KERÄILYSTÄ SYNTYNEET MUSEOT 4 / 2020 INTOHIMO • 9,80 €. PARHAAT TARINAT PINTAA SYVEMMÄLTÄ AIRA SAMULIN & HYRSYLÄN MUTKAN TARINA Uudistunut Urheilumuseo PARIKKA LAN FANTASI APUUTARH A K AT A R IIN A SA LM I Miksi KERÄILEMME
Tervetuloa ostoksille uuteen museokauppaan Malskille 19.12.2020 asti. Erikoistuotteita löydät myös Mastolan ja Hiihtomuseon kaupoista sekä osoitteesta verkkokauppa.lahti.fi Lahden museoiden UUSI POP UP -MUSEOKAUPPA ma–pe 10–18 & la 11–16 Päijänteenkatu 9, Malski TAIDETTA TULOSSA! @lahden.museot @lahdenmuseot @lahdenmuseot Museokauppasi ilmoitus tähän. SOITA 044 4300 701 Tältä sivulta löydät parhaimmat museokaupat, tuotteet ja tarjoukset! KAUPASSA
30 M NIIN KUIN MYSTEERI Taiteilija Anna Erikssonin Nainen M jatkaa elämäänsä Rauman taidemuseossa. 4 MUSEO INTOHIMONA Pääkirjoitus 8 KERÄILYN PALO Museot, jotka syntyivät keräilystä. 26 MÄÄRÄTIETOINEN TOIMEN NAINEN Aino Sibelius oli luova monitaituri. 14 MUSEO KUIN TOINEN KOTI Museokoorinaattori Karoliina on Glimsin talomuseon sydän. 44 URHEILUMUSEO PÄIVITTI ITSENSÄ NYKYAIKAAN Vierailijalle välitetään tunne-elämyksiä digitekniikan keinoin. SISÄLTÖ Parhaat tarinat pintaa syvemmältä 6 PURKUTAITEESTA VUODEN 2020 TAIDEILMIÖ Taiteen kotitalossa vieraili yli 30 000 ihmistä. 53 KOLUMNI Keräilemme, siis olemme 56 SANARISTIKKO Erkki Vuokilan laatima ristikko 57 NÄYTTELYLIITE 59 ANNA PALAUTETTA 34 PIENI PARATIISI PARIKKALASSA Veijo Rönkkösen fantasiapuutarha 38 APUKÄSINÄ RAKKAAN ASIAN PUOLESTA Vapaaehtoisten joukko museoissa on runsas. TE O S: SH EIK K I / K U VA : JO U N I VÄ Ä N Ä N EN K AT A R IIN A SA LM I M AT TI PY YK KÖ MUSEO-LEHDEN IRTOMYYNTIPISTEET MUSEO on irtonumeromyynnissä seuraavissa Lehtipisteen myyntipisteissä: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Sokos, Prisma, FoodMarket ja R-kioski. 48 MIELENKIINTOISIA NÄYTTELYITÄ YLLÄTTÄVISSÄ PAIKOISSA Museovinkkaaja Soili Poikosen näyttelyvinkit 50 POHJANMAA ANTAA PARASTAAN Museo-lehti matkailee Pohjanmaalla. 22 SALAPERÄINEN SATEENKAARIMAALARI Magnus Enckell oli kultakauden mestari . 41 MEHILÄISTEN LUMO Rodoksen saaren Mehiläismuseo. 20 HYRSYLÄN MUTKAN TARINA Aira Samulin kertoo, mistä museo sai alkunsa
vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Kimmo Levä TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Tuuli Rajavuori TOIMITTAJA-TOIMITUSSIHTEERI Jenna Honkanen ULKOASU Inari Savola ASIANTUNTIJARYHMÄ Teemu Ahola, Taina Myllyharju, Riitta Ojanperä, Johanna Rassi, Marjo Vänttinen AVUSTAJAT Saana Darth, Bruno Gronow, Anu Huttunen, Heli Kärkkäinen, Anneli Lekkeri, Silja Massa, Ilpo Musto, Minna Mänttäri, Maria Paldanius, Jenna Parmala, Soili Poikonen, Matti Pyykkö, Päivi von Rabenau, Reima Rautiainen, Merja Räty, Katariina Salmi, Elina Teerijoki, Jukka-Pekka Visuri, Erkki Vuokila KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Kahta kolmasosaa, eli viimeisimmän arvion mukaan noin 800 museota, pyöritetään harrastajavoimin. 58. Museoiden perustajat ja ylläpitäjät tarvitsevat myös ihmisiä, joille museoissa vieraileminen on intohimo. Museoiden ylläpito edellyttää intohimoa viedä kokoelman tai museon perustajan ideaa eteenpäin sekä välittää hänen arvojaan tuleville sukupolville. Noin kolmasosa niistä on ammattimaisesti ylläpidettyjä, mikä tarkoittaa sitä, että museossa on palkattua henkilöstöä ja näyttelyt ovat avoinna ympäri vuoden. Toteamus tuskin pitää paikkansa, mutta suomalaisten museoiden määrä ja monipuolisuus kestää kyllä eurooppalaisen vertailun. Elämme poikkeuksellista aikaa, joka on jossain määrin hankaloittanut museokäyntejä. Annetaan siis museointohimon edelleen viedä, mutta terveys edellä. Intohimon tuloksena on syntynyt kokoelmia, joita halutaan esitellä omaa lähipiiriä laajemmalle yleisölle. Monen museon taustalla on yksittäisen henkilön tai ryhmän intohimo keräilyyn tai luovaan työhön. Heidän ansiostaan museokohteiden ovet pysyvät avoinna ja kokoelmiin liittyvät tapahtumat ja tekijät elävinä mielissämme. Siihen voimme kaikki vaikuttaa huolehtimalla omasta ja muiden turvallisuudesta noudattamalla viranomaisten ja museoiden ohjeita välimatkasta, maskin käytöstä ja käsihygieniasta. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki Aikakauslehtien liiton ja Kultti ry:n jäsen TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2020 Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 9,80 € määräaikainen digitilaus 19 €, irtonumero 4,90 € ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA PunaMusta, Forssa ISSN 0781-0032 (painettu) ISSN 2489-8422 (verkkojulkaisu) KANNEN KUVA Katariina Salmi PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 ClimateCalc CC-000084/FI PunaMusta Magazine H IIL IN EU TRA ALI PAINO TU OT E MUSEO INTOHIMONA S uomessa toimii yli tuhat museota. Onneksi tätä intohimoa on myös sekä ystäväja perinneyhdistyksissä että poliittisten päättäjien joukossa. Yksi museoalan totuuksista kuuluukin: ”Museo on helppo perustaa, mutta melko mahdoton pitää pystyssä”. Pelkkä perustajien intohimo ei yleensä kuitenkaan riitä museo toiminnan pitkäjänteiseen ylläpitoon. Suomen mittavaa museomäärää on joskus kuvattu toteamalla, että meillä on maailmanennätysmäärä museoita asukasta kohden. Kimmo Levä Museoliiton pääsihteeri. Onneksi voimme kuitenkin toteuttaa intohimoamme ja toivottavasti niin on myös tulevina kuukausina
Jäljelle jäävät päästöt kompensoidaan The Gold Standard -sertifioitujen ilmastoprojektien kautta. Kuin taidemaailman Unikko-kuoseja.” Vincent van Gogh -tie taiteilijaksi -näyttely on ensimmäinen Van Goghin yksityisnäyttely Suomessa. Tästä saatiin osoitus Utajärven kotiseutumuseossa, jossa nähtävillä ollut sota-ajan palopommi alkoi vuotaa kirkasta nestettä.” Kainuun prikaatin raivausryhmä selvitti tilanteen ja vei räjähdeainetta sisältäneen palopommin lisäksi tuhottavaksi myös muita sota-ajan vaarallisia esineitä. Wendelin johdolla joukko suomalaisia museojohtajia lähti opintomatkalle Kaliforniaan. MUSEO-lehti on nykyään hiilineutraali painotuote. ” Merkittäväksi uutistapahtumaksi Suomessa ja myös Yhdysvalloissa kohonnut intiaanijäänteiden palauttaminen sai alkusysäyksensä neljä vuotta sitten.” Suomen kansallismuseo palautti kokoelmiaan Yhdysvaltoihin. syyskuuta 2020 Mesa Verden kansallispuistossa. Digimuseo.fi 30 VUOTTA SITTEN. Tällä hetkellä PunaMusta tukee metsien istuttamista Etiopiassa. ”Charlotte Wendelin kaltaisille henkilöille vain harvat asiat ovat mahdottomia, sen vuoksi hänenlaistensa persoonallisuuksien kohtaaminen on herättävää”, kirjoitti Anja-Tuulikki Huovinen MUSEO-lehdessä 4/1990. YLE uutiset 29.9.2020. Taiteilija, jonka maalausten auringonkukat ja iirikset koristavat nyt laukkuja, mukeja, avaimenperiä ja jääkaappimagneetteja museokaupoissa ympäri maailmaa. INSPIROIVIA KOHTAAMISIA Intohimoinen ihminen herättää huomiota. FWA:n tavoite on vahvistaa graafisen muotoilun, innovatiivisuuden ja viestinnän merkitystä suomalaisilla verkkosivuilla. Kaliforniassa Wendelin kyky aktivoida laajoja verkostoja jäi suomalaisvierailijoiden mieleen. Suomessa sapattivuottaan viettävä yhdysvaltalainen Charlotte Wendel teki lähtemättömän vaikutuksen suomalaisiin museoammattilaisiin 30 vuotta sitten. Wendel opetti suomalaisille museoammattilaisille muun muassa varainhankintaa, innosti vapaaehtoistoiminnan käynnistämiseen ja kehotti suomalaismuseoita perustamaan museokauppoja. Uudelleenhautausseremonia järjestettiin 13. Kilpailu palkitsee vuosittain Suomen parhaat verkkosivustot. San Josen taidemuseon kehittämisjohtaja ei levännyt laakereillaan sapattivuotensa aikana, vaan innostui kehittämään suomalaista museokenttää. Lehden painotalo PunaMusta on sitoutunut vähentämään päästöjä tuotannon jokaisessa vaiheessa. Suomen ensimmäisessä digitaalisessa museossa voi tutustua Suomen maatalousmuseo Sarkan, Turun Apteekkimuseon ja Qwenselin talon sekä Helinä Rautavaaran museon näyttelyihin. Finnish Web Awards (FWA) palkitsee Suomen parhaat verkkosivustot, blogit ja YouTube-kanavat sekä niiden tekijät. DIGIMUSEO.FI ÄÄNESTETTY 12 PARHAAN VERKKOSIVUSTON JOUKKOON John Nurmisen Säätiön ja Museoliiton yhteisen Digimuseon koti, digimuseo.fi-sivusto, on äänestetty Suomen 12 parhaan joukkoon Finnish Web Awards -kilpailussa. Finalistit on valittu yleisöäänestyksellä ja lopullisen päätöksen tekee asiantuntijoista koostuva tuomaristo joulukuussa. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta MEDIASSA ” Sota-ajan räjähteiden ja aseiden käsittely museoissa vaatii erityistä tarkkuutta. Suomen Kuvalehti 4.9.2020. Helsingin Sanomat 25.9.2020. Mukana on myös helmiä John Nurmisen Säätiön museon kokoelmista. ” Näyttely kertoo, miten Van Goghista tuli Van Gogh. ”Mietiskelen joskus rajattomia ja rohkeita ajatuksia siitä, mitä tapahtuisi jos hän tulisi vapaaehtoiseksi kehitysjohtajaksi suomalaisten museoiden arkipäivään”, pohti Huovinen artikkelinsa päätteeksi
Suurin osa taiteilijoista valittiin yleisen haun TE O S: JU K K A H A K A N EN / K U VA : JO U N I VÄ Ä N Ä N EN. Lisäksi osa taiteilijoista valittiin sosiaalisin perustein. Mukana oli muun muassa päihdeja mielenterveyskuntoutujia, jotka työskentelivät taiteen parissa tasa-arvoisina tekijöinä. Kohteessa vierailleet olivat vaikuttuneita siitä, miten taide ympäröi näyttelyssä kävijän. Väänänen kertoo, että projektissa mukana olleille taiteilijoille annettiin Taiteen kotitalo -projektin 94 taiteilijaa saivat vapaat kädet tehdä heille osoitetusta tilasta oman näköisensä. Taiteen kotitalo -projektissa työskenteli yhteensä 94 taiteilijaa. Vuonna 2016 toimintansa aloittaneen Purkutaide-projektin kahdeksas toteutus veti vieraita jonoiksi asti. JENNA HONKANEN K eravalla Ahjon kaupunginosassa oli heinä-syyskuun ajan auki yleisölle kerrostalon verran taidetta. Projektista saatu palaute on ollut kiittävää. Arvio ylittyi yli viisinkertaisesti”, kertoo Purkutaiteen taiteellinen johkautta. taja, graffititaiteilija Jouni Väänänen . ”Etukäteen arvioimme, että paikalla saattaisi käydä 6000 kiinnostunutta. Myös Keravan kaupunginjohtaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja antoivat tunnustusta yhdistykselle. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta PURKUTAITEESTA VUODEN 2020 TAIDEILMIÖ Purettavaksi määrättyyn kerrostaloon syntynyttä taidetta kävi ihailemassa kolmen kuukauden aikana yli 30 000 ihmistä
“Yhdessä opettelimme tarvittavien työvälineiden käyttöä ja tekniikoita”, kertoo Väänänen. Yhteydenotoissa on esitetty toiveita tehdä yhteistyötä Purkutaiteen kanssa muissa kaupungeissa. ”Toivon, että tämä kokeilu lisäisi ymmärrystä siitä, että paikkakunnat voivat itse luoda vetovoimatekijöitä”, Väänänen sanoo. Hän toivoo, että neuvotteluprosesseista tulisi yksinkertaisempia. Vain kerrostalon kantaviin rakenteisiin koskeminen oli kiellettyä. T aiteen kotitalo -näyttelyn jälkeen sen tekijät ovat saaneet yhteydenottoja viideltä paikkakunnalta. Parhaassa tapauksessa taideprojektit voivat tuottaa lisäarvoa alueelle, kehittää matkailua, kasvattaa yhteisöllisyyttä ja lisätä ylpeyttä omasta kotikaupungista – kuten Keravalla tapahtui. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta vapaat kädet tehdä heille osoitetusta tilasta omannäköisensä. P urkutaide on toteuttanut vastaavia projekteja myös Tuusulassa, Järvenpäässä ja Helsingissä. ”Taideja kulttuuritoimijoilla on usein pulaa tiloista, kun taas purettaville rakennuksille mikä tahansa muu käyttö on parempi kuin se, että rakennukset seisovat tyhjillään”, Väänänen sanoo. < Monet taitelijoista olivat tottuneet tekemään pienempiä teoksia, joten purkutaideprojektissa tuli tutuksi uudenlaiset tekemisen tavat. ”Käytössä oleva rakennus asettaa aina raamit suunnitelmalle. Purkutaiteen taustayhdistys Puppa ry aikoo edistää purkua odottavissa kiinteistöissä tapahtuvien taidetoteutusten tulevaisuutta erityisesti yhdistyksen kotikaupungissa Keravalla. ”Koska tiloja ei tarvinnut palauttaa alkuperäiskuntoon, teokset saivat olla kokeellisia. Taiteen kotitalo oli kui tenkin ensimmäinen hanke, jossa yhdistyksellä oli käytössä kokonainen kerrostalo. Tavoitteena on, että tarpeettomien rakennusten tarjoamisesta taideja kulttuuritoimijoiden käyttöön tulisi vakiintunut käytäntö. Lisäksi teosten piti olla turvallisia katselijoille.” Monille taiteilijoille onnistunut projekti toi näkyvyyttä ja poiki uusia työtarjouksia. TE O S: SH EI K K I / K U VA : JO U N I VÄ Ä N Ä N EN .. Väänänen kertoo, että he auttavat mielellään alkuun, mutta toivovat myös, että projekteihin löytyisi paikallisia tekijöitä. Kokonainen kerrostalo Ahjossa mahdollisti näyttelymuotoisen toteutuksen.” Väänänen kertoo, että purettavien rakennusten luovuttamisesta taiteilijoiden käyttöön neuvotellaan usein vuosia. ”Vaikuttaa siltä, että uusien kohteiden löytäminen on tulevaisuudessa aiempaa helpompaa.” ” Taiteesta uutta arvoa alueelle
8 MUSEO 4/2020 PE TR A TA N D EF EL T / LE LU M U SE O
halusivat lahjoittaa kokoelmansa nimenomaan Riihimäelle, mutta taidemuseon avaaminen oli kynnyskysymys. Kuten museologian professori Janne Vilkuna kuvaa, ihminen alkoi harrastaa myös niin kutsuttua hyödytöntä keräilyä. Yksi esimerkki siitä on Riihimäen taidemuseolle kuuluva, noin 2150 teoksen laajuinen taidekokoelma. Elintason kasvaessa keräilyn luonne muuttui. Se avattiin yleisölle vuonna 1995. Varmaa on kuitenkin se, että keräily ja intohimo liittyvät olennaisesti yhteen. Kyseessä on taideja antiikkikauppias Pentti Wähäjärven ja hänen puolisonsa Tatjana Wähäjärven elämäntyö. TU N TE M AT O N / R IIH IM Ä EN TA ID EM U SE O. Se sisälsi muun muassa veistoksia, grafiikkaa ja 1900-luvun alun suomalaistaiteilijoiden teoksia. Lopulta remontissa ollut valtion virastotalo saatiin taidemuseokäyttöön ja Riihimäen taidemuseo perustettiin vuonna 1994. 9 I hminen, homo sapiens on aina ollut keräilijä. Hyödyttömässäkin keräilyssä on siis aina hyötynäkökulma”, Vilkuna kertoo. ”Museon perustaminen vahvisti Wähäjärvien ajatusta siitä, että Riihimäki huolehtisi hyvin heidän kokoelmastaan”, Pääskynen sanoo. Riihimäen taidemuseo jatkaa Wähäjärvien elämäntyötä esittelemällä ja säilyttämällä pariskunnan laajaa taidekokoelmaa. Wähäjärvet KERÄILYN PALO Tyypillinen keräilijä on asialleen omistautunut ihminen, joka kartuttaa kokoelmaansa paitsi itseään, usein myös tulevia sukupolvia varten. He pyrkivät saamaan maailman haltuunsa keräämällä näytteitä kaikista mahdollisista ilmiöistä. ”Pentti oli monipuolinen ja intohimoinen keräilijä, joka jatkoi kokoelman kartuttamista kuolemaansa saakka. He myös kilpailivat siitä, kenellä oli hienoin kokoelma. Aikoinaan keräilyä ohjasi hyötyajattelu, ja toiminta kohdistui lähinnä käyttöja syömäkelpoisiin esineisiin ja asioihin. Monille ne tuovat mieleen nostalgisia muistoja omasta lapsuudesta. > Pentti Wähäjärven koko elämä pyöri taiteen ja keräilyn ympärillä. Ensimmäinen lahjoituserä saapui vuonna 1993. TEKSTI MARIA PALDANIUS REPORTAASI Rakkaudesta esineisiin < Lelut ovat suosittu keräilykohde. Käsittääkseni elämäntyöstä luopuminen ei ollut ihan kivutonta ja siksi lahjoitukset tulivat museolle pienissä erissä kuuden vuoden aikana”, Riihimäen taidemuseon amanuenssi Tanja Pääskynen kertoo. Koska Riihimäen taidemuseota ei ollut vielä perustettu, teokset päätyivät esille Riihimäen Lasimu seoon ja kaupungin kirjastoon. Lahjoituskirjan ehtojen mukaan kokonaisuutta ei saa hajottaa, ja sen on oltava esillä paikallisille ihmisille. Kokoelmaan kuuluu maalausja kuvataidetta, veistoksia, buddhalaista taidetta, ikoneita, posliiniesineitä, miniatyyriesineitä ja antiikkiesineistöä. Keräilyn hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä voidaan olla montaa mieltä. ”Renessanssiajan ruhtinaat keräsivät Euroopan ensimmäisiä merkittäviä kokoelmia
Kokkolan luonnontieteellisen museon, Kiepin taustalla on kolme keräilijää: luontokokoelmastaan tunnettu Veikko Salkio , mineraalikokoelman isä Viljo Nissisen ja perhoskokoelman koonnut Armas Järvelä . Jotkut ihmiset ovat keräilijöitä luonnostaan”, Pääskynen toteaa. ”Pentin koko elämä pyöri taiteen ja keräilyn ympärillä. Taustalla täytyy olla tietty luonteenpiirre. Se toi perheelle elannon ja mahdollisti myös omien kokoelmien kerryttämisen. H EIK K I TU U LI. Lisäksi Pentin ajatus ripustamisesta oli kuulemma sellainen, että tapetti ei saanut näkyä”, Pääskynen naurahtaa. Myös Vilkuna voi museologina yhtyä tähän päätelmään. K eräilijän luontoa ja kerättyjen kokoelmien merkityksiä voi pohtia myös monissa muissa museoissa. Ei siihen tarvita edes saWähäjärven kokoelmiin kuuluu useita Suomen taiteen kultakauden teoksia. Pääskynen arvelee vastauksen olevan se, että kyseessä oli koko elämän kestänyt työ. Museoiden muistoesinekokoelmat taas ovat olennainen osa yhteisöjen muistijärjestelmää”, Vilkuna sanoo. Hänen mukaansa keräilijät ovat intohimoisia ja asiantuntevia ihmisiä, ja ainakin sen verran järjestelmällisiä, että saavat kokoelmansa pysymään hallussa. Kuvassa on Helene Schjerfbeckin Atsalea. ”Kun ihminen tekee jotain suurella intohimolla, se koskettaa toista ihmistä. Pentillä harrastus alkoi jo lapsena postimerkkien keräilynä. On perusteltua kysyä, miten yksi perhe on pystynyt keräämään näin mittavan ja merkittävän taidekokoelman. Yksityiselle keräilijälle kokoelmasta puuttuvien kohteiden etsiminen, löytäminen ja hankkiminen tuottaa suurta tyydytystä. 10 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin MUSEO 4/2020 ”Pentin tytär Eva Repo on kertonut, että hänen isänsä ei heittänyt mitään pois. ”Kerätty kokoelma on ikään kuin keräilijän hallitsema, turvallinen pienoismaailma
Vuonna 2003 toteutuneen sukupolvenvaihdoksen jälkeen museon nimi lyheni, mutta konsepti alkoi kasvaa. Myös kahvila laajeni ja sai uuden nimen, Café Samovarbar. JO N I V IR TA N EN. Salkiolle eläinten täyttäminen oli lähinnä välttämätön paha. Salkion rauhallinen olemus ja kyky olla läsnä olivat omiaan luomaan museoon kiireettömän ilmapiirin. ”Museon ensimmäinen nimi kertoo äidin rakkaudesta nukkeihin. Ehkä taustalla oli myös lyhyeksi jäänyt lapsuus. Uudistunut museokauppa on puolestaan saanut hyllyilleen Veikko Salkion kokoelman takia ei ole surmattu yhtään eläintä, ja Salkiolle eläinten täyttäminen oli lähinnä välttämätön paha. Se sama intohimo, sekä keräilijöiden sinnikäs ja periksiantamaton luonne näkyvät näissä kokoelmissa”, sanoo eläkkeellä oleva Kiepin amanuenssi Paula Hyttinen . Salkion elämäntyö on hänen lahjansa ja perintönsä Kokkolalle ja kaikille museokävijöille”, Jestoi summaa. ”Nisäkkäiden ja lintujen osalta kokoelman täydennys tapahtui pääosin sattumanvaraisesti. Luontoon hän suhtautui intohimoisesti, vakaumuksella ja syvää sitoutumista osoittaen”, museopedagogi Mari Mäenpää sanoo. Hän halusi jakaa tietoa luonnosta täyttämällä eläimiä kaikkien nähtäväksi”, Kiepin ystävät ry:n puheenjohtaja Kaija Jestoi kertoo. Kokoelman takia ei ole surmattu yhtään eläintä. ”Näyttelyssä tuntuu siltä kuin kävelisi aidossa suomalaisessa luonnossa. Kuvassa on täytetty pähkinänakkeli. Kokoelmassa korostuvat luontotietous, muodontaju ja rakkaus koskemattomaan luontoon. Petra Tandefeltin tavoitteena oli brändätä museo vahvemmin vanhojen lelujen, ei vain nukkejen museoksi. ”Veikko itse sanoi, että hän sai synnyinominaisuutena primitiivisen keräilyvietin. Yhden miehen kokoelma sisältää muun muassa useita fossiileja sekä lähes kaikki suomalaiset nisäkkäät ja linnut. Ei ole vaikeaa arvata, mistä mies keksi nimen Kokkolaan perustamalleen luontomuseolle, joka jatkaa perustajansa elämäntyötä jakamalla luontotietoutta monitieteisten työpajojen kautta. Valtaosa eläimistä löytyi kuolleina ja ne päätyivät Veikolle avustajien kautta. Elämäntyönsä ympäristökasvatuksen edistämisen ja luonnonsuojelun saralla tehnyt Veikko Salkio nimesi Lapin luontoon rakentamansa pienet turvekammit myös kiepeiksi. Elämänmittainen vanhojen lelujen ja nukkejen keräily johti Suomenlinnan Nukkeja Lelumuseon perustamiseen vuonna 1985. Keraamikkona hänellä oli hyvä muodon ja materiaalin taju sekä kyky viehättyä nukkejen kauneudesta. Täällä voi tutustua turvallisin mielin Suomen luontoon, joka oli Veikon suurin intohimon kohde. Fossiileja hän keräsi ilman nykyistä tietotekniikkaa ja suomenkielistä alan kirjallisuutta”, Mäenpää kertoo. O maan keräilyharrastukseensa pohjautuvan perinnön jätti jälkipolville myös keramiikkataiteilija Piippa Tandefelt . 11 REPORTAASI Rakkaudesta esineisiin noja. Nykyisin museo tunnetaan nimellä Suomenlinnan Lelumuseo. Kieppi tarkoittaa kanalintujen yöpymiskoloa lumessa. Äiti menetti kotinsa ja lelunsa kahdesti sodan takia”, kertoo museon nykyinen yrittäjä Petra Tandefelt . ” Kokoelmat ovat syntyneet henkilökohtaisesta intohimosta. ”Kieppi ja Veikko olivat yhtä. Museossamme eläimet ja ihmiset ovat turvassa, samaan tapaan kuin kiepissä
Nykyään tiedän, että museotani ja kokoelmaani arvostetaan kansainvälisesti”, Tandefelt kertoo. Jouluaikaan esillä on vanhoja tonttuja ja joulukoristeita”, Tandefelt kertoo. Esillä on kaikenlaisia leluja, kuten nukkeja, nalleja, nukkekoteja, autoja, kotieläimiä ja robotteja. Lelut vaativat huomiota ja keskittymistä”, hän lisää. Kiistan jälkeen äiti ei puuttunut keräilyyni tai näyttelyyn. Siinä mielessä tämä voi olla myös haastava vierailukohde. Suurin ero entiseen on siinä, ettei kokoelma enää pääty 1960-luvulle tai sulje pois muoviteollisuutta. Vaikka Tandefelt ei itse ollut mikään barbie-tyttö, puolusti hän myös barbien roolia museokokoelmassa äidin ja tyttären välisessä väittelyssä vuonna 2009. Pikkuhiljaa omanarvontuntoni museoyrittäjänä on kasvanut. ”Äiti inhoaa barbeja. Minä taas näen ne tärkeänä osana nuken historiaa ja leikkien muutosta. Olen satsannut esimerkiksi peltileluihin, ja tuonut esille myös neuvostoliittolaiset lelut. ”Lelumuseossa on paljon katsottavaa, pieniä tavaroita ja suuria kertomuksia. 12 MUSEO 4/2020 REPORTAASI Rakkaudesta esineisiin leluja muun muassa perinteisiltä eurooppalaisilta leluverstailta. Museoesineiden aikajana ulottuu nykyään 1830-luvulta 1980-luvun loppuun saakka. ”Konsepti on säilynyt vanhanajan kokoelmamuseona, mutta esineistöä on enemmän. PE TR A TA N D EF EL T LE LU M U SE O. Tandefelt muistaa lapsuudestaan sen, että vaikka ajat olivat köyhät, oli koti täynnä vanhoja leluja. Jos Kiepissä tuntuu kuin kävelisi suomalaisessa luonnossa, Lelumuseo imaisee kävijän suoraan lapsuuden leikkien ja lelujen valtakuntaan
Minun, jos jonkun täytyy ne pelastaa, koska kokoelmassani niistä on iloa monelle”, Tandefelt sanoo. ”Museologia eli heritologia tarkastelee sitä, miten yksilö tai yhteisö hahmottaa ja hallitsee ajallista sekä alueellista ympäristöään ottamalla haltuunsa todistuskappaleita menneisyydestä ja nykyisyydestä. Tandefelt uskoo, että vanhat lelut voivat avata portin menneeseen, ja tuoda isovanhemmat ja lapsenlapset lähemmäs toisiaan. > Petra Tandefelt on jatkanut äitinsä Piippa Tandefeltin elämäntyötä Suomen Lelumuseon parissa. Myöhemmin olen ajatellut, että ehkä hän sittenkin hankki niitä itselleen”, Tandefelt nauraa. Myös yksityinen keräilijä voi edustaa tätä kategoriaa. ” Kerätty kokoelma on kuin keräilijän hallitsema pienoismaailma. Eteen tulevaa aarretta ei voi jättää hankkimatta, vaikkei rahaa olisikaan. On selvää, että paitsi äidin perustama museo, myös kiinnostus vanhoja leluja kohtaan periytyi tyttärelle. Juuri siitä keräilemisessä on kysymys,” Vilkuna sanoo. Kyse voi olla aineellisesta tai aineettomasta ympäristöstä. Kyse on siis sekä yksityisestä että julkisesta keräilystä. Ajattelen, että vanhat ja kuluneet, leikin jälkiä täynnä olevat lelut tulevat tänne viettämään eläkepäiviään. Sama koskee myös julkista keräilijää, joka sairastuu niin sanottuun objektibulimiaan”, Vilkuna selittää. Nuorena Petra Tandefelt ihmetteli, miten äidillä oli varaa tehdä hankintoja huutokaupoista, kun muuten elämä oli niin vaatimatonta. ”Meillä leluihin suhtaudutaan elävinä olentoina, eikä niitä ole alistettu näyttelyesineiksi. Systemaattisen keräilyn piiriin kuuluu esimerkiksi julkinen kerääminen, kuten muistoesineiden kerääminen museoiden kokoelmien kartuttamiseksi. ”Kun systemaattisesti keräävä henkilö saa kokoelmansa viimeisen palan paikalleen, saattaa keräämisen ilo loppua. ”Muistan, että äiti sanoi hankkivansa nukkeja minulle. P entti Wähäjärveä, Kiepin kolmea keräilijää sekä Piippa ja Petra Tandefeltia yhdistää keräilijöinä se, että kokoelma on syntynyt henkilökohtaisesta intohimosta, mutta keräilykohteet ovat lopulta päätyneet muidenkin nähtäväksi. ”On arvokasta nähdä leluja, joista tietää, että ne ovat olleet omistajalleen tärkeitä. 13 REPORTAASI Rakkaudesta esineisiin Niitä alkoi kertyä yhä enemmän sen jälkeen, kun äiti perusti yhden huoneen kokoisen lelumuseon. LE LU M U SE O. Vanhoissa leluissa näkyy myös kunnianhimo. Viime aikoina kokoelmaa on kartutettu erityisesti peltileluilla. Joidenkin aiheiden keräily vaatii enemmän asiantuntemusta ja varallisuutta”, Vilkuna sanoo. Silloin kerääminen loppuu yleensä vasta kuolemaan tai vararikkoon. Joskus ihminen alkaa kerätä jotain uutta kokeakseen saman tyydytyksen. Vanhemmiten hän on alkanut ymmärtää. Yksityisten ja julkisten kokoelmien kerääminen sekä keräily ilmiönä ovat myös museologian ytimessä. ”Fetistisestä keräämisestä puhutaan silloin, jos intohimo menee liiallisuuksiin ja kerääminen alkaa hallita keräilijää. Se ei kuitenkaan aina ole ihan helppoa. Janne Vilkunan mukaan keräilemisestä voi erottaa kolme eri ilmenemismuotoa: muistoesineiden kerääminen, fetisistinen kerääminen ja systemaattinen kerääminen. Ne on tehty yksilöllisesti ja rakkaudella. < Lelumuseossa on esillä monenlaisia leluja: nukkeja, nalleja, nukkekoteja, autoja, kotieläimiä ja robotteja. Aamuisin huikkaan leluille huomenet ja päivisin juttelen niille”, Tandefelt kertoo. Siten voisi ajatella, että keräilystä syntyneet museot ovat nimenomaan systemaattisen keräämisen seurausta
”Tuolloin Glimsissä ei ollut edes katuvaloja. 14 MUSEO 4/2020 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin MUSEO KUIN TOINEN KOTI Museokoordinaattori Karoliina tuntee Glimsin talomuseon kasvien historian ja tietää sakokaivon sijainnin. Vedän myös kaupunginmuseoperheen sisäisten palveluiden ryhmää.” Karoliina on museon pitkäaikaisin työntekijä. Lisäksi hän on perinnetietoon perehtynyt käytännön töiden asiantuntija, jonka työpäivien rytmi määrittyy pitkälti entisajan vuodenkierron mukaan. TEKSTI JENNA PARMALA KUVAT KATARIINA SALMI P aksu turkistalja, kenkäkasa ja pussillinen siemenkotia odottavat lajittelua talomuseo Glimsin museokoordinaattori Karoliinan työpisteellä. ”Opastusten ja kädentaitojen opetusnäytösten lisäksi hoidan viljelyä, museon sometilejä, eläinten hoitoa ja lumenluomista. Rakennuksista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. ”Se tarkoittaa, että minulta tullaan kysymään apua kun halutaan tietää, missä kohtaa pihatietä sijaitsee kymmenen vuotta sitten tehty sakokaivo.” T uristien kasvot kurkistavat aamulla ikkunasta. Iltaisin hän kiersi koiriensa kanssa museoalueen läpi ja tarkisti, että kaikki oli hyvin. Hän toimi Glimsissä oppaana ja esitti päivisin sisäpihalla aitan eteen pystytetyllä lavalla historiallista teatteria. Museoon valittiin tarkoituksella vanhaa maatiaiskantaa. Sitten poiketaan suunnittelemaan seuraavaa opastusta. Hän on pukeutunut mustaan miesten kilttiin, jonka taskuihin saa kätevästi esimerkiksi oksasakset, puukon, narua, muistiinpanovälineet ja kanakopin avaimen. Museoalueelta pois muuttaminen oli joidenkin vuosien kuluttua helpotus. ”Olen aika levoton ihminen, pysyn harvoin pitkään paikoillani. Tavallisen työpäivän aikana koordinaattori saattaa olla matkalla vanhalle riihelle ja jäädäkin puolessa välissä polkua harventamaan pusikkoa tai vertailemaan lampaan villalankaa keskiaikaisiin tekstiililöytöihin. Karoliina on teatterialan ammattilainen ja Glimsin ammattiopas. ”Tästä kasasta näkee hyvin, minkälaista minun työni museolla on”, Karoliina sanoo. Museoalue tuntuu usein omalta kotipihalta. Minä olin myös automaattisesti tuuraaja ja töissä, kun työntekijää äkkiä tarvittiin.” Glimsin 1700-luvun lopulta säilynyt talomuseo on Karoliinan mielestä hänen kohtalonsa. ”Museo voikin meidän mielestämme tarkoittaa myös elävää geenivarantoa.”. Glims on kuitenkin pysynyt elä< Glimsin museoalueen muodostavat 11 alkuperäisillä paikoillaan olevaa rakennusta. > Ensimmäiset kanat tulivat Glimsiin 13 vuotta sitten. 2000-luvun alussa Karoliina asui museoalueen vanhassa saunassa, joka oli remontoitu talonmiehen asunnoksi
16 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin MUSEO 4/2020
17 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin MUSEOKOORDINAATTORI KAROLIINA TAVALLINEN TYÖPÄIVÄ Sää määrittää pitkälti Karoliinan työpäivän kulun. Karoliinan tärkeimmät työkumppanit ovat oppaita ja museolehtoreita. ”Inhoan koneella kökkimistä työssäni eniten. ”Harvennan humalaa ja kerään perunat maasta.” 16:00 Lounas ”Uppoudun usein työhöni ja muistan syödä vasta myöhään iltapäivällä. Maalattavat huonekalut tulevat museon uudelleen sisustettavaan pikkutupaan. Maan kuokkiminen tarjoaa mielelle luovia taukoja asioiden suunnitteluun ja pohtimiseen. ”Siinä saatetaan esitellä esimerkiksi terveyssiteen historiaa tai vanhojen tekstiilien tarinoita.” TYÖKOKEMUS • Yrittäjänä 1996–2018, jonka myötä paljon esiintymisen ja pr-alan töitä. Monesti unohdan eväät kotiin. ”Espoon Kaupunginmuseon tapaamisissa meitä on monia kymmeniä.” 08:00 Karoliina ajaa työpaikalleen. Karoliina kuvaa Glimsin sivuille vielä Museomummo-nimistä vinkkisarjaa. Silloin on toivottava, että kanat ovat juuri munineet.” 17:00 Työpäivä päättyy. Ulkotyöt siirtyvät huonolla ilmalla seuraavalle päivälle. • Nuoriso-ohjaaja Fallkullan kotieläintilalla 2000-2001 • Oppaan, vastaavanoppaan ja koordinaattorin työt Espoon kaupunginmuseolla, 2001– ”Polkuni oppaasta koordinaattoriksi” • Sukellusopas ja sukelluskouluttaja, Tukholma, Egypti, Thaimaa, 2012– • Sukelluskeskuksen kohdepäällikkö, Thaimaa, 2013-2014 KOULUTUS • High school, Vancouver, Kanada, 1992 • Luovan toiminnan ohjaajan koulutus, 1994 • Teatterialan opinnot, erikoistuminen nukkeja naamioteatteriin ja folkloristiikkaan, 1996 • Nukketeatterin jatko-opinnot Turun Ammattikorkeakoulussa, 2000 ”Juuri nyt haaveilen puutarha-alan lisäkoulutuksesta.” < Karoliinan työvälineisiin kuuluvat niin oksasakset kuin tietokoneelle pakatut tiedostot.. 09:00 Etäpalavereita urbaaniviljelyprojekteihin liittyen. 13:00 Puutarhatöitä ja kanojen ruokkimista. Etätöissä olen kuitenkin voinut keskittyä myös pitkäkestoiseen päätetyöskentelyyn paremmin.” 11:00 Maalipurkkien värikoodit on selvitettävä museomestarin kanssa puusepälle
Glimsin kävijämäärät kokivat kevään ja kesän aikana räjähdysmäisen kasvun. MUSEO 4/2020 18 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin mässäni nyt parikymmentä vuotta. Vanhan kievarin pihalla kasvava humala suorastaan pakotti minut pohtimaan, saisiko tästä vielä tehtyä olutta.” Nykyään Espoon vanhin panimo Fat Lizard valmistaakin humalasta Glims-nimistä olutta. Kukko ja Karoliina ovat vanhoja tuttuja. Monien kasvien juuret ulottuvat 1700-luvulle ja ne ovat kulkeneet suvuissa pitkään. Kun Karoliina aloitti viljelytyöt Glimsissä, maa oli hienonhienoa kuivaa hiekkaa. ”Aivan vieressä on muinainen kivikautinen asuinpaikka. Erityisesti vanha humala on Glimsille tärkeä kasvi. Kukkojen valitseminen kanalaan on tarkkaa puuhaa, sillä Glimsin kanalan tarkoituksena on ylläpitää vanhaa maatiaiskanakantaa. Aloimme kompostoida kanankakkaa ja käyttää olkikatteita peltojen päällä. Aapiskukon näköinen kukko Birger on ensimmäisenä tarkistamassa, minkälaisia herkkuja kanaparvella on tällä kertaa tarjolla. ”Se on kahtena vuonna myyty muutamassa päivässä loppuun.” K otkotus kantautuu kanalan pihalta, kun Karoliina astuu sisään kanahäkkiin. Sen yli meille kävelee usein potilaita lähellä sijaitsevasta Jorvin sairaalasta. ”Ihmiset ovat selvästi kaivanneet pitkien etäpalaveripäivien jälkeen luontoon. Se on jo emännän ikä tällä tilalla.” Rakkaudessa on ollut myös ryppyjä. Karoliinan toiveena on, että ne voisivat joskus asua tilalla ympäri vuoden. Se on kasvanut kestikievarin pihalla todennäköisesti satoja vuosia. Hän otti virkavapaata, muutti Thaimaaseen ja aloitti uuden uran sukelluskouluttajana. Vuonna 2013 Karoliina kyllästyi lapioimaan lunta Glimsin pihalla. Museoalueella liikkuu valtavasti ihmisiä.” M ustassa mullassa möyrii paksuja lieroja. A ikaisemmin Glimsin tilan edessä odottivat hevosvaunut, nykyään lähes samalla paikalla sijaitsee taksitolppa. Ne ovat kasveja, joita yleensä käytetään kesäisin työnäytöksissä. Paksut kastemadot ovatkin ylpeydenaiheeni, työni hedelmä.” Glimsin pellolla Karoliina viljelee esimerkiksi humalaa, härkäpapua, kurkkua, pellavaa ja värjäyskasveja. Saamme monesti jännittää, pääsevätkö raskaana olevat naiset mäkeä pitkin enää takaisin sairaalaan. ”Vaikka en itse enää asu täällä, Glims tuntuu minusta aina vähän kuin omalta kotipihalta.” < Karoliina sai vinkin Blåkläderin miesten kiltistä tuttavaltaan. Monesti kuulen myös lasten huutavan vanhan riihen kohdalla, että tuolla on McDonalds, mä haluan!” Karoliina nauraa. Tällaista tarinoista elävää museota haluamme Glimsissä vaalia.” Viereisellä laitumella laiduntavat kesäisin lampaat ja vuohet. Menneisyys ja nykyaika vuorottelevat maisemassa. ”Olen saanut pistokkaita hurmaavilta espoolaisilta rouvilta, jotka ovat osanneet kertoa kasvien tarinaa monessa polvessa. Myös kaikki Glimsin huonekasvit ovat vanhoja maatiaiskasveja. Toista samanlaista ei löytynyt mistään. Karoliina kertoo lähettäneensä kasvista näytteet Luonnonvarakeskuksen geenitutkimukseen. ”Kävi ilmi, että kyseessä on ainutlaatuinen lajike Suomessa. Kun Birger hankittiin keväällä Glimsiin, Karoliina piti sitä aluksi kotonaan sisätiloissa, jotta se tottuisi ihmisiin. ”Etätöissä kotona työskentelevä mieheni joutui kokouksissa selittelemään, miksi taustalta kuului potpotusta ja kiekaisuja.” Karoliina kertoo pitävänsä kotonaan pientä kana laa, jossa voi tarvittaessa myös hoitaa sairastuneita tai vastakuoriutuneita tipuja. ”Taskuihin mahtuu monta kiloa tavaraa nuppineuloista kasvitikkuihin.” Glimsin talomuseo on Museokortti-kohde.. ”Ajattelin, että tämä ei voi olla oikein, maan ei kuulu olla tomua
19 HENKILÖKOHTAISTA Esineillä on tarina
Suurin osa kävijöistä on ollut iäkkäämpiä henkilöitä, jotka kertovat minun olleen heille inspiraation lähde. Ymmärsin, että keräämäni tavarat voisivat toimia vetonaulana. Suuri osa Karjalan Hyrsylän mutkan siviiliasukkaista jäi alueelle sota-aikana vangiksi. T yöskentelin tekstiilialalla, johon 1990-luvulla lama iski kovasti. Sieluni silmin näin kuinka nukkeni roihusivat palavassa kotitalossa. Olen käynyt ulkomailla monissa taiteilijakodeissa. Minulle on tärkeintä tunne, jonka esine minussa herättää. 20 MUSEO 4/2020 HENKILÖKOHTAISTA Esineillä on tarina ”HYRSYLÄN MUTKA ON OLLUT OIVALTAMISEN HETKIÄ” Aira Samulin kertoo Hyrsylän mutkan tarinan. Lähellä ei ollut sairaalaa, nimismiestä tai poliisia. Talo pystytettiin siellä, osat numeroitiin ja kokonaisuus purettiin. Se ei minua kiinnosta ja koen, että alkuperän selvittäminen kuuluu asiantuntijoille. Olen halunnut kauniita esineitä, joissa näkyy elämisen jälki. Museot säilyttävät suurimman osan kokoelmistaan varastoissa. 1927) on tunnettu muun muassa tanssikoulustaan ja elokuvarooleistaan. Minulla ei ole ollut suuria suunnitelmia kokoelmani suhteen, vaan olen ostanut minua miellyttäneet esineet. Monet kyselevät, mistä esineeni ovat peräisin. Kymmenen rekkakuormaa ja seitsemän miestä toi hirret Hyrsylään. Mielestäni paikka on terapeuttinen, koska ihmiset lähtevät pois mukanaan omat lapsuudenmuistonsa. Hyrsylän mutka sijaitsee Lohjan Nummella ja on avoinna ryhmille ympäri vuoden.. Kysyjille totean, että olen kanavoinut energiani toimintaan. Rakennutin hirsilinnan tuhat vuotta vanhan, karjalalaisen rakennusperinteen mukaisesti. Päätin rakennuttaa sinne muistomerkin, koska samanniminen kotipaikkani jäi Karjalaan. Ajattelen, että Hyrsylän mutka on ikään kuin oma taiteilijakotini. Tarinoideni lisäksi vieraille tarjoillaan pullakahvit ruusuposliiniastioista. Hyrsylän mutkassa on paljon myös sotaan liittyvää esineistöä. Pihalla seisoo isäni näköispatsas, joka on pystytetty sodassa kaatuneiden ja sotaorpojen muistoksi. Junia hankin siksi, että suuri osa suvustani teki aikanaan töitä Viipurin rautateillä. Vuonna 1982 minulle selvisi, että Länsi-Uudellamaalla on paikka nimeltä Hyrsylä. Kokemus on jättänyt jälkensä. Minulta kysytään usein, miten olen selvinnyt kaikesta. Talvisodan alkaessa jouduimme jättämään kotimme Karjalassa. Hänet on kuvattu kaupunkikodissa Helsingin keskustassa. Oli itkuvirrenveisaajia, oma kieli, ortodoksinen uskonto ja savupirtit. Hirsityöt tehtiin Nurmeksessa. Tähän mennessä Hyrsylässä on käynyt 300 000 vierasta. Junanvaunusta katselin, kuinka taakse jäi tulimeri. Vietin lapsuuteni keskellä vanhaa kulttuuria ja kansaa. Vieraat ovat usein halunneet minun kertovan kokemuksistani sota-ajalta. Pikkuhiljaa kokoelmiini alkoi karttua nukkejen lisäksi muitakin leluja kuten nalleja, disneyhahmoja, autoja ja junia. Paikan sisustin huutokaupoista ostetuilla antiikkihuonekaluilla. Lopputulos on runsas ja olen saanut siitä positiivista palautetta. Viipurin asema tuli lapsuudessa tutuksi, koska isoäitini työskenteli siellä. Kuolleita oli toista sataa. > Aira Samulin (s. Ryhmiä alkoi tulla vierailuille. Silloin päätin keskittyä Hyrsylän mutkaan. Kun myöhemmin kohtasin kauniin nuken antiikkimarkkinoilla, huutokaupassa tai antiikkikaupan ikkunassa, minulle tuli tunne, että esine täytyy pelastaa. Itse olen halunnut laittaa kaiken esille kerralla. TEKSTI JENNA HONKANEN KUVA KATARIINA SALMI V oi sanoa, että synnyin museoon. Minulle Hyrsylän mutka on ollut oivaltamisen hetkiä, muistoja, innostusta, luovuutta ja rakkautta vanhoihin tavaroihin. Minua kutsuttiin Helsingin parhaaksi huutajaksi