Xbox . T e llt a le u u si m p in e p e le in e e n . 7 Days to Die Project Zomboid. PC . PlayStation . Nintendo . P e lo tt a v a z o m b ik im a ra . 8,90 € 2/2 01 7 . Mobiili Dark Souls-kirjakatsaus! VUODEN PELIT 2016 NEX MACHINA Takaisin tuhon perusarvoihin GOING UNDERGROUND! Fall of Dungeon Guardians Super Dungeon Tactics Dungeon Rats Dungeon 2 ROOLIPELEJÄ JAPANILAISITTAIN Shin Megami Tennsei IV: Apocalypse Stranger of Sword City Lost Dimension Ray Gigant Telltale Games Tarinan suurmestarit Ensemble Studios teki historiaa, kaikille SELVIÄTKÖ SINÄ HENGISSÄ. U n d e rg ro u n d -p e le jä Helmikuu 2/2017
Osoitteen muutos: Otathan yhteyttä asiakaspalveluumme (kts edellinen) E-LASKU: Ota käyttöön e-lasku omassa verkkopankissasi. TILAUSHINNAT 12 kk kestotilauksen ensimmäinen jakso 95,00 € 6 kk kestotilauksen ensimmäinen jakso 52,00 € 12 kk määräaikaistilaus 97,50 € 6 kk määräaikaistilaus 53,20 € Hinnat ovat voimassa toistaiseksi. 0400 457 604, petri.nummi@fokusmedia.fi YHTEYSTIEDOT Osoite: Hämeentie 153, 00560 Helsinki Kotisivu: www.pelit.fi, www.fokusmedia.fi Painopaikka: Punamusta ISSN 1235-1199 Aikakauslehtien Liiton jäsen. numero Päätoimittaja: Tuija Lindén, tuija.linden@fokusmedia.fi Toimittajat: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.fi Tuomas Honkala, tuomas.honkala@fokusmedia.fi Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.fi AD: Robert Ottosson, Faktor Oy Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Juha Kerätär, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Miika Sillanpää, Olli Sinerma, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy Toimitusjohtaja: Tapani Pitzen, tapani.pitzen@fokusmedia.fi MEDIAMYYNTI Petri Nummi, puh. Jos tilausjakson sisältämä lehtimäärä muuttuu, muuttuu hinta vastaavasti siten, että lehtikohtainen hinta pysyy ennallaan KESTOTILAUKSEN SÄÄNNÖT Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilausmaksu laskutetaan sovituin laskutusvälein kulloinkin voimassaolevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen normaalihinta. Lehden tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Sivu 12 Sivu 62 Nex Machina. Mikäli laskutusjakso on sovittu maksettavaksi useammassa erässä, laskutetaan maksuerät kunkin laskutusjakson alettua perättäisinä kuukausina. 2 Ajassa 5 Pääkirjoitus: Jo vuosia vuoden pelejä Tuija Lindén 6 Vuoden pelit Tuomas Honkala et al 12 Ensemble Studios teki historiaa Riku Vihervirta 17 Nnirvi: Oikein äänestetty! 21 Telltale Games, tarinan mestarit Markus Rojola 54 Kirjakorneri: Dark Souls-kirjat Nnirvi 57 Kino: Assassin’s Creed Juho Kuorikoski 58 Mörppi: EVE-katsaus Marko Mäkinen 60 Kirjakorneri: Taipumaton Nnirvi 61 Vuosi Vermintidea Jussi Forelius 62 Ennakossa Nex Machina Tuukka Grönholm 64 Ruudun takaa Wallu 65 Tuomas: Uneksivatko BattleMechit proseduaalisista puista. Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. vuosikerta 269. 66 Tulossa vihdoinkin uusia pelejä! Petri Heikkinen Pelit 16 Age of Empires 2 -DLC:t Riku Vihervirta 18 King’s Quest 1 Juho Kuorikoski 26. Jos laskutusjakso tai maksuerä on maksettu ennen irtisanomisen voimaantuloa, päättyy tilaus maksetun jakson loppuessa. Tilauksen päättyessä veloitamme ennen irtisanomisen voimaantuloa toimitettujen lehtien hinnan. Irtisanomisen voimaantulo Irtisanominen tulee voimaan neljän viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. Käyttöönottoon tarvitset asiakasnumeron, joka löytyy lehtesi takakannesta. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista ellei tilaaja irtisano tilaustaan tai muuta sitä määräaikaiseksi. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa www.fokusmedia.fi sekä asiakaspalvelussamme osoitteessa Nesenta Oy/Fokus Median asiakaspalvelu, Hirsalantie 11, 02420 Helsinki. Vuonna 2017 ilmestyy 12 numeroa, joista yksi on kaksoisnumero (6–7). Asiointiasi nopeuttaa asiakasnumero (2–6 numeroa), jonka löydät lehtesi takakannesta osoitetietojen yhteydestä. Henkilökohtainen palvelu arkisin klo 8 –17. ASIAKASPALVELU Netissä: www.fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Puhelimitse: 020 7354 130 Puhelun hinta: Lankapuhelimesta 8.35 snt/ puh + 7,02 snt/min matkapuhelimesta 8.35 snt/ puh + 17.17 snt/min. Tilauksen peruuttaminen (KSL 6:15): Uusi tilaus on mahdollista peruuttaa veloituksetta kuluttajansuojalain 6 luvun 15§ nojalla 14 päivän kuluessa tilausvahvistuksen tai ensimmäisen lehden vastaanottamisesta ilmoittamalla siitä Fokus Median asiakaspalveluun
3 24 Batman Season 1 Markus Rojola 26 Minecraft Stories Season 1 Juho Kuorikoski 28 Walking Dead Season 3 Part 1 Juho Kuorikoski 29 Killing Zone 2 Santeri Oksanen 30 7 Days to Die Tuukka Grönholm 32 Project Zomboid Nnirvi 34 Claire Tuomo Nyrhilä 36 Owl Boy, Shantae: Half-Genie Hero, Seasons After Fall Petri Heikkinen 38 Windlands Iikka Kivi 39 Forza Horizon 3: Blizzard Mountain Petri Heikkinen 40 Crystal Rift Nnirvi 41 The Bunker Markus Rojola 42 Super Dungeon Tactics Tuukka Grönholm 44 Dungeon Rats Samu Ollila 46 Fall of Dungeon Guardians Nnirvi 48 Dungeon 2 Riku Vihervirta 50 Shin Megami Tensei IV: Apocalypse Antero Kyyhky 51 Stranger of Sword City Antero Kyyhky 52 Ray Gigant Antero Kyyhky 53 Lost Dimension Antero Kyyhky Teemat Telltalen tarina ja pelit 21 Telltale Games, tarinan mestarit Markus Rojola 24 Batman Season 1 Markus Rojola 26 Minecraft Stories Season 1 Juho Kuorikoski 28 Walking Dead Season 3 Part 1 Juho Kuorikoski Selviytymistarinoita 28 Walking Dead Season 3 Part 1 Juho Kuorikoski 29 Killing Zone 2 Santeri Oksanen 30 7 Days to Die Tuukka Grönholm 32 Project Zomboid Nnirvi 34 Claire Tuomo Nyrhilä Maan alla 40 Crystal Rift Nnirvi 41 The Bunker Markus Rojola 42 Super Dungeon Tactics Tuukka Grönholm 44 Dungeon Rats Samu Ollila 46 Fall of Dungeon Guardians Nnirvi 48 Dungeon 2 Riku Vihervirta Roolipelikatsaus japanilaisittain 50 Shin Megami Tensei IV: Apocalypse Antero Kyyhky 51 Stranger of Sword City Antero Kyyhky 52 Ray Gigant Antero Kyyhky 53 Lost Dimension Antero Kyyhky Sivu 50 Sivu 32 Project Zomboid Sivu 6 Vuoden Pelit
Museossa voi pelata pelihallissa klassisia kolikkopelejä, vierailla Commodore 64 -harrastajan huoneessa ja pelailla 1990-luvun vaihteen NES-pelejä harrastajan kotona. TERVETULOA TUTUSTUMAAN! ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE / PUH. Kävijä pääsee tunnelmaan teeman ja ajan hengen mukaan sisustetuissa teemahuoneissa. Vuoden 2017 alussa avautuvassa Suomen pelimuseossa tutustutaan sataan suomalaiseen peliin, joista suurinta osaa pääsee pelaamaan. 03 5656 6966 / 12/6 ¤ AVOINNA TI–SU 10–18, MA SULJETTU / WWW.SUOMENPELIMUSEO.FI NYT PELATAAN!
Kunhan teki pelin, jollaista haluaisi itse pelata. Numerossa 2/1997 taisteltiin Flying Corpsin kaksitasokoneilla, petyttiin Privateer 2:n avaruuskaupankäyntiin ja hämmästeltiin Diablon ja Red Alertin verkkopelejä. Suomalaisuuden ylistys on löytänyt pelaajansa myös ulkomailla, vaikka taatusti Johannes Rojola ei ole tehnyt strategiaa ulkomaitten valloittamiseksi. Toinen iso erottava tekijä muihin äänestyksiin verrattuna on palkintomme: Kyöpeli-patsas. Kuten vanhat parrat varmasti muistavat, silloin elettiin PC-pelaamisen parhainta kultakautta. Nyt nuo ”entiset” lukijat tekevät itse pelejä ja himoitsevat palkintoa omaan hyllyynsä. Välillä saunotaan. Viime vuonna Colossal Orderin Cities Skylines yllätti nousemalla voittajien joukkoon, tänä vuonna ehdoton suomipeliykkönen oli My Summer Car. Hidasta elämää, auton rassailua ja sitten kun se auto on ajokunnossa, ei olekaan mitään paikkaa minne mennä. Viimeiset pari vuotta olemme antaneet patsaan vain parhaalle suomipelille. Patsas on saanut innoituksensa Wallun vuosia piirtämästä Kyöpelit-sarjakuvasta, joka oli kuuluisa siitä, että siinä ei koskaan tapahtunut mitään. My Summer Car ei itse asiassa ole vielä edes valmis, mutta silti se myy kuin häkä ja sitä ylistetään suomalaisuuden ilmentymänä. Suomipeliscene on elänyt kanssamme ja nähnyt nuoruudestaan lähtien patsaita jaettavan. JO VUOSIA VUODEN PELEJÄ Pääkirjoitus VUOSIKERTA-PELITTIÄ VERKOSSA! M aaliskuussa 25 vuotta Pelitlehti jatkaa juhlavuotensa kunniaksi vanhojen vuosikertojensa uudelleenjulkaisua verkossa. ”Herääkin kysymys, mitä iloa VR Surferin kaltaisista laseista loppujen lopuksi on?” ihmetteli Joona Vainio. Muiden vastaavien äänestysten palkinnot ovat perinteisesti laattoja tai parhaimpana muistaakseni PC Gamerin Golden Joystick. Äimän Käki (tm) -osastoa vanhassa Pelit-lehden numerossa edustaa 995 markan arvoisten VR Surfer -virtuaalitodellisuuslasien laitetesti. Eikä ehkä edes kotimaan. Niinpä. Takavuosina ääniä saapui aina toistakymmentä tuhatta, nyt jäämme siitä puoleen. Vaikka vuosien mittaan patsaita on jaettu varmaan satakunta, se on edelleen himoittu palkinto. Silti äänestys on edelleen arvokas, koska siinä kuuluu oikeitten pelaajien ääni. Se, mikä erottaa Pelitin vuoden pelit muista äänestyksistä on se, että lukijamme ovat aina valinneet äänestämällä parhaista parhaat, toimituskin on pannut lusikkansa eri soppaan. Mikä ilahduttavinta, muutamaan vuoteen meidän ei ole tarvinnut järjestää erillistä suomipelikategoriaa, vaan pelit ovat pärjänneet muiden AAA-pelien joukossa ihan itsekseen. 5 V aikka Pelit täyttää 25 vuotta, ihan niin kauan emme kuitenkaan ole valinneet vuoden parhaita pelejä. Tilaajamme pääsevät lukemaan vanhaa Pelitlehteä kirjautumalla Pelit.fi:hin ja klikkaamalla Digilehti-painiketta. Muistaakseni vuodesta 1994 lähtien kuitenkin. Amistech Games saa oman Kyöpelinsä huhtikuussa Finnish Game Awardsissa, Suomen pelialan omassa juhlagaalassa. On ilo päästä jakamaan palkinto jälleen kerran. Julkaisemme näköislehtipalvelussamme Lehtiluukussa jokaista uutta Pelit-lehteä kohden numeron vuodelta 1997. Samasta paikasta löytyvät myös tuoreempien Pelit-lehtien digitaaliset näköispainokset.. Mikään ei ole niin hieno ja tyylikäs ”Oscar” kuin Kyöpeli, Wallun suunnittelema, pari kiloa painava kivipatsas
Mitä kummaa oikein tapahtui. Tänä vuonna dramatiikkaa lorahti äänestyssoppaan kokonainen kauhallinen, sillä äänestyksen voittaja ei ole äänestyksen eniten ääniä saanut peli! Mediapeliä, sanoisi muuan takavuosien poliitikko, eikä hän niin sanoessaan kovin väärässä olisikaan. K u va : A n tt i K em p p ai n en. Näin ollen The Witcher III: Blood & Winella ei ollut hurjasta äänisaalistaan huolimatta mitään mahdollisuuksia kilpailla finaalissa Battlefield 1:tä vastaan, joka sitten meni ja korjasi potin. Vuoden peli 2016 Tuomas Honkala V uoden peli -äänestys ei olisi yleisöäänestys eikä mikään, ellei tuloksiin liittyisi edes pieni ripaus dramatiikkaa. 6 NOIDUTTU ÄÄNESTYS Lukijamme ovat jälleen kerran valinneet vuoden parhaat pelit. Lisäosat, remaket ja ylivuotisten pelien käännösversiot diskattiin tulosten kannalta ratkaisevalta toiselta kierrokselta jo etukäteispäätöksellä. Äänestyksemme säännöt kuitenkin estivät yllättävällä tavalla kansan tahtoa toteutumasta
Monipuoliset ympäristöt tuhoutuvat näyttävästi ja säätilat vaihtelevat ajoittain villisti. Häijy sinappikaasu pakottaa kilpikonnapuolustajat liikkeelle poteroistaan ja raskaasti panssaroitu liekinheitinsolttu aiheuttaa etulinjoissa kaaosta. The Witcher III valittiin jo vuoden peliksi 2015! Päätöksen kiistanalaisuudesta huolimatta säännöt olivat joka tapauksessa jo etukäteen selvät. Kaikki kunnia Battlefieldille, mutta sen voitto on yksi vuoden pelien parikymmenvuotisen historian täpärimmistä. Ytimekkäästi nimetty Battlefield 1 kertoo sodan kauhuista kahdella, toisistaan rajusti poikkeavalSOTA ON NUMERO YKSI Sotiminen on verta ja viiniä sakeampaa. 7 . Suomalaiskansallista kesäautohuumaa maailmalle levittävä My Summer Car paljastui sitä vastoin äänestyksen suurimmaksi yllättäjäksi. Erona aikaisempaan emme enää äänestyttäneet pelejä lajityypeittäin, emmekä myöskään alustoittain. Kartat ja miljööt ovat upeita. The Witcher III -lisärin ensimmäisen kierroksen ylivoimasta kertoo jotain se, että vaikka Battlefieldilta laskettaisiin molempien kierrosten äänimäärät yhteen (373 + 129 ääntä), se ei siltikään uhkaisi Blood & Winen 540 äänen pottia! Suomalaispeleistä suuren rahan scifi-spektaakkeli Quantum Break sijoittui melko vaatimattomasti venyen viimeiseltä mahdolliselta paikalta jatkoon. Vuosisadan ikäiset tuliluikut eivät ole toistensa kopioita. Yksinpelin lyhyissä tarinoissa keskiöön nousee sodassa kaatunut sukupolvi. Mitään strategiapeliksi luokiteltavaa tuloslistalta ei löydy yhdeksänneksi sijoittunutta XCOM 2:ta korkeammalta. Vuosi oli toisaalta vahva myös toimintapeleille, jollaisiksi voidaan luokitella valtaosaosa äänestyksen TOP 10 -nimikkeistä. Ensimmäisen maailmansodan rattaat pyörivät kiivaasti. Vuoden peli 2016: Battlefield 1 la tavalla. Blood & Wine kilvoitteli ainoastaan äänestystuloksen kyseenalaistamisessa, onnistuen siinä yli villeimpien kuvitelmien. Epäselvän luokittelun ongelma oli vahvasti läsnä vuotta aikaisemmassa tiukasti lokeroidussa äänestyksessämme. Taistelutantereen voittojen varjossa koetaan henkilökohtaisia tragedioita ja silmitön tappaminen suorastaan kyseenalaistetaan. Eurooppaan ja Välimeren ympärysmaihin sijoittuvat kartat loistavat monipuolisuudellaan, ja komeissa maisemissa temmeltää parhaimmillaan 64 pelaajaa. Jaetulle hopealle sijoittuneet Dark Souls III ja The Overwatch hengittävät Battlefieldin niskaan vaivaisen seitsemän äänen päästä. Ensimmäisen kierroksen äänestystuloksen perusteella oli selvästi nähtävillä, että lisäri olisi vienyt koko äänestyksen, jos päästäneet sen mukaan finaaliin. Vuodesta toiseen suomalaisia pelimyyntilistoja hallitsevan NHL-lätkäsarjan uutukainen keräsi toisella äänestyskierroksella vaivaiset yhdeksän ääntä jääden auttamattomasti hännille. Nettimatseihin käyttää helposti kymmeniä tunteja, koukku uppoaa nopeasti syvälle. Debatti äänestystuloksesta jatkuu Pelit.fi:ssä! S odan julmuudet iskevät taistelukentällä rujosti vasten kasvoja. Olematon näkyvyys tekee takalinjoilla lymyämisen riskialttiiksi ja tykeillä räimiminen muuttuu lähes hyödyttömäksi. Toimintapeli. Sotiminen on sujuvaa, eikä toiminta seisahdu liian pitkäksi aikaa. Esittelemme seuraavilla sivuilla äänestyksen ääniharavat, myös Blood & Winen, ja Pelit-lehden toimituksen ja avustajakunnan valinnan vuoden peliksi. Battlefieldin pihvi on totta kai sen moninpeli. Teimmekö sitten vääryyttä The Witcher III: Blood & Winea kohtaan, kun diskasimme sen finaalista. Finaalin ulkopuolelle jäi koko joukko pelivuoden kaupallisia titaaneja: Call of Duty: Infinite Warfare, 29:s; Ratchet & Clank, 30:s; FIFA 17, 32:s; Gears of War 4, 38:s; Mirror’s Edge: Catalyst, 56:s; Street Fighter V, 69:s. Jossittelun paikka Vuoden peli -äänestyksessä annettiin tänä vuonna 6 141 ääntä. Aseiden latausajat, rekyyli ja tulinopeus vaihtelevat merkittävästi, ja hitaimmilla kivääreillä ohilaukaus on yleensä kohtalokas. Uusi teknologia, kuten panssarivaunut, liekinheittimet, taistelukaasut ja pommit, tekivät ensimmäisestä maailmansodasta brutaalin koettelemuksen. My Summer Carin vanavedessä vuoden peli -äänestyksen jatkokierrokselle nousseet Darkest Dungeon, Firewatch ja Stardew Valley kielivät kasvavasta kiinnostuksesta pienimuotoisempia, eikä aina niin kaupallisista lähtökohdista kehitettyjä pelejä kohtaan. Taistelutoverit kärventyvät elävältä, nuorten miesten elämän liekki sammuu silmänräpäyksessä. Kenttien tuntemus, harkittu liikkuminen ja oikea ajoitus pitävät soltun hengissä hieman pitempään. Mikä esimerkiksi olisi sopivin lajityyppilokero Dark Souls 3:lle. Roolipeli. Tuore aihepiiri puhaltaa tuttuihin sotaleikkeihin aivan uudenlaista eloa. Kiihkeätempoisissa Operations-matseissa hyökkääjä vyöryttää väsymättä jalkaväkeä ja kalustoa puolustajien kimppuun, Domination-mittelöt keskittyvät jalkaväkitaisteluihin. Panssariajoneuvot ovat vaarallisia taitavan kuskin käsissä, mutta tappoja ahnehtivalla tankkimiehellä on yleensä räjähtävä loppu. Pelaajankidutussimulaattori. Moninpeli puolestaan on räyhäkkään mahtipontista mättöä, jossa ei säästellä mittakaavassa eikä tappotyökaluissa. Blood & Winelle, kuten myöskään Day of the Tentacle Remasteredilla tai World of Warcraft: Legionilla, ei ollut missään vaiheessa äänestyksen sääntöjen sallimaa polkua palkintosijoille. Temaattisesta jakomielitautisuudesta huolimatta kokonaisuus toimii oivallisesti. Kyseenalaista oli pikemminkin se, että mitä virkaa saman pelin uudelleenpalkinta olisi enää palvellut. Kerrassaan upea suoritus! Pelivuosi 2016 oli ylipäätään suotuisa My Summer Carin Johannes Rojolan kaltaisille itsenäisille pelinkehittäjille. Voidaan sanoa, että kyllä ja emme. Yksinpelikampanja, ja etenkin sen säväyttävä avaus, on mainio johdanto moninpeliin. Markus Lukkarinen. My Summer Car ei tyytynyt vain kaahaamaan nasta laudassa jatkoon, vaan kohosi loppusijoituksessa huikeasti vuoden neljänneksi parhaaksi peliksi! Taakse jäivät muun muassa Uncharted 4 (yleisöäänestyksen viides) ja toimituksen valinta vuoden peliksi XCOM 2 (yleisöäänestyksen yhdeksäs). Tiheä sumu tai hiekkamyrsky muuttavat taistelukentän tasapainoa ripeästi. Toisin sanoen, näiden kolmen pelin osalta äänestys olisi voinut kääntyä miten päin tahansa. DICE on kehittänyt jälleen vuoden parhaan räiskinnän. Äänestysformaatti noudatti pääpiirteissään edellisvuosia: eniten ääniä saaneet pelit etenivät erikseen äänestettäväksi toisen kierroksen finaaliin. Erikoisemmat aseet ja yksiköt heilauttavat taistelutantereen asetelmia hyökkääjän eduksi. 1800-luvun taistelutaktiikat ja 1900-luvun tuhovoimainen sotateknologia olivat rujo yhdistelmä. Vasta tämä toisen kierroksen eniten ääniä saanut peli – tässä tapauksessa Battlefield 1 – ansaitsi koko vuoden parhaan pelin tittelin. Kumpaakaan lokerointitapaa ei voi tänä päivänä pitää enää erityisen mielekkäänä, niin harvinaisia ovat yhden alustan yksinoikeuspelit ja toisaalta niin yksiselitteiset teokset, että ne voitaisiin ilman epäilystäkään luokitella vain yhden ainoan lajityypin edustajiksi. Kuten totuttua, vuoden peli -äänestyksen tuloksista voi jälkikäteen valittaa, mutta niitä ei voi enää muuttaa. Tankit, lentokoneet, tykistö ja sotimisen monet taidot, kuten käsikähmä, suojautuminen ja haavoittuneiden siirtäminen turvaan, tulevat nopeasti tutuiksi. Battlefield 1 on tasapainoinen räiskintä, jossa yhdistyvät ensiluokkaiset tuotantoarvot, hiottu moninpeli ja tunteisiin vetoava tarina. Kamppailujen tasapaino on kohdallaan
Sarjansa näillä näkymin viimeisenä osana Dark Souls III:lla oli paljon näytettävää. Ei siis liene ihme, että sarjan osat pärjäävät myös vuoden pelien äänestyksessä näin hyvin, vuodesta ja osasta toiseen. Taistelu lähentelee täydellistä, hahmonkehitys on monipuolista, maailma on kiehtova ja täynnä tutkittavaa, pomot ovat vaarallisia ja hahmotkin ihanan tärähtäneitä. – Tony Huhtanen, Karvia D ark Soulsin pelikaavassa on jotain maagista. Toki jokaista pomokertomusta kohti mahtuu mukaan ainakin yksi ihminen kertomaan, kuinka voitti sen ensimmäisellä yrityksellä käsi selän taakse sidottuna ja se on oikeasti ihan helppo, kunhan tajuaa vain kieriä jalkojen välistä kesken kolmannen, muttei neljännen, vasaranheilautuksen. – Jari Ukkola, Oulu Battlefield 1 toi sarjaan uutta virtaa monipuolisuudellaan ja ensimmäisen maailmansodan tunnelmat maistuvat monelle varmasti paremmin kuin nykyaikana muodissa oleva tulevaisuuteen sijoittuva avaruushömppä. Luovutin tarinoiden ymmärtämisen tavoitteeni jossain kohtaa kakkos-Soulsin läpipeluutani, sillä ykkönen ja sen vannoutuneet juoniteoreetikot olivat osoittaneet, etten ikinä tulisi omillani kuitenkaan tajuamaan kaikkea. Tosin Battlefieldin todellinen vetovoima on sen hienosti tuunatussa moninpelissä sekä sen tasapainoisuudessa. Niin ihanan kauheaa sotafantasiaa. Yhteisöllinen yksinpelikin Taustatarinassa tulen ja pimeyden syklit ovat riepotellet maailmaa jo ties kuinka kauan. Onneksi iso osa Dark Soulsien hienoutta on siinä, että tarinassa riittää makusteltavaa pitkään läpäisyn jälkeenkin. Kuten aikaisemmin todettu, uusin Battlefield on aina ollut genrensä paras peli, ja uusi Battlefield on aina tuonut jotain uutta ja hyvää tullessaan. Sen surumieliset ja eteeriset maisemat kuin alleviivaavat lopun aikoja. Dark Souls III tietää tasan tarkkaan mikä toimi ja mikä ei toiminut edellisissä osissa, ja rakentuu niiden kestävien pylväiden päälle. Kauniit grafiikat, hyvin koottu kampanja, ja mielenkiintoinen aikajakso ovat vain osa pelin vetovoimaa. Se ei nykypelien tavoin laske rimaa pelaajan tasolle, vaan odottaa pelaajan kasvavan riman korkuiseksi. Dark Souls III on, kuten aiemmatkin, tunteiden vuoristorata. Siinä on jotain erilaista ja aitoa. Pelikansa taisteli, lukijat kertovat Battlefield on ollut suunnannäyttäjä fps-pelien saralla jo useamman vuoden, eikä Battlefield 1 tee poikkeusta. Juho Penttilä Jaettu toinen sija: Dark Souls III VIIMEINEN SAMMUTTAA NUOTIOT Dark Souls III olisi täydellinen, jos siinä olisi Dark Soulsin taistelu. Toiset pitävät sitä epäreiluna vaikeustasona ja ovat väärässä. On hurjaa, kuinka vähän keksin asioita, joita haluaisin peliin lisättävän tai muutettavan. Turvallinen ei ole adjektiivi, jota yleensä käytetään Souls-pelien yhteydessä, mutta pelimekaanisten ratkaisujen kohdalla se on osuva. Täydellisyyteen en usko yhdenkään viihdetuotteen ikinä yltävän, mutta jos joku on päässyt lähimmäksi, se on Dark Souls III. – Aleksi Hurme, Lahti Loistava veto Dicelta palata Battlefield sarjassa ajassa taaksepäin. Samoin se hetki, kun tiukasta tilanteesta lääkintämiehellä pelastamasi pelaaja siivoaa pullonkaulapaikan vihollisista, tuntuu kuin voisi paukutella omiakin henkseleitä. Ehdottomasti tuoreinta räiskintää aikoihin! – Anssi Ulvo, Seinäjoki Battlefield 1 on täydellinen fps-peli ilman ylimääräisiä kikkailuja. Pistinhyökkäys kouraise syvältä. Se saa sinut jännittämään, kiroamaan, vihaamaan, lannistumaan, iloitsemaan, turhautumaan ja haluamaan aina vaan lisää. Dark Souls III on hiotuin, mutta samalla turvallisin osa sarjaansa. Vanha viidakon sananlasku sanoo, että jos jokin Dark Souls -pomo turhauttaa, valita siitä Pelit.fi:n ketjuun, ja voitat sen seuraavalla yrityksellä. Onneksi on vannoutunut Dark Souls -yhteisö, jolta luntata apua, jahka peli on läpi. Vuoden peli 2016 Pelikansa kärsi, lukija kertoo V*ttu täs on munaa helvetti, saatana! Ei mitään helppoja paskapelejä vaa täs pitää löytyy pallit, perkele, että pystyy pelaa, perkele!* – Juha Ylönen, Mäntsälä *) Toimitus totesi tämän jälkeen muut Dark Souls III -lukijakommentit tarpeettomiksi. En ole ihan varma miksi. Mutta sekin on Dark Soulsia. Pelit.fi:n ketjuistakin sen näkee: ei sellaista pelaajaa, jota ei kannustettaisi ja neuvottaisi, ei niin isoa estettä, ettei se olisi selätettävissä. Onko Dark Souls III sitten se paras Souls ever. Lähes samaa peliä voi käytännössä sarjatuottaa mutta silti vielä kolmannessakin (tai laskutavasta riippuen neljännessä tai viidennessä) osassa se tuntuu edelleen tuoreemmalta kuin mikään muu vuoden iso julkaisu. Jälleen yksi sykli on loppumassa ja tulisieluisia lordeja pitäisi pistää pataan. Tähän on tultu ja viimeinenkin nuotio on hiipumaisillaan. Hetkinen…!. Tältä sotapelin kuuluu näyttää ja tuntua! – Juuso Hakanpää, Pori Kun tuntuu että on väkivallalle täysin turtunut niin Battlefield 1 iskee kuin tuhat volttia. Erityisesti sodan raadollisuus ja lohduttomuus on tuotu loistavasti esille kampanjassa. Eikä Dark Souls olisi Dark Souls ilman yhteisöään. Teknisesti niin täydellinen audiovisuaalinen elämys joka tuo sodan raakamaisuuden ja inhimillisyyden kotiruudullesi. Tapot tarkkuuskiväärillä tuntuvat oikeasti saavutuksilta joiden eteen tulee tehdä töitä. 8 . Siihen vastauksen voit antaa vain sinä itse
Miten se voi olla minun vika, jos Bastion ei pärjää hyökkäyksessä. 9 Pelikansa e-urheili, lukijat kertovat Kurjan pelivuoden harvoja valopilkkuja. Taitavat tekevät sitä, mihin muuhun eivät pysty. Olen moninpelaajana classia ”yksinäinen, nilkuttava susi”. Blizzardin oma neronleimaus oli animeistaa moninpeliräiskintä. Ä änestin My Summer Caria vuoden peliksi, enkä edes vitsinä. Luokkasota pöllittiin Team Fortress 2:sta, monen muun hyvän idean kanssa. Pelin foorumeilta saa lukea pitkät selitykset tulevien päivitysten sisällöstä, että lumihiutaleilla on aikaa varautua itkuun. Päivitysuutisen lukeminen on kuin odottaisi giljotiinin tipahtamista: taasko Törnbjörnin turrettia nerffataan. Silti se jaksaa kiehtoa. Siinä sulle D.Va. Ero kilpailijoihin on valtava. Antero Kyyhky Jaettu toinen sija: Overwatch VEDETÄÄN ÖVERIT Blizzardin kesäpeli muistetaan siitä, että Tracerilla oli vääränlainen takapuoli. Ei ihmekään, että Pelit-lehden lukijat pitivät sitä yhtenä vuoden parhaista peleistä. Parinkymmenen vuoden päästä Renny Harlin ohjaa elokuvan nimeltään ”Reaper main”, ja post-milleniaalit naureskelevat, kuinka kukaan ei tajunnut, että ryhmän koostumuksella ei ole merkitystä Competitivessa. Overwatch oli kylmän kesän kuuma hitti. Ensin vihasin unileveriä, sitten kehystin Dad 76 -maalauksen. Pitääkö miehellä olla kaljamaha. – Pauli Pyykkönen, Oulu K uten suurin osa sukupolvestani, rakastan ihmisten ammuskelua netissä. Toivoisin tosin, että hahmolle tehtäisiin parempia skinejä, nyt valittavana on pellenaama ja jotakin… kyberiä. Suomalaiset e-urheilijat ovat niin hyviä Overwatchissa, että Överi vie meidät torille kisakaudella 2017. Minun casual-horinoiden lisäksi emme voi unohtaa satavuotiaan Suomemme kalleuksia. Sellaisia me miehet ollaan! Olen tarpeeksi lyhyt menettämään lounasrahani, joten CoD on emansipoiva voimaantumiskokemus, jossa anonyymi jonne saa Kyyh-kyytiä. En tunnistanut miestä, mutta hän ei voinut olla mikään muu kuin e-urheilija. Vain kylmenneen kahvin mikrolämmittäminen puuttuu. Totta kai My Summer Caria voisi pitää pelkkänä vitsinä, joka on jo ehtinyt väljähtyä. – Jonne Valkeapää, Vantaa Blizzard teki sen mitä kaikki odottivat ja loi haastajan Counter-Strikelle räiskintäpelien esports-kuningaspelin tittelistä. Itse auton kokoaminen on välillä ärsyttävää pikselinmetsästystä, joka on altista fysiikkabugeille. Blizzardin taika onnistui tekemään superhauskan ja superpelattavan tiimiräiskinnän, jossa motiiviksi pelata riittää pelkkä pelaamisen ilo. Animeistamista on myös se, että hahmojen ääninäyttelijät ovat tähtiä. . My Summer Car ei ole ensimmäinen autoaiheinen näpertelypeli, mutta taatusti niistä suomalaisin. Parantava-Ana ja Skrillex-Sombra ovat onnistuneita lisäyksiä hahmopalettiin. Uusista kartoista Eichenwalde on supergeile, Ecopoint ja Oasis nicht hyviä. Pelissä ei ole terroristeja eikä puukkorundia ja se näyttää sokerisen pehmeältä, joten sen striimaus ei aiheuta karhuryhmän kotikäyntiä. Kieltämättä raVuoden Suomi-peli: My Summer Car KESÄAUTO TALVEN KESKELLÄ Ennen sanottiin: ”noin kallis auto ja heti sitä korjataan”. Pirteät ja värikkäät hahmot on suunniteltu eri pelaajasegmenteille. Voi sitä ylpeyden tunnetta, kun Oulun lentokentällä laukkua haki samaan aikaan mies, joka oli pukeutunut kokonaan Overwatch-oheistuotteisiin. Teollinen tuotanto on ihailtavan pitkällä. Moninpeliräiskinnässä! Lucion ääninäyttelijän kuvaama Blizzcon-video nostatti hurmoksen, jollaista kokevat yleensä vain Nipponin seiyuut. Kun auto on vihdoin koossa, ei sillä voi tehdä juuri muuta kuin nolata itsensä rallissa. Nyt sanotaan: ”Noin kallis kone ja tuommoista sillä pelataan?” diosta raikuva ”Marjatta-aaaah!” käy ennen pitkää korville. – Pekka Piira, Helsinki Viihteellinen, vauhdikas, mahtavat hahmot ja koukuttava. Kuusi sankaria vastaan kuusi sankaria kartoissa, joissa tavoitteena on tietyn alueen hallussapito tai asekuorman saattaminen toiselle puolelle karttaa. Huippuhetken toistava ”Play of the Game” -video on luotu jaettavaksi, niin kuin suurin osa pelin sisällöstä. Tähän peliin on monet tunnit kulutettu eikä naurulta ole voinut säästyä, muutaman kerran on toki kirosana päässyt. Tässä maassa on aika vähän elämäntarinoita ja. Sombrasta on tullut suosikkihahmoni, koska rakastan vihollisten linjojen takana seikkailua ja heidän ultimate-taitojensa syöttämistä. Blizzard on Overwatchin suhteen aktiivinen ja ainakin esittää kuuntelevansa pelaajayhteisöä. Kesäauto ei ole millään mittarilla vuoden 2016 parhaiten toteutettu tai koukuttavan pelattava peli, mutta omaperäisin ehdokas se kyllä on. Lisäsisältöä on uusien pelimuotojen lisäksi kertynyt kahden hahmon ja kolmen mapin verran, ilman lisämaksuja. Nerot tekevät sitä, mitä muut eivät edes keksi. We need a healer! Yhteisöllisyyden voimaa En ole Day of Defeat -klaaniaikojen jälkeen ollut kovinkaan yhteisöllinen moninpelaaja. My Summer Car on hauska, koska se on totta. Ainoa kritiikin aihe on se, että häviäminen ärsyttää todella paljon. Tykkäätkö aasialaisista puputytöistä. Vaikka en koskaan pääsisi timanttijengiin, ennustan Overwatchille pitkää tulevaisuutta. Tuntuu eri höpöltä saada selkään jääkuningatar-Meiltä ja sekoapinaWinstonilta kuin dubstep-scifipanssari #1 ja #2:lta. Ehkä se johtuu siitä, että saan kummassakin niin paljon turpaani. Ostan joka vuosi Call of Dutyn vuosipäivityksen moninpelin takia. Tästä huolimatta tunnen olevani osa Overwatchyhteisöä. Hahmoista tehdään todella paljon fanitaidetta ja tyhmiä Youtube-videoita. Varsinkin, jos ensimmäinen kierros on mennyt hyvin, ja varma voitto lipuu käsistä omie… tiimikavereiden huonojen sankarivalintojen ja helppojen kuolemien takia. Roadhog on deittisi
Ei kuitenkaan tarvitse kääntää katselukulmaa montaa astetta löytääkseen suomalaisiin omakotitalojen piirustuksiin kuuluvat melankolian kolme huonetta. noniin, menihän se! Atomeita ne vaan on. – Tommy Törmä, Nokia Haluan valinnallani osoittaa tukeni Suomen indiepeliteollisuudelle. Paikkansa on myös hiipparille, tietotekniikkainsinöörille ja taistelupsikologille. Xcom 2 onkin nykypäivänä outolintu, mutta kuten Civilizaihmissuhdekriisejä, joihin ei jotenkin liittyisi auto. Porkkanana taas on kokemuksen kautta hahmoille opetettavien kykyjen monipuolisuus. Yksi on parempi koneita, toinen orgaanisia otuksia vastaan. My Summer Car antaa pelaajansa ajautua vapaasti erilaisiin absurdeihin tilanteisiin ja odottaa tämän päättävän itse, miten päästä niistä eteenpäin. Kukaan ei pärjää yksin, vaan kaukotaistelija tukee lähitaistelijaa. Kokeiltavaa on enemmän kuin ensimmäisellä läpipeluukerralla ehtii. Toisaalta My Summer Caria pelaamalla olen oppinut jotain autoista, aiheesta, josta en ole koskaan tajunnut mitään tai ollut edes kummemmin kiinnostunut. 10 . Vaikeuksistaan huolimatta peli on myös oudon rentouttava. Suurin osa vaikeistakin tilanteista on kammettavissa ikimuistoisiksi selviytymistarinoiksi, kunhan huomioi aseella osumisen ja suojassa säilymisen todennäköisyydet, miettii tarkkaan, mitä kullakin soltulla tekee ja missä järjestyksessä. Puhelimen pistokkeen voi irrottaa, saunaan pitää laittaa ajastus ja lämpö puhumattakaan itse auton kanssa touhuamisesta. Vähän kuin sellainen oikea kesäprojekti, jonka voisi tehdä jos olisi pitkä loma ja lainat olisi maksettu pois. Pelin repliikit ylikirjaimellisine käännöksineen ovat tarpeeksi lähellä todellisuutta, että huvittaessaan ne tuovat mieleen myös jonkin oikean autotallin montusta kaikuneen lausahduksen. Parasta on myös tehdä suunnitelma b, jos tapahtuu jotain yllättävää. Pallokartalla ja tukialuksen sisuksissa tehtävä straPelikansa autoili, lukijat kertovat My Summer Car on omaperäinen peli, joka pyrkii kuvaamaan jollakin tavalla arkitodellisuutta ja tavallisia asioita, vaikka My Summer Carin maailma onkin lähtökohtaisesti pähkähullu. Kysykää vaikka No Man’s Skylta! Toimituksen ja avustajien Vuoden peli on suora vaali, jota valitsijamiehet eivät jälkikäteen suhmuroi. Ensimmäisen persoonan kokemuspelaamisen ja rasittavan reaaliaikaisuuden kaudella vuoro vuorolta etenevä taktikointi on positiivisesti poikkeavaa ja 90-luvun ufoilijalle puhdasta hyggeilyä. Kun jokin kriittinen osa pettää, auto jättää tienposkeen ja kotiin on pitkä matka, jostain löytyy aina kohtalotoveri: kyllä mä tiedä miltä se tuntuu. Laajan kykypaletin myötä hahmoluokat pärjäävät riskialttiissa lähitaistelussa. Haatana, kyllä sen kuuluisi sinne mennä... Ehdottomasti mahtava peli! Pienetkin yksityiskohdat otettu huomioon. Tunne iskee viimeistään silloin, kun alla on auto, mutta ei ole ketään kenen luokse sillä mennä. – Santtu Salminen, Jyväskylä My Summer Car on täysin loistava ja nerokas peli! Ulkomaalaisetkin pääsevät kokemaan suomalaisen sielunmaiseman. Yksi väärä askel ja neiti Fortuna tekee tilanteesta Gevalia-hetken helvetistä. Vaalitavasta seuraa tosin myös se, että harvoja kiinnostava helmi voi jäädä ilman ansaitsemiaan ääniä, jos riittävän moni ei ole sitä pelannut. Tässä pelissä on päästy suomalaisuuden ytimeen jopa niin, että ulkomailla asti hämmästellään tätä karun realismin kaurismäkeläistä ylistyslaulua. Mitä muuta voi odottaa peliltä, jossa tärkeintä on päästä liikkumaan, vaikka ei ole mitään paikkaa minne mennä. My Summer Car. Vuoden parasta valittaessa ei tyhjillä lupauksilla pitkälle pötkitä, vaan ne pitää myös lunastaa. Tappokoneisiinsa on helppo kiintyä, kun on omin käsin luonut rautaa syövän ja kettinkiä paskantavan ryhmän, valinnut yksilöiden kyvyt ja muokannut heidän ulkonäkönsä sekä suorittanut jermuilla kymmeniä tiukkoja tehtäviä. Noh, mikä perkele siellä nyt panttaa. Parodioivaksi huumoripeliksi My Summer Car maistuu yllättävän paljon elämältä. – Juha Kuivaniemi, Ilmajoki Mikään muu peli ei ole luonut sellaisia tarinoita kuin My Summer Car. Huumorikin on hauskinta kipeimmillään: voitko tulla tyhjentämään likakaivon, isällä on juomiset kesken. Auton kokoamisen haasteet ovat kaikille samat. Tätä epäreilun kohtalokasta satunnaisuutta vuoden peli ei kaipaisi. Se on kuitenkin pientä. Ainoa tetsaamisen selkeä heikkous on alienryhmien löytymisestä seuraava vapaavuoro. Ilman tuntoaistia My Summer Carin autonkasaus välittänee parhaiten autoprojektin etenemisen vuoristoradan. Muutos on sekä keppiä että porkkanaa. Ja sen jälkeen tilaisuus tekee latausvalikossa varkaan. Muuttotappiokunnan yhdistää suureen maailmaan vain tilauskatalogi. Odotetulla Xcom 2:lla ei tätä ongelmaa ollut. Keppi on tehtävien aikarajoitus. Ehkä siksi peli ei ole jäänyt vain kotimaan ohjelmaksi, vaan viihdyttää myös muualla. Osa vitseistä ja ehkä myös mollivoittoisesta vireestä jää kääntämättä, mutta autotallissa odottava urakka tuskastuttaa ja palkitsee kaikkia. Muutenkin toinen kierros on parempi, kun ensi-ihastus on eletty, aloittelijan virheet koettu ja pelin henki selvä. Riku Vihervirta tionkin osoittaa, viime vuosisadan vanhanaikaisuudelle löytyy ystäviä – löytyyhän ysärimusiikillekin. Kiireen ansiosta riskien minimointi kiikarikiväärillä ei ole enää vaihtoehto, vaan on pakko vyöryttää riskillä. Minnekään ei ole kiire, vaan voi rauhassa käydä laittamassa virtuaalisaunan päälle, mennä laittamaan vaikka sylinterilohkon paikoilleen ja palata sitten saunakaljalle. Kuuden hengen joukkueeseen voi rakentaa hurjan määrän erilaisia kokoonpanoja vastuksen ehdoilla ja omaa pelityyliä palvelemaan. Ikimuistoisia hetkiä syntyy mahtavista motituksista, avaruus-Rokka ja minigun -tyyppisistä yksilösuorituksista, tiukoista pelastumisista ja myös kolossaalisista epäonnistumisista. Kai vuoden pelistä negatiivistakin saa sanoa. Vuoden peli 2016 K amalan vaalivuoden jälkeenkin voi luottaa ainakin yhteen vaaliin, nimittäin Vuoden peli -äänestykseen. Xcom 2:n suurin evoluutio muutaman vuoden takaiseen edeltäjään on taistelun monipuolistuminen. – Visa Uotila, Jyväskylä Vuoden peli, toimituksen valinta: XCOM 2 VIELÄ…YKSI…VAPAAVUORO Toimitus ei ollut juuri mistään muusta yksimielinen kuin siitä, että XCOM 2 oli eri hyvä peli!. Jopa kasauksen pikselinmetsästys kääntyy jotenkin vahvuudeksi, koska autojen korjaukseen liittyy oikeastikin niin paljon pohdiskelua, kiroilua ja kopeloivia sormia
28 ............ 129 .......... Geraltin palkkioon sisältyy oma viinitarha, jossa voi kerätä voimia hirviöjahdin käydessä voimille. 1,2 % 19 .... Se oli Vuoden peli -äänestyksen ensimmäisen kierroksen ylivoimainen voittaja. Katkerakin viini humaltaa Blood and Wine on tarina miehestä, joka on jo kokenut suurimmat seikkailunsa. Battlefield 1 ................................... 7,2 % 7 ...... 1,5 % 17 .... Titanfall 2 ...................................... 9 .............. 1,2 % 20 ... Dark Souls 3 .................................. Eniten ääniä saanut ei voi aina voittaa... Watch Dogs 2 ................................ Final Fantasy XV ........................... 1,3 % 18 .... 2,7 % 11..... 43 ............ Valtava kartta on täynnä salaisuuksia ja sivutehtäviä löydettäväksi eikä niiden tarvitse hävetä yhtään pääpelin vastaavien rinnalla. Se muistuttaa kaikista Geraltin kiistämättömän hienoista saavutuksista sekä katkerista tappioista, jotka saavat tuntemaan ylpeyttä ja häpeää, riemua ja katumusta. Sen seinät voi koristella Geraltin keräämillä esineillä ja varusteilla, jotka palauttavat vanhat seikkailut välittömästi mieleen. Liian monet hahmoista, joista olin oppinut välittämään, joutuivat kärsimään tekemistäni valinnoista. Muita toimituksen suosikkipelejä vuonna 2016 olivat Deus Ex: Mankind Divided (neljä mainintaa), My Summer Car (3 mainintaa) ja Dishonored 2 (kolme mainintaa). Ainakaan tämän ei tarvitse miettiä krouvissa tilaamansa sopan outoa sivumakua. 9,3 % 6 ..... My Summer Car............................. Deus Ex: Mankind Divided .......... Tom Clancy’s The Division ........... Kymmentuntisen pääjuonen lisäksi tarjolla on paljon muutakin tehtävää. 1,1 % 21 .... XCOM 2 päätyi toimituksen valinnaksi kuudella maininnalla. 122 .......... Tarhaa voi kunnostaa, jolloin se antaa pelaajalle pieniä bonuksia. 29 ............ Ei voi muuta kuin kiittää CDProjekt Rediä tästäkin mestariteoksesta. 122 .......... Markus Rojola Vuoden peli -äänestyksen finaalikierroksella annetut äänet Sija Nimike Ääniä % 1 ...... 14 ............ Paikalliset asukkaatkin suhtautuvat noituriin totuttua ystävällisemmin. Mitä muutakaan noituri voisi. Veri on vettä vahvempaa Aikaisemman lisäosan Hearts of Stonen tavoin myös Blood and Wine sisältää pääpelistä irrallisen tarinan, mutta, toisin kuin edeltäjänsä, se sijoittuu täysin uudelle pelialueelle. 12 ............ 46 ........... 18 ............ 12,2 % 2 ...... 0,8 % 24 ... Andrzej Sapkowskin luomassa maailmassa asiat ovat harvoin sitä, miltä ne päällisin puolin näyttävät, ja pian Geralt huomaa sotkeutuneensa herttuakuntaa ravisuttavaan salaliittoon. Riippumatta siitä, mitä valintoja pelaaja tekee, ovat viimeiset hetket katkeransuloisia. Sid Meier’s Civilization VI ............ Vuoden parasta valittaessa…. Uudistusten joukkoon lukeutuu myös uusi Gwent-pakka sekä mutaatiot, joiden avulla Geraltia voi kehittää vieläkin tehokkaammaksi taistelijaksi. 1,7 % 16 .... Quantum Break ............................ Toussaint on vauraudestaan ja viinitarhoistaan tunnettu satumaisen kaunis alue, jota pohjoisessa riehunut sota ei ole päässyt turmelemaan. 101 ........... 0,8 % 25 .... Darkest Dungeon.......................... Ehkä opetuksena on se, että katumisen sijaan tulisi pyrkiä hyväksymään tekemänsä ratkaisut, hyvät ja huonot, sekä viinin että veren, ja siirtyä eteenpäin. Stardew Valley .............................. 99 ........... 4,3 % 9 ..... Noituri palkataan jäljittämään peto ja palauttamaan rauha maahan. 76 ............ Toussaint näyttää ja tuntuu sodan runtelemien pohjoisten valtakuntien jälkeen satumaisen kauniilta lomakohteelta, jossa naamiaiset ja turnajaiset ovat arkipäivää. 20 ........... Blood and Wine alkaa kuten useimmat noitureiden tehtävistä eli ilmoitustaululta löytyvästä sopimuksesta. 13............. Hiljaiselon on kuitenkin rikkonut julma peto, joka on onnistunut murhaamaan useita kunnioitettuja ritareita. 5,8 % 8 ..... Olin pettynyt itseeni. W itcher III: Wild Huntin toinen lisäosa, Blood and Wine, tarjosi viimeisen mahdollisuuden astua noituri Geralt Rivialaisen saappaisiin. Minun olisi pitänyt pystyä parempaan. Tämä kertoo paljon Witcher 3:n vahvuuksista. Uncharted 4: A Thiefs End ........... Puuhun kirotun naisen kohtalo sai palan nousemaan kurkkuun, mutta vain hetkeä aiemmin olin nauranut vatsa kippurassa Geraltin jahdatessa patsaalta varastettuja sukukalleuksia. 28 ............ 9,5 % 5 ...... 62 ............ Hitman ........................................... Aito noiturin kohtalo. Pokemon Go ................................. DOOM ............................................. Se on peli, joka herättää tunteita eikä koskaan päästä sankariaan tai pelaajaa helpolla. Positiivista on illuusio strategisista valinnoista, negatiivista taas väärien valintojen aiheuttama väliaikainen ja vähän epäreilu taisteluiden vaikeutuminen. 4 .............. 11,5 % 3 ...... Blood and Wine tarjoaa sankarilleen jotain, joka vaikutti aiemmin lähes mahdottomalta: mahdollisuuden vetäytyä eläkkeelle paikkaan, jota kutsua kodikseen. Dishonored 2 ................................. 0,4 %. – Joonas Pulkkinen, Mikkeli Witcheriä ei tarvitse varmaan perustella, ei pelkästään vuoden paras peli vaan mahdollisesti jopa paras peli ikinä. Rainbow Six Siege ........................ Uutta sisältöä on niin paljon, että CD Projekt Red olisi voinut myydä Blood and Winea itsenäisenä jatko-osana eikä kukaan olisi epäillyt mitään. 26 ............ 2,6 % 13 .... Kaikesta koukuttavuudesta huolimatta nostalgialla on osansa ja pelissä on oikeitakin puutteita. ei kun valitessa Xcom 2 on peliajalla mitattuna minullekin silti selvä voittaja. Vaikka Blood and Wine sisältää enemmän pelattavaa kuin valtaosa täysihintaisista peleistä, ei se pahaisena lisäosana kuitenkaan kelvannut finaaliin. 11,5 % 4 ..... Kahdella maininnalla toimituksen huutoäänestyksessä noteerattiin Battlefield 1, Dark Souls 3, Darkest Dungeon, Doom, Sid Meier’s Civilization VI ja Uncharted 4: A Thief’s End. 1,1 % 22 .... Firewatch ....................................... Last Guardian ................................ 1,9 % 15 .... Ei tarvitse muita perusteluita! – Tomi Ahokas, Oulu Vuoden ääniharava Witcher III: Wild Hunt – Blood and Wine JÄBÄ, MISSÄ ON MUN KYÖPELINI. 9 .............. 4,1 % 10 .... 2,5 % 14 .... 12 ............ En ollut suinkaan pettynyt pelin vuoksi, sillä se oli erinomainen. XCOM 2 ........................................... Far Cry Primal ............................... Heikki Hurme Pelikansa noitui, lukijat kertovat Blood & Wine -lisäosa parantaa tuntuvasti jo ennestään yhtä kaikkien aikojen parhaista peleistä. Blood and Winen päättyessä vahvin kokemani tunne oli pettymys. 11 tegiatyö tuntuu lähinnä kivien asettelulta polkujen pieleen, kun valinnoilla on loppujen lopuksi vain vähän väliä. NHL 17 ............................................ 2,6 % 12 .... Lisäksi vaikka kyse on pelkästä lisäosasta, Blood & Wine sisältää tarjoaa enemmän pelattavaa kuin monet kokonaiset pelit. Lisäosa on upea lopetus upealle pelisarjalle ja antaa pelaajalle mahdollisuuden sanoa lopulliset hyvästit Valkoiselle sudelle. Overwatch ..................................... Jokainen tarina päättyy aikanaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikä tahansa ilmoitus, vaan nimenomaan Geraltille suunnattu viesti Toussaintin herttuatar Anna Henriettalta. Rehellisyyden nimissä Xcom 2 on pikkiriikkisen tylsä valinta vuoden peliksi. – Ville Laitinen, Mikkeli Kaverit julkaisivat delsun joka on parempi kuin suurin osa AAApeleistä. 0,8 % 2 3 .... 9 .............. 13............. Total War: Warhammer ............... 16 ...........
Bruce Shelleyn kokemus ja suhteet auttoivat Age of Empiresin maailmaan. Sid Meierin Civilizationin inspiroimina miehet kaavailivat peliksi historiallista strategiaa. Mutta Goodmanilla ja hänen veljellään Rickillä oli ässä hihassaan: yhteinen tuttava Bruce Shelley. Päätoimensa ohessa Goodman alkoi suunnitella yhdessä ohjelmoija Angelo Laudonin kanssa uutta pelimoottoria, Genietä. Goodman oli ollut vuonna 1991 mukana perustamassa IT-firma Ensemble Corporationia, joka oli yksi Yhdysvaltain nopeimmin kasvavista yrityksistä. Virginian yliopiston lautapelikerhosta tuttu Shelley oli aiemmin työskennellyt Sid Meierin kanssa Civilizationin ja Railroad Tycoonin parissa. Riku Vihervirta Dave Pottinger työskenteli Ensemblellä alusta loppuun. Aluksi firmassa oli kuusi työntekijää, joista kolme oli Dallasin taideEnsemble Studios 20v. Realistinen ja omaksuttava näkökulma puri, sillä Age of Empires oli yksi aikamme menestyneimmistä tosiaikastrategiasarjoista. Hän näki Microsoftin Windows 95 -käyttöjärjestelmän ilmestymisessä markkinaraon: (suhteellisen) vakaalle alustalle oli helpompi suunnitella pelejä, ja kokeneemmat DOS-pelejä tehneet kilpailijatkin joutuisivat opettelemaan uutta. Ensimmäiset askeleet Ensemblen alkumenestys oli pitkälti Tony Goodmanin liikemiesvaiston ansiota. Ensin kerättiin hedelmiä ja heitettiin kiviä, lopussa rakennettiin temppeleitä ja kivet heiteltiin katapulteilla. Ensimmäisessä Age of Empiresissä rakennukset eivät olleet suhteessa yksiköihin.. Tony Goodman, mies joka halusi luoda hitin. Kehitystyön edistyessä Goodman perusti veljensä ja John Boog-Scottin kanssa Ensemble Studiosin ja listasi sen pörssiin helmikuussa 1996. Sarjan nostalgialla on rahoitettu HD-uusintaversioita vielä nykypäivänäkin. A ge of Empires oli tuttuun rakenna ja ruhjo -rakenteeseen nojaa toimintastrategia, jossa idea oli kuljettaa oma heimo kivikaudelta aina antiikin kulta-ajalle, vastassa yhdestä seitsemään muuta toivorikasta sivilisaatiota. Ja aikakoneella matkustavassa mobiiliskenessä Age of Empires -tyyppisiä Free-2-Play -pelejä ovat äppikaupat ääriään myöten täynnä, joiden ”Forge of Kings and Empires” -tyyppiset nimet taitaa arpoa nimigeneraattori. Goodmanin mielenkiinnon kohde olivat kuitenkin videopelit. Hän kiinnostui Ensemblen esikoispelistä ja auttoi sen suunnittelussa, jolloin pelimuodoksi vakiintui Warcraft 2:n tyylinen naksuttelu. Syykin on se ikuinen: tietämättömät barbaarit. Sitä on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta, sitä ovat pelanneet naapurisi Teijon lisäksi kuuluisuudet kuten näyttelijä Milla Jovovich ja Jordanian kuningas Abdullah II. Sillä oli tarkoitus tehdä useamman pelin sarja. Age of Empiresin oikea kehittäjä Ensemble Studios siis loi aikansa imperiumin, hittipelillä toinen toisensa jälkeen, mutta se ei riittänyt. Ensemblen imperiumi nousi, mutta tuhoutui tylysti vuonna 2009. Vuoden 1995 loppuun mennessä kasassa oli Age of Empiresin prototyyppi Dawn of Man, mutta tekijät eivät olleet vielä päättäneet, tuleeko pelistä tosiaikastrategia, simulaatio vai vuoropohjainen strategia. Aikanaan tämä grafiikka häikäisi. 12 BURGERISIVILISAATION KUNINKAAT Hiiri on miekkaa mahtavampi, todisti Age of Empires jo kaksikymmentä vuotta sitten
Kokonaisuuden viimeisteli Stephen ja David Rippyn tunnelmallinen musiikki. Hänen mukaansa isojen firmojen taktiikkana oli venyttää julkaisuneuvotteluja, kunnes pelin kehittäjän varat alkoivat hiipua. Miljoonamyyntiin yltäneen pelin jatko-osasta oli jo sovittu, mutta menestyksen myötä Ensemble oli yhtäkkiä kovan paineen alla. Puoli vuotta myöhemmin hän kutsui Microsoftin Dallasiin katsomaan Age of Empiresiä, ja vieraat pitivät näkemästään. Ensemblen kokemattomuuden vuoksi Age of Empiresistä puuttui monia kilpailijoiden käyttämiä innovaatioita. Microsoftin markkinointikoneiston nytkähtäessä liikkeelle Tony Goodman jatkoi omia askareitaan. Goodmanin katse kääntyi kohti Microsoftia. ”Tiesin, että kun he uskoisivat sen, he käyttäisivät kaikki maailmanlaajuiset voimavaransa sen tueksi ja loisivat itsensä toteuttavan ennustuksen,” Goodman kuvaili ponnistelujaan. Ensemble mainosti peliään myös kilpaileville julkaisijoille, jotta Microsoft ottaisi heidät tosissaan. Peli oli todella nätti ja hienosti animoitu. Siihen hän tarvitsi apua. Enää pelille oli löydettävä julkaisija. Age of Empiresin oikeudet jäivät Microsoftille. ”Opin että Microsoftin kanssa neuvotellessa saat vain sen, minkä onnistut pihistämään itsellesi,” hän kuvaili. ”Ennen digitaalijakelua ainoa keino myydä peliäsi oli tehdä se isojen kauppaketjujen kautta,” Goodman kuvaili vuonna 2012 Morgan Ramsayn haastatellessa häntä Gamers at Work -kirjaa varten. ”Tomppeleita ja temppeleitä” oli Niko Nirvin kirjoittaman arvostelun otsikko. Empiresin fanit keksivät monia parannusehdotuksia ja lähettivät niitä studiolle. Hän harkitsi Age of Empiresin omakustanteista julkaisua, mutta totesi sen riittämättömäksi. Kompromissit eivät olleet Microsoftin tapaista. Vieraiden onneksi se suostui kuitenkin lauhkeasti palaamaan häkkiinsä gladiaattorien ja orjattarien seasta. Aiheeksi oli jo päätetty keskiaika, mutta käytännön toteutus ei ollut vielä varmaa. Tässä lehdessä se ei tehnyt vaikutusta. Hän halusi luoda popkulttuuri-ilmiön ja saada Age of Empiresin jokaiseen koneeseen, jossa oli Windows 95. Syntynyt sopimus oli kuitenkin hänen mielestään reilu. Goodman lähestyi Microsoftia ensi kerran vuoden 1995 Game Developers Conferencessa. Hän otti yhteyttä yhdysvaltalaisten pelilehtien toimittajiin ja hehkutti Empiresin ”vallankumouksellisuutta” ja ”ilmiömäisyyttä”. Pelin tekoälyohjelmoija Dave Pottinger kehui useaan otteeseen sitä, ettei Empiresin tekoäly huijannut. Itse neuvottelut kestivät kuitenkin pitkään. Microsoft kosiskeli studiota järjestämällä muun muassa toogabileet, joiden tähtivieraana oli aikuinen leijona. Kiistakysymyksinä olivat kehittäjille maksettavat ennakot, rojaltit ja markkinointi. Microsoftin kanssa neuvottelussa ei Goodmanin mukaan ollut kyse kompromissin hakemisesta, vaan vipuvoimasta. Ensemble olisi halunnut ne itselleen, mutta Goodmanin mielestä uudella firmalla ei ollut mahdollisuuksia tehdä asiasta kynnyskysymystä. Suuri osa pelaajan ajasta kului pikku kyläläisten elefanttijahteja seuratessa, ja myöhempien sotien aikana heittokoneiden ammuksetkin liitelivät ruudulla majesteetillisesti kuin kurkiparvi. Goodman teki paljon töitä vakuuttaakseen suuryhtiön siitä, että Age of Empires täyttäisi aukon. Pelin kehityskulut olivat kasvaneet, ja Bruce Shelley laskeskeli että myynnin olisi oltava ainakin 500 000 kappaletta, jotta kulut katettaisiin. Vuosikymmenen loppu oli suurten naksuttelusotien aikaa, jolloin Dark Reignin ja Total Annihilationin kaltaiset pelit yrittivät kammeta Blizzardin Warcraftia alas valtaistuimelta. Epäilijöiden joukossa oli Bill Gates, joka kuitenkin myöhemmin antoi tukensa pelille. Se tarkoitti sopimusneuvotteluja isojen julkaisijoiden kanssa.” Goodmanilla oli kyyninen näkemys isojen julkaisijoiden toimintatavoista. ”Ne kaupat ostivat pelejä vain isoilta softajulkaisijoilta, kuten Microsoftilta, Electronic Artsilta tai Activisionilta. 13 . Bruce Shelleyn nimi sai Goodmanin jalan oven väliin. Age of Empiresin etuina oli kuitenkin todella hieno esillepano, aihe ja rauhallisempi tahti. Kohderyhmäksi ajateltujen teinipoikien lisäksi Age of Empiresia pelasivat kaikenikäiset naiset, varttuneempi väestö sekä sunnuntaipelaajat. Peli ei myöskään ollut niin hektinen kuin vaikka Total Annihilation tai vähän myöhemmin ilmestynyt Starcraft. Yksinpelissä sitä kuitenkin autettiin, sillä useissa kampanjatehtävissä pelaajan hommaksi annettiin vaikka assyrialaisten turmalinnakkeen valloitus kolmella kyläläisellä. Ensemble oli lievästi yllättynyt pelin laajasta suosiosta. Rise of Rome aloitti uusia kansoja lisäävien lisälevyjen sarjan.. Microsoftilta itseltään puuttui tuolloin pc-markkinoiden hittipeli. ”Jos neuvottelut kestävät alle puoli vuotta, saat huonon sopimuksen,” Goodman tiivisti. Luku meni rikki puolessa vuodessa. Jälkikäteen hieman huvittavasti Microsoftilla pelättiin Age of Empiresin olevan liian monimutkainen hittipeliksi. Eläin pääsi jossain vaiheessa häkistään nuuhkimaan juopuneiden vieraiden kalkkunalautasia. Muiden naksuttelujen scifitai fantasia-aiheiden sijaan pelin historiallinen aihepiiri teki siitä helpommin lähestyttävän, ja pelin kulku kivikaudelta rautakaudelle oli helppo sisäistää. Akkadin alkeet Lokakuussa 1997 ilmestynyt Age of Empires (Pelit 10/97, 77) oli ainakin kolme miljoonaa kappaletta myynyt hitti. opistosta juuri valmistunutta graafikkoa. Ohjelmoija Matthew Pritchard muisteli, miten Ensemble optimistisesti ajatteli saavansa jatko-osan, Age Conquerors-lisälevy venytti keskiaikateemaa hunni Attilan seikkailuilla. Hypetys toimi, ja Age of Empiresistä alettiin puhua Warcraftin ja Civilizationin yhdistävänä neronleimauksena. Dallas ja Goljat Tony Goodmanin tavoitteet olivat kunnianhimoisia. Ensemble Corporationin menestys takasi kuitenkin sen, ettei Ensemble Studiosin tarvinnut hyväksyä ensimmäistä tarjousta. Microsoftin edustaja Stuart Molder esitelmöi firmansa pelijulkaisuhankkeista ja joutui esityksensä jälkeen toiveikkaiden pelinkehittäjien piirittämäksi
Goodman katsoi yhteistyön sujuvan niin vakiintuneesti, ettei Microsoftin omistuksesta olisi haittaa studiolle. Isommilla ranskalaisilla, kiitos Jatko-osaa varten Ensemble Studios kasvoi entisestään, joskin mukana oli yhä monia ykkösosan tekijöitä. Ainoana miinuspuolena olivat peliin jääneet bugit ja moninpelissä vilisevät huijauskoodit, joita Ensemble ei voinut korjata ennen kuin julkaisija Microsoft antoi luvan päivityksille. Vuonna 2005 ilmestyneessä Age of Empires 3:ssa (Pelit 12/05, 85) Ensemble yritti piristää vanhaa kaavaa. Syitä oli kaksi: joko Ensemble itse harkitsi ideaansa uudelleen tai sitten Microsoftin henkilöstövaihdokset johtivat siihen, että aiemmin kannatettu idea hyllytettiinkin. Osana Microsoft Game Studios -kokonaisuutta Ensemble oli kuitenkin enemmän Microsoftin vaikutusvallan alaisena. Se sai vielä vuonna 2000 lisälevyn Conquerors (Pelit 10/2000, 80), joka lisäsi viisi uutta sivilisaatiota ja uusia kampanjoita. Tony Goodmanin veli Rick otti oman osuutensa voitoista ja perusti oman pelifirmansa Stainless Steelin. Prosessoriteho uhkasi muodostua pullonkaulaksi muokatun reitinhaun ynnä muiden lisäysten myötä, mutta lopulta Age of Kingsin minimivaatimuksiksi jäi 166 MHz:n prosessori ja 32 megatavua muistia. Vuonna 2002 ilmestynyt Age of Mythology (Pelit 12/02, 90) otti sivuaskeleen historiasta ja haki aineksia muinaistarustosta. Ensemblen lisenssipeli Star Wars: Galactic Battlegrounds (Pelit 1/02, 81) käytti vielä Genie -pelimoottoria, mutta seuraavassa pelissään Ensemble siirtyi 3D-aikaan. Ensemble Studios 20v. Microsoftilla oli vaikeuksia nähdä Ensemblea muuna kuin naksuttelupelien kehittäjänä. Matthew Pritchardin mukaan Ensemblen suunnitelmat Age of Kingsille olivat hyvin kunnianhimoiset. Goodmanin mukaan kolmannen Age of Empiresin aihe herätti väittelyä, josta Microsoft pysyi erossa. Syksyllä 1999 julkaistu Age of Empires 2: Age of Kings (Pelit 11/99, 88) ei lopulta hirveästi eronnut edeltäjästään, mutta oli entistä nätimpi ja monilla järkevillä uudistuksilla varustettu. Sen mukanaan tuoma uusi atlantislaisten sivilisaatio sai porttikiellon useasta moninpelisessiosta ylivoimaisuutensa vuoksi. ”Päädyimme tekemään paljon Age of Empiresin jatko-osia,” Goodman kertoi. Peliin haluttiin erilaisia uskontoja, edistynyttä diplomatiaa ja kartan ulkopuolista kaupankäyntiä. Age of Mythology ylsi sekin miljoonamyyntiin ja sai lisälevyn Titans (Pelit 11/03, 80) vuonna 2003. Kenties tärkein uudistus oli maatilojen automaattinen uudelleenrakentaminen, jota oltiin toivottu ensimmäisestä Age of Empiresistä lähtien. Studio olisi halunnut kokeilla eri genrejä, mutta projektit peruuntuivat aina. Graafisella puolella haasteena oli pitää pelin laitteistovaatimukset matalina laajan kysynnän vuoksi. Siirtomaamatkailijat jäivät voitolle. Pelin kolme kansaa olivat tuttuja Empiresistä, mutta ajassa etenemisen sijaan ne kilvoittelivat siitä kuka sai ensimmäisenä jumalia ja taruolentoja armeijoidensa avuksi. Tony Goodmanin mukaan Microsoft ei uskonut lisälevyjen myyvän, mutta Rise of Rome osoittautui sekin menestykseksi. Kauppa lyötiin lukkoon vuonna 2001, samana vuonna kun Bungien Halosta tuli Microsoftin megahitti. Kun paisunutta ominaisuuslistaa oltiin karsittu vuoden 1998 julkaisun peruuntumisen jälkeen, tiimi päätti keskittyä ykkösosan ongelmien korjaamiseen. Bruce Shelley siirtyi suunnittelusta enemmänkin neuvoa-antavaan rooliin. Pelin arvostellut Aleksi Stenberg jäi kaipaamaan syvällisempiä piirityksiä ja realistisempia armeijakokoonpanoja ja luonnehti peliä burgeripeliksi, mutta totesi sen sentään olevan ”jättipurilainen kaikilla höysteillä ja tuplaranskalaisilla”. Microsoftin kannustamiseksi Goodman antoi ymmärtää että Ensemble tekisi seuraavan pelinsä uudelle julkaisijalle: Microsoftin pitäisi joko ostaa Ensemble tai kilpailla sen kanssa. Uuteen maailmaan, vielä kerran Mythologyn irroittelun jälkeen oli aika palata Empiresin pariin. Lisälevy auttoi, mutta vuoden 1999 joulumarkkinoista jatko-osa ei voinut enää lipsua. Yksinpelipuolella pelissä oli nyt ääninäyteltyjä kampanjoita (hyvin ylinäyteltyjä sellaisia), joissa seikkailtiin Saladinin, Jeanne d’Arcin ynnä muiden keskiajan kuuluisuuksien kengissä. 14 . Osa tiimistä halusi loikata moderniin aikaan, toiset taasen paneutua Conquerors -lisälevyssä jo vähän hipaistuun tutkimusmatkojen ja siirtomaiden aikaan. Age of Empires 3 siirtyi siirtomaa-aikaan, mutta ei ollut edeltäjiensä kaltainen menestys, eikä 3d-grafiikka kestänyt aikaa.. Uusia valloituksia Microsoft oli ehdottanut Ensemble Studiosin ostamista jo vuonna 1997, mutta vakavasti asiasta ryhdyttiin neuvottelemaan vasta vuonna 2000. Perinteisen tukikohdan rakentelun ohelAge of Mythologyn inspiraatiota ei tarvinnut arvailla. Pelissä oli yksinpelikampanja, mutta moninpelillä oli kenties aiempaa suurempi rooli. Uusi 3d-grafiikka oli aikanaan hienoa, mutta ei ole kestänyt ajan hammasta yhtä hyvin kuin Empiresien kaksiulotteisuus. Goodman itse jäi Ensemblen palkkalistalle, vaikka hänen sopimuksensa olikin aluksi vain kaksivuotinen. Se julkaisi 3d-moottoria käyttävän Empire Earthin, hyvin Age of Empires -henkisen mutta laajemman aikaskaalan kattavan pelin vuonna 2001. Ensemblen graafikot ylittivät itsensä tekemällä pelistä todella näyttävän kokonaisella 256 värillä. Ensemblen osakkeita oli jaettu työntekijöille, joten myynnistä oli taloudellista hyötyä kaikille. Kehityksen venyessä Kingsille päätettiin antaa vuosi lisää kehitysaikaa ja sen tilalle julkaistiin lisälevy Rise of Rome (Pelit 12/98, 91). Peli oli sekä myyntiettä waretusmenestys. of Kingsin, valmiiksi vuoden 1998 joulumarkkinoille. Ensemblen runsasta pelitestausta painottava pelinkehitys maksoi itsensä takaisin, sillä peli oli varsin tasapainoinen ja viihdyttävä. Uuden moottorin kehittely oli aloitettu samaan aikaan Age of Kingsin kanssa. Peliin lisättiin muodostelmia, reitinhakua korjattiin, ja ykkösosan tekoäly korvattiin kokonaan uudella, Mario Grimanin koodaamalla järjestelmällä, johon koko tiimi saattoi lisätä omia tekoälyskriptejään
Myöhemmin peliä ryhdyttiin kehittämään ja siihen lisättiin Halo -lisenssi. Silmänkarkiksi peliin lisättiin Havok -fysiikkamoottori, jolla rakennukset raunioituivat hienosti. Vaikka pc:llä ja konsoleilla Imperiumin aika näyttää olevan ohi, mobiililaitteilla piskuiset armeijat edelleen polttavat ja tuhoavat naapurisivilisaation suurimmat saavutukset, ihan kuin silloin 90-luvun lopussa. Robot Entertainment kehitti pelin, mutta helmikuussa 2011 vetovastuu siirtyi Supreme Commander -pelin tehneelle Gas Powered Gamesille. Hudsonin mukaan Robotin työntekijät eivät halunneet enää sitoutua Ensemblen aikaisiin monivuotisiin kehitysprojekteihin. Myös Age of Empires 2:n HD sai lisäosia, ensimmäisenä The Forgottenin.. Uusintaversiot eivät muutoin koskeneet peleihin juuri lainkaan, mikä saattoi olla juuri sitä mitä fanit toivoivatkin. Microsoftin avokätisen erorahan myötä muutkin työntekijät päättivät perustaa omia yrityksiään. Goodman lensi itse Dallasista Redmondiin selvittelemään asiaa Microsoft Game Studiosin managerin Shane Kimin kanssa. Tällä oli synkkiä uutisia: Microsoft oli päättänyt ”sisäistää” Age of Empires -pelien kehityksen ja sulkea Ensemblen. Padiohjaimeen perustuvan kontrollijärjestelmän kehittely oli jo pitkällä, kun Microsoft puuttui peliin. Studiot tähtäsivät samoille sosiaalisen median sekä iPad-laitteiden pelimarkkinoille. Jo vuonna 2002 Bruce Shelley oli todennut Gamespotin haastattelussa, että Microsoft olisi halunnut Age of Mythologyn konsolilleen. Studion koko oli kasvanut (suurimmillaan Ensemblellä oli 120 työntekijää) ja eri tiimit keskittyivät tekemään eri pelejä. Niistäkin vain pieni osa vaivautui ostamaan ilmaispelin tarjoamia rahallisia lisiä, pääasiassa siksi että ne olivat liian kalliita. Loppupuristus kannatti, sillä Halo Wars (Pelit 3/09, 87) oli onnistunut joutsenlaulu. Pelin yksinoikeus Xbox 360:lle kuitenkin vähensi sen tunnettavuutta. Newtoy Incistä puolestaan tuli samana vuonna Zynga with Friends. Yksinpelistään tunnetun sarjan online-inkarnaatio työnsi monia sarjan faneja luotaan, ja päivittäiset pelaajamäärät jäivät pieniksi. Innostus vaihtui pettymykseen, kun Microsoftin johdossa kävi jälleen tuuli ja peli peruutettiin. Lopettamispäätöksen jälkeenkin Halo Wars tehtiin valmiiksi. Hän kieltäytyi, sillä hän oli päättänyt perustaa entisistä ensembleläisistä kokonaan uuden yrityksen, Robotin. Kasvaneen Ensemblen eri tiimit eivät enää tehneet yhtä paljon yhteistyötä kuin studion alkuaikoina. Projektin johdossa oli Graeme Devine, ja teemana oli Maailmojen sota -henkinen marsilaisten hyökkäys. Rivien välistä voi lukea, että Goodman halusi jatkaa Age of Empires Onlinen parissa. Sillä aikaa kun yksi tiimi työsti Halo -moninpeliä, konsolinaksuttelu Halo Warsia tehneet ensembleläiset eivät ikinä olleet pelanneet Halo -pelejä. Yksi projekteista oli Haloon pohjautuva massiivimoninpeli. Yhtiön mielestä Ensemblen projekti tarvitsi vahvemman brändin ja määräsi studion käyttämään Bungien Haloa pohjana pelille. Viime hetkillä Ensemble yritti saada Microsoftin luopumaan Age of -nimestä, mutta julkaisija ei taipunut. Bruce Shelley puolestaan huomautti, että Halo Warsin projektinjohtaja vaihtui useasti, samalla kun kokeneemmat työntekijät jatkoivat lopulta peruutetuiksi joutuneiden unelmapeliensä kehittelyä. Elokuussa 2008 Bruce Shelley juhlisti blogissaan 20 miljoonan kappaleen rajan rikkonutta Age of Empires -pelien yhteismyyntiä. Vain harva työntekijä lähti ennen koko studion sulkemista. Goodman luopui Robotin johdosta vuonna 2010. Hiipuneen hiilloksen äärellä Ensemblen sulkemisen yhteydessä Tony Goodmanille tarjottiin mahdollisuutta ostaa studio takaisin itselleen. Robotin lisäksi ensembleläiset perustivat Bonfire Studiosin, Newtoy Incin ja Windstorm Studiosin. Halvempien kehityskustannuksien myötä uudet firmat saattoivat pysyä pieninä: Windstorm Studios oli esimerkiksi yhden miehen projekti. Mitään Starcraftin kaltaista e-sports -hittiä Ensemblen peleistä ei tullut, mutta Age of Kingsilla on yllättävän aktiivinen moninpelikulttuuri. Windstorm Studios pysyi itsenäisenä, mutta lopetti toimintansa yhden pelin jälkeen vuonna 2012. Oli jotenkin sopivaa, että yksi tunnetuimmista naksuttelustudioista onnistui viimeisellä pelillään todistamaan naksujen toimivan myös konsolilla. Zynga osti Bonfire Studiosin vuonna 2010 ja nimesi sen Zynga Dallasiksi. Myös sitä johtaneen Goodmanin mielestä tulevaisuus oli sosiaalisessa mediassa ja ilmaispeleissä. Tämän näkemyksen pohjalta uusi studio lähti kehittelemään neljättä Age of Empiresiä, josta tuli Age of Empires Online. Age of Mythologysta ja Age of Kingsistä tehtiin Steamissa myytävät versiot, joissa oli modernit resoluutiot ja jonkin verran fanien vuosien varrella lisäämää modimateriaalia. Vuonna 2011 Bruce Shelley kuvaili kolmatta osaa virheeksi, jossa Ensemble yritti tehdä liikaa. Neljästä studiosta jäi jäljelle vain Robot Entertainment. Erikoisinta oli, että Ensemble kehitti jo salaa toista Haloon pohjautuvaa peliä. Kaikki muut projektit sitä lukuunottamatta lopetettiin pelin viimeistelyä varten. Halo Warsin pääsuunnittelijana ollut Dave Pottinger kutsui pelin viimeistelyä uransa vaikeimmaksi urakaksi, mutta kehui viimeiseen saakka mukana ollutta tiimiään. Peli siirtyi saattohoitoon vuonna 2013, ja heinäkuussa 2014 töpseli vedettiin seinästä. Studio tajusi itsekin, ettei peli muistuttanut edeltäjiään. Työntekijöille kerrottiin studion lopettamisesta syyskuun alussa. Robot Entertainmentin nykyinen johtaja, Patrick Hudson, kuitenkin kuvaili Onlinen kehittelyä palkkatyöksi, jolla saatiin rahaa studion toisiin projekteihin. Age of Empires Online ei menestynyt. Yksinpelikampanjaan kirjoitettiin juoneksi pitkä eepos, jossa Blackin suvun eri sukupolvet kamppailivat vaikutusvaltaista salaseuraa vastaan siirtomaasotien melskeissä. 15 la pelaajalla oli emämaan kotikaupunki, jota kehitettiin kuin roolipelin hahmoa. Yksi Ensemblen graafikoista, Paul Slusser, kertoi mallintaneensa ja teksturoineensa avaruusliittouma Covenantin alusta vain huomatakseen, että se lensi väärin päin. Peli ei kuitenkaan enää ollut samanlainen ilmiö kuin edeltäjänsä. Empiresin oikeudet omistava Microsoft ratsasti Ensemblen vanhojen hittien nostalgialla myös HDversioiden kautta. Studion uudet pelit, Hero Academy ja Orcs Must Die, valmistuivatkin verrattain nopeasti. Ylipursimiehen hautajaiset Halon menestys oli kannustanut Microsoftia panostamaan Xbox -konsoliinsa ja sen seuraajaan. Haastattelussa hän totesi, etteivät hänen aikeensa sopineet enää yhteen Robotin suunnitelmien kanssa. Goodman arvioi Halo-lisenssin myöhästyttäneen pelin kehitystä ainakin vuodella. Kolmas Age of Empires myi sekin lopulta kaksi miljoonaa kappaletta ja sai kaksi lisälevyä, pelattavia intiaanikansoja lisänneen Warchiefsin ja Aasiaan kansoja avaavan Asian Dynastiesin. Age of Kingsin HD-versio on kahdesta uusinnasta selkeästi suositumpi. Ensemble tarttui viimein härkää sarvista ja alkoi kehittää naksuttelupeliä konsoleille. Shelley laski, että kuusikymmentä prosenttia ensimmäisen Age of Empiresin tekijöistä oli yhä töissä Ensemblellä studion sulkemiseen saakka. Sen alkuperä oli jo vuodessa 1998, jolloin Ian Fischer oli saanut Ultima Onlinesta innoituksen tehdä scifi-teemainen moninpeli. Vuonna 2008 Halo -moninpeliin, työnimeltään Orioniin, oli käytetty Ensemblellä jo kaksi vuotta. Usean demon ja prototyypin jälkeen Microsoft Game Studiosin johto antoi viimein siunauksensa pelille, ja Ensemblellä alettiin suunnitella kokonaan uusien tilojen hankkimista massiivimoninpelin infrastruktuurin ylläpitoa varten
Hänen hiirikätensä on nopea Yksinpelinä Age of Empires on rentouttavaa kliksuttelua, jossa pystytetään nättejä rakennuksia ja vallataan rauhassa karttaa pala kerrallaan. Yhteistyön tuloksena Age of Empires 2:n HDversio on saanut jo kolmannen lisälevynsä. Arvosteltu: PC Skybox Labs/Hidden Path Entertainment/ Forgotten Empires /Microsoft Minimi: 1,2 GHz, 1 GB RAM, Direct X 9.0:aa tukeva näytönohjain Testattu: Intel Core i74710HQ @ 2.50 GHz, 16 Gb RAM, GeForce GTX 860 M Muuta: Lisäosien hinnat n. Lisäosien tekijöistä tulevat mieleen muinaisesineitä ehostavat konservaattorit: kohdetta ehostetaan, mutta tärkeintä on alkuperäisyyden säilyttäminen. Vuonna 2013 Hidden Path Entertainment päivitti sen kakkososan, Age of Kingsin, nykyresoluutioita käyttävään HD-versioon. Kansat noudattavat emopelin mallia, eli kaikilla on yksi tai kaksi omaa erikoisyksikköä ja erilaisen bonuksen antava erityisominaisuus. Vuonna 2015 ilmestynyt African Kingdoms vaihtoi uusiin maisemiin. Uusia pelimuotoja ovat esimerkiksi äkkikuolema ja pyhäinjäännöksen ryöstö. The Forgotten lisäsi myös yksinpelikampanjoita, joista vastaavat ovat jo vuosien ajan leikkineet karttaeditorilla. Ikäraja: 12 Age of Empires 2 HD Riku Vihervirta. Samaan aikaan pelin saloihin paneutuneet modaajat keksivät, miten siihen lisätään uusia kansoja ja kampanjoita. Ja moninpelaajat keräävät kaiken saadakseen kaikki kansat käskyvaltaansa. Empiresin moninpeli on saanut huomiota kaikissa lisäreissä. Pelaajamäärät ovat pysyneet tasaisina. Sen moninpeli on erikoinen kiky-maailma, jossa tärkeintä on tehokkuus. Jos haluaa lisää yksinpeliä, valitse African Kingdoms ja Rajas. Kilpailevat kansat aloittavat muutamalla kyläläisellä, jotka keräävät kartan ruokaa, puuta, kiveä ja kultaa. Ongelma vain korostuu, sillä yksikkömäärän kattoa per pelaaja on kasvatettu. Kovin usein sitä ei käytetä, koska viilauksista huolimatta yksiköiden reitinhaku on yhä tuskastuttava. Moninpelin yleisimpiä taktiikoita on yritetty muokata. Muistan tämän kartan vihreät niityt Age of Empiresistä saa nopeasti kiinni. Käytössä olevat kansat riippuvat pelaajien omistamista lisäreistä. HD-versio toi mukanaan Steamin Workshop-tuen, mahdollisuuden olla katsojana peleissä, plus Twitch-yhteensopivuuden. Lisätty ääninäyttely vaihtelee kelvollisesta huvittavaan yliyrittämiseen. Resursseilla värvätään kivi-paperi-sakset-periaatteella toimivia sotilaita, kehitetään teknologiaa ja siirrytään aikakaudelta toiselle. Uudeksi karttatyypiksi tuli savannia, kansoiksi portugalilaiset, berberit, etiopialaiset ja malilaiset. African Kingdomsin kampanjat ovat samaa perinteisempää rakenna armeija ja tyhjennä kartta -mallia kuin peruspelissäkin. 16 LINNOJEN RESTAUROINNISTA Vanhoilla taistelukentillä kummittelee. Muutoin muutokset ovat lähinnä kosmeettisia: kyläläiset keräävät yhä kultaa, kiveä, puuta ja ruokaa, vaikka puuna olisikin baobab ja metsästettävänä eläimenä strutsi. E nsemble Studiosin Age of Empires -sarja nousi kulttisuosioon helpon pelimekaniikkansa, matalien vaatimustensa ja moninpelinsä avulla. Jos kuuntelee tarkkaan, voi vieläkin kuulla tuhansien hiirtenpainallusten naksutuksen. Pelin katketessa se tallennetaan automaattisesti, mutta julkisia pelejä harvoin jatketaan. Vinkit ovat tällä kertaa helppoja: jos haluaa vain verestää muistoja, peruspelin päivittäminen riittää. Erilaista silmäkarkkia on runsaasti, tehtävissä on välillä varsin kunnianhimoista käsikirjoittamista, jopa roolipelimäistä seikkailua. Uusin lisäys, vuoden 2016 Rise of the Rajas, jatkoi samaan malliin: neljä uutta kaunista kansaa kampanjoineen (khmerit, vietnamilaiset, malaijit ja burmalaiset), uusi karttatyyppi (suisto, jossa voivat liikkua sekä maaettä meriyksiköt) sekä silmäkarkkia ja bugikorjauksia. HD-versio ei pelin perusteita muuta. Ovatko tekijät kuitenkin vain keksineet pyörän uudestaan. Uudet aikakaudet avaavat uusia rakennusja yksikkövalikoimia, joilla lopulta kukistetaan naapurit. Uudet kansat ovat unkarilaiset, slaavit sekä intialaiset, italialaiset ja inkat. Varhaisin lisälevy The Forgotten on tarjokkaista raakilein. 10 euroa kappale. Nimensä mukaisesti se lisää kansoja, joiden ”olisi pitänyt” olla keskiaikateemaisessa alkuperäispelissä ja sen lisäosassa. Forgottenin uudet rakennusgrafiikat olivat vielä raakileita, mutta AK:n lisäyksiä ei alkuperäispelistä erottaisi. Kartan resursseista on tiristettävä kaikki irti, armeijan ja tukikohdan välillä pitää olla oikea tasapaino, ja vastustajan hyökkäyksiin on keksittävä nopea vastalääke. Perinteisestä kansakaavasta ei kuitenkaan poikettu: vaikka rakennukset ovat savitiilipalatseja, niitä runnovat esimerkiksi malilaiset ratsuritarit muutamalla erikoisyksiköllä höystettynä. Keskiverrossa ottelussa rakennetaan enemmän muureja kuin Yhdysvaltain vaaleissa, joten African Kingdoms heikensi niitä ja lisäsi piiritystornin, jolla maajoukot voivat harpata vallien yli. Ääninäyttelyä ei kuitenkaan ole, eikä muutaman miekkamiehen yhden ja saman hyökkäysanimaation katselu ole se pelin vahvin koukku. Tietokonevastustajat ovat jonkin verran tehokkaampia ja osaavat vastata ihmisen liikkeisiin. Moninpeliä vaivaa usein myös hidastelu, josta P2P-yhteyden takia yleensä syytetään jonkun konetta, mutta joka todennäköisemmin johtuu pelimoottorin iästä ja suuremmasta yksikkömäärästä
Paitsi yhdessä asiassa, joka liittyy viime vuoden trendikkäimpään ilmiöön, virtuaalitodellisuuteen. Fromin peleille toki horisontissa siintää korvike, Capcomin Nioh. XCOM 2:sta puuttuu oikeastaan enää kunnon satunnaiskenttien luominen. Bäfässä en ole kansan kanssa samaa mieltä, syynkin tiedän: liikaa räjähdyksiä, liikaa snipereitä. PSVR on ehkä tämän hetken vakavimmin otettava VR-pelialusta, hyvänä kakkosena tulee paljon kalliimpi joskin monipuolisempi HR Vive, joka lukemani mukaan ilmeisesti näyttää Oculus Riftille kaapin paikkaa. Moninpeli oli roskaa mutta yksinpeli on kunnon raivokasta, veristä ja nopeaa meininkiä! En vain ymmärrä miksi kaikki julkaistu lisäsisältö liittyy Doomin aneemiseen moninpeliin: ei kuollut hevonen potkimalla herää. Nnirvi Yksi perussyntejäni pelitoimittajana on olla kuolaamatta tulevien pelien perään, koska se on typerää. Mutta nyt perinteiseen short-listaani, joka on tylsä ja ennalta arvattava. Tänä vuonna Suomen pelikansa äänesti sitä paitsi sen verran oikein, että voittajakärki ansaitsee paikkansa listalla. Kun Soulsin pomotaisteluissa muutenkin syke on välillä kolmesataa ja verenpaine kanssa, ”YOU DIED” voi muuttua virtuaalisesta ihan todeksi. Olin niin iloinen kun Firaxis vihdoin osui XCOM 2:lla ainakin napakympin reunalle. Monissa indiepeleissä oli kiehtova idea, josta olisi kiva nähdä isolla rahalla kypsytetty versio. Keksin 2017 ennakkolistalleni vain yhden mahdollisen pelin, Underworld Ascendantin. Vuotta 2016 pidettiin virtuaalitodellisuuden läpimurtovuotena, nyt sen arvioidaan taas olevan joskus kymmenen vuoden kuluttua, koska tekniikka ei vielä riitäkään. Vedän välistä ja tyydyn siihen, että jos vuodessa ilmestyy vaikka kolme todella vaikutuksen tekevää peliä, se on jo hyvin. Sitten on tietysti taas parikymmentä kiinnostavaa peliä joita en ehtinyt edes kokeilla, kuten Civ VI, Total War: Warhammer, jopa parin illan kokeilun jälkeen hyvän tuntuinen uusi Deus Ex. Battlefield teki (nähtävästi) onnistuneen paluun, joskin ”ensimmäiseen maailmansotaan” sijoittunut nettiräiske ei uskaltanut ottaa kunnon aseteknologista pesäeroa normiräiskintään, vaan turvautui tuttuihin konetuliaseisiin, tankit ja lentokoneet toimivat suorastaan magialla. Mutta Titanfall 2 julkaistiin yllätystyperästi päällekkäin Bäfän kanssa, jolloin se (ainakin EA:lle) yllättäen myi yllätyshuonosti. Samassa retrogenressä vuoden pettymys oli Shadow Warrior 2. Ulkopuolelle jäi paljon pelejä, joissa hyvä idea ei vain realisoitunut loppuun asti. Toisaalta jotain tällaista PSVR kipeästi kaipaa*. Toiseksi paras olisi oikeasti ikivanha Pleikka kolmoselle julkaistu Demon’s Souls, jonka vihdoinkin pelata pöräytin kesällä läpi, mutta se nyt ilmestyi sata vuotta sitten. Olihan niitä muitakin. No, ainakin viime vuonna markkinoille saatiin ensimmäistä kertaa kuluttajahintaisia, vakavasti otettavia laitteita. Eivätkä ihmiset, koska aivoparkamme menevät virtuaalitodellisuudessa sekaisin. Onneksi EA julkaisi itse minulle paremmin maistuneen, tuoreen makuisen ja herkullisen nettiräiskinnän, tällä kertaa jopa hyvällä yksinpelikampanjalla. Rakastamissani purjealussotaromaaneissa kapteenin menettäessä laivansa se on iso häpeä ja usein hänen uransa loppu. Yhden unelmani toteuttava, purjelaivojen aikaan sijoittuva Naval Action kärsii siitä, että se on moninpeli. No menkööt kummatkin! Aliens, it was aliens Kolmatta peliä ei hirveästi tarvinnut pohtia. Joten mitä tekee kakkonen. This article was created using trial version of Yorina (c), world’s leading learning robowriter software. Titanfall 2 vai Doom. Eikä se ole kyllä hyvä juttu, koska laatu korvaa aina määrän. Kuten sarjakuvilla ja pornolla, josta jälkimmäinen ei tosin ole Blizzardin tekemää.. Ainakin 2016 pelejä tuli enemmän kuin koskaan, Steamin peleistäkin 38 prosenttia julkaistiin viime vuonna. Darkest Dungeonin ostin juuri (poikani ylistämisen ansiosta) ja se tuntuu kyllä kivalta, mielenterveysongelmien yhdistämiseen ropellukseen oli mainio idea. Siksi tämä vuosi huolettaa. Vaikka vanhimman ja uusimman Soulsin välinen tekninen ja graafinen kuilu on varsin iso, ei se kyllä yhtään haitannut. Naval Actionin höveli linjaus ”älä itke ruma lapsi, kas tässä uusi vene uponneen tilalle” on ehkä pelaajapoliittisesti oikea mutta samalla niin väärä. Virtuaalitodellisuus kaipaa sielua Maailman pienin yllätys jokaiselle on se, että minulle paras viime vuonna julkaistu peli oli Dark Souls III. 2 016 ei vuotena ollut todellakaan hääppöinen, mutta oliko se edes hyvä pelivuosi. Witcher 3:n Blood & Wine näytti miten delsut pitää tehdä. Titanfall 2:n kilpakumppani listallani on muiden pelien antiteesi Doom. (Mutta ei kuitenkaan turhalla toistolla.) Nimittäin mitä isommat panokset, sen jännempi peli, enkä puhu edes kovin isoista panoksista: pokeri pikkukolikoilla on jo satapata kertaa kiehtovampaa kuin tulitikuilla. * Res Evil 7 voi olla juuri se!. Koska pelaajia ei saa itkettää, merien hallinnasta kamppailevat laivastot eivät ikinä lopu. En suosittele, jos kärsit klovnitai hämähäkkifobioista, mutta omalla tavallaan peli demosi kivasti Move-vetoista ammuskelua. Kohtaamisen jälkeen tajusin, että viimeistään näiden pelien pomohirviöiden kohtaaminen saisi minut hyytymään kauhusta. Onko hyvä pelivuosi sellainen, että hyviä pelejä tulee enemmän kuin ehtii mitenkään pelata. Yhdessä kohdassa pelin päävastussarjamurhaaja nousee jättimäisenä horisontista ja syö minut. Öh, millainen on ”hyvä pelivuosi”. Lupaukset Souls-tyyppisestä taistelusta ovat musiikkia korvilleni, mutta sitten sen yhtäkkiä muuttuukin Rage Against Machineksi, kun aletaan puhua Diablo 3 -tyyppisestä loottisysteemistä. Ensin se oli seksistinen kuolaamisen kohde miespelaajille, sitten Tracer tuli Blizzardin joulusarjakuvassa ulos kaapista, jolloin se sama pylly muuttui tasa-arvon taistelijaksi. Kun Titanfall 2:n yksinpelissäkin oli tosi näppärästi peliin sidottu aikakikkailu, pääasiassa aikakikkailun varaan ripustetun sinänsä kivan kotimaisen Quantum Breakin aika riitti vain pronssitilaan. Vai sellainen, että tulee yksi niin hyvä ettei muuta enää viitsi pelatakaan. En edes hirveästi kaipaa esikuvan vapaampaa pelaamista, enkä jaksa kiihtyä siitäkään, että pelin ”deadline” on veteen piirretty viiva. XCOM 2:sta oli kaikin puolin ilo pelata. Nimittäin kun selviää ensijärkytyksestä ja -ihastuksesta ja leuka palaa yläasentoon, VR muuttuu taas, tappajasovelluksen puuttuessa, vain vaikuttavaksi gimmikicksi. Overwatch on myös mainio esimerkki ”uudesta” AAA+-peligenrestä, joka ei kuole kolme viikkoa julkaisun jälkeen, vaan jota pidetään vuosia hengissä paitsi uudella pelimyös oheismateriaalilla. Super Hotissa oli ehkä vuoden näppärin idea, siis ammuskeluja taistelupeli, jossa aika liikkui vain silloin kun pelaaja itse liikkui. Blizzard valtasi onnistuneesti jälleen yhden pelilajin, vieläpä ihan uudella IP:llä. Ei, taidan juhlia että kyllä on kansan maku parantunut, erityisen iloissani olen Dark Souls III:n noususta kulttipelistä ykkösuokkaan. Pylly vasten aatetta pum pum Vaikkei se olekaan oma valintani, vuoden merkittävin räiskintäpeli on Overwatch. Muutamista erilaisista Overwatch-skandaaleista kuuluisin oli Tracerin pylly. Siihen asti olin ajatellut, että tukehdun onnesta, jos Dark Souls III (tai todennäköisemmin Bloodborne) kääntyisi virtuaalimuotoon. Mutta enköhän ole jo tehnyt osuuteni Soulsien erinomaisuuden paukuttamisessa. Lisää vieläkin tylsemmät satunnaiskentät ja turhan hubirakenteen. Yksi PSVR:n mukana saamistani peleistä oli Until Dawn: Rush of Blood, jossa istutaan kummitusjunassa ja ammutaan hirviöitä. Kunhan yksi niistä on From Softwaren. Esitän tälle vuodelle toiveen: voisivatko pelit, tai edes osa, lopettaa pelaajien kohtelun herkkinä lumihiutaleina, ja keksiä tapoja rangaista häviöstä muutenkin kuin hetken lievällä epämukavuudella. Titanfall 2 vai Doom. Yllättäen Dishonored 2 ei kiinnostanut niin paljoa, että olisin ostanut sen täyteen hintaan. Vastaavasti taas Salt & Sanctuary ei iskenyt, vaikka logiikan mukaan Dark Souls 2D-versiona olisi pitänyt olla varma nakki. Todella pidin ykkösosasta, valittamista oli vain sen tylsissä kentissä. 17 OIKEIN ÄÄNESTETTY! Vuoden peliä on sikäli huoleton äänestää, että väärä voittaja ei ole mahdollinen uhka koko ihmiskunnalle. Upota vaikka sata laivaa, Ranskan lippu liehuu edelleen veden päällä, ja äsken upotettu ihmiskapteeni seilaa kymmenen minuuttia myöhemmin taas vastaan. Nimittäin ruudulla kymmenien metrien korkuinen hirviö näyttää litteältä, muutaman kymmenen sentin korkuiselta pokemonilta, mutta virtuaalilaseilla se näyttää kymmenien metrien korkuiselta jättihirviöltä. Kuplia alapuolella Voi Naken nokka, oma listani on melkein sama kuin kansan syvien rivien! Pitäisikö minun alkaa olla huolestunut. Jouluna ehdin vihdoinkin tunkeutua virtuaalitodellisuuteen PlayStationin avustuksella. Minä en halunnut mitään muuta kuin menevän mätön, jossa ei tarvitse miettiä vaan tappaa
Modernien seikkailupelien valtikkaa heiluttavat Telltalen episodipelit, mutta ne keskittyvät käytännössä pelkkään tarinankerrontaan. Muistin väärin, väistin muurin Pulmasuunnittelussa elämäkerta-ajatus nousee keskiöön. Viiteen episodiin jaettu tarina etenee takautumina, joissa pahasti harmaantunut Graham kertoo seikkailuistaan lapsenlapsilleen. Kontrasti on aivan valtava, jos Grahamia verrataan vaikkapa erään saksalaisedustajan seikkailupelisankareihin, jotka ovat poikkeuksetta joko vinkuvia teinejä tai persoonallisuushäiriöillä varustettua opportunistisikoja. Monet seikkailupelipuljut saisivat ottaa King’s Questin sankarista mallia. 18 VALTAISTUINSEIKKAILUPELI Maailman ensimmäinen graafinen seikkailupeli sai elämänkertansa. King’s Quest näyttää, ettei näin tarvitse olla. Ratkaisu on kerrassaan erinomainen, sillä nyt episodien itsenäiset seikkailut saadaan sidottua näppärästi itse kehystarinaan ja muisteleminen toimii kätevänä pelimekaanisena jippona. Tarina etenee pulmia ratkomalla ja ihmisiä jututtamalla. Peli on periaatteessa toisinto Sierran aikaisemmista King’s Quest -peleistä, mutta tällä kertaa pääosassa on kuningas Graham, kun taas Sierra nosti valtaistuimelle muitakin sankareita. Vaikka King’s Quest luottaa nostalgiaan, toimii se erinomaisesti myös omana itsenäisenä teoksenaan. Odd Gentlemenin laatimalle käsikirjoitukselle nostan hattua, sillä se koskettaa. Tietysti pelinä. Uus-Kingis on hyvä konsti tutustua seikkailupelien arkkivaarin hahmokatraaseen. Vuosikymmeniä myöhemmin kaikki on muuttunut. Vaikka peli on rampautettu padiohjauksella, on se sielultaan seikkailupeli. Uuteen uskoen, vanhaa kunnioittaen Odd Gentlemen -indiestudion näkemys King’s Questista saattaa näyttää konsolityhmennetyltä toimintaseikkailulta, mutta totuus on toinen. Samalla peli kertoo Grahamin koko elämäntarinan kruununtavoittelusta hallitsijaksi kasvamiseen, puolison löytämiseen, lasten saamiseen ja lopulta myös vanhenemiseen. Itse päähahmon kasvutarina on kirjoitettu onnistuneesti. Monet ongelmat rakentuvat useiden Arvosteltu: PC Saatavilla: PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One Odd Gentlemen/Sierra/ Activision Arvosteltu: Intel Core i7 3550K, 8 Gt RAM, GeForce GTX660 1,5 Gt RAM, Windows 10 Laitteistovaatimukset: 1,8 GHz kaksoisydinprosessori, 1 Gt RAM, GeForce 8800 GT 512 Mt:n tekstuurimuistilla tai vastavaava AMD:n näytönohjain, 13 Gt kiintolevytilaa, Windows XP, DirectX 9.0c Ikäraja: 12 King’s Quest Juho Kuorikoski Kausikatsaus Pappa-Graham ei pelkää edes lohikäärmeitä. Grahamin ystäväpiirissä on monenlaisia suhaajia.. Joiltain osiltaan tarinalinjat risteävät, mutta modernisaatio on rohkeasti oma pelinsä ja hyvä niin. Guybrush Threepwoodia muistuttavasta koheltajasta muotoutuu pelin edetessä vastuunsa kantava hallitsija. Maailman ensimmäinen graafinen seikkailupeli möi kuin häkä, ja nosti Roberta ja Ken Williamsin perustaman Sierran hetkessä maailmankartalle. Mahtavaa Sierraa ei ole, eikä nykypolvi todennäköisesti tiedä, kuka oli kuningas Graham. Vaikka kruunu kimaltelee päässä, alamaiset tykkäävät silti juoksuttaa tuoretta siniveristä. Aikaisemmat King’s Questit ovat pelihistoriallisesti arvokkaita teoksia, mutta pelillisesti ne ovat ikääntyneet huonosti. Jos esimerkiksi kuolema korjaa kesken seikkailun, tämä pannaan dementian piikkiin ja taatto yrittää muistella uudelleen. Lopputekstit tuli tuijoteltua kostein silmin. Kepeästi kerrotulla seikkailupelillä on myös oma katkeransuloinen ulottuvuutensa. K un alkuperäinen King’s Quest julkaistiin vuonna 1984, se oli vallankumouksellinen peli. Omia hoksottimiaan pääsee hyödyntämään ilahduttavan vapaasti. Tekeekö se niitä keksejä. Uusversion lähestymistapa on hieman samanlainen kuin JJ Abramsilla Star Trekiin
Lopputulos ei miellyttänyt ketään. Yksi pulmista käsittelee ruuhkavuosia. Sarjakuvamainen taide ei juhli monikulmioilla, mutta karikatyyrihenkinen kuvasto sopii hyvin pelin kepeään luonteeseen. Sitten tuli LucasArts (silloinen Lucasfilm Games), esitteli hiirellä ohjatun Maniac Mansionin, jonka seurauksena myös Sierran oli luovuttava tekstiviestisysteemistään. Ongelma korjautui piipahtamalla pausevalikossa. Kokonaan uusittu King’s Quest todistaa, että asioita voi ajatella ja toteuttaa kokonaan uudesta kulmasta seikkailupelin perusrungon siitä kärsimättä. Amerikassa Sierra oli suurin ja kaunein, eikä LucasArts onnistunut juuri nakertamaan jättimäisen kilpailijansa markkinaosuuksia. Hei tonttu-ukot hyppikää. King’s Questissa on pieniä telltalemaisia vivahteita, sillä tietyissä paikoissa kerrontaan voi vaikuttaa. Ongelmanratkaisu edisti tarinaa ja vikkelien refleksien sijaan pelissä pärjättiin hoksottimien avulla. Aikaisemmissa Sierra-seikkailuissa pelihahmoa talutettiin pitkin maastoa nuolipainikkeilla ja suoritettavat komennot kirjoitettiin komentokehotetta muistuttavaan järjestelmään. Ongelmat ovat loogisia, ne eivät aliarvioi pelaaja ja rytmittävät mukavasti kerrontaa. 90-luvun suurina seikkailupelivuosina LucasArts ja Sierra taistelivat pelaajien sieluista, mutta vain Euroopassa. 19 MONARKIAN NOUSU JA TUHO Kuningas Grahamin pelilliset juuret ovat todella syvällä, sillä kuninkaan sukuhaarat ulottuvat vuoteen 1984. Nykyinen seikkailupeliteollisuus luottaa remasterointeihin ja tarinallisiin valintapeleihin. Esimerkiksi King’s Quest IV oli ensimmäinen kaupallinen pc-peli, joka tuki äänikorttia, sitä seurannut King’s Quest V taas ensimmäinen romppupeli, jossa oli ääninäyteltyä dialogia. Esimerkiksi menninkäisten sieppaamista kyläläisistä voi pelastaa kaikki tai vain muutamat. Sitten tuli Doom ja yleisö alkoi suosia toimintaa. Noh, Sierran peleissä reaktionopeudelle oli käyttöä, sillä äkkikuolemat olivat antiikkisissa seikkailupeleissä arkipäivää. aikatasojen päälle. Jokaisesta softaan käytetystä dollarista kilahti Sierran tilille 28 senttiä. Hyvää + Oikeita seikkailupelipulmia sisältävä tuotos kertoo myös koskettavan tarinan. Tehdyillä valinnoilla on omat seurauksensa, mutta esikuvapelien tavoin kyse on pelkästä kerronnallisesta kosmetiikasta. Muutaman kerran peli sekoitti suuntimat, eikä Graham enää liikkunut nappien mukaan. Se on samalla myös kokonaan uusi tuote kymmeniin kertoihin nähtyjen retropelirestaurointien sijaan. Kaksosten nukuttaminen on pelissäkin hankalaa. Graham silloin ennen.. Näkisin mielelläni Sierran muitakin peliklassikoita tällä tavoin modernisoituna. Suurta massaa ei kiinnostanut ja fanit vihasivat King’s Questin uutta suuntaa. King’s Quest oli käänteentekevä tuotos, sillä se esitteli graafisen seikkailupelin peruskäsitteet, joita Sierra, LucasArts ja monet muut ovat vuosien saatossa jalostaneet. Aiemmin teknologian aallonharjalla ratsastanut Sierra ei enää pysynyt menossa mukana, joten hiljalleen seikkailupelit kuolivat ja sitten kupsahti Sierra. Muuten pelin ohjelmakoodi on ötökkävapaata. Konsolikäyttöliittymä ei isommin harmita, vaikka peli olisi toiminutkin paremmin hiiriohjattuna. Tietotekniikan kehitys mahdollisti aiempaa näyttävämpien ja nopeatempoisempien pelien tekemisen. Ilman padia näppäimistö juoksuttaa kunkkua, mutta dialogija inventaariovalinnat on tehtävä hiirellä. 89 King’s Questin uusi tuleminen on klassinen seikkailupeli modernilla teknologialla. Rasittava genrepakote alkoi hellittää vasta vuonna 1990, kun LucasArtsin julkaisema Loom teki päähahmostaan kuolemattoman. Olen todella mielissäni, ettei Odd Gentlemen ole vain kaivanut vanhaa sotaratsua naftaliinista, meikannut sitä ja pannut uudestaan laukkaradalle. Huonoa – Konsoloitu käyttöliittymä toimii huonosti pc:llä. Tuolloin Sierra On-Line julkaisi ensimmäisen King’s Quest -seikkailun ja kasvoi sen myötä jättimäiseksi pelikolossiksi, joka aikoinaan piti kaikesta kotitietokoneiden sovellusmyynnistä 28 prosentin osuutta. Vuosikymmenten saatossa King’s Quest kasvoi kahdeksanosaiseksi pelisarjaksi. Viidennessä King’s Questissa Sierra luopui parseripohjaisesta käyttöliittymästä. King’s Quest -pelisarjan viimeinen osa Mask of Eternity yritti mukautua markkinoihin tarjoamalla Tomb Raideria muistuttavaa toimintaseikkailua kolmiulotteisessa ympäristössä. Jos vaikkapa puu on kasvanut väärään paikkaan, muutamaa ruutua aikaisemmin siemenen istutuspaikan voi vaihtaa. Sierra kehitti määrätietoisesti koko peliteollisuutta pelisarjansa avulla
MIKKO HONKANEN JA VILLE KINARET ARKIAAMUISIN KLO 6-10 RADIO CITYN AAMU