(03) 671 5474 Fax: (03) 671 5057 ossi.sinisilta@ridemedia.fi Kustantaja: RideMedia Oy Toimitusjohtaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi Painopaikka: SP-Paino Oy, Nurmijärvi ISSN 1796-8968 Mönkijä-lehti ilmestyy 4 kertaa vuonna 2014: touko-, heinä-, syys- ja lokakuussa. Maastoajoharrastuksen lisäksi mönkijä hankitaan yhä useameaammin hyötykäyttöön. Asioita on siis tehty oikein, kun lehteä myydään hyvin, vaikka moni povaa jo koko printtimedian kuolemaa. Lukemalla Mönkijä-lehteä Sinä olett työllistänyt niin meitä tekijöitä kuin välillisesti kirjapainoa, lehtipisteitä, postia ja monia muita. Siihen näyttävät uskovan myös mönkivät suomalaiset. PÄÄKIRJOITUS Nro 4/2013 MÖNKIJÄ-LEHTI ulunut vuosi on jo seitsemäs Mönkijä-lehden taipaleella. Paperiversion lisäksi Mönkijä-lehti on ollut melkein alusta asti tarjolla myös digitaalisena näköislehtenä. Kuluvan vuoden myynnin kasvuksi ennustetaan noin kymmentä prosenttia, joka on kova luku tässä taloustiou o usttilanteessa. Vuonna 2007 kahdella koenumerolla alkanut taaperrus on ihmisen iässä edennyt vasta alakouluun. Takana on siis valoisa menneisyys ja edessä vielä valoisampi tulevaisuus. Ensin se oli luettavissa tietokoneella, nykyään myös tableteilla ja älypuhelimilla. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä voi kuitenkin paremmin verrata koiraan, jonka räksytysaika on takana ja itsevarmasti murahtelevat vuodet edessä. Tällä hetkellä testissä on uuteen HTML5-koodiin pohjautuva näköislehti, joka on riippumaton laitteista. Samaan aikaan, kun suurin osa erikoislehdistä kamppailee laskevien levikkien ja ilmoitusmyynnin kanssa, on Mönkijän lukijamäärä kasvussa. K Kiitos siitä ja hyvää talvea toivoo Jii Helminen MÖNKIJÄ-LEHTI Toimituksen osoite: PL 34, 01901 Nurmijärvi Puh: (09) 8789 2400 Sähköposti: toimitus@monkija-lehti.fi Käyntiosoite: Otsotie 4, 01900 Nurmijärvi Ilmoitusaineistot: aineistot@ridemedia.fi Päätoimittaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 4 Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki virpi.hyokki@ridemedia.fi Avustajat: Olli Autonen Antti Mikkola Ari Eloluoma Sami Jaakola Joni Helminen Ulkoasu: Pekka Keskinen pekka@luonne.net Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta Ossi Sinisilta PL 36 13721 Parola Puh. Erilaisten lisävarusteiden kauppa on moninninni n nkertaistunut. Siihen ovat vastanneet myös alan toimijat ja m mönön-ön kijöihin on tarjolla mitä monipuolisimpia lisälaitteita. Myös ensimmäinen melkein puoliksi kotimainen mönkijäämalli lähtee valtaamaan maailman markkinoita, kun BRP esittteli Suomessa suunnitellun ja Rovaniemen kelkkatehtaalla la koottavan Can-Am Outlander 6x6 XT:n. Tilaushinnat: kestotilaus 28 e, määräaikainen tilaus 30 e. Ilahduttatta t vasti myös monet kotimaiset valmistajat ovat päässeet mukaan aan a mönkijäbuumiin omilla tuotteillaan. Lukeminen ei siis vaadi erilaisten sovellusten lataamista, joten se on entistäkin sujuvampaa. Mönkijä siis myös työllistää lukuisia suomalaisia niin kau-passa kuin teollisuudessa. Alun pienestä purosta on kasvanut merkittävä lisä lukijamäärään, sillä Lehtiluukku.fi -palvelussa meillä on jo tuhansia asiakkaita. PÄÄKIRJOITUS
Kehnosta sijoituksesta huolimatta pronssi oli kuitenkin edelleen miehen ulottuvilla ennen viimeistä kisaa. - Oli vaikea viikonloppu. Taistelumitali Kauden viimeinen kisa ajettiin Saksassa pienessä Rudersbergin kaupungissa. Seuraavaksi hänen piti käydä varikolla vaihtamassa hajonnut rengas ja sijoitus tippui lisää. Ollin pahin uhkaaja, Viron Priit Järvloo sijoittui kahdeksanneksi. Ramel Flo- K MÖNKIJÄ-LEHTI | 8 rent ajoi erässä toiseksi ja Yoann Gillouin täydensi ranskalaisten päivän kolmannella sijallaan. Ohituspaikat olivat vähissä, sillä radalle syntyi vain yksi nopea ajoura, Olli kertoi kisan jälkeen. Ranskan Jeremie Warnia varmisti avauslähdön voitollaan Euroopan mestaruuden. Olli Koskelan viikonloppu ei sujunut kuumeen takia aivan suunnitelmien mukaan. Maalissa Koskela oli lopulta sijalla 12. ATV-MOTOCROSS EM-SARJA Olli Koskelalle EM-pronssia! Teksti: Kesmotors Team ja Mönkijä-lehden työryhmä auden toiseksi viimeinen ATV:n EMkilpailu ajettiin Ranskassa Dardon Gueugnon radalla. Voittoon ajoi taas Warnia, Gillouin oli toinen ja Grinsven varmisteli EM-hopeaansa ajamalla kolmanneksi. Lauantaina nousi kuume ja sunnuntaina oli tosi kipeä olo. EM-sarjan kakkospaikkaa hallussaan pitänyt Hollannin Mike Van Grinsven oli kuudes ja Koskela hänen jälkeensä seitsemäs. Esimakua tulevasta antoi jo varikolle saapuminen, sillä vettä oli tullut koko viikon ja kesti kolme tuntia ennen kuin Scania saatiin traktoreiden avus- ATV-MOTOCROSS EM-SARJA. Erän puolivälissä Koskela ajautui ulos radalta ja menetti muu- taman sijoituksen. Järvloo ajoi kuudenneksi ja kavensi eron 13 pisteeseen ennen kauden viimeistä kisaa. Toinen erä alkoi Koskelalta paremmin, ja hän ajoi pitkään neljäntenä kunnes alkoi tapahtua. Myös rata oli erittäin haasteellinen sateen takia
Warnia keskeytti. Lauantain harjoitukset ja aikaajot ajettiin kuitenkin kohtuukuivalla radalla. Avauskierros meni sijalla seitsemän, mutta pian sijoitus parani neljänneksi ja piti maaliin saakka. Toiseksi nopein oli Mike Van Grinsven, kolmas paikallinen Manfred Zienecker ja neljäs Koskela perässään Viron Priit Järvloo. Toiseen starttiin mentiin kaatosateen kastelemalle radalle. Koskela jätti aamun harjoitukset väliin ja keskittyi kilpailueriin. Viimeinen osakilpailu Saksassa jatkui taistelun merkeissä, mutta epäonnenkin jälkeen suomalaisen kaulaan ripustettiin EM-mitali! tamana omalle paikalleen. Kolmanneksi sijoittui Olivier Vandendijck, neljänneksi Mike Van Grinsven ja viidenneksi Olli Koskela. Toiseksi viimeinen osakilpailu sujui kuumeen kourissa, joten palkintopallisijat jäivät kauas. Sunnuntaina herättiin ennusteista poiketen poutasäässä. Maaliin tultiin järjestyksessä: Mike Van Grinsven, Joe Maessen, Manfred Zienecker, Olli Koskela, Olivier Vandendijck ja Priit Järvloo. Laite sammui ja irrotuksessa kului aikaa sen verran, että ensimmäisen kierroksen jälkeen sijoitus oli seitsemäs yli minuutin kärjestä. Kilpailun johto keskeytti erän sen puolivälissä, jolloin johdossa oli Joe Maessen perässään Mark DeVries. MÖNKIJÄ-LEHTI | 9 310 275 224 202. Olli ampaisi lähdöstä kakkospaikalle, mutta erän puolessa välissä mönkijä ajautui radan reunaan, jonka seurauksena ratanauha kietoutui taka-akselin ympärille kelaten Warnian mönkijän Ollin Yamahan takapuskuriin. Ti- www.monkija-lehti.fi lanne ennen kahta viimeistä erää ei ollut helppo: vaikka pronssimitali oli lähes kaulassa, piti maaliin päästä molemmissa erissä. Tämä taas tiesi Koskelan EM-pronssin varmistumista. Kiireisintä vauhtia aika-ajossa piti odotetusti Jeremie Warnia. Samaan ryppääseen jäi myös Järvloo, joka joutui keskeyttämään. Ensimmäisen startin Olli otti varovasti, sillä ensimmäinen mutka oli tosi ahdas eikä tässä vaiheessa ollut kuin hävittävää. EM-sarjan loppupisteet: Jeremie Warnia, Ranska Mike Van Grinsven, Hollanti Olli Koskela, Suomi Priit Järvloo, Viro Tuloksia osoitteessa: http://www.atvreport.com/ category/actualite-quad/ Koko kauden tasaisesti ajanut Olli Koskela otti lopulta taistelemalla EM-pronssia
Jäikö jotain hampaankoloon. - Yamaha, V-Tec, Suzuki, Kawasaki, CanAm ja KTM. Taso on kasvanut yhtäkkiä roimasti. - Euroopan radat ovat joko ihan kivikovia tai superpehmeitä. Ranska on varmasti suurin tai ainakin kovatasoisin maa. - Nykyään mönkijällä ei saa ajaa monellakaan radalla – tai jos saa, ei jokaisena viikonpäivänä. Alun perin sinun piti jättää SM-sarja väliin, mutta aikataulut sopivat ja ajoit kaikki kisat. Esimerkiksi Warnia kävi kysymässä heti, että missä Tanhuanpää on. Mikä tekee sarjan voittajasta ja kakkosesta sinua nopeampia. - Ainakin ennen Ranskassa oli kisoja ja kuskeja niin pirusti. Ovatko radat EM-sarjassa paljonkin erilaisia kuin Suomessa. Tanhuanpää kävi Kiviolissa ja Kegumssissa ajamassa EM-sarjan osakilpailut, joiden jälkeen moni tuli kysymään, miksi niin hyvä kuljettaja ei tullut muihin kisoihin. Sain hyvän kisarytmin päälle ja homma sujui hienosti. ATV-MOTOCROSS EM-SARJA. Oliko SM helppo voittaa tällä kaudella. Olisiko hopea ollut mahdollinen. - Kausi meni todellakin paremmin kuin hyvin eikä hampaankoloon jäänyt mitään. Ehkä sieltä koloista vain kauden kuluessa hävisi juttuja, kun tuli onnistumisia. Kisakalusto alkaa olla kohta parin merkin varassa, kun suhteellisen valmiita pelejä löytyy vain muutamalta valmistajalta. SM- ja EM-kalenterit kun yhdisti, ei jäänyt montaakaan huiliviikonloppua. Mistä tämä johtuu. Monella ajomahdollisuudet jäävät niin vähiin, ettei uutta laitetta viitsitä ostaa. Johtuuko se rahan puutteesta. - Ei todellakaan. Toivon että pystyisimme vielä jatkamaan kisaamista Euroopassa. Täällä hiekkapattia ja siellä kovempaa, johon mönkkäri soveltuu paremmin, vai kuinka. Millä eväillä ensi kauteen. Esimerkiksi Romain Couprie MÖNKIJÄ-LEHTI | 10 on moninkertainen Euroopan mestari ja hän asuu Ranskassa kuten myös Jeremie Warnia. Millainen on Suomen taso verrattuna EM-sarjaan. Onko jotain eksoottisia omia runkoja ja rakennelmia. Onko kalustosi samalla tasolla EM-kärjen kanssa. - Ensi vuonna ajetaan, mutta mitä, on toistaiseksi kysymysmerkki, sillä kalentereita ei ole vielä julkistettu. Ensi vuonna täytyy ruveta kasaamaan rahaa ja joukkuetta heti, kun tiedetään missä kilpailu järjestetään. On tietysti hyvä, että pystyy treenaamaan kerralla monenlaista. Siellähän on crosscountrykisoissa jopa tuhat mönkkäriä viivalla. Mahdollisuuksiahan olisi hyvällä tuurilla viiden sakkiin ja jopa mitaleille. Itse ajoin ensimmäistä kertaa koko EM-sarjan ja opin koko kauden ajan uutta ja uutta. ATV-MOTOCROSS EM-SARJA ” ”Kausi meni nappiin EM-kausi meni paremmin kuin hyvin. - Isojen kisojen kokemus on varmaan suurin syy. Missä maassa laji on suurin. Mitä merkkejä EM-sarjassa näkyy. Jatkuuko EM-sarjan kiertäminen. He ajavat myös kaikenlaisia muita kestävyyskisoja niin crossipyörillä kuin mönkkäreilläkin. Miksi Suomi ei saa porukkaa EM-joukkuekisaan. - Suomen taso on erittäin hyvä, ja moni voisi tulla kokeilemaan vauhtiaan Eurooppaan. - Suomen kannattaisi nyt lähteä mukaan, saataisiin varmasti hyvä joukkue kokoon. Suzukissa, Kawassa ja KTM:ssä olen nähnyt, että on rungot tehty käsityönä ja vaihdettu niihin pyörän moottorit. Suomessa taas on paljon ratoja, joilla osa pohjasta on kovempaa ja osa pehmeämpää
- Edessä on Foxin ilmaiskarit, joihin on vaihdettu Kashima Kit. Tykkään älyttömästi ajaa Foxeilla! Miten ajoasentoa on muokattu. Koskelan EM-kilpuri: Yamaha YZF 450R Mitä on tehty moottorille, mitä vaihdettu. Takana on myös Foxin iskari, joka on ihan perusmallinen jousi-iskari. Mitä kovempi rata, sen pienempää rengasta ja pidempiä välityksiä käytän. Mäntä on vaihdettu korkeapuristeisemmaksi ja sylinterin kantta on hieman kutiteltu. Mitään rakettitieteen juttuja ei siis tarvinnut tehdä. - Ajoasentoa on muutettu penkkiä koventamalla ja vaihtamalla Pro Taperin matalin tanko. - Yamaha osaa tehdä moottorin jo tehtaalla erittäin hyvin käteen sopivaksi. Entä rengasvalinnat. Tykkään ajaa matalalla, mutta kovalla keulalla. Iskareita on siis tuunattu asentamalla lisäsäiliö ja vaihtamalla ilmasäiliön putki. TUULILASIT - USEITA VAIHTOEHTOJA ALKAEN 169 € Entä iskaripuoli. Lisäksi on vaihdettu Yoshimuran pakoputki ja Power Commander, jolla on säädetty seokset kohdilleen. TAKATELINEEN TAVARALAATIKKO 2875176 | Sportsman Classic Style 289 € Teettekö paljon muutoksia eri radoille esimerkiksi sen mukaan onko pohja soraa vai kovaa savea. - Iskareille ei juuri tehdä muutoksia, mutta välityksiä ja renkaita muutan eri radoille. Putkea, änkkäriä, Power Commander. - Renkaita on yleensä kolmenlaisia: saviradan pienet pyörät, pehmeän radan isot pyörät ja vaihtelevalle alustalle tarkoitettu välikoon rengas. 2013. 3834453 | Musta | www.monkija-lehti.fi 269 € 289 € TEKNISET TIEDOT KAIKKI TUOTTEET: 19.90 € // PUREPOLARIS.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 11. TAKATELINEEN TAVARALAATIKKO 2876601 | Sportsman XP Style 289 € Näillä mennään > Foxin iskarit > Yoshimuran pakoputki > Power Commander -ruiskunsäätöboksi > Wösnerin korkeapuristemäntä > Goldspeedin vanteet ja renkaat > Pro Armor -jalkaverkot > Laegersin tukivarret > Bearingerin etujarrut > Pro Taper -tanko TAKATELINEEN TAVARALAUKKU POLARIS / OGIO® 2879256 | Musta | 2879911 | Camo | LOCK & RIDE OPERATOR -VYÖ Ostaessasi jonkin ilmoituksessa mainitun Lock & Ride -tuotteen saat aidon L&R -vyön kaupan päälle! Voimassa 15.10.-31.12
Teksti ja kuvat: Olli Autonen MÖNKIJÄ-LEHTI | 12 PÄÄLLIKKÖAINESTA. Ensityypit laitteen kotinurkilla Rovaniemellä paljastivat maasto-ominaisuuksien olevan odotetulla tasolla – kaikki muu yllätti. ENSIKOKEILUSSA Can-Am Outlander 1000 6x6 XT PÄÄLLIKKÖ Mönkijäsyksyn kuumin puheenaihe on ollut kuusipyörävetoinen Can-Am Outlander
KÖAINESTA www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 13
Takimmaisen akselin kallistuksenvakaaja on toteutettu pikakiinnityksellä, jonka voi vapauttaa ja kiinnittää ilman työkaluja pelkät sokat irrottamalla. Viimeinen merkittävä kehitysaskel koettiin vuonna 2008, kun Polaris esitteli erillisjousituksella ja 800-kuutioisella EFI-moottorilla varustetun Big Bossin. Suuremman toisiorattaan sovittamiseksi vaihdelaatikko on koneistettu avarammaksi. Ensimmäiset kuusipyörävetoiset mönkijät amerikkalaisvalmistaja esitteli jo 80-luvun puolella ja malli on kokenut päivityksiä vähitellen. Strategisilta mitoiltaan kuusipyöräinen on luonnollisesti kasvanut eniten pituussuunnassa, mutta myös kokonaisleveyttä on tullut hieman lisää. Kutos-Cana muistuttaa äkkivilaukselta kuukulkinetta tai Mars-luotainta, jolla Nasan pojat ajelevat punaisen planeetan pinnalla. Voima siirtyy keskiakselin perästä kulmavaihteen kautta kardaanille, joka pyörii ”väärinpäin”, eli takimmaisen akselin perä on peilikuva 4x4-mallin takaperästä. Lisäksi tuulettimelta tuleva ilma on ohjattu uusiksi mahdollisimman tehokkaan jäähdytyksen aikaansaamiseksi. Kuivapainoksi 6x6:lle valmistaja ilmoittaa 515 kiloa, eli laite painaa 170 kiloa enemmän kuin Outlander 1000 XT-P. Pikkupuolesta on tehty mahdollisimman lyhyt muokkaamalla vaihdelaatikkoa ja kalibroimalla CVT-variaattori tarkoitukseen sopivaksi. Ero tulee lavarakenteesta itse perusmönkijän mittojen pysyessä entisellään. Uuden runkopalan sisällä kulkevat kardaani ja jarruletkut kolmannelle vetävälle akselille. Can-Amin kuusipyöräistä versiota saatiin kehitellä ilmeisen rauhassa Rovaniemen perukoil- MÖNKIJÄ-LEHTI | 14 PÄÄLLIKKÖAINESTA. Variaattorin ja vaihteiston muutokset ovat samalla kasvattaneet laitteen moottorijarrutusefektiä. Yhdessä tiheämmän välityksen kanssa muutoksilla tähdätään optimaaliseen toimintaan äärihitaassa ajossa. La- la vastaamaan markkinointiosaston taiteilijoiden superlatiiveja. Moottorin jäähdytystä on tehostettu säätämällä tuulettimen käyttölämpötila laajemmaksi, eli flekti menee päälle alhaisemmassa lämpötilassa ja sammuu korkeammalla. ENSIKOKEILUSSA Can-Am Outlander 1000 6x6 XT olariksen Big Boss 800 on ollut pitkään markkinoiden ainoa kuusipyöräinen ATV. Laitteen kehitystyön on tehnyt BRP Finland Rovaniemellä, missä myös ensi keväänä aloitettava tuotanto tapahtuu. Hihnan lämpenemistä hitaassa ajossa on vähennetty siirtämällä variaattorin ilmanotto X MR 650 -mallin tapaan mahdollisimman raittiiseen paikkaan ohjaustangon taakse. Teknisesti merkittävin muutos nelipyöräiseen Outlanderiin on voimansiirrossa, tarkemmin sanottuna vaihteiston hitaalla alueella. Todella jyrkät KOMMENTTI AIKA POIKA! Mönkijöidenkin maailmassa esitellään harvoin uutta, joka oikeasti vastaa markkinointimiesten ja -naisten mainoslauseita. Jostain syystä muut valmistajat eivät ole lähteneet mukaan kuusipyöräisten markkinoille, vaikka Polariksen 6x6 on ollut sen ensimmäisistä versioista lähtien suosittu raskaassa ammattikäytössä ympäri maailman. Kolmiakselisen kokonaispituus on 303 senttiä, eli pituutta on 111 senttiä perusversiota enemmän. Kun pääsin pelin puikkoihin, siirsin vaihteen valitsimen ensin L-asen- toon kokeillakseni kuinka hidas paljon mainostettu uusi pikkupuolen välitys on. Erilaisilla kytkimen rampeilla ja jäykemmällä kakkosvariaattorin jousella liikkeellelähtöä on pyritty pehmentämään. Takimmainen akseli on sijoitettu 78 sentin päähän keskimmäisestä, eli matkaa etu- ja takapyörien välillä on 208 senttiä. Välityksen lyhentäminen saa kaasupeukalon ja pyörien yhteyden tuntumaan jopa kovalta laatikolta, sillä nyt kaasua voi tiukassa paikassa annostella todella tarkasti eikä entistä kuminauhamaisuutta ole mukana. Kokonaisleveys on kasvanut 5,2 senttiä. Peli liikahtaa korvakuulolta samoilla lähtökierroksilla kuin ennenkin, mutta nopeutta ei ole entiseen malliin, välityksen lyhentymisen huomaa heti. Suomessa kuusipyöräistä Sportsmania näkee muun muassa sähköyhtiöiden, pelastuslaitosten, Metsähallituksen ja puolustusvoimien käytössä. Pelin ulkonäkökin kertoo kovasta etenemiskyvystä, sillä koeajopäivänä löytyneet syvät ojat ja isot kivet ylittyivät eleettömästi. Päällisin puolin kuusipyöräinen on eturenkailta keskimmäiselle akselille asti Outlander 1000 XT, jonka jatkeeksi on rakennettu takarunko ylimääräistä akselia ja lavarakennelmaa varten. Erillisjousitus on molemmilla taka-akseleilla identtinen, ja osiltaan ja geometrialtaan se vastaa täysin nelipyöräistä G2-sukupolven Outlanderia. Kertovatpa kuulopuheet, että esimerkiksi Norjassa Big Boss 6x6 olisi jopa myydyin yksittäinen mönkijämalli! P Kilpailutilanne muuttuu täysin syksyllä esitellyn Can-Am Outlander 6x6 1000 XT:n myötä
Jousitus ei paisko takakorkei- www.monkija-lehti.fi 4 3 2. Suosittelen kokeilemaan uutuutta, sillä se avartaa kummasti näkemystä siitä, millainen kuusipyöräinen mönkijä voi olla. Ainakin metsä- ja maatalouspaketteihin kuuluu myös Warnin 3 000 paunan takavinssi. Sami Jaakola MÖNKIJÄ-LEHTI | 15. Kuusipyöräisen maastomallin nopeus on rajoitettu moottorinohjauksen avulla 80 kilometriin tunnissa ja traktorimallissa avaimen siru viestii moottorinohjaukselle maksimivauhdiksi totutun 40 km/h. ”Flatbedillä” varustetun maastomallin suositushinta on 17 890 euroa, mutta lisähintaan on saatavilla myös laaja kirjo tehdasasennettuja varustepaketteja, joilla lavaan saa muun muassa sivulaidat, kovakantisen tavaralaatikon ja puukarikat. ta, eikä perä pyri sivulle mutkissa. Lavarakennelma on monipuolisesti muunneltavissa ja tehdasasennettuna tarjolla on lavaratkaisuja laidasta laitaan. Takimmaisen akselin kallistuksenvakaajan saa vapautettua kahdella sokalla. Perusversio toimitetaan ns. Lisävarusteena saatavan takavinssin käyttökytkin näkyy vivun etupuolella. Lavan kuormauskapasiteetiksi luvataan 318 kiloa ja laitteen vetokyvyksi 750 kiloa. Suuremman yllätyksen aiheutti laitteen mukavuus nopeammin ajettaessa, Kutos-Cana on huomattavasti nelipyöräistä veljeään rauhallisempi. Ero on melkoinen, kun laitteilla ajettiin peräkkäin. Ilman vakaajaa takapää toimii herkemmin ja myötää paremmin maastonmuotoja ilman kuormaa ajettaessa. Edellä ajanut Olli istuskeli isäntälinjan tyyliin, kun meikäläinen teki kaikki temput pysyäkseen perässä nelipyöräisellä, joka pogoili joka suuntaan. Toivottavasti pääsemme kokeilemaan laitetta vielä tänä syk- 3. Saatavilla on myös traktorityypitetty T3-malli, jonka perusversio maksaa 18 990 euroa. Alta paljastuu suuri tavaratila tai vaikkapa jalkatila kyydissä istuville jahtikavereille! synä kunnon pöllikuorman vedossa, minä voin sahata ja taiteilija Autonen pääsee oikeisiin metsätöihin. Isommilla pyörillä saadaan Canan keulaylitys minimoitua ja samalla keulaan voisi laittaa nap- 4. 1 2 van saa kipattua kuskin takana olevasta vivusta ja kipin liikettä hillitsee kaasujousi. 1. ?atbedinä, josta lavan keskilevyn saa irrotettua. Kippi aukeaa bensatankin korkin taakse sijoitetusta vivusta ja lavan liikettä hillitsee kaasuiskari. Useamman kappaleen kehumisen perään voin laittaa pari toivetta tuotekehitykselle. Telasarjoja Outlander 6x6:een ei vielä ole saatavilla, mutta ne ovat kuulemma jo kehitteillä. sun kantavammat jouset, jolloin keula olisi balanssissa neljän iskarin perän kanssa. rinteet sai ajella ylös istuskellen, minkäänlaista merkkiä takakautta katolleen menosta ei ole. Komposiittimuovista rakennetut sivulaidat irtoavat ilman työkaluja
Jos kuuskutonen häviää nelipyöräiselle ketteryydessä, asetelma muuttuu täysin vaativam- MÖNKIJÄ-LEHTI | 16 paan maastoon siirryttäessä. Kasvanut akseliväli ja lisääntynyt rattaiden määrä tulevat kouriintuntuvimmin esiin mäkisessä maastossa ja ojien ylityksissä. Nelipyöräinen maastomönkijä – olkoonkin alustaltaan ja muilta ajo-ominaisuuksiltaan vaikka kuinka huippuunsa hierottu, on akseliväliltään lyhyt laite, mikä tekee laitteesta pitkittäissuunnassa aina enemmän tai vähemmän epävakaan. Tiheästi puuta kasvavassa maastossa kuusipyöräinen on selvästi nelipyöräistä kömpelömpi, vaikka tanko kääntyy kevyesti kolmiasentoisen ohjaustehostimen ansiosta. Sitä eivät toispuoliset sadevesikuopat, kivet ja juuret puistele. Aika näyttää, lähtevätkö muut valmistajat mukaan kilpailuun. Kolmiakselinen Outlander tuntuu suorassa rinteessä ja ojitusalueella helposti lähestyttävältä, eikä pelkoa nurinmenosta ollut missään vaiheessa. Nelipyöräinen mönkijä voi keikahtaa petollisen helposti ja varoittamatta ympäri jyrkässä alatai ylämäessä ja vaativat paikat kysyvät usein kuljettajalta rautaista ajotekniikkaa. Meno kuusipyöräisellä on hämmästyttävän paljon vakaampaa kuin perinteisellä mönkijällä ja pituussuuntainen nyökkiminen katoaa röykkyisessä maastossa lähes kokonaan. Kuusipyöräisellä ojaa pystyi ajamaan edestakaisin peruutellen, hitaasti pienellä kaasulla – eikä paikassa käyty edes kaatumisen rajoilla. Nämä piirteet on useaan otteeseen mainittu isommilla V2-moottorilla varustettujen Outlandereiden yhteydessä, joten toivon mukaan voimansiirtoon ja vaihteistoon tehdyt muutokset löytyvät pian myös nelipyöräisten Outtien sisuksista. Hitaassa teknisessä ajossa paljastuu nopeasti tihennetyn maastovälityksen hienous: kaasun annostelu ei vaadi enää erityistä tarkkuutta, vaan hidas eteneminen onnistuu vaivatta ilman pelkoa hihnan käryämisestä tai mönkijän tahattomasta ryntäilystä. Koeajolenkillä oli mahdollista ylittää oja paikassa, jota nelipyöräisellä ei tehnyt mieli edes kokeilla ympärimenon pelossa. Peto menemään Kuivalla mäntykankaalla puiden välissä pujoteltaessa pitkä Outlander vaatii luonnollisesti hieman uudenlaista ajolinjojen valintaa. Mäkijarru toimii myös pakilla ja pudottaa nopeuden kahteen kilometriin tunnissa, eli jarrukahvaa ei tarvitse enää tiukassa paikassa käyttää. Todelliset yllätykset vauhtiajossa Edellä kuvatut maastotilanteet olivat melko hyvin ennakoitavissa jo ennen varsinaista koeajoa, mutta todellisen yllätyksen Outlander 6x6 järjesti endurotyyppisellä metsäpolkuosuudella, jossa pääsimme kokeilemaan laitetta hieman vauhdikkaammassa ajossa. Nyt kun akseliväli on kasvanut huimat 78,6 senttimetriä, muuttuu mönkijän ajettavuus vauhtiajossa totaalisesti. Vielä suuremmat erot kuusija nelipyöräisen välille syntyvät PÄÄLLIKKÖAINESTA. ENSIKOKEILUSSA Can-Am Outlander 1000 6x6 XT Markkinoiden ainoat kuusipyöräiset ATV:t: Polaris Big Boss ja Can-Am Outlander. Ero korostuu, kun samaa reittiosuutta vetää perätysten nelipyöräisellä XT-mallilla, jota samat maastonmuodot ravistelevat kuin piru kerjäläistä. Mukana olivat 800-kuutioisen XT-mallin lisäksi 650-kuutioinen kahdenistuttava MAX-versio, joista jälkimmäinen nousi varauksetta reissun suosikkipeliksi pelkästään 20 senttiä pidemmän akselivälinsä tuoman lisävakauden ansiosta. Täysitehoinen XT-metsämalli on konetehonsa, jousituksensa ja ergonomiansa puolesta tuttua kauraa, mutta pidentynyt akseliväli tuntuu synnyttäneen vauhtireippailuun kokonaan uuden ajoneuvotyypin. Seikka tuli ensimmäisiä kertoja mieleen jo muutama vuosi sitten, kun Mönkijä-lehden testipenat viettivät muutaman päivän kahdella G1-sukupolven Outlanderilla Lapin metsäteitä rymyten. Ensikommentit enskapolun kiertämisen jälkeen kypäriä riisuvilta koeajajilta olivat naurunsekaisia: ”Mihin nelipyöräistä enää tarvitaan?” Kova väite, joka vaatinee hieman avaamista. Lisäakselin myötä laitteen ajomukavuus nousee aivan uudelle tasolle, sillä esteiden yli kiikkuessa maahan tapaa aina yksi pyöräpari enemmän. Reilulla metrillä kasvanut pituus vaikuttaa olennaisesti laitteen ketteryyteen ja puuta kiertäessä keula pitää viedä selvästi nelipyörää pidemmälle, jotta laite mahtuu kääntymään. Kuskin taakse jäävät neljä pyörää silottavat maastonmuodot eleettömästi ja parhaan hyödyn erillisjousituksesta saa irti vapauttamalla kallistuksenvakaajan sokat ilman kuormaa ajettaessa. Kuuskutonen etenee pieniä epätasaisuuksia sisältävällä nopealla metsäpolulla junamaisesti. Alamäessä pikkupuolella ajettaessa huomaa moottorijarrun merkityksen
- Johtaja tuli koeajolenkiltä ja näytti peukaloa – ylöspäin, tehtaalta kerrotaan. Esimerkiksi vuonna 2012 Rovaniemen tehtaalla valmistui kaikkiaan noin 20 000 moottorikelkkaa. Nyt keula tahtoo hieman vajota kovemmassa kyydissä sisäkurvin puolelle. Vielä tasapainoisemman kuusipyöräisestä saisi jäykemmillä etujousilla. Kaikki Lynxin kelkat ja Ski-Doon leveätelaiset mallit valmistavalla tehtaalla on viime vuodet kuumeisesti etsitty tuotetta, jota tekemällä tasattaisiin kelkkatuotannon ulkopuolista seisokkiaikaa. Outlander tulee käytännössä penkkiin asti valmiina Rovaniemelle, missä siihen tehdään 6x6mallin vaatimat muutokset, eli kasataan peräosa ja asennetaan tarvittavat lisävarustepaketit. - Tämä on todella merkittävä asia meille ja yhteistyökumppaneillemme. sestä mönkijästä on jalostettu tähän päivään. Kuuleman mukaan rovaniemeläisten idea kuusipyöräisestä Outlanderista torpattiin aluksi BRP:n päämajassa Kanadassa, mutta pääjohtaja José Boisjolin vierailu ja prototyypin koeajo Rovaniemellä muutti tilanteen kerrasta. - Pohjois-Amerikkaan menevät kuusipyöräiset kootaan Valcourtissa Kanadassa, jonne me toimitamme Outlanderin 6x6-rakenteet, Lehtoranta selvittää. Outlander 6x6 esiteltiin kansainväliselle jälleenmyyjäverkostolle syksyllä Floridassa, missä vastaanotto oli innostunutta ympäri maailman. - 6x6:n tuotannosta yli 90 prosenttia menee vientiin, Jokinen kertoo. Outlander 6x6 on koko peräosaltaan kotimaista tuotantoa, joten uutuuden suuri kysyntä pistää tehtaan ja alihankkijaverkoston positiivisen ongelman eteen. Ajofiiliksessä on paljon samaa kuin www.monkija-lehti.fi toimitusjohtaja Jukka Jokinen sanoo. MÖNKIJÄ-LEHTI | 17. Suurinta närää Pohjois-Amerikassa tosin aiheutti se, että valtameren taakse ensimmäiset 6x6:t toimitetaan vasta kaudelle 2015. - Tällä hetkellä tilauskanta on jo niin kova, ett- moottorikelkassa, jossa menoa vakauttaa pitkälle kuskin taakse jatkuva telamatto. Ensikokeilun perusteella suurin yllätys olivat kuusipyöräisen Can-Amin ajo-ominaisuudet: laite on hämmästyttävän helppo ja mukava ajaa. Uuden ajoneuvon valmistus nostaa tehtaamme käyttöastetta entisestään. Vetotehtävissä ja kuormattuna 6x6:n ominaisuudet jäivät vielä punnitsematta, samoin mönkijän eteneminen pehmeässä suomaastossa. Outlander 6x6 XT on odotetun jykevä työkalu ja varmasti kova tekijä vaativassakin ammattikäytössä. Tehdas ei paljasta kuusipyöräisen mönkijän tulevia tuotantomääriä, mutta Mönkijä-lehden saamien tietojen mukaan suuruusluokka vastaa tehtaan suosituimpien kelkkamallien tuotantosarjojen määrää. Ihme on, ellei 6x6 laajene tuoteperheeksi ja pienempiin moottorikokoihin. Can-Amin T3-traktorimallien muutostyöt ovat lisänneet työtä jonkin verran, mutta 6x6 näyttäisi viimein olevan odotettu pankinräjäyttäjä. Patikossa ajaminen pyrki kääntämään nelipyöräistä pituusakselinsa ympäri jokaisen pompun jälkeen, kun kuusipyöräisellä pystyi samaa suoraa ajamaan rennosti penkissä istuen. Rovaniemellä ei ole keksitty pyörää uudelleen, vaan jo olemassa ollut ajatus kuusipyöräi- emme pysty täysin edes vastaamaan siihen, CanAmin tuotevastaava Tero Lehtoranta BRP:ltä kertoo. Yli 40 vuoden ikäinen kelkkatehdas muutti viisi vuotta sitten moderneihin tuotantotiloihin, jotka antavat valmiudet myös muunlaiseen tuotantoon. Lupaamme palata asiaan. Valmistus tuo lisää työpaikkoja niin tehtaalle kuin alihankintaverkostollemme, BRP Finlandin suoralla, jonka haketettu pinta kätkee alleen talvista moottorikelkkareitin patikkoa muistuttavaa säännöllistä lainetta. ROVANIEMELTÄ PIAN MÖNKIJÖITÄ K uusipyöräisen Can-Am Outlanderin suunnittelu- ja kehitystyö on tehty Rovaniemellä BRP Finlandin kelkkatehtaalla. Esimerkiksi 500-kuutioisena hankintahinta putoaisi muutamalla tonnilla ja laite saataisiin vielä laajemman käyttäjäryhmän ulottuville
Aiemmin vikakoodit ovat olleet haettavissa mittaritaulun kautta. Mallinimeen ilmestynyt kirjainlyhennelmä tiivistää olennaisimman: Wide Tread and High Compression -sanoilla tarkoitetaan leventynyttä raideväliä ja moottorin kovempaa puristusta. Retkuperällä ja napista kytkettävällä etuperän lukolla varustettu Grizzly oli pitkään loistavan maastomönkijän maineessa, mutta muiden valmistajien ryhdyttyä esittelemään kaksisylinterisiä ruiskuruokittuja nelivetolaitteita, jäi Grizzly varjoon hieman alitehoisena peruslaitteena. Grizzlyn suurimmat valtit ovat olleet sen loistavat maasto-ominaisuudet, jotka pääasiassa johtuvat hyvästä voimansiirrosta, toimivasta nelivetojärjestelmästä ja ajamisen yleisestä ketteryydestä. 595-kuutioisella ilmajäähdytteisellä nelitahtimoottorilla varustettu jäykkäperäinen oli aikansa mahtisonni, sillä kaksisylinteriset isolohkot puuttuivat vielä markkinoilta. Ohjaustehostin ei suinkaan ole ainoa asia, joka Yamahalla tehtiin aikanaan oikein. Ohjaustehostin oli kuitenkin se tekijä, jonka avulla Yamaha ampaisi hetkeksi etumatkalle kilpailussa parhaan maastomönkijän tittelistä. Paperilla paljon uutta… Teknisesti Yamaha Grizzly EPS WTHC 700 vuosimallia 2014 on uudistunut monilta osin. Monen yllätykseksi Yamaha pitäytyi edelleen yksisylinterisessä moottorissa, kun muut esittelivät kilvan toinen toistaan suurempia ja tehokkaampia twin-koneita. Pommi putosi vuonna 2007, Y www.monkija-lehti.fi kun ensimmäinen sähköisellä ohjaustehostimella varustettu mönkijä, ruiskulla ruokittu Yamaha Grizzly EPS 700, julkistettiin. Neljä vuotta myöhemmin Yamaha esitteli takapäästään erillisjousitetun Grizzlyn, ja samalla moottori kasvoi 660-kuutioiseksi ja nestejäähdytteiseksi. Moottoria ohjaava ECU-järjestelmä on optimoitu mukailemaan moottoriin tehtyjä muutoksia, joiden myötä polttoaineenkulutuksen luvataan pienentyneen peräti kolmanneksen. Raideleveyttä Grizzlyyn on tullut 60 milliä lisää. Vaikka malliin on tehty liuta uudistuksia, perusasiat ovat ennallaan – ja hyvä niin. Moottorissa vii- lausta on tehty sieltä täältä, mutta muutoksen tärkeimmät kulmakivet ovat uusiksi muotoillut palotila ja mäntä, joiden myötä puristus on kasvanut ja polttoaineen palaminen tehostunut. Teksti ja kuvat: Olli Autonen SUUNNANNÄYTTÄJÄ PITÄÄ PINTANSA amaha Grizzlyn mallihistoria ulottuu vuoteen 1998, jolloin japanilaisvalmistaja esitteli Ultramatic- variaattorivaihteistolla varustetun nelivetomönkijänsä. Yamaha Grizzly 700 EPS WTHC on Maastomönkijä isolla alkukirjaimella. Kolmiotukivarret ovat ympäriinsä 30 milliä edeltäjäänsä pidemmät ja samal- MÖNKIJÄ-LEHTI | 19. Perusmoottorina 686-kuutioinen yhdellä kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu yksisylinterinen on ennallaan. Akun taakse on lisätty liitin vikadiagnostiikalle, millä helpotetaan laitteen huoltotoimia. Uutta on myös uusi pakoputki, joka on aiemmasta 2:1-toteutuksesta poiketen tehty yksi yhteen -periaatteella ja lisäksi äänenvaimentimeen on lisätty katalysaattori. Ruiskuruokitun neliventtiilikoneen huipputehoa ei valmistajan mukaan ole juuri kasvatettu, mutta moottorin luvataan olevan kierrosherkempi ja käynniltään tasaisempi. Polaris seurasi vuoden perässä ja nykyään on sähköinen ohjauksen tehostaja tarjolla jo jokaisella valtamerkillä. 700-kuutioinen Grizzly on vuodesta toiseen pärjännyt lehtien vertailutesteissä ja suosiota on riittänyt niin ammattikäyttäjien ja harrastajienkin keskuudessa
Paikaltaan verrokit ampaisivat rinta rinnan, mutta matkan edetessä uutuus alkoi mennä hieman edelle. Teimme useampia kiihdytysvetoja yhdessä vuosimallin 2013 Grizzlyn kanssa kovalla tienpohjalla. Pohjoisamerikkalaisiin kilpailijoihin verrattuna Grizzlyn kokonaisolemus on edelleen kompakti ja istumatilat raamikkaalle kuljettajalle tiiviinpuoleiset. Myös jousitusta on hieman rukattu ja se toimii nyt progressiivisemmin. Miten moottorin muutokset vaikuttavat bensankulutukseen, paljastuu tulevissa testeissä, mutta konetehossa ei ole tapahtunut sanottavaa muutosta ensikokeilun perusteella. Grizzlyn perushyveet ovat aina tulleet esiin teknisessä maastoajossa. KOEAJOSSA Yamaha Grizzly 700 EPS WTHC Ajoasento ja hallintalaitteet ovat säilyneet ennallaan. Yamahan sähköisen ohjaustehostimen käyttämä voima on optimoitu leveämmälle raidevälille, eli käytännössä tehostin tekee ohjauksesta nyt keveämmän. la ovat tietysti vetoakselit pidentyneet. Grizzlyn ohjaamossa kaikki on niin kuin pitääkin, persoonallisen voimakkaasti taivutettua ohjaustankoa myöten. Ero ei ole merkittävä, mutta uudella putkituksella ja moottoripuolen fiksauksilla käynnistä on saatu aavistuksen tasaisemman oloinen. ...mutta käytännössä vanhaa tuttua Ohjaamotuntuma on Grizzlyssä ennallaan. Kaikilla vedoilla tulokset olivat hyvin tasaisia. Suorituskykyä ei ensityypeissä päästy mittaamaan V-Boxin kanssa, mutta hyvä näppituntuma uutuuden tehosta jäi. Lisäksi tehostin on kaksitoiminen, eli nelivedon ja etuperän lukon MÖNKIJÄ-LEHTI | 20 ollessa kytkettyinä välittyy tehostimen sähkömoottorille tieto kovemmasta tehostustarpeesta. Yamahan Ultramatic-voimansiirto on edel- SUUNNANNÄYTTÄJÄ PITÄÄ PINTANSA. Ajoasento on hyvä, hallintalaitteet selkeät ja kaikki muutenkin paikallaan. Kaasuemulsiovaimentimissa on pari senttiä enemmän liikevaraa ja vaimentimien perusasetus on tehty uusiksi. Niin on myös nyt. Vakiosta poiketen koeajoversiomme oli varustettu 27-tuumaisilla Maxxiksen Zilla-renkailla, jotka pääsevät pehmeässä jänkämaastossa oikeuksiinsa. Kuvan pohjapanssari on saatavilla lisävarusteena. Vaikka Grizzly ei edelleenkään ole mikään rallimönkkäri, nousee sillä etutassut ilman vaivatta kun seisoo takaritseillä. Yhtä kaikki, Yammun satulassa on hyvä olla ja reippaalla taivutuksella varustettu ohjaustanko sallii etenemisen myös polvelta ja kokonaan seisten. Grizzlyn raideleveys on kasvanut 60 milliä ja laite on nyt vakaampi ajaa. Joutokäynnillä kylmä uutukainen kurisee ehkä aavistuksen voimakkaammin kuin rinnalla hyrskyttävä ylivuotinen versio, mutta liikkeelle lähdettäessä ero tasoittuu ja kääntyy hieman uutuuden voitoksi. Koeajomallin alla pyöri Maxxiksen 27-tuumaiset Zillat. Keulan etuylitys on minimaalinen ja maavara on hyvä. Jousi on progressiivinen, eli sen alkuherkkyys on parempi ja samalla se kestää isommat tällit pohjaamatta. Grizzlyn perusrunko on ennallaan, mutta sen kokonaisrakennetta on jämäköitetty lisäämällä vahvikkeet alas eturunkoon ja takarungon yläosaan. Yamahan vasemmalla kädel- lä operoitava vaihteenvalitsin toimii täsmällisesti ja pykälän siirtäminen vaatii edelleen jarrunpainalluksen