VAPRIIKKI ON VUOSISADAN MUSEO Jukka Rintala – vakiovieras muotimuseoissa KIEHTOVA, HAURAS, HAASTAVA MUOTI 4 / 2017 MUOTI • 12 € SO FI A O K KO N EN
Uudistustyössä voi paneutua myös brändin kehittämiseen tai markkinointistrategian parantamiseen. Ensimmäisen vaiheen haku on 26.2.–15.3.2018. Hakuklinikat ovat museoille ilmaisia. 2 MUSEO 4/2017 museoliitto.fi/kookos Kaikki koossa. Kokoelmat käytössä. Ohjelma ja ilmoittautuminen: museoliitto.fi/koulutus skr.fi/museovisio museoliitto.fi/museovisio. Keinoina voivat olla esimerkiksi esitystekniset, toiminnalliset tai teknologiset uudistukset näyttelytiloissa, yleisötyöhön panostaminen tai tarkempi kohderyhmäajattelu. TOTEUTA HAAVEESI, UUDISTA MUSEOSI! SUOMEN MUSEOLIITTO JÄRJESTÄÄ MUSEOILLE KAKSI MUSEOVISIO-HAKUKLINIK KAA Ti 12.12.2017 klo 9–12 Museoliiton Tietopäivän yhteydessä Päivälehden museossa, Helsingissä Pe 19.1.2018 koko päivän Helsingissä H akuklinikoilla perehdytään Suomen Kulttuurirahaston museoille tarjoaman Museovisio-rahoituksen hakemiseen. Haku on suunnattu ensisijaisesti keskikokoisille museoille, joilla on henkilökuntaresurssit uudistusten läpiviemiseen. Museovision mukaisen näyttelyuudistustyön tavoitteina tulee olla kävijäkokemuksen parantaminen ja uudet kävijät. Museovisio-apurahaa voivat hakea Suomessa toimivat, ammatillisesti hoidetut museot tai museokohteet. Apurahaa voi hakea myös useamman museon tai museokohteen yhteishankkeeseen
4 / 2017 MUOTI 22 VUOSISATA SYNTYI NEULALLA & LANGALLA Jenna Parmalan haastattelussa Sanna Pietilä SA R I K E TT U N EN 4 MUSEOT OVAT MUOTIA Kimmo Levä 5 MUSEOKUVIOITA Nelli Korpi 8 MENNEEN JA TULEVAN AJAN KOHTAUSPAIKKA Tuomas MacGilleon 12 KIEHTOVA, HAURAS, HAASTAVA MUOTI Elina Teerijoki 18 VAKIOVIERAS MUOTIMUSEOISSA Sami Sykkö 21 OSALLISUUS EI OLE KERTAHARJOITUS Tiina Merisalo 27 NUORISOMUOTIA MUSEOON Kati Kivimäki 28 ROHKEASTI EPÄVARMAT NAISET Jukka Naaranlahti 31 MUOTIMAAILMA MUSEOISSA Anneli Lenkkeri 34 LAITA LAPSI LAATIKKOON Katja Martelius 38 SATAAN MUSEOON SATAVUOTIAASSA SUOMESSA Anne Salomäki 40 KORU KIMALTELEE TAITEEN JA MUODIN RAJALLA Elina Teerijoki 42 KANSALLISPUVUT Taina Kangas museoliitto.fi/kookos Kaikki koossa. Kokoelmat käytössä.
Nykyinen kasvukäyrä on ollut katkeamaton koko 2010-luvun. Museoiden käyttö on mukavassa nousussa, ja mediaseurannan perusteella museoista kerrotaan ja keskustellaan vuosi vuodelta enemmän. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2017 Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 12 € ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA Forssa Print ISSN 0781-0032 KANNEN KUVA Sofia Okkonen: nimetön sarjasta Rose 2017. Kimmo Levä Suomen museoliiton pääsihteeri 57. Vaikka varsinaista muotiin keskittynyttä museota ei Suomessa ole, muodin muutokset ovat taltioituneet museoiden kokoelmiin ja muoti on esillä museoiden näyttelyissä. Äitiyspakkaus on yksi tunnetuimmista suomalaisista innovaatioista, joka nousee ulkomailla säännöllisesti esiin. 4 MUSEO 4/2017 PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 R O N I R EK O M A A MUSEOT OVAT MUOTIA ”M ikä mahtaa olla in?” , kysyi muusikko J. Pitkäikäisintä muotia suomalaisten museoiden kokoelmissa edustavat kansanpuvut ja niistä kehittyneet kansallispuvut. Pitkä historia on myös suomalaisen vauvamuodin lipunkantajalla, äitiyspakkauksella. Museoalalla edistämme hartiavoimin kehitystä siihen suuntaan, että tämä muoti muuttuisi trendiksi. Tyylikkäästi sanottu. Karjalainen 1980-luvun hittikappaleessaan. Tällä hetkellä on ilahduttavia merkkejä siitä, että myös museot ovat muotia. Viitteitä tästä on. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Kimmo Levä TOIMITUSSIHTEERI Nelli Korpi ULKOASU Inari Savola TOIMITUSKUNTA Kimmo Antila, Kati Kivimäki, Nelli Korpi, Hanna-Kaisa Melaranta, Riitta Ojanperä, Pauli Sivonen AVUSTAJAT Harri Haarala, Taina Kangas, Sari Kettunen, Kati Kivimäki, Anneli Lenkkeri, Tuomas MacGilleon, Katja Martelius, Tiina Merisalo, Ilpo Musto, Jukka Naaranlahti, Jenna Parmala, Sakari Piippo, Anne Salomäki, Tanja Salonen, Sami Sykkö, Liisa Takala, Elina Teerijoki KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Äitiyspakkauksen tehtävä ei kuitenkaan rajoitu siihen, että suomalaisvauvat olisivat hyvin puettuja. Muoti yhdistetään useimmiten vaatteisiin ja asusteisiin, mutta sana ei ole vieras muissakaan yhteyksissä. Itse koin tämän viimeksi Pakistanissa, jossa Karachin alueen terveysministeri totesi äitiyspakkauksen nähdessään, että näin jokainen ihminen pitäisi valtion toimesta toivottaa tervetulleeksi maailmaan. Hän olisi voinut kysyä ”mikä mahtaa olla muotia?” Sillä siitähän ihmiset ainakin vauraimmissa piireissä ovat olleet kiinnostuneita myöhäiskeskiajalta lähtien. Pakkauksen avulla on ohjattu vanhempia oikeanlaiseen lapsenhoitoon jo vuosikymmenien ajan. Muoti museoissa on osaltaan vaikuttanut suomalaisten muotisuunnittelijoiden töihin ja urien kehittymiseen, kuten yksi tunnetuimmista suomalaisen muodin edelläkävijöistä, Jukka Rintala , tässä lehdessä toteaa
Se on varmasti yksi syy huimaan menestykseemme ja näkyvyyteemme tänä vuonna”, sanoo Helsingin kaupunginmuseon johtaja Tiina Merisalo . Erilaiset oppijat pääsevät osallistumaan tasa-arvoisesti”, kertoo taidetestaajien vastaava koordinaattori Anu-Maarit Moilanen . ”Toivomme, että kaikki suomalaiset innostuvat Taidetestaajista. Kuka tahansa voi seurata, mitä nuoret ovat kokeneet ja mitä he ajattelevat. Kriitikkoina nuoret oppivat analysoimaan ja kiteyttämään ajatuksiaan. A N N E KU R K I Kahdeksasluokkalaiset taidetestaajat vierailivat Ateneumissa.. Palkintoja tulee hakea 31.12.2017 mennessä, museoliitto.fi/ museopalkinnot. A N N I M A R TI K A IN EN /F O LK HAE VUODEN MUSEOKSI 2018 S uomen museoliitto ja Kansainvälisen museoneuvosto ICOM:n Suomen komitea hakevat ehdokkaita Vuoden museoja Vuoden museojulkaisu 2018 -kilpailuihin. Taidetestaajat arvioivat taidekokemuksensa sovelluksella, jossa kysytään muun muassa millaisia tunteita taidekokemus herätti ja lähtisikö nuori taidevierailulle uudelleen. Kysymykseen ”Mitä tunteita taide herätti?” Espoon EMMAsta vastattiin: 26% rauhaa, 18% hämmennystä, 9% ihan sama ja 7% surua. Taidetestaajien verkkosivustolla on jo tuhansia arvioita, ja uusia tulee aina luokkien tekemien taidevierailujen jälkeen. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta TAIDETESTAAJAT VALTAAVAT MUSEOT K ahdeksasluokkalaiset taidetestaajat pääsivät vauhtiin syyskuussa. Tai ”Millaista taide oli?” Serlac hiusmuseoiden Gustafista vastattiin: 19% taitavaa, 12% selkeää, 11% outoa ja 10% sekavaa. Kolmen vuoden aikana 200 000 nuorta koululaista hyppää kriitikon saappaisiin museoissa ja muissa kulttuurilaitoksissa Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton koordinoimassa Taidetestaajat-hankkeessa. Oman alueen nuorten palautteen näkee yhdellä vilkaisulla, ja oman kaupungin teatterin, orkesterin tai museon saamia tähtiä voi verrata muihin”, summaa hanketta rahoittavan Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava . Vuoden museo 2017 -tittelin sai Helsingin kaupunginmuseo. ”Taiteesta puhumiseen liitetään Suomessa perinteisesti soveltuva koulutus ja arvovalta. ”Vuoden museo -palkinnosta on ollut meille paljon iloa. Edelliset palkitut ovat Ahvenanmaan merenkulkumuseo, Serlachius-museo Gösta ja Forssan museo. Palkinto voi olla myös tunnustus kokoelmiin, näyttelyihin tai museopedagogiaan liittyvistä saavutuksista tai muusta innovatiivisesta toiminnasta. Vuoden museo -palkinto myönnetään museolle, joka on edistänyt merkittävällä tavalla museoalan yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Nyt kriitikon rooli tarjotaan nuorille”, Moilanen selittää. ”Haluamme tuoda kaikki kahdeksasluokkalaiset taiteen äärelle. Jo ehdokkuus syventää museon yleisösuhdetta ja nostaa museon keskusteluun”, vinkkaa Vaasan kaupungin museotoimenjohtaja ja palkintoraadin jäsen Selma Green . ”Kannustamme museoita hakemaan palkintoa
Keräily alkaa tavaroiden säilyttämisestä ja hyödyttömän varastoimisesta. Vaikutteita hän sai ystävältään Gösta Serlachiukselta , joka oli tehnyt lahjoituksen Taidehallille ja perusti vuonna 1934 taidesäätiön Mänttään.” MUSEOKUVIOITA Uutisia musaeomaailmasta 30 VUOTTA SITTEN MEDIASSA ” Tampereen kaupungilta museoiden kehittäminen vaatii nykyistä paljon rohkeampaa asennetta. Hankkeen ensimmäisen vaiheen hakuaika päättyy 15.3.2018. ”Museovisio-hankkeen ajoitus on todella hyvä. Mikään muu pohjoismainen museo ei yhdistä samalla tavalla klassista ja populaarimusiikkia. Se voi olla leikkivän ihmisen ajanviete, mesenaatin elämäntyö tai kaupankäynnin muoto. Talouslukuihin katsomalla ei ole koskaan hyvä hetki rakentaa uutta museota, ei nousueikä laskukaudella. Ne tulevat yhdistymään myös kunniagalleriassa.” Pasilaan vuonna 2019 avautuvan Finnish Music Hall of Fame -musiikkimuseon sisältöjohtaja Jere Jäppinen. RAHOITUSTA TARJOLLA MUSEOILLE S uomen Kulttuurirahaston syyskuussa lanseeraama Museovisio auttaa museoita uudistumaan ja hankkimaan lisää kävijöitä. Kaupungin pitää kuitenkin nähdä kunkin hetken lukuja kauemmas.” Aamulehti, pääkirjoitus 30.10.2017 ” Meidän konseptimme on kuitenkin ainutlaatuinen. Suomen museoliiton hakuklinikat järjestetään joulukuussa ja tammikuussa Helsingissä, museoliitto.fi/koulutus. Ja jos osaajia löytyy, saapuvat paikalle myös sijoittajat.” Britannian Hullin kulttuurivuoden johtaja Martin Green. Mutta vasta seuraava askel vie elämäntapaan nimeltä keräily. Haettavana on merkittäviä apurahoja suomalaisen museotyön ja museokokemuksen kehittämiseen. Helsingin Sanomat 25.10.2017 ” Luomatta minuun katsettakaan lapset kävelivät suoraan, kuin ohjuksena, kohti Akseli Gallen-Kallelan Velisurmaajaa.” Suomen ensimmäinen museolehtori Marjatta Levanto kertoo ensimmäisestä päiväkotilasten vierailusta Ateneumissa vuonna 1973. Helsingin Sanomat 16.10.2017 ” Kulttuuri tekee kaupungista mukavan paikan asua. Hull sijoitti 30 miljoonaa kulttuurivuoteen ja muutti kaupungin maineen surkeasta trendikkääksi. ”Haluamme mahdollistaa museoalan toiveet uudistuksista, joihin tiedämme olevan paloa, mutta ei välttämättä resursseja työajan tai rahoituksen puolesta”, kertoo Suomen Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Johanna Ruohonen . Suomen museoliitto auttaa museoita hankerahoituksen hakemisessa järjestämällä hankeklinikoita ja tarjoamalla tietoa uusimmista museoiden näyttelytoimintojen trendeistä. Se puolestaan houkuttelee paikalle koulutettuja osaajia. Lokakuussa 2017 Vuosisadan kulttuurigaalassa Vuosisadan kulttuurivaikuttajaksi tituleerattu Amos Andersson nostettiin vuoden 1987 lehdessä esimerkiksi keräilijästä, jonka harrastuksella oli merkittävä vaikutus museoalalle. Helsingin Sanomat 15.10.2017. Bengt von Bonsdorff kirjoittaa: ”Oman kodin muuttaminen museoksi saattoi olla Amos Anderssonin mielessä jo 1920-luvun lopussa. KERÄILYSTÄ MUSEOTOIMINTAAN ”Keräily kuuluu ihmisen perusominaisuuksiin. Tuolloin hän lahjoitti puoli miljoonaa markkaa Helsingin Taidehallin rakentamiseen, mutta unelmoi oman tyylikkään konttorinsa muuttamisesta kasvavien kokoelmiensa näyttelyhalliksi. Keräilyharrastuksesta saa alkunsa kokoelma, jonka ympärille rakentuu museo”, kirjoittaa Elina Melgin 04/1987 Museo-lehdessä. Museoiden käyttö on vahvassa kasvussa, ja apurahoilla voidaan toteuttaa merkittäviä uudistuksia ja hienoja suunnitelmia”, toteaa Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä
klo 15 Liput: holvi.com/shop/ismodance/ MUSEOKUVIOITA Uutisia musaeomaailmasta TANSSI ROBOTTIEN KANSSA Tekniikka ja nykytanssi kohtaavat rajoja rikkovalla tavalla, kun Ismo Dance Company esittää Robotit eivät uneksi -tanssiteosta Tekniikan museossa 12.10–10.12.2017. ”Halusimme tuoda museoomme ja kävijöillemme jotain uutta, jotain särmää, jotain mitä täällä ei ole ennen nähty. Nelli Korpi Tekniikan museo Viikintie 1, 00560 Helsinki tekniikanmuseo.fi IS M O -P EK K A H EI K IN H EI M O. Sitä ei olisi voinut esittää teatterissa”, kertoo teoksen koreografi ja ohjaaja Ismo-Pekka Heikinheimo . klo 18 • Su 10.12. Niiden tilat ja ympäristö antavat nykytanssille uusia mahdollisuuksia. ”Olemme saaneet uusia yleisöjä nykytanssin ja kulttuurin puolelta. Yleisö puetaan mustiin sadeviittoihin ja asetellaan istumaan vesialtaan ympärille. 7 Robotit eivät uneksi -tanssiteos Su 26.11. Näyttely käsittelee teknologian roolia, teollisuutta ja innovaatioita suomalaisessa yhteiskunnassa, kulttuurissa ja ihmisten arjessa. Tanssiva robotti osaa liikkua monipuolisemmin ja sulavammin kuin nykyaikaiset robotit, mutta pystyy silti toteuttamaan tehtävänsä millintarkasti. ”Moniaistisuus on museoissakin nykyisin tärkeä yleisön kohtaamisen väline.” Tekniikan museolle esitys on antanut uuden näkökulman teknologiaan liittyvään näyttelyyn. klo 18 • Su 3.12. Ismo Dance Companyn Robotit eivät uneksi -tanssiteosta esitetään Tekniikan museon uuden Tekniikan maa -näyttelyn yhteydessä. Heikinheimo miettii puolestaan, että Tekniikan museon vakiokävijät eli insinöörit ovat olleet haltioissaan esityksestä: ”Näinkin tekniikkaa voi käsitellä.” Mikkolan mukaan Tekniikan museo voi jatkossakin olla näyttämönä esitystaiteelle ja rakentaa uudenlaisia yhteistyökuvioita. ”Aiemmin museossa on nähty esimerkiksi valokuvataidetta, mutta onhan tämä huomattavan pitkälle vietyä rajojen rikkomista.” Robotit eivät uneksi -teoksessa kansainvälistä arvostusta saanut nykytanssija Tanja Illukka esittää mustassa märkäpuvussa ihmisrobottia. Ismo Dance Company haki kiinnostavia yhteistyökuvioita sekä erityisesti tälle teokselle sopivaa miljöötä. klo 15 To 7.12. Yleisöä, joka ei ajatellut, että tekniikka olisi kulttuuria. Heikinheimo on tehnyt aiemminkin esityksiä ja yhteistyötä eri museoissa. ”Tämän tyyppinen sanomallinen esitys kaipaa oikean kontekstin. M ustassa nesteessä elävä ja siitä ravintonsa saava kuvitteellinen ihmisrobotti saa käskynsä liikkua ja tanssia tulevaisuuden informaationsiirtomuodolla. Museota on kehuttu rohkeasta avauksesta ja yhteistyöstä yli kulttuurin raja-aitojen. Vaikuttaa siltä, että olemme onnistuneet siinä”, kertoo museonjohtaja Marjo Mikkola Tekniikan museosta. Tämä on ennakkoluuloja kaatavaa yhteistyötä”, pohtii Marjo Mikkola. klo 15 • To 30.11. Teos pohjautuu kuvataiteilija Suvi Härkösen samannimiseen installaatioon, jonka vesiallas toimii teoksen vaikuttavana lavastuksena. ”Esityksessä katsoja upotetaan osaksi teosta, otetaan ikään kuin mukaan teoksen maailmaan”, tiivistää Heikinheimo
8 MUSEO 4/2017 REETTA TERVAKANGAS
Paljouden lisäksi ilahduttavaa on näyttelyiden erilaisuus. Vapriikin johtajan Toimi Jaatisen mukaan silloin ajateltiin yleisesti, että museon pitää keskittyä yhteen aiheeseen. TEKSTI TUOMAS MACGILLEON T ammerkosken kupeessa ajan hammasta uhmaa särmikäs, punatiilinen rakennus. (Yleisökommentti, Vuosisadan museo -äänestys) T otta tosiaan. Hiljattain Vapriikki sai merkittävän tunnustuksen, kun se valittiin Vuosisadan museoksi. ” Jääkiekosta mediaan ja arkeologiaan.. Esiraatina toimivat kävijät – kaikki kuusi finalistia ansaitsivat paikkansa yleisön äänillä. Mennään sisään selvittämään, miksi. MENNEEN JA TULEVAN AJAN KOHTAUSPAIKKA Tampereen Museokeskus Vapriikki valittiin Vuosisadan museoksi. Jääkiekkomuseo ja sisällissodasta kertova näyttely mahtuvat saman katon alle hienosti, keskenään riitelemättä. Myös jääkiekko, nuket, tietokonepelit ja tuhannen vuoden takaiset Pirkkalan arkeologisissa kaivauksissa löydetyt esineet ovat saaneet omat näyttelytilat. Museo oli valtavan monipuolinen ja sieltä löytyi jokaiselle jotakin. Monen muun tehtaan tavoin verstas hiljeni jo vuosikymmeniä sitten, mutta rakennus on saanut sisälleen uuden elämän. Tammerkosken reuna-alueet olivat lähes täysin teollisuuden käytössä pitkälle 1900-luvulle. Vapriikkia 1990-luvulla perustettaessa tällainen ajatus oli melko radikaali. 9 MUSEOESITTELY Erikoisjuttu Vuosisadan museosta < Museokeskus Vapriikki perustettiin 1990-luvulla vanhaan tehdasrakennukseen Tammerkosken rannalla. Ovet aukeavat Museokeskus Vapriikkiin, joka vaalii ympäriltään kadonneen maiseman muistoa, mutta tarjoaa kävijälle tämän lisäksi valtavan paljon muuta. Olimme äidin kanssa lomareissulla muutama vuosi sitten Tampereella, emmekä ole koskaan viettäneet museossa niin kauan aikaa kuin Vapriikissa. Se on yli sata vuotta vanha verstashalli, jossa valmistettiin muun muassa lentokoneiden moottoreita ja paperikoneiden osia. Aulassa silmät kiinnittyvät ensimmäisenä näyttelyiden opaskyltteihin, joita on paljon. On Luonnontieteellinen museo ja Tampere 1918-näyttely, Postimuseo, Mediamuseo ja Kivimuseo. Lopputuloksena syntyi Suomen ensimmäinen museokeskus, joka avautui yleisölle vuonna 1996. “Halusimme kuitenkin ottaa huomioon asiakkaan entistä paremmin ja luoda perheelle kivan kokemuksen, sen sijaan että tekisimme asioita museologisesti ajateltuna oikein”, hän sanoo
“Valinta tuntui hienolta. Iloinen, dynaaminen, osaava, kaikenikäisille ja -karvaisille jääkiekkofaneista nykytaidefriikkeihin. Ilman tätä nuorempaa polvea Vapriikki ei olisi niin hyvä kuin se tänä päivänä on”, hän summaa. Ei ehkä leimallisesti kuluneen vuosisadan museo, mutta tulevan kyllä!”, Yrjänä tiivistää valintansa. Vapriikin johtaja Toimi Jaatinen uskalsi toivoa museokeskukselle menestystä, mutta tunnustus oli silti osin yllätys. Tuore, laajalti verkostoitunut, monikasvoinen, keskellä kaupunkilaisten arkea. Museon henkilökunnalla on ratkaiseva rooli menestyksessä. lokakuuta järjestetyssä Vuosisadan Kulttuurigaalassa. Finalistit valittiin yleisöäänestyksellä, ja lopullisen valinnan teki muusikko ja kirjailija A.W. 10 MUSEO 4/2017 10 MUSEO 4/2017 VUOSISADAN MUSEO Museokeskus Vapriikin Marjo Meriluoto ja Toimi Jaatinen ottivat vastaan palkinnot ja tittelin. Voin sanoa, että tämä on yksi työurani ja elämäni merkkihetkistä.” Ainutlaatuisen Vapriikista tekee hänen mukaansa museokeskuksen monipuolisuus, sijainti kansallismaisemassa sekä kokeileva ja riskejä kaihtamaton asenne näyttelyiden ja uusien toimintojen suhteen. V apriikki valittiin Vuosisadan museoksi 18. “Tampereen Vapriikki on tätä päivää. EM G EM G. Muut ehdolla olleet museot olivat Aboa Vetus & Ars Nova, Ateneum, Serlachius-museot, Suomen kansallismuseo ja Visavuoren museo. Yrjänä . Sen juuret ovat syvällä Pirkanmaan historiassa, teollisuudessa, kalliossa ja vesissä, latva tulevaisuudessa. “Meillä kasvaa kansainvälisiä huippuosaajia
Tulossa on hyviä ja keskenään erilaisia näyttelyitä. (Yleisökommentti, Vuosisadan museo -äänestys) V apriikissa on ollut vuosien varrella myös monia kansainvälisiä, kunnianhimoisesti toteutettuja vaihtuvia näyttelyjä. Yrjänä palkitsi Museokeskus Vapriikin Vuosisadan Kulttuurigaalassa, Turun Logomossa 18.10.2017 > Museokeskuksen lämpiö kerää väkeä tavallisista kaupunkilaisista kansainvälisiin turisteihin. Museokeskus Vapriikki Tampereen luonnontieteellinen museo Tampereen kivimuseo Postimuseo Suomen jääkiekkomuseo Mediamuseo Rupriikki Suomen pelimuseo Nukkemuseo + lukuisia vaihtuvia näyttelyitä Tampellan alue, Alaverstaanraitti 5, Tampere vapriikki.fi REETTA TERVAKANGAS. Vapriikki on kiinni sekä omissa juurissaan että kansainvälisissä tuulahduksissa. Museo on ollut alusta asti meidän perheen (ikähaitari 8–101 vuotta) ehdoton suosikki! Tänne tuomme myös niin kotikuin ulkomaiset vieraamme. “Niissä otettiin isoja taloudellisia riskejä, mutta ne olivat valtavia yleisömenestyksiä. MUSEOESITTELY Erikoisjuttu Vuosisadan museosta 11 Näyttelyissä on huomioitu eri-ikäiset museovieraat mitä mainioimmalla tavalla. Museo on tehnyt heihinkin lähtemättömän vaikutuksen (Yleisökommentti, Vuosisadan museo -äänestys) K irjavan näyttelytarjonnan lisäksi perheiden viihtymistä edesauttaa se, että Vapriikissa saa tehdä muutakin kuin vain katsoa. Odotellessa kannattaa tutustua joulukuussa avattavaan Kadonneet kaunottaret -näyttelyyn, joka käsittelee Tampereen kaupunkikuvasta hävinnyttä rakennuskantaa. Näyttelyt ovat innovatiivisia, paljon oheistapahtumia, ystävällinen ja asiantunteva henkilöstö. Menneisyyttä, nykypäivää ja tulevaisuutta arvokkaasti yhteen punova vanha verstas kertoo silloin myös vähemmän onnekkaiden lajitoveriensa kohtaloista. Toimi Jaatinen tiedostaa perheen pienimpien saamien elämysten tärkeyden. Jääkiekkomuseossa pääsee testaamaan laukaustaan tai maalivahdin taitojaan. “Museoiden tulevaisuus on kiinni siitä, millaisia museokokemuksia tämän päivän lapset saavat”, hän toteaa. Näyttelyissä on hyödynnetty ääntä, liikkuvaa kuvaa ja mahdollisuuksia testata omaa tietämystään. Matkalla Kivimuseoon voi kivuta käytävällä ovet auki seisovaan rollikkaan eli johdinautoon ja nähdä, millaisilla busseilla tavalliset tamperelaiset kulkivat töihin 1950ja 60-luvuilla. Tänä vuonna avatussa Pelimuseossa monet uudet ja vanhat tietokonesekä videopelit ovat vapaasti yleisön käytettävissä. < Muusikko ja kirjailija A.W. Jo rakennus huokuu Tampereen teollisuushistoriaa. Tampereen kaupunki on onneksi mahdollistanut tällaisen kokeilukulttuurin.” Mitä tulevaisuus sitten tuo tullessaan. “Jatkamme monipuolisella ja rohkealla linjalla. Jaatinen nimeää esimerkkinä Terrakotta-armeijaja Fabergén aika -näyttelyt. En voi kertoa niistä vielä paljon, mutta paikallishistorian lisäksi esimerkiksi populaarikulttuuri saa oman näyttelysarjansa”, Jaatinen vihjaa
”Toisessa oli mukana ostokuitti Pariisista vuodelta 1841. Koska konservointija hoitokustannusten sekä tilankäytön vuoksi kaikkea ei voida ottaa vastaan, tarinan merkitys kasvaa. 12 MUSEO 4/2017 REPORTAASI Syväluotaus muotiteemaan KIEHTOVA, HAURAS, HAASTAVA MUOTI Muoti on museoyleisön lempiaiheita. Pohtamo-kokoelma on yksi esimerkki siitä, millä periaatteella Kansallismuseo tallentaa muotia. Pohtamo-Hietanen on itsekin kiinnostunut historiasta ja taustoitti tarkasti, miten ja missä hän on kutakin asua käyttänyt”, Flander kertoo. Oikealla 1930-luvun vintage-iltapuku New Yorkista.. Tamminiemessä kesällä 2015 nähty Miss Universum -näyttely oli vain osa yli 70 puvun kokonaisuudesta. Ne ovat kuuluneet Mannerheim-suvun naisille, ilmeisesti marsalkka Mannerheimin isoäideille. ”Hän lähetti kuusi Marimekkoa ja yhden Vuokon, jota kertoi käyttäneensä kotiasuna. Joitain vanhoja linjauksia täydennetään. Vanhimman ajan vaatteita edustaa kansatieteellinen kokoelma. Esimerkiksi perhejuhlakokoelmaan kootaan juhlavaatteita kastemekoista merkkipäiväjuhlien pukuihin. Nuorikko oli päässyt häiden jälkeen Pariisiin ja teettänyt siellä puvun, joka jäi vähälle käytölle, koska hän kuoli kolmen vuoden kuluttua lapsivuoteeseen. TEKSTI ELINA TEERIJOKI K un Kansallismuseo sai mahdollisuuden hankkia Miss Universumiksi vuonna 1975 valitun Anne Pohtamo-Hietasen pukuja, oli amanuenssi Outi Flanderin käsissä harvinainen aarre. Museokokoelmissa sitä on paljon, mutta näyttelyssä vaate on haastava esittää. Kotimaisten vaatevalmistajien lisäksi talletettuna on runsaasti kotiompelijoiden ja salonkien valmisteita. Taustatiedot ovat tärkeä osa historiallista vaatetta, ja vaatteen mukana tuleva hyvä tarina on tervetullut laajankin kokoelman osaksi. Museo sai vastikään kaksi naisen puvun yläosaa 1800-luvun puolivälistä. Siinä mainitaan materiaali, chiné-silkki, sekä ostaja ja ostopaikka. Mukana oli myös Amerikasta ajan hengen mukaisesti 1970-luvulla hankittuja vintageasuja ja 70–80-lukujen tärkeiden suunnittelijoiden vaatteita. Hänen esikois> Vasemmalla Anne Pohtamo-Hietasen puku Miss Suomi -kilpailun juontajana vuonna 1991. Lahjoitukseen liittyy runsaasti suomalaista kulttuurihistoriaa sekä arvokasta aineistoa museon pukututkimukselle. Suunnittelija Lillie Rubin, hankittu Floridasta. ”Kokoelma on hyvin kattava, pikkutytön mekosta ja rippipuvusta 2000-luvun alun edustusja juhla-asuihin. Vaatteiden mukana saatiin tarkka selvitys niiden hankinnasta ja käytöstä sekä käyttäjän arvostuksesta suomalaista designia kohtaan.” K ansallismuseolle tarjotaan paljon vaatteita, mutta pukineja tekstiilikokoelmaa kartutetaan nykyään harkiten. Flander kertoo toisenkin esimerkin: häneen otti yhteyttä yhdysvaltalainen professori, joka oli 1960-luvulla ostanut sikäläisistä putiikeista Marimekon asuja ja halusi lahjoittaa ne suomalaiseen museoon
MARKKU HAVERINEN, SUOMEN KANSALLISMUSEO
”On kiinnostavaa saada kokoelmaan laaja kaari tuotteita suunnittelijan uran varrelta. Esimerkiksi Tellervo Koivisto on lahjoittanut museolle Linnan juhlissa käyttämiään iltapukuja. Ne ovat olleet esillä myös näyttelyssä, jonka yhteydessä järjestettiin muotinäytös. lahjoittanut museolle tuotteitaan, samoin aivan hiljattain Noora Niinikoski ja turkissuunnittelijana tunnettu Tua Rahikainen . > Kansallismuseon amanuenssi Outi Flanderin mukaan taustatiedot ovat tärkeä osa historiallista vaatetta. SA R I K E TT U N EN SA R I K E TT U N EN. T oinen suomalainen museo, jolla on keskeinen merkitys muodin tallentajana, on Designmuseo. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. Irja Leimun suunnittelemia käyttövaatteita on laaja kokoelma, samoin neulesuunnittelija Sirkka Könösen eläinaiheisia neuleita. Designmuseo tallentaa myös luonnoksia, valokuvia ja muuta vaatteisiin liittyvää materiaalia. Suunnittelijoista esimerkiksi Riitta Immosen iltapukuja on runsaasti. Käyttäjälähtöisiä kokoelmiakin Designmuseolla on. Designmuseolla on laajat kokoelmat Marimekon ja Vuokon tuotteita, vaatteiden lisäksi kankaita. Kiinnostavaa on myös, jos suunnittelija kertoo, miksi jokin vaate on ollut hänen työssään merkittävä”, sanoo yli-intendentti Merja Vilhunen Designmuseosta. Paola Suhonen on Marsalkka Mannerheimin isoäidin vuonna 1841 Pariisista hankkiman puvun yläosa. 14 MUSEO 4/2017 tyttärestään tuli marsalkka Mannerheimin äiti”, Flander kertoo. Sen lähestymistapa muotiin on suunnittelijalähtöinen. Malli on tyypillinen ajalleen, mutta sen loimivärjätty chiné-silkkikangas tuo mielenkiintoisen lisän suomalaiseen pukuhistoriaan
”Se oli oikeastaan lapsille suunnattu, mutta ihan kaiken ikäiset siellä askartelivat”, Svärd kertoo. Vantaan kaupunginmuseo on vastikään digitoinut Tikkurilan Silkkitehtaaseen liittyviä valokuvia, dokumentoinut tehtaan kiinteistöjä sekä valokuvannut ja luetteloinut tehtaan kokoelmaa. Nurminen toivoo apua internetistä. Myyntitapahtuma on yksinkertainen: pientä maksua vastaan saa vuokrata pöydän tai teltan ja omalla viltillä saa myydä ilmaiseksi. Tämä on museoiden välisen TAKO-työnjaon mukaista: kaikkien ei tarvitse tallentaa kaikkea ja kukin voi keskittyä omaan erityisalueeseensa. ”Finn-Marin-tuotemerkki oli aikoinaan ulkoilupuvuissa niin suosittu, että puku sai lempinimen Tikkurilan kansallispuku. Tehtaan pääsuunnittelijana toimineen Saara Hirvisalon kuoseja esitellään museon Instagram-tilillä ja Tikkurilan Silkki -kokoelma tuodaan Finna-tietokantaan, kun Vantaan kaupunginmuseo liittyy siihen vuodenvaihteessa. Kokoelmassa on satoja kangasnäytteitä, asuja, verhoja ja muuta Tikkurilan Silkkiin liittyvää aineistoa. Virkaja työpuvut ovat hidasta muotia, jonka design elää eri syklissä kuin varsinaisten muotipukujen. 15 REPORTAASI Syväluotaus muotiteemaan Designmuseon perusnäyttelyyn kuuluu aina muotia; nyt esillä on Annika Rimalan ja Vuokko Nurmesniemen vaatteita. Kuopion kaupunginmuseolla oli muutama vuosi sitten Piretta-P.T.A.-vaatemerkkiä esittelevä näyttely. VINTAGETAPAHTUMA VILLITSEE YLEISÖÄ K un Kansallismuseo jär jesti Anne Pohtamo -pukunäyttelyn Tamminiemessä, museolla mietittiin, millaista elävöittämistä siihen voisi liittyä. Näyttelytilojen pienuuden vuoksi kokoelmaa ei ole saatu esille. P aikallismuseoilla on tärkeä rooli seutunsa vaatetustehtaiden perinnön tallentajina. Ne kertovat kuitenkin aikansa arvostuksesta ja tyylistä. Marraskuun alussa museon omiin tiloihin avautui Design Forum Finlandin jakaman Kaj Franck -muotoilupalkinnon vuonna 2017 saaneen Anna Ruohosen näyttely. Tuorein muotinäyttely, jossa Designmuseon kokoelmia nähtiin, oli Didrichsenin taidemuseossa kesällä ollut Jukka Rintalan retrospektiivi. Esimerkiksi Kankaanpään kaupunginmuseolla on suuri Reima-tehtaaseen liittyvä kokoelma, joka oli vasta esillä myös näyttelyssä. Kansallismuseo on elä vöittänyt muotia myös muotinäytöksillä ja paperinukkepajalla, jossa nukeille sai sommitella vaatteet tekstiilitilkuista. Paikalla on ollut sekä vintagemuodin ammattilaisia että harrastajakirppismyyjiä. Raaka-aine oli erikoiskäsiteltyä laskuvarjokangasta”, kertoo amanuenssi Maiju Nurminen . Ne ovat perusnäyttelyyn pohjautuvia opastuksia, jotka on muokattu oppilaitoksille suunnatusta pukuja tekstiiliopastuksesta. Syntyi Kansallismuseon vintagemuodin myyntitapahtuma, josta tuli heti suosittu. ”Jos esineen taustatiedot liittyvät vahvasti tiettyyn paikkakuntaan, vaatteen oikea paikka on paikallismuseon kokoelmassa”, Outi Flander sanoo. Historiallisessa näyttelyssä maalaukset havainnollistavat hyvin menneitä vuosisatoja, joilta ei ole säilynyt tekstiilejä. Myyntitapahtumien ai kana museossa on järjestetty muotikierroksia. A N TT I YR JÖ N EN / VA N TA A N K A U PU N G IN M U SE O > 1970-luvun mekot ovat suosittuja nykypäivän vintagetapahtumissa.. Virka-asuja on tallennettuna paitsi historiallisissa kokoelmissa myös erikoismuseoissa, kuten poliisi-, postija rautatiemuseoissa. ”Kesällä 2016 sää suosi ja kävijöitä oli 3000–4000 päivässä”, kertoo museoassistentti Laura Svärd . Myös Kansallismuseo ohjaa vaatelahjoitustarjokkaita paikallismuseoille. Tikkurilassa toiminut tekstiilitehdas työllisti parhaimmillaan satoja vantaalaisia ja vaikutti katukuvassa vahvasti
16 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. MUSEO 4/2017 VANTAAN KAUPUNGINMUSEON ARKISTO PAAVO LEHTONEN
P iilossakin pysyvään museon muotikokoelmaan pääsee tutustumaan, jos sopii ajan etukäteen. Tutkija Merja Strandén johdattaa viileään varastotilaan ja avaa kaapin, jonka takaa paljastuu Suomen mittakaavassa ainutlaatuisia aarteita: suomalaisten säätyläisten asuja rokokooajalta. Vaatteiden tallentaminen ja esittäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Kansallismuseon Outi Flander kertoo, että etenkin vanhat puvut ovat arkoja olosuhteille. Rokokoopuvut olivat pitkään esillä Turun linnan näyttelyhallissa, mutta ne on otettu välillä lepäämään, jotta ne säilyisivät tuleville sukupolville. 1700-luvun puolivälistä nykypäivään yltävässä kokoelmassa on sekä virka-asuja että muotipukuja. Kävi ilmi, että he myös vaihtavat niitä keskenään. Kansallismuseo on tallentanut myös nuorten pikamuotia. ”Nuoret kertoivat mielenkiintoisesti, mistä, miten ja millä budjetilla he vaatteensa ostavat. ”Kun kokoelma syntyi 1800-luvun lopulla, turkulaiset suvut lahjoittivat vaatteitaan. Tarvitaan pehmustetut henkarit tai laatikot, joissa puvut voivat levätä topattuina, jotta vältetään niihin helposti syntyvät laskokset”, selittää Merja Vilhunen Designmuseosta. Menetelmänä olivat haastattelut ja valokuvat. < Vantaan kaupunginmuseo on vastikään digitoinut Tikkurilan Silkkitehtaaseen liittyviä valokuvia ja mainoksia 1970-luvulta. Esimerkiksi Turun museokeskuksen mittava vaatekokoelma on säännöllisesti vaatetusalan opiskelijoiden nähtävänä. Hänen haaveenaan on vielä joskus saada yleisön ihailtavaksi Kansallismuseon ainutlaatuinen 1920-luvun pukujen kokoelma. Linnan juhlien iltapuvut voisivat olla yksi kohde, sillä juhla on muuttunut maamme keskeiseksi juhlamuotitapahtumaksi”, Kansallismuseon Outi Flander sanoo. ”Nykyajasta on vaikeampi rajata, mikä on mielenkiintoista ja tallentamisen arvoista. Pukujen raskaat helmikirjailut ja hauraat silkkikankaat asettavat esittelylle paljon haastetta. ” Museo on kiinnostunut vanhoista alusasuista ja niiden pakkauksista.. Eräs Strandénin oman mielenkiinnon kohde onkin vaatetustehdas Kudos Oy Silo, joka valmisti trikooneulostuotteita 1920-luvulta 1980-luvulle. Niin oli myös muutaman vuoden takainen Pukujen takana – kurkistus luovien naisten vaatekaappiin, jossa yhdistyivät neljän naisen elämäntarinat ja heidän tyylikkäät asunsa. ”Vaatteiden asianmukainen säilyttäminen vaatii hyvät olosuhteet. Näyttelyssä ei saa olla luonnonvaloa, ja keinovalonkin luksimäärä pidetään alhaisena. ”Silo-kokoelmassa on vielä paljon puutteita. Paikallismuseotkin huomioivat oman alueensa nykymuotia mahdollisuuksien mukaan. 17 REPORTAASI Syväluotaus muotiteemaan M useoyleisö rakastaa muotinäyttelyitä. Perikunnille ei ehkä tule mieleen, että museo voisi olla kiinnostunut vanhoista alusasuista ja niiden pakkauksista”, Strandén miettii. M useot tallentavat myös nykymuotia. Tämä onkin ehkä juuri oikea tapa tallentaa nuorten kertakäyttöpukeutumista”, Flander sanoo. Esiin pääsivät muun muassa taidemaalari Aino Allin juhla-asut 1900-luvun alusta sekä linnan sisustusarkkitehtina toimineen Carin Bryggmanin linjakkaat Vuokot. Myös Kansallismuseossa on tallennettuna jo hieman 2000-luvun muotia. Kokoelman kasvattamisessa on oltava realistinen. Turku oli vahva vaatetusteollisuuskaupunki ennen 1990-luvun lamaa. Vaikka olosuhteet ovat hyvät, jo pingotus nuken päälle kuluttaa vaatetta. Pukukokoelman vieminen verkkoon on vielä kesken; Strandénin mukaan Finnassa on vain satunnaisia poimintoja siitä. ”Puvun näyttelykuntoon saamiseen tarvitaan monipuolista tekstiilikonservaattorin ammattitaitoa”, Flander kertoo. Tällaisia ei mistään enää saada”, Strandén kertoo. Alla lasketteluja talvivaatteita 1980–2010-luvuilta Suomimuodin antologia -näyttelyssä, Designmuseossa vuonna 2015.. Vanhimmat puvut ovat yleensä niin pikkuruisia, että niitä varten pitää rakentaa oma torso. Designmuseossa on nykysuunnittelijoiden kokoelmia, ja siellä on pidetty Aalto-yliopistosta valmistuneiden suunnittelijoiden näyttelyitä ja muotinäytöksiä. Turun museokeskuksen muotinäyttelyt ovat yleensä Turun linnassa. Turvallisinta on sijoittaa puvut vitriiniin, jossa ilmankosteus pysyy tasaisena
Silloin vaikutti esimerkiksi Elsa Schiaparelli , joka käytti vaatteissaan muiden muassa taiteilija Jean Cocteaun teoksia. Urani on niin pitkä, että olen seurannut näköalapaikalta viimeisten viiden vuosikymmenen aikana vaikuttaneiden suunnittelijoiden työtä. Näyttelyssä oli paljon nähtävää Lanvinin uran alusta, 1920–30-luvuilta, mikä oli muodin kannalta hienoa aikaa. Tänä syksynä kävin Louvressa katsomassa Diorin näyttelyn. Oivalsin samalla, että suunnittelija voi halutessaan yhdistää muotia ja taidetta. Suuri näyttely kertoi Yves Saint Laurentin työstä, ja sen oli kuratoinut Vogue-lehden legendaarinen päätoimittaja Diana Vreeland . Mutta sellainen suunnittelu on pinnallista.” ”Olen käynyt paljon muotimuseoissa. Suunnittelija voi kehittää oman tapansa esittää asiansa ja edetä omaa tietään. En esimerkiksi hae kirjoista kuvia ja kopioi niitä. Nuo opit ja tiedot ovat alitajunnassani, ja sieltä ne vaikuttavat. Näyttelyssä oli huomioitu kaikki Diorilla vaikuttaneet suunnittelijat, joiden ansiosta muotitalo on sen näköinen kuin se tänään on.” ”O man urani kannalta mullistavin museovierailu oli vuonna 1984 Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa. > Muotisuunnittelija Jukka Rintalan mukaan Suomessa oli 1950–60-luvuilla omiakin upeita muotitaiteilijoita, kuten Riitta Immonen ja ennen kaikkea Kaarlo Forsman.. 18 MUSEO 4/2017 HENKILÖHAASTATTELU Museomaailman vaikutuksia muotimaailmaan VAKIOVIERAS MUOTIMUSEOISSA Käynti museon muotinäyttelyssä mullisti Jukka Rintalan ajatukset muotisuunnittelijan urasta. Joka tapauksessa mallisto muutti urani suuntaa, sillä Kirsti Paakkanen näki kokoelmani ja otti minut Marimekon suunnittelijaksi.” ” Inspiraatio tuli vuosikymmenten takaa Kansallismuseosta. Ehkä noiden vaatteiden näkeminen vaikutti minuun myöhemmin, 1990-luvun alussa, kun tein värikkään Karjalanmarjat-malliston. Näyttelyn nähtyäni oivalsin, että suunnittelija voi tehdä koko uransa omalla tyylillään. Vaikka näyttely oli vaatenäyttely, mukana oli muutamia piirroksia.” ”Opiskeluaikana 1970-luvulla tutustuin Suomen kansallismuseon hienoihin suomalais-ugrilaisten vaatteiden kokoelmiin. Voi olla, että inspiraatio kokoelmaan tuli vuosikymmenten takaa noista Kansallismuseon kokoelmista. TEKSTI SAMI SYKKÖ J ukka Rintala: ”Opiskelin aikoinani muotihistoriaa ja perehdyin muodin kehitykseen renessanssin ajalta meidän päiviimme. Juuri Palais Gallierassa näin muutama vuosi sitten Jeanne Lanvinin näyttelyn, joka teki suuren vaikutuksen. En kuitenkaan käytä muodin historiaa suoraan suunnitteluni lähteenä. Pariisissa vierailen useimmiten Louvren Les Arts Décoratifs -museossa ja muotiin keskittyneessä Palais Gallierassa. Siinä oli tuotu harvinaisen komeasti esiin muotitalon historia. Viime aikoina muodin kierto on nopeutunut entistään, ja vaikutteita voi saada hirmu helposti Instagramista, internetistä ja televisiosta. Samassa museossa olen nähnyt kiinnostavia teemanäyttelyitä, kuten korseteista ja alusvaatteista kertoneita kokonaisuuksia. Vaikka suunnittelemme vaatteita, meidän ei tarvitse mennä muodin mukana
19 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. TOUKO HUJANEN. ” Urani mullistavin museovierailu oli vuonna 1984 Metropolitan Museum of Artsissa
Kaikilla merkittävimmillä suunnittelijoilla on tuo kyky. Hän oli pitkä mies, upea näky ja upea tekijä. 1920-luvun muoti on suoraviivaista ja ylellisen näköistä. Ajanjakso oli vaatteiden kannalta upeaa aikaa. Art decon aikaan muoti oli väreiltään niukkaa, mustavalkoista ja metallia, ja se sopii minun maailmaani. Yksi tärkeimmistä opeista muodin mestareilta on ollut, kuinka tärkeää on osata isojen kokonaisuuksien hallinta, mallistojen koordinointi sekä suurten näytösten järjestäminen. Olin silloin itse nahkavaatteita valmistaneella Friitalalla suunnittelijana ja seurasin tarkasti muiden muotitalojen nahkavaatteiden suunnittelua. Hän teki myös fantastisia nahkavaatteita 1980-luvulla. Tyyli oli yksinkertaista ja näyttävää. Kuva Olavinlinnan edustalla. Suomessa niitä vaatteita käytettiin lähinnä joissakin pappiloissa ja Aurora Karamzinin tanssiaisissa.” ”Minulla on monta suosikkisuunnittelijaa: esimerkiksi Cristóbal Balenciaga , Gianfranco Ferré ja Gianni Versace . Juhlan kimallus a la Jukka Rintala -näyttely Näsin Kartano, Porvoo 15.11.–29.12.2017. Väritykset olivat hienoja, sillä vaatteissa oli paljon tummia sävyjä. Versace on yksi suosikeistani, sillä hän loi oman hienon kuviomaailmansa. Viimeistelyt ja kirjailut olivat tuolloin todella hienoja. Muodin historiassa art deco sattuu siihen kohtaan, jolloin Coco Chanel alkoi tehdä asujaan. Ferrén asut olivat uskomattoman upeita ja veistoksellisia. Häneenkin vaikutti art decon yksinkertaisuus. Satuin myös näkemään Gianni Versacen pari kertaa Milanossa. 20 MUSEO 4/2017 HENKILÖHAASTATTELU Museomaailman vaikutuksia muotimaailmaan ”M inua kiehtovat 1920-luvun muoti ja art deco. Minua kiehtovat myös rokokoo-aikakauden pukeutuminen ja 1800-luvun alusta puoliväliin jatkunut biedermeier-aikakausi. Sen ansiosta oma linja pysyy kurssissa vuosikymmenet.” MIKAELA LÖFROTH Vaatesuunnittelija Jukka Rintalan puvuista näkyy, että suunnittelija tuntee menneiden vuosisatojen tyylit ja muodin historian. Balenciegan vaatteet ovat täsmällisen naisellisia, veistoksellisia ja taidokkaasti leikattuja, ja ne kuvaavat hyvin aikakauttaan eli 1940–50-lukuja