REMASTEROIDAAN PARHAAT FAR CRY 6 VALLANKUMOUS SYÖ LAPSENSA KEISARIEN UUDET VAATTEET DIABLO II: Resurrected ALAN WAKE Remastered PORTAL Reloaded FAMICOM Detective Club 007 GAMES BOND AMAZON ISKEE PELIMAAILMAAN NEW WORLD PELATAAN TUNTEILLA LIFE IS STRANGE: TRUE COLORS B o n d p e le is sä M e tr o id D re a d F a r C ry 6 10 /2 02 1 Marraskuu 2021 . 9,90 €. 9,90 € METSÄSTÄ UUSIA KYKYJÄ METSÄSTÄ UUSIA KYKYJÄ METSÄSTÄ UUSIA KYKYJÄ FAR CRY 6 FAR CRY 6 Marraskuu 2021
Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Juha Kerätär, Heli Koponen, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Miika Sillanpää, Olli Sinerma, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Fokus Media Finland Oy Aikakausmedia ry:n jäsen Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki www.fokusmediatilaus.. www.fokusmediatilaus.. /pelit Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA MDM Print Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. /asiakaspalvelu 321 numero 30. eld 2042 Markus Rojola 32 Life is Strange: True Colors Markus Rojola 34 Life is Strange: True Colors – Wavelengths Markus Rojola 35 Heal Juho Kuorikoski 36 Lost Judgment Johannes Valkola 39 Portal Reloaded Risto Karinkanta 20 40 50 Metroid Dread 4. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. /pelit Ajassa 6 Pääkirjoitus: Toinen kerta toden sanoo Tuukka Grönholm 8 Lentosimulaattorit 2021 osa 3: Bisnesmalli haussa Antti Ilomäki 12 Salainen agentti 007 ja lisenssi tappaa Markus Rojola 18 Erittäin salaiset: Perutut Bond-pelit Markus Rojola 19 NNirvi: Deadline Nnirvi 64 Ruudun takaa Wallu 65 Tuukka: Uljas uusi aika Tuukka Grönholm 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 20 Metroid Dread Lassi Hietala & Johannes Valkola 24 Far Cry 6 Markukset Lukkarinen & Rojola 28 Zero Hour Nnirvi 30 Ennakko: Battle. Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.
40 Diablo II: Resurrected Tuomas Honkala 42 Alan Wake Remastered Nnirvi 44 Famicom Detective Club: The Missing Heir / The Girl Who Stands Behind Johannes Valkola 46 Warioware: Get It Together! Juho Kuorikoski 47 Sonic Colours Ultimate Juho Kuorikoski 48 MechWarrior 5: Mercenaries: Legend of Kestrel Lancers Tuomas Honkala 50 New World Samu Ollila 52 Sable Aleksandr Manzos 54 Naraka: Bladepoint Risto Karinkanta 56 Eluxia Enigma Petri Heikkinen 57 Turnip Boy Commits Tax Evasion Antero Kyyhky 58 Field of Glory II: Medieval – Reconquista Juha-Pekka Viljanen 59 Legendary Bowl Tuukka Grönholm 60 NBA 2K22 Markus Lukkarinen 62 Outer Wilds: Echoes of the Eye -DLC Aleksandr Manzos 63 Urban Strife Nnirvi Teemat Mestarit lavalla, uudestaan 39 Portal Reloaded Risto Karinkanta 40 Diablo II: Resurrected Tuomas Honkala 42 Alan Wake Remastered Nnirvi 44 Famicom Detective Club: The Missing Heir / The Girl Who Stands Behind Johannes Valkola 47 Sonic Colours Ultimate Juho Kuorikoski Linjoilla tapetaan eikun tavataan 28 Zero Hour Nnirvi 30 Ennakko: Battle. eld 2042 Markus Rojola 50 New World Samu Ollila 54 Naraka: Bladepoint Risto Karinkanta En oo kuullutkaan! 35 Heal Juho Kuorikoski 56 Eluxia Enigma Petri Heikkinen 57 Turnip Boy Commits Tax Evasion Antero Kyyhky 24 18 8 36 Far Cry 6 Lentosimulaattorit 2021 osa 3 5
Laite julkistettiin vasta heinäkuussa ja laitteen pitäisi olla jo kohta kaupoissa. Steam Deck voisi olla sitä, mitä kuvittelin Steam Machinen olevan. Valve yritti jo kerran tehdä PC-pohjaista Steam-pelikonetta, mutta projekti lässähti omaan olemattomuuteensa. En tunnistanut menestyskonseptia, joka ei jälkikäteenkään vaikuta minusta selvältä. Voi kun Half-Life 3:een olisi käytetty samaa ripeyttä. Onneksi suuremmat ja paremmatkin tyrivät. PÄÄKIRJOITUS PELIT 25 VUOTTA SITTEN 25 vuotta sitten järjestettiin tietokonepelaamisen SM-kilpailut. Kalleimmassakin versiossa on peleille vain puoli teraa tilaa, mikä on nykyään vähän. Aloitin peliurani elektroniikkapeleillä, joten pelien siirtyminen television ruudulle ilahdutti. Eroa Dota International 2021:een on lähinnä pelivalinnoissa ja palkintopotissa. En ole nähnyt laitetta vielä oikeasti, mutta amerikkalaiset kollegat vertaavat kokemusta Nintendo Switchiin. Joulukuussa pitäisi ilmestyä Steam Deck, kannettava pelikone, jolla pystyy pelaamaan uusimpia Steam-pelejä 720p-resoluutiolla. Ajattelin aikoinaan, että Valve lyö lukkoon konsolimaisen tarkat speksit good enough -pelikoneesta, jonka mukaan pelintekijät voisivat mitoittaa omat pelinsä. Steam-koneella Steam-pelit toimisivat ilman, että höyry nousee päästä. Käsikonsoleissa minua ei miellytä se, että ne ovat usein ergonomisia painajaisia, joissa ohjaimen ja ruudun yhdistelmä on aina kompromissi. Halvimman karvalakkimallin 64 gigaa on jo onneton määrä. Ennakkoon Steam Deck vaikuttaa menestyskonseptilta, mutta laitteen tallennuskapasiteetti tuntuu nintendomaisen nihkeältä. Koska kyse on käsikonsolista, suorituskyvyn suhteen joudutaan tekemään kompromisseja. Kun Steam-digikauppaa selaa Steam Deckillä, pelit listataan luokkiin: hyväksytty, pelattava, ei tueta ja tuntematon. TOINEN KERTA TODEN SANOO 7. Idea on uusintayritys, mutta Valve yllätti Steam Deckin suhteen ripeydellään. Suorituskyky on ollut esitellyille peleille riittävä ja itse laite pelikäytössä vakuuttava. Valve loi laitteelle luokitussysteemin, jossa Steamissä myynnissä olevat pelit listataan kolmeen eri luokkaan. Nyt Valve on toista kertaa saman idean kimpussa, mutta nintendomaisella otteella. Hyväksytyt pelit on optimoitu Steam Deckiä varten, pelattavat toimivat laitteella, ei tueta -peli tuskin toimii ja tuntematon-peliä ei ole Valvella testattu. O len harvoin ollut niin väärässä kuin Nintendo Switchin suhteen. Valitettavasti tarkkoja speksejä saati tuotantolinjaa ei koskaan saatu aikaiseksi, joten lopulta Steam Machine -koneeksi kelpasi mikä tahansa pelikone, jota sellaiseksi haluttiin kutsua
Arvosteltavana yksikkönä yksittäinen kone on epäkiinnostava, koska kaikki oikeasti tärkeä, kuten tekoäly, tehtäväeditori, kampanjamoottori (ja kaikki muut ympäristössä toimivat yksiköt) tulevat joko alustan mukana tai joltain muulta valmistajalta. (DCS/F-18) 8. Se siitä sitten. Periaatteessa pelin aikakausi venyy toisesta maailmansodasta kolmanteen, mutta kokonaisvaltaisen maisema-, koneja maajoukkopaketin saa kasaan lähinnä skaalan alkuja loppupäästä. M uun pelimaailman mukana myös lentosimulaattorit ovat muuttuneet. Viime vuosina DCS World on ottanut roolin sotaisamman väen yleiskäyttöisenä alustana ja pelimoottorina, ja Il-2 Great Battles tekee samaa, mutta vähän suljetummin. Ratkaisu on ainut oikea. Vaikka lentoja järjestelmämallinnus on kehittynyt valtavasti, eniten on muuttunut bisnesmalli. Myös alustan avoin rakenne tietysti mahdollistaa ulkoisten kampanjamoottorien kehityksen, joten tulevaisuus on ainakin puolillaan toivoa, jos ei sentään ihan täynnä. Sopiva tilaisuus olisi ollut, kun peliin julkaistiin isosti uudistettu ja pitkään, hartaasti odotettu säätilamallinnus. Kuten lukuisista traagisesti päättyneistä indie-tuotannoista on helppo todeta, koneita lentomalleineen ja järjestelmineen on kiva ja ”helppo” tehdä, mutta kuokka kolahtaa kiveen siinä vaiheessa, kun pitäisi alkaa vääntää tekoälyä, tehtävägeneraattoria, kontrolleritukea tai jotain muuta tylsää, mutta kovin välttämätöntä. Monipuolisuuden lisäksi sen järjestelmät ovat modernin käytettävyyssuunnittelun ansiosta myös yllättävän helppoja ja palkitsevia opeteltavia, joten moduulia voi jo nyt suositella kaikille kiinnostuneille. Antti Ilomäki LENTOSIMULAATTORIT 2021 OSA 3 Nykyinen lentosimuharrastus on siitä mielenkiintoinen, että simun valinta on helppoa, koska käytännön vaihtoehdot voi laskea yhden käden sormilla. Ajatus DCS Worldin takana on täydellinen. Erillisiä pelejä ei varsinaisesti enää julkaista, siviilipuolen Flight Simulatorin ja X-Planen lisäksi sotaisammat DCS World ja Il-2 Great Battles ovat käytännössä alustoja koneja maisemapaketeille. Uudet, hienot pilvet ilmestyivät lopulta, toimivat nihkeästi VR:ssä ja tekoäly näkee niistä läpi, joten ne ovat toistaiseksi lähinnä käyttökelvottomia. Harmi vain, että simuloivan kansan sotaisemman siiven yleisalustaksi pyrkivän pelimoottorin käytännön toteutuksessa tuntuu olevan mukana liikaa spagettikoodia, ja projektinhallinta on usein lähinnä koomista. Aikainen DCS bugin nappaa Eagle Dynamicsin jo vuonna 2008 julkaistu, mutta jatkuvasti kehittyvä DCS World sisältää yhden ilmaisen kartan ja pari lentokonetta, loput ostetaan erikseen oman kiinnostuksen puitteissa. Erinomainen kandidaattikin löytyi heti, joten kokeillaan. Potentiaalia olisikin vaikka mihin, mutta peli itse ei sitä toistaiseksi juurikaan hyödynnä. Myös maajoukkoja pääsee komentamaan. Siviilipuolella tällainen työnjako on ollut selvä jo vuosikymmenien ajan. DCS:n kohdalla ilmeinen ratkaisu olisi siis tehdä katsaus kokonaisuuden tilaan mielenkiintoisen koneen arvostelun yhteydessä. Monipuolisen tehtäväeditorin ansiosta yhteisö onneksi paikkaa puutetta, ja Eagle itse on kuulemma kehittämässä jonkinlaista kampanjaviritystä. Niitä pitäisi riittää, vehkeen kotimaisuusaste huomioiden. Ajattelin varasuunnitelmana opetella F-14:n yhdessä Supercarrier-lisärin kanssa ja kirjoittaa jutun ratsastaen Top Gunin ajankohtaisuudella. Normaaliin Eagle Dynamicsin tapaan kokonaisuus myös näyttää ja kuulostaa juuri niin majesteettiselta kuin pitääkin! Ja normaaliin Eagle Dynamicsin tapaan projekti on edelleen arvostelukelvottoman keskeneräinen yli kolme vuotta örlärijulkaisun jälkeen. Arvatkaa, onko myös superkärrytin keskeneräinen BISNESMALLI HAUSSA F/A-18 Hornet kylpee auringossa (DCS/F-18) Missä on nopeusmittari. DCS World tekee arvosteluista vähän hankalia. Kokoelma alkaa olla jo laaja, ja vaikka laadussa onkin hieman vaihtelua, myös kolmansien osapuolien tuotteissa on F-14:n kaltaisia helmiä. DCS: F/A-18 on loputtoman monipuolinen kone, jota on älyttömän hauska lentää
Joka samalla on tajunnanräjäyttävin virtuaali-ilmailuelämys vuosikymmeneen. Massiivisen lisäosateollisuuden synnyttäneelle pelisarjalle bisnesmalli oli alusta asti selvä, julkaisun aikaan avoimeksi jäi vain käytännön toteutus. Nyt se on sentään edelleen mukana kehityksessä modernin Great Battles -pelimoottorin ansiosta. Se on varmaan yksi kaikkien aikojen huonoimmista jatko-osista, sillä sen edeltäjässä Rise of Flightissa oli paitsi valtavasti enemmän koneita ja karttoja, myös parempi kampanja, käyttöliittymä ja osapuilleen kaikki muukin. Nyt voi sentään vihdoinkin selvittää, miten hyvin tai huonosti kolmitaso-Fokker olisi pärjännyt Spit. örläri. Virtuaalitodellisuuselämyksenä mikään muu ei pääse lähellekään avokonttori-ilmailun suorastaan kouriintuntuvaa taivaallista spektaakkelia. Harrastajalle ehkä kahdensadan taalan Pro-lisenssi menisi, mutta jos haluaa mukaan sotilasmeininkiä, hinnaksi tuleekin hulppeat 2 500 dollaria. Toinen toistaan kiinnostavampia moduuleja ilmestyy hyvää tahtia – ainakin örlärivaiheeseen – ja luvassa on myös parannetun lennonjohdon, tekoälyn ja uusien kampanjamoottorien kaltaisia, oikeasti hurraahuutoja herättäviä uudistuksia, jotka onnistuessaan nostavat koko paketin ihan uudelle tasolle. Hetken aikaa julkaisun jälkeen joikkareita oli melkein yhtä hankala ostaa kuin näytönohjaimia, sittemmin tarjonta on elpynyt ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. (DCS/F-14) Kansimiehet heiluttaa. Runsautta pursuavaan esikuvaansa verrattuna Lentosirkus on kuin köyhähkö karttaja konepaketti Great Battles -Illuun. sesti upea koko maailman kattava pelimoottori on toki raskas, mutta monin tavoin kilpailijoita edellä ainakin näyttävyydessä. Flight Simulator 2020 Microsoftin paluu lentosimulointiin oli melkoinen yllätys. Sitten joskus, ehkä. Jatkuvasti kehittyvän pelialustan ansiosta on tosin hieman omituista, että Battle of Bodenplatte -DLC on muka paljon parempi peli (spoilerivaroitus!) kuin ensimmäisenä julkaistu moduuli Battle of Stalingrad, vaikka niillä ei ole mitään muuta eroa kuin koneet ja maisemat. Flight Simulatorin mukana tulee muutama ihan kiva kone, joilla pääsee kokeilemaan systeemin toimivuutta. Uutta Flight Simulatoria suurempi yllätys oli tapa, jolla Asobo Studio otti projektin haltuun kertaheitolla. Innostuminen on tarttunut myös paitsi perinteiseen lisäosateollisuuteen, joka on jo täyttänyt pelin kauppapaikan kaikenkarvaisella sälällä, myös hardisvalmistajiin. Uusi Illuvetoinen sukupolvi oli alkuvaiheen katastrofaalisten kehitysratkaisujen ansiosta melkein kaikin tavoin iso askel taaksepäin mainioon Rise of Flightiin verrattuna. Kokonaisuuden kunnianhimoisuudesta johtuen ei ole yllättävää, että rosoja riittää ja kommelluksia sattuu, mutta kehitystahti on ollut vaikuttavaa ja virtuaali-ilmailuyhteisö on ottanut uutukaisen innolla vastaan. Oikeastaan ainut kysymys on, olisiko Rise of Flight voitu kääntää uudelle pelimoottorille kampanjoineen ja karvoineen päivineen huomattavasti edullisemmin ja kokonaisvaltaisemmin, sillä nyt sirkuslipun hinta on aika kova sisältöön nähden. Pisteenä iin päälle Top Gun -elokuva siirtyi sekin hamaan tulevaisuuteen, lienee jonkinlainen genren perusvika. Ei, se on DCS:n Supercarrier! Goose ja Maverick, vaiko Maverick ja Iceman. Rise of Flightin audiovisuaalinen tykitys on väkevästi mukana jatko-osassa, VR-tuen ansiosta vain täysin eri sfääreissä kuin jo valmiiksi tenhoavassa esikuvassa. Sen kokenut Flight Simulator X -kaarti kun tekee ammattiharjoitteluun tarkoittetua siviilija sotilassimulaattorijärjestelmää Prepar3D Lockheed Martinille. Hyvä pöhinä Microsoftin paluun ympärillä materialisoitui kuitenkin yhtä yllättävällä kuin ilahduttavallakin tavalla, kun yhteisö antoi ilmabussille ilmaiset siivet. Pitää siis katsoa juomalasia ja miettiä, kokeeko tuskaa ”jatko-osan” sisällöllisestä köyhyydestä vai riemua siitä, että se on ylipäätään olemassa. Ilman Ilmasirkusta koko rikollisen aliarvostettu ensimmäisen maailmansodan ilmasota liiskaantuisi virtuaali-ilmailun historiankirjan sivujen väliin, koska Rise of Flight on menneisyyttä. Graa. Alusta on jo nyt hyvä ja ainakin kehityksen suunta oikea, jos vauhti ei välttämättä päätä huimaakaan. Paremmuus siis riippuu puhtaasti henkilökohtaisesta mielenkiinnosta. Varsinkin simppelimmät koneet on mallinnettu tarOnko se soutuvene vai optimistijolla. Samalla lentosirkus on lähes jumalainen lentoelämys. Punaisen paronin paluu: Il-2 Sturmovik: Flying Circus 1C sentään julkaisee muutakin kuin loputtomia örläreitä. Kaikkein harkkoreimmat nippelinhiveltimet ovat edelleen X-Planeja Prepar3D-eksklusiiveja, mikä on ymmärrettävää projektien monimutkaisuuden ja siten vääjäämättä myös keston vuoksi. Saman tiimin ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva Flying Circus taas on puoliksi mahdoton arvosteltava. Flying Circusissa on täsmälleen sama pelimoottori, lentomalli, tekoäly, fysiikkamallinnus ja tehtäväeditori kuin muissa Great Battles -sarjan peleissä, joten niihin verrattuna ratkaisevaa on ainoastaan aiheen kiinnostavuus. Il-2: Great Battles -sarjan alkuaikojen kompastelusta selvittiin enimmäkseen säikähdyksellä eikä koko projekti mätkähtänyt rähmälleen. Flying Circus ei ole sisällöllisestä köyhyydestään huolimatta ainakaan pelkkää laiskuutta ja rahastusta, vaan teknologinen välttämättömyys. Siipien ja muiden näköesteiden välistä kurkottelu, tuulen jylinä nopeusmittarina ja ehkä turhankin hyvin kaikuva konekiväärin pärinä perskarvoissa imevät jylhään, kauniiseen ja pelottavaankin vaihtoehtoiseen menneisyystodellisuuteen tavalla, jota en osannut oikein edes haaveillakaan vielä muutama vuosi takaperin. No, juuri sitähän se todellisuudessa onkin. Kuinka kovan arvosanan kehtaa mätkäistä pelille, jonka ainut ansio on olla olemassa. Kun myös lentomalli kestää vertailun kilpakumppaneihin, ei ole ihme, että lisäosateollisuus on innostunut. Toinen maailmansota on hyvin hanskassa, peli saa tasaisen tappavaa tahtia koneja maisemapaketteja. Esimerkiksi Thrustmaster on julkaissut Airbus-ohjainsarjan taivaallisille bussikuskeille. Se siitäkin sitten. relle. (DCS/Supercarrier) Huolellinen siipimies tarkistaa ettei jälkipoltin unohtunut päälle (DCS/F-14) 9
Simulaattoreita on edelleen vähintään riittävän monta, ja järkevien bisnesmallien ansiosta niillä on myös tulevaisuus. Missä on se nappi joka kytkee autopilotin. Lähitulevaisuus saattaa muuttaa kaiken, sillä VR on juuri nyt korkealla Asobon prioriteettilistalla. Vaikka virtuaalitodellisuus aiheuttaa harmaita hiuksia kovine vaatimuksineen, se on myös lunastanut simulaattorikäytössä osapuilleen kaikki lupaukset. Hankinta on hyvä, sillä Garminin lentotietokoneet ovat niin yleinen osa siviili-ilmailun arsenaalia, että niin modaajat kuin kaupalliset toimijatkin ovat varmasti tyytyväisiä, jos saavat korkeatasoisen version käyttöönsä suoraan alustan mukana. Julkaisu keskeneräisenä on nykyään enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Siinä missä alkuperäisen Illun aikaan koneita ja karttoja oli enemmän kuin äkkiseltään jaksoi laskea, nyt normipelin LENTOSIMULAATTORIT 2021 OSA 3 Me-262 pistää paremmaksi. Erityisen ilahduttavaa on se, että Asobo on tajunnut nopeasti, miten tärkeä rooli yhteisöprojekteilla voi olla. Microsoft/ Asobon säännölliset tekniset päivitykset ja sisältöpaketit ovat toistaiseksi olleet laadukkaita, kommunikointi suhteellisen avointa ja kaikkiaan suunta oikea, minkä vuoksi uusi Flight Simulator on ollut kokonaisuutena viime vuosien iloisin lentosimulaattoriyllätys. Siksi Fly By Wire -modi onkin Asobolle kirjaimellisesti taivaan lahja. 2020-luvulla Huhut lentosimulaattoreiden kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Kasvanut työmäärä näkyy simujen hinnoissa. Kun pelin sisäinen kauppa täyttyy hyvää tahtia vaihtelevantasoisesta lisäsälästä ja kehittäjät ottivat ilmaismoditeollisuudenkin avosylin osaksi projektiaan, on vanhan mestarin uudelle inkarnaatiolle helppoa ennustaa valoisaa tulevaisuutta. Tämäkin perinteinen työnjako meni kerralla uusiksi, kun sittemmin Fly By Wire Simulationsina tunnettu avoimen koodin yhteisö päätti modata pelin alkuperäisen A320:n uuteen uskoon ilmaiseksi ja avoimesti. (Flight Simulator/A-320 Neo) 10. ypad-täppäri apuohjelmineen, printteri ja kahvikuppi. Siinä, missä Illun tai DCS:n saa toimimaan siedettävästi (ainakin seuraavaan käynnistykseen saakka) säätämällä jokaisen pilkun kohdalleen käyttöliittymässä, laitesoftassa, SteamVR:ssä ja pelissä, ei MSFS:n kanssa auta kuin polttaa suitsukkeita kotelotuulettimen edessä. A320 Neo -projektin seuraaminen lähietäisyydeltä on ollut suorastaan kiehtova katsaus Flight Simulatorin sielunelämään ja ennen kaikkea sen toimivuuteen lisäosa-alustana. Audiovisuaalisesti upea pelimoottori on mykistävän huikea elämys virtuaalisesti, mutta toisaalta järkyttävän raskas, ja säätämisen määrältään todellinen keisari kuninkaiden joukossa. Ilmainen kommunistibussi ei ihan pärjää kaikkein harkkoreimmille kilpailijoilleen ainakaan vielä, mutta niillä onkin sitten hintaa kolme kertaa Flight Simulatorin peruspaketin verran. Laadullisesti niin lentokuin järjestelmämallinnus ovat ihan uusissa sfääreissä, vaikka puhtaasti peleinä vanhat kunnon Falcon 4 ja Illu ovat valitettavasti vielä monin tavoin edellä. Samalla lentosimuskene on kasvanut vaatimuksiltaan. Rautapuolella valikoima on ennennäkemättömän laaja ja laadussa on monilta osin harpattu ihan uudelle tasolle. Oikeastaan simulaattorien kultakausi on monella kriteerillä mitattuna menossa juuri nyt. Vuosikymmenien takainen unelma on sikäli toteutunut, että kotikäytössä oleva softa ja hardis ovat osittain samoja, joita ammattilaiset käyttävät koulutuksessa. Sekä siihen, miten mitättömän vähän toiminnallisuutta vakiokoneissa oikeasti on, ja miten vähän siitä vähästä toimii sinne päinkään oikein. Kun virtuaalitodellisuus viimein saatiin Flight Simulatoriin viime vuoden lopulla, se jätti ristiriitaisen vaikutelman. Jos A320 Neo kiinnostaa vähääkään, saa erittäin korkeatasoisen version nyt Flight Simulatorin mukana kirjaimellisesti puoli-ilmaiseksi. peeksi sinne päin, että ne kelpaavat sellaisenaan vähän innokkaampaankin lentelyyn. Tärkeintä onkin seurata, miten hyvin projekti lähtee etenemään alun jälkeen. Aluksi Airbus-projekti lisäili lähinnä nappuloita, joista kuului kivoja ääniä napsutellessa, mutta sittemmin suunnilleen kaikki koneen järjestelmät on tehty uusiksi lentomallia ja monimutkaisen . Ominaisuus on tällä hetkellä lähinnä kokeellinen (ja sellaisena huiman lupaava) mutta vielä en edes laskisi Flight Simulatoria VR-peliksi. Monimutkaisempi kalusto puolestaan ei ole sinne päinkään. Mikä tärkeintä, mukana on nyt myös . Se ei sinänsä haittaa, koska sitä varten on olemassa lisäosateollisuus. (IL-2 Great Battles) Ilmabussin työpiste. Projektin ansiosta nyt on myös selvää, että uusi Flight Simulator on kuin onkin teknisesti kilpailukykyinen alusta lisäosateollisuudelle. y by wire -järjestelmän toiminnallisuuksia myöten. Yhteistyö Fly By Wiren kanssa alkoi, kun Asobo halusi varmistaa projektille hyvät toimintaedellytykset tilanteessa, jossa alusta kehittyy nopeasti jatkuvien päivitysten myötä. Lisäksi Garminin G-sarjan tuotteiden kanssa hyvää työtä ilmaiseksi tehnyt Working Title -porukka palkattiin jatkamaan urakkaansa osana Asobon tiimiä. Huippuluokan ohjaimille on tarvetta, sillä halpa peruskeppi ei ole paras ratkaisu hienostuneen lentomallin ja monimutkaistuneiden järjestelmien hallintaan
Spit. Muu maailma on rynnännyt simulaattoristien avuksi. Lisäksi viime vuoden kohujulkaisu Flight Simulator sai äärimmäisen innostuneen vastaanoton ja kaikesta päätellen houkutteli mukaan paljon ihan uusia virtuaali-ilmailijoita. Silti haluan toivottaa kaikki avosylin tervetulleeksi omituisen harrastuksen pariin. Discordin kaltaiset pelaajayhteisöjen kokoontumispaikat helpottavat aloittelijan urakkaa, sillä raskaankin sarjan simulointi on oikeasti yllättävän vaivatonta, kun joku vain kädestä pitäen kertoo, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei. re 40:ssä tai edes Chuck Yeager’s Air Combatissa ei tarvinnut pähkäillä seossuhteita, kierroksia tai ahtimen säätöjä. Riistosta ei ole kyse: näitä tehdään melko pienelle yleisölle, ja jos lentotunteja kertyy tuhansia, miksei konekin voi maksaa satasia. Nykyään jo pelkkä kontrollivalikko loputtomine toimintoineen voi olla masentava elämys aloittelijalle. Erilaisten lentovekottimien puikottaminen on parhaimmillaan aivan tajuttoman hieno elämys, eikä kasvunvara heti lopu. Toki moderneissa simulaattoreissa on vaikeusastesäätöjä, mutta ne rajaavat esimerkiksi moninpeliserverivalikoimaa aika roisisti, eikä simulaattoreita ole todellisuudessa suunniteltu puolivaloilla ajettavaksi. Great Battles -sarjan hiiriohjaussysteemi kuulostaa samaan aikaan veikeän mielenkiintoiselta kokeiltavalta ja ihan kauhealta ajatukselta. Kustannuksia kovempi kynnys on luultavasti simulaattorien monimutkaistumisen inhimillinen hinta. Mielenkiintoisesti avoimimmin kilpaillussa siviilikolmikon ekosysteemissä myös hinnat ovat kovimpia, joskin vaihteluvälikin on huima. hinnalla saa Great Battles -Illussa yhden kartan ja reilun kourallisen koneita. Sankaruutta taivaan sinessä! Ulvovin moottorein, silmä tarkkana ja käsi vakavana ja sydän rautaisen rohkeana käyvät urheat lentäjämme vihollisen haaskalintujen kimppuun! Pian tulee britille brexit (IL-2 Flying Circus) Ensimmäisen maailmasodan ilmataistelu oli monitasoista. DCS:ssä samaan hintaan ei välttämättä irtoa edes yhtä konetta tai karttaa, järeimmät siviili-ilmailukolmikon koneet maksavat noin kolme kertaa originaali-Illun verran per kappale. Varsinkin porukalla aloituskynnyksen selättäminen ja uuden oppiminen on aina yhtä palkitsevaa. Siinäkin yhtälössä oletetaan, että pelaajat kustantavat pelirungon kehityksen ostamalla useampia konepaketteja. Sääli vain, että simulaattorin pelillinen puoli ja varsinkin lennonopetus on vieläkin vähän köyhää. (IL-2 Flying Circus) 11. Vielä ensimmäisessä Illussakin pystyi jopa maksimirealismilla hyppäämään koneeseen melko kylmiltään ilman, että mylly olisi kilahtanut ennen kuin tassut irtoavat maasta. Peliä ei ole missään tapauksessa menetetty
Näiden lisäksi on ilmestynyt kaksi muutakin Bond-. Tapahtumat kuvataan kaukaa sivulta, joten pelaaja ehtii tuhota vastaantulevat viholliset ohjuksilla ja pommeilla väistellen samalla esteitä. Ilman virallista lisenssiä julkaistussa tekstiseikkailussa 007:n tehtävänä on pysäyttää katala tohtori Death, joka uhkaa tuhota Lontoon ydinkärjellä. lmiä. Vihjeiden etsinnän lomassa taistellaan papeiksi pukeutuneita salamurhaajia ja muita vihollisia vastaan. Lajityyppiin erikoistunut Angelsoft kehitti 1980-luvun puolivälissä kaksi Bond-elokuviin perustuvaa peliä Apple II:lle, DOS:lle ja Macintoshille. Tänä syksynä ilmestyneen No Time to Dien myötä Eon Productions on julkaissut yhteensä 25 viralliseen Bond-jatkumoon kuuluvaa elokuvaa. Shaken but Not Stirred ei jäänyt viimeiseksi Bond-tekstiseikkailuksi. Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa työskentelevän James Bondin ensimmäinen seikkailu, huhtikuussa 1953 julkaistu Casino Royale, oli välitön menestys. Ensimmäiset painokset olivat pieniä, mutta ne myytiin nopeasti loppuun, ja jatko-osa, Elä ja anna toisten kuolla (Live and Let Die), ilmestyi jo vuotta myöhemmin. nger-tekstiseikkailun kansitaide vetää puoleensa, mutta pelin läpäiseminen turhauttaa, koska pelaajalle ei usein ole selvää, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Merkittävin epäkohta lienee mieleenpainuvan naishahmon puuttuminen. Casino Royale (1967) oli Bond-parodiana toimiva hassuttelu ja Älä kieltäydy kahdesti (Never Say Never Again, 1983) Conneryn paluu Bondin smokkiin 12 vuoden tauon jälkeen. Tapahtumat etenevät nopeasti ja Shepherd on onnistunut sisällyttämään reilusti bondmaista tunnelmaa peliinsä, vaikka ote onkin lähempänä 1970-luvun Bond-elokuvien camp-henkeä (esimerkiksi pääpahiksen teräsnyrkeillä varustettu kätyri on nimeltään Paws) kuin Flemingin astetta kylmäverisempiä agenttijännäreitä. Kun yksi peli ei riitä Shaken but Not Stirred oli kenties ensimmäinen Bond-peli, mutta ensimmäisen virallisen Bond-pelin titteli kuuluu Parker Brothersin 1984 julkaisemalle James Bond 007:lle. A View to a Kill ilmestyi lokakuussa 1985 ja Gold. Ensimmäisessä matkataan ympäri maailman etsimässä anagrammivihjeitä, jotka paljastavat tohtori Deathin salaisen saaren sijainnin. Peli koostuu kahdesta vaiheesta. Pelaajan täytyy navigoida tiensä kolmiulotteisen sokkelon läpi vältellen samalla vihollisia. Jokainen kenttä perustuu yhteen aiemmin ilmestyneeseen Bond-elokuvaan. Viimeisen neljän vuosikymmenen aikana on julkaistu yli kolmekymmentä 007-peliä. Richard Shepherdin ZX Spectrumille kehittämä Shaken but Not Stirred ilmestyi loppuvuodesta 1982. Bond. Tekstiseikkailu sopii lajityyppinä Bondille mainiosti. Kolme seuraavaa perustuvat Roger Mooren tähdittämiin Bondeihin. Pienen budjetin vakoojajännäristä tuli valtava hitti ja yksi maailman menestyneimmistä elokuvasarjoista sai alkunsa. Kolmannessa räjäytetään satelliitteja Kuuraketin (Moonraker, 1979) tapaan. Käsikirjoituksista vastasi Raymond Benson. Mutta tiedätkö pelit. Kakkoskenttä, jossa tuhotaan vedenalainen tukikohta, mukailee 1977 ilmestynyttä elokuvaa 007 rakastettuni (The Spy Who Loved Me). BOND-PELIT ”Do you expect me to talk?” ”No, Mr. Markus Rojola Tiedät nimen. Osa kohtauksista eroaa elokuvista, joten niidenkään tuntemisesta ei ole apua. Viimeisessä noudetaan ATAC-laite merenSALAINEN AGENTTI Gold. Kaiken kaikkiaan Fleming ehti kirjoittaa kaksitoista 007-romaania ennen kuolemaansa elokuussa 1964. Ensimmäinen, jossa pelastetaan Ti any Case salaiselta öljynporauslautalta, pohjautuu Sean Conneryn viimeiseksi jääneeseen viralliseen Bond-elokuvaan Timantit ovat ikuisia (Diamonds are Forever, 1971). I expect you to type.” Ensimmäinen Bond-peli julkaistiin tasan 20 vuotta hahmon valkokangasdebyytin jälkeen. Kun maailma on turvattu, on agentin aika palata Lontooseen nauttimaan lempidrinkkiään. No), saapui elokuvateattereihin lokakuussa 1962. Tarjoilemme ne teille ravistettuina, ei sekoitettuna. Luvut kuitenkin kalpenevat Bond-pelien rinnalla. Ydinkärjen löydyttyä Bondin on tehtävä se vaarattomaksi ratkaisemalla Mastermind-koodinpurkupuzzle. I an Fleming oli brittiläinen kirjailija, joka loi maailman tunnetuimman salaisen agentin. Seuraavassa vaiheessa Bond tunkeutuu Deathin vedenalaiseen tukikohtaan. 12. Terence Youngin ohjaama ja Sean Conneryn tähdittämä Salainen agentti 007 ja tohtori No (Dr. Atarille, ColecoVisionille, Commodore 64:lle sekä Segan Japanin ja Australian markkinoita varten kehittämälle SG-1000-konsolille ilmestyneessä pelissä on neljä toiminnantäyteistä kenttää, joissa ohjataan Bondin monikäyttöistä (autona, lentokoneena sekä sukellusveneenä toimivaa) kulkuneuvoa. Tiedät numeron. Lisenssinhaltijat huomasivat Bensonin lahjat, sillä vuosikymmen myöhemmin hänestä tuli virallisten Bond-kirjojen kirjoittaja. Koska kaikkien perinpohjainen käsitteleminen ei ole järkevää, keskityn kymmeneen mielenkiintoisimpaan ja pelihistorian kannalta merkittävimpään 007-seikkailuun. nger vuotta myöhemmin. Maailmanluokan sensaatio Bondista tuli vasta elokuvien myötä
Domarkin A View to a Kill näytti ainoan oikean tavan aloittaa Bond-peli. Pariisia tarkkaillaan lintuperspektiivistä, kaupungintalossa Bond nähdään yläviistosta ja kaivosseikkailua seurataan suoraan sivusta. Juoni on alkuperäinen, mutta omaperäisenä sitä ei voi pitää. Ei. Kamera seuraa kävelevää agenttia, ja 007:n laukaistua aseensa punainen veri valuu ruudun ylälaidasta. Pelaat vain kerran Sega Mega Drivelle, Master Systemille ja Game Gearille 1993 julkaistu James Bond 007: The Duel (1993) jäi sekä Domarkin että Timothy Daltonin viimeiseksi Bond-seikkailuksi. Paikkansa listalla se ansaitsee olemalla ensimmäinen ikonisella pyssynpiippukohtauksella alkava Bond-peli. Eivätkä käytetyt tavarat poistu valikosta, joten sen selaaminen käy tehtävän edetessä ja tulipalon levitessä aina vain työläämmäksi. James Bond 007 keräsi ilmestyessään kehuja monipuolisista tehtävistään, jotka sisälsivät ainutlaatuisia tavoitteita pelkän räiskinnän sijaan. Muiltakaan osin Parker Brothersin peli ei ole kestänyt aikaa. Syy tähän piilee siinä, ettei Elite Systemsin kehittämää teosta suunniteltu Bond-peliksi. Kuolemalla on kolme katsetta, sillä jokainen osio on kuvattu eri kuvakulmasta. Lukuisat äkkikuolemat mukaan laskemallakin sen läpäisee noin tunnissa. Ensimmäisen tehtävän läpäiseminen onnistuu vielä tuskatta, mutta epämääräiset tavoitteet sekä kamalat kontrollit tekevät kahden seuraavan osion pelaamisesta suoranaista kidutusta. Näistä mielenkiintoisin on Live and Let Die, joka on yksi harvoista Bond-peleistä, jota muistan pelanneeni lapsena. Kolme osiota pohjautuvat elokuvan näyttävimpiin toimintakohtauksiin. Olettivatko pelintekijät pelaajan todella läpäisevän nämä tehtävät. Vaikka Amstrad CPC:lle, C64:lle, MSX:lle sekä ZX Spectrumille julkaistun pelin gra. Eri kulkuneuvojen sijaan siinä käytetään pääasiassa elokuvasta tuttua Lotus Espiritiä, joka voi muuttaa muotoaan autosta sukellusveneeksi. Nykypelaajan silmiin tehtävät toistavat kuitenkin itseään, eikä tapahtumapaikan vaihtuminen maalta merelle juuri vaikuta pelattavuuteen. Kuvakulmien vaihtuminen auttaa tehtäviä erottumaan toisistaan entistä enemmän. Kaupungintalolla osa ovista aukaistaan avaimilla, toiset avainkorteilla ja loput ammutaan rikki. Pariisissa Bondin on seurattava taksilla Ei el-tornista laskuvarjolla laskeutuvaa May Daytä. Tarinalla ei ole paljoakaan tekemistä elokuvan kanssa. Ian Fleming’s James Bond 007 in Live and Let Diessa (1988) ohjataan pikavenettä eri puolilla maailmaa. 13. ikat, äänimaailma ja pelattavuus – ovat kunnossa, joten pelin läpäisee mielelEnsimmäinen virallinen Bond-peli, James Bond 007, on turhauttavan vaikea, mutta kiitettävän lyhyt. The Duel on aikakaudelle tyypillinen sivusta kuvattu toimintatasoloikka. Ensiksi mainittu oli suoraviivainen sivusta kuvattu ammuskelu ja jälkimmäinen ylhäältä kuvattu toimintapeli, jossa lennellään helikopterilla, kävellään, uidaan lentoon kiihdyttävän lentokoneen kyytiin sekä kaahataan öljyrekalla väistellen vihollisten luoteja. ikat ovat alkeelliset, kohtaus on toteutettu taidokkaasti. Muiltakaan osin tarjolla ei ole mitään omaperäistä, mutta perusasiat – gra. Pikselit ovat ikuisia Domarkin 1985 julkaisema toimintapeli A View to a Kill: The Computer Game perustuu Roger Mooren viimeiseen Bond-elokuvaan 007 ja kuoleman katse (1985). 007:n on pysäytettävä professori Greypen, tulivuoren sisään rakennetussa linnoituksessa majaileva mielipuoli, joka yrittää valloittaa maailman lasersatelliitin avulla. Sietämättömin piirre on kuitenkin korviasärkevät äänitehosteet. Kapeassa joessa on hauska väistellä lentokoneiden tulitusta, miinoja ja muita esteitä ammuskellen samalla vihollisveneitä. pohjaan uponneen vakoilualuksen sisältä kuten Erittäin salaisessa (For Your Eyes Only, 1981). Lisenssi otettiin käyttöön vasta, kun Domarkin väki hoksasi Aquablastiksi nimetyn venekaahailun muistuttavan Live and Let Dien kuuluisaa takaa-ajoa. Monty Normanin säveltämän nerokkaan tunnusmusiikin tulkinta on sen verran epävireinen, että ruutuun ilmestyvän Bondin toivoo lähettävän luotinsa pelaajan korvien väliin. Kenties kyse on nostalgiasta, mutta se on ensimmäinen testaamani peli, jonka parissa viihtyy edelleen. Näyttelijä ei ollut esiintynyt Bondina 1989 ilmestyneen 007 ja lupa tappaa (Licence to Kill) -elokuvan jälkeen. San Franciscossa Bond pakenee palavasta kaupungintalosta. Se, mikä tepsii mihinkin oveen, selviää vain kokeilemalla. Pelistä löytyy useita viittauksia menneisiin Bond-tarinoihin. Peliä voi kiittää monipuolisuudesta, mutta ei juuri muusta. James Bond 007 in The Living Daylights (1987) ja 007: Licence to Kill (1989) perustuivat Timothy Daltonin tähdittämiin elokuviin. Samoihin aikoihin Domarkilta ilmestyi myös kaksi Roger Mooren Bondeihin perustuvaa peliä. The Duel oli ensimmäinen virallinen Bond-peli, joka ei perustunut yhteenkään Bond-elokuvaan tai -kirjaan. Elä ja anna toisten pelata A View to a Killin jälkeen Domark julkaisi vielä puolenkymmentä 007-peliä, joista yksikään ei ollut erityisen onnistunut. ikat tuskin tekivät vaikutusta edes aikalaisiin. The Spy Who Loved Me (1990) on puolestaan ylhäältä päin kuvattu toimintakaahailu, joka muistuttaa huomattavan paljon Licence to Killiä. Kaivoksessa liikkumisesta on puolestaan tehty erityisen hermoja raastavaa millintarkoilla hypyillä ja jatkuvasti niskaan putoilevilla kivillä. Se on turhauttavan vaikea ja vaatimattomat gra. Hahmoanimaatiot tuovat mieleen Prince of Persian (1989), mikä saattaa johtua siitä, että studio vastasi myös vuotta aikaisemmin julkaistusta Prince of Persian Sega-käännöksestä. Saarelle saavutaan Pallosalamasta (Thunderball, 1965) tutulla rakettirepulla, ja välipomoina nähdään väkivahva Rautaleuka, hattua heittävä Oddjob sekä erehdyttävän paljon May Daytä ja voodooparoni Samedia muistuttavat Yoyo ja Bones. Lopuksi 007 pelastaa Piilaakson purkamalla Max Zorinin kaivokseen piilottaman pommin. Seuraavaa näyttelijää ei ollut kuitenkaan vielä julkistettu, joten Daltonin näköisyyttä käytettiin The Duelin kansikuvassa ja avausruudussa. He olettivat hänen kuolevan… usein. Näin 007-seikkailun pitää alkaa! Klassinen kohtaus vie välittömästi oikeaan mielentilaan, ja tunnelman viimeistelee taustalla soiva Bond-tunnari
Nokkelat sanaleikit puuttuvat täysin, ja 007 jää usein sanattomaksi jopa rivikelmejä kohdatessaan. Why uhkaa tuhota suurkaupungit ydinaseilla, elleivät valtiot luovuta hänelle niiden valmistamiseen tarvittavaa plutoniumia), mutta virallisessa 007-seikkailussa se ei vain toimi. Alkuperäisversio julkaistiin Euroopassa kesällä 1990. Ensinnäkin puzzlet ovat tarpeettoman monimutkaisia. Ensiksi 007:n on pelastettava joukko panttivankeina pidettyjä kaunokaisia, jotka on sijoitettu eri paikkoihin. Rautahammas on Bond-peleissä useimmin kohdattu vastustaja. Valehtelet! Television eteen viriteltiin pahvilaatikoita, ettei kukaan voisi huijata vilkaisemalla toisen peliruutua. Monet olivat kuitenkin päässeet kokeileman GoldenEyeta – yleensä jonkun kaukaisen sukulaisen luona – ja heidän kertomuksensa saivat minut vihreäksi kateudesta. Rakkaudella Ranskasta 1990-luvun alussa ilmestyi ainoastaan yksi 007-peli, joka ei ollut Domarkin julkaisema. Jokaisessa pelin viidessä kentässä on sama tavoite. Molemmat tekivät kuitenkin komean paluun vuosikymmenen puolivälissä. The Duelissa hän työskentelee professori Greypenille. Tämän jälkeen hänen on etsittävä pommi, viritettävä se ja paettava ennen kuin laskuri ehtii nollaan. Mukana on happoa sisältävän kynän kaltaisia varusteita, viheliäisiä ansoja ja runsaasti yllättäviä käänteitä. Legendan mukaan DOS-versiota on hankala löytää, koska pelin kehittänyt The Kremlin käytti myymättä jääneitä diskettejä työlevykkeinä. Sankarin nimeä ja muutamaa muuta yksityiskohtaa lukuun ottamatta tarina jätettiin ennalleen. The Stealth A airia riivaavat kehnojen seikkailupelien perisynnit. Mitä. Domarkin Bond-lisenssi kattoi kaiketi vain Euroopan, sillä pelin ilmestyessä loppuvuodesta Yhdysvalloissa julkaisija Interplay oli hankkinut sille luvan tappaa ja – paria pikaista näppäinyhdistelmää myöhemmin – John Glamesista tuli James Bond. Asialle löytyy lopulta varsin yksinkertainen selitys. Tarinaosioita tauottavat minipelit, joissa vältellään käytäviä vahtivia vartijoita Pac-Man-tyyliin, ovat käsittämättömän kamalia. Yksi pelin pahimmista vastustajista on virkaintoinen tullivirkailija, joka ei päästä Bondia maahan ennen kuin tämä näyttää tälle passinsa. Varastettua häivepommittajaa jäljittävä Bond työskentelee hänen majesteettinsa salaisen palvelun sijaan CIA:lle. Ikävä kyllä omaperäinen ja yllättävä eivät välttämättä tarkoita hyvää. Koska kyseessä on parodia 007:n seikkailuista, mukana on toki runsaasti Bond-tarinoista tuttuja elementtejä, jotka eivät ole tekijänoikeuden suojaamia. Etenkin moninpeliä koskevat tarinat kuulostivat uskomattomilta. Martin Campbellin ohjaama ja Pierce Brosnanin tähdittämä 007 ja kultainen silmä (GoldenEye) oli maailmanlaajuisesti vuoden 1995 kolmanneksi menestynein elokuva. Bond esimerkiksi onnistuu pakenemaan kuolonansoista kerta toisensa jälkeen konnien poistuttua paikalta ja päävastustaja Dr. Kun viimeinenkin vastustaja on voitettu, paikalle ilmestyy hemaiseva blondi palkitsemaan Bondin poskipusulla. Lajityyppi ei jää ainoaksi yllätykseksi. Neljä pelaajaa pystyi ampumaan toisiaan samaan aikaan jaetulta ruudulta. Sattumaa tai ei, ranskalaisen Delphine Softwaren Amigalle, Atari ST:lle ja DOS:lle 1990 kehittämä 007: James Bond – The Stealth A air on samalla myös yksi omaperäisimmistä ja yllättävimmistä Bond-peleistä. Nintendo 64:lle kaksi vuotta myöhemmin julkaistu GoldenEye 007 oli puolestaan kahdeksalla miljoonalla kopiolla konsolin kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin peli. Ongelmana oli, ettei yksikään ystävistäni omistanut N64:ää. 14. Raren kehittämä ensimmäisen persoonan ammuskelu on edelleen yksi lajityyppinsä rakastetuimmista peleistä – enkä ole koskaan aiemmin pelannut sitä. Näyttävä The Spy Who Loved Me keräsi kehuja aikalaiskriitikoilta, muttei menestynyt kaupallisesti. Lohdun kvantumi Aivan kuten Bond-elokuvissa, myös Bond-peleissä oli usean vuoden tauko 1990-luvulla. Jännityselementeistä ei saada paljoakaan irti, mutta on silti piristävää pelata 007-peliä, jossa pelaajalle ei pelkästään lykätä Walther PPK:ta käteen ja laiteta tätä ampumaan loputtomia vihollisjoukkoja. Surullisinta The Stealth A airissa on se, että se on kaikesta huolimatta lähempänä klassisia Bond-seikkailuja kuin yksikään aikaisemmista virallisista Bond-peleistä. The Stealth A air poikkeaa perinteisestä Bond-kaavasta olemalla toimintapelin sijaan tyylipuhdas naksuseikkailu. The Stealth A air ei ollut alun perin 007-seikkailu vaan Operation Stealthiksi kutsuttu Bond-parodia. Tuolloin sankarina toimi vielä amerikkalainen smokkiin pukeutunut salainen agentti Glames, John Glames. Dialogikin aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Valittavana on lukuisia Bond-roistoja, eikä BOND-PELIT Yksitoikkoisuuden välttämiseksi Live and Let Diessa on Louisianan rämeiden lisäksi mukana myös Q:n äärimmäisiin olosuhteisiin – Pohjoisnavalle sekä Saharan autiomaahan – suunnittelemat harjoitustehtävät. Valitettavasti klassisten elementtien ympärille ei ole kuitenkaan rakennettu kovinkaan hyvää peliä. Why on maailmanloppua suunnitteleva mielipuoli, joka piileksii vedenalaisella saarella. Bond-parodialle tarina oli kenties juuri sopivan hölmö (Dr. Peli ei siis sisällä Bond-tunnaria, aseenpiippukohtausta, kaksimielisiä sanaleikkejä Moneypennyn kanssa tai Q:ta esittelemässä Bondin tehtävässä tarvitsemia varusteita. lään kerran. Ainoastaan muutamat turhan tarkkaa ajoitusta vaativat loikat koettelevat kärsivällisyyttä
Työn alla oli aluksi sivusta kuvattu 2D-paukuttelu ja sitten Virtua Copin (1994) tyylinen raideräiskintä, kunnes pääkehittäjä Martin Hollis sai idean tehdä ensimmäisen persoonan ammuskelu tuolloin vielä julkaisemattomalle Nintendo 64:lle. Se on myös kestänyt hämmästyttävän hyvin aikaa. ikasta huolimatta peli näyttää edelleen varsin hyvältä. Vaaran vyöhykkeellä GoldenEyen laadukkuutta ja yksityiskohtien määrää ei voi kuin ihmetellä, kun ajattelee 2,5 vuoden kehitystyön aikana selätettyjä vaikeuksia. Kulmikkaasta gra. GoldenEye 007 laajentaa elokuvan tarinaa paljastamalla, että Bond tunkeutuu GoldenEyen ohjausasemalle kaksi vuotta ennen kuin kenraali Ourumov ja Xenia Onatopp tuhoavat sen. Vaikka kumpikin peli osoittautui keskinkertaiseksi ensimmäisen persoonan räiskinnäksi, ansaitsevat ne kuitenkin kehuja alkuperäisten kertomusten käytöstä. re (2002) jatkoivat samalla yllätyksettömällä linjalla. Eivätkä he kertoneet siitä Nintendolle vasta kuin hetkeä ennen pelin julkaisua. Lyhyt vastaus on ei, mutta pääsee todella lähelle. Elokuvalavasteiden pohjapiirustusten pohjalta laaditut kentät ovat laajoja ja monitasoisia. Englannin puolesta, James. Se ei ollut yhtä innovatiivinen kuin GoldenEye, mutta sai kiitosta monipuolisista tehtävistä, tyylikkäästä ulkoasusta ja mainiosta ääninäyttelystä. Tarkoituksenani oli vain testata paria ensimmäistä kenttää, mutta peli tempaisi minut nopeasti mukaansa. Päähahmo on 007:n sijaan tämän langennut kollega, joka ryhtyy työskentelemään Auric Gold. Everything or Nothingin pahis yrittää valloittaa maailman nanobottien avulla. 15. Vaadin välittömästi, että kyläilisimme kyseisen nuoren herrasmiehen luona. On kyseenalaista, että voiko Rogue Agentia edes laskea Bond-pelien joukkoon. Se toimi selkeänä edelläkävijänä ensimmäisen persoonan ammuskelujen siirtyessä doommaisesta nopeatempoisesta räiskinnästä kohti realistisempaa tyyliä. Kehuttu moninpelikin oli melkein jälkiajatus. Kukaan ei tee sitä paremmin GoldenEye 007 oli monella tapaa aikaansa edellä. Enkä edes ehtinyt kokeilla ylistettyä moninpeliä. kukaan saanut pelata Oddjobilla, koska tämä oli niin lyhyt, että häntä oli lähes mahdoton tappaa. Kaikin puolin mitäänsanomattomalla ammuskelulla ei ollut mitään tekemistä elokuvan tai alkuperäisen pelin kanssa. ngerille. Luodit räjäyttävät tynnyreitä, rikkovat ikkunoita ja jättävät reikiä seiniin sekä dramaattisesti kaatuileviin vihollissotilaisiin. Game Boy Colorille ilmestyi syksyllä 2001 sujuva, mutta liiankin perinteinen sivusta kuvattu toimintaseikkailu. GoldenEye-termiä käytettiin pelkästään rahastusmielessä. Pelimekaniikkojen suunnittelua haittasi se, ettei N64:n ohjain ollut vielä valmis, joten kehittäjät joutuivat käyttämään hakkeroitua Sega Saturnin ohjainta pelinsä testaamiseen. Black Opsin Playstationille kehittämää versiota parjattiin sen sijaan lähes kaikesta. Ympäristö reagoi hienosti pelaajan toimiin. The World Is Not Enough -nimen alla julkaistiin kaikkiaan kolme peliä, jotka perustuivat 1999 julkaistuun Kun maailma ei riitä -elokuvaan. PS2:lle, Xboxille ja GameCubelle julkaistut 007: Agent Under Fire (2001) ja 007: Night. 2000 ilmestynyt 007 Racing tarjosi mahdollisuuden jahdata tuttuja kelmejä lukuisilla eri Bond-autoilla Aston Martin DB5:stä alkaen, mutta rumat gra. GoldenEye 007 laajentaa elokuvan tarinaa paljastamalla, että Bond tunkeutuu GoldenEyen ohjausasemalle kaksi vuotta ennen kuin kenraali Ourumov ja Xenia Onatopp tuhoavat sen. Koska konsolia ei ollut vielä julkaistu, tiimi ei voinut olla varma sen rajoituksista. Sitä päätettiin ryhtyä kehittämään vasta, kun tiimi sai tietää konsolin tukevan neljää ohjainta. Kahden vuosikymmenen ajan pelin legenda on kasvanut mieleni sopukoissa. Toinen tapa kuolla Electronic Arts hankki Bond-lisenssin 1999, mutta vain muutamaa heidän seitsemän vuoden aikana julkaisemaansa 007-seikkailua voi pitää onnistuneena. Samaa ei voida sanoa syksyllä 2004 PS2:lle, Xboxille ja GameCubelle julkaistusta GoldenEye: Rogue Agentista. Tehtävien välissä nähdään lyhyitä, mutta yllättävän elokuvamaisia välivideoita. Automaattitähtäys toimii kuitenkin niin hienosti, ettei jälkimmäisestä viitsi valittaa. Selkein merkki pelin iästä on lopulta puhutun dialogin puute, mutta musiikki on niin menevää, että tätä tuskin huomaa. Black Ops Entertainmentin Playstationille 1999 kehittämä hiiviskely Tomorrow Never Dies jäi Metal Gear Solidin (1998) ja Syphon Filterin (1999) varjoon. Voisiko GoldenEye 007 mitenkään vastata näitä mielikuvia. Eikä! Lähimmäksi pääsin, kun naapurikylässä asuva serkkuni kertoi yhden hänen kavereistaan omistavan GoldenEyen. Pelimekaniikat eivät ole kestäneet ajan hammasta yhtä hyvin. Pelasin yhdeltä istumalta noin puolet tehtävistä ja läpäisen loput mahdollisimman pian. Äitini mielestä ei ollut kuitenkaan sopivaa, että yläasteikäinen vierailisi ventovieraan ekaluokkalaisen luona, kun tämän vanhemmat eivät olleet kotona. Mukana on myös keveitä hiiviskelyelementtejä. Ainoastaan pakittaessa eteenpäin liikkuva tankki ja se, ettei tähdätessä pysty liikkumaan, häiritsivät pelinautintoa. Saivatko No Time to Dien kirjoittajat idean tarinalleen viisitoista vuotta aikaisemmin julkaistusta videopelistä. Puolen tunnin kikkailun jälkeen sain ne kuitenkin niin lähelle nykyaikaisia ohjainmalleja, että pelaamisesta tuli melko vaivatonta. Kokeilunhalu palkittiin, sillä GoldenEye 007:stä tuli yksi pelihistorian merkkiteoksista. Niistä kehutuin oli Eurocomin N64:lle kehittämä ensimmäisen persoonan ammuskelu, joka julkaistiin lokakuussa 2000. Hollisin kokoama tiimi oli pieni ja kokematon, mutta äärimmäisen omistautunut. Nintendo-peliksi väkivallan määrä yllättää. Tehtävissä riittää vaihtelua, sillä räiskinnän ohella on räjäytettävä kemikaalisäiliöitä ja valokuvattava valtionsalaisuuksia Q:n keksinnöillä. Äidit! Ne eivät vain tajua. ikat ja heikko pelattavuus eivät saaneet ketään kaahaamaan pelikauppaan
Alun toimintakohtausta seuraa elokuvien tyyliä mukailevat alkutekstit, jonka aikana kuullaan R&B-artisti Mýan esittämä peliä varten sävelletty tunnuskappale. Pääpahis Nikolai Diavoloa esittää Willem Dafoe ja Bond-naisina nähdään Heidi Klum ja Shannon Elizabeth. Vertailut GoldenEyehin vältetään kuvaamalla tapahtumat kolmannesta persoonasta, mikä tekee pelistä samalla hieman elokuvamaisemman. Useimmat Quantum of Solacen muistettavimmista kohtauksista ovat Casino Royalesta. Seuraavan kuuden vuoden aikana julkaisijalta ilmestyi kaikkiaan neljä Bond-seikkailua, joista ensimmäinen on myös kiinnostavin. Uusi näkökulma antoi Bondille myös mahdollisuuden taistella tavanomaista taktisemmin, sillä agentti pystyy tarvittaessa tulittamaan suojan takaa. Esimerkkinä muokkauksista toimii taistelu Red Grantia vastaan. Groovy baby, yeah! Samana vuonna julkaistu 007: Everything or Nothing (2004) nousee puolestaan parhaiden Bond-pelien joukkoon tarjoamalla lähestulkoon kaikenkattavan Bond-kokemuksen. Kolmannesta persoonasta kuvattu PS2-versio panosti PC-serkkuaan enemmän hiiviskelyyn. Käsikirjoittajista Bruce Feirstein oli ollut laatimassa käsikirjoituksia myös elokuviin 007 ja kultainen silmä, Huominen ei koskaan kuole (Tomorrow Never Dies, 1997) ja Kun maailma ei riitä. Diavolo esimerkiksi paljastuu Kuoleman katseesta tutun Max Zorinin oppipojaksi. Bondin lentäessä faaraon hautaan helikopterilla en pyöritellyt silmiäni vaan hymyilin leveästi. Jostain syystä elokuvissa ärsyttävät seikat toimivat kuitenkin erinomaisesti pelissä. Tähtäinkin lukittuu automaattisesti lähimpään viholliseen. Haavoittunut vakooja putoaa toisaalta viimeisinä hetkinään asemalle saapuvan junan eteen, joten suoranaisena antikliimaksina kohtausta ei voi pitää. Valitettavasti From Russia with Love ei menestynyt odotetusti. Suurin ongelma on tallennuspisteiden puute. Näyttelijä ei ainoastaan antanut lupaa näköisyytensä käyttämiseen, vaan hän myös äänitti uusia repliikkejä peliä varten. Suurin kiitos kuuluu Sean Connerylle, joka suostui palaamaan salaisen agentin rooliin vielä viimeisen kerran. Päihittää se tsunamin harjalla sur aamisen. Jatkuvaa rytinää, kehnoja kaksimielisyyksiä, vänkiä keksintöjä sekä näkymätön auto – Everything or Nothing tiivistää Brosnanin aikakauden pahimmat piirteet yhteen ainoaan peliin. Pelintekijät panostivat ensinnäkin tähtivoimaan. Tallennuspisteitäkin on tiputeltu riittävän tiheään. 007: Quantum of Solace (2008) ilmestyi samaan aikaan kuin elokuva, johon se pohjautuu. Elokuvassa Bond kuristaa pahiksen rannekelloon piilotetulla vaijerilla pitkän tappelun jälkeen. Muutoksista huolimatta – ja osittain niiden ansiosta – elokuvan ja aikakauden henki on onnistuttu säilyttämään erinomaisesti. Pelissä kohtaus on korvattu huomattavasti vähemmän dramaattisella ammuskelulla. Pierce Brosnan, Judi Dench ja John Cleese esittävät tuttuja hahmoja, mikä tekee tarinasta välittömästi astetta vetoavamman. Uusissa kohtauksissa Bond muun muassa lentelee rakettirepulla, kurvailee Aston Martinilla pitkin Istanbulia sekä pelastaa panttivankeja venäläissotilaiden kynsistä. Ulkoasunsa ja pelimekaniikkojensa osalta From Russia with Love ei ole kenties kestänyt aikaa, mutta kylmän sodan henkeä huokuvalta tunnelmaltaan se on iätön. Pelistä pyrittiin myös tekemään toimintapainotteisempi lisäämällä mukaan uusia kohtauksia tai muokkaamalla olemassa olevien sisältöä. Näyttelijän ikä paistaa hieman läpi hänen roolisuorituksestaan, mutta tästä huolimatta jokainen repliikki lämmittää vanhan Bond-fanin sydäntä. Pian tämän jälkeen Bond-lisenssi siirtyi EA:lta Activisionille. Nimestään huolimatta peli kattaa kaksi ensimmäistä Craigin elokuvaa, sillä puolivälissä käydään takaumina läpi Casino Royalen tapahtumia. Käsikirjoituksesta vastannut Feirstein joutui muokkaamaan tarinaa uusiksi useista eri syistä. Älä kieltäydy kolmesti Suosikkini EA:n Bond-peleistä on PS2:lle, Xboxille ja GameCubelle marraskuussa 2005 julkaistu From Russia with Love. Pelattavuudeltaan From Russia with Love on käytännössä kaikin puolin hiotumpi versio Everything or Nothingista. 16. Danny Bilson ja Paul De Meo tunnetaan puolestaan parhaiten hienosta supersankariseikkailusta The Rocketeer (1991). Quantum of Solacesta julkaistiin myös Eurocomin PS2:lle ja Vicarious Visionsin Nintendo DS:lle laatimat versiot. Epämääräisten oikeuksien takia esimerkiksi rikollisjärjestö SPECTRE:n on korvannut OCTOPUS. Tehtävät eivät ole pitkiä, mutta joka kuoleman jälkeen alusta aloittaminen alkaa ärsyttää nopeasti. Tylpät välineet Koska kaikkien aikojen suosituimman Bond-näyttelijän tähdittämä peli osoittautui kaupalliseksi pettymykseksi, lähestulkoon tuntemattoman Daniel Craigin tähdittämästä Casino Royalesta (2006) tehtiin ainoastaan kehnohko toimintatasoloikka mobiililaitteille. Elokuvan osoittauduttua hitiksi julkaisija alkoi kuitenkin osoittaa uutta kiinnostusta hahmoa kohtaan. From Russia with Love ei ollut Connerylle huono tapa päättää uraansa Bondina. Se on hieno tulkinta vuoden 1963 samannimisestä Bond-elokuvasta, joka Suomessa julkaistiin ulkopoliittisista syistä nimellä Salainen agentti 007 Istanbulissa. Vanhan koulukunnan faneja varten mukaan on lisätty enemmän tai vähemmän nokkelia viittauksia Bondin historiaan. Treyarchin PC:lle, PS3:lle, Xbox 360:lle sekä Wiille kehittämä ensimmäisen perBOND-PELIT Jokaisella legendalla on loppunsa. 007:n muisti tosin pätkii, sillä yksityiskohdat eivät täsmää ja sankarin päihittämien vastustajien määräkin nousee monikymmenkertaiseksi
Koska jatko-osa peruttiin alhaisen myynnin vuoksi, kaiken takana olleen pääkelmin henkilöllisyys jää ikuiseksi mysteeriksi. Parjatuin Activisionin Bond-peleistä oli kuitenkin lokakuussa 2012 julkaistu 007 Legends. Yhtenäisen tarinan kertoneen Daniel Craigin aikakauden päätyttyä pelintekijät ovat vapaita luomaan oman tulkintansa hahmosta. ikat ovat suttuisia, tehtävät heikosti suunniteltuja, hiipiminen hengetöntä ja räiskintä tunnotonta. Se, miten kauppa vaikuttaa IO:n kehittämään peliin, ei ole selvää. En ole kuitenkaan kovinkaan huolissani, sillä ennemmin tai myöhemmin… tavalla tai toisella… James Bond tulee palaamaan. Studio on pysynyt hiljaa myös muista yksityiskohdista, kuten mitä tyylilajia peli tulee edustamaan. Blood Stone myi Quantum of Solacea heikommin, mikä saattoi johtua yllättävän heikoista arvosteluista. ngerin, Ernst Stavro Blofeldin sekä kartellipomo Franz Sanchezin. tää hyviä puolia. Pelisi on pelattu, James Bond Keväällä 2013 Activision ilmoitti, että heidän lupansa julkaista Bond-pelejä on peruttu. StudiPetipuuhat puuttuvat Bond-peleistä lähes täysin, ellei mukaan lasketa muutamia suudelmia, tyhjiä puheita ja 007 Legendsin Kultasormi-tehtävän alkua. Marraskuussa 2020 Hitman-sarjasta vastaava IO Interactive kertoi kehittävänsä Project 007:ksi nimettyä Bond-peliä yhteistyössä lisenssiä hallitsevien MGM:n ja Eon Productionsin kanssa. ikoissa. Eurocomin kehittämät 007-pelit ovat perinteisesti olleet keskimääräistä parempia, mutta 007 Legendsistä on vaikea löyon tarkoituksena on kertoa täysin alkuperäinen tarina siitä, miten agentti ansaitsi 00-statuksensa. Bond-elokuvien 50-vuotisjuhlan kunniaksi Bond kohtaa useita elokuvista tuttuja kelmejä, kuten Gold. Heikon myynnin vuoksi Eurocom joutui irtisanomaan suurimman osan työntekijöistään marraskuussa 2012. Bizarre Creationsin PS3:lle, Xbox 360:lle ja PC:lle kehittämä kolmannen persoonan ammuskelu Blood Stone (2010) kertoi Feirsteinin kirjoittaman alkuperäisen, mutta varsin unohdettavan tarinan. Craig toimii Bondin äänenä ja tämän stuntnäyttelijä Ben Cooke vastaa liikekaappauksesta, joten hahmo tuntuu 007:ltä sekä välivideoissa että pelatessa. Tämä selitetään sillä, että Skyfallin (2012) alussa ammuttu Bond uneksii menneistä tehtävistään pudottuaan jokeen. Onhan esimerkiksi uusimmassa Hitman-trilogiassa Sapienzan rannikkokaupunkiin ja argentiinalaiselle viinitarhalle sijoittuvat tehtävät, jotka sopisivat sellaisinaan Bond-seikkailuiksi. Bondista on myös tehty muita pelejä kylmäverisempi. 17. Tämän parempaa aikaa uudelle Bond-pelille on vaikea kuvitella. Ammuskelu on kuitenkin tyydyttävää, kiivaat toimintakohtaukset tuovat hetkittäin mieleen Uncharted-pelit eikä tylsiä hetkiä juurikaan löydy. Näen vain yhden ongelman. Tästä huolimatta Bond-pelien tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin koskaan. soonan räiskintä noudattaa Call of Duty -kaavaa. Kaksi viikkoa myöhemmin studio lakkautettiin. Bond-seikkailuiksi. Blood Stonen tarina päättyy ikävästi kesken. Quantum of Solace ei ole kuitenkaan yhtä hiottu kuin CoD-sarjan pelit, mikä näkyy aavistuksen epätarkassa pelattavuudessa, putkimaisissa kentissä ja latteissa gra. Tarinankerronta on pelin heikoin piirre. Onneksi pelistä löytyy muutama erinomaisesti kuvattu osio, kuten vatsan muljauttava myrkytyskohtaus sekä henkeäsalpaavan jännittävä QTE-tappelu porraskäytävässä. Pelistä löytyy myös kenties kamalimmat koskaan kokemani nyrkkeilymekaniikat. Bond-lisenssistä ei saada juuri mitään uutta irti, joten peli ei vedonnut edes Bond-faneihin. Todennäköisemmin syy piili siinä, että se joutui kilpailemaan samana päivänä Wiille julkaistun GoldenEye 007:n uusintaversion kanssa. Useimmiten juonta kuljetetaan M:n ja tämän avustaja Bill Tannerin käymien keskusteluiden kautta pelaajan tuijottaessa Bondin henkilökansiota, satelliittikuvia ja muuta MI6:n koostamaa tiedustelumateriaalia. Se, miten kauppa vaikuttaa IO:n kehittämään peliin, ei ole selvää. Project 007:n ilmestymispäivää – tai edes -vuotta – ei ole vielä julkistettu. Näen vain yhden ongelman. Amazon osti MGM-studion tänä vuonna ja sai samalla puolet Bond-elokuvien oikeuksista. Tuskin mitenkään, mutta Je Bezos ei olisi ensimmäinen miljardööri, joka pilaa Bondin suunnitelmat. Useimmat tärkeimmistä käänteistä ohitetaan sivulauseilla. Sen jälkeen salaista agenttia ei ole peleissä nähty, ellei mukaan lasketa 2015 mobiililaitteille julkaistua ilmaispeliä James Bond: World of Espionage tai Forza Horizon 4 -ajopeliin lisättyä loppuvuodesta 2018 julkaistua Best of Bond -autopakettia. En ole kuitenkaan kovinkaan huolissani, sillä ennemmin tai myöhemmin… tavalla tai toisella… James Bond tulee palaamaan. Oletettavasti se tulee olemaan hyvin lähellä Hitman-sarjan sujuvalla toiminnalla maustettua hiiviskelyä. Näillä meriiteillä Blood Stone nousee hyvien, muttei kuitenkaan kaikkein parhaimpien Bond-pelien joukkoon. le Bond-pelille on vaikea kuvitelmosta. Amazon osti MGM-studion tänä vuonna ja sai samalla puolet Bond-elokuvien oikeuksista. Suurin osa tehtävistä sisältää runsaasti nopeatempoista räiskintää sekä räjähdyksiä, joiden parissa viihtyy mainiosti yhden illan ajan. Tuskin mitenkään, mutta Je Bezos ei olisi ensimmäinen miljardööri, joka pilaa Bondin suunnitelmat. Tarina on siis hätäisesti yhteen kasattu kooste mieleenpainuvia kohtauksia elokuvista, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Gra
Activisionin menetettyä Bond-lisenssin Telltale Gamesin perustaja Kevin Bruner kertoi studion olevan kiinnostunut Bondista. Markkinointitiimi oli kuitenkin eri mieltä. Remasterointi oli viimeistelyä vaille valmis syksyllä 2008, kun tekijät saivat tietää, ettei Nintendolta oltukaan kysytty virallista lupaa sen julkaisuun. Se sai nimekseen James Bond 007 as Seen in Octopussy sinä kesänä ilmestymässä olleen elokuvan mukaan. Y li 30 virallista Bond-peliä on kunnioitettava määrä, mutta luku olisi voinut olla suurempikin. Western Technologies ei kuitenkaan onnistunut saamaan peliä valmiiksi elokuvan ensi-iltaan mennessä, joten peli peruttiin mainoskampanjasta huolimatta. Markus Rojola Kaikki 007:n operaatiot eivät ole olleet menestyksiä. Vuosien varrella on nimittäin tapettu kymmenkunta Bond-peliä, osa varhain, osa niiden ollessa lähes julkaisukunnossa. Tiimin vapauduttua oli selvää, että Blood Stonesta ei tullut hittiä, joten Risico katosi julkaisukartalta. Tosin Xbox Live Arcadea varten ja Microsoftin pyynnöstä, vaikka Nintendo omisti oikeudet alkuperäiseen versioon ja Activision hallitsi Bond-pelien lisenssiä. Heathin jätettyä . Kesällä 2017 Telltalen huhuttiin todella työstävän 007 Solstice -nimistä peliä, joka perustuisi Ibrahim Moustafan sarjakuvaan. Kohderyhmäkyselyn mukaan pelaajat olivat kiinnostuneempia pelaamaan elokuvasta tuttuja kohtauksia, joten pelin suuntaa muutettiin kesken kaiken. 18. Ainoa GoldenEye-kaahailupelistä säilynyt kuva löytyy Virtual Boyn mainosesitteestä. MGM Home Entertainmentin päällikkö David Bishop kertoi kesäkuussa 1998, että heidän mukaansa elokuvan tarinan kertomisesta toiseen kertaan ei olisi mitään iloa kenellekään, kun taas uuden tarinan kertominen ruokkisi tekijöiden luovuutta ja tekisi pelin tarinasta kiinnostavamman myös pelaajalle. Selkeimmät uudistukset koskivat gra. Bondin nähdään sukeltelevan, ajavan autoa ja syöksyvän alas laskettelurinnettä kolmannessa persoonassa sekä ammuskelevan vihollisia ensimmäisessä persoonassa. Parker Brothers oli niin toiveikas pelin suhteen, että he ehtivät julkaista peliä ylistäviä lehtimainoksia. Hänen toiveenaan oli tehdä kirjoille uskollinen peli, jossa pääpaino olisi ammuskelun sijaan vakoilussa ja tarinankerronnassa. opattua myös pelin julkaisu peruttiin. Nintendon’t GoldenEye 007 on kaikkien aikojen menestynein Bond-peli, mutta sen sisarteoksille ei käynyt yhtä hyvin. rman loppuvuodesta Parker Brothers palkkasi Western Technologiesin kehittämään pelistä uuden version. Elokuvan VHS-julkaisun loppuun oli kätketty minuutin mittainen ennakkopätkä, jossa Q:ta esittävä Desmond Llewelyn esitteli lyhyesti syksylle 1998 suunniteltua peliä. Parker Brothersin lehtimainoksessa marraskuulta 1983 ylistetään James Bond 007:n versiota, jota ei koskaan julkaistu. ikat saa taiottua esiin näppäimen painalluksella. Julkaisijalle työskennelleen Charlie Heathin 1982 työstämä demo, joka perustui Kuuraketin loppukohtaukseen, ei tehnyt vaikutusta hänen esimiehiinsä. GoldenEye XBLA näki lopulta päivänvalon alkuvuodesta 2021, kun nettiin ilmestyi lähes valmis, täysin pelattavissa oleva versio. Riski ei kannata EA:n oli tarkoitus jatkaa vuonna 1997 ilmestyneen Huominen ei koskaan kuole -elokuvan tarinaa pelissä Tomorrow Never Dies: The Mission Continues. Kuten arvata saattaa, luovuus oli siitä kaukana eikä pelaajiakaan kiinnostanut. Konsolin . Harmi, sillä nettiin vuotaneiden näytevideoiden perusteella se vaikutti lupaavalta. Pelin parissa työskennelleiden Ross Buryn ja Mark Edmondsin mukaan monet Nintendon työntekijöistä tukivat projektia, mutta yksi johtoportaan jäsenistä kielsi pelin julkaisun toteamalla, ettei Nintendon pelejä tulla koskaan julkaisemaan Microsoftin konsolilla. Kehitys keskeytettiin pariksi kuukaudeksi, kun Risicoa työstänyt Raven Software laitettiin vääntämään Call of Duty: Black Opsin (2010) lisäsisältöä. Harmittavin tapaus on vain muutaman vuoden takaa. Ammuskelun sijaan se olisi ollut ajopeli, jossa tuhotaan vihollisPERUTUT BOND-PELIT ten kulkuneuvoja ja väistellään esteitä. Vuosikymmen myöhemmin Rare alkoi remasteroida alkuperäistä GoldenEye-peliä. Studio kiisti huhut, mutta asiaan ei saatu lopullista varmuutta ennen Telltalen ajautumista konkurssiin marraskuussa 2018. Useimmat peruttiin hyvästä syystä, mutta joidenkin kohdalla ei voi olla harmittelematta menetettyjä mahdollisuuksia. Alkuvuodesta vuotaneessa GoldenEyen remasteroinnissa ajateltiin myös alkuperäisen pelin nimeen vannoneita. Tomorrow Never Dies julkaistiin lopulta Playstationille marraskuussa 1999. Activisionin 2010 julkaiseman Blood Stonen tarinaa oli puolestaan tarkoitus jatkaa Flemingin kirjoittamaan Risico-novelliin perustuvalla – tai ainakin sen mukaan nimetyllä – pelillä. Lopulta Parker Brothers päätyi palkkaamaan toiveikkaammin nimetyn On Time Softwaren laatimaan täysin uuden pelin, joka saapui pelikauppoihin toukokuussa 1984. Julkaisuun täytyi saada lupa myös elokuvasarjan oikeuksia hallitsevalta Eonilta ja MGM:ltä. Nintendon oli alun perin tarkoitus julkaista Raren mestariteoksen rinnalla oma GoldenEye-peli 1995 julkaistulle Virtual Boy -konsolille. Ainoaksi todisteeksi sen olemassaolosta jäi mainosesitteestä löytyvä lyhyt kuvausteksti ja kuva. 007 ja veljekset Ei Ensimmäisen virallisen Bond-pelin, James Bond 007:n, kehittäminen osoittautui haastavaksi. Vanhat gra. ikoita sekä parannettua ruudunpäivitysnopeutta. Pian kehitystyön alettua tiimille kerrottiin, että sopimuskiistat oli saatu selvitettyä. Pelin oli tarkoitus kuvata elokuvan junakohtausta, jossa Bond loikkii vaunusta toiseen paeten samalla vihollisiaan. Uusintaversio säilytti alkuperäiset tehtävät, kenttäsuunnittelun sekä pelituntuman ennallaan, mutta nykyaikaisti pelimekaniikkoja
Torstaiaamuna postista kilahtaa pelilaatikko ja käsky arvostella Quantum Wake maanantaihin mennessä. Kun se heittää tielle kilpikonnan, syntyy pelätty nörttipyörre! ”Nörttipyörre, tieteellisesti kvanttiperäaalto eli Quantum Wake, yhdistää kaksi maailmaa. Samaan aikaan Maxx tuskailee peliarvostelun luomisprosessin kanssa, sillä Deadline lähestyy eikä tekstiä synny. Tai pahimmassa tapauksessa siirtää meidät mobiilin hyperkasuaalipuolelle.” Pelissä on neljä erilaista loppua, jotka riippuvat siitä, millaisen arvosanan Maxx päättää pelille antaa. ”Kukapa meistä ei olisi löytänyt Glockia miestenhuoneesta. deadline! 19. Mutta ensin hänen täytyy löytää kenttiin kätkettyjä Excuse-itemejä. Deadlinet olivat lyhyitä ja kun yhdestä selvisi, toinen hengitti jo niskaan, sillä pahalla tavalla. Autonsa kolaroinut Maxx herää pelimaailmassa, mutta nörttipyörre on myös päästänyt läpi ikivanhan pahuuden, mustavalkoisena lavakarismana manifestoituvan voiman, joka tunnetaan nimellä Kisss”, selittää Moose. Mistä tästä odotetussa pelissä on kysymys, siitä kertoo meille luova johtaja Nick Moose (Niko Nirvi), toinen Rämedyn perustajista. Läppärillä myös editoidaan peliarvostelua, sillä Maxx löytää maastosta arvostelunsa sivuja, vaikka hän ei ole kirjoittanut siitä vielä riviäkään! ”Peli miellyttää lajityypin ystäviä”, ”Grafiikka on hyvää mutta voisi olla parempaakin” ja ”Aseäänistä puuttuu munaa.” Nämä ovat tärkeä osa peliä, sillä ne voi deletoida ja kirjoittaa uusiksi. ”Perusideamme oli, että pelit ovat nykyään niin monipuolisia, että niitä alkaa jo olla vaikea erottaa oikeasta elämästä. Niiden energialuoteja ampuviin aseisiin harkitsemme jotain pistoolin, kiväärin ja rynnäkkökiväärin tapaista. Ehkä siis tapaamme vielä, ehkä emme”, hän toteaa ja katsoo minua epämiellyttävän kauan silmiin. Edessä näkyy outo mikroauto, jota ajaa irvokas hahmo, eräänlainen sininen siili. Hän lähettää sähköpostia toimitukseen, kopioi tekstinsä korpulle ja suuntaa kohti Vanhimman Pelilehden toimituskompleksia. No identification with actual persons (living, deceased or Nnirvi), places, buildings, and products is intended or should be inferred. Firman nimen keksinyt toimitusjohtaja Ahti Suosalo ei ikävä kyllä voinut osallistua. Sen enempää spoilaamatta paljastuu, että kvanttipyörteen takana on mystinen Päätoimittaja, jonka suonissa virtaa puhdas pala-veri. P elit sai kunnian tutustua suomalaisen Rämedyn tulevaan huippupeliin Deadline. Tämä on tapa, jolla siinä voi ratkaista ongelmia”, valistaa Nick Moose, ja kertoo esimerkin, miten päästä yhdestä pomosta ohi. ”Se, että viholliset ovatkin videopelistä, tarjoaa meille rajattomat mahdollisuudet toteuttaa mielikuvituksemme villeimpiä visioita. Mistä idea syntyi. Ajatelkaa, kuinka yleistä se onkaan pelitodellisuudessa!” myhäilee Nick. Emme keksineet ympäristöä, ennen kuin selasimme erästä erinomaista pelilehteä, jonka rakastetulla kolumnistilla oli kiehtova idea. Viholliset ovat tuttuja kaikille, jotka koulussa kävivät luokkaretkellä pelilehtien jännittävissä toimistoissa, jossa mukavat toimittajat jakoivat kaikille karkkia ja esitäytettyjä avustajasopimuksia vastaisen varalle. Ongelmana se ylikuumenee hetkessä, jolloin Maxxin on vaihdettava siihen vesijäähdytysneste. ”Miten peliarvostelun kirjoittaminen deadlineen mennessä liittyy siihen?”, kysyn Mooselta ihan innoissani. Shoot’em up vai Lap’em top. Avustajat ovat normaalia tykinruokaa, jota Maxx surutta niittaa. Suuret pelilehdet käärivät voittoa, kun toivorikkaat vapaaehtoiset naputtivat niihin ilmaiseksi tai minimaalista korvausta vastaan sisältöä, haaveillen joko kuuluisuudesta tai pääsystä pelifirman yhteisövastaavaksi. Mutta sillä oli hintansa: jatkuvan prässäyksen ansiosta peliavustaja kesti keskimäärin vuoden. ”Ja on nimessä vähän omaa sisäpiirihuumoriammekin. Peleistä tulee arvosteluversiot ajoissa, erikoisversioina, ja haastattelutkin järjestyvät. Ja sen oli synnyttänyt se pelon päivä, jonka me pelintekijätkin tunnemme: deadline.” I Was Made for Gamin’ You Deadlinen pääosassa on pelikriitikko Maxx Score. Mitä jos ne oikeasti sekoittuisivat. Tämä sopii konseptina mainiosti pelilehtiympäristöön. Juuri kun pelaaja luulee saaneensa jotain aikaiseksi, hän onkin entistä pahemmassa pulassa. ”Sanomaa ei ole kätketty. Maxx uppoutuu peliin välittömästi ja alkaa laiminlyödä vaimoaan ja pientä tytärtään. Firmamme nimi Rämedy kertookin juuri siitä, kuinka pelimme imevät sisäänsä ja niihin voi todella uppoutua. Kaikki loppuu pisteisiin... ”Taittajat on helppo hämätä. NNIRVI ”The Story Ends with a Deadline”. Normilopussa peli saa 85 pistettä, millä pysyy vielä arvostelulistoilla. Sponssidiilin kautta hänellä on RTX 4064 Bitcoiner -näytönohjaimella varustettu peliläppäri, joka imee niin valtavasti sähköä, että viholliset jäävät heikoiksi. Parisuhde narisee, kun Maxxin tärkeät ihmiset joutuvat tuntikausia tulemaan tuntikausia toimeen yksinään. Hän haluaa kääntää kelloa taaksepäin ja tuhota internetin ennen sen syntymää pelastaakseen ihmiskunnan YouTubelta ja sosiaaliselta medialta, jotka tulevat aiheuttavat epäsuorasti ihmiskunnan tuhon. Kisss valtaa Vanhimman Pelilehden toimituksen, todellisuus sekoittuu Quantum Wakeen ja Maxx juoksee aikaa vastaan: muuttunut peli täytyy arvostella uudestaan ja läpäistä lehden deadlineen kello 1700 iltapäivällä mennessä, tai Maxxin perhe on mennyttä. ”Mutta kun yksi kaatuu, rivissä sen takana on kymmenen uutta.” Pahempia vastustajia ovat Toimittajat, jotka hutkivat Maxxia valtavilla egoillaan. Jään yksin haastattelun raakamateriaalin kanssa. Editorilla tavataan Rämedyn pelien kehitysfilosofia on Suo siellä, vetelä täällä. Mutta hakattuaan ahkerasti ensin peliä, sitten kirjoituskonetta, Maxx saa urakan valmiiksi. Läppärillä voi myös katsoa peliä varten tehtyä TV-sarjaa TrekWars, jossa heijastuu tiimin rakkaus 60-luvun scifisarjoihin Star Trek ja Bonanza. Ja sitten tajuan, että huomisaamuna minua odottaa... Nada. Jokaisen journalistin arkkivihollinen kääntyy nyt suomalaiseksi videopeliksi. Nick hymyilee salamyhkäisesti ja sanoo ”Jätetään nyt itse pelillekin jotain kerrottavaa!” DEADLINE A RÄMEDY COLUMN The story, all names, characters, and incidents portrayed in this production are fictitious. Saimme idean siitä, että pelit voivat viedä mennessään. ”Ei, emme yhtään mitään. 70 ja 50 pisteen lopuilla Maxx tuhoaa joko lehtensä mainokset tai uransa. Nick naurahtaa hyväntahtoisesti. Olemme pikkuhiljaa päätymässä ihmisen muotoisiin energiaolentoihin, Kisss-armeijaksi muuttunutta Vanhimman Pelilehden henkilökuntaa. Pelottavat Taittajat yrittävät saksiaseellaan saada Maxxin mahtumaan pienempään tilaan poistamalla tältä turhat ulokkeet ja sähisten pelottavasti ”Missssä kuvat?” Taittajien vaarallisempi versio on raivokas, mutta tarkka AD-HD, joka haluaa pistää Maxxin ulkoasun uusiksi. Deadline on Rämedyn perinteiden mukaisesti räiskintäpeli ja Maxxin kasvava asevarastokin selittyy helposti pelimaailmalla. Riittää, että vaihtaa arvostelun fontiksi Comic Sansin, jolloin ne saavat kouristuksia ja ne on helppo nitistää”, skooppaa Nick Moose. No kirjoittamalla, että ”Ensimmäinen pomo bugittaa ja hyytyy kymmeneksi sekunniksi, jonka aikana sitä voi vapaasti hakata.” Tai lisäämällä kohtaan ”En ensin keksinyt miten joen yli pääsee, mutta sitten löysin kätketyn sillan.” -lopun. Ymmärrämme ihan hyvin, jos jollain on huippurakkaasta lapsestamme erilainen mielipide kuin meillä, sen ylpeillä, kaikkensa antaneilla tekijöillä.” Hän nousee ja kättelee minua niin, että parahdan itkuun. Jos Maxx on viisas ja ajattelee uraansa, hän antaa 90 pojoa ja saa hyvän lopun. ”Kyllä, Maxx voi muuttaa peliä editoimalla arvosteluaan. Monella Rämedyn työntekijällä on omaa kokemusta pelijournalismista, ja siksi Deadline kertookin kriittisesti 90-luvun pelilehtien armottomasta avustajapolitiikasta. Pelistä löytyy puhelimia, joilla Maxx voi soittaa Päätoimittajalle ja pyytää lisäaikaa. Sitä on paljon, onneksi, koska siitä pitää tiristää kuusi sivua ja kansi. ”Haluatteko sanoa tällä jotain?” kysyn Nick Mooselta. Nimittäin jos Deadline ei ole valmis jouluksi, julkaisijamme repii sopimuksemme ja tuhoaa yrityksemme. Kisss-armeijan energiakätyreiden tuhoaminen ei ole ihan helppoa, mutta Maxx löytää siihen nopeasti apuvälineen. Ehkä jonkinlainen energiahaulikko, jopa kranaatit, voivat tulla kyseeseen.” Kisss-armeijan kätyreiden tuhoamisesta ei haluttu suoraviivaista lahtausta firman ensimmäisen räiskintäpelin Death Tallyn malliin
On se vaan niin pirun hyvä. Vihdoinkin Sakamoton käytettävissä olisi porukka, joka pystyisi toteuttamaan hänen sivusta kuvatun visionsa. DD riittää Minulle uutinen oli erityisen mieluinen, sillä Samus on vähän kuin Sonic: parhaimmillaan 2D:nä. Vaikka yleisen konsensuksen mukaan Metroid Prime (2002) siirsi pelisarjan kolmanteen ulottuvuuteen ilmiömäisen hyvin, mielestäni peli oli tuskaisaa sohimista kauhean ahtaalla näkökentällä, ihan kuin ämpäri päässä pelaisi. Sivuvaikutuksena Samus sai kroppaansa metroidien ja X-parasiittien ominaisuuksia. Hienoa, että 2D on taas salonkikelpoista. Peli julkistettiin alun perin jo vuonna 2005, mutta joutui toistuvasti jäihin milloin riittämättömän raudan, milloin pääjehu Yoshio SakamoKAUHISTUTTAVAN KOVA COMEBACK MercurySteam / Nintendo Arvosteltu: Switch Versio: 1.0 Ikäraja: 12 ton muiden projektien vuoksi. Viesti päämajalta on selkeä: älä yritä leikkiä sankaria, vaan hakeudu takaisin planeetan pinnalle ja pakene! Pakomatka maan keskipisteestä Sarjan perinteiden mukaisesti Samus herää tunneleista varusteensa menettäneenä. Jos on Metroid Prime 4:stä odoteltu, niin Dreadin taustalta löytyy vieläkin kiharaisempi ikuisuusprojekti. Metroidvaniansa pelanneet tietävät kuvion: jotkut kivenmurikat saa raivattua vain pommeilla, tietyistä ovista pääsee sisään vain näkymättömänä ja niin edelleen. Nyt laatu ei estä maailmanvalloitusta. Parasiitit tappoivat melkein Samuksenkin, joka pelastettiin täpärästi metroidien DNA:sta valmistetulla rokotteella: metroidit olivat X-parasiittien ainoita luontaisia saalistajia. Tähtääminen sujuu analogitatilla vapaan portaattomasti. jälkeen. POW! Onnistunut vastaliike jysäyttää vastustajilta tajun kankaalle. Vai pääsikö sittenkään. Pian Fusionin tapahtumien jälkeen Galaktinen Federaatio saa todisteita elinvoimaisista X-parasiiteista planeetalla ZDR. Kun yhteys paikalle lähetettyihin E.M.M.I.-tutkimusrobotteihin menetetään, Samus säntää perään, vain joutuakseen saman tien taisteluun salaperäisen Chozo-lintuolennon kanssa. Zeldan ja Marion esiintymiset olivat välittömiä klassikoita, tänä vuonna GOTYpalkintoja rohmuaa parrasvaloja pitkään kaihtanut Metroid. Lopputuloksena molemmat tuhoutuivat ja galaksi pääsi X:n ikeestä. 20. Nämä ilmassa leijuvat hyytelöklöntit pystyivät tekeytymään miksi tahansa eläväksi olioksi, tappaen samalla kantajansa ja omaksuen tämän muistot käyttöönsä. Äxän kosto Viime osassa Metroid Fusionissa palkkionmetsästäjä Samus Aran joutui tekemisiin vaarallisten X-parasiittien kanssa. Sarjan edellinen konsolipeli, Metroid Other M (2010), oli karsea . Lassi Hietala Nintendo on saanut vanhat pelisarjansa voittamattomaan iskuun Switchillä. Kiinnostavia kulkureittejä risteilisi sinne tänne, mutta eteenpäin ei pääse ennen kuin Samus on löytänyt sopivat vermeet reittien avaamiseksi. Monien kiperien vaiheiden jälkeen tapahtumapaikkana toiminut avaruuslaboratorio ohjattiin törmäyskurssille parasiittien (ja samalla metroidien) kotiplaneetan kanssa. Iiks! Jos E.M.M.I. Seikkailu aloitetaan todellakin aivan pohjalta ja ryysyläisenä, jopa ikoninen pallomuodon mahdollistava Morph Ball löytyy vasta tuntien pelaamisen jälkeen. Samus havahtuu jostain syvältä, syvältä planeetan uumenista, vailla tietoa, miten on sinne oikein joutunut. Naftaliinista Dread kaivettiin muutama vuosi sitten espanjalaisen MercurySteamin näytettyä kyntensä 3DS:n Metroid 2 -remakessa. Metroid kun on siitä jännä pelisarja, että vaikka nimi on kaikille tuttu ja pelit ovat älyttömän vaikutusvaltaisia, ne eivät ole myyneet paria miljoonaa enempää. Metroid-kokemukseni ytimeen kuuluu olennaisesti sulavan sähäkkä tasohyppely, joka ensimmäisestä persoonasta kuvattuna ei kerta kaikkiaan toimi. Mikä pommi! Luvassa olisi alkuperäisen Metroid-jatkumon viides ja viimeinen osa, perinteisenä sivusta kuvattuna toimintaseikkailuna toteutettuna. pääsee näin lähelle, peli on yleensä menetetty. Jos galaksissa on rahtuakaan oikeutta, Metroid Dread tulee rikkomaan sarjan myyntiennätykset moninkertaisesti. oppi niin pelinä kuin kaupallisesti. Merenalainen Burenia on seikkailuympäristönä henkeäsalpaavan upea. Pelin olemassaolosta on taatusti kiittäminen myös Switchin menestystä: Nintendolla on varaa syytää rahaa muuhunkin kuin varmoihin hitteihin Marioon, Pokemoniin ja Zeldaan. Jo oli aikakin! N urinat neljännen Metroid Primen loputtomasta viivästelystä vaihtuivat innostuneeseen hyrinään viime kesänä, kun Nintendo paljasti, että Samus Aranin seikkailut jatkuisivat jo lokakuussa pelissä nimeltä Metroid Dread