MUSEOKIERROKSELLA VANKILASSA Mr Lordin museovinkit KARMEA N KIEHTOV A KAUHU PA AV O LE H TO N EN 3 / 2020 KAUHU • 9,80 € PARHAAT TARINAT PINTAA SYVEMMÄLTÄ
A N N IIN A M A N N IL A 18.9.2020 • Teemana kauhu 3 / 2020. 28 VANKILAKIERROS VANGIN JALANJÄLJISSÄ Vankilamuseo tarjoaa todentuntuisia näkökulmia vankila-arkeen
42 TEIDÄN RUMA ON MINUN KAUNIS Mr Lordin museovinkit. 8 KAUHU KIEHTOO MUSEOSSA Museoiden kauhukierroksilla ammennetaan tarinoita historiasta. 34 VÄÄRIN YMMÄRRETTY Kuvataiteilija Jarno Vesala ei halua pelotella teoksillaan. 24 HELMIÄ RIKOSMUSEON KOKOELMISTA Rikokset esineiden takana. 53 SANARISTIKKO 56 NÄYTTELYLIITE 59 ANNA PALAUTETTA A N N IN A M A N N IL A R O N I R EK O M A A. H U S M U SE O TO IM IK U N TA 46 MUSEO POLIITTISENA PELINAPPULANA Kansallismielisyys näkyy Gdanskin Toisen maailmansodan museossa. 50 AIKAMATKA KURJUUTEEN Opas Raija Lehtovaara on suunnitellut Kurja Viapori -kierroksen. 4 PÄÄKIRJOITUS Miksi kauhu on jännää. 14 SOTIEN MUISTO MUSEOSSA Näyttelypäällikkö Lauri Haavisto tuntee sotahistorian. 44 KOHTALONA RUOTSINSALMI Merikeskus Vellamon suurnäyttely yllättää. SISÄLTÖ Parhaat tarinat pintaa syvemmältä 20 PELKO POIS Sairaalamuseot tarjoavat kurkistuksen entisajan hoitomuotoihin. 5 PELLAVALIINA ON VUODEN MUSEOJULKAISU Museokeskus Vapriikin ja Maahenki-kustantamon kaunis teos palkittiin Museopäivillä. MUSEO-LEHDEN IRTOMYYNTIPISTEET MUSEO on irtonumeromyynnissä seuraavissa Lehtipisteen myyntipisteissä: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Sokos, Prisma, FoodMarket ja R-kioski. 19 KOLUMNI Mörkö ei ole ainut muumimaailman kauhuelementti. 38 LINNOJEN LUMOISSA Raunioita, linnoituksia ja keskiaikaisia linnoja. 28 VANKILAKIERROS VANGIN JALANJÄLJISSÄ Vankien tarinat museo-oppaan kertomana. 7 KULTTUURIMINISTERI MUSEOHARJOITTELUSSA Poliitikon museoharjoittelu -viikkoa vietettiin elokuun lopussa
Pekka Sauri Suomen museoliiton hallituksen puheenjohtaja. Useimpiin historian myllerryksiin liittyy yllin kyllin väkivaltaa, julmuutta ja pelkoa. Varmaan lähes jokainen meistä on kokenut pelkoa ja ehkä kauhuakin esimerkiksi yöpyessään yksin vanhassa nitisevässä, kolisevassa ja vinkuvassa talossa. Ajattelen lähtökohtaisesti, että elämä on aivan tarpeeksi kauheaa, eikä siihen mitään erityisiä kauhukokemuksia enää tarvita. Elina Teerijoen laajassa artikkelissa Kauhu kiehtoo museossa kiteytyy ilmiön ydin: ”Pelkoa halutaan kokea ilman todellista vaaraa, eräänlaisena kuratoituna kauhukokemuksena.” Avainsana on kuratoitu. Kaksitoista ihmistä vuonna 1849 surmanneen Juhani Aataminpojan kohtalo umpeen muurattuun selliin kahlehdittuna Suomenlinnan vankilassa jaksaa kiehtoa tänäkin päivänä. Aikoinaan yleisö sai käydä töllistelemässä kituvaa vankia varoittavana esimerkkinä. 58. T unnustan: en ole koskaan ymmärtänyt kauhun viihdearvoa. Siitä on viihdearvo kaukana. Kauhun ja viihteen välinen raja on häilyvä. Toiveikkaasti voisi ajatella, että tällaisista traumoista muistuttaminen ja niiden muistaminen auttaa ehkäisemään niiden toistumista. Museot voivat asettaa kauheat tapaukset kontekstiinsa. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Kimmo Levä TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Tuuli Rajavuori TOIMITTAJA Jenna Honkanen ULKOASU Inari Savola ASIANTUNTIJARYHMÄ Teemu Ahola, Taina Myllyharju, Riitta Ojanperä, Johanna Rassi, Marjo Vänttinen AVUSTAJAT Bruno Gronow, Suvi Elo, Anu Huttunen, Ville Jalovaara, Riikka Kuittinen, Heli Kärkkäinen, Annina Mannila, Silja Massa, Maria Paldanius, Jenna Parmala, Roni Rekomaa, Katariina Salmi, Pekka Sauri, Tytti Steel, Elina Teerijoki, Erkki Vuokila KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Vaikka Suomesta puuttuvat – onneksi, voisin lisätä – erityiset kauhumuseot London Dungeonin tapaan, suomalaisetkin museot järjestävät erilaisia kauhuja kummituskierroksia. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki Aikakauslehtien liiton ja Kultti ry:n jäsen TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2020 Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 9,80 € määräaikainen digitilaus 19 €, irtonumero 4,90 € ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA PunaMusta, Forssa ISSN 0781-0032 (painettu) ISSN 2489-8422 (verkkojulkaisu) KANNEN KUVA Paavo Lehtonen PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 MIKSI KAUHU ON JÄNNÄÄ. Kuten vanhemmiten tapaa käydä, olen joutunut hiukan väljentämään puhdasoppista vakaumustani. Olen nähnyt elämässäni tasan yhden kauhuelokuvan ja se riittää loppuiäkseni. Aamun valjetessa yön kauhut ovat jo haihtuneet, ja niille voi naureskellakin. Ajatelkaamme toiveikkaasti
Pellavaliina – Tampella damasti 1859-1977 -kirjan on kustantanut Maahenki, ja se ilmestyi vuonna 2018. Palkinnon perusteluissa painotettiin sitä, että museo on onnistunut sitouttamaan museoiden kävijöitä kantaasiak kaiksi haastavasta koronakeväästä huolimatta. Palkintolautakunnan mukaan kirja on osoitus toimivasta yhteistyöstä museon ja tutkijoiden välillä. suoraan vuoden 2021 Vuoden museo -kilpailun finaaliin.. Pellavaliina-kirja on syntynyt Tampereen museoiden kokoelmien äärellä Vapriikin henkilökunnan sekä damastikeräilijä ja -tutkija Irja Satrin ja käsityötieteen yliopistonlehtori Päivi Fernströmin yhteistyönä. Vuoden museo 2020 -kilpailun finaaliin päässeet kolme museota Apteekkimuseo & Qwenselin talo, Helinä Rautavaaran museo ja Suomen maatalousmuseo Sarka jatkavat MUSEOKORTIN ERIKOISPALKINTO TIEDEKESKUS TIETOMAALLE Museopäivillä jaettiin myös Museokortin erikoispalkinto. Vuoden museojulkaisu palkittiin Valtakunnallisten museopäivien yhteydessä järjestetyssä iltajuhlassa 1.9.2020. Runsas ja laadukas kuvitus tukee hienosti sisältöä”, museopalkintolautakunta kuvaa palkinnon perusteluissa. Muut Vuoden museojulkaisu -finalistit olivat Vapriikin Kadonneet kaunottaret – Tampereen rakennushistoriaa ja Satakunnan museon Kahden kuvan aika. Se myönnettiin Tiedekeskus Tietomaalle, joka on osa Oulun museoja tiedekeskus Luuppia. Museopalkintolautakunta kiitti myös kirjan monipuolisuutta. TEKSTI TUULI RAJAVUORI T ampellan damastituotanto alkoi vuonna 1859 ja päättyi 1977. Monipuolisessa Tietomaassa riittää nähtävää, koettavaa ja opittavaa koko perheelle. ”Pellavaliina on kaunis julkaisu, jonka upea kansi houkuttelee tarttumaan teokseen. Damastiliina valmistumassa jacquardkoneessa 1930-luvulla. Kirja antaa kattavan kuvan pellavadamastin historiasta, Suomen ainoan pellavatehtaan historiasta, liinojen kuvioaiheista, käytöstä ja hoidosta. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta PELLAVALIINA ON VUODEN MUSEOJULKAISU M A U N O M A N N EL IN / VA PR IIK IN K U VA -A R K IS TO SA A N A SÄ IL YN O JA / YK SIT YIS KO KO EL M A Museokeskus Vapriikin ja Maahenki-kustantamon teos Pellavaliina – Tampellan damasti 1859–1977 on valittu Vuoden museojulkaisuksi. Näyttelyiden aiheet esittelevät tieteen ja tekniikan eri osa-alueita kiinnostavasti ja viihdyttävästi. Vuoden museo -palkintoa ei poikkeuksellisesti jaettu tänä vuonna koronatilanteen takia. Tampellan nimekkäiden suunnittelijoiden tekstiilit ovat osa Suomen kulttuurihistoriaa. Erikoispalkinnolla huomioitu Tiedekeskus Tietomaa aloitti Museokortti-kohteena vuoden 2020 alussa ja saavutti heti asiakkaiden suosion
Suomen museoliiton ja John Nurmisen Säätiön uusi Digimuseo tarttuu sekä tarpeeseen että hetkeen. Helsingissä voi kierrosten aikana uppoutua kaupungin vähemmän tunnettuun historiaan.” Kirkko ja kaupunki -lehdessä esiteltiin kolme Helsingissä järjestettävää kauhukierrosta 30.6.2020.. Varastetut taulut olivat painokuvia, eivätkä kovin arvokkaita. Yksi tunnetuimmista taidevarkaustapauksista kautta aikain lienee Leo nardo da Vincin Mona Lisan katoaminen Pariisin Louvresta elokuussa 1911. Kaksi vuotta varkauden jälkeen Peruggia yritti myydä teosta Italiassa, jolloin poliisit pääsivät hänen jäljilleen. Mitä taiteen talossa on tehty oikein, kun henkilökunta viihtyy ja JHLaktiiveilta sataa pelkkää kiitosta?” Motiivi-lehdessä haastateltiin työpaikkaansa tyytyväisiä Ateneumin työntekijöitä 22.6.2020 ” Lähimatkailua voi harrastaa teemakävelyjen merkeissä. Varkaat olivat murtautuneet museoon rikkomalla lasioven. Yle uutiset 3.6.2020 ” Museokortin kesäkuun 9. ”Pääsy historian, taiteen ja kulttuuriperinnön äärelle kuuluu meille jokaiselle. Ilmeisesti kuvia raamittavat kullanväriset puukehykset olivat pitkäkyntisen mieleen. VARKAAT TAITEEN PERÄSSÄ MUSEO-lehden numerossa 3/1990 oli ilmoitus varkaudesta. päivä julkaistu sovellus keräsi reilussa viikossa yli 25 000 latausta. Myös hollantilaisesta Singer Larenin museosta varastettiin koronakevään aikana miljoonien arvoinen Van Goghin maalaus nimeltä Neunenin pappilan puutarha keväällä. Maaliskuussa 2020 kittiläläisestä omakotitalosta varastettiin useita arvotauluja, muun muassa Reidar Särestöniemen ruskamaisemaa esittävä liitumaalaus sekä Einari Junttilan akvarelleja ja öljyvärimaalaus. toukokuuta. Euroopan museoverkosto NEMO on nostanut palvelun sivuillaan yhdeksi ”Best practices and policies” -esimerkiksi korona-ajasta selviytymiseen. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen taide on edelleen varkaiden mieleen. Katariina Korolainen MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta MEDIASSA 30 VUOTTA SITTEN ” Miksipä ei museossa voisi olla kokonainen rintamamiestalo, joka jo itsessään kertoo tosi isoa tarinaa Suomen historiasta.” Arkkitehtuurimuseon väliaikainen johtaja Reetta Heiskanen toivoo, että uudessa designja arkkitehtuurimuseossa esiteltäisiin hyvinvointivaltion rakentamista. Ensimmäisten kahden kuukauden aikana Digimuseo.fi -sivustolla vieraili 8670 kävijää. Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio lähettivät palvelulle terveisensä. Tohmajärvellä sijaitsevasta Nymanin talomuseosta oli viety pistooli ja kaksi taulua. Varkaudesta epäiltiin jopa taidemaalari Pablo Picassoa , mutta syylliseksi paljastui Louvren maalauksia kehystänyt lasittaja Vincenzo Peruggia . Digitaalisuus tarjoaa tähän uusia ratkaisuja ja mahdollisuuksia. DIGIMUSEO JATKAA KASVUAAN Suomen museoliiton ja John Nurmisen Säätiön yhteinen Digimuseo.fi-palvelu avattiin 18. Digimuseo on herättänyt kiinnostusta myös kansainvälisesti. Poikkeuksellinen aika, jossa nyt elämme, antaa uudelle Digimuseolle erityisen arvon.” Vaikka pahin kriisi Suomessa on ainakin toistaiseksi ohi, jatkaa Digimuseo-projekti työtään museoiden palveluiden saavutettavuuden eteen. Yhteensä sivustolla on vierailtu jo yli 10 000 kertaa. Tällä hetkellä avoinna olevien neljän pilottinäyttelyn lisäksi palvelua on tarkoitus laajentaa syksyllä uusilla näyttelyillä. Myös museoiden yhteistä verkkokauppaan suunnitellaan. Näin ke huvat luottamusmies Peter Musto nen ja työsuojeluvaltuutettu Nina Winter työpaikkaansa Ateneumia. Lisäksi ”Kutsu ystävä museoon” -vierailut avataan kävijöille. Verkossa palvelut ja sisällöt ovat saavutettavissa tasapuolisesti esimerkiksi ajasta tai asuinpaikasta riippumatta. Vuonna 2015 käyttöön otetun Museokortin toivottu lisäpalvelu kävi latauslistoilla Netflixin ja Yle Areenan yläpuolella.” Helsingin Sanomat 20.6.2020 ” Loistava työpaikka , ainutlaatuinen työyhteisö
MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta 2019 2020 KULTTUURIMINISTERI MUSEOHARJOITTELUSSA Poliitikon museoharjoittelu -viikkoa vietettiin elokuun lopussa viidennen kerran. Poliitikon museoharjoitteluun osal -listui tänä vuonna yli 60 päättäjää 21 paikkakunnalla. Harjoittelun ohjaajina toimivat näyttelypäällikkö Marjo Meriluoto ja tutkija Mari Lind . Harjoittelun aikana Museoliiton ja Vapriikin edustajat keskustelivat ministerin kanssa museoalan ajankohtaisista asioista. Iltapäivän aikana sivuttiin muun muassa museoiden kansainvälistä näyttelytoimintaa, kokoelmien digitointia ja taloudellisia resursseja. ”Toivomme, että museoharjoittelu tarjoaa päättäjille uusia kokemuksia ja näkemyksiä sekä vahvistaa tietopohjaa tehdä museoita koskevia päätöksiä”, Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kertoo. Erilaisia museotyötehtäviä kokeillaan myös käytännössä. A nnika Saarikko suoritti museoharjoittelun kesällä avatussa Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi -näyttelyssä. Museot valitsevat omalle toiminnalleen tärkeimmät päät täjät ja suunnittelevat päivän ohjelman museon profiiliin sopivaksi. Työharjoittelupäivän aikana päättäjät tutustuvat museoammattilaisten työtiloihin, tut kijoiden huoneisiin, arkistoihin ja esimerkiksi esineiden vastaanotto tiloihin. Museoliitto tutustui museotyöhön yhdessä tiedeja kulttuuriministeri Annika Saarikon kanssa museokeskus Vapriikissa Tampereella. Ministeri osallistui asiakkaiden hypisteltäviksi ja tutkittaviksi näyttelyyn tulevien tekstiilinäytteiden valintaan. P oliitikon museoharjoittelu -kampanjan tavoitteena on tehdä näkyväksi museoiden toimintaa kulissien takana. Tuuli Rajavuori +38 % Enemmän museovierailuja kuin edellisvuonnA HEINÄKUU OLI VILKAS MUSEOKUUKAUSI! Heinäkuussa Museokortilla tehtiin yhteensä 294 000 museovierailua! Kasvu edellisvuoden heinäkuuhun oli 38 %, jolloin vierailuja tehtiin 213 000. ”Erityisen kiinnostavaa ja hyödyllistä oli kuulla koronakevään vaikutuksista museoiden toimintaan ja kesän kävijämääriin”, kulttuurija tiedeministeri Annika Saarikko kertoi harjoittelun päättyessä. LÄHDE: FMA CREATIONS OY R EE TT A LE PIS TÖ / VA PR IIK IN K U VA -A R K IS TO. Lyhyen näyttelyesittelyn jälkeen siirryttiin käytännön työhön
Eräs kierroksista on nimetty K18-kierrokseksi. Turun linnan Kidutusta, kuolemaa, kummituksia -opastukset aloitettiin jo vuonna 2007. Helsingin edelleen elävistä kummitustarinoista moni on 1800-luvulta, jolloin kaupunkia piinasivat kulkutaudit, sodat ja tulipalot. Erilaisia kummitustai kauhukierroksia toteuttavat esimerkiksi Turun linna, Helsingin kaupunginmuseo ja Lappeenrannan museot. ”Meiltä toivotaan hämmentävän paljon kummituksia ja mystiikkaa. Ihanan kamalaa! Kauhu ja pelottavat kokemukset ovat suosittua viihdesisältöä, ja myös monet museot tuottavat kauhua käsitteleviä sisältöjä. Kauhuelementtejä voisi valjastaa työhön enemmänkin, sillä kysyntää riittää.” Turun linnan historia on pitkä, ja menneiden aikojen oikeasti tapahtuneita kauheuksia piiritysten ja linnan vankilakäytön ajalta riittää kerrottavaksi. KAUHU KIEHTOO MUSEOSSA Museoiden suositut kauhuteemat tasapainoilevat viihteen ja tietosisällön rajalla. ”Museoon haluttiin tuoda enemmän tunnekokemuksia. Tavallisesti ne kytkeytyvät tavalla tai toisella tositapahtumiin tai historiallisiin henkilöihin. TEKSTI ELINA TEERIJOKI KUVAT SUVI ELO S yysillan pimeys, lepattavat varjot ja kumea tuulen huokaus vanhan rakennuksen uumenissa. Helsingin kaupunginmuseo on tallentanut Helsinkiin liittyviä kummitusjuttuja jo parinkymmenen vuoden ajan. Kansallismuseon kohteista Louhisaaren kartanossa ja Seurasaaressa on omat kummituskierroksensa. ”Pelko on usein käsin koskelteltavaa, ja kokemus tarttuu. Kummitusteema sopi tähän hyvin”, kertoo museolehtori SuviTuuli Waltari Helsingin kaupunginmuseosta. Kummitukset ovat aikansa merkkihenkilöitä, tai tarinat liittyvät traumaattiseen aikaan tai tapahtumaan. Kauhukierroksesta on olemassa kaksi versiota: aikuisten ja koululaisten. Kierroksista tuli heti suosittuja. Ihmiset hakevat seinää selän taakse. Museon kummituskierrokset 8 MUSEO 3/2020 REPORTAASI Karmean kiehtova kauhu. Syyskaudella järjestettävät kierrokset myydään joka vuosi loppuun ja lisääkin toivotaan, kertoo tutkija Susanna Lahtinen Turun museokeskuksesta. Helsingin kaupunginmuseoiden kierroksia suositellaan yli 10-vuotiaille, ei niinkään kauheuden, vaan kierroksen sisältämän kävelyn ja opastuksen seuraamisen vuoksi. Joskus joku pyörtyykin.” Helsingin kaupunginmuseo aloitti kummituskierroksensa vuonna 2017, kun uudistunut museo muutti Senaatintorille. ”Luurankoja löytyy täältä melkein aina kun kaivetaan”, kuvailee amanuenssi Hanna Lommi . ”Jotkut henkilökunnastakin ovat sitä mieltä, että täällä käyskentelee jopa useita eri kummituksia.” V aikka kummituksiin ei uskoisi, kummitustarinat eivät ole pelkkää fiktiota. Aikuisten kierrosta suositellaan yli 15-vuotiaille, koululaiskierros sopii 11 vuotta täyttäneille. Lahtinen on itsekin osallistunut linnan kauhukierroksille ja tietää, että niillä heräävät pelon tunteet ovat vahvoja. Myös Lappeenrannan museot ovat yhteistyössä alueen oppaan kanssa tarjonneet Lappeenrannan 1700-luvulta periytyvän linnoituksen väkivaltaista historiaa käsitteleviä kierroksia jo usean vuoden ajan
” Kummitukset ovat tavallaan totta.
Hovi näkee, että tämän tyyppisissä museoissa myös itse museorakennuksen tunnelma on tärkeässä roolissa pelon herättäjänä. Hänestä on havaintoja ihan viime vuosiltakin”, Kairulahti kertoo. Valoja ääniefektit tukivat kauhun tunnelmaa.” Hovi näkee, että kauhu ja muut populaarit elementit ovat myös eräs keino tuoda interaktiivisuutta perinteiseen museotoimintaan. Vaihtuvia kauhunäyttelyitä on Suomessakin ollut. Suomessa ei ainakaan toistaiseksi ole erityisiä kauhumuseoita, kuten vaikkapa London Dungeon Lontoossa. Museolehtori Suvi-Tuuli Waltari puolestaan nostaa esiin Aleksanterin teatterin kummituksen, joka on tarinan mukaan venäläinen sotilas Krimin sodan ajoilta. ”Melkein kaikkiin vanhoihin taloihin liittyy kummitustarinoita”, Kairulahti sanoo. Museoiden kauhukierrosten suuri kysyntä viittaa siihen, että Suomessa synkkä historia on uutta, ehkä vasta lyömässä itseään läpi. Ulkoasu lainasi populaarista. Kaiku, hämärä, kapeat käytävät sekä valon ja varjon vaihtelut tuovat tunnelmaa”, Susanna Lahtinen sanoo. Kauhu on vain yksi niistä.” Helsingin kaupunginmuseolle kummituskäve10 MUSEO 3/2020 REPORTAASI Karmean kiehtova kauhu. Dracula on populaarikulttuurista tuttu vampyyrihahmo, jolla on juuria romanialaisessa kansanperinteessä. Synkän historian korostaminen veisi huomiota muilta kiinnostavilta teemoilta, joita muurien sisälle mahtuu. ”Linna on rakennuksena jännittävä, jopa pelottava. ”Pikkuhiljaa aletaan ymmärtää, että historia on kerroksellista ja sitä voi lähestyä erilaisista näkökulmista. Tämä haamu muutti rakennukseen Ahvenanmaalta Bomarsundin linnoituksesta, josta teatterin peruskivet tuotiin. Kummituskierroksilla pääsee nykyisin kiertämään niin Kruununhakaa, ydinkeskustaa kuin puistokatujen alueitakin. ”Viihde on Dracula-turismissa myös keino tuoda esiin aitoa kansanperinnettä”, Hovi sanoo. Yleisön toiveista huolimatta Turun linnaa ei kuitenkaan haluta brändätä kauhutaloksi. käsikirjoitti museossa työskennellyt uskontotieteilijä Vanessa Kairulahti , joka myös etsi olemassa olleiden tarinoiden lisäksi kummitusjuttuja tietyistä kohteista. ”Se oli mielestäni taitavasti koottu näyttely, jossa tuotiin esiin sekä kansanperinnettä että populaarikulttuuria, toisistaan selvästi erottaen. Hovi toimi asiantuntijana Tampereen Vapriikki-museossa viime vuonna esillä olleen Dracula-näyttelyn rakentamisessa. ”Sederholm oli köyhästä perheestä rikkauksiin noussut kauppias, joka jatkaa elämäänsä huolenpitäjäkummituksena. Folkloristi Tuomas Hovi on perehtynyt Dracula-perinteen hyödyntämiseen turismissa Romaniassa. Esimerkiksi Turun linnan kauhukierrokset saavat voimansa linnasta itsestään ja tositapahtumista. Dracula-tarinat sekoittuvat myös historialliseen hirmuhallitsija Vlad Seiväs täjän hahmoon. S uomalaisissa museoissa on haluttu vetää selvä raja viihteen ja pedagogiikan väliin. S ynkkä historia , dark history, on suosittu matkailuteema. Monissa kaupungeissa ympäri maailman, ja Suomessa ainakin Helsingissä, järjestetään viihteellisiä kauhukävelyitä, joissa käydään esimerkiksi murhien tapahtumapaikoilla. Juttuja on kertynyt paljon, ja kierroksilla ihmiset kertovat niitä lisää. Kairulahden oma suosikkikummitus on kaupunginmuseon nimikkokummitus Johan Sederholm , joka kummittelee rakennuttamassaan Sederholmin talossa, nykyisen Lasten kaupungin ullakolla. Vahvaan elävöittämiseen ei ole haluttu eikä siihen ole tarvinnutkaan lähteä. Vanessa Kairulahti on sittemmin julkaissut kummitustarinoista myös kirjan Helsingin henget, mutta siihenkään eivät kaikki tarinat mahtuneet
12 www.beweship.com – fineart@beweship.com – 020 7857 500 BEWESHIP Fine Art Arvotaiteen logistiikkapalvelut ammattitaidolla. Untitled-1.indd 1 25.4.2020 9.21 ” Elävöittäminen on taitolaji.
Tuomas Hovi ajattelee, että kauhusisältöjä on helpointa hyödyntää, kun tapahtuneesta on kauan. Ilmeisesti niihin tapahtumiin alkaa olla jo tarpeeksi historiallista etäisyyttä.” Kauhukierrokset ja kummituskävelyt ovat hyvin suosittua sisältöä. Kävelyt ovat kevyesti viihteellisiä, mutta tukeutuvat kuitenkin kansanperinteeseen. Kävelykierroksen konsepti on toiminut. Kuinka eettistä on hyödyntää tositapahtumia tarinankerronnassa. ”Puhutaan synkkyyden asteikosta. Mitä lähempänä tapahtumat ovat ajallisesti, sitä rankemmilta ne tuntuvat. Aikoinaan eläneet ihmiset ovat kokeneet hirveitä kohtaloita, jotka edelleen järkyttävät. Esimerkiksi Lappeenrannassa edelliselle avoimelle kierrokselle osallistui 80 kävijää. K auhutarinat pohjautuvat tositapahtumiin. Kerromme kuitenkin, että lähtökohtamme on aina ihmisten tutustuttaminen kaupungin historiaan. Sekä Turun linnassa että Helsingin kaupunginmuseossa on huomattu, että kauhukierrosten osallistujat myös kertovat mielellään omista yliluonnollisista kokemuksistaan. Pohjimmiltaan museokauhusta haetaan samanlaisia elämyksiä kuin vaikkapa kauhuelokuvista. Tärkeää on kuitenkin erottaa fiktio ja fakta selvästi toisistaan.” Museo ei ole kuitenkaan halunnut alkaa järjestää esimerkiksi Halloween-teemaisia tapahtumia, vaikka yleisö toivoo niitä. Pelkoa halutaan kokea ilman todellista vaaraa, eräänlaisena kuratoituna kauhukokemuksena. Vahva elävöittäminen voisi viedä huomion pois pääasiasta: historiasta ja siitä kertomisesta. ”Museon kauhukierroksella ihminen voi kohdata kauheita asioita turvallisessa ympäristössä”, sanoo Susanna Lahtinen Turun museokeskuksesta. Untitled-1.indd 1 25.4.2020 9.21 REPORTAASI Karmean kiehtova kauhu ” Pedagogiikka on tärkeämpää kuin viihde.. Turun linnan 500 vuotta sitten tapahtuneiden julmuuksien osallisia ei enää ole kuulemassa. Museoväki on varsin yksimielistä siinä, että kauhutarinat toimivat yhteisön varaventtiileinä. Mutta mikä kauhussa kiehtoo. Hanna Lommi näkee, että pieni viihteellisyys voi olla tarpeen houkuttelemaan uusia museokävijöitä. ”Kummituskävelyt tutustuttavat kummitustarinoiden ohella kaupungin kulttuurihistoriaan ja rakennusperinteeseen. Kaupallisesti profiloituneet tuottajat voivat tarjota ehkä toisentyyppistä sisältöä.” Kierrosten käsikirjoittaja Vanessa Kairulahti on samoilla linjoilla. lyt ovat Suvi-Tuuli Waltarin mukaan ”sisäänheittotuote” molempiin suuntiin. Tarinankerronta on elämys jo itsessään. ”Joskus meiltä toivotaan oikein rankkaa kierrosta. Kierroksia järjestetään nykyisin muillakin teemoilla.” Lappeenrannan museo ostaa kummituskierrosten opastukset ulkopuoliselta tekijältä, joka hyödyntää draaman keinoja esimerkiksi pukeutumalla historialliseksi hahmoksi. ”Halloween ei millään tavalla liity suomalaiseen kulttuuriperintöön”, Lommi perustelee. Sortovuosien tapahtumat toistuvat Helsingin kummitustarinoissa usein”, Suvi-Tuuli Waltari kertoo. Sisällissodan tapahtumapaikkoja tuotiin paljon esiin sodan 100-vuotismuistovuotena. Turun linnan kauhukierrokset myydään aina loppuun. ”Jos sen avulla saa ihmiset kiinnostumaan vaikka taiteesta, sehän on vain hyvä asia. ”Tarinat purkavat usein kollektiivisia traumoja. Museolle saadaan uutta yleisöä, ja uudet ihmiset kiinnostuvat historiasta. 13 www.beweship.com – fineart@beweship.com – 020 7857 500 BEWESHIP Fine Art Arvotaiteen logistiikkapalvelut ammattitaidolla
Veteraaneja museossa ei enää juurikaan käy. Silloin museossa kävi vielä paljon veteraaneja ja Haavisto pääsi kuulemaan tarinoita rintamalta. Kävijämäärät ovat nousseet huimasti. Tavarat ovat kuuluneet 7-vuotiaalle Armi Met säpellolle , joka menehtyi talvisodan ensimmäisen päivän pommituksissa. ”Aina välillä kävi ilmi, että esimerkiksi jotakin merkkiä olikin ehkä käytetty jossakin paikassa eri tavalla kuin mitä me kerroimme.” Nykyään Sotamuseon asiakkaista suuri osa on Suomenlinnassa vierailevia turisteja. Se tuntui tärkeältä. TEKSTI JENNA PARMALA KUVAT KATARIINA SALMI S otamuseon tilat sijaitsevat Suomenlinnassa, punatiilisissä 1800-luvun lopulla rakennetuissa maneeseissa. Tuolloin hän piti opastettuja kierroksia Kruununhaan näyttelytiloissa, jotka eivät enää ole käytössä. Kymmenen vuotta sitten museovieraita oli vuodessa noin 50 000, viime aikoina noin 130 000. Olen kuitenkin päässyt tapaamaan suuren määrän sotiemme veteraaneja.” Veteraanien kanssa keskusteltiin ja väiteltiinkin. Usein esitelmän jälkeen muutama ih< Sotamuseon suosituimpia esineitä ovat Simo Häyhän univormu ja Molotovin cocktaileista kertovat esineet. Ilmassa lehahtaa maan tuoksu. ”Haluamme jättää kävijälle tiedon siitä, että sodassa loukkaantuneita ei jätetty Suomessa yksin. Se muistuttaa näyttelytilassa aikaisemmin sijainneista korsuista ja teltasta, jonka alle oli tehty oikea maapohja. 14 MUSEO 3/2020 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Miten sodasta kerrotaan. SOTIEN MUISTO MUSEOSSA Näyttelypäällikkö Lauri Haavisto tuntee sotahistorian ja haluaa herättää tiedonnälkää myös muissa. Moni sodassa haavoittunut sotilas eli itse asiassa hyvän ja jatkuvan hoidon ansiosta pidemmän elämän kuin haavoitta kotiin palannut sotilas.” L auri Haavisto aloitti työnsä Sotamuseossa 22-vuotiaana. ”Molemmat isoisäni taistelivat sodassa, mutta en koskaan ehtinyt tapaamaan heitä. Kävijän silmä osuu ensimmäiseksi keskelle sijoitettuihin sotakalustoihin ja ajoneuvoihin tutuissa vihreän sävyissä. ”Me kuitenkin vierailemme veteraaneja hoitavissa kuntoutussairaaloissa ja pidämme esitelmiä työstämme. ”Näiden esineiden äärellä moni liikuttuu, sillä sodan todellisuus, kuolema ja kärsimys tulevat hyvin lähelle.” Perusnäyttely päättyy sotainvalidien kuviin. ”Ihmiset rakastavat tuttua sotakuvastoa.” > Perusnäyttelyn koskettavimpia esineitä ovat pommituksissa kuolleen 7-vuotiaan tytön mekko ja nukke.. Kun näyttelypäällikkö Lauri Haavisto opastaa kierrosta maneesissa, hän aloittaa usein tutuista aiheista, sodan alkamisesta ja siihen valmistautumisesta, mutta pysähtyy sitten hetkeksi vitriiniin sijoitetun lapsen mekon, medaljongin ja nuken äärelle
15 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin
• Harrastaa squashia, tennistä, lukemista, Playstation-pelejä ja kaupunkikävelyjä. Nyt yhteiset lounaat ja kahvit viiden hengen työporukkamme kanssa ovat siirtyneet virtuaalisiksi. Puolustusvoimat tarjoaa museon työntekijöille lauttamatkat Santahaminan ja Suomenlinnan välillä. Nyt teemme vaimoni kanssa kävelyitä erilaisiin kaupunginosiin ja pelaamme yhdessä Playstationia. < Lauri Haaviston työpöydältä löytyy aina kyniä ja paperia. 17 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Miten sodasta kerrotaan. KOULUTUS: • Filosofian maisteri Helsingin yliopistosta, 2008 TYÖKOKEMUS: • 2001–2009 Sotamuseon näyttelyopas • 2007–2008 Puolustusvoimien joukkoosastoperinteet -kirjaprojektissa • 2010 Suomalainen sotilas -teoksen päätoimittaja • 2009–2011 Suomen Tykistömuseon tutkimusjohtaja • 2011 alkaen Sotamuseon näyttelypäällikkö TAVALLINEN TYÖPÄIVÄ: 07:00 Lauri suuntaa kotoaan Myllypurosta Santahaminaan. ”Koronaepidemian vuoksi kahvihuone on epätavallisen hiljainen. 13:00 Kokouksia puhelimessa ja Skypessä. Koronaepidemian vuoksi puhelinpalaverit ovat muutenkin lisääntyneet.” 16:00 Lautalla kotiin. 08:00 Työpäivä alkaa. Pyrin käyttämään aamun hiljaiset tunnit sähköpostiliikenteen hoitamiseen.” 12:00 Lounas työpaikkaruokalassa. Haavisto piirtää, luonnostelee, tekee muistiinpanoja ja kirjoittaa ajatuksiaan ylös pitkin päivää.. Yleensä juomme työporukan kanssa yhdessä aamukahvit. Pidämme erityisesti peleistä, joissa liikutaan historiallisissa maisemissa.” Haavisto täyttää tänä vuonna 42 vuotta ja on siksi haastanut itsensä lukemaan vuoden aikana 42 kirjaa. ”Aikaisemmin kävin töiden jälkeen kirjastossa tai pelaamassa tennistä ja squashia. LAURI HAAVISTO, 41, SOTAMUSEON NÄYTTELYPÄÄLLIKKÖ • Naimisissa, asuu Myllypurossa Helsingissä. ”Kokoelmiemme muutettua alkuvuodesta Vantaalle kokoelmakeskukseen en enää pääse katsomaan esineitä aina kun haluan, joten puheluja tulee soitettua enemmän. Käymme työpaikalla porrastetusti yksi kerrallaan
Tällainen laajempi näkökulma olisi mielenkiintoinen lähestymiskohta sotahistoriaan.” < Puna-armeijan sotilaat ovat ampuneet kylttiin sekä raaputtaneet tekstin CCCP kyrillisillä aakkosilla.. Lauri Haaviston työhuone on siisti, suorastaan askeettinen. ”Monet veteraanien tarinat vedenalaisista pommituksista ovat hyytäviä. minen haluaa jäädä jakamaan oman kokemuksensa sodasta.” Mikäli nyt puhkeaisi sota, Sotamuseo jatkaisi toimintaansa. ”Museossa työskenteleminen on kasvattanut ymmärrystäni siitä, että sota ei pääty rauhansopimuksen allekirjoittamiseen. Sotamuseossa aukeaa keväällä 2021 Olisiko sinusta sotilaaksi. -näyttely. Tukholmassa sijaitsevan Armémuseumin näyttely lähtee liikkeelle filosofisesta kysymyksestä: Miksi me sodimme. Hän piirtää, luonnostelee, tekee muistiinpanoja ja kirjoittaa ajatuksiaan ylös pitkin työpäivää. Sota jatkuu vielä pitkään ihmisten mielissä ja yhteiskunnassa. Sodan jäljet näkyvät meissä vielä monien sukupolvien ajan.” Haavisto kertoo pelaavansa mielellään Battlefield 1 -nimistä peliä, joka kuvaa tapahtumia ensimmäisen maailmansodan aikana. ”Ennen kaikkea haluan, että kävijälle jää tiedonnälkä ja kiinnostus kuulla aiheesta lisää.” Näyttelyä kootessa Haavistolle tärkeimpiä ovat tavallisten ihmisten tarinat. Sellaisia ovat esimerkiksi kuvat väkivaltaisesti surmatuista lapsista. Museolla on tarjolla myös valtava määrä tietoa siitä, miten yhteiskunta on selviytynyt aikaisemmista sodista. Siinä pohditaan sotilaiden kohtaamia kysymyksiä ja valintoja. 18 MUSEO 3/2020 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Miten sodasta kerrotaan. ”Sotamuseon arki on jatkuvaa tasapainoilua sen kanssa, että yritämme kertoa kauhistuttavasta asiasta museokävijälle, mutta emme halua saattaa häntä pois tolaltaan.” Haaviston tavoitteena on jättää museokävijän mieleen punainen lanka Suomen sodan kulusta ja sen tapahtumista. Tärkein ero on se, että oikeassa sodassa sotilas voi kuolla vain kerran. Tarinat saavat myös sukellusveneen ahtaat tilat tulemaan lähemmäs. ”Sotaa voisi myös pohtia Suomen sotia laajemmin. ”Sellaiset yhden elämän sotapelit eivät viehätä kovin monia, sillä ne vaativat äärimmäistä varovaisuutta ja harkintaa, niin kuin tosielämäkin.” S otamuseon henkilökunnan työhuoneet sijaitsevat kilometrin päässä maneeseilta. Museo keskittyisi keräämään aineistoa ja tietoa meneillään olevasta tilanteesta sekä järjestämään ajankohtaisia näyttelyitä rintaman tapahtumista. Sellaisia on kerätty myös Sotamuseon suosituimpaan kohteeseen, sukellusvene Vesikkoon. ”Vien mielelläni tavarat heti takaisin paikalleen kun olen käyttänyt niitä.” Pöydällä tietokoneen ja puhelimen vieressä ovat kynä ja paperipino, Haaviston ajattelun välineet. Kävijä alkaa ymmärtää tapahtumia, joita sukellusveneessä on koettu.” Tulevaisuudessa Haavisto toivoo, että museo pääsisi laajentamaan näyttelytilojaan vieläkin enemmän maneesien ulkopuolelle. Sisällä tuoksuu sekoitus juuri keitettyä kahvia ja puusaunaa. Vaikka esimerkiksi pelin aseet on kuvattu historiallista tarkkuutta noudattaen ja niistä tarjotaan pelaajalle myös tietoa, ei peli muuten tarjoa Haaviston mielestä oikeaa mielikuvaa sodasta. Pöydällä odottaa myös Haaviston vuonna 2010 päätoimittama Suomalainen sotilas -teos, joka auttaa tulevan näyttelyn suunnittelussa. Työhuoneiden vieressä sijaitseva Merisotakoulun puusauna on tarjonnut saunavuoroja myös museossa työskenteleville. Kävijältä kysytään esimerkiksi, minkälaisia asioita hän kertoisi sodasta läheisilleen, mitä ottaisi rintamalle mukaan ja pelkäisikö hän eniten haavoittumista, tappamista vai kuolemaa. ”Työni museossa jatkuisi, sillä Sotamuseo Suomenlinnassa toimisi todennäköisesti myös sodan aikana.” Sodan aikana museon työ olisi Haaviston mukaan erilaista. Haavisto kertoo käyneensä näyttelyä varten läpi myös sotakuvia ja -tarinoita, jotka ovat olleet liian kammottavia museossa esitettäviksi
Vaarallinen Matka -kirjassa Mörkö seisoo synkkänä haamuna tiheässä lumimyrskyssä, kun taas teoksessa Kuka lohduttaisi Nyytiä. Taikatalvi-kirjassa Muumipeikko herää Muumitalossa kesken talviunien. Muumipeikko kohtaa välinpitämättömän, vieraan maailman ja oppii itsenäisyyttä. Kasvi yrittää popsia Niiskuneidin suihinsa, kunnes Muumipeikko tulee apuun ja hakkaa väkivalloin pensaan kaikki raajat katki. Hehkuva komeetta lähestyy uhkaavasti Muumilaaksoa, jonka asukkaat lähtevät epätoivoiseen pakoon. M uumilaakson pelottavista hahmoista tunnetuin lienee Mörkö , jonka maine yltää jopa jääkiekkokaukaloihin saakka. Se mitä ei nähdä, on kaikkein kauheinta. Seinää koskettamalla voi räiskäyttää salaman sähköiseen hattivattiin. 19 KOLUMNI Muumimaailman kauhuelementit KAUHUJEN MUUMILAAKSO On tienoo äkkiä niin hiljainen ja musta ja mörkö niin kuin vuori tuijottaa, ja jäinen maa on täynnä kammotusta, kun kuustakin pois värit putoaa. Häntä ei ymmärretä, vaan pelätään. Mörön tragedia on yksinäisyys. Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan tunnelma on kuin maailmanloppua odottavassa katastrofielokuvassa. Todellisuudessa maan alleen jäädyttävä Mörkö on vain yksi lukuisista kauhuelementeistä muumien maailmassa. Majakkasaarella Muumipeikko viettää ikään kuin teini-ikää, luo omaa tilaansa ja ihastuu onnettomasti. Teoksessa Taikurin Hattu hän jopa puhuu, mutta myöhemmin vain murisee. Kuten parhaissa kauhutarinoissa, oma mielikuvitus sanelee pelon rajat. Lapsia kiehtovat oudot, pelottavat asiat. Muumimuseon digitaalinen hattivattiseinä onkin lasten ehdoton suosikki. Matka ja kasvu ovat tyypillisiä pelottavien tarinoiden raameja. Saarella Muumipeikko rohkaistuu kohtaamaan Mörön, joka ilahtuu kommunikoinnista toisen kanssa. Kirjan kammottavin hahmo Jäärouva ei näy kuvituksissa lainkaan. Kirjassa tavataan ehkä Muumilaakson iljettävin olio, monin keltaisin silmin tuijottava Angostura-lihansyöjäkasvi. Mörkö vaanii usein Muumitarinoiden reunamilla pelkoa kylväen. Tove Jansson , Kuka lohduttaisi Nyytiä. Vain hänen valkoinen kylmyytensä pyyhkäisee hahmojen ohitse. Raamatullinen heinäsirkkaparvi syö kokonaisen metsän. hän uhkaa pientä Tuittua. Kaikki muut nukkuvat. Tove Janssonin luoman idyllisen Muumilaakson varjoissa piilee monenlaisia kamaluuksia: jättiläissisiliskoja, näkymättömiä uhkia, kolossaalisia merihirviöitä ja järisyttäviä luonnonkatastrofeja. Riikka Kuittinen Kirjoittaja työskentelee Muumimuseon museoamanuenssina.. Kertomuksessa Hattivattien salaisuus kohdataan kummalliset, ukkosmyrskystä energisoituvat hattivatit, jotka vaeltavat sieluttomana valkoisena armeijana kuin aivopesty kulttiyhteisö. Monissa kauhuelokuvissa päähenkilöt ovat aikuistuvia nuoria, joiden tuttu maailma järkkyy. Yleensä niin lempeä ja kodikas talo onkin täynnä synkkiä varjoja ja kalseaa kuunvaloa. Kirjassa Muumipappa ja meri Mörkö seuraa Muumiperhettä lepakkomaisena varjona yli meren
Museo eräällä tavalla hoitaa sairaalan lakkauttamispäätöksestä syntynyttä haavaa. Viime aikoihin asti alueella on edelleen ollut myös potilaita. Oli kuin tulppa olisi irronnut, oli jonoja ja takaovetkin avattiin. H arri Nymanin mukaan Kellokosken museon erityispiirre on keskustelu. Siksi museon kohtalo on avoin. Sittemmin siitä on tullut kaikille avoin näyteikkuna psykiatrian suljettuun todellisuuteen. HUS omistaa alueen nyt, mutta 2-3 vuoden päästä se vetäytyy paikkakunnalta. TEKSTI ANU HUTTUNEN K esällä 2017 Kellokoskella tapahtui mahdottomia. Vuonna 1915 perustettu Kellokosken sairaala on ollut kyläyhteisön ytimessä. ”Ihmiset kiertelevät ensin jonkin aikaa, ja aloittavat sitten keskustelun. Se veti Tuusulan museon amanuenssin Harri Nymanin hiljaiseksi. Tulevaisuus on kuitenkin epävarma. ”Alustamme käynnin tarkkaan. Vain yhdeksi viikoksi, ihan kokeeksi. ”Mielenterveysongelmat ovat kansantautejamme. Mielisairaalamuseon yleisötyöhön kuuluu myös yhteisötaide. Tuusulassa kaikki 4.-luokkalaiset vierailevat mielisairaalamuseossa osana kunnan kulttuurikasvatusta. Yhden kesäviikon aikana näyttelyssä kävi 2500 ihmistä. H U S M U SE O TO IM IK U N TA. Museoista on tullut muistamisen paikkoja henkilökunnalle, potilaille sekä suurelle yleisölle. Kiltti tervehdys voi olla todellista tehohoitoa.” Alakoululaisten kierroksella on käyty kumartamassa Kellokosken Prinsessalle sairaalakartanon parvekkeen alla: päiden noustessa ylhäällä vilkuttaa prinsessaksi pukeutunut hoitaja. M yös lapset ovat otollista yleisöä. Tärkein ryhmä täällä ovat kellokoskelaiset”, Nyman sanoo. Mietimme ihmisolennon moni< Sairaalamuseot avaavat näköaloja psykiatrian suljettuun todellisuuteen. Selvitämme, että meillä on erityislupa nähdä mielisairaala, ja että potilaita kohdatessamme velvollisuutemme on tukea hoitotyötä. 20 MUSEO 3/2020 MUSEOILMIÖ Sairaala lähti, museo jäi PELKO POIS Sairaalamuseossa voi kohdata vaiettua historiaa. Viime vuoden projekti oli ”Kaamosmasennusta torjuva postitoimisto”, jonka puitteissa 500-600 koululaista piirsi Prinsessalle ja nykyisille potilaille parantavan postikortin. ”Ei sellaista tapahdu museoissa. Ensimmäinen tapahtui vuonna 1973, kun laitosmies Usko Huja nen alkoi esitellä sairaalan vintille säästämiään ”historian muistoja”. Paikkakunta oli vereslihalla, sairaalan lakkautuspäätös oli niin tuore asia.” Tästä alkoi Kellokosken museon toinen tuleminen. Monet heistä ovat kiinnostuneita toiseudesta, erilaisuuden kohtaamisesta ja sosiaalisesta tasa-arvosta. Sairaalan väki ihastui museoonsa. > Kellokoskella voi tutustua psykiatrian hoitomuotojen historiaan ennen lääkehoidon läpimurtoa 1950-luvulla. Missiomme on pelottavuuden riisuminen niiden ympäriltä”, Nyman kuvaa. Teini-ikäisten kanssa on ihmetelty taideterapiassa syntyneitä kuvia ja keskusteltu ihmisen sisäisistä maailmoista. Ne ovat tärkeitä myös paikallisidentiteetin kannalta. Kellokosken mielisairaalamuseo avasi ovensa suurelle yleisölle. Kävijöitä on löytynyt muualtakin. ”Paikallisyhteisöillä on oikeus omaan kulttuuriperintöönsä