PELASTUSTIETO 9/2011 ILMESTYY 17.11. Uusi toimintavalmiusohje jakaa rajusti mielipiteet s. 7 150-vuotias Helsingin kaupungin pelastuslaitos kovassa iskussa s. 40. 8 Maarian VPK:n hälytysosaston naiset kalenteritähtinä s. 14 Raskas työ vaatii hyvää kuntoa s. TEEMALLA PELASTUSKALUSTO JA -VARUSTEET 8/ 20 11 20.10
Juttuja lisätään koko ajan, joten surfaa vaikka joka päivä osoitteeseen www.pelastustieto.fi > arkisto > lehtiarkisto. Klikkaa ja ”tykkää”! > Jos sinulla on mielessä joku vanha aihe, josta haluaisit lukea, meilaa meille osoitteeseen arkisto@pelastustieto.fi. Sukella historiaan! > Palontorjunta-Brandvärnja Pelastustieto-lehden sähköinen arkisto vie lehden lukijat aikamatkalle merkittäviin onnettomuuksiin ja tapahtumiin vuosikymmenien varrelta. Linkit juttuihin löytyvät myös Pelastustiedon Facebook-sivulta. Arkistojutut
Kyse on merkittävästä mahdollisuudesta nostaa alalla toimivien koulutustasoa ja lisätä ennen kaikkea mahdollisuutta alaa palvelevaan tutkimukseen. Samanlaista valistustapaa ovat meillä toteuttaneet poliisit. Samassa tilaisuudessa Helsingin pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen esitti järjestöjen pari vuotta sitten toteuttaman paloturvallisuusfilmin, jossa mies kertoo elämänvaiheistaan päätyen pari päivää tulipalo-onnettomuuden jälkeen makaamaan hiiltyneenä ruumiina muovipussissa. Siinä on esimerkkiä draamankaareksi, jolla paloturvallisuudesta ja yleensä kotija vapaa-ajan turmista voidaan kertoa. Paloturvallisuuden professuurista on puhuttu jo pitkään, mutta kahdeksan vuotta sitten Palotutkimusraati teetti ensimmäiset konkreettiset selvitykset. 7 150-vuotias Helsingin kaupungin pelastuslaitos kovassa iskussa s. Uusi toimintavalmiusohje jakaa rajusti mielipiteet s. Maan vanhin ammattipalokunta sukelsi vuosituhannen alussa syvissä vesissä. Koulutuksen moduulirakenne on saanut puolestapuhujia, joten saattaisiko koulutuksen erikoistaminen olla hyödyllistä myös, kun koulutusväylä kohoaa korkeammalle. Parhaillaan ollaan myös pohtimassa alan peruskoulutuksen uudistamista. 40 Paloprofessuuri mullistaa alaa Pelastusalan koulutus saa uutta tuulta purjeisiinsa, kun Suomeen perustetaan ensimmäinen alan professuuri. Erityisesti nuorille pitää valistaa sopivan ”raflaavasti”, riittävän realistisesti. Se voidaan polkaista käyntiin myös määräaikaisena, ellei tehtävään valikoidu heti pätevää henkilöä. Surreyn paloja pelastuslaitoksen edustaja esitteli heidän alueellaan toteutettua nuorille suunnattua valistuskampanjaa, jolla yritetään ehkäistä nuorten ajamia tuhoisia kolareita. Ei usein muillekaan. Realistisen elokuvan ryydittämänä yhteiseen saliin kokoontuneille nuorille kävivät useat tilanteeseen vaikuttavat pelastusja muut viranomaiset sekä osalliset ja omaiset kertomassa, mitä seuraa hetken huumassa ajetusta onnettomuudesta. vuosikerta TOIMITUS: Esa Aalto päätoimittaja 050 5620 735 Kimmo Kaisto toimittaja, taitto & ulkoasu 044 728 0402 ILMOITUSMYYNTI JA TILAUKSET: Minna Kamotskin 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi KIRJANPITO JA TILAAJAPALVELU: Sinikka Toivonen 044 728 0400 tilaukset@pelastustieto.fi JULKAISIJA: Paloja pelastustieto ry. 14 Raskas työ vaatii hyvää kuntoa s. Pasilankatu 8, 00240 Helsinki Veijo Pursiainen kehittämispäällikkö 050 5123 369 INTERNET: www.pelastustieto.fi etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi KIRJAPAINO: Forssa Print 2011 ISSN 1236-8639 Aikakauslehtien liiton jäsen KANSI: Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen asema 3:n ykkösvuoro huolehtii hyvin kunnostaan. Nyt pelastuskomentaja Kari Lehtokangas voi valmistautua jäämään hyvillä mielin eläkkeelle ensi vuoden alussa. Raflaava viesti puree Turvallisuusviestinnästä puhuttiin Helsingissä järjestetyssä kansainvälisessä seminaarissa. Helsingin kaupungin pelastuslaitos täytti 150 vuotta. Stadin brankkarit ovat hyvässä vedossa.. TEEMALLA PELASTUSKALUSTO JA -VARUSTEET 8/ 20 11 20.10. Viranomaisen ”munkkilatina” ei osu maaliin eikä uppoa kuulijaansa. 11. PÄÄKIRJOITUS esa.aalto@pelastustieto.fi 8 /2 01 1 Palo-, pelastusja väestönsuojelualan johtava ammattilehti, 62. Kuva: Kimmo Kaisto PELASTUSTIETO 9/2011 ILMESTYY 17. P.S. Nyt sellainen on syntymässä Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakouluun. 8 Maarian VPK:n hälytysosaston naiset kalenteritähtinä s. Se antaa huikean näkymän siihen, miten historiallisesti vanhaa ammattia aletaan nyt hioa myös korkeamman koulutuksen avulla. Jos tavoitteena on, että ihminen voisi mahdollisimman hyvin ennalta välttää joutumasta onnettomuuteen. Historian ensimmäisen paloturvallisuuteen erikoistuvan oppituolin professori on tavoitteen mukaan virassaan vuonna 2013
14 Raskas työ vaatii hyvää kuntoa s. s. Esimerkiksi tupakointi voimistaa muiden ilman epäpuhtauksien haitallisia keuh ko ja verenkiertovaikutuksia. Pelastustieto on myös Facebookissa. s. 8 Maarian VPK:n hälytysosaston naiset kalenteritähtinä s. Seppo Pekurinen 44 Paloturvallisuuspäivä Rajamäen koulussa Eija Pitkänen 46 Älykäs paloilmoitin ohjaa myös taloteknisiä järjestelmiä Tapani Perttula 49 Pelastusalalla riittänyt muutosta 50 Stadin turvastartti osoitti vapaaehtoisuuden elävän Martti Valli 56 Kaartin vääpelistä tuli pääkaupungin palokunnan kakkosmies Juhani Katajamäki 61 Kouluttajan muistoja Otaniemestä Pentti Lakkonen 62 Ekenäs FBK on 140vuotias Johan Lindlöf VAKIOT 24 Vieraanamme: Tarja Mankkinen 48 Keskustelua: Raija Kuosmanen 52 Ulkomailta: Risto Lautkaski 63 Mirafoni myrskyt nettigallup Kysyimme viime nettigallupissa ”Saadaanko erheelliset palohälytykset maksun avulla.... TEEMALLA PELASTUSKA LUSTO JA -VARUSTEET 8/ 20 11 20.10. turvallisuus Pelastuslaitokset käsittelevät yhdessä palvelu alueessa turvallisuuspalveluita. Työ paloopistolla oli kouluttamista ja jatkuvaa koulut tautumista. 58 terveys Epäterveelliset elintavat vaikuttavat fyysi seen työkykyyn ja terveyteen erityisesti monen laista kuormitusta sisältävissä palo ja pelas tustehtävissä. 38 Haminassa palomiehen työt vuonna 1956 aloitta neen Gunnar Broforsin pisin työura alkoi Valtion palo koulussa paloalan ammatillisen koulutuksen varhais vuosina, kun Rainer Alhon johdolla ryhdyttiin 1960lu vun lopulla kehittämään alan ammatillista koulutusta. ” Reilusti yli puolet vastasi ”vähenemään”. Uusi toimintavalmiusohje jakaa rajusti mielipiteet s. 40 Onnettomuustutkintakeskuksen tutkinta selostuksen mukaan heinä–elokuun 2010 rajuilmojen seurauksena syntyneissä tilanteis sa havaittiin, että paikallistasolta puuttui pelastuslaitosten välinen järjestelmällinen yhteistoiminta ja sen johtaminen. s. 28 SIVUT 54–55 Opinnäytteitä Pelastusopistosta 8 /2 01 1 20.10.2011 8 Palokunta kohteessa nopeimmillaan 13 minuutissa 14 Helsingin pelastuslaitos on hyvässä vedossa 18 Helsingin pelastuslaitoksen värikäs historia Outi Ampuja 21 Stadin brankkareilla on hyvä brändi Samu Nyström 23 Juha Tarvainen on ensimmäinen Stadin brankkari 25 Helsingin VPK pelastaa eläimiä Piatta Rulja 30 Myrskyt vauhdittivat valmiussuunnittelua EteläSavossa Ahti Burtsoff 32 New York varautui hurrikaaniin Teija Mankkinen, Pekka Vänskä, Vesa Parkko 34 Matti Virpiaron talo hypähti maanjäristyksessä 36 Miten maatiloilla voidaan ehkäistä suurpaloja. Tämän vuoden kärkihankkeita palve lualueella ovat olleet uusi pelastuslaki sekä uusi E1rakentamismääräys. Siel lä työn alla on tällä hetkellä kuusi kärkihan ketta. s. kuukauden kasvo tässä numerossa PELASTUSTIE TO 9/2011 ILMESTYY 17. 7 150-vuotias Helsingin kaupungin pelastuslaitos kovassa iskussa s. 11. Klikkaa www.pelastustieto.fi ja anna äänesi seuraavassa nettigallupissa! Ehdota mistä aiheesta haluaisit tulevan gallupin. 40
Palontorjunta – Brandvärn 50 vuotta sitten Äskettäin valmistuneet sisäasiainministeriön kertomus maan palotoimesta v. Sekä myönteistä että kielteistä kehitystä 8/2011 5. Erityisesti on kulumassa oleva vuosi ollut tässä suhteessa murheellinen. Sisäasiainministeriön kertomuksesta voidaan havaita, että niin hyvin tulipalotapausten lukumäärässä kuin myöspalovahingoissa on tapahtunut melko huomattavaa vähenemistä, lukumäärässä 1068 tapauksen eli yli 10 %:n ja palovahingoissa 692 406 053 markan eli yli 18 %:n vähennys edelliseen vuoteen verrattuna. Olisi pyrittävä löytämään uusia keinoja, joilla palontorjuntavalistus saataisiin ulottamaan vaikutuksensa sellaisiinkin koteihini, joihin esim. 1960 sekä Suomen Virallinen Tilasto antavat sangen myönteisen kuvan maamme palontorjunnan viimeaikaisesta kehityksestä. Sangen huomattavaan osaan tämän vuoden palosurmista on tosin syynä alkohooli ja vuoteessa tupakointi, mutta monessa tapauksessa on myös syynä sellainen huolimattomuus tai tietämättömyys kuin lasten leikkiminen tulitikuilla tai muu varomattomuus, joka olisi neuvonnalla ja opastuksella voitu välttää ja ihmishengen menetykset siten estää. Ne osoittavat sekä palonehkäisytyön että palonsammutustoimen ilmeisesti tehostuneen ja siten päästyn palontorjuntatyössämme parantuneisiin tuloksiin. Marraskuun alkuun mennessä tänä vuonna on jo 67 ihmistä joko jäänyt liekkeihin tai muulla tavoin tulipalon johdosta menettänyt henkensä. radioja sanomalehtipropagandan vaikutus ei ulotu. Samanaikaisesti kun aineellisten palovahinkojen määrissä on todettavissa näin myönteistä ja tyydyttävää kehitystä ovat kuitenkin tulipalo-onnettomuuksien aiheuttamat ihmishengen menetykset huolestuttavassa määrin lisääntymässä. Tapahtunutta myönteistä kehitystä kuvaavat ehkä parhaiten Virallisesta Tilastosta kuudelta viimeksi kuluneelta vuodelta poimitut tilastoluvut, jotka eri suuntiin tapahtuneista vähäisistä hyppäyksistä huolimatta antavat aiheen otaksua, että yhteisin ponnistuksin on saatu ainakin tilapäisesti sulku palovahinkokäyrän aikaisemmin sangen jyrkälle nousulle
Paloturvallisuus on alana hyvin poikkitieteellinen. Professuurin painopistealueina ovat muun muassa asiantuntijoiden koulutus paloturvallisuussuunnitteluun, erityisesti toiminnalliseen paloturvallisuussuunnitteluun, paloriskien arviointiin ja hallintaan sekä pelastustoimen tehtäviin. Pohjoismaiden suurin kaupunkipalo riehui Aurajoen rannalla 1827. Professuurin toimialaan kuuluu myös tutkijakoulutuksen järjestäminen. Tämä tarjoaa mahdollisuuden yhä monipuolisempaan ja korkeataPaloturvallisuusprofessuuri perustetaan soisempaan alan tutkimukseen, jossa paloturvallisuuden kokonaisuuden eri osa-alueet voivat nivoutua yhteen selvästi tehokkaammin ja koordinoidummin. Näyttely on avoinna vielä parisen kuukautta, 18. ”Tuli on irti” -näyttelyssä on tähän mennessä käynyt 80 698 henkilöä. Uusi pelastusjohtaja sanoo ensitöinä olevan toiminnan kehittämiseen panostaminen. – Kun kaikki viran valintaa pohtineet toimielimet olivat esittäneet minua virkaan, odotus oli, että kaupunginhallituskin päätyy samalle kannalle. Suunnitelman mukaan professuuri on toiminnassa viimeistään vuoden 2013 alussa. Tuli on irti Turussa joulukuuhun asti ”Tuli on irti” -näyttelyssä voi itse kokeilla käsivoimaruiskun käyttöä. Puolet tarvittavasta rahoituksesta on saatu teollisuudesta ja puolet Palosuojelurahaston erityisavustuksena. Rahoitus mahdollistaa pysyvän professuurin perustamisen. Turussa kun ollaan, näyttelystä ei voida jättää pois Turun paloa. Mökin sammuttamiseen matkaa 51 kilometriä Riskienhallintapäällikkö Jukka Koponen on valittu Pohjois-Savon pelastuslaitoksen uudeksi pelastusjohtajaksi. – Siitä huolimatta yritämme antaa kansalaisille parhaimman mahdollisen palvelun. Onhan Jukka Koponen PohjoisSavon pelastusjohtajaksi toimintaympäristökin uuden pelastuslain myötä muutoksessa. Kaupunginhallitus valitsi Koposen virkaan yksimielisesti. Neljän sammuttajan yksikön miehittivät Kemijärvellä toimivat puolivakinaiset ja sopimuspalokuntalaiset. Noin 20 neliön suuruinen mökki oli kauttaaltaan tulessa, kun noin 15 kilometrin päästä Luusuan kylästä nelihenkinen sammutusryhmä riensi paikalle puolessa tunnissa mukanaan 500 litraa vettä. Siellä on myös tulta eri näkökulmista esittelevä mielenkiintoinen näyttely ”Tuli on irti”. joulukuuta asti. Professuuri tulee tarjoamaan myös väylän yliopistotason jatko-opinnoille AMK-tasoisesta koulutuksesta. Näyttely on auki viikon jokaisena päivänä klo 11–19. 6 8/2011 Suomeen perustetaan ensimmäinen paloturvallisuusprofessuuri Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakouluun. Pelastuslaitoksen yksiköt saavuttivat syyskuisena lauantai-iltapäivänä 51 kilometrin päässä olevan kohteen noin 44 minuutissa. Turun kulttuuripääkaupunkivuoden pääareena on kulttuurin ja luovan talouden tapahtumakeskus Logomo. Nämä ihmiset ovat ikänsä asuneet täällä, joten he tietävät, että oma apu on paras apu, Töyliö toteaa. Tuli on irti! -näyttely levittäytyy kaikkiaan noin 1200 neliömetrin alalle. Palotutkimusraadin tehtävänä on koordinoida, täydentää ja edistää Suomessa tapahtuvaa paloalan tutkimusta. Tämä tapahtuu yhteistyössä teollisuuden, vakuutusalan ja muun elinkeinoelämän, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, valtion ja kuntien viranomaisten sekä alan järjestöjen kanssa. Palotutkimusraati ry on kerännyt professuurin perustamista varten tarvittavan rahoituksen. – Paljolti etäisyyksien takia kyliin on perustettu omia sammutusosastoja, kuten Luusuaankin. Pelastustoimintaa johtanut P3, palotarkastaja Reino Töyliö kertoo, että talviaikaan kauimmaiset asuintalot sijaitsevat jopa 80 kilometrin päässä paloasemasta. Saunamökki tuhoutui täysin tulipalossa Kemijärven Juujärvellä. Palokunnan kalustoa on esillä historian saatosta.. Irtaimistosta onnistuttiin osa pelastamaan
Suurin osa kuvista otettiin aseman edustalla, mutta uimakuvat Uittamon rannalla Ispoisissa Turussa. Jokainen kahdeksasta kuvattavasta sai ideoida kuvansa itse ja kuvaaja antoi vinkkejä. Äideille emme tosin ole kalenterista kertoneet, enkä minä iskällekään. Kuvat otti hevospiireistä tuttu valokuvaaja Sari Markus. – Olisi kyllä saatu monta kuvaus assistenttia! Luulisi, että poikaystävät ja miehet olisivat edes hitusen mustasukkaisia. Yhteiskuvista saimme vetää pitkää tikkua, koska joku aina mielestään onnistui kuvassa huonosti, Arppe kertoo ja jatkaa. Loppuunmyyty! Viidensadan kierreseinäkalenterin painos on jo myyty loppuun. Maarian VPK:n hälytysosaston naisilla kävi näin ja tuloksena oli viime kesänä kuvattu palonaiskalenteri 2012. – Tästä on puhuttu monta vuotta ja vitsiä väännetty. Rinnanmitalla sinun turvallisuutesi puolesta Syyskuu 2012 Lokakuu 2012 – Hehän meidät itsekin palokuntalaisina tähän yllyttivät! Olemme saaneet vain myönteistä palautetta. Maarian VPK:n aseman pihalla on käyttökiellossa oleva varastorakennus, jonka eteen Annukka istahti Aatamin asussa. Oli heinäkuu ja lämmintä, muurahaisetkaan eivät kiusanneet, Annukka muistelee nauraen. 8/2011 7 J oskus se mitta tulee vinoilusta täyteen. – Nauroimme kaksin kerroin kippurassa kuvauksissa. Teksti: Kimmo Kaisto Kuvat: Sari Markus Helmikuu 2012. Kalenterista kiinnostuneille ilouutinen, että kalenterista otetaan ehkä lisäpainos. Kalenteria voisi jalostaa myös turvallisuuteen liittyvillä sloganeilla. Kalenterin vähäiset tuotot käytetään palokunnan yhteishengen kohotukseen retken tai juhlan merkeissä sekä jollain tapaa naapurikoulun kummiluokan paloturvallisuuteen. – Paikka on niin karmean näköinen, että se on samalla ihana. – Markkinoimme kalenteria vain Facebookissa ja toki sana levisi myös puskaradion kautta. Kuvia kertyi yhteensä yli 900, joten oli iso homma valikoida niistä 12 kalenteriin. Lisätietoja sähköpostilla: annukka.arppe@ maarianvpk.fi tai Facebookista. Lähinnä hälytysosaston pojat ovat uhonneet, että ette uskalla tehdä kalenteria ja mepä päätimme näyttää!, kertoo Annukka Arppe, joka toimi hankkeen alkuvaiheen puuhanaisena. – Kalenterikuvissa on tietoisesti alan kalustoa ja esimerkiksi palovaroittimia. Tilauksia tuli niin Karigasniemeltä kuin Sveitsistä ja Virosta, Annukka Arppe kertoo
8 8/2011 TOIMINTAVALMIIUSOHJE Uudessa toimintavalmiusohjeessa toimintavalmiusaika on ykkösriskialueella 13 minuuttia. Toimintavalmiusaika on uudessa ohjeessa mitoitettu tulipalojen perusteella. Ilmoitusaika alkaa siitä, kun onnettomuus tapahtuu ja päättyy siihen, kun hätäilmoitus Palokunta kohteessa nopeimmillaan 13 minuutissa Uusi toimintavalmiusohje kiersi lausunnoilla – voimaan vuoden alussa Tekstit: Esa Aalto Kuvat: Ilkka Luoma ja Kimmo Kaisto. Perusperiaatteena on se, että jos pelastustoimi kykenee vastaamaan rakennuspaloihin ohjeessa mainituilla periaatteilla, se kykenee vastaamaan riittävän nopeasti myös muihin onnettomuustyyppeihin edellyttäen, että eri onnettomuustyyppien vaatimat kalustotarpeet on otettu huomioon. Ija II-riskiluokat ovat sellaisia, joissa palojen leviäminen palo-osastosta toiseen on todennäköistä, jos tehokasta pelastustoimintaa ei voida nopeasti aloittaa. Toimintavalmiusaika on mitoitettu siten, että I-riskiluokassa on tavallisesti yli 3-kerroksisia kohteita, II-riskiluokassa on ainakin 3-kerroksista kerrostaloasutusta tai rivitaloasutusta, III-riskiluokassa ei enää ole tavallisesti kerrostaloasutusta ja IV-riskiluokassa on vain yksittäisiä taloja harvakseltaan. Tulipalo on dynaaminen onnettomuustyyppi, joka leviää suhteellisen nopeasti, jos tehokasta pelastustoimintaa ei tehdä. IIIja IV-riskiluokat taas ovat sellaisia, joissa palot tavanomaisesti eivät leviä rakennuksesta toiseen. Tarkoitus on saada uusittu toimintavalmiusohje voimaan 1.1.2012. Toimintavalmiusohjetta laatineen työryhmän puheenjohtaja, pelastusylitarkastaja Taito Vainio sisäministeriön pelastusosastolta kertoo, että sen jälkeen hänen on tarkoitus yhdessä ylitarkastaja Rami Ruuskan kanssa käydä kaikissa pelastuslaitoksissa keskustelemassa uudesta ohjeesta. U usi toimintavalmiusohje oli lausuttavana lokakuun puoliväliin asti ja nyt lausuntojen perusteella ryhdytään valmistelemaan lopullista ohjetta. Yksikön esimies on puolestaan pelastustyönjohtaja. Uudessa ohjeessa pelastustoimen muodostelmalla on oma johtajansa eli P3 on nyt pelastustoiminnanjohtaja
Lähtöaika on se aika, joka alkaa siitä, kun palokunta saa hälytyksen päättyen siihen, kun ensimmäinen yksikkö on lähtenyt. Toiminnan kehittämisen kannalta on olennaista saada tilastotietoa toteutuneista ensitoimenpiteisiin kuluvista ajoista. III-riskiluokassa lyheneminen on jopa 5 minuuttia eli 25 prosenttia. Jos kyseessä on sopimuspalokunta, lähtöaika on pidempi, tavallisesti 5 minuuttia sopimuksen mukaan, kuin jos kyseessä on päätoiminen jatkuvasti miehitetty paloasema. Tiedusteluja selvitysaika alkaa onnettomuuskohteelle saapumisesta ja päättyy siihen, kun konkreettinen apu alkaa. Tarkoitus on, että ensitoimenpiteisiin kuluvaa aikaa aletaan mitata ja tilastoida. Riskiluokassa I on tavallisesti useampikerroksisia tai muuten monimutkaisia kohteita, joissa ensitoimenpiteisiin kuluu enemmän aikaa kuin IItai III-riskiluokassa. Lähtöaika on kiinni palokuntamuodosta ja oletuksena on, että päätoiminen jatkuvasti miehitetty muodostelma kykenee lähtemään minuutin kuluessa hälytyksen saatuaan, kun taas sopimuspalokunta kykenee lähtemään 5 minuutin sisällä hälytyksen saatuaan. II-, IIIja IV-riskialueilla riippuu palokuntamuodosta, miten nopeasti lähtö tapahtuu. 8/2011 9 TOIMINTAVALMIIUSOHJE soitetaan. IIIja IV-riskiluokissa toimintavalmiusaika lyhenee. Toimintavalmiusajan määrittämisessä on ohjeessa lähdetty siitä oletuksesta, että hätäkeskus kykenee hälyttämään tarpeelliset muodostelmat 2 minuutin kuluessa siitä, kun soitto yhdistyy teknisesti hätäkeskukseen. Kysyimme muutamilta alan ihmisiltä, mitä mieltä he ovat uudesta toimintavalmiusohjeesta. Laskennallista aikaa käytetään vain silloin, kun mitattua aikaa ei ole jostain syystä kirjattu. Pelastustoiminnan toimintavalmiusaika alkaa siitä, kun hätäilmoitus on teknisesti otettu vastaan hätäkeskuksessa. Näin ollen ajoaikaan käytettävä aika vaihtelee sen mukaan, miten nopea lähtöaika on. Ensitoimenpiteisiin kuluva aika on laskennallista aikaa, koska tällä hetkellä sitä ei mitata lainkaan. Sen sijaan kaikki muut ajat on mahdollista mitata suhteellisen luotettavasti. Ilmoitusaikaa ei monissa tapauksissa pystytä määrittelemään. Ajoaika alkaa siitä, kun yksikkö on lähtenyt ja päättyy siihen, kun yksikkö saapuu onnettomuuspaikalle. Hälytysaika on se aika, joka hätäkeskukselta kuluu tarvittavan avun hälyttämiseen hätäilmoituksesta. Pelastustoiminnan toimintavalmiusajan koostuminen (minuuteissa).. Tämä tarkoittaa sitä, että hätäilmoitukseen on joko vastattu tai hätäilmoitus on mennyt jonoon. Lue vastaukset seuraavilta sivuilta. Uutena tulee myös se, että asutulla IV-riskiluokan alueella on suunniteltava toimenpiteet, jos toimintavalmiusaika ylittää 40 minuuttia
– Toimintavalmiusajan uusi määrittely avautuu vaikeasti asiakkaille, vaikka muutosta juuri sillä perustellaan. Muutos nykyiseen, mielestäni selkeään malliin, on suuri. Laadullisia asioita on paljon vaikeampi määritellä ja arvioida, mutta ei se ole mikään peruste kehittymättömyydelle. – Savusukeltajien määrä eri riskiluokissa tuntuu kikkailulta. Toivottavasti se johtaa edes siihen pieneen kehitysaskeleeseen myös päivittäisessä toiminnassa. Uusi ohje on erittäin tervetullut, Helminen sanoo. Hän on laatinut pelastuslaitosten yhteistä lausuntoa toimintavalmiusohjeesta. Yhteistyötä joudutaan tekemään entistä enemmän myös onnettomuusPieni askel eteenpäin paikalla. Ryhmäajattelu tulisi esiin pienissä tilanteissa. – Siinä on sopivasti joustavuutta suunnitteluun. Pelastusryhmä tullee hoitamaan arviolta 75 % kaikista hälytyksistä. Pelastuslaitosten vastuulle jäävä johtamisjärjestelmän suunnittelu on keskeisessä roolissa. Yhteistyön on toimittava entistäkin paremmin riippumatta kuntarajoista tai edes henkilöstön suorittamista tutkinnoista. Pelastusjoukkueen määritelmän laajentaisin 2–5 pelastusyksikköön ja pelastuskomppanian 2–5 pelastusjoukkueeseen. Kuinka hyvin muodostelma suoriutuu tehtävästään. Kellolla, yksiköiden määrällä, savusukeltajien määrällä, leuanvedon toistomäärällä… Miksi toimintaa ei arvioida laadullisilla mittareilla. Nykykäytäntö vastesuunnittelussa tukee kyseistä ajattelumallia. Voidaan asia toki ratkaista sormella osoittelemalla ja syyllistä etsimällä, mutta jos toimintaa halutaan parantaa, niin se edellyttää yhteistyötä. Ija II-riskiluokkien tavoiteaikaero on Helmisen mielestä huomattavan pieni, vaikka sen määräytymistä onkin ymmärrettävästi perusteltu. Uudessa ohjeessa käytetty suunnittelumalli on hänen mielestään hyvä askel parempaan suuntaan. Apua tarvitsevalle on merkitystä sillä, kuinka nopeasti hän saa tarvitsevansa avun eikä sillä, mihin se aika on kulunut. – Pelastuslaitosten ja hätäkeskusten on tehtävä yhteistyötä, koska toimintavalmiusaikaa mitattaessa kiinnitetään huomiota kokonaisaikaan. Toisaalta III-riskiluokan alueelle ei vaadita savusukelluskelpoisuutta, mikä lienee päinvastaisesti kohtuutonta. – Kun uutta ohjetta otetaan käyttöön, on tasapainoiltava sopivan jouston ja toisaalta selkeän ohjeistuksen kanssa. Johtamisen ohjeistamista pitäisi tehostaa hänen mielestään tilanteissa, joissa tilanne koskee useampaa aluelaitosta.. Ymmärrän kokonaisajan merkityksen, mutta tällaisenaan en aikajanaa ottaisi käyttöön. Myös hätäkeskuksen toimintavalmiusSopivasti joustavuutta ajan liittämistä pelastustoiminnan toimintavalmiusaikaan tulisi miettiä uudelleen. Asioita on viilattu paremmiksi, mutta miksi niitä ei ole uskallettu ajatella uudelleen. – Vanhakantaisesta lähestymistavasta huolimatta uusi toimintavalmiusohje on hyvä ohjenuora operatiivisen toiminnan tueksi. Ohjeen muutamista puutteista huolimatta, sitä on käsittääkseni käsitelty suunnilleen samalla tavalla kaikissa aluelaitoksissa, toteaa pelastuspäällikkö Risto Helminen Keski-Suomen pelastuslaitokselta. – Pelastusyksikkö olisi mielestäni edelleen pienin pelastusmuodostelma. – Nykyinen voimassa oleva toimintavalmiusohje on ollut erittäin tärkeä ”paperi” pelastustoiminnan suunnittelulle. Toteutuneet onnettomuudet huomioidaan suunnittelussa ja tehtävien kiireellisyysluokitus auttaa vastesuunnittelua. Riskiluokkaa voidaan perustellusti nostaa, mutta miksei myös laskea. Pelastusryhmä voi muodostua eri palokuntien ja asemapaikkojen henkilöstöstä. Toivottavasti asiakasta ei unohdeta tässä välissä, Ville Bräysy huomauttaa. – Toimintaa ohjeistetaan asiakkaan näkökulmasta, ja asiakasta vartenhan pelastustoimi on. Pelastustoimelle tyypillisesti kaikkea mitataan ja arvioidaan määrällisillä mittareilla. Toimintavalmiusohje mahdollistaa toimivan ja tehokkaan operatiivisen toiminnan toteuttamisen. Yhteistyön kehittäminen on koko toimialan kannalta hyvä asia, vaikka se tehtäisiinkin pakon edessä. Neljä savusukeltajaa Iriskiluokan alueelle tuntuu kohtuuttomalta. Hyvä asia asiakkaan ja koko pelastustoimen kannalta on hänen mielestään myös se, että uusi toimintavalmiusohje ”pakottaa” yhteistyöhön. 10 8/2011 Sopimuspalomiehenä Tyrnävällä toimiva Ville Bräysy pitää uutta toimintavalmiusohjetta kehitysaskeleena oikeaan suuntaan. – Huolimatta oikeasta suunnasta, koin hienoisen pettymyksen tutustuessani toimintavalmiusohjeeseen. Siksi on erittäin tärkeä käydä lausunnot huolella läpi ja aikataulustakin hieman tinkien valmistaa uuden sukupolven toimintavalmiusohje pelastuslaitosten suunnittelun apuvälineeksi. Ratkaisevaa on kuitenkin se, että miten ohje jalkautetaan kentälle. Saako asiakas tarvitsemansa avun. Onko päästy parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen tehokkaasti ja taloudellisesti. Ensitoimenpiteisiin menevää aikaa tulee seurata ja kehittää siihen luotettava menetelmä, mutta tämä käytäntö on oman jatkotyön asia
Suomen Palopäällystöliiton vapaaehtoisjaoston puheenjohtaja, Laajasalon VPK:n päällikkö Aki Koivunen pohtii, onko tarpeen liittää hätäkeskuksen käsittelyaikaa toimintaTarvitaanko hätäkeskusaikaa. Silloin valitaan myös työskentelytaktiikka. – Toimintavalmiusohje on tärkein pelastustoimintaa ohjaava ohje, jonka valtion valvova ja ohjaava viranomainen antaa alueelliselle pelastustoimelle. Ne ovat varsinaista pelastustoimintaa. Ohjeen työryhmään pitää kutsua myös pelastustoimen operatiiviseen toimintaan perehtyneitä henkilöitä, joilla on kokemusta ja näkemystä johtamisesta vaativissa onnettomuustilanteissa. Toimintavalmiusaikaan pitäisi sisältyä lähtöaika ja ajoaika onnettomuuskohteeseen. Pelastustoiminnan taso laskee – Toimintavalmiusohje on merkittävä työkalu pelastuslaitoksille sen oman toiminnan suunnittelua varten, sanoo raumalainen palomies ja JHL:n paloja pelastusalan unionin puheenjohtaja Auvo Koskialho. Ajatus pelastustoiminnan toimintavalmiusajan osatekijöistä hämää Koskialhon mielestä varsinaisen palokunnan toimintavalmiutta. – Lausunnolla oleva toimintavalmiusohje on suoraan sanottuna erittäin huono kokonaisuus, jossa esimerkiksi ”tulisi, riittävä, tarpeeksi nopea” ympäripyöreillä ilmauksilla pyritään kätkemään mitätön sisältö korulauseisiin asiakaslähtöisyydestä. – Ohjeen valmistelussa ei ole käytetty operatiivisen henkilöstön asiantuntemusta, joka heijastuu ohjeessa ymmärtämättömyytenä esimerkiksi tilanteiden johtamisen osalta. 8/2011 11. – Ohjeen valmistelussa pitää harkita myös sitä, onko aihetta laatia toimintavalmiusohjeet erikseen ammattija sopimuspalokunnille, Auvo Koskialho sanoo. Väheksymättä tai nollaamatta ketään. II-, IIIja IV-alueilla ei tarvitse ainakaan alussa savusukeltaa ollenkaan, jos noudatetaan pelastussukellusohjetta. Toteamus osoittaa, että ohje tältä osin on jäänyt arvuuttelun asteelle. asteen lähtöihin. Tähän väliin olisi tarvittu ehdottomasti uusi muodostelma, muodostelmat olisi voitu jakaa 1. – Yhteiskunnan turvallisuuden kannalta olisi järkevää, että toimintavalmiusohje palautetaan uudelleen valmisteluun. – Tappovarttia on muutettu sen kummemmin perustelematta 13 minuuttiin ykkösalueel la. Ammattipalokunnille ja sopimuspalokunnilla tulisi olla oma toimintavalmiusohje. Palomies asetetaan kohtuuttoman valinnan eteen pelasta ja riko työturvallisuudesta annettua ohjetta. asteen lähdöistä 5. Kyseessä on kuitenkin ainoa asiasta annettu ohje, jota oikeusasteessa käsitellään riitatapauksissa ohjaavana normina. Ei niin, ettei tiedetä, mistä ja kuinka paljon henkilöstöä on tulossa. – Pelastustoimen varsinainen toimintavalmiusaika alkaa siitä, kun yksiköt ovat hälytetty. Ohje on niin huono, ettei sitä pitäisi edes enää jatkokäsitellä, vaan se olisi palautettava uudelleen valmisteltavaksi, hän jyrähtää. Epämääräisiä olettamuksia ja toivomuksia valmiusaikaan. Ei ole johtamisen kannalta järkevää suunnitella strategiaa odottamalla väkeä onnettomuuspaikalle, jos niitä ylipäätään sattuu tulemaan, hän korostaa. – On hämmästyttävää, että ohjeessa käytetään epämääräisiä olettamuksia ja toivomuksia, joilla oletetaan tuettavan pelastuslaitosten tehokasta operatiivista toimintaa. – Pelastusosaston ylin johtaja on omalla suullaan kertonut, ettei ohjetta tarvitse noudattaa, koska se on vain ohje. Esitys sotii sisäasiainministeriön aiemmin julkaisemaa pelastussukellusohjetta vastaan. Luonnoksen suurin heikkous on hänen mielestään se, että pyritään ahtamaan koko pelastustoimen laaja kenttä samaan ohjeeseen. – Toimintavalmiusaikaa käsiteltäessä uudessa toimintavalmiusohjeessa pitäisi selkeämmin määritellä myös joukkueen johtajan saapuminen. Luovutaan pelastamisesta ja siirrytään ulkosammutukseen. – Toimintavalmiusaikaa arvuutellaan myös siltä osin, minkälaisia palokuntasopimuksia pelastuslaitoksella on. – Lähdöissä on puututtu yksikkölähtöihin, pelastusryhmä, vaikka ongelma on joukkuelähdön ja komppanialähdön välinen suuri ero. – Johtaminen on arpomista, ellei johtaja tiedä onnettomuuskohteeseen tulevaa henkilöstöä. – Tämä ohje ajaa ammattipalokunnat alas, laskee pelastustoiminnan tasoa sekä vaikeuttaa johtamista, ja kaikki tämä tehdään työryhmän mielestä asiakaslähtöisesti, Jari Korkiamäki huomauttaa. Toimintavalmiusohjeen tavoitteena on auttaa määrittelemään pelastuslaitoksen tarjoama pelastustoiminnan palvelutaso.” Henki on se, että kun tason asettaa tarpeeksi alas ei tule ongelmia. Pelastustoiminnan johtamisen ja tehokkaan työskentelyn kannalta on hänen mielestään erityisen tärkeää, että pelastustyön johtaja, päivystävä pelastusviranomainen, paloesimies, yksikön johtaja, tietää, montako palomiestä ja minkä tasoisia kohteeseen on matkalla. On erittäin arveluttavaa, kuten ohjeessakin todetaan, että ensitoimenpiteisiin käytettävää aikaa ei lasketa ollenkaan. Pelastustoiminnan johtaja kokoaa ensin pelastusyksiköt kohteessa ja aloittaa toiminnan, kun se on valmis. Toimintavalmiusaika päättyy siihen hetkeen, kunnes hälytetyt yksiköt saapuvat kohteeseen. – Ennakoitavuus poistuu, kohteeseen tulee miehiä mistä, miten ja missä varusteissa vaan. – Pelastustoiminnan muodostelmat pitää koota siten, että pelastusyksiköt ovat miehitetyt ammattitaitoisilla henkilöillä. Nyt kun kaikessa yritetään mennä niin, että myös jokainen sopimuspalokunta saadaan mukaan, se aiheuttaa kohtuuttoman minimivaatimustason ammattipalokunnille. Tuleeko pelastustoimintaa johtava henkilö yksikköjen mukana ja samassa ajassa vai voiko tulla myöhemmin, Koivunen toteaa. Lähtöjen kokoaminen kohteessa estää Korkiamäen mielestä hyvän johtamisen. – On mahdotonta sovittaa ammattimainen pelastustoiminta ja sopimuspalokuntatoiminta samaan ohjeeseen. Työturvallisuuden kannalta on hänen mielestään arveluttavaa, että riskiluokka kakkosessa edellytetään vain kahta savusukelluskelpoista palomiestä. Kaksi suoraa lainausta ohjeesta: ”Ohjeessa mainittuja periaatteita voidaan käyttää myös pelastustoiminnan kokonaistehokkuuden arvioinnissa. – Ensitoimenpiteisiin kuluvassa ajassa tehdään tiedustelua ja silloin alkaa kohteessa johtaminen. Siksi ei olekaan ihan sama, mitä siihen on kirjoitettu ja miten sitä tulkitaan, sanoo helsinkiläinen palomestari Jari Korkiamäki
– Olisi ollut toivottavaa, että uudessa toimintavalmiusohjeessa olisi kyetty osoittamaan aikaisempaa enemmän suunnitteluperusteita myös suuronnettomuuksien, häiriötilanteiden ja poikkeusolojen suunnittelua varten. Lisäksi on hänen mielestään muistettava, että niin nykyinen kuin uusi toimintavalmiusohje on tarkoitettu ensisijaisesti pelastustoiminnan suunnitteluun. Mitä lisäarvoa saadaan, kun toimitaan erilaisilla ajoilla. Sen pitäisi päättää, joka maksaa, Lehtokangas sanoo. Neliportaista kiireellisyysluokitusta on käytetty ensihoidossa jo pitkään ja menestyksellisesti ja poliisillakin on oma kolmiportainen luokituksensa. On myös korostettava sitä, että pelastustehtävää johtava P4 tekee valmistelutöitä jo ajomatkan aikana selvittämällä muun muassa kohdetta tietotekniikan avulla. Pelastustehtävien kiireellisyysluokitus auttaa hätäkeskusta ja tarvittaessa pelastustyönjohtajaakin priorisoimaan tehtäviä pelastustoimen resurssien käydessä vähiin. Työkalu pelastustoiminnan suunnitteluun Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pelastuskomentaja Kari Lehtokangas pohtii yleisellä tasolla sitä, onko ollut hyvä, että ministeriön johdolla on valmisteltu uutta toimintavalmiusohjetta, josta päätökset tehdään ja vastuu kannetaan kunnallisella tasolla. – Huolimatta siitä, että perinteinen palokunnan toimintavalmiusaika on saanut rinnalleen uuden aikaisempaa pidemmän kokonaistoimintavalmiusajan, avunsaantiajan, niin nyt lausunnolla olevan ohjeen kokonaistoimintavalmiusajat eri riskiluokissa ovat joko säilyneet entisellään tai jopa hivenen lyhentyneet, jos niitä verrataan toimintavalmiusaikaan sisältyvällä ajoajalla. – B-kiireellisyysluokan tehtävissä, jotka usein ovat yhden yksikön tehtäviä, riittäisi mielestäni vallan mainiosti vaatimukseksi kaksi savusukelluskelpoista henkilöä. – Kyllähän sen voi ajatella aiheuttavan epäluuloja, kun aikaisemmin kuudessa minuutissa tullut palokunta tuleekin nyt 13 minuutissa. Avun antamiselle on välttämätöntä, että pelastusyksiön esimies selvittää, mitä todella on tapahtunut. Siihen vaikuttavat myös muun muassa hätäkeskukset, sää ja liikenne, ja sen vuoksi suunnittelussa käytetyt teoreettiset laskentamallit antavat huomattavasti paremmat tulokset kuin käytännön hälytystehtävissä on mahdollista saavuttaa. Lehtokangas sanoo, että esimerkiksi Ruotsissa toimintavalmiusaika on pidempi. Meillä pitäisi olla tutkittua tietoa siitä, mikä on erilaisten toimintaaikojen merkitys. 12 8/2011 – Jo uuden toimintavalmiusohjeen valmistelu on herättänyt meissä pelastusalan ammattilaisissa pelonsekaista odotusta, siitä kuinka uusi toimintavalmiusohje murentaa pelastustoiminnan perusteet perinpohjaisesti, mutta näin ei käynytkään, sanoo pelastuspäällikkö Jyrki Landstedt Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta. Hän korostaa myös sitä, että ohjeesta päätettäessä on pohdittava, mikä vaikutus sillä on laitosten imagoon ja myös resurssien saantiin. Viime vuonna Helsingin pelastuslaitoksen yksiköiden keskimääräinen toimintavalmiusaika oli 6.26 minuuttia. Pelastustoiminnassa tehtävät ovat erilaisia ja mielestäni tämä pitäisi ottaa toimintavalmiudessakin huomioon. Vaikka todetaankin, että myös ohjetta paremmin saa tehdä, ei sillä ole realismin kanssa mitään tekemistä. – Ihmiset alkavat aivan varmasti kysellä, kun eivät palvelua saa enää entisessä ajassa. Pitäisikö sen päättää, joka maksaa?. Kari Lehtokangas sanoo ymmärtävänsä hyvin, että uudessa ohjeessa erityisesti toimintavalmiusaika herättää alalla epäluuloja. Nyt toimintavalmiusohjeessa olevat suoritevaatimukset kattavat vain päivittäiset pelastustoimen hälytystehtävät. Jopa sillä voi olla merkitystä apua saavan turvallisuuden tunteelle, että näkee apua tulevan, mutta vielä tärkeämpää on huomioida tiedustelun merkitys. – Joillakin alueilla uusi ohje ei muuta kovinkaan paljon toimintaa nykyisestä, ja joillekin voi olla myös hyödyksi, että ohje annetaan ylhäältä. – Muutos on tapahtumassa myös pelastusryhmän savusukellusvaatimuksissa, kun uudessa toimintavalmiusohjeessa edellytetään Iriskiluokassa neljältä henkilöltä savusukelluskelpoisuutta 13 minuutin kokonaistoimintavalmiusajassa. Mikä todellakin on toimintavalmiusajan vaikuttavuus. Kaikesta huolimatta Lehtokangas pitää tarpeellisena, että toimintavalmiusaikaa pyritään nyt avaamaan, mutta sitä pitäisi kenties pohtia vielä perusteellisemmin. Landstedtin mielestä vaatimus neljästä savusukeltajasta on ymmärrettävä A-kiireellisyysluokan tehtävissä, jotka useimmiten ovat usean yksikön tehtäviä, ja joissa savutai kemikaalisukelluksen todennäköisyys on suuri. – Tehtävien kiireellisyysluokat ovat uusi tuttavuus pelastustoimen tehtävien osalta. Nyt päättäjät saattavatkin päästä liian helpolla, kun käsittelevät pelastustoimen asioita. Sitä on hänen mukaansa vaikea perustella suurelle yleisölle. Tärkeintä hänen mielestään on se, että niin ensihoidon kuin pelastustoiminnan toimintavalmiusajat yhdenmukaistetaan. – Pelastustehtävien sisältö olisikin otettava paremmin huomioon toimintavalmiusohjeessa. – Pelastustoiminnan seurantaan ja arviointiin toimintavalmiusohjeen periaatteet sopivat huonommin, koska kokonaistoimintavalmiusaikaan vaikuttaa myös moni pelastuslaitoksen toiminnasta riippumaton tekijä. Lehtokankaan mielestä on päätettävä, mikä on toimintavalmiusajan tärkein lähtökohta. Tällaisesta vaikuttavuudesta tarvitsemme tutkittua tietoa. Pelastuslaitokset ovat laatimassa myös yhteistä lausuntoa, mutta Lehtokangas painottaa, että laitokset ovat hyvin erilaisia ja katsovat tätäkin asiaa eri tavalla kukin omasta näkökulmastaan. Se puolestaan vaikeuttaisi tarpeettomasti työrajoitteisten ikääntyvien palomiesten sijoittamista operatiivisiin tehtäviin tai aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia pelastusyksikön miehityksen kasvaessa nykyisestä. – Toimintavalmiusajan olisi alettava siitä, kun apua tarvitsevan puhelinsoitto alkaa soida hätäkeskuksessa. Kari Lehtokangas sanoo, että uudessa ohjeessa eniten mielipiteitä on jakanut siihen kirjattu toimintavalmiusaika. – Miksi näin on. – Meillä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella, jossa pelastusyksikön miehitys on paloesimies ja kolme palomiestä, uusi toimintavalmiusohje edellyttäisi yhden pelastusyksikönkin tehtävissä I-riskiluokassa kaikilta miehistön jäseniltä savusukelluskelpoisuutta. Mielestäni tästä hyveestä on pidettävä kiinni. Päättäjät toki perustavat toimintansa tehtyyn ohjeeseen. Palomiehen ammattiin on hyveenä perinteisesti kuulunut nopeus ja siitä ovat pitäneet myös veronmaksajat. Muutamia vuosia sitten se oli niin heikko, että silloinen EteläSuomen lääninhallitus antoi Helsingille siitä huomautuksen. – Ensihoidossa valmiusaika ulotetaan siihen, kun apua tarvitseva alkaa saada apua. – Onko se ihmisen eli asiakkaan kannalta asiaa tarkasteltuna vai se, kun pohdimme työn onnistumista; silloin tarkempi mittausaika on oleellisempi. – Pitäisikö toimintavalmiudesta voidakin tehdä päätökset paikallisesti, ilman jossakin ylhäällä tehtävää ohjetta
Tällaisen hyvän kehityksen vieminen käytäntöön tulee olemaan erittäin vaikeaa, koska esimerkiksi Pohjois-Karjalan harvaan asutuilla seuduilla ei vain yksinkertaisesti asu ihmisiä riittävän lähellä paloasemia. Ohje on tärkeä koko alalle, niin vakinaisille kuin vapaaehtoisille. Kysymys on myös meidän työturvallisuuteemme vaikuttavasta asiasta. PARANEEKO TEHOKKUUS. – Tilaisuus järjestetään Faktia-auditoriossa, jossa paikkoja on rajoitetusti, mutta ilmoittautua voi sähköpostilla: isto.kujala@sspl.fi Forssassa puhutaan toimintavalmiusohjeesta TOIMINTAVALMIUSOHJE TULEE – OLETKO VALMIS. Uusi ohje on ollut lausuttavana lokakuun puoliväliin saakka. Hänen tässä esittämänsä näkemykset ovat hänen eivätkä johtamansa laitoksen, sillä lausunto oli valmisteilla. Väestönsuojelun sisällyttäminen esitykseen on hyvä asia. Yksi tällaisista on regressiomalli. – merkittävimmät muutokset nykyiseen pelastusylitarkastaja Taito Vainio Sisäministeriö, pelastusosasto Ohje valvonnan työkaluna – millaiset eväät ohje antaa valvojalle. – En halua millään tavalla väheksyä sopimuspalokuntatoimintaa, mutta mielestäni olisi tarpeen pohtia ohjetta niin, että sellainen tehtäisiin sekä päätoimisille että sivutoimisille. apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannus Porin kaupunki Ohje heikentää turvallisuutta – palomies näkee asian toisin puheenjohtaja Kim Nikula Suomen Palomiesliitto Ohje pelastuslaitoksen näkökulmasta – näin meillä Pohjois-Karjalassa pelastusjohtaja Jorma Parviainen Pohjois-Karjalan pelastuslaitos VAPAA PÄÄSY! • 11.00 Lounas • 12.00 Alustukset • 13.30 Kahvi • 13.50 Keskustelu • 15.00 Päätös SSPL TARJOAA kenttälounaan ja taukokahvin. ILMOITTAUDU NYT – PAIKKOJA RAJOITETUSTI! tä heistä huolehditaan kaikissa turvallisuustilanteissa. Toiminnanjohtaja Isto Kujala sanoo, että 10-vuotista taivaltaan juhliva liitto halusi järjestää ajankohtaiseen aiheeseen liittyvän seminaarin. Sitovat ilmoittautumiset ja mahdolliset kysymyksesi alustajille viimeistään 20.10.2011 mennessä osoitteeseen isto.kujala@sspl.fi. – Näyttää siltä, että esitetty toimintavalmiusaika tiukkenee II-ja III-riskiluokissa. Nikulan mielestä toimintavalmiusohjeen suurin ongelma on siinä, että siihen yritetään liittää mukaan erilaiset alan toimijat. Mielestäni tällainen toiminta ei tue hyvää hallintotapaakaan. PIENENEVÄTKÖ ASEMIEN VAHVUUDET. HEIKENTYYKÖ TYÖTURVALLISUUS. – Vähintäänkin voi mielestäni kyseenalaistaa kyetäänkö esitetyllä ohjeella lisäämään palomiesten työturvallisuutta. Ensitoimenpiteisiin kuluvan ajan luotettava mittaaminen tulee hänen mielestään olemaan hankalaa, koska siihen ei ole käytettävissä työkalua. VAIKEUTUUKO JOHTAMINEN. Senkin jälkeen ohjetta toki puidaan ja niin tehdään muun muassa 5. Voisiko siinä olla vaihtoehtona pelastusryhmä. Tätä tärkeää asiaa työryhmä korostaa miltei ”kädestä pitäen” edellyttämällä Pronton tietojen täyttämistä viivytyksettä ja oikein, Parviainen painottaa Sen sijaan hän tähdentää, että ohjeluonnoksen sinällään hyvät ja kannatettavat ehdotukset ovat toteutettavissa huomattavasti helpommin tiheimmin asutuilla alueilla kuin harvaan asutuilla. johtaja Taneli Rasmus Länsija Sisä-Suomen Avi Uusia työkaluja ylläpitäjän pakkiin – rukataanko pt-päätöksiä ja mihin suuntaan. Näin emme saa halukkaita ja kyvykkäitä harrastamaan nykyaikaista palokuntatoimintaan. 8/2011 13 Suomen Palomiesliiton puheenjohtaja Kim Nikula sanoo, että hyvää uudessa toimintavalmiusohjeessa on, että I-riskialueella vaaditaan tehtävään neljä savusukelluskelpoista. Toimintavalmiusaika on tietyllä tavalla määritelty ohjeluonnoksessa ja Kim Nikulan mielestä käytäntö lopulta osoittaa, onko se toimiva. SUPISTUUKO ASEMAVERKOSTO. Työryhmän esityksessä pitäisi hänen mielestään ohjata pelastuslaitoksia myös seikkaperäisemmin ja tarkemmin toteuttamaan johtamisjärjestelmän uudistamista saatujen kokemusten ja näkemysten, esimerkiksi P2järjestelmän perusteella. SEMINAARIN JÄLKEEN klo 15.15 SSPL:n sääntömääräinen vuosikokous Puheenjohtajana toimii päätoimittaja Pekka Koivunen Palokuntalainen -lehti Juhlaseminaarin avaus puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Rantakangas Suomen Sopimuspalokuntien liitto Toimintavalmiusohjeen rooli pelastustoimessa – katsaus historiaan, tähän päivään ja huomiseen pelastusylijohtaja Pentti Partanen Sisäministeriö, pelastusosasto Mikä muuttuu. – Siten se on laskennallinen aika tai arvio. Näin olisi saatu tietoa sen todellisesta toimivuudesta, Kim Nikula pohtii. Voisiko työryhmä vielä miettiä reunaehtoja vaikka taajaman asukastiheyden ja asukkaiden keski-iän näkökulmasta, Jorma Parviainen ehdottaa.. Halutessasi kysymyksesi esitetään anonyymisti. ALAN DOKTRIINI MUUTTUU – VAI MUUTTUUKO. Kim Nikula sanoo, että ohjeluonnokseen kannan ottaminen on myös vaikeata, koska ei ole käytettävissä kaikkia tietoja, jotka ovat ohjeluonnoksen perustana. Asiantuntijatilaisuus onkin Kujalan mukaan tarkoitettu kaikille alan toimijoille. Tämän huomioiminen olisi tärkeää uudessa toimintavalmiusohjeessa. Kysymyksiä voi esittää myös etukäteen ja toivottavasti keskustelu Forssassa on vilkasta ja antoisaa. Me haluaisimme työhömme näin oleellisesti vaikuttavaa asiaa olla yhteistyössä rakentamassa. – Esimerkiksi maakuntaamme on jo nyt muodostunut alueita, jonne ei saada aikaajoin esitetyssä määräajassa koolle pelastusjoukkuetta. – Väestönsuunniteluun ja valmiuteen liittyvät asiat ovat nousseet eräillä pelastustoimialueilla miltei yhtä tärkeiksi kuin eurot. Sen sijaan hän ihmettelee, miksi samaa ei vaadita muilla riskialueilla. – Työryhmän työssä kiinnitetään huomio toimintavalmiuden kehittämiseen. – Sellainen on totta kai uutta toimintavalmiusohjetta käsittelevä seminaari. – Toivon kovasti, että myös ammattihenkilöt, jotka päätyökseen toimivat pelastusalalla, tulisivat mukaan Forssaan. Esitetty, sinällään hyvä savusukellusvahvuusvaatimus tiukkenee myös I-alueella. Paikat jaetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. – Niissä tulipalo voi olla yhtä vaarallinen onnettomuus kuin ykkösriskialueella, hän sanoo. Työturvallisuus on hänen mielestään tärkeä näkökulma ohjeessa. – On hämmästyttävää, että ministeriössä suhtauduttiin asiaan tällä tavalla. – Uskoisin, että sivutyönä tekevillekin työturvallisuus on tärkeä asia ja heille sopiva ohje turvaisi heidän työtään parhaimmin. Tällainen toimintamalli mahdollistaa, järkevöittää ja parantaa edelleen pelastuslaitosten toimintaa, sanoo Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jorma Parviainen. marraskuuta Forssassa, jossa Suomen Sopimuspalokuntien Liitto järjestää aihetta käsittävän seminaarin. JUHLASEMINAARI • lauantaina 5.11.2011 klo 12–15 • Faktia -auditorio, Perkiöntie 9, FORSSA Sopimuspalokunnille uusia toimintamalleja – uudistuvat vasteet ja sopimuspalokunnat sopimuspalomies, lehtori Ville Bräysy Suomen Sopimuspalokuntien liitto SEMINAARISSA ON istumapaikkoja rajoitetusti. Työturvallisuus lähtökohdaksi – Mikäli työryhmän esitys toteutuu, niin se mahdollistaisi ensimmäisen kerran koota hyväksytysti pelastustoimen muodostelmat tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Se osoittaa alueen ihmisille, etJärkevöittää toimintaa – harva-alueita ei riittävästi huomioida Toimintavalmiusohje puhuttaa alalla. Tule ja osallistu uuden ohjeen vaikutusten arviointiin! PALAAKO KÄRKIYKSIKKÖ. Työryhmä osoittaa hänen mielestään nopeaa reagointia ajan vaatimiin muutoksiin esittäessään, että riskiruutu muodostuu 1 km x 1km kokoista ruudutusta, samoin kuin on ensihoidossa. Kim Nikula on pahoillaan, että henkilöstön edustajia ei otettu mukaan toimintavalmiusohjetta laatineeseen työryhmään. – Olisi kuitenkin voinut pitäytyä vanhassa aikamallissa ja kokeilla myös uutta
Operatiivisella puolella on nyt riittävästi väkeä, vaikka liKari Lehtokangas tyytyväinen 150-vuotiaan Helsingin pelastuslaitoksen nykymenoon Hyvässä vedossa Teksti: Esa Aalto Kuva: Kimmo Kaisto. – Vaikeiden vuosien jälkeen olemme lähteneet henkilöstön kanssa yhdessä kehittämään laitoksen toimintaa ja viime vuonna kaupungin keskimääräinen sairauspoissaoloprosentti oli 5,1 ja meillä se oli tasan neljä. Se oli Helsingin kaupungilla keskimäärin 5,3. – Erityisesti ulkopuolista koulutusta olemme lisänneet. H elsingin kaupungin 150-vuotiaalla pelastuslaitoksella menee nyt hyvin. Ylempääkin koulutusta tapahtuu, muun muassa kolme henkilöä tekee parhaillaan väitöskirjaa. Pääkaupungin pelastuslaitos on maamme vanhin vakinainen palokunta. Kuluvan vuoden ensimmäisen puoliskon aikana se on painunut vielä tästä kymmenyksen alaspäin, pelastuskomentaja toteaa hyvillään ja ylpeänä. – Olemme hyvässä vedossa, pelastuskomentaja Kari Lehtokangas sanoo ja perustelee sairauspoissaolojen vähäisellä määrällä. Edellä olemme Länsi-Uuttamaata, mutta jonkin verran jäljessä KeskiUuttamaata. Helsingin kaupunki päätti kuitenkin panostaa pelastustoimeensa ja varasi sille budjettiin rahamäärän, jolla laitos saattoi perustaa 68 uutta virkaa. Se kertoo hänen mielestään myös siitä, että työviihtyvyys ja motivaatio ovat hyvät 700 hengen työyhteisössä. – Lisävirkojen myötä saimme vahvistettua operatiivista toimintaa, mutta uusia virkoja tuli myös muualle, kuten riskienhallintaan. Meillä on opiskelijoita ammattikorkeakouluissa, muun muassa terveydenhuollon puolella. Osaamista ja koulutusta lisätty Hyvän vauhdin 150-vuotias on Lehtokankaan mukaan saanut aikaiseksi satsaamalla henkilöstön osaamiseen ja koulutukseen. – Vertailtaessa sitä mihin tahansa, esimerkiksi julkishallinnon tai yksityisen sektorin työpaikkaan, väitän, että lukema on hyvä. Toimintavalmiusohjeen mukaisista vahvuuksista Helsingissä ei enää ole jääty jälkeen. – Kun meillä meni huonosti vuosituhannen alussa, sairauspoissaoloprosentti oli 6,5. 14 8/2011 Helsingin kaupungin pelastuslaitos on tänä vuonna juhlinut perustamisensa 150-vuotista taivalta. – Emme ole palkkajohtaja naapurilaitoksiin verrattuna, mutta emme jäljessäkään. – Enää emme ole kärsineet henkilöstökadostakaan, vaan päinvastoin, väkeä on tullut meille takaisin, Kari Lehtokangas kertoo. Helsingin pelastuslaitos taisteli vuosituhannen alussa palkkakuopassa ja henkilökuntaa pakeni naapureihin syntyneisiin uusiin alueellisiin pelastuslaitoksiin. Me annamme henkilöstölle mahdollisuuden kouluttautua ja hänen saamansa osaaminen hyödyttää myös työnantajaa
– On päätettävä mistä puhutaan. – Äskettäin selvitettiin Helsingin ja Vantaan yhdistymiskaavailujen yhteydessä myös pelastustoimen yhdistämistä ja hyötyjäkin siinä nähtiin olevan. – Se olisi noin 3–4 miljoonan euron investointi, mutta nyt vallalla oleva huono taloustilanne kasaa synkkiä pilviä tämän hankkeen ylle. Helsingin pelastuslaitoksen käyttötalousmenot ovat nyt noin 49 miljoonaa euroa. 8/2011 15 säkään ei olisi pahitteeksi. – Sen olemassa oloa ei kukaan aseta nyt kyseenalaiseksi. Hän jää eläkkeelle 1.2.2012. Kaluston kunto on hyvä. – On tavallaan hyvä, että olemme yhden kaupungin alaisia, jolloin käyttötalousmenojen hallinta on helpompaa. Sen sijaan hän ei panisi paPelastuskomentaja Kari Lehtokangas täytti tänä vuonna 63 vuotta. Voimme menojen kasvussa saada apua keskushallinnolta, vaikka useimmiten lähtökohta on se, että budjettivaroilla pitää pärjätä. – Arvostan niin paljon Helsingissä toimivia vapaaehtoispalokuntia, että tämä ero pitää tuoda esille. Sittenhän voitaisiin alkaa pohtia koko Suomen muodostamaa pelastuslaitosta. Tänä vuonna investointeja tehdään 18 miljoonan euron edestä. Miksei koko toimintaakin, jos jollakin VPK:lla toiminta uhkaa hiipua, mutta olisi kuitenkin innokasta väkeä. – Siihen vaaditaan vain ennakkoluulottomuutta. Mutta vapaaehtoista se ei ole eikä sitä pitäisi rinnastaa vuosisataiseen vapaaehtoisuuden perinteeseen. Hieman vaihtelevasti tässä on toimittu, joten jää nähtäväksi, miten tulevaisuudessa toimitaan, kun on paineita käyttötalousmenoissa. Erilaisten järjestelmien ja toimintojen yhdistäminen hyödyttäisi alueen asukkaita, heidän turvallisuuttaan ja myös lompakkoaan. Ja väkeä on vaikea muutoin saada mukaa. Ja hyvä niin, koska monin paikoin pelastustoimi on heidän varassaan ja he tekevät arvokasta työtä. Pikimmiten korjauksen tarpeessa on komentajan mukaan Haagan pelastusasema. Sellainen on halventava nimitys, Lehtokangas tuhahtaa. Hän ei hyväksy sitä, että sopimuspalokuntatoiminnasta puhutaan vapaaehtoisena palokuntatoimintana. – Operatiivisella puolellahan alueet ovat jo tehneet hyvää yhteistyötä. – Suurin yksittäinen kohde on parhaillaan käynnissä oleva Erottajan aseman peruskorjaus. Tarkoitus olisi saada Lassilaan uusi, pienempi pelastusasema vuonna 2013, josta tulisi Haagan korjauksen ajaksi korvaava tila. Sellaiset pelot ovat järjettömiä, Kari Lehtokangas tähdentää. – Näkisin, että erilaisten määräysten kanssa toimivat rakentajatkin olisivat tyytyväisiä yhteisestä toimijasta ja sen toimintalinjasta. Meidän kaupunkimme vapaaehtoiset palokunnat tekevät äärettömän arvokasta työtä, vapaaehtoisesti. Ensi vuonna taso putoaa runsaaseen 15 miljoonaan euroon. – Erityisesti mittavia kustannussäästöjä ja tehokkuutta saataisiin yhteisestä ensihoidosta. – Mutta ei mikään turvallisuuden tavaratalo. Mielestäni pitäisi puhua pääkaupunkiseudun kuntien pelastuslaitosten yhdistämisestä eikä koko Uudenmaan. Lassilan asema ei olisi hänen mukaansa pelkästään operatiivista toimintaa varten, vaan siitä olisi tarkoitus tehdä myös valistuksellinen toimintakeskus. Sellaista keskustelua käytiin jokin aika sitten, mutta ei enää. Harjoitus Erottajan paloaseman pihalla Helsingissä.. – Suuruuden ekonomiasta alkaen. Yhteistyövoimaa VPK:iin Pelastuskomentaja Kari Lehtokangas on todennut toivovansa Helsingin vapaaehtoisten palokuntien liittävän hälytystoimintaansa yhteen. Aatteellisesti ne eivät ole sellaisia. – Se pitäisi saada työn alle lähivuosina, mutta tilanne näyttää juuri nyt epävarmalta. Samalla täyttyy myös 40 vuotta työuraa Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella. – Emme me mitään ”anttiloita” ole, vaan turvallisuuden laatukeskuksia, hän painottaa. Erityisesti ongelma on ensihoidossa. Lassilan uusi asema on Lehtokankaan mukaan perusteltavissa, koska tavoitettavuuden ja valmiuden osalta alue on nyt huonosti saavutettavissa. – Mielestäni se ei ole sitä, koska mukana oleville maksetaan henkilökohtaista palkkaa. Koulun arvo ymmärretään kaupungin johdossa. Enemmänkin haitat nähdään pelkoina tai epäluuloina; kaikki toiminnat ja kalusto keskitetään keskuskuntaan, esimerkiksi Helsingin ydinkeskustaan. Jos pääkaupunkiseutu liittäisi pelastustoimensa yhteen, uskoo Lehtokangas, että muullekin Uudellemaalle voidaan löytää toimiva ratkaisu. Pelastuskoulu on meille tärkeä Alan koulutusta pohditaan parhaillaan, mutta Helsingin kaupungin oman Pelastuskoulun tulevaisuus on Lehtokankaan mukaan vakaalla pohjalla. Me maksamme pienen korvauksen yhdistykselle. Kova investointitahti Investointitahti Helsingin pelastuslaitoksella on ollut kova. Väestönsuojien kunnostus on jatkuvaa ja tarve tuntuu olevan loputon. Hänen mielestään hyötyä varmasti löytyisi jopa toimintojen yhdistämisestä. Se olisi liian iso alue. Sen jälkeen Lassilaan sijoittuisi ensihoitoon ja pelastustoimintaan yksiköt. Pääkaupunkiseudun laitos olisi kaikkien etu Kari Lehtokankaan mielestä olisi syytä keskustella myös siitä, miten tulevaisuudessa järjestetään pääkaupunkiseudun pelastustoimi
– Jo nyt maailmalla ihmetellään meidän 2,5 vuotta kestävää ammattikoulutusta, kun esimerkiksi Tokiossa palomiesammattiin valmistuu seitsemässä kuukaudessa. – Tämä vaatii vain kekseliäisyyttä ja uutta ajattelutapaa, hän sanoo. – Sellaisia asioita ei ole, mistä ei voitaisi keskustella. Hänen yli 20-vuotinen palomiehen ura tulee nyt erinomaisella tavalla hyödynnettyä uudessa tehtävässä harjoitusaluemestarina. – Valtio voisi tukea kouluamme taloudellisesti. Sellaista täällä tarvittaisiin. Asko Reinikainen toimii myös koko pelastuslaitoksen YT-asiamiehenä ja on henkilöstön edustajana johtoryhmässä. Siitä voitaisiin tehdä Pelastusopiston alueellinen toimija. Toivottaisimme muut tervetulleeksi mukaan toimintaan ja sen ansiosta opetusvoimaakin voitaisiin lisätä. Hän toivoo, että myös operatiivisessa työssä voitaisiin löytää uusia tehtäviä, jotka eivät olisi fyysisesti vaativia ja raskaita. Sitä on osoituksena Reinikaisen mukaan sekin, että kaupungin omaan koulutukseen hakee runsaasti väkeä. Ne ovat tämän ajan muotisanat. – Keskeisin kysymys koulutuksen järjestämisessä on se, pitääkö peruspalomiehelle antaa kaikkea koulutusta, Kari Lehtokangas pohtii. – Jos ensihoidon koulutusta aletaan antaa erikseen, muu koulutustarve vähenee, ja voidaan joutua myös lyhentämään muuta koulutusta. Kaikki eivät halua operatiiviseen työhön, vaan esimerkiksi riskienhallintaan. Myös yhä vaativammaksi muodostuva rakennuskantamme, pilvenpiirtäjineen, tuo tarpeen saada alallamme koulutettuja asiantuntijoita. Valinnanvapautta koulutukseen Koulutusrakenne pitäisi nyt viimein saada hänen mukaansa kuntoon. – Tehokkuus ja tuottavuus. Viimeksi 15:tä palomies-sairaankuljettajan koulutuspaikkaa haki 150 hakijaa. Samanlaisen hiljaisen ja miksei äänekkäämmänkin tiedon siirtyminen on alalla tärkeää. – Jos oppisisällöt nyt uudistetaan, ensimmäiset opiskelijat valmistuvat ensi vuosikymmenellä ja siitä kuluu vielä aikaa, että tämä alkaa näkyä käytännön työelämässä. Hänen tehtävänään on pitää huolta Helsingin pelastuslaitoksen Herttoniemessä sijaitsevasta Roihupellon harjoitusalueesta. Hänen mielestään on myös välttämätöntä edesauttaa sitä, että työntekijöiden työkyvyn ylläpitämisestä huolehditaan ja henkilöstöjohtaminen on kunnossa. Kouluttajat tulevat kentältä ja heitä olisi hyvä saada muualtakin. Esimerkiksi onnettomuustehtävien määrä kasvaa koko ajan Helsingissä. – Muutoinkin palomiehen työt ovat muuttuneet entistä haasteellisemmiksi. Asko Reinikainen on itse hyvä esimerkki urapolkuasiassa. Myös henkilöstöjohtamiseen etsitään sellaisia keinoja, jotka auttavat tämän tavoitteen saavuttamisessa, Reinikainen kertoo. Porukkaa lähtee eläkkeelle, mutta eläköityvien tilalle ei palkata uutta väkeä. Lehtokangas kannattaa koulutuksen moduulirakennetta. Hän huolehtii siitä, että siellä on kaikki kunnossa ja harjoitusmahdollisuudet hyvät, kun Pelastuskoulun oppilaat ja virassa olevat palomiehet tulevat esimiestensä kanssa sinne harjoittelemaan. – Parhaimmillaan tässä työssä onnistuminen johtaa siihen, että fyysisen esteen tai muun syyn takia voimme löytää työntekijöille uutta ja järkevää tekemistä, hankkeen ohjausryhmään kuuluva Asko Reinikainen sanoo. – Opiskelija saisi valita, mihin haluaa työssään suuntautua. Helsingin ikähanke on jaettu neljään osa-alueeseen: henkilöstöjohtamisen, urasuunnittelun, fyysisen toimintakyvyn sekä palvelusuhde osaprojekteihin. Myös työn vaativuus on lisääntynyt, sillä työtehtävistä on tullut pidempikestoisia. Teksti: Esa Aalto Kuva: Helsingin pelastuslaitos 150-vuotiaan asiat hyvällä mallilla. Asko Reinikainen sanoo, että laitoksen johdon kanssa yhteistyö toimii hyvin ja asioita voidaan käsitellä hyvässä yhteishengessä. Hän kuvailee 150-vuotiaan Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen nykytilaa hyväksi. Asko Reinikainen myöntää, että haastavinta on luoda palvelusuhteen ehdot eli ansiotaso sellaiseksi, että se houkuttelee työntekijöitä pois lisien muodostamasta vuorotyön palkkauksesta. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi eläinpelastustehtävät. Silti kunnallistaloutta vaivaavat taloudelliset paineet kasaavat synkkiä pilviä myös Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen ylle. – Tänä päivänä laitoksen toiminta on hyvällä mallilla ja Helsingin pelastuslaitos on jälleen myös vetovoimainen työpaikka. – Olemme täällä Helsingissä käynnistäneet hiljattain ikähankkeen, jossa etsitään ratkaisuja urapolkuihin ja työssä jaksamiseen. Ikähanke alkamassa Ikääntyvä henkilöstö luo myös omat haasteensa pelastuslaitoksessa. Asko Reinikainen tuli 25 vuotta sitten palomieheksi Helsingin pelastuslaitokselle. Vähemmällä väellä, enemmän työtä – Tulevaisuudessa meidänkin täytyy tehdä lisääntyvät työtehtävät entistä vähemmällä väkimäärällä. Keikkamäärät lisääntyvät, mutta eivät vahvuudet. Koulutuksen tulevaisuuteen vaikuttaa hänen mielestään eniten ensihoidon osuus. Peruskoulutusta ei ajallisesti voida hänen mielestään lisätä. Tänään 47-vuotias Reinikainen työskentelee harjoitusaluemestarina. Niiden kanssa me joudumme elämään. – Tässä meillä on haaste, osata päättäjillemme kertoa, millaista on työmme ja miten sitä pitäisi ansiotasollakin arvioida uudella tavalla. – Urapolkukysymystä pitää ajatella uudella tavalla, niin työntekijöiden kuin työnantajan, hän sanoo. 16 8/2011 hakseen, jos valtiokin ymmärtäisi sen arvon muutoinkin kuin juhlapuheissa
– Hallitusohjelman mukaan pelastustoimen tulee olla valmius kansallisten kriisien ja suuronnettomuuksien tehokkaaseen hoitoon. Ottaisimme toki mieluusti valtion mukaan rahoittamaan toimintaa. | www.turvata.. Sisäministeriö onkin käynnistänyt hankkeen, jossa aluehallinnon yhteistä varautumista poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin tehostetaan. Valtiolle on luonnollisesti eduksi, kun Helsinki tällaista koulutusta järjestää. Yhtään väheksymättä valtion ylläpitämän Pelastusopiston antamaa koulutusta, Pekka Sauri tähdentää. Nahkainen rystysuojaus ja vahvikkeet. Aluehallintovirastojen rooli on koordinoiva. KEVLAR®ja lasikuituvahvisteinen, leikkausta kestävä vuori. – Yhtenä osana parempaa varautumista on aluehallintovirastojen roolin kehittäminen. Varautuminen erilaisiin häiriötilanteisiin täytyy siis olla entistä tehokkaampaa, ministeri Räsänen totesi puhuessaan Helsingin pelastuslaitoksen 150-vuotisjuhlassa. Läntinen Teollisuuskatu 2 | 02920 ESPOO SEIZ HANSKAA TILANTEEN KUIN TILANTEEN UUTUUS UUTUUS SEIZ® XF -palokäsineet Tehokas suojaus kuumuudelta. Sauri pitää välttämättömänä, että Helsinki kouluttaa omat palomiehensä. Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri kuuluu Helsingin edustajana sisäasiainministeriön vetämään pelastusalan koulutusta pohtivan työn ohjausryhmään. – Selväksi on tullut, että valtio pitää hyvänä Helsingin kaupungin ylläpitämää Pelastuskoulua ja toivoo, että Helsinki järjestää alan koulutustoimintaa jatkossakin. Erinomainen istuvuus, mukavuus ja kosketusherkkyys. Toiminta siis jatkuu tulevaisuudessakin. Hänen mukaansa Helsingin päättäjät eivät ole kyseenalaistaneet oman pelastuskoulun tarvetta. 8/2011 17 Turvata Oy Ab | 010 569 4700 info@turvata.. – Helsingin, sen metropolialueen, olosuhteet ovat erilaiset kuin muualla ja siksi meidän pitää varustaa omalla koulutuksella omat pelastajamme. Sisäasiainministeri Päivi Räsänen pitää pelastustoimen roolia poikkeusoloihin varautumisessa keskeisenä. CROSSTECH®-kalvo antaa verija infektiosuojan. Sisäministeri Päivi Räsänen: Pelastustoimen valmiutta varautumiseen tehostetaan Oma pelastuskoulu on tärkeä Helsingille. Ministeri painotti, että yhteiskunnan elintärkeän infrastruktuurin ylläpitäminen on useiden toimijoiden tehtävä ja varautumisen tulee olla koordinoitua. SEIZ® Rescue -pelastuskäsineet KEVLAR®ja silikonihiilivahvisteinen kämmenpuoli. Joustava poimutus ja tarranauhakiristys ranteessa. – Sellaista keskustelua ei ole käyty, että valtio voisi osallistua koulutustoiminnan kustannuksiin. Korkein viiltosuojaustaso
Palomestari koulutti palokonstaapeleitaan tavalla, jossa voimistelulla oli keskeinen osa. Väsynyt ote saattoi herpaantua milloin tahansa. Myös kuri oli tuolloin varsin sotilaallista ja koulutus ilmeisen ankaraa. Tätä ”rääkiksi” kutsumaansa koulutusta hän kuvaa näin: ”ylös ja alas hakatikkaita. Koulussa koulutettiin palomiehiä kaupungin omaa tarvetta varten. Todellisen koitoksen eteen palokunta joutui toisen maailmansodan aikana. Lisäksi laitokselle oli perustettu sammutustoimesta erillinen palotarkastajan virka jo vuonna 1938. Koulutuskeskus, nykyinen Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pelastuskoulu, oli alallaan todellinen edelläkävijä myös valtakunnallisesti ajateltuna, sillä kaksivuotisen koulutuksen läpikäyneet helsinkiläiset palomiehet olivat tuolloin maamme koulutetuimpia. Helsinkiin kohdistuneiden pommitusten sytyttämät tulipalot asettivat palokunnan voimavarat äärirajoille. Myös vapaapalokuntien apu osoittautui tuolloin, kuten monesti muulloinkin, korvaamattomaksi. Hengitys salpautui ja heikotti. Lisäksi heidän tuli asua paloasemilla kasarmimajoituksessa. Vesisukellustoiminta oli aloitettu vuonna 1955. Ensi vasen jalka, oikea käsi, oikea jalka, vasen käsi. Tuohon mennessä muiden pelastustehtävien määrä oli ylittänyt sammutustehtävien määrän. Näin miehet olivat töissä kaksi vuorokautta ja kolmannen vapaana – nykyään töissä ollaan vuorokausi, jota seura kaksi vuorokautta vapaata sekä niin kutsutut tasoitusvapaat. 1970-luvulla tehtiin merkittävä valinta sen välillä, että lähdetäänkö laitosta muokkaamaan kohti laaja-alaista pelastusorganisaatiota vai pitäydytäänkö mahdollisesti entisestään kutistuvassa palosammutuksessa. Esimerkiksi 1920-luvun lopulla työaika lyheni siten, että lomavuoro oli joka kolmas vuorokausi. Tässä keskeisessä roolissa oli kaupungin oman koulutuskeskuksen perustaminen Helsinkiin vuonna 1972. 18 8/2011 V ähitellen myös miehistön koulutustaso parani. Laitoksella uudistettiin myös kiireellistä sairaankuljetusta, josHelsingin pelastuslaitoksen värikäs historia Teksti: Outi Ampuja Kuvat: Helsingin pelastuslaitos ja Pelastustiedon arkisto Helsingin palokunnan alkuaika oli varsin haparoivaa. Tikkaat huojuivat. Miehistön palkka oli alhainen ja koulutustaso heikko. Silti piti jaksaa ylös, alas…” Vähitellen työaika alkoi lyhentyä ja ajan myötä kasarmiasumisesta luovuttiin. Uutta palokunnassa oli ollut myös sairaankuljetuksen aloittaminen, joka tapahtui vuonna 1905. Tehtäväkenttä laajeni Keskeinen murroskohta laitoksen historiassa on ajoitettavissa 1950ja 60-luvuille, jolloin palolaitoksen tehtäväkenttä laajentui muun muassa meripelastusja öljyntorjuntatoimintaan. Ennen sotia tikapuuharjoituksia suorittanut Erkki Thurman muistelee Helsingin palolaitoksen veteraanien julkaisussa Paloveteraanien kunniaksi 1939–1944 harjoituksia seuraavasti: ”Palomiesten koulutus ei ollut mitään lastenleikkiä ja hienohelmat karsiutuivat jo kättelyssä. Sota-ajasta ja etenkin vuoden 1944 suurpommitusten synnyttämistä tulipaloista selvittiin kunnialla ja ilman että palosammutuksessa olisi syntynyt miehistötappioita, vaikka kalusto oli vanhaa ja miehiä liian vähän – ja heistäkin osa kokemattomia nostomiehiä ja vapaaehtoisia. Määrätietoisella työllä asioita saatiin vähitellen kohennettua Outi Ampuja kertoi Helsingin pelastuslaitoksen historiasta juhlaseminaarissa.. Muun muassa näiden syiden vuoksi palomiesten, silloisten palokonstaapelien, taso oli heikko ja miehistön vaihtuvuus suuri
Joidenkin palomiesveteraanien mukaan nykyään palomiehiltä ei vaadita samanlaista rohkeutta kuin aiemmin ja siksi heitä ei oikeastaan voi edes verrata entisajan palomiehiin. Helsingin palolaitoksen ensimmäiset sairaankuljetusrattaat ja työntöpaarit Pohjoisen palotornin pihalla vuonna 1909. 1990-luvun alun lamasta 2000-luvun alkuvuosiin saakka laitosta koittelivat kaupungin säästötoimet, joiden vuoksi asemat pyörivät osin minimimiehityksellä hälytysmäärien pääsääntöisesti kasvaessa. Asemien työkulttuuriin on kuulunut, että kalustosta, ja aiemmin hevosista, pidetään hyvää huolta, sillä voihan niiden toimimattomuus kriittisessä paikassa johtaa traagisiin seurauksiin. Monet palomiesveteraanit esimerkiksi kertoivat, kuinka kovalla pakkasella vaatteet saattoivat jäätyä päälle niiden kastuttua sammutusvedestä. 8/2011 19 sa keskeiseksi ideaksi otettiin hoidon aloittaminen jo paikan päällä. Kalusto on ollut tärkeä Kalustolla ja teknologialla on aina ollut keskeinen asema palomies-sairaankuljettajien arkipäivässä, johon myös autoille annetut lukuisat lempinimet viittaavat. on palomiesyhteisö ja sen merkitys palomiehille. Varmasti tässä on hieman nostalgiaa ja mahtailuakin, mutta on myös totta, että noista päivistä varusteet ovat muuttuneet huimasti. Lisäksi miehistöä kuljetettiin avoautoissa säällä kuin säällä. Entisajan palomiehet kokivat olevansa rautaa Monet sarkahousuissa paloja sammuttaneista veteraaneista korostivat entisajan palomiesten työn kovuutta ja vaarallisuutta: esimerkiksi 1950-luvulla ei ollut nykymittapuun mukaan arvioitaessa kunnollisia varusteita, ei juurikaan turvalaitteita eikä esimerkiksi kriisiapua, mutta kovat ja raavaat ”brankkarit” pärjäsivät. Tämä oli suuri muutos, sillä aiemmin tärkein hoitomuoto oli ollut mahdollisimman nopea kuljetus sairaalaan. Teknologiaa ovat myös palomiesten käyttämät sammutusasut, jotka ovat muuttuneet paljon 150 vuoden aikana. Monet seikat, jotka liittyvät palokunnan rikkaaseen ja runsaaseen perinteeseen näkyvät yhteisön toimintatavoissa edelleen. Tällaisessa asussa palojen sammuttaminen ja kattojen auki repiminen oli hieman toisenlaista verrattuna nykypäivään. PalomiesModerni säiliöja hyökkäyspaloauto 1950–60-lukujen taitteessa. Laitoksen nimi oli vaihtunut pelastuslaitokseksi vuonna 1991, jolloin siihen yhdistettiin myös kaupungin väestönsuojelukeskus. Uusien haasteiden eteen pelastuslaitos joutui 1990-luvun lopulla käytyjen palomiesten työtaistelujen aikana, joita käytiin kahteen otteeseen. Tänä päivänä sammutuspuku on lämpöä ja kosteutta tehokkaasti eristävää, ja kulutusta kestävä materiaalia. Mutta se mikä tuntuu pysyneen monella tavoin samanlaisena. Uudistus kohti varsinaista ensihoitoa edellytti entistä koulutetumpaa henkilökuntaa ja uusia, hyvin varusteltuja ambulansseja. Menneet palomiessukupolvet sammuttivat paloja, kuljettivat sairaita ja suorittivat palotarkastusta sarkahousuissa ja puserossa, ja myös kravatti kaulassa. Portailla palomestari Byman.. Tampereen palolaitoksen Ford Big Job, keskipumpulla ja korkeapainesuihkulla varustettu yksikkö esittelyssä Helsingin Erottajan silloisella pääpaloasemalla. Kiinni jäätyneitä vaatteita piti irrotella kuuman suihkun alla
Yhtenä pelastusalan tulevaisuuden haasteena voivat olla mahdolliset kasvavat tehokkuusvaatimukset, joiden seurauksena entistä suurempia hälytysmääriä joudutaan tekemään entistä pienemmällä miehistöllä. Kolmas testi on sulautuminen yhteisöön ja sen julkikirjaamattomiin sääntöihin: tulokkaan täytyy kestää viilausta eli erilaisten jekkujen tekoa ja käyttäytyä yhteisön sisäisten ja kirjaamattomien normien mukaisesti. Tehtävissä ”karskiutuu” ainakin jossain määrin. Tutkimukset osoittavat palomies-sairaankuljettajien työn olevan myös psyykkisesti kuormittavaa. Kirjoitus on lyhennelmä FT Outi Ampujan pitämästä esitelmästä Helsingin pelastuslaitoksen 150-vuotisjuhlaseminaarissa. viilaaminen palvelevat yhteisön toimintaa: huumorin avulla yhteisön hierarkkisuutta pidetään yllä, ja juuri huumorin ja viilaamisen avulla arvoasteikon alapäässä olevat uudet tulokkaat ”opetetaan tavoille”. Työn luonne ja 24 tunnin työvuorojärjestelmä vaikuttavat siten, että palomies-sairaankuljettajien työyhteisöistä – nimenomaan omasta vuorosta – on muodostunut tiiviitä ja suljettuja yhteisöjä. Kaikenlaisilla käytännön piloilla ja huumorilla on edelleen keskeinen rooli yhteisön lujittajana, ja niiden avulla testataan myös yksilön stressinsietokykyä. Silti jotkut tehtävät ikään kuin tunkeutuivat ammattimaisen asenteen läpi. Suhtautuminen rankkoihin keikkoihin ei ole muuttunut vuosien saatossa. Vaikka tämä yhteisön sisäinen sosiaalinen toiminta ei ehkä levitä hallinnollista tehokkuutta, se kuitenkin tuottaa väkeä, joka on valmis juoksemaan palavaan taloon muiden juostessa ulos. Myös tämä on ehkä tarpeellista pitää mielessä kun pohditaan pelastusalan tulevaisuutta. Palomiehet, nykyiset palomiessairaankuljettajat kohtaavat työssään väistämättä traagisia tilanteita ja näkevät paljon kärsimystä. Palomiesten keittiössä on kiellettyä jättää kahvikuppinsa pöydälle pesemättömänä. Tämä asioiden purkutapa tuntuu säilyneen muuttumattomana palomiessukupolvien läpi, vaikka nykyään laitoksella tehdään myös tarvittaessa niin sanottua debriefingtoimintaa eli ohjattua stressaavien tilanteiden jälkipuintia. Tämä on tärkeää siinä, että palomiehet pystyvät myös psyykkisesti toimintakuntoisina tekemään vaativaa työtään. Tutkimusten mukaan palomiesyhteisö kaikkinensa suojaa palomiehiä stressiltä. Palomiehet näkevät usein työn arjessa, erityisesti ambulanssien asiakaskunnassa, ensimmäisenä ja varsin konkreettisesti esimerkiksi yhteiskunnan eriarvoistumisen ja tuloerojen kasvun. Toisen kerran tulokas testataan tositilanteissa keikoilla. Ja mikäli yhteisön jäsen syyllistyy sellaiseen rikokseen, että syö luvatta toisen eväitä, esimerkiksi pullan, hänet saatetaan asettaa palomiesoikeuteen. Monet palomies-sairaankuljettajat kokevatkin, että työn psyykkistä kuormittavuutta – fyysisen kuormittavuuden ohella ei huomioida riittävästi esimerkiksi palomiesten eläkeiässä. Koulutuksen vakiinnuttua osaksi virallista koulutusjärjestelmää sisäänpääsytestit ovat kaikille samat. Uhri oli esimerkiksi saman ikäinen kuin oma lapsi. Kuva vuodelta 1992.. 20 8/2011 ten yhteisö muodostuu erityisesti omasta työvuorosta. Testaaminen on tärkeää, koska siitä voi riippua työkaverin henki. Palomies-sairaankuljettajien arki on kovaa työtä, johon kuuluu myös odottelua hälytysten välillä, yllättäviä ja vaarallisiakin tilanteita, joihin tulee reagoida nopeasti ja ammattitaitoisesti. Syylliseksi todettu saatetaan heittää vaatteet päällä uimahallin syvään päähän – myös puolustusasianajajalle voi käydä samoin jos puolustaa syytettyä huonosti. Rankkoja keikkoja puretaan samoin Rankat keikat puretaan yhä työkaverin kanssa seuraavana aamuna aamukahvilla. Työssä on tietysti myös paljon hyviä puolia. Yhteisöön sisäänpääsyn voi tulkita olevan kolmivaiheinen: ensin tulokkaan on läpäistävä sisäänpääsytestit, jotka ennen koulutuskeskuksen perustamista vaihtelivat suuresti ja jotka suoritettiin asemilla. Monet sanoivatkin, että lasten menehtyminen koskettaa aina, tai jos omalle kollegalle sattuu jotain. Näin tuntui käyvän mikäli tapauksissa oli jotain henkilökohtaista. Helsinkiläinen Jussi Kivi oli rakentanut pienoismallin Helsingin Kallion pelastusasemasta omaan palomuseoonsa. Viilauksen sosiaalinen tehtävä on lujittaa yhteisön jäsenten välisiä suhteita, uusintaa yhteisöä ja se toimii keinona purkaa tunteita. Yhteisö suojaa stressiltä Yhteisön sisäinen normisto ja erittäin rikas huumori eli nk. Yksi seuraus tästä on, että ne voivat vähentää palomiesyhteisön sisäistä sosiaalista toimintaa