KATSAUKSESSA CAN-AMIN JA POLARIKSEN 2010 UUTUUDET
NRO 3 | 2009 | 7,50
Koeajossa Arctic Cat Prowler 1000 XTZ KTM esitteli tieliikennemönkijän
Mistä on iskunvaimennus tehty. Syväluotaus iskareiden sisuksiin!
[ VE RT AI LUTES
NOIN 400-KUUTIOISET
Can-Am 400 EFI Gamax AX 430 LX Honda TRX 420FA Suzuki KingQuad 450 EFI Yamaha Grizzly 450 IRS
www.monkija-lehti.fi
TISSÄ ]
PO LAR IK SELTA POLARIKSELTA O A K L A RI NNAK KAIN I ST UTTAVA RINNAKKAIN ISTUTTAVA I N A N T T V SÄHK Ö M ÖN K IJÄ SÄHKÖMÖNKIJÄ Ä K N J
Mönkijä työssä - puolustusvoimat
MILJOONA MYYTYÄ S
MILJOONAN SPORT
UUSI SPORTSMAN XP!
vOIKO MONINKERTAISESTA TESTIvOITTAJASTA TEHdÄ vIELÄ ENTISTÄKIN PAREMMAN. 4.990,- an päälle y kaup ja peräkärrvo 699,-) (ar
8-MALLIT I LOPUT 200OIN! KAIKK N POISTOHIN US NYT O KYSY TARJ PIAALTASI! P U POLARIS-KA
Mallikohtaiset tiedot ja lähin kauppiaasi WWW.POLARIS.FI tai 0207 757 200. SPORTS + tk
alk. KYLLÄ vOI.
Polaris-insinöörit käärivät hihansa, valmistivat yli 1 000 testilaitetta, testasivat niitä yli 160 000 kilometriä ja ajoivat yli 5 000 tuntia dynotesterissä. Kun tähän liitettiin vielä yli 50 vuoden kokemus, vaativien asiakkaiden toiveet ja testaus puolustusvoimien saappaissa TULOKSENA ON 99-prosenttisesti
KTOREIdEN ÖNKIJÄTRAITTAJA! M TESTIvO 9/2009 - Koneviesti
TRAKTORIMÖNKIJÄT
Aja laillisesti myös tiellä.
TRAkTORImönkIjämALLISTO: Sportsman 500 HO 4x4 Sportsman 500 EFI 4x4 Sportsman 800 EFI 4x4 Sportsman 500 6x6
ALLISTO MAN 4x4-M
Juuri, kun muut alkoivat lähestyä niitä, Polaris kehitti uuden esikuvan Sportsman XP:n!
UUTUUS! NYT MYÖS OSTIMELLA! EPS-OHJAUSTEH
TO: UUSIN TESTIvOIT ET ISOT NELIvETOIS 09 1/20 MÖNKIJÄLEHTI JA vOITTA 850 EPS 4x4 SPORTSMAN xP
Winning Performance miksi juuri Polaris voittaa suorituskyvyllään?
Vastaukset saat tässä: - alan lehdissä parhaiksi todetut ajo-ominaisuudet - automaattinen, halutessa ja tarvittaessa nopeasti kytkeytyvä 100-prosenttinen neliveto - veto- ja kuormauskyky vertaansa vailla - turvallinen, helppo ja mukava ajettavuus - urheilullinen suorituskyky - markkinoiden laajin lisävarustevalikoima - markkinoiden laajin mallisto - nykyaikaiset, tehokkaat ja taloudelliset eFI-suoraruiskutusmoottorit (500 eFI, 550 eFI, 700 eFI, 800 eFI, 850eFI) Kysy lisätietoja Polaris-kauppiaaltasi.
SPORTSMAN 400 HO 4x4
Mönkijä-lehti 2/2008 Testivoittaja
Kysy lisätietoja Polaris-kauppiaaltasi.
LAAdUN TUNNUKSENA 2 vUOdEN TAKUU
SPORTSMAN 450 4x4
Ve rtailu
SPORTSMAN 500 EFI
Mönkijä-lehti 2/2007 Testivoittaja
+
TM 20/2007 Testivoittaja
SPORTSMAN 800 EFI
Ve rtailu
SPORTSMAN 500 EFI
4x4 Magazine 3/2007 Testivoittaja
SPORTSMAN 800 EFI
Koneviesti 8/2006 Testivoittaja
TM 6/2007 Testivoittaja
SPORTSMAN 450
Kysy lisätietoja Polaris-kauppiaaltasi.
Kysy lisätietoja Polaris-kauppiaaltasi.
MK-lehti 3/2006 Testivoittaja. PORTSMAN-MÖNKIJÄÄ.
SMANIN KOKEMUS!
LEgENdAARISEN HYvÄ SPORTSMAN
Kun on toimittanut 1 000 000 Sportsmania, tietää jo paljon mönkijöistä. Automaattinen ja todellinen 4x4-veto, erinomaiset ajo-ominaisuudet ja EFI-moottorit ovat alan tavoitteita, jotka Polaris on tuonut markkinoille vuosien kuluessa
36 Oikea rengas oikeaan käyttöön Ihmisiä ............................................................................................... 42 Mönkijä on puolustusvoimissa maastoskootteri Palstat .......................................................... 10 Vertailussa noin 400-kuutioiset erillisjousitetut nelivetoiset Can-Am 400 EFI, Gamax 430 AX, Honda TRX 420FA Fourtrax, Suzuki KingQuad 450 ja Yamaha Grizzly 450 IRS 24 Koeajossa Yamaha YFM 90 - pienisuuri crossimönkijä 26 Koeajossa Arctic Cat Prowler 1000 XTZ - markkinoiden järein UTV 46 Esitelyssä Polariksen 2010 uutuudet - sähkömönkijä tulee 56 Koeajossa Can-Am 500 ja 800 2010 - ohjaustehostimella lisää mukavuutta Mönkijäkoulu ..................................................................................... 30 Katsaus iskunvaimentimen saloihin 52 Yamahan nelivetojärjestelmä Mönkijällä työssä ........................................ 44 Mönkijänaama Juuso Loukko
s.10
Tekniikka ...................................................... 06 Pääkirjoitus 08 Intro 66 Roiskeita - uutisia, uutuuksia ja huhuja 74 Mönkijä-lehden tilauslomake 75 Seuraavassa numerossa
MÖNKIJÄ-LEHTI | 4
SISÄLTÖ. SISÄLTÖ Nro 3/2009
MÖNKIJÄ-LEHTI
s.30
s.36
Ajettuja .............................................................................................
UUSI SUKUPOLVI
Bronco Gen II 2500
Bronco Gen II 3500
Bronco-tuoteperhe on jälleen laajentunut laadukkailla ja kohtuuhintaisilla uutuustuotteilla - kysy jälleenmyyjältäsi lisää!
Täällä on tämä runkopalkki, kyllä kai se kestää. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja varsinkin off roadiin. Hienoa mönkijöiden määrä laski juuri puoleen. Jos niihin suhtautuu rakentavasti, ne opettavat omalla karulla, mutta varmalla tavallaan. Käsitys renkaan merkityksestä etenemiskyvylle voimistui entisestään. Eteen sattui vaarattoman näköinen rapapaikka, johon mönki-
K
jän eturenkaat sukelsivat. Setäpä kertoo. Kun toiseen mönkijään alettiin ensimmäistä kertaa vaihtaa renkaita, jouduimme toteamaan, että oikean eturenkaan kierretapeista kaksi oli kärsinyt. Oppia tässä olen kartuttanut itsekin, mutta vähän toisenlaisissa hommissa. Vieläkään tilanne ei huolettanut, sillä kaukaa viisaana olin varannut kaksi vetoliinaa mukaan, niin että tiukan paikan tullenkin vinssi kyllä yltäisi johonkin karahkaan. Vinssitön mönkijä suossa on aika lohduton ilmestys. Hanslankarina ja kuvaajana matkassa oli toimituksen toinen pohjoisen poika eli Olli Autonen. Urakkamme alkoi jopa liian positiivisissa merkeissä. Kun sitten saimme viilaa apuna käyttäen toisen mönkijän yhden kierretapin siihen kuosiin, että pyörän mutteri saatiin kierteilleen, alkoi elämä hymyillä. Toinen toisen sanaan luottaen alkoi vinssata ja pian selvisi, että runkopalkiksi luultu ei ollut runkopalkki ensinkään, vaan alumiininen putki, joka taittui ja katkesi. Mitä siellä kentällä oikein tapahtui. Kovasta yrityksestä huolimatta, tai ehkä juuri sen ansiosta, mönkijä upposi entistä syvemmälle. Ei muuta kuin vaijeri liinojen kanssa mäntyyn kiinni ja vinssaamaan. Toinen kovasti vahvistusta saanut käsitys on se, että toimittajakaan ei ole erehtymätön luontokappale. Vaan eipä ollut. Sen jälkeen oli vuorossa pientä pyörittelyä jängällä. Onneksi käytössä oli kuitenkin toinen peli. Pääsimme lähtemään Rovaniemeltä hyvissä ajoin Kemijärven suuntaan, jossa renkaita koettelimme. Tilaushinnat: kestotilaus 25 e, määräaikainen tilaus 27 e.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 6
PÄÄKIRJOITUS. Päätimme vielä ensimmäisen päivänä iltana käydä tekemässä vuorossa olevalle renkaalle tarvittavat kokeet, jonka jälkeen voisimme keskittyä saunan lämmittämiseen. Jesperi, pian seitsemän vuotta, lähti koulutielle hieman varautuneesti, mutta kaikkien suureksi helpotukseksi pieni mies yleensä koulupäivän jälkeen kertoo, että koulussa oli taas kivaa. Vinssin moottori kyllä pyöri, mutta ori kyllä pyöri mutta ri kyl ä pyö i m ta l pyö t pykälää ei saatu päälle. PÄÄKIRJOITUS Nro 3/2009
MÖNKIJÄ-LEHTI
Mönkimisen perusteita, osa 1.
esän päätteeksi olen päässyt seuraamaan aitiopaikalta perheen esikoisen koulutielle lähtemistä. Tiedän sen, koska jouduin löysäämään hieman vaijeria, jonka alla kuormaliinat olivat. Toivoa sopii, että tästäkin kohelluksesta opittiin jotakin, joka auttaa lehden väkeä tekemään entistä parempaa aviisia jatkossa, tuumii Joni Launonen
MÖNKIJÄ-LEHTI
Toimituksen osoite: PL 140, 05801 HYVINKÄÄ Puh: (019) 483 490 Fax: (019) 483 490 Sähköposti: toimitus@monkija-lehti.fi Ilmoitusaineistot: aineistot@ridemedia.fi Päätoimittaja: Joni Launonen 040 537 8343 joni.launonen@ridemedia.fi
Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki virpi.hyokki@ridemedia.fi Avustajat: Antti Mikkola Keijo Vidgren Olli Autonen Ulkoasu: Pekka Keskinen pekka@luonne.net
Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta Ossi Sinisilta PL 36 13721 PAROLA Puh. Toinen meistä oli sitä mieltä, että mönkkäri pitäisi nyppäistä koukusta taaksepäin, mutta toinen oli sitä mieltä, että eteenpäin vain. Onneksi mönkijä kuitenkin saatiin pelastettua jängästä. Varsinaisen mutahaudan kuski ja mönkijä selvittivät parin yrityksen jälkeen. Parin päivän vaikean paikan leiri opetti yhtä ja toista. Pitkästä aikaa pääsin könyämään mönkijän kanssa suolle ja vieläpä erittäin mielenkiintoisissa merkeissä. Oli edessä jalkapatikka takaisin varikolle. Kokeista viimeinen oli mielenkiintoisin; selvitettävänä oli renkaan pito suossa ja ravassa. Vaikkei se enää omin avuin liikkunutkaan, näytti tilanne edelleen valoisalta; pieni tönäisy ja peli olisi sillä selvä. Positiivinen asenne koulua kohtaan on oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Peruuttaminen ei tuottanut toivottua tulosta, vaan mönkijä upposi niille sijoilleen. Näin luulimme. Syöksyimme suolle tarmokkaina repimään juuttunutta peliä ylös. Vaan vinssipä ei toiminutkaan. (03) 671 5474 Fax: (03) 671 5057 ossi.sinisilta@ridemedia.fi Kustantaja: RideMedia Oy Toimitusjohtaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi
Painopaikka: SP-Paino Oy, HYVINKÄÄ ISSN 1796-8968
Mönkijä-lehti ilmestyy 4 kertaa vuonna 2009: touko-, kesä-, syys- ja lokakuussa. Meillä oli mukana kaksi mönkijää, jotta homma käyvisi sutjakkaasti. Uskon, että mönkijäkoulun rengaskokeen tekeminen oli joku kohtalon määräämä rasti, joka meidän kahden miehen iskuryhmän oli selvitettävä, jotta toimittajina ja mönkijämiehinä pääsisimme seuraavalle tasolle. Tarkoituksena oli tutustua viiden eri rengaskerran eroavaisuuksiin maastoajossa. Vinssi toimi vielä siinä vaiheessa, kun suolle tultiin. Koetimme vailla minkäänlaisia työkaluja saada peliä ylös, mutta hommasta ei tullut tuon taivaallista
Kittilän Passa ja Gamax lost in Loppiland! Kuva Jukka Helminen
MÖNKIJÄ-LEHTI | 8
INTRO
Kuva Joni Launonen
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 9. Antti "Farmer" Mikkola tuulastamassa
TYÖMYYRÄT
VERTAILUSSA NOIN 400-KUUTIOISET ERI
Can-Am 400 EFI Gamax AX 430 LX Honda TRX 420FA Suzuki KingQuad 450 EFI Yamaha Grizzly 450 IRS
Mönkijä-lehden testiryhmä Kuvat: Jukka Helminen ja Joni Launonen
PIENET
MÖNKIJÄ-LEHTI | 10
PIENET TYÖMYYRÄT
LLISJOUSITETUT NELIVETOISET
Noin 400-kuutioiset nelivetomönkijät tuppaavat jäämään vähemmälle huomiolle siitäkin huolimatta, että ne ovat lähellä suomalaisen mönkijänkäyttäjän sydäntä. Kokeilimme viittä nelivetoista työmyyrää ratkaistaksemme luokan herruuden.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 11. Alhaiset käyttökustannukset, edullinen hankintahinta sekä täysiverisen työmönkijän ominaisuudet takaavat suosion
VERTAILUSSA
Can-Am 400 EFI / Gamax AX 430 LX / Honda
Can-Am Outlander 400 on nestoriluokan mönkijä tässä vertailussa, mutta iästään huolimatta edelleen käyttökelpoinen laite.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 12
PIENET TYÖMYYRÄT
Gamax puolestaan on uusi tulokas Suomen markkinoilla. Se on edullinen, riittävän voimakas ja erittäin maastokelpoinen vehje, jonka käyttökustannukset eivät päätä huimaa. Lukko aktivoituu, kun eturenkaiden välinen pyörintänopeusero kasvaa. Ne onneksi korvattiin myöhemmin perinteisen tyylin ritseillä, jotka työkäytössä ovat pitkäikäisemmät. Maastoajossa se, että pakin saa päälle vain jarrun kanssa, on miinusta.
lyn aikoihin tietoinen siitä, että mönkijä on tulevaisuudessa yhä enemmän myös vapaa-ajan laite, ja siksi Outlanderin ulkonäöstä tehtiin menevä ja linjakas. Sen myötä CanAmista, eli entisestä Bombardierista, tuli vakavasti otettava mönkijöiden valmistaja. Erikoista Gamaxin vaihteistossa on se, että aina vaihdetta käytettäessä on käytettävä myös jarrua. Yamaha Grizzly 450 IRS on monessa liemessä keitetty peli, joka tuntuu olevan suunniteltu ennen kaikkea erittäin ahtaisiin paikkoihin. Suzuki (3) on oivaltanut kuinka vaihteiden tulee toimia. Se käyttää kaikissa nelivetomalleissaan automaattista viscolukkoa. Vaihteiston toiminta on hyvää tasoa, mutta pakin käyttö on turhan monimutkaista. Nykyisellään Gamax käynnistyy ainoastaan vapaalla, mutta maahantuojan mukaan tulevissa malleissa käynnistäminen onnistuu myös pykälän ollessa päällä. Mielenkiintoiseksi sen tekevät erillisjousitus sekä uusi vaihteisto. Yamahan (6) on toisaalta selkeä, mutta vaihteiston käyttö vaatii totuttelua. Vaihteistosta löytyvät hidas ja nopea eteen sekä peruutusvaihde. Gamax on varustettu nestejäähdytteisellä yksisylinterillä moottorilla, jonka iskutilavuus on 403 kuutiosenttimetriä. On vain seitsemän vuotta siitä, kun maailmalle esiteltiin Bombardier Outlander 400. Vaikka isot laitteet ovat tullessaan varastaneet median suurimman huomion, on noin 400-kuutioisella nelivetoisella mönkijällä edelleen paikkansa. Esittelynsä aikoihin laite sai kovasti kiitosta väkivahvasta moottoristaan ja kovista kulkuhaluistaan. Hondassa on viisilovinen vaihdelaatikko, jota voidaan käyttää joko manuaalisesti tai automaattises-
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 13. Mönkijämaailman pioneeri ei ole lämmennyt muotivillityksiin, vaan se on pitänyt päänsä sen suhteen, että mönkijä ei tarvitse variaattoria. Gamaxin (2) vaihteisto on sekin selkeä, mutta vaihteiden käyttö vaatii myös jarrun painamista; ilman jarrua moottori sammuu. Suzuki KingQuad 450 perustuu samaan konseptiin kuin aikaisemmin vertailuissa olleet isommat KingQuadit, eli kyseessä on kompaktin kokoinen ja -painoinen laite täydellisellä nelivedolla. Polttoaineensyöttö on nykyaikainen, sillä viime vuonna Outlander 400 sai elektronisen polttoainejärjestelmän. Outlander on varustettu 400-kuutioisella, yksisylinterisellä ja nestejäähdytteisellä moottorilla, jossa on yksi yläpuolinen nokka-akseli. Ensimmäisten Outlanderien muovisissa tavaratelineissä mentiin vähän liiankin pitkälle. Nelivetotekniikan suhteen Can-Am on omien polkujensa kulkija. Tehdas oli laitteen esitte-
1
2
3
4
5
6
Vaihteenvalitsimissa on eroja
Can-Amin (1) vaihdekaavio on selkeä, mutta vaihteiden käyttö ei ole aivan silkinpehmeää. Honda TRX 420 FA on valmistajan tuorein malli. Can-Am 400 on joukon nestori, sillä kuten aikaisemmin mainittiin, peli esiteltiin Bombardier-nimellä jo vuonna 2002. TRX 420FA / Suzuki KingQuad 450 EFI / Yamaha Grizzly 450 IRS
M
önkijämaailmassa tapahtunut kehitys on viime vuosina ollut hurjaa. Gamax on varustettu Maxxis Big Horn -renkailla, jotka soveltuvat maastoajon lisäksi myös kesympään käyttöön. Huomion arvoinen seikka Gamaxissa on se, että sen vakiorengastus on ylivoimaisesti testijoukon paras. Tämänkertainen testiryhmä
on sikäli mielenkiintoinen, että joukossa on niin uutta kuin vanhaakin mallistoa. Keppi on kevytliikkeinen ja vaihteet eivät koskaan jää puolitiehen. Noin 400-kuutioisten mön-
kijöiden vertailu on testaajille haasteellinen projekti siinä mielessä, että pikkupeleissä moottori ei näyttele aivan samanlaista roolia kuin isommissa laitteissa. Kilpailijat lyhyesti Can-Am Outlander 400 EFI on koko nykyisen Outlander-malliston kantaisä. Nykyään Outlander 400 on CanAmin Outlander-malliston pienin laite. Honda on joukon persoonallisin laite. Täyden kympin suoritus. Moottori on märkäsumppuvoideltu. Suorituskyvyltään laitteet ovat sen verran tasaväkisiä, että erot syntyvät muilla alueilla. Emme painota muissakaan testeissämme konetehoa mitenkään erityisesti, mutta mönkijän luonteeseen riski ja ärjy moottori vaikuttavat monella tapaa. Hondan (4 & 5) käytetään joko automaattisesti tai manuaalisesti vasemman käden peukulla
Kuljettajan on helppo liikkua mönkijän satulassa. VERTAILUSSA
Can-Am 400 EFI / Gamax AX 430 LX / Honda
mahassa, eli täydellinen neliveto saadaan kytkettyä oikean peukalon alla olevasta kytkimestä. Järjestelmä on koeteltu ja hyväksi havaittu. Tangon korkeus mahdollistaa hyvin seisten ajamisen, mutta silti tanko ei istuessakaan tunnu olevan liian korkealla. Maastossa MacPherson-keula muistuttaa jonkin verran olemassaolostaan, mutta silti ohjausmukavuus lukeutuu testin parhaimmistoon. Toinen Hondan päähänpinttymä liittyy etulukkoon. Vauhdissa Can-Am tuntuu mukavalta. Tasaisella alustalla vaihteiston automaattiasento on manuaaliasentoa mukavampi ja helpossa maastossakin se toimii. Yamahassa on tarkalleen ottaen 421-kuutioinen nestejäähdytteinen SOCH-moottori. Siinä on 454-kuutioinen yksisylinterinen, nestejäähdytteinen ja ruiskulla ruokittu moottori. Muovi on joustavaa ja laitteen katteet koostuvat useammasta palasesta, jotka kiinnittyvät toisiinsa muoviniiteillä. Honda on matala, mikä parantaa laitteen käsiteltävyyttä viistokallistumissa. Ilmeisesti kevyempi keula tekee tässä tapauksessa ajamisesta mukavampaa. Voitelu tapahtuu Can-Amin tapaan märkäsumppuperiaatteella. Yamaha loisti viime vuonna Polariksen ohella pienirunkoisten nelivetoisten testissä. Ensivaikutelmia Can-Amin selässä ajoasento on ryhdikäs, sillä tanko on verrattain korkealla. Gamaxin ohjaustangon tupit ovat pikkuisen turhan paksut, mutta onneksi ne eivät ole kovat ja liukkaat, kuten monessa muussa Japanin ulkopuolisen 3 Kaukoidän laitteessa. Yamahan ohjaamo on merkin tyylin mukaisesti selkeä ja katkaisijat ovat helppokäyttöiset. Liikkeelle lähdettäessä Honda tuntuu aika äksyltä, joskin vaihteisto vaihtaa pehmeästi. Hondan ohjaamo on selkeä, ja kaikki katkaisimet ja kytkimet toimivat mallikkaasti. Kytkettävää tai kytkeytyvää lukkoa ei vieläkään ole saatavilla, mikä on harmi. Jousitus tuntuu mukavalta kaikentyyppisessä maastossa ja ohjaus ei lyö käsille. Tarkkuutta vaativissa paikoissa manuaaliasento ja kakkosvaihde tuovat ajamiseen rauhallisuutta, sillä kakkosvaihde tylppää hieman äkäistä kaasuun vastaamista. Gamaxin ohjaamo on selkeä ja yleisilmeiltään laadukkaan oloinen. Hondan ajoasento on hyvä, ja ohjaamo on selvästi suunniteltu ajatellen vaativaa maastoajoa. Tuolloin Yamahan vahvuuksiksi nimettiin muun muassa hyvä maastokelpoisuus ja ketteryys. Suzukin nelivetojärjestelmä toimii samalla tavalla kuin Ya1
Can-Amin ja Gamaxin (1 & 2) etuylitykset ovat joukon pisimmät. Suzukin ajoasento on hyvä niin seisten kuin istuen ajettaessa. Lopuissa keulat ovat lyhyemmät, mistä on hyötyä maastoajossa.
4
5
MÖNKIJÄ-LEHTI | 14
PIENET TYÖMYYRÄT. Suzuki edustaa perinteistä japanilaista nelivetoista mönkijää olemalla kompaktin kokoinen ja suhteellisen kevyt. Käytännössä muovit ovat lähes halkeamattomat, sillä tiukassa paikassa muovinen niitti antaa periksi, eikä kate väänny rikki. Yleisilme Suzukin selässä on laadukas ja vaihteiston tarkkuus ja käytön keveys on mönkijämaailman parasta antia. Pikkususnalla ei ole myöskään samaa taipumusta kääntää alamäessä jarrutettaessa tankoa väkisin vinoon, kuten tekee seiskapuolikas. Hyviäkin päähänpinttymiä löytyy Hondan katteet ovat äärimmäisen kestävät ja tarkoituksenmukaiset. Ainoastaan yksi asia Hondan käytössä saa koko testiryhmän ihmettelemään japanilaisten outoa huumoria. Äkkinäinen epäilee peliä kaasutinversioksi, koska ohjaustankoon on kiinnitetty ryyppyvipu. Hallintalaitteet ovat oikeilla paikoillaan ja ohjaustangon tupit ovat hyvät, joten puitteet miellyttävälle ajokokemuk2 selle ovat tältä osin kuosissaan. Nelivedon katkaisimet ovat
ti, kuskin mielihalujen mukaan. Ennen liikkeelle lähtöä kuski joutuu hämmentämään vaihdevalitsinta, jonka liikkeet ovat toisinaan hyvin vastahakoisia. Reippaammin mutkaan ajettaessa Can-Am tuppaa painamaan ulkokaarteen puoleista etukulmaansa alas ja samalla viskaamaan perää leveään sladiin. Tämä asia on Hondan peruutusvaihde, jonka käyttö on monimutkaista. Kytkeäkseen pakin kuskin on ensin valittava vaihde vapaalle, vedettävä jarrua, painettava punaista varmistinnappia ja painettava vasemmalla peukulla vaihteen valitsinnappia alaspäin. Yamaha Grizzly 450 IRS näyttää pieneltä ja sen selässä kiikkuminen vain vahvistaa tunnetta. Vaihteisto toimii muuten hyvin, mutta jarrun käyttö jokaisen vaihdon yhteydessä on hieman hankalaa. Sen ohjaus on looginen, eikä se vetele tasaisella operoitaessa
TRX 420FA / Suzuki KingQuad 450 EFI / Yamaha Grizzly 450 IRS
Mukavuudessa Gamax ei vielä haasta valtamerkkejä, mutta etenemiskyky on kilpailukykyistä tasoa, vaikka etulukko puuttuukin.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 15
Laite kaipaa kuitenkin voimansiirron hienosäätöä, eikä paremmasta kääntyvyydestäkään olisi haittaa.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 16
PIENET TYÖMYYRÄT. VERTAILUSSA
Can-Am 400 EFI / Gamax AX 430 LX / Honda
Honda on pieni mitoiltaan ja hauska ajettava
Panssari on alkuperäistä kestävämpi.
4
5
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 17. 1 Mutaisessa ojassa etulukko olisi ollut poikaa. Myös iso kääntöympyrä haittaa maastossa aiheuttaen turhaa vekslaamista. Tasainen ja liukas pohja vaikuttaa maastossa viidennen vetävän renkaan tavoin. 2. Käytännössä tuo hyppyyttäminen tapahtuu niin, että ajetaan laite tiukkaan käännökseen siten, että sisäkurvin takarengas nojaa spoorin laitaan. Ajoasento on hyvä istuen ajettaessa, mutta seisaaltaan hankalassa paikassa operoitaessa tanko tuntuu olevan hieman alhaalla. Maastoajossa Can-Am on kelpo vekotin. Gamaxin hitaan puolen välitys tuntuu todella lyhyeltä, joten peli jaksaa edetä hyvin raskaissakin olosuhteissa. Voimansiirto toimii hyvin, eikä remmi ala luistella pahassakaan maastossa. Tuntuu, että kahvaa saa puristaa tosi reippaasti, jotta toivottu hidastuvuus saadaan aikaiseksi. Hitaalla vaihteella ryömittäessä huomio kiinnittyy myös laitteesta lähteviin resonanssiääniin, jotka kielivät, että viimeistelypuolella olisi vielä tehtävää. Aivan miinuspisteittä CanAm ei maastoerikoiskokeesta selviä. Onneksi laadukas rengastus yhdessä korkean maavaran kanssa hieman kompensoivat lukon puutteen tuomia ongelmia. Maastossa kaikkein pahimpia 3
1. Merkille pantava juttu Yamahassa on jarrujen hempeys. Rupisemmassa maastossa laitteen hyvät puolet pääsevät oikeuksiinsa. Koko pohjan suojaava muovinen panssari vähentää kuskin stressitasoa maastoajossa huomattavasti. Astinlautojen alle kaivattaisiin kuitenkin lisäsuojausta. Kuten Hondakin, kaipaa Suzuki panssarointia astinlautojen alle. Kovavauhtiset tiukat kurvit ovat sille kuitenkin myrkkyä, mikä johtuu etupyörien positiivisesta camber-kulmasta. Muutama lyhyt kaasun painallus saa laitteen kääntymään niillä sijoillaan. TRX 420 FA:ssa on kohtuullisen hyvä vakiopanssarointi. Testiä edelsi muutaman päivän vesisade. 5. Miinusta tulee myös isosta kääntöympyrästä. Testissä ollut perusmallin peli kärsii melkoisen liukkaista renkaista. Tasaisessa maastossa Yamahaa on helppo ajaa ja se etenee vakaasti. Toki tämä onnistuu muillakin laitteilla, mutta Hondalla se on erityisen helppoa. Hondan vaihteisto toimii automaattiasennossa maastossa kohtuullisen hyvin, kunhan ajoalusta ei ole liian raskas. Itse testit saatiin ajaa hellettä hipovassa lämpötilassa, eli tältä osin hommat menivät loistavasti putkeen. Kun automaatti lätkii isompaa pesään raskaassa maastossa, on ennen pitkää vastassa koneen puutuminen. Kiitosta sen sijaan saa CanAmin pohjapanssari, joka on esimerkillinen. Can-Amilla oli ajettava jotkut ojat huomattavasti tarkemmin kuin testin muilla laitteilla. Suzuki Kingquadin panssari kaipaa sekin preppausta, sillä panssari ei ole erityisen kestävä. Can-Am Outlanderin pohja on tehty kovaan käyttöön. Tällä kohtaa Hondalla on ässä hihas2 sa, sillä äkäisen voimapaketin ja laitteiden keveyden ansiosta sitä pystyy hyppyyttämään käännöksissä. Gamaxin ohjaus on maastossa ikävä, sillä se haistelee toispuoleiset epätasaisuudet ja välittää niistä informaation kuljettajan käsille kouriintuntuvan tarkasti. Testissä ollut Yamaha on saanut lisävarustepanssarin pohjan suojaksi. Jos joudutaan operoimaan mudassa, on vaihteiston manuaalinen käyttötapa parempi, sillä automaatti ei vaihda alaspäin kulkuvastuksen kasvaessa. Voiman annostelu on helppoa, mikä parantaa laitteen käsiteltävyyttä hankalissa paikoissa. Eritoten mudassa renkaat eivät ole läheskään samanveroiset kuin XT-mallin Carlislet. Gamaxin pohjan suojauksessa on vielä parannettavaa, sillä nykyisellään siinä on ulokkeita, joihin kannot ja kivet mieluusti tarttuvat. On ketterää ja kankeaa Testimaastot olivat elokuun alussa mukavan haastavassa kunnossa. Honda on maastossa kaksijakoinen laite. TRX 420FA / Suzuki KingQuad 450 EFI / Yamaha Grizzly 450 IRS
näppärästi kaasupeukalolla käytettävissä. 4. 3. Gamaxissa on iso maavara ja pohja ei ota turhia kosketuksia ajoalustan kivikkoihin. Se on mukava ajaa ja sen voimansiirto toimii hyvin. Sen sijaan vesistössä kahlatessa variaattoriin pääsee vettä ja hihna alkaa luistaa. Toisaalta se tuntuu pieneltä ja ketterältä, mutta tiukoissa kaarteissa sen suurehko kääntösäde alkaa tuntua. Edelleen pyyhkeitä tulee ojien ylityksissä haittaavasta etuylityksestä
VERTAILUSSA
Can-Am 400 EFI / Gamax AX 430 LX / Honda
Kytkettävä etuperän lukko on toimiva ratkaisu. Ratkaisulla saadaan ohjaus kevyeksi, mutta vastaavasti nopeammassa ajossa ja kuorman kanssa tuntuu, että etupää pyrkii sortumaan alle. Tasaisesti toimiva voimansiirto, oivat välitykset sekä vääntävä moottori kuljettavat kärryä vaivattomasti. Can-Am on veturina hyvä, mutta tässä tapauksessa vakiomallin renkaat aiheuttivat turhaa sutimista. Onneksi Hondassa on jo jonkinlainen pohjapanssari vakiona, joten kivien ylittäminen ei aiheuta samanlaisia vilunväristyksiä kuin aikaisemmilla Hondan malleilla. Grizzlyn välitykset osuvat hyvin kohdalleen, joten laite jaksaa kulkea kevyesti. Yamahan maavara ei ole suuri, mutta koska peli on tiivismittainen, se selviää useimmista paikoista hyvin. Vetohommia Tukkikärryn eteen noin 400kuutioinen nelivetoinen on omiaan, sillä sen tehot riittävät hyvin raskaidenkin kuormien vetämiseen. Myös pohjan panssarointi saisi olla parempi, sillä nykyinen useasta osasta tehty panssari ei kestä maastoajon rasitusta. Kuvassa päätoimittaja ihmettelemässä vaikean reitin tarjoamia haasteita.
paikkoja lukuun ottamatta kakkonen on riittävän lyhyt vaihde. Honda vetää hienosti helpossa maastossa, mutta tiukat käännökset kimurantissa paikassa ovat haastavia voimansiirron äkkipikaisuuden tähden. Vaikeammassa maastossa liian painava kuorma saattaa ravistella mönkijää hallitsemattomasti. Ei ole mikään yllätys, että Yamaha selviää maastossa loistavasti. Suzuki on maastossa helppo kaveri. XT-malli olisi taatusti kiskonut taakan eleettömämmin. Maavaraa Hondassa ei ole haitaksi asti. Yamaha jaksaa vetää mainiosti, mutta johtuen pienemmästä koostaan se ei tunnu aivan yhtä vakaalta veturilta kuin Can-Am ja Suzuki. Kärryn kanssa Can-Amin jarrut tuntuivat riittävän tehokkailta, joskin jarruttaessa laite pyrki kääntymään tavan takaa vasempaan. Suzuki lähtee paikaltaan paremmin kuin Can-Am, mutta vauhdin noustessa yli 60 kilometriin tunnissa menee CanAm Suzukista ohitse. Suzuki jäi Can-Amille vajaan parin yksikön verralla kulkemalla 86,6 kilometriä tunnissa.
"Kuinkas tässä näin pääsi käymään?!" Tukkikärryn vetokoe aiheuttaa joskus pientä ylimääräistä ohjelmaa. Satula ei ole kovin korkealla, joten tarvittaessa kuskin on helppo siirtyä astinlaudalta toiselle.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 18
PIENET TYÖMYYRÄT. Grizzly on pieni, ketterä ja verrattain kevyt, joten sen vieminen on helppoa. Yamahan nelivetojärjestelmä toimii oikein käytettynä hienosti. Mutaisissa ajourissa kuskilta kuitenkin kysytään tarkkuutta, jotta Grizzly ei jää pohjastaan kiinni. Näin voi tapahtua silloin, jos lukko kytketään päälle vasta siinä vaiheessa, kun ajoneuvo on juuttunut kiinni esimerkiksi kivikossa. Vetohommista selviää parhaiten käyttämällä vaihteita manuaalisesti, sillä automaatti ei osaa vaihtaa alaspäin kuten variaattori. Kannattaa muistaa, että mönkijä on aika kevyt laite, joten vedettävää kuormaa ei kannata kasvattaa hulluuteen asti. Gamax jaksaa vetää hyvin, ja sen voimansiirto toimii hyvin. Lukko pitää, mutta sen kytkeytyminen voi jäädä puolitiehen, jos lukkoa ei pistetä ajoissa päälle, eli ilmiö on tasan sama kuin Suzukissa. Suzukin käsiteltävyys maastossa on helppoa siksikin, että laite on melko kevyt ja että sen selässä on hyvin liikkumatilaa. Tuntuma ajoalustaan on koko ajan hyvä, eikä ylenpalttista sutimista satu vahingossa.
Suzukin ohjaus tuntuu maastossa kevyeltä. Nopeammassa maastoajossa se sen sijaan on hieman arvaamaton positiivisesta etupyörien camber-kulmasta johtuen. Kuten useaan otteeseen olemme todenneet, ei käyttökelpoisuus vetohommissa aina korreloi suoraan laitteen konetehon kanssa. Positiivinen camberkulma tarkoittaa, että raideväli on pienempi renkaan ala- kuin yläpuolelta mitattuna. Suzuki on eleetön peli kuormankin kanssa. Sen tehokas käyttö vaatii pientä ennakointia, sillä periaatteessa voidaan joutua tilanteeseen, jossa etulukko ei kytkeydy. Vaikka pidon kanssa olikin pieniä ongelmia, tuli kärry perässä ilman suurempia mutinoita, kiitos jouhevasti toimivan voimansiirron. Tämän asian kun oivaltaa, ei kytkettävä etulukko jätä pulaan. Maastoajossa sujuisi Suzukilta paljon helpommin, jos siinä olisi ensiasennusrenkaina pikkuisen karkeammat kumivalmisteet. Ykkösellä ajettaessa ajaminen menee pomppimiseksi herkän moottorin ja voimansiirron vuoksi. Voiman puolesta vetäminen ei jää puolitiehen, mutta kärry heikentää hieman ajo-ominaisuuksia. Suorituskyvyissä ei suuria eroja Suorituskykymittauksessa CanAm ja Suzuki heiluttelivat tahtipuikkoa. Can-Amille mitattiin testin kovin huippunopeus, joka on 88,4 km/h. Tyhjänä helposti käsiteltävä laite on helppo myös kärryn kanssa, joten Suzukilla ei tarvitse ajaa aivan yhtä ennakoiden kuin esimerkiksi Hondalla. Sen täydellisyyttä hipova vaihteisto ja voimansiirto tekevät etenemisestä helppoa ja tarkkaa, sillä peli ei ryntäile missään tilanteessa
TRX 420FA / Suzuki KingQuad 450 EFI / Yamaha Grizzly 450 IRS
Suzuki Kingquad selviytyi voittajaksi tasaisuudellaan. Ajomukavuus maastossa sekä laitteen yleinen käytön helppous ovat omaa luokkaansa.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 19
VERTAILUSSA
Can-Am 400 EFI / Gamax AX 430 LX / Honda
Yamaha Grizzly 450 on ketterä ja maastokelpoinen laite.
Muusta ryhmästä kiireisin on Honda, joka kiihtyy alkumatkan liki samaa tahtia Suzukin kanssa. Se, että Honda ylitti 80 kilometrin tuntinopeuden, oli yllätys, sillä moottorinohjausyksikkö alkaa pätkiä sytytystä mittarinopeuden noustessa 77 kilometriin tunnissa. Gamax ylsi omille litraluvuilleen 3 litran tuntikulutuksella.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 20
PIENET TYÖMYYRÄT. Pellon kier-
täminen ei moista tulosta tuota. Testin piheimpiä pelejä ovat tehokuninkaat Can-Am ja Suzuki, jotka söivät testissä 1,6 litraa 95-oktaanista tunnissa. Honda tarvitsi menovettä 1,9 litraa tunnissa Yamahan vaatiessa desin verran enemmän. Mittaustapaamme perustelemme sillä, että haluamme saada kulutusmittauksista tuloksen, joka olisi mahdollisimman lähellä mönkijän todellista käyttöä. Se jäi harmittavan lähelle kulkiessaan
79,1 kilometriä tunnissa. Yamaha on korkeammasta huippunopeudestaan
huolimatta maltillisempi kiihtyjä. Vauhdin karttuessa se antautuu Can-Amille ja Suzukille. Huippunopeudeksi TRX 420 FA:lle mitattiin 81,6 km/h, mikä on nimellisesti vähemmän kuin Yamahan 82,4 km/h. Mittasimme kulutukset tuttuun tapaan vaihtelevassa maastossa. Drag race -tuloksia kiinnostavampaa on laitteiden kulutus. Gamax oli ainoa laite, joka ei rikkonut 80:n rajapyykkiä