Mönkijä 2/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KOEAJOSSA > Yamahan ja Polariksen rinnakkain istuttavat traktorimallit NRO 2 | 2011 | 7,50 ATV-LEHTI MÖNKIJÄ SUOMESSA HISTORIAA MÖNKIJÄSTÄ ON MONEEN KÄYTTÖÖN KATSAUS LISÄLAITTEISIIN Vertailutestissä ISOT NELIVETOISET www.monkija-lehti.fi · · · · Can-Am Outlander 800 R X XC Polaris Sportsman XP 850 EPS Suzuki KingQuad 750XP Yamaha 700FI Lajiesittelyssä mönkijä-trial
52 Mönkijäkoulussa rinnakkain istuttavan ajoniksejä Tarvikkeita ja varusteita .................................................... 32 Lajiesittelyssä mönkijä-trial 56 Matti Suhonen on pitkän linjan safarijärjestäjä Ajo-opastusta ...................................................................... 62 Mönkijä Suomessa Palstat ................................................................................. 08 Vertailutestissä isot ohjaustehostimella varustetut nelivedot 22 Koeajossa Dresel Yamaha Rhino T3 traktori 26 Koeajossa Polaris Ranger 800 XP EPS ja Ranger 400 T3 traktori 30 Moottoripyörän renkaat mönkijässä pitoa asfaltille! 58 Suomikoeajossa Polaris Ranger RZR 900 XP Ajopaikkoja .......................................................................... 04 Pääkirjoitus 06 Intro 37 Juliste 41 Mönkijä-lehden tilauslomake 70 Roiskeita uutisia ja uutuuksia 75 Seuraavassa numerossa MÖNKIJÄ-LEHTI s.26 s.42 s.08 MÖNKIJÄ-LEHTI | 2 SISÄLTÖ. SISÄLTÖ Nro 2/2011 Ajettuja ................................................................................ 46 Katsaus mönkijän lisälaitteisiin Historiaa .............................................................................. 42 Lasses Ring Lopella tarjoaa haastavaa maastoa Ihmisiä ja ilmiöitä ..............................................................
cultivaattori ja takalana · kuljetus korit ja -laukut · tarviketelineet, bensakanisterit ja kahvasuojat VISION-X LED ja HID valot · LED-työvalot jopa 10W ledeillä, 9-42V jännitteellä · HID-lisävalot, myös kuljetus kalustoon Lisätietoja tuotteista www.atlok.fi Maahantuonti ja myynti: Atlok Oy, Tehtaankatu 13 B, 11710 RIIHIMÄKI, p. kauhasarja ja sähköinen kääntölaite KOLPIN ATV ja UTV lisävarusteet · 3-pistenostin laajoine lisävarusteineen, mm. VARUSTELUN HUIPPUOSAAMISTA LÖYDÄT MEIDÄT MYÖS FACEBOOKISTA WARN vinssit ja tarvikkeet · kuusi ATV vinssimallia + kaksi UTV mallia · tarkasti sopivat vinssin asennussarjat · monipuoliset lisävarusteet vinssaukseen WARN kauha- ja puskulevysarjat · puskulevysarjat etu- tai keskikiinnityksellä · suora- ja alueaura mallit · useita leveyksiä · laaja lisävarustevalikoima mm. 010 548 4300, info@atlok.fi, www.atlok.fi
(03) 671 5474 Fax: (03) 671 5057 ossi.sinisilta@ridemedia.fi Kustantaja: RideMedia Oy Toimitusjohtaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi Painopaikka: SP-Paino Oy, Nurmijärvi ISSN 1796-8968 Mönkijä-lehti ilmestyy 4 kertaa vuonna 2011: touko-, kesä-, syys- ja lokakuussa. Ja mikä parasta, tunnen löytäneeni mielettömästi lisää hauskuutta mönkijällä ajamiseen. Työkseni olen näillä peleillä ajanut jo kohta 10 vuotta ja silti tuntuu, että koskaan ei ole ollut näin paljoa opittavaa. Tarkoitukseni on patistaa ajamaan mönkijällä ajatuksen kanssa ja miettimään miten omasta ajosta saisi teknisesti parempaa ja turvallisempaa. Opiskelu on liittynyt lähinnä erittäin vaikeassa maastossa ja kallioilla ajamiseen. Kyky ja halu oppia uutta jakavat meidät ihmiset kahteen leiriin. Kehottaessani harrastajia treenaamaan ajoa tosissaan, en tarkoita, että jokaisen pitäisi lähteä henkensä kaupalla harjoittelemaan kallioilla kiikkumista ja kikkailua. Ensiksi mainittu saattaa olla pulassa jo sävellajin vaihdoksesta, mutta nuorella himotreenajalla kapasiteetti riittää vähän kimurantimpaankin ilmaisuun. Valmiiksi kuskiksi meistä ei ole syntynyt kukaan, vaan harjoitusta kaipaa jokainen. Trial-tyyppinen ajo edustaa monelle melkoista extremeä ja sitä se rehellisyyden nimissä on minullekin. Olen kokenut kihelmöivää jännitystä ja aivan mielettömiä kicksejä työntäessäni mahdottoman rajaa tuonnemmas. Ajotekniikan harhararjoittelu myös tekee ajamisesta esta sa rennompaa, mikä säästää kuskia. kia. Toisaalta nämä asiat voivat toisinaan näyttäytyä melkoisina peikkoina. Tilannetta voisi verrata kahnett vois verrata ah netta voisi verrata kahtta isi r teen kitaristiin, joista toinen on 30 vuotta soittanut nuorisovirsiä H-mollista tai D-duurista leirinuotiolla ja toinen sahannut asteikoita kaksi vuotta joka päivä tavoitteenaan tulla uudeksi Alexi Laihoksi. Tilaushinnat: kestotilaus 25 e, määräaikainen tilaus 27 e. MÖNKIJÄ-LEHTI | 4 PÄÄKIRJOITUS. Totta on, että ajotunnit tuovat varmuutta, mutta ajotaidon kehittämisen kannalta treeni ja ajosuorituksen analysointi ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita. Toisinaan niin mönkijä- kuin in moottorikelkkaympyröissäkin n kuulee jonkun perustelevan n ajotaitoaan vuosikymmenien n mittaisella ajokokemuksella. Ajotekniikan treenaaminen on sijoitus omaan tulevaisuuteen. . Kun hieman paneudutaan mönkijän viemiseen, pysyy laite ja ennen kaikkea kuski paremmassa kunnossa. Ammatikseen mönkijällä ajavalle oikeiden otteiden omaksuminen on ensiarvoisen tärkeää. O Hyvä ajotekniikka antaa kummasmmas mmasasti eväitä myös ohhoh-tilanteiden eiden iden selvittämiseen. Opiskelun aiheena on ollut mönkijällä ajaminen. Viimeksi kuluneiden viikkojen aikana olen kerrannut vanhaa ja opetellut uutta. Ensimmäiseen leiriin kuuluvat ne, jotka uskovat uuden tiedon helpottavan elämää, mutta toisille uuden asian opiskelu näyttäytyy uhkana, joka järjestelee tutut ja turvalliset kuviot uudelleen. PÄÄKIRJOITUS Nro 2/2011 MÖNKIJÄ-LEHTI Valmista ei synny! ivaltaminen ja uuden oppiminen ovat suuria ilon lähteitä jo pikkulapselle. Ei kun hyvä porukka kasaan ja porukalla hiomaan ajotaitoa, patistaa Joni Launonen MÖNKIJÄ-LEHTI Toimituksen osoite: PL 34, 01901 Nurmijärvi Puh: (09) 8789 2400 Fax: (09) 8789 2410 Sähköposti: toimitus@monkija-lehti.fi Käyntiosoite: Otsotie 4, 01900 Nurmijärvi Ilmoitusaineistot: aineistot@ridemedia.fi Päätoimittaja: Joni Launonen 040 537 8343 joni.launonen@ridemedia.fi Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki virpi.hyokki@ridemedia.fi Avustajat: Antti Mikkola Keijo Vidgren Olli Autonen Ulkoasu: Pekka Keskinen pekka@luonne.net Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta Ossi Sinisilta PL 36 13721 Parola Puh. i Paljon työkseen mönkijää ajavalvalvalle tämä tarkoittaa vähemmän jon joo mottavia harteita ja muutenkin kin tuskattomampaa oloa
Lisätiedot osoitteessa www.duell.fi/kauppiaat. Elinikäinen takuu mate Motorsport Alloys -vanteet löydät hyvinvarustetuilta jälleenmyyjiltä. M12 Diesel on MSA:n 14-15 -tuumain is ja kestävä pinta on saavutettu maErityisen kaun riaalille. Mutta ainakaan se ei ole mönkijästäsi kiinni. en vanne. talapainevalulla. Emme voi luvata, että flaksi paranee
Kuva: Joni Launonen | Perunafarmari Antti Mikkola kyntöpuuhissa. MÖNKIJÄ-LEHTI | 6 INTRO > > Sposrtman 800 pohjan pesussa. Kuva: Jukka Helminen
www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 7
Mahtisonnien luokassa on viime vuosina tapahtunut sen verran, että nokkimisjärjestys piti selvittää. MÖNKIJÄ-LEHTI | 8 2011 MAHTISONNIT. VERTAILUSSA isot ohjaustehostimelliset mönkijät Can-Am Outlander 800 R X XC | Po Mahtisonnit HYVIÄ JA VIELÄ PAREMPIA MÖNKIJÖITÄ! Mönkijä-lehden testiryhmä, Kuvat: Jukka Helminen ja Joni Helminen 2011 Isoista pojista tulee pikkupoikia, kun annetaan niille oikeanlaiset lelut. Meille kävi näin, kun otimme vertailtavaksemme isot nelivetoiset mönkijät
laris Sportsman XP 850 EPS Forest | Suzuki KingQuad 750XP Efi | Yamaha YFM 700FI Grizzly E dellisessä isojen nelivetoisten vertailussa pari vuotta sitten tästä porukasta mukana olivat Polaris Sortsman 850 XP ja Yamaha Grizzly. Hondasta on kuitenkin oma arvionsa tämän artikkelin yhteydessä. www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 9. Näistäkin kumpainenkin on jo tutun näköisiä vehkeitä, mutta Can-Am Outlander Renegaden varustuksellä ja Suzuki 750-kuutioisella koneella ja ohjaustehostimella ovat kuin uudesti syntyneitä mönkijöitä. Honda oli koko testin ajan mukana ajossa, mutta se jätettiin pisteyttämättä, koska ei varsinaisesti kuulu joukkoon koska ohjaustehostin puuttuu. Eräänlaiseksi testin ulkopuoliseksi verrokiksi halusimme mukaan Honda Rinconin, joka on edelleen monessa asiassa edelläkävijä ja mönkkärimaailman erilainen nuori. Tämänkertaisessa testissä uutuusarvoa edustavat CanAm Outlander 800R X XC ja Suzuki King Quad 750 EPS
Moottorin ja voimansiirron yh- Can-Am Outlander 800 R X XC | Po Can-Amin ohjaamo muuttui tilavammaksi ja paremmaksi, kun ohjaustankoa muutettiin taaksepäin. Polariksen kuskilla on väljää, mutta ohjaustanko saisi olla hieman edempänä. MÖNKIJÄ-LEHTI | 10 2011 MAHTISONNIT. Can-Amin jarrut ovat tehokkaat ja niissä on hyvä tuntuma. Tässä laitteessa voima kuuluu ja tuntuu. Siinä siis syy miksi vihreällä värillä ei ole edustajaa. Mutkista ulos ampaisu on aina yhtä hauskaa, sillä vinkkelikakkosen räyhäkkäät äänet säestävät alati nopeammin taittuvaa matkaa. Testiurakka poikkesi aikaisemmasta myös siinä mielessä, että perinteisten testimaastojen lisäksi ajoimme myös Lopella sijaitsevalla Lasse´s ring radalla, joka on paikoin erittäin haastava reitti. Peli tuntuu olevan kaiken aikaa hallussa, eikä aikaisemmille Outlandereille tyypillistä taipumusta piirtää hieman leveää sladia ole enää havaittavissa. VERTAILUSSA isot ohjaustehostimelliset mönkijät Olemme tehneet nyt mönkijätestejä viitisen vuotta ja kelkkatestejä jo kaksikymmentä vuotta, mutta silti tällä kertaa tehtiin myös historiaa. Untuvikkoporukalle ei annettu mitään ennakkotietoa laitteista, niiden ominaisuuksista tai varustelusta, jotta hei eivät voisi muodostaa ennakkokäsityksiä testiryhmän laitteista ennen maastoon siirtymistä. Suhosella on myös muuta ajotaustaa, sillä mies ajaa aktiivisesti kilpaa legendat-luokassa moottorikelkkaenduroa. Polaris tulee Can-Amin perässä mukavasti, mutta ajotyylin on oltava astetta rauhallisempi. Can-Am menee kaarteet vakaasti ja sivuluisua on helppo hallita. Tehokkaat loistavat helpossa maastossa Helpolla ja nopealla alustalla CanAm on kotonaan. Teimme testin tällä kertaa hieman uudella tavalla. Tehoalue on laaja. Hieno ja väkivahva moottori on tehty reippaaseen ajoon ja se onkin porukan selvästi suorituskykyisin voimakone. Kautta aikojen ensimmäisen kerran emme saaneet yhdeltä maahantuojalta minkäänlaista vastausta kun kyselimme laitteita testiin. Myös jarrutuksissa keula painuu aika tavalla. Polariksen moottorissa on voimaa, mutta se ei tule ulos aivan yhtä äkäisesti kuin Can-Amin tapauksessa. Sen urheilullinen jousitus ja entistä tilavampi ohjaamo tekevät siitä nopeiden pätkien täsmäohjuksen. Testi oli vähintäänkin mielenkiintoinen pläjäys siinä mielessä, että tällä kertaa meillä ei ollut vastakkain hyviä ja huonoja laitteita, vaan pelkästään hyviä ja loistavia. Polariksen jousitus on maasturimainen, tai limousinemainen, kuten eräät testiryhmästä arvioivat, joten nopeissa kurveissa sen etupää tuntuu hieman pehmeältä. Oman urakkamme jälkeen veimme maastoon kolme keltanokkaa kyselläksemme heiltä tuntemuksia laitteista. Lisäksi otimme mukaan Matti Suhosen, jolla on vuosien kokemus mönkijäsafareiden vetämisestä Turengissa Kalpalinnassa. Jarrut ovat hyvät, mutta niitä voisi hyödyntää vauhtiajossa paremmin, jos keula olisi aavistuksen kantavampi
Ohjaus on niin maastoajossa kuin reippaammassakin kyydissä selvästi rauhallisempi kuin tehostamattomissa malleissa, joissa ohjauksella oli tapana tempaista raisusti, kun renkaita käännettiin liikaa. Polaris on kulkenut pitkän matkan voimansiirtoasioissa sitten takavuosien kaksisylinteristen Sportsmanien, joiden voimansiirto teki moottorista todella kuminauhamaisen, ja jopa puhdittoman tuntuisen. Ilmiö johtui etupään camber-kulmasta. Siinä on mahtavasti tehoa alhaalla ja keskellä, eikä se ylärekisteristäkään nuhainen ole. Moottorin teho tuntuu todella muhkealta, mutta edelleen voimapaketin toiminta on suzukimaisen pehmeää ja sivistynyttä, ja siksi voimavaroja on helppo hyödyntää. laris Sportsman XP 850 EPS Forest | Suzuki KingQuad 750XP Efi | Yamaha YFM 700FI Grizzly teistoiminta on ihailtavan tasaista ja pehmeää. Lähtö ei ole kovin tulinen, mutta pienestä pohjavauhdista Suzuki lähtee räväkästi matkaan. Positiivinen camber parantaa ketteryyttä ahtaissa paikoissa, mutta verottaa vakautta. Mukavasti vauhtia kuitenkin kertyy ja sillä kyllä pysyy letkassa. Suzukin ohjaustanko on hyvän mallinen ja se on sopivalla korkeudella. Yamahan ohjaustanko on hyvän korkuinen, mutta sen muotoilu tuo mieleen Jopon tangon. www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 11. Suzukille ohjaustehostin on tehnyt hyvää. Suzukin yksisylinterinen, tarkalleen 722-kuutioinen, moottori on mielenkiintoinen tuttavuus. Yamaha tuntuu nopeilla pätkillä tässä luokassa jo pikkuisen alimittaiselta, mutta eipä se koskaan mikään sporttimalli ole ollutkaan. Puhdittomuus oli 600- ja 700-kuutioisten ongelma, mutta Sportsman 800 enteili jo tulevaa ollen melko reipas peli
Maastopoluilla erot suuria Meitä kiinnostaa enemmän maastoajo kuin tasaisella kaahailu. Tasainen tehontuotto helpottaa esimerkiksi louhikkoisissa rinteissä ajoa, sillä Can-Am Outlander 800 R X XC | Po kuskin ei tarvitse olla huolissaan, että ajokki pyrkisi sinkoilemaan satunaiseen suuntaan. VERTAILUSSA isot ohjaustehostimelliset mönkijät Ohjaus on hieman levottomampi kuin muissa silloin, kun mennään oikein reippaasti. Yamahaa on helppo ajaa niin istuen kuin seistenkin. Maavaraa Suzukissa voisi olla hieman enemmänkin. Tangon muuttaminen tekisi ajoasennosta ryhdikkäämmän. Vauhtiajossa ja suorituskykymittauksissa huomaa, että Yamahan jarrut ovat tehokkaat. Wanha mestari eli Yamaha on aina vain rautaa, kun reitti muuttuu pahaksi. Maastoajoon Yamahan kytkin ja moottori sopivat erittäin hyvin. Ne ovat jopa niin tehokkaat, että pitävällä alustalla ei kannata jarrutella turhan äkäisesti, sillä takapää saattaa nousta kohti Jeesuksen faijaa. Suzukin saa aina liikkeelle silkinpehmeästi ja sutimatta. Can-Amin jousitus on tehty reippaampaan ajoon, joten Outlander 800R XXC:n keula on lyhentynyt, mutta ylitystä on vieläkin. Se lähtee liikkeelle pehmeästi eikä tehoalueessa esiinny piikkejä laisinkaan. Suzukin keula koristemuoveineen työntyy hieman liian eteen. Vaikka laitteet ovat joidenkin pelien pohjapanssareita lukuun ottamatta vakiokuntoisia, olivat testimaastot tällä kertaa ehkäpä haastavimmat ikinä. Maaston vaativuudesta johtuen erot eivät jääneet epäselviksi. Pahoissa paikoissa huonolla pidolla ajettaessa ominaisuus on kultaakin kalliimpi. Käännöksissä se on uskomattoman notkea ja helposti vietävä. Se on kooltaan kompakti, joten etenkin ilman testilaitteessa olleita levikkeitä, se sopii ahtaista väleistä. Nyt pohja osuu silloin tällöin maahan. Yamaha on maastomönkijä viimeistä piirtoa myöten, joten oikean mallinen keula ei ole yllätys. MÖNKIJÄ-LEHTI | 12 2011 MAHTISONNIT. Levottomuus tarkoittaa Yamahan taipumusta pieneen vaeltamiseen sivusuunnassa. Keulassa on jonkin verran ylitystä, joten sitäkin kannattaa varoa. Tehon kanssa pitää olla hieman varovaisempi, sillä kävelyvauhdista kaasun lyöminen selälleen saattaa keventää keulaa. Mutkissa Yamaha on niin ikään pikkuisen rauhattomampi kuin muut, sillä korkeana laitteena se pyrkii kallistelemaan. Voimansiirto pelaa vakiorenkailla todella hienosti. Polariksen keulavärkki on esimerkillinen, sillä se ei juurikaan pääse tökkimään. Kun kuski vain kanttaa raisusti sisäkaarteen puolelle, tulee Yamahakin kurvit nätisti. Suzukikuskilla on loistava tuntuma vetäviin pyöriin, sillä voimansiirto toimii käsittämättömän hempeästi. Suzukissa on paljon samaa kuin Yamahassa. Se on ketterän oloinen ja pystyvä mönkijä maastossa. Sen ajoasento on ryhdikäs, mutta päistään taakse taitettu ohjaustanko voisi hiljalleen muuttua nykysuuntauksen mukaisesti suoremmaksi
Ajoasento on parantunut kaikilta osin eli CanAmia on entistä helpompi viedä niin seisten kuin istuenkin. Myös maavarassa on sanomista, sillä Can-Am ottaa selvästi useimmin pohjakosketusta. Pienet parannukset ovat tehneet Outlanderista aivan uuden laitteen. Can-Amilla on helppo röyhäyttää pienten kynnysten ja maapuiden yli, sillä keulan saa kevenemään aina. Vaikka jousitus on melko kova ja kantava, tuntuu se toimivan maastoajossa hienosti. Kun ottaa sopivasti rempseän lähestymistavan lajiin, menee Can-Am metsässä hienosti. Nopea visco toimii sekin mukavasti. Johtuen laitteen ronskista luonteesta, sitä pitää viedä maastossa hieman eri tavalla kuin muita. Edempänä oleva ohjaustanko on mahdollistanut renkaiden paremman kääntyvyyden, eikä X XC:tä vaivaa aikaisempien Outlandereiden kankeus ahtaissa käännöksissä. Osansa tunteesta selittää muissa Outlandereissa käytettyä rengasta matalaprofiilisempi munkki, joka on tehty ennen kaikkea soralla tapahtuvaa vauhtiajoa ajatellen. Aloittelijan peli ei Outlander X XC ole, mutta kun sen kanssa oppii elämään, on ajaminen metsässäkin hauskaa. Viimeistään kokeilu mönkijätrialmaastoissa todisti, että Can-Amilla onnistuu tarvittaessa erittäin tarkkakin eteneminen. Se toki tekeekin niin, jos laitteesta ei ole kokemusta. Edelleenkin toisen etupyörän liittymisen vetävien renkaiden ryhmään tuntee, mutta enää ohjaus ei tempaise yhtä rankas- www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 13. Siis aivan aina. Hankalampaan mäkeen on kiva juntata, kun tietää, että laite vetää kaikilla neljällä pyörällä. Kaasua pitää osata painaa sopivan herkästi, että laite saadaan kulkemaan sukkasillaan. laris Sportsman XP 850 EPS Forest | Suzuki KingQuad 750XP Efi | Yamaha YFM 700FI Grizzly maastossa siitä puuttuu Polariksen pehmeys. Avain onneen on voimakkaan moottorin hyödyntäminen. Pidosta puheen ollen CanAmin kohdalla mainitaan usein sen taipumus ryntäilemiseen. Renkaat pysyvät hyvin ajoalustassa ja pito säilyy
Ihmeellisintä on se, että Polariksen koko tuntuu häviävän metsikössä tyystin. Suzukin jalkatappi on hyvä, mutta se on hieman liian edessä seisten ajamista ajatellen. Se on oikeissa paikassa, sopivan karhea ja oikean korkuinen. ti kuin aikaisemmin. Muovinen tappi ei ole hyvä, sillä se kuluu helposti eikä se saa otetta kengän pohjasta. Polaris yllättää maastossa jopa vakiorenkailla. Yamahan jalkatappi on aseteltu ajatuksen kanssa. Kapeampi satula helpottaisi kuljettajan liikkumista kovasti. Maastoajossa kuin muussakin toiminnassa toivoisi, että CanAmin satula olisi hieman kapeampi, tosin leveä satula vaivaa kaikkia muitakin Polarista lukuun ottamatta. Se on ketterä ja helppo ajettava. Polariksen jalkatappia ei juuri huomaa. Kevyttä keulaa on helppo nostella esteiden päälle ja kun keula on lähes tyystin vailla kohtauskulmaa, voi kivien päälle nousta ja ojien pohjalle laskeutua vailla huolta tökkimisestä. MÖNKIJÄ-LEHTI | 14 2011 MAHTISONNIT. Vaikka laite on iso ja raskas, se kulkee maastossa käsittämättömän mukavasti ja pehmoisesti. Se menee kivikoiden yli pehmeästi jousituksen sanoessa että lops lops vaan. VERTAILUSSA isot ohjaustehostimelliset mönkijät Can-Am Outlander 800 R X XC | Po Can-Amin jalkatapit ovat oikealla paikalla ja ne ovat riittävän karheat. Jalkatappi voisi olla hieman matalampi. Oikein pahassa kivikossa viiveen edelleen huomaa, sillä tilanteessa, jossa ainoastaan toinen etukulma on kiveä vasten ja sen avulla pitäisi keula saada nousemaan ylös, on vähäinenkin viive liikaa. Vakiorenkailla ei puskemista esiinny samalla tavalla kuin karheammalla rengastuksella
Ketteryys maastossa hieman ihmetytti, sillä Polaris ei loistanut kääntöympyrämittauksissa. Outlander X XC:ssä on Renegaden tapaan jarrulevyt etupäässä vanteiden sisällä eikä etuperän vieressä. Suzukin voimapaketti on omiaan taakkojen kiskontaan. Silti tavoissa, joilla nämä laitteet tukkikärryä perässään vetävät on suuriakin eroja. Polariksen jousitus on edelleen hieman pehmeä raskaille kuormille, joten perä vaipuu ja keula kevenee. Jousitus ei turhia niiaile aisapainon alla, joten ohjauskin säilyy. Ne ovat myös aikaisempaa tehokkaammat. Ohjattavuus niin ikään säilyy hyvin kuormankin kanssa, joskin käännöksissä pitää kaasunannostelun pysyä tasaisena. Kärryn kanssa Can-Amin jarrutusteho säilyy hyvin. Siinä missä Yamahaa joutui jo pikkuisen jalalla avittamaan Polaris tuli omin voimin ilman sanottavia vaikeuksia. Polariksen nelivetosysteemi aiheuttaa pitävillä renkailla puskemista ja liukkaalla alustalla perän lui- ruamista. Jarruissa tuntuu olevan parempi tuntuma kuin Outlandereissa. Niillä ei tarvitse olla yhtä tarkkana kaasun kanssa kuin tehokkaammilla kaksimukisilla. Polaris vetää eleettömästi. Jos peukku pumppaa, keventää Can-Am keulaansa sen verran, että aliohjautuvuutta esiintyy. Polttopuun hakuun Sanomattakin selvää on, että isot nelivetoiset vetävät riskinlaisesti kuormaa perässään. Hieman isomman rengastuksen kanssa vetohommat menevät vähän tarkemmaksi touhuksi. Testilenkillä päästiin myös ajamaan pikkuisen mudassa. Kärry liikkuu perässä vaivattomasti, sillä onhan koneessa mahtavasti käyttökelpoisesti tehoa ja tuntuma vetäviin pyöriin on todella hyvä. Kaksimukisten herkempi kaasuun reagointi puolestaan on asia, josta kokenut kuljettaja saa paljonkin hyötyä irti. Esimerkiksi Can-Am on näissä tilanteissa loistava, sillä räjähtävää voimaa löytyy roppakaupalla. Maastossa se kuitenkin taipuu tiukoissakin käänteissä. Yleisesti voidaan todeta, että maastoajossa ja eritoten tarkkuutta vaativissa nousuissa yksimukisten lauhkea luonne on omiaan. Raskaam- www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 15. Jokaisella näistä saa polttopuut roudattua metsiköstä ilman suurempia ponnistuksia. Yamahan yksisylinterisessä on hyvä tehoalue ja kytkin toimii vetohommissa loistavasti. Lyhyt puoli on aavistuksen pitkän tuntuinen, mutta vakiorenkailla siitä ei ole haittaa. Vaikka Polariksessakin on alapaukkua reilusti, on moottori hieman kuminauhamaisempi kuin ronskissa Can-Amissä, joten vetäminen on helppoa kuin heinänteko. Nyt vallinneissa, pääosin erittäin kuivissa, olosuhteissa takapainoinen vetotapa näytti lähinnä auttavan tiukan kulman ympäri sutaisua. laris Sportsman XP 850 EPS Forest | Suzuki KingQuad 750XP Efi | Yamaha YFM 700FI Grizzly pi kuorma taittaa hieman moottorin äkäistä luonnetta. Sielläkin Polaris pärjäsi liukkaista renkaistaan huolimatta mahtavasti hyvän maavaransa ansiosta. Kiitosta tulee myös jarruista, jotka pitävät hyvin kuorman kanssa. Hänellä, jolla ei ole kokemusta Can-Amillä vetämisestä, saattavat renkaat pyörähtää tyhjää joskus turhaakin kuorman kanssa. Jousitus toimii hyvin, sillä se on riittävän kantava, vaikka aisapainoa olisikin pikkuisen. Välitykset natsaavat vetohommiin hyvin ja pito vetävillä pyörillä säilyy hienosti. Can-Am on riski veturi, jonka perässä kärry liikkuu. Käännöksissä Polaris aliohjaa hieman, mutta kaarrokset eivät onneksi muutu aivan hehtaarimallisiksi. Arkisimpia tilanteita on mutapaikka, johon ei juurikaan saada otettua vauhtia
Avaimet menestykseen löytyivät moottorista, ajo-ominaisuuksista ja selvästi parantuneesta ketteryydestä. Joukon ylivoimaisesti tehokkain laite on myös melkoisen taloudellinen, joten paketti on komeasti kasassa. Can-Am ei ollut maavarastaan johtuen paras vaikeassa maastossa, mutta se etenee silti hyvin. Parin pitkän testipäivän jälkeen voittaja saatiin seulottua, ja vuoden 2011 Mahtisonni on Can-Am Outlander 800R X XC. Yhteenvedon omaisesti voidaan todeta, että kyllä näistä jokaisella kotitalouden polttopuut ja muut tarvittavat tavarat kiskoo. Siksi on syytä mainita, ettei Can-Am loista pelkässä kaahauksessa tai trial-kikkailussa, vaan se on urheilullinen mönkijä, jossa on raskaissa hommissa tarvittavia ominaisuuksia siinä mis- MÖNKIJÄ-LEHTI | 16 2011 MAHTISONNIT KULTAKANTAAN. Mönkijä-lehti saa aika ajoin moitteita siitä, että lehden lähestymistapa lajiin on hieman railakas. Yamahassa onkin reippaasti ainesta työkoneeksi. Itse asiassa laitteessa on ajo-ominaisuuksia siinä määrin, että aivan kokematon kuljettaja ei ehkä pääse heti edes käsiksi Outlanderin koko hienouteen. VERTAILUSSA isot ohjaustehostimelliset mönkijät Can-Am Outlander 800 R X XC | Po Jousitus ei nyöki kuormakaan kanssa ja ohjautuvuus säilyy. Can-Am arvioitiin vakavasti lajiin suhtautuvan harrastajan peliksi, jonka ominaisuudet eivät lopu aivan pian. Yhteenveto Taisto oli tiukka, mutta tasaväkinen
Ominaisuudesta on hyötyäkin, mutta silti olisi poikaa, jos teho tulisi tasaisemmin ulos. Jos kaasua erehtyy pumppailemaan ollenkaan, tuppaa Rincon sammumaan. Toivelistalle kirjataan vielä jonkinlainen etulukko. Otimme sen mukaan isojen vertailuun tarkistaaksemme sen kilpailukyvyn. Tämän ominaisuuden soisi jo poistuvan. Kone on keskialueella hieman piikikäs, mikä aiheuttaa pientä nykimistä maastoajossa. Se on siis todellinen monikäyttökone. Rincon ei tuolloinkaan ollut maailman tehokkain mönkijä, mutta se oli edistyksellinen laite, jonka ajo-ominaisuudet olivat huippuluokkaa. Rinconin parasta antia olemattoman pienen polttoaineenkulutuksen ohella on sen tasapainoisuus. Samoin pieni maavaran korotus tekisi ihmeitä isolle punaiselle. Suzukin pisteitä verottavat lähinnä matala maavara ja tehoalue. Pikkuisen tiuhempi välitys toisi pikkuisen lisää terävyyttä, jota vaikeassa maastossa tarvitaan. Helpostusta elämään tuo myöskin uskomattoman hyvä tuntuma ajoalustaan. Rincon esiteltiin vuodelle 2003, ja se oli Hondan ensimmäinen ja pitkän aikaa ainoa erillisjousitettu mönkijä. Teknisessä maastoajossa Yamaha Grizzly ylsi samalle tasolle, mutta muut kilpailijat, mukaan lukien Polaris Sportsman olivat luokkaa alempana. Yamaha on vahva maastossa, mutta nopeammassa ajossa se antaa muille tasoitusta. Pohjavääntöä ja alatehoa Rinconissa on mukavasti, mutta ylhäällä tehoa ei ole haitaksi asti. Rincon jaksaa vakiorenkailla liikkua nätisti vielä kuormankin kanssa, mutta silti sen kokonaisvälitys tuntuu aavistuksen pitkältä. Se ei yllätä kuskiaan kovin helpolla. Vaikkei pelkkä lukko mönkijää maastossa eteenpäin viekään, antaa Honda lukottomuudella turhaa tasoitusta kilpailijoilleen. Ohjaustehostimen puute verottaa jonkin verran mukavuutta, mutta koska Rinconin etupään rakenne on kunnossa, ei se ole paha lyömään käsille. Luonnollisesti toispuoleiset esteet tuntuvat enemmän ohjauksessa kuin tehostetuissa laitteissa, mutta ero ei ole aivan järistyttävä. Hassua kyllä, Rincon tuntuu edelleen olevan voimissaan. Honda on korkealaatuinen laite, joka ei tosin ole edistyksen aallonharjalla, mutta edelleen vahvasti kuvioissa mukana. www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 17. Vuosien taakka tuntuu jo Hondan harteilla, mutta sen verran leveät ja treenatut nuo hartiat ovat, että romahtamista ei vielä tarvitse pelätä. Esittelyhetkellään Rincon määritteli mukavuudelle uuden standardin. Hitaassa ja teknisessä maastossa jousitus toimii sen sijaan kuin unelma. Mutta vuodet ovat kuluneet ja mönkijät muuttuneet. Pehmeästi toimiva voimansiirto puolestaan helpottaa aivan hidasta etenemistä. Aluksi se kulki 649-kuutioisen kaasutinkoneen voimin, mutta vuodelle 2006 esiteltiin 675-kuutioinen ruiskumalli. Kolme vuotta sitten esitelty malli loistaa mukavuudellaan ja helpolla käsiteltävyydellään. Suzukin ykkönen on lyhyt, mutta hiljaa ajettaessa välitys tuntuu pitkältä. Rinconin huonoihin puoliin kuuluu edelleen ruiskumalleja aina vaivannut taipumus stumppailuun ryöminnässä. Variaattori siis syöttää pitkää puuta pesään hieman nopeasti. Sitä ennen se oli niittänyt menestystä tekemissämme testeissä MK-lehdessä. Eritoten nopeilla siirtymillä se tuntuu hieman epävakaalta ja kallistelee mutkissa selvästi enemmän kuin Can-Am tai Suzuki. Vapaa-ajan toimintaan, johon saattaa liittyä myös reippaampi ajo, jousitusta voisi hieman justeerata. Suzuki ja Yamaha ylsivät tasapisteisiin. Pienillä renkailla ominaisuus ei vaivaa, mutta jos rengastusta kasvatetaan, joudutaan laitetta komentamaan raskaammalla kädellä. Polariksen kanssa pääsee nopeasti sinuiksi, ja sillä onnistuvat sekä kikkailu että raskaat työhommat. Polaris nousee pisteissä kakkoseksi. Maastossa Grizzly on edelleen pitelemätön peli ja nappivalinta työhommiin, sillä moottori ja voimansiirto toimivat saumattomasti yhteen. Honda Rincon edelleen voimissaan H < Tässä ryhmässä yhdenkään mönkijän rengastus ei ole vakiona kovin maastokelpoinen. onda Rincon tuli historian ensimmäisessä Mönkijä-lehdessä alle 700-kuutioisten testissä kakkoseksi häviten Yamaha Grizzly 700:lle yhdellä ainoalla pisteellä. Painopiste on alhaalla ja ohjaamon mitoitus keskimittaiselle kuljettajalle loistava, joten Hondalla on helppoa ajaa pahoissakin paikoissa. laris Sportsman XP 850 EPS Forest | Suzuki KingQuad 750XP Efi | Yamaha YFM 700FI Grizzly sä työkonemaisemmissa kilpailijoissakin
Matti Järvinen ja Esa Mattinen ovat samaisen firman myyntipäälliköitä. T MÖNKIJÄ-LEHTI | 18 2011 MAHTISONNIT. Vauhtiajoon on parempiakin vaihtoehtoja, mutta kun kyse on konstailemattomasta maastomönkijästä, on Grizzly edelleen mönkijämaailman aatelia. Nämäkään seikat eivät estä sitä olemasta aivan sairaan makea mönkijä. Se vetää kuormaa vaivattomasti ja pahoissa paikoissa se on turvallisen tuntuinen laite. Se on mahtava metsässä ja muuallakin se toimii riittävän hyvin. Puiden seassa ja muuten pienipiirteisessä ryteikössä sille ei löydy haastajaa. Can-Amissa on luonnetta, mutta kun se tavoille oppii niin ajaminen on hauskaa ja sujuvaa missä tahansa ympäristössä. Vaikka kolmikolla ei ole käytännössä mitään kokemusta mönkijöistä, on kaikilla urheilullinen tausta ja siksi uskoimme heidän selviävän haastavassakin maastossa ajamisesta. Polle onkin selvästi kevyin ajettava ja sillä jaksaa möyriä väsymättä vaikka tuntitolkulla. Automaattisesti toimiva neliveto on edelleen loistava ja tekee ajmaisesta todella helppoa. Itse asiassa kyseessä on taatusti tiukin vertailu ikinä. Joni Launonen P olaris on edelleen meikäläisen valinta jos pitää ajaa haastavassa maastossa. Vaikka Can-Am on ehkä hieman epämukava hitaassa ja T teknisessä maastoajossa, toimii se rajummassa ajossa, trial-tyyppisessä kikkailussa ja raskaissa työhommissa aivan mahtavasti. Pidän jokaisesta mönkijästä todella kovasti, joten paremmuusjärjestykseen laittaminen on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Suzuki King Quad 750 X on hieno kuin mikä. Moottorissa on mukavasti voimaa eritoten keskialueella. Suzukiin kaipaisin ainoastaan pikkuisen lisää maavaraa ja ehkä aavistuksen Polariksen pehmeyttä. Can-Am Outlander 800R X XC on vähän matala ja se kulkee edelleen pikkuisen liikaa nenällään, eikä etuylitystä ole vieläkään saatu kokonaan pois. Jousitus on sopivan pehmeä ja moottorissa riittää tehoa ja vääntöä. Yksi on kuitenkin eniten mieleeni loppujen ollessa enemmän tai vähemmän tasaväkisiä. Räjähtävää voimaa voi hyödyntää pahoissa paikoissa miljoonin eri tavoin. Pidän sen hempeätoimisesta voimansiirrosta kevyestä käsiteltävyydestä useimmissa tilanteissa. Can-Amin ohella se olisi vahva ehdokas omaksi mönkijäkseni. Suzukin yksimukisessa moottorissa on rajusti paukkua keskialueella ja se kykenee voiman tuotossa melkein haastamaan IE N V IE R A ILE V IE N TÄ H T KO M M E N T IT: ällä kertaa otimme testin lopuksi mukaan ajamaan myös kolme nöösikuskia, koska halusimme selvittää millaisia tuntemuksia isot nelivedot heissä herättävät. Suzuki tappelisi CanAmin kanssa suosikin paikasta, jos siinä olisi vielä pikkuisen enemmän ronskia voimaa. Parhaimmillaan se on nopeassa urheilullisessa suorittamisessa, mutta kun kaasua annostelee sopivan tasaisesti on se loistokaveri myös äärimaastossa. Yamaha on Polariksen ohella ykkösvalinta jos pitää ajaa pitkään ja hankalassa maastossa. Ohjattavuus ja käsiteltävyys ovat huippuluokkaa, ja laitteesta huokuu korkealaatuisuus. Untuvikot oppivatkin päätoimittaja Launosen lyhyen kurssituksen jälkeen lajin salat ja Järvinen jopa huomasi miltei heti että Hondassa ei muiden tapaan ole ohjaustehostinta! Selvää ammattitestaajan ainesta siis. Moottorin tehopaukku tekee menosta välillä kulmikasta ja sama pätee kovaan moottorijarrutukseen. VERTAILUSSA isot ohjaustehostimelliset mönkijät Can-Am Outlander 800 R X XC | Po Tätä mieltä: ästä porukasta oman laitteen valitseminen on erittäin vaikeaa. Minun valintani tästä porukasta. Jari Tolppanen on Mönkijä-lehteä painavan SP-Painon toimitusjohtaja. Yamaha Grizzly on pitkäaikainen suosikkini. Polaris on suosikkini erityisesti maastossa. Sen satulassa ei väsy aivan vähällä. Jarrut saisivat muissakin mönkijöissä olla samaa tasoa kuin Yamahassa. Se on helppo ajaa ja pehmeä, maastoajoon sopiva jousitus on mieleeni. Parasta Polariksessa on vaivattomuus ja mukavuus. Se on peli, jota pitää osata viedä ronskisti, ja kun niksit on hallussa, on se aivan mahtava laite! Moottori on uskomaton
2. Polaris ja Suzuki Tuntui, että Polariksessa ja Suzukissa oli pitkät joustovarat, mikä teki ajamisesta maastossa pehmeää ja helppoa. Kohtalaisen ketterältäkin Yamaha tuntuu. Tolppasella ei ole aikaisempaa ajokokemusta yhtä safaria lukuun ottamatta, mutta moottorikelkalla hän sentään kertoo ajaneensa. Sillä pystyy ajamaan pystyssä pahimmissa rynkytyksessä. Can-Am Selkeä ykkönen. Kytkin toimii pehmeästi ja Suzuki lähtee liikkeelle todella hienosti. Minulle Suzuki vähän tuntemattomampi merkki, mutta hyvältähän tuo vaikutti. Suzuki Se on hieman Polariksen tyyppinen. Yamaha Sen ajoasento on hyvä. Suhonen kommentoi laitteita seuraavasti ja hänen listallaan on mukana myös referenssilaitteena palvellut Honda Rincon: Can-Amissa on herkin ohjaus ja paras tehostin. Mataluus aiheuttaa sen, että Can-Amiä pitää viedä aggressiivisesti maastossa. 2. 3. Kivikoiden yli se menee uskomattoman vaivattomasti. Siinä on voimaa ja se on ronski peli. Yamaha on konstailematon maastomönkijä, jonka tapoihin pääsee heti sisälle. Ohjaukseltaan se on hyvä laite ja kääntyvyyskin on kohdallaan. Can-Am Jos maasto olisi ollut vähän helpompaa, CanAm olisi noussut aivan uudelle tasolle. Se on helppo ajaa ja sen selässä on semmoinen fiilis, että tämähän vain purjehtii menemään. Ajomies hän on muutenkin, joten kompetenssia arvioida mönkijöiden ajo-ominaisuuksia miehellä on riittävästi. Maastossa tuntui, että se vain menee mistä käsketään. Muun muassa maantiepyöräilyä harrastava mies mainitsi maastomönginnän olevan suhteellisen raskasta, mutta äärimmäisen nastaa touhua. Viissatanen Honda minulla oli yhden kesän, mutta edes mopolla en nuorempana en ole ajanut. Kivikossa Polariksen etenemiskyky on älytön! Siinä alkaa itseä huimata paljon ennen kuin laitteella on ongelmia. Ehkä se alun tuomio johtui siitä, että se oli ensimmäinen laite ja sitä vain puristi liikaa. www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 19. 2. Suzukissa tuntui olevan pikkuisen parempi maavara kuin Hondassa. 4. Can-Am Se sporttisuus ja ne äänet vetosivat. Polaris Polaris on yhtä selkeä kakkonen. Hondan voimansiirto ja moottori toimivat hienosti yhteen, ja siksi sillä on todella helppoa ryömittää. Jos olisin ostamassa näistä jonkun, päätyisin todennäköisesti keltaiseen paholaiseen. Se tuntuu pehmeältä ja mukavalta ajaa. Matti Järvinen Matti Järvinen innostui touhusta niin, että varsinaisten lenkkien jälkeen hänen piti vielä päästä ylimääräiselle lenkille. Honda Aluksi se tuntui aivan kamalalta, mutta sitten ajoin uudemman kerran ja se nousi aivan uudelle tasolle. Ohjaus ei tehostimen puutteestaan huolimatta ole kehno, joskin se vaatii pikkuisen enemmän ennakointia kuin muut eli Honda aliohjautuu hieman. Se on sporttinen peli, eikä se tuntunut maastossa aivan yhtä helpolta kuin edellä mainitut. Esa Mattinen Esa Mattinen ei aiemmin ole ajanut mönkijällä, eikä hänellä suuremmin ole auton lisäksi kokemusta motorisoiduista vempaimista. Matti Suhonen Jari Tolppanen Aivan v....un nastaa touhua ja hauskemmaksi muuttui, kun laitteisiin alkoi luottaa, sanoo Jari Tolppanen. Rattia jaksaa vääntää hyvin ja peli kääntyy, mutta silti Polaris on tuonne mehtään pikkuisen ison tuntuinen laite. Se on pienempi kuin Polaris, mutta jotakin samankaltaisuutta niissä kyllä on. Kertaakaan en jäänyt Hondal- la pahasti kiinni. Hondassa ohjaamon mittasuhteet ovat kohdallaan. Järvisen lista: 1. Yamahan kytkin toimii hienosti, moottori on hyvä, joskin hieman laiskempi kuin kaksimukiset. Päivän ajourakasta mies sai sen verran irti, että paikka Mönkijä-lehden testiryhmän pysyväisjäsenenä on vain hänen omasta halustaan kiinni. 3. laris Sportsman XP 850 EPS Forest | Suzuki KingQuad 750XP Efi | Yamaha YFM 700FI Grizzly twinit. Polaris Minun mielestä siinä on aloittelijalle semmoista limusiinifiilistä. Laitteen balanssi on todella hyvä, eikä Honda yllätä pahassakaan paikassa. Moottori on sopivan tehoinen. Yamahan vaihteet ovat ehkä pikkuisen ovelat, mutta eiköhän nekin oppisi aika nopeasti; en pidä niitä huonoina. Tolppasen lista: 1. Mattisen lista: 1. Jukka Helminen M atti Suhosella on taustallaan reilusti tunteja mönkijän satulassa. Kaiken maaston yleiskoneena Suzuki taistelee meikäläisen listalla jopa ykköspaikasta. Aikaisemmasta kokemuksesta viis veisattiin, kun hypättiin mönkijän satulaan. Rauhallisesta miehestä paljastui reipasotteinen mönkijämies. Se on helppo ajaa. Jos ajattelen näitä laitteita safarihommiin oppaan mönkijäksi, niin valinta olisi tehtävä Hondan ja Yamahan väliltä. Ohjaustehostimen ansiosta muutenkin hyvästä laitteesta on tullut vieläkin parempi. Kuitenkin sanoisin, että tämä on tosiharrastajan peli ja esimerkiksi mönkijäsafarille oppaan laitteeksi pikkuisen turhan äkäinen. Ohjaus on hyvä ja moottorissa on voimaa. Maastoajossa lypsykoneen moottori eli yksisylinterinen on mielestäni kaikkein paras. Honda on ehkäpä laadukkaimmin tehty mönkijä, mutta miinusta tulee jarruista, jotka vaativat enemmän käyttövoimaa kuin muissa. Voimaa on reippaasti, mutta se ei tule ulos liian rajusti
etulukko, Visco 2/4-veto autom. VERTAILUSSA isot ohjaustehostimelliset mönkijät Can-Am Outlander 800 R X XC | Po Polaris Sportsman XP 850 EPS Can-Am Outlander 800 R X XC Suzuki KingQuad 750XP Efi PISTEYTYS MOOTTORI Huipputeho Tehoalue Voimansiirto Vaihteisto/vaihdevalitsin Melu Kiihtyvyys/suorituskyky Kulutus Yhteensä 10 9 9 9 8 10 9 64 9 9 10 9 9 10 10 9 9 8 9 8 109 10 9 9 9 37 210 9 9 9 9 9 9 8 62 10 9 8 9 8 9 9 9 10 10 9 8 108 9 10 8 9 36 206 8 8 9 10 9 8 10 62 9 9 9 9 9 9 9 9 9 8 8 10 107 9 9 8 9 35 204 7 9 9 8 9 7 9 58 10 8 8 10 9 9 9 9 9 9 10 10 110 9 9 9 9 36 204 AJO-OMINAISUUDET Ajo-ominaisuudet vaikea maasto Ajo-ominaisuudet nopea maasto Ajo-ominaisuudet metsätie Ketteryys Kääntösäde Ohjaus/ohjaustehostin Etujousitus Takajousitus Nelivetojärjestelmä Maavara Jarrut Paino Yhteensä KULJETTAJAYMPÄRISTÖ Ajoasento Satula Astinlaudat/jalkatapit Hallintalaitteet Yhteensä Pisteet yhteensä TEKNISET TIEDOT Moottori Can-Am Outlander 800 R X XC Polaris Sportsman XP 850 EPS Forest Suzuki KingQuad LT-A750XP Efi Yamaha YFM 700FI Grizzly EPS 800 cc, 2-syl, 4-tahti nestejäähd. Ruisku 722 cc, 1 syl, 4-tahti nestejäähd. Ruisku 686 cc, 1-syl., 4-tahti nestejäähd. Ruisku 850 cc, 2-syl., 4-tahti nestejäähd. Ruisku Voimansiirto Variaattori Kaksialueinen eteenpäin (hidas/nopea), peruutus PVT-variaattori Kaksialueinen eteenpäin (hidas/nopea), peruutus Variaattori Kaksialueinen eteenpäin (hidas/nopea), peruutus Variaattori Kaksialueinen eteenpäin (hidas/nopea), peruutus Etujousitus Erillisjousitus A-tukivarret Ohjaustehostin Erillisjousitus A-tukivarret Ohjaustehostin Erillisjousitus A-tukivarsi Ohjaustehostin Erillisjousitus A-tukivarsi Ohjaustehostin Takajousitus Erillisjousitus Vetotapa 2/4-veto autom. etulukko 2/4-veto kytkettävä etulukko 2/4-veto kytkettävä etulukko Renkaat ed/ta 26 x 8-12 26 x 10-12 26 x 8-14 25 x 10-14 25 x 8- 12 25 x 10- 12 25 x 8-12 25 x 10-12 Hinta 13390,- Erillisjousitus Erillisjousitus Erillisjousitus MÖNKIJÄ-LEHTI | 20 2011 MAHTISONNIT Yamaha 700FI Grizzly 12190,11490,11990,-