LIIKENNEMUSEOT KIINNOSTAVAT Matka toiseen todellisuuteen NAPPAA VINKIT: #MUSEOHAASTE MUSEOT LIIKKEES SÄ SA M P O K IV IN IE M I / VA ST AV A LO 4 / 2019 LIIKENNE • 9,80 € PARHAAT TARINAT PINTAA SYVEMMÄLTÄ
Aino-Kaisa Lonka 24 LIIKENNEMERKKI, JOTA ON LUPA TULKITA Kuvataiteilija Janne Hokkanen työstää liikennemerkit uusiksi. Jenna Honkanen 5.12.2019 • Teemana liikenne R O N I R EK O M A A SA K A R I PI IP P O 4 / 2019 R A M I M A R JA M Ä K I LE LU M U SE O H E VO SE N K EN K Ä / PE K K A EL O M A A 30 LISÄTTYÄ TODELLISUUTTA AMOS REXISSÄ Taidenäyttely siirtyy toiseen todellisuuteen. 2 MUSEO 3/2019 19 ”PELTILEHMÄT SYNTYVÄT ONNELLISUUDESTA” Taiteilija Miina Äkkijyrkkä kertoo teosten taustat. Jenna Honkanen 20 MERIHIRVIÖIDEN MATKASSA Merikeskus Vellamon näyttely kiehtoo lapsia. Tuomas MacGilleon 14 MUSEO RAITEILLAAN Suomen Rautatiemuseon kokoelmapäällikkö Elina Holopainen tuntee rautatiehistorian. Jenna Honkanen. Jenna Parmala 42 MUSEOT LIIKKEELLÄ Lelumuseo Hevosenkengän Menopelileikki ja muut liikenne teemaiset näyttelyt kutsuvat lapsia ja aikuisia tutustumaan liikenteen historiaan. Irma Capiten 4 MATKALLA MUSEOON Pääkirjoitus Leena Tokila 5 MUSEOALAN KEHITTÄJÄ JÄÄ TYYTYVÄISENÄ ELÄKKEELLE Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet Elina Teerijoki 8 TUHANSIEN VUOSIEN JA KILOMETRIEN TAKAA Näyttelylogistiikka on tiimityötä
Tiina Fjellander 38 LONTOON LEIKKISÄ MUSEO London Transport Museum on maailman suurin liikennemuseo. 33 ANTROPOLOGINEN KATSE RUOKAKESKUSTELUUN Hotellija ravintolamuseo ja Antroblogi palkittiin vuoden nykydokumentoititeosta. Katarina Boijer 45 VAIHTOEHTOJA LENTÄMISELLE Suomen Ilmailumuseon työpaja kertoo ilmastonmuutoksesta. Tuuli Rajavuori 34 KOHTI SADAN PÄIVÄN ELÄMYSTÄ Kiehtovat tarinat johdattavat museolaiva Pommernilla. Elina Venesmäki 48 ANNA PALAUTETTA 49 PURJEIDEN HAVINAA Sarjakuva Pauli Kallio ja Jan Lindström 50 #MUSEOHAASTE Ota haaste vastaan ja ratko 50 museotehtävää. 3 27 TAIDETTA METRORADAN VARRELLA Länsimetro johtaa uusien taideaarteiden luokse. Päivi von Rabenau PE S-A R K K IT EH D IT O Y JA LE EN A N IO MUSEO-LEHDEN IRTOMYYNTIPISTEET EKENÄS / TAMMISAARI Ekta museum / Ekta museo ESPOO: EMMA – Espoon modernin taiteen museo HELSINKI Tekniikan museo HÄMEENLINNA Museo Skogster SAVONLINNA LUSTO – Suomen Metsämuseo TAMPERE Tampereen taidemuseo TURKU Sibelius-museo VAASA Pohjanmaan museo VARKAUS Varkauden museot MUSEO on irtonumeromyynnissä myös seuraavissa Lehtipisteen myyntipisteissä: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Sokos, Prisma, FoodMarket ja R-kioski. Museokortti 54 NÄYTTELYLIITE
Museot järjestävät myös monenlaisia teemaan liittyviä työpajoja. Suomen rautatiemuseon kokoelmapäällikkö Elina Holopainen kertoo työpäivästään kokoelmien parissa ainutlaatuisessa työympäristössä. Noin kaksi miljoonaa euroa maksanut näyttelyuudistus avaa mahdollisuuden tutustua uudella tavalla merimiesten elämään ja arjen työhön laivalla. PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 MATKALLA MUSEOON V uoden viimeinen Museo-lehti tarjoaa monipuolisen lukupaketin liikenteen ja matkustamisen historiasta kertovista museoista ja näyttelyistä. 1900-luvun alussa rakennettu Pommern toimi rahtilaivana 1950-luvulle asti ennen museouraansa. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki Aikakauslehtien liiton ja Kultti ry:n jäsen TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2019 Kestotilaus 34 €, määaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 9,80 € ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA Forssa Print ISSN 0781-0032 (painettu) ISSN 2489-8422 (verkkojulkaisu) KANNEN KUVA Sampo Kiviniemi / Vastavalo.fi. Museologistiikka puolestaan vaatii erityisosaamista ja saumatonta yhteistyötä, jotta näyttelyesineet saadaan turvallisesti esille. Esimerkiksi Suomen Ilmailumuseon ilmastonmuutostyöpajassa tarkastellaan, miten lentämisen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää. Museot haluavat toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja löytää ratkaisuja, joilla voimme toimia hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Ilmastonmuutos ja kestävä kehitys ovat viime aikoina puhuttaneet museoammattilaisia ympäri maailman. Pääsemme tutustumaan esimerkiksi Vellamon Merimonsterit-näyttelyyn, jossa vanhojen karttojen merihirviöt houkuttelevat koko perheen seikkailulle merihirviöiden maailmaan. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Leena Tokila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Tuuli Rajavuori ULKOASU Inari Savola ASIANTUNTIJARYHMÄ Teemu Ahola, Taina Myllyharju, Riitta Ojanperä, Johanna Rassi, Marjo Vänttinen AVUSTAJAT Katarina Boijer, Irma Capiten, Tiina Fjellander, Jenna Honkanen, Pauli Kallio, Marjo Koivumäki, Aino-Kaisa Lonka, Jan Lindström, Tuomas MacGilleon, Johanna Mattila, Rami Marjamäki, Jenna Parmala, Sakari Piippo, Elina Teerijoki, Katja Tähjä, Elina Venesmäki, Päivi von Rabenau KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Inspiroivia ja elämyksellisiä lukuhetkiä Museo-lehden parissa! Leena Tokila Suomen museoliiton pääsihteeri. Monissa museoissa on esillä tutkittua tietoa ilmastonmuutoksesta. 4 MUSEO 4/2019 57. Upeita elämyksiä tarjoaa myös viime keväänä uudistettu purjealus Pommern. Elämysten takana ovat osaavat ja taitavat museoammattilaiset, joiden työn tuloksista voimme nauttia sekä museokäynneillä näyttelyissä että verkossa
Laajana sivuaineena hän luki aikanaan arkeologiaa ja väitteli Oulun yliopistosta kaupunkikartografiasta. TII N A O A SM A A / M U SE O V IR A ST O. Vuonna 1997 Juhani Kostet valittiin johtamaan Turun museokeskusta. Uudistuksen loppuun hiominen jäi häneltä kesken, kun hänet valittiin Museoviraston johtoon vuonna 2009. “Mottoni on, että ei oo kiire, mutta joutua pittää. Työtä ovat rikastuttaneet myös kansainväliset kontaktit. Tie vei pian Turkuun, jossa työ ympäristöosaston osastonjohtajana toimivana amanuenssina koulutti Kostetista kulttuuriympäristön vaalijan. Hänet voi löytää työpaikaltaan jo aamuseitsemältä. < ”Seuraajani saa käsiinsä erilaisen Museoviraston kuin minä kymmenen vuotta sitten”, Kostet toteaa. “Vaarini kommentoi joskus koulumenestystäni sanoen, että ei tullut meidän Jussista rohvessooria. Jälkikäteen ajateltuna myös ikävät yt-neuvottelut johtivat resurssien kohdentamiseen paremmin. En halunnut historian opettajaksi, joten museoala oli hyvä vaihtoehto.” E nsimmäinen työpaikka löytyi Torniosta museoamanuenssina. Vuonna 2007 Kostet sai tehtäväkseen yhdistää Wäinö Aaltosen museon ja maakuntamuseon. Viimeisenä Kostetin kauden uudistuksena vietiin läpi Kansallismuseon lisärakennuksen arkkitehtuurikilpailu, jonka voittaja julkistetaan joulukuun alussa. Kun hän aloitti työnsä vuonna 1980, maakun” Ei oo kiire, mutta joutua pittää. Museovirasto sai Kostetin aikana uuden, napakan strategian. Siellä Kostet pani tuulemaan. Pääkaupunkiseudulle toteutettiin Euroopan parhaaksi kehuttu konservointija kokoelmakeskus, joka myy palveluitaan myös muille kuin museoalan toimijoille. Julkaisupaikkakunnilla on merkitystä Kostetille. Juhani Kostet on koulutukseltaan historioitsija. Yhteys kotiyliopistoon on edelleen vahva, sillä Kostet kuuluu Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan hallitukseen. “Silloin on työrauha, ehtii käydä viestit läpi ja lukea päivän tärkeimmät lehdet.” Päivittäiseen lehtivalikoimaan kuuluvat Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Kaleva ja Forssan Lehti. Hänen kaudellaan Turkuun neuvoteltiin sopimus, jonka mukaan Turun maakuntamuseo saa hallinnoida omaa kulttuuriympäristöään ja toteuttaa kaupunkikaivauksia. Museovirastossa on ollut todella hyvä työskennellä. Sopimuksen mukaan myös kaivauksissa tehdyt löydöt jäisivät kaupungin kokoelmiin. Juhani Kostet oli Suomen edustajana muun muassa Unescon maailmanperintökomiteassa, jossa päätetään mitkä kohteet valitaan virallisiksi maailmanperintökohteiksi. Tällaisen jälkeen on hyvä jäädä eläkkeelle.” K oko museo-organisaatio on muuttunut Juhani Kostetin uran aikana. Turku on asuinkaupunki, Oulu on synnyinpaikkakunta, ja Forssan Lehti kertoo mökkipaikkakunta Tammelan asioista. M useoviraston pääjohtaja Juhani Kostet on aamutyöskentelijä. Helsingissä hän on käynyt töissä viime vuodet. Tulevaisuudessa Tammelan asiat painottuvat entistä enemmän, sillä pitkän ja komean museouran tehnyt Kostet jää vuodenvaihteessa eläkkeelle. AJANKOHTAISTA Uutisia museomaailmasta MUSEOALAN KEHITTÄJÄ JÄÄ TYYTYVÄISENÄ ELÄKKEELLE Juhani Kostet ei aio kirjoittaa muistelmiaan, mutta lähteisiin perustuva elämäntyötutkimus kiinnostaa
Siinä varmaan kuluu aika. Panen aamulla haalarit päälle, otan vasaran, naulan ja laudanpätkän ja alan miettiä, mihin sen laudan naulaan.” Elina Teerijoki K A N SA LL IS M U SE O. Kansallismuseon päärakennus avattiin yleisölle vuonna 1916. Kostet on ollut laatimassa lausuntoja uudesta museolaista. “Kevättalvella alkaa rintamamiestalon remontti Tammelassa. Valtiontuki palkkaukseen tarkoittaa, että museoalalle on tiedossa uusia työpaikkoja. Lisärakennus mahdollistaa kansainvälisen tason näyttelyt ja kokoelmalainat. AJANKOHTAISTA Uutisia museomaailmasta tamuseoita pe rustettiin. Ympyrä sulkeutuu, kun maakuntamuseot muuttuvat vuoden 2020 alussa uuden museolain myötä alueellisiksi vastuumuseoiksi. Tarkoitus on myös ottaa eläkkeellä rennommin ja oleilla kesäkodilla Tammelassa, vaikka kaupunkikoti säilyykin Turun keskustassa. Muistelmiaan Kostet ei aio kirjoittaa, mutta lähteisiin perustuva elämäntyötutkimus on mielessä. riperintölaki, jossa kaikki kulttuuriperintöön liittyvät periaatteet on koottu saman puitelain alle,” Kostet miettii. Oikeastaan Suomessa pitäisi olla kulttuu” Alueelliset vastuumuseot aloittavat 2020. Sen sijaan vuoden 1963 muinaismuistolain uudistaminen jää seuraajalle. “Se laki on muinaismuisto jo itsekin. Lisäksi väitöskirjasta aikoinaan pois jääneistä linnoituskartoista on tulossa pieni tutkimusteos
Siksi oli luontevaa, että näiden tahojen edustajat keskustelivat Kynnyksen arkistoista löytyneiden aarteiden sijoituspaikoista. Könkkölän kokoelmaan kuuluun muun muassa itsenäisen elämän liikkeen alkuaikojen dokumentteja mielenosoitusrekvisiitasta virallisiin asiakirjoihin. ” Museokortti otettiin käyttöön toukokuussa 2015. Kävijäja pääsylipputulojen perusteella on vaikea todentaa vaikkapa kokoelmaja tutkimustyön vaikuttavuutta. Kynnys on tullut tunnetuksi etenkin Könkkölän uraauurtavasta työstä vammaisten ihmisten puolestapuhujana. Sen jälkeen Suomen museot ovat rikkoneet kaikkien aikojen kävijäennätykset joka vuosi. SA R I SA LO VA A R A. Huoli käytettävissä olevista mittareista on edelleen sama kuin 30 vuotta sitten. ” Velaatan kylästä Tampereelta löytyy museo, johon ei kannata suunnitella ryhmävierailuja. Esimerkiksi helposti numeeriseen muotoon muutettava informaatio ei aina kuvaa parhaiten museoiden toiminnan tuloksia. Viime vuonna kirjattiin runsaat seitsemän miljoonaa museokäyntiä.” Uutinen Ilta-Sanomien verkkolehdessä 30.10.2019. AJANKOHTAISTA Uutisia museomaailmasta VAMMAISHISTORIAN HAVINAA Lokakuun alussa museoarkistoja järjestöväki kokoontui Kynnys ry:n toimistoon seulomaan edesmenneen toiminnanjohtaja Kalle Könkkölän arkistoja. Muistiorganisaatioista etenkin Werstas ja Työväen Arkisto tallentavat materiaalia, joka liittyy poliittiseen toimintaan ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen. ” Kauppakeskuksissa tarjonta monipuolistuu, kun museokäyntikin onnistuu päivittäisellä ostosmatkalla.” Yle uutisoi Espoossa kauppakeskus Entressessä avatusta Helinä Rautavaaran museosta 31.8.2019. Johanna Mattila MUSEOITA TÄYTYY MITATA Museonjohtaja Marja-Liisa Rönkkö totesi vuoden 1989 neljännessä Museo-lehdessä, kuinka suomalaisella museokentällä toiminnan mittaamista pidetään turhaan moraalittomana. Keväällä 2020 aineisto siirretään arkistoihin, ja silloin se on kaikkien vammaishistoriasta kiinnostuneiden käytettävissä. Vammaishistorian kannalta merkittävät arkistot ovat osa Könkkölän henkilökohtaista historiaa vammaisliikkeen keulakuvana. Siellä ei pääse kahville, vessaan tai ostoksille museokauppaan mutta eipä sisäänpääsystäkään joudu mitään maksamaan.” Aamulehti kertoi 12.10.2019 Euroopan pienimmästä museosta, Maitolaiturimuseosta. Rönkkö painotti mittaamisen olevan museoille tärkeä väline ”tarkkailla kehityksen suuntaa, siinä tapahtuvia muutoksia, ja siten saada materiaalia omaan suunnittelutyöhön”. Tilaa kun on vain pari neliömetriä. Rönkön toteamus on edelleen ajankohtainen: ”Onkin välttämätöntä, että mitä pikimmin luomme itse omat mittarimme – ettei meitä mitattaisi aivan muihin tarkoituksiin kehiteltyjen menetelmien avulla.” MEDIASSA 30 VUOTTA SITTEN ” Minulle museot ovat aina olleet seikkailu, myyttisiä paikkoja, joissa kirjojen tarinat muuttuvat konkretiaksi.” Stand up -koomikko Iikka Kivi Helsingin Sanomissa julkaistussa kolumnissaan 7.9.2019. Nykyään museot pitävät Rönkön tapaan toimintansa mittaamista arvokkaana, vaikka alalla aprikoidaan edelleen, mitkä olisivat oikeat tavat mitata tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Hänen työnsä jäljet näkyvät vammaisten oikeuksia koskevissa asioissa sekä kunnallisella, valtakunnallisella että kansainvälisellä tasolla
Jokainen esine on pakattu konservaattorin johdolla omaan laatikkoonsa. Kuljetusta ovat vastaanottamassa tutkija Marjo Meriluoto , konservaattori Anne Makkonen ja Museokeskus Vapriikin verstaan työntekijät Juha Rajala , Minna Salmi , Vesa Valkama ja Jyri Puuska . Hän laittaa lainatut esineet esille yhdessä Anne Makkosen kanssa. Kuljetuksessa käytetään ilmastoitua ja erikoisjousitettua kuorma-autoa. TEKSTI TUOMAS MACGILLEON KUVAT TEPPO MOILANEN Suurin laatikko kuuluu Mithralle , muinaista jumalhahmoa esittävän patsaan kopiolle. Parco Archeologico di Ostia Anticasta ja kolmesta muusta museosta Tampereelle lähetetyt esineet ovat olennainen osa Vapriikin seuraavaa näyttelyä. Viikonlopun jälkeen paikalle saapuu konservaattori Ostiasta. Makkosella on käsissään kansio, josta löytyy pakkauslista. Auton kyydistä paljastuvat siniset, särkyvää-merkinnöillä varustetut laatikot kätkevät sisäänsä Italiasta tuotuja aarteita. Se on lasikuitua, aikuisen ihmisen korkuinen ja kaksi metriä leveä. Ostia, portti Roomaan kertoo, millaista elämä oli antiikin ajan vilkkaassa satamakaupungissa. > Lainaesineiden matka Italiasta Suomeen kesti viisi päivää. Siellä on antiikin ajan reliefejä, veistoksia ja pienempiä esineitä, kuten rahoja. ”49 laatikkoa, 35 kuutiometriä ja 2 820 kiloa. ”Näyttelypäällikkömme Marjo-Riitta Saloniemi on todennut monta kertaa, että tämä on suuritöisin projekti, mitä Vapriikissa on tehty”, Marjo Meriluoto kertoo. 8 MUSEO 4/2019 LIIKKEELLÄ Näyttelylogistiikka on yhteistyötä TUHANSIEN VUOSIEN JA KILOMETRIEN TAKAA Kansainvälisissä näyttelyissä liikkuvat esineiden lisäksi myös ihmiset ja raha. ”Lainaesineiden annetaan kuljetuksen jälkeen levätä vähintään vuorokauden ajan, jotta ne asettuvat ja temperoituvat”, Meriluoto sanoo. E sineitä ei pureta laatikoista vielä, mikä on museoalalla normaali käytäntö. Tästä on tietenkin K un kuorma-auton ääni alkaa kuulua kulman takaa, lastauslaiturilla kaikki on jo valmista. H-hetkeen eli avajaisiin on kaksi viikkoa. Jokaiselle laatikolle on katsottu sisältä paikka valmiiksi, koska näyttely on aika tiukkaan rakennettu”, hän kertoo. ” Ostia on portti antiikkiin.
9 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin
Toisinaan kuljetuksen mukana matkustaa kuriiri, yleensä tutkija tai konservaattori, joka valvoo saapumisen. Kuten esimerkiksi se, voiko jokin tietty patsas olla esillä ilman lasia. 2017: Vapriikki tekee lainapyynnön Parco Archeologico di Ostia Anticalle. 2014 2015 2016 2017 2019 2018 > Kansainvälisissä näyttelyissä lainaesineet toimitetaan usein vasta juuri ennen näyttelyn avautumista. Meriluoto kertoo, että on myös asioita, joista sovitaan erikseen. Saksan Travemündessa ajoneuvo lastattiin laivaan, ja Helsingistä matka jatkui teitä pitkin Tampereelle. Lainattujen esineiden saapuminen ja esillepano on Meriluodon mukaan aina jännittävä tilanne. Pyyntöä täsmennetään myöhemmin, kun suunnitelmat tarkentuvat. Tällä kertaa lähtö kuitenkin viivästyi. Se saatiin onneksi järjestymään muutamassa tunnissa kuukausien sijaan”, Meriluoto naurahtaa. ”Meidän ja muiden museoiden konservaattorit ovat aina häikäisseet vieraat osaamisellaan.” V apriikkiin perjantaina saapuneet esineet kuljetettiin Italiasta Suomeen perävaunullisella kuorma-autolla. Meriluoto kertoo, että kansainvälisten kuljetusten suunnittelussa on omat erityispiirteensä. Arvokkaiden museoesineiden kuljetuksissa lastin säilyminen vahingoittumattomana varmistetaan monin tavoin. – Living and Dying in the harbour city of Ostia, 300 BCE–700 CE toteutetaan. Kevät 2018: Lopullinen lista lainattavista esineistä valmistuu. 2014: Kansainväliselle tutkimushankkeelle haetaan rahoitusta. 2015–2019: Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke Segregated or Integrated. Esineet pakataan aina konservaattorin johdolla omiin laatikoihinsa niin, ettei mikään osa pääse liikkumaan kuljetuksen aikana paikaltaan. Vastaanottavan museon ei tosin tarvitse perehtyä näihin yksityiskohtiin. Taidekuljetuksissa käytettävissä ajoneuvoissa on säädettävä lämpötila ja ilmankosteus sekä erikoisjousitus, joka pitää kyydin tasaisena. Esillepanossa noudatetaan museoalalla itsestäänselviä periaatteita, kuten vaikkapa sitä, että orgaaniset aineet ja luut laitetaan eri vitriineihin kuin metalliset esineet. Tämä puolestaan vastaa reitin ja aikataulun suunnittelusta”, Meriluoto sanoo. ”Lainaaja määrittelee usein käytettävän kuljetusyhtiön. Esimerkiksi Saksassa ja Italiassa raskaat kuljetusajoneuvot eivät saa liikennöidä sunnuntaisin. Tällä kertaa sellaista ei vaadittu. Tämän kaiken järjestäminen on tietysti kallista. ”Yksi museoista oli unohtanut hakea lainattaville esineille maastavientilupaa. ”Siinä ikään kuin katsellaan ja mitataan toista osapuolta, syntyykö luottamusta.” Meriluoto sanoo, ettei siitä ole tarvinnut olla huolissaan, koska suomalaiset konservaattorit ovat alansa huippuja. Vapriikin henkilökunta alkaa pohtia näyttelyn sisältöä ja kartoittaa sitä parhaiten kuvastavaa esineistöä. Vapriikin näyttelytiloista ja vitriineistä on etukäteen lähetetty tiedot lainaajille Italiaan. Hakemuksessa mainitaan Vapriikissa järjestettävä, projektin tutkimus tuloksia esittelevä näyttely. Kesäkuussa Marjo Meriluoto alkaa työskennellä Ostia-näyttelyn kanssa täysipäiväisesti. Vapriikin konservaattori Anne Makkonen (vas.) ja tutkija Marjo Meriluoto käyvät pakkauslistaa läpi.. 10 MUSEO 4/2019 LIIKKEELLÄ Näyttelylogistiikka on yhteistyötä jo tarkat suunnitelmat. Meriluodon mukaan kuljetukset sujuvat pääsääntöisesti ongelmitta. Jotkut museot saattavat vaatia esineilleen lentorahtikuljetusta tai haluavat välttää meren ylitystä. Taidekuljetuksiin erikoistuneen kuljetusyhtiön kuorma-auto lähti liikkeelle Ostiasta maanantaina
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin 11 Elokuu 2019: Näyttelytilan rakennustyöt alkavat Vapriikissa 14.10.2019: Lainaesineitä kuljettava rekka lähtee liikkeelle Ostiasta 10.5.2020: Näyttely päättyy. 21.10.2019: Konservaattori matkustaa Ostiasta Tampereelle ja osallistuu esillepanoon 18.10.2019: Kuljetus saapuu Tampereelle 1.11.2019: Ostia, portti Roomaan -näyttely avataan yleisölle 2020. Sen jälkeen esineet palaavat Italiaan, mistä ne siirtyvät aikanaan Osloon
Ostia-näyttelyn esillepano on Vapriikin henkilökunnan itse suunnittelema, mutta aina sekään ei ole mahdollista. Meriluoto ei kerro summia, mutta sanoo että logistiikkaan kuluva rahamäärä on kansainvälisissä näyttelyissä aina merkittävä. Rooman eliitin elämästä on entuudestaan paljon tutkimustietoa, mutta Ostian tutkiminen on tuottanut uutta ja merkittävää tietoa tavallisten ihmisten elämästä työläiskaupungissa.. Näyttelyt ovat aina omanlaisiaan tapauksia, samoin niiden järjestämiseen liittyvät yksityiskohdat. Kansainvälisille näyttelyille yhteinen piirre on, että ne vaativat valtavan määrän suunnittelua. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin MUSEO 4/2019 12 N äyttelylainoissa lähettäjä tekee kuljetusta koskevat päätökset, mutta laskun maksaa vastaanottaja. Tämä koskee muutakin kuin kuljetuksia. Niin suuri, että näyttely voi jäädä sen takia toteutumatta.” Kuljetettavat esineet pitää tietysti myös vakuuttaa vahingon varalta. Vapriikissa kuljetukset voidaan toisinaan järjestää myös itse. Vapriikissa järjestettävä näyttely mainittiin jo kansainvälisen tutkimushankkeen rahoitushakemuksessa vuonna 2014. Valtiontakuu ei poista vakuutuskustannuksia kokonaan, mutta pienentää niitä huomattavasti. Pienellä kuorma-autolla haettiin esimerkiksi viime vuonna Vapriikissa järjestettyä Marilyn Monroe -aiheista näyttelyä varten satoja esineitä Saksan Mannheimista. O stia, portti Roomaan -näyttely on ison akateemisen tutkimusprojektin yksi tuotos. Hänellä oli tarkat vaatimukset siitä, miten kaikki pitää laittaa esille”, Meriluoto kertoo. Tampereen museoilla on oma taidekuljetusauto, joka on Meriluodon mukaan jatkuvasti käytössä. ”Kuljetuskustannukset ovat yksi suurimmista kustannuksista. ”Suomessa, kuten kaikkialla Euroopassa, on onneksi mahdollista hakea taidenäyttelyiden valtiontakuuta”, Meriluoto toteaa. ”Toisenlainen esimerkki voisi olla juuri Marilyn-näyttely, johon esineet lainattiin pitkälti yhden yksityisen keräilijän kokoelmasta. Jos kyseessä on kiertävä näyttely, kuljetuskustannuksia voidaan jakaa eri maiden museoiden kesken
Tamperelaiset teatterilavastajat ovat rakentaneet näyttelytilaan laivan. Meriluoto kertoo, että esinelainoissa hyvin olennainen dokumentti on facility report, selvitys vastaanottajan tiloista ja olosuhteista. Miten Ostia voitaisiin tuoda Tampereelle. ”Museoilla ja yliopistoilla on lähtökohtaisesti hyvin erilaiset toimintatavat. Ostia-näyttelyn tapauksessa pohdittiin esimerkiksi virtuaalisen mosaiikkilattian rakentamista. Virallinen lainapyyntö selvityksineen tehtiin Italiaan vuonna 2017, ja lopullinen esinelista valmistui keväällä 2018. ”Raportti tehtiin ja lähetettiin noin kaksi vuotta ennen näyttelyn järjestämistä”, Meriluoto sanoo. Näyttelyn sisällön ja teemojen hahmottuessa alkoi myös näyttelyesineitä koskeva pohdinta. Laivaliikenne mahdollisti tavaroiden ja ihmisten laajamittaisen liikkumisen Rooman valtakunnan alueella. ” Näyttely on ison yhteistyöprojektin tulos.. Jotta yhteistyö toimii ja luottamus saavutetaan, kansainvälisissä näyttelyissä dialogin lisäksi myös dokumentoinnilla on keskeinen rooli. Välillä on käyty myös muualla. Vaihtoehtoja punnittaessa pitää aina miettiä hintaa ja sitä, minkä lisäarvon toteutustapa tuo näyttelylle”, Meriluoto kertoo. Sisällä siniset laatikot alkavat yksi kerrallaan löytää paikkansa Anne Makkosen ohjeiden mukaan, osa ”torikadulla” ja osa ”laivakadulla”. ”Tässä vaiheessa keskustellaan museoiden kanssa ja kartoitetaan esineistöä, joka kuvastaisi parhaiten ajateltuja teemoja”, Meriluoto sanoo. Isossa yhteistyöprojektissa tarvitaan Meriluodon mukaan paljon keskustelua. Hänen lisäkseen Italiaan on matkustanut konservaattori ja valokuvaaja. Meillä on onneksi entuudestaan vahva yhteistyö Tampereen yliopiston kanssa”, Meriluoto kertoo. Kulttuurierojen lisäksi haasteita asettavat erilaiset tavat tehdä töitä. Anne Makkonen on esimerkiksi tutkinut, miten esineet voidaan tukea paikoilleen Vapriikin näyttelyssä. Siinä käydään läpi esineitä vastaanottavan museon tilat pohjapiirrustuksia myöten ja otetaan huomioon kaikki yksityiskohdat, kuten hälytysjärjestelmät. Kun hanke sai rahoituksen, Vapriikissa alkoi suunnittelutyö. Tutkimusryhmä on hyvin kansainvälinen, ja näyttelyteemoja käsitelleitä seminaareja on järjestetty eri puolilla Eurooppaa. Sen vuoksi myös Ostia kasvoi ja kukoisti. Myös kuorma-auton kyydistä löytyvälle Mithra-patsaan kopiolle etsittiin vaihtoehtoja Tampereelle kuljettamisen sijaan. K ansainvälisen näyttelyn järjestäminen edellyttää myös henkilökunnan matkustamista. Myös Mithra-patsas mahtuu ovesta sisään. Tuhansia vuosia myöhemmin tehdyn kuljetusoperaation seurauksena museokävijä Tampereella voi saada käsityksen siitä, millaista työläiskaupungin elämä tuhansia vuosia sitten oli. Tällä kertaa yllätyksiä ei tule, vaan kuorman purkaminen sujuu rutiinilla. ”Italialaisten kanssa asioita ei voi hoitaa sähköpostitse. ”Mietimme, voisiko sen toteuttaa hologrammiratkaisuna tai teettää uuden kopion täällä. Samalla on aikaa muistella menneitä. ”Kun Terrakotta-näyttelyyn kuuluvaa kaksimetristä hevosta tuotiin meille, oviaukko jouduttiin suunnitellusti purkamaan ja rakentamaan uudelleen, että se mahtuisi sisään.” Kyseinen näyttely oli aikanaan Vapriikille ennenkuulumattoman suuri investointi ja toteuduttuaan jättimäinen yleisömenestys. On pakko tavata kasvotusten, jotta luottamussuhde syntyy ja asiat etenevät”, Meriluoto sanoo. LIIKKEELLÄ Näyttelylogistiikka on yhteistyötä 13 Tutkijaryhmän pyrkimyksenä oli selvittää, millaista elämä oli monikulttuurisessa ja muuttuvassa satamakaupungissa. Yksi syy siihen, miksi Ostiassa tai Roomassa on pitänyt käydä vähintään muutaman kerran vuodessa, löytyy kulttuurieroista. Alkuvaiheessa ideointi saa olla villiäkin. Kyse ei ole vain esineiden lainaamisesta yhtä näyttelyä varten, vaan isosta yhteistyöprojektista, jossa on mukana monen eri alan osaajia. N äyttelypäällikkö Marjo-Riitta Saloniemi on saapunut lastauslaiturille seuraamaan toistaiseksi vaativimman projektin etenemistä. Tutkimustulokset haluttiin luonnollisesti esitellä myös suurelle yleisölle. Meriluoto sanoo, että Ostia-näyttelyn kohdalla matkustamista on ollut enemmän kuin yleensä. Ei ole ihme, että näyttelyä on pitänyt suunnitella kauan
< Konduktöörien leimauspihdit ovat jo jääneet historiaan. Niiden avulla esinettä osataan arvostaa enemmän ja siitä pidetään parempaa huolta.” T yöhanskat, puuvillahanskat ja paksut rukkaset kuuluvat kokoelmapäällikön perusvarusteisiin. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin MUSEO 4/2019 14 MUSEO RAITEILLAAN ”N äitä tarvitaan harva se päivä”, Suomen rautatiemuseon kokoelmapäällikkö Elina Holopainen toteaa ja heiluttelee paksuja työhanskoja kädessään. > Junien aikataulunäyttö Tampereelta on esiintynyt myös Kummelien juna-asemasketsissä. Hanskat todella ovat odottamassa häntä kirjahyllyllä, aivan työpöydän vieressä. Minun on täytynyt opetella sanomaan ei monelle kiinnostavalle esineelle. Puhelin kilahtelee koko ajan taskussa. Kokoelmiin kuuluu kaikkea junien näyttötauluista päällystettyihin penkkeihin ja pehmustettuun keisarin wc-istuimeen. Holopaisen erikoisalue ovat museon pienesineet, joita ei tosin voi hyvällä tahdollakaan väittää kovin pieniksi. Museon asiakas kertoo löytäneensä puutavaravarastostaan vanhoja rautatiemerkkejä ja haluaisi tietää niiden arvon ja tarinan. Uskon, että tarjoamillamme tiedoilla on paljon merkitystä. Kokoelmatiimin neljän hengen avokonttoritiloissa on hiljaista. ”Myös kokoelmapolitiikan uudistaminen on ollut tarpeellista, kun tilaa on ollut vähän. Se on Holopaisen tärkein työväline. Holopaisen siistillä työpöydällä odottavat Suomen Kuvalehti vuodelta 1926 ja Valtion rautateiden historiikki 1912–1937. Silti jokainen tarjous arvioidaan tapauskohtaisesti ja välillä saamme arvokasta täydennystä kokoelmiin.” Nyt talvikuukausina yhteydenottoja esineistä tulee vähemmän. Museo saa lisää tietoa tärkeistä esineistä, mutta kokoelmatilat eivät täyty liikaa. ”Esineille etsitään taustaa ja tarinaa. Valtakunnallisen vastuumuseon kokoelmapäällikkönä Holopaisen tehtävä on vastata kaikkialta maailmasta tuleviin Suomen rautateiden esineistöä koskeviin yhteydenottoihin. TEKSTI JENNA PARMALA KUVAT SAKARI PIIPPO. Tällä viikolla viestiä on ehtinyt tulla jo Yhdysvalloista ja Venäjältä. Ilmojen lämmetessä viestejä alkaa kilahdella tiiviiseen tahtiin, kun ihmiset siivoavat varastojaan. Yhä useampi kokoelmapäällikköön yhteyttä ottava ihminen ei yritä lahjoittaa tavaraa museolle, vaan haluaa siitä ainoastaan lisää tietoa. ”Paras keksintö sitten rautateiden”, hän toteaa ja näyttää juuri saapunutta tekstiviestiä. Suomen Rautatiemuseon kokoelmapäällikkö Elina Holopainen pitää huolta siitä, että suomalaisella junamatkailulla on historia. Se sopii Holopaiselle oikein hyvin
15 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin
16 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin MUSEO 4/2019
• Klo 17 Työpäivä päättyy. Hän oli saanut senaatin myöntämällä erivapaudella ottaa vastaan asemapäällikön viran vuonna 1916.” ” Xxxxx xxxxxxxxxx xxxxx. Tärkeimpänä tavoitteena on Holopaisen mukaan tarjota elämyksiä ja aikamatka kävijälle. Kotona odottaa aviomiehen laittama päivällinen. ”Omat suosikkini ovat esineitä, joille on löydetty hyvä tarina. < Pikkutyttönä Elina Holopainen matkusti usein Kiteeltä Kesälahdelle mummolaan junalla. Hän muistaa erityisesti junan tuoksun ja junavaunun kylmät väliköt, joissa oli lunta ja jäätä. • ”Työpaikan aamukahvit alkavat yhdeksän aikaan. Se odottaa purkua suuren lavan päällä. • Naimisissa, kolme lasta. ”Tärkeintä on, että asiakkaat pääsevät kokemaan menneiden aikojen matkustamisen tunnelmaa. Kun lapset lähtevät harrastuksiin, Elina suuntaa lenkille tai jumppaan. Esimerkiksi ensimmäisen suomalaisen naisasemapäällikön, Milly Tojkanderin , virkalakki on hieno. Toisessa kerroksessa kokoelmatilan hyllyille on järjestetty samovaareja, pottia ja sylkykuppeja. Haluamme myös avata kokoelmia yleisölle. Aamun ensimmäisillä kahveilla puhumme kuulumisia ja työasioita sekä parannamme museoalaa ja museotyötä.” • Klo 10 Aamupäivä kuluu yleensä palavereissa. "Sellaisen junan haluaisin meidän kokoelmiimme." Vaikka museon kokoelmat eivät pääse usein esille näyttelyissä, ne ovat tutkijoiden käytettävissä. Kokouksia pidetään kokoelmatiimin, sidosryhmien ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Sen mahdollistavat kokoelmiemme liikkuvat junat. Asuu Hyvinkäällä. Se tarkoittaa, että museossa ei juuri ole vaihtuvia näyttelyitä, vaan museon vuosi rakentuu erilaisten tapahtumien ympärille. ”Olen aina ollut huono pysähtymään lounas aikaan.” • Klo 13 Iltapäivä kuluu sähköpostien, kokoelmien ja asiakastyön parissa. Digitoituihin kokoelmiin voi tutustua myös Finna.fi -palvelussa. Pyhäinpäivänä raiteilla liikkui kummitusjuna ja hiihtolomalla junavaunuun avataan kahvila. ”Periaatteeni on, että aina on hyvä olla jotain opiskelua käynnissä.” TYÖKOKEMUS • Vuodesta 2013 Suomen Rautatiemuseon kokoelmapäällikkö • 2004–2013 Suomen Rautatiemuseon amanuenssi • 2003 Vihdin museon kokoelma-assistentti KOULUTUS • Filosofian maisteri, Jyväskylän yliopisto, taidehistoria ja museologia Uusin lahjoitus on punaisella kankaalla päällystetty matkustajavaunun penkkipari hattuhyllyineen. Matkat tehtiin nyt jo raideliikenteestä poistuneilla sinisillä pikajunilla. 17 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin ELINA HOLOPAINEN, 45 TAVALLINEN TYÖPÄIVÄ: • Klo 08 Elina saattaa 8-vuotiaan kuopuksen autotien yli kouluun. Museon 120-vuotispäivänä veimme kävijät museon kokoelmatiloihin.”. • Suorittaa tällä hetkellä lähiesimiestyön ammattitutkintoa oppisopimuskoulutuksena. Koko yhdeksän hengen työyhteisö kokoustaa kerran viikossa. • Klo 12 Elina syö nopean eväslounaan
Tänään Rautatiemuseolla juhlitaan uuden kokoelmatyötilan valmistumista. Kokoelman kruununjalokivi on keisarillinen juna vuodelta 1870. Kaiuttimissa viheltää kimeä junanpilli. Mansikkakakkua on jäljellä enää palanen. Olimme mukana antamassa arvoa yksittäisten ihmisten työpanokselle ja kuuntelemassa heidän työelämäkertaansa.” Haastattelujen pohjalta koottu Veturipajalta raiteille! -näyttely on esillä Suomen Rautatiemuseossa huhtikuun loppuun saakka. ”Kokemusoppaiden merkitys on museolle valtava. Silloin paikalla on myös noin sata vapaaehtoista.” M useon tapahtumissa ja näyttelyissä on suuri rooli erilaisilla harrastajilla. Emme joudu enää työskentelemään ahtaissa kokoelmatiloissa.” Pihan suurella kääntöpöydällä seisoo yksinäinen junavaunu. Seinät on verhottu värikkäillä silkkikankailla. ”Vaikka museo on ollut olemassa pitkään, museoiduiksi on ajalle tyypillisesti valittu enimmäkseen ylempien virkamiesten työstä ja elämäntyylistä kertovia esineitä.” Museon kokoelmiin on tallentunut jo paljon myös Suomen Rautatiemuseon historiaa. Usein ihmettelen, miksi tämä vaunu ei ole kaikkien suomalaisten ykkösnähtävyyksien listalla.” Keisarinvaunut on museoitu jo 1930-luvulla Suomessa. Vieressä on sijainnut Hanko-Hyvinkää -radan entinen juna-asema jo vuodesta 1873. Vanhaa kalustoa on säilynyt muutenkin paljon, sillä Rautatiemuseo perustettiin jo vuonna 1898. Osoite: Hyvinkäänkatu 9, 05800 Hyvinkää.. He saapuivat Hyvinkään konepajalle tekemään haastatteluja ja tallentamaan työn historiaa pian sen jälkeen, kun konepajan oli ilmoitettu lakkauttavan toimintansa. ”Silloin huomasin, että työmme on muutakin kuin vain nykydokumentointia ja historian tallentamista. Se herättää monissa kävijöissä paljon muistoja ja tunteita.” Suuret junavaunut odottavat vieretysten uteliaita katsojia. ”Tallella on esimerkiksi kuvasarja museoon kohdistuneesta pommituksesta Helsingissä jatkosodan aikaan.” M useon juhlasalissa kilisevät samppanjalasit. Se koostuu keisarin ja keisarinnan junavaunuista sekä salonkivaunusta. ”Nämä kaikki ovat käytössä erityisesti elokuun Rautatiemuseopäivänä. Pihalla radan varrella odottaa vesiviskuri, jolla lisätään veturiin vettä, ja tasoristeyslaitos, joka kilkattaa kelloja junan lähestyessä. Suuret höyryveturit odottavat kiskoillaan, ilmassa tuoksuu vahvasti kreosootti. ”Tämä on upea ilmestys. ”Tämä on ainutlaatuinen työpaikka rautatiehistorian ammattilaiselle, sillä Suomessa ei ole toista näin vanhaa ja hyvin säilynyttä asema-aluetta.” Tapahtumapäivinä museon pihalla puksuttavat Lättähattu ja pieni höyryveturi, jonka lämmittämiseen menee kuusi tuntia. Se on salin viereen remontoitu, hyvin valaistu studio, jossa kokoelmien kuvaaminen ja 3D-mallintaminen sujuu tulevaisuudessa mutkattomammin. Ihmiset saavat kuulla rautateiden toiminnasta henkilöiltä, jotka ovat itse työskennelleet niiden parissa.” Kaksi vuotta sitten Elina Holopaisen tiimi joutui tiukan paikan eteen. Vaunuihin pääsee kurkkimaan korokkeiden avulla sisään. Tapahtumapäivinä harrastajat ja ammattilaiset ajavat junia ja kertovat niistä asiakkaille. ”Se on vanhojen ratapölkkyjen tuoksu. < Vielä kymmenen vuotta sitten konduktöörin rahastuslaitteen kantaminen vaati voimaa. Vieressä kulkee myös pieni puistojunarata. 18 MUSEO 4/2019 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin ”P endolino Kajaaniin lähtee raiteelta kolme”, tuttu naisääni kuuluttaa korkeakattoisessa vaunuhallissa. He ovat koonneet museoalueelle tasoristeyksen varoituslaitoksen sekä puhelinjärjestelmän 1900-luvun puolivälistä, rakentaneet pienoisjunia ja kertoneet, miten erilaiset junat toimivat. ”Tämä on meille iso juttu. Suomen Rautatiemuseo on avoinna talvikaudella ti-pe 12–15 sekä la-su 12–17
Teimme kuorman autonpelleistä ja ajoimme ne työmaalle. Minun pitäisi varmaan tehdä uusia. Porin vasikan jälkeen seuraavana vuonna syntyi Holy Calf Helsingin juhlaviikoille. Vuodesta 2017 alkaen se on ollut esillä Punkaharjun aseman Taidelaiturilla. Sen jälkeen hitsasimme H:n muotoiset teräsputkirakenteet ja rakennelma kuorrutettiin auton osilla. Museo ehdotti, että vasikka asetettaisiin esille siten, että sen etuosa olisi näyttelytilan ulkopuolella ja takaosa sisällä. Olin tehnyt kipsistä lehmän, jossa toinen puoli oli avoin ja lehmän sisällä käytiin sotaa. Pian se alkoi näyttää vasikalta ja valmistui kahdessa viikossa. Peltivasikat ovat formaatti luovuudelleni. Keräsin peltejä ja niistä kehkeytyi vuonna 2005 isompi projekti Galleria Sculptoriin, jossa oli esillä 14 uutta veistosta. Hänet tunnetaan erityisesti lehmäaiheisista teoksista. Olin silloin toipilaana, sillä käteni oli murtunut. Kerroin, ettei minulla ole mitään teoksia valmiina näyttelyyn. Totesin, ettei niitä ole, eikä tule. Peltilehmässä yhdistyy feminiininen ja maskuliininen vauhti. Ensimmäinen peltilehmä oli esillä Ruralia: Maaseudun taide -näyttelyssä Porin taidemuseossa vuonna 1999. Myöhemmin idea kehittyi talolehmäksi eli lehmän muotoiseksi asumukseksi. Lehmän lempeä ja hidas vauhti sekä auton aggressiivisempi, nopea liike. ”I dea peltilehmistä syntyi vuonna 1969. Otin viisi miestä ja ajoimme romuttamolle. Opiskelin silloin Suomen taideakatemiassa ja pyörittelin mielessä monenlaisia ajatuksia. Suurin osa niistä on myyty ympäri maailmaan. Olin päässyt peltilehmien teon makuun. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1999, Porin taidemuseo pyysi minulta näyttelyn. Valtava vasikka päätettiin asettaa kokonaan sisälle. Skatan tilalla minua innoitti meren tuoksu, ihana valo, sata lehmää ympärillä, kaupungin kajastavat valot – enempää en olisi voinut toivoa. Niiden kautta katson maailmaa ja tunnen tuntoni. Kaiken kaikkiaan Skatan pihassa oli tuolloin yli kaksikymmentä veistosta. 19 HENKILÖKOHTAISTA Esineellä on tarina ”PELTILEHMÄT SYNTYVÄT ONNELLISUUDESTA” Kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä kertoo peltilehmien tarinan. Pian museosta soitettiin: ”Meillä on miehet. Viime kesänä yritin aloittaa yhtä, mutta se ei ole vielä lähelläkään valmista. Sen jälkeen teos on liikkunut muun muassa Helsingissä, Humppilassa, Sipoossa ja Riihimäellä. Sen koommin en ole tehnyt peltiveistoksia. Porissa metallipajan johtaja kysyi, missä rakennuspiirustukseni ovat. Olin hyvin onnellinen. Tarvitsen tekemiseeni onnellisuutta, valoa sekä hyvät hitsarit. Ideaa emme saaneet toteutettua, koska museon ulkopuolella oli Pori Jazzien myyntikojuja. Ilmaisen peltilehmillä koko maailmankaikkeuden. Samana vuonna Wäinö Aaltosen taidemuseo osti minulta hiehon ja sonnin, Kiimaiset, jotka olivat olleet esillä Forum Boxissa. Se vietiin Ruoholahden Forum Boxin eteen Kain Tapperin aloitteesta. P eltiveistostuotantoni syntyi Vuosaaren Uutelassa. Koska tulet?” Otin laukkuni ja lähdin. Piirsin asfalttiin valkoisella liidulla vasikan. ER K K I VA LL I-J A A KO LA / P O R IN TA ID EM U SE O. Lisäsin kuitenkin, että jos saan viisi hitsaria ja autonpeltiä, niin teen ison vasikan. Peltilehmät syntyvät onnellisuudesta.” Jenna Honkanen < Miina Äkkijyrkkä on syntynyt Iisalmessa vuonna 1949. Vuonna 2010 tein viimeisen teoksen, Valkoisen vasikan
TEKSTI JA KUVAT AINO-KAISA LONKA. 20 MUSEO 4/2019 LASTEN KANSSA MUSEOSSA Museoretki muuttuu jännittäväksi seikkailuksi MERIHIRVIÖIDEN MATKASSA Merimonsterit-näyttely vie koko perheen seikkailulle vuoden 1539 Carta marina -kartan vaarallisille vesille