VIIMEINEN SANKARI LAUDALLA DARK QUEST 4 SUPERSANKAREIDEN TYÖPAIKKAKOMEDIA DISPATCHED RAUHAA, RAKKAUTTA JA RUUTUKAAVAA ANNO 117: PAX ROMANA NINJA BERSERKKERINÄ NINJA GAIDEN: RAGEBOUND NINJA GAIDEN 4 TYLY PÖHKÖ VELHOPOIKA SIMON THE SORCERER: ORIGINS GENREN KANTAÄITI S im o n T h e S o rc e re r ■ F lig h t S im u la to r ■ M e tro id P rim e 4 : B e yo n d 1/2 02 6 Tammikuu 2026 14,90 € VUODEN AVAUS 187091_.indd 1 187091_.indd 1 15.12.2025 16.25.51 15.12.2025 16.25.51
kausi Markus Rojola 20 Split Fiction Tuukka Grönholm 21 Ball x Pit Risto Karinkanta 22 Metal Eden Janne Pyykkönen 2 187092_.indd 2 187092_.indd 2 15.12.2025 15.12.41 15.12.2025 15.12.41. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.fi Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.fi www.fokusmediatilaus.fi /pelit Kaupallinen johtaja Ilmari Piela Myyntipäällikkö Petri Nummi PAINOPAIKKA Poligrāfi jas grupa Mūkusala, Riika, Latvia Asiakaspalvelu www.fokusmedia.fi /asiakaspalvelu 357 numero 35. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.fi Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.fi AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.fi Avustajat: Antti Eronen, Jussi Forelius, Ville Harteila, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Toni Hilden, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Iikka Kivi, Heli Koponen, Jukka Koskela, Juho Kuorikoski, Juha Kuosmanen, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Jussi Mattila, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Pekko Pistokoski, Janne Pyykkönen, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 14 46 36 Metroid Prime 4: Beyond Hotel Barcelona Ajassa 5 Pääkirjoitus: Tule hyvä vuosi Tuukka Grönholm 6 Enlistedin palkintojoukkueet Nnirvi 10 Flight Simulator 2024 vuonna 2025 Antti Ilomäki 13 Nnirvi: Ikuinen Normandia-show Nnirvi 30 Popcap: Kasvien ja zombien historia Jussi Mattila 40 Too Kyo Gamesin sivuprojektit Antero Kyyhky 43 Tomonobu Itagaki: ninjamestari vailla vertaa Johannes Valkola 50 Simon the Sorcererin lyhyt historia Ville Wikström 56 Mechabellum-vuosikatsaus 2025 Antti Eronen 58 Mechabellum-strategiaopas Antti Eronen 60 The Spectrum Petri Heikkinen 62 Pulmapelejä ZX Spectrumille Petri Heikkinen 64 Ruudun takaa Wallu 65 Konehuone: Chuwi UBox & X-Real Air Juho Kuorikoski 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 14 Metroid Prime 4: Beyond Lassi Hietala 18 Dispatch – 1
Zombies: Replanted Jussi Mattila 48 Simon the Sorcerer Origins Ville Wikström 50 Simon the Sorcererin lyhyt historia Ville Wikström And now to something compeletey different 6 Enlistedin palkintojoukkueet Nnirvi 10 Flight Simulator 2024 vuonna 2025 Antti Ilomäki 56 Mechabellum-vuosikatsaus 2025 Antti Eronen 58 Mechabellum-strategiaopas Antti Eronen 60 The Spectrum Petri Heikkinen 62 Pulmapelejä ZX Spectrumille Petri Heikkinen 3 187092_.indd 3 187092_.indd 3 15.12.2025 15.12.47 15.12.2025 15.12.47. Zombies: Replanted Jussi Mattila 33 Farmer Was Replaced Risto Karinkanta 34 Keeper Juho Kuorikoski 36 Hotel Barcelona Antero Kyyhky 38 Gales of Nayeli Petri Heikkinen 44 Ninja Gaiden: Ragebound Johannes Valkola 46 Ninja Gaiden 4 Johannes Valkola 48 Simon the Sorcerer Origins Ville Wikström 52 Dark Quest 4 Nnirvi 55 The Secret of Weepstone Nnirvi Teemat Ryusta ranteeseen 43 Tomonobu Itagaki: ninjamestari vailla vertaa Johannes Valkola 44 Ninja Gaiden: Ragebound Johannes Valkola 46 Ninja Gaiden 4 Johannes Valkola Haudasta kaivetut 30 Popcap: Kasvien ja zombien historia Jussi Mattila 32 Plants vs. 56 32 48 28 24 Anno 117: Pax Romana Toni Hilden 27 Hill Climb Racing 3 Juho Kuorikoski 28 Tap to Tape Tuukka Grönholm 32 Plants vs
Tietoa auton ostoon ja käyttöön. Tilaa omasi: autobild.fi /tilaa 187093_.indd 4 187093_.indd 4 15.12.2025 14.24.49 15.12.2025 14.24.49
PÄÄKIRJOITUS V uodenvaihteen jälkeen pelimaailma tuntuu aina vetävän henkeä, sillä kovimmat hitit tähdätään edelleen joulumarkkinoille. planeetan hallinnasta, mikä toivottavasti tuo uutta virtaa perinteiseen kampanjakaavaan. Omat odotetuimmat pelini eivät ole tulossa vielä vuonna 2026. 5 187094_.indd 5 187094_.indd 5 15.12.2025 16.09.28 15.12.2025 16.09.28. Ei tunnu enää, sillä julkaisulista vaikuttaa taas kovalta. Joku muu mikä -kohdassa saa äänestää omaakin ehdokasta, kunhan muistaa kirjoittaa pelin koko nimen, sillä TMNT-tyylisillä ”itsestään selvillä” lyhenteillä ääni menee herkästi hylättyihin. Ennen joulukuun Game Awards 2025 -palkintogaalan julkistuksia tuntui jo, että vuodesta 2026 tulisi pelimaailmassa välivuosi. Ei hullumpi suoritus kolmen hengen tiimiltä. Saa nähdä, miten käy, sillä julkaisu on niin massiivinen, että se vaikuttaa suoraan konsolivalmistajien tuotantomääriin ja myös muiden pelitalojen askelmerkkeihin. Omista suosikeistani Total War: Warhammer 40k vaikuttaa ennakkoon todella onnistuneelta idealta, sillä samalla muuttuu Total War -pelien mittakaava. tammikuuta asti. suoritus kolmen hengen tiimiltä. GTA VI:n kanssa ei edelleenkään haluta ilmestyä samaan aikaan, mikä puskee todennäköisesti pelitulvan elo-lokakuulle vuoden lopussa. sijaan Total Warissa taistellaan useamman ÄÄNESTÄ VUODEN PELI! Pelit.fi -etusivilta löytyy perinteinen vuoden peli -äänestys. Äänestys järjestetään listavaalina, jossa ehdolle on nostettu Pelit-lehdessä ja maailmalla eniten kehuja keränneet vuonna 2024 ilmestyneet pelit. Äänestysaikaa on 20. Indietiimeistä legendaarinen My Summer Car on saamassa Amistech Gamesin mukaan jatkoa My Winter Carin muodossa. Yhden planeetan sijaan Total Warissa taistellaan useamman TULE HYVÄ VUOSI ÄÄNESTÄ VUODEN PELI! Pelit.fi -etusivilta löytyy perinteinen vuoden peli -äänestys. Puolalaisen CD Projektin Witcher IV:n ja Cyberpunk 2:n julkaisupäivästä on sanottu vain, ettei niitä kannata odotella tämän vuoden aikana. Joku muu mikä -kohdassa saa äänestää omaakin ehdokasta, kunhan muistaa kirjoittaa pelin koko nimen, sillä TMNT-tyylisillä ”itsestään selvillä” lyhenteillä ääni menee herkästi hylättyihin. Vuoden suurin nimi on sama kuin useampana edellisenä vuonna, jos GTA VI viimein ilmestyy marraskuussa kohta 13 vuoden odotuksen jälkeen. Pelivuosi 2025 oli hyvä, mutta vuosi 2026 vaikuttaa jo nyt paremmalta. Cyberpunk 2 on vasta esituotantovaiheessa eli varsinainen ohjelmointityö ei ole välttämättä edes alkanut kuin karkealla konseptitasolla. Äänestys järjestetään listavaalina, jossa ehdolle on nostettu Pelit-lehdessä ja maailmalla eniten kehuja keränneet vuonna 2024 ilmestyneet pelit. Äänestysaikaa on 20. tammikuuta asti. Tarina sijoittuu Vanhimman talon sijaan Manhattanille, minkä myötä kakkososan luvataan olevan ensimmäistä Controlia laajempi kokemus. Pelimaailmassa on muitakin hittinimiä, joiden alta ollaan valmiita siirtämään omia projekteja. Silmissäni kiinnostavin julkistus oli Remedyn Control-jatko-osa, joka muuttaa räiskintäpelin mätkintäpeliksi, kun sankarina nähdään Jessen veli Dylan. Toivelistani kärjessä on pelkkiä roolipelejä ja tasan yhdeltä studiolta, joten en voi kehua itseäni pelimaailman kameleonttimaiseksi moniottelijaksi. Syystä, sillä Silksongin pelaajamäärät ylsivät jo avausviikonloppuna 5 miljoonaan pelaajaan. Viime vuonna Hollow Knight: Silksong -toimintatasoloikan julkaisupäiväilmoitus ja julkaisu tapahtuivat melkein samaan aikaan, välissä oli vain pari viikkoa, mutta siitä huolimatta useampi indietiimi jäi istumaan oman valmiin pelinsä päälle ja siirsi omaa julkaisupäiväänsä. Kotimaisten pelitiimien vuosi näyttää muuten ennakkoon vahvalta, vaikka Suomen vanhimman pelitalon Housemarquen Saros siirtyikin helmikuulta huhtikuulle. Warhammer 40k onnistui jopa yllättämään, sillä Total War -veikkauksissa arveltiin pelisarjan palaavan taas keskiaikaan
Enlistedin Z-1 esittää ilmeisesti interceptoria, mutta on aliaseistettu: toki neljä 30 mm -konetykkiä on vaikuttavaa, mutta historiallisesti niitä pitäisi olla viisi. Minullakin on assault-tiimi aseenaan kk-kphybridi Cönders, jota tehtiin yksi kappale. Kummastakin saa myös erikoisempia aseita, yleensä kysymys on erilaisista prototyypeistä. Hienon näköinen haarapyrstöinen tiedustelukone Focke-Wulf 189 A1 oli ensimmäisiä event-palkintoja. Harmittavammin kaksi 500 kilon pommia on korvattu 250 kilon pommeilla. Huonona uutisena kaikki yksiköt nykypäivänä saadakseen pitäisi omistaa aikakone. Z-1 on muuten yllättävän hyvä: jos sillä osuu edes kerran, niin kohteella on tapana pudota. Koska aloitin pelaamisen aikaisin, minulla on täysi kokoelma Event Squadeja. Puskanatseja, anteeksi, pensassaksalaisia. 6 187347_.indd 6 187347_.indd 6 15.12.2025 15.02.44 15.12.2025 15.02.44. Erittäin huonona uutisena todennäköisyydet ovat hirveät: squadiin osumisen todennäköisyys on vain prosentti, haluttu faktio vielä siitä 25 prosenttia, joten toivottu saalis löytyy kerran neljästäsadasta arkusta. Eventpalkinnot ovat muuttuneet: alussa ne olivat (vapaasti avattavaa) techtree-kalustoa uudella skinillä, mutta tämän taakan PARA BELLUM, CARPE DIEM! ENLISTEDIN PALKINTOJOUKKUEET kantaa nyt Battlepass. Flakpanzer on kiinnostava kuriositeetti. Vaikka Fw 189 on pommikoneeksi kevyt neljällä 50 kilon pommilla ja 7,62 mm:n hernepyssyllä, se on yllättävän ketterä ja sen hitaus sopii tarkkaan pommitukseen. Nnirvi Kuten viime vuonna uhkasin, on koittanut aika kertoa teille Enlistedin Event-yksiköistä. BR5:stä löytyy vain tuttu Junkers Ju 188 A2 uudella skinillä. Enlistediä onkin luonnehdittu eläväksi asemuseoksi. Tosin Gaijin juuri vihjaili, että Twitch-palkinnot palaavat. Jätin kakkoskoneeni pyörittämään 24/7 jotain venäläistä Twitch-tiliä ja kuittailin puhelimesta välillä palkinnot. Hernepyssyistä huolimatta olen ampunut, sillä alas jopa P-47D Thunderboltin ja useamman IL-2:n. BR2 tarjoaa techtreen Sonderkraftfahrzeug-panssariauton Sd.Kfz.234/2 Puman T-34/100 jäi protptyypiksi. Se on sääli, koska moni näistä on vähintäänkin hyvä. Se tehtiin yhdistämällä kaksi Bf 109 G6 -hävittäjää, komboa lennettiin vain toisesta rungosta. Panzerwaffelia Panssarikalustossa pelin avaa BR1-tason Flakpanzer I, joka luonnollisesti on tuttu 20 mm Flak 38 Panzer I:n rungon päällä. Itse asiassa Twitch-drop, jossa piti kärsiä tiettyä twitchaajaa ja muutaman tunnin välein kuitata siitä palkinto. 15 senttiä avointa tulivoimaa. Hyvänä uutisena näitä voi teoriassa saada Enlistedin arpajaisissa eli satunnaisissa hopea-arkkueventeissä, jossa arkkuarpa maksaa 5 000 hopeaa. Onneksi jakotapa jäi pariin kertaan sillä Fw 189 taitaa olla ainoa merkittävämpi palkinto. Nyt ongelmani on Fear of Missing Out: minun täytyy grindata joka eventti aina aikojen loppuun asti tai kokoelmani ei enää ole täydellinen. E nlistedin eventit ovat vaihtelevan mittaisia tapahtumia, jossa päivämaalin suorittamalla saa turhemman roinan lisäksi harvinaisia aseita ja ennen kaikkea uusia joukkueita. BR4:n kaksirunkoinen Messerschmitt Bf 109 Z1 on toista maata. Z-0 pommitettiin ennen koelentoa 1943, myös Z-1 vaurioitui pommituksista ja peruttiin 1944 ennen koelentoja. Saksa Yleisösuosikin ilmavoimat eli Luftwaffe saa mielenkiintoisia lisäkkeitä
Kaksi BR-vapaata pioneeriryhmää on oikeasti hyviä. 234/3:llä ei ole helposti muistettavaa lisänimeä. Panzer IV:n techtreestä löytyvät Eja F2-mallit ajavat saman asian samalla tykillä mutta paremmin. Osa joukkueista on BR-vapaita eli pääaseen voi vaihtaa. Se tosin on tallini J-malleista suosikkini. Kaikilla muilla mailla on puoliautomaattiset pst-kiväärit, jotka ovat kertaluokkaa käyttökelpoisempia. Se ilo sentään on, että kolmen kk:n asemasta niitä on viisi. Toinen pioneeriryhmä, 2nd Engineering Support Regiment, on Halloween-special, jossa on todella joustava koostumus: sankaripioneeri Reinhard Rustin osaa MG:n, ja tukena ovat pst-mies, radio-operaattori, toinen pioneeri ja assaulter. Sille ei tekniikkapuusta vastiketta löydy! Ongelmana on että mitä isompi kaliiperi, sen kauemmin lataus kestää. Techtree-rikoksena BR2-luokassa lentää Spitfi re LF Mk IX, yksi yleisimpiä myöhäisemmän sodan variantteja. Palopommina toimiva lisäpolttoainetankki ei ole parhautta, mutta saa sillä luotua lämpöä sopivaan pullonkaulaan. Korvauksena 14th Parachute Regimentin miehet ovat oikeita laskuvarjojääkäreitä, aseenaan varhainen FG-42, vieläpä kranaatinheittimellä. Kaksi 250 paunan pommia plus järeät tuliaseet tekevät siitä hemmetisti hyödyllisemmän kuin techtreen kahdesta Spitfi restä, varsinkin Mk Vb/ trop-variantista. Se ampuu kasan pieniä 20 mm -raketteja, mutta onneton läpäisy ja kantomatka tekee siitä vain pst-miehen tuhlaavan turhakkeen. Battlepassista sai sentään neljä erinomaista Solothurn-pst-kivääriä, jotka onneksi tiputettiin BR1-luokkaan. Italialainen 2nd Paratroopers Regiment on ihka oikea laskuvarjoryhmä, mikä on aina parasta A-luokkaa. Bf-109 Z1, siipi vasten siipeä pum pum! Sd.Kfz. Liittoutuneet Myös Liittoutuneiden ilmavoimia ovat eventjumalat siunanneet, sillä kaikki koneet ovat paitsi käyttökelpoisia myös mielenkiintoisia. Heer Heer! BR1:ssä 7th Anti-Tank Battalion on panssarintorjuntaryhmä puolalaisella Wz.35-pst-kiväärillä, joka paljon nopeampaa latausta lukuun ottamatta ei ole sen parempi kuin Saksan omat mallit Pz-38 ja Pz-39. Stalingrad-päivityksessä neukut ja Saksa saivat rynnäkköpioneeriryhmät, joilla on lupa käyttää rynnäkkökivääreitä. 14th Signal Battalion on radioryhmä, joka osaa tilata myös raketti-iskun. Klassikkokoneen Focke Wulf Fw 198 on harvinainen näy pelitaivaalla. BR4 tarjoaa vain 49th Jäger Regiment -ryhmän MG 39 -konekivääriprotolla. Todella mainio kone on jenkkien klassinen Vought F4U Corsair, pelissä lisenssivapaalla nimellä FP5. BR3-taivaalla lentää brittien kaksimoottorinen hävittäjäpommittaja Whirlwind Mk. uudella skinillä, pelinimellä 18, mutta myös sen sukulaisen Sd.Kfz.234/3-mallin, jossa on jalkaväkeä vastaan tarkoitettu nökötykki HE-ammuksilla. Mergessä nämä rynnäkköpioneerit palautettiin kuriin, mutta Event-palkintona tuli tilalle vastaavat ryhmät, Saksalle 157th Engineer Battalion. Idealtaan kiinnostava Event-asepalkinto on Luftfaust, olalta laukaistavan it-ohjuksen kaukainen esi-isä. Sen puolitelavaunukaveri Sd.Kfz.251/9 Stummel samalla 75 mm -nysällä on BR-luokkaa ylempänä. Vaikka pääase on vähän heikko OG-43-konepistooli, varustepaketista löytyy ainoana kevyet liekinheittimet koko porukalle. Koska tornia ei ole, ampumasektori on vähän kapea. Syy ylennykseen on, että joukkojenkuljetusvaununa se toimii myös spawnauspisteenä. BR2:n 277th Reconnaissance Battalion on Assault-ryhmä makeissa maastopuvuissa ja vaimennetuilla MP-40-konepistooleilla. 7 187347_.indd 7 187347_.indd 7 15.12.2025 15.03.50 15.12.2025 15.03.50. BR3-luokassa lentää myös kiinnostava jenkkiproto XA-38. I kahdella 500 paunan (225 kg) pommilla ja neljällä 20 mm -tykillä, jotka tosin syövät koneen vaivaiset 240 panosta hetkessä. BR3-painoluokassa se on kelpo vehje, kuusi 12,7 mm -konekivääriä kunnon ammuslastilla, lisänä neljä HVAR-ydinkärkirakettia, joilla tekee jalkaväestä ja tuurilla jopa tankeista selvää. BR4 tarjoaa vain techtree-tankkeja uusilla skineillä, eli Jagdpanzer IV:n hiekkasäkeillä (ei edes paranna suojausta) sekä Halloween-palkinnon, Panzer IV J Battle Scars -version, osumaa ottaneen nelkun, joka on vain punaisessa pohjamaalissa. Kiinnostavin mäjäyttäjä on BR3:sta löytyvä harvinaisuus, Panzer II:n rungolle rakennettu telatykki 15 cm sIG 33 B Sfl eli 150 mm:n järkäleitä paiskova lasikanuuna Bison II. Jos asevarastosta löytyy varhaisrynkky Mkb 35/III, joukkueella on käyttöä myös BR2-matseissa. BR5 taas aloittaa petoksella, koska 600th Parachute Battalion on nimestään huolimatta vain assault-ryhmä, prototyyppirynnäkkökiväärillä mallia loppusodan Horn. Paljon 12,7 mm:n konekivääreitä, neljä 500 paunan pommia ja, my god, vielä 75 mm -tykki 20 ammuksella! XA38 lentää kuin lehmä, ei tosin yhtä huonosti kuin Saksan samantapainen Henschel Hs 129, mutta aselasti korvaa kankeuden. Sivuhuomiona perusmalli 251/1 on niin ikoninen, että sen saatavuus Enlistedissä vain maksullisena premium-versiona on techtree-rikos
BR4 oli pitkään tyhjä, mutta viime Halloween-eventin pääpalkinto oli 2nd Infantry Brigade Flamers, tiimi neljällä Flamethrower Portable No.2:lla. Kyseessä on techtree-rikos, koska neukuilta puuttuvat BR4-tason koneet muuten kokonaan, ja IL-8 on siihen luokkaan erinomainen: IL-2:n aseistus terästettynä kahdella 500 kilon pommilla. Vaikka muuten identtisen techtreen P-47D-28-version kymmenen HVAR-raketit ovat parempia, vitsi onkin siinä, että me veteraanit voimme Legacy-squadilla kierrättää kahta Thunderboltia, mikä on ehkä vähän vastustajille epistä. Turhuuden täydentävät M5A1 ”Carol” ja M5A1 ”Rhino”. Täydellisyyden nimessä mainitsen premium-Halloween-tankin, Sherman M4A1 (76) W Daemonin zombieskinillä. Universal Carrierin pieni koko tekee siitä erinomaisen tehtäväänsä. Ase on Boys ATR -pst-kivääri, joka on hyödytön viimeistään BR2:n jälkeen, siis lähinnä bonus. 2nd Battalionissa tulee lisää ausseja, nyt Assaultina ja taas tyylikkäillä lierihatuilla. Shermaneista ei Enlistedissä ole pulaa, ja tämäkin häviää Jumbolle. Se lensi Yakeilla itärintamalla 5 240 tehtävää ja saavutti 273 ilmavoittoa. Vitosluokka tarjoaa Thunderboltin variantin P-47D-22-RE, 500 paunan pommilla ja kuudella M8-raketilla, päälle kahdeksan 12,7 mm -konekivääriä ja paaaljon ammuksia. Hyvä juttu, koska Daemon näytti lähinnä Warhammer 40K -örkkitankilta. Tanks a lot Liittoutuneilla on eniten techtree-tankkeja event-skineillä. Mutta skinilinjaa jatkaa Crusader 19/40: minulla onkin tallissa neljä erinäköistä Crusaderia. Ikävä kyllä jenkkien premisquad on parempi. Myöhemmin siihen julkaistiin rauhallisempi laudoitusskini. Jalkaväkidiversiteetti Liittoutuneiden jalkaväen event-squadit ovat siitä kiehtovia, että yleensä ne eivät ole jenkkejä. XA-38, lentävä 75mm tykki. voi onneksi ostaa myös Premium-versiona, mikä on tämän techtree-rikoksen lieventävä asianhaara. Muutenkin brittiä löytyy: 1st Special Air Service Brigadessa ovat SAS-miehet Tunisia-kuosissa, 24th Battalion tarjoilee aussien kk-ryhmän Charlton-automaattikiväärillä ja kivalla hatulla. Missasin aikoinani sen Premium-version, joten tämä oli kiva ylläri. Aseena Austen Mk I, arvatkaa minä konepistoolin kenguruversio. BR1-luokassa Daimler Mk II 9/76 on niitä varhaisia palkintoja, samoin kevyttankki M2A4 ”TD”, jossa sentään kivat palmunlehdet bonuksena. Neuvostoliitto Puna-armeijan saalis eventbingosta on aika niin ja näin. Esimerkiksi ilmavoimat vetivät pitkään tyhjän arvan, vasta uunituoreena 5-vuotispalkintona taivaalle ilmestyi Iljusin IL-8. BR-vapaat vaihtoehdot ovat 1st Signal Troop, radioryhmä, jonka menuun kuuluu myös Rocket Artillery -isku. BR5 tarjoaa laskuvarjojääkärivaihtoehdon, brittien 7th Parachute Battalionin, aseena Vickers Mk I No 2 -konekiväärit. BR2 parantaa: Alecto I -telatykki 95 mm Mk-III -haupitsilla on ainakin erikoinen, ja kohdalle osuessaan kaataa kivasti jalkaväkeä. 8 187347_.indd 8 187347_.indd 8 15.12.2025 15.05.01 15.12.2025 15.05.01. Tankinov Saksan pikku-Flakpanzerin seuraksi neukut saivat tutun 25 mm:n it-tykin GAZ-MM-kuormuriin asennettuna. Italian vastaavan kun vielä tulisi. Erikoisin on 66th Infantry Brigade, kiinalainen kivääriryhmä itselataavalla Liu-kiväärillä. IL-8 on pelin paras Iljusin. Huomattavasti kiinnostavampi on Guerilla-tiimi, Ranskan vastarintaliikkeen Secret Army, harvinaisella Meunier A6 -puoliautomaattikiväärillä. Parhaana täkynä BR2 tarjoaa brittien legendaarisen Universal Carrierin, pienen joukkojenkuljetustelavaunun, joka toimii myös spawnipaikkana. Joulukuun alussa Neuvostoliiton riveihin liittyivät ranskalaiset lentäjät eli vapaaehtoisista koostettu Normandie-Niemen-rykmentti. ENLISTEDIN PALKINTOJOUKKUEET Spitfi re LF Mk IX on oikeasti erinomainen. Kolmostasolle saa myös laskuvarjojääkärit, jenkkien 501st Parachute Infantry Regimentin, aseena ties kuinka mones Thompson-variantti, nyt M1A1 ilman tukkia. Peleissä koneena on Yak-3, joka löytyy myös techtreestä, joten sikäli arpa on historiallisesti kiinnostava mutta tyhjä. Jälkimmäisessä on jopa raivausterä, joka ei tee mitään. 8th Support Regiment on se liittoutuneiden Halloween-squad, jossa lääkintämies Waverly Woodsonin apuna ovat pstja radiomies, assault sekä pioneeri täydellä rakennusmenulla. Tosin BR2 tarjoaa heti laskuvarjojääkärit jenkkeinä (1st Parachute Battalion) mutta myös britteinä (2nd Parachute Battalion), aina klassista punabarettia myöten. NKVD-pahuutta nahkatakeissa
Todellisuus siis venyy muttei pauku. Mukaan saa radistin, assaultin, pioneerin ja toisen pst-miehen. 9 187347_.indd 9 187347_.indd 9 15.12.2025 15.06.15 15.12.2025 15.06.15. Nähdessään ensimmäisen sotasaalistankin Joku Jokunen totesi pitkän tykinpiipun nähdessään että ”siinä se Suomisen Sotka tullee.” Lihamuurin uudet tiilet Puna-armeijan lihamuuri sentään saa kohtuuhyvin vahvistuksia, joukossa pari helmeä. Briteiltä lainattu Universal Carrier. BR1 esittelee 308th Anti-Tank Batteryn, jolla on pst-aseena Shokolov-pst-kivääri. Näiden Halloween-tiimien diversiteetti tekee niistä varsin käyttökelpoisia. Radistien 11th Separate Signal Battery on se Rocket Artillery -optio, 78th Separate Engineer Battery ovat neukkujen rynnäkköpioneerit. BR-vapaa M72 PTRS 99th Separate AT Regiment on moottoripyöräjoukkue, jossa on kolme jäsentä, mopossa kiinni PTRS-pst-kivääri. Hyöty on melko rajoitettu. Syy joukkueelle lienee se, että neukuillakin olisi kaksi mopotiimiä kuten muillakin. Oikeasti suomalainen lempinimi Sotka taas tulee (Wikipedian mukaan) siitä, että panssarimies Suominen kertoi olleensa töissä Sotka-hinaajalla, jossa oli pitkä savupiippu. Yllättävää kyllä eventit tarjosivat myöhemmin harvinaisen BT-7A (F32) -mallin. Kaksi vaatii kikkailua: 31st Infantry Regiment on virallisesti BR1-kiväärijoukkue Type 99 -pulttilukkokiväärillä, mutta vaihtamalla upgradeista Pouchin tilalle Secondary Weaponin kakkosaseeksi saa vaikka BR5-luokan automaatti-Hein. Japanin Halloween-joukkue on 1st Armor Suppression, jota johtaa samuraihaarniskaan pukeutunut pst-mies Katsu Kato. Vähintään näitä voisi pistää satunnaiseen popup-yllärimyyntiin, kuten poistetuille Premium-joukkueille aina välillä tehdään. Kone on jenkkivastakappaleensa FP-5 kanssa ainoa event squad, jonka voi myös ostaa preminä. Alkeellinen vartalopanssari on bonus, joka vähän vaimentaa vahinkoa. Katson täydellistä kokoelmaani ja tirautan krokotiilinkyyneleen. Neukkujen BR-vapaata Halloween-tiimiä Rapid Reaction Regiment Red Dawnia johtaa isokokoinen partainen assault Emelyan Barakin, muina sotilaina radisti, toinen assault, pioneeri ja pst-mies. Viisvuotiseventissä myös Neuvostoliitto sai brittien mainion Universal Carrierin, lend lease -versiona, jossa on kaksi kk:ta. Nyt merenpohjasta kuuluu tyytyväinen murahdus, kun Tyynenmeren sotanäyttämöllä pörrää BR5-tasolla Heavy Tank No.6. Pääase on vapaa. Event-tankeista BT-7 (Veteran) oli muistaakseni myös varhainen Twitch-droppi, jota ei tarvitse kadehtia, koska BT-7 löytyy techtreestä. Sadan millin tykki oikeuttaa infodumpin: kaksi asiaa, joita et T-34:sta tiennyt! Nimi on yksinkertaisesti lyhennys, virallinen nimi on mystinen Tank-34. Muutakin kikkailua löytyy: mainio Universal Carrier ilmestyi viisivuotispalkintona myös Japanille kaapattuna versiona. Piti oikein tarkistaa, ja kyllä, löysin kuvan Hongkongista vuodelta 1941, jossa japanilaiset tsekkaavat sotasaalistaan. BR1:n Rikusentai-laskuvarjojoukkueen pääase on Type 100 -pulttilukko, mutta varustelaatikko mukautuu BR-tasoon, joten joukkueella on käyttöä ykkösestä jopa vitoseen, vaikkei se optimitaso olekaan. Ikävä kyllä BR5-luokassa se on lähinnä lasikanuuna. Kiinnostavin tankki on T-34:n koemalli T-34/100 eli Sotka 100 mm -tykillä. Toinen pääaseeseen naitettu tiimi on BR5-tason 118th Infantry Regiment, kivalla röllipuvulla ja AA-44-rynkyllä, siis varsin käyttökelpoinen. Mutta ei siinä kaikki! 10th Airborne on laskuvarjojoukkue, jonka pääaseen saa poikkeuksellisesti vaihtaa, mikä on erinomaista! Japani Nousevan auringon maa vetää event-kisoissa lyhyimmän korren, mikä ei tietysti ole yllätys. Tai edes rankasti nostaa arpajaisten todennäköisyyksiä. Moottoripyöriä näkee äärimmäisen harvoin: jos kankealla mopolla ja sen vähän kääntyvällä kiväärillä saa tankin hengiltä, on aika velho. Kuten muut isotykkiset eli vaikkapa KV2 ja IS-2, näillä pitää osua ensilaukauksella, koska lataaminen kestää. Siksi he ostivatkin Saksalta yhden kappaleen Tiger ykkösiä, joka purettiin ja kuljetettiin sukellusveneellä Japaniin opiksi & ojennukseksi. Varsinainen helmi on 7th Motorized Irregulars, BR5-luokan NKVD-joukkue, jossa itäinen Gestapo-vastike pitkine nahkatakkeineen vaihteeksi tappaa muitakin kuin omia kansalaisiaan. Nämä häviävät Saksalle, koska neukuilla ei ole matalan BR-tason rynkkyjä, joten SEBut ovat parhaimmillaan vain BR5-matseissa. Chi-Ha-Kai on toki parempi kuin Japanin piskuisimmat kotterot, mutta ei japanilaisella karkeasti ottaen sodan kehnoimmilla panssariaseella juhlita. Sotka-satasen eduksi voisi laskea, ettei latausaika ole ihan kohtuuton. Keräilijägeenitettynä minua näissä Event-palkinnoissa haittaa vaatimus siitä, että piti olla tarttumassa hetkeen. Ilmavoimat saa tasan yhden koneen, BR2-tason 167th Fighter Squadron saa Mitsubishi Zeron version A2M3. Keisarillinen armeija marssii tahallaan Japanin neljä jalkaväen Event Squadia ovat sikäli kivoja, että niitä voi pikku vaivalla käyttää kaikissa BR-luokissa. Hyvin se sopii, sillä Japanilla on nimittäin tasapainon vuoksi poikkeuksellisen paljon prototyyppikalustoa panssarivoimissaan. Kannattaa muistaa, että ilman Yhdysvaltojen massiivista Lend Lease -apua Saksa olisi jyrännyt koko pas... Vastassa kun on Jumboja ja Pershingejä, niitä vastaan ei voi olla Ha-Go-teillä. Ikävä kyllä Yhdysvallat upotti suklarin. Vähän yllättävä valinta, mutta joukkue on todella hyvä, sillä pääase on Thompson M1921 rumpulippaalla. Sama koskee toki muitakin matalan BR:n laskuvarjojoukkueita. Tai järjestää jokerieventtejä, joissa palkinnon voisi valita näistä. 55th Signals Company on se pakollinen radiojoukkue, joka saa myös Rocket Artillery -iskun. BR-vapautta edustavat tutut optiot. Turhahko, koska PTSR on lähes identtinen. Kun vihollisen ase sanoo klik klik, Thompson laulaa vielä kauan sen jälkeen. Se on BR2, koska tykki on 47 mm -perustykkiä järeämpi 75 millin putki. naapurin. Saksalta lainattu raskas tankki numero kuusi. Tankkeja Japani saa kaksi, joista toinen onkin helmi, joka ei ole BR1-luokan ChiHa-Kai. Techtreen A2M2 on melkein sama, M3:ssa on pikkaisen enemmän ammuksia, mutta varsinainen erikoisuus on, että lisäpolttoainesäiliötä voi käyttää palopommina. Toki tämä vapauttaa yhden pst-joukkueen korkeampiin BR-matseihin
Paras esimerkki julkaisuversion täydellisestä keskeneräisyydestä oli pelin sisäinen kauppa, jonka avautumista saatiin odottaa pitkään julkaisun jälkeen. Lentopinnoilta ei muuten10 187592_.indd 10 187592_.indd 10 15.12.2025 16.31.35 15.12.2025 16.31.35. Tai edes se, ettei Kuntosali Puntti (tai joku sen lähellä oleva pytinki) ole 50 metriä korkea kaksitorninen katedraali. Antti Ilomäki FLIGHT SIMULATOR 2024 Uuden Flight Simulatorin julkaisu on aina tapaus, niin totisesti tälläkin kertaa. Kauempaa vaikuttavan näköinen fotogrammetria puolestaan on läheltä karmeahkoa polygonisotkua, josta olisi saanut tasoiteltua siistimmän ja varmaan 80 prosenttia kevyemmän 1900-luvun lopun Blenderin perussiloituksella! Tämä ei ole se konsti, jolla nuiva pelaajayhteisö saadaan lämpenemään lompakkoa venyttävälle versiopäivitykselle. Kirsikkana kakussa uusi Flight Simulator alisti raakaakin rautaa ihan eri tavalla kuin edeltäjänsä, joka sekin oli osapuilleen raskainta herkkua, mitä pelikoneelle saattoi syöttää. Ja ne rautatiet olisivat oikeasti yksi kätevimpiä apuvälineitä suunnistuksessa. IT-jättiläiset haaveilevat ydinvoimaloista massiivisten datakeskusten pyörittämiseen ja Skynet myhäillee jossain serverin pimeässä loukossa tilaisuuttaan odotellen. Yhteisökään ei ollut erityisen innoissaan levittelemässä lompakkojaan ”vain” nelisen vuotta edellisen osan jälkeen. 2020-luvun viisi ensimmäistä vuotta ovat olleet tekoälyn kehityksessä hillitöntä tykitystä. K un Flight Simulator 24 julkistettiin, uudistusten määrä vaikutti vaatimattomalta. Kyse ei ole vain siitä, että tekoälyn kasaamat rakennukset eivät tyypillisesti muistuta esikuviaan edes etäisesti, vaan myös siitä, että sen kyhäelmissä ei ole usein järjen hiventäkään. Nyt kysymys on siitä, lunastaako uusi Flight Simulator paikBUSSIKUSKIN TAIVAS Asobo Studio / Xbox Game Studios Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox Series X/S Tulossa: PS5 Minimi: Skynet, HAL 2001, Shodan Testattu: 7950X3D, RTX 4090, 64 Gt, Pimax 8kX / Super, Win 11 Muuta: Jatkuva Internet-yhteys vaaditaan Ikäraja: 3 FS2024 VIRTUAALI-ILMAILUN YLEISALUSTANA kansa auringossa alustana yleislentelylle ja miten se vertautuu edeltäjäänsä. Asobo kääri hihat ja parannuksia on putoillut kiitettävää tahtia. Melko nopeasti selvisi, että uusien bugien määrä oli katastrofaalisesti epäsuhdassa uuden sisällön määrän kanssa ja pienimuotoinen skandaali oli valmis. Kiusallisen suorana vertailukohtana rinnalla pyörivä vanhempi versio oli osapuilleen kaikin tavoin parempi. Kyse ei edes ole vain silmäkarkista, sillä kubistisen rakennussuunnittelun ansiosta visuaalinavigointi on välillä kuin yrittäisi lukea Picasson laatimaa karttaa. Teknologia on ottanut käsittämättömiä harppauksia ja vaikka hype on väkevästi läsnä, hurjat panostukset ovat tuottaneet tulosta. Junalla sinne ei tosin päässyt, sillä rautateistä tekoäly ei ymmärtänyt oikein mitään. Mutta kunnioittavan etäisyyden päästä maastosta tilanne muuttuu täysin: valaistuksessa on osuttu napakymppiin! Eri vuorokauden ajat (ja jossain määrin vuodenajat) vaihtelevine sääolosuhteineen ovat parhaimmillaan mykistävän kaunista nähtävää. Bingin satelliittikuvat ovat ihan hyviä, kyllä niiden perusteella pitäisi voida päätellä, että vaikkapa kahdeksankerroksinen asuintalo ei ole ikkunaton, lituska harmaa autotalli, jossa on pelkkiä ovia joka suuntaan useammassa kerroksessa. Myös asutuskeskusten valohehku hämärässä on jotain sellaista, mitä en aiemmin muista nähneeni. Taivaallista heviä Flight Simulator 2020 oli aikanaan huima tekninen saavutus: kokonainen Maapallo mallinnettuna Microsoftin Bing-karttojen pohjalta, osittain fotogrammetriaan, osittain satelliittikuviin ja tekoälyn arvauksiin perustuen! Lopputulos oli monin paikoin, varsinkin pohjoisissa periferioissa, lähinnä tragikoominen, mutta olihan se kerrassaan upeaa, kun jopa vihoviimeisen Takatörppölän peräkylässä oli kesämökin tilalla ainakin jonkinlainen abstrakti taideteos. Uramoodiin palataan myöhemmin. Flight Simulatorissa AI:n kehitys ei näy vieläkään yhtään mitenkään
Grafi ikkauudistuksien parhaita puolia joutuu vielä etsimään tulevaisuudesta. 11 187592_.indd 11 187592_.indd 11 15.12.2025 16.32.07 15.12.2025 16.32.07. Tai ainakin katsoa hienoja kuvia ja videoita niistä, sillä koneenromuni kippaisi välittömästi katolleen ja kuolisi siihen paikkaan, jos edes haaveilisin moisista yksityiskohdista. Esimerkiksi Fenixin ilmabussin moottorien käynnistyksen bindaaminen Warthogin nappuloihin jäi lopulta tekemättä vaaditun vaivan vuoksi. Perustilanne tuntuu olevan se, että laitevalmistajat tekevät erikoistuneista kamppeistaan automaattisesti yhteensopivia vain tiettyjen koneiden kanssa. Toisaalta kirjaimellisesti ruohonjuuritasolla FS24 suorastaan pröystäilee. Kesän aikana lisätty DFR-tuki suorastaan mullisti suorituskyvyn katseenseurantaa tukeville laitteille. Puhelinlangat laulaa Toinen FS24:n merkittävä uudistus oli vahvempi riippuvuus verkon yli ladattavasta sisällöstä. VR on ihan oma hard-vaatimustaso hardikselle, mutta uudistusten hintalappu lätkähtää kyllä silmille kaksiulotteisenakin. Valinnaisuus antaa kullekin mahdollisuuden tehdä haluamansa kompromissin omien tarpeidensa mukaan, mikä on pelkästään hyvä juttu ja tervetullut uudistus. Toinen pätseissä viritelty ominaisuus on ohjainlaitteiden säätö. Turboraudalla 24 on selvä harppaus eteenpäin ja siinä on tietenkin enemmän potentiaalia. Lentomallissa huomiota on kiinnitetty maakäyttäytymiseen ja inertiaan, nyt koneissa pitäisi olla enemmän massan tuntua. ToiFlight Simulator 2024 on parhaimmillaan uskomattoman hienon näköinen peli. On ihan käsittämätön ajatus, että jossain kymmenen kilometriä Jumbon alapuolella voisi vaikka hiplata lampaita melkein FPS-tasoisissa maisemissa. Toisin kuin DCS:ssä, kaikkia konekohtaisia toimintoja ei edes välttämättä ole saatavilla kuin erillisen rajapinnan kautta. kaan erota, montako autotallinovea paikalliskoulun toisessa kerroksessa on ja ylhäältä maasto kaupunkeineen näyttää upealta kaikissa kokeilemissani olosuhteissa. Valtava määrä keskenään erilaisia koneita on MSFS-sarjan ehdoton vahvuus, mutta samalla kova haaste ohjainlaitteiden virittelylle. Toisinaan ero näkyi myös suorituskyvyssä: peli pyöri paremmin, kun verkon yli ei saatu ladattua tarpeeksi nopeasti korkealaatuisia tekstuureja ja geometriaa. Tosi kätevää toimiessaan, mutta vähän nihkeää, jos oma kone ei olekaan listalla tai pitäisi soveltaa. Viime kesän päivityksissä lisättiin mahdollisuus asentaa valitut koneet ja maisemat perinteiseen tyyliin kovalevylle ja tulokset olivat, no, mielenkiintoisia. Pian ahkerasti testejä tehnyt joukkoäly huomasi eroja tekstuureissa, joita selvästi letkutettiin verkon yli silloin harvoin, kun (tai jos) peliä ja serveriä sattui huvittamaan samaan aikaan. Vaikka ominaisuus säästi kovalevytilaa, serverit ja verkkokaista joutuivat melkoiseen kuormitukseen. Täydet pisteet ongelmakohdan tunnistamisesta, suunta on taas täysin oikein ja lopputulos tai vähintään plasebo tuntuu hanskassa asti. Asobon perusidea yhdistelmästä yleistasoa ja konekohtaisia profi ileja on täsmälleen oikea ja suunta on hyvä, mutta työtä riittää vielä. Siinä, missä esimerkiksi DCS:ssä on täysin erilliset asetukset jokaiselle koneelle muutaman kymmenen kokoelmasta, Flight Simulatorissa on geneerisempi lähestymistapa useille sadoille. Vertailukelpoisilla asetuksilla kysymys on vaikea, koska esimerkiksi bussikuski voi FS24:ssä joutua laskemaan visuaalisesti tärkeiden pilvien yksityiskohtaisuutta paremman valaistuksen vastapainona. Ehkä hieman yllättäen latausajat tuntuivat vain kasvavan, kun dataa ladattiin levyltä serverien sijaan. Vuonna 2025 VR-tuki on parantunut huimasti ensimmäisen vuoden aikana. Viisi vuotta vanha teknologinen ihme ei oikein enää säväytä nykyään. Havainnot käytännössä vahvistivat sekä julkaisua edeltäneet ennakkoluulot systeemin toimivuudesta että epäilykset siitä, että monet graafi set ongelmat johtuivat konttaavista servereistä. Laitevalmistajien omat softat sentään paikkaavat jonkin verran. Kokonaisuutena MSFS:n lentotuntuma on edelleen paljon dynaamisempi kuin muinaisissa versioissa ja sitä on miellyttävä lentää. 2024 ei ole vallankumous, esimerkiksi DCS:ää pitkän Flight Simulator -session jälkeen kokeillessa tuntuu DCS:ssä olevan edelleen enemmän nyansseja niin koptereissa kuin kiinteäsiipisissäkin. Nurtsin, muiden rehujen ja jopa eläinten detaljitaso menee nykyään yhteentoista ja ylikin. On vaikea erotella koneen ja alustan rooleja varsinkin kun mukana tulevat koneet eivät ole perinteisesti siitä parhaasta päästä. Rehellisyyden nimissä myös erillisten profi ilien kanssa kikkailu jäi lopulta vähäiseksi, survoin toiminnot käytännössä aina siihen yleiseen profi iliin, joka sattui olemaan lähimpänä. Suorituskyky on parantunut hieman julkaisun jälkeen, mutta upealla ulkoasulla on edelleen kova hinta. Toisaalta myös pienempi tilantarve on kiistaton etu, Flight Simulator -sarjan pelit paisuvat perinteisesti ajan myötä poskettoman kokoisiksi tilarohmuiksi. Periaatteessa on tosi kätevää, kun osapuilleen jokainen kone arvaa oikeat peruskontrollit heti kättelyssä, mutta valikot ovat sekavia ja välillä valintojen joukosta on vaikea keksiä juuri tietylle koneelle oleellisia toimintoja. Pahimmillaan taas ei. FS24 on merkittävästi edeltäjäänsä raskaampi eikä uusista ominaisuuksista ole hirveästi iloa, jos detaljeja joutuu tiputtamaan vastaavasti. Yleinen raskaus on edelleen iso haaste ja bugejakin on vielä, mutta VR-ominaisuuksien suhteen 2024 alkaa jo haastaa DCS:ää ihan genren kärkipaikoilla. Voimapalautetuki puuttuu edelleen kokonaan, mikä ei ole oikein 2020-lukua. Kokonaisuutta on hankala arvioida, sillä tuntuma vaihtelee koneesta toiseen
Samoin kuin 2020:ssä, myös uudessa FS-versiossa on mukana nippu koneita, kalliimmissa versioissa on tietysti enemmän koneita ja käsin mallinnettuja kenttiä. Flight Simulatorin kaltaiselle ”pelille” kriittistä on myös se, miten hyvin ulkopuoliset tahot pystyvät tekemään alustalle sisältöä ja se puoli näyttää olevan kunnossa. Hauskat ja haastavat aktiviteetit ovat ehdottomasti pelin suola, ilmarallien ja laskeutumishaasteiden kaltaista tekemistä riittää ja lisää on tulossa. Haasteissa lentotuntuman hienoimpien vivahteiden ja ruudunpäivityksen rooli korostuu, mikä on Flight Simulatorille merkittävä haaste, mutta ainakin vauhdikkaampia tehtäviä on selvästi pyritty sijoittamaan suorituskyky-ystävällisille alueille. Nykyään Simbrief-plänit saa kyllä teoriassa ladattua pelin sisäiseen systeemiin, mutta se on aika työlästä. Lennonjohto ei ymmärrä mitään Simbriefi stä, joten jos sitä haluaa käyttää, nysväys on pakollista. MSFS 2024 oli häkellyttävää skeidaa, mutta tämä 2025-versio on jo paljon parempi. Flight Simulator 2024 ei ole suuri mullistus eikä oikeastaan edes 2020. Aiheeseen palaan varmasti myöhemmin. FLIGHT SIMULATOR 2024 12 187592_.indd 12 187592_.indd 12 15.12.2025 16.32.36 15.12.2025 16.32.36. Tämä on bugien (erityisesti VR-semmoisten) lisäksi toinen iso syy, miksi pelimuoto on minulla vielä testaamatta. En oikein hahmota uudistusta, sillä aiemmin pelin oma systeemi oli helppo ja nopea tapa päästä tutkimaan paikkoja ja (ilmainen) Simbrief harkkorehyypiöiden larppausta. Lennonjohto sekoilee edelleen aika karmeasti, edes automatiikka ei tullut sen kanssa toimeen enää reissun ensimmäisen legin jälkeen. Nyt uusi versio on viimein valmis ottamaan paikkansa uutena de facto -standardina ja kunniakkaan, pitkäikäisen pelisarjan soihdunkantajana. Microsoft, mitä jos ei kuitenkaan lähdetä EA:n linjalle kausipäivityksien sisällössä ja tiheydessä. Luvatut Red Bull Air Raceja Reno-kisat ovat potentiaalisesti niin iso lisä, että niiden puuttuessa se tuntuu vielä hieman keskeneräiseltä. Kulunut vuosi ei ole ollut vastajulkaistun pelin peruspäivityssykliä, vaan loppurutistus alfavaiheesta julkaisuversioksi. Uraputki nousuun Uramoodi oli yksi eniten odottamiani uudistuksia, mutta se on jäänyt toistaiseksi käytännössä kokeilematta. Periaatteessa lennonjohto on tunnelmallinen lisä, mutta fi ilis menee äkkiä pakkaselle, kun torni simputtaa jakson täydeltä jotain loputtomasti sekoilevaa tekoälykonetta. Se on tosin vähän persiistä, että osa aktiviteeteista on sidottu uramoodiin. Itse pitää laskea myös tarvittava löpö, painojakauma ja muut yksityiskohdat. Toisaalta erityisen suurta tarvetta päivitykselle ei ole, jos vanha versio ei ole kulunut ihan puhki. Itselleni pelin suola on muutamaan viimeisen päälle tehtyyn koneeseen uppoutuminen, mutta peruskoneita testaillessa oli ilahduttavaa huomata, että niissäkin taso on nykyään aika hyvä ja riittää varmasti perusaktiviteetteihin. Kokonaisuutena Asobon Flight Simulatorit ovat leikkisämpiä aiempiin verrattuna ja hyvä niin. Nyt, kun peli itse toimii ihan hyvin, uramoodiin voi tutustua kunnolla ajan kanssa. Koneita ja maastopaketteja on päivitetty uudelle versiolle kiitettävää tahtia, kehittäjät ovat selvästi ottaneet sen jo omakseen nyt kun kauppapaikkakin viimein toimii. Ainakin testijakson aikana maastopalojen sammutus aukesi vain uraputkessa uiville alan ammattilaisille. saalta DCS:n selvästi parempi suorituskyky vaikuttaa ilman muuta myös tuntuman yksityiskohtiin. Vähän hankalasti siinä ei pääse ajamaan kuin aika kapeaa valikoimaa koneita, esimerkiksi juuri ne erikseen hankittavat harkkore-vehkeet eivät kelpaa. Ilmankos tekoälykoneet myös rullailevat ihan miten sattuu ja toistuvien sekoiluspektaakkelien ansiosta on hyvä, että koneissa ei ole törmäystarkistusta. Vaihtamista kannattaa välttää lähinnä silloin, jos laitteisto on ongelmissa jo 2020:n kanssa, sillä uutukainen on selvästi raskaampi. Nyt lennonsuunnittelun apuohjelma Simbrief (simbrief.com) on monesti se helpompi vaihtoehto. Voin ennustaa ilman kristallipalloa, että varsinkaan nyt koetun vuoden mittaisen synnytysprosessin jälkeen pelaajayhteisö ei tule ilahtumaan, jos seuraava versio julkaistaan 2028, ellei ominaisuuslistalle ilmesty jotain oikeasti vallankumouksellista. Esimerkiksi realismia pursuavaan Fenix-bussiin saa taiottua reitit Simbriefi n kautta kirjaimellisesti parilla klikkauksella ja myllyt käyntiin saman tien siinä, missä pelin omaa systeemiä käyttävä ”yksinkertainen” perusbussi hukuttaa lentäjänsä nysväykseen. Vanhallakin pärjää Flight Simulator 2020:n yksinkertainen lennonsuunnittelusysteemi on korvattu uudella, monipuolisemmalla, mutta paljon monimutkaisemmalla virityksellä, joka ei osaa enää edes syöttää reittiä automaattisesti kaikkien koneiden järjestelmiin
Vastaavasti Yhdysvaltojen sisällissota (tulevaisuuden lukijoille: se ensimmäinen sisällissota) on jenkeille kova juttu. Pelaan todisteeksi oman Napoleon-korttini. Räiskintäpelinä ykkönen myös vaatisi isoja pelaajamassoja, joten toistaiseksi pelit ovat kuin jonkun syrjäisen rintaman loma-alueita minimimiehityksellä. Hehkun jo iloista odotusta! Tietotaito on ilo aito Yksinkertainen syy siihen, miksi Call of Duty ja Battlefield käyttävät (keksittyjä) nykyaikaisia konflikteja tai pilaavat lähdemateriaalinsa sarjatuliaseilla, on pienin yhteinen nimittäjä. Mutta Pahuus pakeni, keräsi rivinsä ja kohtasi hyvyyden voimat Waterloon lopputaistelussa. Toisen maailmansodan narratiivi on kuin Sormusten Herrasta: pahuus uhkaa koko maailmaa, mutta hyvät kokoavat rivinsä, auttavat toisiaan ja yhteisellä, Rohanin mukaantuloa ja suuria uhrauksia vaativalla ponnistuksella nujertavat pahuuden. Mutta se maataistelu… Kannattaa lukea Pat Millsin ja Eddie Cochranin upea Charleyn sota -sarjakuvaeepos. Vaikka Suomessa lukemattomat suomalaiset sukupolvet ovat kasvaneet Korkeajännitys käsissään (sotasisältö ilmestyi siihen vuonna 1960), todennäköisesti vain nuo samat lukevat sukupolvet lukevat (edelleen silti ilmestyvää) Korkkaria. Todellisuus on tarua kauheampaa ja järjenvastaisempaa. Saumaa heikentää, että konetuliaseet ovat mahdottomuus: normina kestää 30 sekuntia ladata musketti, jolla ei osu mihinkään. M iksi me edelleen nousemme maihin muinaisessa Normandiassa, vaikka maailmassa on tälläkin hetkellä 56 aktiivista konfliktia asiantuntijani Kalle-Ville Googlen mukaan. Kaverin puolesta kyselen. Muun maailman (ja varmasti myös Yhdysvaltojen) nykypelaajille on lähinnä yllätys, että Yhdysvalloissa on ollut sisällissota. Napsuttelun codouttaminen tai edes bäfääminen on vaikeaa, joskaan ei ihan mahdotonta. Toisen maailmansodan jatko-osaa on sikäli huono odottaa, että vaikka siitä varmasti saa pelejä aikaiseksi, tekijät voivat olla vähissä. Se populäärikulttuurinäkyvyys on maksimaalista: sarjakuvia, elokuvia, TV-sarjoja, kaikki johtivat siihen, että Pelien Aikakauden alkaessa toinen maailmansota oli valmis ja tuttu brändi. Sodassa on toki aineksia, joita voi hyödyntää, kuten ilmasodan synty. Kun ymmärsin taktiikan, aseiden logiikan ja varsinkin Pyreneiden niemimaan sodan (eli Espanjan itsenäisyyssodan) dramaattiset tapahtumat, aikaan sijoittuvat maasotapelit ja laivastotaistelut vihdoinkin iskivät. Foresterin Hornblowerja Bernard Cornwellin Sharpe-sarja puhalsivat täyteen liekkiin. Battlefield 1 yritti, mutta lopputulos oli grafiikkaa lukuun ottamatta normi-Bäfää, koska aseet olivat todellisuudessa tuikiharvinaisia konepistooleja ja puoliautomaattikiväärejä. 13 187096_.indd 13 187096_.indd 13 15.12.2025 16.34.42 15.12.2025 16.34.42. Mutta tieto ei saa tulla kuivaa faktoja tai asiallista historiaa lukemalla, vaan tunteisiin vetoavasta fiktiosta. Mount & Blade -modi Napoleonic Wars ja sekä ihan oma peli Holdfast todistavat sen sopivuuden myös toimintapeliksi. Liittouma, jonka ehdoton sankari oli Wellingtonin herttua, käänsi Portugalissa nerokkaalla tempulla sodan suunnan ajaen Napoleonin takaisin Ranskaan ja vankeuteen. Miksi kaikista pelisodista toinen maailmansota on kuningas. Vaikka useat eri rintamat tarjoavat vaihtelua, huippukohdat on nähty jo liian monta kertaa. Helppo selitys on helppo pelitys. Vietnamissa jenkit peitottiin ja hyvis/pahisaspekti on samea. NNIRVI Kuinka kauan toinen maailmansota vielä kestää pelaamista. Lukutaidottomin teinigangsta tietää nykyaseet jo maineelta, eikä fiktiivinen konflikti vaadi yhtään yleissivistystä. Normandiasta on vaikea innostua, jos Tiikerin torni sijainti on täysin yhdentekevää. Myös Napsu melkein teki maihinnousun Englantiin ja tyhmyyttään hyökkäsi Venäjälle, jossa tuli pahasti turpaan. Jalat märkinä, mutta ei sinappia, kiitos! Ei ainakaan esiosa, Suursota, joka lopettaa kaikki sodat. Veikkaan että Veijo Jonnelle toinen maailmansota on jo homeinen muinaismuisto, melkein sata vuotta vanha juttu, siis jokseenkin samalla kiinnostusviivalla kuin Napoleonin sodat meille ikämiehille. Myyntiä se ei haitannut. Aikalaisille Napsu oli samanlainen hirviö kuin Hitler meille. Sarjassa keksi tälle suomennos: Battledad, eli keski-ikäinen pelaajamies, jolle Tiikerin tornin paikka on tärkeä ja joka pelaa Enlistedin, War Thunderin tai World of Tanksin/Warplanesin/Warshipsin kaltaisia pelejä. Napsuttelu myös toimii huonosti codimaisena sekahärdellinä, pelaajaoptimi on muodostelmat osaavat asianharrastajat. Faktat luetaan myöhemmin sen sytyttämän palon voimalla. Yrityksistäni huolimatta yksikään elokuva tai kirja ei ole onnistunut vetämään minua sydämen oikeasta narusta, joten Iljan & Oliverin kehuttu Grand Tactician: The Civil War (1861-1865) jäi pelaamatta. Napoleonin voitokas paluu muussa muodossa on kyllä todellisuutta, sillä Suurtaktikot Ilja Varha ja Oliver Keppelmüller ovat tarttuneet aiheeseen tosiaikastrategiana. IKUINEN NORMANDIA-SHOW Ukrainan sota on aivan liian lähellä peliksi muuttamiseen. Siitä kannattaa lukea mestari Bernard Cornwellin jäntevä Waterloo. Mikä muu sota voi pärjätä tälle upealle kokonaisuudelle. Korean sota on epämääräinen ja käytiin jossain kaukana, mediatuki puuttuu lähes kokonaan. Muskettiajan sotiminen tuntui lähinnä typerältä amatööritouhulta, aina BBC:n Hornblower-sarjaan asti. Maustetaan setillä tunnettuja taisteluita niin siinä se on. Donnerwetter, Blitzen ja muut Schweinhundit, Korkkari pitää saada orpopallon tilalle äitiyspakkaukseen! Ja äkkiä, sillä mediatuki toiselle maailmansodalle senkun vähenee, ja viimeisen D-Dayn D-Deadline koittaa auttamatta. Se sytytti kipinän, jonka C.S. Ensimmäisessä maailmansodassa narratiivi on samea. Napoleon uhkasi maailmaa, taisteli jopa Egyptissä ja (melkein) valloitti Euroopan aina Portugaliin asti. Se on kuin luonnos seuraajastaan: Saksa kavereineen hyökkää, mutta lyödään yhdessä sankariliittouman kanssa. Vaikka Yhdysvallat on taas Rohan, joka lopulta ratkaisee hyviksien voiton, pahuuden henkilöitymä puuttuu. Siinä toinen maailmansota on paininut omassa luokassaan jo vuosikymmenien ajan. Eli se siitä. Ihmishirviöistä ensimmäinen Narratiivimielessä Napoleonin sotien pitäisi olla juttu. Irakin sodassa toki on liittouma vastaan Pahuus, mutta siitä ei ollut minkäänlaista vastusta, joten peleistä tulee auttamatta tylsiä. Oikea kestohan oli vain vajaat kuusi vuotta. Toisen maailmansodan liittolainen on ollut tieto: jotta asioista innostuu, niistä pitää tietää perusjutut. Lukutahdottomille: kyseessä oli idioottien upseerien johtama staattinen asemasota, jossa märät jalat ja taudit tappoivat sen minkä konekiväärit, tykistö ja sinappikaasu säästivät. Ei ole kuivaa historiaa se! Oih, julma neiti Aika on haalistanut tämän sodan, ja osanottajista puuttuu tärkeä pelien markkina-alue Yhdysvallat. Narratiivikin on kehno: hyvisten liittouma hurraa sankareille katsomosta ja Rohanin ratsastajat ovat nyt Sauronin puolella
Lassi Hietala METROID PRIME 4: BEYOND Tätä on odotettu! Palkkionmetsästäjä Samus Aran seikkailee kolmannessa ulottuvuudessa 18 vuoden sapatin jälkeen. AUTION MAAN ARMOILLA AUTION MAAN ARMOILLA Samus Aran, kykyjään etsivä palkkionmetsästäjä. Ovatko Nintendo ja Retro Studios hukanneet Metroidin ytimen. Huolta herätti etenkin ennakkomateriaaleissa väläytelty avoimelta maailmalta kalskahtava aavikkoympäristö ja mukana roikkuva npc-hahmo. Moni pelkäsi Metroidin jäävän ikuiseen kehityshelvettiin, kunnes syksyllä 2021 täysin puskista ilmestynyt perinteiseen 2D-menoon nojannut Metroid Dread palautti uskon sarjan elinvoimaisuuteen. Itse asiassa Dread on sarjan parhaita pelejä, se oli ilmestyessään myös Pelit-lehden lukijoiden ja tekijöiden vuoden peli. Galaktinen Samus Aran ei ole vieläkään oppinut varomaan: minne tahansa palkkionmetsästäjä Samus Aran lähetetään, hän joutuu oikopäätä kolkatuksi ja menettää täyden toimintakykynsä pitkäksi aikaa. Mutta jatkoa ei kuulunut, ei ennen Switch-konsolin jättimenestystä. 8 0-luvun puolivälissä käynnistynyt Metroid-sarja on pelimaailman legendoja. Kohti neljättä P:tä Metroid Prime 4:n tie on ollut pitkä ja kivinen. Tavallaan sopivaa, sillä Metroid Prime 4: Beyond on yhtä aikaa alkuperäisen Switchin viimeisiä ja Switch 2:n ensimmäisiä suuria pelejä. Sithin koston alkunäytöstä ja Master Chiefi n seikkailuja muistuttavassa johdannossa paha Sylux hyökkää Federaation tutkimuskeskukseen. Mutta samalla alkoivat epäilyt. Syntyi metroidvaniana tunnettu genre, jonka henki elää vahvana Hollow Knight: Silksongin kaltaisissa moderneissa jättimenestyksissä. Metroid Prime oli Haloon verrattuna aivan oma jutRetro Studios / Nintendo Arvosteltu: Switch 1 Saatavilla: Switch 2 Versio: Arvostelu Ikäraja: 12 tunsa, ja kyseessä on Nintendon Gamecube-aikakauden ylistetyimpiä pelejä. Niin tälläkin kertaa. Samus säntää puolustamaan, vain joutuakseen taistelussa omituisen energiapurkauksen nielemäksi. Yksinäinen susi ja konkkaronkka Eletään kosmista vuotta 20X9. Jossain on kai vielä joulu. 14 187729_.indd 14 187729_.indd 14 15.12.2025 16.42.17 15.12.2025 16.42.17. Vuoden 2002 Metroid Prime teki tempun, jota ei uskottu mahdolliseksi: Metroidin pelityyli sovitettiin ansiokkaasti silmistä kuvattuun kolmiulotteiseen toimintapeliin vieläpä aikana, jolloin Halo oli juuri kirjoittanut konsoli-FPSien sääntökirjat uusiksi. Peli julkistettiin sisällöttömän logoteaserin voimin vuonna 2017, kymmenen vuotta kolmosen ilmestymisen jälkeen. Alkujaan puikoissa oli Bandai Namco, mutta vuonna 2019 Nintendo ilmoitti projektin palanneen suunnittelupöydälle ja vetovastuun siirtyneen aikaisemmat osat luoneelle Retro Studiosille. Sarjan pelit eivät ole ikinä olleet Zeldan tai Marion kaltaisia megahittejä, mutta Metroidin yhdistelmä sivusta kuvattua tasoloikkaa ja tutkimusvetoista seikkailua loi pohjan aivan uudenlaiselle pelityylille, jota Castlevania: Symphony of the Night (1997) maustoi roolipelielementeillä. Pahat enteet varjostivat myös tämän jutun tekoa: pressikopion latauksessa meni bitti poikittain, kiiltävän Switch 2 -version sijaan pelattavakseni asentuikin astetta vaatimattomampi versio. Primen kaksi jatko-osaa (2004, 2007) jakoivat enemmän mielipiteitä, kuitenkin koko Prime-trilogiaa voidaan pitää jälkiviisaasti omanlaisenaan klassikkona. Arvostelu pohjautuu siis pelin Switch-versioon Switch kakkosella pelattuna. Parin vuoden takainen Metroid Primen erinomainen remasterointi palautti mieliin pimennossa pidetyn Prime 4:n, josta viime vuoden kesällä nähtiin lopulta varmoja elonmerkkejä
Avoimen maailman ähky pysyy enimmäkseen aisoissa, sillä erämaan suihkii laidasta laitaan hujauksessa. Höpön löpön! Hahmoja kohdataan naamatusten harvoin, pääosa vuorovaikutuksesta tapahtuu radioitse. Paikkojen välillä ja aavikolla kaahataan ristiin rastiin parannuksia keräilemässä ja juonta edistämässä. Ensimmäiset tunnit edetään käsikirjoitetussa putkessa lokaatiosta ja tilanteesta toiseen, aivan kuin missä hyvänsä perusräiskinnässä. Miksi edesmenneen rodun holoheebot puhuttelevat häntä Valittunaan. Sankarillemme valkenee, että hän on joutunut toiseen maailmaan, tuntemattomalle Viewros-planeetalle. Autiomaassa ei saa kaahailla aivan rauhassa, sillä kiusana ovat esimerkiksi sonicmaisesti kierivät robotit. Kun kerran Metroid-universumissa ollaan, ei seikkailu olisi lopulta mitään ilman näitä kalloon takertuvia, ilmassa leijuvia elinvoiman imijöitä. Pelkkä huhu npc-hahmojen olemassaolosta aiheutti varsinaisen myrskyn vesilasissa. Yleensä kaverit osaavat pitää suunsa supussa, mitä nyt välillä (liiankin hanakasti) vinkkaavat johonkin kiinnostavaan matkakohteeseen tai muutoin jeesaavat matkan varrella. Kussakin maailmassa perimmäisenä tavoitteena on paikantaa ja hakea perimmäisessä kammiossa oleva avain, totta kai repimällä se pomohirviön suolistosta. Saadakseen kykynsä takaisin ja päästäkseen Viewrosilta pois täytyy Samuksen etsiä viisi avainta ja selvittää, mitä helkkaria planeetalla on oikeastaan tapahtunut. Breath of the Wild -tuulahduksista huolimatta Prime 4 on suunnittelufi losofi altaan yhä Metroid, eli vapaasti valittavan etenemisjärjestyksen asemasta varsinaisia seikkailuympäristöjä eli ”kenttiä” kompataan melko tiukasti ennalta suunnitellussa, juonen sanelemassa järjestyksessä. Planeettaa hallinnut muukalaisrotu vaikuttaa aikaa sitten kadonneen, muistona on vain suunnattomia rakennuksia ja holotallenteita. Kyseessä on kompakti, pelimaailman yhteensitova keskusalue, jolla kruisailu käy seesteisenä tunnelman tasoittajana muun seikkailun lomassa. Esimerkiksi jäätiköllä olevalle tutkimusasemalle ei pääse noutamatta ensin erästä esinettä tulivuoren uumenista, jonne puolestaan paRauhallisilta vaikuttavat alueet muuttuvat vaarallisemmaksi sitä mukaa kun Samuksen taidot karttuvat ja juoni etenee. Erämaan hönkää Prime 4:n herättämän ennakkohuolen ymmärtää sikäli, että pelin alku on hämäävän epä-metroidmainen. Valo välähtää, taju pimenee. Erämaa on heti täysin tutkittavissa, tosin Samusin kykyvalikoiman sallimissa rajoissa. Yhden suuren labyrintin asemasta tutkittavana on puolenkymmentä itsenäistä pienoismaailmaa, joita erottavat silmänkantamattomiin levittäytyvät dyynit. Samus ei ole reissullaan yksin: energiapurkaus imaisi Viewrosille muitakin Federaation taistelijoita, jotka ovat haaksirikkoutuneet ympäri planeettaa. Minua inhimillinen ulottuvuus ei häirinnyt, paitsi loppupuolella, jossa tarinaan on yritetty ympätä väkinäistä draamaa. Alien-lukko aukeaa ajatuksen voimalla. Havahduttuaan Samus huomaa olevansa uppo-oudon tornin juurella tärkeimmät erikoiskykynsä kadottaneena. Matkan varrella heitä liittyy pikku hiljaa Samuksen tiimiin. Näin ainakin periaatteessa: loppua kohden touhusta haihtuu pahasti maku, kun Samus pakotetaan haalimaan aavikolta tyrmäävä määrä vihreitä kristalleja. 15 187729_.indd 15 187729_.indd 15 15.12.2025 16.42.45 15.12.2025 16.42.45. Yhtä keinotekoisen typerää ja tylsää pelinpitkitystä olen nähnyt viimeksi joissain Ubisoftin virityksissä. Netti kupli foorumiahdingosta ja ennakkojutuista, joissa Metroidin kauhisteltiin menneen pilalle tyhmien perässä roikkuvien sidekickien romuttaessa sarjalle ominaisen yksinäisyyden tunnelman. Sitten Samus saa käyttöönsä Vi-O-La-moottoripyörän, eteen avautuu hiekkaerämaa, ja seikkailu paljastaa todellisen luonteensa. Dyyneillä ajellessaan voi löytää esimerkiksi unohdettuja aarrekammioita, hiekkaan hautautuneita power upeja, robottiosia insinööri MacKenzien mech-projektiin ja sellaista
Hahmojen ja maailman visuaalinen suunnittelu on tyylikästä, Viewrosin maailma näyttää parhaimmillaan pakahduttavan hienolta. Vaikka kykyvalikoiman innovatiivisuudesta voi olla montaa mieltä, ainakin taitojen varaan on onnistuttu kehittämään mukavasti erilaisia toimintaja pähkäilyvetoisia skenaarioita sekä ylipäätään vaihtelevaa tekemistä. Mikään ei tietystikään estä myös kokeilemasta, voiko seikkailun järjestyksen rikkoa samaan tapaan kuin sarjan muissakin osissa... Alkuperäisessä Primessä en varauksetta ihastunut tähän mekaniikkaan, sillä uusille alueille siirtyminen tiesi aina helkutinmoista luku-urakkaa sekä toiminnan keskeytymistä. Jopa puolirealististen ihmishahmojen kasvoanimaatiot ovat maailmanluokkaa, silloin harvoin kun budjetti sallii hahmojen väläytellä ilmeitään. Miljööt vaihtelevat vehreästä viidakkoparatiisista gigerihtäviin torneihin ja sarjalle ominaisiin lumija laavamaailmoihin. Seuraavaa reittiä pähkäillessä ja salaisuuksia kaivellessa syntyy kuitenkin melko hyvä illuusio vapaudesta, tai ainakin vaikutelma siitä, ettei koko peliä kuljeta alusta loppuun tekijöiden talutushihnassa. Osa henkimaailman taidoista, kuten heittoköydellä fl engailu, ovat vain uudelleenbrändättyjä vanhoja temppuja. Hieman tuoreempaa meininkiä on tavoiteltu psyykkisillä voimilla, jotka sallivat Samuksen manipuloida vieraan planeetan mekanismeja ajatuksensa voimalla tai vaikka aistia ilmassa kelluvia näkymättömiä tasoja. Kaunis kuin karvalakki Metroid Prime 4 on viime vuosien komeimpia Nintendo-julkaisuja. Henkimaailman hommia Samus on Linkin tapaan vanhan liiton konkari, jonka taitorepertuaari on jo aikaa sitten vakiintunut: tuplahyppy, elementaalisäteet tai Morph-pallona vieriminen kuuluvat erottamattomasti kuvioon eivätkä kaipaa esittelyä. eikä kun siis Vi-O-La. 16 187729_.indd 16 187729_.indd 16 15.12.2025 16.43.09 15.12.2025 16.43.09. Vähän kummallisesti myös Prime-sarjan tavaramerkki, esineiden ja olentojen skannaaminen, lasketaan nyt yhdeksi psyykkisistä voimista. Morph Ball -muodossa kuvakulma vedetään välillä sivuun aivan kuin ensimmäisessä Metroid Primessä. Mitään täysin ennen näkemätöntä ympäristöä ei METROID PRIME 4: BEYOND Sankaritar ja Epona... Varsinaisissa puzzleissa ei ikinä nokka tuhise paria minuuttia kauempaa, mutta olennaista onkin, että hoksottimia rassataan kaiken aikaa muutenkin kuin harhailulla ja ampumisella, esimerkiksi heittämällä Samus tuotantolinjalle, josta pääsee eteenpäin tekeytymällä scifi -motskarin komponentiksi. Psyykkinen säde tulee tarpeeseen, kun pitäisi tuhota useampi kohde samanhetkisesti tai vaikka saada kuti menemään villisti kieppuvan helvetinkoneen ytimeen. Innovatiivisempaa osastoa edustaa psyykkinen säde, jota käyttäessä ajankulku melkein pysähtyy ja säteen kulkua pääsee ohjaamaan Metal Gear Solid -pelien Nikita-ohjuksen tapaan kamerakulman siirtyessä tujauksen kärkeen. Tällä kertaa touhu pysyy jotenkuten aisoissa, sillä yleensä skannailu ajoittuu rauhallisempiin tilanteisiin, joissa tutkitaan ympäristöä ja kenties ratkotaan (hyvin) yksinkertaisia puzzleja. lataan perusteellisemmin vasta paljon myöhemmässä vaiheessa. Räiskintäpeleinä Prime-sarjan pelit eivät ole niin mielenkiintoisia, että tällaisista kohtauksista kehkeytyisi jotain parempaa kuin monotonista lahtausta. Kenttäsuunnittelun heikoin lenkki on nyky-doomahtavat väijytystilanteet, joissa ovet vedetään kiinni ja kimppuun vyörytetään laumoittain samaa vihollistyyppiä
Testipenkissä olleessa Switch 1 -versiossa matala resoluutio, karmivat sahalaidat ja yleisesti suttuinen kuvanlaatu olivat välttämätön riesa. Loppupuolen kompasteluista huolimatta Prime 4: Beyond on ehta moderni Metroid, mikä on jo itsessään onni. Joku saattaa pitää hiekkaerämaata tylsänä, mutta minusta keskusalueen aakea laakea toimii hyvänä kontrastina muiden alueiden majesteettisuudelle. Testiversiossa näppäinasetteluun ei pystynyt kummemmin vaikuttamaan. Kenties karvaimman antikliimaksin tarjoaa eräs melkein koko pelin jatkuva sivutehtävä. Äänimaisema on ehtaa Metroidia ja auttaa osaltaan vieraan maailman tunnelman luomisessa. Kiireestä kielii myös lopun venyttäminen keinotekoisella keräilyllä sekä joidenkin kykyjen löytyminen niin myöhäisessä vaiheessa, ettei niille löydy enää kummempaa käyttöä. Aito Switch 2 -versio näyttää tietysti monta pykälää hienommalta yltäen peräti 120 fäpsin ruudunpäivitykseen. Kompurointia kalkkiviivoilla Seikkailun pituus tuntui varsin sopivalta: pelikellon mukaan läpäisin tarinan 15 tunnissa, mutta todellista aikaa kului taatusti muutama tunti enemmän. Hyvää + Metroid Prime -kaava ja avoin keskusmaailma pelaavat yhteen. Vaikeusaste on suht maltillinen, joskin lopun suuressa taistelussa homma menee monestakin syystä rasittavaksi ähinäksi. Milloin ei heitä luokatonta läppää, insinööri MacKenzie fi ksaa Samuksen löytämiä tavaroita. Ohjaustyyliä on järjestään kehuttu, joten suhtautuisin siihen mahdollisuutena. Siinä missä Metroid Dreadissa oli hyvin selkeä päämäärä (pakene planeetan pinnalle) ja jatkuva tuli persiin alla, Beyondissa tuntuu kuin Samus ja kumppanit olisivat lomaretkellä vieraassa maailmassa. Se antaa odottaa palkinnoksi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia pelaamiseen, mutta loppujen lopuksi koko homma kuitataan olemattomiin yhdellä hassulla välivideolla. Metroid Prime 4: Beyond on hyvä, tunnelmallinen toimintaseikkailu. 17 187729_.indd 17 187729_.indd 17 15.12.2025 16.43.33 15.12.2025 16.43.33. Huonoa − Seikkailu lässähtää loppua kohden. Avatar-tyylinen viidakkoparatiisi, jonne ryhmä pystyttää leirinsä, on niin upean hieno paikka, ettei ainakaan minulla olisi mikään kiire päästä sieltä pois. Karvalakkiversiossa yksi Switch 2 -painoksen mainostetuimmista ominaisuuksista, hiiriohjaus kahdella Joy-Conilla, ei onnistunut, joten kenties palaan asiaan jälkimulgaisuna. Kuitenkin yllätyin siitä, miten hienolta peli näyttää kokonaisuutena, pyörien tasaisen sulavasti ilman notkahduksia. Viimeisessä ”luolastossa” kuljetaan (kirjaimellisesti) ahtaassa putkessa ikään kuin kenttäsuunnittelussa olisi vedetty deadlinepaineessa mutkia suoraksi. Seikkailusta myös puuttuu todellinen jännite tai motiivi tekemiselle. Skannaaminen paljastaa tietoa ympäristöstä ja vihulaisten synkimmät salaisuudet. Pro-ohjaimella kontrollit toimivat suunnilleen samaan tapaan kuin Metroid Primen remasteroinnissa, tosin tällä kertaa minulla oli melkoisia vaikeuksia iskostuttaa tiettyjä nappeja kaaliini. koeta, ellei laajaa aavikkoa sellaiseksi lasketa. 83 Metroid Prime on vuoden kiinnostavimpia toimintaseikkailuja. Aineksia olisi todelliseksi huipuksi, mutta etenkin loppua kohden vaikuttaa kuin tekijöiltä olisi loppunut mielikuvitus tai aika kesken. Onneksi kuoltuaan Samusta ei palauteta jonnekin kauas planeetan ääriin, vaan pomojen kaatamista voi yrittää heti uudestaan. Musiikkiraita, jossa hyödynnetään huomattavan paljon ihmisääntelyä, on tasaisen varmaa laatua, joskaan yksittäisiä biisejä ei noussut kummemmin mieleen. Plääh. Maisemat ovat Switch 1 -versiossakin huumaavan hienoja
Roolipelivideoistaan parhaiten tunnettu Critical Role Productions suostui rahoittamaan pelin viimeistelyn, kun Invisigalin rooliin pyydetty Laura Bailey näytti demovideon pelistä aviomiehelleen (ja Critical Rolen toimituspäällikkö) Travis Willinghamille. Tuotanto oli ajoitettu alkamaan maaliskuussa 2020, mutta koronaepidemia pakotti studion perumaan kaikki suunnitelmansa. Sonar on kirjaimellinen lepakkomies, Malevola jättimiekkaa heiluttava demonitar, Golem savihirviö ja Coupé siivistään tikareja viskova ex-salamurhaaja. Onneksi heillä oli varavaihtoehto. Kokeilun perusteella kahjo luuttiräiskintä ei ollut lainkaan minua varten, joten odotukseni Tales from the Borderlandsin suhteen olivat varsin ristiriitaiset. Markus Rojola DISPATCH – 1. Prism manipuloi valoa. Viimeksi mainitun ex-poikaystävä Punch Upilla on kymmenen miehen voimat, mutta vain puolet näiden pituudesta. Studio teki vaikean päätöksen jättää peli kesken. Mutta yhteistyö Telltalen kanssa ei sujunut hyvin. Ensimmäinen ikinä, koskaan, milloinkaan arvostelemani peli oli Telltalen Tales from the Borderlands (Pelit 12/2015, 92 p.). Invisigal muuttuu näkymättömäksi. Tiimi työskenteli pelin parissa useita kuukausia laatien muun muassa 800-sivuisen käsikirjoituksen, rakentaen prototyyppejä ja kuvaten välianimaatioita. Ne tarjosivat hyvin kirjoitettuja tarinoita, kiehtovia hahmoja, sujuvaa dialogia ja helppoja platinatrophyja (kyllä, olin – ja jossain määrin olen edelleen – yksi niistä tyypeistä). Tarkoitus oli palata Dispatchin pariin ja toteuttaa sen telltalemaisena animaationa. Studion perustajat eivät olleet nostaneet lainkaan palkkaa viimeiseen puoleen vuoteen pystyäkseen maksamaan työntekijöilleen. Konkurssin läpikäyneen Telltalen uudet omistajat olivat ottaneet AdHociin yhteyttä kysyäkseen, olisiko studio kiinnostunut kehittämään jatko-osaa The Wolf Among Usille. Sekin yhteistyö päättyi jo yhden vuoden jälkeen. Hänen pukunsa tuhouduttua eeppisessä taistelussa Robert päättää hyväksyä työn supersankareiden hälytyskeskus SDN:ssä. Yhtiö lupaa korjata Mecha Manin puvun, jos hän suostuu ottamaan upouuden sankaritiimin siipiensä alle. Telltalen lisäys rajaseutusaagaan käännytti minut parissa tunnissa täysiveriseksi Borderlands-faniksi. Supersankaritarina oli alun perin tarkoitus toteuttaa aidoilla näyttelijöillä mokumenttityyliin. Toisinaan urotyöt palkitaan. Dispatchin kehittäneen ADHoc Studion perusti vuonna 2018 joukko entisiä telltalelaisia, joista jokainen oli työskennellyt tärkeässä roolissa pelin parissa. Z-tiimin jäsenet koostuvat kuitenkin tavanomaisten supersankareiden sijaan entisistä superroistoista. Gearbox Softwaren Borderlands-sarjaa olin kokeillut vain pikaisesti muutaman tunnin verran. Kolmen vuoden myyntitavoitteiden pitäisi täyttyä kolmessa kuukaudessa. Odotuksien vastaisesti seuraus oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kyse oli viime hetken pelastumisesta, sillä AdHoc oli konkurssin partaalla. AdHocia turhautti, että alkuperäisen pelin kehittäjiä kohdeltiin pelkkinä alihankkijoina, eikä heille annettu heidän ansaitsemaansa taiteellista valtaa. Ei kuitenkaan sankarina, vaan heitä ohjaavana operaattorina. R yhdyin kirjoittamaan Pelit-lehteen hieman yli kymmenen vuotta sitten. Nick Herman ja Dennis Lenart olivat pelin ohjaajia, Pierre Shorette johti käsikirjoitustiimiä ja Michael Choung oli yksi kirjoittajista. Ääninäyttely on muutamaa yksittäistä sivuhahmoa lukuun ottamatta erinomaista. Arvosteluni johdannossa kerroin, kuinka paljon arvostin studion pelejä, kuten The Walking Dead (2012) ja The Wolf Among Us (2013). Riskinotto kannatti. 18 187560_.indd 18 187560_.indd 18 15.12.2025 16.45.22 15.12.2025 16.45.22. Suurin osa heistä vaikuttaa vaihtaneensa puolta ainoastaan välttääkseen vankilan. Sankarittomuuden syntytarina Dispatch kertoo Robert Robertson III:sta, joka on Mecha Maninä tunnettu kolmannen sukupolven supersankari. Dispatch nousi nopeasti yhdeksi vuoden ylistetyimmistä peleistä ja sitä myytiin yli kaksi miljoona kappaletta ensimmäisen kuukauden aikana. Flambae hallitsee liekkejä. Se oli ainutlaatuinen seikkailu täynnä upeita hahmoja, nasevaa sanailua ja yllättäviä käänteitä, jotka toivat leveän KAIKKI SANKARIT EIVÄT KÄYTÄ VIITTOJA AdHoc Studio / Critical Role Versio: Julkaisu Arvosteltu: PS5 Pro Saatavilla: PC Ikäraja: 18 hymyn huulilleni ja tipan silmäkulmaani. Vaikeuksien kautta voittoon Vertaus rakastamaani Telltale-klassikkoon ei ole vedetty hatusta. Projektia tarjottiin useille julkaisijoille, joista vain yksi tarttui koukkuun. Kunkin kahdeksasta jaksosta läpäisee noin tunnissa. KAUSI Supervoimilla – mutta ei kovinkaan vetävällä nimellä – varustettu työpaikkakomedia Dispatch osoittautui yhdeksi viime vuosien parhaimmista peleistä. Dispatchilla on pitkä ja vaikea syntyhistoria. Dispatch on parempi. Tales from the Borderlands oli tuolloin, ja on yhä edelleen, Telltalen paras peli ikinä
Toki hän on alusta asti valmis pudottamaan kuulustelemansa konnan parvekkeelta, mutta on kuitenkin jemmannut kadulle vanhan patjansa varmistaakseen, ettei kelmi loukkaa itseään liian pahasti. Pelaajan ohjaama Robert vaikuttaa aluksi myös varsin puhtoiselta sankarilta. Ympäristöihin ei pääse missään vaiheessa tutustumaan vapaasti. Aluksi pelattavuuden puute jonkin verran ärsyttää, mutta tunne hiipuu kauden edetessä. Viihdyin huomattavasti paremmin hengaillessani tiimin kanssa tauoilla tai toimiston ulkopuolella. Kukapa meistä ei voisi samaistua tunteeseen. Kauden päätteeksi on mahdotonta kuvitella heitä erillään toisistaan. Aluksi on vaikea kuvitella, miten nämä tyypit mitenkään voisivat koskaan toimia yhdessä. Tultuaan tyttöystävänsä dumppaamaksi Pheno sairastuu vakavaan masennukseen. Jokainen hahmo, oli kyse sitten tarinan sankareista, konnista tai parissa kohtauksessa vilahtavasta sivuhahmosta, tuntuu moniulotteiselta ja aidolta. Jotakuta saattaa harmittaa, ettei Dispatch mullista modernia seikkailupeligenreä. Otetaan esimerkiksi SDN:n keulakuvana toimiva Phenomaman. Paras konnagalleria sitten Batmanin Vaikka Dispatchin tarina osoittautuu lopulta varsin perinteiseksi kertomukseksi eripuraisesta tiimistä, joka löytää lopulta yhteisen sävelen, se on kerrottu loistavasti. Mies on isäsuhteensa traumatisoima, kyyninen, elämäänsä kyllästynyt ja suuntaa vailla. Rakastettavat hahmot. 19 187560_.indd 19 187560_.indd 19 15.12.2025 16.45.47 15.12.2025 16.45.47. Välillä Robertin täytyy myös hakkeroida turvakameroita ja hälytysjärjestelmiä, jotka kuvataan nopeita sormia, vielä nopeampia hoksottimia sekä paineensietokykyä vaativana minipelinä. Robert, Invisigal, Blonde Blazer ja kumppanit, tulkaa pian takaisin. tä palava ihastukseni Invisigaliin ei laantunut missään vaiheessa). Hyvää + Visuaalisesti näyttävä. En ole varma, johtuuko se siitä, että pelattavat osiot olivat pelin tylsimpiä hetkiä vaiko siitä, etten koskaan oppinut erityisen hyväksi siinä (pelin tilastot varmistivat tämän). Äärimmäisen voimakas, lähestulkoon erehtymätön ja totaalisen tylsä tapaus. Pelistä löytyvät kaikki The Walking Deadin, The Wolf Among Usin ja Tales from the Borderlandsin vahvuudet eikä juurikaan niiden heikkouksia. Tehtävänä on valita, kenet sankareista lähettää hoitamaan mitäkin hälytystä. Kokemuspisteet ratkaisevat Dispatchin harvat heikkoudet tiivistyvät pelattavuuteen, tai siis sen puutteeseen. Dispatch tuo hienosti esiin tekijätiimin uransa aikana kerryttäneen kokemuksen. Ennen kuin Blonde Blazer värvää hänet SDN:lle, mies vaikuttaa tikittävältä aikapommilta. Tästä voi kiittää nokkelaa dialogia, visuaalista ilottelua, moitteettomia musiikkivalintoja sekä ennen kaikkea ensiluokkaisesti luotua hahmogalleriaa. Työpäivän murheet haihtuivat nopeasti mielestä poppoon ajautuessa baaritappeluun tai tutustuessa toisiinsa Robertin kämpillä. Lamput tuparilahjana on yksi monista ääneen naurattaneista pikkuvitseistä, joka olisi helposti saattanut jäädä huomaamatta. Sekalaisen sakin johtaminen vaikuttaakin aluksi mahdottomalta tehtävältä. Pelastuakseen itseltään Robert tarvitsee Z-tiimiä vähintään yhtä paljon kuin he tarvitsevat häntä. Vaikeinta supersankaroinnissa on hyvien letkautusten keksiminen. Hän on käytännössä pelimaailman vastine Teräsmiehelle. Täynnä nokkelaa dialogia. Kaipaan teitä jo nyt. Aluksi hakkerointitehtävät ovat naurettavan helppoja, mutta vaikeustaso nousee tasaisesti. Toisinaan tehtävän onnistumiseksi joukoilleen on annettava lisäohjeita. Telltalelle tyypilliset bugit nykivistä animaatioista pätkiviin ääniin loistavat poissaolollaan. Kaikilla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, jotka pidetään juuri sopivassa tasapainossa. Parantumattomana sankarina Robert ei ole kuitenkaan valmis antamaan periksi yhdenkään alaisensa suhteen. Riittääkö se kuitenkaan pelastamaan Los Angelesia, kun Mecha Manin arkkivihollinen Shroud palaa kuvioihin. Varsinainen pelaaminen rajoittuu dialogivalintoihin, QTE-taisteluihin sekä operaattorina toimimiseen. Ajan myötä tiimin yhteistyötaidot alkavatkin parantua. Hälytys hälytykseltä Robert tuntee, kuinka eripurainen konnagalleria lähestyy toisiaan, kun nämä tajuavat olevansa vahvempia yhdessä. Hetken aikaa hän jopa harkitsee tuhoavansa auringon, jotta muu maailma jakaisi hänen tuskansa. Minulle riittää, että se toimii – aivan kuten Tales from the Borderlands aikoinaan – sen tämänhetkisenä huipentumana. Huonoa − Pelattavat osiot eivät nouse muun materiaalin tasolle. Aina, kun joku hahmoista alkaa vaikuttaa stereotyyppiseltä hyvikseltä tai pahikselta, näistä paljastetaan jokin uusi ja yllättävä piirre, joka näyttää heidät uudessa valossa. Pari viimeistä ratkaistessani tunsin jopa hienoista ylpeyttä itsestäni. Kuinkahan monta jäi löydettäväksi seuraaville pelikerroille. Jokaiselle Z-tiimiläiselle suodaan kauden aikana oma hetkensä loistaa, joten suosikkini tuntui vaihtuvan jakso jaksolta (olkoonkin, et94 Dispatch on modernien seikkailupelien aatelia. Näissä valinnoissa täytyy huomioida kunkin sankarin vahvuudet, joten tiimiläisensä on paras oppia tuntemaan hyvin. Kuvakerronnassa riittää ihasteltavaa. Pintaa raaputtamalla hänen suojapanssaristaan alkaa paljastua lukuisia heikkoja kohtia
Puzzleideat vaihtelevat kivasti rytmipeleistä fysiikalla leikkimiseen ja muodon muuttamiseen, sillä hahmojen ominaisuudet vaihtuvat maailmojen mukana. Vieruskaverin naurunremakka tarttui minuunkin. Jos samaa kaavaa toistetaan, sitä tarvitaan todennäköisesti seuraavan pomotaistelun ratkaisussa. Ei tarina peliä pilaa, mutta ei parannakaan. Pelikin on jatkuvaa silmäniskua ja meemitykittelyä, joka perustuu siihen, että tunnistan tutut viittaukset. Silti asennetta on enemmän kuin ajatusta, sillä eivät kenenkään tarinat tyhjiössä synny, vaan ne ovat aina versioita aikaisemmasta. Tarinassa kiidetään lentävien autojen kyydissä, taistellaan robotteja vastaan, kisataan tosi-tv:ssä ja kiidetään useissa eri eläinhahmoissa. Pelata voi samalla koneella tai netin läpi. Se on selkeä viittaus myös tekoälykehitykseen, sillä uuden luomisen sijaan tekoäly vain muokkaa ja kierrättää samaa materiaalia. Tuukka Grönholm SPLIT FICTION Lapsena ajattelin, että mikään ei ole niin hauskaa kuin samalla koneella pelaaminen. Ajetaan me tandemilla Tasoloikkiminen puzzleilla toimii loistavasti, muta tarinaan suhtaudun vähän ristiriitaisesti. Huonoa − Scifi maailma ei ole muun pelin tasolla. Se on taas kertomus kaiken luovuuden syövästä suuryrityksestä, jossa raha on ainoa arvo ja yksittäisten taitelijoiden luovuus imetään kirjaimellisesti systeemin osaksi. 85 Yhteistyö luo uuden kuvakulman tasoloikkapuzzleihin. Usein puzzleratkaisusta omalla ruudulla näkyy vain puolet, joten eteneminen vaatii jatkuvaa kommunikointia. Tässä on kenttä suoraan Dyynistä, hahmoja Zeldasta, Paavo Pesusieni, useampi peligenre minipelinä ja vaihteeksi virtuaalitodellisuus, jossa kuoleminen todella tappaa. Seuraavassa maailmassa voidaan olla kasveja hallitsevana enttinä ja kiipeilytaitoisena apinana. Raja-aita Split Fictionin nimi kertoo jo perusidean. Vaikka kyse on tasoloikasta, pidän siitä, että meno on jatkuvaa leikittelyä eri pelimekaniikoilla ja teemoilla. Loikkakohdan selvitettyään voi odotella rauhassa, että kaveri saa oman osuutensa tehtävästä hoidettua. Scifi maailmassa Miolla on aseena miekka ja Zoella ruoska, jolla pystyy kiskomaan vipuja, vetämään esineitä ja fl engaamaan. Poikkeuksellisesti tarinan loppukenttä on myös parhaimmasta päästä, sillä se onnistuu rikkomaan siihen asti mieleen juurtuneet pelisäännöt. Maailma koostuu kirjailijoiden omista teoksista, valtaosan ajasta seikkaillaan lohikäärmeiden fantasiamaailmassa tai scifi dystopiassa. Hyvää + Kaksinpelitasoloikkiminen on harvoin ollut näin hauskaa. Armollisesti tiukimmissa loikkakohdissa riittää, että edes toinen hahmoista pääsee väliaikapisteelle. Split Fictionissa muistin sen taas. Kolmikon taustalla on ohjaaja Josef Fares, joka ennen peliuraansa teki elokuvia. Parhaassa kohtauksessa pompitaan nakkina grillissä, ettei pinta pala pilalle. Kaksikon pitää jatkuvasti tehdä yhteistyötä päästäkseen eteenpäin, samoin pelaajien. Peli myös jaetaan kaksinpeliin sopivan pituisiksi pätkiksi, jotta sen pystyy vetämään nettipelikaverinkin kanssa sujuvasti. Eniten pidän pelirytmistä, sillä maailma vaihtuu usein juuri silloin, kun kikat alkavat tuntua nähdyiltä. Dyynimaailmassa kohdataan matojen sijaan hiekkahait. Myös puzzleissa on kivaa vaihtelua. Pelinäkymä on myös osa sankareiden virtuaalitodellisuutta, sillä pelihahmot kommentoivat, kuinka tasoloikan ruutu on jaettu puoliksi: toiYHDESSÄ Hazelight Studios / EA Arvosteltu: PS5 Julkaistu: PC, Xbox Series X/S, Nitendo Switch 2 Moninpeli: 2 samalla koneella tai netissä. Kirjailijakaksikko Mio ja Zoe päätyvät virtuaalitodellisuuteen, josta pitäisi päästä pois. Ruotsalainen Hazelight Studios on erikoistunut tekemään yhteistyössä pelattavia co-op-pelejä, sillä tiimin pelit A Way Out, It Takes Two ja Split Fiction perustuvat kaikki yhteistyössä hoidettavaan kaksinpeliin. Nappasin pelin joulun kunniaksi peluuseen ja vedin seikkailun läpi kuopuksen kanssa. Se on aina erinomaisen pelisuunnittelun merkki. Pelin päätyttyä jopa kysyttiin heti, milloin otetaan uusiksi. Parhaimpia ovat hetket, joissa toinen avaa reittiä ja toinen loikkii eteenpäin. Tarinaympäristön vaihtuessa vaihtuu myös pelimekaniikka, mikä pitää menon tuoreena. Julkisessa imagossa on aika paljon samaa kuin jalkapalloilija Zlatanissa. A ina välillä indietiimi löytää itselleen markkinaraon, jossa pysyy. Näistä Suomessa tunnetuin lienee esikoiselokuva Jalla! Jalla! Libanonilaistaustainen pelintekijä jakaa julkikuvallaan mielipiteitä, sillä hän ei varsinaisesti pidä kynttiläänsä vakan alla vaan kommentoi räväkästi pelialaa. 20 187526_.indd 20 187526_.indd 20 15.12.2025 16.50.46 15.12.2025 16.50.46. Kestoa on noin 15 tuntia, jos koluaa kaiken. Maailman mukana vaihtuvat sankareiden hahmot ja kyvyt, mikä pitää menon tuoreena. Alkupelissä nojataan ehkä vähän liikaa siihen, että kamera näyttää väärään suuntaan ja oikea kohde pitää etsiä itse, mutta ongelmat onneksi kehittyvät pelin edetessä. Ote pelintekemiseen on silti henkilökohtainen, esimerkiksi Split Fictionin päähenkilöt lainaavat nimensä Faresin tyttäriltä. Ikäraja: 12 sella puolella näkyy Mio, toisella Zoe. Split Fictionissa harmittaa vain se, että jätin pelin roikkumaan liian pitkäksi aikaa. Tietenkin samoja kikkoja toistetaan välillä, mutta kyse on pikemminkin sujuvuudesta. Tarinan sijaan Split Fiction pitää otteessaan pelimekaniikalla, jonka yllätyksellisyyden vuoksi haluaa koko ajan nähdä, mitä on seuraavaksi luvassa. Juonessa kiidetään kirjailijoiden pelimaailmasta toiseen. Vaikka Split Fiction oli yksi viime vuoden parhaista peleistä, se jäi roikkumaan to do -listalleni. Hauskaa oli koko matkan