KOEAJOSSA SUOMEN NOPEIN MÖNKIJÄ: CAN AM RENEGADE 912
NRO 2 | 2012 | 7,50
ATV-LEHTI
KOE AJOSSA
ARCTIC CAT 1000 PS TRV T3
Hulppea traktori
POLARIS RANGER RZR 570
Yksisylinterinen sportti-UTV
CAN AM OUTLANDER 650
Modattu metsämalli
PAR IVE RTAILUSSA
GAMAX AX 600 4X4 ja GOES 625I 4X4
PARHAAT NELIVETOISET
· Arctic Cat 550i OS GT · Can Am Outlander 400 · Honda TRX 500 FE · Polaris Sportsman 500 HO Forest · Yamaha Grizzly 550 0
MITÄ MÖNKIJÄLLÄ VOI TEHDÄ?
www.monkija-lehti.fi
PAL.VKO
HINNAN JA LAADUN SUHTEEN
VE RTAILUTESTISSÄ
2012-35
+!4;>B85"GGKEEI! #OZNXd
533711-1202
Maanmuokkausta, tukinajoa, lanaamista jne.
akkuja) +tk
akut ladataan 220 v:n verkkovirralla käyttövirta 48 v/aC Jopa 80 km käyttösäde täydellä latauksella kolme käyttöaluetta; max range, low ja High
miksi traktorimönkijä?
· · · · · saa ajaa laillisesti myös tiellä (vähintään T-ajokortti/15 v. Ranger on oivallinen jahtiporukoille saaliin ja varusteiden kuljetukseen, sähkömiehille linjatöihin, rajavartijoille partiointiin, maatiloille kuljetuksiin, urheilukentille huoltotöihin, tietyömaille, rakennusurakoitsijoille, pelastuslaitoksille, palokunnille ja paljon muuhun. peräkärry, lumiaura, hiekotin, tielana, ym.) edulliset vakuutukset ei vuosikatsastuskuluja ja vaivaa veroedut yrityksille
HTIHETKIIN! KOKO PERHEEN TÄ
! AMMATTILAINEN RASKAAN SARJAN
IDEN KUNINGAS! MAASTÖMÖNKIJÖ
RANGER 400 (455cc) HO 4X4 EUT
- Ketterä kaksipaikkainen malli - Soveltuu yleiskäytöön maatiloille ja harrastuksiin - Ranger 400 on vain n. 20 cm leveämpi kuin normaalit mönkijät sh. f i
Uusimmat jutut ja uutiset, liity faniksi: www.facebook.com/PolarisMonkijat. 99 0, - +tk
p o l a r i s . Käyttövoimaksi voit valita joko bensan, dieselin tai sähkön.
INEN RANGER! UUSI SÄHKÖTOIM
RANGER EV 4X4 EUT
- Ei pakokaasuja - Lähes äänetön - Vähemmän huoltoa - Alhaiset käyttökulut sh. Ja sillä on sen lisäksi erittäin hauska vain ajella maastossa. 15.690,- (ei sis. moottori - EPS -ohjaustehostin vakiovarusteena - HD - Nivomat takajousitus (automaattisesti lastin mukaan säätyvä) sh. Yksin, kaksin, kolmin tai jopa kuuden hengen porukalla! Polaris Ranger -mallisto on saavuttanut valtavan suosion ympäri maailmaa. 19.290,- +tk
RANGER XP 800 HD EPS 4X4 EUT
- Väkivahva 760 cc, 2 syl. paikka vapaana myös kaverillesi!
TerveTuloa kaksipaikkais
TEE ENEMMÄN, LASTAA ENEMMÄN, HINAA ENEMMÄN
Minne tahansa kuljet ja mitä tahansa kuljetat. ikä) saa kuljettaa tai työvälineitä tiellä (esim. 14.290,- +tk ma ast om all i
RANGER DIESEL 4X4 EUT
- YANMAR -dieselmoottori, 3 syl. 19.290,- +tk
Ta rJ o u s!
9. 904 cc, 24 hv - Roimasti vääntöä heti alakierroksista lähtien - Huimaa työtehoa ammattimaiseen käyttöön sh
Laske sopiva kk-erä Sampo-laskurilla: www.polaris.fi. sTen ranger-maailmaan!
TODELLA HAUSKA MAASTOAJONEUVO!
RZR "Razor" on markkinoiden ensimmäinen urheilullinen ja todella hyvin maastossa etenevä rinnakkain istuttava mönkijä. 875 cm3, 88 hv leveys 162,6 cm maavara 33 cm jousitus: edessä 34,3 cm/takana 35,6 cm saatavana myös L7 tieliikennemallina
p o l a r i s . 760 cm3, 53 hv, kiihtyvyys 0-56 km/h 3,8 s
NGEN RAZOR! UPEA NELJÄN HE
RZR 4 800
- pidä hauskaa aja ystäviesi kanssa maastossa kuin maastossa - automaattinen sataprosenttinen neliveto - sähkötoiminen EPS-ohjaustehostin - saatavana myös L7 tieliikennemallina
RZR XP 900
-
! VUODEN UUTUUS
2 syl. f i
Alk. Sitä ajaessa saat todellisen rallifiiliksen, ja vauhtia riittää.
RZR S 800
- ITP 900 XCT -renkaat/teräsvanteet 27x912/27x11-12 - leveys 154 cm, maavara 32 cm - kuivapaino 454 kg - jousitus: edessä 30,5 cm/takana 30,5 cm, ZF Sachs -iskunvaimennus - saatavana myös L7 tieliikennemallina
- 2 syl. 100,- kuukaudessa
08 Koeajossa Suomen nopein mönkijä: Can Am Renegade 912 12 Vertailutestissä järkihintaiset nelivedot Arctic Cat 550i GT PS, Can Am Outlander 400, Honda TRX 500 FE, Polaris Sportsman 500 HO Forest ja Yamaha Grizzly 550 EFI 28 Koeajossa Polaris Ranger RZR 570 EFI 32 Koeajossa Bling Bling -traktori Arctic Cat 1000i TRV T3 36 Koeajossa ammattikäyttöön muunneltu Can Am Outlander 650 XT BRP Mod 56 Parivertailussa Gamax AX 600 4 x 4 ja Goes 625i LTD 4 x 4 Mönkijä työssä ................................................................. 62 Pariuraa Raajärvellä 68 ATV-suunnistuksen kisakausi käyntiin Palstat .............................................................................. 40 Kokeilussa monikäyttöinen Atlok-Honda 44 Vahva Jussi tekee työvälineitä moneen käyttöön 48 Puun ajoa kahdella eri tyylillä Kisoja ja tapahtumia ........................................................ SISÄLTÖ Nro 2/2012
MÖNKIJÄ-LEHTI
Mönkijöitä ........................................................................ 06 Pääkirjoitus 72 Roiskeita uutisia ja tapahtumia 75 Seuraavassa numerossa
s.56
s.12
s.36
MÖNKIJÄ-LEHTI | 4 SISÄLTÖ
010 548 4300, info@atlok.fi, www.atlok.fi. Löydät meidät myös
Maahantuonti ja myynti: Atlok Oy, Tehtaankatu 13 B, 11710 RIIHIMÄKI, p. VARUSTELUN HUIPPUOSAAMISTA
Lisätietoja www.atlok.fi
Osuin sopivasti paikalle, kun kaksi mönkijäkuskia oli ilmeisesti vaihaihaihtamassa työvuoroa. PÄÄKIRJOITUS Nro 2/2012
MÖNKIJÄ-LEHTI
uunnistuksen megatapahtuma Jukolan viesti järjestettiin meln melkein meikäläisen kotikulmilla, joten suuntasin mielenkiinnosta nosta osta a paikan päälle katsastamaan tunnelmaa. Väkeä oli tolkuttomasmasmasti ja sitä huoltamaan vaaditaan paljon erilaisia kulkuvälineiineineiitä. Mukana kulkee myös kohtuullinen lkee myös kohtuullinen k y kohtuull nen ohtuu määrä tavaraa, jos perillä aiotaan olla pidempään. Tilaushinnat: kestotilaus 25 e, määräaikainen tilaus 27 e.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 6
PÄÄKIRJOITUS. Kaiken edellä mainitun saa siis samassa paketissa, joten jokaisella mönkijän ostajalla on roppakaupalla hyviä ja vieläkin parempia perusteluja hankinnalle!
S
Tuumii Jii Helminen
MÖNKIJÄ-LEHTI
Toimituksen osoite: PL 34, 01901 Nurmijärvi Puh: (09) 8789 2400 Fax: (09) 8789 2410 Sähköposti: toimitus@monkija-lehti.fi Käyntiosoite: Otsotie 4, 01900 Nurmijärvi Ilmoitusaineistot: aineistot@ridemedia.fi Päätoimittaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi
Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki virpi.hyokki@ridemedia.fi Avustajat: Olli Autonen Antti Mikkola Ari Eloluoma Sami Jaakola Joni Helminen Ulkoasu: Pekka Keskinen pekka@luonne.net
Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta Ossi Sinisilta PL 36 13721 Parola Puh. Muista sitten ajaa varovasti, ettei kukaan kävele suoraan alle, silsil sillä tämä vehje on niin hiljainen ettei sitä tässä hälinässä oikein kuule! le! e On tää muuten pirun kätevä vehje. Funtsi jos nää kaikki kamat pitäiäisi roudata perille vaikka kottikärryillä. (03) 671 5474 Fax: (03) 671 5057 ossi.sinisilta@ridemedia.fi Kustantaja: RideMedia Oy Toimitusjohtaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi
Painopaikka: SP-Paino Oy, Nurmijärvi ISSN 1796-8968
Mönkijä-lehti ilmestyy 4 kertaa vuonna 2012: touko-, kesä-, syys- ja lokakuussa. Kaikenlaisen totisen työnteon tai puhtaasti harrastuksen omaisen puuhastelun lisäksi mönkijä on myös urheiluväline. Autolla taas joutuisi kierteleemään tiepohjia pitkin, kun tällä pääsee melkein mistä vaan, eikä pelltoon jää edes jälkiä! Tuon keskustelun jälkeen aloin vasta miettiä, miten monikäyttöinen ajoneuvo mönkijä on! Se helpottaa useiden ammattikäyttäjien elämää, kuten poromiehiä, sähkölinjojen korjaajia ja niin edelleen. Lisälaitteita löytyy myös useisiin puhdetöihin, kuten tässä lehdessä esiteltyyn tukinajoon tai maanmuokkaukseen. Yleisin huoltoajoneuvo kioskien tavaratäydennykseen ja vastaavaan vaan a hommaan oli mönkijä varustettuna auton peräkärryllä. Sillä voi tehdä endurotyylisiä hikilenkkejä, ajaa trialia tai möyriä mudassa. Mönkijä on myös kulkuväline, jolla pääsee tiettömän taipaleen taakse erämökille tai huoak r mökille a h akse erämökille tai huok nokuntoista metsätietä pitkin vaikkapa kalapaikoille
Laitteen ajo-
MÖNKIJÄ-LEHTI | 8
TONNARIN TAPPAJA!. Alle laitettiin vielä autonrenkaat ITP:n 14-tuumaisille vanteille. Myöhemmin myös pitkällä puolella on harvempi rataspari ja näin ollen vaihdelaatikon välitys on muuttunut jo yli 30 prosenttia. - Ohjattavuus oli raskaahko, mutta ominaisuudet olivat ihan hyvät, kunhan laite saatiin kul-
kemaan takapainossa. Polkuräppäilyä silmälläpitäen asensin keulaan myös Precisionin valmistaman ohjausiskarin. Seppo Ruonalan Can-Am Renegade on malliesimerkki tästä.
Teksti: Olli Autonen
TONNARIN TAPPAJA!
ululaisen Seppo Ruonalan mönkijäharrastus lähti uusille urille muutama vuosi sitten, kun talliin hankittiin juuri markkinoille tullut Can-Am Renegade 800. Talvella 2010 Renegaden tuunailun voidaan katsoa lähteneen lopullisesti käsistä. - Nelikankaiset eivät riitä tähän käyttöön, vaan niiden rungot hajoavat alle kovissa nopeuksissa. Pian moottorin hengityspuolta prepattiin ja moottoriin asennettiin Power Commander III, jonka jälkeen voimanlähde säädätettiin dynopenkissä. Alkujaan laite palveli siinä käyttötarkoituksessa, mihin nelivetoinen maastomönkijä on tarkoitettukin. - Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua, että mettässä ja soilla rymyäminen on jo minun osalta nähty. Ensiksi Renegaden alle ilmestyivät vakiota 10 senttiä lyhyemmät lisäsäiliölliset kaasuiskunvaimentimet. - Suurempi kulmavaihde vaati hieman laatikon avartamista, joten lähetin vaihteiston sinne hoidettavaksi. Saksasta löytyi vaihdelaatikkotöihin erikoistunut firma, jolta Seppo tilasi harvemman kulmavaihteen. Nämä ovat kestäneet hyvin ja pitokin on mahtava. KOEAJOSSA
SUPERTUUNATTU RENE
Käsistä lähtenyt rakennusprojekti karkaa pahimmillaan hyvin kauas alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan. Ajomieltymysten siirryttyä yhä enemmän metsästä radalle ja asfaltille iski tarve välitysten
harventamiseen. Myöhemmin alle pistettiin Maxxiksen Spearz-katurenkaat, jotka ovat kuusikankaiset ja nopeusluokkaa Q. Mielihaluilla on tapana muuttua aina tietyin väliajoin, Seppo taustoittaa äärim-
O
mäisyyksiin riistäytynyttä rakenteluprojektiaan. Sillä reissulla välitys harveni 18 prosenttia
Big bore -kitin myötä kasvanut lämmöntuotto pantiin aisoihin öljynjäähdyttimellä, joka löytyi samasta verkkokaupasta. Nettikaupasta löytyi Supreme Toolin valmistama 8-käpäläinen STM RageVIIIkytkin ja STM -rullavariaattori. Tune Monster ohjaa suoralla yhteydellä moottoria syrjäyttäen laitteen oman ecuboksin.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 9. - Vakiokytkin ei pidä big bore -moottorin tuottamaa voimaa,
vaan nostaa kierrokset saman tien tappiin. - Tunnelmahan oli niin kuin pikkupojalla ensimopon saadessa, kun kone ensimmäisen kerran käynnistyi. Tällä hetkellä paikallaan ovat violetteina loistavat Reigerin kolmisäätöiset kaasukepit, jotka ovat lähes vakion mittaiset. Viimeinen niitti Renegaden maasto-ominaisuuksien kuohimisessa oli etuperän poistaminen tänä keväänä. - Nelivetoa ei asfalttihommissa juuri kaipaa, joten päätin tehdä laitteesta vajaavetoisen jo pelkästään painonsäästösyistä. Oikein säädetyllä STM:n kytkin-variaattori-kitillä tehon hyödyntäminen onnistuu täysimääräisesti. - Se oli ainakin siihen aikaan markkinoilla olevista pajoista luotettavimman oloinen. Seppo oli jo jonkin aikaa tutkaillut netistä eri vaihtoehtoja Renegaden uudeksi voimanlähteeksi ja päätti lopulta tilata Jenkeistä MR. Operaatio oli kivuton, mutta yläkolmiotukivarsien tuentaa piti lisätä erillisellä ristituennalla rakenteen tukevuuden säilyttämiseksi. Moottorin sytytysennakkoa, polttoaineseosta, ruiskun ajoituksia ja flektin päälle menoa Seppo säätää avoimen Tune Monster -ecuboksin kautta, jolla voi hoitaa myös moottorin tiedonkeruun. Hauisarviolla keulalta katosi parinkymmenen kilon taakka. - Vaikka moottori oli periaatteessa aika bolt on -tavaraa, sen säätämisestä saa niin loputtoman suon kuin itse haluaa. Tarvittaessa mukana kulkeva miniläppäri mahdollistaa säätöjen tekemisen vaikka kenttäolosuhteissa ja työ tulee tulevaisuudessa helpottumaan tuloillaan olevan Android-alustaisen älypuhelinsoftan avulla. Maksimoidakseen moottorin tuoman tehonlisäyksen oli Sepon tehtävä muutoksia myös voimansiirtoon. Seppo Ruonala sai maastoajosta tarpeekseen ja päätti luoda Renegadesta paremmin omia mieltymyksiään vastaavan.
ominaisuudet olivat jo sitä luokkaa, että vakiomoottorilla Renegaden kaikkia ominaisuuksia ei saanut enää hyödynnettyä. Osat saapuivatkin ajallaan, ja jo kuukauden päästä oltiin asennuspuuhissa.
Pakettiin kuuluivat myös CP:n valmistamat männät puristussuhteella 12,5:1, alumiinivalettu racing-imusarja sekä GenII -nokka-akselit. - Tune Monster korvasi Power Commanderin, sillä se on monipuolisempi. RPM -nimisen pajan valmistaman 912-kuutioisen big bore -kitin. Ja pienten säätötöiden jälkeen ilo vain yltyi! Kaikkeen kuitenkin tottuu ja arki tulee aina vastaan.
Säätäminen on loputon suo Renegaden alla on kokeiltu muutamaa eri kaasuiskarisarjaa. Ja itsehän tykkään säätää ja näpertää kaiken aikaa, joten valmista tulee tuskin koskaan, Seppo nauraa
Perstuntuma ainakin kertoo, että voimaa on tullut jonkin verran lisää, mutta syksyllä saadaan tähänkin faktatietoa, kun vien koneen Bikefoxin Kimmo Koskenniemelle dynotettavaksi ja viimeistelysäätöön. Penkistä on kuohittu fylliä vähemmäksi, mikä tekee jakkarasta napakamman mataloittaen samalla ajoasentoa aavistuksen verran. - Pakoäänet ovat maltillisemmat kuin vakiovaimentimella. 4,15 sek. Ole varovainen kaasun kanssa! Seppo Ruonalan Renegadesta näkee, että ajopelin muutostyöt on tehty aikaa säästämättä ja tarkasti. Myös sytytysennakkokartta on nykyään aivan eritasoinen. KOEAJOSSA
SUPERTUUNATTU RENE
MITTAUSTULOKSIA Can Am Renegade 912
(mittaukset tehty märällä asfaltilla ja kylmässä säässä)
Sepon Renegaden takapyörältä on dynottu 82 hevosvoiman huipputeho, mikä tarkoittaa 50 prosentin tehonnousua vakioon. 5,20 sek.
6
Can Am Renegade 1000 X XC
KIIHTYVYYS: 0-40 km/h 0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h
0 sek. - Katteita oli pakko muovailla, sillä keulan aerodynamiikka oli kouriintuntuvan kehno: laite pyrki keventämään keulaa kovissa nopeuksissa jatkuvasti, Seppo naureskelee. Tyhjäkäyntiääni on vakioon verrattuna kuitenkin hieman matalampi ja terävämpi, mihin osaltaan vaikuttaa myös Suzuki Hayabusaan tarkoitettu Yoshimuran vaimennin ja 57-millinen väliputki. 6,50 sek.
5
6
Renegaden kuljettajaympäristöä on muokattu paremmin rata-ajoa palvelevaksi. 3,57 sek. 1 2 3 4 5
Huippunopeus: 127,3 km/h
1,81 sek. 2,53 sek. Suurten nokka-akseleiden takia kone "soutaa" hieman enemmän tyhjäkäynnillä, Seppo tarkentaa analyysia.
KIIHTYVYYS: 0-40 km/h 0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h
0 sek. 2,60 sek. 1 2 3 4
(mittaukset tehty viime syksynä kuivalla asfaltilla nelivedolla)
VERTAILUN VUOKSI! Huippunopeus: 129 km/h
1,65 sek. Kone kehrää harvakseltaan, eikä äkkinäinen varmasti erottaisi ääntä vakiosta. Vesisateen kastelema asfaltti aiheutti etukäteen pientä arvelua pidon riittävyydestä hyvien kiihtyvyystulosten aikaansaamiseksi, mutta omistaja tuntui luot-
MÖNKIJÄ-LEHTI | 10
TONNARIN TAPPAJA!. Dynotestin jälkeen laitteeseen on asennettu Tune Monster, muutettu äänenvaimenninta ja väliputkea, sekä laitettu 50-millinen ruiskun läppärunko. 912-kuutioinen mörkömoottori herää oululaisessa autotallissa startista henkiin ja jytisee hienolla soundilla. Mönkijä-lehti pääsi kokeilemaan Sepon rakennettua Renegadea suljetulla moottoriradalla. Ulkokuori on viimeistellyn oloinen ja pienet yksityiskohdat kielivät siitä, että asioita on oikeasti mietitty käytäntö edellä, mutta estetiikasta tinkimättä.
Takaiskunvaimentimien lisäsäiliöt tulevat katteiden läpi penkin taakse ja leikatut lokasuojat tekevät madaltuneesta asfalttikiitäjästä selvästi sporttisemman näköisen. Vastaavasti kahdelta puolelta joustava FastFlexxin ohjaustanko on puolitoistatuumaisen korokepa-
lan nokassa, millä omistaja on hakenut parempaa reagoivuutta. - Voimansiirto nielaisee hieman reilut 30 prosenttia moottoritehosta
Reigerin kolmisäätöiset kaasuvaimentimet löytyvät joka nurkasta ja ohjausiskari rauhoittaa keulaa. 7. Fasst Flexxin joustava ohjaustanko on korotuspalan nokassa. - Vanteissa on aika rajusti offsettiä, joten ohjausta aluksi vaivannut liika vetely on pantu ku-
riin säätämällä painoa enemmän taakse etupään jousia kiristämällä ja löytämällä oikeat rengaspaineet. Muutaman harjoitusvedon jälkeen maltti kaasunannosteluun löytyi niin hyvin, että mittalaitteelle saatiin tallennettua Mönkijälehden testihistorian kovimmat kiihdytysarvot. Seppo Ruonalan 912-kuutioinen Renegade on ainoa laatuaan Suomessa, eikä vastaavalla kokoonpanolla toteutettuja laitteita ole löytynyt netin harrastepalstoilta maailmaltakaan. Myös madallettu istuin vaikuttaa osaltaan painopisteeseen, Seppo valaisee. Märkäänkin asfalttiin tautisesti purevat katurenkaat ovat samaa paria topakan alustan kanssa, joka ei kallistele kurveissa lainkaan, mutta pitää silti otteen ajoalustaan tiukemmissakin kurveissa. takaiskareiden lisäsäiliöiden läpiviennissä. Tuumimme tuloksia analysoidessamme, että nollasta sataan -tuloksesta voisi olla nipistettävissä vielä puolisen sekuntia pois, jos kaasun voisi survaista paikaltaan kerralla pohjaan. Siisti viimeistely näkyy mm. Omistaja arvioi mönkijän varusteluun palaneen euroja ainakin tuliterän mönkijän hankintahinnan verran. Ja kytkintähän voi aina säätää paremmin korkeita kierroksia vastaavaksi, Seppo jatkaa. 6. - No, pakko tunnustaa, että tuplajouset ja titaanipidikkeet ovat jo tilauksessa. Renegaden ajo-ominaisuudet ovat huippuluokkaa. Ohjauksen liika purevuus on onnistuttu eliminoimaan alustan säädöillä, joilla laitteen asennosta on saatu lievästi takapainoinen. Takapyörältä on dynottu 82 hevosvoimaa, mutta nykyisillä setupeilla tehoa on vielä muutama yksikkö enemmän. - Olen miettinyt kahdeksan tuumaa pidempien takaswingien laittamista. Avarretuista astinlaudoista puuttuu vielä jalkaverkot. - Konetta voisi kierrättää yli
yhdeksän tonninkin, mutta olen halunnut pidentää laitteen elinkaarta jättämällä vakiojouset venttiileihin. Maxxiksen Spearz katurenkaat ovat rakenteeltaan kuusikankaiset ja kestävät koviakin nopeuksia. - Eihän tuota enää vaihdokiksikaan liikkeisiin huolita, joten pakko on vissiin jatkaa sen rakentelua itselle mieleisekseen, Seppo myhäilee.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 11. 4. Niillä keuliminen varmasti saataisiin kuriin muista ajo-ominaisuuksista tinkimättä. Sadan
kilometrin tuntinopeuteen yltääkseen Renegade tarvitsi matkaa vain karvan alle 80 metriä ja aikaa kolminumeroisen vauhdin kelaamiseen meni 5,2 sekuntia. Pito märälläkin asfaltilla on huima!
5
6
7
5. Laite on vaatinut moottoriurheiluun ja laitteiden säätämiseen hurahtaneelta harrastajalta lukemattomia työntunteja ja luonnollisesti myös taloudellista panostusta. 3. Pakoäänet ovat jykevän hillityt.
tavan pehmeällä kumiseoksella varustettujen Spearzien purevuuteen. Ohjaus on skarppi, mutta ei kuitenkaan liian ottava. Käyttävät niitä Jenkeissä kiihdytyshommissa, Seppo tietää kertoa. 1
2
3
4
1. Kytkin ottaa jo 1500 kierroksen paikkeilla ja voimaa on peukalon alla koko kierrosalueella aina tappiin, 8200 kierrokseen asti. Penkkiä on madallettu ja jämäköitetty. Rajoitin puuttui peliin jo reilun parin sadan metrin kiihdytyksen jälkeen, jolloin Vbox tallensi huippunopeudeksi 127,3 kilometriä tunnissa. 2. - Kyllä se pitää sen verran, että kaasun kanssa saat olla varovainen! Ja oikeassa oli. MR. Suzuki Hayabusaan käyvä Yoshimuran vaimennin sopi Renegadeen pienen muutostyön jälkeen. Pehmusteen päällä näkyy moottorinohjaukseen ja tiedonkeruun käytettävän Tune Monster softan tietokoneliitäntäjohdot. Pienen alkutuntuman hakemisen ja laitteen niksien opettelun jälkeen oli aika kokeilla paikaltaan tapahtunutta täyskaasukiihdytystä radan pääsuoralla. Vaikka startin veti rinta ohjaustankoon nojaten, etutassut pyrkivät nousemaan välittömästi pystyyn ja kaasua oli saman tien nostettava. RPM:n big bore kitti on Renegaden sydän
Catilta löytyy tähän ryhmään halvempikin versio, sillä peltivanteilla ja ilman tehostinta 550i kustantaa 7990 euroa. Loppujen lopuksi hintaero pompsahti yli 2000 euroon, sillä halusimme mukaan myös markkinoiden halvimman ohjaustehostimella varustetun
T
mallin, joka on Arctic Cat 550i GT PS. Lisäksi painotettiin yleiskäyttöä vaikka kesämökin työjuhtana.
VERTAILUTESTISSÄ
Arctic Cat 550i GT PS | Can Am Outlander 400 | Honda
estiin valikoitui viisi mönkijää, jotka kaikki edustavat valtamerkkejä. Hondan molemmista päistä erillisjousitettu TRX 420FA maksaa 7580 euroa ja Polariksen
MÖNKIJÄ-LEHTI | 12
ÄLYPELIT!. Myös Can Amilla on tähän järkihintaisten ryhmään toinenkin malli, sillä Outlander 500 maksaa 6990 euroa. Vaikka alun perin tarkoituksena oli kerätä mahdollisimman samanhintainen kattaus, ei siinä täysin onnistuttu. ÄLYPELIT!
Mönkijä-lehden testiryhmä | Kuvat: Jukka Helminen, Joni Helminen
Tällä kertaa etsimme hinnan ja laadun suhteen parasta nelivetomönkijää. Testissä arvioitiin laitteiden sopivuutta vaihtelevaan maastoajoon
Teknisesti viisikko on lähes samasta muotista Hondaa lukuun ottamatta. Hintaerostaan huolimatta testilaitteet osoittautuivat monessa asiassa melko tasaväkisiksi. Vaihteita on viisi eteen ja pakki.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 13. TRX 500 FE | Polaris Sportsman 500 HO Forest | Yamaha Grizzly 550 EFI
Sportsman 400 HO 7290 euroa, joten nekin olisivat sopineet testin raameihin. Honda TRX 500 FA on saanut face liftin ja nestejäähdytyksen
Vaikka pienimmän ja suurimman moottorin koossa on eroa 150 kuutiota, ovat testilaitteet muiden mittojen osalta lähellä toisiaan. Amerikkalaisten dynomittausten mukaan tehokkain moottori on Catissa, joka tuottaa noin 38 hevosvoimaa. Honda oli myös testin ainoa jäykällä taka-akselilla varustettu laite. Maastoajossa ohjaus olikin selvästi viisikon paras.
4
3
3. Nyt Pollella pääsee ylös melkein
suoraa seinää. Käytännössä Polariksen neliveto kytkeytyy silmänräpäyksessä ja toimii useimmissa tilanteissa loistavasti. Näin ei tietenkään tapahdu, jos oikealla puolella olevasta käyttökytkimestä on päällä vain takavedon mahdollistava asento. Hondan tapaan kaikki ovat nestejäähdytteisiä. Runsas maavara näkyy tässä takaa otetussa kuvassa selvästi.
Pykälät napsahtelevat päälle ohjaustangon vasemmalla puolella olevista napeista. Kyseessä on ns. Can Am on kankein 430 sentin kääntösäteellä, eivätkä Catti ja Hondakaan pääse lähelle neljää metriä.
Nelivedossa ja käyttöliittymässä eroja Jos ei ole koskaan ajanut nelivetomönkijällä, usein jo pelkkä käynnistys edellyttää ohjekirjan lukemista. Myös vaihteiden käyttö vaatii omat niksinsä, erityisesti peruuttaminen. Ketterin kääntyjä on Yamaha, jonka sisäkurvin puoleiset renkaat pyöräyttävät 345-senttisen ympyrän. Peruutettaessa pitää kuitenkin painaa vasemmalla puolella
MÖNKIJÄ-LEHTI | 14
ÄLYPELIT!. Polaris ja Can Am luottavat etujousituksessa parhaiten automaailmasta tunnettuun MacPherson-ratkaisuun. Huipputehon tuijottaminen ei tällaisissa pienissä tai keskikokoisissa mönkijöissä ole oikotie onneen. Uuden ulkonäön lisäksi tärkeämpi muutos on etuylityksen pienentyminen. Polariksen klassikkomallit Sportsman 400, 800 ja testissä ollut 500 saivat vuosi sitten kasvojen kohotuksen. Polaris on Hondan tapaan hiukan alle 500-kuutioinen. Akseliväli poikkeaa vain neljä senttiä äärilaidasta toiseen. Muissa jousitus on edessä toteutettu kahdella päällekkäisellä A-tukivarrella. Kaikki muut testilaitteet ovat variaattorivetoisia. Yamahassa hevosia on noin 36, Polariksessa noin 35, Can Amissa noin 32 ja Hondassa noin 27. Vähiten kuutioita on Can Amissa, eli tasan 400. Myös lyhyen puolen välityksellä on merkityksensä etenkin vetohommissa ja pehmeässä maastossa. Catin keulassa on melko paljon ylitystä, mutta loiva kohtauskulma ja korkea maavara saavat sen nousemaan hyvin ojista ja vastapenkoista.
4. Arctic Cat oli testin ainoa ohjaustehostimella varustettu mönkijä. Catti ja Yamaha molemmat noin 550-kuutioisia. Vaihteita löytyy kaksi eteen ja peruutus. Vähintään yhtä tärkeää
on hyvä tehoalue ja voimansiirron tasainen toiminta. Polariksen vaihteet loksahtavat päälle ilman erityisiä manööverejä. Polaris on pisin ja Can Am lyhyin. Neliveto kytkeytyy automaattisesti, kun etu- ja takapyörien pyörintänopeus eroaa toisistaan. Polariksen kääntyvyyttä on face liftin yhteydessä parannettu, sillä sekin pyöräyttää nyt alle neljän metrin ympyrän. VERTAILUTESTISSÄ
1
Arctic Cat 550i GT PS | Can Am Outlander 400 | Honda
2
2. 1. kova laatikko ja välissä on keskipakokytkin, joka tekee Hondasta eräänlaisen puoliautomaatin. Polariksen polttoaineen saannista huolehtii kaasutin, muissa on ruisku. Vaihteiden käyttö on kevyttä, mutta pykälät saisivat loksahtaa tarkemmin paikalleen
Kaikissa muissakin panssari tuo lisäpainoa noin 15 kiloa, mutta Can Amissa se on vakiovaruste. Painon vaikutus nelivetomönkkäreissä on verrannollinen käyttötarkoitukseen. Polarikseen lisäpainoa tuovat vakiovarustukseen kuuluvat vinssi ja pohjapanssari. Maastomönkijöiden polttoaineen kulutuksen mittaaminen tai ilmoittaminen sadalle kilometrille on harhaanjohtavaa. Suorituskyky ei välttämättä merkitse paljoa, kun lähdetään maastoon möyrimään. Mönkijällä taas edetään haastavassa maastossa 5-10 kilometriä tunnissa ja vaihtelevassakin maastoajossa korkeintaan 20-30 kilometriä tunnissa. Lukemia ei voi eikä saa verrata autoihin tai moottoripyöriin, joilla ajetaan taajamassakin useamman kymmenen kilometrin keskinopeudella. Kytkettävä etulukko toimii idioottivarmasti, mutta sen kanssa pitää
hiukan ennakoida. Sama pätee puhdetöissä ja erityisesti operoitaessa pehmeällä pinnalla. Alle kahdella litralla tunnissa pääsimme myös Can Amilla ja Yamahalla. Tuntikulutus on siis ainoa oikea tapa ja siinä Honda oli puolellatoista litralla ykkönen. Muutenkin painosta on hyötyä raskaita taakkoja vedettäessä, sillä kärryn ja raskaan mönkijän yhdistelmä pysyy vakaammin kuljettajan hallinnassa. Hitaassa ja teknisessä maastoajossa keveydestä on hyötyä. Cam Amin Visco-lukko toimii myös automaattisesti. Mittaustuloksia Testeihin liittyy jo edellä mainittujen kääntöympyröiden lisäksi paljon muitakin mittauksia. Catti ja Polaris jakavat seuraavat sijat. Honda on porukan kevein ja kaiken lisäksi sen painopiste on matalalla. Polariksen tapaan Catin ja Can Amin vaihteiden käyttö ei vaadi mitään ylimääräisiä konsteja. Lukon käyttö vaatii hiukan totuttelua ja tasakaasulla ajamista, jotta se pysyy kytkettynä. Yamaha on selvästi pirtein kiihtyjä. Hondassa taka/neliveto kytketään etupaneelin vasemmalla puolella olevasta vivusta. Hondassa ei ole kytkettävää tai automaattista etulukkoa, mutta joissain tilanteissa sitä saa hämättyä jarrua painamalla. Can Am taas on moottorin kokoon
ohjaustangossa olevaa overridenappia, jotta neliveto toimii ja moottori ottaa täydet kierrokset. Toisaalta hyvä kiihtyvyys on merkki toimivasta voimansiirrosta, ja silloin peli pomppaa ripeästi liikkeelle, jos vaikka mäen nousu tai rapakon ylittäminen niin vaatii. Arctic Catissa ja Yamahassa on ohjaustangon oikealla puolella kaasukahvan yläpuolella nappi, josta kytketään taka/neliveto ja myös etulukko sähköisesti. Honda on paperilla tehottomin ja myös hitain kiihtyjä. Prosentteina ero Hondaan on tosin melkoinen. Arctic Cat vei janoisimpana sekin kohtuulliset 2,4 litraa tunnissa. Can Am heilauttaa vaa'an diginäytön 320 kiloon, Arctic Cat 338 kiloon ja Polaris 364 kiloon. Outlander 400 -mallissa on vanhempi hitaammin kytkevä Visco, joka vaatii kohtuullisen reilun sutaisun jommalta kummalta etupyörältä napatakseen kiinni. Painava mönkijä vetää yleensä kuormaa
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 15. Useimmiten vähemmällä pidolla oleva etupyörä lyö kuitenkin tyhjää ja toinen jököttää paikallaan.
Pakin kytkeminen on Hondassa oma taiteen lajinsa, mutta kun siihen tottuu, on peruuttaminen melko helppoa. Pakki nimittäin löytyy, kun painaa jarrukahvan juuressa olevaa punaista nappia vasemmalla etusormella, vetää samalla kahvasta ja napsauttaa saman käden peukalolla vapaalta kerran alaspäin. Etulukko päällä Catti ja Yamaha peruuttavat täydellä teholla ja kaikki neljä pyörää vetävät varmasti. Myös Can Amissa on override-nappi, jota painamalla saa peruuttaessa täyden tehon käyttöön. Jos maasto näyttää vaikealta, kannattaa etulukko kytkeä ennen pulaan joutumista. Yamahassa sen sijaan pitää painaa takajarrun poljinta samalla kun hämmentää vaihdekeppiä. Myös Yamaha hätyyttelee 300 kilon rajapyykkiä täydellä tankilla, joten se on erillisjousitetuksi täysiveriseksi maastomönkijäksi erittäin kevyt. Polaris oli kaasarikoneeksi yllättävän pieniruokainen tasan kahden litran kulutuksellaan. TRX 500 FE | Polaris Sportsman 500 HO Forest | Yamaha Grizzly 550 EFI
paremmin, koska renkailla on pitoa
70-0 km/h 25 metrissä on hyvä suoritus asfaltilla. Kohtuullisen pienet etu- ja takaylitykset helpottavat elämää
Arctic Cat 550i GT PS | Can Am Outlander 400 | Honda
maastossa. Osasyynsä korkeaan ajotuntumaan on myös hyvällä maavaralla. Hondassa on kesyimmän tuntuiset jarrut, joiden voima ei asfaltilla yksinkertaisesti riitä, joten se jää selvästi pitämään perää tässä osiossa. Yamaha on kevyt, ketterä ja kääntyy hyvin. Myös hyvä maavara auttaa Polarista suoriutumaan maaston vaihtelevista esteistä.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 16
ÄLYPELIT!. Vaihtelevassa ja pätkittäin todella haastavassa maastossa kolme mönkijää nousee selvästi esiin. Yamahassa on tehokkaan tuntuiset jarrut ja se myös pysähtyy äkäisesti. Sen automaattisesti toimi-
va etulukko on aina tarvittaessa apuna. Lyhyt puoli on myös oikeasti lyhyt, joten hidaskin ajaminen sujuu ilman remmin luistamista. Esimerkiksi savipellolla siitä saa vielä jokusen metrin pois. Maastossa Vaikka mönkijä on selkeästi maastoajoneuvo, puuttuu vakiolaitteista yleensä yksi tärkeä varuste. Mitoiltaan vanhan liiton Sportsman tuntuu isolta, mutta mitättömän etuylityksen ansiosta se selviää ojista parhaiten porukasta. Hallintalaitteet ovat oikeissa kohdissa ja sähköinen etulukko toimii kuin kuuluisa junan vessa. Se ei ole myöskään vain alan miesten extreme-varuste, vaan hyvä suoja tukinajossa ja muussa maastoliikunnassa. Kun tarvitaan nopeasti kierroksia, ei Yamaha kakistele, vaan pomppaa kiltisti liikkeelle. Ohjaustanko on korkea ja nostaa osaltaan painopistettä. VERTAILUTESTISSÄ
suhteutettuna jopa pirteä. Ne suojaavat tehokkaasti myös esimerkiksi astinlautoja, joten jo yksi varomaton kiven ylitys saattaa säästää suuren osan panssarin tuomasta lisähinnasta. Moottorissa on reilusti puhtia, joka näkyy myös kiihtyvyysmittauksissa. Moni luulee, että raskas mönkijä on huono pysähtymään, mutta luvut kertovat muuta. Sama pätee jarruihin, jotka ovat mönkijämaailman parasta antia tällä hetkellä. Ajoasento on hiukan ahdas ja pysty. Grizzlyn jousitus on pintaherkkä ja parhaimmillaan hitaassa ajossa. Voimansiirto toimii sopivan pehmeästi, joten Grizzlyllä on helppo ryömittää ja etsiä pitoja. Kukin kuitenkin omalla tavallaan. Kaltevilla pinnoilla peh-
meä jousitus aiheuttaa kallistelua, mutta kun siihen tottuu, pääsee Yamahalla todella vaikeistakin paikoista ilman ylimääräistä ohjelmaa. Moottori ja voimansiirto pelaavat hyvin yhteen. Yamahaan verrattuna voima välittyy renkaille pienellä viiveellä. Can Amissa panssari on vakiona ja muihin ne asennettiin testiryhmän pyynnöstä. Ohjaus ei vetele tai läpsi käsille, vaikka perusmallin Grizzly 550 Efissä ei ohjaustehostinta olekaan. Nopeammassa endurotyylisessä ajossa Grizzly kallistelee melkoisesti ja sortaa etukulmaa alle kaarteissa. Kuskin pitää kuitenkin osata ennakoida sen käyttö. Vaikka Yamaha kulkee lyhyelläkin pykälällä todella kovaa, jaksaa se vetää myös mudassa. Kunnollinen muovinen pohjapanssari suojaa vaurioilta ja parantaa etenemiskykyä. Polaris on monella tavalla eri tuntuinen kuin Yamaha, mutta selviää maastossa myös mainiosti. Myös Catti ja Polaris pysähtyvät alle 30 metrin matkalla ja Can Am vain hiukan huonommin. Panssarit maksavat viitisen sataa euroa, mikä on halpa hinta parantuneesta etenemiskyvystä
Polariksen ohjaus on kevyt, eikä väännä tankoa toispuoleisissa esteissä linkkuun, mutta ohjaustanko antaa välillä mojovia pusuja käsille. Maavaraa on runsaasti, mutta Catti kulkee hiukan nokkapainoisesti. 3. Renkaat toimivat vaihtelevassa suomimaastossa hyvin. 4. 2. Vaikka moottorissa onkin vain nelisen sataa kuutiota, pärjää se tehosodassa selvästi isommille kilpasiskoilleen. Erityisesti MacPherson-etujousitus pompottaa melkoisesti. Vakiovarustukseen kuuluva pohjapanssari auttaa kuitenkin asiaa.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 17. Runsas etuylitys ja matala keula saavat Can Amin jäämään nokastaan kiinni vastapenkkoihin. TRX 500 FE | Polaris Sportsman 500 HO Forest | Yamaha Grizzly 550 EFI
1
2
3
Jousitus on pintakova, joten pienet epätasaisuudet tuntuvat kropassa. Can Amin MacPherson etujousitus pompottaa pystysuunnassa. Arctic Cat ei mittojen mukaan eroa muista testilaitteista paljoakaan, mutta ajossa se tuntuu selvästi suurimmalta. Maavaraa on takana kohtuullisen hyvin, mutta matala etuosa törmäilee välillä yllättäen esteisiin. Poh-
4
1
Tehokas eteneminen vaikeassa maastossa vaatii kuitenkin aktiivista otetta ja hyvää ajosilmää. Jäykkäperäisenä se vaatii ehdottomasti pohjapanssarin, jotta renkaat uskaltaa suunnata mihinkään maaston puolelle. Ero ei kuitenkaan ole suuri ja Can Amilla selvitettiin kunnialla kaikki testilenkillä eteen tulleet vaikeimmatkin paikat. Tehostimen lisäksi saa myös hienot alumiinivanteet, joten testissä ollut 550 i GT PS on ehdottomasti viisas valinta. Catin alusta tuntuu olevan lähes pelkkien jousien varassa. Honda tuntuu hiukan pieneltä ja erityisesti matalalta. Catti tarvitseekin reippaasti kierroksia, jolloin myös meteli kasvaa. Edessä MacPherson pompottaa samalla tavalla ylöspäin kuin Polariksessa. Ojissa ja syvissä urissa runsas etuylitys aiheuttaa välillä ongelmia ja sama pätee pieneen maavaraan. Pidempikin jotos haastavassa maastossa sujuu Catilla kuitenkin kevyesti, koska ohjaustehostin säästää runsaasti käsivoimia. Mutapaikoissa ja muualla pehmeässä maastossa kierroksia pitää kuitenkin käyttää runsaasti. Sen maavara on pieni, mutta myös satula ja ohjaustanko ovat alhaalla. Jarrut toimivat kuivina hyvin, mutta pienikin vesivoitelu saa hidastimet vinkumaan ja rutisemaan. Jäykkä taka-akseli vaatii aivan erityisen ajotyylin, mutta kun sen omaksuu, alkaa tuntea itsensä jonkinlaiseksi trial-kuskiksi. VERTAILUTESTISSÄ
jan matalin kohta on suunnilleen etuakselin paikkeilla, joten välillä tulee pussattua kiviä ja kantoja turhankin rajusti. Se eliminoi myös melkein kaikki kämmenille tulevat tällit, joka sekä keventää että tekee ajamisesta varmempaa. Hondaa pystyy kivikossa jopa pomputtamaan motskarityyliin. Can Am ei ole äärimaastossa yhtä hyvä etenemään kuin kolme edellä mainittua. Osaavissa käsissä se kuitenkin menee jopa uskomattomista paikoista. Myös se tärkeä teho jarruista katoaa kastumisen myötä. Se ei kallistele ja menee kovassa vauhdissa vakaasti suoraan. Sopivasti takapäätä kallistelemalla saa renkaille hyvin pitoa, jolloin etulukkoa ei monessa tilanteessa edes kaipaa. Catti on suoraviivaisen ajajan laite. Sillä mennään mieluummin esteiden yli kuin turhaa kierrellen ja kaarrellen. Jousitus pompottaa sekä edessä että erityisesti takana. Matala ja vakaa Can Am pelittää nopeassa endurotyylisessä ajossa hyvin. Hidas puoli saisi olla nykyistä lyhyempi, sillä etenkin voimansiirto ja remmi joutuvat nyt välillä turhan koville. Arctic Catin tehostinmalli maksaa vain viitisen sataa enemmän kuin perusversio. Tehostimella varustettu ohjaus on kevyt ja melkein tunnoton. Ohjaus läpsii toispuoleisissa iskuissa käsille ja kääntää myös tankoa väkisin vinoon. Moottorin teho ja tehoalue vetävät vertoja muille testilaitteille. Erityisesti etupää pompottaa kuin siinä ei olisi ollenkaan iskunvaimennusta. Kun vielä vanhan-
1
2
3
4
5
MÖNKIJÄ-LEHTI | 18
ÄLYPELIT!. Onneksi ohjaustanko on melko suora ja leveä, joten siitä jaksaa kääntää vastaan. Jousitus kantaa hyvin ja takapää toimii mukavan herkästi. Vaihdelaatikon ansiosta teho on heti räväkästi käy-
kin onnistuu. Hondalla ajetaan maastossa käytännössä vain ykkösellä ja kakkosella. Moottori on aivan alakierroksilla tehottoman tuntuinen. Se tekee nopeasta maastoajosta epämukavaa ja myös epävarmaa. Laimeaa alavääntöä on kompensoitu lyhyellä hitaan puolen välityksellä, jotta ryömittänen-
Arctic Cat 550i GT PS | Can Am Outlander 400 | Honda
mallinen Visco vaatii todella tasaista kaasun käyttöä, on pikkuCana taitavan kuskin laite
Kunnollinen metallinen jalkatappi ja kuopat astinlaudassa saavat saappaan pysymään mutapainissakin paikallaan. Parhaimmillaan se on osaavan kuskin käsissä teknisessä maastossa.
Hyötykäytössä Tässä testissä hyötykäytöllä tarkoitetaan esimerkiksi tukkikärryn vetämistä maastossa, hirven ruhon noutamista kaatopaikalta ja raskaan tavaran kuljettamista jonnekin tiettömän taipaleen taakse. 4. Hondan etujousitus on melko kova ja pompottava. Mutaosuuksilla Honda oli selvästi huonoin etenemään, sillä se juuttuu ensimmäisenä kiinni pohjastaan. Kuskin korviin kuuluva moottorin ääni on testilaitteista hiljaisin. Muutenkin Honda käy tasaisesti kuin sähkömoottori. TRX 500 FE | Polaris Sportsman 500 HO Forest | Yamaha Grizzly 550 EFI
1. 3. 5. Nappivaihteet toimivat hienosti, mutta pakin kytkeminen vaatii totuttelua.
tössä. Vasta silloin viisikolle tulee todellista eroa. 2. Siksi on helppo käsittää, miksi trial-tyyppistä ajoa harrastavat suosivat Hondaa. Jos taas puuhastelee vaikka kesämökillä tasamaalla ja vetää syksyllä veneen vesiltä ja ponttoonilaiturin rannalle, kaikki testivehkeet ajavat täysin asiansa. Jäykkä taka-akseli ja rumpujarru ovat mönkijöissä tuttua tekniikkaa jo viime vuosituhannelta. Silloin kannattaa miettiä pikemmin-
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 19. Liejussa olisi kaivannut myös jonkinlaista etulukkoa. Etuylitystä on maltillisesti ja kun apuna on pohjapanssari, liukuu Honda jäykästä taka-akselistaan huolimatta hyvin esteiden yli
Kuorma pitää osata pakata todella hyvin tasapainoon, jotta ajaminen ei muutu kiikkeräksi. Lyhyen puolen välitys on moottorin kokoon ja tehoon nähden pitkä. Yleismönkijänä Polaris nousee kuitenkin hinnan ja ominaisuuksien suhteeltaan Yamahan edelle. Kärry perässä Can Am kulkee matalan maavaran ansiosta vakaasti, mutta pohja osuu jo melko pieniin esteisiin. Hondassa istutaan matalalla ja myös painopiste on alhaalla. Can Am saa pisteen enemmän kuin Honda, mutta silti ne eroavat monessa kohtaa toisistaan kuten kossu ja konjakki. Siinä on myös riittävän lyhyt hidas välitys, joten kuorma ei saa moottoria heti kyykkyyn. Can Am tekee kaiken sen mitä testin muutkin mönkijät, mutta hankintahinta on todella edullinen. Kun hitaan puolen välitys on sovitettu hyvin yhteen vääntöalueen kanssa, tulee Pollen perässä raskaskin kuorma. Mitä hankalammassa maastossa joutuu kärryä kiskomaan tai tavaratelineillä kuormaa viemään, sitä varmemmin isokokoinen Catti toimii. Grizzly 550 EFI on kuitenkin selvästi Polarista modernimpi laite, joten maastokäytössä se taas nousee hinnan ja laadun suhteen
3
4
5
MÖNKIJÄ-LEHTI | 20
ÄLYPELIT!. Pisteistä huolimatta sen voisi nimetä viisikon parhaaksi yleismönkijäksi. Polaris on yhtä selkeä kakkonen ja pärjää hyvin oikeastaan kaikessa. Ykkösellä Honda jaksaa lähteä kevyesti liikkeelle isokin taakka perässään ja vauhti on helppo pitää riittävän hiljaisena. Vaikka lyhyt puoli on pitkäksi välitetty, jaksaa Grizzlyn moottori väännön ansiosta liikuttaa kuormaa hyvin. Etenkin Hondan moottorissa on vanhakantaista tyyliä, kun taas Can Am on suoraviivaisempi rähisijä. Kun
massa arvostelukohdassa. Taulukossa on laskettu myös pisteen hinta ja siinä Can Am on aivan ylivoimainen. Jos ei ole aktiivinen maastoajon harrastaja, tässä kohtaa laskutoimitus kertoo kaiken. Polaris on painava ja tukeva laite. Hyötykäytössä automaattisesti toimiva neliveto on aivan yhtä pätevä kuin muussakin maastoajossa. Se on erittäin hyvä maastomönkijä, joka loistaa melkein jokaisella ajo-ominaisuuksiin liittyvällä osa-alueella. Näin se nousee hinnan ja ominaisuuksien suhteen testin ykköseksi. Mitä rahalla saa Oheisessa taulukossa Yamaha nousee pisteiden valossa ykköseksi. Niinpä kierroksia joutuu kuorman vedossa käyttämään todella paljon ja etenkin liikkeelle lähtö on välillä vaikeaa. Jousitus on riittävän kova, joten raskas taakka tai kärryn aisapaino eivät saa sitä notkumaan. Arctic Cat on samantyylinen veturi ja kuormajuhta kuin Polaris. VERTAILUTESTISSÄ
kin lompakkoa tai mieltymystä johonkin tiettyyn merkkiin. Se kerää tasaisen potin, mutta putoaa muuta2
maa. Kärry perässä pehmeä jousitus saa perän niiaamaan, jolloin etupyörien pito on välillä hakusessa. Myös maavara laskee ja perä osuu kärryn kanssa helposti maahan. Yamaha ja Polaris ovat pisteen hinnan mukaan lähes tasoissa. Arctic Cat on yhtä selvästi pisteissä kolmonen. Can Am on porukan pienin, mikä tuntuu taakkoja kuljettaessa. Yamahan herkkäliikkeinen jousitus painuu aika tavalla kasaan, kun ritseille kasaa kuor1
Arctic Cat 550i GT PS | Can Am Outlander 400 | Honda
jäykkä taka-akseli vielä tukevoittaa menoa viistorinteillä, ei ole ihme, että Honda on todella suosittu työjuhta esimerkiksi Walesin nummilla. Jos ei tarvitse mennä raatamaan aivan umpimetsään ja ryteikköön, Honda on varma valinta työkaveriksi. Sekään ei hyydy kuorman kanssa ja jousitus pysyy ryhdissään. Maavara pienenee samalla melkoisesti, mutta se tukevoittaa menoa