MARVEL´ S WOLVERINE SUMUJEN SAARELLA SILENT HILL: TOWNFALL SUOMIPELIEN AARREAITTA PIXLAUNCHER UUTTA TERÄÄ WITCHER 3 REMASTER ONIMUSHA: WAY OF THE SWORD S ta r W a rs G a la ct ic R a ce r ■ F ire E m b le m : F o rtu n e’s W e av e ■ P ix la u n ch e r 10 /2 02 6 Marraskuu 2026 14,90 € TÄHTIEN SORARALLI 195210_.indd 1 195210_.indd 1 21.10.2026 14.19.48 21.10.2026 14.19.48. ROOLIPELIHITIT FIRE EMBLEM: FORTUNE’S WEAVE TRAILS IN THE SKY 2ND CHAPTER KIERROS KAIKILLE! KENEEN KYNNET ISKEVÄT
VAIN NINTENDO SWITCH 2:LLE VAIN NINTENDO SWITCH 2:LLE 195606_.indd 2 195606_.indd 2 20.10.2026 10.43.20 20.10.2026 10.43.20
VAIN NINTENDO SWITCH 2:LLE VAIN NINTENDO SWITCH 2:LLE 195606_.indd 3 195606_.indd 3 20.10.2026 10.43.26 20.10.2026 10.43.26
366 numero 35. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.fi Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.fi AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.fi Avustajat: Antti Eronen, Jussi Forelius, Ville Harteela, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Toni Hilden, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Iikka Kivi, Heli Koponen, Jukka Koskela, Juho Kuorikoski, Juha Kuosmanen, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Jussi Mattila, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Pekko Pistokoski, Janne Pyykkönen, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.fi Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.fi www.fokusmediatilaus.fi /pelit Kaupallinen johtaja Saska Sandholm Myyntipäällikkö Petri Nummi PAINOPAIKKA Poligrāfi jas grupa Mūkusala, Riika, Latvia Asiakaspalvelu www.fokusmedia.fi /asiakaspalvelu 16 12 19 Ajassa 7 Pääkirjoitus: AI-aikoja, AI-tapoja Tuukka Grönholm 8 Wolverine-pelien historia Markus Rojola 15 Nnirvi: Lopun AI-koja Nnirvi 54 PixLauncher: Käsinkosketeltavaa kotimaista pelihistoriaa Juho Kuorikoski 60 Ensimmäinen Bond-fi lmatisointi Markus Rojola 62 Coopia peliteatterin lavalla Aleksi Kuutio 64 Ruudun takaa Wallu 65 Kino: Resident Evil Antero Kyyhky 66 Tulossa Petri Heikkinen Graafi nen Suunnittelija: Aleksandr Mishyn 4 195211_.indd 4 195211_.indd 4 21.10.2026 17.33.15 21.10.2026 17.33.15
30 25 42 22 Pelit 12 Marvel’s Wolverine Markus Rojola 16 Star Wars: Galactic Racer Petri Heikkinen 19 Silent Hill: Townfall Tuomo Nyrhilä 22 Crisol: Theater of Idols Nnirvi 25 The Witcher 3: Wild Hunt – Remastered Ville Wikström 28 Dragon Quest Heroes: Torneko‘s Mystery Dungeon Classic HD Juha-Pekka Viljanen 30 Fire Emblem: Fortune’s Weave Antero Kyyhky 33 All Will Fall Risto Karinkanta 34 Valheim 1.0 Tuukka Grönholm 36 Zero Parades: For Dead Spies Tuomo Nyrhilä 39 Thousand Hells: The Underworld Heists Jussi Mattila 42 Onimusha: Way of the Sword Antero Kyyhky 45 Dynasty Warriors 3: Complete Edition Remastered Juha-Pekka Viljanen 48 Trails In The Sky 2nd Chapter Juha Kuosmanen 51 Warhammer 40K Darktide: Depths of the Damned -DLC Nnirvi 52 Deer & Boy Markus Rojola 57 Agent 64: Spies Never Die Pekko Pistokoski 58 007 First Light – Extended Operations -DLC Markus Rojola Teemat Agentit asialla 57 Agent 64: Spies Never Die Pekko Pistokoski 58 007 First Light – Extended Operations -DLC Markus Rojola 60 Ensimmäinen Bond-fi lmatisointi Markus Rojola Kulttuuria ja historiaa 54 PixLauncher: Käsinkosketeltavaa kotimaista pelihistoriaa Juho Kuorikoski 62 Coopia peliteatterin lavalla Aleksi Kuutio My Little Nippon 28 Dragon Quest Heroes: Torneko‘s Mystery Dungeon Classic HD Juha-Pekka Viljanen 30 Fire Emblem: Fortune’s Weave Antero Kyyhky 42 Onimusha: Way of the Sword Antero Kyyhky 45 Dynasty Warriors 3: Complete Edition Remastered Juha-Pekka Viljanen 48 Trails In The Sky 2nd Chapter Juha Kuosmanen 5 195211_.indd 5 195211_.indd 5 21.10.2026 17.33.21 21.10.2026 17.33.21
Jos kokoaisin saman koneen nyt, hinta olisi tonnin suurempi ja näytönohjaintani joutuisin odottelemaan tuntemattoman ajan. Toki ajatkin ovat poikkeukselliset, sillä normaalisti tietokonemarkkinoilla on saanut joka vuosi samalla rahalla entistä parempaa. Nyt konsolivalmistaja ei voi enää luottaa ihmisten ostavan kymmenen peliä, vaan konetta kohti myydään enää vain muutamia pelejä. 7 195213_.indd 7 195213_.indd 7 21.10.2026 16.50.48 21.10.2026 16.50.48. Valistuneissa arvauksissa PS6-konsolin hinnaksi laskeskellaan noin 1 000 dollaria, mikä olisi markkinoille liikaa, kun PS5-myynti ei vedä enää edes 650 euron hinnalla. Prosessorivalmistajat suuntaavat tuotantonsa kuluttajamarkkinoista parempien katteiden tekoälyboomiin ja niiden kaiken nieleviin datakeskuksiin. Pelko on turha, koska taite on jo tapahtunut. En usko väitettä edes liioitteluksi. Vuonna 2013 Rockstar ajoitti superhitti GTA:n ilmestymisen konsolisukupolvenvaihdokseen, myös GTA V -julkaisu osui täydellisesti lankulle. Se nostaisi suoraan vanhempien näytönohjainten hintaa. Riippumatta siitä, saammeko koskaan AI Overlordia, tekoäly vaikuttaa arkeemme jo nyt. Sonyn bisnesmalli olettaa, että PS6-konsoli pystytään tuomaan markkinoille houkuttelevaan hintaan. Pääkirjoitusta kirjoittaessa jopa huhutaan, että Nvidia on lopettamassa RTX 5090 -korttien valmistuksen ja keskittämässä GB202-mikrosirunsa tuottavampaan serverirautaan. Ostin pari vuotta sitten uuden PC:n ja kiroilin hintaa. Minäkin ostin GTA V:n kolmelle eri alustalle. Miksi ostaa vanhaa rautaa, kun uutta on tulossa. Tekoäly-yhtiöt taistelevat markkinaosuuksista alalla, jonka uskotaan muuttavan maailmaa enemmän kuin teollinen vallankumous, ehkä enemmän kuin viljelyn keksiminen. Numerossa 10/96 arvosteltiin yksi modernien nettiroolipelien arkkivaareista AD&D: Dark Sun On-Line: Crimson Sands. Nyt en enää tiedä. Ilmiö ei ole yllätys. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Pelit palveluna -mallin myötä samaa nettipeliä voi tahkota vuosia, koska sisältö ei lopu. Luulin syynä olevan luonnonvarojen rajallisuuden enkä tekoälykehityksen luoman markkinoiden ylikuumenemisen. PÄÄKIRJOITUS M yös pelihistoria on syklinen, samat asiat tapahtuvat uudelleen ja uudelleen. Siksi GTA-ajoituksen perusteella olin varma, että PS6 ilmestyisi vuoden 2027 joulumarkkinoille, kuten tasaisen vauhdin taulukolla pitäisi. Lajityypin uutuuden huomaa, sillä jutussa Dark Sunia kutsutaan internettai linjaroolipeliksi. AI-AIKOJA, AI-TAPOJA PELIT 30 VUOTTA SITTEN Uusi peligenre on aina määrittelykysymys, mutta myös tapaus. Milloinkaan aikaisemmin konsolimyyntiä ei ole päästetty yhtä jyrkkään sukellukseen ennen seuraavan konsolisukupolven julkistusta. PC-markkinoilla tilanne ei ole yhtään parempi. Nyt pitää maksaa vanhasta raudasta aikaisempaa enemmän. Nnirvi pelasi Dark Sunia töissä kiinteällä nettiyhteydellä. Nyt karvalakkimallin hinta nousi ja Pro-versioista myydään eioota, mikä on ennen näkemätöntä konsolimarkkinoiden historiassa. 90-luvulla oli vielä työkavereita ja luppoaikaa, mutta netti toimi minuuttiveloitetussa puhelinverkossa. Sony on perinteisesti julkistanut uuden koneensa suhteellisen lähellä julkaisua, koska tieto uudesta koneesta tietenkin vaikuttaa PlayStation-myyntiin. PlayStation-myynti on ollut yhtä heikkoa viimeksi vuonna 2013, jolloin konesukupolvi oli vaihtumassa uuteen. Lokakuussa Sony ei ole sanonut vielä mitään virallista PS6-konsolin spekseistä, ei edes julkaisuaikataulusta, mutta kaiken järjen mukaan jatkosuunnitelmat ovat jo pitkällä. Tilanne tuskin paranee aivan heti. Yhdysvalloissa Xbox Series -myynti on laskenut viime vuodesta 33 prosenttia, PS5-myynti on laskenut 25 prosenttia. Kun uusi konesukupolvi seuraavana vuonna ilmestyi, GTA V myytiin sille uudelleen. Olin täysin varma, että GTA VI toistaa tempun sellaisenaan. Pienen ikäni odotin, että resurssipula alkaisi nostaa pelikoneiden ja pelaamisen hintoja. 90-luvulla konsolit myytiin vielä tappiolla ja voitot kerättiin pelimyynnillä, mutta maailma on muuttunut niistä ajoista. Perinteisesti konsolien hinta on laskenut tai hinnannousuja on perusteltu paremmalla Pro-versiolla. Pääkaupunkiseudulla oli kiinteä puhelinmaksu, mutta sekin vain viikonloppuisin
Vaikka Ahmamiehen uusi PlayStation-yksinoikeus on ollut monelle pettymys, miten on hahmon aikaisempien seikkailujen laita. Kuinka moni niistä on ymmärtänyt, mistä hahmossa on todella kyse. Software Creationsin kehittämä Wolverine ilmestyi The Uncanny X-Menin tavoin yksinoikeudella NES:lle 1991. The Uncanny X-Menissä ilkeitä mutantteja vastaan pystyi taistelemaan Wolverinen lisäksi myös Kyklooppina, Kolossina, Jäämiehenä, Painajaisena tai Stormina. Yksinomaan Wolverinelle omistetut videopelit ovat selvässä vähemmistössä. Sankari on myös oikeaoppisesti useimpia hahmoja päätä lyhyempi. 8 195214_.indd 8 195214_.indd 8 21.10.2026 18.26.50 21.10.2026 18.26.50. WOLVER INE-PEL IEN HISTOR IA Viimeisen 35 vuoden aikana hahmo on tähdittänyt ainoastaan puolisen tusinaa nimekettä, joista viimeisin on tässä numerossa arvosteltu Marvel’s Wolverine. Kenties matalat ennakko-odotukset auttoivat, mutta Wolverinen pelaaminen osoittautui ainakin jossain määrin miellyttäväksi kokemukseksi. Useimmiten tämä hankaloittaa Wolverinessa tyylikkäintä on alkuruutu. Sen kehittämisestä vastasi Insomniac Games, joka tunnetaan parhaiten erinomaisista Hämähäkkimies-seikkailuistaan. Pitkäkyntisen sankarimme, tätä avustamaan saapuvan Havokin, Tajunnan ja Jubileen sekä näiden kohtaamat vastustajat, Magneton ja Sapelihampaan, tunnistaa helposti asujensa perusteella. Molemmissa tämä oli kuitenkin ainoastaan yksi Ryhmä-X:n jäsen muiden joukossa. Nämä tosin lentävät surffi laudan sijaan… sähkökitaroilla tai pölynimureilla. Rakkaalla supersankarilla on monta nimeä. Markus Rojola Wolverine, Logan, James Howlett, Ase X, Patch... Sekä suunnilleen yhtä monta videopeliä. Magneton ja Armottoman hallitsemasta Murhamaailmasta professori Xavieria lähtee pelastamaan lähes sama jengi. Ensinnäkin sivusta kuvatun toimintatasohyppelyn grafi ikat ovat onnistuneet ottaen huomioon julkaisualustan rajoitukset. Ainoastaan Jäämies on korvattu ääniaaltoja valoja energiasäteiksi muuttavalla Dazzlerilla. Hauskana ideana kentistä löytyvät magneetit vetävät mutantin adamantium-kehoa puoleensa. W olverine on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista supersankareista, joka on esiintynyt kaikkiaan yli 50 videopelissä. Wolverinen alkupään vastustajat muistuttavat Hopeasurffaria. Koska The Uncanny X-Men tunnetaan yhtenä kaikkien aikojen huonoimmista NES-peleistä, en ollut innokas testaamaan Wolverinen ensimmäistä sooloseikkailua. Ahmamiehen alkuperä Ensimmäisen oman pelinsä kanadalaismutantti sai vasta Madness in Murderworldin jatko-osan, X-Men II: Fall of the Mutants (1990), jälkeen. Wolverinelle ei tuota hankaluuksia loikkia pitkiä etäisyyksiä eri alustojen välillä ja suuntaa voi vaihtaa ilmassa joko varmistaakseen että sankari laskeutuu turvallisesti halutulle alustalle tai väistääkseen vihollisten ammuksia. Ensimmäistä kertaa hahmo nähtiin pikselimuodossa 1989, jolloin ilmestyi sekä NES:n The Uncanny X-Men että Paragon Softwaren MS-DOS:lle ja Commodore 64:lle kehittämä X:Men: Madness in Murderworld. Pelituntuma on myös kohdillaan. Molempien julkaisijana toimi LJN, jota enemmän tai vähemmän ansaitusti pidetään yhtenä pääsyynä lisenssipelien kehnolle maineelle
Sekava kenttäsuunnittelu johtaa jatkuvaan edestakaisin ramppaamiseen. Adamantium Ragessa mutantin kynnet kaipaisivat teroittamista. Pysyäkseen hengissä on siis parempi turvautua pelkkiin nyrkkeihin ja hädin tuskin vihollisten polvilumpioiden korkuisiin potkuihin. Wolverinen kuuluisasta paranemiskyvystä on turha edes haaveilla. Koska Wolverinen luut on päällystetty kyseisellä metallilla, hän päättää estää katalan suunnitelman. Sen sulkeuduttua paikalle ilmestyy Wolverinen tuhoamiseen suunniteltu androidityttö Elsie-Dee, jonka rutistus merkitsee välitöntä kuolemaa. Pelatessa juonta ei viitsitä kuitenkaan kuljettaa edes parilla tarinaruudulla. Harvoihin hyviin puoliin lukeutuu Wolverinen arkkivihollisista – Lady Kuolemanisku, Sapelihammas ja Cyber – koostuvat välipomot sekä sankarin paranemiskyvyn hyödyntäminen pelimekaniikkana. Kaikkein järjettömintä on se, että sankari menettää energiaa aina kun naksauttaa kyntensä esiin. Energiaa palautetaan ahmimalla hampurilaisia ja kittaamalla kaljaa. Voimien palautumista ei valitettavasti ole varaa jäädä odottamaan, sillä jokaiseen kenttään on sisällytetty tiukka aikaraja. Kaikki sarjakuvia lukeneet ja elokuvia katsoneet tietävät, että Wolverinea on syytä pelätä. Jokainen Adamantium Ragen vastustajista vaatii useita iskuja ennen kuin he suostuvat kuolemaan. Mälsää! Näin ollen Wolverinen ensimmäiselle pelille on annettava arvosanaksi yksi kynsi kolmesta. Kehityksestä vastasi tällä kertaa Digital Eclipse. Firma tunnetaan nykyisin retropelien onnistuneista uusintaversioista, kuten Teenage Mutant Ninja Turtles: The Cowabunga Collection (2022) sekä Mortal Kombat: Legacy Kollektion (2025). Lukuisat heikkoudet saavat pelaajan hetkessä adamantium-raivon partaalle. Takakannesta voi luntata, että Wolverine on jäänyt Magneton vangiksi kaukaiselle saarelle ja hänen on onnistuttava taistelemaan tiensä yhdeksän koitoksen läpi vapauteen. Toisaalta, muutaman Adamantium Ragen parissa vietetyn tunnin jälkeen kuoleman suloinen syleily tuntui suorastaan armolliselta. Jokainen vastus, oli kyseessä sitten Käden ninjasoturi, Helvetintulen Klubin turvavartija tai jakoavainta heiluttava laborantti, pistää pelaajan ahtaalle. Kuoliniskuna toimii turhauttava taistelu. Kankea pelattavuus tekee etenemisestä sekä työlästä että tylsää. Alkukenttien Hopeasurffaria muistuttavat perusviholliset ilmestyvät tyhjästä ja, jos Wolverine sattuu hyppäämään samalla pienelle piirongin kahvaa muistuttavalle alustalle, nämä kuluttavat sankarin energiavaraston loppuun muutamassa sekunnissa. Ympäristöt ovat tylsiä ansojen täyttämiä vaarahuoneita, jossa kulkutasot leijuvat rumien taustojen yllä. X-Men: Wolverine’s Ragessa kolmikko saa haltuunsa piirustukset, joiden avulla he voivat rakentaa adamantiumia sulattavan aseen. Oikeasti päädyin siihen, koska SNES-version kehittänyt Bits Studios vastasi myös 16-bittisestä Last Action Herosta (1993), joka on vaaninut painajaisiani kahdeksan vuotta sitten kirjoittamastani Schwarzenegger-pelihistoriikista lähtien. Iso virhe! En tiedä, miten SNES-versio voisi olla yhtään kamalampi. Kertomus alkaa lupaavasti tyylikkäästi kuvitetulla sarjakuvamaisella animaatiolla, mutta ensi-ihastus ei kestä ensimmäistä kenttää pidemmälle. Kynsikäs sankari aloittaa seikkailunsa Ase X -laboratoriosta ja matka jatkuu hyisevän kylmän (ja pingviinien asuttaman) Kanadan halki New Yorkiin, jossa hän kohtaa Helvetintulen Klubin jäsenistön viimeisessä välienselvittelyssä. Raivon partaalla Toimintatasohyppely Wolverine: Adamantium Ragesta (1994) julkaistiin aikakaudelle tyypillisesti sekä Super Nintendolle että Sega Mega Drivelle. Vahvuuksia löytyy, mutta heikkouksistakaan ei ole pulaa. Älypähkinät eivät rasita aivoja, sillä ne koostuvat pääasiassa erilaisten vipujen potkimisesta. Hauska idea, mutta toteutus on kaukana toimivasta. Ensinnäkään tarinaa pelistä ei löydy nimeksikään. Päätin valita niistä entten tentt… tarkkaan harkittujen journalististen kriteerien perusteella Teeny Weeny Gamesin Mega Drive -version. Adamantium Ragessa tyylikkäintä on johdantoanimaatio. etenemistä, mutta sitä voi myös käyttää hyödykseen tavallista pidempien loikkien saavuttamiseksi. Adamantium Rage kuvaa Wolverinen pyrkimyksiä selvittää menneisyytensä salat. Se keskimmäinen. Toisaalta, jos joku siinä onnistuisi, se olisi Bits Studios. Wolverine’s Rage osoittaa, että studio olisi kyennyt luoAdamantium Ragen aikarajan päättymistä merkitsevä kuolinanimaatio on omaa luokkaansa. 9 195214_.indd 9 195214_.indd 9 21.10.2026 18.27.10 21.10.2026 18.27.10. Nopeatempoisista tilutuksista koostuvat musiikit auttavat pitämään nopeaa tempoa yllä kenttiä selvittäessä. Tapettuaan tarpeeksi vihollisia Wolverinen aistit ottavat vallan muuttaen hänet raivoavaksi voimanpesäksi. Pieni, mutta pippurinen Lady Kuolemanisku, Sapelihammas ja Cyber palasivat kiusaamaan Wolverinea Game Boy Colorilla kesällä 2001. Joka suuntaan sokeasti iskuja jakelevaa raivopäätä on mahdotonta hallita ja useimmiten nämä kohtaukset päättyvät siihen, että mutantti syöksyy aggropäissään kuilun reunalta kuolemaansa
Kieltämättä. Wolverine suorastaan kiitää armollisten lyhyiden kenttien halki, hypyt ovat tarkkoja ja useimmat viholliset kaatuvat iskusta tai korkeintaan kahdesta. Wolverine’s Rage on ensimmäinen Wolverine-peli, jossa taistelun rytmi tuntuu luontaiselta. WOLVERINE-PELIEN HISTORIA Wolverine’s Rage tekee selväksi, että kaikki kanukit eivät ole leppoisaa väkeä. Kaikki kielii siitä, että peli jouduttiin väsäämään viime hetkessä valmiiksi elokuvan ensi-iltaan mennessä. Riippumatta siitä, oliko se lähimainkaan julkaisukunnossa. Toki. Tasojen läpi eteneminen sekä taistelu tuntuvat huomattavasti aikaisempia Wolverine-pelejä hiotummilta ja harkitummilta. Hiiviskelymekaniikat ovat alkeellisia PS2-aikakaudellekin ja tappeleminen on tunnotonta huitomista ilman minkäänlaista vauriomallinnusta. Päähahmon äänenä kuullaan Mark Hamillia, joka ei edes yritä kuulostaa australialaistähdeltä. Mitä ne eivät tee. Game Boyn ollessa kyseessä grafi ikat eivät ole erityisen näyttäviä, mikä tuskin kummastuttaa ketään. Pelattavuus sen sijaan pääsee yllättämään. Parasta kylmänä Vuosituhannen alussa julkaistu Ryhmä-X-elokuva X-Men (2000) auttoi tekemään supersankaroinnista koko perheen viihdettä. Ainoa elokuvista tuttu näyttelijä on professori Xavieria esittävä Patrick Stewart. Vaikka lajityyppi on pysynyt samana, käsikonsolille kehitetty supersankariseikkailu tuntuu edeltäjiään huomattavasti virtaviivaistetummalta. Nimeä lukuun ottamatta pelillä ei nimittäin ole juuri mitään tekemistä elokuvan kanssa. Pikemminkin päinvastoin. Wolverine’s Revengen erot elokuvasta selittyvät sillä, että alun perin kyseessä oli Larry Haman kirjoittamaan tarinaan perustuva itsenäinen peli. Tuoko äänimaailma mieleen liitutaulua viistävät adamantium-kynnet. Wolverine’s Revengen visuaalinen tyyli edellytti rohkeita valintoja. 10 195214_.indd 10 195214_.indd 10 21.10.2026 18.27.35 21.10.2026 18.27.35. Jatko-osan X-Men 2:n (2003) yhteydessä julkaistu kolmannen persoonan toimintaseikkailu X-Men 2: Wolverine’s Revenge (2003) oli ensimmäinen elokuvalisenssillä varustettu Wolverine-peli. Ehdottomasti! Wolverine’s Rage ei ole suinkaan mikään unohdettu klassikko, mutta Wolverine-pelien joukossa se on – tai oli ainakin vielä julkaisuvuotenaan – paras siinä, mitä se tekee. Magneto on yksi Wolverine’s Revengen pomovastuksista. maan omiakin pelejä. Alkaako tauoton raivoaminen toistamaan itseään ennen kuin kaikki kaksikymmentä kenttää on selätetty. Onko peliä silti hauska pelata. Vaikka kannessa komeilee valkokankaalla kanadalaismutanttia esittävä Hugh Jackman, pelaajan ohjaama Wolverine muistuttaa pikemminkin ummetuksesta kärsivää Sylvester Stallonea. Kun tähän yhdistää korkean vaikeustason, lukemattoman määrän miinoja ja muita ansoja sekä kenttien sisäisten tallennuspisteiden puutteen, on selvää, että Wolverinen kosto kohdistuu hänen vihamiestensä sijaan pelaajaan. Eikä tämä ollut moite. GenePool Softwaren peliversiossa Logan on myrkytetty tappavalla Shiva-viruksella ja hänellä on ainoastaan kaksi vuorokautta aikaa hankkia vastamyrkky. Filmiversio kuvaa kuinka Wolverinen kehon adamantiumilla aikoinaan päällystänyt eversti Stryker yrittää tuhota mutantit. Jäljet johtavat takaisin Ase X -laboratorioon ja parannuskeinoa etsiessä kohdataan joukko tuttuja vihulaisia Wendigosta Punaomegaan ja Magnetosta Lady Kuoloniskuun. Ainakin tavallaan. Kaikki tämä olisi vielä hyväksyttävissä, kunhan pelattavat osiot paikkaisivat puutteita
Siihen perustuva X-Men Origins: Wolverine – Uncaged Edition sen sijaan on poikkeuksellisen laadukas lisenssipeli. Brutaalin. Harvoista heikkouksista täytyy nostaa esiin loppuvastuksena toimiva Ase XI. Tapot kerryttävät raivomittaria, jonka täytyttyä Wolverinesta tulee hetkellisesti entistä raakalaismaisempi. Tarina mukailee pääpiirteittäin elokuvaa, mutta onnistuu samalla syventämään hahmoja lukuisilla lisäkohtauksilla. X-Men Origins: Wolverine kuvaa mutantin pysäyttämättömänä tappokoneena. Originsin taistelu on suoraviivaista ja itseään toistavaa, mutta näyttävyys ja tuhon määrä tekevät siitä tyydyttävää. Samaan ahma-aikaan samalla ahmakannella julkaistiin kolme muutakin (ja huomattavasti kesympää) X-Men Origins: Wolverine -peliä PS2:lle ja Nintendo Wiille, PSP:lle sekä Nintendo DS:lle. Taisteluiden päätyttyä keho on täynnä kammottavan näköisiä luodinreikiä, viiltojälkiä ja muita haavoja, kunnes nämä paranevat hetken hengähdystauon jälkeen pelaajan silmien edessä. Enkä tarkoita tällä sitä, miten suupalttina tunnetun Deadpoolin leipäläpi ommeltiin umpeen. Se luo tunteen siitä, että tekijät yrittävät epätoivoisesti pidentää pelin kestoa viivyttämällä lopputekstejä ylimääräisen tunnin tai kahden ajan. Raven Softwaren kehittämä Wolverine – Uncaged Edition sekä kolme kuukautta myöhemmin julkaistu Rocksteadyn Batman: Arkham Asylum todistivat, ettei elokuviin ja sarjakuviin perustuvien pelien tarvitse olla heikkolaatuisia ja kiireessä tehtyjä rahastuksia. Mekaniikoiltaan kolmannen persoonan tappelupeli muistuttaa God of War -sarjan alkupään osia. Uncaged Edition tekee kaikkensa ansaitakseen K18-ikärajansa, sillä verta roiskuu ruudun täydeltä lähes tauotta. Wolverine – Uncaged Edition tarjosi juuri sellaisen tulkinnan Wolverinesta, jota mutantin fanit olivat kaivanneet. Parhaimmillaan ne voivat jopa rikastaa alkuperäisteoksien maailmoja. Wolverinen kynnet repivät raajoja ja saavat irtopäät lentämään hidastettuina komeissa kaarissa. Hermoja raastava pomotaistelu Deadpoolia vastaan jätti aikoinaan niin pahan maun, etten palannut pelin pariin 17 vuoteen. Uncaged Edition on ainoa oikea valinta. Kehyskertomus on ottanut selvästi innoitusta Chris Claremontin ja John Byrnen vuoden 1981 Ryhmä-X-klassikkotarinasta Menneen tulevaisuuden päivät. Lopputaistelu silmistään laseria ampuvaa itsensä parantavaa teräkätistä teleporttaajaa vastaan on merkittävästi aiempia osioita haastavampi. Hahmon hyökkäysvalikoima koostuu sekä kevyistä ja raskaista iskuista että heitoista. Kenties suurimman vaikutuksen koko pelissä tekee päähahmon vauriomallinnus. Nykyisin pelin perustuminen entuudestaan tunnettuun lähdemateriaaliin ei ole välttämättä rasite, mutta toukokuussa 2009, ennen kuin Wolverine raastoi tiensä pelaajien sydämiin, ennakko-odotukset olivat huomattavasti matalammalla. Juonta kuljetetaan tyylikkäästi animoiduilla välivideoilla, jotka ovat huomattavasti elokuvaa taitavammin laadittuja etenkin rujojen toimintakohtausten osalta. Armottoman. Eikä sankarikaan säästy kivulta. Taistelusta löytyy juuri sen verran syvyyttä, että se kannattelee peliä noin kymmenen tunnin keston ajan. Sivupoluilla kohdataan muun muassa Mystikko sekä mutanttien joukkotuhosta haaveileva Bolivar Trask. Niistä onkin vastannut animaatioja erikoistehostestudio Blur, jonka perustaja Tim Miller pääsi myöhemmin hyödyntämään oppimaansa esikoisohjauksessaan Deadpool (2016). Sellaisen, joka toi eläimen esiin unohtamatta kuitenkaan ihmistä. 11 195214_.indd 11 195214_.indd 11 21.10.2026 18.28.05 21.10.2026 18.28.05. Insomniac olisi voinut ottaa oppia. Eikä meillä ole varsinaisesti pulaa kehnoista supersankarielokuvista. Sankari voi hyödyntää myös ympäristöstä löytyviä vaaroja lävistämällä vihollisensa erilaisiin koukkuihin ja piikkeihin. Menneen tulevaisuuden päivät Wolverinen alkuperästä kertonut X-Men Origins: Wolverine on poikkeuksellisen kehno supersankarielokuva. Hellittämättömän
+ Kulmakunnan ystävällinen Hämähäkkimies suosittelee -leima) ja Miles Moralesin (Pelit 11/2020, 91 p. Läpi synkän virran Tuttuun tapaan Insomniac ottaa runsaasti vapauksia lähdemateriaalin suhteen. Johdannon jälkeen on selvää, ettei yksikään mutantti ole turvassa. Ehkä liiankin pitkään. Odotukset olivat huipussaan. Spider-Man sijoittui avoimen maailman New Yorkiin, jossa pelaaja sai seittisinkoilla vapaasti ympäri Manhattania. Wolverine on jo ehtinyt jättää mutanttiryhmittymän taakseen, mutta palaa joukkoihin pelastaakseen ystävänsä mutanttien joukkotuhoa juonivan Bolivar Traskin kynsistä. Sillä ei ole väliä, suojeleeko Logan viattomia mutantteja teloituskomppanialta, kamppailee ninjoja vastaan maata kohti syöksyvässä lentokoneessa vai käy taistoon jättiläismäistä tappajarobottia vastaan. Ansaitsiko Wolverine saamansa löylytyksen. Marvel’s Wolverine julkaistiin lopulta viisi vuotta alkuperäisen kiusoitteluvideon jälkeen. Valtava mittakaava ja vapauden tunne olivat iso osa sitä, miksi peli onnistui tarjoamaan jotain ennen kokematonta. Marku s Rojola MARVEL’S WOLVERINE Insomniac Gamesin uusin Marvel-peli tuo raivon pintaan – niin päähahmossaan kuin pelaajissa. Wolverine ei edes yritä toistaa temppua. Se, mitä hän tekee, ei vain ole kovin kilttiä. Logan on tapahtumien keskipisteessä, halusi hän sitä tai ei. Aina se pelit palveluna voittaa. Pääjuoni kulkee varsin ennalta arvattavia polkuja eikä lopullisen päävastuksen henkilöllisyydestä ole missään Tapahtumista pysyy selvillä riippumatta siitä, kuinka monta hahmoa taisteluihin osallistuu. Toiminta on alati näyttävää. Kolmannen persoonan toimintapeli on parhaimmillaan angstisen antisankarin silpoessa tiensä vastustajien halki. 12 195219_.indd 12 195219_.indd 12 21.10.2026 16.43.09 21.10.2026 16.43.09. Peter Parker on yltiöpositiivinen nuori mies, joka kaikista kohtaamistaan haasteista huolimatta pyrkii aina näkemään hyvän kaikissa. Spider-Manin kohdalla kyse oli spektaakkelista. Maailma tarvitsee sankaria, mutta sen on tyydyttävä Wolverineen. Hämähäkkimies-peleistä tunnettu studio ei tyydy toistamaan itseään. Kun ensimmäiset arviot Wolverinesta eivät olleet yksinomaan ylistäviä, snikt! Pian netti täyttyi peliä pilkkaavista videoista. + Kulmakunnan ystävälliset Hämähäkkimiehet suosittelevat -leima) perusteella tekijät tunsivat lähdemateriaalinsa ja tekivät tarinansa edellyttämät muutokset harkiten. Ensinnäkin päähahmot eivät voisi olla kauempana toisistaan. Oliko peli kuollut ja kuopattu jo ilmestyessään. U utinen Insomniac Gamesin tulevasta Wolverine-pelistä otettiin ilomielin vastaan syksyllä 2021. Pikemminkin päinvastoin. Sellaisiin, joissa kynsittiin ensin ja esitettiin kysymyksiä vasta sitten. Logan on puolestaan vanha ja väsynyt eikä koe itseään soveliaaksi kantamaan sankarin viittaa. Haavoittunut peto on vaarallisin Insomniac Games tavoittaa hienosti sen, kuinka vihainen Wolverine on. Pitkä – ja huhujen mukaan myös haastava – kehityshistoria herätti epäilyksiä. Sitten ovat pelattavuuteen liittyvät seikat. Kerronnalla on sekä vahvuutensa että heikkoutensa. Julkaisija Sonyn ilmoitettua loppukesästä lopettavansa fyysisten pelilevyjen valmistuksen, pelikansa alkoi teroitella kynsiään. Sen sijaan se tuntuu paluulta menneiden vuosikymmenten toimintarytistyksiin. Wolverinen pelimaailma koostuu huomattavasti rajatummista alueista eikä niiden tutkiminen ole millään tapaa merkittävä osa pelikokemusta. Ryhmä-X:n sijaan Logan on kuulunut eksentrisen Nathaniel Essexin johtamaan X-tiimiin, joka pyrkii suojelemaan mutanttien etuja keinoja kaihtamatta. Eikä se ole välttämättä huono asia. Vai paraneeko haavoistaan, pyyhkii tomut olkapäiltään ja virnistää ilkeästi valmistautuessaan iskemään takaisin. Spider-Manin (Pelit 10/2018, 94 p. Niin kauan kuin tämä toteutuu, Wolverinen heikkoudet on helppo sivuuttaa. Kohtaukset on rakennettu pitämään pelaajan syke huipussaan. Pitkään. MuInsomniac Games / Sony Interactive Entertainment Testattu: PS5 Pro Ikäraja: 18 Versio: Myynti tantti todella on paras siinä, mitä hän tekee
Muutama käänne onnistuu kuitenkin hätkähdyttämään lohduttomuudellaan. Ympäristöjä nuuskimalla saattaa löytää viskipullon koristamaan mökkinsä hyllyä tai uuden asun vaatekaappiinsa. Taistelu on pääroolissa. Yhtenäisen kokonaisuuden sijaan tarina tuntuu koostuvan irrallisista palasista, jotka eivät aina sovi saumattomasti yhteen. Rytmiä pyritään rikkomaan eri tavoin, mutta sekä hiiviskelyosiot että takaa-ajokohtaukset tuntuvat väkinäisiltä, koska mekaniikat eivät ole loppuun asti hiottuja eikä tarjolla ole riittävästi haastetta. Esimerkiksi takaa-ajojen aikana riittää, kun pitää vauhdin riittävänä. Wolverine tasapainottelee kiivaiden taisteluiden, hidastempoisen hiiviskelyn, vauhdikkaiden takaa-ajojen sekä elokuvamaisten QTE-toimintakohtausten välillä. Esimerkiksi Tokioon sijoittuva toinen näytös, jossa Wolverine taistelee Lady Kuolemaniskun johtamaa ninjaorganisaatiota Kättä vastaan, osoittautui yhdeksi lempiosioistani. Liam ”Spartacus” McIntyren ja Krizia Bajosin loisteliaat roolisuoritukset syventävät entisestään hahmojen välistä kemiaa. 13 195219_.indd 13 195219_.indd 13 21.10.2026 16.43.36 21.10.2026 16.43.36. Muiltakin osin näyttelijät tekevät kelpoa työtä. Pysty, poikki ja pinoon Pirstaleisuus vaivaa myös pelattavia osioita. Harvoista valonpilkahduksista kirkkaimmin loistaa Loganin ja omaa sekalaista mutanttilaumaansa johtavan telepaatikko Jean Greyn välinen romanssi, joka kuvataan kauniisti ajattomana rakkaustarinana. Tarinan varrella opitut liikkeet ja kyvyt eivät syvennä taistelua riittävästi, jotta kyllästymiseltä välttyisi kokonaan. Raivomittarin täytyttyä Wolverinesta tulee hetkellisesti pysäyttämätön tappokone, kuten pitääkin. Kyklooppi-faneja tämä saattaa harmittaa, mutta itse olin lähinnä helpottunut siitä, ettei mukaan oltu ympätty kulunutta kolmiodraamaa. Nurkkien nuohous ei kuitenkaan tunnu luontevalta hahmolle, joka on jatkuvan paineen alla. On tyydyttävää seurata, miten Wolverine silpoo vastustajiaan palasiksi veren roiskuessa. Hädin tuskin ilmassa pysyvään lentokoneeseen sijoittuva taisto on yksi pelin kohokohdista. Ongelma korostuu ylipitkiksi venytetyissä pomotaisteluissa. Pelkästään lähitaisteluun nojaava mätke alkaa kuitenkin toistaa itseään hyvissä ajoin ennen pelin loppua. Silmäkarkkia tarjoavat toimintakohtaukset sen sijaan tempaisevat mukaansa näyttävän kuvakerronnan ansiosta. Aina, kun tarinan painopiste siirtyi hahmojen välisistä suhteista juonen edistämiseen tai maailman laajentamiseen, alkoi mielenkiinto auttamatta huveta. Vaikka aloitus on lupaava, valtaosa sivuhahmoista jää lopulta etäisiksi. Loganin ja Jeanin välinen suhde on yksi tarinan keskeisistä teemoista. Moottoripyörällä kaahatessa ei rangaista välttämättä edes siitä, että törmää keula edellä vastaantulevaan kuorma-autoon. Useimmat sivuhahmoista, kuten Loganin tarinan alkupuoliskolla pelastamat mutantit, jäävät lopulta etäisiksi. Valitettavasti niihinkin on lisätty päälleliimatun oloisia Tappelu perustuu iskuihin, torjuntoihin ja väistöihin. Se ei kuitenkaan edistänyt Loganin henkilökohtaista draaman kaarta, ja olisi kenties toiminut paremmin myöhemmin julkaistuna lisäsisältönä kuin osana pääjuonta. Osittain tämä johtuu siitä, että tekijät yrittävät mahduttaa valtavan määrän hahmoja varsin kompaktiin tarinaan. Ainoastaan Troy Bakerin tulkinta Essexistä tuntuu patsastelussaan yksiulotteiselta. vaiheessa epäilystä. Vereen piirretyt viivaat Käsikirjoituksella on selvästi sydän paikallaan, sillä kerronta kärsii rytmihäiriöistä. Ne saavat tarinan tuntumaan selkeästi aikuisille suunnatulta, vaikka jatkuva synkistely uhkaa toisinaan ylittää sietokyvyn. Eikä yksikään tarjoa mitään varsinaisesti ennennäkemätöntä. Mekaniikoista ei oteta kuitenkaan kaikkea irti, sillä normaalilla vaikeustasollakin pärjää yhtä ainoaa nappia rämpyttämällä
Toinen puute koskee kieltä. Internetin siniseksi pierukaasuksi ristimä apu auttaa löytämään kohteen, mutta kenttien putkimaisuuden vuoksi tuntuu useimmiten tarpeettomalta. Tinkimättömyys väkivallan suhteen ja pääparin välinen kemia saavat seikkailun erottumaan joukosta, mutta muilta osin kokemus tuntuu kalpealta kopiolta edeltäjistään. Nyt on pärjättävä kolmannella kotimaisella. Vaikka viihdyin pelin parissa parikymmentä tuntia, en tunne minkäänlaista tarvetta palata sen pariin. En, niin kauan kuin voin liidellä New Yorkin pilvenpiirtäjien lomassa, jahdata kunniattomia samuraita feodaalisessa Japanissa tai lähettää Odinin klaanin takaisin Valhallaan kirveeni kärjellä. Vanha ahma ei opi uusia temppuja Olen tottunut Sonyn yksinoikeuspeleissä pariin hienoon lisäominaisuuteen, jotka kuitenkin uupuvat Wolverinesta. Tästä huolimatta mekaniikkaan kohdistunut kritiikki on ollut liioiteltua. On silti myönnettävä, että odotuksiin nähden Wolverine osoittautuu pienoiseksi pettymykseksi. Sama koskee ympäristön tutkimista. 82 Visuaalisesti näyttävä ja brutaali spektaakkeli, joka ei kuitenkaan vedä vertoja Insomniacin aikaisemmille Marvel-seikkailuille. Ultraväkivaltaisena toimintapelinä Wolverine on kuitenkin kohdistettu ensisijaisesti aikuisille. Wolverinen jäljittäessä liittolaista tai vihollista ruudulle ilmestyy kirkas hajuvana seurattavaksi. MARVEL’S WOLVERINE QTE-osioita. Vaikka pelimaailma ei olekaan avoin, toisinaan tutkittavat alueet ovat turhankin laajoja. Vaikka painaisi väärän puolen liipaisinta, hahmo reagoi silti pelin toivomalla tavalla. Enkä viittaa tällä Loganin kiitettävän kattavaan kirosanavalikoimaan. Verevä mättö. 14 195219_.indd 14 195219_.indd 14 21.10.2026 16.44.11 21.10.2026 16.44.11. Vana ei ole ruudulla jatkuvasti, vaan ainoastaan tiettyjen osioiden aikana. Vaikka iskut ja torjunnat tuntuvat kämmenissä, tällä kertaa tarjolla ei ole yhtään uutta tai kekseliästä lähestymistapaa, joka auttaisi uppoutumaan tapahtumiin entistä syvemmin. Sapelihammas kuvaa, millaiseksi Wolverine voi muuttua, jos hän antaa periksi eläimelliselle puolelleen. Kokonaisuuden hajanaisuus. Peliin kohdistunut kritiikki ja raivo olivat monilta osin ylimitoitettuja, mistä voinee kiittää sosiaalisen median ansaintamalleja. Useimpien kamppailujen jälkeen Wolverine ei näytä paljoakaan vastustajiaan paremmalta. Venytetyt pomotaistot saavat peukalot kramppaamaan. Hyvää + Visuaalisesti upea. Tällaiset hetket eivät todellakaan lisää immersiota, vaan pikemminkin rikkovat illuusion siitä, että hahmon kohtalo on pelaajan käsissä. Kädestä pitelystä seuraa myös tunne siitä, että pelaajaa pidetään kyvyttömänä ajattelemaan omilla aivoillaan. Loganin ja Jeanin suhteen kuvaus. Wolverinen aistien tarkkuutta ilmentävä mekaniikka ei siis pilaa peliä, vaikka kenties olisi parempi tarjota pelaajille mahdollisuus aktivoida aistit itse tarpeen mukaan. Kenties se ei ole K18-pelille suuri ongelma, mutta vahvistaa kuitenkin omalla tavallaan mielikuvaa siitä, että kyseessä on merkkiteoksen sijaan vain välityö. Ensimmäisen viikon jälkeen julkaistu päivitys myös vähensi huomattavasti sen häiritsevyyttä. Huonoa − Kaavamainen pääjuoni. Viimeisen parin vuosikymmenen ajan Sonyn AAA-pelit Unchartedeista Spider-Maniin ovat sisältäneet suomenkieliset valikot sekä tekstityksen. Ensimmäinen on DualSense-ohjaimen haptisten ominaisuuksien hyödyntäminen jollain kekseliäällä tavalla. Eli ehkä Insomniac tiesi mitä teki
PS4-emuloinnin suurin voitto oli vähän vaivaa vaativa, mutta täysin toimiva Bloodborne (paremmalla resoluutiolla, grafiikalla ja niin edespäin). Toki PC on pyörinyt digimyynnillä jo pari vuosikymmentä ja digimyynti pelasti PC:n, tai vähemmän dramaattisesti pamautti sen taas kannattavien alustojen kärkeen. Natiivituki tarkoittaa, että prosessoria ei enää emuloida. Jos teen jotain riittävän tyhmää, Steam voi blokata kaikki pelini. Sitten AI alkoi potkia yksinoikeuksien muuria. Plus Microsoft Officen. Yksi ymmärrettävä osa Pleikan vetovoimaa ovat juuri fyysiset levyt. Aina 17.00-21.00, kun ihmiskunnalle varattu sähkö on päällä. No, Tuomiopäivä koittaa vasta tammikuussa 2028, ja toistaiseksi moni pelifirma lupaa vielä painaa levyjä. Ehkäpä tärkeimpänä syynä niitä voi kerätä komeaan riviin pelihyllyyn. Siinä missä PS3 vaati koko kovopuolen, prosessori mukaan lukien, emulointia, PS5 on PC:n lähisukulainen, mikä nopeuttaa emoluutiota. Elämme jännittäviä aikoja. Nyt niiden tekijöillä on mahtava apulAInen ja ainakin PC:n Pleikka 5 -emulaatio edistyy vauhdilla. Tosin tuoreen Launch Trailerin päivitetty näkemys pelin grafiikasta aiheutti uskovaisissa itkua ja ennakkotilausten perumista. Tällä hetkellä. Ajettava osuus pyörii suoraan x86-64-ympäristössä, pieni runtime-ohjelma hoitaa pelin vaatimat PS4-ominaisuudet. Digilinjausten mukaan vajaan 1 400 pelin Steam-kirjastostani en omista ensimmäistäkään, minulla on niihin vain lisenssi. Se on vielä pientä, sillä juuri alkanut decomppausboomi ei rajoitu vain peleihin: joku on takaisinmallintanut (melkein) kaikki Adoben grafiikka-ohjelmat (Photoshopit, Indesignit ja muut) ja julkaissut niistä vapaat versiot. Se tarkoittaa, että Pleikkaa voi käyttää kuin PC:tä eli ajaa koneessa haluamiaan ohjelmia, home grow -pelejä ja tietysti piraattipelejä. Nipa on säilyttänyt identiteettinsä, koska sen pelejä voi pelata vain ja ainoastaan Nintendon omilla laitteilla. Vielä huonompi päätös oli ilmoitus luopua fyysisestä mediasta eli pelilevyistä. Kelataan kaikki takaisin! Kun antaa pirulle pikkusormen se vie koko markkinat. Monikko kertoo heti yhden ongelman: EmuBorneja on nyt monta. Tämä on selvästi emulaattoririntaman päämaali, sillä se on temppu, josta tulee tekijöille mainetta ja kunniaa aivan järjettömästi. Tämä on myös Sonyn kanta. Nimittäin AI:n avulla Bloodbornesta on tehty natiiviversioita, joita voi ajaa normaalipelin tavoin Linuxissa (ja Steamdeckillä) ja Win10/11-ympäristössä. Plus emulaattoreita, joita PS5 pyörittää jo useita PC-emulaattori mukaan lukien. Ominaisuudet ovat juuri sitä, mitä PC-käännökseltä voi odottaa eli 4K ja 90 fps, nettiominaisuudetkin pyörivät erään privaattiserverin avustuksella. Mutta raha tappaa paitsi luovuuden ja empatian myös ihmisyyden ymmärtämisen. Getarin maljaa etsimässä Nipan ja Pleikan painajainen on hyvin toimiva emulaattori nykysukupolvelle. Varsinkin nyt kun tehdään sopimus paholaisen kanssa. Se on nyt myös toisen aallon esitaistelija. AI on suosittu selitys Fermin paradoksille: jokainen sivilisaatio kehittää tekoälyn ja tuhoutuu. Noin kuukausi (pari) sitten sen voitto oli bootata Astrobot, pian Demon’s Souls Remaster pyöri hetken aikaa joskin pienillä fapseilla, ja juuri nyt näin videon alusta loppuun pelattavasta Demon’s Souls Remasterista. Taito ja tieto, ketä nuita kaipaa. Takaisinmallinnuksen henki tuskin palaa pulloon, joten kaupallisten softien tulevaisuus on… kiinnostava. Jopa vanhat PS2-levyt voi nyt vain työntää sisään ja pelata kuin silloin ennen, ykköselle ja kolmoselle sama on jo horisontissa. Let’s not get physical Lisätäkseen PS5:n vetovoimaa Sony lopetti peliensä kääntämisen muille alustoille (siis PC:lle), paitsi moninpelit tyyliin Helldivers 2, koska ei Pleikan uusi talousjohtaja sentään ihan hullu ole. Toki, mutta pahempana versiona: luova indiekehittäjä keksii hauskan idean ja julkaisee siihen pohjautuvan pelin. AIdiootti ottaa sen idean, tuottaa siitä (lähes) identtisen näköisen kopion AI-avusteisesti ja pläjäyttää sen myyntiin. Lähteestä riippuen 85 prosenttia Pleikan peleistä myydään jo nyt digitaalisina. Onneksi jää pari roskalavaa kirjoja, sarjakuvia, elokuvia ja musiikkia, että on jotain surtavaa. Mahdollista PS-piratismin nousua odotellessa kannattaa muistaa riskit: suojaamaton pelailu ja joystickin tunkeminen epämääräisiin paikkoihin on avoin kutsu infektioille. Yksinoikeuksien suurvallat ja viimeiset linnakkeet ovat Nintendo ja Playstation. NNIRVI Nyt ryskyin murtuu yksinoikeuksien pakkovalta, tää on viime ponnistus! V aikka inhoan yksinoikeuksia, ikävä kyllä vallankumouksista pitkällä tähtäimellä harvemmin seuraa hyvää. Hyvin todennäköisesti jo lehden ilmestymispäivän todellisuus on pitemmällä, vuotta myöhemmin luettuna tämä jo naurattaa. Ensinnäkin ne voi oikeasti omistaa. Tätä kolumnia on moneen kertaan korjattu muutenkin, ja silti se tuskin pysyy kehityksen vauhdissa perässä. Emulaattoreiden vaatima säätö ja osaaminen ylittävät vain virtanappulan painamiseen rajoittuvien ATK-kyvyt. Mutta tekoäly sentään tekee ensin selvää yksinoikeuksista ja saamme nauttia luovan menneisyyden raunioille nousevasta vibekoodatusta sloppiparatiisista. Eikä tämä rajoitu Bloodborneen: en edes yritä listata entisiä yksinoikeuspelejä, joita nyt pelataan PC:illä ja murretuilla PS5:illä, koska se on toivotonta, sillä noin joka päivä ilmoitetaan uudesta. Tavoite on yksi yhteen vastaavuus. Pääkalloja horisontissa Kun AI luikerteli tähänkin paratiisiin, alkoi sihistä. Sonyn päivän varmasti pilasi tieto siitä, että Playstation 5 on jailbreikattu, ilmeisesti AI:n avustuksella. Toimivuus ilmeisesti vastaa ensimmäistä spagettia syövää Will Smithiä. Hintoja on nostettu ja myynti on tippunut ennätysrajusti. Tätä lukiessasi hyvin toimiva emulointi voi olla jo totta, sillä näytönohjaimen pyörittämät shaderit ovat jo täysin hallussa. Naiivisti luulin, että pelien ongelma olisi AI:n kehittämät sloppipelit. LOPUN AI-KOJA Kaikki tämän kolumnin esimerkit olivat valideja kirjoitushetkellä. Vastaisku seurasikin välittömästi: Sony julkaisi uuden järjestelmäpäivityksen, joka vaaditaan, jotta pääsee PlayStation Networkiin. Ensinnäkin se nakkelee keppejä PCja konsolirattaisiin nostamalla komponenttien hinnat taivaaseen. PC:llä pyörivä Demon’s Souls Remaster on toki upeaa, mutta Graalin malja on Grand Theft Auto VI. Oikeasti ennustetaan, että ihmiskunta voi olla finito ennen vuotta 2100, suurimpina uhkina ydinsota ja AI. Jos kuolen, poikani ei peri pelikirjastoani. 15 195215_.indd 15 195215_.indd 15 21.10.2026 16.52.37 21.10.2026 16.52.37. Playstationin taustapiru on Sony, jolla riittää massia rahoittaa isoja yksinoikeuspelejä. Toiseksi fyysisen levyn voi viedä vaihdossa pelikauppaan tai muuten vain myydä eteenpäin. Kirjoitushetkellä vahvistamattoman uutisen mukaan Rockstar julkaisee PC-version alkuvuodesta 2027 eikä perinteisen vuoden odotuksen jälkeen. Tempun nimi on takaisinmallinnus eli reverse engineering (tai decompilation), jossa peli käännetään AI:lla takaisin editoitavaksi lähdekoodiksi
Muiden kisaajien joukossa on muun muassa entinen Kapinaliiton ja Imperiumin hävittäjäpilotti ja joukko tuttujen humanoidilajien edustajia. Fuse Games kutsuu Galactic Raceria kaahailuseikkailuksi ja tukee erikoista luonnehdintaansa selkeällä tarinalla. Nyt neljännesvuosisata myöhemmin podracing palaa. Ensimmäinen oli Star Wars: Episode I Racer (1999), jossa Jake Lloyd ääninäytteli Anakinia. Jokaisen erikoistekniikan tarkoitus on tietysti vauhdin säilyminen. Fuse Gamesin johtoportaassa on Criterion ”Burnout” Gamesilla työskennellyttä väkeä, joten porukka osaa asiansa. Skimmeri ”luisuu” mopoja enemmän, mutta kaartaa nopeammin. Kisakoneiden kolmesta perusluokasta skimspeederit debytoivat Galactic Racerissa. Landspeederit sladittavat tarpeen tullen laveasti, leijuprätkät ja skimspeederit kiristävät kurviin sukeltamista f-zeromaisesti ikään kuin raiteilla. Ehdottomasti nimekkäin stara on legendaarinen Sebulba ykkösepisodin parhaasta pätkästä. Tähtien sota: Varikkoseikkailu. Tervetuloa, sillä brändi-inArvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Xbox Series S/X Fuse Games / Secret Mode / Lucasfilm Games Moninpeli: 2-12 Ikäraja: 12 flaatiosta huolimatta Star Wars kiinnostaa minua edelleen ja kaahailut ovat suosikkigenreni, joten Star Wars: Galactic Racer osuu hedelmälliseen maaperään. Star Wars: Racer Arcade (2000) oli kolikkopeli, PS2:n Star Wars Racer Revengessä (2002) Sebulba haluaa kostaa Anakinille kahdeksan vuotta myöhemmin. Pilottien väliset väännöt jakautuvat planeettakohtaisiin sarjoihin. Kotikutoisen sarjan on perustanut entinen podracer-mekaanikko Darius Pax, mutta koppava mestari Kestar Bool uhkaa kaapata koko show’n itselleen. Hän syntynyt on tradiumia suonissaan Galaktinen kisailija ei syntynyt itsekseen tyhjiössä. Teknisen tietotaidon tukena Tähtien sota -teemaa käsitellään autenttisella otteella, sillä Lucasfilm Games on luovien päätösten takapiruna. Landspeeder nähtiin jo Luken alla Tatooinessa ja Imperiumin speeder biket olivat yksi Jedin paluun kohokohdista. 16 195560_.indd 16 195560_.indd 16 21.10.2026 16.55.14 21.10.2026 16.55.14. Tähtien sota: Varikkoseikkailu. Muita selvästi nopeampina kuolemanloukkuina podracer-rakettireet kisaavat vain keskenään. Ulkokehän Galaktisella liigalla on mahtipontinen nimi, mutta totuus on vähän toinen. Pax palkkaa Kestarin vastavoimaksi Shaden, taitavan pilotin, jolla on oma kana kynittävänä häikäilemättömän Boolin bisnesperheen kanssa. Petri Heikkinen STAR WARS: GALACTIC RACER T he Phantom Menacen muistettavin kohtaus oli Tatooinen Boonta Eve Classic -kilpa-ajo, jossa lapsikyky Anakin Skywalker näytti banthan munat vanhoille konkareille. Kilpailuissa käytetään pääosin leffoista tuttuja koneluokkia. Kilpailijat höpöttävät niitä näitä varikolla ja kommentoivat kisan kuluessa kolareita ja muita tapahtumia radiossa, mikä tuo tyyppeihin väriä ja eloa. Totta kai siitä syntyi pelejä
Baanoja rajoittavat pääasiassa erilaiset luonnolliset maastomuurit, joten eteen tulee usein pienempien esteiden täplittämiä varsin laajoja ja avoimia alueita, jossa ei ole selkeästi parasta ajolinjaa. Kuten kaahailupeleissä aina, ratatuntemusta tarvitaan. Planeetoilla on tietty järjestys, Ennen kisaa sijoituksesta lyödään vetoa. Pakkassää ei ole vain negatiivinen elementti, sillä ramjet boostaa pidempään, mutta ohjaus jäätyy ennen pitkää tunnottomaksi. Ramjet on jälkipoltinta tehokkaampi mutta myös riskaabelimpi, sillä ylikuumennut patopainemoottori räjäyttää ajoneuvon. Kilpureihin asennetaan korkeintaan neljä erikoisvarustetta, kuten ramjet-jäähdytin, energiakilpi ja aseita. Liian kuuma ilma ylikuumentaa laitteet nopeammin. Eteen tulee myös laavaa ja happojärviä, joissa ei kannata vikojen uhan takia lillua yhtään pidempään kuin on pakko. Jälkipoltin on järkipoltin Voittavan taktiikan tärkein palanen on boostimekaniikkojen hallinta. Aluksen ominaisuuksia parantaviin osiin tulee vaurioita aseiden ohella kolareista. Energiakilpi torjuu aseiden ohella vaarallisten maastoelementtien vaikutuksia, mikä antaa oikomissaumoja. Upean näköiset radat eivät ole vain kulisseja, sillä niiden olosuhteet vaikuttavat kilpureihin konkreettisesti. Tärkeintä onkin oppia, milloin ei kannata (tai tarvitse) boostata lainkaan. Aseiksi luokiteltavat laitteet eivät tuhoa vastustajia suoraan, mutta ne aiheuttavat vauhdin hyytymistä ja mahdollisesti vikoja. Näiden välissä on vaihtelevia tiukempia rännejä ja valtavia tai vähän pienempiä hyppyreitä, joista pääsee ihailemaan kohteen komeita maisemia. Toisinaan virheille ei ole juuri tilaa. Matkaja kisakohteina ovat muun muassa planeetat Lantaana, Jakku, Ando Prime ja tietysti podracerien ”kotimaa” Tatooine. Korjaaminen onnistuu vasta seuraavan planeetan kisasarjan aloitusvarikolla ja fixaus maksaa suhteellisen paljon. Varikolla on kiva olla Seikkailuaspektina on roguelite-tyylinen proseduraalinen kampanja, jossa yksikään yritys Kestar Boolin kaatamiseksi ei ole täysin samanlainen. 17 195560_.indd 17 195560_.indd 17 21.10.2026 16.55.33 21.10.2026 16.55.33. Loppupeleissä masiinaan valitut päivitykset määrittävät boostien lopulliset voimasuhteet. Kisakoneissa on jälkipoltin ja ramjet, joista jompikumpi on melkein jatkuvasti päällä. Viat eivät suoraan hajota osaa, mutta niihin tulee joku merkittävä, usein boostaamiseen liittyvä haitta. Vaarallisiin aineisiin osuminen sammuttaa ramjetin, mikä on jo merkittävä haitta itsessään. Kisastarteissa pelataan näppärää käynnistysminipeliä. Alusten kurvikyvyt pitävät huolen siitä, että taitava pilotti pystyy boostaamaan melkein missä vain. Radat sijoittuvat planeettojen tunnetuimpiin biomeihin, joten Tatooinessa nähdään kuumaa hiekka-aavikkoa, Lantaanalla vetistä viidakkoa ja sitä rataa
Skenaarioissa vedetään kourallinen kisoja jollain tietyllä kampanjasta tutulla pilotilla, jonka ajokissa on omanlaisensa alkusäädöt. Tokeneita on yleensä vain yhdestä kahteen. Tämä roguelite-rakenteen lieveilmiö sopii yllättävän hyvin kilpa-ajopeliin, sillä se antaa jämäkän vastapainon pullamössöpelurien uusintayrityksille ja kelaamisille. Addiktiivisen pelillisen rakenteen ja räväkän toiminnan ohella Star Wars: Galactic Racerin teema on kova, eikä se tukeudu kaanonin kuluneisiin ykkösketjun naamoihin. On aika voittaa Muut yksinpelimuodot ovat arcade ja skenaariot. Mukana on myös podracer-kilpailuja muita kuskeja vastaan, mutta näissäkin koitoksissa ratkaisevaa on loppuaika, ei sijoitus. Romuttuminen ei seuraus ensimmäisestä kosahduksesta, sillä respawneja on joka kisassa muutama. Tuunattavia normiominaisuuksia ovat muun muassa kääntyminen, kestävyys, akku, jälkipolttimen ja ramjetin teho. Kun mestaruussarja tavalla tai toisella päättyy, suoritus palkitaan pisteillä, joilla hankitaan pysyviä päivityksiä kilpureiden perusspekseihin. Mitaliaikojen ohella tulosta verrataan kavereihin, mikä tuo aina tiettyä kilpailuhenkeä mukaan. STAR WARS: GALACTIC RACER 18 195560_.indd 18 195560_.indd 18 21.10.2026 16.55.50 21.10.2026 16.55.50. 90 Addiktiivisella rogueliterakenteella ryyditetty ja mainiosti Star Wars -teemaa hyödyntävä viihdyttävä scifi-kaahailu. Kisaplaneettojen sarjat alkavat lyhyellä seikkailupelimäisellä episodilla, jossa Shade tallustelee jonkinlaisella kisavarikon ja basaarin välimuotoa muistuttavalla alueella. Höpinät luonnollisesti syventävät hahmojen välisiä suhteita ja taustoittavat tarinaa. Yksittäisten kisojen ohella paahdetaan muutaman kisan sarjoja, joissa yksinpelin tapaan päivitetään kisakoneita. Rata on raaka ja armoton Suositeltu vakiovaikeustaso on kampanjassa asiallisen napakka, sillä kaltaiseni scifikaahailufanikaan ei edennyt voitosta voittoon, varsinkaan uusilla radoilla. Sijoitus ei tosin ole edes ratkaisevaa kuin eliminaattoreissa ja viimeisessä bossikisassa, mutta jälkijoukoissa kertyy vähemmän rahaa korjauksiin ja uusiin osiin, mikä kertautuessaan alkaa painaa. Arcadet ovat pääasiassa yksin kaahattavia aika-ajoja erilaisilla ennalta määrätyillä radoilla, olosuhteilla, ajokeilla ja varustekokoonpanoilla. Kuten Anakin Skywalker sen aikoinaan sanoi: ”Now, this is podracing!”. Rataseinämiin törmäilin nolosti sitäkin enemmän, vaikka väylät ovat yksinpelistä tuttuja, mutta pian aloin pärjätä ihan kohtuullisesti. Kilpailuista annetaan sijoituksista riippumatta palkinnoiksi krediittejä, parannuksia perusominaisuuksiin ja/tai erikoiskykyjä tuovia osia, jotka mahdollisesti hajotessaan muuttuvat rasitteiksi. Hyvää + Vauhdikkaaseen kilpa-ajoon hyvin sovitettu Star Wars -teema. Kohtalokkaan kämmin jälkeen kampanjan alusta aloittaminen on toki pidemmän päälle vähän raskasta, mutta itse kaahailu on kivaa ja pieni paine on vain hyvästä. Lämmitystunneli sulattaa tahmean ohjauksen. Teknisen näyttävyyden hintana saman koneen jaetun ruudun kisailua ei nähdä, mutta online-mittelöihin mahtuu yksinpelin tapaan kaksitoista kilpailijaa, podracer-vääntöjen osanottajamaksimi on kahdeksan. Kisat palkitaan tuplamäärällä tuunausosia ja sarja päättyy eliminaattorikisaan, jossa tietyin aikavälein viimeinen pudotetaan skabasta ulos. Mikään Galactic Racerin aspekti ei erityisemmin nyppinyt. Systeemin merkittävimpänä kierrepallona kisoja ei uusita, virheiden kelauksista puhumattakaan: maaliin päästään ajotaidoilla tai sitten ei päästä. Jokaista kisavaihtoehtoa ei ole yhdellä pelikerralla mitenkään mahdollista ajaa. Bonuksena mahdolliset laajennukset solahtavat roguelite-rakenteeseen varsin vaivatta. Ennen planeettasarjan starttia kuunnellaan pilottien ja muiden merkkihenkilöiden jutustelua, ostetaan osia Waton kalliilla tai korjataan kilpurin vikoja. Ja pysyvät viritykset kuitenkin vähitellen parantavat selviytymismahdollisuuksia vähitellen. Eläminä toimivat league tokenit, joita syövät kisassa romuttuminen ja eliminaattoreiden kärkikolmikosta putoaminen. Huonoa − Onko taas pakko aloittaa alusta. Julkaisun tienoilla palvelimissa oli hetkittäin yhteysongelmia, mutta kisoissa en törmännyt häiritsevään lagailuun. Kultamitaliajat on vedetty niin kireälle, että ne vaativat taitoa, boostimekaniikkojen hallintaa ja rautaista ratatuntemusta. The Phantom Menacesta tutuilla podracereilla paahdetaan vain Sebulban muistoissa, joista vetreä vanhus turisee varikolla monien muidenkin käyttämällä hutt-kielellä. Menestys palkitaan kokemuspisteillä, mikä nostaa sisältöjä avaavaa moninpelitasoa. Näin tarinan päätepisteen tavoittamiseen menee normikaahailua enemmän aikaa. Varmalla otteella viimeistelty Galactic Racer tuntuu osalta Star Wars -universumia. Eliminaattorin voiton jälkeen skenaario päättyy ja läpäisy palkitaan kampanjasta tutulla kustomointikäteisellä, jota käytetään uusiin ajokkimalleihin ja maalauksiin. Tatooinen todella nopea ja näyttävä päärata Mos Espa on ilmeisesti hiilikopio siitä Episode I:n alkuperäisestä. Se kiilaa itsensä heittämällä scifi-kaahailujen kärkeen, varsinkin kun genren legendat F-Zero ja Wipeout ovat olleet pitkään varikolla. mutta kisapolkujen verkko vaihtuu joka rundilla
Tuomo Nyrhilä SILENT HILL: TOWNFALL Onko peli oikea Silent Hill, jos se ei sijoitu Silent Hilliin. Radio on saanut kohinan seuraksi kuvaruudun. Screen Burn / Annapurna / Konami Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5 Minimi: AMD Ryzen 5 3600 tai Intel i78700K, 16 Gt RAM, NVIDIA RTX 2060 Super tai AMD Radeon RX 6600 Suositus: AMD Ryzen 7 5700X tai Intel i7-9700K, 32 Gt RAM, NVIDIA RTX 3080 tai AMD Radeon RX 7800 XT Testattu: AMD Ryzen 7 3700X, 32 Gt RAM, Asus RTX 3070 8 Gt Ikäraja: 16 kuneesta arjen sortumisesta ja asukkaiden reaktioista siihen. Välillä ehtii jo unohtaa pelaavansa kauhupeliä, kun on keskittynyt kaivamaan kaikki keittiön laatikot tarvikkeiden toivossa ja lukemaan jokaisen muistilapun sekä sähköpostin taustatarinaa avaavien vihjeiden toivossa. Kartta ja kadonneet avaimet Townfall etenee kaupungin karttaan merkittyjen määränpäiden mukaan. Koska tarina keskittyy body horrorin ohella terveydenhuoltoon ja kaupunkilaiset syyttävät tapahtumista suuryritystä, maailma muistuttaa enemmän Resident Eviliä kuin Silent Hilliä. S ilent Hill -pelisarjalla menee lujaa, vaikka suunta ja tekijät vaihtuvat vuoden välein. Ellei se ovi ole lukossa, koska pelin suosikkipuzzle on etsiä esteeseen sopiva avainesine. Vaikka tarina muistuttaa ihan eri kauhupelisarjaa, tekijät ovat ymmärtäneet olennaisen hiljaisten kukkuloiden viehätyksestä: kaupungin katuja kierretään edestakaisin karmeiden hirviöiden vaeltaessa sumussa, välillä poiketaan dramaattisen pimeissä painajaismaisemissa. Simon Ordell herää kaupungin laiturilta ilman muistoja salaperäinen tippaneula kädessään vailla muistoja saapumisesta. Etenkin alussa saa paikkoja saa tutkia vähäisillä häiriöillä. Olen nauttinut jokaisesta erilaisesta sumuisesta pikkukaupungista. St. Amelia tuntuu merkittävästi pienemmältä kuin uusintaSilent Hill tai f:n Ebisugaoka, mutta kesto ei kellon perusteella poikkea merkittävästi aiemmista, mikä oli yllättävää. Hahmojen näkökulmat tarinaan ovat hyvin erilaiset, Zoe muistaa mitä Simon on unohtanut ja on paikalla kaupungin tuhossa Simonin herätessä vasta sen jälkeen. Epätietoinen harhailu on aina hyvä lähtökohta selviytymiskauhulle, omien ja ympäröivien mysteerien selvittäminen houkuttelee kulkemaan syvemmälle vastenmielisiin ja vihamielisiin paikkoihin. Pitkä hiljaiselo katkaistiin uudistamalla sarjan suosituin klassikko Silent Hill 2 (Pelit 10/2024, 93 p. Paikka ei ollut kuolemanvaarallinen lihamylly, mutta Simon on jatkuvasti pihalla kuin pelaaja. Nyt kokeillaan hiipivää kävelykauhua Skotlannissa. Paikalliset eivät vain kadonneet yllättäen yhtenä hetkenä, vaan ympäri kaupunkia on jälkiä jatSUMU PUSEROSSA SUMU PUSEROSSA Tuomo Nyrhilä SUMU PUSEROSSA Tuomo Nyrhilä Onko peli oikea Silent Hill, jos SUMU PUSEROSSA Onko peli oikea Silent Hill, jos se ei sijoitu Silent Hilliin. Skotlannissa ilman sateenvarjoa Suuntana on St. + Pelit Suosittelee), jota seurasi Silent Hill f:n (Pelit 10/2025, 86 p.) aiempaa toimintapainotteisempi sivupolku Japaniin. Simonin ohella tarinan keskellä on sairaanhoitaja Zoe Ellis. Ensin Simon etsii häntä ympäri kaupunkia, kunnes peli alkaa vuorotella hahmojen välillä. Löytyy muistomerkkejä kadonneille, eri tahojen ilmoituksia hätätoimenpiteistä ja yksittäisten asukkaiden viestejä toisilleen. SUMU PUSEROSSA se ei sijoitu Silent Hilliin. Lappujen nuohoaminen on olennainen osa etenemistä, koska usein yksittäisen vihjeen löytäminen edellisestä päämäärästä paljastaa seuraavan kohteen. Amelian rannikkokaupunki, tyypillinen turistirysä pikkukatuineen ja kalastusveneineen. Erilaisten avainten lisäksi mukana on muutamia oikeita puzzleja, mutta nekin ovat epäilyttävän helppoja aiempiin peleihin verrattuna. Tarinan keskeinen mysteeri on kaupunkiin iskenyt suuri tragedia, jonka jäljet näkyvät jo alussa, mutta yksityiskohdat selviytyvät paljastus kerrallaan. 19 195562_.indd 19 195562_.indd 19 21.10.2026 16.58.52 21.10.2026 16.58.52. Simon kerää laajempaa kuvaa eri hahmojen jättämistä jäljistä, Zoelle tapahtumat iskevät henkilökohtaisemmin. Siksi ensimmäinen matka painajaisten ahtaisiin, todella pimeisiin tunneleihin iskikin painostavuuden heti tappiin. Teoriassa kaupunki on avoin ja pelaaja voi etsiä oman reittinsä, mutta oikeasti kerralla on auki vain yksi ovi. Dramaattiset valot johdattavat pimeässä betonihelvetissä. Kauhu on selvästi yliluonnollista, mutta vähemmän kuin kakkosen syyllisiä houkutteleva kiirastuli tai f:n vertauskuvat naisten asemasta ja avioliitosta menneiden vuosikymmenten Japanissa
Rytmitys voisi olla tasaisempi, nyt välillä saan tutkia liiankin turvallisin mielin pelottaviksi tarkoitettujen paikkojen erottuessa hiljaisesta arkisuudesta. Viholliset voivat huomata kurkkijan, mutta riski on pienempi kyyristellen. Jos jokin mörkö istuu liian sitkeästi hankalassa paikassa, sitä voi houkutella muualle meteliä aiheuttamalla. Zoen osuuksissa hiipiminen jännittää vielä Simonin osuuksia enemmän. Lopussa saatu kaksipiippuinen haulikko on sellainen tuhon välikappale, että se ykSILENT HILL: TOWNFALL Keskustan muistomerkki kerää asukkaiden reaktioita tragediaan. Ammusten riittäessä tunnelma alkaa vaihtua pelosta adrenaliinin makuiseen räiskintä-katharsikseen, kun päälle ryntäävät viholliset lentävät räsynukkeina. Haaste tuntuu pakotetulta, mutta tuo selvemmän eron pelihahmojen vaihteluun. Myöhemmin peli vaihtelee turvallisen tutkimisen ja yllättävien vaarojen välillä vaihtelevalla menestyksellä. Vahingossa paljastuessa paniikki puskee päälle, kun harkitun yllätyshyökkäyksen sijaan täytyy turvautua refl ekseillä räpeltämiseen. Amelia on samanlainen sokkelo kuin muut sarjan kaupungit ja odottamattomat unenomaiset tapahtumat riivaavat hahmoja pitäen heidät epätasapainossa. Taisteluun ei ole välineitä sitäkään vähää mitä Simonilla, näköradiokin korvataan pelkän vihollisen suunnan paljastavalla hakulaitteella. Puhelinkopin löytäminen helpottaa, kun lankapuhelimet toimivat tallennuspisteinä. Se voi tuntua ajatuksena liian helpolta huijaukselta, mutta ruutu näyttää kerralla vain yhden vihollisen, jonka tiirailu haittaa ympäristön muuta havainnointia. Erilainen mutta tuttu Vaikka tarina tuntuu Resident Evililtä, pelin maailma on selvästi Silent Hilliä. Perusvihollisia saa huitoa huolella ja jokainen otettu vastaisku vie suuren palan terveyttä, joten yksittäistenkin vihollisten haastaminen keppi kädessä on riskialtista. Lähitaistelu on vaarallista puukepeillä ja putken pätkillä huitomista, jotka f:n lyömäkalujen tavoin hajoavat käytössä. Kadut ovat täynnä piilopaikkoja, kun kirvespäät vaanivat. Joskus yllätykset arvaa ennakkoon tai uhat vaikuttavat enemmän turhauttavilta häiriöiltä, toisinaan päästään lähelle ensikosketuksen aiheuttamaa tykytystä. Townfallin tekijät ovat selvästi kuulleet kritiikin ja painottavat enemmän konfl iktien välttämistä hiiviskelyn kautta. Ensimmäiseen persoonaan siirtynyt kuvakulma haittaa ympäristön ja oman sijainnin havainnointia, mutta tasoituksena pelihahmo pystyy kurkkimaan nurkkien taakse ja esteiden yli kolmannen persoonan kamerakikkailun tavoin. Sarjan klassinen hirviöt paljastava radio auttaa hiiviskelyssä, sillä se on saanut kohinan kaveriksi tv-ruudun, jonka avulla lähellä kulkevia vihollisia pystyy tarkkailemaan seinien läpi. St. 20 195562_.indd 20 195562_.indd 20 21.10.2026 16.59.14 21.10.2026 16.59.14. Viholliset saavat näyttävät esittelyt ensikohtaamisissa. sin muuttaa pelin asetelman lähes päälaelleen. Paljastuessa on käytännössä pakko sprintata pakoon ja toivoa piilopaikan löytymistä ennen kuin jahtaaja palauttaa latausruutuun. Pistooli on paljon lähitaistelua tehokkaampi ase, mutta luotien harvinaisuus pakottaa harkitsemaan joka laukausta. äkillinen täyskäännös uneliailta avoimilta kaduilta nosti karvat pystyyn. Sentään Silent Hilleissä ei ole tarvinnut ennenkään huolehtia hahmon taskujen koosta, vaan kaiken löytyvän voi huoletta imuroida mukaansa. Tilalle ja suojapaikoille on tarvetta, koska partioivat hirviöt liikkuvat laiskan haahuilun sijaan äkillisen ryntäilevästi, joten jouduin jatkuvasti käpertymään nurkkaan odottamaan sopivaa hetkeä ahtaasta pullon kaulasta livahtamiseen. Voiman tunne on kieltämättä vapauttava, kun siihen asti on saanut pelätä ja piilotella jokaista vastaantulijaa. Hiljaa hiljaa hiivitään Silent Hill f sai kritiikkiä liiasta toimintaan painottumisesta, kun sankaritar Hinako väisteli ja huitoi nukkehirviöitä kumoon kiihtyvällä tahdilla. Resurssipeli on kaikin puolin olennainen osa selviytymisen haastetta, koska parannusesineetkin ovat huolellisesta etsinnästä huolimatta harvassa. Hiipimiseen annetaan hyvät työkalut ja alueiden suunnittelu tukee sitä: kaduilla on riittävästi tilaa hirviöiden ohittamiseen ja kaikki parkissa seisovat autot, roskikset ja koristeaidat tarjoavat riittävää näkösuojaa. Riskinottoa kun rahkeet riittävät Kaikkia vihollisia ei pysty ohittamaan rauhassa hiipien, vaan joskus on turvauduttava väkivaltaan joko tietoisena valintana tai hätäisenä pakkoratkaisuna