58 Työaika kuumentaa tunteita s. 12 LENTÄVÄ PALOMIES sammuttaa sellutehtaalla s. 9–10 2016 21 .1 2. HÄLYTYSILMOITUS: avunhuutoja järvenselältä s. 8
050 376 0835, virpi.jokitalo@messukeskus.com Lataa Messukeskuksen mobiiliappi iOStai Androidlaitteelle ja tutustu messuihin!. www.finnsec.fi Pohjoismaiden suurin turvallisuusalan tapahtuma järjestetään taas 2017 Messukeskuksessa Helsingissä Tule mukaan syksyn tehokkaaseen avaukseen, kysy lisää yrityksen mahdollisuuksista osallistua: myyntipäällikkö Virpi Jokitalo, puh
Etelä-Savossa kahteen vuoroon siirryttiin keväällä ja pian seuraavat Keski-Suomi sekä osin myös Pohjois-Karjala. Lue juttu sivulta 8 Kaisu Puranen, toimittaja kaisu.puranen@pelastustieto.fi Kolme laitosta 22:sta pitää työaikaa esteenä tuottavuudelle Pelastuslaitokset aloittivat vuosi sitten yhteisen tuottavuushankkeen, joka on nyt osa pelastustoimen uudistushanketta. Laitosten johdon mukaan henkilökunta yrittää vain perustella asiat niin, että saisi pitää 24 tunnin työajan. Voi olla, että 19 pelastuslaitosta odottavat vuotta 2019. Tuottavuus tarkoittaa monia asioita. Keskustelua tästäkään aiheesta ei voi tyrehdyttää. Avi arvelee, että pelastuslaitosten ratkaisujen taustalla on aivan muita asioita. Mutta samalla tavalla myös johto viilaa perustelunsa tukemaan omia näkemyksiään. Tällä hetkellä 22:sta laitoksesta kolmessa on aloitettu toimenpiteet työajan muuttamiseksi. Avin mukaan lupakäytäntöjä on yhtenäistetty, mikä on tulkittu linjan tiukentumisena. Poikkeusluvalla tehtävä vuorokautinen työaika kirjattiin yhdeksi tuottavuutta estäväksi asiaksi, ja se on myrkyttänyt mieliä alalla. On pelastuslaitoskohtaista, kuinka 12 tunnin tehollinen työaika määritellään. Jos silloin aloittavat maakunnalliset pelastuslaitokset, miten uusi omistaja suhtautuu poikkeusluvalla tehtävään vuorokautiseen työaikaan?. Pelastuslaitosten pitäisi yhtenäistää käsitteensä, jotta kaikki puhuisivat samasta asiasta, eikä perusteluja olisi niin helppo liu’uttaa haluamaansa suuntaan. Tämä vaikuttaa siihen, kuinka helposti 12 tunnin tehollinen työaika ylittyy, ja samalla siihen, kuinka työaikamuutokset perustellaan. Onko tehollinen työaika asemapalvelus vai pelkästään hälytykset, vai ehkä päiväpalvelus ja hälytykset. Tällä hetkellä toimivista laitoksista siis 19:ssä työajan ei katsota olevan este työn tuottavuudelle. 9–10 ·2016 3 Pääkirjoitus joulukuu 2016 Liikaa tulkintaa Kaksivuorotyötä on vaikea hyväksyä, koska sille ei ole järkiperusteita, sanovat Etelä-Savon palomiehet. Keski-Uudenmaan pelastusjohtajan tehtävästä eläköityneen, järjestöjohtajaksi siirtyneen Pekka Vänskän mielestä tuottavuuden parantamiskeinot löytyvät muualta kuin vuorokautisesta työajasta: siitä, mitä tehdään paloasemien ulkopuolella. Ainakin perusteissa on tulkinnanvaraa. Työaikamalliaan vaihtavat pelastuslaitokset perustelevat ratkaisuaan erityisesti aluehallintoviraston kiristyneellä linjauksella poikkeusluvista
Palopäällystöliitto valitsi Leinosen vuoden sopimuspalokuntapäälliköksi. Esa Aalto, päätoimittaja, puh. Ruukissa on nyt oma paloasema Lehdessä myös Taistelu työajasta – laitosten johto ja miehistö eri linjoilla 8 Hälytysilmoitus: avunhuutoja järvenselältä 12 Asetyleenipullo sammui ampumalla 20 Tulevat lakimuutokset vaikuttavat myös ensihoitoon 22 Ensihoidon johtamista harjoiteltiin Saimaan ammattikorkeakoulussa 24 Viestintä on tärkeä osa uudistusta 36 Ammoniakkivuoto harjoituksena Turussa 46 Peltaco jalostaa kentän ideat tuotteiksi 48 Maakrapukin oppii oppii navigoimaan simulaattorilla 50 Imatralla koulutetaan lentävää palomiestä 58 SISÄLTÖ 9–10/2016 Kuva: Kimmo Kaisto. 044 728 0402 | Kaisu Puranen, toimittaja, puh. Tilaajalla on oikeus kieltää tietojensa käyttö markkinointitarkoituksiin ja -tutkimuksiin ilmoittamalla asiasta kustantajan tilaajapalveluun. Pelastus ja ensihoito ovat kätevästi saman katon alla. 044 728 0401, ilmoitukset@pelastustieto.fi | Tilaajapalvelu, puh. Kustantajalla on oikeus käyttää rekisteriä henkilötietolain mukaan. 050 5620 735 | Kimmo Kaisto, toimittaja, taitto & ulkoasu, puh. (03) 4246 5358, tilaukset@pelastustieto.fi Yhteystiedot: Pasilankatu 8, 00240 Helsinki | Internet: pelastustieto.fi | etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi | Juttuvinkit ja palaute: toimitus@pelastustieto.fi Sosiaalinen media: www.facebook.com/pelastustieto | Twitter: @Pelastustieto1 | Instagram: pelastustieto Julkaisija: Paloja pelastustieto ry | Kirjapaino: PunaMusta 2016 | ISSN 1236-8639 Tietosuoja: Lehden tilaajat ovat kustantajien asiakasrekisterissä, jossa olevia tietoja käytetään asiakassuhteen ylläpitoon. 044 728 0403 Minna Kamotskin, myynti ja markkinointi, puh. Vakiot Pääkirjoitus ja toimittajalta 3 Ajassa 6–7 Työn äärellä 52 Veteraanin ääni 54 Muistoissa 56 Mirafoni 59 Ulkomailta 60 Päiväkirja 62 50 vuotta sitten 66 Jokilaaksojen pelastuslaitoksen alueella Siikajoella oltiin jo luopumassa Ruukin paloasema hankkeesta, mutta paikallinen yrittäjä ja palokuntalainen Markku Leinonen riensi apuun. Hän osti valtion entisen virastotalon, joka on nyt laajennettu ja remontoitu paloasemaksi. Sivu 28
Sivu 26. Kaikki tapahtuu työpisteissä sujuvasti. Olemme Iisalmessa, Profile Vehicles Oy:n tehtaalla. 12 LENTÄVÄ PALOMIES sammuttaa sellutehtaalla s. Sivu 40. 57 kilometrin tunnelimatka taittuu vain 20 minuutissa. 52 50 44 26 40 vuotta paloturvallisuutta Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön johtaja Matti Orrainen jää vuodenvaihteessa eläkkeelle 40 vuoden työuran jälkeen. 8 Kansi: Työaika repi kuilun johdon sekä henkilökunnan välille ja väsytti palomiehet EteläSavossa. 9–10 2016 21 .1 2. HÄLYTYSILMOITUS: avunhuutoja järvenselältä s. Sivu 50. Ambulansseja Iisalmesta Tuotantohallissa seisoo jonossa ambulansseja. 40. Perusteluja työaikojen puolesta ja niitä vastaan on rutkasti. Jopa eri työtehtäviin tarkoitetut työkalut on merkitty omalla värillä. Kuva: Teemu Heikkilä. Turvallista navigointia Stormwind on monipuolinen veneilyja navigointisimulaattori, jolla voi harjoitella turvallisesti vaihtelevissa oloissa. Työturvallisuus paranee, kun jokainen työvuorossa osaa lukea merikarttaa ja kuljettaa venettä. Turvallisuutta valvotaan monin eri tekniikoin ja varmistuksin. Espoon Niittykummun paloasemalla maakrapukin on oppinut navigoimaan. Rakenteellisen palotur vallisuuden parissa uransa tehnyt Orrainen aloitti paloinsinöörinä Suomen Palontorjuntaliitossa vuonna 1976. Maailman pisin Gotthardin rautatietunneli Sveitsissä on maailman pisin. Yksiraiteisia tunneleita on kaksi. Tulevaisuudessa vuorten läpi voi kulkea noin 260 rahtija 65 matkustajajunaa päivässä. 58 Työaika kuumentaa tunteita s. He rakentavat asiakkaille meillä ja muualla korkeatasoista ensihoidon kalustoa Mercedes-Benzin alustalle. Sivu 44. Työpisteissä häärii työntekijöitä
Reformiministerityöryhmä linjauksia uudistuksesta odotetaan ennen joulua. Alkuvuoden aikana päästään käsiksi varsinaisiin uudistamista vaativiin asioihin. Paloristin saajat kuvassa takavasemmalta: päätoimittaja Pekka Koivunen, Palokuntalainen-lehti; pelastusjohtaja Veli-Pekka Ihamäki, Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos; pelastusjohtaja Martti Soudunsaari, Lapin pelastuslaitos; brandkårens ordförande Silvio Hjelt, Grankulla FBK; pelastusjohtaja Jari Hyvärinen, Päijät-Hämeen pelastuslaitos; ylikomisario Juha Hakola, Helsingin poliisilaitos ja johtaja Juha-Veli Frantti, Hätäkeskuslaitos. Itse pelastustoimen uudistusta ei ole taputeltu valmiiksi, työtä riittää vielä. Nyt uudistuksessa ollaan luomassa hyvää pelastustoimen järjestelmää, joka palvelee kansalaisia, ja jossa on hyvä työskennellä”, Ari Keijonen uskoo. Pelastusjohtaja Veli-Pekka Ihamäki (vas.) on Pelastustietoa julkaisevan Paloja pelastustieto ry:n hallituksen varapuheenjohtaja, SPPL:n toiminnanjohtaja Ari Keijonen on puheenjohtaja. ”Lämmittää mieltä, että on saanut jotain hyvää aikaan ja se on huomattu. U udistamista käsittelevät 14 työryhmää ovat kartoittaneet pelastustoimen nykytilaa. Mielestämme on parempi, että voimme itse käsitellä myös näitä pelastustoimen sisällön kehittämiseen liittyviä asioita kuin että ne olisivat osa uuden maakuntahallinnon laajempaa valmistelutyötä valtiovarainministeriön työryhmissä”, hankejohtaja Taito Vainio sanoo. Tuli sellainen olo, että nyt ei olla ajautumassa johonkin vaan rakennetaan yhdessä jotain hyvää”, Veli-Pekka Ihamäki kommentoi. ”Jos ratkaisu perustuu 18:aan, suurin muutos tapahtuu Uudellamaalla eikä Uusimaa ole ainoa pelastustoimen alue, jossa on tarve uudistaa toimintaa. Paloristejä on myönnetty 223 kappaletta. Silloin saataneen lopullinen ratkaisu myös siihen, millaisiin hallinnollisiin kokonaisuuksiin pelastustoimi järjestetään vuonna 2019. Paloristin voi saada myös henkilö, joka on asiantuntemuksellaan tai muulla tavalla tehokkaasti avustanut palontorjuntatyötä. ”Henkilöstötyöryhmässä käsiteltävät asiat ovat herättäneet ristiriitaisia ajatuksia, onko tämä oikea paikka käsitellä pelastustoimen henkilöstöja työhyvinvointiasioista. ”Jos ensihoito sijoitetaan viiden yliopistosairaalan yhteyteen, pelastustoimen on mentävä siinä mukana, jos aiomme olla ensihoidon tuottajia maakuntahallinnossa.” ”Nykytila kartoitettu – uudistaminen voi alkaa”. 6 9–10 ·2016 AJASSA Paloristi 11 henkilölle S isäministeri Paula Risikko on myöntänyt pelastusalan korkeimman kunniamerkin, eli paloristin 11 henkilölle. Sisäministeri Risikosta jäi kuva, että hän on hyvin tehtäviensä tasalla lyhyestä kokemuksesta huolimatta. Sen jälkeen uudistustyöryhmät pääsevät paremmin etenemään työssään. Sisäministeri Risikon puheessa oli motivaatiohenkinen vilpitön väre ja hyvä henki. Arvostan alan korkeinta kunniamerkkiä ja tästä porukasta sen on jokainen ansainnut. Paloristin saajat etuvasemmalta: pelastuskomentaja Simo Weckstén, Helsingin pelastuslaitos; pelastusjohtaja Jarmo Haapanen, Jokilaaksojen pelastuslaitos; toiminnanjohtaja Ari Keijonen, Suomen Palopäällystöliitto ja pelastusjohtaja Anssi Parviainen, Kainuun pelastuslaitos. Tarvitaan parempaa valtakunnallista valmiutta esimerkiksi suuronnettomuuksia varten ja myös yhdenmukaisempaa palvelutasoa ja tulkintoja pelastustoimen palveluihin.” Vainio harmittelee myös, että pelastustoimessa ei riittävästi ymmärretä ensihoitokytkentää uudistuksessa. Paloristi voidaan antaa tunnustukseksi kunnostautumisesta sammutusja pelastustyössä sekä palkinnoksi ansiokkaasta palveluksesta palokunnassa tai muussa palontorjuntatyössä. Takana oikealla pelastusylijohtaja Esko Koskinen ja edessä keskellä sisäministeri Paula Risikko. Teksti ja kuvat: Kimmo Kaisto . ”Paloristi on henkilökohtaisen työn lisäksi tunnustus työstä organisaatioissa, joissa olen saanut olla mukana luomassa ja edistämässä turvallisuutta
Hän oli kokoomuksen kansanedustaja vuosina 2002–2015 ja sisäasiainministeri 2007–2011. Minkälainen on hyvinvoiva pelastushenkilöstön jäsen. SPEK sai kaksi uutta puheenjohtajaa Väestönsuojien historia yksissä kansissa Kokenut väestönsuoja-asiantuntija, sisäministeriöstä eläkkeelle jäänyt toimistoinsinööri Pekka Rajajärvi kokosi ja kustansi teoksenVäestönsuojien rakentamisen historia ja käsikirja 1927–2016. Anne Holmlundilla on monipuolinen kokemus sekä paikallisettä valtakunnan politiikasta. ”Kysymyksessä on ihmisten turvallisuus vastaan rakennuslobbarit”, hän sanoi Ilkka-lehden haastattelussa marraskuussa. Pelastusjohtajien puheenjohtaja Veli-Pekka Ihamäki kertoo, että keskustelua erilaista työajoista on syntynyt, mutta jokainen alue päättää työajastaan itsenäisesti. Kroppa ja nuppi kuntoon myös pelastajilla Kysymyksessä on Kroppa ja nuppi kuntoon – fyysisesti ja psyykkisesti raskasta työtä tekevien työkyvyn ja terveyden edistäminen työpaikoilla -hanke, jota koordinoi Työterveyslaitos ja rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ESR. . Kirjassa käsitellään myös alan lainsäädännön eri vaiheet alkaen talvisotaa edeltävistä valmisteluista jatkuen aina nykyisen Sipilän hallituksen aikeisiin vähentää väestönsuojien rakentamista. 9–10 ·2016 7 Pelastusjohtajien yhdistyksellä ei ole yhteistä linjaa tai kantaa työaikamalleista. Tätä kysymystä on mietitty syksyn aikana Sytyttäjä-työpajoissa Keski-Uudenmaan, Oulu-Koillismaan ja Pirkanmaan pelastuslaitoksilla. Toivon, että voin olla esimerkki siitä, että turvallisuus kuuluu yhtä lailla naisille kuin miehille ja innostaa naisia toimimaan turvallisuuden edistämiseksi”, kertoo Anne Holmlund. Toisten päätökset eivät sido meitä muuten kuin henkisellä tasolla.” Pelastusjohtajilla ei yhtenäistä näkemystä työaikaan Ihamäki korostaa, että pelastusjohtajat edustavat työnantajaa, jolloin työaikakin pitää arvioida suhteessa työnantajaan. Vuosiksi 2017–2019 valtuuston uudeksi puheenjohtajaksi valittu Anne Holmlund on myös naisten turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä valmiuksia edistävän Naisten Valmiusliiton puheenjohtaja. ”Olen lapsesta lähtien ollut orientoitunut turvallisuusasioissa ja kokenut teeman luontevaksi itselleni. SPEKin hallituksessa puheenjohtajan valtikka vaihtuu vuoden vaihteessa Helsingin pelastuslaitoksessa pelastuskomentajana toimivalle Simo Wecksténille. Tällöin esimerkiksi kustannustehokkuus nousee yhdeksi kriteeriksi. Pekka Rajajärvi antaa kirjansa oikeuskansleri Jaakko Jonkalle. Lisäksi alueet ovat erilaisia, mikä vaikuttaa myös työaikaan. Se on yhtä aikaa katsaus väestönsuojarakentamisen historiaan sekä ajantasainen tietolähde väestönsuojelurakentamisen ohjeisiin ja määräyksiin. SPEKin historiassa tämä on ensimmäinen kerta, kun puheenjohtajaksi on miesvaltaisella pelastusalalla valikoitunut nainen. Teos kertoo suomalaisen väestönsuojelurakentamisen tarinan aikojen alusta tähän päivään saakka. Asiasta on käyty pitkiä keskusteluja eri näkökulmista.” Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön valtuusto valitsi joulukuussa valtuuston uudeksi puheenjohtajaksi Anne Holmlundin ja hallituksen puheenjohtajaksi Simo Wecksténin. ”Pelastusjohtajat tekevät omat päätöksensä. Molemmilla on vankka kokemus turvallisuusalalta ja laajat alan verkostot. Työnantajan olisi kyseenalaista teettää työaikaa, joka aiheuttaisi riskejä enemmän kuin jokin toinen työaika.” Ihamäen mukaan pelastusjohtajien työaikakeskustelussa on joitakin näkemyksiä, jotka kaikki allekirjoittavat, kuten juuri työturvallisuus ja kustannustehokkuus. Weckstén on toiminut Helsingin pelastuslaitoksen komentajana vuodesta 2012. ”Ensitöikseni katsomme yhdessä SPEKin johdon kanssa, miten voin osaltani tukea ja ohjata SPEKin toimintaa strategian toteuttamiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi”, kertoo Weckstén. Toisaalta myös mielipide-eroja on syntynyt. ”Kaikki eivät välttämättä ole samaa mieltä keinoista, joilla nämä toteutetaan. Juridisesti päätösvalta kaikista asioista on yksittäisillä pelastuslaitoksilla. Wecksténillä on laaja ja monipuolinen kokemus sekä asiantuntemus pelastustoimen ja varautumisen aloilta. Kehittäminen ja pilotointi jatkuu kevään aikana, sitten malleja levitetään pelastuslaitoksille ja muille fyysisesti vaativille aloille.. Väestönsuojien rakentamista koskevat säännökset eivät ole höllentymässä ainakaan toistaiseksi, mikä ilahduttaa Rajajärveä. Seuraavaksi hankkeessa jatkokehitetään työhyvinvoinnin malleja ja toimintatapoja. ”Toisaalta työnantaja on vastuussa muun muassa työturvallisuudesta
Työilmapiiri voisi miesten mukaan parantua, jos työnantajan suunnalta tulisi jonkinlainen kädenojennus. Miehistö on eri mieltä. Nukkuminen on monille vaikeaa päivällä kahden yövuoron välissä. Olkkosen mukaan työnantajalle ehdotettiin kokonaispalkkaukseen siirtymistä, jotta palomiesten palkkaus ei olisi riippuvainen lisistä. NeuTyöaikariidat jäädyttävät palomiesten ja johdon suhteita pitkin Suomea. Uuden työajan myötä miehistön luottamus laitoksen johtoon on mennyttä, vaikka heillä onkin keskenään hyvä yhteishenki. ”Työnantaja ei ollut halukas neuvottelemaan kokonaiskorvauksista.” ”Maailma ei ole valmis” Etelä-Savon pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Seppo Lokka kertoo, että Mikkelin kaupunki on käynyt työntekijäjärjestöjen kanssa paikallisneuvottelua kokonaispalkkauksesta. Lisäksi työaika rasittaa pitkämatkalaisia. Työilmapiiri ja -hyvinvointi on laskenut paljon, myös nelosvuorossa. Työaikaa on vaikea hyväksyä, koska sille ei ole järkiperäistä syytä. ”Olin edellisen yön ambulanssissa ja pääsin kahdeksalta pois. Esimerkiksi Mäkinen on seuraavat viisi viikonloppua töissä, eikä näe lapsiaan vapaa-aikana. Pelastuslaitos siirtyi toukokuussa vuorokautisesta 24 tunnin työaikamallista toiseen järjestelmään. Palomiesten mukaan koko kesä mentiin vahvuudella 1+3, ja niin tapahtuu usein edelleen. Uusi työaika on takkuillut aina valmistelustaan alkaen. Olemme Mikkelin pääpaloasemalla, ja kello on kahdeksan illalla. Nyt töitä tehdään kahdessa vuorossa: kaksi 12 tunnin päivävuoroa, sitten kaksi 12 tunnin yövuoroa, sitten neljä vapaapäivää. Etelä-Savon pelastuslaitos siirtyi kaksivuorojärjestelmään, ja pian perässä tulevat KeskiSuomi ja Pohjois-Karjala. ”Tehdään töitä jos on töitä, ja jos ei ole, pidetään valmiutta yllä. Nyt on aika väsynyt olo”, sanoo palomies Perttu Mäkinen. Palomiesten mukaan uudessa työajassa ei ole muuttunut mikään. Palomiehet kokevat, ettei heitä juuri kuultu, kun asioista päätettiin. Tasoittumisjakson aikana viikonloppuihin ja pyhiin voi osua paljonkin töitä, tai sitten todella vähän. Vuorojen rytmitys pitäisi miettiä uusiksi, mieluiten miehistön kanssa. Unta ei saa, tai kotona on lapsia, joita täytyy hoitaa. Nytkään yöllä ei voi teettää kuin lakisääteisiä tehtäviä, ja uusia tehtäviä ei ole ollut osoittaa”, sanoo Olkkonen. Menossa on toinen yövuoro, eli juuri se aika, joka koetaan raskaimmaksi. Jokainen vuorosta kertoo olevansa väsynyt. Harjoitusten järjestäminen pienellä porukalla on aikaisempaa hankalampaa, eikä lakisääteisiä koulutuksia järjestetty koko kesänä. Säännölliset harrastukset ovat jääneet, koska niiden aikaan, viikonloppuisin, ollaan töissä. 8 9–10 ·2016 PELASTUSLAITOKSET N elosvuoron miehet seisovat rivissä kalustohallissa ja kuuntelevat paloesimies Kimmo Suutarista. Uuden vuorojärjestelmän myötä vuoroja tehdään pienemmällä miehityksellä kuin ennen. Taistelu työajasta Teksti: Kaisu Puranen Kuva: Teemu Heikkilä. Lapset olivat kipeänä, joten hoidin heitä päivän ja tulin taas töihin. Miehillä on edessään 12 tunnin yövuoro, joka loppuu aamukahdeksalta, kun seuraava vuoro astuu puikkoihin. Henkilökunnan mukaan töiden rytmitys viikonloppuja muiden lisien suhteen on epätasaista. Laitosten pelastusjohtajat ovat varmoja, että suosittu vuorokausijärjestelmä jää historiaan. Perhe-elämää on vaikeaa sovittaa uuteen työaikaan. Ei ole turvapareja savusukeltajille, eikä tietoa, onko VPK:ista tulossa yhtään savusukelluskelpoista”, ylipalomies ja luottamusmies Vesa Olkkonen sanoo. ”Jos tilannepaikalla on jotain isompaa, ei meillä ole miehiä. Luvassa on ainakin paineilmapullojen täyttöä ja letkujen pesua. Esimerkiksi Savonlinnasta, Kuopiosta ja Pieksämäeltä töihin ajavat ehtivät olla kotonaan työvuorojen välillä vain muutaman tunnin
Palomiehet olisivat nähneet ratkaisun reiluna, sillä se olisi tasoittanut työvuorojen ja niistä saatavien lisien epätasaista jakautumista. ”Nyt kun työaikaa on muutettu, pystymme miettimään ihan uudella tavalla töiden organisointia. Vai onko se sekä että, osa päiväpalveluksesta ja hälytykset. Emme ole vielä tehneet kovin tarkkaa analyysia, mutta se tehdään vuodenvaihteessa.” Lokan mukaan viime kesän pienempi vuorovahvuus johtui siitä, että työnantaja on tiukentanut linjaansa ylityökäytäntöihin. Lokka muistuttaa, että uudessa työvuoromallissa ollaan oltu vasta vähän aikaa, ja työvuorot tasoittuvat pidemmällä aikajänteellä. Periaatteessa poikkeusluvan voi myöntää vain työhön, joka tehdään aika ajoin, ja joka on odottavaa, päivystysluonteista.” Palomiesliiton mukaan aktiivityöaikana tehdään jotakin konkreettista. ”Se alkaa, kun tulee hälytys ja lähdetään liikkeelle, ja se päättyy siihen, kun varusteet on laitettu takaisin kaappiin.” Etelä-Savon pelastuslaitos siirtyi kaksivuorojärjestelmään viime toukokuussa. Maailma ei varmaan ole tullut valmiiksi puolessa vuodessa, mutta pidemmällä juoksulla tämä on ilman muuta hyvä ratkaisu.” Lisää aiheesta seuraavalla aukeamalla. Ylipalomies Vesa Olkkonen sekä palomiehet Marko Parkkinen ja Tommi Marttinen näkevät uudessa työajassa lähinnä huonoja puolia. ”Onko se asemapalvelukset ja hälytys, vai pelkästään hälytys. Lokan mukaan työvuorot pyritään järjestämään niin, että lisät jakautuvat tasaisesti. ”Voi olla, että joillakin yksittäisillä henkilöillä on vähemmän vaikkapa yötyötä. Muutoksia ei ole tapahtunut, mutta pelastuslaitokset ovat ottaneet tällaisen tulkinnan.” Jaakkola korostaa, että pelastustoimessa tehollinen työaika 12 tuntia ei käytännössä koskaan täyty. Työnantajan vastaantuleminen esimerkiksi työn rytmityksessä voisi korjata tulehtunutta ilmapiiriä.. ”Se ei ole pelkästään työaikajärjestelmästä kiinni.” Lisäksi vilkkaimpaan loma-aikaan tuli useampi pidempi virkavapaa. Tehollisen työajan määrittely on vaihtelevaa Suomen Palomiesliitto SPALin työmarkkinalakimies Pasi Jaakkola sanoo, ettei aluehallintoviraston linja poikkeuslupiin ole tiukentunut. Pidempi jakso ilman työaikakorvauksia saattaa johtua vuosilomista tai muista poissaoloista. Lisäksi työnantajan päätökseen vaikutti se, että sopimukset uusitaan joka tapauksessa kahden vuoden kuluttua maakuntauudistuksessa. ”Käsityksemme on se, että pelastustoimessa ei ole linjan tiukennusta, mutta ensihoidossa ehkä on vähän tarkemmin katsottu keikkamääriä. ”Poikkeuksellisesti myrskyissä tai vastaavissa voi käydä näin satunnaisesti.” Jaakkola kertoo, että kaikille ei myöskään ole selvää, mikä lasketaan aktiivityöajaksi. Hänen mukaansa lakisääteisiä koulutuksia ei ollut kesällä, mutta ne pyörivät talvisaikaan kuten on suunniteltu. Kaikki järjestöt eivät nähneet sitä hyvänä ratkaisuna.” Esimerkiksi ensihoitajien suhteen ratkaisua ei nähty tarpeellisena. Hän korostaa, että keskeinen seikka työajan vaihtamisessa oli poikkeuslupaehtojen tiukentuminen. ”Toistaiseksi työnantajalla ei ollut valmiutta tehdä paikallista virkaja työehtosopimusta. 9–10 ·2016 9 vottelut päättyivät viime viikolla. Lokan mukaan kaksivuorojärjestelmän tuottavuutta on vielä liian aikaista arvioida
Lounais-Suomen aluehallintovirasto ei ole tiukentanut poikkeuslupakäytäntöään, sanoo viraston työsuojelun vastuualueen lakimies Vesa Ullakonoja, jonka tehtävänä on ratkaista poikkeuslupahakemukset. Pelastusjohtajat uskovat, että 24 tunnin työrytmi on tiensä päässä niin avin linjauksen kuin muuttuneen maailmankin myötä. Suorittavaa työtä ei kuitenkaan ole tarkoitus teettää läpi yön. ”Enemmän taitaa olla ehkä sittenkin kysymys siitä, että taustalla on tähän asiaan liittymättömiä kysymyksiä, jotka vaikuttavat siihen, että pelastuslaitokset joutuvat miettimään työaikajärjestelyjä uudelleen”, Ullakonoja arvelee. ”Emmehän me siihen puutu, vaan meidän kannaltamme on olennaista, ovatko edellytykset lainmukaisen luvan myöntämiseen olemassa.” Avin linja on entisellään PELASTUSLAITOKSET. ”Vapaa-aikakeskeisyydestä pitää päästä työkeskeisyyteen. Vuoden alusta poikkeuslupien käsittely ja ratkaiseminen keskitettiin Lounais-Suomen aluehallintovirastoon. Tämä on hyvin hankala kysymys, ja se on vältettävissä sillä, että tehdään niin kuin on sovittu työehtosopimuksessa”, Lokka sanoo. Tämä on voitu tulkita linjan tiukentumisena. Tämä nyt ilmeisesti on aiheuttanut käsityksen, että avi olisi tiukentanut jotenkin linjaansa. Minusta siinä on ristiriita siihen, että yövuorosta maksetaan yötyölisät, mutta kuitenkin yöllä lähdetään hitaammin, eli ihmiset saavat hitaammin apua.” Tarvainen on tietoinen Palomiesliiton Etelä-Savon henkilöstökyselyn tuloksista. Hän tähdentää, että toisin kuin esimerkiksi hätäkeskuksissa ja poliisissa, pelastuslaitoksissa työvuoron koko on edelleen sama riippumatta siitä, miten tehtävät painottuvat. Pelastusjohtajat korostavat lisäksi, että vuorokautisessa työaikamallissa työnantaja maksaa palkkaa 24 tunnista, kun töitä tehdään vain 12 tuntia. Tämä on voitu ymmärtää väärin. Voisi sanoa, että tämä on ollut meillä aina linjana.” Vuorokausi nähdään siis kokonaisuutena, ja aktiivityön osuus pyritään hahmottamaan suhteessa 24 tuntiin. Tarvaisen mukaan muutoksen syynä on myös se, että tuottavuutta pitäisi saada lisää. ”Voimmeko jatkaa työajalla, jonka pituus on 24 tuntia, mutta töitä saa tehdä vain 12 tuntia. Jos se ylittyy, työnantaja joutuu vastuuseen. ”Henkilökunta ei kanna työnantajan vastuuta näissä asioissa. Jos henkilölle maksetaan palkkaa, hänen pitää olla työnantajan käytettävissä”, hän linjaa. Tehtävämäärät ovat lisääntyneet huomattavasti siitä, kun 24 tunnin malli luotiin. Ullakonojan mukaan avi on myöntänyt poikkeuslupia pelastuslaitoksille tänä vuonna samalla lailla kuin aikaisempinakin vuosina, eikä palomiesten työajan osalta yhtään hakemusta ole hylätty. ”Joillakin on voinut olla ajatus, että 12 tuntia voidaan painaa töitä, ja sitten aletaan odottelemaan ja nukkumaan, ja jos sattuu joku palo tulemaan, lähdetään se sammuttamaan. Tarvainen huomauttaa, että nykyisin öisin palokunnan lähtöaika on pidempi kuin päivällä. Ainakin kolme pelastuslaitosta luopuu 24 tunnin työaikamallista. ”Ei se tietenkään ole kaikille mieluisa asia, mutta se on neuvoteltu ratkaisu.” Parviainen näkee, että työaika muuttuu tulevaisuudessa muillakin laitoksilla. Tämä on hyvin yksiselitteinen asia”, sanoo Keski-Suomen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Simo Tarvainen. Lisäksi niiden mukaan työneuvoston ja työtuomioistuimen viimeaikaiset päätökset 12 tunnin tehollisen työajan tulkinnassa ovat täsmentyneet. Henkilökunta yrittää vain perustella asiat niin, että voisi pitää 24 tunnin työmallin.” Pohjois-Karjalan pelastusjohtajan Jorma Parviaisen mukaan henkilökunnan kanssa on neuvoteltu asiasta muutamaan otteeseen. Hän muistuttaa myös, että tulevassa maakuntauudistuksessa päämäärä on, että ensihoidon ja pelastustoimen yhteistyö tiivistyy entisestään. ”Jokainen hakemus ratkaistaan tapauskohtaisesti. Lupaehto ei tarkoita tätä.” Sen sijaan lupaehto tarkoittaa, että 12 tunnin tehollinen työaika voi jakautua tasaisesti 24 tunnille. Silloin pelastushenkilöstölle on muutakin tarvetta kuin kiireellinen hälytystoiminta, ja kaksivuorotyö on paras ratkaisu. ”Sehän johtuu siitä, että työnantaja sallii, että työpaikalla nukutaan. ”Se ei pidä paikkaansa”, Ullakonoja sanoo. ”Tällä pyritään kuvaamaan sitä, että työ on aika ajoin tehtävää työtä, jota laki edellyttää, eli luonteeltaan hälytysluonteista työtä. ”Jos palomies on päivän tulipalossa ja ensihoitajana yöllä, onko hän silloin terävimmillään ja saako potilas mahdollisimman hyvää hoitoa?” Mitä tulee teholliseen työhön, Tarvainen uskoo, että 12 tunnin yövuoroonkin löytyy tekemistä henkilökunnalle. Tarvaisen mukaan kaksivuorotyöllä päästään dynaamiseen riskinarviointija resurssisuunnitteluun. Hän tähdentää, että lupaehto tarkoittaa sitä, että 24 tunnin työvuorossa tehollista työaikaa saa olla enintään 12 tuntia. Se tulee muuttumaan.” Illalla turvallisuusviestintää, harjoituksia puoleen yöhön. Etelä-Savon pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Seppo Lokka korostaa, että työnantajan kannalta työaika ei ole mielipide-, vaan asiakysymys. Illalla ohjelmassa voisi olla esimerkiksi turvallisuusviestintää ja neuvontaa, harjoituksia taas voidaan teettää puoleen yöhön. ”Poikkeuslupaehdoissa sanotaan, ettei aktiivityöaika saa ylittyä. Kaikissa haetaan sitä, onko työ sellaista, että sitä tehdään ainoastaan aika ajoin työvuoron kestäessä.” Ullakonojan mukaan avin ”linjaus” ei myöskään pakota pelastuslaitoksia siirtymään mihinkään tiettyyn työaikamalliin. ”Mitä tapahtuu sitten, kun 24 tunnin työvuorossa 12 tuntia tulee täyteen. Keskittämisellä haettiin ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamista. Ja kun 12 tuntia täyttyy, työntekijä on työpaikalla, muttei voi tehdä mitään. 10 9–10 ·2016 Työaikamallejaan muuttavat pelastuslaitokset tulkitsevat, että poikkeuslupia 24 tunnin työaikamallille myöntävä Lounais-Suomen aluehallintovirasto on tiukentanut linjaansa. Etelä-Savon pelastuslaitos siirtyi kaksivuorotyöhön viime toukokuussa, Keski-Suomen pelastuslaitos siirtyy siihen ensi toukokuussa ja Pohjois-Karjala vuoden alusta
”Pitää huomioida, miten työ rytmittyy, miten työssä pystytään palautumaan, mikä määrä siellä on monotonista työtä, sekä muuta psyykkistä ja fyysistä raskautta.” Siksi suoralta kädeltä on vaikea antaa suosituksia, millainen työaikamalli olisi paras palomiehelle, ja sitä tutkimuksessa lähdetään selvittämään kyselyillä, sekä fysiologisilla ja biologisilla testeillä. Viimeksi palomiesten työaikoja on tutkittu Suomessa 1989. Tarkoitus on saada objektiivista tietoa palomiesten vireydestä, palautumisesta ja kuormittumisesta. ”Jos tehollisen työajan rajoittaminen 12 tuntiin käy ylivoimaiseksi, meillekin tulee pakostakin pohdittavaksi jokin muu työaika.” Helisten on vahvasti oman laitoksensa työaikamallin kannalla. Hanketta rahoittavat Työterveyslaitos ja Palosuojelurahasto, joka on myöntänyt hankkeelle noin 110000 euron avustuksen. Vuonna 2014 pelastuslaitos siirtyi niin sanottuun sovellettuun vuorokautiseen työaikamalliin. Vuorokausirytminen työaikajärjestelmä perustuu työaikalain mukaiseen poikkeukseen eli aluehallintoviraston myöntämään poikkeuslupaan. Kenttätutkimuksessa seurataan viikkojen ajan tiettyä palomiesryhmää, joka siirtyy yhdestä vuorojärjestelmästä toiseen. Kuva: Kimmo Kaisto. Se fakta, että poikkeusluvan mukaista työaikaa olisi käytetty laitoksissa jo vuosikymmeniä, ei tee siitä vakiintunutta työaikamallia. ”Ihmettelen, mitä hälytyksiä lukuunottamatta on se työ, mitä esimerkiksi öiseen aikaan voitaisiin tehdä. Lähde: Työmarkkinalakimies Pasi Jaakkola, Pelastusalan ammattilainen Oulu-Koillismaalla kaksivuorojärjestelmään ja takaisin Oulu-Koillismaan pelastuslaitos teki töitä kaksivuorojärjestelmässä noin kymmenen vuotta, vuodesta 2005 vuoteen 2014. Tulee väkisinkin mieleen sellainen näennäistehokkuus.” Työn kuormittavuus kestoa olennaisempaa Jos työ on kuormittavaa ja sitä on paljon, 12 tunnin työvuoro on työntekijälle selvästi parempi kuin 24 tuntia. Työsuorituksen aika kuuluu työnantajan direktiovallan piiriin. ”Vaihtopäivillä saamme koulutustoimintaa ja harjoituksia paremmin pyörimään, ja lisäksi saamme puolet vuodesta yhden vakinaisen pelastusyksikön lisävahvuuden Oulun seudulle.” Oulu-Koillismaan poikkeuslupa kestää kaksi vuotta, ja sen jälkeen on Helistenin mukaan mietittävä, mitä tehdään. Työterveyslaitos on tutkinut palomiesten palautumista fyysisestä rasituksesta yhteistyössä Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen kanssa. Mutta olennaista onkin juuri kuormittavuus, ei työn kesto. Hänen mukaansa paljon on kiinni avin linjauksesta. Kenttäosuus kestää noin kaksi kuukautta. ”Varmasti työtehtävien luonne, intensiteetti ja moni asia on muuttunut”, Puttonen sanoo. Kimmoke tutkimukseen Etelä-Savon pelastuslaitokselta. ”Päivällä se toteutuu hyvin, mutta miten toimintakyky pidetään öisin kunnossa, riippuu myös siitä, miten on pystynyt palautumaan ennen kuin työvuoro alkaa.” Tutkimus Millainen työvuorojärjestelmä sopii pelastushenkilöstölle alkoi viime lokakuussa ja päättyy maaliskuussa 2018. Tutkimuksessa ei etukäteen oteta kantaa siihen, mikä olisi paras malli. Tutkittavana on noin 40 henkilöä, joille tehdään fysiologisia mittauksia ennen ja jälkeen vuorojärjestelmän vaihdon. Työnantajalla on muun muassa oikeus määrätä työn suoritustavasta, laadusta, ajasta ja paikasta. Puttonen korostaa, että työn kuormittavuus on suoraan verrannollinen työjakson pituuteen, jos työ on jatkuvaa aktiivityötä ja kuormittavuus pysyy samanlaisena. Pelastusjohtaja Petteri Helistenin mukaan kaksivuorojärjestelmään päädyttiin aikoinaan, koska ajateltiin, ettei vakiintunut työaika voi olla poikkeuslupaan perustuva. Hän kummastelee puhetta vuorokautisen työajan tehottomuudesta. Poikkeusluvalla poiketaan työaikalain säännöllistä työaikaa koskevista pakottavista määräyksistä. Tutkimuksessa testataan ensin yksi työmalli, ja jos tarve vaatii, toinen. Lisäksi uskottiin, että kaksivuorojärjestelmässä pystyttäisiin kohdentamaan paremmin resursseja, eli miehittämään työvuoroja vuorokaudenajan mukaan. 9–10 ·2016 11 Tausta Pelastustoimessa on totuttu työskentelemään niin sanotussa vuorokausirytmissä, jolla tarkoitetaan 24 tunnin työvuoroa ja sitä seuraavaa kolmea vapaapäivää. Käytännössä tämä ei toteutunut. Puttosen mukaan palomiesten työrytmissä merkitystä on sillä, että he ovat toimintakykyisiä silloin, kun työtehtäviä on. ”Henkilökunta yrittää vain perustella asiat niin, että voisi pitää 24 tunnin työmallin.”. Työnantajalla on niin sanottu direktio-oikeus eli työnjohto-oikeus. Hän kollegoineen aloittaa työvuorotutkimuksen yhdessä EteläSavon pelastuslaitoksen kanssa. ”Pitkä työvuoro voi aiheuttaa uupumusta, väsymystä ja virheitä työssä”, luettelee Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Sampsa Puttonen. Siinä tehdään 24 tunnin vuorokausirytmiä ja lisäksi vaihtopäiviä: 24 tunnin työvuoroja vaihdetaan kahdeksan tunnin päiviksi, jolloin yhdestä vuorokaudesta tulee kolme kahdeksan tunnin vuoroa. . Uusi tutkimus tulee siis tarpeeseen
Hätäpuheluissa kerrottiin järveltä kuuluvista avunhuudoista ja niiden perusteella pystyimme paikantamaan kohteen hyvin”, kertoo Kuopion hätäkeskuksen apulaisjohtaja Sauli Jalonen. Pyhäveden Varpulahteen hälytettiin Etelä-Savon pelastuslaitoksen Mäntyharjun paloasema, jonka henkilöstö on pääja sivutoimista sekä 45 kilometrin päässä Mikkelissä päivystävä palomestari Eero Aho ja sukellusyksikkö. Tekstit: Marko Partanen Grafiikka: Peter Bange Kuvat: Mikko Kankainen ja Etelä-Savon pelastuslaitos. Valoisassa, johtamista varten rakennetussa paikassa tilanteen hahmottaminen kävisi helpommin kuin pimeässä autossa järven rannalla. Hätäkeskuspäivystäjä hälytti pelastusyksiköt ja ambulanssin Ihmisen pelastustehtävälle Mäntyharjun Pyhävedelle. 16.10.2016 kello 18.45 . 12 9–10 ·2016 Avunhuutoja järvenselältä ”H ätäkeskuksen näkökulmasta tehtävä oli yksiselitteinen. Ajomatkaakin oli 45 kilometriä, joka olisi pitänyt ajaa yksin. Hänen kanssaan paloasemalle jäi yksi palomies, kun sukellusyksikkö lähti kohti Pyhävettä kahden sukeltajan ja yhden narumiehen voimin. ”Vaikka minut hälytettiin tehtävälle, katsoin tärkeämmäksi jäädä Mikkelin paloaseman johtokeskukseen johtamaan tilannetta”, Aho sanoo. Hälytysilmoitus RES31, RES197 ja RES1055 Mäntyharju, Pyhävesi: Ihmisen pelastaminen vedestä. Nyt Aho pääsi heti hahmottamaan tilannetta isoilta karttaruuduilta. Marko Nironen ajoi venettä hankalassa kelissä. Soittajat kuulivat avunhuutoja Pyhäveden Varpulahdessa Mustasaaren ja Haikansaaren suunnalla
Veneessä on kaikuluotain, mutta sen anturi HÄLYTYSILMOITUS . ”Sain Jarno Ukkosen kanssa tehtäväksi mennä laskemaan veneen veteen Kiepinsalmen mattolaiturin luota ja aloittaa etsinnän. Miehet päivittelivät valaisimia, koska niistä ei juurikaan ollut apua. Kun vene oli jo miehistöauton perässä ja miehet lähdössä kohti veneenlaskupaikkaa, Nironen pyysi Ukkosta odottamaan vielä hetken, jotta voisi hakea höökistä mukaan tehokkaan led-valaisimen. Mattolaituri on hyvä veneenlaskupaikka”, Nironen kertoo. Liukkonen alkoi järjestellä pelastusoperaatiota. Nironen ja Ukkonen tähystelivät reimareita ja ajoivat niiden mukaan. ”Heti kun lähdimme liikkeelle, totesimme, että keli on erittäin hankala”, Nironen sanoo. Pimeässä, tuulisessa ja tihkusateisessa kelissä ei nähnyt pitkälle. He odottelivat seuraavaa merkkiä näkyväksi, sillä pimeässä niitä oli vaikea nähdä. Siihen mennessä oli tullut jo muutamia hätäpuheluita, joissa kerrottiin järvenselältä kuuluvista avunhuudoista. Mäntyharjun paloasemalle alkoi tulla väkeä. 9–10 ·2016 13 Veneet vesille Aho määräsi tilannepaikan johtajaksi palomestari Teppo Liukkosen, joka oli hälytetty kotoa paikalle Mäntyharjun varallaolosta. Jos veteen katsoessa vahingossa osoitti valokeilan alumiiniseen veneen kylkeen, niin heijastus vei näkyvyyden hetkeksi kokonaan. Yksikönjohtaja Marko Nirosen tullessa paikalle pari kaveria veti jo pintapelastuspukuja ylleen. ”Piti ulkomuistista muistella paikkoja, jotka piti kiertää ja kun poistuimme reitiltä, oli mentävä hissun kissun”, Nironen kertoo. ”Hankala keli” Nironen ja Ukkonen laskivat palokunnan isomman Faster 515R -veneen vesille. ”Jos ajoin hitaasti, veneen keula nousi näkökentän eteen, toisaalta vauhtia ei voinut lisätäkään, koska oli niin pimeää”, Nironen kuvaa tilannetta. Uhria etsittiin Mäntyharjun paloaseman molemmilla veneillä.
M Ä N T Y H A R J U 1. Sillä välin kirkonrannasta pienemmällä Buster XS -veneellä lähteneet Aleksi Ahonen ja Marko Honkanen olivat löytäneet saarten länsipuolelta tyhjän veneen ja hinanneet sen rantaan. Kun ajaa, haluaa nähdä juuri sinne minne katsoo”, Nironen selventää. ”Ensin yritimme siten, että Ukkonen näytti lampulla menosuuntaan, jotta minun ei tarvitsisi pitää lamppua samalla kun ajan, mutta se ei toiminut. RES 1982 etsintäreitti RES 198 etsintäreitti Tuuli 3-4 m/s on perässä. RES 1982 löysi tyhjillään olevan veneen. Kun miehet olivat varmoja, että ovat käsketyllä alueella Haikansaaren tuntumassa, he alkoivat haravoida vettä lamppujen kanssa. Ambulanssi ja pintapelastajat ajoivat ensin Varpuniemeen mutta siellä ei kuulunut avunhuutoja. 2200 m Selänniemi Paloasema RES 198 3. Avunhuutoja seuraten veneet päätyivät Tyrynniemeen, mistä potilas löytyi. Myöhemmin paikalle tuli myös sukellusyksikkö. RES 198 otti sukeltajan, paloesimiehen ja poliisin kyytiin ja maalla olevat auttajat kuulivat avunhuudot. 2. Paloesimies Iivari Valkonen, sukeltaja Jouni Ripatti ja poliisi nousivat kyytiin. 4. Nirosen vahvennettu venekunta lähti kohti etsintäpaikkaa – Haikansaaren ja Mustasaaren ympäristöä. Huutoja kuului ja ei Liukkonen ilmoitti Niroselle, että Varpuniemeen, Selänniementielle, on tullut lisää väkeä, jotka pitäisi noutaa kyytiin. Ihmiset kuulivat avunhuutoja ja soittivat hätäpuheluja. ”Saimme rannassa olevilta ensihoitajilta ja poliisilta tietoa, että avunhuudot ovat vaimenHÄLYTYSILMOITUS. Nironen kertoo, että se varoittaa matalikoista turhan myöhään. RES 1982:lla paikannus ei ollut päällä. 14 9–10 ·2016 Mustasaari Haikansaari Tyrynniemi Kiepinsalmi Varpuniemi Mäntyharjun kirkon ranta 1. 4. Nironen ei muistanut saaria nimiltä ja matkan aikana ohjeet kohdesaaresta vaihtelivat. RES 1982 RES 198:aa voitiin seurata Peken kartalta. Ambulanssi ja pintapelastajat siirtyivät Varpuniemestä toiselle puolelle lahtea, mistä hätäpuhelut oli soitettu. Välillä Nironen sammutti moottorin ja miehet kuuntelivat, kuuluiko avunhuutoja – mitään ei kuulunut. 3. Uhria etsittiin poliisin lämpökameralla sekä taskulampuilla. Hankala ajotehtävä Nironen ohjasi venettä, piti lamppua ja käytti Virveä samanaikaisesti. 2. Ajoaikaa paikkaan, josta avunhuutoja oli kuultu, oli huonossa kelissä noin 15 minuuttia
2200 m Selänniemi Paloasema RES 198 3. Valkonen ilmoitti siitä tilannetta johtavalle Liukkoselle ja kertoi, että veneellä pyritään huutoja kohti. RES 1982 etsintäreitti RES 198 etsintäreitti Tuuli 3-4 m/s tuneet, silloin nousi ajatus, että uhria ei ehkä löydy”, Valkonen sanoo. 9–10 ·2016 15 Mustasaari Haikansaari Tyrynniemi Kiepinsalmi Varpuniemi Mäntyharjun kirkon ranta 1. Lämpökameran tehoa heikensi vesisade”, Valkonen sanoo. ”Menimme äänen suuntaan muutama sata metriä kerrallaan, sammutimme moottorin, kuuntelimme uudelleen ja tarkastimme äänen perusteella kurssin”, Valkonen kertoo. Kaukaa kantautuvan, puuroutuneen ”apua!”-huudon kuulivat kaikki Nirosen venekunnassa olleet. Valaisimien kirkkaat valokeilat häikäisivät,. Ambulanssi ja pintapelastajat ajoivat ensin Varpuniemeen mutta siellä ei kuulunut avunhuutoja. RES 1982:lla paikannus ei ollut päällä. Valkonen huusi arvioituun äänen tulosuuntaan, että pelastuslaitos on tulossa ja että avunhuutoja ei saa lopettaa. RES 198 otti sukeltajan, paloesimiehen ja poliisin kyytiin ja maalla olevat auttajat kuulivat avunhuudot. Avunhuutoja seuraten veneet päätyivät Tyrynniemeen, mistä potilas löytyi. M Ä N T Y H A R J U 1. Ambulanssi ja pintapelastajat siirtyivät Varpuniemestä toiselle puolelle lahtea, mistä hätäpuhelut oli soitettu. Etsimme uhria lämpökameralla ja tehokkailla sukellusvalaisimilla. Ihmiset kuulivat avunhuutoja ja soittivat hätäpuheluja. Vähän ajan kuluttua hätäkeskuspäivystäjä ilmoittaa taas puhelusta, jonka mukaan avunhuutoja oli äskettäin kuulunut. 4. Myöhemmin paikalle tuli myös sukellusyksikkö. ”Aloimme pitää hyvinkin mahdollisena, että uhri olisi sittenkin päässyt rantaan”, Valkonen sanoo. 2. ”Koska uhri oli kalastaja, päätimme tarkistaa verkon seudun, jossa taas sammutimme moottorin”, Valkonen kertoo. Vaimeita huutoja veneeseen ”Haravoimme vettä saarien välissä ja sammutimme moottorin ja kuuntelimme. Veneessä käytiin kuitenkin keskustelu, jossa todettiin, että avunhuutoja oli kuulunut hälytyksestä vielä pitkän ajan jälkeen, mikä ei kylmän veden varassa olevalta välttämättä onnistunut. Huuto alkoi johdattaa apua paikalle. RES 1982 löysi tyhjillään olevan veneen. 2. 4. Nironen ohjasi veneen takaisin selälle päin. Sitten veneeseen kantautuivat vaimeat huudot. RES 1982 RES 198:aa voitiin seurata Peken kartalta. 3. Sitten lampun valokeilaan osui verkonmerkki
Uhri jutteli vähin sanoin. Mikkelin paloasemalta hälytetyn vesisukellusyksikön miehittivät Jouni Ripatti, Iivari Valkonen ja Pauli Marttiin.. Nironen antoi hänelle sammutustakkinsa ja hänet peiteltiin vielä toisella kelluntapuvulla. Valkonen ilmoitti rannassa oleville ensihoitajille, mistä lämpöhavainto oli tehty, jotta he voisivat alkaa siirtyä heti potilasta kohti. Ääni alkoi voimistua ja kuulua selvemmin. Siinä vaiheessa auttajat eivät vielä tienneet, onko uhri vedessä vai rannalla. Sitten Nironen lähti opastamaan ambulanssia. Sukeltaja Ripatti nousi veneestä ensimmäisenä, koska rantaan täytyi kahlata noin puolimetrisessä vedessä. Hän teki uhrille nopean tilanarvion, joka ilmoitettiin ensihoitajille. Selän eteläpuolella rannassa näkyi kaksi valoa. Tehokkaat, kiinteät ja käänneltävät valaisimet voisivat olla hyvä apu etsinnässä. Tarkistuslistoista voisi olla hyötyä, jos varusteet on kerättävä hälytyksen tullen. Seuraavaksi paikalle tuli hööki, jossa Liukkonenkin oli. Pelastajat eivät halunneet myöskään ajaa heikossa näkyvyydessä uhrista ohi, saati hänen ylitseen. Potilasta lämmiteltiin kelluntapuvuilla ja sammutustakilla – voisi olla paikallaan varustaa etsintäveneet kuivaamis-, suojaamisja lämmitysvälineillä. Veneessä uskottiin, että nyt mennään oikeaan suuntaan. Peke osoittautui hyväksi välineeksi. Taskulamppujen käyttö koettiin ongelmalliseksi, kun samalla piti ohjata venettä. Sitten silmälläkin voitiin havaita, että rantaviivalle polvilleen laskeutunut ihminen heilutti käsiään rannalla. Valkonen käski Nirosta ajaa vasemmanpuoleista valoa kohti. Hänen varovaiseen käsittelyynsä tarvittiin monta käsiparia. Matkaa kohtaan oli joitakin satoja metriä. Johtokeskuksesta tilanteen johtaminen onnistui hyvin. HÄLYTYSILMOITUS Selän eteläpuolelle potilaan löytöpaikkaan oli maanteitse 13 kilometriä matkaa. Heikossa näkyvyydessä ilman kunnollista navigointilaitetta ei voitu ajaa lujaa. 16 9–10 ·2016 kun ne heijastuivat sateesta tai veneen rungosta. Lämpöjälki kamerassa Lämpökamerassa näkyi epäselvä kohta, joka oli ympäristöään lämpimämpi. Etsintäveneissä tulisi olla riittävän hyvät navigointija kaikuluotausvälineet. Niistä tapaus pystyttiin yhdistämään löytyneeseen veneeseen. Se toimitti potilaalle vilttejä. Toisaalta myös uhrin epäselvä sijainti sekä välillä taukoavat avunhuudot, pakottivat varovaiseen lähestymiseen. Veneet varusteltiin keikalle lähtiessä muistinvaraisesti. Maahan laitettiin kelluntapuku, jonka päälle uhri käännettiin. Uhri löytyi ”En tuntenut rantaa, joten oli rantauduttava varovasti, nostin moottoria koko ajan trimmillä ylöspäin”, Nironen kertoo. Kun veneellä ajettiin lämpöjälkeä kohti, kameraan tarkentui ihmisen ylävartalo, jonka kädet heiluivat. Nämä nousivat esiin Etsinnässä aktiivinen kuuntelu on tärkeää. Ambulanssilla kesti vielä jonkin aikaa tulla Tyrynniemeen, joka on tyhjillään oleva leirikeskus. Huudot kantautuvat pienessäkin tuulessa, tuulen suunnassa, jopa kilometrien päähän ja kauas maatakin pitkin
Aho vastasi puheluun mielellään. Tosin veneen sijainti päivittyi ruudulle hitaasti. Kun mediat soittivat, Aho vastasi. ”Loppupeleissähän uhrin jäljille päästiin kuulon perusteella”, Liukkonen sanoo. Tuttava soitti, että oli kuullut avunhuutoja myös. ”Olisin pystynyt johtamaan tilanteen ilman karttaakin. Ilmoittaja oli ollut pyörälenkillä ja tehnyt ilmoituksen sieltä. Liukkosella on hyvä paikallistuntemus; hän on asunut kylällä pitkään ja hänen veneilyja hiihtoreittinsä kulkevat etsintäpaikalla. 9–10 ·2016 17 T ilannepaikanjohtaja palomestari Teppo Liukkonen johti tilannetta höökin PEKEn ja Virve-puhelimien avulla. Liukkonen saattoi seurata neljän yksikön liikkeitä Peken kartalla. Korvaamaton paikallistuntemus Tuuli painoi avunhuudot järven selän toiselle puolelle. Pystyin hyvin viemään resursseja”, Aho sanoo. Aho tiesi silloin kertoa, että uhri oli jo löytynyt ja tuttava kertoikin aktivoituneensa vasta uutisoinnista. ”Todentuntuisesti kirjoittivat. Kuva: ESPL/Kaarna.. Tilanne oli haastava ja dramaattinen. Mies työskentelee myös Itä-Suomen tilannekeskuksessa, jossa Peke on tärkeä työväline ja siihen on voitava luottaa. Ensimmäiset jutut tulivat nopeasti nettiin. Media huomioi myös uhrin löytymisen.” Kun Aho pyöräili kotiin kello 20:n jälkeen, hänen siviilikännykkänsä soi. Arvoitus selvisi soittokierroksella, jonka hän ilmoittajille teki. ”Johtokeskuksessa oli hienoa johtaa, kun näkee missä yksiköt liikkuvat, radiot kuuluvat ja kartat ovat edessä. Aho on tyytyväinen median kirjoitteluun. ”Jos tämän tiedon olisin kuullut tilannetta hoitaessani, olisin ihmetellyt.” Liukkonen pohtii nyt, että hänenkin olisi välillä pitänyt sammuttaa paloauton moottori ja yrittää kuunnella avunhuutoja. Palaset yhteen Kun Liukkonen yhdisti ihmisten avunhuutojen havaintopaikat ja tuulensuunnan yhteen, hän ymmärsi tilannetta paremmin. Jälkeen päin Liukkonen kuuli, että myös lähellä keskustaa, Lahnapolulla, oli tehty havainto. Ylpeitä ollaan mitä tehdään. Yksi niistä oli Faster-vene. Mediaa kiinnosti, onko oikea hätä kyseessä. Minne avunhuudot lopulta kantautuivat, oli vielä enemmän matkaa. Päivystävä palomestari Eero Aho työskenteli Mikkelin paloaseman johtokeskuksessa, josta tuki Liukkosen operaation hoitoa. Päivystävä palomestari Eero Aho johti tilannetta Mikkelin paloaseman tilannekeskuksesta. Kun sain hätäkeskuksesta tiedot ilmoittajista, tiesin missä he asuvat”, Liukkonen sanoo. Siitä oli tehtävän hoidossa merkittävää hyötyä. Mielelläni kerroin.” Palomestari Teppo Liukkonen toimi tilannepaikan johtajana. ”Palomies on palomies. Vain yhden soittajan kohdalla hän ihmetteli, miten hän on voinut kuulla avunhuutoja. . Molemmissa veneissä oli virvet, mutta vain isommassa oli paikannus päällä. Peke on hyvä väline Hän kiittelee myös Pekeä, joka on tuonut pelastustoimintaan paljon hyvää. Matkaa veneen ja uhrin löytöpaikkojen välillä oli 1,5–2 kilometriä
”Uskon, että lämpökameran käyttö nopeutti uhrin löytymistä. 18 9–10 ·2016 HÄLYTYSILMOITUS Sammutusmies Aleksi Ahonen ja Marko Honkanen laskivat veneen vesille Mäntyharjun kirkon rannasta. Olisi hänet ilmankin kyllä löydetty, mutta nyt se löytyi nopeammin”, Keijonen sanoo. Se näkyi ruudulla valkoisena tummaa vettä vasten, paljaalla silmällä ei nähnyt vielä mitään. Keijonen arvioi, että veneellä mentiin puolisen tuntia välillä pysähdellen ja kuunnellen, kunnes hän sai ensimmäinen lämpöjäljen uhrista. Samalla kun piti puhelimen näyttöä sateelta suojassa, navigoi siitä ja piti lamppua, oli myös ajettava venettä. ”Lämpökamera nopeutti löytämistä”. ”Ajoimme veneen takaisin löytöpaikkaan ja pysäköimme siihen”, Ahonen sanoo. Siinä on kartta, joten näimme mihin pitää mennä. Navigointia omalla kännykällä ”Melko hankalaa oli tällä kalustolla liikkua, valot eivät näyttänet hirmu pitkälle”, Ahonen sanoo. Pelastustehtävillä Keijonen sanoo olleensa mukana harvemmin. ”Ajattelimme, että niistä voisi olla hyötyä, kun uhria eikä venettä vielä oltu paikannettu. Hän arvelee lämpökameran ilmaisseen uhrin jo useiden satojen metrien päästä. Pienessä veneessä Mäntyharjun ihmisen pelastustehtävään hälytetty poliisipartio kuunteli matkalla MOVI-puheryhmässä tapahtumien kulkua. Sitten siirryimme toiselle reunalle”, Ahonen kertoo. Sillä ehdittiin etsintäpaikalle ensimmäisenä. Välillä ruutu meni pimeäksi, kun se oli vähän aikaa käyttämättä. Heillä oli käytössään palokunnan pienempi Buster xs-vene. Partiolla oli mukanaan lämpökamera ja valonvahvistin. ”Näimme keskellä selkää uisteluveneen, joka oli oikeinpäin ja tuuliajolla. ”Tässä meillä oli avustajan rooli. ”Syksyllä ihmiset pitävä kalanpyydyksiä melko pitkään ja heikon jään aikaan etsitään pilkkijöitä.” Niissä poliisi alkaa selvittää tietoja uhrista: kenestä on kyse sekä minkä ikäinen ja missä kunnossa hän on. Ajoimme ensin itäreunaa, josta ei löytynyt mitään. ”Navigoin omalla kännykälläni. ”Saimme tehtäväksi haravoida Haikansaaren rantaa. Etsintää johdettiin veneessä hyvin – annettiin selkeitä käskyjä ja toiminta oli järjestelmällistä”, Keijonen kiittelee. Sillä näkyi selvästi lämpöjälki, kun järvellä liikkui muitakin. Saari oli noin 30 metriä leveä ja 200 metriä pitkä. Ensin kuului vaimeita huutoja, mutta lämpökameralla ei näkynyt vielä mitään. Laite erotti veneistä lämpimän moottorin ja henkilöt noin parin sadan metrin päähän.” Vene ajettiin paikkaan, josta avunhuutoja oli kuulunut. Navigointi oli tihkusateessa ja heikoilla välineillä hankalaa. Olisi pitänyt olla neljä kättä”, Ahonen sanoo. Hyvin johdettu etsintä Keijosen mukaan etsintätehtävät ovat heidän alueellaan poliisilla melko yleisiä. Hän ajoi heikomman lampun kanssa ja Honkanen harvavoi tehokkaamman ledilampun kanssa. He alkoivat kuunnella avunhuutoja, lähtivät niitä kohti ja saavuttivat kohteen pian ensimmäisen venekunnan jälkeen. Ehdotimme, että jos jompikumpi meistä loikkaa veneen kyytiin”, vanhempi konstaapeli Kimmo Keijonen sanoo. Mäntyharjulle päästyään partio otti yhteyttä tilannetta johtavaan Teppo Liukkoseen ja ajoi suoraan Selänniementielle. ”Lämpökamera toimi hyvin. Arvelimme, että se liittyy tarinaan”, Ahonen kertoo. Jälki puolessa tunnissa Keijonen työskenteli veneen pohjalla polvillaan, jotta hän ei peittäisi kuljettajan näkökenttää. Ahonen ja Honkanen hinasivat veneen rantaan, josta palomies Ari Kokkola nousi veneen kyytiin
”Yritimme paikantaa mistä avunhuudot tulevat, mutta pimeässä tihkusateessa näkyvyys oli olematon”, Paasonen sanoo. Ensihoitaja Tuomas Paasonen kuuli avunhuutoja rannalle. Etsintä jatkui ja ensihoitajat kuuntelivat avunhuutoja. Varpuniementien päästä ei kuitenkaan kuulunut mitään, eikä myöskään näkynyt ketään. Puheryhmässä kerrattujen havaintojen perusteella he kuulivat ensin löytyneestä veneestä. Toiselta ilmoittajalta tuli uusi tieto, että avunhuutoja kuuluu edelleen ja ensihoitajat jatkoivat matkaansa pelastusyksiköiden luokse Varpuniementielle. Sitten veneeseen kuulluista avunhuudoista ja lämpökamerajäljestä. Sukellusyksikön Avuton olo – ei voinut tehdä mitään palomiehet, poliisi ja ensihoitajat kokoontuivat kuuntelemaan ja paikantamaan avunpyyntöjen suuntaa toisen ilmoittajan laiturille, josta oli mahdollista nähdä myös etsintää tekeviä veneitä. Matkalla ensihoitajat saivat lisätietoja: avunhuutoja kuuluu yhä. 9–10 ·2016 19 E nsihoitajat Tuomas Paasonen ja Noora Laurikainen hälytettiin Varpuniemeen, josta oli kuulunut avunhuutoja. ”Oli avuton tunne seistä pimeällä rannalla, katsoa vesille ja kuulla avunhuutoja, kun ei voi tehdä mitään”, Paasonen sanoo. Paikalle hälytettiin paloasemalta pvpk:n ensivasteyksikkö, joka ehti potilaan luokse nopeimmin. Kun lämpökamerajälki selkeni heiluttelevaksi ihmishahmoksi, ambulanssi pyydettiin uuteen paikkaan, Tyrynniemeen. Paasonen kertoi saamistaan havainnoista sovitussa MOVI1-toimintapuheryhmässä. ”Keli ei voinut olla enää huonompi”, Paasonen sanoo. Selänniementien läheisyydessä ensihoitajat kuulivat ensi kerran avunhuudot. Kuljetusosoite oli Mikkelin keskussairaala. ilma +5 vesi +6 Mikäli sinulla on tiedossa keikka, joka voisi olla seuraava Hälytysilmoitus-juttu, älä epäröi ottaa yhteyttä: marko.partanen@pelastustieto.fi tai 0400 674 208.. He ajoivat Varpuniemeen Varpurannantielle, missä he kuulostelivat yhden ilmoittajan luona jonkin aikaa todetakseen, että hiljaista on. Ensihoitajat siirtyivät palomestari Teppo Liukkosen ohjeen mukaan Selänniementien päähän, minne tuli jonkin ajan päästä myös sukellusyksikkö Mikkelistä. Löytöpaikka oli ambulanssiin nähden vastarannalla, minne oli jonkin verran ajomatkaa. Ambulanssin valaisimellakaan ei nähnyt kymmentä metriä pitemmälle. Uhria oli ryhdytty auttamaan asianmukaisesti, Paasonen kiittelee
lokakuuta 2016 aamulla kello 8.11. Keltaisella ja savuttavalla liekillä palanut tuli sai yläpuolella olleen ilmaisimen reagoimaan ja aiheutti hälytyksen. Raskaan kaluston huoltoa tekevässä yrityksessä työntekijä avasi asetyleenipullon ja valmistautui sytyttämään tulen polttolaitteeseen. Tällöin hän soitti 112:een ja vasteen mukaisesti Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen yksiköt lähtivät hälytyksenä paikalle. 20 9–10 ·2016 Uusi J5L Vito johtoauto J5L-Production Oy Puusepänkuja 1, Alapitkä 71910 LAPINLAHTI, Finland www.j5l.fi Asetyleenipullon loppuun palaminen olisi kestänyt kuusi tuntia ja jälkivartiointi vuorokauden. Takana pullon yläosassa, paineenalentimen kohdilla, syttyi palo. Työntekijä yritti kiertää pullon venttiiliä kiinni, muttei onnistunut. Tehtävä alkoi automaattisen paloilmoittimen antaneella hälytyksellä, joka laajeni rakennuspaloksi (keskisuuri) ja lopuksi päättyi virka-aputehtävään Itä-Uudenmaan poliisin kanssa yhteistoiminnassa. Samanaikainen päällekkäinen hälytys siirsi resurssit Palava asetyleenipullo tyhjeni hirvikiväärin luodista OPERATIIVINEN TOIMINTA. Virka-apuun tulleet poliisit nopeuttivat tilannetta. V antaalla alkoi normaalista poikkeava pelastustehtävä 25. Ensimmäisenä paikalle tullut KU201:n henkilöstö siirsi pullokärryn ulos ja eristi alueen