PARHAAT TARINAT PINTAA SYVEMMÄLTÄ Tiede & museot KIETOUTUVAT YHTEEN Observatorio & TÄHTITIETEELLINEN ELÄMYS AIVOTUTKIJA KANNUSTAA UTELIAISUUTEEN Museopuutarhojen kevät K AT A R IIN A SA LM I 1 / 2022 TIEDE • 9,80 €
25.2.2022 • Teemana tiede W IL LE N YY SS Ö N EN / H EU R EK A. 48 SELVIYTYMINEN ON TAITOLAJI Heurekan näyttelyssä mennään katastrofien keskelle ja selvitään niistä
26 TALVELLA ITÄÄ JO UUSI KESÄ Mitä kasvitieteellisissä museoissa tapahtuu talvella. 46 AKUUTTIA UTELIAISUUTTA Aivotutkija Katri Saarikiven museovinkit. 10 TUTKIJANA MUSEOSSA Museoammattilaiset kertovat, miten tiede ja museotyö kietoutuvat yhteen. Digitaalisen näköislehden voi ostaa irtonumerona Lehtiluukku.fi -palvelusta osoitteesta lehtiluukku.fi/lehdet/museo .. 22 TIETEEN TIETOPANKKI Esineet johdattavat tieteen historiaan. MUSEO-LEHDEN IRTOMYYNTIPISTEET MUSEO on irtonumeromyynnissä seuraavissa Lehtipisteen myyntipisteissä: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Sokos, Prisma ja R-kioski. 21 MIKÄ MUSEO ON. 41 ROBOTEISTA REVONTULIIN Poimi hauskat ja hyödylliset vinkit museokauppojen valikoimista. 34 KULTTUURIMATKAILIJAN UNELMAKOHDE Turku valittiin vuoden 2021 museokaupungiksi. 38 TUTKIMUSMATKALLA LUONTOON Kuvataiteilija Osmo Rauhalan haastattelu. 53 ANNA PALAUTETTA 56 NÄYTTELYLIITE 58 MIELENKIINTOINEN, OPETTAVAINEN JA KIVA Valtakunnallisen kävijätutkimuksen 2021 tulokset infograafeina. 40 KÄSINKOSKETELTAVA KOKEMUS KIVIKAUDESTA Kierikkikeskuksen kiehtova historia. 4 ELÄMYKSIÄ ETÄNÄ Pekka Saurin pääkirjoitus 6 NELJÄ MUSEOTA VUODEN MUSEO -FINAALIIN Upeat finalistit esittäytyvät. SISÄLTÖ Parhaat tarinat pintaa syvemmältä TI M O K IL PE LÄ IN EN JO N N A PE N N A N EN / K A M U JA R I N IE M IN EN 16 IDEASTA VALMIIKSI NÄYTTELYKSI Geenitietoon perustuva näyttely syntyi yhteistyöllä. 52 SANARISTIKKO Erkki Vuokilan laatima ristikko. Uutena kolumnistina aloittaa museologi Johanna Lehto-Vahtera . 30 KOSMISEN IHMETYKSEN JUURILLA Helsingin yliopiston observatoriosta näkee pitkälle. 42 HAAVOITTUVAINEN LUONTO MUSEOSSA Palkittu Naturalis-tiedekeskus kertoo luonnon monimuotoisuudesta
Tässäkin asiassa kannattaa tehdä väistämättömästä hyve. Lähikokemus ja etäkokemus täydentävät toisiaan koronan jälkeisessä maailmassa vahvemmin kuin ennen. Etäkokemus voi olla portti lähikokemukseen, johon tapaa kuulua paljon muutakin elämysmaailmaa kuin pelkästään kohteena oleva esitys, tapahtuma tai näyttely. Pekka Sauri Suomen museoliiton hallituksen puheenjohtaja. Ero virtuaalija lähikokemuksen välillä piirtyy sekin ajan myötä kirkkaammin näkyviin. PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 ClimateCalc CC-000084/FI PunaMusta Magazine H IIL IN EU TRA ALI PAINO TU OT E 60. Tämä ilmiö tulee aiheuttamaan vielä kosolti filosofista ja oikeusopillista päänvaivaa. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Petra Havu TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Tuuli Rajavuori TUOTTAJA Kirsti Ruissalo ULKOASU Inari Savola ASIANTUNTIJARYHMÄ Teemu Ahola, Riitta Ojanperä, Marjo Poutanen, Johanna Rassi, Marjo Vänttinen AVUSTAJAT Laura Hallamaa, Hanna Hirvonen, Johanna Lehto-Vahtera, Meri Parkkinen, Jenna Parmala, Soili Poikonen, Päivi von Rabenau, Roni Rekomaa, Katri Saarikivi, Katariina Salmi, Tytti Steel, Erkki Vuokila, Ari Väntänen, Tarja Västilä KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki Aikakausmedia ry:n ja Kultti ry:n jäsen TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET 044 430 0703 • museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2022 Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 9,80 € Määräaikainen digitilaus 19 €, irtonumero 4,90 € ILMOITUKSET Heta Hedman heta.hedman@museoliitto.fi 044 430 0703 PAINOPAIKKA PunaMusta, Forssa ISSN 0781-0032 (painettu) ISSN 2489-8422 (verkkojulkaisu) KANNEN KUVA Katariina Salmi ELÄMYKSIÄ ETÄNÄ K oronan aiheuttamat rajoitukset ovat monien muiden vaikutusten ohessa kiihdyttäneet digitalisaatiota tavalla, jonka mittaluokka jää nähtäväksi myöhemmin. Helposti tulee ajatelleeksi, ettei etäkokemus voi yltää vaikuttavuudeltaan lähikokemuksen tasolle. Etätyö ja virtuaaliset kokoukset ovat olleet tästä monelle arkinen esimerkki niin hyvässä kuin huonossakin. Lisäksi lähikokemusta voi jälkeenpäin täydentää ja elvyttää virtuaalisesti. Oma lukunsa ovat kulttuurituotteisiin ja erityisesti taiteeseen liittyvät NFT:t (non-fungible tokens), joissa lohkoketjuun tallennettu todistus teoksen omistajuudesta nousee merkitykseltään suuremmaksi kuin teos itse. Vaikka taideteokseen tai muuhun museotarjontaan liittyvät sisällöt voi teknisesti kokea myös älylaitteen välityksellä, on kokemus toisenlainen kuin samojen merkitysten kokeminen paikan päältä. Pandemiakurimus on paras kääntää rikastumiseksi. Vaikka pandemian laannuttua tapahtuu epäilemättä paluuta lähityöhön ja työyhteisöön, on todennäköistä, että etätyön osuus työnteosta jää pysyvästi suuremmaksi kuin ennen koronaa. On kiinnostavaa nähdä, missä määrin kulttuurielämykset jäävät samalla tavoin pysyvästi etäyhteyden päähän. Samalla on kuitenkin selvää, että digitalisaatio on tuonut kulttuurin yhä useamman ulottuville
Määrä on lähes sama kuin edellisenä vuonna. Lehden painotalo PunaMusta on sitoutunut vähentämään päästöjä tuotannon jokaisessa vaiheessa. Kulttuuriasiainneuvos Kari Poutasuo näki Selviytymiskurssin puheenvuorossaan suomalaiset museonäyttelyt usein tiukkapipoisina ja kaipasi toteutuksiin rohkeutta: ”Hyvääkin aihetta käsitellään niin tieteellisen vedenpitävästi, että näyttelystä puristetaan ulos kaikki mehut pois”. MUSEOKUVIOITA Ajankohtaista museomaailmasta MEDIASSA 30 VUOTTA SITTEN ” Museon näkökulmasta se tarkoittaa luopumista tietynlaisesta vallasta. Vuoteen 2019 verrattuna museokäynnit ovat vähentyneet reilulla kolmella miljoonalla käynnillä. Selviytymiskurssilla pohdittiin museoiden asemaa vaikeina aikoina. Tiukkapipoisuudesta tai tylsyydestä voi tuskin puhua museonäyttelyiden yhteydessä enää tänä päivänä. Koronan vaikutukset näkyivät eri puolilla Suomea eri tavoilla. ” Yli satavuotiasta Kansallismuseota laajennetaan – ”Lentävä lautanen” on rakennuksen näkyvä osa. ” Tampereen uusin museo on nyt auki. Vaikka museo onkin kulttuuriperinnön asiantuntija, museo ei voi yksin määritellä kulttuuriperintöä tai sitä, mikä on tärkeää, vaan se pitää tehdä yhdessä yhteisöjen kanssa.” Satakunnan Museon vt. Sen sijaan suurimmassa osassa Suomea museokäyntien määrässä oli havaittavissa kasvua verrattuna vuoteen 2020, vaikka vuoden 2019 luvuista jäätiin vielä kauas. Esimerkiksi yleisöjen määrää jouduttiin rajoittamaan näyttelyissä ja tapahtumissa voimassa olevien alueellisten rajoitusten mukaisesti. Jäljelle jäävät päästöt kompensoidaan The Gold Standard -sertifioitujen ilmastoprojektien kautta. Tällä hetkellä PunaMusta tukee metsien istuttamista Etiopiassa. museonjohtaja Johanna Jakomaa kirjoittaa museoista ja vapaaehtoistyöstä Satakunnan Kansassa 31.12.2021. Sitä onkin puuhattu jo vuodesta 1958 lähtien, mutta vihdoin se avautui nykyaikaisessa muodossa” Aamulehdessä uutisoitiin 28.1.2022 digitaalisella alustalla toimivan Tampereen teatterimuseon avaamisesta.. Uudellamaalla käyntien määrä edelliseen vuoteen verrattuna väheni noin 29 %, sillä pääkaupunkiseudun museot olivat yleisöltä suljettuna useita kuukausia. Viisi suosituinta museokohdetta vuonna 2021 olivat: • Ateneumin taidemuseo: 184 373 museokäyntiä • Serlachius-museo Gösta: 125 182 museokäyntiä • Kuralan Kylämäki (Turun museokeskus): 123 270 museokäyntiä • Vapriikki: 122 329 museokäyntiä • Amos Rex: 101 429 museokäyntiä Lähde: Museotilasto 2021 / Museovirasto MUSEO-lehti on hiilineutraali painotuote. Laajennus tarkoittaa myös uuden viheralueen aukeamista kaupunkilaisten käyttöön.” Helsingin Sanomat kertoi 20.1.2022 Kansallismuseon rohkeasta laajennussuunnitelmasta. Keväällä 2022 museoissa eletään jälleen kerran vaikeita aikoja koronapandemian jatkuessa edelleen. SELVIYTYMISKURSSILLA Vuoden 1992 ensimmäisessä MUSEO-lehdessä kerrottiin, kuinka viitisenkymmentä museoiden työntekijää oli kokoontunut M/S Mariellalle. ”Varmaa keinoa selviytyä hengissä ei löytynyt, mutta erilaisia ensiapumenetelmiä esiteltiin”, kirjoitti Toimi Jaatinen . KORONA VÄHENSI MUSEOKÄYNTEJÄ Suomen ammatillisesti hoidetuissa museoissa vierailtiin yhteensä noin 4,3 miljoonaa kertaa vuonna 2021. Viime vuosi oli museoille poikkeuksellinen koronapandemiasta johtuvien rajoitusten vuoksi. Käsillä olevassa numerossa Ari Väntänen kuvailee Heurekan Katastrofien keskellä -näyttelyä arvostelussaan voimaannuttavaksi ja vavisuttavaksi
Kävijöille avautuu monipuoliVierailu Hotellija ravintolamuseossa on moniaistinen elämys. Viime vuosina museo on kehittänyt ja uudistanut toimintaansa määrätietoisesti. Hotellija ravintolamuseon yleisötoiminnan ydintä ovat myös aistikokemukset ja -elämykset. HERKULLISTA HISTORIAA Hotellija ravintolamuseo on ruokaja juomakulttuuriin sekä majoitus-, matkailuja ravitsemisalaan erikoistunut museo. Museon alkuvuosina pääkohderyhmä oli veteraanisukupolvi. Näyttelyissä moniaistisuus tulee esiin kokonaisvaltaisesti tuoksujen, makujen, äänimaailmojen, visuaalisten ärsykkeiden, kosketeltavien esineiden ja materiaalien sekä interiöörien avulla. Museo on perustettu vuonna 1971, ja se sijaitsee Kaapelitehtaalla Helsingissä. Viime vuonna museo vietti 50-vuotisjuhlaa ja samalla uudistettiin perusnäyttely sekä lanseerattiin uudet yleisöpalvelut. Lisäksi museo tuottaa vuosittain vaihtuvia teemanäyttelyitä. Lisäksi opastettuihin kierroksiin kuuluu usein ruokaja juomamaistiaisia. MUSEOKUVIOITA Ajankohtaista museomaailmasta NELJÄ MUSEOTA VUODEN MUSEO -FINAALIIN Vuoden museo 2022 -kilpailun finaaliin on valittu Hotellija ravintolamuseo Helsingistä, Lottamuseo Tuusulasta, Poliisimuseo Tampereelta sekä Sodan ja rauhan keskus Muisti & Päämajamuseo Mikkelistä. Museo tekee näkyväksi ruokaja juomakulttuurin ja siihen olennaisesti liittyvän palvelukulttuurin yhteistä kulttuuriperintöä. Museo kertoo suomalaisen naisen tarinaa ja esittelee naisten yhteiskuntavastuun historiaa. Nykyään toimintaa suunnataan ensisijaisesti lottien lapsille ja lapsenlapsille. Makuasioita-perusnäyttely tarjoaa uusia näkökulmia ruokaja juomakulttuuriin. NAISTEN TARINA Vuonna 1995 perustettu Lottamuseo sijaitsee Syvärannan Lottaopiston paikalla Tuusulan Rantatien varrella. H O TE LL IJA R AV IN TO LA M U SE O. Opastuksiin kuuluu usein maistiaisia. Viime vuosina museo on uudistunut ruokaja juomakulttuuria monipuolisesti ja moniaistisesti käsitteleväksi oppimisen ja viihtymisen ympäristöksi. Viiden vuosikymmenen aikana Hotellija ravintolamuseo on kasvanut pienestä opiskelijoille suunnatusta museosta ruokaja juomakulttuuria laajasti käsitteleväksi museoksi. Museon tavoitteena on olla ruokaja juomakulttuurin arvostetuin, elämyksellisin ja monipuolisin foorumi Suomessa. Tällä hetkellä museo on erikoistunut ruokaja juomahistoriaan liittyviin etäpalveluihin ja ruokakasvatukseen
Kilpailun järjestävät Suomen museoliitto ja Kansainvälisen museoneuvosto ICOM:n Suomen komitea. MUSEOKUVIOITA Ajankohtaista museomaailmasta nen Lotta-kokonaisuus, johon kuuluu näyttelyitä, puutarha, Lottakanttiini ja Lottapuoti. POLIISIN ARJESSA Poliisimuseo on avattu yleisölle Tampereen Hervannassa Poliisiammattikorkeakoulun kampuksella vuonna 2008. Vuoden museo -tittelin ovat aiemmin voittaneet Suomen maatalousmuseo Sarka, Satakunnan Museo, EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Helsingin kaupunginmuseo, Ahvenanmaan merenkulkumuseo, Serlachius-museo Gösta ja Forssan museo. Näyttelykävijä voi muun muassa kokeilla lotan varusteita, kirjata oman lottakuvansa tallennettavaksi näyttelyyn tai etsiä sukulaisiaan lottagalleriasta. Vuoden museojulkaisu -kilpailun ja Vuoden museokauppa -kilpailun finalistit julkistetaan myöhemmin keväällä. Hankinnoissa noudatetaan kestävän kehityksen periaatteita. Vuoden museo -tunnustuspalkinto myönnetään museolle, joka on edistänyt merkittävällä tavalla museoalan yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta omalla toiminta-alueellaan. Lottamuseon oppaat vievät kävijän elämykselliselle kierrokselle menneeseen ja osoittavat lottanaisten historian vaikutuksen tämän päivän yhteiskuntaan. toukokuuta 2022. Ympäristöarvot ovat osa Lottamuseon ja museokahvila Lottakanttiinin päivittäistä arkea. Lottamuseon perusnäyttely uudistettiin viime vuonna, jolloin vietettiin Lottajärjestön perustamisen 100-vuotisjuhlaa. Näyttelyissä otetaan rohkeasti esille aikakausien ilmiöitä, jotka pysäyttävät museokävijän pohtimaan naisten roolia suomalaisessa yhteiskunnassa. Vuoden museon tunnustuspalkinto jaetaan tänä vuonna kahdeksatta kertaa. VUODEN MUSEO -PALKINTO V uoden museo -kilpailun palkintolautakunta tutustuu kevään aikana finalistimuseoihin ja jakaa palkinnot Valtakunnallisten museopäivien yhteydessä järjestettävässä Museopalkintogaalassa Ahvenanmaalla 19. Lottapuodin tuotteissa on kierrätysmateriaalista valmistettuja tuotteita ja Lottakanttiini hyödyntää puutarhan hyötykasvitarhan satoa. LO TT A M U SE O M AT TI H U U H K A / P O LII SIM U SE O. Se voi olla myös tunnustus kokoelmiin, näyttelyihin tai museopedagogiaan liittyvistä saavutuksista tai muusta innovatiivisesta toiminnasta. Gaalassa palkitaan myös Vuoden museojulkaisu sekä Vuoden museokauppa. Näyttely rakentuu lottien kokemusten kautta ääninä, tekstinä ja elävänä kuvana. > Poliisimuseon kokoelmiin kuuluu noin 15 000 esinettä ja 100 000 valokuvaa. Poliisimuseon näyttelyissä tuLottamuseo sijaitsee kulttuurihistoriallisella Tuusulan Rantatien alueella
Poliisimuseossa kansalaiset ja poliisi kohtaavat luontevasti. Mikä sodassa on toisin kuin rauhassa, mitä sota tekee ihmisille ja yhteiskunnalle. Museoon kuuluu muun muassa elämyksellinen toimintatila, jossa lapset tutustuvat leikin, sarjakuvien ja animaatioiden avulla poliisiin, pukeutuvat univormuun ja ajavat poliisiautoa. Tätä on hyödynnetty esimerkiksi Poliisin päivän tapahtumissa ja opiskelijoiden suunnittelemissa, lähialueen koululaisille suunnatuissa tapahtumissa. Kun yhteiskunta muuttuu, myös poliisi muuttuu. Muistin näyttelytyötä ohjaa tieteellinen neuvottelukunta, jossa on jäseninä historioitsijoita sekä kulttuurintutkimuksen, historian didaktiikan ja tiedekeskuspedagogiikan asiantuntijoita. tustutaan Suomen poliisin historiaan keskiajalta nykyaikaan. Museokokonaisuus tarjoaakin ainutlaatuisen kokemuksen sotahistorian alkuperäisessä ympäristössä yhdistettynä moderniin näyttelytekniikkaan. Poliisimuseon yhteydessä toimii myös Rikosmuseo, joka on yksi Suomen vanhimmista erikoismuseoista. Muistin lähestymistapa uudistaa sotahistorian käsittelyä museoissa. Sodan ja rauhan teemoja lähestytään kokemushistorian kautta. Kävijä voi itse vaikuttaa näyttelykokemukseensa tekemällä erilaisia valintoja. Minkälaista oli olla lapsi, nainen, mies tai vaikkapa poliitikko sodanaikaisessa Suomessa. Muisti keskittyy sotaan ilmiönä. Entä jos se olisit ollut sinä. Näyttelyissä on huomioitu saavutettavuus ja ne soveltuvat monenlaisille museovieraille. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös uudistunut Päämajamuseo. Museossa poliisiopiskelijat pääsevät kohtaamaan yleisöä ja kokeilemaan taitojaan eri-ikäisten museovieraiden parissa. Muisti ja Päämajamuseo toimivat entisessä Mikkelin keskuskansakoulussa, jonka vanhimmat osat on rakennettu jo vuonna 1889. Nykyisissä Poliisimuseon näyttelyissä poliisin toiminta on sijoitettu osaksi Suomen sosiaalija yhteiskuntahistorian kehyskertomusta. Museon tärkeänä tehtävänä on olla linkkinä tutkijan pöydän ja suuren yleisön välillä. Poliisimuseo on vakiinnuttanut asemansa yhtenä Tampereen vetovoimaisena matkailuja perhekohteena. Sodan ja rauhan keskus Muistin näyttelyt nojautuvat vahvasti digitaalisuuteen. Se perustettiin vuonna 1937 Rikostutkimuskeskukseen opetusnäyttelyksi poliiseille. Muistissa voi kokea sodan ajan todellisuuden uudella tavalla. ” Vuoden museo valitaan 19.5.2022. Interaktiivisilla näyttelyillä pyritään lisäämään kansalaisten ymmärrystä poliisin työtä kohtaan ja kiinnostumaan siitä jopa mahdollisena ammattina. Suomen puolustusvoimien päämaja toimi vuosien 1939?1945 sotien aikana samassa rakennuksessa. Tavoitteena on tehdä sotahistoriaa tunnetuksi erityisesti niille, joita se ei aiemmin ole kiinnostanut. Siellä esitettiin, miten rikoksia tehtiin, miten niitä tutkittiin ja miten tutkinnoissa päästiin ratkaisuihin. PIH LA LIU K KO N EN. SOTAHISTORIAA KAIKILLE Sodan ja rauhan keskus Muisti on viime kesänä Mikkelissä avautunut tiedekeskus, joka kertoo sodasta edistääkseen rauhaa. Teknologian avulla kävijä pääsee eläytymään, kokeilemaan ja vaikuttamaan näyttelykokemukseensa
Avautumiskulman laaja-alainen säätö ei kaipaa rinnalleen erillisiä mekaanisia lisäosia ja tarkka avautumiskulman säätäminen onnistuu muutamassa sekunnissa säädettävän optiikan avulla. Elinikä 100 000 tuntia. Concord Beacon Muse Museovalaistuksen uusi aikakausi www.sylvania.fi P. Beacon Musen säädettävä optiikka mahdollistaa valaisimen monipuolisen käytön ilman erillisiä lisäosia ja näin mahdollistetaan monipuolinen ja kustannustehokas valaistuskokonaisuus museoja näyttelytiloissa. Beacon-sarja valaisee mm. seuraavissa museoissa: Urheilumuseo, Helsinki • Amos Rex, Helsinki • Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki • Turun linna, Turku • Museokeskus Vapriikki, Tampere • Biologinen museo, Turku • Apteekkimuseo, Turku • Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasa • Työväenmuseo Werstas, Tampere • Hyvinkään taidemuseo, Hyvinkää • Savonlinnan kaupunki/ Savonlinnan maakuntamuseo, Savonlinna • Tornionlaakson maakuntamuseo – Tornedalens museum, Tornio • Lusto – Suomen metsämuseo, Punkaharju. 09 54212100 Tyylikäs ja sulavalinjainen Beacon Muse tarjoaa mielenkiintoisen LED-kohdevalaisinkonseptin. Beacon Muse on himmennettävissä ja liitettävissä myös Casambi –valonohjausjärjestelmään
Tutkimusta tehdessä selvisi, että Billnäs valmisti rautatietöihin suunniteltuja lapioita tuhansittain. Tavallisten ihmisten tarinat ovat aina kiinnostaneet minua enemmän kuin eliitin edesottamukset." Kallio on tasapainotellut tutkimuksen ja museoalan välillä opiskeluajoistaan saakka. Werstaan näyttely lähtee kesän jälkeen kiertämään Suomen museoissa. Hän on omistanut viimeiset neljä vuotta elämästään tutkimukselle. Ajatuksena on tarjota museokävijälle ajatuksia ja tietoa sopivina ja mielikuvitusta kiehtovina palasina.” Tutkimus, kirja ja väitös ovat Kalliolle toteutunut unelma. Samaan aikaan Kallio julkaisee aiheesta myös kirjan ja kaksi museonäyttelyä. En halunnut, että aiheesta tehty näyttely olisi vain seinälle nostettu kirja. Näyttelyt avautuvat toukokuun alussa Suomen Rautatiemuseossa ja Werstaalla. TEKSTI JENNA PARMALA ”MUSEOSSA PITÄISI OLLA ENEMMÄN AIKAA TUTKIMUKSELLE” T änä keväänä Työväenmuseo Werstaan museonjohtaja Kalle Kallio saa päätökseen monta suurta projektia. Kalliolle oli tärkeää, että kirja ja näyttely eroavat toisistaan. 10 MUSEO 1/2022 TIEDE Museotyötä ja tutkimusta TUTKIJANA MUSEOSSA Kolme museoammattilaista kertoo, kuinka tiede ja tutkimus kietoutuvat heidän arkeensa. H IL LA M Ä K EL Ä / TY Ö VÄ EN M U SE O W ER ST A S. Hän on tehnyt aikoinaan gradunsa radanrakentajista ja toivonut siitä saakka pääsevänsä vielä kerran syventymään aiheeseen. > Santakuoppa Ilmajoen Koskenkorvalla vuonna 1911. Koskenkorvalle tuli seuraavana kesänä Suomen ensimmäinen kaivinkone. ”Ne täydentävät toisiaan. Hän teki jo nuorena töitä pääkaupungin museoissa, mutta haaveet jatko-opinnoista heräsivät vasta Werstaalla. Väitöskirja Suomen rautateiden vuosien 1857– 1939 radanrakentajista valmistuu vapuksi. ”Kun valmistuin, oli historian laitoksella 130 jatko-opiskelijaa. Oli selvää, että tutkijoille ei riittäisi töitä. Esimerkiksi työmailla ei < Kalle Kallio esittelee Hinnerjoen kotiseutumuseosta löytynyttä rautatielapiota. "Rautatiethän ovat jo itsessään todella kiehtova aihe ja radanrakentajien kokemukset vievät syvälle työväenhistoriaan. Niinpä minä valitsin museoalan, enkä ole katunut.” Väitöstutkimuksen edetessä Kallio huomasi, että radanrakentamisesta oli kerrottu virheellistä tietoa myös museoissa. Soran lastaaminen vaunuihin oli kovaa käsityötä ja lapiojätkät lakkoilivat herkästi
11 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin SU O M EN R A U TA TI EM U SE O
Ne olivat niin hienoja, että niiden ympärille alkoi kuin itsestään kiertyä tarinoita. Ne osoittavat muiden löytöjen kanssa, että kellarissa on juotu ja syöty. Kulttuurikerroksista on löytynyt esimerkiksi runsaasti esineistöä paikalla 1600-luvulla sijainneesta kellariravintolasta. ”Ratajätkän työpäivä kesti aamuviidestä iltakahdeksaan. 12 MUSEO 1/2022 TIEDE Museotyötä ja tutkimusta käytetty puupesäisiä lapioita, vaikka näyttelyissä niitä on esitelty. Museossa me pääsemme suoraan vuoropuheluun ihmisten kanssa.” ”MUSEO ON TUTKIJAN PARATIISI” K un arkeologi Ilari Aalto kertoo Aboa Vetus Ars Nova -museon työhuoneessa tutkimustyöstään, hän tietää, että suurin osa tulevasta tutkimusmateriaalista sijaitsee hänen jalkojensa alla. Merkittyjä tiiliskiviä löytyy paljon myös museon alueelta, joten päivätyö kaivauksilla kietoutuu myös väitöstutkimuksen ympärille. Ajattelen, että akateeminen tutkimus on usein liian sisäänpäin käpristynyttä verrattuna museotyöhön. Hän ei kuitenkaan jää erityisesti kaipaamaan akateemista maailmaa. Lisäksi hän tekee väitöskirjaa keskiaikaisten tiilimestarien puumerkeistä. Toukokuussa aukeavien näyttelyiden teemaksi nousivat valokuvat ja niiden kertomat tarinat. Kun hän kesällä johti kaivauksia museon pihalla, hän koki olevansa sekä innostunut tutkija että vapaaehtoisia innostava museoammattilainen. ”Museo rohkaisee minua myös kirjoittamaan ja julkaisemaan löydöistä tieteellisiä artikkeleita, mutta sille jää muun työn ohessa kovin vähän aikaa.” Aallon vapaa-aika on sekin täynnä tutkimusta ja arkeologiaa. Harva tulee ajatelleeksi, kuinka kovalla ruumiillisella työllä rataverkkomme on rakennettu.” Tästähän voisi tehdä museoon näyttelyn! Näin Kallio ajatteli, kun hän tutki ensi kertaa historiallisia kuvia työmailta. Puisen kimpiastian palaset löytyivät keskiaikaisesta kellarista. ”Meillä on paljon tutkimustietoa siitä, että esimerkiksi kaivauksille osallistuminen antaa ihmisille voimakkaita hyvinvoinnin ja merkityksellisyyden kokemuksia. Silloin museo ei päätyisi vahingossa toistamaan luutuneita käsityksiä menneisyydestä. Useimmille löydöille on jo olemassa tarina”, Aalto kertoo. Lukeminen ja tietoon syventyminen ovatkin olleet suurimpia iloja Kallion tutkimusvapaalla. Lapset näkivät isäänsä vain sunnuntaisin. Ilari Aalto ei ole aina varma siitä, tekeekö hän museotyötä vai tutkijan työtä. ”Sain myös huomata, millainen ilo oli tehdä näyttelyä, kun minulla oli valtava määrä pohjatietoa ja tuoretta tutkimusta, johon saatoin nojata.” Kallio toivoisi, että museoalan ammattilaisilla olisi enemmän aikaa lukea ja perehtyä erityisesti tuoreeseen tutkimukseen. Tällä hetkellä hän tutkii arkeologian ja esihistorian opetusta peruskouluissa. Työpäivään mahtuu ripaus tutkijan työtä, kun vapaaehtoiset saapuvat museolle puhdistamaan kesän löytöjä ja auttavat niiden luetteloinnissa. Luovuuden ja mielikuvituksen hyödyntäminen näyttelyä rakentaessa tuntui hyvältä tiukan akateemisen tutkimuksen jälkeen. Aboa Vetus Ars Nova on Ilari Aallolle unelmien työpaikka. ”Olen ensisijaisesti museonjohtaja ja vasta sitten tutkija. Ajattelen, että tulevaisuudessa museoiden rooli tällaisena yhteiskunnallisena vaikuttajana korostuu. Viime kesinä tutkimusryhmä on avannut maan museon sisäpihalta. Hän on aloittanut vuosi sitten työn museon vakituisena arkeologina. Työssään Aalto konkreettisesti kaivaa näyttelyesineitä esiin suoraan museon tontin uumenista. Puhuttelevaa aineistoissa oli se, miten raskasta raadantaa työ oli. ”Parasta on, että keskiajan jälkeen meillä on tarkkoja kirjallisia lähteitä, jotka paljastavat täällä eläneiden ihmisten kohtalot. JA R I N IE M IN EN / A B O A V E TU S A R S N O VA. Voimme tarjota ihmisille tiloja osallistua ja vaikuttaa.” Talven tullen Aalto muuttuu arkeologista museotyöntekijäksi. Hän vieraili museolla ensimmäistä ker> Orgaaniset esineet säilyvät vain sattumalta ja hyvissä olosuhteissa. Hän suunnittelee tulevia näyttelyitä ja toimii museo-oppaana. Näyttelyissä perehdytään kuvien ihmisiin ja Kallion heistä kertomiin yksityiskohtiin. ”Turku on arkeologille unelmien kaupunki”, Aalto toteaa
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin 13 taa heti kun se avattiin vuonna 1995. Me halusimme kuitenkin näyttää, kuinka mitättömältä vaikuttava esine voi kertoa suuren tarinan.” Vitriinissä on pikkuruinen kangaspakan lyijysinetti, joka kieltämättä näyttää melko merkityksettömältä. ”Näyttelyn takana oli neljän vuoden tiivis kansainvälinen tutkimusyhteistyö. Siellä Pekka Halosen maalausten käsiala ja värit tulivat tuhansien teosten kautta minulle hyvin tutuiksi.” Tohtoriksi von Bonsdorff väitteli vuonna 2012. ”Koen edelleen, että voin ammentaa väitöskirjani tutkimusrupeamasta sisältöä ja apua museotyöhöni.” Kaivauksille osallistuminen on olennainen osa arkeologi Ilari Aallon työtä. ”Parasta tässä työssä on asioiden ymmärrettäviksi tekeminen”, myös tietokirjoja kirjoittanut Aalto toteaa. Von Bonsdorff ei ajattele olevansa niinkään museotyöntekijä tai tutkija, vaan linkki näiden kahden välillä. ”Osaan arvostaa tutkimustyötä näyttelyiden takana. ”Tuollainen pienikin löytö voi auttaa kertomaan museokävijälle suuria asioita ja samalla se voi edistää tutkimustakin merkittävästi.” ”NÄYTTELYISSÄ TUTKIMUS TULEE NÄKYVÄKSI” Y ksi Ateneumin viime vuosikymmenen suosituimmista teemallisista näyttelyistä oli Japanomania, joka käsitteli pohjoismaisten taiteilijoiden Japanista ottamia vaikutteita vuosina 1875–1918. Vuodesta 2012 lähtien hän on työskennellyt määräaikaisesti osana museon henkilökuntaa. JA R I N IE M IN EN / A B O A V E TU S A R S N O VA. ”Usein kaivauksilla mukana olevat ihmiset ovat pääosin kiinnostuneita hienoista esinelöydöistä. Tarina sinetin takana kertoo kuitenkin kansainvälisistä kauppareiteistä, laatukankaista ja pitkistä merimatkoista Turkuun. On hienoa, että myös suuri yleisö nautti näyttelystä ja sen kauneudesta”, Ateneumin intendentti Anna-Maria von Bonsdorff toteaa. Joulukuussa näyttelystä sai jo maistiaisia, kun ensimmäinen osio avattiin. Urani alussa toimin Halosenniemessä tutkijana. Uusien löytöjen avulla museon arkeologista perusnäyttelyä uudistetaan vuoteen 2025 mennessä
H U G O SI M B ER G : K U O LE M A N PU U TA R H A (1 89 6) . Tarkoituksena on tukea nuoria tutkijoita ja tuottaa uutta tutkimusta museon kokoelmiin liittyen. Hän toteaa, että Kansallisgalleriassa käännettiin katseet tutkimusta kohti 2000-luvulla. Yhteistyökumppanit ovat maailman tunnetuimpia taidemuseoita. Suomen historiasta ei löydy picassoja ja matisseja, mutta vahvaa tutkimusnäyttöä sen sijaan on paljon. K A N SA LL IS G A LL ER IA / AT EN EU M IN TA ID EM U SE O . ”Yliopistot eivät pysty tarjoamaan samanlaista järjestelyä. K U VA : K A N SA LL IS G A LL ER IA / JO U KO KÖ N Ö N EN. Kansallisgallerian moniammatillinen tutkimustiimi on päässyt näyttämään kyntensä esimerkiksi taideväärennösten tutkimuksessa. ”Konservaattorimme ovat hyvin perillä tuoreista konservointija tutkimusmetodeista. Tutkijaharjoittelijat tekevät englanninkielisen artikkelin, joka julkaistaan FNG Research -verkkojulkaisussa”, von Bonsdorff kertoo. Niiden avulla meidän on mahdollista oikaista vanhaa tutkimustietoa ja avata uusia näkökulmia kaikkien tuntemiin teoksiin.” Kansallisgallerian tutkijaharjoittelijaohjelmaan valitaan vuosittain 2–3 taidehistorian oppiaineen lopputyöntekijää, jotka käyttävät aineistoinaan Kansallisgallerian kokoelmia. Meidän kauttamme opiskelija saa aineiston lisäksi kaksi ohjaajaa työnsä tueksi. Ateneumissa von Bonsdorff on päässyt kehittämään omaa työnkuvaansa ja vaikuttamaan siihen. Tutkimusta on monenlaista. Monesti väitöskirja ja siitä kertynyt Hugo Simbergin teos Kuoleman puutarha (1896) kuvaa hyvin Gothic Modern -projektin teemoja. ”Nykyään tutkimus kuuluu vahvasti asiantuntijuuteen ja on siten myös kansainvälisen yhteistyön ehto. Tutkimus nähdään kansainvälisissä museoissa tärkeänä, eikä taidemuseoihin aina edes palkata museoammattilaisia, joilla ei ole tohtorintutkintoa. 14 MUSEO 1/2022 TIEDE Museotyötä ja tutkimusta Kansainvälinen näyttely-yhteistyö ei von Bonsdorffin mukaan olisi mahdollista ilman vahvaa tutkimuspohjaa
JE N N I N U R M IN EN / K A N SA LL IS G A LL ER IA Taking care is what we do. Fine Art Logistics is the result of a close and long lasting collaboration with our customers in the art, gallery and museum industries. Haluamme tarjota elämyksiä ja uutta tietoa jokaisessa näyttelyssä.” Museon näyttelyintendentille paras osa työn arjessa on yhteistyö. TIEDE Museotyötä ja tutkimusta asiantuntijuus toimii porttina taidemuseotyöhön.” Von Bonsdorffin uusin tutkimusja näyttelyprojekti on syksyllä 2024 avautuva Gothic Modern -näyttely. Von Bonsdorff toteaa, että taidemuseoilla on nykyään merkittävä rooli tutkimustulosten ja uuden tiedon välittäjänä ihmisille. N at io na lm us eu m , St oc kh ol m www.mtab.fi | mtab.se | mtab.dk | mtab.no MTAB_MuseoL_Q1_Print.indd 1 MTAB_MuseoL_Q1_Print.indd 1 2021-02-04 13:29 2021-02-04 13:29. Tällä hetkellä kansainvälinen työryhmä tutkii 1800ja 1900-lukujen vaihteen modernia taidetta, joka sai vaikutteita eurooppalaisesta keskiajan ja pohjoisen renessanssin taiteesta. Among our specially designed offers, such as modern art trucks, our own packing technology team and conservator services, we now also welcome Museiservice to the MTAB Group. ”Yleensä tutkimustyötä oli ennen tehtävä yksin, mutta nyt museotyössä tutkimusja näyttelyprojektien ja julkaisujen valmistelutyön saa jakaa innostavan työyhteisön kanssa. Our art handlers have extensive experience to meet many different requierments. Se on hienoa.” Ateneumin näyttelyintendentti Anna-Maria von Bonsdorff toimii linkkinä tutkimuksen ja museotyön välillä. ”Meille suuri yleisö ja asiakkaat ovat tärkeimpiä tiedon kohteita. Kaikki jutussa mainitut museot ovat Museokortti-kohteita
TEKSTI HANNA HIRVONEN JO N N A PE N N A N EN. Projektipäällikkö, näyttelyarkkitehti ja taiteilija kertovat, miten näyttely rakennettiin. 16 MUSEO 1/2022 KULISSIEN TAKANA Näyttely rakentuu yhteistyössä IDEASTA VALMIIKSI NÄYTTELYKSI Espoon kaupunginmuseo KAMUun avautuu maaliskuussa näyttely, jossa Suomen ja Espoon esihistoriaa käsitellään geenitiedon avulla
Näyttelyssä voi kuunnella muinaiskieliä ja tehdä varjokuvia. Olen tehnyt näyttelyitä Espoon kaupunginmuseolle kymmenisen vuotta. Museolta työryhmässä ovat lisäkseni arkeologit Jenni Siltainsuu ja Eetu Sorvali . Taiteilija Tom Björklund ja näyttelyarkkitehti Harri Tarkka ovat keskeiset ulkopuoliset tekijät. Yhteistyö taiteilijan kanssa oli minulle uusi kokemus. Toivon, että kävijät viihtyvät näyttelyssä, ja että he kiinnostuvat ” Näyttely on tarina meistä jokaisesta. Näin näyttely on tarina meistä jokaisesta. Jokainen kuva on näkemys, mutta uskottava sellainen. Tietoja piti kerätä melko pienistä aineistoista ja sitten suodattaa tiedoista näyttelyyn oleellinen. Olen aikoinaan opiskellut arkeologiaa, mutta silloin ei vielä puhuttu geeneistä tai geenitiedosta. 17 KULISSIEN TAKANA Näyttely rakentuu yhteistyössä TOMI HEIKKILÄ, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ ”T yö Johtolankoja juurillemme -näyttelyä varten aloitettiin noin kaksi vuotta sitten. Tämä on toinen iso näyttely, jossa olen projektipäällikkönä. Oli opettavaista nähdä, millaista tutkimustyötä esihistoriakuvan tekemiseen tarvitaan. Geenitietoon perustuvaa esihistorian tutkimusta ei ole kovin paljoa, eikä varsinkaan pitkältä ajalta. Kuvaa varten piti selvittää tarkasti, mitä kasvillisuutta kivikaudella oli, miltä metsästäjä on voinut näyttää sekä millaiset asu, vene ja nuolenkärki hänellä saattoi olla. Geenien ja muinais-DNA:n asiantuntijana on arkeogeneetikko Kerttu Majander Zürichin yliopistosta Sveitsistä, evoluutiolääketieteen instituutista. Olen mukana myös sisältötyössä. Näyttelyn aihe inspiroi minua. Museolta näyttelyn tekoon osallistuu myös työryhmän ulkopuolisia henkilöitä. Sitä kuitenkin julkaistaan jatkuvasti. On kiehtovaa, että niiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä siitä, miten ihmiset ovat esihistorialliseen aikaan liikkuneet ja yhdistää tietoja perinteiseen arkeologiaan. Kun päätimme tilata Björklundilta kuvitusta esimerkiksi kivikauden metsästäjästä, niin ei se tietenkään ollut sillä selvä. Mietimme, millaisia tekstejä näyttelyyn tulee, kirjoitimme, oikoluimme ja hioimme ne. Esimerkiksi markkinointisuunnittelija vastaa markkinoinnista ja museomestari näyttelyn rakentamisesta. Näyttelyn punaisen langan keksiminen oli helppoa, mutta aiheeseen perehtyminen haastavaa. Johtolankoja juurillemme alkaa nykyihmisen perimän tarkastelulla. Alussa tärkeintä oli löytää oikeat ulkopuoliset asiantuntijat. Näyttely kertoo Espoon ja Suomen esihistoriasta geenitiedon näkökulmasta. Oma työnsä oli näyttelyn tekstien kirjoittaminen. Projektipäällikön työhön kuuluu työryhmän johtamista, yhteydenpitoa ulkopuolisiin tekijöihin, budjetointia, aikatauluttamista, hankintojen tekemistä ja kilpailuttamista. JO N N A PE N N A N EN < Projektipäällikkö Tomi Heikkilä on selvittänyt kuvaa varten, miltä kivikautinen metsästäjä on voinut näyttää. Yksi iso työvaihe oli näyttelyn käsikirjoituksen kirjoittaminen lähdeaineiston perusteella. Tällaisten teknisten ratkaisujen tekoon pyydettiin museon ulkopuolisia asiantuntijoita. > Metsästäjä-keräilijä löytää paikkansa näyttelyssä kuvataiteilija Tom Björklundin ja projektipäällikkö Tomi Heikkilän avulla.. He ovat olleet mukana melkein näyttelyn teon alusta alkaen. Minun tietääkseni tämä on ensimmäinen geenitietoon perustuva esihistorianäyttely
Lisäksi tutustuin myös tilaan. Jotkut eurooppalaiset ovat perimältään lähempänä joitakin afrikkalaisia kuin jotkut afrikkalaiset ovat toisiaan. Vahvat ja voimakkaat teokset inspiroivat minua. Näyttelyarkkitehti valitaan yleensä siinä vaiheessa, kun näyttelyn käsikirjoitusta aletaan laatia. Toivon, että mahdollisimman moni kävisi katsomassa näyttelyn ja oppisi, missä geenitietoon pohjautuvassa esihistorian tutkimuksessa mennään tällä hetkellä. Jos on olemassa aiheesta kertova esine, se kannattaa asettaa esille näyttelyyn. Näyttelyarkkitehtinä annan näyttelylle oman kädenjälkeni, kun olen ymmärtänyt, mitä muut ajavat takaa. Museomestari toteuttaa näyttelysuunnitelmassa esittämäni ajatukset. Samalla museovieraat näkevät, mistä ihmiset ovat tänne tulleet.” TOM BJÖRKLUND, TAITEILIJA ”M aalasin näyttelyyn neljä 8 metriä leveää ja 2,7 metriä korkeaa teosta, jotka esittävät neljää eri ajanjaksoa. Tähän näyttelyyn ei tehty isoja rakenteita. Vaikka olen tehnyt aiemmin useita näyttelysuunnitelmia Espoon kaupunginmuseolle, kävin paikan päällä. Välillä keskustelin museon henkilökunnan kanssa. Aina, kun sain museolta tietoa näyttelyyn tulevista teksteistä, kuvista, videoista tai esineistä, sijoitin ne suunnitelmaan. Työni on kuin palapelin kokoamista. Suunnitelma tarkentui silloin, kun tekstien käännökset valmistuivat. Kussakin on JO N N A PE N N A N EN < Tom Björklundin maalaukset kertovat millaisia ihmiset ja heidän käyttämänsä esineet ovat olleet. 18 MUSEO 1/2022 KULISSIEN TAKANA Näyttely rakentuu yhteistyössä aiheesta. Vierailun jälkeen tein tilasta kolmiulotteisen mallin. Työni ostetaan museoille aina näyttelykohtaisesti. Näyttelyarkkitehtinä työni oli laatia näyttelysuunnitelma. Yleensä näyttelyn projektipäällikkö, asiantuntijat ja museomestari ovat minulle tärkeitä yhteistyökumppaneita. Tein näyttelysuunnitelmasta muutaman erilaisen version. Tällä kertaa minun ei tarvinnut opetella esimerkiksi mitään uutta työkalua vaan opin eniten aiheesta. Mietimme, mikä on tärkeintä, mistä halutaan kertoa enemmän ja mistä vähemmän. Myös se, mitä materiaalia löytyi, vaikutti valintoihin. Aluksi tutustuin aiheeseen ja näkökulmaan. > Jo parinkymmenen vuoden ajan näyttelysuunnitelmia tehnyt Harri Tarkka on antanut näyttelylle oman kädenjälkensä.. Tomi piti huolen aikataulusta ja siitä, että kaikki tiesivät, mitä tapahtuu milloinkin. Sen avulla tuodaan esille tutkijoiden löytöjä ja haluttuja painotuksia näyttelyssä. Sen jälkeen suunnitelma kävi vielä tarkastuksessa museon puolella. Laitoin viimeisimmät tiedot paikoilleen, kun museon ja taiteilija Tom Björklundin puolesta kaikki oli valmista. Björklundin teokset kertovat, minkä näköisiä ihmiset ovat aikoinaan olleet. Olen tehnyt näyttelysuunnitelmia parikymmentä vuotta, etupäässä Espoon ja Vantaan kaupunginmuseoiden näyttelyihin. Se on mielenkiintoista. Yritän tehdä tiedosta museon kävijöille ymmärrettävää kuvilla, typografialla, infografiikalla ja rytmittelyllä. Esille tulevien asioiden sijoittelua suunniteltiin yhdessä. Tällä kertaa projektipäällikkö Tomi Heikkilä, taiteilija Tom Björklund ja museomestari Konsta Nikkanen olivat tärkeimmät. Museossa voi oivaltaa, että geenit pikemminkin yhdistävät ihmisiä kuin jakavat meitä erilaisiin porukoihin.” HARRI TARKKA, NÄYTTELYARKKITEHTI ”J ohtolankoja juurillemme -näyttely paljastaa, mistä ihmiset ovat tulleet Suomeen ja Espooseen, millainen on geeniperimämme ja missä juuremme ovat. Pystyimme käyttämään vanhoja vitriinejä ja muokkaamaan niitä
19 KULISSIEN TAKANA Näyttely rakentuu yhteistyössä R O N I R EK O M A A
Johtolankoja juurillemme -näyttelyn teokset ovat niin valtavia, että perinteisillä menetelmillä yhden työn tekeminen olisi kestänyt kuukausia. Näyttelyteksteissä käydään läpi henkilöhahmon dna eli kerrotaan, mitä muinais-DNA:sta hänen kohdallaan tiedetään. Teen maalaukset digitaalisesti. Näyttelyn ydinkertomus on, että ihmisten vaihtuvuus on jatkuvaa. Taustalla on maiseman muutosta, muita ihmishahmoja ja esineitä. JO N N A PE N N A N EN. Kun oli kohtia, joista en ollut varma, mitä asiakas halusi, olin yhteydessä museon työryhmään. Onneksi digitaalista maalausta pystyy muokkaamaan. Kuva muodostuu näytölle. Maalasin näyttelyyn myös pienempiä kuvia: yksityiskohtia, asumuksia ja muutaman muun henkilöhahmon. Perhe kuitenkin näkee minua koko ajan, koska olen kotona. Olen maalannut vastaavanlaisia teoksia 20 vuotta. Espoon kaupunginmuseo KAMU on Museokortti-kohde. Väestö ei ole koskaan ollut pysähdyksissä, ei muinaisina aikoina eikä nykyään.” Tom Björklund hyödyntää kuvitusten taustalla valokuvia ja maalaa digitaalisesti. Esimerkiksi maiseman pitää olla tietyn tyyppinen tiettynä vuodenaikana tietyllä ajanjaksolla. Haluan, että ne ovat niin hyviä kuin mahdollista ja niitä voisi aina hioa. Digitaalisuuden ansiosta minun ei tarvitse kiipeillä telineillä, enkä tarvitse isoja työtiloja. En laske tunteja, mutta yhden työn tekemiseen menee viikkoja. Luen maalauksia varten monen alan tutkimusta, kuten antropologiaa, arkeologiaa ja biologiaa. Katson lähteet yhä uudestaan ja mietin, mikä on viimeisin tieto tietyssä asiassa. Ihmisiä tulee ja menee. Kuvaamme alueen muuttumista sekä väestön liikkumista. Haastavinta on ollut tietojen tarkastaminen. Sosiaalisessa mediassa palaute saattaa olla tiukkaa. Maalaan koon yksi yhteen. Yritän seurata päivittäin, onko aiheeseen liittyvää uutta tietoa julkaistu. Kun näyttely on kotipaikkakunnalla, mietin yleisön reaktioita. Lopuksi skrollaan kuvaa eteenpäin 8 metrin verran ja käyn kaikki kohdat läpi. Tämän näyttelyn työstämisessä erityistä on paikallisuus. Meillä oli joitakin palavereja, joissa kävimme läpi näyttelyn ja lisäksi lähetimme sähköpostia. Töiden viimeistelyvaiheessa aloitan työpäivän aamulla seitsemän jälkeen ja lopetan puolilta öin. Minulla on piirtolevy ja kädessäni digitaalinen kynä tai sivellin. 20 MUSEO 1/2022 KULISSIEN TAKANA Näyttely rakentuu yhteistyössä etualalla henkilöhahmo, joka symboloi kyseistä ajanjaksoa. Minua inspiroi mahdollisuus levittää tietoa. Jos näyttelyarkkitehti Harri Tarkka sanoi, että hänen työnsä kannalta olisi hyvä, että jokin tietty kuva valmistuisi, viimeistelin sen ja laitoin eteenpäin. Johtolankoja juurillemme -näyttely avautuu KAMU Espoon kaupunginmuseossa 17.3.2022. Teokset eivät oikeastaan valmistu koskaan. Työni on itsenäistä