N ä in ra k e n n a t a rc a d e k a b in e tin Maaliskuu 3/2018 . 8,90 € 3/2 01 8 Suurimmat hirviöt, suurimmat sankarit Historia on parasta fantasiaa Kingdom Come: Deliverance Game over, man, game over! Rakennamme kolikkopelikabinetin ISOT KAATUVAT KOVEMPAA Monster Hunter World Shadow of Colossus UFC 3 PUMPING JOYSTICK Arnold Schwarzenegger peleissä VIHAN JA VÄKIVALLAN MAAILMA Rust. R e a lis tin e n ro o lip e li . H ir v iö n m e ts ä st y st ä
Tilauksen peruuttaminen (KSL 6:15): Uusi tilaus on mahdollista peruuttaa veloituksetta kuluttajansuojalain 6 luvun 15§ nojalla 14 päivän kuluessa tilausvahvistuksen tai ensimmäisen lehden vastaanottamisesta ilmoittamalla siitä Fokus Median asiakaspalveluun. Osoitteen muutos: Otathan yhteyttä asiakaspalveluumme (kts edellinen) E-LASKU: Ota käyttöön e-lasku omassa verkkopankissasi. Mikäli laskutusjakso on sovittu maksettavaksi useammassa erässä, laskutetaan maksuerät kunkin laskutusjakson alettua perättäisinä kuukausina. ASIAKASPALVELU Netissä: www.fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Puhelimitse: 020 7354 130 Puhelun hinta: Lankapuhelimesta 8.35 snt/ puh + 7,02snt/min matkapuhelimesta 8.35 snt/ puh + 17.17 snt/min. numero Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.fi Toimittaja: Tuomas Honkala, tuomas.honkala@fokusmedia.fi Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.fi AD: Robert Ottosson, Faktor Oy Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Juha Kerätär, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Miika Sillanpää, Olli Sinerma, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy Julkaisujohtaja: Maija Toppila (VT), Myyntijohtaja: Jaana Lindvall-Harki Levikkimyynti: Johanna Mikkonen Mediamyynti: Sirpa Toivoniemi YHTEYSTIEDOT Osoite: Hämeentie 153, 00560 Helsinki Kotisivu: www.pelit.fi, www.fokusmedia.fi Painopaikka: Kroonpress AS ISSN 1235-1199 Aikakauslehtien Liiton jäsen. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista ellei tilaaja irtisano tilaustaan tai muuta sitä määräaikaiseksi. TILAUSHINNAT 12 kk kestotilauksen ensimmäinen jakso 95,00 € 6 kk kestotilauksen ensimmäinen jakso 52,00 € 12 kk määräaikaistilaus 97,50 € 6 kk määräaikaistilaus 53,20 € Hinnat ovat voimassa toistaiseksi. Jos tilausjakson sisältämä lehtimäärä muuttuu, muuttuu hinta vastaavasti siten, että lehtikohtainen hinta pysyy ennallaan KESTOTILAUKSEN SÄÄNNÖT Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilausmaksu laskutetaan sovituin laskutusvälein kulloinkin voimassaolevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen normaalihinta. ANNA KIELARI!. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Jos laskutusjakso tai maksuerä on maksettu ennen irtisanomisen voimaantuloa, päättyy tilaus maksetun jakson loppuessa. Lehden tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Irtisanomisen voimaantulo Irtisanominen tulee voimaan neljän viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. 2 Ajassa 5 Pääkirjoitus: Kiina-ilmiö Tuukka Grönholm 6 Pelaa tai kuole! Arnoldin vaikutus peleihin Markus Rojola 11 Suurin imartelun muoto: Arnoldin vaikutus kansikuviin Markus Rojola 16 Monster Hunter -historia Juho Penttilä 23 Nnirvi: Yksi väri: Punainen Nnirvi 56 Riku: Warhammer: Kohti kolminaisuutta Riku Vihervirta 60 Arcade I: Pandora’s Box 4S+ Juho Kuorikoski 61 Arcade II: Rakennamme pömpelin Juho Kuorikoski 65 Arcade III: Suosikkkipelini Juho Kuorikoski 66 Devilman! Paholainen on animesssa Antero Kyyhky 67 Manzos: Tausta on tähti Aleksandr Manzos 68 Dwarf Fortress hallintaan Riku Vihervirta 72 Ruudun takaa: Kansa People Wallu 73 Pelit koodaa: Takaisin hiekkalaatikkoon Santeri Oksanen 74 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 14 Shadow of the Colossus Markus Rojola 18 Monster Hunter World Juho Penttilä, Nnirvi 22 Monster Hunter Stories Juho Penttilä 24 Kingdom Come: Deliverance Riku Vihervirta 28 Rust Jussi Forelius 31 Monster Energy Supercross Petri Heikkinen Sivu 18 Monster Hunter World 27. Asiointiasi nopeuttaa asiakasnumero (2–6 numeroa), jonka löydät lehtesi takakannesta osoitetietojen yhteydestä. Vuonna 2018 ilmestyy 12 numeroa, joista yksi on kaksoisnumero (6–7). vuosikerta 281. Tilauksen päättyessä veloitamme ennen irtisanomisen voimaantuloa toimitettujen lehtien hinnan. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa www.fokusmedia.fi sekä asiakaspalvelussamme osoitteessa Nesenta Oy/Fokus Median asiakaspalvelu, Hirsalantie 11, 02420 Helsinki. Henkilökohtainen palvelu arkisin klo 8 –17. Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Käyttöönottoon tarvitset asiakasnumeron, joka löytyy lehtesi takakannesta
Sivu 36 3 Bayonetta 1 & 2 Sivu 40 Sivu 6 Sivu 61 Celeste Teemat Jättihirvöiden jäljillä 14 Shadow of the Colossus Markus Rojola 18 Monster Hunter World Juho Penttilä, Nnirvi 22 Monster Hunter Stories Juho Penttilä 16 Monster Hunter -historia Juho Penttilä Schwarzenegger! Jättisankarin jäljillä 6 Pelaa tai kuole! Arnoldin vaikutus peleihin Markus Rojola 11 Suurin imartelun muoto: Arnoldin vaikutus kansikuviin Markus Rojola Tee oma peliautomaattisi, säästä tuhansia euroja! 60 Arcade I: Pandora’s Box 4S+ Juho Kuorikoski 61 Arcade II: Rakennamme pömpelin Juho Kuorikoski 32 EA Sports UFC 3 Markus Lukkarinen 34 Tesla vs Lovecraft Juho Kuorikoski 35 Street Fighter V Arcade Edition Petri Heikkinen 36 Bayonetta 1 & 2 Antero Kyyhky 38 Cabals: Magic & Battle Cards Petri Heikkinen 39 Slay The Spire Jussi Forelius 40 Celeste Mikko Lehtola 42 Getting Over it with Bennett Foddy Antero Kyyhky 43 Romancing SaGa 2 Juho Penttilä 44 Lost Sphear Tuomo Nyrhilä 46 Street Heat, Hotlap Heroes, Mantis Burn Racing, Absolute Drift: Zen Edition Petri Heikkinen 48 Milkmaid of the Milky Way Juho Kuorikoski 49 West of Loathing Juho Kuorikoski 50 Animal Crossing: Pocket Camp Antero Kyyhky 51 Ocmo, Badland Brawl, South Park: Phone Destroyer Juho Kuorikoski 52 Civilization VI: Rise and Fall -DLC Tuukka Grönholm 54 Total War: Warhammer II: Rise of the Tomb Kings -DLC Riku Vihervirta 57 Endless Space 2: Vaulters -DLC Tuukka Grönholm 58 Quake: Arcane Dimensions Aleksandr Manzos 70 Pilllars of Eternity II: Deadfire Markus Lukkarinen 65 Arcade III: Suosikkkipelini Juho Kuorikoski NYT POJAT KUNNOLLA! JOO, MMSLURPSS...
Meillä on valittavana myös Älykkäät Järjestelmät ja Datacenter -koulutukset. Opiskele pelialaa tai peliteknologiaa. Ota oikea suunta tulevaisuuteen. sinustako pelialan ammattilainen. Täällä pääset oikeasti tekemään myös kaupallisia pelejä. Käytössämme on viimeisin teknologia ja laitteet! Meillä on myös kaupalliset lisenssit, ja olemme mm. Critical Force Oy is an independent gaming company based in Kajaani, employing more than 60 game experts. VR First Partner ja ainoana Suomessa Sony Playstation First Academic Partner. 044 7101 648, 044 7101 229 hakijapalvelut@kamk.fi haekamk.fi Kajaanin ammattikorkeakoulu tarjoaa opinnot kaikille pelintekemisen osa-alueille. Critical Force has pioneered ‘Portable eSports’ gaming, to become the market leader of realtime mobile online multiplayer games with a competitive eSports community. Pelialan koulutuksen keskeisenä teemana on tekemällä oppiminen. Hae meille opiskelemaan yhteishaussa 14.3.–28.3.2018 ja anna palaa! Lisätietoja pelialasta: www.matkapelialalle.fi KAMK Hakijapalvelut p. Monet opiskelijamme ovat työllistyneet Suomen johtaviin pelialan yrityksiin, ja Kajaanin ammattikorkeakoulu onkin saavuttanut maineen Suomen kovatasoisimpana pelialan kouluttajana. Opinnoissasi voit erikoistua peliohjelmointiin, peligrafiikkaan, pelituottamiseen tai peliteknologioiden kehittämiseen
Kiinassa menestyminen on jatkossa yhä useamman suuren budjetin pelin tavoite ja kaikkien mobiilipelien elinehto. Viimeistään tänä vuonna kiinalaisten pelimaku alkaa vaikuttaa näkyvästi pelijulkaisuihin, sillä vuonna 2018 maailman tärkein PCja mobiilimarkkina-alue on Kiina. Viime vuoden superhitti PUBG myi yli 30 miljoonaa kappaletta, näistä liki puolet pelkästään Kiinassa. Ne hyppäsivät heti tulolistojen kärkeen. Tekstiä pitäisi tuottaa nettiin sekä lehteen, ja siinä ne ainoat viralliset speksit ovatkin. Mobiilimarkkinoilla Aasia on ollut jo vuosia suurempi kuin Pohjois-Amerikka ja Eurooppa yhteensä. Toivotan siis kiinalaiset yliherramme tervetulleeksi ja hyvää alkanutta koiran pelivuotta! KIINA-ILMIÖ Pääkirjoitus Yksi The Pelit Adventuren ratkaisematta jääneistä sidequesteista on yhä näkyvämmäksi nouseva esports. Kiinassa syntyy jatkuvasti uusia pelitapahtumia. Neljä: Jos hakemuksessa on työnäyte, me vastaamme. Pelit-lehden avustajahaku on aina aktiivinen. Se on huono uutinen mikromaksujen ja luuttilaatikoiden inhoajille, sillä Kiinassa ne ovat standardia. Sen ratkaisu vaati perkkiä, jota hahmoillamme ei vain tunnu olevan. 2018 Kiina alkaa näkyä muuallakin kuin markkinakatsausten kasvukäyrissä. Vaikka kokonaisprosessi on eräänlainen puzzle, kerromme neljän ensimmäisen ongelman ratkaisut, jotta säästämme kaikkien aikaa. Jos tarjoat juttuideaa, se että sanomme ”Kuulosta mielenkiintoiselta, kokeile vain” ei tarkoita että automaattisesti ostamme ja julkaisemme juttusi. Kotoisin esimerkki on suomalainen Counter Strike -väännös Critical Ops, joka menestyy juuri Aasiassa. Hakukoneyhtiö Baidu on meillä vielä tuntematon, mutta viime jouluna Alibabanettikaupan paketit tukkivat Suomenkin postin, ja nettijättiläinen Tencent tunnetaan Supercellin omistajana. Etsimme nyt esportsista aidosti kiinnostunutta ja skeneä seuraavaa kirjoittajaa. Kiinalaiset suuryhtiöt Baidu, Alibaba ja Tencent ovat alkaneet siirtyä Kiinaa laajemmalle. Valtaosa tietenkin katoaa, mutta osa voi jäädä pysyviksi. Kilpapelaaminen muuttuu yhä vahvemmin pelkän striimin seuraamisesta lähemmäs perinteistä penkkiurheilua, jossa itse tapahtumassa halutaan olla paikalla. Yksittäisen pelaajan kannalta suurin ero Suomeen on striimaajien asemassa, tarkemmin sanoen tulonmuodostuksessa. SINUSTAKO PELITIN AMMATTILAINEN?. Kenttä on niin laaja, että jokaista peliä ei tarvitse hallita ja seurata. Kyllä, kumpaankin. Kiina on ottanut peliteollisuudessa roolin, joka konsoleiden valtakaudella kuului Japanille. EteläKorean tyyli ja into kilpapelaamiseen leviävät myös muualle Aasiaan. Jos sielussasi on yksi juttu, josta olet aina halunnut kirjoittaa, mutta ajatus Pelit-lehden avustajaksi muuttumisesta pelottaa tai ei kiinnosta, muista että Pelit ostaa hyvinkin mielellään ihan yksittäisiä juttuja. Jos me emme vastaa, meilisi on hukkunut, hautautunut tai kriisipäivien aikana unohtunut. Sen täytyy myös täyttää Pelitin laatuvaatimukset. Niinpä katsomme teihin, lukijoihimme, lähteeseen josta on noussut leegio deadlinea vastaan sotineita loistavia kirjoittajasankareita. Mielenkiintoisesti Kiinassa pelaajat vaihtavat PC:ltä mobiilille ja se näkyy myös maan pelijulkaisuissa. Esimerkiksi PUGB-hitistä tehtiin jo viime vuonna pari mobiilikloonia. Isona trendinä on PC-pelibrändien siirtyminen mobiilialustalle, ilmiö jota länsimaissa ei juuri tunneta. Kaksi: hakemukset ilman työnäytettä ovat turhia, eikä niihin välttämättä muisteta edes vastata. Kiinalaiset pelifirmat ovat tehneet tähän asti lähinnä pelejä kotimarkkinoille, mutta muutos on meneillään. Yksi: lähetä hakemus sähköpostina osoitteisiin tuukka.gronholm@fokusmedia.fi ja nnirvi@ fokusmedia.fi. Google, Android, Facebook ja Amazon kilpailevat keskenään, mutta kiinalaisten taktiikka maailmanvalloitukseen on toinen: kolmikko valloittaa maailman yhteistyössä. Kolme: Työnäyte ei ole linkki nettiarvosteluun tai viittaus toiseen julkaisuun. Hakemukset työnäytteen kera mailina osoitteisiin tuukka.gronholm@fokusmedia.fi ja nnirvi@fokusmedia.fi. Steamin kävijäkasvun takana on kiinalaisten ryntäys, mikä alkaa näkyä myös julkaisulistoilla. Selkein merkki muutoksesta on kiinalainen uusivuosi, jonka helmikuisen päivämäärän olen oppinut pelien toistuvien aleja teemakampanjoiden myötä. Lähetä se silloin uudestaan, liitteineen. Avustajaksiko. Konsoleiden osuus ei ole perinteisesti ollut suuri, mutta määrät ovat hiljalleen kasvussa. Kiinalaisfirmat ovat aloittaneet peliensä tekemisen myös länsimarkkinat mielessä. Kun meillä markkinoita hallitsee Twitch, niin Kiinassa suosituimmille mediapersoonille maksetaan suoraan palkkaa, koska heidät halutaan tietyn palvelun tai kanavan talliin. 5 P elimaailman painopiste on taas siirtymässä. Länsimaalaisen silmin Google, Apple, Facebook ja Amazon omistavat internetin, mutta Kiinasta katsoen totuus on toinen
Ensimmäinen Hall of Voltan jälkeinen Schwarzenegger-peli olikin vasta Activisionin 1987 julkaisema Predator. Predatorin kohtaamisen aiheuttama innostus loppui lyhyeen. Pelillä ja elokuvalla ei tosin ole juuri mitään yhteistä cimmerialaisen sankarinsa lisäksi. Hall of Volta on ainoa Arnoldin Conan-elokuviin liittyvä peli. Pelissä edetään loputtomalta tuntuvan ajan vasemmalta oikealle ja ammutaan kymmeniä vastaan tulevia vihollissotilaita. Seitsemästä kentästä koostuvan tasohyppelyn grafiikoissa ei ollut kehumista edes pelin ilmestyessä. Tarjolla on ainoastaan toinen toistaan hirveämpiä, lisenssipelien helvetistä karanneita tuotoksia. Howardin luomaan hahmoon. Se selittää, miksi Conan taistelee pelissä heittämällä miekkaa ja miksi miekka kimpoaa takaisin osuttuaan viholliseen. Jahti alkakoon Vuonna 1987 Arnoldin näyttelijänura oli nousukiidossa. Nämä riittivät luomaan vahvoja mielikuvia siitä huolimatta (tai kenties sen ansiosta), etten ollut vielä nähnyt itse elokuvaa. Korkean vaikeustason vuoksi en päässyt siinä kovinkaan pitkälle, mutta se oli silti yksi Amigaajan lempipeleistäni. On aika päivittää tämä artikkeli.. Onnistumisien määrä häkellyttää. Jousen ja erilaisten ansojen sijaan olentoa Arnold Schwarzeneggerin vaikutus peleihin Markus Rojola 26 vuotta sitten Pelit-lehden ensimmäisessä numerossa oli artikkeli Schwarzeneggerista ja peleistä. Amiga 500:lla (peli ilmestyi myös Amstrad CPC:lle, ZX Spectrumille, C64:lle, Atari ST:lle) pelaamastani sivusta kuvatusta räiskintäpelistä minulla ei ole kuin hyviä muistoja lapsuudestani. Viikonlopun kestäneen Schwarzenegger-pelimaratonin jälkeen on selvää, että Arnold-pelien joukosta ei löydy klassikoita, mestariteoksista puhumattakaan. Nämä olivat kuitenkin olleet pienen budjetin elokuvia, joiden hahmot eivät olleet Conanin tavoin entuudestaan tunnettuja, joten pelifirmat eivät olleet innostuneet hankkimaan elokuvien lisenssejä. Conanin jälkeen hän oli tehnyt kaksi ikonista roolisuoritusta Terminatorissa ja Commandossa. Valitettavasti miehen menestys videopelien parissa ei ole samaa luokkaa. I tävallasta kotoisin oleva, kehonrakentajasta näyttelijäksi ryhtynyt Arnold Schwarzenegger on tehnyt 1980-luvulta alkaen lukuisia toimintaelokuvia, joista merkittävä osa on noussut genrensä klassikoiksi, osa jopa mestariteoksiksi. Kaavamaisuus alkaa kuitenkin nopeasti nakertaa peli-iloa. Tuskaa, epätoivoa ja myötähäpeää riittää lähes 30 pelin edestä. Ainoaa vaihtelua tuovat ne hetket, jolloin kuva muuttuu hetkeksi saalistajan lämpökameraksi. Kautta Cromin! Ensimmäinen Schwarzeneggerin tähdittämään elokuvaan pohjautuva peli oli Datasoftin vuonna 1984 julkaisema Conan: Hall of Volta, joka ilmestyi Nec PC-88:lle, Apple II:lle, 8-bittiselle Atarille ja C64:lle. Dutch laskeutuu tyylikkäästi alas helikopterista köyden varassa. Muut Conan-pelit ovat perustuneet pelkästään Robert E. Nopeatempoinen musiikki ei ole sinällään huonoa, mutta ei täysin istu fantasiamaailmaa kuvaavaan peliin. Viidakon äänet luovat tunnelmaa. Ammukset ovat jatkuvasti lopussa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että Hall of Voltaa ei alun perin suunniteltu Conan-peliksi vaan Visigoth-nimiseksi seikkailupeliksi, jossa sankari taistelee heittelemällä bumerangia. Vesikään ei ole sinistä kuin Applella. Linnanmuurit, kalliot ja puut ovat kaikki violetteja. Huijauskoodien ansiosta onnistuin läpäisemään pelin 25 vuoden odotuksen jälkeen. Jotta jutusta jäisi edes hieman parempi mieli, lupaan jättää parhaan pelin viimeiseksi. Älä kuitenkaan huoli, rakas lukija. Pelin alku tempaisee edelleen mukaansa. Kyseessä on raaka keikka. Vaikka 1990-luvun puolivälin jälkeen ilmestyneiden elokuvien taso on vaihdellut kuonasta ( Batman & Robin, 1997) keskinkertaiseen ( The Last Stand, 2013), on Schwarzenegger edelleen yksi maailman tunnetuimmista näyttelijöistä. 6 PELAA TAI KUOLE Arnold Schwarzenegger oli toimintaelokuvien suurin tähti 80ja 90-luvuilla, mutta millaiset jäljet mies ja hänen elokuvansa ovat onnistuneet jättämään videopelien maailmaan. Latausruutuna on kuva Schwarzeneggerista ase kädessään. Viimeistään puolivälissä kovinkin Arska-fani alkaa rukoilla, että mies itse saapuisi paikalle tunkemaan nyrkin vatsaan ja katkaisemaan pelaajaparan selkärangan. Pelin kantena toimii elokuvan julisteesta kopioitu maalaus Schwarzeneggerista. Hall of Voltan julkaisu ajoitettiin tarkoituksella Conan – barbaarin jatko-osan, Conan – hävittäjän (1984), ilmestyessä elokuvateattereihin. Suurin syy lienee aloituksessa. Conan – barbaari (1982), Terminator – tuhoaja (1982), Commando (1985), Predator – Saalistaja (1987), Juokse tai kuole (1987), Total Recall – Unohda tai kuole (1990), Terminator 2 – Tuomion päivä (1991) ja Tosi valheita (1994). Oli kyseessä sitten lepakko, lohikäärme tai lentävä silmämuna. Alkuanimaationa toimii elokuvan avauskohtaus, jossa avaruusalus pudottaa Predatorin maapallolle
Predatorin NES-versiossa elokuvan taikaa on vain muutamissa tarinaruuduissa. Tätäkö minä olen odottanut vuosikymmeniä. 7 . Aloitustehtävässä Arska mukiloi munasillaan lauman lihaskimppuja yleisessä saunassa (itse asiassa pelin C64-versiossa Danko ei saa puettua vaatteita päälleen missään vaiheessa). Pelistä muistetaan ehkä parhaiten Amiga-version introkohtaus, joka sisälsi digitoitua puhetta, musiikkia sekä elokuvasta animoituja videopätkiä. Vaikka Terminator-elokuva saapui elokuvateattereihin jo 1984, niin ensimmäinen siitä tehty peli ilmestyi vasta 1990 (vuoden 1986 samannimisellä Cromilauta! Conan: Hall of Voltan kentät muuttuvat pelin edetessä todella kiperiksi. Ovista ilmestyy joko kelmi, James Belushin esittämä etsivä Ridzik tai alaston nainen.. Interplayn kehittämä Total Recall (1990) ilmestyi pelkästään NES:lle. Lyhytraajainen ja isopäinen Quaid tuo mieleen Schwarzeneggerista piirretyn karikatyyrin. Joillakin saattaa olla lämpimiä muistoja myös 1988 NES:lle ilmestyneestä Predatorista, mutta niiden puuttuessa on tästä versiosta mahdotonta nauttia. Menestys heijastui myös hänen elokuvistaan tehtyjen pelien määrään. Schwarzeneggerpelien joukossa ne edustavat kuitenkin parasta kolmannesta. Red Heat ja kuumat paikat. Välähdys tulevaisuudesta 1990-luvun alussa Arnold oli uransa huipulla. Myyjillä oli tapana käyttää intro-looppia todisteena Amigan tehoista. Samppanja on edelleen korkkaamatta. The Running Manin grafiikat vakuuttavat edelleen. Acclaimin julkaisu noudattaa elokuvan juonta hieman Oceanin versiota tarkemmin (mukana on muun muassa Quaidin vaimo sekä röntgenkäytävä) ja tällä kertaa tarinaruuduissa nähdyt hahmot muistuttavat elokuvan näyttelijöitä, mutta kehut loppuvat siihen. Alta nollan Vuonna 1989 ilmestyi kaksi Arnold-peliä. Pelin kohtaloksi koituvat kaksi äärimmäisen ärsyttävää seikkaa. Kuvan alareuna lienee rajattu pois siveyssyistä. Quaidia ja loppupuoliskolla ohjattavaa Melinaa jahtaavat Richterin ja tämän avustajan sijaan näiden kymmenet kloonit, eivätkä geneeriset ympäristöt laattahisseineen muistuta mitään elokuvissa nähtyä. The Running Manin intro Amigalla vaati disketin verran tilaa kahden disketin pelistä. Hall of Voltan jälkeen Activisionin julkaiseman Predatorin tekijöiden uskollisuutta lähdeteokselle osaa arvostaa. Rautaesiripun ylityksen jälkeen vastassa on lähinnä jengiläisiä, gangstereita ja hoitsuiksi pukeutuneita salamurhaajia, joita voi huoletta räiskiä jättimäisellä käsikanuunalla. Ruma mulkero kehtaa vielä lähteä karkuun aina muutaman iskun kärsittyään. Viholliset, kuten sankaria päätä lyhyemmät gangsterit ja hattuja heittelevät pummit, ovat aivan liian kestäviä (tai Arnold liian heikko?!) ja heitä on aivan liian paljon. Molemmat ilmestyivät Amstradille, Spectrumille, C64:lle, Atari ST:lle sekä Amigalle. Sitä pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen huonoimmista peleistä. Jotkut kelmit hyppäävät esiin roskasäiliöistä ja Marsissa Quaidin kimppuun käyvät jopa ilotalon ulkopuolella asuvat kissat! Voin vakuuttaa, että kummankaan Total Recall -pelin takia ei kannata raahata pyllyään Marsiin. Valitettavasti pelien laadun suhteen ei koettu samanlaista nousua. Yksi Red Heatin minipeleistä on ensimmäisen persoonan räiskintää. Sankari Ben Richard pakenee takaaajajia ja kohtaa jokaisen kentän lopussa yhden vaanijoistaan, kuten maalivahdin varusteita käyttävän Subzeron tai sähköä ampuvan Dynamon. Kun pelin läpäisyn jälkeinen kuva osoittautuu samaksi Game over -ruuduksi, joka nähdään aina pelaajan kuollessa, iskee lopullinen tyrmistys. Ei muistijälkiä Ocean julkaisi Amstradille, Spectrumille, C64:lle, Atari ST:lle ja Amigalle myös Paul Verhoevenin tieteisklassikon lisenssiä hyödyntävän Total Recallin (1990). Red Heatissa ohjataan neuvostopoliisi Ivan Dankoa, joka jahtaa georgialaista huumelordia neljässä kentässä Moskovasta Chicagoon. The Running Man on varsin uskollinen tulkinta elokuvasta. On vaikea kuvitella, että yksikään itseään kunnioittava predator näkisi tässä arvoisensa vastustajan. Sekä Emerald Softwaren kehittämä Juokse tai kuole -elokuvaan pohjautuva The Running Man että Oceanin julkaisema ja Walter Hillin ohjaamaan elokuvaan perustuva Red Heat ovat minipelejä sisältäviä beat ’em uppeja. Molemmat pelit ovat omalle ajalleen tyypillisiä side-scrollereita. Ne eivät ole missään nimessä hutiloiden tehtyjä, mutta ei niitä voi pitää unohdettuina mestariteoksinakaan. vastaan taistellaan paljain käsin. Kyseessä on tasohyppely, jossa vaaleanpunaiseen voimisteluasuun pukeutunut Dutch pieksää vihollissotilaita nyrkeillä, ampuu perhosia sarjatuliaseilla sekä räjäyttelee pöllöjä kranaateilla. Tasohyppelyä ja ajokohtauksia yhdistelevä Total Recall tarjoaa kahteen aikaisempaan peliin verrattuna varsin vapaamuotoisen tulkinnan lähdemateriaalistaan. Hauskana yksityiskohtana tosi-tv-ohjelmaan sijoittuvan pelin taistelut keskeytetään välillä mainostaukojen ajaksi. Kankea pelattavuus, junnaavat musiikit ja tyylittömät tarinaruudut (kuka olisi uskonut, että Kuatosta saa vielä kamalamman näköisen?) viimeistelevät amatöörimäisen yleisilmeen
Terminatorin Sega-versioissa arveluttaa Reesen tapa ammuskella Terminaattorin ohella myös kymmeniä sivullisia.. Aito teemamusiikki tekee ihmeitä. Joulukuussa 1992 NES:lle ilmestynyt Radical Entertainmentin The Terminator kärsii kankeista kontrolleista, jatkuvista äkkikuolemista, rumista grafiikoista ja harvinaisen rasittavasta äänimaailmasta. Virginin julkaisema ja Probe Softwaren kehittämä The Terminator ilmestyi Mega Drivelle, Master Systemille ja Game Gearille 1992 ja vuotta myöhemmin Mega-CD:lle päivitetyillä grafiikoilla ja elokuvasta napatuilla videopätkillä varustettuna. Painajainen ei pääty Vuosina 1992–93 Nintendon ja Segan konsoleille ilmestyi kolme ensimmäiseen Terminator-elokuvaan perustuvaa peliä. Lopulliseen versioon jäi muutamia merkkejä pelin alkuperästä. kivikausi, muinainen egypti ja keskiaika). Alkeellisista grafiikoista huolimatta MS-DOS:lle julkaistu The Terminator (1990) oli monella tapaa aikaansa edellä. Jokainen 1992–93 ilmestyneistä The Terminatoreista alkaa tulevaisuudesta (NES, SNES, Mega Drive, Mega-CD). Ensimmäisessä Terminator-pelissä pystyi Sarahille antamaan käskyjä, joten suojeltava hahmo ei ole koko ajan pelaajan tiellä. Robert Patrickin esittämää pääpahista ei puolestaan nähdä edes peAmigan Total Recallin puolustukseksi on todettava, että osa kuvan asioista nähdään myös elokuvassa. Helppoa rahaa Terminator 2:sta julkaistiin lähes yhtä monta peliä kuin sen edeltäjästä. 8 Arnold Schwarzeneggerin vaikutus peleihin . Ensimmäinen Terminator-peli oli Bethesdan käsialaa. Tämä on ymmärrettävää, sillä tuolloin Terminator oli vielä Piranha II – Lentävät tappajat -elokuvan (1981) ohjanneen James Cameronin uusin b-elokuva. Ylipitkät kentät tekevät pelin läpäisemisestä kuitenkin työlästä. Varsinaisen päätehtävän lisäksi pelissä pystyy myös tutkimaan laajaa pelimaailmaa joko jalan tai autoilla, ostamaan tai varastamaan aseita ja varusteita kuten työkaluja, lääkkeitä ja kondomeja. Sen tunnetuin näyttelijä oli Conania esittänyt ulkomaalainen kehonrakentaja, jonka nimeä kukaan ei osannut edes lausua. Jatko-osan ensi-illan lähestyessä alkuperäisen elokuvan kulttimaine oli kuitenkin kasvanut ja kiinnostus tulevaisuudesta saapuvia tappajakyborgeja kohtaan oli suurimmillaan. Vaikka peli alkaa painajaismaisesta tulevaisuudesta, ei meno helpota juuri menneisyyteen matkaamisen jälkeenkään. Junnaava taustamusiikki saa ajatuksen korvakäytävien käyttämisestä kynäkotelona tuntumaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Osuma jalkaan hidastaa liikkumista eikä vahingoittuneella kädellä voi ampua. Gray Matterin ja Mindscapen kehittämä SNESversio on vaikeudestaan huolimatta selkeästi parempi tulkinta samasta aiheesta. Ampumisen salliminen hyppäämisen aikana helpottaa pelaamista kummasti. Vaihtoehtoinen aikajana 1990-luvun alussa julkaistiin myös kaksi hieman erikoisempaa Terminator-peliä, joiden yhteydet elokuvaan jäivät hieman hatariksi. Kaikissa päähenkilöksi nostetaan Kyle Reese ja Schwarzeneggerin esittämä T-800 esiintyy ainoastaan tekoälyn ohjaamana vastustajana. Robocop on pelin sankari ja Skynetin kyborgit toimivat ainoastaan pelin vastustajina muun muassa ED209:n ja Robocainin ohella. Jokainen peleistä on eri kehittäjältä, mutta kaikki noudattavat samaa kaavaa. Ihmiskunnan tulevaisuuden suojelemiseksi jälkimmäisten käyttöä tulisi tosin välttää. Jokainen peli on sivusta kuvattu, räiskintää painottava tasohyppely, jonka tarina mukailee pääpiirteittäin elokuvan juonta. Nintendo-versioihin verrattuna Virginin pelit kuitenkin näyttävät ja kuulostavat selvästi paremmilta. Oikeaa Los Angelesia mukailevassa avoimen maailman pelissä voi ohjata joko Sarah Connoria suojelevaa Kyle Reeseä tai heitä jäljittävää kyborgia. Brothers Productionin kehittämää peliä ei voi suositella edes kuriositeettina. NES:lle julkaistu Journey to Silius (1990) oli alun perin Terminator-peli, mutta kehittäjä Sunsoft menetti lisenssin pelin viivästyttyä. Kaikkein erikoisimman Arnold-pelin titteli kuuluu kuitenkin Domain Softwaren 8-bittiselle Atarille julkaisemalle puolankieliselle Terminatorille (1993), jossa T-800 lähetetään keräämään tietokonesiruja viideltä eri aikakaudelta (mm. Pelistä pyrittiin tekemään mahdollisimman realistinen. C64-pelillä ei ole mitään tekemistä elokuvan kanssa). Pelejä yhdistää myös lisenssipeleille tyypillinen keskinkertaisuus. Arnold esiintyi T-800:n äänenä heinäkuussa 1991 ilmestyneessä Terminator 2: Judgment Day -flipperissä. Aseet pitää muistaa ladata ja vahinkomallinnus oli varsin kehittynyttä. Ensimmäiset näistä julkaistiin pelihalleissa. Virginin Mega Drivelle ja SNES:lle julkaisema Robocop Versus the Terminator (1993) perustuu elokuvien sijaan Frank Millerin kirjoittamaan sarjakuvaan. Pelin esittämässä vuoden 1984 Los Angelesissa jengiläiset viskovat polttopulloja, taivaalla pörrää ohjuksia ampuvia helikoptereita ja poliisit ampuvat aseettomia epäiltyjä selkään (ainoastaan yksi asioista muistuttaa todellisuutta)
Kenttien väliset siirtymät hoituvat ajamalla. Vastaantulevista autoista ei tarvitse juuri välittää. Ensimmäisenä apajille ehti LJN, joka julkaisi Software Creationsin käsialaa olevan T2: Terminator 2: Judgment Daysin (1991) NES:lle, Sega Master Systemille sekä Game Gearille. T2:n NES-version kakkoskenttä on kuin Paperboy aseilla. Mikä parasta, peliin ei ole lisätty turhia ajokohtauksia. True Liesissa kartanon vartijoita saa ampua mielensä mukaan, mutta Harryn peiterooli ei kestä kuin kaksi harhaluotiin kuollutta siviiliä.. Neljä kenttää on perinteistä 2D-räiskintää ja yksi on isometrinen esterata, jossa paetaan moottoripyörällä T-1000:n ohjaamaa rekkaa. Esimerkiksi kenttien määrä on pudotettu yhdeksästä Robocop versus The Terminatorin Mega Drive -versio voittaa SNES:n. Mitäpä olisi tuomiopäivä ilman sivusta kuvattuja räiskintepelejä. Viholliset rynnivät kimppuun lähes tauotta, mutta tiukan ohjattavuuden, pelihahmon ketteryyden ja aseiden tehokkuuden ansiosta toiminta on turhauttavan sijaan tyydyttävää. Kyse ei ole erityisen omaperäisestä tai näyttävästä teoksesta, mutta sitä on kuitenkin hauska pelata. Lähetteinä toimii John ja ratsuna Miles Dyson. Lokakuussa pelihalleihin saapui Midwayn raideräiskintä T2, jossa Skynetia vastaan taisteltiin pelilaitteeseen kiinnitetyillä konepistooleilla. Valitettavasti hahmojen komentaminen onnistuu ainoastaan kankeasti paussivalikon kautta. Bits Studiosin kehittämä 16-bittinen T2: Terminator 2: Judgment Day (1993) muistuttaa merkittävästi pikkuserkkuaan. . 9 litaiteessa kuin yhdessä pienessä kuvassa, koska elokuvan juoni pyrittiin pitämään salassa mahdollisimman pitkään. Perinteisen sivunäkymän sijaan virkistävästi yläviistosta kuvatussa räiskinnässä ohjataan Harry Taskeria, vakoojaa, joka ei juuri vaivaudu vakoilemaan. Hasta la vista, baby! Tangon taikaa Usko tai älä, mutta Beam Softwaren Mega Drivelle ja SNES:lle julkaistu True Lies (1994) paljastuu yllättäen onnistuneeksi Schwarzenegger-peliksi. Niihin voi törmätä huoletta jopa moottoripyörällä. Kivat grafiikat, elokuvasta napatut parin sekunnin videoklipit ja oikea tunnusmusiikki nostavat nostalgialasit välittömästi silmille, mutta kankea pelattavuus, itseään toistavat tappelut, yliluonnollisia refleksejä vaativat ajokohtaukset ja turhauttavat puzzlet repivät ne väkivalloin päästä. Amigan Terminator 2:n ajotehtävä ja sitä seuraava puzzle opettivat 9-vuotiaalle allekirjoittaneelle kiroilun luovuutta. Tämä riittää nostamaan True Liesin useimpien vertaistensa yläpuolelle. Sekin on sivusta kuvattu räiskintäpeli, joka seuraa väljästi elokuvan tarinaa. Heikkojen grafiikoiden vuoksi eroa ei juuri huomaa. Schwarzenegger, Patrick ja Edward Furlong esittivät roolihahmojaan myös pelissä, mutta Linda Hamiltonin sijaan Sarah Connorina esiintyy Debbie Evans. True Liesin käsikonsoleille suunnatut versiot poikkeavat jossain määrin konsolijulkaisuista. Muistan säästäneeni puolet pelin hinnasta omista viikkorahoistani. Toiminta on nopeampaa, aseet mielikuvituksellisempia, animaatio parempaa eikä vertakaan ole sensuroitu. Oceanin Terminator 2: Judgment Day ilmestyi Amigalle, Amstrad CPC:lle, Atari ST:lle, C64:lle, Spectrumille ja PC:lle loppuvuodesta 1991. Mukana on muutamia kivoja yksityiskohtia, kuten liukuportaissa kulkevat vihollisten ruumiit. Puolet ajasta pelaajan pitää suojella Johnia ja/tai Sarahia. No problemo. Pelistä julkaistiin myös T2: The Arcade Gameksi kutsutut käännökset PC:lle, Mega Drivelle, Master Systemille, SNES:lle ja Game Boylle. Raskas ja buginen peli puolestaan toimii savuavana aseena, kun ryhdytään listaamaan lisenssipelien rikoksia ihmisyyttä vastaan. Eteneminen jämähti pariin ensimmäiseen kenttään, mutta olin niin täpinöissäni päästessäni pelaamaan Terminator-peliä, etten ymmärtänyt edes olla pettynyt. Koska megahitiksi osoittautuneen elokuvan pelilisensseistä haluttiin ottaa kaikki hyöty irti, Capstone julkaisi 1993 PC:lle shakkipelin Terminator 2: Judgment Day – Chess Wars. Kyseessä on yksi harvoista elokuviin perustuvista Terminator-peleistä, jota voi pitää aidosti onnistuneena. Ihmisten puolella kuninkaana ja kuningattarena ovat T-800 ja Sarah Connor
Poliittisen uran jälkeisistä Schwarzenegger-elokuvista ei ole juuri pelejä tehty. Nokkelaa parodiaa. Kuvernöörin uudet vaatteet Elokuvauran alkaessa näyttää hiipumisen merkkejä Schwarzenegger päätti siirtyä politiikkaan. Puukkoja ja pesäpallomailoja ja aseita käyttävät viholliset täytyy nujertaa pelkillä lyönneillä ja potkuilla. Ainoan poikkeuksen muodostavat muutamat Terminator Genisyksen (2015) innoittamat ilmaispelit. Alempi tuomioistuin kuitenkin kumosi sen pelialan edustajien osoitettua sen rajoittavan heidän sananvapauttaan. Tarina sijoittuu sekä Slaterin elokuvamaailmaan että realistisempaan ”todelliseen” maailmaan, mutta pelissä nämä kaksi eivät eroa toisistaan. T-850 voi suorittaa tehtävänsä ainoastaan matkustamalla menneisyyteen ja estämällä kamalinta aikajanaa toteutumasta. Grafiikka oli ankeaa, kentät yksipuolisia, serverit hitaita ja ihmishahmot Skynetin koneita tehokkaampia tappajia. Bits Studiosin kehittämä Last Action Hero (1993) on lähes täydellisen epäonnistunut peli. Erityisenä Arnold Schwarzeneggerin vaikutus peleihin Oletko aina halunnut tietää, miten Kate uudelleenohjelmoi Johnin tappaneen T-850:n. Pelin alku mukailee elokuvan juonta, mutta puolivälin jälkeen se sijoittuu vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen, jossa T-X on onnistunut tappamaan John Connorin ja ihmiskunta on tuhottu. Laki astui voimaan Kaliforniassa vuoden 2006 alussa. Last Action Hero on useimpien Arnold-pelien tapaan sivusta kuvattu beat’em up, joka sisältää myös kaahailua. Jopa Playstationin alkeellista hiekkalaatikkopeli Batman & Robinia (1998) myytiin pelkästään George Clooneyn kasvoilla. Terminatorin ääni vaihtelee Schwarzeneggerin ja tätä imitoivan näyttelijän välillä, mikä ainoastaan vaikeuttaa tarinaan uppoutumista. Vuosituhannen vaihduttua tilanne paheni entisestään. Aiemmin hän oli nauhoittanut uutta dialogia ainoastaan T2:n arcade-versioon. Väistämätön tuomiopäivä GameCubelle, PS2:lle ja Xboxille ilmestynyt Paradigm Entertainmentin Terminator 3: Redemption (2004) päätti Schwarzeneggerin Terminatorpelien sarjan ja on samalla toistaiseksi viimeinen merkittävän julkaisun saanut Arnold-peli. Rise of the Machines ja War of the Machines olivat vaurioittaneet pelisarjan mainetta liikaa. 10 . Tällä vuosituhannella Arnoldin näyttävin esiintyminen peleissä on ollut WWE 2K16:n DLChahmo T-800.. Kun varsinaisen pelin alkaessa huomaa sankari Jack Slaterin muistuttavan Schwarzeneggerin sijaan tavallisen vartalon omaavaa ja selkeästi kaljuuntuvaa miestä, herää mielessä kysymys: ovatko Bits Studiosin tyypit kaivaneet tunnelin, joka kulkee sen aidan alta. Tekijöiden laiskuus näkyy pelin jokaisessa ruudussa. Ensimmäisistä, harvinaisen rumista tarinakuvista lähtien on selvää, että Last Action Heron tekijät ovat menneet sieltä, missä aita on matalin. John McTiernanin ohjaama Last Action Hero (1993) parodioi toimintaelokuvien genreä vaihtelevalla menestyksellä, mutta siihen perustuva, SNES:lle ja Mega Drivelle julkaistu peli ei edes yritä rikkoa muottia. Taustat alkavat toistaa itseään jo saman ruudun sisällä eikä vihollistyyppejä ole kuin muutama. Niiden on ilmestyttävä elokuvan kanssa riippumatta siitä, ovatko ne valmiita vai eivät. Kolmannen persoonan ammuskelua, raideräiskintää sekä GTA-henkistä kaahailua yhdistelevän pelin oli alun perin tarkoitus ilmestyä samaan aikaan elokuvan kanssa. Kun julkaisija Atari huomasi 8 kuukauden kehitysajan olevan liian lyhyt, niin se tilasi edellä mainitun Black Opsin kehittämän pelin antaakseen Redemptionille sen tarvitseman lisäajan. Hän oli ensimmäisen kautensa aikana laatimassa lakia, joka kielsi väkivaltaisten videopelien myynnin alaikäisille. Arnold toimi kaksi kautta Kalifornian kuvernöörinä vuosina 2003–2011. Lakia vastustaneet peliyhtiöt kutsuivat Schwarzeneggeria tehopyhäksi, sillä hänen elokuvauransa koostui pääasiassa väkivaltaisista elokuvista. Roistojen esittäjillä ei ilmeisesti ollut samanlaisia vaatimuksia, sillä he ovat aseistautuneet hampaisiin asti. Vihoviimeinen vitsaus Muistatko, rakas lukija, kun lupasin jättää parhaan pelin viimeiseksi. viiteen. Hätäisesti kyhätyille mobiiliräiskinnöille ei ole syytä varata mainintaa enempää palstatilaa. Viha voittaa epätoivon Atari julkaisi ensimmäisen persoonan ammuskelua kolmannen persoonan tappeluun yhdistelevän Terminator 3: Rise of the Machines -toimintapelin Playstation 2:lle ja Xboxille loppuvuodesta 2003. Korkein oikeus otti lopulta asian käsittelyyn ja päätti kesällä 2011, että pelikielto todella oli perustuslain vastainen. Näköisyyden käyttämisestä ei todennäköisesti olisi ollut enää riittävän suurta hyötyä kustannuksiin nähden. Molemmista peleistä paistaa läpi lisenssipelien helmasynti. Pelinä se oli Schwarzeneggerin täydellinen vastakohta: tylsä, ruma ja lyhyt. Minä valehtelin. Epäonnistuminen näin surkeasti vaatii työtä. Tuona aikana hän ei juuri esiintynyt elokuvissa eikä Arnold-pelejä ilmestynyt lainkaan. Kehittäjä Clever’s Games oli ottanut runsaasti vaikutteita edellisenä vuonna ilmestyneestä Battlefield 1942:sta, sillä War of the Machines sisälsi useita hahmoluokkia, Conquestia muistuttavan Termination-pelimuodon sekä erilaisia kulkuneuvoja. Puhu kädelle 1990-luvun jälkipuoliskolla sekä Arnoldin ura että hänen elokuviinsa perustuvien pelien määrä kääntyivät selvään laskuun. Tarina kerrotaan sekä elokuvista napatuilla pätkillä että animaatiokohtauksilla. Schwarzeneggerin vaikutus pelimaailmaan ei kuitenkaan jäänyt mitättömäksi. Kevyet mullat. Tästä huolimatta Redemption floppasi. Last Action Herossa ärsyttää myös se, että peli noudattaa elokuvan juonta, mutta ei sisäistä logiikkaa. Vaikka mikromaksuja tyrkyttävä Mobile Strike ei ole mitenkään kummoinen peli, saavutti se kuitenkin App Storen toiseksi tuottoisimman pelin tittelin vuonna 2016. Viime vuosina Schwarzenegger on toiminut myös mobiilipeli Mobile Striken (2015) mainoskasvona. Kyseessä on pikemminkin huono vitsi. Valitettavasti iskuja vaaditaan kolmesta neljään ja osuminen on tuurista kiinni. FMV-peli Eraser: Turnabout (1996) on kaikkiin edellä mainittuihin peleihinkin verrattuna täysin ala-arvoinen viritelmä. Arnold suostui poikkeuksellisesti myös näyttelemään itse pelissä. Terminatorja Predator-pelejä ilmestyi edelleen, mutta niiden markkinoinnissa vältettiin Schwarzeneggeriin viittaamista. Jälkimmäisissä dialogista vastaavat uudet ääninäyttelijät. Samoihin aikoihin PC:lle ilmestynyt Terminator 3: War of the Machines oli moninpeliin keskittyvä ensimmäisen persoonan räiskintä. Koska laitteet oli suunnattu ensisijaisesti lapsille ja nuorille, on Game Gearilla veri muutettu punaisesta vihreäksi. En minäkään, mutta Terminator 3: Redemption kertoo sen silti. 2000-luvun ainoat Schwarzenegger-pelit perustuivat Terminator 3: Rise of the Machines -elokuvaan. Oikein käytettynä Arnoldin nimellä on edelleen vetovoimaa myös pelien parissa. Pelimusiikin säveltäjän on täytynyt kärsiä lähimuistin häiriöistä, sillä useimmat kappaleet ovat pelkkiä lyhyitä looppeja. Pahimmat epäkohdat liittyvät pelattavuuteen. Pelin sankarina toimii Schwarzeneggerin elokuvassa esittämä John Kruger, mutta koska tapahtumat on kuvattu mykän päähahmon silmien kautta, ei Arnoldia pelissä nähdä tai kuulla. Pääsuunnittelija Peter Baronin mukaan tämä pakotti kehittäjät romuttamaan valmiit suunnitelmat ja aloittamaan alusta. Game Boylla se puuttuu kokonaan. Schwarzenegger halusi pehmentää imagoaan 1990-luvun alussa, joten hän ei sallinut Slaterin käyttävän aseita pelissä. Valitettavasti Black Ops Entertainmentin pikaisella aikataululla kehittämä peli ei ollut vaivan arvoinen. Kyseessä on yksi maailman tunnistettavimmista ihmisistä. On ymmärrettävää, että elokuvamaailmassa toisiaan muistuttavat roistot hyökkäävät tauotta, mutta toisessa toiminnan pitäisi rauhoittua ja uhan tuntua todellisemmalta. Idea ei ollut huono, mutta sen toteutus tökki lähes kaikin puolin
1989 julkaistun Bloody Wolfin taiteilija ei selvästikään halunnut kierrättää samoja vanhoja ideoita, Markus Rojola Toinen Contra-hahmoista muistuttaa hiuksiensa ansiosta Ramboa, mutta molemmat ovat itse asiassa Schwarzeneggerin kopioita. Lesterin ohjaaman Commandon (1985) juliste koristi useamman kansitaiteilijan studion seinää. Niinpä he joutuivat yleensä luomaan työnsä pelkästään tuottajien antamien ohjeiden, lyhyiden demojen tai ruutukaappausten perusteella. S uurin osa edellisen vuosituhannen videopelien kansitaiteesta kuvitettiin käsin. Kuolemanväsynyt Kymmenien Schwarzenegger-pelien pelaaminen yksi toisensa jälkeen jätti hieman ristiriitaisen olon. Jossain vaiheessa on kuitenkin todettava, että liika on liikaa jopa pelatessa. Useimmiten kannet tilattiin vasta hieman ennen julkaisupäivää, kun pelit olivat saaneet lopullisen muotonsa, joten taiteilijat joutuivat työskentelemään myös tiukan aikataulun alla. 1980–90-lukujen vaihteessa ilmestyneiden pelien kansikuvia tutkimalla käy ilmi, että Schwarzenegger ja tämän muskelit inspiroivat yllättävän monia deadlinea vastaan puskevia taitelijoita. Epämääräiset ohjeet ja kiire pakottivat aika ajoin hakemaan vaikutteita elokuvista, maalauksista, levyjen kansista tai jopa toisista peleistä. Arnoldin barbaariposeerauksia ja helposti tunnistettavia hauiksia on lainattu muun muassa Arabian Magicin (1992) ja Warrior Blade: Rastan Saga III:n (1992) mainoksiin sekä The Legend of Blacksilverin (1988), Galdregon’s Domainin (1989), Rastan Saga II:n (1990), Xyphoes Fantasyn (1991) ja Golden Axe III:n (1993) kansitaiteisiin. Pelisyntien lista viimeistellään aikarajoilla. Eri verta, samat suonet Kuuluisin epävirallisista Schwarzenegger-kansista kuulunee Contralle (1987), joka julkaistiin alun perin Euroopassa nimellä Gryzor. Sen vuoksi näihin peleihin suhtautuu pakostakin hieman eri tavalla kuin muihin saman aikakauden tuotteisiin. Toinen toistaan surkeampien pelikokemusten jälkeenkin sitä jaksaa toivoa, että seuraava yllättäisi iloisesti. 11 Arnold Schwarzeneggerin vaikutus pelien kansiin SUURIN IMARTELUN MUOTO Schwarzenegger oli niin suuri tähti 1980ja 1990-luvulla, että hänen vaikutuksensa näkyi jopa niissä peleissä, jotka eivät perustuneet hänen elokuviinsa. Danten kuvaamaan helvettiin kuuluu yhdeksän piiriä, mutta Last Action Hero saavuttaa saman kuudella kentällä. Useat kansitaiteilijoista olivat freelancereita, koska peliyhtiöiden ei kannattanut palkata ihmisiä, jotka työskentelivät pääasiassa vasta pelien julkaisuvaiheessa. Valmiissa kannessa kuvakaappauksille tarkoitetun valkoisen tilan paikalla tilalla on japanilaisesta Contra-flyerista napattu Alien. Ensimmäisenä näistä ilmestyi Oceanin ultraväkivaltainen räiskintäpeli Narc (1988). Samana vuonna ilmestyneen Navy Movesin kansitaiteilija yritti samaa sukelluslaseilla yhtä huonolla menestyksellä. Hmm… Montakohan Rambo-peliä sitä onkaan julkaistu. Japanilaisen Lady Swordin (1992) kansikuva muistuttaa puolestaan melko paljon Renato Casaron kuvittamaa Conan – barbaarin (1982) julistetta. Schwarzeneggerin ikimuistettavasti tulkitsema John Matrix on kopioitu elokuvan julisteesta lähes sellaisenaan kolmen eri pelin kanteen. . Schwarzenegger-pelit eivät ehkä onnistuneet tuomaan lapsuuttani takaisin, mutta onhan minulla muitakin sankareita. Toivon kipinä ei silti suostu sammumaan. Last Action Herossa sankari ei käytä aseita, joten helikopterin tuhoamiseksi on kimmotettava sen ampumat ohjukset iskemällä niitä nyrkeillä.. Lihaksia ja luoteja Ilmeisesti myös Mark L. Schwarzenegger ei kuitenkaan toteuta pyyntöjä. Sen kannen teki tammikuussa menehtynyt Bob Wakelin, joka kuvitti myös merkittävän osan Oceanin julkaisemien pelien kansista (sekä peliyhtiön kuuluisan logon) vuosina 1983–95. Wakelin kertoi Contran vaikuttaneen Predatorin (1987) ja Alienin (1979) kopiolta, joten hän yksinkertaisesti kopioi kanteen Schwarzeneggerin hahmon Predatorin mainoskuvista, ja peräti kahteen otteeseen. Samana vuonna ilmestyi myös Teeny Weeny Gamesin NES:lle kehittämä Last Action Hero. kiusana vihollisten iskut ovat pelaajan iskuja nopeampia ja pesäpallomailaa heiluttavat viholliset yltävät iskemään ennen kuin itse edes voin osua. Joukossa on pari valopilkkua, mutta, jos olen täysin rehellinen, eivät nekään loista erityisen kirkkaana missään muussa seurassa. Dome Softwaren kehittämä Last Action Hero ilmestyi puolestaan Amigalle ja PC:lle 1994. Kansitaiteilijoiden eniten suosima Schwarzenegger-hahmo oli kuitenkin Conan. Kyseessä on yksi suurimmista lapsuuden sankareistani, joka on tähdittänyt monia lempielokuvistani. Koska kuvittajat eivät osallistuneet pelien kehitykseen, ei heillä ollut kattavaa käsitystä näiden sisällöstä. Tällä kertaa Wakelin yritti kevyesti peitellä jälkiään peittämällä Arnoldin kasvot sinisellä naamiolla
Jälkimmäiseen porukkaan kuuluu puolestaan Crime Waven (1990) kansi. Ei siis ihme, että itseluottamukseltaankin Arnold on rautaa. Neljä pientä kommandoa. Älä välitä peitenimistä. Arnold Schwarzeneggerin vaikutus pelien kansiin joten hän piirsi kommandon käteen rynnäkkökiväärin sijaan veitsen. Pintaa syvemmältä Kaikki edellä mainitut ovat suhteellisen selviä tapauksia, mutta niiden lisäksi on olemassa myös runsaasti pelikansia, joiden kohdalla ei voi olla täysin varma, onko kyse Schwarzeneggerista vai ei. Osassa taiteilijat ovat ottaneet hieman enemmän vapauksia, jolloin vertailu alkuperäisiin kuviin on hankalampaa. Contran jatko-osat suosivat Ramboa, mutta Arnoldia ei unohdettu kokonaan, kuten Contra III:n japanilaisesta kannesta käy ilmi. Kolikkopeli Mechanized Attackin (1989) mainosflyerissa puolestaan esiintyvät melko selvästi Terminator tuhoajan (1984) julisteesta napattu T-800 sekä Highlander – kuolemattoman (1986) Christopher Lambert. Streets of Rage 2:n (1993) japanilaisen kannen taustalla näkyvät kasvot ovat suoraan painajaisista. Lainaukset eivät pääty pelien kansiin. Jim Powereissa itä hakkasi lännen. Japanissa otettiin kaikki hyöty irti Commandon lisäksi myös Raaka keikka -elokuvan (1986) mainostaiteesta. Myös Contra III:n (1992) japanilainen kansi muistuttaa erehdyttävän paljon elokuvan julistetta. Amstradille julkaistun Fusion 2:n (1988) kansihahmo on puolestaan kopioitu kypärää lukuun ottamatta Commandon vähemmän nähdystä kakkosjulisteesta. Esimerkiksi Mercsin (1991) kannessa esiintyvä hahmo ei muistuta Arnoldia kuin etäisesti, mutta yhdennäköisyys on paljon voimakkaampi pelin hahmovalikossa. Japanilaisessa versiossa tämä sai kaverikseen Sylvester Stallonen doppelgängerin. Ensinnä mainittuun ryhmään kuuluvat ainakin Creepsoftin Astro Marine Corpsin (1989) ja Segan Crack Downin (1989) kansia koristavat jermut. Taustalla näkyvän barettipään asento tuo toisaalta välittömästi mieleen Patrick Swayzen elokuvan Road House – kuuma kapakka (1989) julisteesta. Sitä sanotaan, että kopiointi on suurin imartelun muoto. Mercsissä pelaaja 1 on selvästi John Matrix ja pelaaja 2 Mark Kaminsky.. Sentinel Worlds I: Future Magicin (1988), Dogs of Warin (1989) ja Power Blade II:n (1992) latausruuduissa nähtävät hahmot ovat myös ehtoja Ahnoldeja. Sci-fi-toimintapeli Jim Power in ”Mutant Planetin” (1992) länsimaista kantta koristaa kenties Jean-Claude Van Dammea muistuttava hahmo, mutta nousevan auringon maassa arvostettiin edelleen Arskan edustamaa raakaa voimaa (bonuspiste Robocopin Emilin bongauksesta). Siinä esiintyvän hahmon silmissä on jotain samaa kuin Schwarzeneggerilla, mutta näköisyys ei ole muuten kovin vahva. Toisinaan vaikuttaa siltä, että heidän taitonsa eivät ole riittäneet yksityiskohtaisen jäljitelmän tekemiseen. 12
Ronttila. 13 JÄTTIOTUKSET JA NIIDEN OLINPAIKAT J.M
Useimmilla kolosseilla on useita heikkoja kohtia, eivätkä olennot kaadu ennen kuin jokainen niistä on tuhottu. Surun vaiheet Shadow of the Colossuksen suurin saavutus on siinä, että se tekee pelaajasta pedon. Välillä ote pitää irrottaa voimien keräämiseksi, koska Wander ei jaksa roikkua kyydissä loputtomiin, eikä liikkuvan vuorenrinteen kyydistä putoaminen tee hyvää kenenkään terveydelle. Jos pelaajan ote ei pidä, saattaa taistelu olla ohi ennen kuin se on ehtinyt edes alkaa. Pelimaailma vaikuttaa aluksi yhdeltä pieneltä laaksolta, mutta jokaisen kolossin etsintä paljastaa siitä uusia alueita: metsiä, luolastoja, aavikon. Pojan taikamiekka toimii kompassina, mutta se vaatii auringonvaloa toimiakseen. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta asioilla on tapana monimutkaistua. Poika ei epäröi hetkeäkään. Suurin osa kolosseista elää maalla, muutamat viihtyvät paremmin vedessä tai korkealla taivaalla. Varjomaisia, uhkaavia hahmoja alkaa ilmestyä lattiasta yksi toisensa jälkeen. Ne ravistelevat vartaloitaan, juoksevat matalien esteiden alta, pyörivät ilmassa, sukeltavat veteen tai syöksyvät maan alle. Tarina koostuu kuudestatoista pomotaistelusta. En tiennyt sitä vielä tuolloin, mutta yksi ikimuistoisimmista pelikokemuksistani oli juuri alkamassa. Miten hypitään, millä tavalla väistetään iskuja sekä sen tärkeimmän: kuinka pidetään kiinni. Toisinaan olennot on houkuteltava ansaan tai kaadettava jousipyssyn avulla ennen kuin niitä on turvallista lähestyä. Joskus on odotettava kärsivällisesti paikallaan, kunnes arka jättiläinen uskaltautuu itse lähestyä. 14 ITSENSÄ HARTEILLA on harvinaisen simppeli. Laakso on ainoa paikka, jossa voi palauttaa kuolleiden sielut. Varsinainen kamppailu alkaa kuitenkin vasta sitten, kun pelaaja saa pedosta otteen. Pelimaailmaa voi tutkia kaikessa rauhassa taisteluiden välissä, mutta maisemien ihailun lisäksi tarjolla ei ole juuri mitään tehtävää. Useimmiten matka otusten luo kestää pidempään kuin taistelu niitä vastaan. Pelkästään kolossien löytäminen tarjoaa oman haasteensa. Salin avoimesta katosta kumpuava ääni kertoo, että miekan ansiosta hän voi saada rakkaansa takaisin tuhoamalla kuusitoista kolossia. Joitain kolosseja vastaan taistellessa on turvauduttava Agron apuun. Tämän jälkeen täytyy paljastaa kolossin kuoren heikot pisteet, jotka sijaitsevat eri puolilla näiden kehoa. Jotkut ovat vain hieman pelaajaa isompia, kun toiset saavat maan tärähtelemään jalkojensa alla. P itkän ja vaarallisen matkan jälkeen nuori poika, Wander, löytää vihdoin etsimänsä. Hän vetää esiin sinisenä hehkuvan miekan, joka karkottaa aaveet välittömästi. Kolosseja vastaan taisteleminen on sekä haastavaa että todelMarkus Rojola Melankolian jättiläinen astuu ajan varjoista takaisin valoon. Hengaillaan Ensimmäisen kolossin kohtaaminen opettaa pelin alkeet. Eksyminen on tavallista, koska maastolla on tapana vaikeutua. Kielletyn laakson keskellä sijaitseva linna näytti ulkoapäin valtavalta, mutta sisäpuolelta katsottuna se vaikuttaa avoimen takaseinän ansiosta jatkuvan ikuisuuksiin. Miekan upottaminen kolosseihin kerta toisensa jälkeen saa aikaan ristiriitaisten tunteiden myrskyn. Tavoitteet ovat aina samat kolossista riippumatta. Kavioniskut kaikuvat tyhjässä salissa. Alkumatka sujuu nopeasti pojan hevosen, Agron, selässä, mutta reitti ei ole koskaan suora viiva. S/M/L/XL Useaan kertaan uusversion saanut Shadow of the Colossus on yllättävä klassikko, sillä pelimekaniikka Arvosteltu: PS4 Pro Bluepoint Games / Sony Versio: Arvostelukappale Ikäraja: 12 Shadow of the Colossus Kun Aleksanteri näki valtakuntansa laajuuden, hän itki, koska hänellä ei ollut enää valtakuntia valloitettavaksi. Kyydissä pysyminen on oma taiteensa, sillä kolossit tekevät kaikkensa saadakseen pojan putoamaan. Missä tahansa heikkoudet sijaitsevat, niiden saavuttaminen ei ole helppoa. Ainoat olentoja yhdistävät seikat ovat näiden vartaloita peittävä turkki, josta pelaaja voi pitää kiinni kiivetessään olentoja pitkin, sekä inho, jota ne tuntevat ihmisiä kohtaan. Se on vaarallista, mutta pojan katseesta näkee, että hän olisi valmis tekemään mitä tahansa tytön puolesta. Pelaajan täytyy ensin löytää kolossi ja houkutella se esiin. Kaikki kuusitoista kolossia ovat yksilöllisiä. Rauhallisten hetkien aikana pelaajan täytyy kiivetä mahdollisimman nopeasti kolossien vartaloita pitkin. Poika laskeutuu varovaisesti hevosensa selästä, kävelee määrätietoisesti salin takaosassa sijaitsevalle alttarille ja laskee sille nuoren tytön elottoman ruumiin. Viimeinen osuus saattaa kulkea esimerkiksi hylätyn linnan läpi. Kun Kolossit kaatuvat, ne tekevät sen ylväästi.. Vaikka kolossi näyttää liikkuvan hitaasti, raajasta roikkuessa vauhti huimaa päätä
Hyvää + Pelimekaniikat kestäneet hyvin ajan hammasta. Agggggrrrrrooo!!! Pelattavuudeltaan Shadow of the Colossusta on uudistettu jonkin verran, mutta se on silti kaukana useimpien nykypelien sujuvuudesta. Yksityiskohtien lisääntynyt määrä ainoastaan korostaa maisemien kaunista karuutta. Tyyntä ennen myrskyä. Valon hiipuessa titaanin silmistä päällimmäiset tunteet ovat katumus ja suru. Äänimaailma on pidetty tarkoituksella minimalistisena. On raivostuttavaa pudota toistuvasti kolossin kyydistä, koska kameraa ei voi kääntää sellaiseen asentoon, josta voisi arvioida etenemiseen tarvittavan hypyn tarkan etäisyyden. Hiljaa hyvä tulee Koskettavan tarinan lisäksi Shadow of the Colossus sisältää myös upean maailman. Muuten se kalvaa sisintä, kunnes jäljellä ei ole mitään muuta. Jotkin kolossit ovat pieniä mutta pippurisia. Nuoren, kokemattoman pojan ohjaaminen on työlästä kuitenkin syystä. On totta, että eläimet eivät aina tottele omistajiaan, mutta ylimääräisen napin painaminen eläimen liikuttamiseksi ärsyttää silti. Kyseessä on todistetusti ja aidosti ajaton teos, joka seisoo vakaasti omilla jaloillaan, omilla harteillaan. Tämä varmistaa sen, että Shadow of the Colossus ei tule vanhenemaan seuraavankaan sukupolven aikana. Bluepoint Games on tehnyt upeaa työtä rakentaessaan pelimaailman uusiksi pikseli pikseliltä, pysyen kuitenkin uskollisena Fumito Uedan alkuperäiselle visiolle. Sama hentoinen koreus koskee myös pelihahmoja ja näiden liikkeitä. Valtaosan ajasta kamera toimii kuten pitääkin. Shadow of the Colossus ansaitsi paikkansa sydämessäni tarjoamalla pelikokemuksen, jonka tulen muistamaan ikuisesti. Menetin äitini aggressiiviselle syövälle loppuvuodesta, joten samaistuin pojan tunteisiin tavallista voimakkaammin. Minua Wanderin kohtalo muistutti siitä, että ainut tapa toipua surusta on hyväksyä menetys ja yrittää siirtyä eteenpäin. Puhetta ja musiikkia kuuluu vain harvoin taisteluiden ulkopuolella, useimmiten korviin kantautuu vain tuulen ulvontaa tai lehtien havinaa. Upeasti uudistettu, alkuperäiselle visiolle uskollinen ulkokuori. Taistelua edeltävä tiedustelu vaatii hoksottimien käyttöä. Yllättäen maailman herättää henkiin valaistus. Wander ei tapa näitä jaloilta vaikuttavia jättejä todistaakseen taitonsa, suojellakseen itseään tai heikompiaan tai pelastaakseen maailman. 92 Pelaajat, jotka menettävät sydämensä Shadow of the Colossukselle, eivät tule koskaan lunastamaan sitä takaisin. Kolossien on kuoltava, koska pojan rakastettu on poissa ja hän haluaa tämän itsekkäästi takaisin seurauksista välittämättä. Osaa pelaajista saattaa haitata esimerkiksi se, että Wander ei tartu automaattisesti kielekkeisiin kiivetessään. Pelit ovat kehittyneet merkittävästi viimeisen 13 vuoden aikana, mutta Shadow of the Colossus erottuu edelleen joukosta tunteellisen tarinan, kauniin pelimaailman sekä omaperäisten kamppailujen ansiosta. Mutta ahtaissa paikoissa se voi tehdä etenemisestä arpapeliä. Valokuvatilan filtterit voi halutessaan jättää päälle myös pelaamisen ajaksi. Hienosti toteutettu valokuvatila antaa mahdollisuuden pysäyttää peli minä hetkenä tahansa ja Shadow of the Colossuksen maailma on niin vaikuttava, että sen käyttöä on vaikea vastustaa. Kuoleman, surun ja itsekkyyden teemoja käsittelevä tunteellinen tarina sekä pelimaailman avoimuus saavat pelaajan täyttämään puuttuvat kohdat omien kokemustensa kautta. Mitäpä minä en olisi valmis tekemään saadakseni takaisin ihmisen, joka rakasti minua elämäni jokaisena päivänä, edes yhdeksi pieneksi hetkeksi. PS4 Pron omistajat voivat valita joko 4K-resoluution 30 framen ruudunpäivityksellä tai 1080p:n 60 framella.. Shadow of the Colossus on yksinkertaisesti yksi kauneimmista PS4-peleistä, jonka ei tarvitse hävetä yhtään Horizon Zero Dawnin tai Uncharted: The Lost Legacyn rinnalla. Tämä ei ole missään nimessä moite. 15 la, todella hauskaa. Tarinaan samaistuminen ei kuitenkaan vaadi henkilökohtaisen tragedian kokemista. Juuri sopivasti pelkistetty maailma ruokkii mielikuvitusta kaikkein tehokkaimmin. Sitä tutkiessa on vaikea uskoa, että kyse on alun perin vuonna 2005 Playstation 2:lle ilmestyneestä pelistä. Pelin ikä paljastuu siitä, että vastuksista pahin on kamera. Sydämenpimennys Shadow of the Colossus on yksi niistä harvoista peleistä, jossa jokainen osa-alue tukee toisiaan lähes täydellisesti. Wander lähtee jokaiseen kohtaamiseen altavastaajana eikä taisteluiden voittaminen sävähdyttäisi samalla tavalla, jos ne sujuisivat ilman vaikeuksia. Huonoa – Kamera aiheuttaa ahtaan paikan kammoa. Myös Agron ohjaaminen voisi olla vaivattomampaa. Shadow of the Colossus antoi minun tuntea sisälleni patoamat tunteet turvallisesti, fiktion läpi suodatettuna, tavalla, jonka ainoastaan hyvin tehty taide, oli kyse sitten elokuvista, kirjoista, peleistä tai vaikka musiikista, pystyy tarjoamaan. Viimeistä iskua ei kuitenkaan seuraa voitonriemu tai ylpeys, vaan tieto siitä, että on tehnyt jotain todella väärää. Eihän jäljellä olekaan kuin pieniä pirstaleita. Auringon säteet tanssivat veden pinnalla, puiden lehtien läpi työntyvä valo tekee metsistä samanaikaisesti sekä henkeäsalpaavan kauniita että uhkaavia paikkoja. Jokainen pelaaja kokee monitulkintaisen kertomuksen todennäköisesti hieman eri tavalla. Täyttä vauhtia ratsastaessa se siirtyy itsestään pelaajan sivulle, joka sykähdyttää joka kerta
Toisessa sukupolvessa ( Monster Hunter 2, Monster Hunter Freedom 2, Monster Hunter Freedom Unite) keskityttiin viilaamaan ominaisuuksia. Japanissa hirviömetsästys on ollut kansallishuvia jo yli viisitoista vuotta, joten käykäämme katsomaan, mitä Pertti ja Pirkko Peruspelaaja ovat missaneet tähän asti. Jotkut hirviöt ottivat vedestä kaiken irti: ne olivat helpompia maalla, mutta tappavia vedessä. Hyvä esimerkki ovat asetyypit: nyt niitä on 14, alun perin vain puolet tästä. Sukupolvien välinen kuilu Monster Hunter -pelit jaetaan sukupolviin julkaisuajankohdan mukaan. Kolmikkoon kuuluivat Resident Evil: Outbreak, Auto Modellista ja Monster Hunter. Kannattaa vain varautua siihen, että vanhaan ”hyvään” aikaan hirviöiden hitboxit olivat vieläkin oudompia kuin myöhemmissä sukupolvissa. Jos haluaa tutustua vanhempiin Monster Huntereihin, suosittelen kokeilemaan PSP:lle julkaistua, siksi myös PS Vitalla tai PSTV:llä pelattavissa olevaa Monster Hunter Freedom Unitea (Pelit 7/2009, 85 pistettä). Mukana oli myös vuodenaikojen vaihtelu, jota ei enää ole sarjassa. Jälkiviisaus on helppoa, mutta ei ole ihme, että Monster Hunter oli se, joka kolmikosta alkoi kääriä rahaa Capcomin pussiin. Ensimmäinen sukupolvi ( Monster Hunter, Monster Hunter G, Monster Hunter Freedom) loi perustukset, joskin nykyistä yksinkertaisempana. Vaikka kaksi ensimmäistä sarjan pääpeliä julkaistiin alun perin PlayStation 2:lla, tosisuosioon se nousi vasta kun pelit siirrettiin kannettavaan muotoon PlayStation Portablelle Monster Hunter Freedomeina. Capcomilla oli kova tahto päästä tuoreille nettimoninpelimarkkinoille. (Monster Hunter) Kolmosen kansikuvapoika Lagiacrus on oikea vesipeto! (Monster Hunter Tri) Ultimate toi Monster Hunterin teräväpiirtoaikaan. Siellä ehdittiinkin metsästää pitkä tovi. Kolmas sukupolvi ( Monster Hunter Tri, Monster Hunter Portable 3rd, Monster Hunter 3 Ultimate) laajensi metsästysmaita. 16 METSÄSTYKSEN PUOLITOISTA VUOSIKYMMENTÄ pienieleistä nykymittapuulla, mutta vakuuttavaa kakkospleikkarin aikaan. Sarja on ollut kotimaassaan niin kovassa huudossa jo ennen Worldia, että yhteensä sen pelejä on myyty alle neljäntoista vuoden aikana tolkuttomat 46 miljoonaa kappaletta! Monster Hunterin perusmekaniikka on säilynyt tähän päivään hyvin samanlaisena: pelaaja on metsästäjä, joka suojelee kotikylää hirviöiltä suorittamalla tehtäviä ja parantelemalla varusteitaan tehtävistä kerääntyvillä tarveaineilla. Jokainen sukupolvi lisää paitsi hirviöitä, mutta ennen kaikkea pelimekaanisia ominaisuuksia vanhojen päälle. Se monipuolisti metsästystä, kun taistelu saattoi alkaa kuivalla maalla, siirtyä veteen ja sieltä takaisin rannalle. Sen sijaan se ei hylännyt tavoitetta moniulotteisista taisteluista, joten kiipeilyä lisättiin, niin seinillä kuin hirviöidenkin päälJuho Penttilä Monster Hunter: World sijoittuu uuteen maailmaan, mikä tarkoittaa, että vanhakin on olemassa. Toisaalta tiukat tiimirajoitukset tarkoittavat, että jokaisen on tehtävä osansa: lusmuilla ei ole sijaa metsästysmannuilla. Se on aika söpön Monster Hunter -historia Alussa oli kaikki tutut elementit: metsästäjä, leiri, nuotio ja tietenkin grillattu kyljys. (Monster Hunter 4). Nyt hirviöitä metsästettiinkin Nintendon leiristä käsin, kun Monster Hunter Tri (Pelit 6/2010, 90 pistettä) julkaistiin Wiille. Plus pieniin lisäyksiin, kuten päivän ja yön vaihteluihin, joka on jäänyt osaksi sarjan pelimekaniikkaa. Niinpä he kehittivät nettiominaisuuksia pursuavan täsmäpelikolmikon, joista toivon mukaan edes yksi nousisi miljoonamyyjäksi. Moninpeli onnistuu maksimissaan kolmen kaverin kanssa. Se on yhdistelmä taitoa vaativaa toimintaa ja tiimipeliä, joka antaa mahdollisuuden sekä yksinettä moninpeliin fiiliksen mukaan. (Monster Hunter 3 Ultimate) Suurimmillaan metsästettävät hirviöt ovat vuoren kokoisia. Monipuolisuudestaan huolimatta vedenalainen taistelu jakoi rankasti mielipiteitä, joten neljäs sukupolvi ( Monster Hunter 4, Monster Hunter 4 Ultimate, Monster Hunter Generations, Monster Hunter XX) taas hylkäsi sen. Kolmannen sukupolven isoin uudistus oli laajentaa taistelut kolmiulotteiseen maastoon, tasaiselta maalta veden alle. M onster Hunter: World tuntuu ainakin myyntimääriensä perusteella viimein olleen se peli, joka sai länsimaiset pelaajat joukolla hirviömetsälle. Kuten nimestä voi päätellä, se on PSP:n kahden ensimmäisen sukupolven Freedom-pelien yhdistelmä ja tänä päivänä edelleenkin yksi laajimmista Monster Hunter -peleistä. Monster Hunter syntyi PlayStation 2:n kunnianpäivinä vuonna 2004, kun netti ja sen moninpelit kokivat konsoleilla vielä nousuaan
Kaikkea kanssa! Kumpikaan mörpeistä ei kuulu viralliseen Monster Hunter -kaanoniin, mutta on silti harmi, ettei niitä ole tuotu länteen. Kiipeily tuntuu iskostuneen olennaiseksi osaksi Monster Hunter -kaavaa, sillä World jatkoi ja laajensi kiipeilymahdollisuuksia. Generations sai vielä massiivisemman XX-version 3DS:lle ja Switchille, mutta se on toistaiseksi jäänyt vain japanilaisten pelaajien huviksi. (Monster Hunter Generations) Kiva majava. Virallisesti se julkaistiin vain ItäAasian maissa, alustoinaan PC sekä yllättäen Xbox 360. (Monster Hunter Freedom) Täältä minun metsästysmatkani alkoi! Pokke on minulle aina ja ikuisesti Monster Hunter -kotini. Ensimmäisenä starttasi Monster Hunter Frontier jo vuonna 2007. Vieläpä sellainen, jolle pelin kiinalaiset devaajat ovat antaneet siunauksensa. G-versio laajeni kymmenellä lisäosalla ja kolmella alustalla (PS3, Wii U ja Vita), kunnes taas uudelleenbrändäytyi Monster Hunter Frontier Z:ksi vuonna 2016, jolloin se levisi myös PS4:lle. Onlineakaan ei ole virallisesti julkaistu lännessä, mutta isot pojat sanovat, että siitä saattaa olla olemassa fanien tekemä englanninkielinen käännös. (Monster Hunter Tri) Mitä kovempi hirviö, sitä parempaa loottia, joten kaverit mukaan metsälle! (Monster Hunter 3 Ultimate). Tähän asti Monster Hunterit ovat olleet vankeina alustoilla, joilla nykypelien orgaaninen päivittäminen on ollut mahdotonta. (Monster Hunter Online) Moni hirviö tekee comebackeja myöhemmissä peleissä. Ja se detalji on avainasemassa: Online on kuin vanhan sukupolven Monster Hunter uusilla grafiikoilla, ilman uusia hirviöitä tai moniulotteista liikkumista. Brändin voimaa Monster Hunter on Japanissa niin suuri ilmiö, että se on synnyttänyt kasakaupalla oheismateriaalia. Kun jälkiviisaus on helppoa, on tulevaisuuden ennustaminen vaikeampaa. Monster Hunter: World lähti juosten liikkeelle, joten toivon mukaan vauhti ei hyydy ajan kuluessa. Suurin ero on, että peli on koko ajan netissä ja perii kuukausimaksuja. Siksikin isot uudistukset, kuten jo perinteeksi muodostunut G Rank -vaikeusaste, on lisätty erillisissä uusintapainoksissa ja myyty kokonaan uutena kokonaisuutena. Vaan ei jäänyt Frontier viimeiseksi Aasian eksklusiiviseksi nettimetsästykseksi. 17 lä. Hirviöt vaanivat netissä Monster Hunteria verrataan usein mörppeihin, eikä suotta, sillä onhan koko grindahtava varustepäivitysrumba kuin perinteinen mörppien loppupeli kokonaisen pelin mittaan venytettynä. (Monster Hunter Frontier) Generationsissa harmittaa eniten tieto, että siitä on olemassa laajennettu versio isolle ruudulle, mutta ei englanniksi. Kumpaakaan ei tosin saatu länteen. Vastineeksi saa järjettömän kasan metsästettävää, mihin sisältyy paljon hirviöitä, joita normipeleissä ei ole nähty lainkaan. Pelimekaniikka mukailee Frontiereissa normipelejä. Monster Hunterin Japanin suosion takana oli sen toimiminen myös mobiilimuodossa. Itse asiassa Monster Hunterista on tehty pari mörpiksi luokiteltavaa peliä. Mangat, animet, oheistuotteet sekä sivuja mobiilipelit ovat itsestäänselvyyksiä. Monster Hunter Generations (Pelit 10/2016, 88 pistettä) teki kaikille aiemmin julkaistuille sukupolville saman, mitä Freedom Unite teki kahdelle ensimmäiselle: se on kuin parhaat palat -valikoima hirviöitä, kyliä ja metsästysmaastoja kaikista edeltävistä peleistä, plus se lisäsi mukaan vielä muutamat omansa ja metsästäjille vaihdeltavat taistelutyylit. Onlinen erikoisuutena on, että sitä ei ole tehnyt Capcom vaan Tencent, joka on lisensoinut Capcomilta oikeuden käyttää Monster Hunter -brändiä ja vanhojen sukupolvien hirviöitä. Vuonna 2015 ilmestyi Monster Hunter Online, tällä kertaa Kiinan markkinoille. Seuraan mielenkiinnolla, kuinka Capcom jäyhänä perijapanilaisena firmana suhtautuu Monster Hunter: Worldin päivittämiseen: pidetäänkö pelaajat aktiivisena tipoittaisilla lisäyksillä vai jäädäänkö suhmuroimaan ison G-version kanssa. Worldista tuttu Uragaan aloitti uransa Trissä. Frontier sai peräti neljätoista lisäosaa ennen kuin se päivitettiin Monster Hunter Frontier G:ksi vuonna 2013. (Monster Hunter Freedom 2) Frontierin hirviösuunnittelu on värikkäämpää kuin pääsarjan maanläheisemmillä ja uskottavilla kammotuksilla. Kiivaimpina käsikonsolipäivinä japanilaiset kahvilat olivat täynnä kaveriporukoita metsästämässä hirviöitä ja lauantaiaamut pursusivat Monster Hunter -piirrettyjä niin pienille kuin isoille metsästäjille
Niistä ensimmäinen on vihdoin ja viimein nykyaikaistettu audiovisuaalinen ilme, toinen on virtaviivaistettu pelimekaniikka uusien metsästäjien haalimiseksi. Se iskee kovaa kaltaiseeni metsästäjä/keräilijäluolamieheen, joka on törkeän teknologisen kehityksen myötä viskattu tuhansia sukupolvia liian aikaisin keskelle nykymaailman oravanpyörää. Maaston tunteminen on osa onnistunutta metsästysretkeä ja jokainen viidestä eri metsästysmaastosta tarjoaa lukuisia notkoja löydettäväksi, ja tonnikaupalla kerättävää askartelun raaka-aineiksi. Arvosteltu: PS4 Saatavilla: Xbox One Tulossa: PC Capcom Versio: 1.04 Moninpeli: 2-4 Ikäraja: 16 SUPER MONSTER WORLD Monster Hunterin uusi aika vaatii uuden teeman. Hahmonkehitys riippuu täysin siitä, mitä päälleen pukee. Questit ovat niitä perinteisiä Monster Hunterin metsästyshommia: tässä kohde, aikaa 50 minuuttia, mene ja nylje. Hirviökohtaamiset on jaettu metsästäjähubiAsterasta napattaviin erillisiin tehtäviin, joita on muutamaa eri mallia. Viimeisimmissä osissa luonnosta sai kaiken irti vain lisäämällä näkymiin roiman annoksen mielikuvitusta. Oi, mikä aika olla elossa! Talja selkään, mora vyölle Monster Hunterin peruskonsepti on ihailtavan yksinkertainen: kerää kamaa, kaada hirviöitä, parantele arsenaaliasi kaataaksesi kovempia hirviöitä. Hurraa, hurraa! Käsikonsolien tyrannia on ohi! Viimein sain palkintoni: ihka oikean Monster Hunterin isolta ruudulta! Oi, kuinka hyvältä se näyttääkään! Samalla se uudistaa pelisarjaa enemmän kuin uskalsin toivoakaan. Vanhoja tuttuja tullaan sentään lisäämään peliin ilmaisina delsuina, etunenässä puskee sarjan oma Godzilla, Deviljho. Baka! Typerät kasuaali-gaijinit tulevat ja pilaavat taas yhden hienon Nippon-pelisarjan. Jo ensimmäinen alue, muinainen metsä, on kasvillisuudesta tiheä. Saaliit (vai saalistajat) vaihtelevat raptorimaisista liskoista tulta syöksevään tyrannosaurus-klooniin, lentäviin traakkeihin, kivisiin mörssäreihin ja perinteiden mukaisesti loppupelin muinaisiin lohikäärmeisiin, joista yksi on kirjaimellisesti tulivuoren kokoinen. Monster Hunterin hirviöt ovat lähes uskottavia eläimiä, lähempänä dinosauruksia ja suuria nisäkkäitä kuin perinteisten tarustojen hirviöitä. Ei ihme, että Monster Hunter kaappaa koko elämäni aina ilmestyessään. Uusi maailma odottaa uusia metsästäjiä, uusilla alustoilla! Monster Hunter: World Vaan ei enää, nyt tarpeettoman mielikuvituksen voi lukita sielun synkkiin vankiluoliin peruskoulun traumojen kanssa, sillä Worldin maailma on huikean yksityiskohtainen. Vaikka metsästettävää on ihan reipas määrä, ei se yllä kuitenkaan viimeisten käsikonsolipelien tasolle. Menihän King’s Field pilalle Dark Soulsin mukana, eiku. Nimittäin Monster Hunterilla on ollut yksi ongelma kautta koko historiansa: kontrolliskeema on niin paljon Pirkka Peruspeliä monimutkaisempi, että suurin osa yrittäneistä luovuttaa ennen kuin koukku on tukevasti kiinni lihassa. Poissa ovat mammutinnahka-tangat ja sapelihammastiikerimiekkani, tilalla deadlinet ja Windows 10 -päivitysten kanssa kamppailu. Jättipuut tarjoavat monia eri tapoja kiipeillä (ja pudota), mutta myös oksia, mistä flengata tarttumakoukulla tai vaikkapa köynnöksissä roikkuvia kiviä, jotka voi tiputtaa riehuvan hirviön niskaan. 18 M onster Hunter: World on peli, jonka olen halunnut jo monta vuotta. Mutta tärkeämpää kuin numerojen hinkkaaminen ylöspäin, on pelaajan ihan omien kädentaitojen kasvaminen. Monster Hunter: Worldin uudistukset perustuvat kahteen pääpilariin. Staattisuutta karkottaa myös alueiden monipuolisuus. Se koukuttaa, koska varusteisiin pitää hankkia raaka-aineita, mikä luo pitkäjänteisiä tavoitteita. Virtaava vesi, huojuvat kasvit, oikeasti tiheät viidakot! Jokainen milli uuden maailman vehreyttä tuntuu oikealta, elävältä paikalta, ei staattiselta kulissilta hirviöiden hakkaamiseen. Hirveän ihanat hirviöt Jos metsästyksen näyttämö on kunnossa, ovat sitä myös sen tähdet, hirviöt. Se kertoo aika paljon Monster Hunterin prioriteeteista, että tarinan ihmishahmot eivät saa edes omia nimiä, mutta jokainen metsästettävä otus on paitsi nimetty, myös pirun paljon pahvi-ihmisiä persoonallisempi. Valitettavasti sarja jäi teknisesti alkujuurilleen eli kakkospleikkarin tasolle, kiitos käsikonsolialustojen. Uuden maailman metkut Monster Hunter: World on ihan helvetin hyvän näköinen peli! Yksi sarjan suurimmista viehätyksistä on aina ollut luonnon keskellä samoilu. Investigationit toimivat suunnilleen samaan tapaan, mutta niissä on rajattu määrä suorituskertoja, paremmat Juho Penttilä. Mutta hirviö on pelimaailman yleispätevä termi, joten käytän sitä jatkossakin. Ei se ole ihme, sillä 4 Ultimate sekä Generations ovat selkeästi laajimmat Monster Hunter -pelit koskaan
Jäin kaipaamaan vanhojen pelien tunnetta, että vaikka soolotehtävät oli selvitetty, oli moninpelipuolella vielä haasteita jäljellä. Valitettavasti moninpeli on myös yksi Monster Hunter: Worldin suurimmista heikkouksista. Tarpeeksi tehokas metsästäjä pilkkoo pahimmat hirvitykset yksin. Expeditioneilla taas voi huidella ympäri maastoa ilman aikarajoituksia tai tarkempia tavoitteita. Rathalos on Monster Hunterille samaa kuin Pikachu on Pokémonille. Enkä pelkää ollenkaan Hirviön löydyttyä alkaa taistelu, jonka lopputulos määräytyy monen muuttujan perusteella. Satunnaisten vastaantulijoiden kanssa ryhmäytyminen on tehty ennätyshelpoksi, mutta jostain syystä omien kavereiden kohdalla pitää tapella typerien sessiokoodien kanssa. Kerralla yhteen tehtävään pääsee neljä metsästäjää. Väitän että ei, sillä vaikka alku on täynnä perijapanilaista tutoriaalituputusta, keskittyy se tuputtamaan täysin irrelevantteja asioita. Oppia ikä kaikki Entä se toinen uudistus: onko Capcom kasuaalityhmentänyt Monster Hunterin. Kannattaa myös tuntea maasto, jotta hirviön saa houkuteltua ansoihin, mutta samalla pitää varoa, ettei itse paiskaudu kielekkeeltä alas. Jokainen tehtävä on kuin oma monivaiheinen pomotaistelunsa, joka voi kestää kymmeniäkin minuutteja. Mutta kaikkea ei voi paraskaan metsästäjä ennustaa. Tiukat tilanteet voi kuitenkin kääntää hyödyksi, sillä dinot ottavat matsia myös keskenään. Jos hirviöt yrittävät ylivoimaa, voi muita metsästäjiä kutsua hätiin ennätyshelposti. Vanhojen Monster Huntereiden jakoa yksinja moninpelattaviin tehtäviin ei ole lainkaan. Tärkeää on tietää, mihin hirviö pystyy, tarkkailla hirviön liikkeitä ja osata väistää tai torjua tarpeen vaatiessa. Jos hirviö on heikko myrkylle, on myrkkyliskon hännästä vuoltu mora parempi kuin numeerisesti vahvempi kivileka. World yrittää kertoa tarinaakin, mutta se on yhtä kevyt kuin aina ennenkin.. palkinnot ja yleensä jotain elämää hankaloittavaa säännöstelyä, kuten tiukempi aikaraja tai vähemmän uudelleenyritysmahdollisuuksia. 19 . Pelaajaa auttavat jäljittäjäkärpäset, jotka näyttävät lähiympäristön kiinnostavat jutut ja toimivat myös navigaattorina. Tyhmää on sekin, että vaikka kaikki tehtävät voi pelata ryhmässä, ei yksikään tehtävä varsinaisesti vaadi ryhmäkokoonpanoa. Helpoiten se onnistuu laukaisemalla SOS-raketin, johon voi vastata kuka tahansa pelaaja mistä tahansa päin maailmaa. Jos taas haluaa alusta lähtien lähteä muiden pelaajien matkaan saman hirviön kintereille, onnistuu se kerääntymällä samaan, maksimissaan kuudentoista pelaajan sessioon. Se alkaa leiristä, missä napataan tarvikkeet kantoon, ja jatkuu kohteen jäljittämisellä samalla tarpeellisia tarveaineita luonnosta keräten. Lisäksi pitäisi hallita oman asetyypin kyvyt ja tietää, miten ase puree juuri tähän hirviöön. Worldin metsästysmaastoissa kohdehirviö vain harvoin samoilee yksin, joten ei ole mitenkään harvinaista, että toinenkin talon kokoinen dinosaurus puskee päälle yhtä aikaa
Massiivisten lähitaisteluaseiden näppäinasettelu on epästandardi eikä siihen ole vaihtoehtoja tai lupaa remapata. Alkupelissä on tärkeää keskittyä itselleen sopivan asetyypin valintaan. Ensimmäistä kertaa ikinä Monster Hunterissa jopa nautin jousen käyttämisestä! Monster Hunterin asetyyppi on tärkein valinta, minkä pelin aikana voi tehdä, joten siihen kannattaa käyttää aikaa. Monster Hunterin oppimiskynnys ei ole koskaan ollut siinä, osaako pelaaja kiivetä tai jäljittää hirviötä vaan aseiden käytössä. Peli mainitsee ohimennen, että ”hei, tuolla on harjoitusalue”, mutta se on helppo missata. Jotkut hirviöt saavat metsästäjän tainnoksiin pelkällä huudollaan.. Yksiselitteisesti oikeaa vaihtoehtoa ei ole, joku muu voi tehdä ihmeitä asetyypillä, jonka käytössä minä olen täysi susi ja päinvastoin. Toivon, että Monster Hunter: World laajenee samaan tahtiin delsuilla tai muuten. Vaikka osaisi suunnata harjoittelualueelle, on uudella pelaajalla edelleen perinteisen korkea Monster Hunter -oppimiskynnys ylitettävänään. Jo nyt Monster Hunter: World on imenyt kaiken vapaa-aikani, pelkästään tätä kirjoittaessani tunnen taas metsästyksen kutsun, johon sydämeni vastaa: ”Kohta! Kohta!” On siis mentävä. 20 . Sitten itketään foorumilla, että eka hirviö tallasi ylitse, koska tappelusta ei tule mitään. Uusi maailma on sykähdyttävän kaunis paikka. Myös se oli aikanaan sarjansa paras peli, vaikka myös siinä oli vähemmän sisältöä kuin turboahdetussa aiemmassa julkaisussa. Huonoa – Moninpeliuudistukset ovat onnistuneet vain osittain. Monster Hunter: World Hyvää + Hengästyttävän kaunis ja huikean koukuttava. Sentään pitkän matkan aseiden kontrolliskeema on vihdoin järkevöitetty tattitähtäykseen. Muutaman jutun voisi vielä korjata, mutta muuten se on heittämällä upean sarjansa paras osa. Se oli niin hyvä, että teki Trin tarpeettomaksi. Hei, tule mukaan, niin näytän uuden maailman, josta ei ole paluuta. Kun pelin 14 eri asetyyppiä vaativat käytännössä 14 täysin erilaista pelityyliä, joilla jokaisella on omat kikkansa ja niksinsä opittavaksi, ei ole mitään järkeä piilottaa asevalinnan tärkeyttä turhien kukkien keräily -tutoriaalien taakse. Suosikkini uusista hirviöistä on inhottavan nopea Odogaron. Silloin tulen olemaan onnellinen ja kiireinen mies. 93 Monster Hunter: World on huikean kaunis ja hemmetin koukuttava toimintapeli, joka tarjoaa hupia pitkäksi aikaa, jos vain jaksaa ylittää alun korkean oppimiskynnyksen. Röllipuvulla voi piiloutua hirviöiltä. Asetyyppi on osa omaa metsästäjäidentiteettiä eikä vääriä valintoja ole. Sitten Trista julkaistiin laajennettu painos, Monster Hunter 3 Ultimate. Parempi maailma Monster Hunter: World on loistava peli. Mutta World kuitenkin muistuttaa minua menneestä, nimittäin Wiille julkaistusta Monster Hunter Tristä