”NABBTEERI EI MAALAA UHKAKUVIA.” Museot luonnossa – luonto museoissa LUONTO RETKI MUSEOO N TA TJ A A N A M O R TO N 3 / 2019 LUONTO • 9,80 € PARHAAT TARINAT PINTAA SYVEMMÄLTÄ
2 MUSEO 3/2019 44 LUONTORETKI MUSEOON Luontoreittien varsilta ja kansallispuistojen kupeesta voi poimia herkullisia museokohteita oman maun mukaan. VIHREÄ KÄDENJÄLKI Kolumni Riitta Ojanperä 15. Päivi von Rabenau 20.9. OIVALLUSTEN ARKKI Satakunnan museon Luontotalo Arkki on lasten suosikkimuseoita. Maria Paldanius 24. HISTORIAMIES DIGIAJASSA Suomen museoliiton uusi puheenjohtaja Pekka Sauri Nelli Korpi 7. MUSEO-lehti kertoo 18 vinkkiä museomatkalle luontokohteisiin. ILMASTONMUUTOS, TOIMI NYT Museoiden ilmastonmuutosasiantuntija Henry McGhie ja Luomus Irma Capiten 13. LUMILEIKKEJÄ TULEVAISUUDESSAKIN Nelli Korpi 8. SUO, HYTTYNEN JA JUKKA Lapin maakuntamuseon luonnontieteiden amanuenssi Jukka Salmela kasvattaa sulkahyttysiä. 2019 • Teemana luonto R O N I R EK O M A A JA R I K U U SE N A H O 3 / 2019 JO U N I P O R SA N G ER 4. MENNEISYYS ON TULEVAISUUTEMME Pääkirjoitus Pekka Sauri 5. Laura Pullinen
NÄYTTELYLIITE 57. Katja Martelius 40. ANNA PALAUTETTA. 51. 13 300 KILOMETRIÄ, 100 MUSEOTA JA 24 SEIKKAILIJAA Museokortti 54. Jenna Parmala 32. 3 20 LUONTO ON TAITEEN ARVOISTA Nabbteeri ei maalaa uhkakuvia, vaan esittää taiteen keinoin vetoomuksen luonnon ja ympäristön monimuotoisuuden puolesta. Jukka Naaranlahti JE N N A PA R M A LA KO TIK U TO IS EN SE LK Ä R A N G AT TO M U U SK U LT IN E TN O G R A FIA A JA M U IT A N A A PU R U U K SIA : R YT Ö , N A B B TE ER I MUSEO-LEHDEN IRTOMYYNTIPISTEET EKENÄS / TAMMISAARI Ekta museum / Ekta museo HELSINKI Tekniikan museo HÄMEENLINNA Museo Skogster MIKKELI Mikkelin kaupungin museot SAVONLINNA LUSTO – Suomen Metsämuseo TAMPERE Tampereen taidemuseo TURKU Sibelius-museo VAASA Pohjanmaan museo VARKAUS Varkauden museot MUSEO on irtonumeromyynnissä myös seuraavissa Lehtipisteen myyntipisteissä: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Sokos, Prisma, FoodMarket ja R-kioski. NÄYTTELYSUOSITUKSET SYKSYYN Kirjailija Anni Kytömäen vinkit luontoaiheisiin näyttelyihin. Anne Salomäki 36. LI IS A VA LO N EN 28. MAAILMA OSTARILLA Kokoelmat kertovat Helinä Rautavaaran museosta . Anneli Lenkkeri 48. KOSKEMINEN EHDOTTOMASTI SALLITTU Näyttelyarvio Hyvinkään taide museon uudesta Taidelabrasta. LINNANMUURIN SALAISUUS Museo-oppaiden tarinat Hämeen linnasta ja Museo Militariasta . PAHANILMANLINTU Sarjakuva Pauli Kallio ja Jan Lindström 52. VESI VANHIN VOITEHISTA Budapestin luonnon kylpylöiden historia
Tätä vaalikaamme. Homo sapiens, viisas ihminen, on ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa lajin toiminta uhkaa elämän jatkumista tällä pienellä planeetalla. Tajusin tämän katsellessani saksalaisen valokuvaajan Hans Wagnerin värikuvia Suomesta kesältä 1939. Historialliset museot kertovat, miten ihmiset ovat eläneet aiemmin. Ihmisten pyrkimykset ja tunteet pysyvät samoina. 4 MUSEO 3/2019 57. Menneisyys ei ole mustavalkoinen. Historian tunteminen auttaa ymmärtämään, miten ihmiskunta on yrittänyt edistää hyvinvointiaan ja onnellisuuttaan aikojen saatossa. Elämäni merkityksellisimpiä oivalluksia oli se, että historialla on värit. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Leena Tokila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Nelli Korpi ULKOASU Inari Savola ASIANTUNTIJARYHMÄ Teemu Ahola, Taina Myllyharju, Riitta Ojanperä, Johanna Rassi, Marjo Vänttinen AVUSTAJAT Irma Capiten, Pauli Kallio, Emmi Korhonen, Jari Kuusenaho, Anni Kytömäki, Anneli Lenkkeri, Jan Lindström, Katja Martelius, Tatjaana Morton, Ilpo Musto, Jukka Naaranlahti, Riitta Ojanperä, Maria Paldanius, Jenna Parmala, Jouni Porsanger, Laura Pullinen, Päivi von Rabenau, Tuuli Rajavuori, Roni Rekomaa, Anne Salomäki, Tanja Salonen, Liisa Takala KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Historia on tässä, historia on meissä, ja museot kertovat siitä meille. Vavahduttavaa on havaita, että ainoastaan teknologia ja muoti muuttuvat. Tehtävämme on oppia näistä kertomuksista ja varmistaa niiden avulla ihmiskunnan ja biosfäärin tulevaisuus. Menneisyyden ymmärtäminen on tulevaisuuden edellytys. Taidemuseot puolestaan kertovat, miten ihmisten kokemus ympäröivästä todellisuudesta on kehittynyt sivilisaation edetessä. Edistyksen välineet, erityisesti fossiilienergian polttaminen, ovat nyt osoittautuneet kohtalokkaiksi. Museoilla on keskeinen tehtävä tämän ymmärryksen kartuttajana. Olen aina ollut historiaihminen ja ajatellut, että nykyhetki on menneisyyden enemmän tai vähemmän johdonmukainen seuraus. Kuten tavallista, aloin vakavasti miettiä tämän luottamustehtävän merkitystä vasta valintani jälkeen. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki Aikakauslehtien liiton ja Kultti ry:n jäsen TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2019 Kestotilaus 34 €, määaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 9,80 € ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA Forssa Print ISSN 0781-0032 (painettu) ISSN 2489-8422 (verkkojulkaisu) KANNEN KUVA Tatjaana Morton Luontotalo Arkki. PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 MENNEISYYS ON TULEVAISUUTEMME A loitin pari kuukautta sitten Suomen museoliiton puheenjohtajana. Niitä julkaistiin taannoin kirjana nimellä Viimeinen kesä (Gummerus 1985). Pekka Sauri Suomen museoliiton hallituksen puheenjohtaja
AJANKOHTAISTA Uutisia museomaailmasta HISTORIAMIES DIGIAJASSA Suomen museoliiton uusi puheenjohtaja Pekka Sauri viihtyy kaupunginmuseoissa ja haluaa tuoda museot voimakkaasti digiaikaan. On uskomatonta, miten kaupunki selvisi toisesta maailmansodasta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vankemmin ajattelen, että ihmisten elämä ei muutu miksikään. Sauri kertoo, että hänellä on läheinen suhde erityisesti historiallisiin museoihin. Samalla Sauri sai vastuulleen joka toisen MUSEO-lehden pääkirjoituksen kirjoittamisen. Digitaalisuus on suurimpia murroksia historiassa.” Sauri kertoo, että hänen oman elämänsä keskeinen historiaherätys tapahtui varhain. Museot kertovat, millaista elämä oli menneisyydessä ja miten aika ja arki ovat muuttuneet. ”En ole toipunut siitä vieläkään, vaikka siitä on jo 40 vuotta. P arhaiten Helsingin apulaiskaupunginjohtajana, poliitikkona ja radiotoimittajana tunnetuksi tullut työelämäprofessori Pekka Sauri valittiin toukokuussa Suomen museoliiton puheenjohtajaksi. ”Helsingin historia on aina ollut lähellä sydäntäni, joten voi sanoa, että Helsingin kaupunginmuseo on lempimuseoni.” Sauri kertoo, että käynti Auschwitchin museossa on ollut hänen elämänsä hätkähdyttävin museokäynti. Kaupunginmuseot ovat erityisen kiinnostavia, sillä niistä oppii aina kunkin kaupungin historiasta ja voi ymmärtää kaupunkilaisten nykypäivää paremmin. ”Museoiden laaja aikaja historiaperspektiivi on kiehtova. Se oli avainelämys historian ymmärtämisessä ja siitä kiinnostumisessa.” Nelli Korpi Suomen museoliiton uuden puheenjohtajan Pekka Saurin harrastuksiin kuuluvat musiik ki, historia, ornitologia ja luonnonvaraiset kasvit. ”Olin vasta seitsemänvuotias, kun vanhempieni opiskelukaveri antoi meille Helsingin palotoimen 100-vuotishistoriiikin ja kiinnostuin siitä valtavasti. Vain muoti ja teknologia muuttuvat.” Sauri kertoo käyvänsä aina museoissa, missä ikinä onkaan. Museosta löytyy hyvin koskettavia tarinoita.” S uomen museoliiton puheenjohtajana Pekka Sauri toivoo pääsevänsä vaikuttamaan erityisesti museoiden digitalisoitumiseen. TU U LI R A JA V U O R I. ”Jo nyt tämän parissa tehdään paljon, mutta paljon on varmasti vielä tehtävissä. Myös Riian kaupunginmuseo on jäänyt mieleen. Myös taidemuseoissa tulee käytyä paljon
Otsikko IltaSanomien verkkolehdessä 14.8.2019 ” Olen vasta päättäjäksi tulemisen myötä löytänyt museomaailman. Patoharju kirjoitti 30 vuotta sitten: ”Ilmansaasteiden tuhoavat vaikutukset meitä ympäröiviin rakennuksiin, esineisiin ja muistomerkkeihin ovat edelleen monille tuntemattomia. ” Informaatio vastaanotetaan mieluusti liikkuvan kuvan kautta, ja tärkeää on, että museossa on myös hauskaa." Toimittaja Susanna Laari ihastui Hakasalmen huvilan Suruton kaupunki -näyttelyyn. Minulla on aikoinaan ollut korkea kynnys astua museoihin sisälle. ”Ilmaston ilmeinen muutos yhdistyneenä huonoon hoitoon tullee hävittämään aarteiden orgaanisen aineksen lähivuosina”, hän toteaa. Me, jotka virkamme puolesta vaalimme tämän maan historiallista esineistöä, olemme liian kauan ajatelleet, ettei meillä ole syytä huoleen.” 30 VUOTTA SITTEN < Designmuseon yliintendentti Merja Vilhunen opastaa kulttuuriministeri Hanna Kososta luet teloimaan. ” Mona Lisa herättää museoraivoa: pitkä jonotus ”nähdäkseen sen 10 sekuntia”. Tuuli Rajavuori AJANKOHTAISTA Uutisia museomaailmasta MEDIASSA ILMA UHKAA Jo 30 vuotta sitten vuoden kolmannessa MUSEO-lehdessä 1989 puhuttiin ilmastonmuutoksesta ja ilmansaasteista sekä niiden molempien vaikutuksesta kulttuurihistoriallisen perinnön säilymiseen. Museoharjoittelun suurin yllätys löytyikin kokoel mista. Tänä vuonna yli 70 päättäjää kokeili museotyötä 40 museossa. 6 MUSEO 3/2019 POLIITIKOT MUSEOHARJOITTELUSSA elokuun lopussa järjestetty Poliitikon museoharjoittelu -kampan ja tarjosi päättäjille kurkistuksen museoiden kulissien taakse ja mahdollisuuden kokeilla museotyötä käytännössä. Museoliiton vieraina harjoitteluun osallistuivat eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Tuula Haatainen sekä tiedeja kulttuuriministeri Hanna Kosonen . ”Museoharjoittelu on erittäin hyvä tapa tutustua museoiden toimintaan ja valintoja täynnä olevaan arkeen”, Hanna Kosonen totesi vierailtuaan Arkkitehtuurimuseossa ja Designmuseossa. Kososen työhön kuului Friitalan nahkajakun luetteloiminen osaksi Designmuseon kokoelmaa. Tämän päivän ilmastonmuutoskeskustelu painottuu aiempaan tapaan elävän luonnon vaarantumiseen. Apu-lehti 10.7.2019. Olen vasta nyt tajunnut, kuinka huikeita museoita Raumallakin on.” Poliitikon museoharjoitteluun osallistunut kansanedustaja Kristiina Salonen Radio Ramonassa 27.8.2019. Louvren museovieraita harmittaa, kun yhtä teosta saa katsoa vain hetken jonotettuaan ensin tunteja. Jos haluamme sivistää ihmisiä ja tarjota mahdollisuuden rikastua ja ymmärtää maailmaa paremmin, pitää katsoa laajemmalle.” Kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila kertoo, miten kansainvälistyminen on vaikuttanut museon toimintaan. Helsingin Sanomat 7.8.2019 ” Ei voida vain pyöriä suomalaisessa kulttuurikuplassa ja katsoa maailmaa siitä näkökulmasta. Lehdessä Ora Patoharju kirjoittaa tutustuneensa Egyptin aarteisiin, ja esimerkiksi Tutankhamonin hauta-aarteiden kunto ja säilyvyys konservoinnin puutteessa herättivät ”kemistinvaiston”. ”Jäin miettimään, miksi 1960-luvun nahkatakki on niin samanlainen kuin omani”, Kosonen naurahti kuvaillessaan takkia tietokantaan. Lue lisää: museoliitto.blogspot.com
Taidevarastointi lämpötilaja kosteusvalvotuissa tiloissa . Maalaustaiteen, kehysten, paperiteosten ja tekstiilien konservointia vuodesta 2001 www.primaart.fi hannele.heporauta@primaart.fi, puh. Konservointipalvelut . Opetustoimen päällikkö visioi, että pitäisikö meidän tehdä tästä peräti edu-tuote.” Vuosittaisella Vuoden museopedagoginen teko -palkinnolla Suomen museopedagoginen yhdistys nostaa esille esimerkillisiä ja huomionarvoisia projekteja suomalaisten museoiden yleisötyössä ja pedagogisessa toiminnassa. 040 541 1525 . syyskuuta neljännentoista kerran, ja palkintoa tavoitteli yhteensä 18 ehdokasta. Kokoelmanhallintapalvelut, inventointi, arvonmääritykset ja taiteen realisointi. Näyttelypalvelut, teosten kuljetus ja ripustus, tekniset suunnittelupalvelut sekä teosten näyttelytarkastukset . Lumileikit hyväksyttiin kansalliseen elävän perinnön luetteloon Tuusulan museon aloitteesta 2017.” Luminaari-hankkeen sisältövastaava ja lumileikkeihin perehtynyt kulttuurintutkija, museon amanuenssi Harri Nyman Tuusulan museosta kommentoi voittoa: ”Palkinto ja siihen liittyvä näkyvyys ovat meille tosi tärkeitä. Kehysten konservointi, kultaus ja muut kehystyspalvelut . Vaikeaksi koettua teemaa onnistutaan käsittelemään helppotajuisesti ja iloisessa hengessä. K eväällä 2019 toteutettu Luminaari on monialainen oppimiskokonaisuus, jossa lumileikit ja ilmastonmuutosskenaariot yhdistyvät kestävän kehityksen tavoitteisiin. LUMILEIKKEJÄ TULEVAISUUDESSAKIN Tuusulan museon, kirjaston ja opetustoimen Luminaari on voittanut Vuoden museopedagoginen teko -palkinnon. Luminaarissa alakoululaiset tutustuivat lumileikkeihin uhanalaistuvana kansanperinteenä ja kartoittivat kestävän kehityksen mahdollisuuksia koululaisten ja heidän perhei densä arjessa. Nelli Korpi 7 AJANKOHTAISTA Uutisia museomaailmasta ” Yhteisvastuun puolesta. Palkinnon jakanut Museopedagoginen yhdistys Pedaali perusteli valintaa: ”Luminaari pureutuu kunnianhimoisesti ajankohtaiseen ilmastoteemaan ja pyrkii rohkeasti kohti yhteiskunnallista muutosta. Olosuhdetarkastukset ja -valvonta . Se myös vahvistaa museopedagogiikan paikkaa arvokkaana väriläiskänä museotyössämme.” Nymanin mukaan Luminaari on konkreettisia tekoja ilmastonmuutostietoisuuden ja toiminnan puolesta. Hanke näyttää esimerkkiä, miten museo voi luoda monipuolisen ja kantaaottavan projektin keskittyen aineettomaan kulttuuriperintöön. ”Olemme ihan tietoisesti pyrkineet konseptiin, joka voitaisiin toteuttaa joka talvi. Palkinto jaettiin 17. Tämä on upea tunnustus ja laatusertifikaatti tekemällemme työlle. Kuriiripalvelut . ”Joka kerta kun kuulen ilmastonmuutosuutisia, siunailen mielessäni, että onneksi on Luminaari. Tuntuu hyvältä, kun on löytänyt oman tavan toimia tietoisuuden ja yhteisvastuun puolesta.” Luminaari pysyy Tuusulan toiminnassa jatkossakin
Tiedon pitää herättää tunteita, jotta ihminen haluaa muuttaa toimintatapojaan. 8 MUSEO 3/2019 ILMASTONMUUTOS Matka tiedosta tekoihin ei ole itsestään selvä. Tässä museot voivat olla apuna. IRMA CAPITEN TOIMI NYT B R YA N M IN E A R / U N SP LA SH
Mutta museon tulee tarjota myös muuta niille, jotka haluavat kokemukseltaan enemmän.” Näkyvässä näyttelytoiminnassa toteutuu vain osa museoiden koko potentiaalista. Museoiden tulisi tukea ihmisiä asioissa, jotka ovat tärkeitä ihmisille ja osa museon sisältöjä.” Museoilla on erityinen puolueeton asema, ja museoihin luotetaan, mikä on sinänsä hyvä asia. Curating Tomorrow’n konsulttina hän jatkaa tätä työtä ja etsii museoille ja niiden yhteistyökumppaneille tapoja käsitellä yhdessä maailman haasteita. Innostuminen herättää tunteita, ja vasta tunteet saavat ihmiset tekemään muutoksia ja tekoja, joiden avulla tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa.” Näin puhuu kansainvälinen museoasiantuntija Henry McGhie , jota kuultiin keynote-puhujana toukokuun Museopäivillä Tampereella. Ne eivät voi asettaa itseään vaikeiden asioiden ulkopuolelle, vaan ne ovat mielipidevaikuttajia joka tapauksessa. ”Museoiden olemassaolon ei pitäisi perustua vain siihen, että ovista saadaan saapumaan valtava määrä ihmisiä näyttelyihin. McGhien mielestä ne kaikki ovat hyviä. Opiskeluaikoinani eläintieteellisessä havahduin siihen, kuinka valtavasti museoissa on tutkittavaa materiaalia kulissien takana.” K uraattorina toimiessaan McGhie rakensi yhteistyökuvioita ja kumppanuuksia. HENRY MCGHIE • BSc, MA • eläintieteilijä • syntynyt Skotlannissa, asuu Liverpoolissa, Englannissa • Curating Tomorrow -nimisen museoiden konsultointiyrityksen perustaja ja konsultti • työskenteli lähes 20 vuotta Manchesterin museon eläintieteellisen osaston pääkuraattorina kevääseen 2019 asti • Twitterissä: @Henry_McGhie 9 LUONTO — ILMASTONMUUTOS — MUSEOT Museoiden ilmastonmuutoskeskustelu ”J os rehellisiä ollaan, ei ilmastonmuutos tiedonpuutteesta johdu. O n monta syytä ja tapaa käydä museossa. ”On ihan ok, jos yksilö käy museossa saadakseen viettää rentouttavan iltapäivän, tutustuakseen mielenkiintoisiin asioihin tai viettääkseen aikaa muiden ihmisten kanssa. Ihmiset tietävät ilmastonmuutoksesta ja sen syistä, mutta he eivät tiedä, miten pitäisi toimia.” Tässä kohtaa museot astuvat kuvaan. Jos yhteiskunnassa on suuria haasteita, kuten ilmastonmuutos, eikä museo reagoi siihen mitenkään, museo on itse asiassa osa samaa ongelmaa. Ne voivat joko edistää positiivista muutosta tai pysäyttää sen. Uskon, että se vaikuttaa ihmisten ajatteluun. ”Museot voivat tarjota kohtaamisen ja keskustelun paikkoja, jotka mahdollistavat inspiroitumisen. ”Olen ollut koko ikäni kiinnostunut luonnosta, erityisesti linnuista. ”Koen, että niissä aika käyttäytyy eri tavalla, vähän samoin kuin aika on erilaista esimerkiksi lentokentällä tai laivalla. Jos kysyy ihmisiltä kauppakeskuksessa tai rautatieasemalla, miten he suhtautuvat kestävään kehitykseen, saa erilaisia vastauksia, koska konteksti on erilainen.” Museoilla on erityinen rooli myös siinä mielessä, että yhteiskunnassa on yhä vähemmän paikkoja, joissa oletusarvoihin ei kuulu raha. ”Museoilla on erityinen rooli: ne ovat jossain kansalaisyhteiskunnan ja valtion välimaastossa, joten ne voivat koota valtavasti erilaisia toimijoita ja ihmisiä pohtimaan ratkaisuja yhteisiin haasteisiin.” Museot ovat McGhien mielestä mielenkiintoisia kohtaamisen ja ajattelun paikkoja myös ajallisesti. McGhie toimi Manchesterin museon eläintieteen yksikön pääkuraattorina parikymmentä vuotta ja on huhtikuusta saakka työskennellyt museoiden ja kestävän kehityksen puolesta perustamansa Curating Tomorrow -yrityksen leivissä. JA R I K U U SE N A H O. Mutta samalla tuo asema velvoittaa. Museot voivat olla joko kiihdyttäjiä tai jarruja. McGhie kehottaa pitämään kiinni tällaisista paikoista, joissa ihmiset ovat ensisijaisesti kansalaisia eivätkä kuluttajia, koska siitä yhteiskunnassa ja yhteisöllisyydessä on kyse
”Meillä on kolme tutkimusyksikköä: eläintieteen, kasvitieteen ja luonnontieteiden yksiköt, joissa tutkitaan muun muassa eliömaantiedettä ja maapallon kehityksen geologiaa, ja yhä enemmän myös ilmastonmuutosta. Teemme myös yhteistyötä erään yrittäjän kanssa, joka tarjoaa organisaatioille ilmastonmuutosvalmennusta ja käyttää näyttelyä valmennusalustana.” Näyttelyiden lisäksi Luomuksessa järjestetään paljon tapahtumia niin ammattilaisille kuin suurelle yleisölle. Kokouskäytäntöjä kuitenkin kehitetään kohti etäkokoustamista, ja olemme parina viime vuotena varustaneet kokoushuoneemme tarvittavalla tekniikalla.” Leif Schulmanin mukaan Henry McGhien teeseissä on perää. ”Sen yhteyteen olemme kehittäneet erityisesti yläkouluja lukioikäisille suunnatun ilmastonmuutosaiheisen opastuksen. Esimerkiksi viherkattoja ja kasvien avustettua leviämistä tutkivat monitieteiset ryhmät keskittyvät ilmastonmuutoksen. E SS I H U O TA R I. L uomuksen johtaja , professori Leif Schulman kertoo, että ilmastonmuutos on keskeinen teema sekä Luomuksen yleisötoiminnassa että tutkimuksessa. ”On selvää, että ilmastonmuutos kuuluu tai sen tulisi kuulua aivan jokaisen museon ajatuspalettiin ja toimintaan. Eri museoilla on kuitenkin erilaisia ydintehtäviä, joten ilmastonmuutoksen esille tuominen esimerkiksi näyttelytoiminnassa voi tarkoittaa hyvin erilaisia ratkaisuja.” Irma Capiten Opastuskuva Muutosta ilmassa näyttelystä mammuttidioraaman luota. Luomus on edelläkävijä ilmastonmuutoskysymyksissä suomalaisten museoiden keskuudessa. Toisessa tutkimuksessa tarkastellaan lintujen reaktioita muuttuvaan ilmastoon seuranta-aineistoja hyödyntämällä.” Luomus avasi neljä vuotta sitten ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia luontoon käsittelevän pysyvän näyttelyn Muutosta ilmassa. 11 LUONTO — ILMASTONMUUTOS — MUSEOT Museoiden ilmastonmuutoskeskustelu KESTÄVÄ KEHITYS LUOMUKSESSA Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus on Helsingin yliopiston erillislaitos, joka säilyttää ja ylläpitää luonnontieteellisiä kansalliskokoelmia ja tekee niihin liittyvää tutkimusta. ”Ilmastonmuutos ja luontokato eli biodiversiteettikriisi sekä näiden ratkaisupyrkimykset näkyvät tapahtumien teemoissa ja sisällöissä selvästi.” ”Omassa päivittäisessä toiminnassamme ottaisimme mielellämme ilmastonmuutoksen voimakkaamminkin huomioon, mutta kiinteistöt ovat toisen organisaation hallinnassa, joten emme hirveästi pysty vaikuttamaan asiaan
Purkeissa luki erilaisia tekstejä kuten Välitän luonnosta, En välitä luonnosta ja Jos tietäisin, mitä tehdä ilmastonmuutoksen suhteen, tekisin sitä enemmän. Me kaikki tiedämme nämä jutut ja osaamme toimia.” S eminaaripuheessaan Museopäivillä McGhie esitteli YK:n Kestävän kehityksen tavoitteet, jotka voivat auttaa museoita liittämään kestävän kehityksen kaikkeen toimintaansa ja esimerkiksi näyttelyiden suunnittelemiseen. Meidän tekojemme ja käytettävissä olevien tietojemme välillä ei ole mitään kuilua. Ilmastonmuutoksen ottaminen huomioon voi olla pieniäkin asioita, eikä siitä kannata muodostaa itselleen liian korkeaa kynnystä. Kun menin käymään Walesissa Alternative Technology Centerissä, ajattelin, että se olisi jotain avaruudellista ja etten tajuaisi niitä juttuja. Se olikin kuin vanha maatila, jossa oli aurinkopaneeleja, kuivakäymälöitä ja sellaista. 12 MUSEO 3/2019 LUONTO – ILMASTONMUUTOS – MUSEOT Museoiden ilmastonmuutoskeskustelu tehtävä. Toinen esimerkki on “pennipurkki” What do you think -näyttelystä. Kuten IPCC:n viimeisin ilmastoraportti toteaa: muutoksen tulee olla nopeaa ja kauaskantoista, jotta pystytään välttämään vakavat seuraukset, jotka kahden tai useamman lämpöasteen noususta seuraisivat. ”Jos laskisimme yhteen kaikkien maailman museoiden hiilijalanjäljet, tuloksena olisi valtava, varmasti kokonaisen pienen maan kokoinen hiilijalanjälki. McGhie antaa konkreettisia ja tehokkaita esimerkkejä, jotka on helppo toteuttaa. ”Kestävä kehitys ei ole rakettitiedettä, vaan me kaikki tiedämme asioista paljon. Erikoismuseo esittelee taiteen ja tieteen keinoin lehmän, ihmisen, kaupunkilaisen ja maalaisen yhteistä menneisyyttä. Lopuksi McGhie kohdistaa katseensa museoiden yhteisvaikutukseen. JY R K I N IS O N EN. Maailmassa on 55 000 museota, joilla on monenlaisia hyviä vaikutuksia, mutta myös negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi energian käyttönsä ja tuottamansa jätteen takia. Suomessakin on nähty monia samankaltaisia post it -lapuin muodostettuja mielipideseiniä kuin se, jonka McGhie esittelee kuratoimastaan Manchesterin museon Climate Control -näyttelystä. Näyttelykävijät asettivat poletteja purkkeihin omien ajatustensa mukaisesti ja näkivät samalla, miten moni muu oli heidän kanssaan samaa mieltä. Nopea muutos on välttämätön ja museoi den täytyy olla siinä mukana.” McGhie nostaa esimerkiksi Tampereella sijaitsevan pienen Velaatan Maitolaiturimuseon, jossa ilmastonmuutosta on käsitelty monesta näkökulmasta. Museoiden tärkein tehtävä on tarjota ajattelemisen tila ja konteksti, jossa ihmiset eivät ainoastaan mieti, miltä tulevaisuus näyttää, vaan miltä he haluavat sen näyttävän
Työpajoissa on kerätty satoja ajatuksia, joiden pohjalta päivitämme kestävän kehityksen ohjelmaa. Muutos eri tahoilla ja tasoilla on kuitenkin paitsi välttämättömyys myös (ainoa) mahdollisuus. Ilmastonmuutos sinänsä ei ole uutinen. Kuluneen vuoden aikana olemme käyneet Kansallisgalleriassa koko henkilöstöä osallistavaa, kestävän kehityksen periaatteita päivittävää keskustelua. Kymmenisen vuotta sitten käytiin perusteellista keskustelua kestävästä kehityksestä museotyössä. Kun tähän yhdistetään ympäristötietoisuus ja sen mukaiset teot toiminnoissamme, on käsissämme ainekset tulevaisuuden rakentamiseksi myös tästä eteenpäin. Kuulemamme tosiasiat ilmaston lämpenemisestä ovat tyrmääviä. Museoala oli koolla näiden asioiden äärellä Museopäivillä toukokuussa. Meillä Kansallisgalleriassa olemme kuulleet muun muassa Suomen ympäristökeskuksen ja Sitran asiantuntijoiden henkilöstöllemme pitämät luennot. On selvää, että ilmastoon vaikuttavat suuret poliittiset päätökset tehdään jossain muualla kuin yksittäisissä museoissa tai museoammattilaisten jokapäiväisessä työssä. Toimintamme kohdistuu usein johonkin menneisyydessä, mutta museoiden työtä tehdään tulevaisuutta varten. Riitta Ojanperä Kansallisgallerian kokoelmahallintajohtaja. Ammattilaisiamme on innostanut ajatus museon vihreästä kädenjäljestä, joka näkyisi kauas rakentavina muutoksina ja tekoina. Tarvitsemme tietoa, ja onneksi apua on tarjolla. Pienen Suomen kulttuuriala ei ehkä muuta maailmaa, mutta museot(kin) ovat kokoaan valtaisasti suurempia vaikuttajia. Ei siis ihme, että näinä aikoina myös museoammattilaiseen voi iskeä ilmastoahdistus. Ideat eivät välttämättä ole uusia ja mullistavia, mutta tärkeää onkin muuttaa jo olemassa oleva ymmärrys toiminnaksi. Tahto toimia ja päivittää museoammatillista eetostamme käytännön tekoihin on nyt vahva. Pieniä arjen tekoja ei voi väheksyä, koska parempaakaan meille jokaiselle mahdollista toimintamallia ei kukaan ole toistaiseksi keksinyt. Ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset meidän jokaisen omassa ja organisaatioidemme arjessa ovat nyt kaikkien huulilla. Museotyö vaatii matkustamista, ja myös näyttelyt ja asiakkaat liikkuvat. Vaikutamme sisältöjen kautta sekä antamalla tilaa historian ja taiteen näkökulmille todellisuuteen. Näin otamme kantaa kestävien arvojen puolesta. Museot tarvitsevat paljon energiaa kasvavien kokoelmiensa säilyttämiseen säädellyissä olosuhteissa. Luonnon monimuotoisuuden, ekosysteemien elinehtojen ja inhimilliseen kulttuuriin liittyvän ymmärryksen turvaaminen tuleville sukupolville ovat samaa asiaa. Digitalisaatio on tätä päivää, mutta hyötyjen lisäksi se saattaa tuottaa hiilijalanjälkeä kasvattavia prosesseja. 13 KOLUMNI Pohdintoja ja mielipideitä VIHREÄ KÄDENJÄLKI M itä voin tehdä, ja mitä pitäisi tehdä
14 MUSEO 2/2019 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin
Huhtikuussa avautunut erikoisnäyttely on omiaan yllättämään ja lisäämään ymmärrystä soiden monimuotoisuudesta ja kulttuurihistoriasta. TEKSTI MARIA PALDANIUS KUVAT JOUNI PORSANGER ”M iten kaunista, ikiaikaista maisemaa!” huokailee moni suomalainen suomaiseman äärellä. – Joistain paikoista pystyy arvaamaan, että täältä löytyy uusia lajeja. Ajatus soista iättöminä ja ikuisina ekosysteemeinä istuu tiukassa. ”Projekti opetti paljon uutta. > Hyönteistutkija, biologi Jukka Salmela on löytänyt kaik kiaan 20 tieteelle uutta sääskilajia. Niin ajatteli myös Lapin maakuntamuseon luonnontieteen amanuenssi, hyönteistutkijataustan omaava biologi Jukka Salmela aina näihin päiviin saakka. Mutta yllätyksiäkin tulee kohdalle.. Geologisessa mittakaavassa ne ovat siis hyvin nuoria ekosysteemejä verrattuna vaikkapa miljardeja vuosia vanhoihin meriin”, Salmela rinnastaa. Toisin sanoen aina siihen saakka, kun hän alkoi toteuttaa Aapa – pohjoisten soiden kiehtova elämä -nimistä näyttelyä Rovaniemen Arktikum-talossa toimivalle Lapin maakuntamuseolle. Eikä mikään ihme: soilla elävän kasviston ja eliöstön monimuotoisuus yhdistettynä silmän kantamattomiin ulottuvaan, alkukantaisen jylhään, koskemattomaan ja karuun miljööhön antaa ymmärtää, että soiden juuret ulottuvat syvälle maapallon historian kamaraan. Näyttelyn takana on museon luonnontieteen amanuenssi Jukka Salmela, joka kasvattaa sulkahyttysiä museon laboratoriossa. Näyttely esittelee aihetta museon omien kokoelmien ja tuoreimman tieteellisen tutkimuskirjallisuuden pohjalta kuljettaen kävijän aina pohjoisten soiden syntyhetkistä nykyhetkeen saakka. Yllätyin, kun sain tietää, etteivät pohjoiset suot edustakaan ikiaikaista maisemaa, vaan niillä on ikää vain muutamia miljoonia vuosia. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin 15 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin SUO, HYTTYNEN JA JUKKA Lapin maakuntamuseon Aapa – pohjoisten soiden kiehtova elämä -erikoisnäyttely esittelee suoluontoa sen vähemmän tunnettujen elementtien, kuten hyönteisten kautta
16 MUSEO 3/2019 ” Leijonanosa maailman hyönteislajeista on edelleen löytämättä.
Olen usein mukana museon näyttelyjen suunnittelussa ja rakentamisessa, mikä on ollut todella opettavaista. ”Siinä missä lintuja, nisäkkäitä ja putkilokasveja on tutkittu jo pitkään, ovat hyönteiset jääneet vähemmälle huomiolle. Erään tuoreen tutkimuksen mukaan maailmassa on 10 miljoonaa hyönteislajia, joista vain noin miljoona tunnetaan. Kurssilla hän pääsi ensi kertaa perehtymään soiden saloihin, tutkimaan soiden pH-arvoja ja kosteustasapainoja ja oppimaan lisää eri suotyyppien ominaisuuksista. 17 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin JUKKA SALMELA, 42 • FM ja dosentti Jyväskylän yliopisto, FT Turun yliopisto • Lapin maakuntamuseon luonnontieteen amanuenssi vuodesta 2017 alkaen. • Työskennellyt aiemmin muun muassa biologina Metsähallituksella. Harvakseltaan teen päivityksiä myös Lapin maakuntamuseon Facebook-sivulle. Lapissa ei tarvitse kuin lähteä kävelemään, niin löytää luonnontilaisen suon kasveineen ja eläimineen. Kesällä reilusti yli puolet työajasta menee maastossa. On oltava sisäsyntyinen palo niitä asioita kohtaan. Jukka Salmela tietää, että vastaavalla tutkinnolla varustettuja ja vastaavaa, maa kunnallisten museoiden yhteydessä tapahtuvaa tutki mustyötä tekee vain pari kollegaa Tampereella ja Jyväs kylässä.. Suonäyttelyn rakentaminen oli itselleni merkittävä kokemus, joka antoi mahdollisuuden oppia lisää ja kertoa tutkimuksestani muille. Mutta vasta kun opin tuntemaan soita, aloin löytää uusia hyönteislajeja.” Suokurssi osoittautui avainasiaksi edessä siintävää hyönteistutkijan uraa ajatellen. Verhon raottaminen eri suotyyppien saloihin avasi tutkijalle hätkähdyttävän laajan lajitietokannan, jonka olemassaolo olisi muutoin jäänyt pimentoon – ja jonka satoa hän saa niin halutessaan niittää koko uransa ajan. Aihe itsessään on kuin ”pohjaton suo”. Se oli hyönteistutkijaksi aikovalle biologian opiskelijalle käänteentekevä opintokokonaisuus. Oppimista tuki vahva veto luontoon. • Työstää Suomen sulkahyttysten revisiota eli yhteenvetoa levinneisyydestä, ekologiasta ja taksonomiasta. ”Vaikka opiskelisi biologiaa, ei luonnontuntemus synny itsestään. • Aloitti Lapissa hyttysseurannan 2019. Ympäri vuoden kirjoitan artikkeleita ja raportteja, digitoin museon vanhempaa aineistoa ja vastaan kansalaiskyselyihin. Kaksisiipiset ovat hyönteisryhmistä suurin. Leijonanosa maailman hyönteislajeista on nimittäin edelleen löytämättä ja tutkimatta. Työnkuvaani kuuluu kokouksia ja asiantuntijaryhmien tapaamisia sekä sidosryhmätyötä. Lapissahan suot kattavat paikoin yli puolet pinta-alasta, joten pakostakin niiden kanssa joutuu tekemisiin. Niin pitkään hän on tutkinut suomalaisia ja etenkin lappilaisia soita ja soiden elämää. Syksyllä määritän kerättyjä aineistoja lajitasolle ja liitän näytteitä kokoelmaan. ”Suot ovat jokaisen lappilaisen elämässä läsnä vähintäänkin maisemallisena elementtinä. Harva kuitenkaan ymmärtää niiden kätkemää biodiversiteettiä ja suunnatonta lajien kirjoa.” Suoluonto Etelä-Suomessa on pääosin ojitettu ja pirstaleinen. ”Siksi minäkin ravasin opiskeluaikoina Lapissa ja vietin pohjoisessa miltei kaikki kesät.” Tampereelta kotoisin olevan Salmelan innostus soita kohtaan syttyi Jyväskylän yliopiston suokurssilla. Uutta opittavaa riittää kuitenkin edelleen, kuten suo-näyttelyn pystytyskin osoitti. Itse tiesin jo hyvin nuorena haluavani hyönteistutkijaksi. TAVALLINEN TYÖPÄIVÄ ”Työpäiväni voivat olla hyvin erilaisia. Samalla se toi mukavaa lisämaustetta tavanomaisiin työpäiviin.” S almelalle suot ovat tuttuja ja rakkaita ympäristöjä jo yli 15 vuoden ajalta. Ne ovat tärkein tutkimuskohteeni.” < Luonnontieteen ammattilaiset eivät ole museoissa ylei sesti ottaen ihan peruskauraa
Enää ei tarvita useita erilaisia avautumiskulman tai värilämpötilan omaavia tuotteita, yksi tuote riittää. Lajeja esiintyy koko maassa, mutta käytännön syistä tutkimus painottuu Lappiin.” Myös tutkimusnäkökulma on tarkkaan rajattu. Ei ole tiedossa, millaisia muutoksia lajistoissa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana.” Työssään Salmela nauttii eniten matkaamisesta eri puolilla Lappia ja Perä-Pohjolaa sijaitseville pienvesille, soille, lantoille ja lähteiköille, joiden lajistojen runsaus yllättää hänet aina uudelleen. Innovatiivisella Beacon Muse Tune LED -valaisimella säädät värilämpötilan ja avautumiskulman tilanteen mukaan, kaikki ominaisuudet yhdessä ja samassa tuotteessa! Lisäksi valaisin on aina himmennettävissä, valittavissa myös huikea älypuhelinsovellus. AAPA – pohjoisten soiden kiehtova elämä -näyttely, 26.1.2020 asti Lapin maakuntamuseo Pohjoisranta 4, Rovaniemi arktikum.fi Concord Beacon Muse Tune LED Museovalaistuksen uusi aikakausi on alkanut Beacon Muse Tune LED -valaisimella voidaan toteuttaa täydellinen valaistus. Ainoa ongelma on runsauden pula”, Salmela nauraa. Siellä maastosta kerätyille hyttystoukille annetaan akvaariokalojen ruokaa. Siten koko lajiston monimuotoisuuden selvittäminen tulee mahdolliseksi ja luo pohjan lajiston seurannalle. Ne tulevat osaksi kokoelmaa, jota voin myöhemmin hyödyntää tutkimuksessa, opetuksessa ja näyttelyissä.” U ransa aikana Salmela on onnistunut löytämään ja nimeämään myös 20 tieteelle uutta sääskilajia. seuraavissa museoissa: Amos Rex, Helsinki Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki Turun linna, Turku Museokeskus Vapriikki, Tampere Biologinen museo, Turku Apteekkimuseo, Turku Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasa Työväenmuseo Werstas, Tampere Hyvinkään taidemuseo, Hyvinkää Savonlinnan kaupunki/Savonlinnan maakuntamuseo, Savonlinna Tornionlaakson maakuntamuseo – Tornedalens museum, Tornio. Uutuusarvon sijaan huomiota herättävää on tutkijan mielestä se, miten heikolla tolalla hyttysseuranta Suomessa on. Alalla ei ole paljon tekijöitä Lapissa, joten tekemistä ja tutkittavaa riittää. < Hyönteistutkimukseen erikoistuneelta biologi Jukka Salmelalta kysytään usein, millainen hyttyskesä on tulossa. ”Sulkahyttyset ovat oma heimonsa, vaikkakin hyttysten läheisiä sukulaisia. – Vastaukseksi voin antaa vain arvauksia. Ja mikä on paljon kenellekin. ”Seurannan puute aiheuttaa sen, ettei hyttyslajiston muutoksista tiedetä riittävästi. Sulkahyttystoukkia ruokitaan puolestaan eläinplanktonilla ja pienillä hyttysentoukilla. 18 MUSEO 3/2019 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin T ällä hetkellä Salmela tekee revisiota Suomen sulkahyttysistä, eli koontia niiden levinneisyydestä, ekologiasta ja taksonomiasta. Koen olevani elementissäni nykyisessä työssäni Lapin maakuntamuseon ainoana biologina. Toinen hyvä kohde on Keski-Lapin vihreäkivivyöhyke, joka ulottuu Sallasta Pelkosenniemelle, Sodankylään ja Kittilään.” Salmela kokee olevansa onnekas saadessaan työskennellä juuri pohjoisessa, jonka soisissa maastoissa hänen tutkimansa lajit viihtyvät. ”Kasvatan hyttysiä toukista aikuisiksi asti ja kerään niiden kaikki kehitysvaiheet talteen taksonomin tarkkuudella. ”Suoluonnon kannalta parasta tutkimusaluetta on Lapin kolmion alue Tornio–Ylitornio–Pello-akselilla, jonka dolomiittikalkkipitoinen maaperä on eliöstöltään hyvin rikasta. Vastaamme vaativimpiinkin valaistusvaatimuksiin ja uskomme, että Beacon Muse Tune LED on markkinoiden kehittynein ja älykkäin valaistusratkaisu museoihin, gallerioihin ja erilaisiin näyttelytiloihin. Hän tutkii hyttysiä paitsi populaatioina ja lajeina, myös niiden elinympäristöjen kautta. Kesäkuun alussa Salmela löysi puolestaan tutkimuksen puutteen vuoksi aiemmin tunnistamatta jääneen Aedes rossicus -hyttyslajin Tornionjoelta. Esimerkiksi Boletina valteri -nimen kirjailija ja metsätutkija Valter Keltikankaan mukaan saanut yksilö löytyi Sodankylän Pomokairan aapasoiselta erämaa-alueelta. Sulkahyttysiä voidaan perustellusti kutsua hyttysten sisarryhmäksi, sillä lajeilla on yhteinen kantamuoto noin 200 miljoonan vuoden päässä maapallon elämän historiassa. 09 54212100 Beacon-sarja valaisee mm. ”Olen saanut kaksi oman alan työpaikkaa Lapista, mikä on sama kuin olisin saanut kaksi lottovoittoa. www.sylvania.fi P. Laji on elänyt Suomessa todennäköisesti satoja tai jopa tuhansia vuosia. Rovaniemellä kasvatetusta hyttysestä varmistuksen tehtyään Salmela tiesi, ettei kyseessä kuitenkaan ollut uusi tulokas. Vuonna 2012 hänet pestattiin Lapin Metsähallitukselle, mistä hän siirtyi Lapin maakuntamuseon leipiin vuonna 2017. Lapin maakuntamuseolla Salmelalla on sekä toimisto että vanhasta valokuvalaboratoriosta muokattu työtila. Salmelaa kiinnostaa erityisesti lajin elinympäristö, joka painottuu pääasiassa soihin ja kalattomiin vesiin. Onnen lisäksi osansa lienee ollut myös oikeilla valinnoilla: suuntautuminen juuri sääskiin ja perehtyminen suomalaiseen suoluontoon avasivat Salmelalle ovet Lappiin
09 54212100 Beacon-sarja valaisee mm. seuraavissa museoissa: Amos Rex, Helsinki Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki Turun linna, Turku Museokeskus Vapriikki, Tampere Biologinen museo, Turku Apteekkimuseo, Turku Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasa Työväenmuseo Werstas, Tampere Hyvinkään taidemuseo, Hyvinkää Savonlinnan kaupunki/Savonlinnan maakuntamuseo, Savonlinna Tornionlaakson maakuntamuseo – Tornedalens museum, Tornio. Vastaamme vaativimpiinkin valaistusvaatimuksiin ja uskomme, että Beacon Muse Tune LED on markkinoiden kehittynein ja älykkäin valaistusratkaisu museoihin, gallerioihin ja erilaisiin näyttelytiloihin. 19 Concord Beacon Muse Tune LED Museovalaistuksen uusi aikakausi on alkanut Beacon Muse Tune LED -valaisimella voidaan toteuttaa täydellinen valaistus. Innovatiivisella Beacon Muse Tune LED -valaisimella säädät värilämpötilan ja avautumiskulman tilanteen mukaan, kaikki ominaisuudet yhdessä ja samassa tuotteessa! Lisäksi valaisin on aina himmennettävissä, valittavissa myös huikea älypuhelinsovellus. Enää ei tarvita useita erilaisia avautumiskulman tai värilämpötilan omaavia tuotteita, yksi tuote riittää. www.sylvania.fi P
Materiaalit, teokset ja näyttelytila sulautuvat päällekkäisiksi, keskenään keskusteleviksi kompositioiksi. Taiteilija synnyttää teoksen, laittaa sen alulle. Sommitelmia tai visuaalisia rytmejä on kaikkialla maailmassa, ja niitä voi tutkia muuallakin kuin kankaalla”, Teeri tiivistää. Töissä ja niiden asettelussa on jäljellä maalaustaiteen kaikuja, vaikka työt kasvavat kangasta laajemmiksi. Esimerkiksi pöllit ovat keloutuneet ja linnut kylpevät Kaivon altaassa. Sen hyvinvointi on myös globaali huolenaihe. Teos on luotu enimmäkseen orgaanisista materiaaleista ja koristaa julkista tilaa. > Taiteilijat Janne Nabb ja Maria Teeri oman taiteensa yleisönä. Julkisessa tilassa olevaa teosta ei voi täysin kontrolloida.. Niinpä päätimme tehdä puuveistoksia”, Nabb kertoo. Sitä ilman emme voi elää. Se on totaalisin tila, jossa elämme. Työn valmistumista ei kuitenkaan voi kontrolloida. Ne ovatkin nabbteerin taiteen tunnuspiirteitä. Siinä mielessä onkin luontevaa, että nabbteerin esteettinen katse on usein suunnattu ympäristöön ja luontoon. Nyt siinä on myös lintuluteita. Nabbteeri ei maalaa uhkakuvia, vaan esittää taiteen keinoin vetoomuksen luonnon ja ympäristön monimuotoisuuden puolesta. Teoksista on syntynyt uusia elinympäristöjä”, Nabb kertoo. Lehtikuusi on kuitenkin perinteisesti esimerkiksi laivanrakennuksessa käytetty, veden kanssa hyvin toimiva materiaali, jota täälläkin esiintyy”, Teeri lisää. TEKSTI JA KUVAT JUKKA NAARANLAHTI K un luonto versoo keskellä kaupunkia, sen ohitse kulkee helposti huomaamatta. 1984) ja Maria Teeri (s. Taide muokkaa ympäristöä ja ympäristö muokkaa taidetta. 1985), on suunnitellut kolmiosaisen taideteoksen Lahopuutarha. Silti se pitää sisällään paljon elämää. ”Kun saimme kutsun teoksen toteuttamista koskevaan kilpailuun, puutarha oli pusikoitunut ja siellä tehtiin paljon raivaustöitä. ”Tosin työn osana oleva Kaivo on valmistettu aikataulullisista ja puusepän teknisistä rajoitteista johtuen mäntyharjulaisesta lehtikuusesta. Lähtökohta oli, että halusimme käyttää paikkasidonnaisia, piha-alueilta tulevia materiaaleja. Niin on myös Lauttasaaren kartanon puutarhassa, jonne kahden hengen taiteilijakollektiivi nabbteeri, Janne Nabb (s. Tämä näkyy esimerkiksi tämän vuoden Venetsian biennaalissa, jonka pohjoismaisessa paviljongissa on esillä nabbteerin töitä. Taiteilijoita kiiteltiin erityisetsi tilanymmärryksestä ja materiaalien luovasta käytöstä. Sellaisenaan se on erinomainen esimerkki taiteen ja ympäristön vuorovaikutuksesta ja siihen sisältyvistä mahdollisuuksista. ”Teoskokonaisuus muuttuu ajan myötä. Ja sellaisena luonto inspiroi myös yhä kasvavaa joukkoa taiteilijoita. ”Väri voi ilmentyä muuallakin kuin maalissa. 20 MUSEO 3/2019 TAITEILIJAHAASTATTELU Taiteilijoiden luontosuhteesta LUONTO ON TAITEEN ARVOISTA S uuren taideyleisön tietoisuuteen nabbteeri nousi vuonna 2014, kun Vuoden nuori taiteilija -palkintoa seurasi näyttely Tuntemattomien juhlien jäänteet. Näyttelyn käsitetaiteelliset oivallukset, kuten itsestään selfieitä eli digitaalisia kopioita varastohäkissä räpsivä Hermes, olivat sekä raikkaita että oivaltavia