REMEDY VALAISEE PIMEYDEN ME HÄVITTIIN TÄÄ SOTA! CALL OF DUTY: MODERN WARFARE III ROVANPERÄ EDELLÄ NEULANSILMÄÄN EA SPORTS WRC 23 PELINTEKOA TEKOÄLYLLÄ JUSSI-PETTERI KEMPPAINEN HÄN ON LAKI! ROBOCOP: ROGUE CITY JOULUKUUSIKKO LEGO 2K DRIVE HOT WHEELS UNLEASHED 2: TURBOCHARGED PIPSA POSSU: SEIKKAILUJEN MAAILMA WARIOWARE: MOVE IT! SUPER MARIO RPG EA SPORTS FC 24 A la n W a k e II . P e lin te k o a te k o ä ly llä 11 /2 02 3 JOULUN TÄHTI Joulukuu 2023 . R o b o C o p : R o g u e C it y . 12,90 € 170164_.indd 1 170164_.indd 1 30.11.2023 14.41.45 30.11.2023 14.41.45
nen Suunnittelija: Jenniina Merikallio Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Toni Hilden, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Iikka Kivi, Heli Koponen, Jukka Koskela, Juho Kuorikoski, Juha Kuosmanen, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Jussi Mattila, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Pekko Pistokoski, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 20 58 10 Alan Wake II Ajassa 5 Pääkirjoitus: Kova pelivuosi Tuukka Grönholm 6 Kone koodaa, mies kertoo Juho Kuorikoski 10 Miten Robocop tehtiin Markus Rojola 16 Robocop-lisenssipelit Ville Wikström 19 Nnirvi: Alan ammattilaiset Agentti Nnirvingale 29 Vuosikatsastus: Call of Duty: Modern Warfare II & Warzone 2.0 Markus Rojola 62 Konehuone: Keychron Q6 Lassi Hietala 64 Ruudun takaa Wallu 65 Kino: Five Nights At Freddy’s Tuukka Grönholm 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 10 Robocop: Rogue City Markus Rojola & Ville Wikström 20 Alan Wake II Markus Lukkarinen, Johannes Valkola & Ville Wikström 24 Cities: Skylines 2 Toni Hilden 26 Call of Duty: Modern Warfare III Markus Rojola & Tuomas Honkala 30 Remnant 2: The Awakened King Nnirvi 32 Lords of the Fallen Nnirvi 34 Endless Dungeon Juha Kerätär 36 Like a Dragon Gaiden: The Man Who Erased His Name Johannes Valkola 38 Metal Gear Solid: Master Collection Vol. 1 Johannes Valkola 2 170165_.indd 2 170165_.indd 2 30.11.2023 14.36.46 30.11.2023 14.36.46. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. /asiakaspalvelu 334 numero 32. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. /pelit Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA Kroonpress Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. Graa. www.fokusmediatilaus.
1 Johannes Valkola 42 F-Zero 99 Johannes Valkola 60 WarioWare: Move It! Petri Heikkinen Metal Gear Solid: Master Collection Vol. 26 30 38 40 Call of Duty: Modern Warfare III EA Sports WRC 40 EA Sports WRC Marko Mäkinen 42 F-Zero 99 Johannes Valkola 44 Horizon Chase 2 Pekko Pistokoski 45 Overpass 2 Petri Heikkinen 46 Lego 2K Drive Iikka Kivi 48 Hot Wheels Unleashed 2: Turbocharged Iikka Kivi 50 Wildfrost Risto Karinkanta 51 Beneath Oresa Tuukka Grönholm 52 EA Sports FC 24 Markus Lukkarinen 54 Goodbye Volcano High Shiyu Miao 55 Bramble: The Mountain King Jussi Mattila 56 Sonic Superstars Lassi Hietala 58 Super Mario RPG Petri Heikkinen 60 WarioWare: Move It! Petri Heikkinen 61 Peppa Pig: World Adventures / Pipsa Possu: Seikkailujen maailma Iikka Kivi Teemat Pörinää 40 EA Sports WRC Marko Mäkinen 42 F-Zero 99 Johannes Valkola 44 Horizon Chase 2 Pekko Pistokoski 45 Overpass 2 Petri Heikkinen 46 Lego 2K Drive Iikka Kivi 48 Hot Wheels Unleashed 2: Turbocharged Iikka Kivi Jouluherkut ruudulla 61 Peppa Pig: World Adventures / Pipsa Possu: Seikkailujen maailma Iikka Kivi Esitämme uusintoina 38 Metal Gear Solid: Master Collection Vol. 1 3 170165_.indd 3 170165_.indd 3 30.11.2023 14.36.54 30.11.2023 14.36.54
Nostalgian voima ei ole niin vahva kuin väitetään. Se on puolet nopeammin kuin yleensä ja näkyi lopputuloksessa. Aika usein toistuu ajatus, että Baldur’s Gate 3:n ja tuoreen Zeldan tapauksessa arvosanoissa ja pelimyynnissä näkyy positiivisesti pelinkehitykselle annettu aika. Bloombergin jutun mukaan tuorein Call of Duty tehtiin 16 kuukaudessa. Kuluvana vuonna myös pelit palveluna -konseptit ovat alkaneet rakoilla, sillä markkinat ovat olleet jo vuosia tukossa. Julkaisijat haluavat yleensä nähdä pelikoodia, eivät kuulla ideoita, sillä pelialallakin ratkaisee toteutus eikä visio. PÄÄKIRJOITUS T änä vuonna minun ei ole tarvinnut pohtia mihin vapaa-aikani käytän, sillä pelivuosi on ollut poikkeuksellisen kova: Baldur's Gate, Jagged Alliance, Age of Wonders, Cyberpunk, Zelda ja Alan Wake ovat maistuneet. Jo nyt Call of Dutya tekee 3 000 henkeä. The Witcher 3: Wild Hunt (2015) 2. Kumpaakaan ei väännetty väkisin tiettyyn julkaisupäivään vaan kehitystyölle annettiin aikaa, jopa korona-ajan viivytykset kääntyivät lopulta kaikkien eduksi. Muutos tapahtuu molempiin suuntiin, sillä tekoälytyökalujen kehitys nopeuttaa pelinkehitystä. Planescape: Torment (1999) 5 170167_.indd 5 170167_.indd 5 30.11.2023 14.33.41 30.11.2023 14.33.41. Markkinat ovat selkeästi siirtyneet hybridimalliin, jossa yhdistyvät perinteinen jatko-osatehtailu ja nettipelin kamagrindi. Parasta on, että myös pelitalojen pomot ovat kommentoineet vuoden onnistumisia lupauksia herättävin sanakääntein. ei enää koostu Pekka ja Pirkko Peruspelaajista. Pelimaailman nykyisestä laajuudesta kertoo, että yhtä vuoden suurimmista onnistumista Pelit ei ole edes käsitellyt, yksikään avustaja ei ole ehdottanut arvostelua eikä yksikään lukija ole pyytänyt juttua. Toki päätökseen vaikutti varmasti virallisen kisalisenssin puute. Esimerkiksi EA ilmoitti jo nyt, ettei perinteistä EM-kisaversiota pelistä nähdä vaan sisältö julkaistaan FC 24:n päivityksenä. -pelit 1. Call of Duty -sarjaa on tehty kahden tiimin voimin vuorovedoin, mutta nykyaikaisessa AAA-pelinkehityksessä tahti alkaa olla liian nopea. Kirkkaimpana helmenä Dark Souls 3, mutta vuoteen osui myös Overwatch, XCOM2 ja Pokémon Go -ilmiö. Kokeilin ja kyllästyin viidessä minuutissa, koska parempaakin pelattavaa oli. Äänestyksessä historian paras pelivuosi on 2016, sillä vuodelta nousi eniten pelejä TOP 100 -listalle. Listalta on karsittu pelit, jotka ovat saaneet äänestyksissä alle 11 arvioita. Disco Elysium (2019) 4. ikoilla pääsee nopeasti liikkeelle pienelläkin tiimillä, joten demolle voi hakea rahoitusta nykyistä nopeammin. Lista on mielenkiintoinen yhdistelmä klassikoiksi tunnustettuja merkkiteoksia, mutta varsinkin Return of Obra Dinnin ja Disco Elysiumin nousu keulille paljastaa, että Pelit.. Life is Strange: Before the Storm (2017) 5. Suoritusta varjostaa, että vuodelle 2023 on listattu muun muassa sellaiset ikiklassikot kuin Tetris ja Resident Evil, plus useampi muukin uudelleenjulkaisu. ssä Tero Uuttana kokosi Pelit.. Kärkeä hallitsee vuodesta toiseen Counter-Strike, Dota, PUBG ja Apex Legends, vasta niiden takana on tilaa. En ole mielipiteeni kanssa edes yksin. Steel Panthers: World at War (2000) 10. Return of the Obra Dinn (2018) 3. n paras peli -äänestykset yhteen. Deus Ex (2000) 9. Varsinkin pienet ja keskisuuret tiimit hyötyvät, sillä tekoälygra. Historian parhaat pelit.. Nettipeliin nojaavia grindipelejä ei ihmisen arkeen kovin montaa mahdu, mikä näkyy myös Steamin pelatuimpien pelien listalla. Monopoly Gossa ei ole nähdäkseni peliä edes naamiopeitteeksi, mutta hyperkasuaalin idean ja lautapeliklassikon yhdistelmä on tahkonnut puolessa vuodessa jo miljardin dollarin tulot. Samalla tosin pelintekokin muuttuu käsityöstä yhä enemmän automaation suuntaan. Työtä on yksinkertaisesti liikaa, eikä tiimejäkään voi juuri skaalata suuremmaksi. Baldur’s Gate II: Shadows of Amn (2000) 6. Gabriel Knight 3: Blood of the Sacred, Blood of the Damned (1999) 8. KOVA PELIVUOSI HISTORIAN PARAS PELI Pelit.. Super Mario Galaxy 2 (2010) 7. Metacriticin tilastoissa vuonna 2023 on julkaistu enemmän yli 90 pinnan pelejä kuin yhtenäkään muuna vuonna kuluvalla vuosituhannella
6 170168_.indd 6 170168_.indd 6 30.11.2023 15.22.29 30.11.2023 15.22.29. kko ja -suunnittelija. Kemppaisen projektista tulisi Black Mirrorin tyylinen antologiapeli, joka koostuisi lyhyistä, itsenäisistä tarinoista, jotka sijoittuisivat yhteiseen maailmaan. ChatGPT:tä hän on hyödyntänyt jonkin verran, sillä se soveltuu hyvin täytedialogin kirjoittamiseen. Juho Kuorikoski Kukaan ei vielä tiedä, miten tekoäly lopulta muuttaa maailmaa. ”Dokumentoin tosi avoimesti kehitystyön. Olin tuolloin Roviolla töissä, ja meidän tehtävänämme oli kehitellä erilaisia pelikonsepteja.” Eräs näistä ideoista oli Mario Partyn ja Wariowaren kaltainen, nopeatempoinen puzzlepeli, missä pelaaja oli agenttielokuvan loppukohtauksessa. ”Siitä ei tullut oikein mitään. Tämä nopeutti työtä ihan hirvittävät määrät. Omassa seikkailupeliprojektissaan hän tutkii, miten pelikehittäjä voi hyödyntää tekoälytyökaluja. Sen sijaan tekoälylle on keksitty jo vaikka minkälaisia käyttökohteita automaattisista npc-hahmoista täysin tekoälyn generoimiin maailmoihin. Kun joku muistaa olleensa jossain huoneessa, sinne ilmestyisi npc-hahmo, jota voi jututtaa.” TEKOÄLYNVÄLÄYS KONE KOODAA, MIES KERTOO Pelikonsepti alkoi versoilla moniin eri suuntiin, ja Kemppainen vei ajatusta eteenpäin sivuprojektina useiden vuosien ajan. Hän alkoi hahmotella haastattelujen ympärillä pyörivää pelikonseptia, jossa ihmisten muistikuvat avaisivat uusia huoneita. Echoes of Somewhere -projektin myötä hän haluaa selvittää myös sen, onko tekoäly oikeasti viemässä työpaikkoja. ”Aloin käyttää tekoälyä peligra. Kyseessä on enemmänkin tutkimusprojekti siihen, miten tekoälyä voi pelikehityksessä käyttää.” Mieli-kuvitusta Kemppainen on taustaltaan peligraa. V irtuaalitodellisuudesta ei tullut pelaamisen tulevaisuutta, eikä sitä tullut kryptoistakaan, luojan kiitos. Peli koostui lyhyistä, nopeatempoisista seikkailupelipulmista.” Samoihin aikoihin Kemppainen luki dekkaria, jossa päähahmo joutui vastentahtoisesti ratkomaan rikoksia. ikan rakenteluun. Jussi-Petteri Kemppainen yrittää etsiä vastauksia siihen, miten käy itsenäisille pelikehittäjille. ”Eräs keskeisistä kysymyksistä on, miten ihminen pysyy tulevaisuudessakin relevanttina, kun tekoäly toteuttaa ison osan nykyisistä työtehtävistä.” Kemppainen ei pidä tekoälyä minkäänlaisena uhkana. Nyt on vasta raapaistu pintaa, tekoälyhuumassa riittää tutkittavaa. ”Tekoäly tekee hienoja asioita, mutta ilman ihmistä se ei saa mitään aikaiseksi. ”Kaikki alkoi muistaakseni vuonna 2011 tai 2012. Sitten alkoi putkahdella tekoälytyökaluja, joilla oikeasti pystyi tekemään jotain järkevää.” Samalla myös Echoesin rakenne asettui uomiinsa. Ja tätä Jussi-Petteri Kemppainen juuri tekee. Meni vuosia, etten pannut tikkua ristiin pelin eteen. Hän laatii tekoälytyökalujen turvin Echoes of Somewhere -nimistä seikkailupeliä, jossa kaikki mahdollinen on koneaivojen tuottamaa. ”Olen pyytänyt vuorosanoja pelini tekoälyja robottihahmoille sellaisella syötteellä, että miltä itse kuulostaisit.” Tekoälytyökalut kehittyvät juuri nyt vauhdikkaasti, ajan hermolla pysyäkseen Dystooppisesta tulevaisuuskuvasta huolimatta Echoes of Somewheressa riittää kauniita värisävyjä. Tuotettu sisältö on täysin sattumanvaraista, koska tekoäly ei ole oikeasti luova.” Kemppainen käyttää projektissaan pääsääntöisesti kuvageneraatiotyökaluja, kuten Midjourneyta ja Stable Di usionia. Jussi-Petteri Kemppainen on pitkän linjan pelialan ammattilainen, joka on työskennellyt niin Roviolla kuin Remedylläkin. ”Siinä piti kytkeä esimerkiksi lasersäde pois päältä ennen kuin se leikkaa sankarin kahtia. Nyt projekti eteni, vaikka pystyin käyttämään siihen viikossa vain muutamia tunteja.” Kemppainen päätti myös, että tekoälyn tullessa mukaan peli muuttui ilmaiseksi. ”Peli muuttuisi, kun saat ihmisiltä uutta tietoa. Työkalut kehittyvät hirvittävää vauhtia, mutta hän uskoo, että ihminen pysyy ruorissa jatkossakin
Käytetyllä ajalla vain saadaan aikaiseksi paljon enemmän.” Hiekkalaatikkopelit nojaavat vahvasti proseduraaliseen generointiin, joka sekin on omanlaistaan tekoälyä. Tekoälyn tuotoksilla tämä ei ole (vielä) mahdollista.” Tällainen aikasäästö saa tietysti johtoportaan haromaan kohti juustohöylää, mutta Kemppainen ei usko, että tekoälyvallankumous vaatii uhreikseen ihmisten työpaikkoja. Pienille tekijöille tekoäly tarjoaa niin matalan riman, että sen voi ylittää käytännössä kuka tahansa. Kun saunaillassa keksitään peli-idea, se saadaan ulos parissa kuukaudessa. uusia sovelluksia riittää kokeiltavaksi jatkuvalla syötöllä. Näissä isoissa peliprojekteissa työskentelee ihan valtava määrä väkeä. Kemppainen antaa esimerkin. Moniäänisyys tulee lisääntymään, mutta samalla pelien määrä tulee kasvamaan räjähdysmäisesti. Kun kauppapaikat ovat saturoituneet, erottautuminen on entistä vaikeampaa ja muuttuu yhä vaikeammaksi.” Älykästä suunnittelua Tällä hetkellä Echoes of Somewhere on teknisesti sellaisessa kunnossa, että sisältöä voi ryhtyä rakentamaan. ”Erilaisia sekundapelejä tullaan julkaisemaan aivan valtavat määrät. Nyt kun olen tehnyt pelistä pientä valmista siivua, voin jokaiseen postaukseen keksiä jotain uutta. Toki olen ehtinyt jo syödä jokaisen osa-alueen, joten nyt piYksittäinen pelikehittäjä voi tuottaa tällaista jälkeä tekoälytyökalujen avulla. ”Eikä sekään vienyt työpaikkoja vaan päinvastoin. Luotijuna on komea ilmestys. Tekoäly nimittäin säästää aikaa aivan valtavat määrät. ”Lähinnä teknologiademoja, joille on hankala keksiä mitään järkeviä käyttökohteita. ”Uskon, että pelejä julkaistaan kymmenkertaisia määriä nykyiseen verrattuna, ja nyt pelejä pääsevät tekemään sellaiset, joilla ei välttämättä ole minkäänlaista kokemusta tai osaamista ohjelmoinnista. Suurin osa näistä on kuitenkin pelkkää tyhjää ilmaa. ”Tuntui turhauttavalta kertoilla jatkuvasti uudesta rautalankamallista. Youtubessa sisältö räätälöidään katsojille, joten samanlaista lähestymistapaa voisi ehkä käyttää peleissäkin.” Aina, kun kehitystyökalut ovat muuttuneet helppokäyttöisemmiksi, myös kuran määrä on lisääntynyt. Pelejä julkaistaan jo nyt ihan älyttömiä määriä, tulevaisuudessa vielä enemmän. Skaalaero on aivan jäätävä.” Miinuspuolena tulee tietty lumihiutalemaisuus. Omia mallinnuksia voi pyöritellä sydämensä kyllyydestä ja vaihdella esimerkiksi kamerakulmia. Tekoäly pystyy tuottamaan varsin vetovoimaisia peliympäristöjä. Isoihin peleihin tämä ei vaikuta, koska niitä on varaa markkinoida, mutta indiekehittäjille tämä on ongelma. ”Saturaatio on ilman muuta ongelma, joka kauppapaikkojen on ratkaistava. Automaation lisääntyessä projektit eivät skaalaa työvoimaa pienemmäksi, vaan sama työvoima skaalaa projekteja isommiksi. Näen, että budjetit tai henkilöresurssit eivät ole muuttujia vaan pelien skaala, joka tekoälyn avulla on paljon nykyistä suurempi. Uskon, että kokeellisia pelejä nähdään paljon nykyistä enemmän.” Tämän vastapainona on saturaatio. Yksittäinen tekijä voi olla ChatGPT:n, Midjourneyn ja muiden työkalujen avulla monin verroin tuottavampi kuin ennen. ”Peliprojektit eivät määräydy lopputuotteen skaalaan mukaan, vaan skaalan määrittää budjetti: kuinka paljon henkilötyöaikaa on käytettävissä. Niin tulee tapahtumaan nytkin. Esimerkiksi tekoälyn generoimat videot ovat vielä aivan lapsenkengissään, eikä niitä voi käyttää juuri mihinkään.” Warp 9, engage! Indiekehittäjän näkökulmasta tekoälyn käyttämiselle on yksi peruste yli muiden. Vuonna 2023 pelkästään Steamissa julkaistaan yli 12 000 uutta peliä. ”Aika pitkään peli velloi vertical slice -maailmassa, jossa pyrin tekemään pienen hetken sellaiseksi, että se tuntuu valmiilta peliltä.” Lähestymistapa valikoitui siksi, että Kemppainen dokumentoi pelinsä edistymistä blogissaan. ”Sama projekti syntyy tekoälyn avustamana 400 tunnissa, siis viidessä työviikossa. Peli, jossa on sata taustaa, vaatii parhaimmassakin tapauksessa 400 päivää käsitöitä. 7 170168_.indd 7 170168_.indd 7 30.11.2023 15.22.36 30.11.2023 15.22.36. En muista yhtäkään skenaariota, jossa pelialalla tehokkaampi työkalu olisi vienyt töitä.” Isot ja keskisuuret yritykset saavat siis samalla rahalla tulevaisuudessa aikaan enemmän. ”Kun Midjourneylta pyytää kuvan, se tuottaa sen ja vain sen. Ennen yhden kolmiulotteisen pelilokaation rakenteluun meni helposti viikko, nyt Midjourneyn avulla tästä voi leikata kolme-neljä päivää pois. Grafiikan tekeminen vie päivien sijaan tunteja
”En halua miettiä julkaisua, sillä silloin tämä muuttuisi harrastamisesta suorittamiseksi. “Jos jää jumiin siihen keskusteluun, oikea sota jää käymättä.” Tämä sota on Kemppaisen mukaan sitä, miten näiden työkalujen kanssa pärjätään ja kuinka niitä käytetään paitsi tehokkaasti, myös inhimillisesti. “Tämän vuoksi tulenkin julkaisemaan pelin aikanaan ilmaiseksi.” Tekoälyn regulaatio laahaa valovuosia nopean teknisen kehityksen jälkijunassa. En halua, että tästä tulee työ.” Kemppaisen tekoälyprojekti on löytänyt verkosta varsin laajan yleisön, mikä on johtanut myös rahoitustarjouksiin. Kukaan ei oikein tiedä, miten esimerkiksi tekijänoikeudet toteutuvat kaupallisissa tekoälyprojekteissa. 8 170168_.indd 8 170168_.indd 8 30.11.2023 15.22.43 30.11.2023 15.22.43. “Haluan selvittää, että onko se totta, että ihminen jäisi tämän yhtälön ulkopuolelle. ”Olen systemaattisesti tyrmännyt nämä kaikki.” Harrastusprojekti on Kemppaiselle eskapismia, palautumista pelidevaajan työstä. On totta, että joitakin KONE KOODAA, MIES KERTOO Tekoälyn valtakunnassa kodinkoneetkin ovat keskustelukumppaneita… Pelimekaniikaltaan Kemppaisen peliprojekti on klassinen osoita ja klikkaa -seikkailupeli. “Mutta jos mennään sen mukaan, mikä on moraalisesti ja eettisesti oikein, niin sitten ei.” Hän ei omassa projektissaan ota kantaa tekoälyn etiikkaan. Kemppainen itsekin tiedostaa ristiriidan. Mukana on myös eettinen kerros, sillä tekoälyn varaan rakentuvan pelin kaupallinen hyödyntäminen on harmaata aluetta. “En osaa sanoa, ovatko nämä työkalut epäeettisiä, totaalisen rikollisia vai ei.” Hän näkee, että työkalut on mahdollista laillistaa nykyisessä muodossaan vaikka heti. tää ryhtyä tekemään sisältöä, että on jotain kerrottavaa jatkossakin.” Valmista peliä ei ihan heti kannata odotella, sillä Kemppainen ei uskalla arvioida projektin lopullista aikataulua. Kyse on kuitenkin harrastusprojektista
Nyt homma on kuitenkin vielä niin alussa, että hion ensimmäisiä puzzleja paikalleen.” Kukaan ei vielä tiedä, miltä tekoälyvallankumous todella näyttää, mitä siitä seuraa ja kuinka esimerkiksi lainsäädäntö asiaan suhtautuu. Se tarjoaa monipuolisesti tietoa aiheesta.” Kielimalli piti artikkelin eettistä näkökulmaa kiinnostavana. Tuskinpa näitä miettisi, jos hommia tekisi perinteisillä työkaluilla. Sosiaalinen media on esimerkiksi tehnyt media-alan toiminnasta huomattavasti aiempaa vaikeampaa ja vähemmän kannattavaa. Kovimmat rikollispomot käyvät salaa onkimassa tai metsällä, ninjat puolestaan siivoavat katuja.” Vanhat ihmiset ovat nähneet sen maailman, jossa ihmiset olivat vapaita toteuttamaan itseään. Keskeistä on tasapaino vastuullisen käytön ja innovaatioiden välillä, sekä tarve sääntelylle ja läpinäkyvyydelle tekoälyn kehityksessä. Ihmiset ovat ikään kuin ulkopuolisia omassa maailmassaan. Vastaaja saattaa olla hieman puolueellinen. Koneilla on yksinoikeus työhön.” Jos tätä kieltoa rikkoo, siitä seuraa ongelmia. Pelissä tutkitaan, miten ihmiset ovat sopeutuneet tällaiseen maailmanjärjestykseen.” Antologian ensimmäisessä tarinassa koneet huomaavat, että vesi loppuu maailmasta parinsadan vuoden päästä. Sitä ennen on ratkottavana paljon eettisiä ja lakiteknisiä ongelmia. ”He ovat tottuneet elämään koneiden turhanpäiväisinä lemmikkeinä. ”Tämän seurauksena ihmiset ovat kehittäneet valtavan underground-kulttuurin, jossa rikollisliigat harrastavat koruompelua ja tekevät muffinsseja. 9 170168_.indd 9 170168_.indd 9 30.11.2023 15.22.48 30.11.2023 15.22.48. Sääntelylle on todellista tarvetta, mutta nähtäväksi jää, onko se innovaation voimalla etenevän vallankumouksen ensimmäinen uhri. ”Synkästä asetelmastaan huolimatta kyseessä on LucasArtsin hengessä tehtyä komediaa. Tulevaisuudessa koneet päättävät pariskunnat datan perusteella, joten oman kumppanin kanssa mennään naimisiin, halusi sitä tai ei. Kerro kerro kuvastin Näytin tämän tekstin myös ChatGPT:lle ja pyysin parannusehdotuksia. “Tämä vain kertoo siitä, että kyseessä on eettisesti kyseenalainen maaperä. Tarinassa lähdetään selvittelemään tilannetta ja ratkomaan vesikriisiä, joka muutamassa päivässä voi listiä koko ihmiskunnan. toimialoja tulee häviämään kokonaan, mutta nämä ovat pääasiassa jukurihommia, joiden poistuminen vapauttaa käsiä sellaiseen työhön, jota tekoäly ei osaa. Se, että tällaisia kysymyksiä herää, kertoo siitä, että jotain hämärää teknologiassa on. Eettiset pohdinnat ovat olennainen osa keskustelua, kun teknologiaa otetaan käyttöön yhteiskunnallisesti vaikuttavilla aloilla.” ChatGPT:n vastauksesta voisivat AI-työkaluvalmistajat ottaa opikseen. Aika näyttää, onko tämä se suunta, mihin teknologinen kehitys johtaa. ”Aika nopeasti tulee valmista, kun olen päässyt sisällön pariin. Kysyin koneaivolta myös mielipidettä itse tekstistä: ”Juttu on kiinnostava ja kattava esittely Jussi-Petteri Kemppaisen indiepeliprojektista ja siitä, miten tekoälyä hyödynnetään pelinkehityksessä. Kemppainen on kuvitellut, miltä meidän maailmamme näyttäisi 20– 30 vuotta tulevaisuudessa, kun tekoälyvallankumous on jo tapahtunut. Pelin esittelemä skenaario ei ole millään tavalla uskottava, mutta tässä hullunkurisessa maailmassa ihan validi.” Toisessa episodissa seurataan alaikäisiä rakastavaisia, jotka seurustelevat salaa. ”Päähahmot pyrkivät sitten tekemään kaiken mahdollisen, että koneet ymmärtäisivät heidän olevan toistensa sielunkumppanit.” Kemppainen lupaa varovasti, että Echoes of Somewhere olisi pelattavassa kuosissa ensi vuoden aikana. Jotta tilanteeseen voidaan varautua, vettä pitää alkaa säästää heti. “Hevosenkengittäjät ovat aina lirissä, kun joku esittelee auton, mutta tällaisessa myllyssä ei ole mukavaa olla kesken siirtymäajan.” Kemppaisen oma suhtautuminen tekoälyn etiikkaan riippuu päivästä. ”Kaikki ammatit on koneistettu, kukaan ei tee työtä, vaan se on kielletty. Botti olisi halunnut muuttaa otsikon muotoon ”Pelinkehityksen tulevaisuus: Tekoäly mullistaa indiepelien maailman”. …joilla riittää sanottavaa. Nuorilla puolestaan ei ole mitään käsitystä esimerkiksi sellaisesta konseptista kuin työnteko. ”Tekoälyn data ei vain ota huomioon sitä, että ihmiset kuolevat ilman vettä.” Pelaaja omaksuu joko talonmiehen tai poliisin roolin. Oma projektini ei pohdi tekoälyn hyvää tai pahaa, vaan yksinkertaisesti pyrkii näyttämään, millainen tekoälyn mahdollistama pelikehitys on.” Kone on herra Tekoäly näkyy myös Echoes of Somewheren sisällössä. ”Tekoälyn käytössä nousee esiin eettisiä haasteita, kuten työpaikkojen muutosta, tietosuojakysymyksiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tilalle tulee antoisampaa tekemistä.” Isoja disruptioita on tapahtunut aikaisemminkin. Tälle vuodelle hän lupailee demoversiota, joka sisältää pelin alkukohtauksen. Jussi-Petteri Kemppaisen tutkielma indiekehittäjän ja tekoälyn yhteistyöstä näyttää yhden mahdollisen tulevaisuuden, jossa yksittäinen pelikehittäjä voi olla oikea yhden henkilön orkesteri tuottaen lähestulkoon isojen pelistudioiden veroisia luomuksia
Yhtäkkiä tunnelma, tavoitteet ja rytmitys muuttuvat täysin. RoboCopin on vangittava mies elävänä tai kuolleena. Kuinka toivonkaan, että olisin kyennyt pitämään tuosta tunteesta kiinni. Mitä pidemmälle Rogue Cityn tarina etenee, sitä enemmän se alkaa hajota käsiin. Luotien viuhuessa ilma täyttyy lasinsirpaleista, paperisilpusta ja betonin palasista. Aulassa voi kuunnella paikalle saapuneiden kansalaisten huolia ja murheita. RoboCopin harhanäyt hänen perheestään eivät koskaan johda mihinkään, pahiksen motiivit jäävät epäselviksi ja viimeisen kolmanneksen yllätyskäänteet tuntuvat ilmestyvän tyhjästä, koska niitä ei pedata ajoissa. Virkaveljet ja -sisaret tarjoavat lyhyitä tehtäviä, joissa autetaan ottamaan vastaan rikosilmoituksia tai kerätään nimiä loukkaantuneen kollegan ”parane pian” -korttiin. Markus Rojola ROBOCOP: ROGUE CITY RoboCop: Rogue City loistaa luotien lentäessä, mutta kimmellys alkaa kadota ruudinsavun hälvettyä. RoboCop: Rogue City on, OCP:n kiitos, laadultaan huomattavasti lähempänä Terminatoria kuin Ramboa. Ammuskelu on toteutettu vakaalla kädellä, päähahmot ja näitä ympäröivä maailma ovat mallinnettu yksityiskohtaisesti lähdemateriaalia kunnioittaen ja, toisin kuin alkukesästä julkaistussa Starship Troopers: Extermination -nettiräiskinnässä, satiirista otetta ei ole unohdettu. Painotus on sanalla verinen, sillä sitä riittää Robocopin talsiessa rikollisten valtaamaan pilvenpiirtäjään. 10 170437_.indd 10 170437_.indd 10 28.11.2023 12.25.02 28.11.2023 12.25.02. Pelifirman ensimmäinen yritys, Rambo: The Video Game (Pelit 4/2014, 50 p.), oli malliesimerkki perinteisestä lisenssipelistä. Alueeseen voi tutustua rauhassa omaan tahtiinsa. Voitte kuvitella hämmästykseni, kun muutamaa kuukautta myöhemmin kokeilin saman studion kehittämää Terminator: Resistancea (Pelit 1/2020, 79 p.), joka osoittautui kaikkien odotusten vastaisesti poikkeuksellisen uskolliseksi James Cameronin tuomiopäivän visiolle. Suojele viattomia Tehtävän päätyttyä RoboCop ja hänen parinsa, Anne Lewis, palaavat poliisiasemalle, joka vaikuttaa olevan yksi yhteen elokuvassa nähdyn rakennuksen kanssa. Tarina käynnistyy elokuvan tapaan samanaikaisesti sekä Teyon / Nacon Games Versio: Ennakko Testattu: PS5 Saatavilla: Xbox Series X/S, Win Ikäraja: 18 huolestuttavalla että hulvattoman hauskalla uutiskatsauksella, joka kertoo kaiken tarvittavan huomispäivän Detroitista. Ampumaradalla voi harjoitella tähtäystään. Kuolleeksi julistettu poliisi Alex Murphy on edelleen olemassa jossain muodossa. Olenhan erikoistunut kirjoittamaan 1980-luvun toimintaklassikoihin perustuvista peleistä. Suurimman pettymyksen aiheuttaa se, ettei tekijöillä vaikuta olevan mitään omaa sanottavaa. Olin vakuuttunut, että Teyon oli jo toistamiseen onnistunut ylittämään odotukset. Näky on kaoottinen. Pelaaja pystyy vaikuttamaan dialogivalinnoillaan, kumpi puoli sankarista – kone vai ihminen – nousee enemmän esiin ja miten muut hahmot tähän suhtautuvat. Pelatessa tuntee usein siirtyneensä ultraväkivaltaisen tieteiselokuvan maailmaan. Viimeisin seikka tuo oman lisänsä tarinaan. Keskusteluista tohtori Blanchen kanssa tuodaan ilmi, kuinka RoboCop ei ole tunteeton tappokone. Sitä seuraava tehtävä on täysiveristä voimafantasiaa. Se, kuinka pitkään siellä viihtyy, on kuitenkin oma kysymyksensä. Kaupunkiin on saapunut uusi peluri, Wendell Antonowsky, joka on nousemassa järjestäytyneen rikollisuuden uudeksi johtohahmoksi. Toisin kuin Rambon kohdalla, tekijöiden rakkaus aihepiiriä kohtaan huokui jokaisesta rujosta pikselistä. Vanhentunut ulkoasu ja ennalta arvattava juoni eivät onnistuneet pilaamaan kokonaisuutta, koska tunnelma säilyi alusta loppuun vahvana. Keskenään kilpailevat jengit ovat taistelleet Detroitin katujen hallinnasta kuukausien ajan kansalaisten kärsiessä. Kyborgikyttä voi nostaa epäillyn kaulasta ilmaan, käyttää hänen kehoaan suojana luodeilta ja lopuksi viskata elottoman ruumiin huoneen halki hänen kumppaneidensa niskaan. Parin ensimmäisen tunnin jälkeen olin myyty. Tarkennusjärjestelmä merkitsee viholliset automaattisesti Auto-9-konepistooliin irrottaessa raajat (ja muut ulokkeet) jengiläisten kehoista. Ylläpidä lakia Rogue City sijoittuu RoboCop 2:n (1990) jälkeiseen aikaan. Se sopii minulle mainiosti. Tekniseltä toteutukseltaan myötähäpeää aiheuttava ja lähdemateriaalia vertauskuvallisesti vessapaperina käyttävä raideräiskintä oli yksi surkeimmista koskaan tietokoneelle asentamistani (ja pikapikaa poistamistani) tekeleistä. Megakorporaatio OCP:n rakentama tulevaisuuden lainvalvoja raivaa tiensä vihollisjoukkojen läpi vaivatta. Palvele kansalaisten luottamusta Ensisilmäyksellä vaikuttaa siltä, että Rogue Cityn tekijät ovat ymmärtäneet täydellisesti, mikä RoboCopissa on parasta. RoboCop joutuu myös puhumaan terapeutille OCP:tä edustavan limanuljaska Max Beckerin käskystä, koska muistot entisestä elämästä pyrkivät jälleen pinnalle. P uolalainen Teyon on erikoistunut tekemään pelejä 1980-luvun toimintaklassikoista. Jo muutaman minuutin asemalle saapumisen jälkeen on selvää, ettei Rogue Cityssä ole kyse pelkästä räiskinnästä. Ideaalitilanteessa valmiiksi luotua maailmaa olisi käytetty ponnahduslautana uusille ideoille, mutta Rogue Cityn tarina Välillä täytyy tutkia, jotta tietää ketä hutkia. Rakastin joka hetkeä. Rogue City oli Verhoevenin elokuvan tapaan yhdistelmä ultraväkivaltaista tieteistoimintaa, satiirista yhteiskuntakritiikkiä sekä filosofista pohdintaa ihmisyyden olemuksesta
Hyvää: + Näyttää ja tuntuu RoboCopilta. Ilmaan viskatut kelmit lentävät seinien läpi reikää tekemättä. Rogue Cityn läpäisee kaikkine sivutehtävineen alle 20 tunnissa, mutta se olisi silti kaivannut pientä tiivistämistä. Auto-9:n ominaisuuksia, kuten zoomin määrää, tulinopeutta ja luotien läpäisyvoimaa, voi muokata ympäristöistä löytyvillä emolevyillä ja siruilla. Huonoa: . Kun löysin itseni pimeästä kellarista jahtaamassa vanhan rouvan kadottamaa kissaa, en voinut olla ajattelematta, että kyse oli veronmaksajien varojen törkeästä väärinkäytöstä. paljastuu puolivillaiseksi kopioksi kahden ensimmäisen elokuvan juonenkäänteistä ja teemoista. Rappeutunut keskusta, vanha terästehdas ja OCP:n päämaja ovat puoliavoimia maailmoja, joissa voi kulkea enimmäkseen vapaasti. Valtaosan ajasta moiset kauneusvirheet pystyy ohittamaan olankohtauksella, koska pääasiat ovat hoidettu kunnialla ja tekijöiden intohimoa aihepiiriä kohtaan on mahdoton kiistää. Sivupuuhastelun tarkoitus on elävöittää maailmaa. Mielikuvitukseton juoni. Kutsutko tätä pikkuviaksi. 11 170437_.indd 11 170437_.indd 11 28.11.2023 12.25.28 28.11.2023 12.25.28. Harmillisesti aseen ääntä ei saa vaihdettua elokuvan mukaiseksi. Ostaisin mieluusti dollarilla, mutta en täyteen hintaan. Tiedän, että Teyon olisi pystynyt parempaankin. Esimerkiksi suurin osa sivutehtävistä päättyy siihen, että RoboCop katsoo joko rikospaikalta poistuvaa poliisiautoa tai ambulanssia. Havaitessaan jonkun rikkovan lakia RoboCop voi jakaa sakkolappuja tai päästää pahantekijät varoituksella. Muutamaan otteeseen ruudunpäivitys tippuu diaesityksen tasolle. Suoraviivaisesti toteutetussa räiskinnässä on vanhan koulukunnan viehätystä. Tämä kyttäkö ei pysähdy donitseille. Hahmot alkavat jopa toistella elokuvasta tuttuja repliikkejä kuin pahaisessa sketsishow’ssa. Lyhyissä sivutehtävissä ratkaistaan yleensä rikos tutkimalla johtolankoja, kuulustelemalla todistajia, pidättämällä epäiltyjä tai yksinkertaisesti ammuskelemalla kymmenittäin jengiläisiä. Tapahtumapaikka saattaa vaihtua, mutta kamerakulmat ja hahmojen liikkeet toistuvat identtisinä. Sanavalinnoilla on merkitystä juonen etenemisen kannalta, mutta usein yksittäisten valintojen merkitys jää epäselväksi ja toisinaan ne johtavat täysin päinvastaiseen suuntaan, kuin valintaa tehdessä kuvitteli. Onneksi lopun onnistuneet pomotaistot varmistavat, etteivät viimeiset muistot Rogue Citystä ole katkeruuden sävyttämiä. RoboCopin murskatessa oven maailma hidastuu, jolloin pelaajalla on muutama sekunti aikaa jakaa oikeutta ennen kuin rikolliset ehtivät teloittaa kaappaamansa siviilit. RoboCop voi ottaa käyttöönsä myös vihollisten pudottamat uzit, rynnäkkökiväärit ja muut aseet. Monipuoliset ympäristöt on toteutettu sen verran hienosti, että niihin tutustuu mielellään. Ensimmäisessä elokuvassa Wellerin ääni pehmeni Murphyn herätessä metallikehonsa sisältä, mutta tällä kertaa moisista vivahteista on turha haaveilla. Asenne kohdillaan. Mitä kauemmin Detroitin kaduilla viettää aikaa, sitä enemmän ne alkavat häiritsemään. Harmillisesti pelin jälkipuoliskolla ryhdytään kierrättämään samoja tapahtumapaikkoja. on venyttää pelin kestoa. Vaikka kyseessä on kiistatta kaikkien aikojen paras RoboCop-peli, pienoiselta pettymyksen tunteelta on vaikea välttyä. Välivideoissa tarkennus saattaa olla hahmojen sijaan taustoissa. Puhujien suut eivät aina liiku tai vaihtoehtoisesti suun käydessä ääni katoaa. Pelaamisen viehätys rapisee ajan myötä. Kahdessa ensimmäisessä elokuvassa RoboCopia esittänyt Peter Weller tekee paluun nimirooliin, mutta hänkään ei tunnu saavan paljoa irti hahmolle kirjoitetuista vuorosanoista. Oma lukunsa ovat lukuisat pikkubugit. Toisinaan niin käykin, mutta useimmiten kyse on turhauttavista noutotehtävistä, joiden pääasiallinen tarkoitus 78 Puoliksi räiskintää, puoliksi satiiria, täyttä RoboCopia. Avoimet ympäristöt ovat juuri sopivan kokoisia, ettei RoboCopin hidas kävely ala ärsyttämään. Tarinan edetessä RoboCop siirtyy Detroitin eri alueille. Kyse lienee budjetin asettamista rajoituksista, jotka ilmenevät myös ainutlaatuisten kasvomallien ja animaatioiden vähäisenä määränä. Asiaa eivät auta elottomat kasvoanimaatiot tai heikkotasoinen ääninäyttely. Yksittäiset viittaukset ovat kivoja, hokemat eivät. Hienoimpina hetkinään Rogue City tarjoaa lähestulkoon täydellisen RoboCop-kokemuksen. Tämä tapahtuu juttelemalla siviileille tai katuja partioiville poliisitovereille. Useimpien rakennusten sisälle pääsee ainoastaan silloin, kun on saanut aktivoitua niihin sijoittuvan tehtävän. Taistelun tempoa säädellään vuosituhannen alkupuolen Call of Duty -pelit mieleen tuovilla panttivankitilanteilla. Useimmiten näyttelijä kuulostaa latelevan tekstiä suoraan paperista. Muutamat hahmoista, kuten RoboCopin työpari Lewis ja tämän pomo Becker, on hoidettu hyvin, mutta enemmistö roolisuorituksista jää hengettömiksi. Ihastuin etenkin öiseen keskustaan, jossa kodittomat värjöttelevät palavien tynnyreiden ympärillä neonkylttien heijastuessa sateisilta kaduilta. Yksittäiset huipennukset jäävät kuitenkin vähiin huomion kiinnittyessä yhä useammin ennalta arvattavasti etenevän juonen ja teknisten kömmellysten kaltaisiin epäkohtiin. Vanhalle terästehtaalle saavuttuani ihastelin useaan otteeseen paikan tunnelmaa ja, kun lopulta törmäsin TV:stä tuttuun näkyyn, kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitäni
Onnistuneesta retroscifi-estetiikasta saa osin kiittää Unreal Engine 5:n loihtimia kauniita näkymiä. Detroitin kovat kadut. They fix everything. We killed you! Käytyäni läpi aiemmat RoboCop-lisenssipelit ja katsottuani vuoden 1987 elokuvan uusin silmin, olin ymmälläni: miksei hyviä RoboCop-pelejä ole julkaistu. Rikolliset ovat vallanneet TV-aseman ja RoboCop on panttivankien ainoa toivo. Detroit Rock City Verhoevenin mestarillisen elokuvan ränsistyneen tulevaisuuden Detroitin kontrasti köyhien kansalaisten ja rikkaiden yrityspyrkyreiden välillä ei ole menettänyt tehoaan. Nyt mukana on jopa alkuperäinen Murphyn näyttelijä Peter Weller. OCP-001: Räiskintä on hauskaa, näyttää ja kuulostaa oikealta RoboCopilta. Staattisuudestaan huolimatta ympäristöt ovat onnistuneita. Ikonisen pistoolin lisäksi mukaan mahtuu toinenkin ase. I know you… You’re dead. Niistä viimeinen on huonoudessaan rikos ihmisyyttä vastaan. Ilahduttavan tylyä on napata jengiläisiä kurkusta kiinni ja heivata päin kavereita tai vaikka ikkunasta ulos. Pienen studion rajat näkyvät ympäristöjen kierrätyksenä, samaa Detroitin muutaman korttelin aluetta kolutaan useampaan otteeseen, sentään eri vuorokaudenaikoina. Nuke-addiktien suuri määrä heijastelee nykypäivän opiaattikriisiä. En innoissani pysynyt tuolilla, kun jakelin oikeutta legendaarisella Auto-9-pistoolilla pahisten päänuppiin, upeiden ympäristöjen tuhoutuessa näyttävästi, klassisen tunnusmusiikin soidessa taustalla, RoboCopin heittäessä typerää läppää parinsa Lewiksen kanssa. They’ll fix you. Lähes kaikki hajoaa tulituksessa, laasti irtoilee seiniltä, huonekalut silppuuntuvat ja lasinsirut sekä palasiksi ammutut viholliset täyttävät huoneet. Rytmitystä tukevat ajoittaiset tutkiskeluvaiheet, joissa pistooli pysyy reisikotelossa. Ympäristöt tuhoutuvat hienosti. Muista ääninäyttelijöistä ei valitettavasti voi sanoa samaa. 12 171012_.indd 12 171012_.indd 12 28.11.2023 12.26.57 28.11.2023 12.26.57. Heijastukset, tuhoutuvat ympäristöt ja kiiltelevä kromi ovat kuin elokuvista. Sokeiden maassa yksisilmäinen mies on kuningas: Rogue City on paras RoboCop-peli kautta aikojen. Heikkouksienkin läpi voi katsoa, sillä Rogue City tekee monta asiaa oikein, sillä on sydän paikallaan ja lähdemateriaalia kunnioitetaan. Tämähän on myös elokuvan kantavia teemoja. Budjetin rajoista kielivät visuaaliset bugit, kuten ilmassa leijuvia esineitä riittää, sekä ihmishahmojen ilmeettömät ja vahamaiset kasvot. Omilla valinnoilla pääsee myös vaikuttamaan siihen, miten RoboCop näkee itsensä, ihmisenä vai koneena. Osin kone, osin ihminen ja täysin kyttä, RoboCop jakoi oikeutta rikollisille kolmessa elokuvassa. K asarin lopun kovin poliisi oli RoboCop, oikealta nimeltään Alex Murphy, joka ei saanut sairauslomaa edes kuollessaan. Lewis-partnerin kanssa oikeutta jakamassa. Klassinen tähtäysmoodi aktivoituu oikeasta hiirenkorvasta, jolloin vihollisten hahmottaminen helpottuu. Idea toimii, sillä RoboCopin päivittäminen uudella softalla on maailmaan sopivaa. Peter Weller näyttelee roolinsa hyvin, vaikka ensiesiintymisestä on jo 36 vuotta. I’d buy that for a dollar! Ja täyteen viiden kympin hintaankin. Ikoninen kansikuva. Alku on lupaava. No, eipä ole dialogikaan erikoista, mutta ajaa asiansa. Onko Detroitilla toivoa. Vaikka toiminta on samanlaista koko matkan ajan, aseiden ja sankarin kykyjen virittely tuo siihen kaivattua vaihtelua. Isomman tehtävän päätteeksi OCP pisteyttää Murphyn suorituksen, eli jos pelastaa kaikki panttivangit, saa enemmän päivityskrediittejä. ED-209: Budjetin rajat näkyvät. RoboCopille tämä tietysti sopii kuin mikrosiru päähän. Uusi RoboCop vie katsomaan tarinan maailmaa tavalla, josta pystyi teini-ikäisenä fanina vain unelmoimaan. Satiirisesti kerrottu tarina ei pääse esikuvansa tasolle, mutta yritys on hyvä. Esimerkiksi keskustelutaitoihin panostamalla siviileiltä saa enemmän irti, mikä voi auttaa rikosten ratkaisussa. Toiminta on ilahduttavan suoraviivaista, kontrollit hiirellä ja näppiksellä ajatusTHAT’S LIFE IN THE BIG CITY Teyon / Nacon Arvosteltu: PC Saatavilla: PC, Playstation 5, Xbox Series S/X Minimi: Windows 10 64-bit, Intel i7-4790 tai Ryzen 5 2600, 16 Gt RAM, Intel Arc A380, AMD Radeon RX 480 tai Nvidia GTX 1650, 51 Gt HDD Suositus: Windows 10 64-bit, Intel i7-10700K tai Ryzen 7 3800XT, 16 Gt RAM, Intel Arc A770, AMD Radeon RX 6800 tai Nvidia RTX 3070, 51 Gt HDD Testattu: AMD Ryzen 9 5950X, 32 Gt RAM, Nvidia RTX 4090 24 Gt Ikäraja: 18 (19)87 Hienon näköinen ja menevä, hyvällä tavalla vanhanaikainen toimintapeli. Mutta kun Auto 9:ää pääsee parantelemaan, on se muutenkin loppumattomine panoksineen niin hyvä, ettei muita aseita edes kaipaa. ta nopeammat. Elokuvista tuttuja ikonisia paikkoja, kuten poliisiasema ja ykkösen loppunäytöksen terästehdas, on ilo nähdä pelimaailmassa. Rogue City ei ole pelkkää räiskintää, vaan mukana on kevyitä roolipelielementtejä. Kehitysjärjestelmän myötä omaa pelityyliä voi muokata haluttuun suuntaan. Ville Wikström RoboCop jakoi oikeutta, nyt RoboCop saa oikeutta. Kokemuspisteitä irtoaa kevyistä sivutehtävistä, kuten poliisitovereiden auttamisesta tai todisteiden keräämisestä rikospaikalta. Ai että kasarin lasta hellitään! Come quietly or there will be… trouble. ”Serve the public trust” onkin ensimmäinen direktiivi. Can you fly, Bobby. Samalla skannaillaan ympäristön vihjeitä. Lopulta aika yksinkertainen, kuten me fanitkin. Kävely tömisee ikonisesti, ammuskelu kuulostaa ja tuntuu hyvältä, mutta miksei RoboCopin metallikehoa ole mallinnettu välivideoiden ulkopuolelle. Nurkan takana ei huohoteta, terveys palautuu kerättävillä parannusesineillä
Asiat alkoivat edetä vasta, kun eräs Neumeierin ystävistä ojensi käsikirjoituksen ohjaaja Jonathan Kaplanille. Kaplan ei innostunut lukemastaan, mutta ajatteli sen sopivan täydellisesti hänen tuottajaystävälleen Jon Davidsonille. R oboCop sai alkunsa toisen tieteisklassikon kuvauksissa. Se kertoi laitteesta, joka teki poliiseista aiempaa nopeampia ja vahvempia, mutta muuttaisi ajan myötä heidät verenhimoisiksi psykopaateiksi. Neumeier ja Miner halusivat ottaa kantaa tuomalla esiin, millaiseen yhteiskuntaan valinnat saattaisivat johtaa. Myöhemmin hän oli saavuttanut menestystä komedialla Hei, me lennetään! (Airplane!, 1980). Nähtyään futuristiset lavasteet Neumeierin mieleen pälkähti nimi Robocop ja ajatus lakia valvovasta koneesta, joka pyrkisi ymmärtämään ihmisyyttä. Markus Rojola Tieteis. Lopulta esiin nousi Paul Verhoevenin nimi. Neumeierin kokemus elokuvastudioista auttoi yrityshierarkian ymmärtämisessä. Kahdeksan prosentin osuus tuotoista osoittautui mukavaksi bonukseksi elokuvan menestyttyä. Kesällä 1985 Neumeierilla ja Minerilla oli kohtuullisen valmis käsikirjoitus, tuottaja sekä rahoittaja. Minerin vastuulla oli ehdottaa ideoita, joista Neumeier sovitti parhaimmat tarinaan. lmi kiinnitti hänen huomionsa. 13 170789_.indd 13 170789_.indd 13 30.11.2023 15.25.13 30.11.2023 15.25.13. Davidson oli aloittanut uransa vuosikymmen aikaisemmin halpiselokuvistaan tunnetun Roger Cormanin alaisuudessa. Yhteiskuntakritiikki oli mukana alusta asti. Eräänä iltana mies päätyi Ridley Scottin ohjaaman Blade Runnerin (1982) kuvauspaikalle. Hei, me tehdään elokuva! Joulukuussa 1984 valmistui ensimmäinen versio käsikirjoituksesta, jota Neumeier ja Miner ryhtyivät esittelemään. Seuraavaksi he tarvitsivat ohjaajan, joka ymmärtäisi tarinan syvemmät merkitykset. Syksyllä 1984 Neumeier kaivoi esiin vuosia aiemmin laatimansa tiivistelmän. Esimerkiksi OCP:tä johtava vanha mies perustui Universalia rautaisella otteella johtaneeseen Lew Wassermaniin. ktiota, yhteiskuntakritiikkiä ja räjähtävää toimintaa yhdistelevä RoboCop julkaistiin lähes neljä vuosikymmentä sitten, mutta tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Kirjoitustyö eteni aluksi hitaasti, koska kaksikko ei tuntenut toisiaan. Hän otti kaksi viikkoa vapaaksi töistä kirjoittaakseen 40 ensimmäistä sivua käsikirjoituksesta, joka sai nimen Robocop: The Future of Law Enforcement. Neumeier ja Miner olivat pelänneet James Cameronin lokakuussa 1984 julkaistun Terminator – tuhoajan pilaavan heidän mahdollisuutensa. Hänen ohjaustyönsä, kuten rakkaustarina Turkkilaisia makeisia (Turk fruit, 1973), sotaelokuva Gestapon vihollinen numero 1 (Soldaat van Oranje, 1977) ja nuorisodraama Nuoria haaveita (Spetters, 1980) olivat yleisömenestyksiä. Studio toisensa jälkeen torjui käsikirjoituksen. Presidentti Ronald Reaganin johdolla Yhdysvaltain hallitus oli ryhtynyt yksityistämään valtion omaisuutta ja vapauttamaan markkinoita. Monet tekijöiden lähestymistä ohjaajista eivät edenneet kansisivua pidemmälle. Elokuvan nimi osoittautui kuitenkin haasteeksi. Vajaa neljä vuotta myöhemmin Neumeier työskenteli nuorempana tuottajana Universalilla. UCLA:n elokuvakoulusta valmistunut Ed Neumeier työskenteli 1980-luvun alussa Warner Brothersin elokuvastudiolla käsikirjoitusten lukijana haaveillen oman elokuvansa kirjoittamisesta. ED-209:n teloittaman Kinneyn alkuperäinen kuolema ei ollut riittävän raaka ohjaajalle, joten uusintakuvauksissa näyttelijä Kevin Pageen kiinnitettiin yli 200 räjähtävää veripussia. Neumeier ja Miner työstivät tekstiä iltaisin ja viikonloppuisin kahden kuukauden ajan. Ensimmäisestä kansainvälisestä ohjaustyöstä, Orionin rahoittaNeumeir ja Miner tienasivat ainoastaan pari tuhatta tarinan oikeuksista sekä 25 000 dollarin yhteispalkkion uudelleenkirjoituksesta. Verhoeven todisti lapsena sodan kauheuksia, joten veretön väkivalta on hänestä valheellista. Tekijät tarvitsivat kuitenkin vielä studion, joka suostuisi rahoittamaan tieteiselokuvan. Kriitikoiden kehuma robottiräiskintä osoittautui yllättäen menestykseksi, mikä sai sen julkaisseen Orionin kiinnostumaan myös RoboCopista. Kävi ilmi, ettei heidän ajoituksensa olisi voinut olla parempi. Hänen käydessään läpi UCLA:n opiskelijatöitä, kuvausta opiskelleen Michael Minerin . Kaksikon tavatessa lounaalla Miner totesi työstävänsä Supercopiksi kutsumaansa tarinaa. Neumeierin kerrottua omasta tulevaisuuden lainvalLAINVALVONNAN TULEVAISUUS ROBOCOPIN SYNTYTARINA vontaan liittyvästä ideastaan, miehet päättivät yhdistää näkemyksensä. Kiistanalaiset aihepiirit sekä suorasukaiset väkivallan ja seksuaalisuuden kuvaukset herättivät kuitenkin vastarintaa lehdistössä ja vallanpitäjissä. Väkivallan Vermeer Hollantilainen Verhoeven oli menestynyt erinomaisesti kotimaassaan. Ajan myötä roolijako selkeytyi. Koska Verhoevenin oli vaikea saada valtiollista tukea omille projekteilleen, hän pakeni ulkomaille. Kerrottuaan käsikirjoittajille haluavansa tuottaa elokuvan, Davidson pyysi näitä laatimaan entistä satiirisemman version käsikirjoituksesta
Bottin käytti puvun kehittämiseen vuoden ja yli miljoona dollaria. -seikkailua Superässä – Buckaroo Banzai (1984). Bottin laati kymmeniä eri savimalleja, joista yksikään ei tuntunut sopivalta. Mikä tärkeintä, Verhoeven piti hänen leuastaan. Verhoevenille Medavoy ilmoitti, että tällä oli kaksi vuorokautta aikaa järjestää koekuvaus Wellerin ja puvun kanssa, jonka jälkeen studio päättäisi, jatketaanko kuvauksia vai ei. RoboCopin oli näytettävä koneelta, mutta kyettävä liikkumaan, lyömään ja ampumaan aseella, mikä asetti todellisen haasteen perfektionistina tunnetulle Bottinille. Nancy Allenista tuli Lewis juuri ennen kuvausten alkua. Näyttelijä pyysi myöhemmin käytöstään anteeksi, joten Verhoeven antoi tälle roolit sekä Total Recallista että Starship Troopersista. Kohtaus, joka sai Verhoevenin suostumaan elokuvan ohjaajaksi, oli RoboCop vierailemassa vanhassa kodissaan. Näitä korostamalla hän ajatteli kykenevänsä tekemään jotain mielenkiintoista. Ranskassa lomailemassa ollut Verhoeven luki parikymmentä ensimmäistä sivua, jonka jälkeen hän nakkasi käsikirjoituksen menemään. Davidson, Verhoeven ja Neumeier vierailivat pajalla parin viikon välein ehdottaen lisää muutoksia, mikä kävi taiteilijan hermoille. Se näyttäytyi hänelle kadotettuna paratiisina. Hän sai värvättyä muun muassa meikkitaiteilija Rob Bottinin (mm. Syyskuussa 1985 47-vuotias Verhoeven lähti Hollannista, jossa hän oli maan tunnetuin ohjaaja, Hollywoodiin, jossa häntä ei tuntenut juuri kukaan. Se näytti upealta, mutta Weller järkyttyi siitä, miten paljon se rajoitti hänen liikkeitään. Verhoevenin palattua takaisin Martine kertoi miehelleen tämän olleen väärässä. RoboCopin rooli ei houkutellut asemansa jo vakiinnuttaneita nimiä, kuten Willem Dafoeta tai Christopher Walkenia. Elokuvan kalleimmaksi ja monimutkaisimmaksi erikoistehosteeksi osoittautui sankarin asu. RoboCop ei vastannut hänen mielestään siihen tarpeeseen. Alkuperäinen valinta Stephanie Zimbalist joutui vetäytymään NBC-kanavan tilattua lisäkauden Remington Steele -sarjaan (sama seikka esti Pierce Brosnania ottamasta vastaan James Bondin roolia elokuvasta 007 vaaran vyöhykkeellä). masta keskiaikaseikkailusta Lihaa ja verta (Flesh+Blood, 1985), tuli kuitenkin katastro. Näyttelijä oli valmistautunut rooliin puoli vuotta newyorkilaisen liikevalmentaja Moni Yakimin kanssa harjoittelemalla jääkiekkovarusteet yllään. Viimein Orion ehdotti Peter Welleriä. Koekuvauksissa käyneet tulevat tähdet, kuten Steven Seagal (ei näyttelijä), Patrick Swayze (ei minulle) ja Richard Dean Anderson (hieman neuroottinen) eivät tuntuneet oikeilta valinnoilta. Vaikka Weller vaikutti erikoiselta, hän selvästi otti roolin vakavasti. Weller todisti väitteensä esittämällä liikkeitään keskellä toimistoa. Käsikirjoittaja Neumeier sanoi oman sanansa, mikä puolestaan kävi tuottaja Davidsonin hermoille. Elokuva voisi olla heidän pääsylippunsa Amerikkaan. Yhtäkkiä kukaan ei tullut toimeen kenenkään kanssa. Heidän visioimansa RoboCop oli kyennyt juoksemaan, hyppimään ja taistelemaan aikidomestarin tavoin. Koko elokuva oli uhattuna, joten Orionia johtanut Mike Medavoy puuttui tilanteeseen. Hän kertoi olevansa maratonjuoksija ja balettitanssija, joka osasi liikkua. Realistinen kuvaus keskiajasta osoittautui liian synkäksi amerikkalaisille. The Thing – ”se” jostakin (1982)) sekä stop motion -ekspertti Phil Tippettin ( Imperiumin vastaisku (The Empire Strikes Back, 1980)) tavallista halvemmalla, mikä auttoi pitämään budjetin matalana. Verhoeven tajusi, että ymmärtääkseen uutta yleisöään, hänen oli muutettava Yhdysvaltoihin. Studio vaati muutoksia tarinaan, kuvaukset ajautuivat kaaokseen ja Verhoevenin välit hänen luottonäyttelijänään tunnettuun Rutger Haueriin katkesivat. Lopullinen muoto kapeine visiireineen löytyi vasta, kun Bottin sattui silmäilemään konseptitaiteilija Miles Tevesin pajalle tuomaa Hajime Sorayaman taidekirjaa Sexy Robot (1983), johon suunnittelijat lisäsivät yksityiskohtia, kuten ylikorostetut olkapäät ja akillesjänteitä muistuttavat männät. Näyttelijä oli tähdittänyt studion sci-. Elokuvan arvioitiin maksavan 12 miljoonaa dollaria, mutta Orionin vedettyä rajan 10 miljoonaan, Davidson otti yhteyttä vanhoihin erikoistehostetuttaviinsa. Puku tekee mekaanisen miehen Davidson osoitti arvonsa tuotannon käynnistyttyä. Se sai näyttelijän tajuamaan, että tämä oli vaarassa menettää roolin. Tuottajat lennättivät Yakimin paikalle ratkaisemaan ongelmaa. Verhoeven alkoi nähdä RoboCopin tarinassa uskonnollisia piirteitä. 14 170789_.indd 14 170789_.indd 14 30.11.2023 15.25.46 30.11.2023 15.25.46. Ennen Welleriä lähimmäs RoboCopin roolia pääsi Michael Ironside, kunnes hän vaati käsikirjoituksen kirjoittamista uusiksi. 6,5 miljoonan dollarin budjetilla kuvattu elokuva tuotti Yhdysvalloissa ainoastaan 100 000 dollaria. Weller kieltäytyi nauhoittamasta koe-esiintymistään kuvausryhmän edessä. Studiopomo soitti Wellerille, ettei Verhoeven suostuisi enää työskentelemään kiukkuisen tähden kanssa. Jos leuat voisivat tappaa Päänäyttelijän löytäminen osoittautui myös pitkäksi prosessi. Ohjaajan lähdettyä uimaan, hänen vaimonsa Martine poimi käsikirjoituksen roskakorista ja luki sen kokonaisuudessaan. Ruuvit kireällä Puku valmistui vasta kuvausten jo käynnistyttyä. Näyttelijälle lähetettiin tarjous saman päivän aikana. Weller totesi lopulta, ettei käytä pukua ja poistui paikalta. Kaiken takana on nainen Verhoeven tarvitsi hitin. Orion halusi rooliin Arnold Schwarzeneggerin, mutta mikään robottipuku ei näyttäisi hyvältä kehonrakentajan päällä. Liikevalmentaja pyysi puvun suunnittelijoita leikkaamaan irti kyynärpäät ja polvitaipeet, jotta WelROBOCOPIN SYNTYTARINA Yksi Bottinin ensimmäisistä suunnitelmista oli selvästikin Judge Dreddin innoittama. . Verhoevenin kysyessä syytä, näyttelijä selitti, ettei häntä oltu koskaan palkattu koe-esiintymisen kautta. Näyttelijä tunsi olonsa petetyksi ja purki raivoaan puvun suunnittelijoille. Ensimmäisellä kerralla puvun pukemiseen kului 10–12 tuntia, jonka jälkeen Weller ilmoitti, ettei pysty liikkumaan siinä. oppi teatterikierroksella, mutta menestyi paremmin kotivideomarkkinoilla. Elokuva oli ollut . Verhoeven liittyi mukaan, mikä sai Bottinin raivostumaan. Vaimonsa kehotuksesta Verhoeven paneutui käsikirjoitukseen sanakirjan kanssa ja tajusi Martinen olleen oikeassa
Kohtaus, jossa RoboCop-projektia johtanut Bob Morton ( Miguel Ferrer) vaatii tiedemiehiä amputoimaan Murphyn toisenkin käden, paljasti, kuinka OCP ja rikolliset ovat pohjimmiltaan samanlaisia teurastajia. Elokuvalle lätkäistiin alle 18-vuotiailta kielletty X-ikäraja, joten suurin osa amerikkalaisista teattereista ei suostuisi esittämään sitä. ler pystyisi liikuttamaan niveliään. Näkemäänsä tyytyväinen Orion myönsi lisärahoitusta jatkokuvauksille sekä musiikille, mikä nosti kokonaisbudjetin 13,7 miljoonaan dollariin. Verhoevenin näkemys RoboCopista amerikkalaisena Jeesuksena, joka ampuu rikolliset armahtamisen sijaan, kiteytyy kohtauksessa, jossa tämä näyttää kävelevän veden päällä. RoboCop puhdistaa lopulta kaupungin rikollisuudesta, mutta ei kuitenkaan OCP:n odottamalla tavalla vaan kääntymällä luojiaan vastaan. Yhteisen hyvän sijaan heidän ainoa tavoitteensa on voittojen maksimointi. Phil Tippett suunnitteli ED-209:n Neumeierin esittelemien japanilaisten sarjakuvien pohjalta. Davidson totesi, että heidän budjetillaan Verhoeven voisi tehdä joko elokuvan robotista tai elokuvan, joka näyttäisi Blade Runnerilta, mutta ilman robottia. RoboCopin kuvaukset eivät olleet miellyttävä kokemus kenellekään. Verhoevenin mestariteos tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Kuvauspäivän aikana puvun sisällä olleen Wellerin paino putosi puolitoista kiloa pelkästä hikoilusta. Lapsuuden leikkeihini kuulunut . RoboCopin menestys teki hahmosta popkulttuuri-ikonin, joka esiintyi jatko-osissa, TV-sarjassa, lasten piirretyssä sekä leluissa. Verhoevenin inhorealistinen tapa kuvata väkivaltaa aiheutti kuitenkin ongelmia. Heidän suunnitelmansa poliisityön automatisoinnista epäonnistuu katastrofaalisesti. Lipputulot ylittivät 53 miljoonaa dollaria pelkästään Yhdysvalloissa ja videolla elokuva tuotti 24 miljoonaa lisää. Studio myös päätti julkaista elokuvan keskellä kesää. Verhoeven kieltäytyi poistamasta kohtausta, koska se sai koenäytöksissä elokuvan isoimmat naurut. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 1986, mikä oli vuoden kuuminta ja kosteinta aikaa. Saatuaan itseluottamuksensa takaisin, näyttelijä pyysi Verhoevenilta anteeksi ja lupasi tehdä mitä tahansa tämä pyytäisi. Ultraväkivaltaista RoboCopia ei ollut helppo markkinoida. Robotista tehtiin sekä pienoismalli että lasikuidusta ja muovista rakennettu täysikokoinen versio, joka pystyi kääntämään ainoastaan ylävartaloaan. Helle kuumentaa tunteet RoboCopin tarina sijoittui Detroitiin, mutta kaupunki ei näyttänyt tarpeeksi futuristiselta, joten kuvausryhmä päätyi Dallasiin. Ohjaaja suostui unohtamaan menneet ja hyvin sujuneiden testien jälkeen studio antoi luvan jatkaa kuvauksia. Yksi MPAA:ta huolestuttaneista kohtauksista koski kemikaalisten myrkkyjen sulattaman Emilin kuolemaa, jossa konna leviää auton konepellille. Ohjaajan vaativuus johti toisinaan ylilyönteihin. Pääkuvaukset päättyivät lokakuussa 1986. Tulevaisuus on nyt RoboCopin nihilistinen kuvaus tulevaisuudesta selvästi puhutteli yleisöä. Nähtyään, miten Nikolai Tšerkasov esitti elokuvan tyrannimaista päähahmoa, hän ymmärsi, kuinka hänen tuli liikkua. Tästä todistaa José Padilhan 2014 ohjaama hampaaton uusintaversio sekä Neumeierin ja Minerin 1987 kirjoittamaan käsikirjoitukseen pohjautuvan jatko-osan peruuntuminen vuonna 2018. Näyttelijöihin ohjaajan intohimo teki kuitenkin vaikutuksen. Sen jälkeen hän käski Wellerin tehdä jokaisesta liikkeestään ison, hitaan ja harkitun. Kriitikoille järjestetyt ennakkonäytökset poikivat kuitenkin kehuja, joita pystyttiin hyödyntämään mainoksissa. Verhoeven halusi RoboCopin maailman muistuttavan Blade Runneria. Verhoevenin mukaan verisyyden karsiminen tosin teki kohtauksista aiempaa todenmukaisempia. Esimerkiksi huoltoaseman räjähdyksestä tuli suunniteltua isompi, jonka jälkeen kaupunki uhkasi sulkea kuvaukset. Ajankohtaisuudestaan huolimatta RoboCop tuntuu elokuvalta, jota ei voisi nykyisin enää tehdä. Robert Webbin konseptipiirros RoboCopin futuristisesta poliisiautosta. Poliitikot olivat pitkään pelotelleet amerikkalaisia rikollisuuden ja huumeidenkäytön kasvulla. guuri, jonka selästä löytyvällä iskurilla pystyy paukuttelemaan nalleja, pitää nykyisin järjestystä yllä kirjahyllyssäni. Metodinäyttelijänä Weller vaati, että häntä kutsuttiin Roboksi, mikä aiheutti sekä huvitusta että ärtymystä. Weller ei mahtunut puvussaan menopelin sisään, joten poliisit ajavat elokuvassa mustiksi maalatuilla Ford Tauruksilla. Kun Kurtwood Smithin esittämä Boddicker sylkäisee verta poliisiaseman pöydälle, vastanäyttelijöiden yllättyneisyys (sekä inho) olivat aitoja. Verhoeven kimmastui toistuvasti kuvausryhmän jäsenille. Siinä, missä useimmat 1980-luvun elokuvat opettivat katsojia luottamaan auktoriteettihahmoihin, RoboCop tuo esiin näiden itsekkyyden, pikkusieluisuuden ja täydellisen kyvyttömyyden ratkaista yhtään mitään. Miten myydä antikaupallisuutta. Elokuva pysyi katselutilastojen ykkösenä kahden viikon ajan ja kymmenen kärjessä elokuun loppuun. Nämä uhat ovat mukana elokuvassa, mutta ainoastaan ilmentämässä todellisia ongelmia – hallitsematonta kapitalismia, julkisten palveluiden yksityistämistä ja sokeaa uskoa teknologiaan kaikkien ongelmien ratkaisijana. Elokuvan nimi sai sen kuulostamaan lastenpiirretyltä, mikä oli täydellisessä ristiriidassa sen sisällön kanssa. Lopulta hän ja apulaisohjaaja Stephen Lim lakkasivat puhumasta toisilleen. 15 170789_.indd 15 170789_.indd 15 30.11.2023 15.26.42 30.11.2023 15.26.42. Elokuvan maailmassa megakorporaatio OCP hallitsee sairaaloita, vankiloita, avaruustutkimusta sekä poliisivoimia. Kahdeksan miljoonan dollarin avausviikonloppu 17.– 19.7.1987 ylitti kaikkien odotukset. Tämä tuntui Welleristä teennäiseltä, kunnes Yakim näytti hänelle Sergei Eisensteinin ohjaaman Iivana julman (Ivan Groznyi, 1944). Verhoevenin keskittyessä huolehtimaan kuvausten etenemisestä näyttelijät saivat muokata hahmojaan ja improvisoida. Elokuvaa lyhenneltiin kahdeksan eri kertaa, kunnes MPAA myönsi studion tavoitteleman ikärajan R
Lyhyen kentän lopussa odottaa aina pomo, kuten ED-209. Edes kuolema ei estä työnantajaa pakottamaan häntä takaisin riviin, vieläpä nuhteettomana kyborgina. rmoja rahastamasta elokuvan faneja, sillä menestyselokuvista tehtiin tietysti lukuisia pelejä sen ajan kotikoneille ja kolikkopelihalleihin. Ikonisen ED-209:n sijaan ensimmäisen kentän loppuvastuksena on iso punainen mies, jonka voittaa nappia hakkaamalla. Kolikkopelin kauneuteen ei toki ylletä, mutta rakenne on alkuperäisversiolle erittäin uskollinen. Viholliset, kuten koirat, laitetaan kuriin nyrkeillä, välillä saa ampuakin pelin valitsemissa kohdissa. Amigan tasolle ei ylletä. NES-painoksen takana on SAS Sakata ja sen julkaisi Data East muualla maailmassa, Euroopassa Ocean vuonna 1991. Elokuvassa ahneita suuryhtiöitä kritisoitiin surutta, mutta se ei estänyt ahneita peli. Samanlaisia vihollisia koirineen puskee päälle loputtomana massana. Digitoitu ”RoboCop!”-huudahdus on selvästi tekijän ylpeys, ja sitä käytetäänkin ahkerasti. Näissä kun oli monesti reilusti eroa, jopa kokonaan eri tekijät. Bonustasoilla ollaan ampumaradalla tai suoritetaan rikollisten kasvojen tunnistamista. Amiga-versiot väänsin oikealla A600:lla, muissa apuna olivat Analoguen FPGA-laitteet kuten Mega Sg, Nt Mini Noir ja Pocket. ikka on toki reilusti parempaa kuin kasibittisillä laitteilla. Ocean, tuo lisenssipelien vitsaus (RoboCop, Amiga) Apua, se on ED-209! (RoboCop, Amiga) Varo, ettet ammu panttivankia! (RoboCop, NES) 16 170617_.indd 16 170617_.indd 16 28.11.2023 12.44.38 28.11.2023 12.44.38. Amiga-käännös on yhden miehen, Peter Johnsonin, käsialaa ja Oceanin julkaisema, kuten niin monet tuon ajan lisenssipeleistä. RoboCop ei osaa hyppiä, vaan ainoastaan kävellä eteen ja taakse. Varhaisena Amiga-pelinä tuotos on melko alkeellinen, joskin gra. Ei jatkoon, kokeile mieluummin muita versioita. Esimerkiksi löytäessään purkillisten vauvanruokaa Murphy tokaisee ”RoboCop!” Sama, kun kaveri poimii aseen. Kannattaa säästellä tehokkaita aseita loppuvastuksiin, pääsee helpommalla. Kolikkopeli toimi inspiraationa, mutta suoraa käännöstä ei yritetty, joten kokemus eroaa kotitietokoneista melkoisesti. Pari sekunnin pätkä teemamusiikkia toistuu ikuisesti, joka kentässä. Kovin paljoa pidemmälle en jaksanut. Poweruppeina löytyy parempia tykkejä, joissa on rajatut ammukset, sekä terveyttä palauttavaa vauvanruokaa. Tietyissä kohdissa jalkakotelosta otetaan käyttöön loppumattomat kudit sisältävä ase. Alkuperäisellä Amiga 600:lla pelatessa mitään tallennuksia tai save state -huijauksia ei tietenkään tueta. Kolmosessa metsästetään Clarence Boddickeria teollisuusalueelta. Jokaisesta RoboCop-pelistä on julkaistu lukuisia versioita ZX Spectrumista Commodore 64:n kautta Amigaan ja IBM PC -yhteensopiviin, unohtamatta konsoleita kuten NES, SNES, Game Boy, Mega Drive ja Game Gear. Ennen Rogue Cityn julkaisua päätin siirtää itseni elokuvan tapahtumavuoteen, 20 vuoden päähän tulevaisuuteen eli vuoteen 2043, mutta menneisyyden teknologialla. Kakkoskentässä mennään OSTAISINKO SEN DOLLARILLA. Ville Wikström Kulutin elämääni pelaamalla vanhoja RoboCop-pelejä. Excuse me, I have to go. Arcade-versiossa oli enemmänkin puhetta, mutta ei yhdelle disketille mahdottomia mahdu. Musiikki on erinomaista, Basil Poledouriksen säveltämä klassinen tunnari on hyvänä versiona mukana. Asiankuuluvan kankeasti liikkuva RoboCop mätkii vihollisia pääasiassa nyrkeillä. Ylös tai alas tasoilla pääsee portaita pitkin, joihin on vaikea onnistua nousemaan. A lex Murphyllä ei ole helppoa. Somewhere, there’s a bad game happening. Matka sujui ongelmitta viimeiseen eli kuudenteen kenttään, kunnes bugi hävitti hissit, joilla olisi pitänyt nousta ylös. Your move, creep. Toki ruutu vierittyy hieman pehmeämmin, mutta muuten kaikki on huonommin. Dick Jones jäi siis tällä kertaa vapaaksi! kaupungintalolle, jossa loppuvastus on kaapannut pormestarin. Direktiivi 4 esti pelaamasta jokaista versiota, mutta peliviidakon lakeja kunnioittaen valitsin vähintään yhden tietokoneja yhden konsolipainoksen testiin, käsikonsoleita unohtamatta. Alun jälkeen kankeat kontrollit iskostuvat prosessoriin, ja kokemus muuttuu läpikävelyksi. ROBOCOP-LISENSSIPELIT RoboCop (Amiga, 1989) Ensimmäinen RoboCop oli kolikkopelihalleissa menestys, joten ilman muuta se piti ”kääntää” kaikille aikakauden kotimikroille ja konsoleille. RoboCop (NES, 1989) Myös kasibittinen Nintendo sai versionsa vuonna 1989
Hetken pyörimisen jälkeen Lewiksen auto löytyykin, ja RoboCop suuntaa rakennukseen pelastamaan ystäväänsä. Tuotantoarvot ovat nousseet huimasti, sillä RoboCop 2:ssa on menevät musiikin lisäksi upea gra. RoboCop (Game Boy, 1990) Yllättäen käsikonsoliversio ensimmäisestä RoboCopista voittaa NES-painoksen. ikkaa ysärin alusta (RoboCop 3, Amiga) 17 170617_.indd 17 170617_.indd 17 28.11.2023 15.09.25 28.11.2023 15.09.25. RoboCop 2 (Game Boy, 1991) RoboCop 2:n GB-versio yrittää imitoida NES-painosta, joten tässäkin on liukkaat kontrollit, kankeaa räiskimistä ja huonot musiikit. Valitettavasti pelattavuus on aika tuskaisaa, sillä vihollisia tunkee joka suunnasta kimppuun jatkuvalla syötöllä, ja ne syntyvät myös uudelleen muutamassa sekunnissa. Hieman Test Driven mieleen tuova ajelu hoidetaan hiirellä, jossa vasen nappi kaasuttaa, oikea jarruttaa tai pakittaa. Kun sekään ei onnistunut tyydyttävästi, peli heitti takaisin ensimmäisen tehtävän alkuun. ikkaa pyörittävää tuotosta. Huumeiden tuhoamisen sijasta nyt etsitään viattomia siviilejä. Toiminta on hauskaa, joskin Amigan 5–10 FPS:n lukemissa pyörivä ruudunpäivitys tekee räiskinnästä vaikeahkoa. Tätä kannattaa testata. Tässä on parempi musiikki ja toiminta on menevämpää, RoboCop osaa hyppiä ja saa myös ampua heti alusta alkaen. RoboCop 2 (Amiga, 1990) Menestyneelle elokuvalle tehtailtiin nopeasti jatkoa, niin myös pelirintamalla. Suosittelen tätä mieluummin kuin NES-turhaketta. Suurin haaste on vesiansojen välttäminen, sillä kyborgimme ui kuin kivi. Karua! RoboCop 3 (Amiga, 1992) Digital Image Designin Amigalle, Atari ST:lle ja PC:lle tekemä RoboCop 3 on aivan eri peli kuin konsoliserkkunsa. Ensimmäisessä nähdään le oista tuttuja uutisankkureita kertomassa taustoja ja välillä muitakin hahmoja höpöttelemässä, jälkimmäisessä päästään valitsemaan itse kentät missä järjestyksessä huvittaa. Ruudulla tapahtuu aivan liian paljon kerralla (RoboCop 2, Amiga) Jos gra. Vaikeustaso on varsin korkea. Toki gra. DID käytti pelimoottorina aiemman F29 Retaliator -lentosimunsa teksturoitua vektorigra. Tarinan alussa RoboCop päästetään auton rattiin, tarkoituksena löytää poliisikumppani Lewis. ikasta pääsee yli, Game Boyn versio oli NES:iä parempi (RoboCop, Game Boy) Liukasta lisenssiloikintaa Oceanilta (RoboCop, NES) Nyt tarkkana, ettei Murphyn perhe unohdu! (RoboCop 2, Game Boy) Digitoidut valokuvat vaikuttivat aikoinaan (RoboCop 2, Amiga) Ensimmäinen FPS-RoboCop (RoboCop 3, Amiga) Auton ohjaaminen hiirellä toimii yllättävän hyvin (RoboCop 3, Amiga) Kehittynyttä peligra. Turhauduin jo ensimmäisessä kentässä epäreiluun vaikeuteen, onneksi löysin netistä huijauskoodit: kirjoittamalla alkuruudussa ”serialinterface” saa palauttaa energiat F9:llä ja hypätä kentän eteenpäin F10:llä. Vuoden 1991 RoboCop 2 NES:lle on ykköstäkin huonompi. En tuhonnut tarpeeksi Nukea, joten jouduin seuraavaksi harjoittelutehtävään, jossa piti ampua pahvimaaleja. Toiminta on nopeaa ja sulavampaa kuin ykkösessä. Valittavana on ”elokuvallinen” kokemus tai suora toiminta. Special FX Softwaren koodaama ja Oceanin julkaisema Amiga-versio seuraa RoboCopin matkaa Nuke-huumetta etsimässä ja tuhoamassa. Tämän hirvityksen paras osuus ovat minipelit, sillä heti ensimmäisen kentän jälkeen pääsee ratkaisemaan kuvapuzzlen Alex Murphyn perheestä. Myös digitoituja stillkuvia elokuvasta on mukana, mikä oli aikoinaan todella hienoa. Jälleen ohjaus on hiirellä, vasemmalla painikkeella ammutaan ja oikeasta Murphy kulkee eteenpäin. Ysärin tekniikkaan tottuu nopeasti. Tuloksena on erikoinen ja Amigan peliksi harvinainen tapaus. Esille pelmahtaa yksinkertainen 3D-sokkeloräiskintä. Jos mokaat, unohtaa RoboCop perheensä lopullisesti ja menettää ihmisyytensä rippeet. Data Eastin julkaisema ja Painting by Numbersin tekemä kakkosrobo otti ilmeisesti ykkösen kritiikin hyppimisen puuttumisesta onkeensa, sillä kakkosessa ei muuta tehdäkään. ikka on alkeellista, mutta äkkiä siihen tottuu. ikka. Kolmas elokuvahan ilmestyi vasta 1993, ja pelin tuotantovaiheessa elokuvastudio halusi pitää juonen salassa, joten tekijät joutuivat luottamaan lähinnä piirroksiin ja luonnoksiin elokuvan artisteilta. Rikolliset pitää ampua, mutta siviilejä tulee tietysti varoa. Ainakin vauhtia ja räjähdyksiä riittää. Yllätyksekseni pelissä oli vain kolme kenttää ja lopussa aivan liian pitkä taistelu RoboCainia vastaan. Aikakaudelle varsin edistyksellinen RoboCop 3 on yllättävän hauska pelata, haastava ja monipuolinen. Välissä on jälleen erilaisia bonuskenttiä, ampumarataa ja pientä puzzlea. Välttäkää. Lopussa kohdataan itse Cain, jonka aivot on istutettu kyborgiin. Ehkä hyvä näin, sillä RoboCop 3 on elokuvana täyttä roskaa. Liukkaasti kiitävä RoboCop hyppii ensimmäisessä kentässä satamassa varoen rikollisia ja tuhoten Nuke-pulloja. RoboCop 2 on elokuvana keskinkertainen, mutta siihen perustuvat pelit ovat näköjään vielä heikompia. Luvassa on muunkinlaisia kenttiä, kuten tappelua. RoboCop 2 (NES, 1991) Jälleen kerran konsolijannuille jäi kehnompi versio käteen ja täysin eri pelihän tämä on. Elokuvan tavoin RoboCop 2 on näyttävä mutta unohdettava
Titus oli tuttu studio jo Amiga-ajoilta, sillä se muistettiin legendaarisen huonosta Superman 64 -pelistä. MD:llä äänissä on kunnolla jytinää, toiminta on nopeaa ja, kuten lähdemateriaaliin kuuluu, verta lentää oikein kunnolla. The Terminator, NES) Xboxin Alex Murphy ei ole iloinen (RoboCop, Xbox) Näille gra. The Terminator (Game Boy, 1994) Viimeisimpänä Virgin päätti rahastaa Game Boyn omistajia ja julkaisi pahasti rampautetun SkyNet-turpakäräjän käsikonsolille. RoboCopin synnytysprosessi oli vaikea, useampi versio hylättiin ennen useita kertoja myöhästynyttä lopullista julkaisua, joka sai todella kurjia arvosanoja. The Terminator, Mega Drive) Julkaisematon prototyyppi, joka on täysin pelattavissa (RoboCop vs. Joskus joku pahiksista päättää nostaa kädet pystyyn, jolloin pitää tallustella viereen pidättämään se, ettei riko direktiivejä. Elämää palauttavaa vauvanruokaa löytyy loogisesti laatikoista, joita ammutaan rikki. You call this a glitch. Tajutessaan tilanteen sankarimme päättää alkaa pistämään kampoihin tekoälyn kätyreille. Mutta hyllystäni löytyy Xbox-versio, joten tekosyitä pelaamattomuuteen ei ole. Kun erään tuskaisen pitkän session jälkeen peli kaatui latausruudussa, päätin luovuttaa. Julkaisemattoman pelin ROM-tiedosto on vuotanut aikoja sitten nettiin, joten sitä pääsee halutessaan kokeilemaan. Gra. ikka on järkyttävän rumaa, Nintendo 64:n pelitkin näyttivät paremmalta. Tämä pökäle tuskin auttoi pitämään julkaisijaa pinnalla, en voi kuvitella myyntiä huikean korkeaksi. Detroitin ikonista tehdyistä peleistä ei jäänyt käteen paljoakaan. Murphyn legendaarinen Auto 9 -pistooli on tunnoton hernepyssy, eikä aseen ikonista ääntäkään ole mukana. Genrenä on aikakaudelle läpeensä tuttu 2D-tasoloikka, jossa metallikyttämme kulkee lineaarisia kenttiä eteenpäin ampuen kaiken vastaan uskaltautuvan. The Terminator (Mega Drive, 1993) Tämä erikoinen kahden suositun sci. Samoin kävi NES-versiolle, joka tehtiin käytännössä valmiiksi, mutta ei koskaan nähnyt päivänvaloa. Kontrollit ovat kankeat, eikä ammuskelu ole hääviä. ikoille nauraa Nintendo 64:kin (RoboCop, Xbox) 18 170617_.indd 18 170617_.indd 18 28.11.2023 13.18.12 28.11.2023 13.18.12. Tehtävien aikana ei voi tallentaa ja ne ovat aivan liian pitkiä. Lisenssiä hyödynnettiin vasta 2003, kun luovasti nimetty RoboCop ilmestyi kaikille sen ajan konsoleille ja PC:lle. SkyNet on saavuttanut tietoisuuden yhdistymällä RoboCopin kyborgiaivojen kanssa, tutuilla ydinsotaseurauksilla, joten vastarintaliike lähettää soturin menneisyyteen tuhoamaan RoboCopin. The Terminator Mega Drivellä. Oli hankalaa päästä edes ensimmäistä kenttää läpi. Joten sikäli Rogue Cityllä ei ollut korkeaa rimaa ylitettäväksi. Mega Drive ja SNES ovat käytännössä identtisiä, NES:llä pitää tyytyä alkeellisempaan presentaatioon. Jo seuraavana vuonna RoboCopin julkaisusta Titus haettiin konkurssiin. RoboCop 3 (Mega Drive, 1994) Konsoliversiot RoboCop kolmosesta eroavat merkittävästi DID:n 3D-näkemyksestä. Mitään karttaa ei ole, ja kentät pitää koluta viemäreitä myöten jokaisen vihollisen löytämiseksi. RoboCop (Xbox, 2003) Ranskalainen Titus Interactive hankki oikeudet RoboCop-peleihin vuonna 1999. Mega Drivelle ja SNES:ille julkaistut versiot ovat melko samanlaisia, mutta Segan konsoli vie tällä kertaa voiton. RoboCop vs. Peli on pirun haastava, mutta tyydyttävä pelata, ja sitä jaksaa yrittää aina uudelleen. Thank you for your cooperation, and good night. RoboCop lähtee lähiöön jakamaan oikeutta jengiläisille, sivutehtäviäkin kuten siviilien pelastamista löytyy. Kankea ja hidasteleva toiminta ei ole mairittelevaa, eivätkä kontrollit ole kehuttavia. The Terminator (NES, ei julkaistu) Suositun sarjakuvan jälkimainingeissa aiheesta suunniteltiin jopa elokuvia, jotka ovat toistaiseksi hautautuneet historian hämäriin. Dead or alive, you’re playing with me! Alku on lupaava. Kasibittinen terminaattorinmurskaus jäi ehkä syystäkin julkaisematta. Robo vastaan termis on kokeilun arvoinen. Viholliset seisovat paikoillaan ja muutaman osuman jälkeen katoavat eetteriin. Virgin teki 16-bittisille konsoleille menevät näkemykset aiheesta. Pisteitä en anna, kun kyseessä on kuitenkin prototyyppi. En suosittele. Amigan RoboCop 3 oli kiinnostavin ja kunnianhimoinen aikalaisekseen, pelattavuudelta puolestaan parasta tarjosi RoboCop vs. -maailman yhteentörmäys perustuu Frank Millerin samannimiseen neliosaiseen sarjakuvaan vuodelta 1992. Sinulla on 20 sekuntia aikaa heittää tämä peli roskikseen! RoboCop vs. Pelin latauduttua totuus valkenee äkkiä. Kankea ja ankea suttu on kaukana Mega Driven loistokkuudesta tai väkivallasta. Tai voi antaa tekoälyn maistaa omaa lääkettään ja käyttää save stateja. RoboCopin ääninäyttelijä ei kuulosta yhtään Peter Welleriltä. ROBOCOP-LISENSSIPELIT RoboCop vs. Juoni epäonnistuu SkyNetin terminaattoreiden seuratessa ja onnistuessa suojelemaan RoboCopia. Turkasen vaikea Robo 3 turhautti jo kahden ensimmäisen kentän aikana, sillä vaikka audiovisuaalinen anti onkin perushyvää 16-bittistä menoa, toiminnan tunnottomuus syö kyborgia. Näyttävä RoboCop 3:n 16-bittinen painos ei pärjää Amigalle (RoboCop 3, Mega Drive) Paras 2D-RoboCop on Segan konsolin versio Terminator-tarinasta (RoboCop vs. Tietysti myös viemäreitä asuttavat jättiläisrotat pitää opettaa kunnioittamaan lakia
*CLICK* 19 170169_.indd 19 170169_.indd 19 28.11.2023 13.29.14 28.11.2023 13.29.14. Eniten nimityksiä, kahdeksan kappaletta, yhdessä Baldur’s Gate 3:n kanssa, sai Remedy ja Alan Wake II. Myös mainokset ovat kultaa. Tästä on hyvä jatkaa. Toisaalta vuoden 2010 verilöylyä ei muistella Bright Fallsissa mitenkään. Toiminta on myös nyt realistispainajaismaisesti kömpelömpää, ei sulavaa voimafantasiaa. Metsässä haahuilu toimii hyvänä kontrastina muille elementeille, juonellinen haahuilu taas pysyi hyvin kurissa: minulla oli tunne, että ymmärsin, missä mennään ja miksi. Sääli, että Max Paynen oikeudet ovat 2K:lla, joten Max Payne joutuu edelleen esiintymään salanimellä Alex Casey. ALAN AMMATTILAISET Tätä lukiessasi Game Awards 2023 on ratkennut. Sivuhahmot putsaavat taas pöydän. Itselleni heikoin Remedy-peli on Quantum Break, koska siinä passiivinen tarinan seuraaminen jyräsi pelaamisen, ja lisäksi ajalla leikkimisen teki kaksi aikalaispeliä paljon kekseliäämmin: Superhot ja etenkin Titanfall II. Alanin osuudessa ei oikeastaan edes ammuta oikeita ihmisiä. Siinä on oltu suunnittelupalaverissa hereillä. Tunnustan, tiputin vaikeustason Story-modeen, koska toiminta lähinnä kampitti kiinnostavassa tarinassa etenemistä. Peleissä murhaaminen on niin arkea, että sille pitää jopa keksiä keinoja pitää se mielenkiintoisena. Kahvihenkinen huvipuisto on sen verran surrealistisen karmea, että ihme, ettei Suomessa sellaista vielä ole muiden viiden pennin Puuhamaa-varianttien seassa. Alussa Sagalle murha on vielä murha, mutta useamman Takenin ampumista alun metsäharhailussa ei Saga viitsinyt FBI-kaverilleen Caseylle edes mainita. NNIRVI Kun kirjoitin kolumnin Remedyn edellisestä pelistä Controlista, sen ingressi kuului näin: ”Controlin jälkeen Remedyn kannattaisi harkita pikku redesign-breikkiä.” S enhän Remedy sitten tekikin, ja tulos on Alan Wake II, kevyesti Remedyn paras peli. Siksi Alan Wake 2:n muuttaminen toimintapelistä survival horroriksi on erinomainen ratkaisu. Tapetaan ne kaikki Tappaminen on pelielementtinä sikäli jännä, että oikeassa maailmassa se on normaalille ihmiselle tabu, erittäin vaikeaa ja traumatisoivaa jopa sotilaille. Mitä silmä ei näe, sitä sydän ei raportoi. Mutta entäs Saga. Mikä tärkeintä, pelissä ei craftata eikä kerätä edes termospulloja. On Game Awardseista muuten mitä mieltä tahansa, saavutus on yhtä upea kuin ansaittukin. Onneksi Al Gore keksi internetin. Hahmoja pimeydessä Päähenkilötaistelussa Saga Anderson vie kevyesti voiton pragmaattisuudella ja tilanteeseen sopeutumisessa. Erikoisesti arvostin sitä, kuinka Alan W. Ilahduttavasti kummittelevien leikkuupuimureiden kaltaiset omituiset ratkaisut loistavat poissaolollaan. Peli on todella komeaa katseltavaa, ja täynnä mielenkiintoisia visuaalisia ratkaisuja. Jo Max Paynessa kekseliäs bullet time kärsi inflaatiota, kun Maxin pisti hyppimään ihan sopimattomissa paikoissa, vahingossa tai tahallaan. Suurimmalle osalle ainakin. Toiminta ei ammu itseään hengiltä, ja Sami Järvelle ilmeisen tärkeä tarinankerronta istuu nyt luontevasti osaksi peliä. Enokin pysyy veneessä Alan Waken II:n tarina miellytti suuresti, koska sisäinen logiikka oli tarpeeksi hyvä, rytmitykseltään tarina toimii ja koko peli linkittyi kivasti remedyverseen. Jatkuvasta pimeydestä olisi voinut välillä tinkiä. Caseyn aito paynemainen Graphic Novel -dialogi on hauska veto. Vaikka Remedyn peleissä on aina suomalaisuus ollut mausteena, nyt sitä on kaadettu reippaalla kädellä, mikä on todella hyvä idea. Varmaan jatketaankin, koska pelissä jätettiin kysymyksiä vaille vastauksia, henkilöitä vaille loppua ja Sagan isällekin on vielä Ovi auki. Ahti on edelleen huvittava, ja Yötön yö -tangossa on aitoa hittimateriaalia. Budjettiin olisi myös voinut lisätä Alanille toisen ilmeen. Ensimmäisessä Wakessa ammuttiin merkittävä osa Bright Fallsin 30–50-vuotiaasta miespopulaatiosta (ja osa maatalouskoneista), kakkos-Alanissa tasa-arvo edistyy ja naisetkin kelpaavat Pimeydelle. Olen täysin kyllästynyt katsomaan sarjoja, pelejä, ja elokuvia, jossa outouksiin suhtaudutaan vain ”OMG, This can’t be happening! This is crazy!!” -asenteella, vaikka pitäisi ymmärtää, uskoa ja sopeutua. Controlissa intoni ei riittänyt enää sen delsuihin. Ekan aikoinaan irrallisilta tuntuneet jutut, esimerkiksi Old Gods of Asgard ja agentti Nightingale, saatiin nyt mukaan täysin järjellisinä elementteinä. Pelin musikaaliosuus oli kyllä puhdasta parhautta, enkä voi uskoa tätä sanomakseni, mutta myös pelin soundtrack oli mainio. Remedy Ludocratic Universe tuntuu oikealta: Federal Bureau of Control on suorastaan ”no mutta totta kai näin pitää olla” -luokan elementti, joka istuu Alan Wakeen kuin nenä nenäpäivään. Myönnän olevani yllättynyt: Alan Wake II ei ollut sitä mitä odotin. Vaikka Remedy on tunnettu juuri toimintapeleistään, niiden aluksi raikas toiminta on yleensä loppua kohti vähemmän raikas kuollut hevonen. Joitain mielestäni aika tärkeitäkin juttuja tosin jätettiin nytkin vain lukumateriaalin varaan. Remedyn peleillä on aina ollut oma tunnistettava luonne, ja nyt se on entistä selkeämpi. Koska kirjoitukseni muuttavat todellisuutta, kirjoitan tähän loppuun että genre vaihtuu taas, seuraava osa on Alan Wake III: Dark Presence Souls. Vihje: Lies of P julkaisi juuri oman erinomaisen soundtrackinsa erikseen ostettavaksi. Myöskään Alanin Light Switch -puzzlet eivät olleet suosikkihetkiäni, varsinkin kuin jumitin Oceanviewiin pääsyä vain siksi, että lampun latauksia oli yksi liian vähän, joten en päässyt näkemään ovikoodia. Wake kakkosessa ammuskelua on paljon vähemmän, joten kirvesörisijöiden neutralointi ei ole ykkösen kaltaista rutiiniteurastusta. Ei minkään teeskennellyn Isäm Maallisuuden takia vaan siksi, että peli saa siitä mielenkiintoista, toimivaa ja erilaista eksotiikkaa. Vaan eipä toimintamunakasta voi tehdä ampumatta munia. Tarinankerronnallisesti erinomainen keksintö on Saga Andersonin mielimökki, jossa juonenkäänteitä väännetään punaisesta villalangasta, plus Alanin vastaava juoniseinä. Wateryn kaltainen suomalaisten siirtolaisten aikanaan perustama pikkukaupunki on vieläpä ihan mahdollinen. Oiva keksintö ovat sinänsä vaarattomat varjot, joihin tulee herkästi haaskattua pattereita ja panoksia. Lapset puuttuvat, mikä ei sikäli ole ihme, koska Bright Fallsissa (tai Wateryssa) ei lapsia nähtävästi ole. Alan itse tuntuu hysteerisen neuroottiselta ja huolimatta 13 vuodesta Pimeydessä tuntuu olevan vähän pihalla. Tätähän Control jo pohjusti, varsinkin AWE-delsussa, mutta nyt integraatio on edistynyt. Miksi peleissä ei ole sankareina pelaajia, joille muukalaisinvaasio, kummitukset tai zombiapokalypsi olisivat jo teoreettista arkea. Koskelan veljekset Jaakko ja Ilmo, joita esittävät Peter ja Peter Franzen, jaksavat huvittaa hyvällä tavalla
PIMEYDEN YTIMESSÄ Remedy Entertainment / Epic Games Arvosteltu: PS5 Saatavilla: Xbox Series, PC Versio: Arvostelu Moninpeli: ei Ikäraja: 18 Lisäreiden ja Alan Wake’s American Nightmaren jälkeen laitoin kirjoituskoneen syrjään ja jätin epäonnisen kirjailijan synkeään kohtaloonsa. 20 170572_.indd 20 170572_.indd 20 30.11.2023 15.28.43 30.11.2023 15.28.43. Kokonaisuuden täydensi vino huumori, joka upposi ainakin kaltaiseeni maalaisjunttiin. Controlin AWE-lisäri löi kuitenkin yllätyksen pöytään. Max Payne, Alan Wake ja Control ovat aikaa kestäviä klassikoita, jotka loistavat omaperäisyydellään ja tiukalla pelattavuudellaan. Syrjäistä Bright Fallsin kaupunkia riivaa murhamysteeri, joka näyttää liittyvän Hämärä laskeutuu, mutta Sagan päivä on vasta alkamassa. Alan Wake myi hitaasti, mutta myyntiä kertyi lopulta yli 4,5 miljoonaa kappaletta. Nyt ei olla Minnesotassa, mutta ritualistiset murhat, oudot kultit ja syrjäseutuhuumori sopisivat täydellisesti myös Fargoon. Tervetuloa kahvin kiehtovaan maailmaan! Jo alkutahdit kielivät siitä, että Alan Wake 2 ei ole perinteinen ison budjetin peli. Ei, se ei ole paperi, kartonki tai edes Aki Kaurismäen elokuvat. Nyt tiedän mitä olen. Kirjailijan tarina oli saamassa jatkoa ja genreksi näytti muotoutuvan selviytymiskauhu. Valot häikäisevät silmäni, näen epämääräistä liikettä ja yritän karkuun, mutta turhaan. Ohjaan kaljua, kömpelösti liikkuvaa möhömahaa metsän pimeydessä. Markus Lukkarinen ALAN WAKE II Kaikki lähti kalmanrallista, tuskan vuodet kasvattivat, heräsin ja pimeyteen vajosin, aika menetti merkityksensä, luovuin kontrollista. Alan Wakesta ei tullut bestselleriä, joten jatko-osa näytti jäävän haaveeksi. Kohtaus päättyy karusti. M ikä on Suomen tärkein vientituote. Tarkoittaako se sitä, että Sankarin tango saa jatkoa. Vinksahtanut tunnelma ammensi vaikutteita Twin Peaksista ja valon ja varjon dynamiikka oli olennainen osa pelimaailmaa ja taistelua. Sori Supercell, tässä kisassa ei lasketa liikevaihtoa vaan kulttuurista merkitystä. Remedy osaa yhdistää toiminnan, tarinan ja tunnelman mestarillisesti. Täydellisen subjektiivisen listani ykköseksi nousevat Remedyn pelit. Pimeys enteilee yleensä pahaa. Vuonna 2010 julkaistu Alan Wake ei ollut hitti syntyessään, mutta toimintaseikkailun kulttimaine on kasvanut vuosi vuodelta. Luku on kunnioitettava senkin takia, että peli julkaistiin alun perin Microsoft-yksinoikeudella vain Xboxille ja PC:lle. Samalla Remedyversestä oli tulossa totta, sillä Controlin ja Alan Waken maailmat läikehtivät samalle soppalautaselle