SISÄLLISSOTA HERKISTÄÄ MUSEOT 1 / 2018 VUOSI 1918 • 12 € H EI K K I M A R IL A : IL M A R I 2 KOHTI YHTEISTÄ MUISTAMISTA Heikki Marila – maalattu sota RAKKAUDESTA MUSEOIHIN
Merenkurkun maailmanperintöalueelle ja Napuen taistelun tapahtumapaikalle • Yhteistyökumppaneina Vaasan kaupunki ja Vaasan kaupungin museot – Vasa stads museer Museopä ivien ohjelma ja ilmoittau tuminen maalisku ussa 2018 museolii tto.fi ESPOO Emma – Espoon modernin taiteen museo Ahertajantie 5 EKENÄS/TAMMISAARI EKTA Museo Gustav Wasas gata/ Kustaa Vaasan katu 11 HELSINKI Tekniikan museo Viikintie 1 HAM Helsingin taidemuseo Tennis palatsi, Eteläinen Rautatiekatu 8 JYVÄSKYLÄ Suomen Ilmavoimamuseo Tikkakoskentie 125 LAPPEENRANTA Lappeenrannan taidemuseo Kristiinankatu 8–10 MÄNTTÄ-VILPPULA Serlachius-museo Gösta Joenniementie 47 TAMPERE Museokeskus Vapriikki Alaverstaanraitti 5 Tampereen Taidemuseo Puutarhakatu 34 TURKU Sibelius-museo Piispankatu 17 VAASA Pohjanmaan museo Museokatu3 VARKAUS Varkauden museo Wredenkatu 5 A KUNTSI / SOFIA BJÖRKLUND TIK A N O JA / M IK KO LE H TIM A K I P O H JA N M A A N M U SE O / K A J H Ö G LU N D. • Ajankohtaisia puheenvuoroja ja keskustelutilaisuuksia • Museopalkintogaalassa Vuoden museon palkitseminen ja ansiomitalien jako • Esittelyssä hankkeita sekä tuoteja palvelutoimittajia • Retkiä mm. vuosikokous Riksomfattande museidagar och Finlands museiförbundets 95. årsmöte MUSEOPÄIVÄT VAASASSA 23.–25.5.2018 MUSEO-LEHDEN IRTONUMEROMYYNTI YKSI MUSEOALAN TÄRKEIMMISTÄ VUOSITTAISISTA TAPAHTUMISTA • Museoalan ammattilaisille • Luottamushenkilöille • Kohtaamispaikka museoalan vaikuttajille • Museoiden ystäville • Syvennytään vaikuttavaan museotyöhön teemalla Euroopan ajankohtaisimmat museot 2030. 2 MUSEO 1/2018 Valtakunnalliset museopäivät ja Suomen museoliiton 95
1 / 2018 VUOSI 1918 18 TARINA KUVAN TAKANA Jenna Parmalan haastattelussa Antti Liuttunen A N N IIN A M A N N IL A 4 TUNTEET NOUSEVAT PINTAAN Outi Alanko-Kahiluoto 7 HEINOLA 1918 – KAPINAN AIKA Miia-Leena Tiili 8 VUODEN MUSEO MUUTTAA MUSEOMAAILMAA Nelli Korpi 12 SISÄLLISSOTA HERKISTÄÄ MUSEOT Elina Teerijoki 24 RAKKAUDEN RENKAILLA Anne Salomäki 29 MAALATTU SOTA Jukka Naaranlahti 32 ALVAR AALLON IHANA BLOGIKOTI Katja Martelius 35 JALUSTANSA MENETTÄNYT SOTURI Maaria Salo 36 JÄÄKÄREIDEN KUOLEMATTOMAT IHMISKOHTALOT Teemu Keskisarja 38 KOHTI YHTEISTÄ MUISTAMISTA Tuomas Hoppu 40 SISÄLLISSOTA TULI PULPETILLE Anne Salomäki 42 SVINHUFVUDIN ISTUIN Susanna Vallius 44 LAPSUUS SISÄLLISSODAN JALOISSA Kimmo Antila
Monilla paikkakunnilla on etsitty museolle sotaan liittyvää materiaalia lehti-ilmoituksilla. Vuosi 1918 on esillä lukemattomissa museonäyttelyissä. Mutta vihan tilalle voi kasvaa suru ja katkeruuden tilalle toivo.” Outi Alanko-Kahiluoto Suomen museoliiton hallituksen puheenjohtaja 58. Sirpa Kähkösen käsikirjoittaman Vihan kevät 1918 -näytelmän pääosassa ovat tavalliset helsinkiläiset ja heidän näkökulmansa ympäröiviin tapahtumiin. Esityksen nähtyäni katsoin Helsinkiä uusin silmin; luotien jäljet näkyvät tänäkin päivänä esimerkiksi Hakaniemessä Pitkänsillan ympäristössä ja talojen seinissä. Tämän lehden jutuissa kerrotaan sisällissodan merkkivuoteen liittyvistä museoiden näyttelyistä, installaatioista ja hankkeista. Kaupunkisodat ja väkivallaksi polarisoitunut aatteiden törmäys resonoivat meidänkin ajassamme. On tärkeää miettiä, miten estetään historian kipeiden tapahtumien toistuminen. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki TILAUKSET& OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2018 Kestotilaus 34€, määräaikaistilaus 38€, jäsenet ja opiskelijat 25€, kappalehinta 12€ ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA Forssa Print ISSN 0781-0032 KANNEN KUVA Heikki Marila: Ilmari 2, 2016 (teosta rajattu kansikuvaan). Sadan vuoden jälkeenkin sisällissota herättää meissä voimakkaita tunteita. Itse nieleskelin kyyneleitä Vihan kevät 1918 -näytelmää katsoessani. Espoossa kaupunginmuseo on tehnyt yhteistyötä lukioiden kanssa. Museoiden näyttelyissä ja installaatioissa koettava historia on tunnekokemus, joka voi avata uusia näkökulmia. 4 MUSEO 1/2018 PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 V EI K KO SO M ER PU R O TUNTEET NOUSEVAT PINTAAN K evättalvesta 1918 on kulunut täsmälleen sata vuotta. Lukiolaiset ovat luoneet arkistomateriaaleista digitarinoita, jotka kertovat espoolaisista ihmiskohtaloista sisällissodassa. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Kimmo Levä TOIMITUSSIHTEERI Nelli Korpi ULKOASU Inari Savola TOIMITUSKUNTA Kimmo Antila, Kati Kivimäki, Nelli Korpi, Hanna-Kaisa Melaranta, Riitta Ojanperä, Pauli Sivonen AVUSTAJAT Kimmo Antila, Harri Haarala, Tuomas Hoppu, Teemu Keskisarja, Anniina Mannila, Katja Martelius, Jukka Naaranlahti, Jenna Parmala, Roni Rekomaa, Maaria Salo, Anne Salomäki, Tanja Salonen, Liisa Takala, Elina Teerijoki, Miia-Leena Tiili, Susanna Vallius KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Jokaisen sukupolven tehtävä on käydä läpi lähihistorian traumat oman aikansa näkökulmasta. Kuten kirjailija Sirpa Kähkönen on todennut: ”Kaikki haavat eivät parane koskaan. Helsingin kaupunginmuseo on tuottanut Hakasalmen huvilaan kokonaisuuden, jossa käsitellään sisällissotaa draaman ja valokuvainstallaation keinoin. Muun muassa Lahdessa ja Raumalla museot toteuttavat kaupunkikierroksia, joissa käydään sodan keskeisillä tapahtumapaikoilla
Myös opastus ja näyttelyn ymmärrettävyys saivat kotimaisissa museoissa paremmat arviot. Museokortin tuntee jo yli 80 prosenttia suomalaisista. Museoissa käydään hakemassa elämyksiä, oppimassa, viettämässä aikaa ja sivistymässä. Museoviraston alustavien tietojen mukaan ammatillisesti hoidetuissa museoissa vierailtiin 7,1 miljoonaan kertaa, mikä on yli 400 000 käyntiä enemmän kuin viime vuonna. TYYTYVÄISIÄ MUSEOKÄVIJÖITÄ T aloustutkimuksen selvityksen mukaan ihmiset ovat yleisesti hyvin tyytyväisiä museoihin. Museoissa käytäisiin useammin, jos niistä kirjoitettaisiin mediassa ja tiedettäisiin enemmän. R O N I R EK O M A A. Museokortti oli joulun lahjasuosikki. Museokortilla tehtiin noin 900 000 museovierailua, mikä on lähes puolet enemmän kuin edellisenä vuonna. Suosikkimuseossa vieraillessa olisi kiva saada tietoa muista museoista. Kotimaisten museoiden lapsiystävällisyyttä pidetään parempana kuin ulkomaisten. Museokortteja myytiin 44 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna, kaikkiaan 121 000. “Lomalla ja matkoilla käydään paljon museoissa. Tutkimuksesta selviää, että yleisö toivoo median kirjoittavan museoista enemmän. Muita syitä ovat elämysten hakeminen, oppiminen, ajanviete, sivistyminen sekä lomaohjelma. Kattavat Museoviraston museotilastot vuodelta 2017 valmistuvat touko–kesäkuussa 2018. Museokortin kyselyn mukaan ainakin 40 museokohdetta teki kaikkien aikojen kävijäennätyksen. Lähde: Taloustutkimuksen Miksi museoon -tutkimus 2017. Sen sijaan käynnin elämyksellisyys sekä näyttelyiden sisällöt ja taso arvioitiin useimmiten ulkomaisissa museoissa paremmiksi. Museokortti siivitti lukuisat museot ennätysten vuoteen. Lapsiperheet ovat yksi kasvava yleisöryhmä museoissa. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta ENNÄTYKSET PAUKKUIVAT M useot ja Museokortti jatkoivat ennätystehtailua vuonna 2017. Museossa käyminen tulee helpommin mieleen Euroopan suurkaupungissa kuin kotimaanmatkoilla”, toteaa Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Pasi Holm . Lähteet: Museokortin tiedote 16.1.2018 ja Museoviraston tiedote 7.2.2018. Ihmiset käyvät museoissa pääasiassa siksi, että ovat kiinnostuneita niistä. Ristiinmarkkinointi olisi myös yleisön mieleen. ” 7,1 miljoonaa museokäyntiä
Yhteisöjä, kansalaisjärjestöjä ja museoita kannustetaan kehittämään uusia toimintamalleja ja kokeilemaan erilaisia tapoja edistää vuorovaikutusta yksilöiden ja yhteisöjen kanssa – korostamaan osallisuutta kulttuuriperintöön. Tehtävänämme on esittää tämä perusdraama yhä uudelleen ja uudelleen, kulloisenkin yleisön tarpeita ja toiveita ajatellen, tieteellisyydestä tinkimättä ja kuitenkin ottaen huomioon myös, että ’Mikkelin vahakabinetti on Suomen paras museo’, kuten viimevuotisen markkinointiseminaarimme vetäjä totesi.”. Kyse on toisesta todellisuudesta, johon voi astua fyysisesti sisään. kulttuuriperintovuosi2018.fi MUSEOKUVIOITA Uutisia musaeomaailmasta 30 VUOTTA SITTEN MEDIASSA ” Se on jotain ennennäkemätöntä. YLE.fi 25.1.2018 ” Kulttuuriharrastus kertoo ihmisen kauniimmista piirteistä, uteliaisuudesta ja uuden etsimisestä. ”Lempiteemojani on vertailla museota teatteriin ja näyttelyä teatteriesitykseen. Operettimuseot (kuten autoja nukkemuseot) tai kiertuemuseot (esim. KULTTUURIPERINNÖN TEEMAVUOSI 2018 T änä vuonna vietetään kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta. Se on tietyllä tavalla virtuaalitodellisuutta, mutta teoksen voi kokea suoraan tilassa ilman erillisiä laitteita.” Museonjohtaja Kai Kartio kertoo Amos Rex -taidemuseon avautumisesta elokuussa 2018. WC-istuin 1930-luvulta, saman vuosikymmenen alushousut ja lihapölkky ovat kuin Jumalan Teatterin rekvisiittaa tammikuulta 1987.’ Esineissä on siis jo sisänsä dramatiikkaa.” ”Perusnäyttelymme (kaupungin historia) on kuin klassista draamaa, loppuunkaluttu ja pitkäveteinen. Tekniikanmaailma.fi 8.12.2017 MUSEODRAAMAA Vuoden 1988 ensimmäisessä Museo-lehdessä Marja-Liisa Rönkkö pohtii museon esittävyyttä ja draamallisuutta. Se ei ole vain eliitin hobby.” Toimittaja Heikki Haapavaara, Kauppalehti.fi 10.1.2018 ” Kanta-asiakkuus vetoaa siis myös kulttuurimaailmassa. Miten saada esine esittämään. Mutta koska useimmiten katsomme olevamme arvovaltainen (tieteellinen) laitos (teatteri), haluamme pitää tämän klassisen draaman perusohjelmistonamme. Tavoitteena on lisätä kulttuuriperinnön saavutettavuutta, saatavuutta sekä kestävää käyttöä. Hotellija ravintolamuseo) ovat tietenkin asia erikseen. Kovin kaukaa haettu tämä ajatus ei ole. Tärkeä näkökulma on kulttuuriperintö kohtaamisten paikkana ja vuoropuhelun välineenä: sosiaalisena voimavarana. Se on hienoa ja toivottavaa on, että museoiden hyvä kehitys jatkuu ja into laajenee myös muihin kulttuurin lajeihin.” Aamulehden pääkirjoitus 12.1.2018 ” Pitää olla kaiken aikaa kartalla alati päivittyvästä termistöstä ja lyhenteistä, kuten: HDbaseT, LAN, CAT-6, Digital Link, RJ-45, Point-To-Point, UHD, 4K, 8K.” Serlachius-museoiden AV-mestari ja museotekniikan moniosaaja Olli Huttunen kertoo museoiden tekniikkaan ja teknologiaan syventyvässä artikkelissa. Kulttuuriperinnön teemavuoteen paneudutaan tarkemmin seuraavassa Museo-lehdessä, joka ilmestyy 18.5. Vuosi sitten Helsingin Sanomat kirjoitti esinekartunnastamme seuraavasti: ’Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat kasvoivat viime vuonna sadoilla lahjaesineillä, jotka kattavat elämän koko kirjon
Vuonna 2016 aiheesta väitelleen Olli Kleemolan mukaan "Suomen ainoa filmitoimittaja oli jatkosodan aikana Saksa" (Kleemola 2016, s. V alokuvataiteen museon amanuenssi Sofia Lahti vastaa: ”Arvelusi osuu nähtävästi oikeaan. Kulomaan ja Kekkosen motiivina näyttää olevan ihmisyyden ja tosiasioiden kunnioittaminen. Syksyllä 2017 ilmestyneen 550-sivuisen kirjan sujuva kerronta, runsas kuvitus ja miellyttävä taitto tempaavat mukaansa myös lukijan, jolle Heinola ja sen asukkaat ovat vieraita. MUSEOKUVIOITA Uutisia musaeomaailmasta KYSY MUSEOLTA Käyttivätkö suomalaiset kuvaajat jatkosodassa Agfan värifilmiä. Viimeistään teoksen loppuun koottuja henkilökuvia lukiessa ymmärtää, että eletty elämä on aina metakertomuksia monisävyisempää. Lopputulos kuvaa uskottavasti sodan arkea. Lähestymistavan takia punaiset ja valkoiset eivät näyttäydy yhtenäisinä joukkoina vaan yksilöinä, jotka toimivat muuttuvien tilanteiden ja vaikuttimien ristivedossa. 550-sivuinen teos tarjoaa antoisaa luettavaa kenelle tahansa Suomen itsenäisyyden varhaisvaiheista kiinnostuneelle. Teos ei alista vuoden 1918 tapahtumia yksiksi totuuksiksi, ja siihen voivat huoletta tarttua sellaisetkin lukijat, jotka vieroksuvat yhtä näkökulmaa edustavia esityksiä ja niihin toisinaan liittyvää aatteellista sivumakua. Se ylittää kahtiajaon osoittaen, ettei sota ollut vain valkoisten ja punaisten. HEINOLA 1918 – KAPINAN AIKA S otahistorian dosentti Jukka Kulomaan ja toimittaja Leena Kekkosen Heinola 1918 – Kapinan aika pureutuu nimensä mukaisesti Heinolan seudun tapahtumiin keväällä 1918. Vuoden 1943 jälkeen filmin saamisessa oli vaikeuksia, mikä vähensi sekä suomalaisten että saksalaisten valokuvaustoimintaa rintamalla. Kleemola ei mainitse värifilmiä erikseen; se oli tuolloin vielä harvinaista, mutta jos sitä oli saatavilla, se oli riippuvaista samoista välityskanavista kuin mustavalkofilmikin.” Kysy museolta on suomalaisten museoiden verkkotietopalvelu. Lisää kysymyksiä: kysymuseolta.fi ja twitter.com/KMuseolta. Kulomaa ja Kekkonen tarkastelevat aihettaan arkistoja muistitietoaineistojen valossa lähdekritiikkiä noudattaen. Museot vastaavat palvelun kautta erikoisalaansa liittyviin kysymyksiin. Kirjoittajien erityinen ansio onkin heidän kykynsä sietää ja kuvata sodan sumua ja inhimillisen todellisuuden monimutkaisuutta. Sekä filmien tuotanto että filmipostin kulku rintamalle kohtasivat sodan myötä vastoinkäymisiä. Heinola 1918 on aiemmin hyödyntämättömiin lähteisiin perustuvaa tarkkanäköistä kuvailua ja analyysiä, joka täydentää aiempaa tutkimusta. Teokselle ei tee oikeutta väite, että se kuvaisi sotaa tasapuolisesti kahden osapuolen näkökulmasta. 45). Jakolinjojen ulkopuolelle jääneille sekä aktiivista roolia syystä tai toisesta vältelleille on heillekin tarinassa paikkansa. Miia-Leena Tiili Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Museo Militarian johtaja ” Uskottavasti sodan arkea.. Teos tarjoaa antoisaa luettavaa kenelle tahansa Suomen itsenäisyyden varhaisvaiheista kiinnostuneelle eikä pelkisty paikallishistoriaksi
ANNE KURKI IL O N A JU N TU R A / A IN EE N TA ID EM U SE O SA R A H M O R R IS , M Ä N TY JÄ , 20 17, EM M A -E SP O O M U SE U M O F M O D ER N A R T, PH O TO : A R I K A R TT U N EN / EM M A. Siksi, että museoilla on aina ollut, ja on vieläkin, valta häivyttää ja vaientaa. Näin he itse saavat kertoa mikä kustakin tekee ainutlaatuisen. 8 MUSEO 1/2018 ERIKOISJUTTU Vuoden museo -finalistien esittely VUODEN MUSEO MUUTTAA MUSEOMAAILMAA ” Aika usein on kysytty eri tempaustemme äärellä, että miksi taidemuseo Torniossa, susirajalla toimii niin kuin me toimimme. Tarjoamme museota turvapaikanhakijoille turvapaikaksi. Mutta myös nostaa esille, keskiöön ja keskusteluun.” ” EMMA:lla on takanaan poik keuksellisten uudistusten vuosi. Finalistiesittelyt ovat lainauksia museoiden Vuoden museo -hakemuksista. Aukio avaa pysyvästi Rut Brykin ja Tapio Wirkkalan kulttuurihistoriallisesti merkittävää arkistoa ja kokoelmaa kävijöille esitellen samalla museon säilytysja käsittelyolosuhteita. Aukion myötä aineistot avautuvat tutkittaviksi kaikille ja kokoelma käy aitoa vuoropuhelua ajankohtaisten ja poikkitaiteellisten vaihtuvien näyttelyjen kanssa.” V uoden museo -ehdokkaat ovat vahvasti kiinni ajan hengessä, kantaaottavuudessa, tapahtumissa, yleisötyössä, kehittämisessä, elämyksellisyydessä ja muutoksessa. Sateenkaariliputamme koko viikon. TEKSTI NELLI KORPI AINEEN TAIDEMUSEO, TORNIO EMMA – ESPOON MODERNIN TAITEEN MUSEO Vuoden museo -kiertopalkinto on kuvanveistäjä Pekka Kauhasen suunnittelema Esko. Olemme mukana järjestämässä ensimmäistä kahden valtion, Suomen ja Ruotsin, yhteistä Pride-kulkuetta. Esittelemme SuohPanterror-jäsenen Jenni Laitin Katu gáktiä, modernia saamenpukua, taideteoksena. Uuden Aukio-tilan myötä museaalinen toiminta Suomessa on saanut uuden ulottuvuuden, jolle ei löydy vertailukohtaa kansainvälisestikään
Se on aktiivinen keskustelija, joka arvostaa laaja-alaista pelisivistystä ja pitää sitä tärkeänä itsen ja muiden ymmärtämisessä. Olemme suunnanneet niin omaamme kuin yleisöjenkin ajatusta historian vaalimisesta kohti historian tekemistä – menneisyys luodaan aina ajassa uudenlaiseksi, ja omat tekomme luovat uutta historiaa.” ” Suomen pelimuseo avasi ovensa tammikuussa 2017 Museokeskus Vapriikissa. Tavoitteena on ollut museon mielikuvan selkeä muutos, toiminnan avaaminen uusille yleisöille sekä kokemus museosta ajankohtaisena ja kiinnostavana toimijana yhteiskunnassa. SU O M EN K A N SA LL IS M U SE O SA A N A SÄ IL YN O JA / SU O M EN PE LI M U SE O. Koska pelit heräävät henkiin vasta niitä pelaamalla, on museo joutunut luovimaan uudenlaisen museotyön äärelle.” SUOMEN PELIMUSEO, TAMPERE SUOMEN KANSALLISMUSEO, HELSINKI Mikä näistä kuudesta ehdokkaasta valitaan Vuoden museoksi 2018. toukokuuta Valtakunnallisten museopäivien museopalkinto gaalassa Vaasassa. Pelimuseo on syntynyt yhdessä tekemällä. Museon toimintaa ja sen periaatteita on aktiivisesti uudistettu viime vuosina. Se selviää 24. 10 MUSEO 1/2018 ERIKOISJUTTU Vuoden museo -finalistien esittely ” Suomen kansallismuseolla on erityinen toiminta-alue ja asema valtakunnallisena, kansallisena museotoimijana. Tuoreiden peli-ilmiöiden huomioiminen, nuorten aikuisten kokemusmaailmaan paneutuminen sekä yhdessä harrastajien kanssa tekeminen ovat keränneet museolle rutkasti positiivista palautetta
11 Asiantuntevaa kansainvälistä kulttuurija taidelogistiikkaa! CHS Expo Freight • Airside Center • Rahtitie 3 • 01530 Vantaa P 020 7669 420 • sales@chs.fi • www.chs.fi MUSEOMESTARI MYYRYNEN
Ehkä Elsi onnistui puheessaan, koska koulu ja vangit säästettiin”, Salminen miettii. Ikkunoita peittävät oppilaiden taideteokset. ”Punaiset vangitsivat Tarvonsaaren koululle paikallisia suojeluskuntalaisia ottaessaan Rauman haltuunsa. Vuonna 1918 päätettiin tiukassa äänestyksessä, etteivät punaiset räjäytä koulua. Oli todellinen uhka, että koulu vankeineen räjäytettäisiin, mutta yhden äänen erolla punaisten johto kannatti räjäyttämättä jättämistä”, kertoo Rauman museon vs. ”Punaisten johtajiin kuulunut ja maltillisena tunnettu Topias Grönroos haki Enlundin perheen naisia neuvottelemaan vankien kohtalosta, ja Elsi lähti matkaan. Tarvonsaaren koululla toimii nykyisin lasten ja nuorten kuvataidekoulu. 12 MUSEO 1/2018 REPORTAASI Syväluotaus lehden teemaan SISÄLLISSOTA HERKISTÄÄ MUSEOT Vuosi 1918 tulee museonäyttelyissä esiin rintamalinjojen sijaan kokemusten ja ihmiskohtaloiden kautta. > Yllä: Antautuneet punaiset vangittiin kirkkoon odottamaan kenttätuomioistuimen käsittelyä 21.2.1918. Salminen ja museoamanuenssi Minna-Liisa Salonsaari kävivät jokin aika sitten koululla selvittämässä, missä tilassa tarkalleen käytiin koulun säilyttämistä koskeva keskustelu. Mukana olisivat menneet siellä vangittuina olleet valkoiset. Sotanäyttelyiden kokoaminen on sadan vuoden jälkeenkin haastava tehtävä. ” Koulu vankeineen räjäytettäisiin.. johtaja Hanna-Leena Salminen . Raumalla ei taisteltu kuin yhtenä päivänä, mutta yhteiskunnan pysähtyminen vaikutti pienessä kauppaja satamakaupungissa jokaiseen. Rauman sisällissotanäyttelyssä haluttiin tuoda esiin juuri tavallisen kaupunkilaisen näkökulma. Toinen keskushahmo on punaisessa perheessä elänyt Jarl Narkko , joka oli sodan aikaan lapsi, mutta on kirjoittanut myöhemmin kokemuksistaan. Hänen veljensä oli jo aiemmin surmattu. Eräs keskustelun osapuolista oli vasta 18-vuotias Elsi Enlund , jonka perhe oli valkoisten puolella. Alla: Lehtoniemen punakaartin esikunnan viesti Varkauden punakaartille. Tänä vuonna hän on toinen Rauman museon Rauma 1918 -näyttelyn kahdesta päähenkilöstä. ”Tavalliselle kaupunkilaiselle sota näyttäytyi pitkään jälkeenpäinkin ruokaja materiaalipulana. E lsi Enlund, sittemmin Varpio, kertoi muistonsa Rauman museolle 1970ja 80-lukujen vaihteessa ensimmäistä maailmasotaa koskevan muistitietokeruun yhteydessä. Sitä ei kuitenkaan voitu enää jäljittää. TEKSTI ELINA TEERIJOKI J yhkeä Tarvonsaaren kivikoulu seisoo edelleen Rauman keskustassa
13 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. A H LS TR Ö M O Y:N KO KO EL M A. A H LS TR Ö M O Y:N KO KO EL M A / IV A R EK ST R Ö M VA R K A U D EN M U SE O N K U VA -A R K IS TO , A . VA R K A U D EN M U SE O N K U VA -A R K IS TO , A
”Lehdessä oli ilmoitus, että haluamme tarinoita ja esineistöä. Varkaus Kuopio Mäntyharju Mikkeli Rauma Pori Vaasa Seinäjoki Tornionjokilaakso Lahti Helsinki Tampere Jyväskylä Turku Lieto Espoo MUISTITIETO ON JO MUUNTUNUTTA REPORTAASI Syväluotaus museoteemaan 14 MUSEO 1/2018 M onilla paikkakunnilla on etsitty museolle materiaalia, joka liittyy vuoden 1918 sotaan. ” Suomen suurin vankileiri. Yhteydenottoja tuli vain pari, joten aineistoa ei joko enää ole tai sitä ei haluta jakaa. Esimerkiksi Lahdessa ja Raumalla museot toteuttavat kaupunkikierroksia, joissa käydään keskeisillä sotatapahtumapaikoilla. Materiaali oli yksityiskirjeitä ja päiväkirjamaisia, jälkipolvien luettavaksi tarkoitettuja muisteluita, kertoo museojohtaja Hanna-Leena Salminen Raumalta. Rauman museolta arvellaan, että kuvassa vietetään Rauman torilla ns. Raumalla kerättiin ensimmäiseen maailmansotaan liittyvää muistitietoa 1970ja 80-lukujen vaihteessa. Arkistokuva keväältä 1918. verisunnuntain uhreina kuolleiden poliisien hautajaisia. Näin tehtiin esimerkiksi Raumalla. ”Muistitiedon kanssa huomaa jo nyt, että ihmiset toistavat omana sukutarinanaan jotain, mikä onkin esimerkiksi luettu kirjasta”, Varkauden museoiden tutkija Hilkka Lehtimaa pohtii. S otatapahtumat ja rintamalinjat ovat yleisölle sen verran tuttuja, että vuoden 2018 sisällissotanäyttelyissä keskitytään toisenlaisiin asioihin: henkilönäkökulmaan, elämyksellisyyteen ja tapahtumapaikkoihin. Se muistitieto, jota nyt saamme, on taas jo hyvin suodattunutta.” Sama huomattiin Varkauden järjestämässä aineistokeruussa. ”Aihe on ilmeisesti vielä silloin ollut vaikea lähestyä ja käsitellä. Sisällissodasta ei suoraan kysytty, mutta se tuli esiin osassa kertomuksia. Saimme muutaman yhteydenoton. ”Lahdessa nämä paikat ovat keskustassa ja hiihtostadionin alueella. Ruokaa ei yksinkertaisesti saanut edes rahalla”, Salminen sanoo. RAUMAN MUSEON KUVA-ARKISTO.
Varkaus Kuopio Mäntyharju Mikkeli Rauma Pori Vaasa Seinäjoki Tornionjokilaakso Lahti Helsinki Tampere Jyväskylä Turku Lieto Espoo SISÄLLISSOTAAN LIITTYVIÄ NÄYTTELYITÄ Varkauden museot: Vihan värit – Sisällissodan syitä ja seurauksia Varkaudessa 18.2.–20.5.2018 varkaus.fi/museot Kuopion korttelimuseo: Toivon ja sekasorron aika – Kuopio itsenäisyyden alkuvuosina Lahden kaupunginmuseot: Kartano 1918 22.3.-27.5.2018 lahdenmuseot.fi Rauman museo Rauma 1918 21.4.2018 – 2.4.2019 rauma.fi/museo Päämajamuseo: Punainen vai valkoinen Mäntyharjun museo: Mäntyharju ja sisällissota 1918 Ilmavoimamuseo, Tikkakoski: Sotilasilmailu mme uranuurtajia Pohjanmaan museo, Vaasa: Jääkärit Työväenmuseo Werstas: Vapauden museo Satakunnan museo: Satakunta vuotta sitten Museokeskus Vapriikki: Tampere 1918 Vaasan taidehalli: Heikki Marila Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo: Mannerheim ja Seinäjoen päämaja Tornionjokilaakson maakuntamuseo: Suomen sisällisota 1918 Emil Aaltosen museo: Kevät 1918 – Emil Aaltonen ja Suomen sisällissota Liedon Vanhalinna: Kahtiajakautunut Espoon kaupunginmuseo: Särkynyt elämä – Espoo sisällissodassa Wäinö Aaltosen museo: Sisällissota Suomen pankin rahamuseo: Suomen Pankki 1918 Poliisimuseo: Järjestys romahtaa 1917 – Kun viha muuttui hyveeksi ja kosto ansioksi Helsingin kaupungin museo, Hakasalmen huvila: Vihan kevät Diakonissalaitoksen museo, Helsinki: Edith Sjösten – sisaret ja sisällissota
Juoksuhaudasta löytyi saksalaissotilaan pakin kansi. Lahdessa käytiin dramaattisia taisteluita sisällissodan loppuvaiheessa. Lahden museoiden työntekijöitä arkeologisilla kaivauksilla sisällissodan taistelumaastoissa Lahden urheilukeskuksessa kesällä 2016. Paikkakunnalle nousi Suomen suurin vankileiri, johon päätyi 22 000 ihmistä. Hannu Takala on työskennellyt sisällissodan parissa pitkään, tehnyt aiheesta aiemminkin näyttelyn ja kirjoittanut kirjan. Yhteistyössä kaupunginteatterin kanssa toteutetaan fiktiivisistä, vuoteen 1918 sijoitettavista dialogeista äänitiedostot, joita omatoimisesti tapahtumapaikkoihin tutustuva yleisö voi kuunnella. Saksalaiset olivat vallanneet kaupungin punaisilta huhtikuun puolivälissä ja ajaneet punaiset pois. Kaupungin historiallinen museo tekee lavastuksen, jossa näytetään sodan nykyisille museon tiloille aiheuttamat tuhot. Täksi vuodeksi Lahdessa on raivattu pusikoita sodan tapahtumapaikoilta ja kunnostettu opastauluja. Kun punaisten asemat Länsi-Suomessa alkoivat murtua, kaupunkiin tuli myös tuhansia Länsi-Suomesta itään pakenevia punaisia, jotka yrittivät vallata Lahden. PIRITTA HÄKÄLÄ, LAHDEN KAUPUNGINMUSEON KUVA-ARKISTO PI R IT TA H Ä K Ä LÄ , LA H D EN K A U PU N G IN M U SE O N K U VA -A R K IS TO. Kävelykierroksella avataan, mitä juuri näissä kortteleissa tapahtui sata vuotta sitten”, kertoo Lahden kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Hannu Takala . Meneillään on taistelupaikkojen kartoitus ja metallinilmaisintutkimus. P erformanssitaiteilija Kaisa Salmi teki viisi vuotta sitten nykyisin Fellmaninpuistona tunnetulle vankileiripaikalle yhteisöllisen taideteoksen, jonka toteuttamiseen osallistui yli 10 000 ihmistä. Punaiset antautuivat vappuna saksalaisille ja heitä tukeneille valkoisille. Hänen mielestään aiheesta löytyy vielä uutta ammennettavaa: esimerkiksi tavallisesta arjesta ja yhteiskunnasta sodan aikana. Tänä vuonna teosta esitetään uudelleen ryhmille. 16 MUSEO 1/2018 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse
”Yleisö on kysellyt ja odottanut tätä näyttelyä meiltä jo vuosien ajan.” Yleisö on yhä jossain määrin jakautunut kahtia, joskaan ei yhtä jyrkästi kuin aikoinaan. Itse sotatoimet kestivät paikkakunnalla noin kolme päivää, mutta jälkiselvittely oli verinen. S adan vuoden jälkeenkin sisällissota herättää paljon tunteita. Toisaalta julmuus arkipäiväistyy, kun sen kanssa eletään ja kahvipöydässä puhutaan murhista. Vihan värit – sisällissodan syitä ja seurauksia -niminen näyttely aukesi helmikuun 20. Parikymmentä vuotta sitten, kun museon sisällissotaan liittyvät arkistot avattiin, esillä olivat myös ne kuvat. Tunnesisällön vuoksi sisällissotanäyttelyiden koostaminen on ollut työtehtävänäkin poikkeuksellisen raskas. Varkaudessa teloitettiin yli kaksisataa punaista, ja pitkään puhuttiin, että joukosta valittiin sattumanvaraisesti joka kymmenes teloitettavaksi. Varkaus oli vahvasti punainen tehdaspaikkakunta valkoisten alueiden keskellä. ”Kuvamateriaali ei ole sisällöltään miellyttävää, ja kuvien tarinoista jää julma vaikutelma. Sekä Salminen ja Salonsaari Raumalta että Varkauden museon työntekijät sanovat, että kyseessä on vaikein näyttely, joka omalla uralla on tullut vastaan. Varkauden museoiden tutkija Hilkka Lehtimaa kertoo, että näyttelyssä on viisi kuvitteellista, aikalaiskertomuksiin pohjautuvaa henkilöhahmoa, joiden valinnat ja kohtalot avaavat näkökulmia sotaan. Varkauden museot nostivat näyttelynsä pääteemaksi nimenomaan sodan taustat ja seuraukset. ”Ideologia ja päämäärät näkyvät kyllä kuvissa hyvin selvästi”, Varkauden museoiden valokuvaaja Tuomas Toratti sanoo. Samat asiat toistuvat myös muita paikkakuntia käsittelevässä aineistossa. Kaikkea ei voi selittää auki eikä yhtä totuutta ole”, sanoo Varkauden museotoimenjohtaja Hanna-Kaisa Melaranta . Syyttömiä tapettiin, ja se on johtanut uhriutumiseen sekä katkeruuteen ja sen ylläpitoon”, Takala miettii. ”On harkittua, että näyttelyn nimessä on muoto ”syitä” eikä ”syyt”. Vaikeat kokemukset ovat siirtyneet muisteluna sukupolvelta toiselle. V arkauden museon työntekijät sanovat, että sodan parissa vietetty vuosi on vaikuttanut työpaikan ilmapiiriin. Painolastia tuovat myös yhteisön odotukset, jotka ainakin Varkaudessa ovat poikkeuksellisen suuret. Teloituskuvat julmine kuvateksteineen ovat tulleet tutuiksi. Melaranta kertoo, että paikkakunnalla on yhä ihmisiä, jotka eivät halua mennä tietyille sodan tapahtumapaikoille. ” Kahvipöydässä puhutaan murhista.. On myös ihmisiä, jotka eivät haluaisi, että näistä asioista enää puhutaan. Varkauden työryhmä päätti, ettei kuoleman esittely ole näyttelyn tärkein sanoma. ”En ollut vielä silloin täällä töissä, mutta se on ollut iso juttu. Tämä halutaan tuoda avoimesti esiin näyttelyssä. Näyttelykokemus voi siis olla erilainen sen mukaan, minkä hahmon valitsee. ”Seurakunnan työntekijät kohtaavat edelleen työssään sisällissotaan liittyviä kipeitä kokemuksia ja muistoja”, Lahden kaupunginmuseon Hannu Takala sanoo. 17 REPORTAASI Syväluotaus lehden teemaan ”Sodan syistä ja seurauksistakin on hyvä kertoa. Museossa tiedetään, että pyrkimys avata sodan kummankin osapuolen näkemyksiä tulee aiheuttamaan sen, että osa yleisöstä kokee aiheen käsittelyn omalta kannaltaan vääränlaisena. päivänä, varsin tarkkaan sata vuotta sen jälkeen, kun Varkaudessa taisteltiin. Lahdessa seurakuntayhtymä järjestää pienryhmätilaisuuksia sisällissodan muistoista, ja museo tuottaa niiden yhteyteen tietoaineistoa. Jonkinlaista mustaa huumoria on tavoitettavissa jo aikalaislähteistä. Arkistoaineisto painottuu voittajien, valkoisten, tuottamaan materiaaliin; hävinneiden dokumentit hävitettiin. ”Tällaista näyttelyä ei voi tehdä niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä”, Melaranta sanoo. Vielä kymmenen vuotta sitten paikallislehden julkaisemasta teloituskuvasta tuli suuri kohu”, Hanna-Kaisa Melaranta kertoo. Taistelujen jälkeiset punaisten teloitukset ovat jättäneet paikkakunnalle syvät traumat. Kuva-aineistokin on yhdestä suunnasta värittynyttä. Työ on ollut raskasta”, Toratti sanoo. Valokuvaaja Tuomas Toratti on viettänyt vuoden digitoiden kuva-aineistoa vuodelta 1918. Siksi raaimmat kuvat rajattiin pois näyttelystä. Näyttelyä suunnitellessa otettiin lähtökohdaksi kokemus
Vapriikin museokeskuksen Tampere 1918 -näyttelyn koonnut tutkija Antti Liuttunen naurahtaa. Ohjesääntöjen mukaan ilmankosteus on 40 prosenttia ja lämpöasteita on 18. ”Onneksi muistaminen on kuitenkin muuttumassa. 18 MUSEO 1/2018 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin TARINA KUVAN TAKANA Tampereen Museokeskus Vapriikin kuva-arkistossa on arviolta 1,7 miljoonaa kuvaa. Politiikan sijaan ihmiset keskittyvät nykyään yksilöiden tarinoihin ja kärsimykseen. Negatiivit ja vedokset on säilötty eri paikkoihin täydellisen tuhoutumisen estämiseksi. ”Moni kansainvälinen vieras yllättyy kovasti siitä, että näin tasa-arvoisessa ja rauhallisessa maassa on vain sata vuotta sitten käyty yksi Euroopan verisimmistä sisällissodista.” Liuttunen odottelee vielä uusia kuvalöytöjä. ”Punaisten potretteja on päätynyt arkistoihin esimerkiksi sitä kautta, että valkoiset takavarikoivat sisällissodan päätyttyä negatiiveja sotarikosoikeuden käyttöön.” Liuttunen arvelee monen punaisen ja valkoisen jälkeläisen piilottelevan sukunsa menneisyyttä. Edes valokuva ei ole varma ikkuna totuuteen. Yleisöä tarkkaillessani olen huomannut, että aserivi saa ihmiset seisahtumaan.” Olemme saapuneet keskelle remonttityömaata, sillä näyttelyä uudistetaan kovaa vauhtia helmikuuksi. ”Kuva-arkisto saa säännöllisesti lahjoituksia. Määrä on käsittämätön. TEKSTI JENNA PARMALA KUVAT ANNIINA MANNILA K ymmenen aseen piiput osoittavat suoraan varomattomaan museovierailijaan. ”Muistot ja kokemukset voivat olla ristiriitaisia ja silti yhtä tosia. Näistä huolehditaan kuitenkin niin hyvin, että ne kestävät ainakin minun loppuelämäni ajan”, Liuttunen toteaa. ”Tämä on yksi näyttelymme pysäyttävimpiä kohtia. Erityisesti ennestään tuntemattomia taistelijoiden ateljeekuvia saattaa olla sukujen hallussa. Tavoitteena on tehdä siitä helposti lähestyttävä myös ulkomaalaisille. En koskaan anna tarkastelemilleni kuville merkityksiä ennen kuin saan sijoitettua ne historialliseen kontekstiin.” R uskeiden pahvilaatikoiden valtaamassa arkistossa on viileää. Toisaalta siinä on tekemistä määräaikaisille työntekijöille, harjoittelijoille ja viikoittain kuva-arkistolla kokoontuville Tampereen kaupungin kulttuuriluotseille.” ” Aserivi saa ihmiset pysähtymään. Tarkasta säilytyksestä huolimatta valokuvat eivät tule säilymään. ”On selvää, että niin valokuvapaperi kuin negatiivitkin tuhoutuvat aikanaan. Niiden läpikäymisessä on suuri työ tällä henkilökunnalla. > Valkoisten potrettikuvia uupuu arkistosta edelleen.. Varovaisen arvion mukaan Vapriikin kokoelmissa on noin 1,7 miljoonaa kuvaa. Tutkija Antti Liuttunen yrittää etsiä kuville tarinoita. Suomen sisällissota on saanut paljon tilaa taiteissa, populaarikulttuurissa ja mediassa, ja siitä on tehty jopa sarjakuvia ja pelejä.” Antti Liuttunen ei kuitenkaan pidä siitä, että sisällissodasta yritetään tehdä yhtä sovittelevaa kansallista tarinaa, sillä sellainen saattaa johtaa joidenkin historiallisten tosiasioiden huomiotta jättämiseen tai kokemusten silotteluun. Lahjoituksena saattaa tulla yksi kuva, perintöalbumi tai sitten tuhansia kuvia kerrallaan
19 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.
20 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. MUSEO 1/2018