Äänestä paras kansi VOITA KASA PELEJÄ! PELIT PELIT PELIT PELIT PELIT PELIT TOMB RAIDER, SHATTERED STEEL, LARRY VII Lempparitikut kestotestissä HÄKELLYTTÄVÄN HIENO Hyperblade Hyperblade Heroes of Might and Magic II Tomb Raider Tomb Raider Battle at ANTARES Master of Orion 2 Kadonneen aarteen metsästäjätär Galaktista valtapeliä HYVIEN SANKAREIDEN JUHLA Menevää mechailua Larry VII Naisjahdissa Lemmenlaivalla Larry VII KUN PELI MENEE PUTKEEN 6 41 488 6 09 354 6 9 7 1 PAL.VKO 9707 6 9 3 5 4 -9 7 -0 1 KAIKKI TIETOKONEPELEISTÄ NUMERO 1/97 5 HINTA 29 MK Shattered Steel Shattered Steel
Ajankohtaista Uutiset.............................8 Mistä vuoden alussa puhutaan. Lue siis itse arvostelu. Syntymäpäivämme myötä Pelit-lehdestä tulee yksi Euroopan vanhimmista edelleen ilmestyvistä pelilehdistä. Ja lukekaa ne arvostelut. Lisäksi tammikrypto. Heroes of Might and Magic II sivulla 40. Pisteitä harkitaan entistäkin tarkemmin, joten, uskokaa huviksenne, jopa 7:llä alkava peli saattaa hyvinkin olla ostamisen arvoinen. Arvostelijoiden mielipide on luonnollisesti subjektiivinen ja pisteet ovat vain ja ainoastaan viitteellisiä. a alllle e 5 55 5:: Roskaa. Kilpailut ...................74 Äänestä paras kansi ja voita pelejä. Mitään niin dramaattista kuin vuosi sitten tekemämme logouudistus ei kuitenkaan ole luvassa, vaan muutokset ovat lähinnä pieniä paranteluja sinne tänne. Hyperblade, sivu 36. Kahden ensimmäisen mantereen taistelutekniikat. Wexteen .........................63 Wexteen kurkistaa kristallipalloon. Haastattelimme Jagged Alliancen ja Wizardryn tekijöitä Ian ja Linda Currieta. 9 90 jja a y yllii:: Erinomainen peli. Sen sijaan otimme käyttöön arvosanasta riippumattoman Hyvä Peli -leiman, jonka myönnetään pelille ihan erikseen. Lajinsa kirkkainta kärkeä. PeliKlinikka on muhkea paketti pienempiä vinkkejä ja lukijoitten omia kysymyksiä ja vastauksia. Tuija Lindén päätoimittaja Palstat Nnirvi .............................57 Niko leikkii oikeaa kolumnistia ”analyyseineen”. Shattered Steel, sivu 26. Toinen vähän suurempi muutos on pelivinkkien ja -ratkaisujen yhdistäminen PeliKlinikka-nimen alle. Tulossa ...........................77 Lupaamme kauan luvattuja. Hyvä Peli -leima on arvosanasta riippumaton kunniamerkki esimerkiksi ennennäkemättömästä uudesta ideasta, tai jonkun osa-alueen briljantista toteutuksesta. Lisää uudentyyppisiä juttuja, historian havinaa ja muinaisten muistelua on maaliskuun lehdessä, joka on 5-vuotisjuhlanumeromme. Erinomainen peli ei saa automaattisesti Hyvä peli -lätkää. Tarkoituksena on, että yritämme entistäkin enemmän tehdä erilaisia strategiaja pelaamisoppaita ja jätämme lineaariset seikkailupelien ratkaisut vähemmälle. Mahtavasti vinkkejä, apua ongelmiin, TexSpex ja ratkaisuja. Alienien munien ja marrasPisteet Pelin arvostelee sen edustamasta pelityypistä tai aihealueesta kiinnostunut arvostelija. Tikut kestotestissä......18 Päivittäin pelaavien arvostelijoidemme suosikkitikut. Huippu-logo siirtyy historiaan yli 90 pisteen automaattisena kumppanina. Fantasy General -opas .............................64 Toni Virta. Suuri kiitoksemme. Tästä hyvänä esimerkkinä olkoon Back to Baghdad, joka nyt saisi 80+-pistettä pelillisistä puutteistaan sakotettuna, mutta Hyvä peli -lätkän ennennäkemättömästä realismista. Suurin ero entiseen on varmasti vanhan PelitHuippu-logon puuttuminen. Kyöpelit..........................75 Tunnelma tiivistyy. Erilaisten oppaiden vastaanotto on nimittäin ollut erittäin suopeaa ja niitä on toivottu lisää. 8 80 0– –8 89 9:: Hyvä peli. Larry lempipuuhissaan, sivu 32.. Posti...............................58 Uusi vuosi alkaa mahtavan isolla postipalstalla. 5 55 5– –6 69 9:: Keskinkertaisuuden ja yhdentekevyyden harmaa alue. Sen poisputoaminen liittyy pitkin syksyä käymäämme pistekeskusteluun, jossa päätimme tehdä kompromissin: pisteasteikko pysyy, mutta jakautumaa yritetään levittää. Summary.......................77 New Year and New Games. Kaikin puolin hyvin tehty, pelattava ja jämäkkä viihdepaketti. Pelit q 1/1997 7 7 SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Juhlan vuosi A loitamme uuden vuoden tapamme mukaan tekemällä pieniä muutoksia lehteen. 770 0– –779 9:: Peli on ihan hyvä, mutta kaatuu esimerkiksi huonoon toteutukseen, suunnitteluvirheisiin tai puhkikuluneisiin ideoihin. Peliklinikka ...................66 Uudistunut vinkkipalsta. Mitä kuuluu Sirtech?...14 Mark Ramshaw
Päivitykset löytyvät Pelit-BBS:n lisäksi Internetistä kyseisten firmojen kotisivuilta. Pelattavana on 30 taistelua molemmin puolin ja tarkoituksena on oppia vastapuolen aseet ja taktiikat. Moninpeliin tämä varmasti luo uutta mielenkiintoa. Mitä id tekee, sen Raven tekee paremmin. Pelihahmonsa voi valita neljästä eri hahmosta, joilla kaikilla on omat aseensa. Mainossota meneillään THQ panee Gametekiä paremmaksi mainoksessaan. Mutta älkäähän hätäilkö, Hexen 2 ilmestyy vasta, kun vuosi on kulunut jo pitkälle. RED ALERT teki ennätyksen PELI PELI PELI PELI PELI PELI 8 8 Pelit q 1/1997 PELI PELI PELI PELI PELI PELI UUTISET A A M A MA Koonnut Tuija Lindén Englannissa on meneillään miltei täysi sota siitä, millaisia mainoksia pelitalot saavat julki. Ilmaiset päivityspaketit ovat ainakin Interplayn Descent II:lle, Originin Wing Commander IV:lle ja Sierran Indy Car II:lle. Niistä selvittyään joutuu kohtaamaan molemmat puolet huikeassa lopputaistelussa. Command & Conquer: Red Alert on suositumpi kuin kukaan ikinä uskalsi edes arvioida. Valittavina ovat paladiini, necromancer, cleric ja varas. Ennakkoon peliä myytiin pelkästään Eurooppaan lähes 700 000 kappaletta, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Activision on lähtemässä mukaan Command & Conqueria kloonaavien pelitalojen joukkoon pelillä Dark Reign: The Future of War. Hexen perustui Doomin engineen, työnimeltään Hexen 2 taas venyttää Quaken enginen uusiin sfääreihin. Toisin kuin esikuvansa, Dark Reign ei ole lineaarinen, eli pelaaja voi vapaasti valita, mitä skenaariota pelaa johdattaessaan eksynyttä ihmisjoukkoaan takaisin kotiplaneetalle, joka on suistumassa sisällissotaan. Alkuvuonna Virgin itse arvioi myyvänsä peliä 300 000 kappaletta. Mielenkiintoista kyllä Dospelejä päivitetään jälkikäteen (ja ilmaiseksi) Windows 95 versioiksi. Itse mainoksella ei ole mitään tekemistä pelin kanssa, mutta tyttö jää taatusti kohderyhmän eli teini-ikäisten poikien mieleen. Alkuperäisestä C&C:stä on muuten ilmestymässä Windows 95 -versio, jossa on SuperVGA-grafiikka ja Internet-peli. Muun muassa PC Formatia ja PC Gameria julkaiseva Future Publishing on kieltäytynyt julkaisemasta väkivaltaisia, seksistisiä tai muuten shokeeraavia mainoksia. Future on kieltäytynyt muun muassa julkaisemasta mainosta, jossa keskelle nallea on ammuttu verinen reikä. Hyvältä kuulostavaa peliä tekee australialainen Australis Microprogramming ja se on vasta työn alla. (Mainos on Interplayn Disruptor.) Väkivallalla on mainoksissaan mässäillyt esimerkiksi Virgin, joka kieltäytyy ehdottomasti alistumasta sensurointiin. Hexen 2 tulossa Jälkivarustelua Lisää C&C -klooneja. Gametek taas mainostaa Battlecruiser 3000:tta nätillä tytöllä
Sen kunniaksi lasketaan ainakin Ameriikoissa teattereihin uusi Star Wars Trilogy Special Edition, joka sisältää ennen julkaisematonta filmiä, uusia digitaalisia erikoisefektejä ja digitaalisesti muokatun soundtrackin. Kulttuuriteon tekee Interplay Windows 95:lle. hastelua löytyy Star Warsin kotisivulta www.starwars.com. Eräänlainen Daventryn Holy Grail, jonkinlainen naamio, räjähtää ja levittää seitsemän kappalettaan pitkin poikin. Moninpeli tukee 10 pelaajaa. Uusin peli dumppaa vanhan kuningas Grahamin ja esittelee kokonaan uuden porukan. Uusi sankari Connor, joka epäonnekseen on juuri syntymäisillään räjähdyksen aikana, tulee ”syntymäsäikyksi” ja kuluttaa ensimmäiset 20 vuottaan miettimällä, kenet haastaisi oikeuteen. Laite oli myös ensimmäinen, joka pikakatselussa ei saanut aikaan pyörtymisen tunnetta ja päänsärkyä: kuva ei välky eikä värise. King's Quest VIII käyttää Dynamixin esimerkiksi Red Baron II:ssa käyttämää pohjakoodia (engineä) ja ilmestyy sitten joskus. Muutaman vuoden takainen Amiga-peli Bomberman kääntyy lopultakin PC:lle. Dungeon Keeper jää mitä suuremmalla todennäköisyydellä Bullfrogin perustajan Peter Molyneux'n viimeiseksi Bullfrog-tuotteeksi. Hinta on vajaan tonnin. Pelit q 1/1997 9 9 SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Meillä täälläkin uusintajulkaisuna kaikkien tietoisuuteen noussut Star Wars täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Sitten astuu pelaaja mukaan. TIE Fighter, Rebellion ja Jedi Knight: Dark Forces II heti alkuvuodesta Windows 95:lle. Myöhemmin ilmestyy vielä serveriversio, joka palvelee 256 pelaajaa samaan aikaan. VR Surfer tuo ihan oikeasti kolmiulotteisen näköiset esineet tietokoneen ruudun ja katsojan väliin. Pommimies TULEE! Virtuaalikypärä on muuttunut laseiksi ja nimeksi on tullut VR Surfer. Juhlan kunniaksi LucasArts puolestaan julkaisee oman trilogiansa, kauan odotetut pelit XWing vs. Roberta dumppaa Grahamin Molyneux’n joutsenlaulu. VR Surferin on valmistanut amerikkalainen VRex Inc ja sitä tuo maahan Sanura Suomi Oy, puh. (09) 512 385 40. Kivaa aiheeseen liittyvää puuStar Wars 20 v Virtuaalilaseilla surffaamaan Jo 20-vuotisjuhliaan pelibisneksessä viettävä Sierran perustaja Roberta Williams jatkaa King's Quest -sarjaa kahdeksannella osalla nimeltä The Mask of Eternity. Dungeon Keeper on näillä näkymin ilmestymässä vuoden alkupuolella sekä Dosettä Win95versiona. Laitetta tukevia pelejä ja muita ohjelmia ja elokuvia on maahantuojan mukaan tulossa useita jo alkuvuodesta. Kolmiulotteisen materiaalin katseluun tarkoitetut lasit voi liittää sekä tietokoneeseen että videoihin, mikä mahdollistaa huikean elokuvakokemuksen. Areenana on vähän pacman-mäinen sokkelo ja aika käy koko ajan, mikä saa aikaan hektisen kiireen. Bombermaniin on tehty uudet renderoidut 3D-grafiikat, mutta mukana on myös ”klassinen” versio. Pelin idea on yksinkertaisesti räjäyttää kanssapelaajat taivaan tuuliin jättämällä pommeja kriittisiin kohtiin. Jahka kolmiulotteiset elokuvat ovat markkinoilla. Molyneux'n ensimmäinen peli oli iki-ihana Populous. Kaikkien huhujen mukaan Molyneux lähtee heti, kun Dungeon Keeper on valmis, vaikka Bullfrogin omistaja Electronic Arts ei mitään vielä myönnäkään
Suomalainen pelitalo Housemarque ei jää laakereilleen lepäämään, vaikka Muukalaisten yö valmistuikin. Näyttelijät ovat Muumi-videoista tuttuja ääniä. Stars! on Windows-vetoinen avaruusstrategia, joka on suosittu linjapelinä. Kill.. Stars!:in kilpailijaksi on pöllähtänyt Xpace, jopa 200 pelaajaa salliva vuoropohjainen avaruusstrategiapeli. Housemarquen seuraavat Con Quest. Death. Suuren Muumijuhlan kustantaa BMG Interactive ja Suomen jakelusta vastaa Plan 1 Oy, puh. Ei ole, se on Virginin julkaisema. Sorry. Pelejä on joka lähtöön, niin lapsille kuin aikuisille, niin flippereitä kuin Virtua Fighter 3. Kiikarikiväärillä voi zoomata niin, että hirviöistä pystyy ampumaan pois palasia (niin kuin jalan, käden tai silmän) tai vaikka tekemään pikselinpienen reiän seinään. Onko lehti samaa luokkaa kuin jenkkiveljensä, kas siinä kysymys. Nyt peli toimii myös Cyrix-prosessorilla varustetuissa koneissa. Kolmiulotteisissa jaksoissa sitä voi käyttää konepistoolina, mutta sen voi myös kiinnittää Kurtin päähän, jolloin se toimii kiikarikiväärinä. s NHL'97:n päivitykset versioksi 1.1. ovat tulleet. s Viime lehdessä väitimme, että Accessilla olisi jotain tekemistä Harvesterin kanssa. Lisätietoja Housemarquen kotisivulta www.housemarque.com. Se on amerikkalaisversio Broken Swordista. PC-puolelle Shiny lähtee ennakkoluulottomasti pelillä MDK, joka ei ole lyhennys otsikon sanoista, vaan mistä tahansa, vaikka ”Mikä Debiili Keksintö”. Max lähtee taistelemaan itseksensä, Kurt sen sijaan saa mukaansa ”Maailman mielenkiintoisimman pommin”, ”Maailman pienemmän ydinräjähdyksen” ja legendaarisen ”Human Mortarin”. Pelin sankareitten, Tohtori Fluke Hawkinsin (D), hänen koiransa Maxin (M) ja apulaisensa Kurtin (K), pitää jälleen kerran pelastaa maailma pahoilta avaruudesta tulleilta jäbiltä. s Jos olette ihmetelleet peliä nimeltä Circle of Blood, olkaa huoleti. Stars! 2.7 vastaa 2.6b:tä, mutta tarjoaa ääniefektit ja taustamusiikkia. Työn alla on jo ainakin pari uutta tuotetta: Internetissä pelattavaksi tarkoitettu Con Quest, roolipelimäinen virtuaalimaailma, joka on vielä varsin rajoitetussa testauksessa sekä X-Factor, scifimaailmaan sijoittuva toimintapläjäys. Peliä voisi kai kuvata toimintaseikkailuksi, joskin tyypillinen sellainen se ei ole. Stalinin etunimikin on Josif eikä Josef. Muuten MDK:sta on vaikea sanoa lehdistötiedotteiden perusteella mitään. Joka tapauksessa se on ilmestymässä Interplayltä vuoden alkupuolella. Lisää tietoja ja pelattava demo osoitteesta www.xoftware.com Shiny Entertainment nousi kuuluisuuteen madolla eli konsolisankari Earthworm Jimillä. (03) 22 30 777. s Amerikkalainen Computer Gaming World -lehti sai oman brittiversionsa, joka on tähdätty noin 25-vuotiaille, ”vakaville” PC-peliharrastajille. Empire levittää Stars!:ia kaupallisena versiona. EA Nordic taas edustaa Psygnosista täällä pohjolassa. Tämä on pelin varsinainen innovaatio. 1 12 2 Pelit q 1/1997 A A M A MA Lyhyesti s GT Interactive on ostanut Warner Interactiven. Muumit suomeksi Ikkunat tähtiin Murder. Pikku Myy seikkailee nyt suomeksi Suuri Muumijuhla -nimisellä rompulla, jossa yritetään herättää talviuntaan nukkuvat muumit ja tutustua Muumitaloon. s Settlers II saa tammikuussa Mission Diskin, jossa on mukana myös karttaeditori ja yhdeksän uutta karttaa. s Kolikkopelihalli Virtual Entertainment on avattu Kaivopihalla Helsingissä
Pelit q 1/1997 1 13 3 SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Kysyimme neljältä suurelta maahantuojalta, mitä pelejä he kauppoihin joulumyyntiin toimittivat. Lisätietoja Tampereella puh. Death Rally 4. Command & Conquer: Red Alert 2. Creatures Virtual Center. Näistä muodostuu siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä joulun hittipelilista. Peleihin pääsee mukaan myös verkon kautta Virtual Centerin omissa Kalija Quake-palvelimissa. Ensimmäiset varsinaiset pelit ilmestyivät ennen joulua, jolloin kauppoihin ilmestyivät muun muassa Corel Chess -shakki, lähinnä lapsille suunnattu puzzleseikkailu Dracula's Secret ja Ashes to Ashes -räiskintä. Area 51 Gametech 1. Steel Panthers 2 2. (03) 212 1504 ja Helsingissä puh. Archimedean Dynasty 5. Lisäksi Corelilta on tullut esimerkiksi Worldwide auto Guide ja All Movie Guide. Tampereella Virtual Center löytyy osoitteesta Kuninkaankatu 3 ja Helsingin Itäkeskuksesta osoitteesta Itäkatu 1-5 A 32. Jagged Alliance 2 Nordisk Film 1. Molemmissa Virtual Centereissä on tusinan nopean Pentiumin verkko, joissa pelataan tämän hetken suosituimpia moninpelejä. (09) 341 2595. C&C: Red Alert 2. NHL 97 2. Manu ja Matti 3. Screamer 2 Sanura Suomi Oy 1. Megapack 6 (10 CD:n kokoelma) 5. NHL 97 4. Pelaaminen maksaa 20 mk ensimmäiseltä tunnilta ja vähän vähemmän lisätunneilta. Virtual Centereitä ollaan perustamassa myös muihin suurempiin kaupunkeihin. Internetissä Virtual Centerin löydät www-osoitteesta http://www.vcenter.great.fi/. Tomb Raider 4. RAC Rally Championship 3. Virtual Centerit ovat avoinna arkisin klo 14–21 ja viikonloppuisin klo 12–18. Joulun myydyimmät Kanadalainen Corel Draw'sta tuttu Corel on tehnyt lähtöä pelimarkkinoille jo jonkin aikaa. Kaj Laaksonen Verkkopelejä kaikille Toptronics Oy 1. Ylläpitäjät ovat luvanneet, että toivomusten mukaan uusimmat pelit otetaan käyttöön sitä mukaa kun niitä tulee. NHL 97 4. Formula One Grand Prix 2 3. Tomb Raider 5. Mechwarrior 2: Mercenaries 5. Ohjelmia on sekä Windowsille että Macintoshille, monesti jopa samalla rompulla. C&C: Red Alert 3. Corel pelimarkkinoille Helsingissä ja Tampereella toimivissa Virtual Center pelikeskuksissa pääsevät verkottomatkin pelaamaan porukalla
Vahvistaakseen asemaansa Euroopassa Sirtech on juuri tehnyt levityssopimuksen Virginin kanssa. S irtech Software Inc perustettiin 1981 ja se aloitti tekemällä pelejä Applelle. ”Sen lisäksi siinä on niin helppo käyttöliittymä, ettei ohjekirjaa tarvitse lukea.” Linda lupaa, että Nemesis on tutkimista, ongelmien ratkaisua ja hyvää ”vanhanaikaista” tarinankertomista. Itse tarina kertoo Nitheria-nimisestä maasta ja talismaanikokoelmasta, joka on avain valtaan. Mukana on paljon pieniä juttuja, esimerkiksi murskaava ase voi olla tehokkaampi luurankoa vastaan kuin miekka. Ensimmäiset julkaistut pelit olivat grafiikkaseikkailu Crypt of Medea, sivuttain skrollaava toiminta Rescue Raiders ja tietysti ensimmäinen Wizardry-roolipeli, joka koodattiin kokonaan assemblerilla. Pelissä on vain yksi seikkailija ryhmän sijasta ja reaaliaikainen taistelu on aika tärkeää.” Nemesis ei ole roolipeli, vaan painoa on enemmän toiminnalla ja kauniilla näkymillä. Suurimman vaikutuksen tekee kuitenkin grafiikka. Se on niin täynnä juonenkäänteitä, että se voisi Lindan sanojen mukaan olla Hollywoodtrilleri. ”Käytämme Wizardryn ideoita, mutta siten, että ne viehättävät muitakin kuin roolipelaajia. Jotta peli ei olisi liian vaikea ja löytäisi aivan uusia pelaajaryhmiä, mukana on automaattikartta, lokikirja ja opetuskierros vihjeineen kaikkineen. Esimerkiksi A A M A MA 1 14 4 Pelit q 1/1997 Haastattelussa Sirtech Noidista palkkasotureihin q q Kotimaassaan Yhdysvalloissa Sirtech tunnetaan pitkän Wizardry-sarjan tekijänä. 16 vuoden aikana Sirtech on saanut yli 70 palkintoa, ja pelkästään Wizardry-sarja on myynyt yli 5 miljoonaa kappaletta. Juuri nämä Dungeons & Dragons -vaikutteiset pelit tekivät Sirtechistä tunnetun ja osaltaan vaikuttivat tietokoneroolipelaamisen suosioon. Yhdysvalloissa Wizardyt ovat Ultima-sarjaan verrattava ilmiö, Eurooppaan ne levisivät myöhään, eivätkä ole ikinä saavuttaneet samaa asemaa. tys on kasvanut ja lisännyt tuotantoaan. Itse asiassa peli vie 5 romppua täynnä renderoitua maisemaa, upeasti animoituja videopätkiä ja musiikkia. Kuulimme myös uutisia kahdeksannesta Wizardrystä ja Sirtechin suhteesta Internetiin. Haastattelimme pelintekijöistä Ian ja Linda Currieta. Suunnitelmissa on viisi tai kuusi uutta peliä tämän vuoden aikana. Nemesis ei miltei arcade-tyylisestä ulkoasustaan huolimatta ole vähemmän monimutkainen kuin varsinaiset Wizardryt, mutta se on helpompia omaksua ja pelata, eikä vaadi aikaisempaa roolipelaamiskokemusta. Lupauksista huolimatta emme valitettavasti saaneet valokuvaa heistä.. ”Hahmolla on kaikki tutut arvot statistiikkana, mutta niitä ei edes tarvitse katsoa päästäkseen eteenpäin ja menestyäkseen”, sanoo Linda. Keskustelimme Virginin Lontoon-toimistossa Sirtechin Ian ja Linda Currien kanssa uusista peleistä Wizardry: Nemesis ja Jagged Alliance: Deadly Games. Euroopassa Sirtech nousi tuntemattomuudesta runsaan vuoden takaisella yllätyshitillään Jagged Alliance. Muutaman viime vuoden aikana yriValitse näistä Ian ja Linda Currie. Yhdistelmä seikkailua ja toimintaa ”Wizardry: Nemesis ei ole seuraava Wizardry-peli”, korostaa Linda Currie, joka johtaa pelin tuotantoa
Tekeillä on vielä nimetön scifi-peli yhteistyössä amerikkalaisen Engineering Animation Incin kanssa. Se on hänen mukaansa peli, joka ei ota itseään liian vakavasti. ”Jos pystyimme realismin kustannuksella tekemään pelistä hauskemman, teimme sen”, hän sanoo. Deadly Gamesissa ei ole varsinaisesti juonta, mutta sen sijaan se tarjoaa kokoelman uusia tehtäviä. ”Alunpelin suunnittelimmekin siitä reaaliaikaista, mutta pelaajan oli jokseenkin mahdotonta kontrolloida kaikkia palkkasotureita samaan aikaan. Valittavana on monia eri tapoja, esimerkiksi taistelu kolmea muuta ihmistä vastaan tai liittoutuminen jonkun kanssa. jonkun loitsun heittäminen 16 mahdollisesta näkyy hienona ilotulituksena, samaan aikaan kun renderoidut hirviöt yrittävät hyökätä kimppuun reaaliaikaisesti. ”Työskentelimme todella kovin vihollisen tekoälyrutiinien kanssa – pahat jätkät ovat nyt paljon fiksumpia”, sanoo Ian. Ottaen huomioon C&C:n ja Red Alertin suosion, miksei Sirtech muuttanut Deadly Gamesia reaaliaikaiseksi. Halusimme erilaisten pelityylien toimivan yhtä isoina palasina”, Linda korostaa. Palkkasotureiden parannettu painos Jagged Alliance: Deadly Gamesin tekemistä johti Ian Currie. Mark Ramshaw SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Pelit q 1/1997 1 15 5 Sirtechin pelit W Wiiz za ar rd dr ry y-s sa ar rjja a 1981 Wizardry I: Proving Grounds 1982 Wizardry II: Knight of Diamonds 1984 Wizardry III: Legacy of Llylgamyn 1987 Wizardry IV: Return of Werdna 1988 Wizardry Trilogy I 1988 Wizardry V: Heart of the Maelstrom 1990 Wizardry VI: Bane of the Cosmic Forge 1992 Wizardry VII: Crusaders of the Dark Savant 1993 Wizardry Trilogy II 1996 Wizardry Gold M Mu uu utt S Siir rtte ec ch h-ttu uo otttte ee ett 1981 Galactic Attack 1981 Infotree 1983 Wiziprint M Mu uiilllle e tte eh hd dy ytt p pe elliitt 1983 Crypt of Medea 1983 Rescue Raiders 1983 Police Artist 1983 Star Maze 1986 CPA: The Clan Practical Accountant 1987 The Usurper: Mines of Qyntarr 1987 The Seven Spirits of Ra 1987 Deep Space: Operation Copernicus 1990 Freakin Funky Fuzzballs 1995 Druid – Daemons of the Mind 1996 A Christmas Story R Re ea allm ms s o off A Ar rk ka an niia a -s sa ar rjja a 1993 Realms of Arkania I: Blade of Destiny 1994 Realms of Arkania II: Star Trail 1997 Realms of Arkania III: Shadows Over Riva J Ja ag gg ge ed d A Alllliia an nc ce e -s sa ar rjja a 1995 Jagged Alliance 1996 Jagged Alliance: Deadly Games T Th he e W Wiiz za ar rd dr ry y A Ad dv ve en nttu ur re e -s sa ar rjja a 1996 Nemesis: The Wizardry Adventure Tulossa Sirtech ja Internet Wizardyn VIII:n ja Jagged Alliance 2:n ollessa työn alla seuraava askel Sirtechille on hyötykäyttää strategiapelaamisen ammattitaitoa myös Internet-pelaamisessa. Näkymät on luotu 3D Studiolla. Tekeillä on koko ruudun 65 000 värin 3D-systeemi, ja Sirtechin varta vasten suunniteltu serveri tekee pelistä niin nopean ja pehmeän kuin mahdollista. Ja mikä tärkeintä, pelaamisen toisia ihmisiä vastaa. Tarkoitus on luoda moninpelattava kolmiulotteinen peli, jota PCpelaajat voivat pelata reealiaikaisesti Internetissä. ”Moninpeli on Deadly Gamesin sielu”, sanoo Ian. SVGA-grafiikkamoodia ei ole, sillä se olisi tuplannut pelin kehitysajan. Hän myös paljasti, että siinä on Deadly Gamesin moninpelivalikoima ja radikaalisti erilainen grafiikka. Pelissä on yksinkertaisesti liikaa tekemistä. Pyörivä katselukulma Activisionin Zork: Nemesiksen tyyliin on tällä hetkellä henkilökunnan suosikki. Julkaisuaikataulusta ei sen sijaan vielä ole mitään tietoa. Loppujen lopuksi uskomme nyt, että vuoropohjainen systeemi on oikea tämäntyyppiseen peliin”, Ian selittää. Meidän olisi tarvinnut automatisoida joitakin toimintoja ja se olisi tarkoittanut vähemmän tyydyttävää peliä. Ianin mielestä on kuitenkin tärkeämpää tarjota nautinnollista pelaamista kuin realismia. Moninpelinä Deadly Gamesia kuitenkin tosiasiassa pelataan, ja Sirtech jopa lisäsi toisen CD:n moninpeliä varten. Ian lupaa, että Jagged Alliance 2:ssa se on, samoin kuin paluu juonipohjaiseen rakenteeseen. ”Näkymät olivat kovin homma”, myöntää Linda. Palkkiksille on jokaisella myös neljä oma herjaa (hahmoja on 70) lähetettäväksi linjoja pitkin. Mukana on myös sarja uusia moninpeliin tarkoitettuja tehtävätyyppejä ja skenaarioeditori. Niiden mahdollisuuksien lisäksi, mitä moninpelaaminen tarjoaa, Sirtech suunnittelee myös uusien skenaarioiden imuroinnin mahdollistamisen Internetistä.. Hyöty siitä, että käytimme renderoituja näkymiä Doom-tyylisen 3D-systeemin asemesta oli, että saimme luotua hyvin yksityiskohtaisen kauniilta näyttävän peliympäristön.” ”Tarkoitus oli sekoittaa erilaisia pelielementtejä tekemättä pelistä kuitenkaan liian toimintapainotteista tai liian roolipelimäistä. Moninpeliä voi myös pelata likaisesti: ”Voit esimerkiksi ansoittaa tavaran ja pudottaa sen, joten kun toinen noukkii sen, se todonnäköisesti räjähtää silmille”, Ian hymyilee. Wizardry VIII on sen sijaan vielä suunnitteluvaiheessa, parhaillaan keskustellaan siitä, käytetäänkö renderoituja taustoja vai vapaasti liikkuvaa 3D-systeemia. Yhtiö on aikaisemmin tehnyt mainetta ja mammonaa keränneitä tietokoneanimaatioita 3M:lle, Fordille ja CBS-televisiokanavalle. Deadly Games ei suinkaan ole oikea palkkasoturisimulaatio, ja jotkut pelaajat ovat valittaneet realismin puutteesta, varsinkin epäuskottavasta asekäsittelystä. ”Yli 100 000 framea grafiikkaa renderoitiin pelin paikkoja varten. Deadly Gameshan on itse asiassa pikemminkin Jagged Alliancen paranneltu versio kuin jatko-osa. Eniten muutoksia koki tietokoneen kontrolloimien vastustajien älykkyys
Sillä välin voi verestää vanhoja taitoja pelattavalla demolla. Rama vie kolme CD:tä ja mainostaa itseään viihdyttävänä seikkailupelinä. Teknisesti Scorcher vaikuttaa paremmalta kuin useimmat samaan ideaan perustuvat kaahailut. Mielenkiintoista nähdä, onko Magic-huuma jo unohtunut, kun MicroProse saa pelin valmiiksi. Alusta tutkimaan lähetetään retkikunta, jonka johtaja kuitenkin kuolee salaperäisesti. Nyt kaahailu oli vähän turhankin suoraviivaista ja synkän kauniisiin maastoihin kyllästyy aika nopeasti. Se muistuttaa enemmän kuin vähän Wipeoutia, eli homman nimi on ajaa puolisen metriä maan päällä leijuvilla aluksilla pitkin villisti vääntyileviä ratoja. Karkeammalla tarkkuudella ja kauniilla 65000-värin paletilla se pyöri nätisti minunkin P100:lla. Pelkäksi klooniksi Scorcheria ei voi sanoa. Kaj Laaksonen Pelit-BBS: SCORCHER.ZIP, 5 Mt A A M A MA MicroProse Windows 95 Ikuisuusprojektiksi venähtänyt Magic: The Gatheringin tietokoneversio palaa yllättäen elävien kirjoihin. En ole mikään Magic-guru, mutta minun kouliintumattomiin silmiini PC-versio näyttää orjallisen uskolliselta korttiversiolle. Aurinkokuntaan on ilmaantunut ulkoavaruudesta suunnaton, sylinterimäinen avaruusalus, Rama. Mitään hienoja efektejä ei ole, joten korttien upeat piirrokset pääsevät oikeuksiinsa. Aluksen olemassaolo todistaa, että maailmankaikkeudessa on, tai on ainakin ollut, muutakin älyllistä elämää kuin ihmiset, vieläpä paljon kehittyneempää. Pelattava demo keskittyy kuitenkin pääasiaan. Scorcherissa pitkiksi venyneet suorat ja hyppyrit päättyvät helposti kauas radan ulkopuolelle ja pelimaailma tuntuu muutenkin olevan avoimempi. Ruhtinaallisesti MicroProse on pistänyt mukaan kortteja kaikista viidestä väristä ja tarjolla on vain valmiita pakkoja ja yksi tietokonepelaaja. Toivottavasti valmiissa pelissä on vähän monipuolisempia bonuksia ja aseita. Useimmista konsolikäännöksistä se eroaa jo siinä, että se toimii hienosti myös PC:llä. Pelimaailma vaikuttaa kuitenkin jotenkin steriililtä ja ikävältä, ja ensivaikutelma pelin ideasta ja käyttöliittymästä tuo epäilyttävästi mieleen puuduttavan puzzlepelin. Tytti Paananen Magic: The Gathering Scorcher. Grafiikan tarkkuutta ja palettia voi säätää melkein mille koneella tahansa sopivaksi. Kaj Laaksonen Pelit-BBS: MTGDEMO.ARJ–MTGDEMO.A02, yhteensä 14 Mt Rama Sierra Dos, Windows 95 Rama perustuu Arthur C. Peli sijoittuu aikaan 200 vuotta nykypäivästä eteenpäin. Vasta peliin syventyminen paljastaa, onko Sierran uusi tuotos tavanomaista puzzlemössöä parempi. Mukana pitäisi olla kaikki ikinä julkaistut Magic-kortit. Normaalien härveleiden sijaan lennetään aivan itsekseen ihmisinä outojen pallomaisten suojakenttien varassa. Lisäaikaa, aseita ja muuta sälää saa radalle ripotelluista bonuksista. Sierran hanke vaikuttaa varsin kunnianhimoiselta. Korttien ja sääntöjen selitykset löytyvät tilanteen mukaan oikealla hiirinapilla. Yleensä tällaisissä peleissä ajelu on rajattu vain radalle. Lopullisessa PC-versiossa pääsee pelaamaan perinteisen korttipelin ympärille kyhättyä roolipeliä sekä rakentelemaan omaa pakkaa. Pelin ulkoasu onkin kaunis ja huoliteltu: videokuvaa on yhdistetty siististi tietokonegrafiikkaan. Clarken samannimiseen kirjaan. 1 16 6 Pelit q 1/1997 Scavenger/GT Interactive Windows 95, Dos Kohutiimi Scavenger alkaa näemmä saamaan aikaiseksi muutakin kuin pressitiedotteita ja demoja. Se on nimittäin erinomainen pasianssin ja miinaharavan korvaaja, ja siinä joutuu edellisistä poiketen käyttämään vähän järkeäkin. Käyttöliittymä on todella siisti, ja säännöt oppii tarvittaessa pelin edetessä. Magicista vähemmän kiinnostuneidenkin kannattaa imuroida demo. Rata on kaahattava läpi tietyssä ajassa riittävän monta kertaa. Pelaajan tehtävä on mennä alukselle korvaamaan menetystä ja yrittää selvittää Raman salaisuus. Scorcher on kuin suoraan konsoleista revitty futuristinen kaahauspeli
Mitä vakavammin ottaa lentosimulaattorit ja rallipelit, sen selvempää on, ettei perustikku riitä. V aikka osa ihmisistä ajaisi rekka-autoakin hiirellä ja näppäimistöllä, jos laki sen suinkin sallisi, raaka totuus on se, että joystick on monissa peleissä välttämätön. Niinpä, ainakin teoriassa, pysyvän kodin Pelit-lehteläisten luona saaneet ohjaimet edustavat sarjojensa kirkkainta kärkeä. Ostoksilla kannattaa muistaa myös, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa: markan tikusta tulee satasen itku. Niinpä perustikusta pitää nykyään löytyä muutakin paineltavaa kuin kaksi tulitusnappulaa. Jonkinnäköinen lentotikku alkaa olla käytännön pakko, kaksinappisella perustikulla ei taivaalle ole asiaa. Tikun täytyy olla myös kestävä, sillä paniikkiväistössä on tosi noloa kun kahva jää käteen. PELIT PELIT PELIT PELIT PELIT PELIT Tikut käyttötestissä Joystick Joystick MIESTÄ MYÖTEN Tietokonealan lehdissä vallitsee sellainen testivimma, että kahdeksansivuinen hiirimattovertailu kitka-, kestoja pinta-alakaavioineen on vain ajan kysymys. Niinpä emme pistäneetkään tikkuja ristiin, vaan päädyimme kysymään maamme johtavilta peliguruasiantuntija-ammmattilaisilta, mitä joypadia, yleistikkua tai lentojärjestelmää he itse käyttävät. Kalliimmat ohjaimet vaativat tuekseen kunnon peliohjainkortin, tai kaikkia ominaisuuksia ei voi käyttää. Perustikun pitää sopia mahdollisimman hyvin lähes kaikkeen, aina tasohyppelyistä ja mätkintäpeleistä lentosimulaattoreihin. Miksi tikku. Pelikonsoliohjamista matkitut joypadit sopivat varsinkin toimintapeleihin PC:n analogisia tikkuja paremmin. Valitettavasti jokaista hyvää, käyttökelpoista tikkua kohti on noin 15–20 tikunkorviketta, joita myydään muotoilulla, markalla tai keinotekoisella idealla. Oikean ratin näköiselle ohjaimelle lisäksi autopeleihin sopivat siviililentelyyn tarkoitetut lento-ohjaimet, kuten esimerkiksi CH:n Virtual Pilot ja vastaavat. Nnirvi A A M A MA M aailma on kuitenkin tikkuja pullollaan, osa niistä jopa parempia kuin teippikahvainen Vanha Uskollinen. Ne ovat kestäneet taistelut haastajien kanssa, syrjäyttäneet vanhat mestarit ja niiden kestävyys (muutamassa tapauksessa myös takuuhuolto) on testattu.. Autopeleissä rattiohjain on ehdoton, kun sen makuun kerran pääsee. Jos yleensä käyttävät. Toiset pelaajat pitävät tikkua kädessä, toiset pöydällä, joten jalustan täytyy joko olla kädessä pideltävän kokoinen tahi pöydällä rankassakin rytkytyksessä pystyssä pysyvä. Joypadit vaativat totuttelua, eivätkä ole jokaisen makuun. Jollei tikku tue vallitsevia standardeja, (eli Thrustmasteria ja CH Flightstickiä), se kannattaa jättää kaupan hyllylle. Sillä onhan heidän lahjomattomien käsiensä kautta käynyt ja koneen peliportissa vieraillut kaksikin leegiota erilaisia ilotikkuja ja muita ohjausmenetelmiä. q q Tyypillisen pelaajan mainoslause voisi olla: ”Kahta en vaihda: toinen on suosikkiohjaimeni, ja toinen on kolajuoman merkki”. Toimintaja mättöpeleissä on tärkeää, että pelihahmo vastaa ohjauskäskyihin heti eikä palaverin jälkeen. Yleensä tikut luulevat olevansa lentotikkuja kun niissä on kaasuhana, käytännössä ”hattu” eli tikun päällä oleva nelisuuntainen namiska on paljon tärkeämpi, koska siitä kuikuillaan joka suuntaan. Hyväksi havaittuja peliohjainkortteja ovat CH Gamecard 3, Thrustmaster ACM ja Gravis Eliminator. Vaikka muitakin laatuohjaimia varmasti on, näitä ohjaimia on ainakin testattu ja kauan, ja ne on työhönsä hyväksi havaittu. Kun on päätetty, että Gravis Analog Pro on se paras, niin siinä pysytään, vaikka taivaalta sataisi ämmiä rattiohjaimet selässä
Ne eivät kuitenkaan välttämättä taivu sutjakkaaseen yhteistyöhön kaikkien Dos-pelien kanssa. Nnirvi Tikku joka käyttöön Microsoft Sidewinder 3D Pro G ravis Pad on PC-padien kunkku, väitetään. PlayStationohjainta matkiva Gravis Pro, Gravis Grip ja Microsoftin hauskan näköinen Sidewinder-padi tuovat nappeja tukullisen lisää sormien hyväiltäväksi. Napit ovat hyvän tuntuiset ja sijaitsevat oikeaoppisesti oikean peukalon ulottuvilla. Musta kuori peittää tavaomaisten potikoiden asemasta optisen tikun, jonka säädöt eivät itsekseen vaeltele. Toistaiseksi Sidewinder on sopinut joka peliin, jossa tikkua olen tarvinnut, eikä sen toiminnassa ole ollut valittamista. JTurunen Paljon palvellut padi Gamestar F lightstick Pron hyväksi havaittuun potentiometriratkaisuun perustuva Combatstick lisää vielä seksikkään militäärisesti muotoillun F16-hävittäjän kahvan, kaksi lisänappia ja toisen nelisuuntaisen hatun. Sen kuudesta napista neljä voidaan ohjelmoida mallaamaan mitä tahansa näppäimistön näppäintä, ja ohjelmointi sujuu näppärästi mukana tulevan pikkuruisen laatikon avulla. SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI J os Microsoftin käyttöjärjestelmät olisivat yhtä hyviä kuin heidän ilotikkunsa, Bill Gates olisi Yhdysvaltain rikkain mies. Valitettavasti nykyajan pelit eivät enää taivu kunnolla neljän napin käskytettäviksi. Tikussa on 4+4 nappia (loput neljä Win95-käyttöön) ja peukalohattu. A-luokan lentotikuksi kahvan liikerata on niukka, eivätkä tikun nappulat ole ohjelmoitavia, mutta muuten siitä ei moitteen sijaa löydy. Combatstick yksinään ei kuitenkaan ole näppäimistökomennoiksi ohjelmoitava vaan vastaa Flightstick Prota, joten useimmiten nuo lisänapit ja hattu jäävät täysin turhiksi. Sen lisäksi siinä on jalustassa kaasuvipu, ja pisteenä i:n päällä ohjainsauvaa kääntelemällä se toimii myös peräsinkontrolleina. Jotenkin ajatus Microsoftista tikkumaakarina ei oikein sopinut, mutta yllätys oli suuri: Sidewinder 3D Pro on aivan omaa luokkaansa. Ohjelmistotukea ei tarvi kaukaa hakea, sillä vivun kääntämisellä tikku on joko Thrustmaster FCStai Flightstick Pro -yhteensopiva. Graviksen padissa on kuitenkin omat ongelmansa. Ja hyvin toimiikin: minulla oli normaalipolkimien kanssa suuria vaikeuksia saada jalat ja kädet toimimaan yhteistyössä, sen sijaan ranteenkääntely sujuu ilman ongelmia, ja Warbirdsin peluu sujuu. Äskettäin sille tosin ilLentäjän vehkeet CH Combatstick ja Pro Throttle Pelit q 1/1997 1 19 9. Gamestarin näppäimistöporttiin liitettävä padi on sopivan kokoinen, hyvin muotoiltu ja istuu kouraan hyvin. Kontrollit voi kädenkäänteessä vaihtaa toisiksi vaikkapa kesken pelin. Vannoutuneet thrustmasteristit pitävät tietysti CH:n jousia liian löysinä, ja muotoilukin on hieman karkeampaa tosielämän esikuvaan verrattuna, mutta makuasioista ja tottumiskysymyksistä en lähtisi ainakaan selvin päin tosissani tappelemaan. 102-nappinen laattaohjain on useimmiten otettava syliin, jotta pelaaminen sujuisi ongelmitta. Suoraan tikkua tukevat pelit kun ovat ainakin vielä yhden käden sormilla laskettavissa. Rakenteeltaan se on ollut kestävä. Ristiohjainosa tuppaa raastamaan peukalon verille ja napit ovat onnettomissa kuopissa, mikä tekee kahden nappulan samanaikaisen painalluksen hillittömän hankalaksi. Jalusta on makuuni turhan iso, sillä pidän tikkua kädessäni pelatessani. Niinpä Gamestariin on tyydyttävä – ainakin toistaiseksi
Ne ovat täysiä kopioita F16-C block 50 -ohjaimista. T hrustmasterin lippulaivat ovat FLCS-ohjaussauva ja TQS-kaasukahva, joille kertyi hintaa vuosi sitten ne hankkiessani lähes kaksi tonnia. Mutta varsinaisesti oikeuksiinsa Combatstick pääseekin vasta, kun sen rinnalle pulttaa CH Pro Throttlen, joka ei ainoastaan ole täysin ohjelmoitava kätevän hiirivetoisen käyttöliittymän kautta, vaan myös tekee mistä hyvänsä tavallisesta tikusta ohjelmoitavan. sesti. Lisäksi FLCS:n yksi kytkin voidaan ohjelmoida shift-kytkimeksi, jolloin kaikkien näppäimien mahdolliset toimintatavat kaksinkertaistuvat. Näistä toinen kytkin toimii dogfight-switchinä, jota kääntä. Työn laadussa, luotettavuudessa ja tiukan paikan tullen tuotetuessa kolmen vuoden takuineen ei myöskään ole moitteen sijaa. Joona Vainio Lentotikkujen aatelia Thrustmaster FLCS ja TQS mällä voidaan muuttaa kaikkien muiden näppäimien toiminta. Useissa peleissä tulee mukana valmis konfiguraatio, jota voi tietysti muuntaa haluamakseen. Yhteenlaskettuna yhdistelmässä voi olla yli tuhat toimintoa kerralla. Näin esimerkiksi yksi kytkimen asento voi olla navigaatiomoodi, toinen ilmataistelumoodi ja kolmas maataistelumoodi. Sarja on rakennettu kestämään kovaa kulutusta ja vikojen ilmetessä lähettää Thrustmaster yleensä korjausosan ilman eri veloitusta takuuajan ulkopuolellakin. Tikut ohjelmoituvat dogfight-kytkimen ansiosta monipuolisesti ja loogi± PELIT PELIT PELIT PELIT PELIT PELIT Tikut... Yhdistelmässä on tikun ja kaasukahvan lisäksi viisi neliasentoista hattuohjainta, seitsemän erilaista painonappia (joista yksi on kaksivaiheinen liipasin), kaksi pyöritettävää potentiometriä, trackball-tyylinen hiiriohjain sekä kaksi kolmiasentoista kytkintä. Jouset ovat tavanomaista tikkua raskaammat, jotta ohjaustuntuma olisi parempi. FLCS ja TQS ovat täysin ohjelmoitavia, reilusti yli perustarpeen. CH:n vastaaviin tikkuihin verrattuna FLCS erottuu edukseen jäykempien jousien avulla. Pelit q 1/1997 2 21 1 SINI PUNA KELTA MUS mestyi oma Win95-ajurinsa, joten Wintoosan virtuaalipilotit saavat vastedes kepistään kaiken irti. Kun Throttlen neljään hattuun ja neljään painonappiin lisää tikun toiminnot, saadaan 34 ohjelmointipaikkaa, joihin voi yhdistellä vaikka makroja mielensä mukaan niin kauan kuin 8 kilon EEPROM riittää – ja sitä riittää. Ohjelmat voi rakentaa myös alusta asti itse, mutta työ on aluksi kohtalaisen vaivalloista. FLCS:n ohjelmoitavuus on CH:n tikkuja monipuolisempi, eivätkä CH:n tikut ole yhtä tarkkoja kopioita alkuperäisistä, erityisesti kaasukahvan osalta. Ohjaustuntuma on huomattavasti jämäkämpi ja tarkempi. Toki mielessä oli myös Thrustmaster-kamojen hankinta, mutta lopulta selkeät painonapit ja hatut potentiometripaddlejen ja minihiirien sijaan ratkaisivat varustelukilvan – jälkimmäisistä kun tuppaa olemaan iloa vain ja ainoastaan tosi hardcore-lentosimuissa (esimerkiksi EF2000:n TIALD-tähtäys), ja meikä pelaa niiden lisäksi vähän muitakin ”näppäimistöintensiivisiä” pelejä. Toni Virta En vaihtaisi FLCS:ää tai TQS:ää pois mistään hinnasta (tarjotkaa!). Kytkimet ovat molempien valmistajien tikuissa hyvät. Nyttemmin hinnat ovat tietysti laskeneet. FLCS ja TQS on suunniteltu raskaan sarjan lentosimulaattorikäyttöön. Tikut ovat myös totuttua isompia, joten pienikätiselle ne eivät välttämättä sovi
Pro Pedaalit ovat kestäneet nekin aivan käsittämätöntä rääkkiä. Unohtakaa siis mokomat pelihahmopaikantimet. Näitä taasen minun kiintolevyltäni ei löydy nyt eikä tulevaisuudessa. Polkimet ovat ehdoton Warbirdsissä ja realistisimmissa lentosimuissa, kevyemmissä simuissa ne jäävät helposti käyttämättömiksi. Kytkimellä pedaalit saa vaihdettua lentomoodiin tai automoodiin. PELIT PELIT PELIT PELIT PELIT PELIT Tikut... Näppäimistön kestävyys on suorastaan ylivoimainen mihin tahansa ilotikkuun verrattuna. Jälkimmäistä pelasin onnellisena näppäimistöllä, mutta X-Wingiä ei kursoreilla pystynyt ohjaamaan. Oma yhdistelmäni on kohtuuhintainen ja hyvin tuettu, ja siitä ei vielä ole ollut tarvetta luopua, vaikka Joona ja Toni leveilevätkin uusilla leluillaan. Air Warriorissa satuin osumaan samaan lentueeseen CH:n huoltomiehen kanssa, jolle mainitsin ongelmasta. 8-bittisten tietokoneiden aikana käytin typeryyksissäni vielä ilotikkuja. Seuraavalla viikolla tuli jenkeistä paketti, jonka sisällä oli enemmän kuin riittävästi jousia ja muita varaosia. Ohjelmoitavuutta ei ole, mutta pelitukea sitäkin enemmän. Napit on sijoitettu harvinaisen epäergonomisesti, mutta siihenkin tottuu enkä sen takia ala muuten toimivaa tikkua vaihtamaan. Näppäimistön näppäinjärjestys on kaikkialla aina sama ja kursorinäppäinten sijoituksen keksijälle pitäisi myöntää vähintään ergonomian Nobel. Flighstick Pro ei enää ole mikään huipputikku, mutta yli kolmen vuoden rankan käytön aikana se on palvellut erinomaisesti. Kaasukahva on erinomainen lisä näinkin edullisessa tikussa. Pelatkoon niitä ne, jotka saavat mielihyvää keskiverto-Clancyn kokoisen manuaalin ulkoa opettelusta. CH:n ohjaimia voisi kuvailla kestäviksi ja tarkoiksi. Vaikka nykyajan tikuissa on nappeja useammalle kuin kahdelle sormelle, eivät ne silti voi kilpailla mahtavan 102-näppäimisen keyboardin kanssa. Kaikkia muita pelejä voi tarvittaessa pelata kohtalaisen sujuvasti näppiksellä, mutta lentämisessä tarkka kontrolli ratkaisee. Kaj Laaksonen A A M A MA Pitkään palvelleet CH Flighstick Pro ja Pro Pedals Tosimies ei tikkuun tukehdu Cherry AT-102 O len aina ihmetellyt, mikä kumma saa ajattelevan ja henkisesti vakaan peliharrastajan käyttämään monia satoja markkoja johonkin niin älyttömään vehkeeseen kuin peliohjaimeen. Kävi nimittäin niin, että tikustani katkesi jousi, jonka korvasin väliaikaisesti kuminauhalla. Mikä parasta, tikkua ei tarvitse vaihtaa vaikka joku osa hajoaisi. Tuon ajan suosikkini, räiskintäpelit, vaativat nopeita refleksejä ja mikrokytkimetkään eivät siinä menossa kestäneet. Tosimies ei moista tarvitse, hän pelaa näppäimistöllä. Ja silloin se tapahtui: tikku katkesi ja jätti minut kellumaan avuttomana avaruuteen. 2 22 2 Pelit q 1/1997. Ei niistä ole kuin ilotikun jatkeeksi. Kotikoneeni saksalainen Cherry AT-102 -näppäimistö on kokenut monet Gja Cola-testit, mutta yhä vain se palvelee uskollisesti. Pedaalit ovat riittävän kaukana toisistaan ja niiden liikeradat ovat pitkät ja täsmälliset, kuten muissakin CH:n ohjaimissa. Kotona avasin yli tusinalla ruuvilla kiinnitetyn kotelon, imuroin hiekat pois, rasvasin liikkuvat osat, pistin kotelon kiinni ja pedaalit toimivat taas kuin uudet. Jälkimmäinen matkii auton polkimien toimintaa ja jopa toimii joissain peleissä. Ainoa pelityyppi, jossa ihan oikeaa käyttöä peliohjaimelle voisi kuvitella olevan, ovat lentosimulaattorit. CH Flighstick Pro on edelleen hyvä valinta niille, jotka haluavat edullisesti tarkan ja kestävän lentotikun. Liikeradat ovat edelleen pitkät ja täsmälliset, ainoastaan kaasurulla on muuttunut hieman hötkyksi. Ossi Mäntylahti Tässä tikku, jonka Ossi hajotti. Onneksi sain nilkutettua tehtävästä pakoon uskollisen näppäimistön avustuksella. Loppujen lopuksi kulutin Quickshotteja enemmän kuin keskivertoteekkari hotshotteja. Lentosimulaattoreista on tietysti olemassa myös kevyitä versioita, esimerkkeinä X-Wing ja Wing Commander. X-Wingin lentely Graviksen avulla sujui hyvin, aina siihen asti kunnes päätin tempaista kunnon manööverin ja näyttää Imperiumin sioille mistä ewokki pissii. E i liene yllätys, että allekirjoittaneen ohjaimet on valittu täysin lentosimulaattoreita varten. Spectravideo MSX:n Boulder Dashissa hyytyivät ensimmäisenä sormet, mutta vielä tänä päivänäkin saman koneen kursoripainikkeet toimivat. Peliguru Nirvi suostutteli minut ostamaan elämäni ensimmäisen PC-tikun, Advanced Graviksen. CH Pro Pedals taitaa nykyisin olla lentäjän ainoa valinta. Viime kesän Mosquito Meetingin jäljiltä polkimien kotelo oli niin täynnä hiekkaa, ettei polkimia saanut enää kunnolla liikuteltua ja jos yritti, kuului pelkkää rutinaa
Sitten orionilaisetkin häipyivät, vain Vartijan suojaama kotimaailma jäi muistoksi. Tähän pieneen, keskisuureen, suureen tai valtavaan galaksiin syntyi myöhemmin kahdesta kahdeksaan sivilisaatiota, jotka aloittivat taistelun galaksin nokkamiehen paikasta. Suojat rytisevät.. Antareslainen kehittää keinotekoisen mustan aukon. Instantklassikoksi poukannut peli on saanut odotetun jälkeläisen, ja nähtävästi geenien toinen puoli on peräisin Simtexin melkein-klassisesta Master of Magicista. Juuri diplomatia on kummankin Orionin kulmakiviä, joka erottaa sen muista vastaavan tyyppisistä peleistä. Jos pelaaja ei ole toinen näistä, voi joutua äänestämään pahinta vihollistaan vain estääkseen tärkeimmän liittolaisensa ja naapurinsa vaalivoiton. Master of Magista on käännetty ”sankarit”, onneksi raskaasti laimennettuina versioina. V uonna -93 avaruusstrategiapelien taivaalle ilmestyi uusi, kirkas tähti: Simtexin Master of Orion. Siirtokuntien hallinta on muuttunut MOOn menevästä, yksinkertaisesta liukusäätimien näpräämisestä Master of Magicin tyyppiseksi mikrojohtamiseksi. Töihin siitä! Siirtokuntien asukkaat tuottavat jotain kolmesta: ruokaa, tuotantoa tai tieteellistä tutkimustyötä. Niinpä tekniikan vaihtaminen naapureiden kanssa (tai raaka teollisuusvakoilu) on välttämätöntä. Tämähän tietysti pulttaa moisesta ankarasti. Toinen vaihtoehto on tietysti ilmoittaa tyytymättömyytensä vaalitulokseen, ja kohdata yksin yhdistynyt loppugalaksi. Kaikkien harmiksi myös antareslaiset poksahtivat visiitille, yhä kasvavin ja kasvavin laivastoin. Eikä saa unohtaa vaaleja. MOOtama juttu Matka kohti galaksin herruutta alkaa kotijärjestelmästä, josta mahdollisimman pian levitään joko naapuritähtiin tai kotisysteemin muille planeetoille. Rakennusrumbaa helpottaa rakennuslista ja voipa kehityksen antaa koneenkin huoleksi, joskaan se ei ole sen leipälaji. Tekniikan vaihtamisen lisäksi voi naapureiden kanssa solmia kauppasopimuksen (ja tienata rahaa) tai tehdä tiedeyhteistyötä (ja tienata tutkimuspisteitä). Siirtokuntiin värkätään rakennuksia huolehtimaan puolustuksesta, saasteiden kurissapidosta, tuotannontehostuksesta, maankaltaistamisesta ja niin edelleen. Tutkitaan ja sutkitaan MOO2:n tiedemiehet saavat aikaiseksi tutkimuspisteitä, ja jokainen uusi keksintö maksaa näitä tietyn määrän. En se minä ollut! Vihreät viivat näyttävät suojien sektorit. Liittoja ja hyökkäämättömyyssopimuksia voi solmia, heikommiltaan voi kiristää rahaa tai tähtijärjestelmiä ja vahvempia voi nuoleskella ja mielistellä. Ken nitistää Vartijan, saa omakseen kadonnutta huipputekniikkaa. Ruokaa pitää olla tarpeeksi, tuotannon kulkea, tutkimustyötä harrastaa ja laivaston olla vakavasti otettava, tahi pian on muiden jaloissa. Se nimittäin A A M A MA 2 24 4 Pelit q 1/1997 Master Of Orion II: Battle At Antares MicroProse Dos, Windows 95 Versio: 1.2 Minimi: 486, 8 Mt, hiiri, CD-ROM 300 kt/s Suositus: P90, 16 Mt RAM Äänet: Sound Blaster ja -yhteensopivat Kiintolevy: 75 Mt Monipeli: Modeemi, TEN, IPX Testattu: P120/16 Mt, SB-16, CD-ROM 600 kt/s Minä, keisari q q ”Anna minulle Raghesh 3:n siirtokunta, niin jätämme surkean imperiumisi rauhaan”, uhoaa mrrshanien suurlähettiläs. Voittoon on kolme tietä: klassisesti kaikki muut rodut voi nitistää, jolloin jokseenkin itsestään selvästi on galaksin herra, tai valloittaa antareslaisten kotimaailman, jolloin muut ovat niin vaikuttuneita, että valitsevat pelaajan keisariksi, tai sopivalla sekoituksella kiristystä, uhkailua ja lahjontaa voi varmistaa itselleen äänienemmistön galaktisissa vaaleissa. Tuikitärkeässä tutkimustyössä ollaan vaihdettu huonompaan: kakkosen tiedemiehet osaavat keskittyä vain yhteen alaan kerrallaan, ja siinäkin yleensä vain yhteen kapistukseen. Jälkimmäinen hävisi, ja orionilaiset vangitsivat eloonjääneet omaan mikrouniversumiinsa. Kaksi suurinta rotua ovat ehdokkaita galaksin herraksi, ja voittoon vaaditaan 2/3:n enemmistö. Rahtialuslaivasto heivaa ylimääräistä ruokaa paikkoihin, jossa sitä tarvitaan. Kauan, kauan sitten kaukaisessa, kaukaisessa galaksissa Orionin imperiumi taisteli Antaresta vastaan. ”Enpäs anna”, totean minä, trilariaanien keisari, luottaen upouusiin ionikanuunoilla varustetut Star Fury -risteilijöihini ja hyviin ystäviini psiloneihin, jotka seuraavassa viestissä purkavatkin liittomme vakoilusta suuttuneena. Nämä vekkulit määrätään alusten kapteeneiksi ja siirtokuntien johtajiksi, jolloin esimerkiksi heidän innostava olemuksensa saa työläiset raatamaan vähän enemmän, tai vihreä asenteensa vähentää vähän saastumista. Jokaisessa aurinkokunnassa on nollasta viiteen planeettaa, yleensä joten kuten elämän sallivia. Siniset ruudut näyttävät mihin alus voi liikkua. Näihin rakennetaan sitten pikavauhtia siirtokuntia, tai ainakin varataan paikka rakentamalla ulkovartioasema, ennen kuin sakkran samperit tai psilonin penteleet vievät mineraaleja planeetan nokan edestä
Hävittäjiä lauotaan ja aluksia jopa kaapataan, joskin pääsääntöisesti taistelussa tungetaan lähietäisyydelle ja sitten läimitään. Nirvi Prime, mahtavan imperiumin synnyinplaneetta. Tietokoneen saa silti ottaa vakavasti. q Vaihtelua riittää. MOO2:n diplomatia ei aina tunnu toimivan samalla lailla kuin edeltäjässä, esimerkiksi rauhansopimus tuntuu turhalta vaihtoehdolta. Simtex varmasti virittää peliä vielä lisäpäivityksin. on MOO2 skaalattu alus alusta vastaan -tasolle. Simtexin klassiseen tyyliin ensimmäinen, Valloissa julkaistu 1.1 oli hirveä bugiryväs, mutta Euro-versio on hyvin toimiva v.1.2. Ensimmäisessä Orionissa vuorot jaettiin sen mukaan, kenellä oli tehokkain tietokone, mutta nyt ihminen aloittaa aina, ja tämä haittaa muutenkin alakynnessä olevaa tietokonetta aika lailla. Mukana on nyt se kaivattu moninpelikin, joskin olen vähän epävarma, kuinka hyvin se toimii. Ja kolmas on se, että pelaajan pitäisi pystyä vähän säätelemään, miten alukset tupsahtavat taistelualueelle. Vänkiä erikoisvimpaimia riittää. q Tekoälystä voi aina naputtaa. Toinen ongelma on ase nimeltä Gyro Destablizer, jolla Guardianin, Antaran laivaston ja monet muut eliminoi aivan liian aikaisin, nopeasti ja tehokkaasti. Ehdottomasti hankkimisen arvoinen kuitenkin. Aluksista mallinnetaan erikseen suojat neljään suuntaan, panssarointi, runko ja järjestestelmät. Huonoa q Suunnittelussa muutama aukko. Jämerä, huippuluokan avaruusstrategia. 91 Ihan oma tekemä alus. Sitä kun ei koskaan solmita. Aseiden efektit ja varsinkin osumat suojiin ovat ”äl-zän käih'iä”, niin kuin siliconoidit sanoisivat. Aseissa on ampumasektorit, ja aluksen massa ja moottorit vaikuttavat esimerkiksi siihen, miten ketterästi ne kääntyvät ja liikkuvat. Jokaisella rodulla on rotuominaisuuksien lisäksi sattumanvarainen ”luonne”. Hus pois vanhat ionitykit, tilalle upouudet kuolemansädepyssykät. Jos haluaa säästää rakennuksia, voi planeetalle tiputtaa avaruusmerijalkaväkeä. Omat rassit Siinä missä MOOssa massiiviset laivastot ottivat mittaa toisistaan, Pom-pom-pommia niskaan minä poika viskaan.. Teknisesti Dosja Win95-versiot näyttävät identtisiltä, vaikka ne joutuukin asentamaan eri hakemistoihin. Bulrathit voivat esimerkiksi olla ailahtelevia laajentujia, jotka yhtäkkiä ryhmähalimisen ja pussailun päätteeksi ilmoittavat, jotta se on nyt sota. Kun taistelu on ohi ja planeetan puolustus eliminoitu, voi pelaaja tiputella planeetalla terveisiä asujaimistoille. Sen tasapainoinen sekoitussuhde on lipsunut vähän liikaa mikromanageroinnin puolelle. Kun kaikki muukin on käännetty Master of Magicista, miksei myös sen toimivaa taistelumoduulia. Taistelussa kaikki muu näyttää hyvältä paitsi itse alukset, jotka ovat mitään sanomattomia klönttejä, jotka näyttävät karanneen vanhasta Amigan ampumapelistä. Yleensä vielä samalla vuorolla, kun ne hyökkäävät rajaplaneettojen kimppuun. Vaikka Master of Orion 2 on erinomainen peli, ei se onnistu riistämään isänsä klassikkokaapua. Nyt ne tulevat aina korkeana pylväänä. Psilonit eivät pidä teollisuusvakoilusta. Nnirvi SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Pelit q 1/1997 2 25 5 Hyvää q Erinomainen taktinen taistelu. Siirtokuntien optimointi tuntuu sekin olevan vähän tuntematon käsite. Jos näitä ei ole riittävästi, maksetaan rahaa ja paljon. Äly hoi! Simtexin klassiseen tyyliin tekoäly jättää naputtamisen varaa. on muutakin kuin koriste. Imperiumin nokkamies voi suunnitella itse omat alusmallinsa, joita voi olla kuusi erilaista. Käytännössä määrä on paljon suurempi, koska vanhentuneet alusmallit voi päivittää, joten rahat eivät mene hukkaan. Megalaivastot estää ensinnäkin alusten kalleus, ja toiseksi niiden määrää rajoittavat niin sanotut komentopisteet. Runkoihin, joiden koko vaihtelee pikku hävittäjistä Doomstareihin (kokoluokka lienee selvä) pultataan kiinni erilaisia aseita ja lisälaitteita todella laajasta valikoimasta, ja toivotaan, että siitä sitten onkin johonkin. Tekoälyvetoiset laivastot ovat mielikuvituksettomia, ja raahaavat vanhaa kalustoa mukana, vaikka päivittääkin voisivat. Orionin kimppuun en ole koneen nähnyt käyvän. Taistelussa on yksi yllättävän tyhmä moka. Valitettavasti taistelua edelleenkin seurataan vierestä. Kun/jos ihmispelaaja pystyy pysymään hengissä tarpeeksi kauan, saa hän tuotantoja asukasylivoiman. MOO2:n uusi vuoropohjainen, taktinen taisteluosuus on yksinkertainen, mutta silti monipuolinen. Ainakin kaikki pelaajat voivat tehdä vuoroaan samaan aikaan
Syö ohjusta, friikki! Vaikka maasto on yksitoikkoista, se ei ainakaan pikselöidy lähelle tultaessa. Ilokseen hän havaitsee, ettei näiden suhteita voi ainoastaan muutella, vaan reaktorin voi myös lyödä hetkeksi ylikierroksille, mikä tuottaa lisätehoja ylikuumenemisvaaran ja vaurioitumisen kustannuksella. A A M A MA Shattered Steel Bioware/Interplay Dos Versio: 1.08 Minimi: 486DX2, 8 Mt, CD-ROM 300 kt/s Suositus: joystick, 16 Mt RAM Äänet: yleisimmät äänikortit Kiintolevy: 20 Mt Moninpeli: modeemi, nollakaapeli, IPX Testattu: P200, 16 Mt, Dynamite 128, SB32 PnP, CD-ROM 900 kt/s Metallisekoitus q q Jos Doom ja Mechwarrior 2 saisivat yhteistä jälkikasvua, tuloksena voisi hyvin olla Interplayn Shattered Steel. ”Satelliittilinkki on ystäväsi”, hän ajattelee ja jää kytikselle harjanteen juurelle. Ihailtuaan kokonaan sulavasti teksturoituja, joskin paikoin hieman yksitoikkoisen rujoja maisemia pilottimme katsastaa kojetaulun. Samaa ovat Biowaren pelisuunnittelijat ajatelleet pulttaamalla tähän perusideaan päällimmäiseksi vielä jostakin yllättäen ilmaantuvat iljettävät biomekaaniset muukalaiset. Kun joka suuntaan näkevässä tutkassa välähtää ensimmäinen punainen piste, pilotti lämäisee epäröimättä ykkösen silmään ja valmistautuu taisteluun. Tehokkaammat energia-aseet luonnollisesti verottavat runnerin reaktoria raskaammin, latautuvat hitaammin ja niillä on hitaampi tulinopeus, eikä niitä parane ihan höyhensarjan koneeseen asentaa. Aseistukset jakautuvat hieman runnerin mallin mukaan, mutta alkupuolella tarjolla olevissa keveissä mönkijöissä on kaksoisripustin yhdelle pääaseelle, joka on aina jonkin sortin tykki, ja kaksi ripustinta sekundaariaseille, jotka voivat olla raketteja, ohjuksia, miinanlaukaisijoita tai joitain muita hieman erikoisempia kuten taktisia ydinohjuksia. Alun hirtehinen HAL9000-imitaatio saa pian väistyä (vaan enpä kerro miksi, lälläslää) yhtälailla hymyilyttävän sensuellin naiskeinoälyn tieltä. Eri asetyyppejä peli sisältää kaikkiaan parisenkymmentä, joten mechinvirittelyn ystävät eivät tule pettymään, vaikkei kyseessä mitään niin syvällistä olekaan kuin Mechwarriorissa tai edes Earthsiegessä. Koska hän on ollut jossakin kaukana kauan sitten edellisessä elämässään X-siipihävittäjä-ässä, hänen kasvoilleen leviää tietävän kyyninen virnistys kun hän huomaa suojien, aseistuksen ja moottorin tehosuhteista kertovan näytön. Mikäpä vanhoissa konsteissa vikana on jos ne kerran toimivat. Siitä pitävät huolen panssarointi ja suojakenttägeneraattorit. Planet runner nytkähtää liikkeelle ja harppoo uskottavan tuntuisesti metallinkalskeisten askelten säestämänä. K un tätä jo yhdeksäskymmenesseitsemäs peli ennustaa, niin pakkohan se on uskoa, että joskus hamassa tulevaisuudessa kaikkea hallitsevat isot pahat ylikansalliset kaivosyhtiöt, jotka pestaavat palkkasotureita valvomaan etujaan kilvassa kaukaisten planeettojen luonnonvarojen hallinnasta. Kun kaikki on reilassa, on aika hypätä maahanlaskualukseen ja dyykata planeetan pinnalle. Pelaaja voi vapaasti viritellä erilaisia pyssyköitä, reaktoreja ja suojakilpiä ratsuunsa, kunhan pysyy kyseisen runnerimallin maksimitonniston rajoissa. Harmikseen sankarimme huomaa, ettei punainen piste tutkassa suostu lukittumaan ennen kuin se on lähes näköetäisyydellä, ja silloinkin lukitusneliö syttyy uskollisesti, vaikka välissä on jyrkähkö harjanne. Mechi on mechi vaikka voissa paistaisi Planet runnerit ovat kahdella jalalla kulkevia, raskaasti aseistettuja tankkeja, eikä niitä ole ihan helppo nitistääkään. Muukalaisten Cobra sen sijaan hajoaa pahasti osiin.. Ei runnerin ohjastaminen sentään niin montaa nippeliä vaadi kuin oikean mechin, mutta kaikki olennainen on mukana erikseen kääntyvästä torsosta alkaen. Kuultuaan käskynjaon pilotti käväisee varikon puolella kustomoimassa runneriaan tarjolla olevasta aseistuksesta ja varustuksista, ja virittää itselleen parhaiten sopivat kontrollit. Huolelliset käskynjaot ja monipuoliset tehtävät vaihtelevine tavoitteineen antavat pilottisankarillemme selkeää toivoa siitä, että odotettavissa on jotain hieman toista kuin puuduttavan tylsää Terminal Velocity -mäiskettä. ”Ne vain yllättäen tulivat jostain, kukaan ei tiedä niistä mitään, kommunikaatio ei pelaa, ja ne haittaavat yhtiön bisnestä: siispä ota runnerisi ja tapa.” Päivä runnerpilottina Hyvin vakuuttavasti osansa esittävät pelaajan emäaluksen keinoälytietokoneet huolehtivat tehtävien käskynjaoista. Ja tietysti vain sitä mukaa kun armollinen yhtiö suostuu uusia ja hienompia hilavitkuttimia hänen käyttöönsä luovuttamaan. Kypärään kytketyistä korvalappustereoista raikuva reipas actionleffa-musiikki saa adrenaliinin virtaamaan
Saakelin alienit aikovat jyrätä sittenkin tukikohdan, ja niitä saapuu aalto aallon jälkeen joka suunnasta niin kuin niillä ei olisi mitään loppua. ”Jos vain ne saakelin alienit olisivat vähän fiksumpia ja niitä olisi vastaavasti vähemmän tätä voisi pitää taitolajina”, pilotti mietiskelee. Hänellä on vielä edessään monta tehtävää, joissa taistelujen räiskintäpiirteistä huolimatta useimmissa on mukana jokin muukin tarkoitus kuin kaiken liikkuvan tuhoaminen. ”Ja kun olisi noita siipimiehiä, niin tämähän olisi jo ihan oikeaa sodankäyntiä. Kalkkunan kuolema Pian näkyviin ilmestyy täysin käsittämätön hirvitys, joka näyttää sekä muodoltaan että liikehdinnältään henkiin heränneeltä pakastekalkkunalta, jolta joku on unohtanut katkaista kaulan. Onneksi pilottimme törmää tukikohdan ympäristössä lojuviin lisäammuksiin, jotka jotenkin yliluonnollisella tavalla latautuvat hänen planet runneriinsa vain niiden yli kävelemällä. Mutta hauskaa tästä tulee joka tapauksessa.” Joona Vainio SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Pelit q 1/1997 2 27 7 Hyvää q Tervettä tuhofiilistä. Huonoa q Rujot tekstuurit. ”Enpä sittenkään taida ottaa lopputiliä vielä”, pilotti tuumaa, ja tekee viisaan päätöksen. q Aivottomat vastustajat. Telesmurffien invaasio Vaan silti jostain tuppaa vielä punaisia pisteitä tutkaan. Sähkömoottorien vinkuna ja 30-millisten muhkea basso täyttää ohjaamon ja osumista kertovat kipinät sinkoilevat biomekaanisen kalkkunan ruumiista ilman näkyvää vaikutusta. q Usein muitakin omia joukkoja. Muutaman kilometrin päästä löytyykin kummallinen paikallaan jököttävä hökötys, ja yllätys on suuri, kun hökötyksen viereen aukeaa aikaavaruusportti, josta astuu joukko lisää kalkkunoita. Punaisia pisteitä lähestyy kymmenittäin jokaisesta ilmansuunnasta. Monissa hän tulee saamaan apua ystävällisiltä joukoilta joko ilmatuelta tai muilta runnereilta, ja lähes kaikissa on selkeä tavoite, joka antaa syyn uskoa siihen, että kyseessä on todellinen sota eikä savikiekkoalienien ampumarata, vaikka ne hyväkkäät savikiekkoja ovatkin. Pilotin helpotuksen huokaus katkeaa kesken, kun hän vilkaisee tutkaruudulle. 88 Grafiikan yleisestä rujoudesta huolimatta seasta löytyy lähes 3D-korttimaisia erikoisefektejä. q Ympäristö elää. ”Ple, vedänkin vaihteen kakkoselle”, pilotti ärähtää ja taistelukenttä muuttuu hirvittäväksi teurastukseksi nähtävästi täysin aivottomien alienien ammuskellessa miten sattuu milloin kuljetusajoneuvoja, milloin runneria. Koska hän tietää, että jotkut aseet tehoavat huonommin eri panssarityyppeihin, hän päättää vaihtaa sekundaarisiin pikalasereihin ja laskettaa nopean sarjan pallohukkaisena heilahtelevan kalkkunan jalkoihin – nämä otukset ovat nopeita, mutta niillä on selviä vaikeuksia kääntymisessä. q Mojovaa musiikkia ja reipasta ryskettä. Joissain tuhoamistehtävissä jopa tarvitaan melkoisesti taktisia hoksottimia, sillä ”kaikki kyykkyyn” tekniikka osoittautuu itsemurhaksi. Sitä paitsi oli se räiskintäkin paikoiten pirun hauskaa, pitkälti sen kaiken machorytinän ja räjähdysten ansiosta. Kalkkuna-alienit kohtaavat loppunsa ripeään tahtiin ja huoltokolonnan rippeet ilmoittavat saapuneensa määränpäähän. Pilotti luottaa kevyen runnerinsa nopeuteen ja lähtee kiertämään vastustajansa taakse kääntäen samalla koneensa torsoa ja pitää maalin helposti tähtäimessä mainion padlock-viewin avulla, jollaista hän olisi toivonut jo mechisoturin päivinään. Kun savu hälvenee, ei jäljelle jää edes kiitospäivän aterian aineksia. Kun kalkkuna alkaa sylkeä lasertulta, pilotti havahtuu järkytyksestään ja antaa kuusiputkisten konetykkien puhua. Kunhan ensimmäinen planeetta on puhdistettu alieneista ja ”bossialieni” tuhottu, päästään seuraaville, jossa muukalaisten mysteeri vähitellen selviää, mikä toki on omiaan pitämään juonta mielenkiintoisena. Suojat kuultavat hienosti läpi.. Miten ihmeessä ne voivat odottaa, että pystyn tekemään mitään järjellisiä taktisia suunnitelmia, kun näitä savikiekkoja voi tulla mistä vain, milloin vain ja miten paljon hyvänsä?” ”Aivotonta räiskintääkö siis sittenkin”, pilotti ajattelee päätään pudistellen ja sekavin tuntein palattuaan emäalukseen. Pilotti kiroaa katkerasti käskytettävien siipimiesten puutetta ja alkaa pelätä, että tästä komennuksesta tulee pelkkää tyhjänpäiväistä räiskintää, kun eetteristä kaikuu paikalle saapuvan hävittäjälentueen johtajan tervetullut viesti. q Säälittävästi suomennettu Mechisimulaattorin ja 3D-räiskinnän yhdistelmä, joka vielä hieman haparoi yrittäessään päättää kumpi olisi. Kalkkunan epäröinti koituu sen kohtaloksi: pikalaserit sahaavat sen toisen koiven irti ja koko hökötys kaatuu muhkeiden räjähdysefektien ja jytinän saattelemana. ”Teleportaatiota, helkkari. Taidankin heittää aliavaruusmailin kavereille Betelgeuzeen ja pyytää heitä siipimiehiksi moninpeliin interstellarnetin välityksellä. No, olipahan huoltokolonnan ja tukikohdan suojelemisessakin sentään jotain itua. Vaikka kunnollisten siipimiesten puute pahasti kaivelikin, tulivat sentään ne maataistelukoneet auttamaan, joten ei tässä tarvinnut olla yksin maailmaa vastaan. Pian tukikohdan ympärillä on pystyssä konetykkitorneja ja päivä vaikuttaisi olevan pulkassa, mutta jälleen tutkassa välähtää punaista. Vaikka yksi planet runner vastaa suojiensa ansiosta viittäkymmentä ufomönkijää, kuljetuskolonnan suojelu näyttää toivottomalta. Pilotillemme tullaan tarjoamaan joissain kohdin valinnanvaraa, millä tavalla useamman tehtävän pituisen minikampanjan suorittaa haarautuvien juonipolkujen muodossa. Ja kolonna oikeasti teki jotain tehtävään vaikuttavaa asentamalla ne tykkitornit ja vielä ilmoitteli koko ajan radiossa mitä oli tekemässä – huusivat jopa apua tarvittaessa. Kun viimeinenkin vihollinen lojuu maassa savuavana kasana kuuluu radiosta vihdoin tervetullut viesti: tehtävä suoritettu. Toinen toistaan oudomman näköiset kävelevät kummajaiset lähestyvät suojeltavaa kuljetuskolonnaa pahat mielessä. q Siinä on mechejä. q Siipimiehet puuttuvat. Koska tehtävä on suoritettu, sankarimme päättää omin avuin lähteä selvittämään, mistä nämä hirviöt oikein sikiävät
Epäreiluja kun ovat, eivät muukalaiset aina anna Wilburille kaikkia testeistä selviytymiseen tarvittavia tavaroita. Mokaaminen ei kuitenkaan ole kovin paha juttu, sillä Wilbur voi kokeilla testejä, kunnes onnistuu. Sheriffi ja hänen apulaisensa valvovat valppaana kansalaisten turvallisuutta. Niinpä he abduktoivat yhden umpimähkään valitun ihmisen, Wilburin, alukselleen. Koska sankari ilmestyy aina testissä epäonnistuttuaan samaan aikaan ja paikkaan, voi hän käyttää tietoa tulevaisuudestaan hyödyksi. K aikki ovat kuulleet modernin pikaruokakulttuurin ympäristölle haitallisista vaikutuksista. Muttta jotain menee pieleen. Aika aikaansa kutakin Aikaparadoksit ovat lähes kaikessa muussa kuin Star Trekissä (jossa aihe on kulutettu puhki) erittäin mielenkiintoisia juoniperustoja. Kaikki mitä pikkukaupungin parturi tarvitsee: suuri sateliittilautanen ja pelätin pitämään linnut loitolla. Niinpä sankari joutuu huhkimaan läpi pienen kotikylänsä etsien apua seuraavaan testiin. Isäntä on jättänyt saaren, mutta vartioon komennettu sika on suorastaan verenhimoinen.. Esimerkiksi sama auto kaahaa kylän läpi joka kerta täsmälleen samaan aikaan tai rokkibändi ilmestyy paikallisen kahvilan parkkipaikalle aina samalla hetkellä. Paitsi, että Wilbur muistaa kaiken, hän ilmestyy kotikyläänsä tuntia ennen abduktiota. Kukaan ei kuitenkaan olisi ikinä osannut arvata, kuinka haitallisia pikaruokaketjut maapallolle ovatkaan, ennen kuin intergalaktisen Orion Burger -ketjun raaka-ainekerääjät saapuivat maan kiertoradalle. Normaalin abduktioprotokollan mukaan kerääjät pyyhkivät tulevan jauhelihan muistin ja lähettävät hänet takaisin Maahan, tarkalleen samaan aikaan ja paikkaan, missä hän kaapatessa oli. Onnistunut ratkaisu on myös se, että peli ei näytä pelkkiä hotspotteja, vaan yksinkertaisesti nimeää A A M A MA 2 28 8 Pelit q 1/1997 Orion Burger Sanctuary Woods/Eidos Interactive Dos, Windows 95 Versio: 1.0 Minimi: 486, 8 Mt RAM, SVGA (640x480), CD-ROM 300 kt/s, hiiri Äänet: yleisimmät äänikortit Kiintolevy: 5 Mt Testattu: Pentium 100, Stealth 64 2 Mt VRAM PCI, 16 Mt, SB 16, LAPC-1, CD-ROM 450 kt/s Asia on pihvi q q Onko ihmiskunnasta tulossa einestä lähimpään galaktiseen perheravintolaan. Asia ei välttämättä ole vielä pihvi. Hiiren oikealla napilla valittavia toimintoja on yhteensä vain kolme erilaista, mutta ne riittävät mainiosti hyvin toimivan pelin luomiseen. Kaikki on kiinni aikaluuppiin juuttuneesta Wilburista. Ei, hän on vain kaupungin pormestari. Ajattelu sallittua Wilburin seikkailu ajassa ja paikassa sujuu näppärällä Sierran ja LucasArtsin käyttiksiä yhdistelevällä hiirisysteemillä. Koska sankari tietää joutuvansa abduktoiduksi ja testattavaksi tunnin kuluttua, hänellä on aikaa valmistautua muukalaisten testeihin. Hän epäonnistuu surkeasti heti ensimmäisessä tehtävässä. Heidän näkökulmastaan maapallo on täynnä hampurilaispihvin aineksiksi sopivia olioita. Ennen sadonkorjuuta kerääjät joutuvat kuitenkin testaamaan tulevien pihvien aivokapasiteetin, sillä älykkäitä eliömuotoja ei lain mukaan saa jauhaa hampurilaismateriaaliksi. Päivä murmelina -tyylinen idea samaan päivään (tai tarkemmin sanottuna tuntiin) juuttuneesta sankarista ei ole uusi, mutta Orion Burger osaa ottaa idean parhaat puolet hyötykäyttöön. Halutessaan sankari voi valmistautua eri tapahtumiin ja puuttua asioiden kulkuun, sillä hän osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ihan totta
q Näyttää ja kuulostaa hyvältä. Hyvää q Hyvin kirjoitettu. Sitäpaitsi päivän voi aina aloittaa uudelleen ja tehdä tarvittavat asiat nopeammin. Vaikka ihmiskunnan tulevaisuus on taas kerran vaakalaudalla, on peli kaikkea muuta kuin synkkä. Grafiikka on samalla tavalla veikeän surrealistisesti piirrettyä, ja ympäröivä maailma vaikuttaa jotenkin vinksahtaneelta. Yhteiskunnan vähäosaiset vetävät hirsiä ja pontikkaa kaupunginpuiston ainoalla penkillä. Huonoa q Lyhyehkö. Peli vilisee alkuhetkistä lähtien hyviä herjoja, mutta hauskimmat hetket koituvat erilaisille ihmisille naureskelusta. Peli tarjoaa herkkua myös korville, sillä maailma on täynnä erilaisia ääniä linnunlaulusta kaupunkimaiseen taustahälyyn. Pulmat eivät kuitenkaan ole liian vaikeita, vaan niiden parissa tuntee aitoa oivaltamisen iloa. Päivää, rouva. q Hauska. Näin peli ei helpotu turhaan, ja varaa miettimiseen jää. Itse ongelmat vaihtelevat helpoista suorastaan nerokkaisiin. Näin ei todellakaan ole asian laita, vaikka abduktointi tapahtuukin aina tietyin väliajoin. Ötökäntuhoaja on vihdoin saapunut.” Keittiöön pesiytynyt Bork valmistaa mikrossa räjäytettyjä nuijittuja luumuja. Jos Wilbur mokaa myöhemmän testin, ei hänen tarvitse enää kerätä aikaisempiin testeihin tarvittuja asioita uudelleen, sillä hän kipaisee hoitamassa asiat kuntoon automaattisesti. Ulkoisesti Orion Burger tuo mieleen LucasArtsin Day of the Tentaclen. Musiikkia ei ainakaan minun koneessani raikunut ilmoille laisinkaan, aivan loppua lukuunottamatta. Halutessaan voi myös hypätä jäljellä olevan ajan yli suoraan abduktointiin. Niinpä pelin loppu tuleekin vastaan liian pian, paria paikoilleen jämähtämistä lukuun ottamatta Orion Burgerin pelaa läpi muutamassa päivässä. Ihmekös tuo, kun kuski ei edes tiennyt, mihin oltiin menossa. Repullinen hyvää tuulta Orion Burger on erittäin hauska. Visuaalisia vitsejä on joka puolella, ja viimeistään toiseksi viimeisen testin riiviöt saavat hyvälle tuulelle. Esimerkiksi Wilbur saa aivan uuden ulottuvuuden loistavalla äänellään. kaikki ruudulla olevan kohteet hiiren niihin osuessa. Tapio Salminen SINI PUNA KELTA MUSTA MASKI Pelit q 1/1997 2 29 9 Bändi on eksynyt oikeasta suunnasta. Pontikkapannuhan se siinä. Pulmat ovatkin pelin paras puoli, ja niiden selvittämiseen tarvitaan tarkkaavaisuutta ja oivallusta, eikä vain kaikkien esineiden testaamista kaikkeen eteen osuvaan. Hahmojen äänet eivät voisi olla parempia, ja parastaan pistävät ääninäyttelijät viimeistelevät hahmojen persoonallisuudet tyylikkäästi. Orion Burgerin parissa viihtyy, sillä pelissä on yksiselitteisen mukava ja letkeä tunnelma. Aikaa riittää kuitenkin yllin kyllin, eikä ainakaan minulla loppunut aika kesken kertaakaan. 92. Jotkut tahot ovat valittaneet pelin aikarajoitteisten ongelmien pilaavan koko pelin. Taattu hyvän tuulen tuoja. Hahmot ovat eläviä yksilöitä, eikä animaatiossa ole säästelty. q Toimivat ongelmat. Veikeän piristävä seikkailu. Etenkin pelin keskivaiheen pulmat ovat erittäin onnistuneita, ja täytyypä eräässä testissä opetella ymmärtämään pari sanaa vierasta kieltäkin. Sankari itse on erinomainen karikatyyri aivan liian yleisestä puhdasotsaisesta seikkailupelisankarista, joka pukeutuu tyylikkäästi ja huolehtii sekä tukan asennosta että kellon näkymisestä