Y oshi’ s W oolly W orld Elokuu 8/2015 . Ba tman: Arkham Knight . PC . Nintendo . Final F antas y XIV : Hea v ens w ar d . PlayStation . Mobiili PAL.VKO 2015-37 15008 6 414886 093546 609354-1508 SEIKKAILUJA TAIKAMAASSA Final Fantasy XIV: Heavensward Elder Scrolls Online: Tamriel Chronicles Magicka 2 Joko Batmanin ura on ohi. Xbox . TANKKEJA KAHDELLA TAVALLA: Wottikastikeella a la Armored Warfare Simusalaattina a la Steel Armor: Blaze of War Star Control 2 paljastaa salaisuutensa VALINTOJA, VALINTOJA! Tim Schaferin Massive Chalice KUN AIKA EI RIITÄ: pikapelaajat kertovat PLASTOSAURUSTEN HYÖKKÄYS Lego Jurassic World. 8,90 € 8/2015
2
3 ENNAKKOTILAA NYT! ILMESTYY 23.10..
0400 997622, esko.kontio@fokusmedia.fi YHTEYSTIEDOT Osoite: Hämeentie 153, 00560 Helsinki Kotisivu: www.pelit.fi, www.fokusmedia.fi Painopaikka: Punamusta 2015 ISSN 1235-1199 Aikakauslehtien Liiton jäsen. numero Päätoimittaja: Tuija Lindén, tuija.linden@fokusmedia.fi, 050 559 6606 Toimittajat: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.fi Tuomas Honkala, tuomas.honkala@fokusmedia.fi Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.fi AD: Robert Ottosson, robert.ottosson@fokusmedia.fi Avustajat: Petri Heikkinen, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Juha Kerätär, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Miika Sillanpää, Olli Sinerma, Jouni Utriainen, Harri Vaalio JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy Toimitusjohtaja: Tapani Pitzen, tapani.pitzen@fokusmedia.fi MEDIAMYYNTI Esko Kontio, puh. Lehden tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Mikäli laskutusjakso on sovittu maksettavaksi useammassa erässä, laskutetaan maksuerät kunkin laskutusjakson alettua perättäisinä kuukausina. ASIAKASPALVELU Netissä: www.fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Puhelimitse: 020 7354 130 Puhelun hinta: Lankapuhelimesta 8.35 snt/ puh + 7,02snt/min matkapuhelimesta 8.35 snt/ puh + 17.17 snt/min. vuosikerta 252. Vuonna 2015 ilmestyy 12 numeroa, joista yksi on kaksoisnumero (6–7). Jos tilausjakson sisältämä lehtimäärä muuttuu, muuttuu hinta vastaavasti siten, että lehtikohtainen hinta pysyy ennallaan KESTOTILAUKSEN SÄÄNNÖT Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilausmaksu laskutetaan sovituin laskutusvälein kulloinkin voimassaolevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen normaalihinta. TILAUSHINNAT 12 kk kestotilauksen ensimmäinen jakso 95,00 € 6 kk kestotilauksen ensimmäinen jakso 52,00 € 12 kk määräaikaistilaus 97,50 € 6 kk määräaikaistilaus 53,20 € Hinnat ovat voimassa toistaiseksi. Irtisanomisen voimaantulo Irtisanominen tulee voimaan neljän viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. Asiointiasi nopeuttaa asiakasnumero (9 numeroa), jonka löydät lehtesi takakannesta osoitetietojen yhteydestä. Jos laskutusjakso tai maksuerä on maksettu ennen irtisanomisen voimaantuloa, päättyy tilaus maksetun jakson loppuessa. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista ellei tilaaja irtisano tilaustaan tai muuta sitä määräaikaiseksi. 4 Arvostelut 15 Batman: Arkham Knight Lassi Lapintie 18 Lego Jurassic World Juho Kuorikoski 21 Convoy Petri Heikkinen 22 Final Fantasy XIV: Heavensward Juho Penttilä 24 Massive Chalice Miika Sillanpää 26 Hatred Nnirvi 24. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Sivu 15 Sivu 56 Batman: Arkham Knight Legendaariset pelit: Star Control II. Osoitteen muutos: Otathan yhteyttä asiakaspalveluumme (kts edellinen) E-LASKU: Ota käyttöön e-lasku omassa verkkopankissasi. Tilauksen peruuttaminen (KSL 6:15): Uusi tilaus on mahdollista peruuttaa veloituksetta kuluttajansuojalain 6 luvun 15§ nojalla 14 päivän kuluessa tilausvahvistuksen tai ensimmäisen lehden vastaanottamisesta ilmoittamalla siitä Fokus Median asiakaspalveluun. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa www.fokusmedia.fi sekä asiakaspalvelussamme osoitteessa Nesenta Oy/Fokus Median asiakaspalvelu, Hirsalantie 11, 02420 Helsinki. Tilauksen päättyessä veloitamme ennen irtisanomisen voimaantuloa toimitettujen lehtien hinnan. Käyttöönottoon tarvitset asiakasnumeron, joka löytyy lehtesi takakannesta. Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Henkilökohtainen palvelu arkisin klo 8 –17
Suomi-ilmiö 47 Haastattelussa Tom Jubert Alexandr Manzos Ennakot 10 Gears of War Ultimate Edition Tuomas Honkala 13 Armored Warfare Nnirvi Ajassa 20 Suunnittele peli Kilpailu 50 RIP Satoru Iwata Juho Penttilä 52 Nintendon virtuaalikonsolit Juho Penttilä 55 Mörpit: The Elder Scrolls Online: Tamriel Unlimited Markus Lukkarinen 56 Legendaariset pelit: Star Control II Tuomas Honkala 60 Speedrun: Maailma juoksijan silmin Alexandr Manzos 64 Ruudun takaa Wallu Vakiot 9 Pääkirjoitus: Ilmaista lounasta ei ole Tuija Lindén 14 Nnirvi: Brykän kunkku 65 Tuukka: Epäuskon jännite 66 Tulossa olevia pelejä ja juttuja Tuomas Honkala Sivu 30 Yoshi’s Woolly World. 5 27 Hitman Sniper Markus Lukkarinen 28 Splatoon Petri Heikkinen 30 Yoshi’s Woolly World Mikko Lehtola 31 Star Hammer: The Vanguard Prophecy Nnirvi 32 Endless Legend: Guardians -DLC Tuukka Grönholm 34 Steel Armor: Blaze of War Ilja Varha 36 Axiom Verge Mikko Lehtola 38 F1 2015 Marko Mäkinen 39 Fallout Shelter Juho Kuorikoski 40 Dead Synchronicity: Tomorrow Comes Today Markus Lukkarinen 41 Ultimate General: Gettysburg Riku Vihervirta 42 Magicka 2 Aleksi Kuutio 44 Farming Simulator 2015 Juho Kuorikoski 46 The Masterplan Aleksandr Manzos
Miten pelejä tehdään ja suunnitellaan. 8 Kurkista suomalaisten pelistudioiden kulissien taakse Elina Lappalainen PELIEN VALTAKUNTA Miten suomalaiset peliyhtiöt valloittivat maailman. Peliyrityksiä syntyy jatkuvasti, ja ulkomaiset sijoittajat etsivät 9 789523 001169 Hintaan lisätään postikulut 3 €/lähetys, toimitus Suomeen. Tilaa uutuuskirja lukijahintaan! Talouselämän toimittaja Elina Lappalainen on itsekin innokas pelaaja. Tilaa kirja osoitteessa www.atena.fi/pelit Tilaukset myös: puh. Pelien valtakunta on kirja, joka jokaisen peleistä ja pelaamisesta kiinnostuneen kannattaa lukea. Miten syntyy hittipeli ja mitä se vaatii tekijöiltään. ovion ja Supercellin menestys on synnyttänyt Suomeen pelibuumin. Mukana on myös rautalankaa pelialaa tuntemattomille: miten pelejä tehdään ja minkälaista liiketoimintaa se on. Lisäksi esitellään kuumimpia tulevaisuuden lupauksia. Pelit-lehden lukijana saat kirjan erikoishintaan: 24,50 €. Suomalainen peli osaaminen on maailman huippua, mutta mitä sen taustalta löytyy. Lisäksi kirjassa on kiinnostavia tarinoita jo hiipuneista pelimaailman tähdistä. Kilpaillulla alalla harva menestyy, ja teoksessa kerrotaan myös kadonneista peliyhtiöistä ja hiipuneista tähdistä. 010 421 4200 tai atena@atena.fi HUOM! Mainitse tilatessasi kampanjakoodi PELIT, niin saat kirjan tarjoushinnalla. Tietokirjassa kurkistetaan Rovion, Remedyn, Supercellin ja muiden pelistudioiden toimistoihin sekä selvitetään hittipelien syntytarinat. Kirjan kautta pääset vierailemaan Rovion, Remedyn, Supercellin, Housemarquen ja muiden tunnettujen pelistudioiden toimistoissa ja kuulet tulevaisuuden kuumimmista lupauksista pelialalla. Hän on seurannut pitkään läheltä suomalaisten pelifirmojen nousua ja kasvua kansainvälisiksi menestystarinoiksi. PELIEN VALTAKUNTA on läpileikkaus suomalaisen peli teollisuuden noususta. 320 sivua • nelivärinen • ovh 35 € Miten suomalaiset peliyhtiöt valloittivat maailman PELIEN VALTA KUNTA ATENA Elina Lappalainen ISBN 978-952-300-116-9 KL 79.81 www.atena.fi • Kansi: Sami Saramäki kuumeisesti uusia hittipelejä
Pelaamisen pitää sujua jouhevasti ilman keskeytyksiä. Ennen pelkkä ilmaisuus riitti nostamaan kiinnostusta. Jos peli tyrkyttää sisäisiä ostoja koko ajan, pelaaja kaikkoaa. 9 Free to play tuli ja valloitti pelimaailman ennennäkemättömällä tavalla. Pelaamiskokemusta mainokset tai pelin sisäiset ostot eivät saa häiritä. Vitsinä on se, että mainoksia pitää osata tarjoilla oikeaan aikaan katsottavaksi ja harkita tarkkaan, montako mainosta kullekin pelaajalle näyttää. Ilmaista lounasta ei ole – myös pelintekijöiden täytyy syödä. Mainosten pitää kuitenkin liittyä jotenkin aiheeseen eli esimerkiksi sen seuraavan pelisi mainostaminen on ok, mutta vaikka punajuurien ei. Toki siinä myös pystyy rahalla ostamaan etenemistään. Nappaa peli ilmaiseksi, mutta maksa lisäominaisuuksista tai nopeammasta etenemisestä. ILMAISTA LOUNASTA EI OLE Pääkirjoitus Amiga 1000DP ” Alk uper äinen k uv a: K aiiv ( de .wikipedia) ONNEA 30-VUOTISPÄIVÄN JOHDOSTA, AMIGA! TOIVOO. Alkuaikojen pioneerit jopa tienasivat tällä mallilla (WoT ja Clash of Clans), nyt se on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa, sillä pelin markkinointi kallistuu koko ajan. Malli ei ole vielä Roviolle kovin tuttu eli tasapainottamisen kanssa saa olla tarkkana, free to play -pelit eivät ole Rovion ydinosaamista. Esimerkiksi heinäkuun lopulla ilmestynyt Angry Birds 2 kehottaa katsomaan mainosvideoita ja tienaamaan ylimääräisen linnun. Parhaimmillaan mainokset voivat jopa saada pelin sisäiset ostot nousuun, mutta se vaatii jo perinpohjaista mittaamista ja pelaajien analysoimista. Kuluttajat ovat kuitenkin oppineet pitämään mainoksia osana pelaamista, joten suoranaista vihaa niitä kohtaan ei enää ole. Läheskään kaikki eivät maksa pelistä mitään, he eivät suostu ostamaan jalokiviä, uusia aseita tai muuta roinaa. Nyt on yleistymässä malli, jossa pelin sisäisten ostosten rinnalla tyrkytetään vielä rakastettuja mainoksia. Hyvän free to play -pelin tunnistaa siitä, että sitä pystyy pelaamaan myös maksamatta mitään hitaammin ehkä, mutta pystyy kuitenkin. Joka tapauksessa ne ajat, jolloin vain Android-käyttäjät näkivät mainoksia ovat kaukana takanapäin
En kerta kaikkiaan kyennyt nauttimaan näin epätarkasti ohjautuvasta moninpelistä. Jos pelattavuus tökkii tai kohtausten rakenne on persiistä, ne ovat selkeitä merkkejä huonosta räiskintäpelistä. Pelissä on aivan liikaa valmiiksi purkitettuja animaatioita – loikkia, suojautumisia, moottorisahaamista – murentamassa ohjausvastetta. Pahin viholliseni Voisin katsoa käsikirjoittamisen puutteita läpi sormien, jos Gears of Waria olisi edes hauska pelata. Gears of Warin päähenkilöt ovat stereotyyppisiä muskelisankareita, jotka kuulostavat koko ajan siltä kuin esiintyisivät halvassa toimintaelokuvassa. 10 KAPULAA RATTAISIIN Jos pidät Gears of Warista, et pidä tästä ennakosta. Mutta siinäpä se onkin. Ensinnäkään en suhtaudu Gears of War -sarjan peleihin pelkkänä tasalaatuisena höttönä. Ultimate Editionin betan ollessa pelkkää moninpeliä, koin kontrolliskeeman paljon pahemmaksi vastustajaksi kuin yhtäkään kanssapelaajaani. Gears of War huutaa jokaisella pikselillään, että toiminta on suunniteltu ensisijaisesti näyttämään hyvältä ja vasta toissijaisesti pysymään pelaajan kontrollissa. Minusta Gears of War on pelkkää pintakiiltoa, vailla oikeaa räiskintäsubstanssia. Gears of War 2 ei millään muotoa lukeudu suosikkeihini sekään, mutta ainakin siinä oli kaikin puolin viihdyttävämpi kampanja. Sotisovissaan pullistelevat soturit edustavat toisaalta myös visuaalista häiriötekijää, sillä heidän olemuksensa on aivan liian lähellä sotisovissaan pullistelevia locusteja. Pelin tavaramerkkiase Lancer on valtava rynnäkkökivääri, jonka piipun alle on kiinnitetty moottorisaha. Suojasta irtautuminen on juuri väärällä tavalla tahmeaa ja epäspontaania. Niistä vähäisin ei suinkaan ole se, etten pidä Gearsin maailmaa, hahmoja ja juonikuvioita juuri minään. Ei siksi, etten ymmärtäisi mitä sarjan peleissä tapahtuu, vaan siksi, etten alkuunkaan ymmärrä sarjan suosiota. Mutta kun ei, Gears of Warin suojautumismekanismit, tönkkökontrollit ja yleinen verkkaisuus ovat oikein ykkösinhokkejani. Gears of Warissa on aivan liian helppo lukkiutua tahattoman koomisiin lähitaisteluhäröpalloihin, joissa pelaaja haulikoivat kilvan toistensa ohi. Pidin ykkösosaa ja etenkin sen uuvuttavaa kampanjaosuutta selvästi jatko-osiaan heikompana esityksenä. Minusta se on oivallinen symboli koko Gears of War -universumille: jos pysähtyy hetkeksikään miettimään, niin siinä ei ole mitään järkeä. Gears of Warin yksinpelikampanjoilla on monia rasitteita. ENNAKOT. Päänelikon persoonallisuudet voisi arpoa päittäin, eikä kukaan huomaisi merkittävää eroa. Gears of War on kuin markkinatutkimuksen pohjalta käsikirjoitettua voimafantasiaa keskittymishäiriöisille 12-vuotiaille pojanviikareille. Gears of War Ultimate Edition The Coalition/Microsoft Studios Xbox One, PC Ilmestyy Xbox Onelle 28. Harva peli näyttää yhtä aikaa niin komealta ja tylsältä kuin ikuisesti tummanpuhuva Gears of War. Ne ovat etenkin ensimmäisen persoonan vinkkelistä kuvattuna äärimmäisen immersiivisiä ja siten myös elämyksellisempiä pelikokemuksia kuin mitkään muut. Ultimate Edition oikein korostaa, kuinka virheelliseen paradigmaan Gears of Warin kontrolliskeema perustuu. elokuuta (pc:lle myöhemmin) Pidän räiskintäpeleistä. Räiskintäpelidiggailustani huolimatta Xboxeksklusiivinen Gears of War on säilynyt minulle ikuisesti mysteerinä. Päällepäin Gears of Wareissa on kaikki kunnossa: audiovisuaalinen toteutus on huippuluokkaa, sarjakuvamainen väkivalta sopivan överiä ja Lordi-yhtyeen hahmoja muistuttavat locustit juuri sopivan vastenmielisiä vihollisia läjäpäin teurastettavaksi. Gears-moninpelien huippuna pitäisin kolmosta (Judgmentia en enää pelannut). Selityksiä Jotta tämä juttu ei suistuisi täysin raiteiltaan, minun lienee parempi avata Gears-kantojani lisää. Pidän myös räiskintäpelien rehellisyydestä: se mitä näet on sitä mitä saat. Siksipä Gears of War Ultimate Edition näyttäytyy minulle toivottamana projektina, jossa restauroidaan peli, joka olisi minun puolestani saanut painua unholaan. Kymmenen vuotta sitten Gears of Warin suojautumismekanismissa oli sentään oma uutuudenviehätyksensä, mutta nyt se tuntuu lähinnä pelattavuuden pakkopaidalta, joka jähmettää toiminnan esteiden takana kykkimiseksi
Vaikutuksensa on silläkin, että moninpeli on siirretty peer-to-peer-vertaisverkoista dedikoiduille palvelimille, minkä seurauksena kukaan ei pääse nauttimaan isäntäpelaajan edusta. Lancer-rynkky on suurimman osan ajasta pelkkä hernepyssy, ellei vihollinen löydy jyvälle täsmälleen sweetspot-etäisyydeltä. Vanhan aineiston kierrättämisen ja uudelleenkäsittelyn sijaan tekijät ovat tuottaneet pelin grafiikan ilmeisesti kokonaan uusiksi. Pidän itseäni täysin vääränä henkilönä arvioimaan niitä. Moninpelibetaa kun kesti vain lyhyen hetken E3-messuista juhannuspyhien yli. Neljällä neljää vastaan Ymmärrettävistä syistä en ole suostunut kirjoittamaan Gears of Wareista arvosteluita sitten ensimmäisen osan. Moninpelit ratkaistaan käytännössä haulikoilla ja kiikarikivääreillä, joilla molemmilla on mahdollista tappaa yhdellä osumalla. 11 Tosin olin Gears-betan rinnalla hakannut tuntikaupalla tarkkojen kontrollien Destinyä, joten pelien välinen epäsuhta korostui mielessäni kenties liikaakin. Tykkäsi asetasapainosta eli ei, deathmatch-konsepti, jossa molemmat joukkueet aloittavat kymmenellä elämällä, on kaiken kaikkiaan ihan toimiva. Pienillä neljä vastaan neljä -joukkueilla pelattava moninpeli vastaa muistikuviani, joskin veteraanifanit valittavat pienten yksityiskohtien peukaloinnista. Ainakin moninpelissä jälki on hienon näköistä. Tämänkin ennakkojutun otin kontolleni vastentahtoisesti ja lehden painoaikataulun painostamana. Jos nyt jotain positiivista saan Gears-nuivuudeltani sanottua, niin kymmenen vuotta vanhan pelin remakeksi Ultimate Edition vaikuttaisi moitteettomalta työltä. Jos jäi epäselväksi, niin moninpeli ilman myöhempien Gears of Warien parannuksia ei minuun hirveästi vedonnut. Tuomas Honkala. Gears of War: Ultimate Edition on näyttävä restauraatio pelisarjansa kenties heikoimmasta osasta
12
Klassinen metalli saa seurakseen nu metallia. Taustatarinana pelaajat ovat palkkasotureita, mikä selittää hämäävät tankkikauppiaat, joilta uusi raskas metalli ostetaan. Serverit ovat sen verran satunnaisesti auki, että pelaamista on kertynyt vasta muutama tunti. On se kumma kun lännessä ei osata. Teräspetoja ilman tiikereitä Suljetussa betassa olevaan Warfareen pääsee rahalla mukaan. Pelimuotokin on identtinen, matsin voittaa joko tappamalla kaikki tai valtaamalla vihollistukikohdan. Varsinkin kun pelin viulut maksaa venäläinen Mail.ru. Kotteroa voi ohjata ulkopuolelta, ja rullan pyöräyksellä näkökulma siirtyy tähtäimeen. Nnirvi PANSSARIN PÖRINÄÄ, TANKKIEN JYRINÄÄ. Pienoismallivarastoni edustaa nykyaikaista sotilaskalustoa 60-luvulta eteenpäin, joten koska Armored Warfare edustaa täsmälleen samaa, olin jo etukäteen myyty. Alkuaikojen WoTin ideologinen toisen maailmasodan puhtaus on musertunut T-62A:n, M60:n ja Leopard 1:n ketjujen alle. Virallisesti Armored Warfare ei tietystikään ole kakkososa, mutta jos free-2-play tankkitaistelu on pelinä identtinen, paitsi että sen kaluston aikajana alkaa siitä mihin World of Tanks loppuu, niin Viktor Kislov varmasti kiehuu raivosta. Muuten peli on hiilikopio World of Tanksista, kontrolleja, osumapisteitä ja moduulivahinkoa myöten. Ihan toisenlaisista peleistä tunnettu Obsidian yllättää ja tekee sen, minkä kymmenien muiden olisi jo pitänyt tajuta tehdä: kakkososan maailman suosituimmalle free2-play-pelille, parisuhteiden arkkiviholliselle World of Tanksille. Armored Warfare on kuin Hearthstone, joka rebuuttaa tutun idean takaisin ainakin toistaiseksi mukavan tiiviiseen pakettiin. Voisi kuvitella, että Armored Warfaressa on kaikkea enemmän. Siihen asti luen Mallixia ja tuhahtelen nykyajan välineurheilulle. Armoredin ilmaiset aloitusajoneuvot ovat kevyttä kamaa, itäblokin kevyttankki PT-76 ja jenkkien legendaarinen tölkkipasi M113, nyt varustettuna tornilla ja 20mm automaattitykillä. Onneksi ei, sillä World of Tanksissa on sama probleema kuin Magic the Gatheringissa: pelaajat pidetään koukussa lisäämällä kamaa, ja jossain vaiheessa sitä vain on liikaa. Vae Viktor! Vauva-foorumin AV-mammat, ottakaa miehistänne kuva, että jää edes joku muisto. Kevyiden panssariajoneuvojen ja vanhempien tankkien (M60, T-62) lisäksi pelissä on telatykkejä, tankintuhoajia ja tietysti raskaan sarjan Main Battle Tankeja tyyliin M1 Abrams. Mechwarrior Online tosin ei ole paskempi. Sitä ihmettelen miksi Wargaming on jättänyt Wot 2 -korttinsa pelaamatta. Armored Warfare Early Access Minulla on rituaali: aina silloin tällöin avaan syrjäisen komeron oven, ja annan kaihoisan katseeni pyyhkiä kymmeniä laatikoita kokoamattomia pienoismalleja. Se kolmaskin raskaan sarjan yrittäjä, War Thunder, on venäläinen. Ja tietysti addiktiota. WoTin tavoin matseissa tienatulla valuutalla ostetaan uusia ajoneuvoja ja päivitetään vanhoja. Armored Warfare on oikeastaan vielä kauempana simulaatiosta kuin World of Tanks, sillä siitä puuttuu esimerkiksi ballistisen tietokoneen avittama tähtäys. Yksi erikoisuus ovat panssariautot, joiden ohjattavuus on ihan erilainen kuin telaketjuvehkeissä. Jonain päivänä minulla on taas aikaa, jonain päivänä. 13 Tankkien maailma on niin kiva, että niitä tarvitaan ainakin kaksi. Olen viettänyt muutaman (lähes) tankittoman vuoden, mutta kaikki palasi hetkessä mieleen, sillä Armored Warfare on niin identtinen
Jo laivatyyppejä on kymmeniä, joista täytyy mallintaa ainakin tyyppiluokat ja muutama ikonisempi alus. Ehkä joku haluaa eroon juoposta luutnantistaan, joku lordi lähettää hyödyttömän kolmannen poikansa 12-vuotiaana vänrikiksi, ja sitä rataa. Pelin syvyys paljastui viimeistään moninpelissä, joten toivottavasti kakkonen (ja kolmonen) on GOGin listalla. Paradoxin tai Football Managerin pelien fanit ymmärtävät yskän. Se tarkoittaa kaatuvia mastoja, silpoutuvia miehiä ja rakenteita, sekä niin paljon verta kannella että sitä valuu poistoaukoista. Kun aiheen valintaa ja pelattavuutta vähän miettii, voi saada aikaiseksi jotain, jota ostavat muutkin kuin hardcore-grognardit. Maailma elää taustalla yksinkertaistettuna maailmasimulaationa, ja vuorot pääkartalla ovat vuorokauden mittaisia, mikä on hitaiden purjealusten perusaikayksikkö. Jos osastoon kuuluu muita aluksia tai saalisaluksia, niiden toiminta määräytyy suoraan niiden kapteenin kykyjen mukaan. Torveen puhallettu Idea on jo valmiina. Loppu onkin aika suoraviivaista ja historiallisesti pirun tarkkaa. Kuten kirjoista tiedämme, upseerit tulevat yleensä pyytämättä. Nerokkaat kirjat uhmaavat aikaa, ja BBC:n huippulaadukas tv-sarja laahaa uusia uhreja purjelaivojen todellisuuteen. Innostuneet stategiapelien modaajat kun saavat yleensä aikaiseksi ihmeitä, kunhan heille antaa siihen mahdollisuuden. Ideaalina taistelujen toteutus on tasolla, jossa näkymiä kehtaa fiilistellä 1st personista. Jollain tavalla pitäisi saada varsinkin tubettajat ja jopa kansainvälinen pelimedia tarttumaan peliini. Suunnitelmia on kaksi: joko yrittäisin hankkia halvan lisenssin johonkin unohtuneeseen lautastrategiapeliin (valmiiksi tehty maailma ja pelisäännöt, jonkin verran tunnettuutta) tai sitten tekisin sen pelin jonka aina toivon jonkun muun tekevän. Purjelaivaromantiikka on muutenkin normaalia paremmin esillä, kiitos Pirates of the Caribbeanin. Parhaita miehiä voi sitten ylentää ja siirtää vastuullisiin tehtäviin, kuten perämieheksi, puupääsepäksi ja niin edelleen. Koska Flagship on jo mennyt, pelini nimi on Flying Colors: Naval Action, joka puhtaasti sattumalta on osittain myös yhden Hornblower-kirjan nimi. Idealistina päädyn jälkimmäiseen. Barrow: Pirate of the Caribbean -pelini Tylsyysvaroitus: tämä on niche-palsta niche-peleistä niche-ihmisille. Tästä aiheesta ei ole kunnon peliä. Pixelface Productions presents Vaan helppohan minun on puskista huudella, joten kerron kaikkien iloksi, naurettavaksi ja pilkattavaksi teoreettisen ”Kuinka minä tekisin pelin jos...” Ensinnäkin tekisin niche-pelin, vieläpä strategian. Varanimeksi valitsen Heart of Oak: Naval Action, ehkä Alexander Kentin perikunta ei ole valppaana. Seilaan huonossa näkyvyydessä Peli on nyt kasassa ja visiot kohdallaan. Pelimedia onkin pahempi juttu, koska nichestrategiapeli istuu huonosti klikkimetsästyksellä elävään journalismiin. Ovelana koukkuna pelissä on valinta ”Extendend Physics”, joka aiheuttaa helposti korjattavan, mutta hassunkurisen koomisia tilanteita aiheuttavan fysiikkamoottorin rikkoutumisen. Moraaliin esimerkiksi vaikuttaa suoraan kokin ja elintarvikkeiden taso. Sekä Kim Soares (terkkuja!) että Ubi Soft ovat yrittäneet, mutta karahtaneet karille yksinkertaistamalla asiaa liikaa. Raavitaan runkopeli levästä Roolipelimäinen runko alkaa vuodesta 1780, jolloin pelaaja aloittaa tuoreena kaksikymppisenä kapteenina ja eläköityy 1815, kun Napoleonin sota on ohi ja yt-kierrokset alkavat. Ensin Kickstarter-kamppis, sitten Steam Greenlight (jos sitä enää on) ja/tai koputtelemaan Paradoxin ja Matrixin ovia. Säästyneet panokset pitää taktisessa osuudessa käyttää toteutukseen. Se uudelleenjulkaisi juuri ensimmäisen Starfleet Commandin. Ei tukaattiakaan turhaan Strategiapeleissä pääsee graafisesti suht helpolla eli halvalla. Englanti saa kunnon historiabonuksen, Yhdysvalloissakin aihe on hyvin tunnettu ja tarpeeksi rakastettu. Bonuksena joitain typeriä mutta ah niin hassuja pääsiäismunia, vaikka Cthulhu, Bismarck ja niin edes päin. Strategiallani on nimi: Horatio Hornblower, tuo C.S. Sen bulkkimiehistöstä nousee yksilöitä, tasolla eri merimiestaidot, puusepäntaidot ja taistelutaidot plus bonusluonteenpiirteitä kuten juopottelu. Vihollisen purjeet nähdään aamulla ja ennen iltaa se yritetään saada kiinni. Ehdinkö yletä amiraaliksi asti. Voin laskea korkeintaan muutamaan sääliarvostelun varaan, joista suurin osa vinkuu että ”miksi ei piraatteja?” Lisäksi pelin täytyisi avautua heti, koska ilman koukutusta tämmöiseen haaskataan arvosteluaikaa ehkä tunti. Aika on 1700–1800-lukujen taite, ja aihe on merisota, hirmuhallitsija Napoleonin sytyttäessä Euroopan liekkeihin. Rehellisesti sanoen en tiedä purjehtimisesta mitään, paitsi että purjelaivassa mastoja on monta ja jokaisessa pirusti erilaisia purjeita. Battlefield: Star Warseihin meillä ei siis ole tekijöitä, joten vaihtoehtoiseksi strategiaksi ehdottaisin sitä, jota vaikka Almost ”Grimrock” Human ja Colossal ”Cities” Order ovat käyttäneet: pienellä porukalla, budjetilla ja resursseilla otetaan haltuun sopiva nichempi genre, tulos on oman genrensä kestoklassikko ja jopa taloudellinen menestys. Toinen ideaalitilanne pelissä on globaali moninpeli, jossa kaikki kipparit käyvät samaa metasotaa merten herruudesta. 14 BRYKÄN KUNKKU Olen kiltti ja oletan, että Suomessa ei saa pelilleen rahoitusta, jos tekee muuta kuin mobiilia, joka hukkuu Appstoren kakkamereen. Esimerkiksi taktisen osuuden ulkopuolella pärjää mainiosti karttaruudulla, ja joukolla hyvällä staattisella grafiikalla kuvattuja valikoita. Kapteenin arkiongelmia ovat miehistön (pakko)värväys, aluksen kunnossapito vähistä varaosista muiden kapteenien kanssa tappelemalla sekä muonitus ja logistiikka. Perusidea on saman tyyppinen kuin Starfleet Commandin heksagalaksin valloitus. Tärkeänä detaljina kaikkien nimet voi muuttaa, jotta lukuisten eri meriromaanisarjojen ystävät saavat sankarinsa mukaan. Lisää ajan henkeä saadaan siitä, kun kapteeni määrittelee ja merkitsee karttaan aluksensa sijainnin. Lainehtivat kannet Taistelussa taitomittarit vedetään täysillä tappiin, mikä tärkeimpänä tarkoittaa että kapteeni käskee eikä tietokone auta. Siinä on se etu, että kun sen tekee kunnolla, pelin häntä on parhaimmillaan vuosikymmeniä pitkä. Taistelun esikuva on Starfleet Command II, paras esitys laivastotaistelusta koskaan, vaikkakin siirrettynä avaruuteen ja Star Trek -teknologiaan. Brittien mahtava laivasto ottaa yhteen Ranskan laivaston kanssa monella eri tavalla ja tasolla Espanjan laivaston satunnaisesti osallistuessa kähinöihin. Suu kiinni, Sid Meier! Karkeasti ottaen kapteeni partioi ja osallistuu dynaamisiin skenaarioihin sekä historiallisiin taisteluihin. Puosu mesaaniin tai käy kapyysi! Lippulaivassa detaljit ovat maksimissa. Nnirvi. Upseerien hahmot luodaan vielä tarkemmin. Mutta Black Sailista ja AssCreed nelkusta huolimatta en henkilökohtaisesti innostu piraattisähellyksestä. Skenaariomahdollisuuksista tarjolla on muun muassa Ranskan toteutumatta jäänyt maihinnousu Englantiin, amiraali Nelsonin kuuluisat taistelut ja paljon, paljon muuta. Ääriesimerkki on ruotsalainen Paradox, huippudetaljoitujen historiapelien kiistaton kuningas. Foresterin fiktiivinen merikapteeni, joka on todellinen kestoklassikko. Tubettajia varten pelissä on Battle Editor, jossa saa rakennettua omat taistelut, ei ihan mutta melkein nappia painamalla. Mahdollisuuksien aika Aiheena napokautinen merisota on täynnä mahdollisuuksia. Ei sillä rikastu, mutta jos sillä tulisi toimeen. Veikkaan, että joka mastolla ja joka purjeella on oma funktionsa. Vaikeaa tai ei, samalla tämä on se purjealuksen kapteenin ydinosaamisalue, ja myös se jossa yleensä ajetaan pelilaiva karille, kun homma sievennetään yksikertaiseksi kliksutteluksi. Onhan näitä muitakin oman tiensä rakentajia, sellaiset pelit Trine, Trials ja Resogun ponnahtavat saman tien mieleen. Tuurilla Flying Colors tienaisi rahat takaisin ja myisi sen verran tasaisesti että pysyisin leivässä, aina siihen asti kun samaa moottoria käyttävä Zack S. Puhun kokemuksesta: sekosin Napoleonin sotiin kun ostin vitosella DVD:n, jossa oli kaksi osaa Hornblower-sarjaa. Siksi pelissä onkin helppo lisätä yleisellä 3D-proggiksella mallinnettuja laivoja suoraan peliin. Rahan lähteitä ovat saalisrahat ja palkkiot, kaikki mahdollisimman historiallisen tarkasti. Tykeille valitaan sopivia ammuksia, merenkäynti vaikuttaa tykkien ballistiikkaan, tarkk’ampujat määrätään mastoihin, viholliset entrataan, kannella tapellaan ja niin edespäin. Suomessa tämä ei ole kuuminta hottia, mutta kun ajattelee Englannin ja Yhdysvaltojen markkinoita, asia onkin ihan toinen. Ammattitaitoisena peliarvostelijana saan varmasti potkittua pelini 90+ pisteen kuosiin, enää on yksi ongelma: näkyvyys
Arkham Cityn (Pelit 11/2011, 92 pistettä) metsään menneen avovankilakokeilun jäljiltä eheytynyt Gotham on nauttinut pitkästä rauhan ajasta, joka Halloweenina katkeaa superkonna Variksenpelättimen terrori-iskuun kahvilassa. Batman: Arkham Knight Arvosteltu: PS4 Saatavilla: Xbox One, PC Rocksteady Studios / Warner Bros Muuta: Pc-versio vedetty tilapäisesti myynnistä Ikäraja: 18 Rocksteadyn tekemät, Batmanin seikkailuja seuraavat Arkham-pelit ovat laadukkaiden supersankaripelien mittapuu, joiden korkeaa rimaa ei kukaan muu ole tavoittanut. Rocksteadyn tasolle ei yltänyt edes Warner Brothersin Montrealin-studion pätevä, mutta hengetön spin off-peli Arkham Origins (Pelit 11/2013, 83 pistettä), joka jäi selvästi esikuviensa varjoon. Arkham Knightin peliajasta jopa kolmannes kuluu ratin takana, sillä useat sivutehtävätkin käyttäYÖN RITARI RATSUINEEN ARVOSTELUT. 15 Juokse sinä humma, kun tuo Gotham on niin tumma ja taival on tankkeja täynnä. Näin väkinäisellä käsikirjoittamisella kaupunki tyhjennetään siviileistä, jotta pelaaja voidaan päästää riehumaan suurkaupungin kaduille ilman sivullisuhrien riskiä. Oli sankarin kuolema todellinen tai ei, on hahmolle rakennettu mittakaavaltaan aikamoinen finaali, joka kattaa koko Gothamin kaupungin. Räiskettä ja pauketta tursuavat tankkitaistot olivat omasta mielestäni hyvää vaihtelua tutuksi käyneeseen Arkham-kuvioon, mutta yksinkertaisuutensa vuoksi ne alkavat liian nopeasti toistaa itseään. . Nyt mestarit ovat palanneet kehään vielä viimeisen kerran saattaakseen Arkham-saagan päätökseensä. Arkham Knight on suurempi, kauniimpi ja melodramaattisempi kuin yksikään edeltäjistään, mutta onko se yhtä hyvä. Sota tarvitsee raskaita aseita, onneksi uusi lepakkoauto muuntautuu taistelua varten myös raskaaksi tankiksi. Tankkitaistelut ja lepakkoautoralli ovat suurin uudistus Arkham-kaavaan, sillä niissä ei ole jäljellä mitään alkuperäisen Arkham Asylumin hienovaraisuudesta. Sille on käyttöä, sillä Arkhamin Ritarin armeijaan kuuluu solttujen lisäksi armada robottitankkeja ja -lennokkeja. Bättis, oo-oo, ota meidät kyytiin Arkham Knight ei tehnyt minuun vaikutusta vielä ensimetreillä, sillä peli alkaa vaisummin kuin aiemmat Rocksteadyn Batmanit. Olisin halunnut lepakkoautoa käytettävän säästeliäämmin, nyt uutuudenviehätyksen kromi karisee nopeasti. Tony Starkin autotallista pöllityn oloiseen robottihaarniskaan pukeutunut soturi tuo mukanansa raskaasti aseistetun palkkaarmeijan, jolta Batman joutuu valloittamaan kaupunkiaan takaisin kortteli kerrallaan. Gothamilaisten luulisi jo tottuneen megalomaanisten konnien suunsoittoon, mutta Variksenpelättimen uhkaus lanata seuraavaksi koko kaupunki pelkomyrkyllään otetaan sen verran vakavasti, että Gotham evakuoidaan. Batman ryhtyy heti jahtaamaan Variksenpelätintä, joka on liittoutunut salaperäisen Arkhamin Ritarin kanssa. Viimeinen Arkham tuo perinteisiin kuvioihin suuria muutoksia, jotka ovat jakaneet mielipiteitä. Hyvä kysymys. Näistä huomattavin on tietenkin yön ritarin ratsuna toimiva lepakkoauto, joka vie pelin entistä lähemmäs perinteisiä hiekkalaatikoita ja kauas alkuperäisen Arkham Asylumin (Pelit 8/2009, 92 pistettä) kompaktista rakenteesta. Yliyksinkertaisen räimeen suuri määrä alkoi loppua kohden tuoda mieleen enemmän Ratchet & Clankin kuin Arkham-pelin. Hieman hätiköidyn alun jälkeen peli tempaa mukaansa. Arkham Knightissa Batmanin tarina päättyy viittasankarin kuolemaan, tai näin peli ainakin alkumetreillä kertoo
Biff, bäng ja poff Lepakkoautoa lukuun ottamatta Arkham-pelien kova ydin on tallellaan. Luonnollisesti nämä valkonuttuiset soltut pysyttelevät taisteluissa rintaman takana, joista heidän tavoittamisensa on vaikeaa kun tusina kovanaamoja huohottaa niskaan. Erityinen inhokkini uusista vihollistyypeistä oli lääkintämies, joka herättelee jo kerran kanveesiin lyötyjä vihollisia takaisin tolpilleen. Batman ohjautuu nyrkkitsembaloissa kuin rasvattu salama, joka kaataa konnat neljällä perusliikkellä. Batman: Arkham Knight vät kaaraa. Näiden avulla solttujen jallittaminen on melkein liian helppoa, mutta onneksi vihollisilla on omat keinonsa aiheuttaa päänvaivaa Batmanille. Erityisen hyödyllinen on loppupelistä saatava sähköase, joka kaataa kertalaukauksella ärsyttävät sähkösauvoja heiluttelevat roistot. Tankkitaistelujen lisäksi lepakkoautoa käytetään takaa-ajoissa ja ongelmanratkaisussa erityisesti Arvuuttajan luomilla haasteradoilla, joissa tarvitaan sekä rallitaitoja että pähkäilyä. Tappeluita on uudistettu myös ympäristön hyödyntämisellä. Perusmosureita vastaan riittää pelkkä nappulanhakkaaminen, mutta pelin edetessä yleistyvät kikkailuviholliset vaativat ajattelua ja reaktiokykyä. Tappelu on hyperaktiivista motion blurin juhlaa. Palkkasotilaiden lääkintämies aiheuttaa näissäkin tilanteissa päänvaivaa, minkä lisäksi sotilaiden käyttämä moderni teknologia vähentää varjoissa piilottelevan uhanalaisen lepakon elintilaa. Uhanalainen metsästäjä Hiippailuosioita ei ole muutettu sen enempää kuin nyrkkiotteluitakaan. Lisäksi konnia voi taltuttaa honkkarimätkintä Sleeping Dogsin tyyliin kertalaakista ympäristöön liittyvillä erityishyökkäyksillä, kuten kattolampun pudottamisella. Iskujen, torjuntojen, tainnutusten ja loikkien oikealla yhdistelyllä kaatuu jokainen erikoisvastustajakin, mutta lisähupia taistelumekaniikasta saa irti opettelemalla eri lepakkovempainten käyttötavat. Edellisten Arkhamien pomot eivät aina olleet loppuun asti ajateltuja, mutta kokonaisuutena Arkham Knight tuntuu köyhemmältä ilman niitä. Hiiviskelykentissä navigoimista vertikaalisuunnassa on helpotettu lisäämällä kenttiin ilmastointihormeja, joiden kautta viittasankari pääsee kertaheitolla katonrajasta lattian alaisiin käytäviin ja takaisin. Omituisena suunnitteluratkaisuna perinteisiä pomotaisteluja ei Arkham Knightissa nähdä oikeastaan yhtäkään, vaan kaikki superkonnat taltutetaan hieman muunnelluissa normaaleissa tappeluissa tai tankkitaistoissa. Varsinaista co-opia ei harmillisesti ole tarjolla. Batman voi käyttää (tuliaseita lukuun ottamatta) kaikkia ympäristön aseita, kuten putkia ja heiteltäviä laatikoita. Arvuuttajan luomukset ovat hauskoja, mutta nekin kärsivät liian suuresta määrästä ja siitä seuraavasta toistosta. Batman taistelee Gothamin konnia vastaan joko nyrkkitappeluissa tai varjoista iskemällä, jos gangstereilla on reikäraudat. Teknisesti taitava sankarimme voi kuitenkin kääntää sotilaiden teknologian näitä vastaan esimerkiksi hakkeroimalla taivaalta partioivat lennokit omiin nimiinsä. Tappelut ovat sitä laatua, jota Rocksteadyn Batmaneilta sopii odottaakin. Erityisesti loppua kohti Arkham Knightissa tulee vastaan joitakin pelisarjan vaikeimmista nyrkkitappeluista, sillä erilaisia taktiikoita vaativien vihollisten kirjo kasvaa suurissa tappeluissa hervottomaksi. 16 . Tietyissä taisteluissa Batmanilla on myös partneri, kuten Kissanainen tai Robin, johon pelaaja voi tappelun aikana vaihtaa. Jos lepakkoautoilu ei maistu, myös liitämällä liikkuminen on entistä helpompaa.
Iso kiitos tästä kuuluu Mark ”Luke Skywalker” Hamillin mestarillisesti ääninäyttelemälle Jokerille, joka varasti shown’n Arkhameissa Asylum ja City. Vai onko sittenkään. City kärsi skitsofreenisesta lineaarisen juonen ja avoimen hiekkalaatikon välisestä konfliktista, jossa käsikirjoitus ajoi Geralt… Batmania eteenpäin, mutta pelimekaniikka kannusti turhan tilpehöörin tekemiseen siinä sivussa. Mutta se myös kärsii tietyistä suunnitteluratkaisuista, joiden vuoksi se ei nouse aivan edeltäjiensä tasolle. Erinäisten Cityn lopussa nähtyjen tapahtumien vuoksi Gothamin klovnikeisaria ei enää kuitenkaan Knightissa nähdä. Jokereista ikonisin on mennyttä. Kortti hihassa Rocksteadyn Arkhamit ovat olleet paitsi mekaanisesti erinomaisia pelejä, myös erittäin tyydyttäviä tarinoita, jotka ovat handlanneet Batmanin karnevalistisen melodraaman prikulleen oikein. Suurella osalla pelaajista erityisesti lepakkoautolla ajaminen teki Arkham Knightista täysin pelikelvottoman, kun fps:t upposivat vauhdikkaissa kohtauksissa 10:n hujakoille. Elättelin loppuun asti toiveita siitä, että Rocksteady olisi tahallaan johdatellut pelaajaa harhaan, mutta pettymyksenä kehittäjät päätyivät siihen itsestään selvään vaihtoehtoon. Ärsyttävänä ratkaisuna pelin varsinainen loppu on varattu vain sadan prosentin suorituksen tekijöille. 17 Lepakkolaadukas lepakkopeli antaa Arkham-pelisarjalle komean, mutta itseään toistavan päätöksen. Hamill itsekin on sanonut, että City jäi viimeiseksi SAMAAN LEPAKKOAIKAAN, VAAN EI LEPAKKO-PC:LLÄ Arkham Knight jäi historiaan yhtenä kaikkien aikojen surkeimmista pc-julkaisuista. Warner Brothersin päätökseen liittyi epäilemättä Steamin uusi mahdollisuus saada rahat takaisin peliostoksesta, jos tuote ei miellytä. Kokonaisuutena Arkham Knight on selkeästi Rocksteadyn luomus ja jättää pliisun, ulkopuolisten tekemän Arkham Originsin varjoonsa. Salaisuus on kuitenkin juonen suurin pettymys, sillä jokainen Batman-lorea edes pintapuolisesti tunteva arvaa sen jo alkumetreillä. Toivoa sopii, että Arkham Knight jää alan muistiin varoittavana esimerkkinä siitä miten käy, jos huippupelin pckäännöksen antaa jollekin sekulipoppoolle. Trikoosankareita kahdessa sukupolvessa. Lepakkoautoa lukuun ottamatta Batmanilla ei juuri ole uusia leluja apunaan ongelmanratkaisussa tai hiiviskelyssä. Batmanin tutkanäköä sabotoivat myös loppupelissä esiintyvät häiveasulla varustetut sotilaat, jotka eivät näy seinien läpi. Pc-bättiksen lanseeraus oli niin suuri katastrofi, että Warner Brothers teki historiallisen peliliikkeen: pelin pc-versio vedettiin kokonaan myynnistä Steamissa. Julkaisukunnossa peli oli lukittu 30 fps:n ruudunpäivitysnopeuteen, eikä se tästä rampauttamisesta huolimatta pyörinyt sulavasti kuin markkinoiden kovimmissa tehomyllyissä, jos niissäkään. Hankalimpia vastustajia ovat Batmanin seinät läpäisevän etsiväkatseen estävät häirintälaitteet ja jäljittäjät, jotka löytävät piileskelevän sankarin tämän käyttäessä etsivänäköään. Bonuksena peli kärsi vakavasta kaatumataudista. 87. Käsikirjoituksellinen käänne antaa voimakkaan piristysruiskeen muuten hieman kaavamaiseen tarinaan ja nostaa Knightin kertomuksen edeltäjiensä tasolle. Poikkeuksia on huvittava äänimodulaattori, jolla Batman voi houkutella vartijoita väijytyksiin jäljittelemällä näiden pomojen ääntä radiopuhelimessa. Hieman oudompi uudistus hiippailuun on mahdollisuus lyödä tajuttomaksi useampi vihollinen kerrallaan, kun vihollisten pelkomittari on täynnä. Enempää spoilaamatta Arkham Knightin tarina herää todella henkiin vasta ensimmäisessä juonenkäänteessä muutaman tunnin pelaamisen jälkeen, kun Jokerin perintö alkaa aiheuttaa astetta vakavampia pulmia Gothamin sankarille. Lepakkovyöstä löytyvät laitteet ovat enimmäkseen samoja, joita käytettiin myös aiemmissa Arkhameissa. Youtuben aikakautena tällainen ratkaisu on ihmeellisen passiivis-aggressiivisesta pelisuunnittelua. Nörttipyörre valtasi keskustelupalstat ja Steamissa pelin käyttäjäarvosana putosi nollan tuntumaan. Jokerin varjo liittyy myös Gothamia piinaavan Arkhamin Ritarin todelliseen henkilöllisyyteen, jota peli panttaa aivan viime metreille asti. Ominaisuus näyttää siistiltä, mutta tuntuu huijaamiselta. Lassi Lapintie Hienovaraisuus joutaa romukuoppaan, kun alla on lepakkotankki. Kirjoitushetkellä peliä ei voi vieläkään ostaa PC:lle. Lepakon loppu Kokonaisuutena Arkham Knightin juonenkuljetus toimii Arkham Cityä paremmin. Batman ei tapa, mutta kovistelee kuin Jack Bauer konsanaan. kerraksi, kun hän hahmoa esitti. Loputkin arvaavat paljastuksen hyvissä ajoin etukäteen, sillä peli alleviivaa sen pohjustuksen paksulla tussilla. Ratkaisu voisi olla perusteltu, jos kyseessä olisi ylimääräisen epilogin avaaminen, mutta nyt koko juonen lopetus jää puuttumaan, jos loppuun asti suorittaminen ei nappaa. Lopun nähdäkseen on siis kerättävä joka ainoa Arvuuttajan piilotettu pokaali, vaikka ylimääräisiä virtuaalitodellisuuden haasteita ei sentään tarvitse suorittaa. Lepakkoauton maltillisemmalla käytöllä ja enemmällä vaihtelulla Arkham-sarja olisi saanut Knightista arvoisensa päätöksen, mutta nyt tuntuu että ehkä Rocksteadyn oli jo korkea aika jättää Batman taaksensa. Arkham Knightin käsikirjoitukseen on sijoitettu selkeitä suvantokohtia, jotka sopivat sivutehtävien suorittamiseen, ja hovimestari Alfred vielä huomauttaa näistä tilaisuuksista erikseen
Dinostalgiaa Vaikka peli on nimetty Jurassic Worldiksi, mukana ovat kaikki muutkin juraleffat. Lego-perinteiden velvoittamana hahmokattaus on melkoinen. Kerrontamoottoriin on napattu leffojen vuorosanat. Palikkaukkoja on joka lähtöön. Tasa-arvon vuoksi sama erikoistumisalue on myös Jurassic Worldin päätähdellä. Elokuvassa upporikas pohatta perustaa dinosauruspuiston, jonka asukkaat on rakennettu muinaisista DNA-rihmoista, joita on kaivettu meripihkaan jumittaneiden itikoiden sisälmyksistä. Kuten arvata saattaa, kaikki menee persiilleen ja paikalle saapuneet kutsuvieraat joutuvat kamppailemaan hengestään 65 miljoonaa vuotta sitten Telluksen kamaralla talsineiden Suurten Muinaisten kanssa. Jättisuosioon noussut tehostetykitys avaa oven myös lisenssituotteille ja tähän rakoon iskee Traveller’s Tales. Ensimmäisen leffan päätähtenä toimiva Alan Grant katkoo vaijereita raptorin kynnellä, hänen aisaparinsa Ellie Sattlerin erikoistaitona on korkeampien hyppyjen lisäksi ulosteläjiin sukeltaminen. Jurassic Park nousi väkivaltansa vuoksi otsikoihin julkaisunsa aikoihin ja mietin itsekin, miten lihatiskikohtaukset saadaan sovitettua lapsiystävällisiksi. Tarina perustuu löyhästi elokuvan avainkohtauksiin, jotka on sovitettu varsin onnistuneesti palikkapelimuottiin. Lego Jurassic World Arvosteltu: PS4 Saatavilla: Xbox One, Xbox 360, PS Vita, WiiU, 3DS, PC Traveller’s Tales/WB Games Moninpeli: 2 jaetulla ruudulla Ikäraja: 7 Kun ihmiskunta joskus puree multaa, jätämme ajan sedimentteihin lähinnä roppakaupalla muovia. Jurassic Parkin tarina jatkui muutaman köpöisen jatko-osan voimin, kunnes tänä kesänä kaikki taas kiertää kehää, ja saurukset palasivat takaisin elokuvateattereihin Jurassic World -leffan merkeissä. Ellie Sattlerin erikoistaito on sukeltaminen ulosteisiin. Sitten joku nokkela muukalaisohjaaja tarttuu ajatukseen ja tekee niistä elokuvan, jossa verenhimoiset muovipalikat syövät sektoidituristeja teemapuistossa. Sivuhahmot solkkaavat varta vasten peliä varten äänitettyä vuoropuhelua, mutta tekopirteä ylinäyttely on kuin korvan vieressä huutava kulmahiomakone. Tässä Traveller’s Tales onnistuu varsin hyvin, sillä esimerkiksi raptorihäkkiin putoava talonmies ei muutu veriseksi mössöksi, vaan menettää ainoastaan vaatetuksensa. Sauruslisenssi lyö pakkaan pelattavat dinosaurukset, ja perheen pienet geeninikkarit voivat leikkiä jumalaa nakertelemalla kasaan omia dinosauruksiaan. Palikkasauruksilla on terävät legot.. Jurassic Parkin kohdalla äänitysstudiossa on kohinasta päätellen ollut käytössä elokuvan VHS-kopio. Jo Galactica opetti, että kaikki kiertää kehää. 18 LISKOJEN YÖ Jurassic World todistaa evoluution puolesta, Lego Jurassic World sitä vastaan. Kuten Traveller’s Talesin pelisuunnittelu, sillä Jurassic World -lisenssillä ryyditetty palikkaseikkailu on jälleen varsin maltillisesti jalostettu Lego-pelien arkkityyppi. Jurassic Parkin jatko-osiin pääsee käsiksi läpipeluun jälkeen, joten puuhasteltavaa riittää koko rahan edestä. Dinojen paluu 90-luvun lapsista vähintään 86 prosenttia oppi evoluution perusteesit Steven Spielbergin Jurassic Parkista. Luit aivan oikein: tohtori Sattler tonkii dinosontaa. Joka janarilla, janarittarella ja sauruksella on omat erikoistaitonsa, joita käytetään ratakiskosta väännettyjen pulmien ratkaisemiseen
Jurassic Worldin geenimanipuloitu supersaurus on kunnioitettava ilmestys muovisenakin. Toivon, että haastaja ilmestyy jostakin, sillä erinomaisen Avengers-lisenssoinnin jälkeen Traveller’s Talesin tähti on ollut laskussa eikä Jurassic World tee tähän muutosta. Se on kuin se 75 Palikkaliberaaleille 88 Lego-konservatiiveille McDonald’sin Happy Meal, jonka pääsisältö ei muutu, mutta pahvilaatikosta löytyy joka kerralla uutta muovikrääsää. Koirien palloleikit ovat ilmeisesti evoluution kautta opittu juttu. Aikanaan nokkelat lisenssipelit toistavat itseään, sillä ainoa asia, joka näissä peleissä uudistuu, on käytettävä lisenssi. Palikka-aseet ampuvat vain tainnutusnuolia.. Mättäminen on yksinkertaista ja äärimmäisen monotonista nappijumppaa, josta saisi pienellä säädöllä huomattavasti mielenkiintoisempaa. Juho Kuorikoski Hammashygienia ei ole liskojen prioriteettilistan kärjessä. Lego-pelit ovat saaneet rellestää tontillaan varsin vapaasti, liian vapaasti. 19 Lego Jurassic World on toisinto Traveller’s Talesin muista peleistä uudella lisenssillä, jälleen kerran. Myös perheen pienimmät olisi helpompi saada pelin pariin, kun isi tai äiti voisi tulkata siansaksaa sen sijaan, että nyt selitetään kaikki kolmannella kotimaisella. Pitkin pelikenttiä kylvetty muovirahaa käytetään silkan keräämisen asemasta uusien taitojen ostamiseen. Tarina ja kerronta toimisivat paljon paremmin, jos vuorosanat saisi tulkata omassa päässään. Lego-ukot mumisevat, eivät sönkötä. Traveller’s Talesin puusilmäisyys alkaa ihan oikeasti ärsyttää, sillä pelit itsessään ovat teemoiltaan ja tarinoiltaan toimivaa hupia, mutta itse pelattavuus ei ole vuosiin kehittynyt yhtään mihinkään. Vaihtoehtona on edelleen sama tuttu nappulajumppa, jos itseään ei halua haastaa. Jos lastenhuoneessa hinku Lego-seikkailuihin on edelleen kova, Jurassic World täyttää tämän lokeron tuttuakin tutummalla tavalla. Kehitystä ei tietysti tapahdu, jos kukaan ei siihen pakota, kun legopelien fanit ilmeisesti innolla ostavat lisää sitä samaa vanhaa. Paljoa ei ole edelleenkään pielessä, mutta en voi olla ainoa, jota saman kaavan kloonaaminen alkaa ärsyttää. Na-a-aa, you didn’t say the magic word Palikkasaurusten pelillinen DNA on jälleen kerran kloonattu värilliseen muovipihkaan juuttuneista TT-hyttysistä. Samalla pelisarja menetti osan omintakeisesta luonteestaan, kun hassu metapälpätys vaihtui oikeisiin vuorosanoihin. Monipuolisempi perustason pelimekaniikka saisi olla edes vaihtoehtona hieman varttuneimmille, sillä en varmasti ole ainoa aikuinen, joka pelaa Lego-pelejä ihan omaksi ilokseen. Oma reseptini Lego-peli 2.0:ksi on seuraava: Taistelujärjestelmä joko Arkham-peleistä tai God of War -sarjasta. Ymmärrän, että pelit halutaan pitää yksinkertaisina, koska ne ovat ensisijaisesti perheen pienimpien toivelistoilla. Kuulostan varmasti jo rikkinäiseltä levysoittimelta, mutta tekijät eivät vieläkään ole ymmärtäneet uudistaa niitä osa-alueita, jotka Legopeleissä kaipaavat eniten tunkkaamista. Jurassic Park käsittelee lajien kehitystä, joten samaa voisi odottaa myös lisenssitehtaalta. Ja sitten vielä: ne hemmetin ääninäytellyt vuorosanat pois ja sassiin
Tuija Lindén Kilpailu osoitteessa veikkaus.fi/peliskaba2015. Millään, mitä pelaaja tekee tai valitsee pelin aikana, ei voi olla vaikutusta rahapelin lopputulokseen. Jos hyväksyt haasteen, tehtäväsi on suunnitella Veikkaukselle uusi nettiarpa. ”Veikkaus on mukana mahdollistamassa monenlaista hyvää ja hyvän tekemistä niin liikunnan, taiteen, tieteen kuin nuorisotyönkin saralla. Haaste on heitetty, ehkä juuri sinun ideasi voittaa! PALKINNOT haluamallasi tavalla, PowerPoint-esityksellä, videolla, kynällä ja paperilla tai vaikka valmiiksi koodattuna toimivana pelinä. Nyt sinulla on elämäsi tilaisuus kokeilla siipiäsi, kunhan olet yli 18-vuotias, etkä ole vielä julkaissut yhtään peliä. Rahapelejä voivat pelata vain 18 vuotta täyttäneet. Haluamme olla edistämässä suomalaista peliteollisuutta ja -kulttuuria, joka on osa suomalaisuutta. Voit osallistua kilpailuun, jos olet vähintään 18-vuotias, etkä ole julkaissut vielä yhtään peliä. Aikaa osallistumiseen on koko kesä. Voit osallistua myös useammalla työllä. Arpa on heitetty, uskallatko raaputtaa sen. Erilliskorvaus lunastetuille töille 500–3.000 euroa. Kaikki nettiarvat ovat Veikkauksen ja/tai suomalaisten yhteistyökumppaneiden suunnittelemia ja toteuttamia Nettipelejä voivat pelata ja kokeilla Veikkauksen kanta-asiakkaat. Voit kuvailla konseptin VEIKKAUS JA PELIT-LEHTI LANSEERAAVAT PELISUUNNITTELUKISAN, TARTU HAASTEESEEN! Peliskaba2015 7 500 euroa Kilpailun tuomaristo (joka julkistetaan myöhemmin) valitsee yhden voittajan, jolle maksetaan 7.500 euron suuruinen palkinto. Kaikki oikeudet siirtyvät Veikkaukselle ja viimeistään 2017 toteutettavista arvoista maksetaan korvaus. Myös ryhmänä voi osallistua. 20 Uskotko olevasi oiva peliohjelmoija tai pelinsuunnittelija. Kanta-asiakkaaksi liittyminen on maksutonta. Töiden arvioinneissa painotetaan peli-idean omaperäisyyttä, erilaisten teknologioiden oivaltavaa soveltamista, pelin toteutettavuutta, nettiarvan reunaehtojen ymmärtämistä ja pelin teemaa sekä visuaalista toteutusta. Miten osallistun. Osallistujan on omistettava kaikki oikeudet lähettämäänsä konseptiin. Lue lisää palkinnoista ja säännöistä osoitteessa veikkaus.fi/peliskaba2015. Voittaja julkistetaan Digiexpossa 31.10.2015. Hyvässä nettiarvassa tämän tietää, mutta sen myös unohtaa. Pelin voitto määräytyy sillä hetkellä, kun pelaaja klikkaa osta-nappia. Pelit ja Veikkaus julistavat Veikkauksen 75-vuotisjuhlan kunniaksi pelisuunnittelukilpailun, jossa on tarkoituksena suunnitella Veikkaukselle uusi nettiarpa. Lisätietoja kilpailusta ja sen säännöistä saat osoitteesta: veikkaus.fi/peliskaba2015 Lähetä ehdotuksesi uudesta nettiarvasta osoitteeseen peliskaba2015@veikkaus.fi Kilpailutyöt voi lähettää 30.9.2015 asti. Veikkauksen nykyiseen nettiarpavalikoimaan voi tutustua osoitteessa veikkaus.fi/arvat. Kaikki pelin tapahtumat tämän jälkeen ovat enää voiton paljastamisen hidastettua jännittämistä. Mikä olisi parempaa kuin tarjota alan opiskelijoille ja osaajille tilaisuus näyttää osaamisensa ja auttaa heitä niittämään mainetta pelisuunnittelukilpailun muodossa”, sanoo liiketoimintajohtaja Heidi Ioannidou Veikkauksesta. 5 x 500 euroa Lisäksi palkitaan viisi työtä erikoismaininnoin ja 500 euron palkinnoin. Peliskaba2015-kisassa pääsee testaamaan kykyä kehittää tai suunnitella mukaansatempaava pelimekaniikka, vaikkakin normipeliä mukavasti pienimuotoisempana. Nettiarvat on omine reunaehtoineen erityinen tuoteryhmä, jolla on yksi mielenkiintoinen este voitettavanaan. Kuvaa esityksessäsi pelin teema, visuaalisuus ja sen toiminta, milloin tai miten pelaaja voittaa ja häviää, sekä missä ja millä laitteilla sitä pelataan