PARHAAT TARINAT PINTAA SYVEMMÄLTÄ Nobelisti Orhan Pamuk & VIATTOMUUDEN MUSEO Pukstaavi & KIRJAN TARINA KIRJAILIJA TUOMAS KYRÖN MUSEOVINKIT Aleksis Kiven elämä museoissa A N N IN A M A N N IL A 3 / 2021 KIRJALLISUUS • 9,80 €
38 MIELEN METSÄN KÄTKÖISTÄ ”Luonnonmateriaaleissa kiehtovaa on se, ettei ihan kaikkea voi tehdä”, kertoo kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija Jenni Tieaho. 17.9.2021 • Teemana kirjallisuus TI M O K IL PE LÄ IN EN
59 ANNA PALAUTETTA. 21 KIRJAHYLLYNI ON LINNANI Stand-up -koomikko Iikka Kiven kolumni 22 KIRJAILIJAN KÄTKÖISTÄ Kirjailijoiden esineet museoissa 26 KOLME ALEKSIS KIVEN KOTIA Miten kansalliskirjailijan elämä asettuu museoon. 48 PUNAISENA LANKANA YHTEISKUNTAVASTUU Lottatoiminnan satavuotinen historia esillä Lottamuseossa. 51 SANARISTIKKO Erkki Vuokilan laatima ristikko 54 NÄYTTELYLIITE 57 LUKIJAKYSELY Vastaa lukijakyselyyn ja ilmoittaudu lukijahaastatteluun – voit voittaa palkintoja. Kaunokirjailijat kertovat museosuhteestaan. A N N E FR A N K H O U SE V EE R A N E VA LA IN EN M IK A TU O M IN EN 34 KIRJAILIJAKODIT MAAILMALLA Anne Frankin päiväkirja on esillä Amsterdamissa. 16 KIRJA VIEKÖÖN! Amanuenssi Emilia Heikkinen viihtyy kirjojen parissa työssä ja vapaa-ajalla. Digitaalisen näköislehden voi ostaa irtonumerona Lehtiluukku.fi -palvelusta osoitteesta lehtiluukku.fi/lehdet/museo. 10 HENGENHEIMOLAISET Kirjailija Juha Hurme osallistui Toista maata -näyttelyn suunnitteluun. 47 MITÄ MUSEOT SINULLE MERKITSEVÄT. 31 ROHKEITA KOKEILUJA Kansainvälinen L3DNARDO DA VINCI -näyttely Kuopiossa 44 KADONNUTTA AIKAA ETSIMÄSSÄ Orhan Pamukin Viattomuuden museo on museo ja romaani. SISÄLTÖ Parhaat tarinat pintaa syvemmältä 42 TUOMAS KYRÖN MUSEOVINKIT Kirjailija suosittelee 4 MUISTA MENNYT YMMÄRTÄÄKSESI TULEVAA Pekka Saurin pääkirjoitus 6 SARKA ON VUODEN MUSEO 2021 Suomen maatalousmuseo Sarka on kokoaan suurempi museo. MUSEO-LEHDEN IRTOMYYNTIPISTEET MUSEO on irtonumeromyynnissä myös seuraavissa Lehtipisteen myyntipisteissä: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Sokos, Prisma ja R-kioski
Suomalaiset ovat kansainvälisessä vertailussa sekä kirjallisuuden että historian innokkaita harrastajia. Numerossa vieraillaan muun muassa Nobel-kirjailija Orhan Pamukin Viattomuuden museossa, jossa kirjallisuus ja museo kohtaavat ainutlaatuisella tavalla. Ratkaisujen löytäminen ihmiskunnan nopeasti globalisoituviin ongelmiin edellyttää ymmärrystä menneestä. Pekka Sauri Suomen museoliiton hallituksen puheenjohtaja 59. Sivistynyt valtio pitää huolen siitä, että tähän työhön osoitetaan riittävät ja pitkäjänteiset voimavarat. Viattomuuden museo on syntynyt samaan aikaan samannimisen kaunokirjallisen teoksen kanssa – museo ja kirja ovat yhteisteos. Suomessa julkaistaan vuosittain noin 6000 tietokirjaa, mikä on pieneltä kansakunnalta suorastaan hengästyttävä määrä. Hänen viimeiset sanansa olivat ‘Minä elän’.” Tämän MUSEO-lehden numeron teema on kirjallisuus ja museot. Näistä kirjoista 800 käsittelee tavalla tai toisella historiaa. Elämys tallentui syvämuistiini. ”Tässä hän sitten veti viimeisen henkäyksensä Sylvesterin yönä vuonna 1872. Mieleeni jäi pienen, hämärän mökin ankeus ja oppaana toimineen rouvan liikuttunut ja liikuttavakin selostus. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Leena Tokila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Tuuli Rajavuori TUOTTAJA Jenna Honkanen ULKOASU Inari Savola ASIANTUNTIJARYHMÄ Teemu Ahola, Taina Myllyharju, Riitta Ojanperä, Johanna Rassi, Marjo Vänttinen AVUSTAJAT Hanna Hirvonen, Iikka Kivi, Tuomas Kyrö, Heli Kärkkäinen, Tuomas MacGilleon, Annina Mannila, Veera Nivalainen, Maria Paldanius, Jenna Parmala, Maritta Pohls, Päivi von Rabenau, Katariina Salmi, Elina Teerijoki, Erkki Vuokila, Tarja Västilä. Lisäksi kolme historiallisia romaaneja kirjoittavaa kirjailijaa kertoo, mitä museot heille merkitsevät. KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 ClimateCalc CC-000084/FI PunaMusta Magazine H IIL IN EU TRA ALI PAINO TU OT E MUISTA MENNYT YMMÄRTÄÄKSESI TULEVAA O lin noin kymmenen vuotta vanha, kun kävimme perheeni kanssa Tuusulassa Aleksis Kiven kuolinmökissä. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki Aikakausmedia ry:n ja Kultti ry:n jäsen TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 • museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2021 Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 9,80 € Määräaikainen digitilaus 19 €, irtonumero 4,90 € ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA PunaMusta, Forssa ISSN 0781-0032 (painettu) ISSN 2489-8422 (verkkojulkaisu) KANNEN KUVA Annina Mannila. Myös merkittävä osa kaunokirjallisuudesta kuvaa historiallisia aiheita. Kokoelmat kertovat -palstalla esitellään suomalaisten kirjailijoiden käyttämää esineistöä ja lehdessä vieraillaan Suomalaisen kirjan museossa Pukstaavissa. Historia, kirjallisuus ja museot ovat yhdessä tärkeä osa menneisyyden hallintaa – ja menneisyyden hallinta on myös tulevaisuuden hallinnan perusta
Digimuseon näyttelyvalikoimaan lisättiin kesällä Anu Pentikin Alussa oli siemen -näyttely. Myös John Nurmisen säätiö lisäsi kolmannen näyttelynsä palveluun. Jaakko Vintturi KIRJAILIJAMUSEOT NEUVOSTOLIITOSSA Syksyn 1991 MUSEO-lehdessä kolmen leningradilaisen kirjailijakotimuseon johtaja Bela Rybalko kertoi museotoiminnan haasteista Neuvostoliitossa: yleisen kiinnostuksen vaimeudesta, taloudellisista vaikeuksista ja käytännön ongelmista. Zotshenko kuoli jo 1950-luvulla elämänhalunsa menettäneenä, eikä hän ehtinyt nähdä muuttuneita aikoja.” MUSEOKUVIOITA Ajankohtaista museomaailmasta MEDIASSA 30 VUOTTA SITTEN ” Muinaisjäännös on joutunut ilkivallan kohteeksi Turun Luolavuoressa. Tällä hetkellä PunaMusta tukee metsien istuttamista Etiopiassa. Nyt virtuaalinäyttelyihin on mahdollista varata paikka sekä ryhmäettä yleisöopastuksilta. ”Ahmatova ja Zotzhenko erotettiin 1950-luvulla kirjailijaliitosta, eikä heidän teoksiaan saanut julkaista. MUSEO-lehti on hiilineutraali painotuote. Dostojevski-museon kellarissa rotat olivat syöneet Ivan Turgenevin teoksen. Jäljelle jäävät päästöt kompensoidaan The Gold Standard -sertifioitujen ilmastoprojektien kautta. Uudessa versiossa Digimuseon palvelut mukailevat museoiden fyysisiä palveluita. Jotain museoiden tilasta Neuvostoliitossa kertoo myös se, ettei Leningradiin perustettu yhtään uutta museota vuosina 1971–1989. ” Kun astuu sisään Helsingin taidemuseoon, ensimmäinen tunne on ällistys. Rybalkon johtamissa museoissa kokoelmaesineitä jouduttiin säilyttämään ahtaissa ja kosteissa kellareissa. Museokeskus muistuttaa, että kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on lain mukaan kielletty.” MTV uutisoi 11.6.2021 Turun Luolavuoren alueella havaitusta arkeologiseen kulttuuriperintöön kohdistuneesta ilkivallasta. Myös Vladimir Zotshenkon elämästä suunniteltiin museota, mutta myös hänen tuotantonsa kuului pitkään kiellettyjen kirjojen listalle. Lisäksi kaikkiin näyttelyihin voi tutustua omassa rauhassa omalta kotisohvalta. Yleisöopastuksiin paikan voi varata kuka tahansa. Sivuston kesäkuussa julkaistussa uudessa versiossa toiminnallisuuksia parannettiin entisestään”, kertoo Digimuseon liiketoimintapäällikkö Anne Mäkijärvi . Vuonna 1989 tehtiin kuitenkin päätös uuden kirjailijamuseon, Ahmatova-museon avaamisesta. Historiallisen rajakiven pintaa oli sotkettu punaisella spray-maalilla. Ryhmäopastuksiin voi osallistua esimerkiksi työyhteisön, koululuokan tai kaveriporukan kanssa. Nyt nähtävillä on 360ja VR-tekniikoilla kuvattu, elämyksellinen Matka meren maahan -video. Lehden painotalo PunaMusta on sitoutunut vähentämään päästöjä tuotannon jokaisessa vaiheessa. Päätös museon perustamisesta oli pitkittynyt, koska Anna Ahmatova oli kielletty kirjailija Neuvostoliitossa aina 1960-luvulle asti. ”Digimuseo.fi-sivuston kehityksen peruspilari on alusta lähtien ollut palvelun miellyttävä käyttökokemus. ” Britanniassa on kokeiltu myös museoreseptejä, joissa sosiaalija terveydenhuollon ammattilaiset ohjaavat asiakkaita museoissa tapahtuvaan toimintaan.” Iltalehti kertoi 30.5.2021 uutisessa museokäyntien ja kulttuuriharrastuksen hyvinvointivaikutuksista. UUDISTUNUT DIGIMUSEO Museoliiton ja John Nurmisen säätiön perustama Digimuseo jatkaa museoalan digitalisaation edistämistä uusilla virtuaalinäyttelyillä ja Digimuseo.fi -sivuston uusilla ominaisuuksilla. Tilaa dominoivat yli kymmenen metriä korkeat silkille printatut valokuvat ja jättiläismäinen, katosta riippuva, satoja kiloja painava kangas, joka hehkuu kaikissa sateenkaaren väreissä.” Yle uutisoi 8.6.2021 Katharina Grossen teoksista, jotka olivat esillä Helsinki biennaalissa.
MUSEOKUVIOITA Vuoden museo -palkinnot jaettiin toukokuussa SARKA ON VUODEN MUSEO 2021 SU O M EN M A AT A LO U SM U SE O SA R K A Loimaalla sijaitseva Suomen maatalousmuseo Sarka on kokoansa suurempi museo. TEKSTI TUULI RAJAVUORI V uoden museo -palkinto myön netään vuosittain museolle, joka on omalla toiminta-alueellaan edistänyt merkittävällä tavalla museoalan yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Uusi näyttely rakentuu omin voimin.. Lisäksi museon toiminta on tuonut uusia näkökulmia, ideoita ja ajatuksia museoalalle. Tänä vuonna palkinnon sai Suomen maatalousmuseo Sarka, joka tunnetaan erityisesti mittavasta kokoelmaprojektista entisajan maataloustyövälineiden parissa. ” Upea näyttely nostaa esineet arvoonsa. Vuoden museo -palkintolautakunnan mukaan hankkeen lopputulos on upea näyttely ja nykyaikaiset säilytystilat, jotka nostavat esineet arvoonsa. Saran henkilökuntaan kuuluu moniosaajia
Voimme suunnitella itse ravintolan profiilia ja vaikuttaa sen toimintaan. Esimerkiksi ruotsalaisuuden päivänä tarjolla oli ruotsalaisia perinneruokia. Aiemmin museo on käsitellyt pääosin maataloushistoriaa. ”On suuri etu, että museo omistaa ravintolan. Museon monipuolinen työ on laadukasta monella tavalla. Kokoelmahanke oli kuitenkin tärkein syy sille, että museo lähti tavoittelemaan Vuoden museo -titteliä. V uoden museo -kilpailuun kuuluu palkintolautakunnan vierailut finalistimuseoissa. Ruokamuseon ansiosta myös yhteistyötä museon ravintolan kanssa on tiivistetty. Verrattain pieni henkilökunta ohjaa ja kannustaa myös muita museoita valtakunnallisen vastuumuseon roolissa sekä tuottaa laadukkaita tapahtumia ja näyttelyjä. Toiminta on viime vuosina laajentunut kattamaan myös maatalouden ”lopputuotteen” eli ruoan. Pienelläkin henkilökunnalla saa isoja asioita aikaiseksi”, Vuoden museo -palkintolautakunnan puheenjohtaja Anne Laiti kertoo. Viime vuosina näkökulmaa on laajennettu myös ruokaan. ”Ennen koneita -kokoelman pelastusoperaatio sekä sitä seuranneet uusi näyttelyrakennus ja perusnäyttely olivat sen verran isoja hankkeita, että niiden perusteella päätimme osallistua kilpailuun”, Suomen maatalousmuseo Saran museonjohtaja Sami Louekari kertoo. Mielestäni olemme saaneet aikaan hyviä tuloksia pienelläkin poSarka kertoo maataloushistoriasta. Ravintolassa on järjestetty pieniä näyttelyjä ja teemaruokapäiviä. MUSEOKUVIOITA Vuoden museo -palkinnot jaettiin toukokuussa ”Sarka valittiin kuuden finalistimuseon joukosta voittajaksi siksi, että kokonaisuus oli kohdallaan. Talonpoikaiskulttuuriin liittyvät esineet olivat jääneet tarpeettomaksi Helsingin yliopistolle, ja ne olivat päässeet homehtumaan vesivahingon takia. rukalla. Sarka-museosta niille löytyi uusi koti perusteellisen puhdistuksen jälkeen. SU O M EN M A AT A LO U SM U SE O SA R K A. He ovat kaikki huipputyyppejä, jotka osaavat toimia ja ideoida yhdessä. Ruokamuseolla on oma pienoisnäyttelytila, some-haasteita, luentoja ja tapahtumia. Ruokamuseon näyttelyissä pohditaan, mitä nykyään syödään ja mikä ruokavalintoihin vaikuttaa. Vierailun perusteella museopalkintolautakunta totesi, että Sarka-museosta välittyi poikkeuksellinen into yhdessä tekemiseen. Erikoisnäyttelyillä voidaan tuoda esiin myös ajankohtaisia ilmiöitä. Vuoden museo -palkinnon perusteluissa tuotiin esiin myös museon uusin aluevaltaus. Henkilökuntaan kuuluukin useita moniosaajia. ”Museossa työskentelee kymmenkunta ihmistä. Ravintola houkuttelee myös ” Verrattain pieni henkilökunta saa paljon aikaan. Esimerkiksi näyttelyiden graafinen suunnittelu tehdään oman henkilökunnan voimin ja museonjohtajan mukaan museomestari rakentaa tarvittaessa vaikka kokonaisen talon. Olimme todella ilahtuneita, että se oli huomattu myös palkinnon perusteluissa”, Louekari kertoo
”Palkinnon saaminen tuntui uskomattoman hyvältä. ”Digimuseon kautta tavoitamme entistä helpommin niitä ryhmiä, jotka eivät MUSEOITA PALKITTIIN V uoden 2021 museopalkinnot jaettiin 27.5. P alkintolautakunta mainitsi erikseen, että museo tarttuu aktiivisesti ajankohtaisiin ilmiöihin. Viime heinäkuu oli museossa kaikkien aikojen vilkkain, vaikkei isoja yleisötapahtumia voitu järjestää. Vuoden museokauppa on Luontokeskus Haltian Haltia Shop. Oli hienoa saada arvostusta tekemällemme työlle”, Louekari sanoo. M useonjohtajan mukaan Vuoden museo -titteli on tuonut museolle paljon positiivista näkyvyyttä. Viime aikoina näyttelyissä on pureuduttu muun muassa ilmastonmuutokseen. Museopalkintogaalassa Turussa. Vuoden museo -palkinnot jakavat Kansainvälisen museoneuvosto ICOMin Suomen komitea ja Suomen museoliitto. SU O M EN M A AT A LO U SM U SE O SA R K A. MUSEOKUVIOITA Vuoden museo -palkinnot jaettiin toukokuussa lounasvieraita, jotka eivät ehkä muuten museoon päätyisi”, Louekari sanoo. Tammi-kesäkuun aikana meillä tehtiin 2200 koululaisten virtuaalivierailua ja olemme uuteen palveluun erittäin tyytyväisiä”, Louekari kertoo. Museokortin erikoispalkinto annettiin Hotellija ravintolamuseolle. Museossa käy paljon perheitä ja kohde sopii hyvin myös lapsille. Vuoden museo -kilpailun finaalissa oli yhteensä kuusi museota. Vuoden viestintätekopalkinnon perusteluissa kiitettiin HAMin ja Helsingin kaupunginmuseon ensimmäisen yhteisen näyttelyn markkinointia, joka toimii erinomaisena esimerkkinä onnistuneesta, museon seinien ulkopuolelle ulottuvasta näyttelyviestinnästä. Ulkoisen näkyvyyden lisäksi palkinnolla on ollut tärkeä merkitys myös museon henkilökunnalle. Haltia Shopin saaman palkinnon perusteina oli muun muassa myynnin kasvu, toimiva verkkokauppa ja kohteeseen sopiva esillepano. Museoviraston erikoispalkinnon perusteena oli yli 200 000 kokoelmaan kuuluvan valokuvan avaaminen vapaaseen käyttöön. Tänä vuonna palkittiin ensimmäistä kertaa Vuoden museokauppa. muuten museoon tulisi. ”Erikoisnäyttelyillä voimme täydentää museon sisältöjä ja tuoda esiin uusia, museon teemaan liittyviä näkökulmia”, Louekari sanoo. ”Museo on näkynyt tiedotusvälineissä poikkeuksellisen paljon ja asiakaspalvelussa on huomattu, että monet saapuvat paikan päälle juuri Vuoden museon takia”, Louekari kertoo. Myös museon monipuolista ja ihmiset yhteen kokoavaa tapahtumatoimintaa kiitettiin. Vuoden museo -kilpailun Erikoispalkinnon sai Museovirasto. Vuoden museoviestintäteko -palkinto myönnettiin Helsingin taidemuseo HAMin ja Helsingin kaupunginmuseon Mieliala – Helsinki 1939-1945 -näyttelyn markkinoinnille. Vuoden museo 2021 -tittelin sai Suomen maatalousmuseo Sarka. Korona-aikana luennot, kyläkeskiviikot, markkinat, peräkonttikirpputorit ja muut paikan päällä järjestettävät tapahtumat ovat olleet tauolla, mutta sen sijaan pedagoginen toiminta on laajentunut verkkoon
Yksilömentorointi Investoi osaamiseen ja kehittymiseen. Selkeytä suunta ja onnistu muutoksessa Tutustu palveluihin, palautteisiin sekä taideja kulttuurialan referensseihin: huovinmaa.com. Työyhteisöille Tavoitteelliset työpajat ja luennot ajankohtaisiin tarpeisiinne toteutettuina. saakka vain Museo-lehden lukijoille. KATI HUOVINMAA Sertifioitu ammattimentori, kokenut muutosjohtaja ja tietokirjailija Kaikille yksilömentoroinnin tai työpajan tilaajille Radikaali unelma näin johdat muutoksen -tietokirja omistuskirjoituksella! Tarjous voimassa 30.11
Museossa on uudistettu kolme Suomen historiasta kertovaa perusnäyttelyä. Kirjoittamista edelsi pitkä ideointijakso, josta erottui teemoja ja ydinviestejä. T oista maata -näyttelyn suunnittelijoihin kuuluu yli sata eri alojen osaajaa. ”Tiede on loputonta uteliaisuutta kaikkea kohtaan. Livahdan lämpöä pakoon Kansallismuseoon. Halusimme tehdä niistä kiinnostavia ja humoristisia.” Hän näyttää yhden, joka sykähdyttää häntä erityisesti. ”Minulla on sellainen helmasynti, että en jaksa lukea näyttelytekstejä. Sen jykevät seinät ovat yli sadan vuoden ajan tarjonneet suojaa ihmisille, esineille ja vallalla olevalle käsitykselle siitä, mikä on kertomisen arvoista historiaa. REPORTAASI Kirjailijat suunnittelemassa näyttelyä HENGENHEIMOLAISET Viimeisin uudistus ei ollut kovin helppo, Roivainen myöntää. ”Halusimme mukaan kerronnan ammattilaisia. Siihen saatiin apua myös museoalan ulkopuolelta. Ihminen on kymmenen metriä pitkä, ravinteikkaita liuoksia kuljettava mutkikas putki, jonka ympärille on kertynyt hauskoja ja hyödyllisiä varustuksia kuten aiA amupäivän aurinko porottaa Helsingissä pilvettömältä taivaalta. Tarvitsimme sanoja, lauseita ja näkökulmia”, Roivainen sanoo. Tuhat vuotta on pitkä aika yhteen näyttelyyn tiivistettäväksi. Käsikirjoitusta tehneessä työryhmässä olivat mukana kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä , kirjailija Juha Hurme sekä toimittaja ja kirjailija Anna-Kaari Hakkarainen , kaikki kirjallisista ansioistaan tunnettuja. Poikkeuksellisen kuuma kesä on vielä aluillaan, eikä helteeseen ole ehtinyt tottua. Niistä kirjailijat alkoivat luonnostella näyttelytilojen seinille tulevia tekstejä. Toukokuussa valmistui ajanjaksoa 1100–1917 käsittelevä osa Toista maata. Viileässä aulassa vastassa ovat konservointiyksikön päällikkö Eero Ehanti ja Toista maata -näyttelyn projektipäällikkö Päivi Roivainen . > Näyttelyssä esillä olevaa valtaistuinta keisari Aleksanteri I käytti Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809, kun Suomesta tuli osa Venäjää. K AT A R IIN A SA LM I 10 MUSEO 3/2021. TEKSTI TUOMAS MACGILLEON < Toista maata -näyttelyyn valittiin 650 esinettä Kansallismuseon yli puolen miljoonan esineen kokoelmista. Roivainen tekee tunnustuksen. Kansallismuseon Toista maata -näyttely on monen eri alan osaajan yhteistyön tulos. Kirjailija Juha Hurme ja museoammattilaiset kertovat, millaista näyttelyn tekeminen oli
11 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin K AT A R IIN A SA LM I
Hän pohtii laajemmin ajatusta siitä, mitä museo voi olla. Kirkonmiehen, jonka talonpoika Lalli surmasi Köyliöjärven jäällä 1100-luvulla. Vai surmasiko. Historiasta voi silti kertoa myös muuten kuin vanhojen esineiden avulla.” Lallin ja Henrikin kohdalla olennaista ei ole se, mitä on tapahtunut, vaan mitä tarina ja sen eri käyttötavat kertovat menneisyydestämme. He elivät kiihkeää nykyaikaa ihan niin kuin mekin.” Toista maata -näyttelyn projektipäällikkö Päivi Roivainen ja Kansallismuseon konservointiyksikön päällikkö Eero Ehanti ovat tyytyväisiä näyttelyn lopputulokseen. Näillä keinoin ihminen yrittää ymmärtää maailmaa. Lopulta yhden tekijyyden tason muodostavat myös he, jotka tulevat katsomaan näyttelyä. Tietoa on ollut aina myös ilman tiedettä. T oista maata -näyttely on monen ihmisen yhteinen kudelma, jossa tekijöiden aikomukset ja toteutus ovat Ehantin mukaan vain osa kokonaisuutta. Yksiselitteinen, muuttumaton totuus on harvinainen ilmiö.” K ierroksella vastassa on ensimmäisenä piispa Henrikin sarkofagi. Seisomme siis huoneessa, jossa kuvataan lähes tuhannen vuoden takaista, mahdollisesti sepitettyä tarinaa sata vuotta sitten valmistetun esineen avulla. Tarina elää edelleen, vaikka todisteita kummankaan elämästä, saati kohtaamisesta, ei ole. ”Yksi hyvä esimerkki on Viattomuuden museo Istanbulissa, joka kiehtoo minua äärettömästi.” Viattomuuden museo on Nobel-palkitun Orhan Pamukin romaani. ”Ihminen tulee museoon ja kokee jotakin, mitä tekijät eivät ole voineet edes kuvitella”, Ehanti toteaa. 12 MUSEO 3/2021 REPORTAASI Kirjailijat suunnittelemassa näyttelyä vot ja sydän. Konservointipäällikkö Eero Ehanti hymähtää. Seinällä julistetaan: “Keskiajan ihmiset eivät eläneet keskiaikaa. K AT A R IIN A SA LM I. ”Museonäyttely on vaikea media. Pamukin projekti ei päättynyt kirjan julkaisemiseen. ”Emme voi tietää onko kyseessä todellinen tapahtuma vai hyvä tarina, sillä ensimmäiset kirjalliset maininnat kohtaamisesta ovat paljon myöhempää perua”, Roivainen toteaa. Sarkofagi on 1920-luvulla tehty kopio 1400-luvulla valmistetusta muistoarkusta. Kirjan lopussa päähenkilö ohjeistaa kirjailijaa, miten teoksen tarina tulisi museoida. Istanbulissa on oikea museo, joka kuvaa ihmi> Keskiaikaa käsittelevässä näyttelyn osassa voi tarkastella keskiaikaisen kylän pienoismallia. Ensin tarinan sankari oli kristinuskoa levittänyt Henrik, myöhemmin suomalaista luonteenlujuutta ilmentänyt Lalli. Hetkinen. Mahdollisuudet ovat oikeastaan rajattomat. Siihen liittyy paljon odotuksia tiedon, tieteen ja faktojen esittämisestä
13 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin K AT A R IIN A SA LM I
H urmeen osuus näyttelyn käsikirjoittamisessa kesti noin puolitoista vuotta. Paljon siitä, mikä ei päätynyt näyttelyyn, löytyy viime vuonna julkaistusta, Hurmeen kuudennesta teoksesta Suomi. ”Minusta näyttely onnistui hienosti. ”Esimerkiksi väkivaltaa arvioidaan sellaisena kuin pitääkin, asiana johon ei liity mitään hyvää. ”Tuntuu siltä, että tekijöiden arvot, tavoitteet ja toiveet olivat aika samanlaisia.” Juha Hurme sanoo samaa. Kaikille oli itsestään selvää, että tämä on oikein.” < Juha Hurme päätyi näyttelyn käsikirjoittajaksi pidettyään puheen valtakunnallisilla museopäivillä, minkä jälkeen Eero Ehanti ja Päivi Roivainen pyysivät häntä mukaan. Myös suomen kielen sanoja ja niiden alkuperää esittelevä osio näyttelyssä on hänen luomuksensa. Kommentti ei ole katkeraa sorttia. Se tarkoittaa, että puretaan poliittisia valheita Suomen uljaasta muinaisuudesta”, Hurme sanoo. Päivi Roivainen kertoo, ettei työryhmässä syntynyt missään vaiheessa erimielisyyksiä isoista asioista. ”Täytyy sanoa, että palkka oli surkea. Näyttelyä varten Hurme kirjoitti noin kymmenkertaisen määrän tekstiä kuin mitä lopulta laitettiin esille. Hän on suorapuheinen ihminen, ja tämä tuntuu hyvältä hetkeltä sanoa asia ääneen. Teatteriesityksestä palaava Juha Hurme istahtaa kotinsa edustalle, vaihtaa ylleen kuivan paidan, käärii ja sytyttää tupakan. H elle on jatkunut pitkään, kun myöhemmin kesällä löydän tieni Tampereen Pispalaan. Euroja tuli vähän, kaikkea muuta paljon.” ”K uningas ja kerjäläinen kuoltuaan on yhtäläinen. Arvoista ei tarvinnut erikseen keskustella, eikä näkökulmia juntattu väkisin läpi. Toista maata -näyttelyssä on paljon yhtymäkohtia Hurmeen Finlandia-palkittuun Niemi-teokseen, joka hänen mukaansa sai alkunsa sisäsyntyisestä tarpeesta ymmärtää mennyttä. Hän sanoo arvostavansa tapaa, jolla Päivi Roivainen veti työryhmää. 14 MUSEO 3/2021 REPORTAASI Kirjailijat suunnittelemassa näyttelyä syyttä ja menneisyyttä kirjailijan luoman fiktiivisen tarinan pohjalta, näyttelyksi ripotellun rekvisiitan avulla. Sama instituutio purkaa nyt myyttejä, joita se on itse pitänyt yllä. ”Tämä oli hyvä harrastus ja mainio opintoretki. Siellä Ehanti haluaa vielä joskus käydä. Sain toimia omalla vahvalla alueellani, palaute oli selkeää ja näyttely rakentui eteenpäin ilman kriisejä.” Ideoinnin ja näyttelyn tekstien kirjoittamisen lisäksi Hurme käsikirjoitti ja luki ääneen tarinoita audiokierrosta varten. Siinä kuvataan jännittävästi ja hauskasti isoja ja vaikeita asioita, riisutaan nationalismia ja samalla kerrotaan, että tämä ei ole lopullinen totuus.” Hurmeesta on tärkeää, että tätä tehdään juuri Kansallismuseossa, joka perustettiin pönkittämään syntymäisillään olevan valtion identiteettiä. Summasta sovittiin etukäteen, eikä työmäärää ollut helppo arvioida. Sotahistoriasta kerrotaan olennainen, ilman herooista hurrausta. Mahti ei mene maan sisään vaikka mahtavat menevät.” Teksti on kirjailtu hameeseen, jota kankuri Siina Rinne (1859–1940) virkkasi 16 vuoden ajan omista hiuksistaan. Työ Kansallismuseon kanssa oli äärimmäisen antoisaa, Hurme sanoo. Toista maata -näyttely avaa menneisyyttä historiankirjoituksessa usein unohdettujen, kuten tavallisten ihmisten, naisten ja vähemmistöjen näkökulmasta. ”Päivi oli viisas johtaja. Hetken päästä Hurme toteaa, ettei palkka-asia ole ihan niin mustavalkoinen. ”Me tekijät arvostamme Suomen menneisyyttä, mutta haluamme kertoa siitä niin hyvän tiedon nojassa kuin on käytettävissä. On ilta, harjulla puhaltaa lämmin ja lempeä tuuli. Hänellä on muutama näyttelyprosessiin liittyvä kritiikki, mutta ensin on kehujen vuoro. Sain kahden kuukauden palkan työstä, jota tein puolitoista vuotta ainakin jonkin verran joka päivä.” Kirjailijaa naurattaa. erpahvityo-210x66mm.pdf 1 2.9.2021 10.04.18 V EE R A N IV A LA IN EN. Sitten seuraa kriittinen huomio
15 REPORTAASI Kirjailijat suunnittelemassa näyttelyä Tekijät kertovat, että yhteistyö oli inspiroivaa. Samoin se, miten näemme menneisyyden. Hurme pitää museoammattilaisten työtä ainutlaatuisena. Se väritti heti omaa ajatteluani.” Ehanti sanoo, että yhteistyö opetti huomaamaan myös oman työn erityispiirteitä. Tästä pääsemme kirjailijan toiseen kritiikkiin. Museoissa on omanlaista asiantuntijuutta, jota muiden alojen ammattilaisten kanssa työskentely kirkasti. Hänen mielestään Toista maata -näyttelyssä olisi voitu tehdä vieläkin kunnianhimoisempia avauksia, kuten ulkona esitettäviä näytelmiä. Lisäksi suunnitteilla on kiertueita, koulukäyntejä ja festivaaleja. Jossain tulevaisuudessa odottaa seuraava isompi uudistus. Näyttely on esteettinen elämys, jonka rakentamiseen tarvitaan melkeinpä kuvataiteellista osaamista.” Hurme koki olonsa työryhmässä kodikkaaksi. ”Työryhmässä syntyi innostuksen kehä, jonka uskon ruokkineen sekä meidän että mukana olleiden kirjailijoiden ajatuksia”, Päivi Roivainen kuvailee. Roivaisen mukaan koronapandemia pakotti tekijät kuitenkin suunnittelemaan digitaalisia tapahtumia. ” Menneisyyttä avataan historiankirjoituksessa unohdettujen ihmisryhmien näkökulmasta. ”Koen itsekin olevani taiteen ja tieteen välimaastossa, olemme museotyöntekijöiden kanssa sillä tavalla hengenheimolaisia.” Hurmeen työ museomaailmassa saa jatkoa. Hän arvelee sen johtuvan siitä, että hän on käyttänyt monissa kirjoissaan ja näytelmissään paljon tieteellistä sisältöä ja korostanut menneen jatkuvan tulkitsemisen tarvetta. Kun yhteistyö alkoi, korostin että näitä vahvuuksia kannattaisi käyttää. Kansallismuseo on Museokortti-kohde. ”Juha puhui näyttelystä teoksena, jossa on rytmi. ”Kansallismuseossa on valtava piha, minulla taas kovaa ammattitaitoa elävien esitysten järjestämisessä. ”Museoala asemoituu taiteen ja tieteen väliin. Eero Ehanti muistaa hyvin, kun hän kiersi näyttelytilaa Hurmeen kanssa ensimmäistä kertaa. ”Halusimme käyttää Hurmeen kykyjä ennen kaikkea näyttelyn dramaturgian rakentamisessa. Lisäksi uudistuksen keskiössä oli näyttelyn toteutus, joka oli prosessina hyvin vaativa. Kun Luston uusittu perusnäyttely aukeaa 2023, Hurmeen ohjaama, metsämytologiasta ponnistava näytelmä saa museon pihalla kantaesityksensä. ”Puhun suoraan, kaikella ystävyydellä. Hän on mukana uudistamassa Suomen Metsämuseo Luston perusnäyttelyä, jossa hän käsittelee metsään liittyvää mytologiaa. Maailma jossa elämme muuttuu jatkuvasti. Luulen, ettei Kansallismuseossa ymmärretty tällaisen yhteistyön täyttä arvoa, ja asia on päässyt siellä unohtumaan.” Ehanti ja Roivainen allekirjoittavat Hurmeen näkemyksen siitä, että elävät esitykset tekisivät näyttelystä vieläkin paremman. ”Näyttelyn täytyy olla elävä, sillä esineiden asettaminen vitriiniin on kerrontakeinona aika rajallinen. Ajatus herätti innostusta, mutta siihen ei koskaan palattu.” Kokemus jäi kaivelemaan, ja Lustoon lähtiessään Hurme saattoi ensi töikseen museon ja Savonlinnan teatterin päättäjät yhteen. Aiomme ehdottomasti järjestää myös tapahtumia.” Näyttely ei oikeastaan valmistu ikinä. erpahvityo-210x66mm.pdf 1 2.9.2021 10.04.18. Siinä hänen ideoillaan oli valtavasti arvoa, yhteistyön ilosta puhumattakaan.” Ehanti sanoo, ettei ajatus elävistä esityksistä ole unohtunut. Esineitä vaihdetaan, huoneita muutetaan, tapahtumia suunnitellaan
”Tämä on 1960-luvun kirjastovirkailija”, Suomalaisen kirjan museon Pukstaavin amanuenssi Emilia Heikkilä esittelee. Aivan kirjamuseon vieressä on myös Mauri Kunnaksen kirjojen pohjalta rakennettu Herra Hakkaraisen talo. Välillä joukosta putkahtaa kaikkien tuntema omistaja. Täällä kirja elää ja voi hyvin eli juhlan aihetta siis todella on. 16 MUSEO 3/2021 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin KIRJA VIEKÖÖN! Kymmenenvuotiaassa kirjamuseossa kirjoihin saa koskea ja lukea ääneen. hiljattain lukeminen on laajentunut älylaitteiden ja äänikirjojen puolelle.” K irjamuseo viettää tänä vuonna 10-vuotisjuhlavuottaan ja sen kunniaksi museolla tarjottiin heinäkuussa kahvia ja kakkua. Esimerkiksi Tove Janssonin exlibrikset ovat hyvin runsaita ja tyyli on helppo tunnistaa.” Jos Emilialla olisi oma exlibris, hän painaisi sen Samu Haberin elämäkerran alkulehdille.. ”Loppuvuoden juhlimme exlibriksiä esittelevän näyttelyn merkeissä”, Emilia kertoo. Kirjaston tädistä on tehty tarkoituksella tiukkailmeinen, olivathan kirjastot arvokkaita paikkoja, joissa ei saanut meluta. ”Päänäyttelyä varten tutustuin kirjojen sitomiseen ja tilasin puusepältä näyttelyyn 1600-luvun mallin mukaan tehdyn kirjapainokoneen.” Vielä 1930-luvulla kotikirjaston saattoi tilata sivistyskotiin huonekalusarjan mukana. Emilia toivoo, että museokävijät pysähtyisivät erilaisten exlibristen äärelle, vaikka ne ovat pieniä. Näyttelyssä on esillä myös lukittava kirja-arkku 1600-luvulta ja vitriinikaappi 1800-luvulta, joissa kirjoja säilytettiin kuin aarteita. Sastamala on todellinen kirjakaupunki: Pukstaavi sijaitsee niin kutsutussa kirjakorttelissa, jossa toimivat myös kustantamo, antikvariaatti ja kirjakauppa. ”On merkillistä, että vaikka kirjojen merkitys on moneen kertaan muuttunut, itse kirja on pysynyt vuosisatoja niin samannäköisenä. Pöydällä komeilee vanha lainauskamera. Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela suunnitteli merkin runoilija Larin-Kyöstille . Se helpotti kirjastovirkailijoiden työtä aikanaan.” Emilia Heikkilä on työskennellyt kirjamuseo Pukstaavissa koko sen olemassaolon ajan, kymmenen vuotta. Vielä 1930-luvulla oli olemassa kirjastoja, joista lapset eivät saaneet lainata ja asiaan suhtauduttiin muutenkin vakavasti. 1970-luvulla kirjahyllyt alkoivat kertoa niiden omistajasta ja tämän näkemyksistä. Vasta aivan > Pukstaavi tallentaa kirjoihin liittyvää aineistoa koko Suomen alueelta keskiajalta nykypäivään. ”Tuntuu hienolta, että vaikka paikkakunta oli pieni, meilläkin oli sellainen. TEKSTI JENNA PARMALA KUVAT ANNINA MANNILA T uimailmeinen nainen on painanut sormen huulilleen ja katsoo ovelle. Vanhoissa teoksissa näitä kirjojen omistajien merkkejä saattaa olla useitakin. Kokoelmissa on muun muassa kirjansidontaan liittyvää aineistoa. Tatu ja Patu -lastenkirjasarjan tekijät asuvat kaupungissa, Mauri Kunnaksen entisessä kodissa. Silloin uuden tuttavan kotiin astuttaessa oli tärkeää käydä heti tarkastamassa kirjahyllyn sisältö. Sellainen oli kirjastossa myös Emilian lapsuuden kotikaupungissa Loimaalla. Amanuenssi Emilia Heikkilä työskentelee kirjoja rakastavien ihmisten keskellä. Hän on perehtynyt erityisesti kirjaan fyysisenä esineenä ja myyntituotteena. Olemme kirjamuseon päänäyttelyssä, kirjojen lainaamista ja myyntiä esittelevässä osassa. ”Niiden sisällä on usein kokonainen pieni maailma yksityiskohtineen. Huonetta kiertävät täyteen pakatut kirjahyllyt
18 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin MUSEO 3/2021 ” Vaikka kirjojen merkitys on moneen kertaan muuttunut, itse kirja on pysynyt vuosisatoja hyvin samannäköisenä.
Pääaineena taidehistoria, sivuaineina museologia, arkeologia ja naistutkimus. Sen on koonnut ja lahjoittanut museolle Erkki Tuominen . Näyttely tehdään yhteistyössä tänä vuonna 75 vuotta täyttävän Suomen Exlibrisyhdistyksen kanssa. Klo 14. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin 19 EMILIA HEIKKILÄ, 41 • Kotoisin Loimaalta, asuu perheineen Tampereella. Klo 11.30. Teams-kokous, jossa ideoitiin Sastamalan seudun museon tulevaa näyttelyä. Ensimmäinen suomalainen kirjapaino perustettiin Turkuun vuonna 1642.. Osallistun jonkin verran myös sisarmuseomme toimintaan. Lisäksi työtehtäviin kuuluu vaihtelevasti asiakaspalvelua, opastuksia ja viestintää. Klo 15.30. Etätyöpäivinä voi keskittyä kirjoitustöihin. Lopettelin työt ja lähdin hakemaan lapsia hoidosta. Asiakkaiden on mahdollista lainata museomme infosta tabletti kesäkuussa julkaistua Apteekkarin aikaan -mobiilipeliä varten. • Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi, amanuenssi, 2018 alkaen. • Koulutus: Turun yliopisto, filosofian maisteri 2006. • Sastamalan seudun museo ja Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi, amanuenssi, 2010–2018. < 1400-luvulla saksalainen Johannes Gutenberg kehitti kirjanpainamisen välineitä, kuten metalliset irtokirjakkeet ja puupainimen. Kokoelma-asioita, tulevan näyttelyn suunnittelua, somepäivitystä. Klo 12. TYÖKOKEMUS: • Alpo Jaakolan Patsaspuisto, opas, 2002–2006. • Lyhyitä projekteja taideteosinventoinnin parissa Alpo Jaakolan Patsaspuistossa, Loimaan kaupungilla sekä Alpo Jaakolan ateljeekoti Torkvillessa vuosina 2003, 2005 ja 2008. Klo 9. Teen tällä hetkellä 80-prosenttista työaikaa. TAVALLINEN TYÖPÄIVÄ: Klo 8.30. Pukstaavilla on laaja exlibriskokoelma, joka sisältää lähes 23 000 exlibristä. Lounas kotona koneen äärellä. Selvittelin myös museon tableteissa esiintynyttä ongelmaa. • Työnkuva: Pukstaavin amanuenssi, joka vastaa museon näyttelyja kokoelmatoiminnasta. Aloitin työt kotona sähköpostin avaamisella ja viesteihin vastaamalla. • Työväenmuseo Werstas, projektitutkija näyttelyprojekteissa 2007–2010. Tällä hetkellä teen osan viikosta etänä. Kirjoitin tekstejä tulevaan exlibrisnäyttelyyn. Etätyöpäivien huono puoli on se, ettei pääse lounastamaan työkavereiden kanssa
Emilia ei halua paljastaa tämän pelin loppuratkaisua. ”P ääseekö täällä pelaamaan sitä pakopeliä?” perheenisä kysyy museokaupan tiskiltä. ”Tatu ja Patu tarjoavat aikuisellekin paljon huumoria, jota lapsi ei välttämättä vielä ymmärrä.” Museon työntekijöiden kesken lukuvinkkejä vaihdellaan tiuhaan. Ja kirjan voi yhtä hyvin lukea kuin kuunnellakin, kumpikaan tapa ei ole toista parempi.” Emilia iloitsee erityisesti siitä, että aikuiset lukevat nykyään lastenkirjoja. Huoneessa on ratkaistavia arvoituksia pelinhaluisille ja kiinnostavia kirjallisuustärppejä niille, jotka haluavat kiertää pakopelissä kuin museonäyttelyssä.” Pelillistäminen toistuu Emilian puheissa usein. Emilia on ollut mukana ideoimassa tämän vuoden aikana museon pihalle vanhan apteekin historiasta kertovan Apteekkarin aikaan -pelin. Jos minulta kysytään lukuvinkkejä, saatan suositella myös vaikka Kimi Räikkösen elämäkertaa. 20 MUSEO 3/2021 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin ”Se kirja on minulla juuri nyt kesken. Genren lukeminen on innoittanut häntä suunnittelemaan myös museo näyttelyitä. Kirjamaun ei tarvitse kertoa lukijan koulutustasosta tai sukupuolesta. Emilian työpöydällä on Loimaan paikallislehtiä kotipaikkakunnasta muistuttamassa ja mustavalkoinen valokuva nojatuolissa lukevasta miehestä. Siinä on sellaista rauhaa ja hyvää oloa, jota ihminen vain lukiessaan voi tuntea.” < Emilia Heikkilä on perehtynyt erityisesti kirjaan fyysisenä esineenä ja myyntituotteena. Pakohuoneessa kirjan ja kirjallisuuden historia aukeaa tekemisen ja oivaltamisen avulla. Vaikka museot toimivat itsenäisesti, molemmat amanuenssit auttavat ja tukevat toisiaan sekä osallistuvat näyttelyiden suunnitteluun. ”Tässä työssä vaihtelevia hommia on paljon. Päänäyttelyä varten hän opetteli kirjansidontaa. Emilia tekee museolla monenlaisia töitä, mutta eniten hän rakastaa käytännön suunnittelutyötä. ”Uskoisin, että monet aikuiset lukevat lastenkirjoja ja ovat aina lukeneet, vaikkei heillä pieniä lapsia olisikaan.” Hän lukee lapsilleen Tatua ja Patua, mutta kirjailijoiden ensimmäisen satukirjan hän osti itselleen jo paljon ennen lasten syntymää. Seinällä on suuri post it -lappujen täyttämä paperi, jonka otsikkona on Ideoita. Ajattelen, että ihmisten olisi hyvä lukea kirjoja mahdollisimman laajasti. Huoneessa on kaksi työpöytää, joista toisen ääressä istuu Sastamalan seudun museon amanuenssi Emma Kurki . ”Tuon kuvan haluaisin suurennuttaa päänäyttelymme seinälle. Museo haluaa rohkaista oppimaan kirjasta ja kirjallisuudesta pelaamisen keinoin. Emilia lukee mielellään dekkareita ja jännityskirjallisuutta. ”Pelaaja on tuleva menestyskirjailija, joka kehittelee mielessään uuden kirjansa juonta. Viime vuoden peli sai jatkoa, sillä se oli hyvin suosittu. Vanhan puutalon ikkunoista näkyy sinisenä aaltoileva järvi. ”Jo museologiaa opiskellessani ihastuin näyttelyjen pienoismallien tekemiseen. Kaksi päivää sitten olin koko päivän niittämässä perinnepeltoa”, Emilia huomauttaa saapuessamme hänen työhuoneeseensa. Pukstaavissa toimii jo toinen kirja-aiheinen pakopeli. ”E milia, voitko kohta tulla kurkkaamaan pakohuoneen kaukoputkea, siinä on jotakin vikaa”, kollega huikkaa ohi mennessään. Koronan aikaan pelit ovat olleet myös keino tarjota museosisältöjä silloinkin, kun museo ei ole ollut auki. Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi on Museokortti-kohde.. Ajatukset ja tarkka suunnittelutyö hahmottuivat konkreettiseksi malliksi.” Hän nostaa kirjahyllystä pakohuoneen pahvista tehdyn pienoismallin. Neljän huoneen seinillä on erilaisia lehdistä leikeltyjä kuvia kirjoista ja huoneen kulkureitit on selvitetty tarkkaan