Dräger FPS® 7000 -kasvo-osaan on integroitu FPS® In-mask -näyttö, joten lämpökuva on näkyvissä ensi hetkestä alkaen, myös näkyvyyden ollessa olematon.. Uusi Dräger UCF® FireCore Handsfree -lämpökamera FireCore takaa jatkuvan näkyvyyden lähiympäristöön
Kehittyäkseen pelastusala tarvitsee neutraalin informaation lisäksi myös kriittistä tarkastelua monista eri näkökulmista. 5 18-31 etelä-Savon pelastuslaitos, osa 2 PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen, 040 501 8721 TOIMITTAJA Silvio Hjelt KOLUMNISTIT Jaakko Linko, Marko Palokangas OHJEISTAMISPÄÄLLIKKÖ H. Pelastusalalla olemme ainoa julkaisu, jossa alan piirteitä, toimintoja ja toimijoita tarkastellaan tarvittaessa myös kriittisesti. Dräger FPS® 7000 -kasvo-osaan on integroitu FPS® In-mask -näyttö, joten lämpökuva on näkyvissä ensi hetkestä alkaen, myös näkyvyyden ollessa olematon.. Palokuntalaisen julkaisun mahdollistavat tilaajat ja pelastusalan yritykset –sekä pieni, mutta asiantunteva joukko tekijöitä. Joidenkin instituutioiden niin kutsutut tukitilaukset eivät nekään kohdistu lehteemme. Ollikainen TOIMITUS toimitus@palokuntalainen.fi TAITTO, ILMOITUSMYYNTI, TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET JA TALOUS Maria Salo, 0400 504 678, maria.salo@palokuntalainen.fi PAINO Grano Oy KANNEN KUVA SPPL KUVAPANKIT Freepik, Depositphoto JULKAISIJA Kustannusosakeyhtiö Sanomapaja WWW.PALOKUNTALAINEN.FI palokuntalainen BRANDKÅRISTEN vakiopalstat Satsningen på avtalsbrandkårer är häpnadsväckande lönsam – men hamnar dessvärre på ”fel moment” Pääkirjoitus Letkut solmussa 7 72 42-51 meripelastusseura 24. Näin toimimme myös tulevaisuudessa. VUOSIKERTA AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN ISSN 1798-2685 Liekinheittäjä 74 Brandkåristen 70 Ledaren 69 Pelastusala tarvitsee riippumattoman julkaisun Me Palokuntalaisen toimituksessa haluamme antaa suomalaisille monipuolisen kuvan maamme pelastustoimesta, sen organisaatioista, järjestöistä, ja erityisesti aktiivisista ihmisistä – niin pelastustoimen ammattilaisista kuin sopimushenkilöstöstäkin. Riippumattomana, itsenäisenä ja yksityisenä julkaisijana emme ole sidoksissa yhteenkään alan järjestöön. Rauhallista syksyä! Toimitus 10-13 Kiristyneet kelpoisuusvaatimukset uhka sopimuspalokuntien toimintavalmiudelle Lingottua 15 Mielipide 66 Uusi Dräger UCF® FireCore Handsfree -lämpökamera FireCore takaa jatkuvan näkyvyyden lähiympäristöön. Lehtemme ei saa tukea julkisista lähteistä – emme ole sellaista hakeneetkaan
03 3142 1530 VANTAA Tikkurilantie 68 p. 03 3142 1550 UUSI MYYMÄLÄ on AUKI! LAPPEENRANTA Myllymäenkatu 25 UUSI MYYMÄLÄ on AUKI! OULU Limingantie 5. 03 3142 1555 PORI Satakunnankatu 38 p. 03 3142 1505 ESPOO Koskelontie 15 p. 03 3142 1522 LAHTI Ansiokatu 2 p. 6 p PEITE SÄHKÖAUTOPALOIHIN p www.tamrex.. 03 3142 1545 TURKU Leipäläntie 71 p. 03 3142 1560 TAMPERE Kuokkamaantie 4 p. 03 3142 1507 HÄMEENLINNA Parolantie 10 p. TAMREX OY TAMPERE Turvesuonkatu 7 p
Tällainen kehitys ei ole sen enempää taloudellisesti mielekästä kuin valtakunnan sisäisen yhdenvertaisuuden kannalta hyväksyttävää. 7 PEKKA KOIVUNEN Päätoimittaja Sisäministeriön toimet uhkaavat pelastusvalmiutta Artikel på svenska på sidan 69. Valtio onkin panostanut ammattilaisten koulutukseen lisäresursseja. Tulossa on lisää ammattilaisia, mutta vähemmän sopimuspalokuntalaisia. Riittääkö niillä ymmärrystä ja itsetuntoa peruuttaa ennen kuin vahingot kasvavat korjaamattoman suuriksi. Mitä mainitut päättävät tahot tietävät tekemiensä päätösten seurauksista. Tässä ei nyt etsitä juhlapuheen pitäjiä, vaan suoraselkäisiä päättäjiä. Tai seuraa rannalta, kun kansalainen on veden varassa. KAIKILLE ON SELVÄ, että pelastajia tarvitaan lisää. pääkirjoitus TÄMÄN LEHDEN SELVITYS kelpoisuusehtojen kiristämisen vaikutuksista sopimuspalokunnissa osoittaa, ettei sisäministeriö ilmeisesti ole tehnyt minkäänlaisia vaikutusarvioita ennen kuin on hyväksynyt viime vuosina useita uusia, alaa sitovia ohjeita. Erityisen merkittävää on ollut savusukellusja pintapelastuskelpoisten pelastajien määrän väheneminen kahden viime vuoden aikana. Tämä on positiivista, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että valtion toimet sopimuspalohenkilöstön määrän parissa ovat miinusmerkkisiä. PeO:n uusi sammutustekniikkakurssi on sinänsä erinomainen, mutta sen määrääminen yllättäen pakolliseksi pääsyvaatimukseksi savusukelluskurssille merkitsi jälleen uutta hankaloittavaa, mutta vaikeasti perusteltavaa kynnystä sopimuspalokuntalaisten jatkokoulutukselle. PELASTUSYLIJOHTAJA KIMMO KOHVAKKA joutuu tässä tilanteessa kriittisen tarkastelun kohteeksi. Katollekaan ei saa kiivetä töihin kuin vain joka seitsemäs palokuntalainen.. SISÄMINISTERIÖN määräysten takia sopimuspalokuntien henkilöstö kutistuu. Pelastusalalla laajaa vastuuta kantavalla sopimuspalokuntien kentällä on tahto ja oikeus tietää, mikä on Kohvakan, ministeriön ja Pelastusopiston toimintapolitiikka pelastustoimen sopimushenkilöstön suhteen nyt ja tulevaisuudessa. Mikäli nykyisiä, voimassa olevia ministeriön hyväksymiä ohjeita noudatetaan, suurin osa yhä harvenevista sopimuspalokuntalaista työskentelee tulevaisuudessa ”jakoliittimen takana”. P.S. IKÄVÄ KYLLÄ ON TODETTAVA, että Suomen pelastustoimi on eräiltä osa-alueiltaan kriisissä. Miten ne suhtautuvat tästä aiheesta nyt julkaistavaan tietoon. Näiden kielteiset vaikutukset Suomen pelastustoimeen ovat kuitenkin dramaattisia. PELASTUSYLIJOHTAJA KIMMO KOHVAKKA ja hänen pelastusosastonsa näyttävät elävän omaa elämäänsä Kirkkokadun kuplassa ymmärtämättä alan sopimushenkilöstön todellisuutta. Samoin Pelastusopisto vaikuttaa autuaan tietämättömältä siitä, millaisia vaikutuksia alan pääkouluttajan toiminnalla on sopimuspalokunnissa. KYSYMYKSIÄ ON PALJON
Yliajaja oli menettänyt ajoneuvonsa hallinnan, ja häntä epäillään mm. 8 Lokakuun ensimmäisenä keskiviikkona aamutuimaan saimme pysäyttävän ja epätodelliselta tuntuneen viestin: ystävämme, niin siviilissä kuin työssä, vuoromestari Mikko Saastamoinen oli joutunut edellisiltana 1.10. Mikon uteliaisuus ja kehittämishalu näkyi muun muassa siinä, että aina havaittuaan uutta tieliikennepelastamisen kehittämiseen liittyen hän rohkeasti otti yhteyttä asiantuntijoihin ja valmistajiin ympäri maailman. Ari Keijonen on Suomen Palopäällystöliiton toiminnanjohtaja ja Samu Kemppi on paloesimies Keski-Suomen pelastuslaitoksessa ja puheenjohtaja Palopäällystöliiton tieliikennepelastamisen toimikunnassa.. Mikko oli myös kehittämässä Euroopan laajuista ajoneuvojen käyttövoimatarrahanketta. On meidän vuoromme jatkaa näitä. rattijuopumuksesta ja huumeiden vaikutuksen alaisena ajoneuvon kuljettamisesta. Mikko ei halunnut pitää kynttiläänsä vakan alla, vaan näki tärkeänä uteliaisuutensa, kiinnostuksensa ja paneutumisensa myötä tuoda uutta tietoa, osaamista ja suorituskykyä koko suomalaisen pelastusalan hyödynnettäväksi, ja siinä hän onnistui vahvan intohimonsa ja missionsa ansiosta erinomaisesti. Sellaista rohkeutta ja valtavaa paloa emme olleet aiemmin nähneet. Tieliikenne koitui Mikon kohtaloksi. Kuten alalla sanomme: Mikko, we will never forget you! Ari Keijonen ja Samu Kemppi Kirjoittajat ovat Mikon ystäviä ja työtovereita. Mikon ansiot ja kyvyt noteerattiin pian kansainvälisesIn memoriam Mikko Saastamoinen 10.12.1980–1.10.2024 tikin. Mikko valittiin kuusi vuotta sitten kansainvälisen CTIF:n tieliikennepelastamisen ja uusien teknologioiden (Extrication and New Technologies) komission jäseneksi. Ihmettelimme usein, kuinka kaiken ammatillisen toimeliaisuuden lisäksi Mikko ehti ylläpitää kaverisuhteitaan. Samoin hän toimi, kun ajoneuvojen uusia käyttövoimia otettiin käyttöön. Eikä pelkästään Suomessa, vaan myös laajasti kansainvälisesti. Myös kilpa-ajoneuvosta pelastamisen tekniikat ja taktiikat olivat keskeisessä osassa Mikon ammatillista ja vapaa-ajan intohimoa. henkilöauton yliajamaksi pyörälenkillä lähellä kotiaan Kangasniemellä. Vuoden palomieheksi vuonna 2020 valittu Mikko oli henkeen ja vereen tieliikennepelastamisen kehittäjä ja siihen liittyvän työturvallisuuden puolestapuhuja. Mikolla, Suomen Palopäällystöliitolla ja monilla muillakin tahoilla oli käynnissä yhteisiä kehittämishankkeita, jotka jäivät kesken, ja vielä suurempi määrä kehittämisideoita, jotka olisivat ajallaan tulleet toteutusvaiheeseen. Meilläkin, muun muassa monissa pelastusajoneuvoissa, näkyvät käyttövoimatarrat muistuttavat jatkossa Mikosta ja Mikon halusta kehittää suorituskykyjä ja työturvallisuutta. Mikko oli kysytty puhuja eri puolille maailmaa, aina Eteläja Pohjois-Amerikkaa myöden. Enää emme saa Mikolta viikoittaisia soittoja, mutta Mikko on läsnä meissä. Moni ammatillinen kontakti muodostui kaverisuhteeksi – niin meidänkin tapauksessamme. Näistä asioista Mikko tunnetaan laajasti niin meillä täällä kotimaassa kuin ulkomaillakin – ja näistä asioista hän puhui väsymättömästi, mutta muita motivoiden kehittäjänä, innovoijana, kouluttajana ja vaikuttajana. Mikko kiinnostui jo varhain ammatillisen uransa alussa raivaamisesta ja pelastamisesta, ja ajoneuvojen turvatekniikoiden kehittyessä hän paneutui niiden huomioon ottamiseen tieliikennepelastamisessa. Myös tässä tehtävässä Mikko näytti osaamisensa ja intohimonsa, ja hänet valittiin komission puheenjohtajaksi, joka tehtävä häneltä jäi nyt kesken. Mikko toimi luennoitsija muun muassa maailman suurimmassa tieliikennepelastamisen tapahtumassa Rescue Daysillä, joilla hän useita kertoja oli kouluttamassa myös kilpa-autosta pelastamista. Ja mikä arvostettavinta, se jalkautui toimintaan meidän kaikkien hyväksi. Muun muassa Kangasniemen paloaseman väki on huolehtinut ensi talven polttopuut käyttövalmiiksi. Me kaikki Suomessa pelastusalalla työskentelevät olemme joko välittömästi tai välillisesti päässeet Mikon kehitysja osaamisen edistämistyön piiriin. On ollut hienoa havaita, kuinka pelastusalan perhe ja muu lähipiiri on muistanut Mikon läheisiä. Ajatuksemme ovat Mikon avopuolisossa ja heidän uusioperheensä lapsissa
Syykin on hyvin ilmeinen. ! www. Palokunnan nimi kysyttiin päällekkäisten ja asiattomien vastausten eliminoimiseksi. Kyselyssä pyydettiin hälytyskelpoisten ja savusukelluskelpoisten määrät vuosina 2022 ja 2024. TULOKSET Vastausten määrä on tilastollisesti merkittävä, ja tulosten voidaan katsoa kuvastavan luotettavasti viime vuosien kehitystä ja tämän hetkistä tilannetta sopimuspalokunnissa koko maassa. 10 Kiristyneet kelpoisuusvaatimukset uhka sopimuspalokuntien toimintavalmiudelle Hälytyskelpoisten sopimuspalokuntalaisten määrä on kahdessa vuodessa laskenut 4 % ja savusukelluskelpoisten määrä on kahdessa vuodessa laskenut 14,5 %. Vastaajaa pyydettiin kertomaan, minkä pelastuslaitoksen sopimuspalokunta on kyseessä ja palokunnan hälytystehtävien (pl ensivaste) määrä keskimäärin vuodessa (seitsemän luokkaa). Myös pvat-kelpoisten määrä vuonna 2024 selvitettiin. Kysely lähetettiin palokunnan päällikölle tai puheenjohtajalle tai näiden osoitteiden puuttuessa palokunnan sähköpostiosoitteeseen osoitettuna päällikölle tai puheenjohtajalle. Vastanneista noin kolmannes oli palokuntia, joiden hälytyskelpoiset henkilöt ovat työsuhteessa pelastuslaitokseen. Selvitimme syyskuussa 2024 sähköposti/GoogleForms-kyselyllä kelpoisuusvaatimusten kiristämisen vaikutuksia sopimuspalokuntien toimintaan. Vastausprosentti oli 34,5. Kyselyn perusjoukko oli 516 palokuntaa. Luvut kertovat dramaattisesta muutoksesta, joka on tapahtunut kahden vuoden aikana. Myös pelastuslaitoksen asettamat hälytyskelpoisten vaatimustason kiristykset kehotettiin huomioimaan vastauksissa. . Kyselyn tuloksista voi vetää seuraavat johtopäätökset: KATSO SELVITYKSEN VAPAAT VASTAUKSET OSOITTEESSA PALOKUNTALAINEN.FI TÄTÄ KYSYTTIIN Kiristyksillä tarkoitettiin muun muassa tiukentuneita kuntovaatimuksia pelastussukelluksessa ja erityisesti pintapelastuksessa, putoamisvaarallisella alueella työskentelyyn tulleita tiukennuksia sekä uutta pakollista lisäkoulutusta savusukeltajiksi aikoville (sammutustekniikan kurssi). Kyselyyn vastasi 178 palokuntaa. Kainuun ja Keski-Pohjanmaan pelastuslaitosten alueilta ei tullut vastauksia. Alueellisesti vastaukset jakautuivat tasaisesti suhteessa pelastusalueiden sopimuspalokuntien määrään
11 1. Vastaajien mielestä vaatimusten kiristyminen on koettu palokunnissa negatiivisena 62 % ei vaikutusta 34 % positiivisena 4 % 3. Pelastustoimen sukellusja pintapelastustoiminnan ohjeen (2023) ja putoamisvaarallisella alueella työskentelyn ohjeen (2021) ja pelastuslaitoskohtaiset vaatimukset aiempiin verrattuna ovat vaikuttaneet kahden vuoden aikana seuraavasti: Hälytyskelpoisten määrä on kahdessa vuodessa laskenut 4 % Savusukelluskelpoisten määrä on kahdessa vuodessa laskenut 14,5 % 2. Hälytyskelpoisten määrän vaihtelu 2022/2024 Hälytyskelpoisten määrä on lisääntynyt 54 palokunnassa Hälytyskelpoisten määrä on pysynyt samana 39 palokunnassa Hälytyskelpoisten määrä on vähentynyt 85 palokunnassa 4. Savusukelluskelpoisten määrän vaihtelu 2022/2024 Savusukelluskelpoisten määrä on lisääntynyt 38 palokunnassa Savusukelluskelpoisten määrä on pysynyt samana 38 palokunnassa Savusukelluskelpoisten määrä on vähentynyt 102 palokunnassa Kyselyn tulokset suhteutettuna kaikkiin Suomen sopimuspalokuntiin (700) Hälystykelpoisia 1.9.2024 13284 poistuma vuodesta 2022 636 Savusukelluskelpoisia 1.9.2024 3600 poistuma vuodesta 2022 616 Pvat-kelpoisia 1.9.2024 2436
Työturvallisuuden näkökulmasta tarkastellen on selvä asia, että suorituskyky tulee olla vaativimpien tehtävien hoidossa minimitasolla. Pelastusviranomaisten ja sopimuspalokuntien yhteistyön tulee olla saumattomampaa ja kehittyä hyvässä yhteisymmärryksessä. Muistan aikanaan Oulu-Koillismaalla tällaisiakin linjauksia tehdyn. Itsekin olen joskus ollut sopimuspalokuntalainen ja alusta lähtien on ollut selvää, että näitä tulee harjoitella riittävästi, jotta tositilanteista selvitään vahingoittumattomina. Yli 90 prosentissa tehtävistä voidaan pärjätä ilman pelastussukelluskelpoisuuttakin. Sitä tämä toimiala tarvitsee nyt kipeämmin kuin koskaan. 12 Mikä palokunnista eroamisen todellinen syy on. Palokuntien kuppikuntaisuus, oman elämän kokonaisuus, yhteistoiminta pelastuslaitoksen kanssa olivat kolmen kärki. Ja kuinka monta kertaa läheltä piti tilanteitakin on saanut todistella. Herää kysymys, missä todellinen sylttytehdas kiristyneille vaatimuksille on. Sopimuspalokuntabarometrissa palokuntatoiminnasta luopumisen syyt ovat moninaisempia kuin vain vaatimusten kiristyminen. Mutta kuinka järkevää on näiden vaativimpien tehtävien antaa määrittää sitä, että ketkä ovat ylipäätänsäkään kelvollisia mihinkään hälytysosaston toimintaan. Kattava koulutustoiminta ja innostava ilmapiiri voivat johtaa siihen, että mahdollisista suorituskyvyn puutteista päästään eroon. Kentältä tulee paljon viestiä kiristyneistä vaatimuksista, jotka hankaloittavat palokuntien jäsenistön asemaa. Itse näkisin, että sopimuspalokuntalaisten ja hyvinvointialueen pelastustoimen välillä on lisättävä vuorovaikutusta ja kehittäminen tulee olla systemaattisempaa. Jari Lepistö Koen olevani tällä hetkellä ristitulessa. Samaan aikaan kollegani vakuuttelevat, että vaatimustaso on pysynyt samana, mitä SM:n ohjeisiin tulee. Jari Lepistö, pelastusylitarkastaja Sisäministeriön pelastusosastolta ja Suomen Palopäällystöliiton toiminnanjohtaja Ari Keijonen kommentoivat kyselyä.. Ohjeiden uudistuksessa on ollut mukana myös SSPL:n edustajat, jotka ovat kuulemma muutokset hyväksyneet. Vanha kunnon palokuntahenki päälle. Nyt mennään monin paikoin liian ylimielisesti eteenpäin. Barometrissa vaativuustasoa ovat pitäneet liian korkeana alle neljännes vastaajista. Pelastussukellustai korkean paikan tehtävät ovat sellaisia, että pienetkin virheet voivat olla kohtalokkaita. Tulosyhteenveto vaikuttaa mielenkiintoiselta. tehtäviä ei siltä paloasemalta suoriteta. Toki nousua oli viisi prosenttia edellisestä barometrista. Jossain jopa puolustusmuureja rakentaen. Vaatimustasoon liittyvissä näkemyksissä voidaan päästä yksituumaisempaan lopputulokseen, kun keskustellaan ja sovitaan käytännöistä enemmän. Pohdin sitä, että mikä palokunnista eroamisen todellinen syy on. Eikö yksinkertaisimmin jonkun spesifin suorituskyvyn puute jollain paloasemalla voisi tarkoittaa sitä, että ko. Tosiasia kuitenkin on, että me tarvitsemme harvaan asutussa Suomessa jokaista sopimushenkilöstöön kuuluvaa, vaikka he olisivat hieman vaatimattomammallakin suorituskyvyllä varustettuja
Ari Keijonen. Olisi saatava aikaan tilanne, jossa koulutusja suorituskykyvaatimukset ja niiden realistinen toteutuminen sopimuspalokunnissa työturvallisuudesta tinkimättä ovat tasapainossa. Tämä vaatii aktiivista työtä jo valmisteluvaiheessa, kun ohjeet ja muut suorituskykyvaatimukset ovat vielä työn alla ja käsiteltävinä ohjausja muissa työryhmissä, joissa eri osapuolet ja asiantuntijat ovat edustettuina. 13 Vaatimukset ja realiteetit oltava tasapainossa Kyselyn tulos on huolestuttavaa luettavaa, erityisesti savusukelluskelpoisten määrän dramaattinen lasku vain kahdessa vuodessa on jopa hälyttävää. Tulisiko liikuntatreenit asettaa yhtä tärkeään asemaan kuin muu harjoittelu. Kaikissa tehtävissä ei vaadita samanlaista fyysistä otetta, mutta on jokaisen hälytystoimintaan osallistuvan etu – ja myös palokunnan etu – että fyysisen suorituskyky on riittävällä tasolla ja sen kehittämiseen luodaan kannustava ilmapiiri ja valmennus. Palokuntien hälytystoiminnan luonteeseen kuitenkin kuuluu, että siihen osallistuvilta vaaditaan tiettyä suorituskykyä ja kuntoa. Positiivista on se, että osassa palokuntia on kyetty lisäämään hälytysja savusukelluskelpoisten määriä, mutta valitettavasti se ei riitä muuttamaan trendiä. Muutamissa palokunnissa yksittäisten jäsenten aktiivisuus ja innovaatiot kuntoilun lisäämiseksi osana harrastusta ovat tuoneet hyviä tuloksia, niistä on tullut pitoja jopa vetovoimatekijöitä
Toimintavalmiuden nostamisesta lakisääteiselle tasolle ja varallaoloa korvaaviin järjestelyihin tarvitaan 780 uutta pelastajaa. Tällä hetkellä pelastajan virkoja on koko maassa 3 554, Ahvenanmaa pois lukien. 14 PeO:n selvitys: Vuoteen 2032 mennessä tarvitaan 2 300 uutta pelastajaa Selvitys tehtiin Pelastusopiston ja sisäministeriön yhteistyönä toteuttaman, hyvinvointialueille suunnatun kyselyn avulla. Alipäällystön ja päällystön tarve on eläköitymisen perusteella 404 henkilöä ja pelastajatarvekyselyn perusteella 152 henkilöä, mikä tekee yhteensä 556 henkilöä. Selvityksessä huomioitiin myös Kevan eläköitymisennuste. Suuri osa tulevista alipäällystön ja päällystön henkilöistä tulee olemaan pelastajataustaisia eli he poistuvat samalla pelastajavahvuudesta, mikä entisestään kasvattaa pelastajatarvetta. Tarvittavista 2 300 uudesta pelastajasta noin sadan tulisi olla ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä. Kevan eläköitymisennusteen mukaan pelastajien ennakoitu vanhuus-, osatyökyvyttömyysja työkyvyttömyyseläkepoistuma on 1 098 pelastajaa. Tutustu raportiin: https://www.pelastusopisto.fi/ wp-content/uploads/ Pelastajatarve-2024-2032.pdf. Pelastajien kokonaistarve muodostuu toimintavalmiuden nostamisen lisätarpeesta, pelastajien eläköitymisestä sekä pelastajien siirtymisestä alipäällystöja päällystötehtäviin vuosina 2024–2032. Viroista 81 (2 %) on täyttämättä. Virkoja hoitaa 3 416 kelpoisuusehdot täyttävää pelastajaa ja 57 pelastajaa, jotka eivät täytä kelpoisuusehtoja
YMMÄRRÄN, etteivät ammattilaiset koe omikseen vaikkapa Suomen Sopimuspalokuntien Liiton ansiomitaleita, nehän myönnetäänkin nimenomaan sopimuspalokuntatoimintaa edistävistä ansioista. Jotkut palokunnat ovat innokkaita palkitsemaan jopa vuosittain porukkaa erilaisilla ansiomerkeillä, toisissa taas anomuksia täytellään parinkymmenen vuoden välein suurten juhlallisuuksien yhteydessä, jos silloinkaan. Hankkeen puuhamiesten mukaan alan ansiomerkkejä oli olemassa vain vapaaehtoisille pelastajille sekä tarkastusja varautumispuolelle. 15 kolumni VASTIKÄÄN pelastusalan operatiivinen ammattihenkilöstö perusti itselleen ansiomerkkijärjestelmän, koska heille sopivia ansiomerkkejä ei kuulemma ollut olemassa. Muistelisin kunniakirjassakin lukevan, että mitali on myönnetty ”ansiokkaasta työstä pelastusalan hyväksi”, vapaaehtoisuus ei ollut myöntökriteerinä. Hassua se olisi ollutkin, toimin nimittäin sen saadessani henkilökohtaisen sopimuksen sopimuspalokunnassa. Harva näitä hommia prenikoiden tähden tekee, mutta arvokas tunnustus tuntuu takuulla hyvältä! LINGOTTUA JAAKKO LINKO operatiivisen sopimuspalokunnan varapäällikkö ja ensihoitajaopiskelija. Mutta ei mitaleita satele ihan tasaisesti sopimuspalokuntapuolellakaan. En ole koskaan mieltänyt, että se olisi vapaaehtoisten ansiomitali – siitäkään huolimatta, että sen myöntäjänä on vapaaehtoisuuden ihanuutta joka käänteessä rummuttava järjestö. Ymmärrän hyvin, että tuntuu hassulta painaa vuosikymmeniä työtä saamatta minkäänlaista tunnustusta. ANSIOMERKIT JA -MITALIT ovat hienoa ja arvokasta palokuntaperinnettä. En tietenkään ollut ammattilainen, mutta koin kyllä tekeväni ”Ansiomerkkien jako ja vapaa sana” operatiivista pelastusalan työtä. Etenkin, jos sillä edistetään arvokkaan palkitsemisperinteen toteutumista myös siellä, missä tehdään tosissaan työtä eikä vain patsastella paraateissa. AMMATTIPELASTAJIEN KOKEMA ONGELMA on saattanut piillä pikemminkin siinä, etteivät ansiomerkit ole löytäneet oikeisiin kohteisiinsa. Mutta SPEK:n, Suomen Palopäällystöliiton tai alueellisten pelastusliittojen mitalit olen itse mieltänyt myös alan ammattilaisille sopiviksi arvostetuiksi ansiomerkeiksi. Uusikin ansiomerkkisarja mahtuu varmasti alan prenikoiden joukkoon. AINOKAINEN MINULLE jo kohtuullisen pitkän palokuntaurani aikana myönnetty ansiomerkki on SPEK:n ansiomitali. Ansiomerkkejä tulisi jokaisessa ammattija sopimuspalokunnassa säännöllisesti anoa sen ansainneille. Ja niin ajattelen muuten tekeväni nykyäänkin, vaikken palkkaa nykyisestä sopimuspalokuntatyöstäni saakaan. Niiden soisi päätyvän nimenomaan sellaisten henkilöiden kannettaviksi, jotka oikeasti ovat antaneet merkittävän työpanoksen – ammattilaisina tai sopimuspalokuntalaisina
Jämsän kaupungin ja hyvinvointialueen tervehdykset toi Jorma Poti. Kotiseutuneuvos Hannu Ahlstedt totesi historiakatsauksessaan viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneen enemmän palokunnan toimintaan vaikuttaneita muutoksia kuin koskaan aiemmin. 16 Keskisuomalainen Jämsänkosken VPK vietti 120-vuotisjuhlaa 14.9.2024. Jämsänkosken VPK 120 vuotta ”Palokuntamme vanhenee, mutta henkilöstö nuortuu, mikä on erittäin hyvä asia toiminnan jatkumiselle Jämsänkoskella.” Jämsänkosken VPK:n päällikkö Pertti Leppäselle luovutettiin SPPL:n erityisansioristi ja SSPL:n kultaisen ansiomitali soljella.. Erikoisuutena oli vesitykki-ilotulitus, jossa esillä oli jokaiselle vuosikymmenelle oman aikansa vesitykki. Yleisötilaisuus järjestettiin Sopimuspalokuntaviikolla Jämsänkosken tapahtuma-aukiolla. Palokunta kokoontui iltajuhlaan muistelemaan 120-vuotistaivaltaan oman henkilöstön kanssa. Päiväjuhlaan osallistui oman henkilöstön lisäksi joukko kutsuvieraita eri yhteistyötahoilta. Jämsänkosken VPK:n sai useilta osallistujilta kiitosta ansiokkaasta työstä kaupungin pelastustoimen hoitamisesta. Palokunnan juhlaviikkojen ohjelmaan kuului valokuvanäyttely Jämsänkosken Vanhassa pappilassa. Palokunnan osaavaa henkilöstöä kiiteltiin ja nuorisoja veteraaniosastojen merkitys huomioitiin myös tervehdyksissä. Kalustonäyttelyssä pappilan pihalla oli esillä VPK:n vanhaa ja vähän uudempaakin kalustoa vuosien varrelta
Varapäällikkö Olli Lehtonen, SPEK:n ansioristi. Kuvasta puuttuvat Eero Vilenius, Tapio Vilenius ja Jarkko Rantanen Kuvassa vasemmalta palokunnan päällikkö Pertti Leppänen, SPPL:n erityisansioristi ja SSPL:n kultainen ansiomitali soljella. Hän kiinnitti huomiota Jämsänkosken VPK:n monipuoliseen osaamiseen ja sitoutumiseen pelastuslaitokseen muuttuvassa toimintaympäristössä. 17 Juhlatilaisuuden avasi VPK:n puheenjohtaja Jaakko Järvi. Tapio Vilenius, SPEK:n ansiomitali.. SSPL:n pronssinen ansiomitali: Markku Mantere, Reijo Vilenius, Jukka Kandell ja Teemu Valkeamäki. Jämsänkosken VPK standaarit ansioituneille: Vasemmalta Olli Lehtonen, Heikki Ahlstedt, Tommi Leppänen, Jouni Lehtonen, Jukka Peltonen, Antti Salminen, Teemu Valkeamäki, Mikko Varonen ja Reijo Vilenius. Jarkko Rantanen ja Eero Vilenius, SSPL:n pronssinen ansiomitali. Keski-Suomen pelastuslaitoksen tervehdyksen ja juhlapuheen piti pelastuspäällikkkö Arto Ahlroos. SPEK:n ansiomitali: Tommi Leppänen, Kalle Kotiaho, Jukka Peltonen ja Heikki Ahlstedt Kuvasta puuttuvat: Jorma Varonen, SSPL:n hopeinen ansiomitali
18 Etelä-Savon pelastuslaitos Vaikea aika, mutta uskoa tulevaan löytyy Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisa/ Etelä-Savon pelastuslaitos OSA 2
Etelä-Savossa on kolme kaupunkia Mikkeli, Savonlinna ja Pieksämäki. Ruohonjuuritasolla suhtaudutaan tulevaisuuteen kuitenkin luottavaisesti. Mikkelin seudulle palaamme seuraavassa numerossa palomestari Eero Ahon haastattelun myötä. Vierailukohteina olivat Savonlinnan ykkösvuoro, Juvan ja Kerimäen sopimuspaloasemat, Miekkoniemen VPK ja monitoimiyksiköt Sulkavalla ja Puumalassa. Tätä kirjoitettaessa leikkausten vaikutukset eivät vielä olleet selvillä. Kuvassa Savonlinnan keskusta.. 19 Teksti Pekka Koivunen Kuvat Jari Kokkonen (ilmakuva), Pekka Koivunen Edellisessä numerossa (122) tutustuimme Etelä-Savon pelastuslaitokseen pelastusjohtaja Seppo Lokan opastamana. Pelastusjohtaja Seppo Lokan vaikeana tehtävänä on lohkaista miljoonan verran 14 miljoonan euron budjetista. ?. Nyt on aika tavata eteläsavolaisia, käytännön operatiiviseen toimintaan osallistuvia ammattija sopimuspalomiehiä
Nostolavan kuljettaja Aleksi Uski lähti aamulla Kerimäelle ja Savonrannalle väestöhälyttimien asennushommiin. Palomies Tero Savolainen, 53, aiemmin teollisuussähköasentaja ja puuveneveistäjä, pelastajatutkinto 2000, virka 2011.. Tämä on osaltaan parantanut työhyvinvointia. Johtaminen Esimiesten tasoa Sampsa Jakonen pitää aiempaa parempana. 20 24 h työvuoro ja kokonaispalkkaus Työvuoron pituudesta vallitsee Savonlinnassa liikuttava yksimielisyys. Sampsa Jakonen, 56, palomiestutkinto 1993, sijaisuuksia, palomiehen virka 1999. Miesten mielestä muutos on toiminut hyvin. Savonlinnan ykkösvuoron mietteitä Aurinkoinen syyspäivä alkoi ykkösvuoron osalta rauhallisesti. – Meiltä lähti työvuorosekoilun vuoksi kymmenkunta henkeä muihin hommiin. Kokonaispalkkaukseen Savonlinnassa siirryttiin vuonna 2023. Työvuoron esimies Janne Päykkönen, 49, pelastajatutkinto 1999, sijaisuuksia, ap-kurssi 2006, ylipalomiehen virka 2007, esimiehen virka 2011. Palomies Mika Paunonen, 28, pelastajatutkinto 2020, jonka jälkeen sijaisuuksia, virka 2023. – Täällä kokeiltiin neljän vuoden ajan 12 tunnin järjestelmää, mutta onneksi se jäi vain kokeiluksi, jonka korona keskeytti, muistelee Tero Savolainen. Vuoron esimies Janne Päykkönen muistuttaa kokeilun pahimmasta epäonnistumisesta. Asemalle jäivät vuoron esimies ja kolme palomiestä. – Esimiehet osaavat, osallistuvat ja keskustelevat enemmän kuin ”vanhoina aikoina”