KULTTUU RIPERINTÖ TEKEE MEISTÄ IHMISIÄ 2 / 2018 KULTTUURIPERINTÖVUOSI • 12 € LI IS A TA K A LA MAIRE G – TAIDEMESENAATIN PERINTÖ Eero Järnefeltin Suviranta RAKKAUDESTA MUSEOIHIN Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha Satakunnan museo Järvenpään taidemuseo Verlan tehdasmuseo Musée Karo
Anneli Lenkkeri 28 ESINEISTÄ IDENTITEETIKSI Näyttelyarviossa kulttuuriperinnön professori Anna Sivula arvioi Satakunnan museon uuden perusnäyttelyn. 2018 • Teemana Kulttuuriperintövuosi 4 KULTTUURIPERINTÖ TEKEE MEISTÄ IHMISIÄ Kimmo Levä 5 OLEMME OSA EUROOPPAA Kulttuuriperintövuoden suojelija presidentti Tarja Halonen Aura Kivilaakso 8 VUODEN MUSEOJULKAISU -FINALISTIT Kirjaesittelyissä: Ainola, Rut Bryk, Nautinnon nälkä, Tekniikan maa sekä Julkinen ja kätketty Suomi Nelli Korpi 10 KESÄLOMAN SUOSIKKIMUSEOT Nelli Korpi 18 AIKA VIRRATKOON Museoammattilaisen päivä -sarjassa tavataan Museoviraston intendentti Marja-Leena Ikkala . 2 MUSEO 2/2018 2 / 2018 33 JÄTTILÄISLUMME KUKKII ÖISIN Kokoelmat kertovat -sarjassa tutustutaan Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan vanhimpiin ja erikoisimpiin kasviyksilöihin. 5. Jenna Parmala 24 MAIRE G – TAIDEMESENAATIN PERINTÖ Taidemesenaatti Maire Gullichsen oli aikansa nykytaiteen uudistaja, jonka keräämän taidekokoelman ympärille perustettiin Porin taidemuseo. LI IS A TA K A LA M A IR E A FO U N D AT IO N. Katja Martelius 18
Kristiina Tiippana 40 VAUVAT VÄRIKYLVYSSÄ Lapsen kanssa museossa -sarjan ensimmäisessä osassa käydään vauvojen värikylvyssä Järvenpään taidemuseossa. JÄ R V EN PÄ Ä N TA ID EM U SE O / M IK H A IL O LY K AY N EN M AT IA S U U SIK YL Ä. MUSEO-LEHDEN IRTOMYYNTIPISTEET ESPOO Emma – Espoon modernin taiteen museo EKENÄS/TAMMISAARI Ekta Museo HAMINA Haminan kaupunginmuseo HELSINKI HAM Helsingin taidemuseo • Tekniikan museo JÄRVENPÄÄ Ahola • Järvenpään taidemuseo LAPPEENRANTA Lappeenrannan taidemuseo MÄNTTÄ-VILPPULA Serlachius-museo Gösta TAMPERE Museokeskus Vapriikki • Tampereen Taidemuseo TURKU Forum Marinum • Sibelius-museo VAASA Pohjanmaan museo VANTAA Håkansbölen kartano VARKAUS Varkauden museo VERLA Verla tehdasmuseo 12 VIERAANA TAITEILIJAKODISSA Vieraillaan taiteilija Eero Järnefeltin kotitalossa Suvirannassa, joka täydentää Ainolan, Aholan ja Halosenniemen kotimuseoiden kokonaisuuden Tuusulanjärvellä. Päivi von Rabenau 43 KULTTUURISTA KAUPUNKI HENGITTÄÄ. Kolumnissa Oulun kaupungin kulttuuripolitiikasta Jenni Ahto-Hakonen 44 YSTÄVYYSLATAAMO Kanta-asiakkaat kohtaavat museoiden ystäväyhdistyksissä Anne Salomaa 46 AFRIKKALAISMUSEOT TULEVAT LIKI Beninin Musée Karossa ja Petit muséessa voi kurkistaa niin orjakaupan historiaan kuin vodunuskontoon. mennessä ja voit voittaa Verlan tyylikkäät kassin ja pussukan. Tarja Västilä 50 NÄYTTELYLIITE 57 SARJAKUVA 58 ANNA PALAUTETTA 31.8. Jukka Naaranlahti 36 POHJOLAN METSIEN TUHAT TARINAA Museo-opas Liisa Kronholm tarinoi maailmanperintökohde Verlan tehdasmuseosta
vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Kimmo Levä TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Nelli Korpi ULKOASU Inari Savola TOIMITUSKUNTA Kimmo Antila, Kati Kivimäki, Nelli Korpi,Hanna-Kaisa Melaranta, Riitta Ojanperä, Pauli Sivonen AVUSTAJAT Jenni Ahto-Hakonen, Harri Haarala, Aura Kivilaakso, Sari Kettunen , Anneli Lenkkeri, Katja Martelius, Jukka Naaranlahti, Jenna Parmala, Päivi von Rabenau, Roni Rekomaa, Anne Salomäki, Tanja Salonen, Anna Sivula, Liisa Takala, Kristiina Tiippana, Tarja Västilä KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Tähän viittaa tässä lehdessä presidentti Tarja Halonen : ”Nykyisen voimakkaan globalisaation ja nopeatempoisten kehitysvaatimusten puristuksessa meillä tulisi olla selkeä historiallinen perspektiivi siitä, keitä me olemme.” Jatkuvuuden ja tiedon siirtämisen näkökulman nosti esiin professori Janne Vilkuna kulttuuriperintövuoden alueellisessa avajaistilaisuudessa. 4 MUSEO 2/2018 PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 R O N I R EK O M A A KULTTUURIPERINTÖ TEKEE MEISTÄ IHMISIÄ M useoiden työntekijät ovat olleet huolissaan siitä, että kulttuuriperintö – sanana tai sisältönä – on vaikeasti hahmottuva. Sen pelätään vaikuttavan negatiivisesti kulttuuriperinnön arvostukseen ja asemaan yhteiskunnallisessa keskustelussa. Juhlavuoden jälkeen sukupolvia yhdistävästä elämänlangasta on huolehdittava entistäkin tarmokkaammin. Kimmo Levä Suomen museoliiton pääsihteeri 56. Tässä lienee riittävästi perusteita sille, että kulttuuriperintövuosi on paikkansa ansainnut eurooppalaisessa juhlavuosikalenterissa. Barometrin mukaan ymmärrys kulttuuriperintö-sanan sisällöstä on hyvällä tasolla ja, mikä parasta, kulttuuriperintö on korkealla suomalaisten arvoasteikossa. Tänä vuonna vietettävän Euroopan kulttuuriperintövuoden avajaisissa julkaistu kulttuuriperintöbarometri kumosi tämän tiedon luuloksi. Tämä mahdollistaa lajin kehittymisen ja selviämisen muuttuvissa olosuhteissa. Kiinnostavaa on, miksi kulttuuriperintöä pidetään niin tärkeänä. Selvityksen mukaan peräti 50 prosenttia suomalaisista pitää kulttuuriperinnön säilyttämistä erittäin tärkeänä ja vain kahdeksan prosenttia on sitä mieltä, ettei kulttuuriperintö ole kovin tärkeää. Perustelut ovat moninaiset, mutta pohjasyynä on se, että kulttuuriperintö vahvistaa yhteisöllisyyttä yhdistämällä ihmisiä. Hän totesi, että toistaiseksi ei ole löydetty muuta syytä ihmisten ylivertaisuudelle suhteessa muihin eläimiin kuin se, että ihmislajilla on kyky siirtää tietoa ja sen mukana oppia sukupolvelta toiselle. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2018 Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 12 € ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA Forssa Print ISSN 0781-0032 KANNEN KUVA Liisa Takala, Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha/ Luonnontieteellinen museo
”Nykyisen voimakkaan globalisaation ja nopeatempoisten kehitysvaatimusten puristuksessa meillä tulisi olla selkeä historiallinen perspektiivi siitä, keitä me olemme. ”Teemavuosi voi avata silmämme. Se tarjoaa ajanvietettä ja sisältöä lukuisissa erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta OLEMME OSA EUROOPPAA Presidentti Tarja Halosen mielestä Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden merkitys liittyy kulttuuriperinnön edustamaan jatkuvuuteen nopeatempoisessa maailmassa. • Vuoden toteuttamiseen voivat osallistua kaikki halukkaat kulttuuriperinnöstä kiinnostuneet, kulttuuriperinnön ammattilaiset ja harrastajat, kansalaisjärjestöt, alueelliset ja paikalliset toimijat sekä jäsenvaltiot, ilmoittamalla hankkeensa teemavuoden tapahtumakalenteriin. Kulttuuriperintö on siis ennen muuta arvovalinta. Vastauksia kysymykseen: mistä asiat ja ilmiöt ovat tulleet meille ja mitä me olemme antaneet muille?”. Suomi 100 oli hyödyllinen itsetutkistelun vuosi. Hän lupautui tehtävään mielellään. Presidentti Halosen laajempi haastattelu ja tarkemmat tiedot teemavuodesta: kulttuuriperintovuosi2018.fi 56. Halonen pitää kulttuuriperintöä ja sen vaalimista tärkeänä. Se voi olla ruokailua tai matkustamista. P residentti Tarja Halosta ei juuri tarvinnut suostutella Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden suojelijaksi. Halonen oli suojelijaksi luonteva henkilö, sillä hänet tunnetaan paitsi aktiivisena kulttuurin kuluttajana myös tasa-arvon ja kulttuurisen moninaisuuden puolestapuhujana. Eurooppalainen kulttuuriperintö laajentaa toivottavasti tuntemuksemme omaan perheeseemme ja sukuumme – eurooppalaisuuteen.” Halosen mukaan kulttuuriperintö on ajankohtainen aihe juuri nyt, sillä Euroopan kulttuurisen rikkauden ymmärtäminen voi auttaa kunnioittamaan erilaisuutta. Hän toteaa, että ”ainaisesta rahasta puhumisesta olisi päästävä arvoihin eli juuri kulttuuriin”. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2018 Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 12 € ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA Forssa Print ISSN 0781-0032 KANNEN KUVA Liisa Takala, Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha/ Luonnontieteellinen museo. Aura Kivilaakso KULTTUURIPERINNÖN EUROOPPALAINEN TEEMAVUOSI • Eurooppalaisia teemavuosia on vietetty 1980-luvun alusta lähtien. • Euroopan unioni on nimennyt kulttuuriperinnön teemavuoden aiheeksi nyt ensimmäistä kertaa. • Vuoden kansallinen painopiste Suomessa on osallisuus kulttuuriperintöön. Erilaiset teemavuodet voivat vaikuttaa oikeisiin asioihin, mikäli ihmiset tarttuvat niihin ja ottavat keskustelunaiheet tosissaan.” Halosen mielestä kulttuuriperintövuoden keskustelut voivat toimia ”opaskirjana, karttana tai unilukkarina asioiden löytämiseen tai uteliaisuuden herättämiseen”. • Teemavuonna kulttuuriperintö tarkoittaa nykyhetkessä eläviä ja menneisyydestä perittyjä voimavaroja kaikissa muodoissaan ja näkökohdissaan – aineellisissa, aineettomissa ja digitaalisissa. Kulttuuriperintövuosi on paljon muutakin kuin keskustelua. ”Se merkitsee vanhaa suomalaista sananlaskua: nähdä metsä puilta”, hän kiteyttää. Haloselle kulttuuriperintö merkitsee erityisesti suomalaisuuden näkemistä osana eurooppalaisuutta. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Kimmo Levä TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Nelli Korpi ULKOASU Inari Savola TOIMITUSKUNTA Kimmo Antila, Kati Kivimäki, Nelli Korpi,Hanna-Kaisa Melaranta, Riitta Ojanperä, Pauli Sivonen AVUSTAJAT Jenni Ahto-Hakonen, Harri Haarala, Aura Kivilaakso, Sari Kettunen , Anneli Lenkkeri, Katja Martelius, Jukka Naaranlahti, Jenna Parmala, Päivi von Rabenau, Roni Rekomaa, Anne Salomäki, Tanja Salonen, Anna Sivula, Liisa Takala, Kristiina Tiippana, Tarja Västilä KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Presidentti Halonen kannustaa nauttimaan laajasta kulttuuritarjonnasta: ”Se voi olla musiikkia, teatteria tai taidenäyttelyjä. Se voi olla omakohtaistakin tutustumista Suomen historiaan ja kulttuuriin
Paikallinen kulttuuriperintöopetus vahvistaa lapsen tai nuoren suhdetta omaan lähiympäristöön ja kenties lisää hänen ylpeyttään kotiseudustaan ja haluaan hoitaa ympäristöään. Kirjoituksissa käsiteltiin varsinkin kulttuurihistoriallisissa museoissa tuoretta ilmiötä, miljöötä, ja kulttuurimaisemaa osana museokokonaisuutta. Dokumentointia ei ole ollut puistojen jatkuvasta ylläpidosta puhumattakaan. Esipuheessa korostetaan koulujen tärkeää roolia. Teoksen ovat toimittaneet Anna-Maija Halme , Tapani Mustonen , Jussi-Pekka Taavitsainen , Suzie Thomas ja Astrid Weij . Luovuus on simppeli juttu, siinä yhdistetään kaksi asiaa toisiinsa, joita ei ole ennen yhdistetty. UNESCOn alainen Garden-ICOMOS julisti vuonna 1981, että jokaisella maalla on vastuu dokumentoida oma puutarhataiteensa historia ja on tehtävä voitavansa puistojen ja puutarhojen säilyttämiseksi tuleville sukupolville. Kansallisaarteesta saa ja pitää olla ylpeä.” Toimittaja Saara Kohon mielestä Alvar Aallosta pitäisi tehdä samanlainen matkailuvaltti ja ylpeyden aihe kuin esimerkiksi Colosseum tai Forum Romanum Roomassa. Osa artikkeleista julkaistaan verkossa suomeksi ja alkuperäisteos on ladattavissa englanniksi: europanostra.fi. Yle 27.4.2018. Vaikka puistomme ovatkin olleet muiden maiden linnanpuistoihin verrattuna hyvin vaatimattomia ovat ne kuitenkin osa perittyä kulttuurimaisemaamme, jonka säilymisestä tuleville sukupolville meillä on vastuu. Yle 11.4.2018 ” Aalto-kaupunkien olisi aika herätä. Maisema-arkkitehti Gretel Hemgård kirjoittaa: ”Historiallisten ympäristöjen suojelussa on eri aikakausien luoma puutarhataide ja -kulttuuri jäänyt huolestuttavalla tavalla paitsioon. Toistaiseksi tutkimus ja kartoitus on ollut hyvin vähäistä maassamme systemaattisesta kokonaisvaltaisesta luetteloinnista puhumattakaan.” KULTTUURIPERINTÖ ON MEIDÄN M aaliskuussa 2018 julkaistu englanninkielinen teos Heritage is ours – Citizens participating in decision making esittelee hyviä kulttuuriperintöön osallistumisen ja osallistamisen malleja eri puolilta Eurooppaa. Yle Puoli seitsemän 25.4.2018 ” Parhaimmillaan taidemuseo on juuri sellainen, että se toimii käyttötarkoituksessaan, mutta on samalla nähtävyys ja vetonaula.” Albert de la Chapellen taidesäätiön hallituksen puheenjohtaja Henrik de la Chapelle kertoo, että Tammisaareen tulevasta uudesta museorakennuksesta toivotaan mahdollisimman huomiota herättävää kokonaisuutta, jonka pitäisi olla kuin taideteos itsessään. Ja ne asiat pitää olla tiedossa." Luova johtaja Jani Halme nostaa Museokortin kovimmaksi innovaatioksi, mitä Suomessa on aikoihin keksitty. Artikkeleissa kerrotaan kansalaisista, jotka ovat onnistuneet vaikuttamaan kestävästi kulttuuriperintöään koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. PUUTARHATAIDE SÄILYTETTÄVÄ! Sattumalta 30 vuotta sitten Museo-lehdessä 2/1988 paneuduttiin kulttuuriperinnölle läheiseen kulttuurimaisemaan: miljööseen, asutukseen ja kasvillisuuteen. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta 30 VUOTTA SITTEN MEDIASSA ” Ruotsalaiset tekevät töissä sitä, minkä oppivat lapsena: he leikkivät.” Taneli Heikka haaveilee kolumnissaan Suomeen Lasten maailmaa, tarinat eläviksi nostavaa kulttuurikeskusta Junibackenin tyyliin. Kirjan esipuheessa määritellään, että kulttuuriperinnön hyvä hoitaminen ja järkevä kaupunkisuunnittelu edellyttävät, että hallinto järjestää kansalaisille osallistumismahdollisuuksia ja tukee kansalaisyhteiskunnasta nousevia aloitteita. Markkinointi ja mainonta 3.4.2018 ” Ihmisellä pitää olla kaksi korttia: kirjastokortti ja museokortti
Muita kohteita ovat: Suomenlinna, Vanha Rauma, Struven ketju, Sammalahdenmäki, Petäjäveden vanha kirkko ja Merenkurkun saaristo. Niitä pidettiin tärkeinä esimerkiksi alueiden maineelle ja ihmisten väliselle ymmärrykselle. Ensisijaisena vastuunkantajana kulttuuriperinnöstä ja -ympäristöstä huolehtimisessa pidetään kuitenkin viranomaisia ja vasta sen jälkeen kansalaisia ja yhteisöjä. Tutkimuksessa korostui suomalaisten halu vaalia kulttuuriperintöä ja -ympäristöä. Ensimmäisessä numerossa pohditaan museoiden suosion kasvua, avustuksina maksettavan rahoituksen merkitystä kulttuuriperintötyössä sekä valtion vastuuta rakennusperinnöstä. Vastaajista yli puolet oli sitä mieltä, ettei kulttuuriperinnön ja -ympäristön vaaliminen rajoita kehitystä ja toiminnan vapautta. Lähde: Museoviraston ja ympäristöministeriön tiedote 1/2018 KULTTUURISTA PERINNÖKSI L oppuvuodesta 2017 julkaistun ensimmäisen Kulttuurista perinnöksi -verkkojulkaisun artikkelit taustoittavat kulttuuriperintöön liittyviä ajankohtaisia ilmiöitä sekä kertovat esimerkkejä yksittäisten kansalaisten tekemästä kulttuuriperintötyöstä. Verkkojulkaisun toinen numero ilmestyy lokakuussa 2018 ja sen teema on osallisuus. Julkaisussa kerrotaan kulttuuriperinnön eri muodoista ja kulttuuriperinnön merkityksestä sekä kansalaisille että yhteiskunnalle. Kulttuuriympäristö liitetään selkeimmin maisemiin, luontoympäristöön ja rakennettuun ympäristöön. Tutkimuksen mukaan suomalaiset mieltävät kulttuuriperinnön tavoiksi, perinteiksi ja kädentaidoiksi, ihmisten yhteisiksi kokemuksiksi, tarinoiksi sekä kieleksi. kulttuuristaperinnoksi.fi < Verlan puuhiomo ja pahvitehdas on yksi seitsemästä UNESCOn maailmanperintökohteesta Suomessa. Valtaosa ajatteli, ettei kulttuuriperinnön arvoa voi mitata rahassa ja että vaaliminen säilyttää korvaamattoman tärkeitä arvoja sekä ylläpitää ja kehittää perinteistä osaamista ja ammattitaitoa. Tärkeimmiksi vaalittaviksi asioiksi vastaajat nimesivät luonnon, tavat, perinteet ja kädentaidot sekä kielen. Kulttuuriperinnön kasvoina esitellään muun muassa Helsingin Joutsen apteekin suojelun puolesta kampanjoinut Bengt Mattila sekä Seurasaaressa rakennuskonservaattorina toimiva Nanna Kymäläinen . Maailmalla perintökohteita on lähes tuhat.. Vaikka käsitykset kulttuuriperinnöstä liittyivät useilla vastaajilla johonkin vanhaan, sen sijaa kulttuuriympäristön todettiin kuuluvan myös tähän hetkeen. ”Merkittävä osa vastaajista koki luontoympäristön kuuluvan kulttuuriperintöön tai -ympäristöön, mikä vahvistaa omaa käsitystäni siitä, että rajaa luonnon ja kulttuurin tai luontoja kulttuuriympäristön välillä ei käytännössä ole olemassa”, toteaa ympäristöneuvos Tuija Mikkonen ympäristöministeriöstä. Enemmistö vastaajista koki, että heillä itsellään on mahdollisuus osallistua kulttuuriperinnön välittämiseen tuleville sukupolville. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta TAPOJA, PERINTEITÄ JA KÄDENTAITOJA M useovirasto ja ympäristöministeriö julkaisivat tammikuussa Kantar TNS:n toteuttaman tutkimuksen, joka selvitti suomalaisten näkemyksiä kulttuuriperinnöstä
8 MUSEO 2/2018 Ainolasäätiö AINOLA – SIBELIUSTEN KOTI JÄRVENPÄÄSSÄ Esko Häklin ja Severi Blomstedtin toimittama Ainola – Sibeliusten koti Järvenpäässä herättää halun käydä museossa. Hyvän kirjoittajan tekstistä nauttii ja teosta lukee kuin romaania. Vaikutelma on samaan aikaan asiantunteva ja persoonallinen. Vaikka Aino Sibeliuksesta on jo jonkin verran kirjoitettu, saa teoksessa Aino, kansallissäveltäjämme muusa, äänensä kuuluviin ja tuo siten teokseen inhimillisen ja kerrontaa hienosti tukevan osansa. Teos on raikkaasti taitettu, ja siinä on monipolvista kerrontaa ja laadukkaita kuvia sekä näppäriä tietolaatikoita, mitkä tekevät siitä helpon selailla. Teoksen upeat värikuvat ja hyvin tehty taitto ansaitsevat kiitosta. Teos on laadukas tietokirja Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä, Sibeliusten elämästä sekä itse Ainolasta – Ainolan kautta kerrottuna. Yksittäisten taideteosten syväanalyysit täydentävät kokonaisuutta. Teos on saatavilla suomeksi ja englanniksi. ERIKOISJUTTU Vuoden museojulkaisu -finalistien esittely VUODEN MUSEOJULKAISU -FINALISTIT Vuoden museojulkaisu -kilpailun finaaliin valitut teokset edustavat museojulkaisujen eri tyyppejä taidekirjasta tietokirjaan ja valokuvateoksesta novellikokoelmaan. Teos on saatavilla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Espoon modernin taiteen museo EMMA RUT BRYK – ELÄMÄN TAIDE Harri Kalhan kirjoittama Rut Bryk – Elämän taide on vahva ja henkilökohtainen tietokirja, jossa ei pyritä objektiiviseen, moninäkökulmaiseen tutkimukseen vaan annetaan tilaa kirjoittajan ja tutkimuskohteen mielenkiintoiselle suhteelle sekä kirjoittajan henkilökohtaiselle kokemukselle tutkittavastaan. Tiedon lisäksi lukijalle tarjotaan tulkintoja ja merkityksiä. K U VA T JU K K A N A A R A N LA H TI
Teoksen esittelemä tieteellinen tutkimus murtaa myyttejä ja asettaa Suomen teknologiamaana kontekstiinsa muiden pienten maiden kanssa. 9 ERIKOISJUTTU Vuoden museojulkaisu -finalistien esittely. Hotellija ravintolamuseo NAUTINNON NÄLKÄ Professori Jaakko Hämeen-Anttilan ja toimittaja Venla Rossin toimittama Nautinnon nälkä on viihdyttävä novellikokoelma, jonka kirjoittajiksi on saatu maamme tunnetuimpia kirjailijoita, kuten Johanna Sinisalo , Virpi Hämeen-Anttila , Hannu Väisänen ja Miki Liukkonen . Toteutus on upea: sekä kuvat, tekstit että taitto toimivat hyvin ja monikielisyys laajentaa lukijakunnan kansainväliseksi. K U VA T JU K K A N A A R A N LA H TI. Nelli Korpi Teosten arviointi: Vuoden museojulkaisu -kilpailun raati ” Museopäivät Vaasassa 23.–25.5. PALKINNOT JAETAAN MUSEOPÄIVIEN PALKINTOGAALASSA 24.5. Kuvissa elää kulttuurisesti, etnisesti, uskonnollisesti, sosiaalisesti ja kielellisesti monimuotoinen kansa. Konstailematon visuaalinen ja kirjallinen esitystapa kulkevat tasapainoisesti rinnakkain. Suomen tekniikan historia kerrotaan mikroja makrotasoilta tarinaa ja faktaa sopivassa suhteessa yhdistäen. Suomen kansallismuseo JULKINEN JA KÄTKETTY SUOMI Inkamaija Iitiän , Hannu Häkkisen ja Jaana Onatsun toimittama Julkinen ja kätketty Suomi on vuoden 2017 samannimiseen näyttelyyn liittyvä mustavalkoinen valokuvakirja. Novellikokoelma on innovatiivinen lähestymistapa museonäyttelykirjallisuuteen fiktiivisillä tarinoillaan, joita voi lukea myös näyttelystä irrallaan. Teoksen yleisilme on miellyttävä ja levollinen, sisällön rakenne ja rajaukset toimivat ja mustavalkoinen kuvitus tukee tekstiä. Tekniikan museo MITEN SUOMESTA TULI TEKNIIKAN MAA Tiina Männistö-Funkin toimittama Miten Suomesta tuli tekniikan maa on laajalle yleisölle suunnattu kansantajuinen tietokirja, joka toimii hienona jatkeena Tekniikan museon uudelle perusnäyttelylle, mutta myös omana teoksenaan. Visuaalisesti simppeliä pokkaria voi suositella kaikille; jokaisen tarinan parissa viihtyy ja viehättyy, saattaa saada idean käydä museossa tai vain nautiskella hyvästä kirjallisuudesta kahvilassa istuskellen. Seuraa tapahtumia Museoliiton Facebookissa ja Twitterissä sekä verkkosivuilla museoliitto.fi. Teoksessa luodaan monipuolinen ja kyseenalaistavakin katsaus Suomen historiaan ja suomalaisuuteen osana kansainvälisiä virtauksia
Kävin siellä tietysti ja vein kaikki ystävänikin katsomaan löytöäni ja hienoa näyttelyä.” RIITTA KAUPPINEN, HELSINKI ” Helpoiten tulee mieleen Pielisen museo Lieksassa, koska olen kotoisin sieltä päin. Ja on se muutenkin mukava paikka koko perheelle.” Kyselimme museokävijöiden mielipiteitä parhaista museoista kesälomareissulle. Tavoitimme Ateneumin sisäpihalla eri puolilta Suomea tulleita museokävijöitä, jotka kertoivat suosikkikohteistaan. Löysin 1300-luvulta peräisin olevat sakset, jotka olivat sittemmin näytillä Tammisaaren museossa. NELLI KORPI KUVAT RONI REKOMAA LAURA KALTIAINEN, PÄÄKAUPUNKISEUTU ” Serlachius-museot on kyllä ehdoton suosikkikohteeni, jos puhutaan museoista, joihin oikein erityisesti pitää lähteä. Olen vanha arkeologian harrastaja ja museoissa on erityisen kiinnostavaa nähdä arkeologisten kaivausten tuloksia. Silloin kun kävin siellä, uusi Gösta-rakennus oli todella hieno ja näyttely teki vaikutuksen. Kotiseutumuseoista tulee mieleen isän kotipaikka Pohjois-Karjalassa, siellä on paljon pieniä kivoja museokohteita.” 10 MUSEO 2/2018. Lapsille oli ainakin pari vuotta sitten tosi kiva ja motivoiva oli mobiilisuunnistus. Siellä on tosi laaja kokoelma, jota ulkopuoliset ja vieraat ovat hämmästelleet. Olin esimerkiksi Raaseporin kaivauksilla toissa kesänä ja tein sieltä hienon löydön. Rauma on vanha kotipaikkakuntani ja piipahdan siellä aina kun mahdollista. Museoon on koottu hyvin laajalta alueelta historiaa. Pitää kyllä käydä ensi kesänä taas uudestaan. Museossa on ollut kiva käydä lasten kanssa. GALLUP Mielipiteet esille KESÄLOMAN SUOSIKKIMUSEOT ISMO VARJONEN, SALO ” Esimerkiksi Rauman museot ovat hienoja. Siellä on hienoja näyttelyitä ja kiva kesäkohde ympäristöineen
Serlachiuksen ympäristö on niin hieno ja sillä tietysti ollut myös hienoja näyttelyitä. Lähellä on muitakin hyvin kohteita kuten Hakoisten linnavuori, Pyhän Laurin lähde, Janakkalan keskiaikainen kirkko ja useita muistomerkkejä.” ” Xxxxxxx. Myös alueen luonto ja maisemat ovat kauniit. TUOMAS VIHINEN, JYVÄSKYLÄ ” Yleensä käyn museoissa kaupungeissa, Helsingin lisäksi muun muassa Tampereella ja Turussa. Alue on tosi ihana ja siellä järjestetään joka kesä Laurin päivän kotiseutujuhlat, missä tuodaan hienosti esille historiaa. Kokoelmat käytössä. 11 GALLUP Mielipiteet esille ILKKA NUOLIVIRTA, ESPOO ” Ensimmäiseksi tulee mieleen Didrichsenin taidemuseo Kuusisaaressa, Helsingissä ja Serlachius-museot Mäntässä. Yleensä Mänttä osuu matkan varrelle kerran kesässä.” MIRJA MALMI, ESPOO ” Janakkalan Laurinmäen kotiseutumuseossa on vanhoja rakennuksia, joita on mukava esitellä lapsille ja nuorille ja kertoa vanhoista ajoista. Olen käynyt niissä usein. Erityisen kiinnostavia ovat esimerkiksi Aboa Vetuksen kaivaukset, joista näkee vanhaa kaupunkia.”. museoliitto.fi/kookos Kaikki koossa. Turun taidemuseo, Aboa Vetus & Ars Nova ja Turun linna ja monet muut ovat kivoja kesäkohteita
12 MUSEO 2/2018 MATIAS UUSIKYLÄ
> Eero Järnefelt säilytti taiteilijatarvikkeitaan sikarilaatikoissa. KULTTUURIPERINTÖ Syvennytään kulttuuriperinnön vaalimiseen VIERAANA TAITEILIJAKODISSA Taiteilija Eero Järnefeltin kotitalo Suviranta täydentää Ainolan, Aholan ja Halosenniemen kotimuseoiden kokonaisuuden Tuusulanjärvellä. Erkko ehti hänkin rakennuttaa itselleen taiteilijakodin Tuusulan rantatien varteen, mutta kuoli pian Erkkolan valmistumisen jälkeen vuonna 1906. Jugend-vaikutteinen päärakennus seisoo ylväänä Tuusulan rantatien kulttuurimaisemassa. Silloin koko perhe muutti Eero Järnefeltin vuokralaisiksi Suvirantaan, ja Juhanin äiti Laura palasi takaisin omaan lapsuudenkotiinsa. Suviranta aukeaa ryhmille toukokuussa, mutta pääsen tutustumaan taloon jo etukäteen. Siitä lähtien kun hänen äitinsä kuoli vuonna 1985. M inut ottaa vastaan Eero ja Saimi Järnefeltin tyttären Laura Järnefeltin poika, talon nykyinen isäntä Juhani Kolehmainen . Kauppahinnaksi määräytyi 775 000 euroa. Huhtikuun toisella viikolla puutarha ei vielä kylve kukkaloistossa, mutta pihanurmi on jo paljastunut sulavan lumen alta. Isänsä jalanjälkiä taiteilijan uralle 13 < Eero Järnefelt, Suviranta, 1900-luvun alku, öljy, Järvenpään taidemuseo. Runoilija ja kulttuurivaikuttaja J.H. Ainola, Ahola ja Halosenniemi ovat olleet museoina jo kauan, ja Erkkolakin on julkisessa omistuksessa. Kolehmaiset tulevat asumaan Suvirannassa vastedeskin, sillä kaupassa heillä säilyi elinikäinen asumisoikeus talossa. JU K K A N A A R A N LA H TI. Tuusulanjärven ranta on kulttuurihistoriallisesti varmasti yksi arvokkaimmista, ellei se kaikkein arvokkain. Juhani on asunut talossa yhdessä vaimonsa Anna-Kaisa Kolehmaisen kanssa yhtäjaksoisesti yli 30 vuotta. Kaupassa Järvenpään omistukseen siirtyivät kiinteistöt, tontti ja osa irtaimistoa. Juhanin synnyttyä hänen isänsä Erkki Kolehmainen sai opettajan viran Järvenpäästä. Suviranta on myös Juhanin lapsuudenkoti. 1900-luvun alkuvuosina siellä asuivat kivenheiton päässä toisistaan maalarit Eero Järnefelt ja Pekka Halonen , kirjailija Juhani Aho sekä tietenkin säveltäjämestari Jean Sibelius . Tämän vuoden tammikuussa pidetyssä kokouksessa Järvenpään kaupunki päätti myös Eero Järnefeltin perheen asuttaman Suvirannan ostamisesta ja asteittaisesta muuttamisesta museoksi. JUKKA NAARANLAHTI S uomalaisella kulttuurilla on useita kehtoja
Aloitamme tutustumisen pikaisella opaskierroksella noin 400-neliöisen talon alakerrassa. Erillisen ateljeen lisäksi seinille ripustetut maalaukset erottavat Suvirannan lopullisesti satunnaisesta, entisajoille uskolliseen tapaan sisustetusta porvariskodista. Alakerrassa ison osan tilasta vie taiteilijan ateljeehuone. MUSEO 2/2018 15 14 KULTTUURIPERINTÖ Syvennytään kulttuuriperinnön vaalimiseen seuranneelle Lauralle muutto oli liki unelmien täyttymys. Ei osaa olla niin, että seinissä on aukkoja”, Juhani Kolehmainen kertoo. Niiden lisäksi ihailtavana on esimerkiksi Pekka Halosen ja Juhani Ahon vaimon Venny Soldant-Brofeldtin töitä. Olihan talossa valmiina oma ateljee ja virikkeenä kaikki taiteilijaelämän kylläiset lapsuuden muistot. ”Ei täällä olla niin kuin museossa, mutta tauluihin kiintyy syvästi. Vaikutelma on aristokraattinen, mutta ei missään nimessä mahtaileva. Suviranta on avoinna ryhmille kolmena päivänä viikossa toukokuusta syyskuun loppuun. Kun elää merkittävien maalausten keskellä, niihin kehittyy erityinen suhde. Lukumääräisesti eniten Suvirannassa on luonnollisesti esillä Eero ja Laura Järnefeltin maalauksia. Työt ovat välillä näyttelyissä, ja siksi ajaksi niiden tilalle on omalle seinälle laitettava jokin toinen työ. Sielu vaatii, että taulut ovat seinällä. HELI TIENSUU M AT IA S U U SI K YL Ä .. Eero Järnefelt, Kukkapenkki, 1919, öljy, Järvenpään taidemuseo
Venäläistämistoimien myötä ilmapiiri kenraalikuvernööri Bobrikovin hallitsemassa Helsingissä oli alkanut ahdistaa nuorsuomalaiseen aatemaailmaan kallellaan olevia kulttuuri-ihmisiä. Koska kaikkia siteitä Helsinkiin ei kuitenkaan voitu katkaista, Tuusulanjärven ranta oli erinomainen vaihtoehto asuinpaikaksi. 1900-luvun taitteessa Tuusulanjärven rantaan muodostui taiteilijayhteisö, jota voi yhä pitää suomalaisittain ainutlaatuisena ja maailman mittakaavassakin merkittävänä. 15 14 KULTTUURIPERINTÖ Syvennytään kulttuuriperinnön vaalimiseen ”Kyllä niihin myös tottuu. Luultavasti kaikista Järvenpään taiteilijakodeista suurelle yleisölle tutuin on kuitenkin Ainola, Sibeliusten kotitalo. Luultavasti Eero myös ajatteli, että hän voisi Aholasta käsin tarkkailla oman talonsa valmistumista”, Juhani Kolehmainen valaisee Ahon vaikutusta muuttamisen taustoihin. J ärnefeltit muuttivat Suvirantaan vuonna 1901. Arkisessa askartelussa taulut ovat normaaleja seinäkoristeita. Järnefeltit elivät taiteilijoiksi suhteellisen vakavaraista elämää, minkä takasivat Eeron työt muotokuvamaalarina. Seinällä on vastakkain kaksi erikätistä palettia ja maalaustelineessä Eero Järnefeltin maalama alaston naisfiguuri kuin juuri valmistuneena. Mallipöytäkin on yhä tallessa, vaikka se ei olekaan huoneessa esillä. Talopaikkakin valittiin Eeron ja Jean Sibeliuksen yhteisellä hiihtoretkellä. Välillä he kääntyivät ja vilkaisivat muotokuvaa peilistä. Peili näet paljastaa nekin virheet, joihin silmä muutoin on ehtinyt tottua”, Juhani Kolehmainen kertoo. Perheenjäsenet olivat aina saatavilla olevia malleja muotokuviin ja taidon hiomiseen. T aiteilijan kodin pyhin on hänen ateljeensa. ”Kun työ oli valmis, sekä Eero että myöhemmin äitini tapasivat istua tässä sohvalla ateljeen nurkassa, pelata pasianssia ja tuijottaa maalausta etsien siitä virheitä. ”Aho oli ihminen, joka viihtyi ihmisten seurassa ja jonka seurassa viihdyttiin. Jean Sibeliuksen vaimo Aino Sibelius oli Eero Järnefeltin sisko, joten säveltäjällä oli valmiiksi läheiset suhteet Järnefeltien perheeseen. Raha tuli kuitenkin asiakkailta, jotka halusivat valtakunnan hovimuotokuvaajan asemaan nousseen Eero Järnefeltin ikuistavan itsensä. Vuosien mittaan Sibelius toimi myös Järnefeltin muotokuvien mallina. Järvenpäässä oli rautatieasema ja junalla Helsinkiin pääsi tarvittaessa noin tunnissa. Ja toisaalta etäisyys kaupungin houkutuksiin saattoi sekin edesauttaa ainakin joidenkin taiteilijoiden luomistyötä. Tarkkaan ottaen Ainola ei sijaitse aivan Tuusulanjärven rannalla, mutta käytännössä silti näköyhteyden päässä Suvirannasta. Suvirannan ateljeessa näkyy yhä paljon merkkejä taiteilijoiden työskentelystä. Eero ei tiettävästi jakanut veljensä Arvidin tolstoilaisia > Juhani ja Anna-Kaisa Kolehmainen ateljeessa.. Silloin heillä oli kaksi lasta, myöhemmin Suvirannassa syntyi kolme lisää. Samanlaisten esteettisten – ja epäilemättä myös ideologisten – ihanteiden innoittamina myös Aho ja Eero Järnefelt ystävystyivät. Aho onnistui houkuttelemaan Tuusulanjärven rantaan toisen savolaisen, taidemaalari Pekka Halosen perheineen. Sitten välillä niiden eteen pysähtyy ja niitä jää katsomaan tarkemmin”, Anna-Kaisa Kolehmainen täsmentää. Epäilemättä Aho myötävaikutti myös Järnefeltin asettumiseen paikkakunnalle. Lopulta Ainola valmistui vuonna 1904. Jo 1880-luvun ylioppilasvuosinaan Aho oli tutustunut Eeron kahteen vanhempaan veljeen, Kasper ja Arvid Järnefeltiin . Ensimmäisenä Järvenpäähän asettuivat Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt vuonna 1897. Itse asiassa suomalaisten yleisesti jakamat mielikuvat Sibeliuksen otsarypyistä ja kasvojen intensiivisistä ilmeistä ovat usein Järnefeltin tulkinnoista suodattuneita. Uskottiin, että aito suomalaisuus löytyy maaseudun neitseellisistä maisemista. Saan myös kuulla, että sohvapöytä, jonka ääressä istumme, on Eero Järnefeltin tekemä
Suvirannan ateljeesta löytyy vielä alkuperäisiä kalusteita omilla paikoillaan. Halosenniemen sauna on myöhemmin muutettu uloslämpiäväksi. Niitä oli ainakin riittävästi, koska naapurissa asui Sibeliuksen kaltainen sikareiden suurkuluttaja. Ensimmäinen silloin kun Eero Järnefelt kuoli ja toinen sen jälkeen kun äitini kuoli. ”Täällä on edelleen paljon vanhoja, alkuperäisiä kalusteita, ja ilmettä on yritetty vaalia. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. Myös taiteilijoiden yhteydenpito ja sosiaalinen elämä oli vilkasta. JU K K A N A A R A N LA H TI. Tosin laatikoissa on nykyään myös minun työkalujani – niin kuin siellä aikanaan oli Eeron työkaluja. Hän kuitenkin rentoutui mielellään puutöiden parissa, sillä ne loivat kaivattua vastapainoa taiteelliselle luomistyölle. Suvirannan ateljeeta koristaa yhä alkuperäinen piano, jota soittamalla pidettiin juhlatunnelmaa yllä. Tuusulanjärvellä maalaukset saivat aiempaa dramaattisempia ja värikylläisempiä sävyjä. Erityisesti Pekka Halosen vaimo Maija Halonen tunnettiin taitavana pianistina, jonka luona muidenkin taiteilijoiden lapset kävivät hakemassa soitto-oppia. Hiilet, pastellit ja muut ovat edelleen alkuperäisissä tarvikelaatikoissa, jotka ovat varsinaisesti sikarilaatikoita. Sekä Halosenniemi että Suviranta toimivat illanistujaisten ja juhlien pitopaikkoina. Hän oli käytännössä koko taitelijan uransa ajan viehättynyt pilvimaisemista ja pilvien tutkimisesta erilaisissa valaistusoloissa. Suvirannan pihamaalla savusauna seisoo edelleen alkuperäisen kaltaisena. Kun niin ikään tunnettu taiteilija Juho Rissanen saapui Suvirantaan vierailulle, hänellä oli tuomisinaan lankkuja. Kesäiltoina ja välillä talvisinkin istuttiin Suvirannan tai Halosenniemen savusaunan lauteilla taiteesta keskustellen, elämän iloja ja suruja jakaen. Tuusulanjärven inspiroimista ja siellä maalatuista töistä löytyy nykyään kattava otos Järvenpään taidemuseosta. 16 MUSEO 2/2018 näkemyksiä käsityöläisyydestä ainoana moraalisesti puhtaana ammattina, vaikka olikin käynyt Firenzessä puunleikkaajan opissa. Niinpä maalauksia ja huonekaluja on myös viety pois ja kokoelmaa on pitänyt täydentää”, Juhani Kolehmainen avaa ja jatkaa: ”Nurkassa oleva mööpeliksi kutsuttu piironki, jossa maalaustarvikkeita säilytetään, on alkuperäinen. Täytyy kuitenkin muistaa, että Suvirannassa on ollut kaksi perinnönjakoa. ” S uvirannassa Eero Järnefelt maalasi muotokuvien ja tilaustöiden ohella myös kotitilaltansa avautuvia näkymiä. Niistä syntyi taiteilijan ateljeehen suuri työpöytä, joka seisoo tänäkin päivänä tukevasti seinänkorkuisen ikkunan edessä
Eero Järnefeltin poika Heikki Järnefelt opiskeli Helsingissä ja tutustui siellä ollessaan kirjailijanurasta haaveilevaan nuorukaiseen, jonka opinnot jäivät lopulta kesken. Kun Sillanpää oli lopettanut, Eero Järnefelt nousi ylös, käveli Sillanpään luokse ja sanoi uskovansa, että kyllä sinusta vielä kirjailija tulee ja sillä itsesi elätät”, Kolehmainen kertoo Sillanpään ja Järnefeltin lämmintä suhdetta kuvaavan anekdootin. Ahotkin olivat jättäneet Aholan jo vuonna 1911. SUVIRANTAAN MUSEOVIERAILULLE J ärvenpään kaupunki osti tammikuussa 2018 Suvirannan kiinteistöt, noin kahden hehtaarin kokoisen tontin, vesialan ja osan Suvirannan irtaimistoa. Muotokuvamaalarin toimen kannaltakin oli kätevämpää, että ateljee sijaitsi Helsingissä. Vastaavia kohteita eli kultakauden taiteilijoiden kotitaloja, jotka eivät jo olisi museoita, ei ole kovin monta. Sunnuntaisin järjestetään ryhmäopastus, johon yksittäiset henkilöt voivat ilmoittautua etukäteen. Kotikoulun päättäneet lapset lähtivät lukioon. Naisten erityisenä intohimon kohteena oli puutarhanhoito. Taloa ei kuitenkaan myyty. Ateljeen nurkassa puolestaan istui vanhoja taiteilijoita. Suvirannan hankkiminen on ollut Järvenpään tähtäimessä, sillä se täydentää hyvin aiemmin museoitujen taiteilijakotien kokonaisuutta. Järnefeltien läheisyys lievitti myös Aino Sibeliuksen yksinäisyyttä silloin, kun Jean Sibeliuksen työt veivät säveltäjän ulkomaille. Työajat olivat joustavat, mutta vanhetessa jatkuva matkustaminen kävi entistä raskaammaksi. V uonna 1917 Järnefeltit muuttivat Suvirannasta Helsinkiin. Talvisin asunnon lämmittämisestä huolehti renki, joka asui kesäisin piharakennuksessa. Aho ei lopulta koskaan voittanut Nobelin palkintoa, mutta yksi nobelistikin Suvirannan vieraanvaraisuudesta on saanut nauttia. Samalla taiteilijoiden lapsilla oli seuraa toisistaan. Sibeliukset ja Haloset sen sijaan jäivät Tuusulanjärven maisemiin lopuksi elämäänsä – ja Sibeliukset lopulta vielä ajaksi senkin jälkeen. ”Sillanpää istui tuossa ateljeen pöydän ääressä ja luki jotakin kirjoitustaan niin kuin hänellä oli tapana. Ainakin ensimmäisenä vuonna tunnin kestävän kierroksen oppaina toimivat kunnan museohenkilökunnan erikseen tehtävää varten koulutetut jäsenet. Aino ja Jean Sibelius on molemmat haudattu Ainolan puutarhaan. Paitsi että se liittyy läheisesti Halosenniemeen, Ainolaan ja Aholaan, se syventää myös Järvenpään taidemuseon museokokemusta ja toisinpäin.” Suviranta Suvirannankatu, Järvenpää visittuusulanjarvi.fi. Suvirannan isäntäväki on ollut aktiivinen ja keskusteluja kaupasta on käyty aikaisemminkin. Muutolle oli monia vääjäämättömiä perusteita. Järvenpään museopalvelveluiden päällikkö Hanna Nikander odottaa innokkaasti uuden museon avautumista: ”Kauppa on iso ja merkittävä asia. Se jäi reiluksi vuosikymmeneksi kesäja juhla-asunnoksi, ennen kuin Laura Järnefeltin perhe muutti Suvirantaan vakituisiksi asukkaiksi. Varsinkin keväisin Ainolan aurinkoisella rinteellä kasvit kukoistivat. Maalaukset säilyvät edelleen yksityisomistuksessa, mutta ne ovat museokävijöiden nähtävillä. KULTTUURIPERINTÖ Syvennytään kulttuuriperinnön vaalimiseen 17 Toisaalta taiteilijat myös ymmärsivät toistensa vaatiman työrauhan. Sinne pääsevät vain etukäteen ilmoittautuneet ryhmät. Enimmäkseen kilvoittelu oli leikkimielistä, mutta saattoi kertoman mukaan silti johtaa hetkellisiin konflikteihin, joissa muiden perheenjäsenten oli toimittava sovittelijoina. Frans Emil Sillanpäästä ei koskaan tullut lääkäriä, mutta niin kuin Eero Järnefelt ennusti, hän pystyi elättämään itsensä kirjailijana. Koska Kolehmaiset asuvat yhä Suvirannassa, museo on aluksi auki rajoitetusti kolmena päivänä viikossa toukokuun alusta syyskuun loppuun. Lisäksi Eero Järnefelt oli toiminut vuodesta 1902 alkaen Helsingin yliopiston piirustuslaitoksen esimiehenä. Suviranta täydentää erinomaisesti alueen museotarjontaa. Juhani Ahon ja Eero Järnefeltin ystävyys säilyi Ahon kuolemaan saakka, mutta ajan myötä Ahon siteet muuhun taiteilijayhteisöön höltyivät. Kuivina kesäkausina rantatontille rakennetun Suvirannan puutarha oli kuitenkin vehmaampi
I kkalan mielestä rakennukset säilyvät paremmin ja merkityksellisempinä, jos ne ovat osa ihmisten elämää ja arkea. Kaavoituksessa sovitellaan yhteen erilaisia intressejä, kuten kulttuurihistoriallisia ja taloudellisia arvoja. ”Paikka on edelleen kaunis ja sympaattinen.” 18 MUSEO 2/2018. ”Kulttuuriympäristö muodostuu arkeologisesta perinnöstä, rakennetusta ympäristöstä ja maisemasta. Matkaamme autossa talomuseo Glimsiin, museoituun espoolaiseen maatilaan, joka on peräisin 1500-luvulta. Auton ikkunasta näkyvä valtava Ikea-kompleksi ja mutainen golf-kenttä eivät näytä kovin komeilta, mutta Ikkala tuntee Espoon jokilaakson historiaa. Glims oli Ikkalan ensimmäinen museoalan kesätyöpaikka. Hänen mielestään kulttuuriympäristö on parhaimmillaan käytössä, ei museoituna. ”Sellaisissa tilanteissa saatetaan rakennuksen kohtalosta keskustella pitkään. Tällä hetkellä rakennusperintöintendentti työskentelee kulttuuriympäristöjen parissa. Se tarkoittaa, että Ikkala pyrkii vaalimaan arvokkaita kulttuuriympäristöjä ja rakennuksia Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Usein taloudelliset perusteet ovat ratkaisevia.” Kovemmat arvot ilmenevät esimerkiksi siten, että kaupunkikiinteistön omistaja suostuu korjaamaan rapistuneen suojellun rakennuksen vain, mikäli hän saa rakentaa samalle tontille ison kerrostalon. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin AIKA VIRRATKOON Museoviraston intendentti Marja-Leena Ikkala toimii Itä-Suomen kulttuuriympäristöjen parissa. Nyt alue näyttää vain isojen teiden risteysalueelta.” Glims Jorvin kyljessä on ennallaan. Opinnäytetyössään hän tutki espoolaisen kulttuurimaiseman muutosta viereisen Kuninkaantien osalta. Ensimmäinen työtehtäväni täällä oli lukea vanhoja kirjoja. Ikkala oli aiemmin mukana inventoimassa Espoon rakennuskulttuuria. Pienet punaiset piharakennukset ja tuvat kertovat maalaistalon ja kestikievarin elämästä. JENNA PARMALA KUVAT SARI KETTUNEN ”K ohta saavumme kummalliseen paikkaan, se on pala pysähtynyttä historiaa vauhdikkaan nykyhetken keskellä. Kulttuuriympäristön ja rakennusten suojelukysymyksissä törmätään yllättävän usein vääriin käsityksiin, esimerkiksi siihen, että rakennuksen suojelua pidetään museointina. Etsin niistä viittauksia Espooseen”, Museoviraston intendentti Marja-Leena Ikkala hymyilee. ”Jokilaaksossa on ollut asutusta keskiajalta alkaen ja täältä oli laajat maisemat moneen suuntaan. Espoolainen kulttuuriympäristö on siten hänelle tuttua. ”Usein kuitenkin ajattelen, että onneksi työskentelen Itä-Suomessa.” Omassa kotimaisemassa kovien vääntöjen häviäminen sattuisi silmään ja sydämeen vielä pitkään. ”Museoita on Suomessa jo tarpeeksi. Parasta rakennussuojelua on rakennuksen käyttäminen.” > Talomuseo Glims oli Marja-Leena Ikkalan ensimmäinen oman alan kesätyöpaikka. Rakennusperintöintendentin vastuulla ovat rakennetun ympäristön ja maiseman kysymykset”, Ikkala selventää toimenkuvaansa. Suurin osa rakennussuojelusta tehdään yhteisymmärryksessä kaavoittajan ja kohteen omistajan kanssa. ”Tuolla oli ennen terveyslähde ja tässä oli Espoon komein maisema”, Ikkala osoittaa. Ongelmia syntyy, kun esimerkiksi halutaan säilyttää kaupungin keskustassa sijaitseva pieni, mutta keskeisellä paikalla oleva kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus
19 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Xxxxx
Lisäksi listalla on usein rakennusperintölakiin liittyviä lausuntopyyntöjä. Joskus kansalaiset ovat huolissaan siitä, että omassa ympäristössä olevaa arvorakennusta ei ole suojeltu.” 17.30 Työpäivä kestää 7 tuntia ja 21 minuuttia, mutta monesti päivä venyy pidemmäksi. Suurin osa kaava-asioissa vastaantulevista arvokkaista rakennuksista onkin nuorempia, peräisin 1900-lu. ”Laadimme parhaillaan kulttuuriympäristöontologiaa, mikä tarkoittaa eräänlaista kulttuuriympäristösanastoa.” 12.00 Lounas 12.30 Ikkala avaa Salama-asiahallintajärjestelmän ja tarkistaa uudet lausuntopyynnöt. ”Suomessa on hyvin vähän todella vanhoja rakennuksia ja niitä on koko ajan vähemmän. ”Vastaan erilaisiin suojelua koskeviin niin kansalaisten kuin viranomaisten kysymyksiin. Lausuntoja pyydetään kunkin kaavan eri vaiheista, ja lausuttavaksi tulee niin asemakaava, yleiskaavakuin maakuntakaava-asioita. Vuosikymmenten mittaan suojeltavia arvoja on alettu nähdä niin teollisuus-, kyläkuin kaupunkiympäristöissä. 15.00 Verkkosivujen uudistamista. Ikkala huomauttaa, että vain viisi prosenttia Suomen rakennuksista on rakennettu ennen 1920-lukua. Yksittäisten kohteiden lisäksi nykyisin pyritään säilyttämään myös laajempia kokonaisuuksia, esimerkiksi jälleenrakennuskauden alueita. Suomalainen rakennussuojelu kohdistui 1800-luvun lopulla linnoihin, kirkkoihin ja kartanoihin. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin 20 MUSEO 2/2018 > Marja-Leena Ikkalan mielestä aikaa ei kulttuuriympäristön suojelemiseksi tarvitse pysäyttää. Päivästä menee usein aikaa myös ihmisten kysymyksiin. Vuodesta 2011 rakennusperintöintendenttinä Itäja Pohjois-Suomen kulttuuriympäristöpalvelut -yksikössä. Välillä huolena on se, mitä suojellulle rakennukselle voi tehdä. Ensin rakennushistorian osastolla rakennusperinto.fi-verkkopalvelun suunnittelijana ja päätoimittajana sekä osaston kirjojen toimittajana. Glimsissä ja Suomenlinnassa. ”Tärkeää on, että omistajat ja käyttäjät hyväksyvät paikan historialliset kerrokset ja antavat niiden säilyä osana arkea ja kohteen nykyistä käyttötarkoitusta.” Kun nykyään puhutaan kulttuuriympäristön vaalimisesta, ajatuksena on saada säilytettyä erityyppisiä kulttuuriympäristöjä, rakennuksia ja kulttuurimaisemia eri aikakausilta. • Toimittajana 1980-luvulta 2000-luvun alkuun. • Museovirastossa vuodesta 2004. • Rakennuskulttuurin inventointeja Espoossa, Karjalohjalla ja Sammatissa. MARJA-LEENA IKKALA KOULUTUS: • Filosofian maisteri, pääaine taidehistoria, 1988. ”Opiskelin aluksi pääaineena tiedotusoppia, mutta innostuin taidehistoriasta ja vaihdoin pääainetta.” TYÖKOKEMUS: • Opiskeluaikana kesätöissä mm. TYÖPÄIVÄ: Suojellut rakennukset voivat säilyä koteina, kouluina tai vaikka hotelleina, ja niille voidaan kehittää myös uusia käyttötapoja. Työhön kuuluu paljon työmatkoja Itä-Suomeen, ja matkapäiviä kertyykin jopa 30 vuodessa. 8.30 Töihin ja sähköpostien tarkistus 9–12 Ontologiatyöpaja. Tärkeintä on, että historia saa olla osana ihmisten arkea