PELIT PELIT PELIT PELIT PELIT PELIT PRIVATEER 2, NASCAR 2, PHANTASMAGORIA 2 HYVÄNTUULINEN SEIKKAILU PALKKASOTUREISTA PAHIMMAT VERKKOPELIÄ PARHAIMMILLAAN AMERIKANHERKUT RADALLA JYKEVÄ AVARUUSOOPPERA THE DARKENING Privateer 2: Privateer 2: SUURI Discworld 2 Nascar 2 Red Alert ja Diablo Wages of War Flying Corps Flying Corps s Kaksitasot taivaalla Diablo Upea luolastomätkintä Diablo 6 41 488 6 09 354 6 9 7 2 PAL.VKO 9711 6 9 3 5 4 -9 7 -2 KAIKKI TIETOKONEPELEISTÄ 5 NUMERO 2/97 5 HINTA 29 MK Red Alertin perustemput Uusi multimedia-Pentium pelikuntoon Ratkaise Shannara Näin voitat Fantasy Generalissa Sivukaupalla vinkkejä
770 0– –779 9:: Peli on ihan hyvä, mutta kaatuu esimerkiksi huonoon toteutukseen, suunnitteluvirheisiin tai puhkikuluneisiin ideoihin. Kyöpelit .......................................79 Lyhyestä virsi kaunis. Kilpailut ......................................76 Voita Creative Labsin 3D Blaster PCI katsomalla kuvia! Veikkaa, kumpi voittaa, Niko vai Kaizu ja voita Steel Panthers 2. 9 90 jja a y yllii:: Erinomainen peli. Lisäksi helmiristikko. Konsoli onkin elämäntapatuote, jota on osattava ja uskallettava markkinoida. Mahtavasti pikkuvinkkejä, apua ongelmiin ja TexSpex. Kymmenisen vuotta sitten Mario oli kaikille tuttu, ja joka kakara halusi Nintendon joululahjaksi. Vaan eipä konsolia voi mielikuvitella käytettävän kuin pelaamiseen: sillä ei voi tehdä mitään HYÖDYLLISTÄ. Siinä missä viime vuoden PC-myynti pyöri sadoissatuhansissa, konsolimyynti jäi pariinkymmeneen tuhanteen. Aloitamme Shannaran ratkaisun. Vaikka yksi syy nykytilaan saattaakin olla markkinoinnissa, tärkein syy on varmasti siinä, että PC:llä voi tehdä jotain HYÖDYLLISTÄ. Summary ....................................79 Where are the games for our next marvellous issue: Pelit will celebrate its 5th anniversary in March! Ajankohtaista Uutiset ..........................................8 Peliuutisia ja muuta ajankohtaista. Nnirvi ...........................................57 Huijaaminen on nuijaa. Minkä ihmeen takia Suomessa eivät konsolit sitten enää menesty. Arvostelijoiden mielipide on luonnollisesti subjektiivinen ja pisteet ovat vain ja ainoastaan viitteellisiä. Siihen rakoon konsoleitten tunkeutuminen on aika haaste. Lue siis itse arvostelu. Peliklinikka.................................62 Perusvinkkejä Red Alertiin. Vuoden Peli .................................75 Lukijoiden ja toimituksen valinnat. Suuren joulukilvan ja -ristikon voittajat. Arvioitten mukaan koteihin myytiin viime vuonna noin 100 000 uutta konetta. Kotitalouksista yli kolmanneksella on jo PC. Silloisen maahantuojan Funenten johtaja, Rennyn kaveri Markus Selin osasi markkinoinnin jalon taidon ja suorastaan pakotti ostamaan matolaatikon. Tuija Lindén päätoimittaja Palstat Konehuone ..................................13 Joona Vainio, JTurunen. Lisää sivulla 36.. Wexteen.......................................59 Mitä tietokonepelit meille tekevät. VR Surfer -virtuaalilasit ja Thrustmaster Wizzard -flipperiohjain. Pisteet Pelin arvostelee sen edustamasta pelityypistä tai aihealueesta kiinnostunut arvostelija. John DeLancey on Star Trekin Q. Pelit q 2/1997 7 7 SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Suomi on PC-maa S itten 8-bittisen Nintendon Suomeen ei jostain syystä ole päässyt maihinnousemaan ensimmäistäkään kunnon konsolikantaa. Privateer 2: The Darkening sivulla 20. Mitä siitä, vaikka käytännössä kymppitonnin koneella ei satunnaista kirjoittelua lukuunottamatta juuri muuta tehdä pelata, kun ainakin on mahdollisuus käyttää sitä työntai läksyjentekoon. H Hy yv vä ä P Pe ellii -leima on arvosanasta riippumaton kunniamerkki esimerkiksi ennennäkemättömästä uudesta ideasta, tai jonkun osa-alueen briljantista toteutuksesta. 8 80 0– –8 89 9:: Hyvä peli. Tulossa ........................................79 Odotettu 5-vuotisjuhlanumero. 5 55 5– –6 69 9:: Keskinkertaisuuden ja yhdentekevyyden harmaa alue. Hautajaisissakin. Ruotsissakin PlayStation jyrää ihan kunnolla ja Englanti elää edelleen vahvaa konsolikautta. Pelkkää pelaamista varten konsoli olisi paljon parempi vaihtoehto: pelit saa toimimaan varmasti, ne näyttävät ja kuulostavat monesti paljon paremmilta kuin PC-versiot samoista peleistä, ja kaiken lisäksi konsoli maksaa vain murto-osan pelaamiseen sopivan PC:n hinnasta. Lajinsa kirkkainta kärkeä. a alllle e 5 55 5:: Roskaa. Kaikin puolin hyvin tehty, pelattava ja jämäkkä viihdepaketti. Sitä paitsi kaikilla kavereillakin on PC, eikä meidän RidgeEemeli toki saa jäädä muista jälkeen. Erinomainen peli ei saa automaattisesti Hyvä peli -lätkää. Posti ............................................60 Ihminen on luotu pelaamaan! Joona...........................................78 Babylon 5. Viimeiset vinkit Fantasy Generaliin. Miten saan Pentiumista pelikoneen
Asemien omistajat käärivät voittoa kaikesta asemallaan käydystä kaupasta, tosin suivaantunut kilpailija voi yrittää räjäyttää avaruusaseman taivaan tuuliin. Warbirdsin tapaan mukana voi olla samanaikaisesti parhaimmillaan useita satoja pelaajia. Joukkovoimasta tukea hakevat voivat perustaa laivueita, jotka Planetary Raidersissa tarkoittavat yrityksiä tai kiltoja. Koska jokainen toiminta vaikuttaa kaikkeen, juoni on aina erilainen. Planetary Raiders toimii Windows 95:llä ja Macintosh PPC:llä. Muina palkintoina jaetaan muun muassa palkallinen kesätyöpaikka Housemarquella, pelejä, levykekoteloita, t-paitoja, lippiksiä ja muuta kivaa. Kaupankäynti tapahtuu avaruusasemilla, jotka ovat varakkaampien pelaajien tai kiltojen omistamia. Planetary Raidersilta on lupa odottaa paljon, sillä Warbirds on vajaan parin vuoden toimintansa jälkeen edelleen kehittynein Internet-peli. Voittanut peli palkitaan MikroMikko Indianalla. Lisätietoja www-osoitteesta http://www.icigames.com/ Kaj Laaksonen Kevyt hävittäjä telakoitumassa avaruusasemalle. PELI PELI PELI PELI PELI PELI UUTISET 8 8 Pelit q 2/1997 A A M A MA Koonnut Tuija Lindén Psygnosiksen Sentient lupaa olla erilainen seikkailupeli, jossa jokainen päätös ja toiminta vaikuttaa pelaajan lisäksi myös muihin 60:een pelin henkilöön. Garrittin tutkiessa alusta käy ilmi yhä uusia kummallisia asioita: kapteeni on murhattu, alus etenee kohti aurinkoa, insinöörit aikovat kaapata laivan ja laivalla on salamurhaaja. Raha on Planetary Raidersissa kaikki kaikessa. Pelaaja on Garritt, lääkintäteknikko, joka lähetetään tutkimaan outoa säteilysairautta aurinkoa kiertävälle Icaruksen kaivosalukselle. Planetary Raidersin erikoisuus on tietysti siinä, että kaikki tapahtuu vain ihmispelaajien kesken. Alustyyppejä hävittäjistä rahtialuksiin on useita, kuten myös erilaisia asejärjestelmiä. Kaikki kolme yhdistävät avaruustaistelut kaupankäyntiin ja pistävät pelaajan valitsemaan ammattinsa. Pelin on oltava PC:lle ja sen on mahduttava yhdelle 1,44 Mt:n levykkeelle pakattuna. Osallistu -kilpailuun Levykekoteloista tuttu Doppler ja peleistä tuttu Housemarque julistavat kaikille avoimen pelintekokilpailun. Planetary Raidersia voisi kuvailla satojen pelaajien Eliteksi tai Privateeriksi. Kaupankäynti on siirtynyt ihan oikeaankin elämään, sillä ICI on myynyt mainostilaa asemien kyljistä. ERILAINEN SEIKKAILU Warbirdsillä aloittanut Interactive Creations valmistautuu käynnistämään toisen Internetin läpi toimivan moninpelinsä. Ohjeita on myös jaossa Akateemisissa kirjakaupoissa. Pelaajat voivat tehdä aluksistaan yksilöllisiä maalaamalla itse aluksen pintakuviot. Lisätietoja Internetistä osoitteesta www.kiss.fi/discover.shtml. Tällä hetkellä universumi koostuu vajaasta viidestäkymmenestä aurinkokunnasta, joiden planeetoille voi laskeutua ja joissa on omia toimintojaan. Lisäksi joku lähettää outoja viestejä laivan tietokoneeseen. Kilpailussa on kaksi sarjaa: tee peli tai kuvaile sen idea omin sanoin. Taustajuonia on kuusi erilaista aina siitä, että turvallisuusmiehet kaappaavat Garrittin, siihen, että eksynyt navigaattori pitää pelastaa. Alusten lentomalli koostuu useasta eri moodista, mutta muistuttaa lähinnä TIE Fighterin yksinkertaista mallia. Koodaustaitoja ei siis välttämättä tarvita. Kilpailu alkaa helmikuun alussa ja valmiit työt on toimitettava arvovaltaiselle raadille toukokuun alkuun mennessä. Yksinäiset sudet voivat värväytyä laivastoon tai ryhtyä vaikka palkkamurhaajiksi. Planetary Raiders käynnistyy julkiseen betatestaukseen tammi–helmikuussa. Voittajan valitsevat Housemarquen ja Pelit-lehden edustajat. TEE OMA PELI. Sentient on ilmestymässä Psygnosikselta PC-rompulle ja PlayStationille sitten joskus. Planetary Raidersin universumi laajenee sitä mukaa kun pelaajien määrä kasvaa. Ensimmäisenä mukaan lähti Thrustmaster, joka osti itselleen kokonaisen avaruusaseman. Avaruuden kaupparatsut Taistelualus lähestymässä planeettaa. Kilpailun tukijoina toimivat Kiss FM, Scanbox, MikroMikko, Verbatim ja Pelit
Haahuilut ovat vielä todella alkuvaiheissa, edes pelien nimiä ei ole vielä olemassa. Mutta miten kummassa Miette liikkuu niin sujuvasti. Mechwarrior III julkaistaan vasta jouluna 1997, mutta jo kesäksi on tulossa reaaliaikainen mechistrategia BattleTech: Mech Commander. Mechien eliminointi mahdollisimman ehjänä on tekijöiden mukaan iso osa pelistä, sillä ilman klaanien kehittyneemmän teknologian tutkimista sisämaailmaa odottaa varma tappio. Tutkinnan alla on myös ”seuraavan sukupolven” 3D-tekniikka, josta nähdään ensimmäiset merkit vasta joskus ensi vuoden puolella. Kaj Laaksonen Quake 2 tekeillä Quake 2 on id Softwarella jo teon alla ja ilmestymässä heti kun se on valmis. Sitten niistä on muodostettu vektorihäkkyrä, joka on päällystetty ja lopuksi vaatetettu. Pelin kuvakulma on isometrinen vähän XComin tyyliin ja toiminta vaikuttaa vähän samalta kuin Command & Conquerissa. Voila! Miette liikkuu kuin oikea ihminen ikään. PC-peleissä uusi tulokas on palkannut kokemusta taloon värväämällä aikaisemmin Originin leivissä olleen Frank Savagen. Crack dot Com on hälyttänyt apuun kaikki voimat FBI:ta myöten, ja heidän onnekseen hakkerit jättivät jälkeensä täyden login tekemisistään. Kaikkiaan tehtäviä on 50, joiden aikana mechpilotit keräävät kokemusta ja uusia taitoja, joiden perusteella kuski voi olla esimerkiksi hyvä tiedustelija kevyissä mecheissä, muttei välttämättä pärjää raskaassa mechissä. Mech Commander sijoittuu aikaan jolloin ensimmäiset klaanit aloittavat hyökkäyksen sisäavaruuteen. Salaisuus piilee oheisissa kuvissa. Pelaajan rooli on toimia sotilasakatemian kouluttajana ja lähettää kaksitoista parasta mechpilottiaan kampanjaan Jade Falcon -klaania vastaan. Oman ilmoituksensa mukaan FEH-nimiseen ryhmään kuuluvien hakkereiden toiminta oli harvinaisen kylmäpäistä: tekonsa jälkeen murtautujat kehuskelivat teollaan Quake-harrastajien IRC-kanavalla. Romero haluaa viedä toimintapelit uudelle tasolle sekoittamalla niihin osasia roolipeleistä ja mätkinnöistä. Romeron lisäksi firman omistaa Tom Hall, joka on työskennellyt niin idillä kuin 3D Realmsilla. Näyttää onneksi siltä, että Golgothasta saatiin saaliiksi vain palasia ja se pysyy edelleen aikataulussaan ensi vuoden joulupeliksi. Mietteä on esittänyt ihan oikea tytteli, jonka liikkeet on taltioitu sensoreitten avulla. Sekä Crack dot Com että id Software ottavat tapahtuman erittäin vakavasti, sillä esimerkiksi Golgothassa on joitakin uusia teknologisia uudistuksia, mitä ei vielä ole nykysoftassa nähty. Miehen meriittilistalta löytyvät muun muassa Strike Commander ja Wing Commander III. Pilotteja ohjataan satelliitin välityksellä neljästä eri ikkunasta. Mechwarrior II: Mercenaries jäi Activisionin viimeiseksi viralliseksi Battletech-peliksi, kun oikeudet Battletechiin omistava FASA päätti alkaa itse julkaista myös PC-pelejä. Doomin tekijä John Romero on saanut uudelle firmalleen nimen ja levittäjän: siitä tuli ION Storm! ja levityssopimus tehtiin Eidoksen kanssa. BattleTech: Mech Commander tulee ulos MicroProsen julkaisemana kesällä 1997. Pelit q 2/1997 9 9 SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Esimulgasuissa vilkaistaan Psygnosiksen uutta The City of Lost Children -rooliseikkailua, jossa pääosassa on 10vuotias Miette-tyttö. Näin syntyi Miette Hakkerit veivät koodit Mechistrategiaa FASAlta Siitä tuli Ionimyrsky Golgotha.. Hakkerit murtautuivat tammikuussa Crack dot Comin palvelimeen ja veivät sieltä Quake 1.01:n, Abusen ja tulevan pelin Golgothan lähdekoodit
(09) 175 588. Valikoimissa on noin 1500 erilaista multimediatuotetta, niin pelejä, opetusohjelmia kuin vapaa-ajan tuotteita PC:lle ja Macintoshille. Kokeilemaankin pääsee. Ensimmäiset MMX:lle ohjelmoidut pelit ovat Ubisoftin Pod, Segan kolikkopelihitti Virtual On ja Epic Megagamesin Quaken tappajaksi nimitetty Unreal. PC Magazinen tekemien testien perusteella todellinen nopeuden lisäys MMX:lle ohjelmoiduissa sovelluksissa on noin 10–20 prosenttia verrattuna vastaavaan tavalliseen Pentiumiin. Formula 1 oli jättimenestys pelikonsoleissa. MMX Pentium sopii useimpiin emolevyihin. Pelin julkaisee Psygnosis.. MMX:n ansiosta elävä videokuva nopeutuu ja videoikkunoiden koko kasvaa, äänen miksaus ei enää vie yhtä paljon prosessoritehoa ja kuvien sekä animaation käsittely erilaisilla efekteillä tehostuu. Dosen osoite on Aleksanterinkatu 15, puh. Myymälä on avoinna viikolla klo 10–20 ja lauantaisin klo 10–18. Hinnoista ei vielä ole tarkempaa tietoa. Uutuustuotteet saapuvat Doseen välittömästi ja sieltä voi myös tilata minkä tahansa rompun. Intelin mukaan parhaimmillaan sovellukset ovat 50 prosenttia nopeampia MMX:llä kuin Pentiumilla. Esikuvat Videokuva, kuvankäsittely ja äänen muokkaus ovat eniten PC:n tehoa syöviä asioita. NBA Live 97 ilmestyi juuri. Lisäksi prosessorin sisäinen välimuisti on tuplattu entisestä. Kaj Laaksonen Dose aukeni Suomen ensimmäinen multimediaan keskittyvä myymälä Dose avattiin Helsingin keskustassa tammikuussa. Bubble Bobble 2 on tulossa. Pentium MMX -prosessoreita on aluksi saatavilla 166 ja 200 MHz:n kellotaajuuksilla. Dose on osa Suomalaista Kirjakauppaa, joka kuuluu Rautakirja-konserniin. MMX-prosessoreissa on 57 uutta käskyä, joilla nimenomaan multimedia nopeutuu. Pelkältä laskentateholtaan MMX-prosessorit ovat 15–20 prosenttia nopeampia kuin vastaavat Pentiumit. Pelejä ja muita MMX:ää käyttäviä sovelluksia on ilmestymässä noin sata ennen vuoden loppua. A A M A MA 1 12 2 Pelit q 2/1997 Intel julkaisi Pentium MMX -prosessorit Lisää vauhtia multimediaan ja peleihin X-Wing vastaan TIE Fighter on kevään odotetuimpia pelejä. Intel päätti osaltaan helpottaa asiaa suunnittelemalla omasta mielestään tärkeimmän prosessoriuudistuksen sitten 386:n: MMX:n
Tässä on tietysti omat ongelmansa, mistä ilmeisin on näytön näennäisen virkistystaajuuden Laktoositon kevytvirtuaali VR Surfer ± Sole Survivoria ei hevin tunnista Command & Conquerin jälkeläiseksi.. Lasien tarkoitus ei suinkaan ole sulkea pois muuta maailmaa, vaan niiden läpi pälyillään turvallisen tuttua monitoria, johon lasien olisi loihtiminen syvyyttä ja säpinää. Todellinen syy lienee siinä, että virtuaalikypärien näytöt olivat niin ala-arvoisia, ettei niistä saanut senkään vertaa tolkkua kuin Eestinmaan rannikosta Skattalta katsellen lumimyrskyn aikaan. Kyseessä ei tällä kertaa ole ehta virtuaalikypärä, joka seuraisi pään liikkeitä ja ahmaisisi onnettoman pelaajan virtuaaliseen aistimaailmaan, vaan kepeät kakkulat, joiden tarkoitus on tehdä monitorilla nähtävästä kuvasta kolmiulotteinen ilman sen kummempia herkkuja. Peli julkaistaan kevään aikana. Jane’s ja sukellusveneet Vasen oikia, variksenpoikia VR Surfer -lasien toimintaperiaate on kiitettävän yksinkertainen. Pelaajan apuna on tietokonemiehistö, ja pelaaja voi ottaa haltuunsa minkä tahansa aseman. Siinä ei ohjata kokonaista armeijaa vaan yksittäistä Command & Conquer yksikköä. Kuvaputki ei kuitenkaan pysty näyttämään päällekkäin erisuuntaisesti polaroitua kuvaa, joten ratkaisu kakkuloihin on haettu ns. SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Pelit q 2/1997 1 13 3 Command & Conquer PAISUU Command & Conquer poikii uusia pelejä kiihtyvällä vauhdilla. Projektia johtaa edellisten ”simujen” tekijä Paul Grace, mutta varsinaisen työn tekee Sonalysts, joka on erikoistunut tekemään simulaatioita Yhdysvaltain laivastolle. Seuraavaksi on ilmestymässä vain Internetin kautta Westwood Chatissa pelattava C&C: Sole Survivor. Virtuaaliset virtuaalilasit siis. Lands of Lore 2 tulee kevään aikana. Sole Survivor ei ole vielä edes beta-testauksessa, joten aikataulusta ei ole tietoa. Ne kun kuulemma aiheuttivat huimausta, flashback-ilmiöitä ja motoriikan häiriintymistä pitkäksi aikaa käytön jälkeen. Niin yksinkertainen se ei sentään voi olla kuin valkokankaan 3Delokuvissa, joille voidaan heijastaa kahteen eri suuntaan polaroitua kuvaa yhtaikaa, ja vot, ei tarvita kuin lasit, joissa on polaroitua muovikalvoa vinksinvonksin niin, että toinen silmä näkee toisen kuvan ja toinen toisen. Originin ja Jane'sin seuraava yhteistyöprojekti on 688 Attack Sub II. VR Surfer -lasit tuovat mieleen ajat noin viidentoista vuoden takaa kun 3D-elokuvat kokivat jonkinmoisen lyhyehkön renessanssin, joka onneksi vaipui takaisin pimeimpään keskiaikaan alta aikayksikön. Ja firman johtaja on palvellut sekä ohjusettä hyökkäysveneissä. Suomeksi sanottuna vasemman ja oikean silmän linssien sulkimet väpättävät vinhaa vauhtia vuorotellen tahdissa monitorin näyttämän kuvan kanssa, niin että oikea silmä näkee vain oikealle tarkoitetun kuvan ja toisinpäin. Moinen mouhotus kuulostaa yhtä paljon mainoskikalta kuin viimeisimmän gorepelin koristaminen K-18-tarralla. 688 Attack Sub II tulee olemaan hyvin mittaripainotteinen ja äärimmäisen realistinen simulaatio. Päinvastoin kuin kevytedeltäjät 688 Attack Sub ja Seawolf, Sub II on raskaan sarjan simulaatio. shutter-tekniikasta. T oimituksen virtuaalivehkeiden suursmurffi, eikun suursurffi, iski kyntensä jälleen uuteen ihmevärkkiin, joka kulkee nimellä VR Smurfer, eikun Surfer. Voittaja on viimeinen henkiin jäänyt. Onkin ehkä tavallaan hyvä, että valmistajat ottavat pari askelta taaksepäin ja yrittävät saada edes yhden virtuaalilaitteistojen vaatimuksen – kolmiulotteisen kuvan – toteutettua kelvollisesti ennen kuin surffaavat virtuaaliplayboyn kybersekstaussivuille kokovartalovirtuaalipuku talkista narskuen. Sen sijaan Command & Conquer 2: Tiberian Sun ilmestyy aikaisintaan vasta ensi jouluksi. Pentagon jopa sensuroi sen Online-aputiedostoa. Pelata voi mitä tahansa yksikköä ja periaatteessa samassa pelissä voi olla mukana kymmeniä ihmisiä. Todelliset virtuaalikypärät, jotka myös seuraavat pään liikkeitä ja muuttavat kolmiulotteista kuvaa esimerkiksi lentosimulaattorissa sen mukaan, mihin suuntaan pelaaja katsoo, ovat vähin äänin haihtuneet markkinoilta
(02) 412 5390 H Hiin ntta a:: noin 300 markkaa L ähes kaikissa tietokoneflippereissä taulua ”tönitään” esimerkiksi välilyöntinäppäintä takomalla. Thrustmasterin Wizzard on vastaus bittikuulapalloilijan rukouksiin, analoginen tuuppimisohjain PC:lle. Tästä ei selkäydin toden totta nauti. Asennuskin sujuu linjakkaasti, eikä tarvitse muuta kuin pienen synkronointilähettimen pluggaamista monitoripiuhan väliin ja muutaman ajurin. Mitään muuta ne eivät sitten teekään, ja kuvakulman vaihtuminen pään liikkeiden mukaan on melkoisen tärkeä osa virtuaalimaailman tai -pelin immersiivisyyttä. Mutta jos makeen näköinen monitori riittää ja jaksaa uskoa siihen, että laseille sovelletaan muitakin pelejä kuin Descent 2, niin siitä vaan. Valitettavasti tuuppimistuntumassa on jotain vialla. Ikävä kyllä kolmiulotteisen kuvan pällistely rajoittui demojen katseluun, sillä paketin mukana tulevasta Descent 2 -versiosta puuttui lasien pelissä tarvitsemat ajurit! Veikeänä lisänä VR Surferit voi asentaa myös videonauhurin antennikaapelin tai SCART-liittimen ja telkkarin väliin ja katsella kolmiulotteista töllötintä (PAL), sikäli kun sattuu jostain nimenomaan tätä varten tehtyjä leffoja löytämään. Oli miten oli, keskivertomonitorin kanssa silmät tulevat erittäin nopeasti erittäin kipeäksi. Silti tuntuu kuin tönisi leluflipperiä. Jos joku sattui Kaapelin Kotimikromessuilla ihastelemaan VR Surfereita valkokankaalta, on syytä muistaa että esittelyvehkeet oli erikseen laseja varten valmistettu ja synkattu. Ongelma ei siis ole pelikohtainen. Silmiä tosin kirvelee vieläkin. Todellisuus kotimikron ruudulla on huomattavasti karumpi. Flipperiä moisilla palikoilla ei viitsi pelata eikä niille kyllä keksi ihan helposti mitään muutakaan käyttöä. Thrustmasterin Wizzard on periaatteessa loistoidea, mutta valitettavasti tuotekehittely on jäänyt pahasti kesken. Samalla rompulla on myös Royal Flush -flipperi, joten tuntumaa pääsee oitis testaamaan. Kuva oli yhtä mössöä, haritti silmissä ja väpätti kahta hirveämmin kuin tietokoneen ruudulla. Hidas, löperö reagointi vaivaa myös toista testipeliä, 21st Century Entertainmentin Absolute Pinballia. Herääkin kysymys, mitä iloa VR Surferin kaltaisista laseista loppujen lopuksi on. Palikoita täytyy nimittäin tuupata melkoisesti, että ruudulla tapahtuisi edes jotain näkyvää. Joona Vainio A A M A MA 1 14 4 Pelit q 2/1997 TILTin kuuma huuma Thrustmaster Wizzard Flipperiohjain V Va allm miis stta ajja a:: Thrustmaster USA T Te es sttiik ka ap pp pa alle e:: Gametech, puh. vähintäänkin puolittuminen, joka johtaa hyvin nopeasti silmäsärkyyn ja pahimmillaan silmin havaittavaan väpätykseen. Kaiken lisäksi efekti tulee esille viiveen jälkeen, mikä hämmästyttää ja masentaa entisestään. Käteen hyvin istuvat palikat voi kiinnittää tuhdeilla liimatarroilla esimerkiksi näppäimistön reunoihin. Johto tyrkätään peliporttiin, mukana tulevalta rompulta ladataan kalibraatio-ohjelma ja muutaman hysteerisen ravistuksen jälkeen ohjain on pelivalmis. JTurunen VR Surfer-virtuaalilasit V Va allm miis stta ajja a:: Vrex Inc. Joissain asennuslevyn sisältämissä demokuvissa stereokuva haritti ihan pikkuisen, mutta oli keskimäärin selvästi paremmin kohdallaan kuin tähänastisissa virtuaalikypärissä. Yhdysvallat T Te es sttiik ka ap pp pa alle e:: Sanura Suomi Oy, puh. (09) 512 385 50 H Hiin ntta a:: 995 markkaa VR Surfer.... Ohjain on helppo virittää pelikuntoon. Onneksi tämä on hyvin epätodennäköistä, sillä telkkarin katseleminen laseilla oli mukana tulleen demonauhan perusteella karmaiseva kokemus. Vai keksiikö muka joku. Kolmiulotteisuusvaikutelma kuitenkin toimii yllättävän hyvin sietämättömästä silmäsärystä huolimatta. Ne luovat toki monitorin sisälle jännän kolmiulotteisuusvaikutelman ja tekevät sen tähänastisista virtuaalivempeleistä kirkkaasti parhaiten. Sen osalta VR Surferien kaltaiset härvelit ovat umpikujassa, koska näyttönä toimii loppujen lopuksi aina se pöydällä jököttävä monitorin rotjake. Testikoneessa oli vanha Adi 3E -rotisko, joten paha mennä sanomaan, loppuivatko monitorin hertsit vai lasien sulkimien värähtelytaajuus ensin. Mutta lunastaako Wizzard siihen kohdistuneet odotukset. Aitoa tunnelmaa ei näin todellakaan tavoiteta, vaikka TILTin saakin useimmiten aikaiseksi kurittamalla kyseistä näppäintä tarpeeksi innokkaasti. Hieno kuva – entäs sitten
Saturn-versiosta tutut autojen viritykset ja kaksinpeli eivät ole demoversiossa, mutta ovat mukana lopullisessa pelissä. Ensimmäisellä lennolla kuittasin jo viisi tappoa, kun Mustangia pystyi vääntelemään ilman pelkoa spinneistä tai blackouteista. Kyydissä on mukana kartanlukija, joka kertoo mihin suuntaan seuraava mutka menee ja kuinka jyrkästi. Vertahyytävä kiljunta keskeyttää ihmettelyn ja siinä silmäyksessä ympäristö vilisee epämääräisiä hirviöitä ja itsestään käveleviä haarniskoita. Niinpä täyden realismin areenalla ei ollut kuin yksi lentäjä, moporealismiareenalla 50. Lopullisen pelin neljästä radasta on valittavana vain Forest. Air Warrior 2 muistuttaa edeltäjäänsä kuin marja. Sivuluisujen on tultava selkäytimestä. Ecstatica 2:ta ei taatusti sekoita mihinkään muuhun peliin, sen verran omaperäiseltä se näyttää. Sega Rally on ainakin Suomessa tolkuttoman suosittu kolikkopeli. Sega Rallyssa tuntuu kuin liukuisi jäällä, vaikka erilaisten tienpintojen pitäisi tuntua kunnolla ohjauksessa. Sääli, sillä ainakin se näyttää varsin uskolliselta alkuperälleen. Pystyykö Air Warrior 2 vastaamaan Warbirdsin haasteeseen ja kohoamaan takaisin Internet-lentäjien suosikkipeliksi. P100:lla on tyytyminen VGA-tarkkuuteen, joka on kuitenkin varsin katsottavan näköinen. Kaj Laaksonen Pelit-BBS: SRALLY01–02.ZIP, yhteensä 7,5 Mt. Grafiikka ei ole yhtä näyttävää kuin Warbirdsissa. Sega Rallyssa on vähän ratoja, vähän autoja, mutta erittäin uskottava tuntuma tien pintaan. Nyt kun se on ilmaisessa betatestauksessa, kannattaa käydä kokeilemassa, joten selaimet osoitteeseen www.kesmai.com. Aikanaan AW2 ilmestyy myös yksinpeliä tukevana kaupallisena versiona. Sega Rally. Homman nimi on ajaa neljä erikoiskoetta mahdollisimman nopeasti. Ja minä olen sunnuntailentäjä. Air Warriorin Windows-versiokin on Warbirdsin ahdistamana joutunut etsimään uuden pesän America On-Linen ja Compuserven kaltaisista kaupallisista tietoverkoista. Demossa pääsee Toyota Celican puikkoihin kokeilemaan harjoitusajoa yhtä vastustajaa vastaan. Kaj Laaksonen A A M A MA Sega Windows 95 Luokattoman huonon Daytona USA:n jälkeen odotukset Sega Rallyn kunniallisesta PC-versiosta eivät ole järin korkealla. Nnirvi 1 16 6 Pelit q 2/1997 Ecstatica 2 Psygnosis Windows 95 Soikiot ovat palanneet! Seivästetyillä neitsyillä ja silvotuilla raadoilla järkyttänyt Ecstatica on saamassa jatkoa. Rojut löytää myös Pelit-BBS:stä niin kauan kuin betatestaus on käynnissä. Ohjattavuutta Sega ei ole autopeliensä PC-versioissa saanut kohdalleen, mikä on lähes fataali virhe. Lisänä on kaksinpeli ainakin lähiverkon kautta. Toivottavasti demo ei anna vielä lopullista kuvaa ohjattavuudesta. Grafiikkakin on nyt SVGA:ta, mutta pyörii silti kiitettävän sujuvasti. Ecstatica viehätti persoonallisesti ellipteillä muodostetuilla hahmoillaan ja häpeilemättömän rankalla väkivallallaan. Sotalinnun saalis tai ei, Air Warrior 2 on kuitenkin Internet-peli parhaasta päästä. Radoissa on mukavasti vaihtelua ja ensimmäistä lukuunottamatta ne ovat erittäin haastavia. Teknisesti Sega Rally vaikuttaa kohtalaisen asialliselta, ainakin jos alla on hillittömän nopea Pentium. Jatko-osassa tyyli on sama, mutta taistelu ei ole enää yhtä suoraviivaista ja turhauttavaa, eivätkä hienot kamerakulmat enää ole niin pahasti tiellä. SVGA-grafiikka kuulemma tökkii erittäin nopeallakin PC:llä. Lentokoneita on kyllä rutkasti enemmän ja näkymän saa kokoruudun kokoiseksi, mutta se nykii pahasti, eikä enää näytä vaadittavaa informaatiota. Kesmai ja Interactive Magic markkinoivatkin peliä juuri niille, joille Warbirds on liian vaativa. Air Warrior 2 Kesmai/Interactive Magic Windows 95 Air Warriorin Dos-versio on virallisesti kuollut ja kuopattu. Mainion ajotuntuman ja hulppean grafiikan ansiosta sen tuntevat muutkin kuin himopelaajat. Pelattava demo. Grafiikaltaan ja nopeudeltaan Sega Rally ei ole läheskään niin surullinen tapaus kuin Daytona. Jotain on kuitenkin pielessä, sillä ketään ei ole juoksemassa vastaan ja ennen niin iloisen mekkalan tilalla on synkkä hiljaisuus. Betatestauksessa olevan version pohjalta sanoisin, että tuskin. Sisällä vastassa on kasapäin alastomia ja murjottuja raatoja. Toimintaseikkailuihin tykästyneiden kannattaa pitää sen tuloa silmällä. Sankarimme on palaamassa kotilinnaan edellisestä seikkailusta
Sankarina toimii pikkutyttö, mikä luo peliin omanlaatuisen tunnelmansa. Acclaim Windows 95 Magic-innostuksen myötä on useampikin firma herännyt vääntämään omia virityksiään kohutusta korttipelistä. Lopulliset kehut voitte lukea ensi lehdestä. Outoa pelisysteemiä ei yhtään auta käyttöliittymä, josta ei manuaalin lukemisenkaan jälkeen tahdo tajuta yhtään mitään. Opettajat ovat orjapiiskureita, ja ilkeät tai vastaanhangoittelevat oppilaat lukitaan oitis kellariin. Itse esikuvana oleva leffa on nimittäin sen verran pienemmän yleisön tavaraa, vaikka nerokas luomus onkin. Ennakon perusteella en jää odottamaan paljoa lopulliselta versiolta, mutta toivossa on hyvä elää. Parin testipelin perusteella lopputulos ei vaikuta kovin onnistuneelta. Hän yrittää selvitä elämästään synkässä ja surrealistisessa merenrantakaupungissa, jossa kaikki vastaantulijat ovat toinen toistaan hullumpia. Kirjastoa taasen kutsutaan Tomeksi. Tapio Salminen The City of Lost Children Magic the Gathering: BattleMage. Pelaaja voi tehdä omia pakkojaan ja pelata verkossa useampaa kaveria vastaan. Acclaim lähestyy aihetta toisin kuin MicroProse: BattleMage siirtää Magicin vuoroperusteisen pelityylin reaaliaikaiseksi loitsimiseksi. Myös manan saanti on hoidettu heikosti, ja vähänkin isompien örkkien taikominen kestää ikuisuuksia. Pelaaminen on sekavaa, sillä pelaajan täytyy samaan aikaan ohjata kutsumiaan hirviöitä ja manata lisää vahvistuksia. Pelissä on sekoitettu Magicin eri käsitteitä niin, että esimerkiksi pelaajan kädestä (hand) on tullut yhtäkkiä kirjasto (library). Pulmat vaikuttavat ainakin ensisilmäykseltä näppäriltä, ja pelin parissa on jo vierähtänyt pari unetonta yötä. Psygnosis on kuitenkin tarttunut aiheeseen ennakkoluulottomasti ja tehnyt aiheesta Alone in the Dark -kloonin. Graafisesti peli näyttää erittäin kauniilta, ja suoraan rompulta tulvivaa klassista musiikkia kuuntelee mielellään. Itse korttipeliä pelanneella on sormi suussa jonkin aikaa, vaikka peli onkin selvästi suunnattu juuri Magicistä riippuvaisille. Tunnelma on alusta lähtien käsin kosketeltavan melankolinen. Tapio Salminen SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Psygnosis Dos, Windows 95 The City of Lost Children on varmasti odottamattomin elokuvasta lisenssoitu peli
Padlock nimittäin pyörittää pilotin päätä vailla mitään järjen rajoja niin, ettei hetken päästä tiedä mihin suuntaan koneen nokka osoittaa. Ikävä kyllä, se toimii vähintään yhtä kehnosti kuin muutkin näkymäkontrollit. Suurin vaara on syöksyä liian kovalla vauhdilla, jolloin siivet saattavat irrota. Koneiden sijainnit toisiinsa nähden vaihtelevat sekunnin murto-osassa ja siksi tällaisessa pelissä olisi syytä olla erinomaisen ergonomisesti suunniteltu katseohjaus. Kone riippuu valitusta kampanjasta (eli maasta, jonka joukoilla lentää). Se toimii mainiosti, jos vihollinen on suoraan koneen etukvadrantissa, mutta jos vihollinen pääsee kiertämään sivustalle, alkaa kaartotaistelu, jossa käsitys oman koneen asennosta poikkeuksetta häviää. Se lentää! Rowanin kammottava, epärealistinen lentomalli on jo surullisen kuuluisa käsite. Oikaisut lentomallinnuksessa ovat suurimmaksi osaksi lentämistä helpottavia (toki varsinaista realismiakin voi rukata helpommaksi). Lisäksi padlockissa ei oman koneen rakenne ole erotettavissa tarpeeksi tarkasti, jotta siiven reunasta voisi sanoa onko se etuvai takareuna. E nsimmäisessä maailmansodassa miehet olivat rautaa, koneet puuta (ja paperia). Shift-näppäimellä terästettynä katsee kääntyy myös portaittain, mutta täytyy ihmetellä, miksi paremmat katseenohjauskomennot on piilotettu vaihtonäppäimen taakse. Ei se vieläkään täydellinen ole, mutta selvästi parempi. Mukavana pikkudetaljina oma kone hypähtelee, jos ilmatorjunta osuu lähelle. Koneilla ei esimerkiksi tunnu olevan hiukkaakaan inertiaa. Minne katse ohjautuu Mitä varhaisemman aikakauden koneita käytetään, sitä pienemmillä etäisyyksillä ilmataistelut käydään. Ensimmäisen maailmansodan kaksi(ja kolmi-) tasojen mallintaminen on onnistunut kohtuullisen hyvin. Lennettävinä konetyyppeinä ovat mukana ajan tunnetuimmat koneet aina Spad XIII:sta kolmitaso-Fokkeriin ja Sopwith Cameliin. Vaikkei ilmatorjunta olekaan tarkkaa, kannattaa sitä varoa, sillä ensimmäisen maailmansodan koneet eivät kestäneet kovin paljoa kuritusta ennen osiin hajoamista. Valitettavasti tässä Flying Corpsin kompastuu. Flying Corpsissa se on vedetty kokonaan uusiksi: kelpaavatko Rowanin simulaattorit nyt muillekin kuin briteille. Ainoa tapa tarkistaa koneen ilma-asento on siirtyä normaaliin ohjaamonäkymään, jolloin menettää katsekontakA A M A MA 2 20 Pelit q 2/1997 Flying Corps Rowan Software/Empire Dos/Windows 95 Minimi: P90, 16 Mt, hiiri, CD-ROM 600 kt/s Suositus: P133, joystick Äänet: kaikki yleisimmät äänikortit Ohjaus: Thrustmaster, CH Stick, Throttle, pedaalit Kiintolevy: 6–53 Mt Testattu: P166, 32 Mt RAM, Hercules Dynamite 128, SB 16, CD-ROM 900 kt/s, Thrustmaster FLCS & TQS, CH Pro Pedals Ilmojen ritarit q q Ennen oli Rowanilla grafiikka rautaa, mutta lentomalli helvetistä. Ajan henkeen koneen väritystä voi myös kustomoida mieleisekseen, kunhan on ensin saanut itselleen vähän nimeä lentäjänä. Legendaarinen Sopwith Camel kaartaa.. Koneen siivet natisevat uhkaavasti vauhdin kasvaessa ja moottori ulvoo kuin viimeistä päivää. Lentomalli kuitenkin ilahdutti positiivisesti: siihen on panostettu selvästi aiempaa enemmän. Katse kääntyy numeronäppäimillä kauniin portaattomasti, mutta aivan liian hitaasti. Koneet ovat ehkä aavistuksen verran liian stabiilin tuntuisia lentää, ja saa tosissaan yrittää, ennen kuin koneen saa minkäänlaiseen syöksykierteeseen tai hallitsemattomaan sakkaukseen, jotka nekin oikenevat vähän turhan kiltisti. Flying Corpsissa on toki padlock-näkymäkin (eli automaattisesti vihollista seuraava näkymä). Sodassa kuolikin enemmän pilotteja oman koneensa (spinnauksien takia) uhrina kuin vihollisten tappamina. Epävakaiden ja hauraiden koneiden ilmassa pitäminen vaati huomattavaa taitoa, joten ilmataistelu oli erityisen haastavaa, varsinkin kun laskuvarjoa ei selkään laitettu. Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvassa Flying Corpsissa on kokonaan uusiksi vedetty lentomallinnus. Ja kuten sanottua, laskuvarjoa ei käytetty. Joko nyt. Kaartaessa kone pysähtyy välittömästi, kun ohjaussauvan keskittää. Lentämisen tunne välittyy, osittain puutteellisesta lentomallista huolimatta, onnistuneesti. Osakiitos kuuluu tasokkaalle grafiikalle, mutta myös hyvillä ääniefekteillä on tärkeä osa. Flying Corps koostuu muutamasta harjoitustehtävästä eri konetyypeillä sekä neljästä lineaarisesta kampanjasta. Suhtauduin jo etukäteen varsin skeptisesti ”jälleen yhteen Rowanin simulaattoriin”
Ilmataistelut käytiin erittäin lyhyillä etäisyyksillä. Se ei varsinaisesti liity itse peliin millään tavalla, mutta on kiinnostaSINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Pelit q 2/1997 2 21 1 Hyvää q Grafiikka. q Kohtuullinen lentomalli. Sääli, ettei Flying Corps tue (ainakaan vielä) 3D-kortteja, sillä korkealta katsottuna kaunis grafiikka muuttuu varsin rumaksi ja epätarkaksi matalalla, esimerkiksi silloin kun yrittää laskeutua. Tehtäviä on tosin paljon, mutta lineaarisesta tehtävärakenteesta voisi luopua. Ympäristö on yksityiskohtainen ja onnistuneen näköinen. Mukaan pakatut kampanja-alueiden kartat eivät auttaneet ainakaan minua suunnistamaan yhtään onnistuneemmin. Flying Corps on Rowanin paras tuotos. Ja niinpä sen pyörittäminen vaatii koneelta paljon tehoa. Tästä on nettihuhujen mukaan ilmeisesti tulossa pian päivitys. Rowanin paras Pelin ohjekirjan mukana tulee yli parisataasivuinen kirja ensimmäisen maailmansodan ajoilta nimeltä Practical Flying. Toivoa sopii myös, että päivitys korjaa täysin sekavan padlockin. Toni Virta Jenkkivärejä taivaalla. Se vaatii kuitenkin melkoista suorituskykyä koneelta, sillä detaljitasojen muuttaminen ei näyttäisi sanottavammin vaikuttavan ruudunpäivitykseen. Erikoiskiitoksen peli ansaitsee hyvännäköisistä pilvistään. Pelin mukana piti alunperin tulla vähintään kaksinpeli, mutta myös verkkopelimahdollisuudesta on ollut puhetta. q Katselukulmien muuttaminen ja padlock. tin viholliseen. Toivottavasti, sillä verkkopelinä Flying Corps olisi omiaan. Huonoa q Vaatii suorituskykyä koneelta. Uudempiin koneisiin tottuneella menee helposti herne nenään.. 78 vaa taustalukemista. q Moninpelin puute. Olisivat vain uskoneet...–nn) Kauniit maisemat Grafiikka on ollut Rowanin pelien parasta antia, ja myös Flying Corps on näyttävän näköinen. (Viime syksyn ECTS-messuilla lensin Flying Corpsia, ja valitin juuri huonoista näkymänvaihdoista. q Grafiikka matalalta katsottuna rumaa. Koneet ovat täynnä pikku yksityiskohtia ja maasto on aivan lähitarkastelua lukuunottamatta täysin kelvollisen näköistä. Muuten onnistunut simulaattori kompastuu epäonnistuneisiin katsekontrolleihin. Tähän auttaa ainoastaan huijausnäytön päällä pitäminen, jolloin ruudulle ilmestyy tekstirivinä kaikki koneen oleelliset hallintatiedot. Jollei sitten harrasta 1024x768-diaesityksiä. Kokonaisuutena grafiikka toimii erittäin hyvin. Lieneekö tähän sitten syynä se, että kartan kaikki värit ovat uskomattoman lähellä toisiaan vai se, että eksyin aina koulun suunnistuksessakin. Käytännössä 640x480-grafiikka on riittävän hyvätasoista, eikä alle P200-kokoonpanolla kannata tarkempaa grafiikkaa kokeillakaan. Tällöin korkeuden arvioiminen on erityisen vaikeaa, joten laskeutuessaan kone helposti sakkaa 10 metrin korkeudessa ja tuhoutuu. Tähän maailman aikaan ei uskottu suojavärityksiin. Lentomalli ei edelleenkään ole moitteeton, mutta huomattava askel parempaan, ja grafiikka on, kuten tavallista, erittäin kaunista. Matalammalla maasto pikselöityy pahasti. Lentosimulaattorissa hyvä katseohjaus on niin tärkeä, että muuten hyvältä peliltä tippuu pisteitä roimasti. q Ohjekirjat. Ja myös 1. maailmansodassa sääntö ”lose sight, lose the fight” pätee erinomaisen hyvin. Rowan lupasi silloin, että pelissä on myös Warbirdsin tyyppinen salamannopean katseenohjaus
Täällä rulettaa CIS, vaikka noi piraattiklaanit voikin olla eri mieltä. Tai niin mulle kerrottiin sairaalassa – en mä sitä ite olis tienny. Ai mitä. N imi on Arres, Ser Lev Arres. Sankarimme Ser Lev Arresin kuvailema Tri-System on pieni eristäytynyt universumi, jonka kolmen aurinkokunnan lukuisien asuttujen planeettojen välillä käydään kauppaa ja soditaan piraatteja ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Sen mä kyllä muistan, että oon aika ässä pilotti, tosi elvis jos totta puhutaan, ja tilillä on tarpeeks tuohta jonkun käytetyn purkin ostamiseen. Paas tarjoten. Konfederaatio. No ota iisisti, mulla on homma hanskassa. Tää on Tri-System, enkä oo kuule koskaan kuullukaan mistään Maa-planeetasta. Kuka pirun Blair. Jos totta puhutaan, mä en muista yhtikäs mitään. Jätkä, sä oot enemmän pihalla kun meikä. Uljas uusi maailma Toisin kuin luulisi, Originin Euroopan haaran itsenäisesti toteuttama Privateer 2 ei ole juonellisesti eikä edes maailmaltaan missään tekemisissä Wing Commander -saagan kanssa, vaikka touhun takana onkin Erin Roberts. Varos kundi vähän, eihän sitä tiedä vaikka mä olisin niinku joku psykopaatti puukkojunkkari, heh heh. Sä oot kuule tuopin tarpeessa, ja niin oon muuten mäkin. Kilratheja. Darkeningin maailma on nimensä mukaisesti hyvin eurooppalaisella tavalla hirtehisen synkeä, ja Wing Commanderin avaA A M A MA 2 20 Pelit Privateer 2: The Darkening Origin Dos Versio: 1.16 Minimi: P60, 8 Mt, hiiri, CD-ROM 300 kt/s Suositus: P90, 12 Mt, CD-ROM 600 kt/s Äänet: Sound Blaster -yhteensopivat Kiintolevy: 36 Mt Moninpeli: ei Testattu: P200, 16 Mt, Dynamite 128, SB32 PnP, CD-ROM 900 kt/s SYNKKÄ VELIPUOLI ”Hello, is there anybody in there?”. Eihän se paljon muuhun riitä kuin johonkin rupiseen koslaan, jonka katsastuspaperit on väärennetty useemmin kun Papogodimutantin sormilla laskee, mutta nää tienoot on täynnä heppuja, joilla on aina tarjolla jotain duuneja pilotille, joka ei turhia utele, comprende
Tienestit käytetään parempien alusten ostamiseen, joita on hulppeat 18 eri tyyppistä. Kun katselee Christop± Takapanssari tohjona, käynti korjausasemalla on tarpeen. Koska pelin nimenä on kuitenkin Privateer 2, siinä sivussa pitää hengenpitimiksi kerätä jatkuvasti rahaa joko kuskaamalla halvalla ostettua rahtia myytäväksi kalliilla tai suorittamalla erinäisiä palkkasoturihommia mikäli veri vetää verilöylyihin. Tärkeämpää osaa näyttelevät kuitenkin erinäiset lisäherkut, joita löytyy aimo läjä vahvemmista suojakilpigeneraattoreista jälkipoltinten tehostimiin, lukuisia aseistuksia tietenkään unohtamatta. Tosimies ei kolleja nostele Kaupankäynti on hieman omalaatuista, sillä rahtia ei kuskata itse, pelaaja voi vuokrata rahtialuksen pilotteineen ja ostaa sen täyteen milloin mitäkin krääsää. Usein mustan huumorin sävyttämistä uutispätkistä voi saada vihjeitä siitä, mitä kauppatavaraa kannattaa milloinkin rahdata. Lev Arres on kadottanut pitkän syväjäädytyksen seurauksena kaikki muistot omasta persoonastaan ja lähtee hortoilemaan pitkin TriSystemiä vihjeiden perässä. Päivän tarjouksena tehtäviä ja siipimiehiä. Privateerissa oli sentään vapaus valita, ja pistinkin Konfederaattia niin pahasti kuonoon, että kilrathitkin morjestivat. Maailma on alueeltaan Konfederaatioon ja Rajamaailmoihin verrattuna pikkuruinen, mutta yksityiskohtiin on paneuduttu syvällisemmin. Pelit q 2/1997 2 21 1 ruusooppera on saanut väistyä kyberpunkilta kalskahtavan Blade Runner -hengen tieltä. Ostakaa halvalla, myykää kalliilla. Tähtien sota Pääjuonikin on jäänyt rakenteeltaan hieman keskeneräisen oloiseksi. Totta, se etenee hämmästyttävän hyvin ohjattuna, näyteltynä ja WC-sarjaan verrattuna visuaalisesti aivan eri tyylitasolla oivallettuina leffapätkinä. Jos siviilirahtialuksen pamauttaa tohjoksi, ei palkkiona ole kuin huikaisevan kaunis räjähdysefekti. Darkeningissa kun ei pidetä mitenkään lukua pelaajan maineesta eri ryhmittymien keskuudessa. Pääjuonen ”täytteeseen” on kiinnitetty huomiota, eikä pelistä tule päätöntä hortoilua tai junnaavaa kaupankäyntiä ellei niin halua. Pelaajan tehtäväksi jää suojella investointejaan hävittäjällään avaruusmatkan aikana, sillä piraatteja riittää joka välissä. Aluksiin mahtuu enemmän tai vähemmän jänniä varusteita.. Tästä pitävät huolen ennalta suunnitellut tehtävät, joita on tarjolla enemmän tai vähemmän satunnaisesti useita kymmeniä. Kaupankäynti, kuten kaikki muukin mikä ei liity suoraan avaruustaistoihin, tapahtuu planeettojen avaruussatamien tyylikkäästi mutta käyttöliittymältään hieman kömelösti suunnitelluissa ”infokioskeissa”. Pelin tarinarakenteen kannalSINI PUNA KELTA MUSTA MASKI ta moni Privateer ykkösen moka on mallikkaasti korjattu, mutta jostain syystä sen muutamat hyvät puolet ovat jääneet unholaan. Piraatit ovat aina vihollisia, ja jos sattuu vahingossa täräyttämään sotilasalusta tai siviilialusta solttujen ollessa paikalla mokomat käyvät oitis kimppuun, mutta unohtavat koko jutun autuaasti heti seuraavan laskeutumisen jälkeen! Astetta pahempi juttu on kuitenkin se, ettei Darkeningissa voi harrastaa rosvousta. Suurin osa näistä on mielenkiintoisia miniseikkailuja, jotka pärjäävät hyvinkin keskiverto Wing Commander -tehtävälle, vaikka toki joukossa on aimo läjä yksinkertaisia saattokeikkoja pisteestä A pisteeseen B. Alusten varustelumahdollisuuksissa Darkening peittoaakin kirkkaasti edeltäjänsä. Lev Arres eli Clive Owen ei ehkä ole Luke Skywalker, mutta on ottanut homman selvästi tosissaan (ja olisi itse asiassa sopinut paljon paremmin Chris Blairin olemukseenkin). Näistä löytyvät myös tarjolla olevat palkkasoturitehtävät ja siipimiehet, sekä hyvin mittava ja huolella tehty tietokanta Tri-Systemin paikoista, tapahtumista, henkilöistä ja ryhmittymistä
Visuaalisesti Darkening on erittäin upea sekä tyylikkään tasokkailta elokuvapätkiltään että avaruustaisteluiltaan, joissa on samaa kauneutta kuin teroitetussa ja kiillotetussa partaveitsessä. q Oikeasti hyvää elokuvaa. Juuri kun Wing Commanderien tekoäly alkoi kehittyä siedettäväksi, tulee yhtäkkiä tällainen dementinen taantuma. Mihin ovat jääneet Wing Commanderissa jo ammoisina aikoina olleet avunpyynnöt ja yleiset hyökkäyskäskyt. q Tautisen buginen. Tekoäly kuitenkin muuttuu pikkuhiljaa täydellisestä idiootista pelkästään typeräksi, sillä Darkeningilla on sangen omalaatuinen tapa määritellä pelin vaikeustaso. Tekoäly ja ennen kaikkea vihollisalusten ominaisuudet (!) paranevat sitä mukaa kun pelaaja kerää rahaa ja tappomerkkejä aluksensa peräsimeen. Ei hyvää ettei huonoa Darkening on kumma sekoitus erinomaista toteutusta ja outoja kömmähdyksiä. Vastaavasti isojen alusten kimppuun käyminen ilman torpedoja on takuuvarma tiketti ruumishuoneelle. q Aluksia on kiva viritellä. Eipä silti että siipimiehiä tarvitsisi, sillä rahtialuksen tykkitornit ovat niin murhaavan tarkkoja, että lähellä pysyminen takaa voiton kokonaista armadaa vastaan. Varsinainen lentofiilis on parantunut roimasti viimeisimmistä Wing Commandereista ja on sulavuudessaan hyvin lähellä X-Wingiä. Mutta juoni etenee niin hirmuista vauhtia, että pelin pystyy halutessaan pelaamaan läpi ennen kuin on nähnyt puoliakaan lukuisista sivujuonista ja tehtävistä. q Sopivan avoin juoni. Tekijät ovat jopa vetäneet räiskintävaihteen hieman ylikierroksille nopeatempoisissa ja kiivaissa taisteluissa. her Walkenin, John Hurtin, Jürgen Prochnowin (Das Bootin kapu) ja muiden uranäyttelijöiden suorituksia alkavat WC:n jenkkipellet äkkiä vaikuttaa hassuilta kumiukoilta. Yli puolen tunnin mittaisiksi venyvät taistelut pelkästään satunnaiskohtaamisia vastaan saavat V-käyrän pahasti heilahtamaan. Yhtäkkiä peli olikin loppu, vaikken ollut vielä puolessakaan välissä pelin vaikeustasoa ja aluskin oli kaukana parhaasta mahdollisesta. Jos kone on arponut tietokonepilotin hyökkäävän jonkin muun kuin pelaajan kimppuun (hyvin harvinaista), se myös lentää tikkusuoraan maaliaan kohti onnellisen tietämättömänä yrittämättäkään väistää kun pelaaja tai joku muu paukuttaa kylmän rauhallisesti sen tuhannen päreiksi takaapäin. q Eittämättömän tyylikäs toteutus. Höhlältä kuulostava idea onkin yllättävän hauska oivallus, joka myös toimii. Tässä on taas tullut pieni pelisuunnittelullinen lapsus, sillä piraatteja riittää keskimäärin joka toiseen reittipisteeseen. Mistä taas seuraa vähemmän hupaisa noidankehä, jossa pelaaja käyttää ensimmäisten tuhoamiseen niin paljon aikaa, että paikalle sattuu toinen ryhmä ja niin edelleen loputtomiin. Tekoälyn dementia Jostain syystä Darkeningin siipimieskäskytys on kokenut roiman harppauksen taaksepäin, eikä näitä tolloja voi muuta kuin usuttaa lukitun kohteen kimppuun tai käskeä takaisin muodostelmaan. Taistelujen välillä matkaa tehdään lyhyinä hyperavaruuspyrähdyksinä reittipisteestä toiseen, eikä hyppyä voi tehdä, jos lähistöllä sattuu olemaan vihamielisiä epeleitä. Pelissä on myös muutama hyvin kinkkinen bugi, joista pahin vaatii ykkösrompun käyttöä aina kun planeetoille laskeudutaan tai seurauksena on totaalitiltti. Tarinadirektiivi 97: ”Kaikki seikkailut alkakoot baarista.”. Mutta sota se ei lopu koskaan Vaikka elokuvaosuuksista kerrankin on vain hyvää sanottavaa, Darkening löytyy videoputiikin sijasta pelihyllystä kohdasta ”avaruusräiskinnät”. Varsinaisesti fiksummiksi eivät vihulaiset juuri muutu; kunhan vain laukovat ohjuksia useammin, lentävät nopeammin, kääntyvät ketterämmin ja kestävät enemmän vahinkoa. q Taistelujen taktiikkapuoli. q Loputtomat piraatit – taas! Visuaalisesti upea mutta buginen. Myös isojen alusten osien tuhoaminen erikseen on vaipunut unholaan, ja johonkin katosi myös mahdollisuus viritellä aluksen järjestelmien tehosuhteita. Tykit ampuvat verkkaisten sarjojen sijasta niin hillittömään tahtiin, että tuloksena on lähes katkeamattomia tulivanoja, joilla voi roiskia vihulaisia kuin paloruiskulla ikään. q Loppuu kesken. Nämä selvät keskeneräisyydet ovat kuitenkin pientä tietokonepilottien tekoälyttömyyden rinnalla, joka hipoo jo täydellistä suoritusta. Ei se vielä mitään, mutta kun aikaa kuluu, peli arpoo joka sekunti josko paikalle sattuisi törmäämään lisää piraatteja. Mieluummin sitä pelaa kuin ei. Joona Vainio A A M A MA 2 22 2 Pelit q 2/1997 Hyvää q Paranneltu ”lentomalli”. Räiskintäfiilinki on silkkaa tuhon sinfoniaa speedmetallin tempolla jyrättynä ja pelimaailmaan on paneuduttu antaumuksella. Säälittävää hätäpetkutusta. Onkin hieman käsittämätöntä, miksi näin hyviä aineksia sisältävästä pelistä on tippunut niin paljon pois Originin avaruusräiskintäsarjojen vuosien aikana jalostamia ja hyväksi havaittuja ominaisuuksia. Huonoa q Tekoäly hoi. 85 Clive Owen näyttää Luke Skywalkerille, mistä kana pissii. Parempi tarina kuin ykkösessä. Taktiikkana on vain ja ainoastaan suoraan päin mistään välittämättä ja kaikki aseet laulaen, jonka jälkeen nämä ääliöt yrittävät vain ottaa etäisyyttä seuraavaa kamikazehyökkäystä varten
Silkan mättämisen mausteeksi Diablo jakaa satunnaisia tehtäviä, esimerkiksi selvitä, miksi kylän kaivo on myrkyttynyt, päästä hengiltä demoni nimeltään Teurastaja tai tee selvää edesmenneen kuninkaan riehuvasta luuA A M A MA 2 24 4 Pelit q 2/1997 Diablo Blizzard Windows 95 Versio: 1.00 Minimi: P60, 8 Mt, hiiri, SVGA, CD-ROM 300 kt/s Äänet: Sound Blaster -yhteensopivat Kiintolevy: 6 Mt Moninpeli: modeemi (2 pelaajaa), sarjakaapeli, IPX, TCP/IP (battle.net). Pehmeä lasku seuraavalle tasolle. Vaatii 16 Mt RAM. Vaiko kurvikas varas, jousen hallitsija. Vain sankareista urhein teräksisen kestävine hiirisormineen voi tuhota pahan. Onko hän tuhoon tuomittu. Kaikki hirviöt eivät ole rumia. Sen ilmiselvä innoittaja lienee ollut Nethackin esiaste Rogue maustettuna Atarin kolikkopeliklassikolla Gauntletilla. Diablo muodostaa jokaista peliä varten täysin satunnaisen luolasokkeloston, ja ihan hyvin muodostaakin, sillä lopputulos on loogisen oloinen. Pohjatasojen teemamusiikki on ”Great Balls of Fire”.. Sen pohjalta löytyy Helvetti, jota hallitsee Diablo, Kauhun herra. Taikuri taas ei tunnu pysyvän hengissä, teki mitä teki. Salamia ja sarvipäitä. Testattu: P120, 16 Mt, SB16, Hercules Dynamite 128, CD-ROM 600 kt/s Paholainen pohjakerro Paholainen pohjakerro q q Pimeydessä kuuluu sihinää ja näköalueen laitamilla heilahtelee inhan näköisiä pikkuhirviöitä ja huojuvia, möriseviä mörköjä. Hiirestä otetaan kaikki irti, sillä sen oikeanpuoleisen napin pyhä tehtävä on toimia ”käytä”-nappulana, jolla juomat juodaan ja loitsut luetaan. Mikäli kohde on ovi tahi arkku, samaisella toimenpiteellä sen saa auki. Arkut avataan ja rahat sekä tavarat kerätään talteen. Ollako lihaksikas soturi, lähitaistelun mestari. Sankarin tunkeutuessa tämän labyrintin pimeyteen yksinkertaisempikin tajuaa mitä tehdä. K uninkaan poika on kaapattu, ja hänen perässään singahdetaan luostarin alla olevaan sokkelostoon. Valinnalla on suuri merkitys: edes kehittynyt soturi ei osu jousella juuri mihinkään, ja vastaavasti supervaras ei miekkaa heiluttamalla pysy hengissä. Lyö lyötyä Diablo ei ole mikään syvällinen roolipelikokemus, vaan suoraviivainen viipota-ja-viilläpeli. Päällekäyviä ötöjä hakataan (kirjaimellisesti) halki, poikki ja pinoon monimutkaisella systeemillä, jossa kursoripaikantimella osoitetaan hirviötä, ja painamalla ”hiiren” vasenta painonappia suoritetaan miekallalyöntitoimepide, olettaen tietysti että kädessä on miekka. Urhea sankari nielaisee pullon taikajuomaa ja valmistautuu taisteluun. Vaiko kalju, punaiseen mekkoon pukeutunut taikuri, jonka hengissä pitäminen on taitolaji. Suurkaupungin lauantaiyö on vaaroja täynnä, Blizzardin odotettu Diablo tarjoaa samaa turvallisemmassa muodossa
Kauhean kaunista Diablon porkkana on sen vertaansa vailla oleva toteutus: se on nätti kuin sika pienenä. Se alkaa käydä jo työstä. Hätäratkaisuna kannattaa aloittaa uusi peli samalla hahmolla, zoomata 15 tasoa läpi ja tällä kertaa onnistua. Tasojen teema vaihtuu vähän väliä ja hienot valoefektit luovat tunnelmaa. Turhalta ramppaamiselta säästävä Town Portal loitsu muodostaa kertakäyttöteleportin takaisin kaupunkiin, ja laiska pelaaja käykin lastaamassa itsensä täyteen Täyden Parannuksen Juomia. Nämä tasot on puserrettu täyteen vaarallisia megahirviöitä, joita on paksuina mattoina. q Työläs loppu. q Moninpeli. Se sijaan ne, jotka ampuvat jostain kaukaa ja yrittävät sitten paeta, ovat tosi ärsyttäviä, varsinkin herra Lähitaistelijalle, joka joutuu ahdistamaan ne nurkkaan ja lopettamaan siellä. Yrittääkö Blizzard vedota haasterajoitteeseen peliyleisöön, jonka egoa hivelee jo se, kun monitorivastike kellistää vaivattomasti hirviöitä. Sieltä täältä löytyvät taikakirjat lukaisemalla oppii loitsuja, loitsukääröt taas ovat sellaisia kertakäyttökamoja. Ensin tapellaan kunnes juomat loppuvat, sitten vilahdetaan kylään tankkaamaan ja palataan takaisin jatkamaan. Menevä ja yksinkertainen sokkeloseikkailu. Vähänkin rankemman joukkotaistelun aikana sankari nauttii parannusjuomaa hetkessä useita litroja, mikä on aika saavutus, jos sitä jää miettimään. Hienon toteutuksen ansiosta Diabloa pelaa pitkään vetävänä lahtauspelinä, jonka suurin ongelma on turha helppous. Liukkaalla lattialla voivat vanhat, hauraat luut napsahtaa poikki.. 86 ksessa ksessa Loitsuefektit ovat näyttäviä. Koska Portalloitsukääröistä ei ole pulaa, pelaaja kuolee lähinnä omaa ylimielisyyttään. Nnirvi SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Pelit q 2/1997 2 25 5 Hyvää q Taivaallisen näköinen. Viimeisillä tasoilla alkaakin (kirjaimellisesti) Helvetti. Diablon toteutuksessa on muutama silmiinpistävä erikoisuus. Lazaruksen kammiossa on muuten bugi: jos ottaa pitkät Town Portalilla, ei takaisin enää pääsekään, eikä peliä voi enää pelata tällä hahmolla läpi. Osa niistä on taikaversioita, joko satunnaisesti luotuja tahi Blizzardin määrittelemiä. Pelikokemusta maustavat vielä mehevät ääniefektit, hyvä taustamusiikki ja käyttöliittymä, joka on liukas kuin rasvattu ankerias. Puzzleiksi ei näistä ole, mutta ei Diablo muuta väitäkään olevansa kuin suoraviivainen hirviönhakkauspeli. q Ihanan kuuloinen. Steellord kuolee humauksessa. Huhu kekkereistä kiirii kauas ja osanotto on runsas. The Butcherin työhuone. Yksikertaista mätkimistä tahi ei, kyllä Diablo piti minuakin otteessaan vaikka simmut sanoivatkin jotta ”Niko needs sleep... Erikoisesti säväyttää alkutasojen nelijalkaisten käpälän viimeinen väpätys. Huonoa q Liian helppo. Diablon nostattamasta nettikohinasta päätellen Gauntletin perillinen uppoaa PC-pelaajiin kuin Griswaldin Terä suurimpaan osaan hirviöistä. badly”. Miksi hirviöt ja sankari ilmiselvästi liikkuvat ruuduissa. Labyrintin asukkaat on animoitu poikkeuksellisen upeasti, varsinkin niiden kuolinanimaatiot ovat hienoja. Terveyttä ylläpidetään juomalla parannusjuomaa, ja myös taikojen vaatima mana löytyy valmiiksi pullotettuna. Miksei pelissä voi juosta tai hyppiä. Mitä syvemmälle mennään, sen parempia aseita ja haarniskoita löytyy. Viis niistä hirviöistä, jotka käyvät päälle, ne ovat vain hakkaustekninen ongelma. Monipelistä enemmän sivulla 50. Hirviöistä on harvoin vastusta, joskin rynnistäminen keskelle hirviöparvea ei ole järkevää. Niinpä Diablo venähtää työläänpuoleiseksi. Siksi, kun Diablo on suunniteltu moninpelin ehdoilla. q Jumalaisen pelattava. Yksi maailman parhaista automaattikartoista pitää huolen siitä, ettei suuntavaistottominkaan pääse eksymään. rangosta
Läänit tuottavat vaihtelevan määrän ruokaa, puuta, rautaa ja kiveä. Väestönkasvu ja ruoantuotto läpsivät realismia toisellekin poskelle, mutta systeemi on simppeli ja vaivaton. Yleensä armeijat eivät kuluta ruokaa, mutta lisävaikeutusta kaipaava voi muuttaa tilanteen. Summittainen hyökkääminen sinne tänne on hyödytöntä. Talous nousuun Pelialueena toimiva maa tai maanosa on jaettu lääneihin. Lords of the Realm II on isänsä tavoin lautapelimäinen strategiapeli, jossa vallataan läänejä ja rakennetaan linnoja. Tärkein luonnonvara ovat asukkaat. Kiveä kuluu linnoitustöihin, puuta ja rautaa tarvitaan aseiden valmistukseen ja ruoka-annoksia säätelemällä pidetään kansa viriilinä ja tyytyväisenä. Valtaosan aseista joutuu ostamaan, sillä niiden valmistaminen on hidasta. Ruokaa tuotetaan joko kasvattamalla lehmiä tai viljaa. On parempi kasata yksi mega-armeija kuin kaksi pienempää. Voiton avain on vuorotella salamahyökkäyksiä ja nopeaa linnoittamista, aina välillä odottaen tilanteen vakiintumista. Talonpoikien pakkovärvääminen on halpa tapa kartuttaa armeijaa, ja heidän selkänahastaan nyhdetyt verotulot ovat pääasiallinen tapa kartuttaa kassaa. Tehokkaassa armeijassa on julmetusti jousimiehiä, paljon talikkomiehiä ja melkoisesti miekan, hilparin tai nuijan kanssa heiluvia ammattilaisia. Talven päätyttyä istutetaan vilja, syksyn päätteeksi se otetaan talteen. Heinähattusimulaattoria kaipaaville on tehty Kasvin lempparipeli SimFarm. On vuosi 1268, ja kansa itkee kuningasvainajaa. Lehmistä saa maitotuotteita ja lihaa, mutta niitä ei voi varastoida pahan päivän varalle. For King-to-be and Country! Maajussit vetävät tulta puoleensa muurinmurtajan tehdessä portista entistä, jousimiehet harventavat puolustusta ja sankarit odottelevat turvassa taka-alalla. Isompien linnojen kimppuun on turha yrittää ilman huimaa ylivoimaa. Peli on myös parantunut ulkoasultaan, vaikka kartta onkin samalla tullut vaikeaselkoisemmaksi. Omiin lääneihin täytyy rakentaa miehitetyt linnoitukset, sillä linnat kohottavat verotuloja ja vaikeuttavat dramaattisesti läänin valtaamista. Palkkisten käyttökelpoisuus kärsii tästä aika tavalla. Muuta: Moninpeli vaatii Win95:n. Palkkasotureita on saatavilla, mutta kahta palkkasoturiryhmää ei voi yhdistää ”keskinäisten kaunojen takia”. Linnat tarjoavat suojaa ja lisäävät verotuloja. Ye Olde Townemarket. Se toinen tapa on myydä tavaraa maata kierteleville kauppiaille. Tästä se alkoi.. Hidas alku Päämääränä häämöttää ehdoton yksinvaltius. Peli alkaa yleensä hitaasti, pelkästään rahavarannon ja kansan kasvattamiseen kuluu vuosikausia. Pelialueen voi peittää mustalla hunnulla, joka peittää maaston, muttei näytön yläkulmassa olevaa karttaa. K uningas on kuollut, kippis sille. Toimiva systeemi on tuottaa joka toisessa läänissä lehmiä, joka toisessa viljaa. Pyrkyrit hamuavat kruunua ja maata uhkaa kaaos. Toimii Kalin kanssa. Testattu: 486/66, 20 Mt, GUS, AWE32, CD-ROM 600 kt/s Kuninkaaksi kuninkaan paikalle Huonot satovuodet, taudit ja ennen kaikkea sota estävät tehokkaasti väestönkasvua. Tätä ikkunaa ei ole pakko käyttää, mutta sen avulla voi työläiset jakaa epätasaisesti eri kohteisiin, esimerkiksi nopeuttaakseen linnan valmistumista. Ruokapulasta kärsiville alueille voi lähettää vankkureilla ruoka-apua. Viholliselle voi tehdä helposti kiusaa lähettämällä useita itsemurhajoukkoja polttamaan hänen peltonsa ja teollisuutensa tai murhaamaan kyläläisiä. Verotuksen keventäminen imee väestöä naapurikunnista. Peli etenee vuodenaikojen mukaan, neljä pelivuoroa per vuosi. Jonkun täytyy astua valtaistuimelle ja palauttaa laki ja järjestys. A A M A MA 2 26 6 Pelit q 2/1997 Lords of the Realm II Impressions/Sierra Dos, Windows 95 Versio: Dos-versio 1.03 Minimi: 486/66, 8 Mt, hiiri, SVGA, CD-ROM 300 kt/s Äänet: Windows 95ja Sound Blaster -yhteensopivat Kiintolevy: 34–105 Mt Moninpeli: 2–5 pelaajaa IPX -verkossa, 2 pelaajaa nollakaapelilla/modeemilla. Käyttöliittymää on viilattu huomattavasti, talonpoikien ja ruokatilanteen hallinta on nopeutunut ja mukana on useita karttoja. Sääntöjä voi rukata ennen pelin alkua. Lumi ei vaikuta esimerkiksi joukkojen liikkuvuuteen. Sen kummempaa vaikutusta vuodenajalla ei tunnu olevan, mitä nyt talvella kuolemantapaukset yleistyvät
Vietin hupaisia hetkiä, kun muurinmurtajani jäi nytkyttämään vihollisen rikkinäiseen porttigongiin, tukkien joukkojeni tien linnan sisäosiin. Nuolien lentorata on suoraviivainen: mikäli välissä on mies, nuoli osuu. Läänejä yhdistävä tieverkosto sanelee paljolti etenemissuunnan, sillä vuoristoa tai vettä ei voi ylittää lainkaan, ja avomaastossakin eteneminen on erittäin hidasta. Helpompaa ja nopeampaa on heittää taistoon muutama sata ylimääräistä soturia ja jättää koko homma tietokoneen laskettavaksi. q Tekoäly pelaa reilua peliä. Tästä piiiitkä miinus, sillä kiusa se on pienikin kiusa. Itse koin typerät toimintaosiot vain tapana venyttää suurtaisto muutamasta mikrosekunnista varttitunnin tai parin mittaiseksi. Lords of the Realm II vaikuttaa helposti tylsältä ja tapahtumaköyhältä, mutta alkuihmettelyn jälkeen huomasin pitäväni siitä suuresti. q Tekoäly pelaa reilua peliä. Tammikuun numerossa arvosteltu Fragile Allegiance kärsi samasta ongelmasta. Videosysteemi pätkii 486:lla, P150:llä video pyöri pehmeästi. Piiritys kestää useita pelivuoroja riippuen joukkojen määrästä ja siitä, paljonko piirityslaitteita haluaa rakentaa. Peli antaa anteeksi pikkuvirheet, eikä muutaman alueen menetys ole maailmanloppu. Tekoäly on tietyllä tavalla reilu. Linnan rakennustyöt tai läänin veronkeruu eivät vaikeudu. Taisteluosioissa joukkojen kontrollointi on täysin summittaista ja yksiköt juuttuvat helposti toisiinsa. Se ei harrasta poltetun maan taktiikkaa – siis siten, että vihollisen maat poltettaisiin. Grafiikka on epäselvää esimerkiksi Civilization 2:een verrattuna. Vaikka arvon sotaherran maa olisi poltettu, kansa murhattu, viimeinen linna monituhatpäisen lauman ympäröimä ja henkivartiokaarti vaihtaisi omaisuuttaan helposti liikuteltavaksi, arvon paroni uhoaa voitonvarmana kuolemaa kaikille. Selvisin pintanaarmuilla, mutta vihollinen heikensi itsensä lopulta puolustuskyvyttömään kuntoon. Kärsivällisyydellä noustaan tuhkasta. Moninpelejä varten pelin mukana tulee hypoteettisia ”reiluja” karttoja, joissa kukaan ei ole altavastaajan asemassa heti kättelyssä. Jos peli alkaa esimerkiksi vuoriston ympäröimästä sumpusta, vaihtoehtoja on tasan kaksi: ”New game” tai nopea ulos murtautuminen peukut pystyssä. Nollakaapelipeli kahdella koneella onnistuu, mutta vaatii Win95:n. Pahimmaksi viaksi jää karttageneraattorin puute. Kimmo Veijalainen SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Pelit q 2/1997 2 27 7 Hyvää q Aihe. Peli ei varmastikaan vetoa kaikkiin yllätyksettömyytensä ja hidastempoisuutensa takia. 75 Huonosti aseistettujen talikkomiesten pääfunktio on toimia halpoina nuolimagneetteina. The dead cost nothing.” Jos äänet eivät toimi Dos-version käyttämät Milesääniajurit särkivät ääntä erittäin pahasti sekä Awe32:lla että GUSilla. Tietokone itsepintaisesti ei suostu näkemään tappiotaan. Ääniä on riittävästi, eivätkä ne aiheuta närästystä. Läänit, joissa on miehitetty linna, saa haltuunsa ainoastaan voittamalla piirityksen. Dos-versio toimii erinomaisesti 486-luokan koneella, mutta CD:ltä ladattuna taustamusiikki hidastaa peliä. q Diplomatia on turhaa. Jos jonkun mielestä juuri taisteluosiot ovat Lordsin suola, hyvä niin. Hidastempoinen, yllätyksetön ja epärealistinen, mutta vetoavan simppeli strategiapeli hyvällä teemalla. Musiikki on keskiaikaista pimputusta, eikä sen puute kostuta kyynelkanavia. Ainakin testattu Dos-versio on tarkka sen suhteen, missä kohti objektia pitää klikata sen aktivoimiseksi. Ongelma katosi puolivahingossa, kun päivitin VESA-ajurin ja siirsin hiiriajurin käynnistysajankohtaa aiemmaksi. Etulinjassa juoksevat talonpojat toivat oman lisänsä härdelliin. Liittoutumista ei ole kuin nimellistä hyötyä, sillä vaikka liittolaiselta voi pyytää esimerkiksi hyökkäystä kolmannen osapuolen kimppuun, tuloksena parhaimmillaankin on täysin olankohautuksella ohitettava yritys. Linnoja vallatessa voi voittaa taistelun saamalla jonkin oman yksikkönsä vihollisen lipun luokse. q Pikkunysväystä (micro management) on hyvin vähän. Pelaaminen on suurimmaksi osaksi seuraavan suuriskun valmistelua, ja onnistui hyökkäys tai ei, seuraavat n pelivuoroa kuluvat joukkojen paikkailuun. Kohta on vuosi 2000, ja yhä kansa nysvää autoexec.batia!. q Vaivattomuus. Tekohengitystä Joku on saanut kuningasajatuksen pelatessaan Warcraftia ja Command & Conqueria: kohderyhmä laajenee, kun peliin lisätään reaaliaikainen taisteluosio. q Aloituspaikka vaikuttaa liikaa menestymismahdollisuuksiin. Peeärrää Muille pelaajille voi antaa raha-avustuksia, heitä voi onnitella tai loukata ja heidän kanssaan voi liittoutua. Nuolet eivät siis esimerkiksi lennä etujoukkojen yli, kuten tyhmempi voisi olettaa. Use up the Irish. Mikäli kentällä on käynnissä joukkomättö, voivat jousimiehet rauhassa ampua sekaan, koska sallimuksen käsi ohjaa nuolet ohi omista joukoista. q Ei karttageneraattoria. Hyvä, mutta.... Huonoa q Taisteluosio on joka suhteessa surkea. Win95-version ongelmia paikkailee päivitys. Joissain tilanteissa ovelalla maastonkäytöllä voi saada lisäetua taistelussa. Feodaaliyhteiskunnassa ei korvarengaskansa riehu. Moninpeli on varmasti eri käihä juttu, mutta jäi testaamatta, sillä useampi ihmispelaaja ei Lords 1:n tapaan voi pelata samalla koneella vuorotellen. Pidin useita vuosikymmeniä avainasemaani vaivaisella parilla sadalla miehellä, vaikka viholliset laskettiin tuhansissa. Warlords-tyylistä ”kaikki tuhkaksi” -pelin lopetusta ei ole. Piiritettävälle ainoa haitta piiritysvaiheesta on, ettei linnoitukseen voi sen aikana viedä joukkoja. Tietokonepelaajien taktiikka on typerää. Toisin kuin Civ 2:ssa, kansa ei kapinoi tilanteessa, jossa leipää riittää, imperiumi laajenee ja konfliktin loppu häämöttää. Sumat saa kyllä purettua, mutta kun niskaan sataa koko ajan nuolia, tuloksena on turhia menetyksiä. q Ei moninpeliä yhdellä koneella. Sen sijaan piisiruvastustaja yleensä tuo joukkonsa siististi linnan viereen ja aloittaa piirityksen. Vaikka mukana tulee useita karttoja, ja Sierran serveriltä saa lisäkarttoja, ei ainakaan minua kiinnosta jonkin Afrikan tai Intian valloitus. Tämä sen sijaan, että esimerkiksi hyväksyisi tarjotun liittoutumisen ja saisi aikaa nuolla haavojaan. ”Arrows cost money. Olisi kiva, jos edes joskus tietokone suuttuisi kunnolla ja käyttäisi terroristitaktiikkaa. Jos taistelun lopputulos on niin pienestä kiinni, kannattaa mieluummin jättää tappelu myöhemmäksi. Koneäly ei vain jaksanut odotella hetkeä ja yhdistää joukkojaan, vaan sen sijaan se laittoi miehensä piirittämään linnoitustani viidensadan miehen ryhmissä. Niin kauan kuin Euroopassa riittää valloittamista, ei Lords of the Realm II poistu koneestani
80 Ilotulitus vailla yllätyksiä Tapahtumia joutuu tiiraamaan alaviistosta, mikä tuntuu aluksi erikoiselta, mutta johon tottuu nopeasti. Nutz. PC-versiossa erikoisefektit ovat PlayStationin vastaavia riisutummat, mutta toisaalta grafiikka on PC:llä tarkempaa. Tunnel B1 on silti hetkittäin yksi vaikuttavimmista 3D-räiskinnöistä. Toisinaan tavanomaista hankalampi tunnelinpätkä koettelee kärsivällisyyttä. Olo on kuin keskellä kalliin toimintaelokuvan hurjaa loppukliimaksia. Suoraviivaista toimintaa Tunnel B1:n huikea pyrotekniikka tempaa pelaajan alkumatkasta mukaansa, mutta hinku palata pelin pariin ei äidy missään vaiheessa vastustamattomaksi. Jokaisen episodin alussa kuvaruudulle ilmaantuu lyhyt kuvaus kulloisestakin tehtävästä, mutta sen tavaaminen ei ole tarpeen. Millä aseella moisen helikopterin saisi eliminoitua sujuvimmin. Tuolloin alueelle laskeutuu tunnelmallinen hämy. Pelkkä parempien aseiden keräily ei riitä pitämään mielenkiintoa yllä loppuun asti. Sopivalla asevalinnalla ongelmista yleensä selviää kuitenkin nopeasti. Se pakottaa keksimään kaikkein nopeimman reitin seuraavaan ”väliaikapisteeseen”. Muhkeita aseita Aluksi pikakiitäjä on varustettu pelkällä kähyisellä konekiväärillä, mutta pelin edetessä kyytiin karttuu kunnioitettava asekasauma. Peli tarjoaa 16-bittiset värit nopeille Pentiumeille.. Muutaman tehtävän jälkeen Tunnel B1 paljastuu yksioikoiseksi käytäväräiskinnäksi, josta todelliset yllätykset puuttuvat. Niinpä pelaajan on tartuttava tuhovoimaisen pikakiitäjän ohjaksiin ja tutustuttava tiheätunnelmaiseen tunneliverkkoon. Viholliskrääsää täynnä olevaan huoneeseen turauttaminen tykit tutisten on hysteerinen elämys. Kunhan nämä efektit saadaan ympättyä Quaken/Descentin tyyliseen monipuolisempaan ympäristöön, niin johan tutisee. Valtaapitävä diktaattori on kehittänyt niin järkähtämättömän aseen, ettei paikallinen vastarintaliike voi jäädä toimettomaksi. Lopulta maailma tietysti pelastuu ja sehän on ilmeisesti tärkeintä. Yhteiskunta on tietysti jälleen kerran oman tuhonsa partaalla. Toisinaan peli äityy kaahauspeliksi, kun sopivan suoraviivainen tunnelinpätkä on jytisteltävä läpi kaasu pohjassa kellon tikittäessä armottomana. Ajan kuluessa loppuun viikate heilahtaa ja tehtävän setviminen on aloitettava alusta. Pitkän hiljaiselon jälkeen Ocean julkaisee heidän uutukaisensa Tunnel B1:n, näyttävän ja upeaefektisen tunneliräiskinnän, joka tuo mieleen ajoittain niin Descentin kuin peräti WipEoutkaahauksen. q Upeita efektejä. JTurunen SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Pelit q 2/1997 2 29 9 Tunnel B1 Neon/Ocean Dos (Windows 95) Versio: lopullinen Minimi: P75, 16 Mt, CD-ROM 300 kt/s Äänet: Kaikki yleisimmät kortit Kiintolevy: alle 1 Mt Moninpeli: ei Testattu: P133, 16 Mt, S3 Trio64V+, SB16, CD-ROM 600 kt/s Hyvää q Nopea, sujuva grafiikka. Ammusten ja räjähdysten hehku heijastuu upeasti käytävien seinästä. Upeita efektejä Vaikuttavinta Tunnel B1:ssä ovat ilman muuta näyttävät räjähdykset. Tunnelma tiivistyy entisestään kellon ilmestyessä ruudulle. Räjähdysten voimasta näkymät kirkastuvat hetkeksi suorastaan häikäiseviksi, kunnes viimeinenkin kohde kyseisestä tunnelinpätkästä on eliminoitu. PC-version vertaaminen konsoliversioon on mielenkiintoista ja mielekästä, koska molemmat ovat kerrankin samojen tekijöiden käsialaa. Toisaalta kuka haluaisi pelastaa surkean, ahdistavan, tuhonhämyisen tulevaisuuden tuppukylän. Chris Huelsbackin (Turrican) jylhä musiikki kruunaa kokonaisuuden. Tila täyttyy hetkessä räjähdyksistä, ketjureaktioista, välähdyksistä ja ilmassa lentävästä romusta. Lisäboosteilla vauhti kiihtyy hetkeksi hillittömäksi. Pelissä etenee vallan sujuvasti tuhoamalla kaiken liikkuvan ja varmuudeksi kaiken liikkumattomankin. Vilkaisu karttaan silloin tällöin riittää yleensä opastukseksi. Tehtävät toistavat liiaksi itseään ja kentät ovat rakenteeltaan samanlaisia. q Muhkeat räjähdykset. Lopulta alus onkin melkoinen tuhon enkeli, täynnä erilaisia ohjuksia, miinoja ja pommeja. Tunnel B1:n tapahtumat sijoittuvat kaukaiseen tulevaisuuteen. Entä miten selvitä mahdollisimman näppärästi edessä olevasta loputtoman pitkältä tuntuvasta miinakentästä. S aksalaisen Neon-tiimin osaamista ihailtiin aikoinaan erittäin sujuvassa Amiga-tasohyppelyssä Mr. Niinpä esimerkiksi savuntuprahdukset ovat konsoliversiossa komeammat, mutta lähietäisyydeltä tiirattuna ne piirtyvät PC-versiossa pehmeämpinä, vähemmän pikselöityneinä. Yes, Yes. Huonoa q Vaihtelun puute. Kauhun tasapaino on palautettava hinnalla millä hyvänsä. Mäkiä ja kukkuloita ei ole, ja esimerkiksi kiehtovat syvyyksiin sukkuloivat salaperäiset tunnelit loistavat poissaolollaan. Juonella ei ole mitään tekemistä itse pelin kanssa, juoni ei etene piiruakaan vaikka peliä vääntäisi kuinka pitkälle ja miten kauan tahansa