat olleet pääasiassa pettymyksiä. Marraskuussa 2019 ilmestyi Terminator: Dark Fate -elokuvan lisäksi myös sen nimeä kantava mobiilistrategia. Menneisyyttä tarkastellessa tuntuu siltä, että hyvää Terminator-peliä ei ole edes mahdollista tehdä. Lopullisena tavoitteena on saada haltuun pelialueen keskellä sijaitseva aikakone ennen muita pelaajia. Kenties tuo päivä on jo koittanut
Erinomainen peli yhdistettynä houkuttelevaan paketointiin ovat tehneet Ultima-peleistä pelikeräilijöiden kestosuosikkeja. Minun on pakko hankkia kaikki Ultimat kokoelmiini, edes jonain versiona. Syy Ultima-sarjan keräilyinnostukselleni löytyy lähempää kuin uskoisikaan, eli Pelit-lehdestä. Että kiitos vain, Pelit-lehden onnettaret! Täydellisen BRITANNIAAN KUUPORTIN KAUTTA ÄLÄ SÄÄSTÄ TUHANSIA EUROJA, KERÄÄ KOKO ULTIMA Ultima I: The First Age of Darkness, Origin Remake -uusintajulkaisu. Koska muinaisina aikoina tietokonepelien kopiointi oli erittäin yleistä, pelin ostamisesta tehtiin houkuttelevampaa lisäämällä laatikkoon sellaista tavaraa kuten ohjekirjoja, karttoja ja pieniä esineitä. Se sisältää paitsi kaikki normaaliversion kamat, mutta myös niin paljon muuta: keinonahkakantiset ohjekirjat, aitoustodistuksen, julisteen, Tarot-kortit, Ankh-riipuksen, Ultima Collectionin (joka sisältää Ultimat I-VIII ja Akalabethin), soundtrack-CD:n, referenssikortit, asennusohjeet ja tietysti kangaskartan. Uutta uraa uurrettiin niin teknisessä toteutuksessa, pelimekaniikoissa kuin käsikirjoituksessa, ja siksi Ultimoista tuli jo peleinä legendoja. Osa oheistuotteista toimi myös kopiosuojauksena: varsinkaan monimutkaisemmissa peleissä ei pystynyt etenemään ilman manuaalin ohjeita tai erillisten koodilappusten tukea. Vaikutuin välittömästi pelin monipuolisuudesta, sillä harvassa tuon aikakauden pelissä oli niin hieno pelimekaniikka: laaja tutkimaan kutsuva maailmankartta, luolastot, vuoropohjainen taistelu, avainsanoilla etenevää keskustelua, tietokonehahmoilla oma vuorokausirytminsä ja yleensäkin erinomainen tunnelma. Näin kaverini pelaavan Ultima V: Warriors of Destinyä Commodore 64:llä. V uosina 1981–1999 julkaistu Ultima-sarja on tietokoneroolipelien edelläkävijä, monestakin syystä. Paketti on valtava (32x38 cm), paljon perinteistä PC big boxia kookkaampi. ULTIMA KERÄILY Ville Wikström Keräilykärpänen ei ole hyönteisistä vaarallisin, mutta varmasti kallein. Nimensä paketti sai Ultima Dragons -fanikerhosta, joka on toiminnassa vielä nykyäänkin. Minkälaisen kokoelman saa aikaan yli 15 vuoden Ultima-keräilyllä. Hinnat elävät jatkuvasti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Muistaakseni vuoden 2004 Pelit-lehden nettisivuilla oli kilpailu, jossa oli palkintona Ultima IX: Ascension, vieläpä pelin erikoisversio eli Dragon Edition. Osallistuin, ja yllätykseni oli suuri kun minulle tuli postia Pelit-lehdestä ja paketista kuoriutui Ultima IX: Dragon Edition. Mutta Ultimat myös loivat uudet standardit siihen, millaista tavaraa pelin mukaan paketoitiin. Minua sellainen puraisi kun erehdyin avaamaan Pelit-lehdeltä tulleen paketin. [Varoituksen sana: kaikki jatkossa esittämäni hinta-arviot perustuvat omaan tietämykseeni peleistä ja toteutuneisiin kauppoihin netin kauppapaikoilla. Kuten kaikessa retropelitavarassa, monet olettavat että huippu on saavutettu ja kiinnostus naavapartojen peleihin, kuten Ultimoihin, hiipuu tulevaisuudessa.] Metsästäjä-keräilijät Historiani Ultima-sarjan parissa alkaa 1980-luvun loppupuolelta. Ihaillessani pakkausta tajusin jotain. Valitettavasti en tuolloin ymmärtänyt ostaa näitä pelejä, kun niitä olisi saanut uutena kaupasta. Sarjan alkulähteet, Ultima I ja Ultima II useana eri versiona. 18
Ultima V jatkaa edeltäjänsä linjaa tavaroiden laadun suhteen. 19. Vippaa mulle vitonen, kartalla Ultima IV: Quest of the Avatar on monien mielestä paras Ultima, ja se näkyy kiinnostuksena pelin omistamista kohtaan. Dragon Editionin hinta on nykyään 100-150 euron välillä. Versioiden erot ovat pieniä, lähinnä manuaalit ovat hieman näyttävämpiä vanhemmissa julkaisuissa. Kasarilla pelit julkaistiin pääosin pahvilaatikoissa ja Ultima I:een pakattiin mukaan oikein kunnioitettava määrä tavaraa: levyke, ohjekirja, neljä pahvista karttaa, kolikkopussi ja viisi kolikkoa, sekä rekisteröintikortti ja mainoksia. Ultima III: Exodus jatkoi kakkososassa alkanutta kangaskarttaperinnettä. Muoveissa olevan yksilön hinta on vaikea määrittää sen harvinaisuuden takia, mutta yllättyisin, jos hinta olisi alle 500 euroa. Halukkaita maksajia riittää, suurin ongelma lienee myytävän kohteen löytäminen. Akalabethia kannattaa kokeilla lähinnä kuriositeettina, sillä vaikka fyysisen kappaleen löytäminen voi viedä kokonaisen ihmisiän, on itse pelin pelaaminen helppoa, sillä se on nykyään vapaassa levityksessä. Oikeassa maailmassa Ankh on muinaisten egyptiläisten elämää tarkoittava symboli. Ultima I:n alkuperäisversiot ovat Akalabethin tyyliin varsin hinnakkaita, tuhannen dollarin molemmin puolin. Nelosessa se oli metallinen Ankh, joka on pelin mytologiassa tärkeä. Pieni Ankh on vuosien saatossa hukkunut monista pelipaketeista, joten mikäli se löytyy, nousee hintakin heti reippaasti, sillä vain Ankhin kanssa voi sanoa omistaUltima II: Revenge of the Enchatress, ensimmäinen isompi versio. Täydellisen kappaleen hinta vaihtelee 200–300 euron välillä. Ultima II: Revenge of the Enchantress on tärkeä keräilijälle juuri kangaskartan takia. Lisäksi paketissa tuli kolme erilaista manuaalia ja referenssioppaat. Siitä minulta löytyy edelleen muoveissa oleva kappale, jonka nappasin halvalla kymmenkunta vuotta sitten Sierra-keräilijän myydessä varastonsa pois. Pony Canyon -julkaisija pakkasi pelin mukaan kangaskartan, jossa kaikki neljä alkuperäistä karttaa on painettu samalle silkkiselle alustalle. Jos liikkuisi, silloin hinta olisi moninkertainen. Vaikka ne ovat toki keräilijöille haluttuja kohteita, on olemassa edullisempi ja monien mielestä keräilyn kannalta mukavampi vaihtoehto: Richard Garriottin oman peli. Pelistä on useampi eri versio joista vanhempi, niin sanottu big box -julkaisu on halutumpi, koska siinä on isomman laatikon lisäksi isompi kartta. Hyväkuntoisen löytäminen on vaikeaa, sillä laatikko on poikkeuksellisen iso ja ohutta pahvia. Koska monien mielestä Ultima-sarjaan kuuluu ehdottomasti kangaskartta, oli minun hommattava myös japanilainen, vuonna 1988 Japanissa NEC PC-9801 -tietokoneelle julkaistu versio, vaikka en voi sitä pelatakaan. Pienempi vuonna 1984 uudemmille tietokoneille julkaistu grey box -versio on myös haluttua tavaraa. Kangaskarttaversioita liikkuu myynnissä kovin vähän, joten käypää hintaa on vaikea määrittää. Alussa oli Akalabeth Mutta palataan A:han eli Akalabethiin. Avaamattomana muoveissa näitä ei käytännössä liiku. Omista kokoelmistani löytyy priimakuntoinen versio C64:lle, ja tällaisen yksilön hinta vaihtelee nykyään 300–400 euron välillä. rman Origin Systemsin uusintaversio nimellä Ultima I: The First Age of Darkness (1986). Harvinaisuutensa vuoksi se lienee vähintään samanhintainen kuin Origin Remake, ehkä hitusen kalliimpikin. Ultima III alkaa sekin olla jo vanha ja siten harvinainen, hinnat vaihtelevat kunnosta ja sisällön täydellisyydestä riippuen 80–150 euron välillä. Ultima IV ja värikäs kangaskartta. Dragon Editionin hinta on nykyään 100-150 Ultima V jatkaa edeltäjänsä tavaroiden Ultima III: Exodus jatkoi kangaskarttaperinnettä. Näitä liikkuu nykyään myynnissä kovin vähän. Ultima IV ja kangaskartta. Akalabeth on yksi kaikkien aikojen halutuimmista peliaiheisista keräilykohteista. Lisäksi Ultima IV on sarjan ensimmäinen osa, jossa tuli mukana tuli trinketti, pieni esine pelin maailmasta. Tämä kaikki muovipussista, levystä ja yksinkertaisesta ohuesta ohjekirjasta. Näin vanhan pelin säilyttäminen avaamattomana on ongelma: vanhetessaan pakkausmuovi kutistuu ja rusentaa jatkuvasti pakkausta kasaan, mutta toisaalta sen avaaminen laskee heti hintaa ja arvostusta, sillä peli ei ole silloin enää uusi. Sen tarkoituksena oli saada Ultima-sarjan ensimmäinen osa saataville useammille tietokoneille kuten IBM PC:lle ja Commodore 64:lle. Niitä liikkuu myynnissä niin harvoin, että hintaa on lähes mahdoton arvioida, mutta puhutaan tuhansista tai kymmenistä tuhansista dollareista
Trinkettinä on pentagrammi-kolikko. Keräilykohteena kasi on ihan hauska, jos hommaa jenkkiversion, sillä eurooppalaiset saavat jälleen kerran huonomman kangaskartan ja suttuiset manuaalit. Pelinä kutonen ei ole yhtä arvostettu kuin edeltäjänsä, ja niitä myös liikkuu ihan kohtalaisesti. VIII on kohtuuhintainen Ultimaksi, hinta pyörii 20–50 euron kieppeillä. Ultima VII perheineen. Pienen pahvipakkauksen kohtalona taisi olla usein roskakori. Seiska julkaistiin tietokoneista vain PC:lle. Olimme yhtä epäuskoisia kuin innostuneita, kun kasasta löytyi satojen pelien joukosta kuusi vielä muoveissaan olevaa Ultima VI:ta! Uuden aikakauden alku, ja loppu Ultima VII: The Black Gate aloitti uuden trilogian uudistaen pelisarjaa rankasti niin teknisesti kuin toiminnallisesti. Ultima VI sisälsi seitsemän 5,25” levykettä, siitä oli myös neljän 3,5” levyn versio. Myynti jäi muutenkin vain levykeversioiden omistajien harteille, sillä Ultima VIII:n CD-versio sisälsi puheet alusta asti. Täydellisiä kappaleita liikkuu niin vähän, että hinta-arvio on vaikea, mutta se voi olla mitä tahansa 200–300 euron välillä kappaleelta. Hinnat vaihtelevat versioittain, ymmärrettävästi kartan takia 20–80 euron välillä. Tavallisesta Ultima IX:stä ei tarvitse maksaa kuin 10–30 euroa,. Alueellisia eroja ei onneksi ole, mutta kalliimpia erikoisversioita kyllä. Ultima IV:n hinta vaihtelee 50–150 euron välillä, riippuen onko setti täydellinen vai ei. Ultima VI: The False Prophet oli teknisesti iso loikka, vaikka, uskomatonta kyllä, jopa vanhalle Commodore 64:lle tehtiin (huonosti toimiva) käännös. Trinkettinä oli pieni lasinen Orb of the Moons, joka on tietysti usein hukassa. Ultima VIII: Pagan on sarjan parjatuimpia osia ja niitä liikkuu kohtalaisesti. Peli oli arvosteluja myyntimenestys, vaikka olikin useimmille aikansa koneille melkoisen raskas pelattava. vansa täydellisen kappaleen. Ultima IX: Ascension jäi viimeiseksi pääsarjan Ultimaksi, mutta on keräilymielessä oikein hyvä pakkaus , joka sisältää hyvänlaatuisen kangaskartan lisäksi muun muassa Tarot-kortteja ja hienot manuaalit. Nyrkkisääntönä kaikissa Ultimoissa IBM PC -laitokset ovat keräilymielessä niitä halutumpia. Ultima VII:stä köyhtyy nykyään 30–90 euroa. Käärmesaarille haluava keräilijä saa varautua maksamaan 50–80 euroa ja todennäköisesti enemmän, jos haluaa sen paremman jenkkiversion. Se on länsimaista Dragon ULTIMA KERÄILY tietänevät sen merkityksen. Lisälevyt Forge of Virtue ja Silver Seed ovat harvinaisia. Siinä jää nykyinen DLC-rahastus kakkoseksi! Kymmenen vuotta sitten löysin Forge of Virtuen Huuto.netistä parilla kympillä. Seiskasta alkoi myös keräilyn uusi aikakausi, jossa eroja ei enää haetakaan eri koneiden versioiden välillä, vaan US/ EU-akselilta: meitä eurooppalaisia syrjittiin oheismateriaaleissa. Nämä DLC:n esiisät myytiin alun perin pienissä pahvilaatikoissa, joissa oli yksi levy ja vaatimaton manuaali. Ultima VI sisälsi seitsemän 5,25” levykettä, siitä oli myös neljän 3,5” 20. Kangaskartta on kolmosta parempaa laatua. Ultima VII sai itsenäisen jatko-osan nimeltään Ultima VII perheineen. Oman muoveissa olevan kappaleen sain ystävältäni, joka osti erään lopettaneen pelikaupan varaston joitakin vuosia sitten. Siihenkin julkaistiin muinais-DLC eli 1990-luvulla digitoitua ääntä toistavien äänikorttien vanavedessä tullut Speech Pack, digitoitua puhetta sisältävä kolmen levyn paketti. Onneksi maksoin. Ultimat esillä. Silloin mietin, että viitsiikö tuosta noin paljoa edes maksaa. Mukana on myös Fellowship-trinketti, pelin pelanneet tietänevät sen merkityksen. Ultima VII:stä köyhtyy nykyään 30–90 euroa. Ultima V: Warriors of Destiny jatkaa hyväksi havaittua linjaa eli satsiin kuuluu pienehkö pahvilaatikko, kangaskartta, trinketti (tällä kertaa Codex-kolikko) sekä runsaasti manuaaleja ja tunnelmointimateriaalia. Ultima VII sai itsenäisen jatko-osan nimeltään Ultima VII – Part 2: Serpent Isle, joka on vähintään yhtä hyvä kuin The Black Gate. Täydellisestä Speech Packista saa nykyään pulittaa lähes tuplat siitä mitä itse Ultima VIII:stä, eli noin 40–80 euroa. Sekä The Black Gate että Serpent Isle saivat omat pienet lisälevynsä, jotka syventävät pelien tarinaa, nimeltään Forge of Virtue ja Silver Seed. Amigaja Atari ST -versioita kannattaa välttää, sillä niissä on paperinen kartta. Vitonen oli viimeinen vanhalle Apple II:lle julkaistu versio ja tässä pelin harvinaisemmassa editiossa on hieman erilainen takakansi. Muissa versioissa kartta on kankainen, kuten sarjan perinteet velvoittavat. nappasin muoveissa olevan yksilön pari vuotta sitten Facebook-kirppikseltä parilla kympillä. Lisälevyt Forge of Virtue ja Silver Seed ovat harvinaisia. Ympyrän sulki viimeisin hankintani, japanilainen Ultima IX: Ascension – Premium Edition. Ultima VII:ssä EU-kangaskartan ja manuaalien hienoisempana huonolaatuisuutena verrattuna Pohjois-Amerikan versioon. Serpent Islen kohdalla EU-versio on selvästi heikompi, sillä vain US-laitoksessa on se tärkeä kangaskartta, eurooppalaiset saivat tyytyä paperiin. Tällä kertaa lisähintaa tuo pahvi, sillä useimmat taisivat nakata kuoret roskiin nopeasti lisärin asentamisen jälkeen. Ultima V:tä liikkuu kohtalaisesti, hinta vaihtelee versiosta riippuen 50–100 euron välillä