YAMAHA YFZ 450R - MODATTU CROSSI VASTAAN VAKIO
NRO 2 | 2010 | 7,50
ATV-LEHTI
KOEAJOSSA PÄLKÄNEEN MÖNKIJÄREITIT MUKANA RALLIMESTARI TOMMI MÄKISEN MÖNKIJÄSAFARILLA
ISOT NELIVEDOT
V ERTA IL UT E S TI SS Ä T L T I S
Arctic Cat 700 EFI Can-Am Outlander 800 Polaris XP 850 ESP Yamaha Grizzly 700FI
KOEAJOSSA
www.monkija-lehti.fi
OHJAUSTEHOSTIMELLA
Arctic Catin nelivetouutuudet 450 EFI ja 550 EFI ohjaustehostimella KTM 525 XC tieliikennemalli Tuunattu Can-Am Renegade 2010 Polariksen sähkömoottorinen UTV
72 ATV Offroad Raajärvi Palstat............................................... 36 Jyrki Karran käsissä mönkijä on monitoimityökalu Reittejä ja safareita.................................................................................................... 48 Pälkäneellä panostetaan reitteihin 64 Rallimestari Tommi Mäkinen järjestää myös mönkijäsafareita Mönkijäkoulu.................................... SISÄLTÖ Nro 2/2010
MÖNKIJÄ-LEHTI
s.30 s.26 s.52
Ajettuja........................................................................................................................ 04 Pääkirjoitus 06 Introt 76 Roiskeita - uutisia, uutuuksia ja huhuja 82 Mönkijä-lehden tilauslomake 83 Seuraavassa numerossa
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 3. 68 Kuukauden mönkijänaama - pitkän linjan nelivetomies Ari Harjajärvi Kisoja ja tapahtumia........................ 08 Tuunattu crossipeli Yamaha YFZ 450R vastaan vakio 14 Vertailutestissä isot ohjaustehostimelliset nelivedot Arctic Cat H1 EFI 700S, Can-Am Outlander 800R XT-P, Polaris Sportsman XP 850 EPS, Yamaha Grizzly 700FI EPS 26 Koeajossa KTM XC 525 tieliikenneversio 30 Koeajossa Arctic Catin nelivetouutuudet 450 EFI H1 ja 550 EFI H1 S 52 Tyypeissä tuunattu Can-Am Renegade X 56 Pikatyypeissä Polariksen sähkömönkijä Ranger EV 60 Koeajossa Can-Am Outlander MAX 800R EFI LTD Mönkijällä työssä...................................................................................................... 45 Crossimönkijän perussäädöt Henkilöitä........................................
(03) 671 5474 Fax: (03) 671 5057 ossi.sinisilta@ridemedia.fi Kustantaja: RideMedia Oy Toimitusjohtaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi
Painopaikka: SP-Paino Oy, HYVINKÄÄ ISSN 1796-8968
Mönkijä-lehti ilmestyy 4 kertaa vuonna 2010: touko-, kesä-, syys- ja lokakuussa. Eipä tässä muuta terveisin Joni, 34 vee
MÖNKIJÄ-LEHTI
Toimituksen osoite: PL 34, 01901 Nurmijärvi Puh: (09) 8789 2400 Fax: (09) 8789 2410 Sähköposti: toimitus@monkija-lehti.fi Käyntiosoite: Otsotie 4, 01900 Nurmijärvi Ilmoitusaineistot: aineistot@ridemedia.fi
Päätoimittaja: Joni Launonen 040 537 8343 joni.launonen@ridemedia.fi Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki virpi.hyokki@ridemedia.fi Avustajat: Antti Mikkola Keijo Vidgren Olli Autonen Ulkoasu: Pekka Keskinen pekka@luonne.net
Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta Ossi Sinisilta PL 36 13721 PAROLA Puh. On kesä vuosimallia 2010, ja isojen pelien testi on juuri puikkarissa. Kirjeet sisältävät yleensä sen hetkisiä tuntoja ja myös ennusteita siitä, mitä vastaanottajalle kuuluu vaikkapa 10 tai 20 vuoden kuluttua kirjeen kirjoittamisesta. Syyni kirjoitusvihaan oli opettaja, jolle tärkeintä oli käsiala, joka minulla edelleen on hieman persoonallinen. Jotenkin minusta tuntuu, että Can-Amin ohjaustehostin on lähimpänä sitä, mitä nyt vuonna 2015 käytetään. Aika uskalias lupaus, mutta koska en ole aivan varma, en uskalla luvata sienisalaatin maistamista. Ohjaamoita pitää saada kapeammiksi samaan tyyliin kuin Polaris teki XP:ssä. PÄÄKIRJOITUS Nro 2/2010
MÖNKIJÄ-LEHTI
Terveisiä tulevaisuuteen
oillakin on tapana kirjoittaa itselleen kirjeitä, jotka saa avata tulevaisuudessa. Kapean ohjaamon edut ovat sen verran merkittäviä, että muilla ei ole mahdollisuutta antaa tässä asiassa periksi. Nuo kirjeet, etenkin jos ne on kirjoitettu sopivan nuoressa iässä, ovat aikuisena huimaa luettavaa. Ei se ole nytkään, mutta mönkkärimaailmassa Jutin viisauksiin uskotaan edelleen. Kaksiasentoisuus on jees, kunhan vielä saadaan ohjaustuntumaa justeerattua kohdalleen. Ammatillisessa mielessä ajatus tilannekatsauksesta ja tulevaisuuden ennustamisesta kuitenkin kiehtoo hieman. Muskelit ovat muodikkaita varmaan siellä tulevaisuudessakin, mutta toivottavasti homma ei mene kuin kolmisylinterisissä kelkoissa 90-luvulla. Ohjaustuntumahan ei tosin synny pelkästä tehostimesta, mutta luulen, että tiedät mitä tarkoitan. Pikkupoikana en halunnut kirjoittaa itselleni moisia kirjeitä, sillä kirjoittamista enemmän vihasin maailmassa ainoastaan nokkahuilun soittoa ja sieniruokia. Uskon, että vuonna 2015 ylipaino ei ole muotia. Luulisi, että jos Kawasaki teki Brute Forcesta märkäpainoltaan alle 310-kiloisen jo vuosia sitten, ei kai pitäisi muillekaan olla ongelma tehdä peliä vastaavilla spekseillä. Luulen, että viidessä vuodessa jousituksiin on panostettu, koska loppujen lopuksi iskareihin ja niiden säätöihin satsaaminen on
J
kohtuullisen halpaa touhua verrattuna monen muun kohteen uudelleen suunnitteluun. Uskon, että tässä viiden vuoden aikana ajoergonomia on kehittynyt aika tavalla. Tämä ei oikeastaan ole enää ennustus, vaan toive: toivon, että markkinoille tulisi kevyt nelivetoinen sporttipeli kunnon joustoilla, kaksialueisella laatikolla ja alle 300 kilon märkäpainolla. Lisäksi toivon, että nyt vuonna 2015 sinä tai siis minä olisin keventynyt ainakin viisi kiloa. Kuten muistat, silloin tehon nimissä uhrattiin kaikki mukavuus ja ajoominaisuudet. Laatuiskareita ei nelivetoisissa ole liiemmin näkynyt. Testin tiimellyksessä huomattiin, että tehostimissa on kovasti eroja. Kokeillaanpas, kuinka ennustukset menevät kohdalleen, kun aikajänteeksi säädetään viisi vuotta: Terve Joni. Tilaushinnat: kestotilaus 25 e, määräaikainen tilaus 27 e.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 4
PÄÄKIRJOITUS. Se meni aika tavalla niin kuin kuvittelinkin sen menevän. Uskon, että rivimoottorit saattavat olla pitkittäin muissakin vehkeissä kuin Hondassa ja Polariksessa. Olen jo hetken ihmetellyt, miksi sporttisia nelivetoisia on niin vähän markkinoilla. Tällä hetkellä en ainakaan halua ennustella mitä mahtaa kuulua 50-vuotiaalle Jonille. Jännä homma, että ohjaustehostimet ovat olleet kehissä vasta pari vuotta, mutta ne tuntuvat nyt jo itsestään selvyyksiltä. Tällä hetkellä, kuten ehkä vielä muistatkin, mönkkäreiden jousitukset ovat mielestäni lapsen kengissä. Renegade on taas pakko nostaa esiin ja todeta, että lupaan syödä koko kipollisen mämmiä, jos sille ei viidessä vuodessa ole ilmestynyt yhtään kilpailijaa. Ainoan poikkeuksen tekee Can-Am Renegade, jossa on tuhdit KYBit. Semmoista olemme toimituksessa kovasti odotelleet
Bronco-tuoteperhe on jälleen laajentunut laadukkailla ja kohtuuhintaisilla uutuustuotteilla - kysy jälleenmyyjältäsi lisää!
Jani Saarinen pölyttää Espoon crossiradalla. Kuva: Joni Helminen
MÖNKIJÄ-LEHTI | 6
INTRO
Jani Saarisen Yamahan ruiskun säädöt on haettu kohdalleen Lehto ATV Racingin jarrupenkissä, jotta moottori toimii parhaalla mahdollisella tavalla yhteen Goldspeedin pakoputken ja äänenvaimentajan kanssa. Se kytketään suoraan crossipyörän tai mönkijän omaan johtosarjaan. Vakiomoottorista irtoaa 46 hevosvoimaa ja Jani Saarisen laitteesta 49, joten vain huipputehoa tuijottamalla ei ero vaikuta suurelta. Jani on kevään aikana opetellut ajamaan peukalokaasulla. DynoJetin kehittämä Power Commander on yleisin ohjelmoitavista ruiskun säätölaitteista. Ensimmäisessä Viron mestaruuskisassa tuli erävoitto ylivoimaiseen tyyliin, mutta silti mies päätyi tämän koeajosession jälkeen palaamaan takaisin rullakaasuun. Jarrupenkit tai ohjelmoitavat sytytykset olivat tuolloin pelkkää utopiaa ja kaasareiden säätäminen vaati hyvää perstuntumaa. Ne ovat merkin parasta antia, joten pikasäätöjen skaala on laaja ja niillä voi vaikuttaa paluuvaimennuksen lisäksi hitaan ja nopean liikkeen puristusvaimennukseen. Perussäätö on WP-maahantuoja Seppo Tiittasen käsialaa, mutta varsinaisen testityön on tehnyt Niko Korsumäki. Vaikka varsinainen viilaaminen olisi onnistunut, saattoi homma mennä pieleen väärillä säädöillä. Tietysti nelitahtimoottoriakin voi perinteiseen tyyliin virittää peukaloimalla esimerkiksi kantta, mutta helpointa on vaihtaa alkuperäinen pakoputki ja äänenvaimennin avarampaan ja hakea sopivat säädöt ohjelmoitavalla mikroprosessorilla. Jani Saarinen on taas hakenut pikasäädöt oman makunsa mukaisiksi. Kysees-
en en Kuv at: Jon i Hel min Tek sti: Juk ka Hel min
MÖNKIJÄ-LEHTI | 8
HYÖTYY VAI EI ?. Moottorin peukaloimisen lisäksi toinen iso muutos ovat WP-iskarit. V
iilaaminen alkaa olla jo vanhakantainen nimitys moottorin terästämisestä. Muutoksilla haettiin lisää huipputehoa, mutta pääpaino oli saada myös paukkua ala- ja keskirekisteriin. Se tulee lähinnä kaksitahtimoottoreiden ajoilta, jolloin kanavia ja aukotuksia todella muokattiin erilaisilla työvälineillä hiomalla. Lisäksi Saarisen kilpurista löytyy WP:n ohjausiskari, Goldspeedin nerf barsit, Tuskin tappokatkaisija ja block off plate (jolla saadaan käsijarru pois takajarrusta), Pro Armor -jarrulevyn ja rattaan pohjapanssari, korkeampi Tokipro-ohjaustanko ja samanmerkkinen 1,5-tuumainen korokepala
Vanha totuus kertoo, että viritys on onnistunut, jos tehoputoaa alle kymmenen prosenttia alkuperäisestä. Viritys siis yleensä onnistuu, mutta millainen on ero käytännössä. Sen selvittämiseksi vietimme päivän Espoon crossiradalla.
FZ 4 5 0 R un to in e n Ya m a ha Y io k V ii la ttu v a s ta a n v a k
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 9. Nykyisten ruiskumoottoreiden terästäminen tai tehoalueen muuttaminen on kuitenkin entistä helpompaa ja jarrupenkissä säädöt saadaan tarkasti kohdalleen
Ääni on vakioputkella todella hiljainen ja kierrokset venyvät pitkälle.
Yamahan vakioiskarit riittävät SMkärkitaistoon asti ja jo pikasäädöillä niistä saa hyvät moneen makuun ja erilaisille radoille.
Suomityylisessä hiekkaratacrossissa ohjaustanko voisi olla aavistuksen korkeammalla.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 10
HYÖTYY VAI EI ?. 0R en Ya m aha YFZ 45 va staa n va ki ok un to in Vi ila ttu
Yamahan vakiomoottorissa on noin 45 hevosvoimaa
Toissa kaudeksi kokonaan uudistunut YFZ 450R on jo vakiona melkein valmis viivalle. Totuttelukierrosten jälkeen Espoon radan mikkihiiriosuuskin alkaa muistua mieleen ja hyppyreihin uskaltaa alkaa ajaa vauhdilla. Onneksi olin jälleen kerran väärässä! Ruudikasta ja vakaata kyytiä Muutaman vedon jälkeen vakiolaite oli tietysti iskostunut mieleen ja pari enimmäistä kierrosta Jani Saarisen kilpurilla olivat aikamoista hakemista. Myös vakioiskarit ovat KYBin huippukamaa, ja vain hieman pikasäätöjä ruuvaamalla niistä saa todella hyvät erilaisille radoille. Etuiskarit maksavat noin 1600 ja takaiskari noin 1100 euroa.
Moottoria on terästetty tehoputkella ja Power commanderilla. Se noudattaa Suzukin aloittamaa leveää linjaa, eli taka-akseliin tai tukivarsiin ei tarvitse tehdä mitään muutoksia. Jani Saarinen ajoi viime vuonna osan kaudesta vakioiskareilla, joilla tuli SM-erissä voittoja ja kärkisijoja. Ajoasento on selvästi erilainen, koska ohjaustanko on reilusti korkeammalla ja edempänä ja taivutusta on vähemmän. Ohjaustanko on ehkä enemmän ajateltu jenkkityyliseen reittiajoon ja koville sileille radoille, joilla ajetaan paljon istuen, sillä siinä on paljon taivutusta taaksepäin. Kun myös Goldspeedin nerfbarien jalkatapit ovat alkuperäistä alempana, on seisten ajaminen paljon rennompaa. Suzukin ja Can-Amin tapaan Yamahan päällä on hyvin tilaa liikkua ja erityisesti penkin ja tankin yhdistelmä saa kiitosta kapeudestaan. Yamahan jousituksessa on jo vakiona todella paljon negatiivista joustoa, eli laite makaa omasta painostaan useita senttejä. Jani Saarisen kilpurissa on korkeampi ja suorempi Tokiproohjaustanko ja 1,5-tuumainen korokepala. Lisäksi etupäätä rauhoittaa WP:n ohjausiskari, joka maksaa noin 470 euroa. Näin saadaan jäykällä taka-akselilla varustettu crossari pitämään tassunsa paremmin maassa kiihdytyksissä. Nerfit maksavat noin 300 euroa. Putkisto maksaa noin 500 ja Power commander-säätöyksikkö noin 350 euroa.
Nerf barsit ovat kisakäytössä pakolliset. sä on pitkälti makuasia, joka tuntuu jakavan jopa alan huippunimet eri leireihin. Jenkkilän ja Euroopan kärkinimistä osa käyttää prätkän kaasukahvaa ja osa mönkijän alkuperäistä peukalovipua. Vakioon verrattuna Saarisen peliväline menee kaikki hitaat kohdat pykälää isommalla vaihteella. Jani ajaa normaalisti Goldspeedin renkailla, mutta Yamahan alkuperäiset ovat erittäin hyvät Espoon kaltaisella kovapintaisella ja pölyn liukastamalla saviradalla. Samoja renkaita käyttämällä poistimme myös yhden muuttujan, joka olisi saattanut vaikuttaa suorituskykymittauksiin. WP takaiskarin lisäsäiliö on kiinni takahäkissä ja pikasäätöihin pääsee helposti käsiksi. Asento tuntui jopa meikäläisen 178-senttiselle kropalle hyvältä ohjaustangon korkeutta lukuun ottamatta, joten Janin kaikki 190 senttiä selkää ja jalkoja sopivat hyvin sekaan. Yleensä avarampi pakoputki leikkaa yläkierroksia, mutta tässä tapauksessa muutokset ja säädöt ovat onnistuneet paremmin kuin hyvin, sillä moottori kiertää melkein yhtä pitkälle kuin vakio. Ääni on miehekäs ja moottorissa on selvästi enemmän ruutia alhaalla ja keskialueella. Vakiopelin äänenvaimentaja on melko tukittu, joten ääni on hiljaisen sivistynyt. Jousitus tuntuu jo pakasta repäistynä hyvältä kovalle radalle, mutta ohjaus lyö välillä käsille, vaikka Yamaha kaipaakin kaikista crossimönkkäreistä vähiten ohjausiskaria.
Vakiopeli tuntuu siis sopivan heti käteen. Suomalaistyyliseen crossiin tanko voisi olla lyhyelläkin kuskilla hiukan korkeammalla ja myös suorempi. Tä-
mä koskee erityisesti takapäätä. Moottori kuitenkin kiertää herkästi ja pitkälle, joten vaihteita ei tarvitse plärätä jatkuvasti. Harrastuskäytössä ne siis kelpaavat kenelle tahansa. Yamahan jarrut ovat hyvät ja peli kääntyy ketterästi tiukkoihin mutkiin. Yhteensä kaikki muutokset ovat maksaneet noin 4500 euroa.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 11. Keppejä saakin säädettyä todella paljon vain ulkopuolelta ruuvaamalla. Janin pelissä on vaihdepolkimen alla nerokas yksityiskohta, eli poppareilla kiinnitetty levy, joka estää saappaan sotkeutumisen verkkoon. Espoossa mennään oikeastaan vain yhtä pidempää usean ison hyppyrin suoraa nelosella ja vitosella muun osan radasta taittuessa kakkosella ja kolmosella. Vaikka jousitus kaipaisi hienosäätöä ja ajoasento pientä muokkausta, hiipii mieleen epäilyksiä modatun laitteen paremmuudesta. Vakiolla liikkeelle Verrokkina oli täysin vakiokuntoinen Yamaha YFZ 450R ja ennen testiä emme tehneet muuta kuin laitoimme renkaisiin samat 0,7 barin paineet kuin Janin laitteessa. Jousitus oli suoraan Viron kiWP:n iskareissa on kaikki mahdolliset pikasäädöt ja klickereiden vaikutusalue on laaja
Siis kaasuttamalla viivalta täysillä ensimmäiseen kaarteeseen. 1 2 3 4 5 6
Suorituskykymittaukset tehtiin Espoon crossiradalla mukaillen normaalia kisatilannetta. Toistoja tehtiin useita. Mönkijä-lehden mittaukset tehdään kuvassa näkyvällä GPS-paikannukseen perustuvalla Vboxilla. 40,4 metriä
Paras nopeus ennen jarrutusta 75,2 km/h
MÖNKIJÄ-LEHTI | 12
HYÖTYY VAI EI ?. 0-60 ja 0-70 km/h paras noteeraus on ilmoitettu myös metreinä. Sitä käyttävät myös monet auto- ja moottoripyörälehdet ympäri maailmaa, sillä mittatarkkuus on yhtä hyvä kuin aiemmin paljon käytetyllä Peiseler-pyörällä, mutta Vbox ei vaadi mitään asennuksia ajoneuvoon.
Yamaha YFZ 450R Jani Saarinen special
Kiihtyvyys:
0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h
0 sek. 1 2 3 4 5 6
1,89 / 1,92 / 2,09 sek. 3,38 / 3,46 / 3,92 sek. Koeajo osoitti, että vaikka Yamaha on jo vakiona todella hyvä, saa siitä ainakin suomityyliseen crossiin vielä paremman pienillä muutoksilla. Eniten ajamista nopeuttaa ja keventää kuitenkin kohtuullisen alkuherkkä jousitus, joka ei kuitenkaan pohjaa missään tilanteessa. Molemmilla laitteilla vedettyjen starttien jälkeen Saarinen sai olla tyytyväinen, sillä modattu Yamaha pakenee viivalta 10 prosenttia vakiota ripeämmin. Onneksi WP:n iskarit on helppo säätää radan mukaan, joten ruuvasimme nopean liikkeen puristusvaimennusta melko reilusti pois edestä ja hiukan takaa. 28,3 metriä 3,97 / 4,16 / 4,28 sek. Onneksi ohjausiskari ja tuuri pelastivat maaperään tutustumiselta. Pitävällä sänkipellolla tai jollain kivikovalla nurmiradalla kiihtyvyys on vielä selvästi parempaa, joten melko hyvin crossimönkijä paikaltaan pakenee.
[ MITTAUSTULOKSIA ]
Yamaha YFZ 450R
Kiihtyvyys:
Paras nopeus ennen jarrutusta 70,8 km/h
1,92 / 1,98 / 2,12 sek. Mutta miten onnistui viritys. Moottorin parempi vääntö ja alapaukku helpottavat hyppäämistä ja keulan keventämistä pattisuorilla. Vaikka vakiolaite on jo pakasta vedettynä hyvä, tuntui modattu kilpuri totuttelun jälkeen selvästi nopeammalta ja kierrosajat olivat reilusti parempia. Säätöjen jälkeen alkoi testiapinankin vauhti tuntua oikealta crossilta. Lisäksi ajoasento on seisten paljon rennompi, joten selkä ja reidet pääsevät vakiomalliin verrattuna vähemmällä. Molemmat olivat samaa mieltä, että kierrosaikoihin vaikuttaa enemmän hyvä vääntö ja kierrosten ruudikas herääminen kaarteista, ei niinkään huipputeho. Terästetty moottori tuntui testiapinasta ja ammattimies Jani Saarisesta perstuntumalta paljon nopeammalta. 3,22 / 3,33 / 3,48 sek. Hypyt pitenivät ja peli meinasi myös muutamaan otteeseen karata näpeistä. Jo 30 metrin kiihdytyksen jälkeen mennään kuuttakymppiä ja aikaa siihen tarvitaan kolmisen sekuntia. Jousitus oli hämmästyttävän lähellä meikäläisenkin makua, vaikka Saarisen vauhti on reilusti kylmempää. 44,5 metriä
0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h
0 sek. Saarinen tuumi mittalaitteita selkään viriteltäessä skeptisesti, että nyt selviää, johtuuko fiilis parantuneesta voimasta vai kilpurin miehekkäämmästä äänestä vai onko virityksestä ollut muutakin hyötyä. 30,5 metriä 4,19 / 4,44 / 4,99 sek. 0R en Ya m aha YFZ 45 va staa n va ki ok un to in Vi ila ttu
sojen pattisen hiekkaradan jäljiltä ja aivan liian pintakova Espoon kivikovaan hakkaavaan rataan. Iskareihin ei välttämättä tarvitse koskea tai ainakaan niitä ei tarvitse vaihtaa muunmerkkisiin, vaan pelkkä simmittäminen riittää SM-kärkeen saakka. Oheisessa taulukossa on kaksi parasta vetoa ja huonoin. Espoon starttisuora on todella lyhyt ja oli hämmästyttävää huomata, että täydellä tankilla 180-kiloinen crossimönkijä ehtii kiihtyä sen aikana 75 kilometrin tuntivauhtiin
Laatua, joka vie pitkälle.
Yamaha Grizzly 550EPS 4x4
"Ketterin ja kevein."
(Mönkijä-lehti 1/10)
AJA TESTIVOITT
Yamaha Grizzly 700EPS 4x4
(Mönkijä-lehti 1/09)
"Ajo-ominaisuuksiltaan ykkönen."
Yamaha Grizzly 550EPS 4x4
"Parasta A-ryhmää."
(Mönkijä-lehti 2/09)
iden Markkinokuu! paras ta
Kuvan laite lisävarustein.
4x4-mallit alkaen
(Wolverine 450 4x4)
4 990
+ tk
Yamahan ajo-ominaisuudet ja etenemiskyky vaikeassakin maastossa ovat omaa luokkaansa. Loistava voimansiirto, ketteryys, ohjaustehostin, tasapainoiset jarrut ja suuri maavara tekevät ajamisesta helppoa ja hauskaa. Lisävarusteilla, kuten tukkikärryllä, vinssillä ja auralla saat menopelistäsi todella monikäyttöisen.
www.yamaha-motor.fi
Ominaisuudet kohenivat jopa yllättävissä määrin, mutta muuttuivatko valtasuhteet?
MÖNKIJÄ-LEHTI | 14 MAASTOKELPOISET MAHTIMALLIT. VERTAILUTESTIS SÄ A L T S S Ä
Arctic Cat H1 EFI 700S / Can-Am Outlan
Vertailutestissä isot ohjaustehostimelliset nelivedot
MAASTOKELPOISET
MAHTIMALLIT
Markkinoiden mahtavimmat ohjaustehostimelliset mönkijät pantiin vastakkain ensimmäisen kerran yhtenevällä rengastuksella
Amerikkalainen mönkkäriharrastaja käyttää mönkijäänsä pääasiassa reittikruisailuun, jossa karhean maastorenkaan ominaisuuksia ei tarvita. Rengastukseltaan laitteet ovat siis tasapäisiä, mutta koneissa on tällä kertaa hajontaa. Kyseinen rengas on tuuman tai kaksi korkeampi kuin testipelien vakiorengastus. Ja voihan olla, että mutapainin ystävät ovat sellainen harrastajaryhmä, jolle rakentaminen on vähintään puoli ruokaa, ja siksi valmiiksi rakennettu laite ei heitä edes suuremmin kiehdo. Se ei myöskään pidennä kokonaisvälitystä missään laitteesta niin paljon, että voimansiirtoon olisi tarpeellista tehdä suurempia modifikaatioita. HC-käyttäjille tehdasvalmista peliä tekee vain Arctic Cat. Mutahommissa laitteet ovat sen verran jalostuneita vehkeitä, että menee varmasti hetki, ennen kuin Catin MudPro-mallit saavat kilpailijoita muiden merkkien peleistä. Rengaskokona 27 tuumaa on sikäli sopiva näihin laitteisiin, että se ei korota niitä hulluuteen asti. Tämänkertaiseen testiin halusimme isoja, ohjaustehostimellisia nelivetoisia, jotka on varustettu 27-tuumaisilla ITP MudLite -renkailla. Näiden käyttäjien vastakohdan muodostavat ne, joiden harrastaminen on mönkkärin hukuttamista mutakuoppiin. Mudlite on hyvä ja suosittu käyttörengas, joka soveltuu vakavamieliseen harrastamiseen ja myös työkäyttöön. Koska halusimme testiin merkkien isoimmat ohjaustehostimelliset laitteet, syntyi tilanne,
H
Mönkijä-lehden testiryhmä Kuvat: Jukka Helminen ja Joni Launonen
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 15. Olemme oppineet, että hyväkin mönkijä kärsii kovassa maastossa kohtuuttomasti, jos sen rengastus ei ole tarkoitukseen sopiva. der 800R XT-P / Polaris Sportsman XP 850 EPS / Yamaha Grizzly 700FI EPS
yvät renkaat tekevät puoli mönkijää, huonot renkaat tekevät hulluksi. Suuressa osassa nelivetomönkijöitä on vakiona kovaan maastoajoon sopimattomat renkaat, mikä johtuu päämarkkina-alueen eli Pohjois-Amerikan markkinoiden tarpeista
VERTAILUTE STISSÄ R A U E T S
Arctic Cat H1 EFI 700S / Can-Am Outlander 800R
Väitetään, että kissat eivät pidä vedestä, mutta ainakin tämä Catti nauttii mudasta.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 16
MAASTOKELPOISET MAHTIMALLIT
Tehostimissa eroja Mahtisonnien vertailu vuosimallia 2010 painottuu maastoajoon. Raskaassa maastossa tilanne muuttuu. Can-Amin ohjaus toimii niin ikään hyvin, mutta vanteiden offsetin takia ohjaus pyrkii joissakin tilanteissa kääntymään aivan kuin tehostinta ei olisikaan. Polaris on niin ikään hieman liian hätäinen ohjaukseltaan. Ylitehostettuun ohjaukseen kyllä tottuu, mutta silti odotamme ohjaustehostimen hienosäätöä. Maavara on lukeutunut aina erillisjousitettujen Arctic Cattien hyveisiin. 700 H1 on tuntuvasti kevyempi ajettava kuin tehostamattomat edeltäjänsä. Arctic Catin ja Yamahan tehostimet alkavat mudassa ja muissa raskaissa ajotilanteissa tuntua jopa hieman miedoilta. Arctic Catin ohjaamo on niin ikään varsin onnistunut eli ohjaamossa on helppo liikkua. Maastoon Maastoon siirtyminen oli tällä kertaa mielenkiintoisempaa kuin useimmissa muissa testeissä. Arctic Catin ohjaamo on pelkistetty mutta toimiva. Plussan ansaitsee uusi nelivedon ja lukon kytkin. Can-Am Outlander 800R XT-P on hyvä, kun käytetään tehostimen minimitehoa. Ohjaustehostimet tuovat kummasti parannusta ajomukavuuteen. Kova jousitus ei ole pelkkä mukavuusjuttu, vaan se vaikuttaa rajusti mönkkärin etenemiskykyyn. Ajo-ominaisuudet maastossa kohenisivat kummasti pehmeämmällä jousituksella. Nykyisellään ero esimerkiksi Arctic Catin ja Polariksen välillä on niin suuri, ettei uskoisi niiden olevan rakennettu samaan tarkoitukseen. XT-P / Polaris Sportsman XP 850 EPS / Yamaha Grizzly 700FI EPS
jossa kaksi on yksisylinterisiä ja noin 700-kuutioisia, kun taas kaksi on twinejä, joiden kuutiotilavuus on 800-850-kuutioita. Kovaksi säädetty jousitus ei myötäile maastoa riittävän notkeasti, joten pito kärsii. Arctic Cat H1 on parantunut ohjaustehostimen myötä. Normaalista testiohjelmasta poiketen harrastimme myös endurohenkistä, hieman vauhdikkaampaa, maastoajoa. Catin puskuri saattaa ottaa kiinni joissakin ojissa vastapenkkaan, mutta edestä korkealla oleva pohja pitää huolen, että H1 ei tökkäile helposti kantoihin. Lyhyt puoli on todella lyhyt, joten hidas mönkiminen maastossa sujuu vaivoitta. Tässä tapauksessa haukkomista pahensivat tarvikevanteet, joissa oli enemmän offsettiä kuin vakioissa. Ohjaus on selvästi raskaampi kuin Can-Amissa ja Polariksessa. Helpossa maastossa ja tasaisella uralla Yamahan ja Arctic Catin tehostimet ovat hyviä, ja ohjaus on riittävän tunnokas. Testaajille hajonta toi haastetta, mutta toisaalta maastoajossa, jota testin ajan voittopuolisesti harrastimme, eivät kuutiot eikä raaka voima ratkaise aivan kaikkea. Liekö sitten pidosta kiinni, mutta Arctic Catilla törmättiin pariinkin otteeseen sellaiseen juttuun, että peli ei kääntynyt metsikössä ollenkaan niin hyvin kuin kääntöympyrä olisi antanut odottaa. Näin siksi, että kaikissa laitteissa oli samanlaiset renkaat. 4. Vaihteenvalitsin on selkeä, mutta vaihteiden toiminnassa on toivomisen varaa.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 17. Erityisesti olimme kiinnostuneita ominaisuuksista hieman haastavammassa maastossa. Muuten Arctic Catissa on paljon ominaisuuksia, jotka tekevät siitä hyvän maastoajossa. Maavaraa on riittävästi, mutta jousitus on turhan jäykkä ilman kuormaa ajettaessa. 2. Sen voimapaketti on hyvä, sillä moottorissa on tervettä voimaa ja voimansiirto toimii hyvin. 3. Hyvä asia on myös perinteinen nelivetojärjestelmä,
1
2
3
4
1. Polariksen rengas on jonkin verran matalaprofiilisempi, koska Polariksessa käytetään isojen levyjarrujen vuoksi 14-tuumaista vannetta, kun muiden vanteet ovat 12-tuumaiset. Kakkosasento tekee ohjauksesta hervottoman kevyen ja haukkovan. Polariksen tehostimen äkäisyys ei haittaa, kun vauhdit ovat hitaita ja käännökset tiukkoja. Tätä esiintyy eritoten tehostimen ollessa maksimiasennossaan
Koneen terävää luonnetta ja herkkää kaasuun reagointia voi käyt-
tää hyväksi monissa tilanteissa, sillä moottorin avulla esimerkiksi keulan keventäminen käy todella helposti. Alkuun tosin pitää olla tarkkana, ettei pamauta aina etulukkoa päälle, sillä täyden nelivedon asento ja tavallinen neliveto tuntuvat olevan erittäin lähellä toisiaan. Can-Amin pisteitä maastossa verottaa matala ja pitkälle työntyvä keula. 4. Arctic Catissa ei ole järjestelmää, joka estäisi täysien kierrosten käytön etulukko päällä. Maastossa tulee mieleen, että keulan korottaminen ja takajou-
situksen pieni herkistäminen tekisivät Outlanderille hyvää. Maastoajo on helpompaa, koska kuljettajan ei tarvitse keskittyä
MÖNKIJÄ-LEHTI | 18
MAASTOKELPOISET MAHTIMALLIT KULTAKANTAAN. 4
jossa etulukon kytkentä tapahtuu nappia painamalla. 3. Ohjaamo on laadukas ja viimeistelty, mutta tanko saisi olla hieman edempänä. Myös tiukoissa käännöksissä pieni kaasun pumppaaminen voi tehostaa kääntymistä, kun laitetta saa hieman "hyppäytettyä" kaasulla. Vaihteenvalitsin on selkeä, mutta vaihteiden toiminnassa on hieman huomautettavaa. Can-Am Outlander 800R XTP on parhaimmillaan silloin, kun tarvitaan raakaa voimaa. Jos
käy niin, että etulukko kytkettynä erehtyy ajelemaan pidemmän matkan, varmaa on ainakin se, että ohjaustehostimesta huolimatta hartioissa saattaa pikkuisen tuntua. Takajousitus toimii hienosti, mutta kallistuksenvakaajan hoikistaminen toisi ripauksen kaivattua herkkyyttä. 2. Aikaisemmissakin yhteyksissä on useasti todettu, että uusi, entistä nopeampi visco-lukko on tehnyt Can-Amille ihmeitä. Uusi Arctic Catin lukon käyttökytkin on näppärästi peukalon alla, ja sen käyttö on helppoa. Toivomme myös, että tulevaisuudessa näemme Outlanderin, jonka penkki olisi hieman kapeampi ja jonka ohjaustanko olisi hieman edempänä. Lukko päällä ajaminen saattaa myös aiheuttaa vahinkoa voimansiirrolle. Ajaminen maastossa on miellyttävää, sillä ohjaus ja jousitus toimivat voittopuolisesti hyvin. VERTAILUTE STISSÄ R A U E T S
1 2
Arctic Cat H1 EFI 700S / Can-Am Outlander 800R
3
1
Toisaalta taas mahtavalla alaväännöllä siunattu moottori mahdollistaa todella hitaan hiipimisen esimerkiksi suolla liikuttaessa. Ryntäystaipumus on osa V2:n luonnetta. Ketterä ja kevyt Yamaha on todella helppo kaveri maastossa. Takapainoisuus aiheuttaa yhdessä nelivedon toimintatavan kanssa aiemmin mainittua puskemista. Polaris Sportsman XP 850 EPS on uskomattoman jouheva
peli pahassakin maastossa. Jousitus on melko pehmeä, joten laite kulkee kivikkoista polkua hieman keinahdellen. Vakiomallin panssari sen sijaan on vähänkin vaativammassa käytössä turhan hempuli.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 19. Polarista on helppo ohjastaa pahoissakin paikoissa, mutta joissakin tiukoissa kaarteissa se pyrkii puskemaan aika tavalla. Yamaha on erittäin notkea mönkijä ahtaissa paikoissa. Kone vetää alhaalta todella nöyrästi, eikä tahatonta sutimista esiinny. Tästä aiheesta väännetään varmasti yhtä kauan kuin lastenhuoneessa tapellaan.
Can-Amin jalkatapit ovat hyvät, sillä niissä on riittävästi karhennusta. Yamahan maavara on hyvä, samoin kohtauskulma. Sen erinomaisuus korostuu sitä mukaa kun maasto muuttuu vaikeammaksi. Lisäksi se aiheuttaa keulan keventymistä esimerkiksi ylämäessä, jos kuljettaja ei ole tarkkana. Takapainoisuudesta on apua esimerkiksi tukkien ylityksissä, sillä keula nousee helposti rungon päälle. Perinteinen nelivetosysteemi vaatii tiukoissa paikoissa hieman ennakointia, mutta kun kytkettävän lukon metkut oppii, se on 100-prosenttin toimiva ratkaisu. Metalliset jalansijat eivät sanottavasti kulu, ja niiden ote saappaan pohjasta pitää, vaikka astinlaudoille kerääntyisi reippaasti mutaa. Voimaa moottorissa on niin paljon, että hieman isompikin munkki pyörii kevyesti. Joidenkin mielestä automaattisesti toimiva neliveto ja lukko ovat nykyaikaa, mutta toiset vannovat kytkettävän lukon nimiin. Can-Amista puhuttaessa käydään aina kovaa polemiikkia moottorin luonteesta ja voimansiirron onnistuneisuudesta. Tuota pykälää pystytään johonkin pisteeseen asti hoitamaan voimansiirtoa justeeraamalla, mutta sen totaalinen hävittäminen on vaikeaa. XT-P / Polaris Sportsman XP 850 EPS / Yamaha Grizzly 700FI EPS
Can-Am on joukon riuskin peli ja siksikin erittäin sopiva kunnon pommitukseen.
samalla tavalla virheettömän tasaiseen kaasuttamiseen kuin aikaisempien viscojen aikaan. Moottorin luonne ja voimansiirto ovat onnistuneet maastoajoa ajatellen kiitettävän hyvin. Se tuntuu kääntyvän pikkukolikon päällä ja keveyden ansiosta kuski voi kroppansa käytöllä helpottaa pelin taivuttelua. Polaris on takapainoinen mönkijä, minkä kyllä huomaa maastoajossa. Maastossa pohtii, miksi kaikki mönkkärit eivät ole yhtä keveitä kuin Yamaha Grizzly. Helppoa runkojen ylittäminen on siksikin, että keula ei tökkää esteisiin, sillä mikään osa ei yllä renkaan etupuolelle. Testiryhmässä on valloillaan kaksi näkemystä siitä, mikä on paras mahdollinen neliveto- ja lukkosysteemi. Etenkin tottumattoman käsissä Can-Am pyrkii lähtemään
liikkeelle ryntäämällä. Testilaitteessa oli tarvikepohjapanssari, joka parantaa laitteen maastokelpoisuutta
Ajo-ominaisuudet ovat vakaat, eikä ohjaus enää lyö käsille kuten ajalla ennen ohjaustehostinta. Jousitus puolestaan sietää kasvaneen vauhdin hyvin. Ohjaus ei juuri vetele toispuoleisissa tälleissä eikä lyö käsille. Roiman tehon ansiosta keulan keventäminen onnistuu helposti. Toinen moite liittyy muovisiin jalkatappeihin, jotka ovat pirun liukkaat. Rajumpi roiskiminen Yamahalla ei tunnu samalla tavalla hauskalta kuin Can-Amilla, sillä tehoa on paljon vähemmän. Oikein vaativalla uralla kannattaa hieman katsella ajouraa siltä varalta, että sen keskiosassa ei ole kiviä, jotka pääsevät osumaan keulaan. Pienet hypyt menevät Polariksella helposti ja turvallisen tuntuisesti, sillä Polaris hyppää aina hieman takapainoisesti. VERTAILUTE STISSÄ R A U E T S
Ralli se on mun rattoni Tällä kertaa ajoimme maastossa pari nopeatempoistakin pätkää selvittääksemme, kuinka ajoominaisuudet sietävät kovempaa menoa. Pieni jousituksen herkistäminen parantaisi laitetta myös ripeämmässä ajossa. Toinen preppausta vaativa asia ovat ohjaustangon tupet, jotka tuntuvat ohuilta ja melko kovilta.
Arctic Cat H1 EFI 700S / Can-Am Outlander 800R
MÖNKIJÄ-LEHTI | 20
MAASTOKELPOISET MAHTIMALLIT KESKIKETTERÄT. Niin vauhtiajossa kuin hitaassa kiemurtelussakin Polariksen vaihteenvalitsin on hieman tiellä, sillä polvi osuu siihen jatkuvasti. Keveyden ansiosta kuski pystyy oman kroppansa käytöllä vaikuttamaan paljonkin Yamahan etenemiseen. Arctic Cat tulee ripeätä marssia mallikkaasti. Vakiota pari tuumaa isommat renkaat puolestaan aiheuttavat sen, että Yamahan moottori alkaa tuntua aika kuminauhamaiselta. Yamahalla on helppo tulla ripeämmin, sillä sen ohjaus on tarkka. Can-Am on vauhtihommissa hauska peli, sillä tehokas ja herkkä moottori ovat kuin tehtyjä kunnon roiskimiseen. Tuntuma reittiin säilyy maasturimaisesta jousituksesta huolimatta. Polarikselta ripeämpi marssi onnistuu letkeästi, sillä laitteen ajo-ominaisuudet ovat kunnossa