TALVIAJON . VARARENKAIDEN . MS422_kansi.indd 2 MS422_kansi.indd 2 22.11.2022 11.33 22.11.2022 11.33. TALVIAJON OPPEJA OPPEJA MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2022 | 13,50 € S e n io r No. . 4 . . 115-vuotiaita mainos115-vuotiaita mainospärskeitä pärskeitä USA:sta USA:sta . Valokuvaajan Valokuvaajan AUTOT! AUTOT! . VARARENKAIDEN HISTORIA HISTORIA
Lisätietoja osoitteesta classicmotorshow.fi. Rauhallista joulua toivottaa Classic Motorshown väki Rauhallista joulua toivottaa Classic Motorshown väki Classic Motorshow 6.–7.5.2023 Lahden Messukeskuksessa motonet sivunmainos.indd 107 sivunmainos.indd 107 6.12.2022 9.26 6.12.2022 9.26. Psst… Classic Motorshown pääsylippu on lahja, josta on iloa vielä keväällä
Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Kun mennään oikein vanhoihin – lähinnä kantit ja kolmekymmenlukuiset – niin itse ajaminen muiden seassa vaatii yhä enemmän. Kai L. Usein jälkiasenteiset ja ainakin välkytysteholtaan heikohkot vilkut voivat jäädä huomiotta. Miksi pitää ajaa jolkottaa moottoritiellä, kun vieressä kulkee hiljainen vanha tie – kenties jopa sorareitti. Vaan, etten uskoisi, kyllä lukijamme aavistaa. Toki aina löytyy joku, jolle olemme maltillisemmalla vauhdillamme heille nopean ajonsa este. Mobilisti Senior 4/22 . Valppautta, sen huomioimista, ettei takana ajava, sitä esim. 3 MOBILISTI A j o n e u v o h i s t o r i a l l i n e n a i k a k a u s l e h t i S e n io r 4 Erikoisalbumitalkoot 8 Ei saa unohtaa 12 LPR-rompetori 16 Uusin silmin 24 NAG-esite 28 Nostetta ja nostoa 34 Pärskeitä 115 v. Miksi emme voisi yrittää soveltaa nykyajan mahdollisuuksia vanhaamme vaikka ne nyt eivät ihan istu auton vuosimalliin. Uusin eväin monet asiat ovat mahdollisia lähestulkoon näkymättömin ulkoisin muutoshaitoin. Kaikkihan toimii enimmältään hyvin, kun on kesä ja valoisaa. Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. Myös me vanhoillamme ajavat voisimme tehdä jotakin. Runsastuvasta liikenteestä huolimatta ilmassa tapaa olla hyvää tahtoa, jopa satelee peukutuksia. Sitä ajamisen rohkeutta kysytään harrastajalta muillakin tavoilla – lisääntyvästi. Voisiko sen käyttää vanha-auton nykytiekelpoisuuden paranteluun modernin ajan mahdollisuuksia hyödyntäen. Bremer Kannen kuva: Valokuvaaja Otso Pietisen Buick maalaismaisemassa vuonna 1938. kuva: Otso Pietinen (Museovirasto) paakirjoitus422.indd 3 paakirjoitus422.indd 3 22.11.2022 9.40 22.11.2022 9.40. takaa 42 Uutisia, tapahtumia, kuultua 50 Vanhamainoksia 56 Walter B:n talviajokoulu 58 Todellista talviajoa 60 Lukijain postia 66 Vararenkaat 72 Kuvakeittoa 78 Valokuvaaja ja automies 82 Autoilmoittelua ROHKEA HÄN JOKA VANHOILLA AJAA T iivistäen: siis vanhemmalla autolla ja valtakansan seassa. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Punamusta Oy ISSN 1457-6988 PANKKI NORDEA FI80 1025 3000 2143 15 . Tästä voisi tietysti jatkaa saivartelemalla mitä tarkoitan vanhalla autolla kuin myös, keitä ovat valtakansa. Paremmat iskarit, ehkä nykyisellä led-tekniikalla toteutetut ja vanhoihin umpioihin piilotetut paremmat valot ja vilkut. 09-2727 100 fax 09-2727 1027 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA Kai L. Äkkinäisen sateenpyrähdyksen tullen vanhan auton tuulilasin pyyhinkoneisto on hidas ja pyyhinalaltaan kapea-alainen, jne. Sorateille on jopa omia karttapalvelujaan, sillä niitä suosivat nykyisin myös maastomoottoripyöräilijät ja polkupyöräilyn harrastajat. tehokkaine jarruineen, osaa lukea mitä edellä, ajavana teet. KUSTANTAJA Kustannus Oy Mobilisti Niittyläntie 11 00620 HELSINKI puh. Lehti ilmestyy 2022 25.3., 22.6., 9.9., ja 2.12. Vähemmän soutavat uudemman ajan renkaat ei vielä tee autostamme rodia. Koko pimeä talvi on edessä.
Albumia varten skannattiin varmuuden vuoksi huomattavasti suurempi määrä kuvia. Käyttämätttä jääneet eivät mahtuneet, sopineet taitollisesti tai olisivat tuoneet tiettyjä automerkkejä yliedustetuksi albumin sivuilla. Erikoisalbumi ei kuulu Mobilistin eikä Seniorin tilaukseen; sen painos on rajoitettu, ja ainoastaan irtomyynnissä lehtipisteissä. Matti Ouvinen 1 100 sivua hyödyllisiä autoja! 100 sivua hyödyllisiä autoja! 17,50€ (sis. Mobilisti Senior 4/22 EILINEN EI RUOSTU IV Työn sankarit MITÄ VOIT ODOTTAA ERIKOISALBUMIN SISÄLLÖLTÄ. ALV 10%) HINTA S e n io r ERIKOISALBUMI EILINEN EI RUOSTU IV Työn sankarit Eilinen ei ruostu_IV_kansi.indd 1 Eilinen ei ruostu_IV_kansi.indd 1 21.10.2022 11.34 21.10.2022 11.34 MAINIO MAINIO LAHJAIDEA! LAHJAIDEA! OSTETTAVISSA OSTETTAVISSA LEHTIPISTEESTÄ! LEHTIPISTEESTÄ! Lappeenrannan takseja vuonna 1949. Bremer, Janne Halmkrona, Kimmo Koistinen ja Matti Ouvinen – kommentoimana. 4 . eer4-talkoot.indd 4 eer4-talkoot.indd 4 22.11.2022 9.47 22.11.2022 9.47. Miksi emme tarjoaisi niiden muodossa pientä maistiaista senioristisen erikoisalbumin antimista. Satasivuinen jykevä albumi sisältää lähes kolmesataa kuvaa Mobilistin arkistoista albumin kirjoittajiensa – Kai L. Kalusto 100% amerikkalaista, suuri osa epäilemättä "Äänisjärven kiertäjiä", sotamme peltisiä veteraaneja. Neljäs Mobilisti Senior -erikoisalbumi on kunnianosoituksemme autoille töissä ja hyötykäytössä – limousinesta linjuriin
Lumiketju on riittänyt vain toiseen etupyörään! eer4-talkoot.indd 5 eer4-talkoot.indd 5 22.11.2022 9.47 22.11.2022 9.47. Elannnon Thames (Ford) -leipäauto on saanut pusun vasempaan lokariinsa. Nuori mies, Lapin lääniin rekisteröity kolmivärimaalattu Leylandin rekkaveturi, puoliperävaunu ja suurehko vekseli maksettavana. 5 Jakelutöissä sattuu pikkukolhuja. rakensi nelivetokonversioita brittikuorma-autoihin – ainakin Fordsoneihin ja Austineihin. Tässä Holger Eklundin kuvassa 1955-64 tuotannossa ollut Austinin WE-sarjan kuormuri demonstroi Martin Harper -nelivetoa. Tuulilasille vedetyt pölynimurisuuttimen näköiset huurteenpoistoputket toivat lämpöä konehuoneesta, tokko Thamesissa varsinaista lämpöpuhallinta oli. Hydraulinen voimansiirto ja sen mahdollistamat nosturit tulivat käyttöön vasta myöhemmin. Lontoon lähellä Guildfordissa toiminut Martin Harper Ltd. Mobilisti Senior 4/22 . Runkojen kuljetusta varten autoon on asennettu auton voimansiirron kautta tehonsa saava kuormauslaite. Takapyörien fender skirtsit ovat oudon hienostelevaa lainaa Englannista. Jäikö auto maahan, vai oliko se vain näyttelykappale
Valokuvan taustalla kerrotaan, että henkilö kuvassa on Matti Sani. 6 . Korpivaara toi näitä maahan ennen sotaa toistakymmentä kappaletta. Taustalla upouutta Helsingin Kulttuuritaloa. Mutta tuo 1939 Steyr "Baby"! Vielä 1960-luvun taitteessa liikenteessä Helsingissä! Pikku-Steyrin valmistusmäärä jäi noin 13 000:een; Volkswagen sai etusijan Hitlerin valloitettua Itävallan. Useidenkin brittikuorma-autojen V-muotoiset ikkunalinjat olivat aikansa vaihe. Oltaisiinko Helsingin Sörnäisten rantatiellä. Puutalo purettiin sittemmin, ja sen kohdalla on nykyisin parkkialue. Taustan Commer saattaisi myös olla, siinä tapauksessa kaksitahtisella TS3-moottorilla. eer4-talkoot.indd 6 eer4-talkoot.indd 6 22.11.2022 9.47 22.11.2022 9.47. Mobilisti Senior 4/22 Tämä kuva ei päätynyt albumiin, koska siinä ei ollut hyötyajoneuvoa; viereisessä negatiiviruudussa oli. Hämeen läänin punavalkoisissa tilapäiskilvissä oleva Austin on jo dieselmoottorilla. Renault Goelette uhkaa nousta plaaniin vedenpaisumuksen valtaamalla kadulla. Ylimääräinen valonheitin konepellin päällä viittaisi Commerin käyttöön kenties lumen aurauksessa
hallitus kaatui sittemmin yöpakkaskriisin seurauksena. Tämä matkailuauto rakennettiin Chicagosta eläköityneen ja olympialaisista alkaen Suomessa toisen uran tehneen Checkerin alustalle. Hyvin ammattimaisen näköinen toteutus kertoo myös vahvasta kotimaisesta osaamisesta, jota saattoi löytää pikkupaikkakuntienkin koriverstaista. eer4-talkoot.indd 7 eer4-talkoot.indd 7 22.11.2022 9.47 22.11.2022 9.47. Etummaisen Volgan talvimaskiratkaisussa on tee-se-itse -henkeä; yleensä ne eivät edes tarvinneet sellaista. Etualalla tuliterän näköinen ensimmäisen polven Volga M21, taustalla toinen samanlainen, pari 1951 Chevyä sekä 1957-58 Opel Kapitän. Sokoksen talon ja rautatieaseman välissä parkissa olevat pirssit ovat kaikki G-tuotteita: GAZ ja GM. Sokoksella on vietetty posliiniviikkoa, taksimiehistä emme mene sanomaan mitään. Uuden Suomen arkistoista kulkeutuneen kuvan taustalla lukee: "Kokoomuksen vaalibussi lähdössä 1958." Henkilöistä olemme tunnistavinamme vasemmalla pitkäaikaisen puoluevaikuttaja Juha Rihtniemen ja bussista lakeutumassa olevan Tuure Junnilan. Mobilisti Senior 4/22 . Elettiin vielä vaaran vuosia, ja vaalien voittajia olivat SKDL, SDP ja Maalaisliitto, joiden muodostama Fagerholmin 3. 7 ERIKOISALBUMISSA 100 SIVUA TÄTÄ LISÄÄ! ERIKOISALBUMISSA 100 SIVUA TÄTÄ LISÄÄ! G-miesten kokous. Kuvan oikeassa laidassa pilkottaa kunnianhimoinen pikkuvaunu Amerikasta, Willys Aero
Paperossi suussa lavalla seisoo raitiovaunun kuljettaja Knut Wickström. Siinä minua, 23-vuotiasta KLB:tä haastattelee mikrofoni kädessä Yleisradion reportteri, majuri evp sekä TV:n suositun Levyraati-ohjelman pitkäaikainen vetäjä Jaakko Jahnukainen. Autoliitto) täytti 40 vuotta, me hullut suostuimme AK:n kosintaan ”tulkaa ja näyttäkää mitä harrastatte”. Eikö sekin ole tavallaan osa autohistoriaa. Tuulilasin oikean reunan peitossa seisoo kookas borsapäinen Reni Hildeen, noista neljästä alkujäsenestä ainoa yhä elossa oleva. Parempihan tilanne tavallaan on nyt, ei sillä. Baskeri päässä auton käsitoimisena “kaasuttajana” toimi Maa ja Kallio Oy:n maanraivauskuormurin kuljettaja Naem Samlihan. Aiheena olivat ensimmäiset Retkeilyajot Helsingin Kauppatorilla 1959. Silloin nuoren SA-HK:n eli ”Sahkin” pieni alkuporukka kunnosti talkoilla romukaupasta pelastetun (todella, romukaupasta, ja viime tingassa), noin 1919-1922 mallisen, umpikumipyöräisen Republic-amerikkalaiskuormurin. Saati milloin ja missä. Art oli myös eräänlainen näkijä. Puhuttiin tekijänoikeuksista. Muistan miehen siitä, että siviilissä hän ajeli pienellä Hotchkiss-kuorma-autolla (Maan Auto Oy:n entinen ”tsuppariauto”) vm 1950, taatusti silloin maamme ainoa. Kun silloinen AK eli Suomen Autoklubi (nyk. . Minä hankin nuo A-345-koekilvet, olinhan silloin myyjänä Saab-maahantuojalla, Importer Oy:ssä. Mutta siinä on jotakin, mitä tuskin enää koskaan tulee Suomessa tapahtumaan. Nykyään ei kai eväkään liikahtaisi samaisen instituution taholta – paitsi jos kuvausryhmällä olisi mukanaan “asiantuntija” tuomitsemassa moisen ympäristörikoksen. En tässä nyt mitään vakavahenkisiä pyri veistelemään, mutta eräs asia vaivaa ja se on: kun uudelleen katsomisen arvoisiksi koettuja kuvia julkaistaan nyt, niin eikö olisi reilua nähdä hiukan vaivaa ja kertoa (tai edes yrittää selvittää) kuka kuvan otti. Mobilisti Senior 4/22 Ei saa unohtaa Mitä moittimisen arvoista ollaan nyt muka unohtamassa. Tässä muutama esimerkki. Sitten äkisti, melkein kuva kuin kuva olikin netissä vapaata riistaa – jopa tiukkojen käyttö-oikeuksien takaiset SA-kuvat. Ennen internetin syövyttävää vaikutusta kuvan julkaisu edellytti aina jonkinlaista kuvaajan tai kuvan oikeuksien haltijan lupaa. teksti: K.L.B. Tämä peloton tekninen lahjakkuus asuu nyt Tammisaaressa. Taaempana seisovia silloisia pojannassikoita en tunnista. Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry:n perustamiseen 1958-59. Jutun avauskuvana olevaa Artin ottamaa otosta on kyllä näytetty monissa yhteyksissä ja aina ilman yritystäkään kertoa, mitä kuvassa tapahtui tai keitä siinä näkyi. Hän ehti toimia myös parin hyvin isänmaallisen julkaisun päätoimittajana, esimerkiksi Peitsi-lehdessä. Mutta silti, tuo ”kunnia sille, joka kuvan otti”-puoli ei saisi unohtua. Sama Republic on nyt Vetku ry:n hyvässä hoidossa. eisaaunohtaa.indd 8 eisaaunohtaa.indd 8 21.11.2022 14.45 21.11.2022 14.45. kuvat: Art Wirmola H elsingin Lauttasaaressa ikänsä asunut monikykyinen toimittaja, Art Wirmola, (epävarmasti muisteltuna noin 1914-1999) vaikutti kannustuksellaan suuresti mm. Hän ikuisti ylivertaisen ahkerasti kuvia alkavasta vanhojen autojen harrastuksesta, sitä pitkälle 60-lukua. Siispä kerron: Ensinnäkin, kuvassa ei ole mitään lavastettua. Kuvassa Republic on ajettu omalla moottorillaan Munkkiniemen Riihitieltä asti, tässä takana on jo pääosa Mannerheimintietä ja taustalla Eduskuntatalo. Tiedän, tämä kuva voi haiskahtaa jo itsekehuiselta (löytyy myös SA-HK:n historiikkikirjasta). Ratissa on Olavi Helldan, VR:llä sähkömiehenä toiminut, meitä hieman vanhempi, upea ihminen. 8 . Siksi, että vapaampien kuvamarkkinoiden myötä kaikesta vanhasta päästään kertomaan laajemmin, ilman kuvapalkkioiden kustannuspaineita. Kuvien lukumäärissä Art ei päihitä toista niiden vuosien kuvaaja-uurastajaa, Rainer Stolzea, mutta Art kuvasi juuri silloin, kun autovanhukset olivat valtakansan silmissä pelkkä riesa – malliin tai kuntoon katsomatta
Taustalla kaikki vetoturvamme eli Pfalerin Jeep. Repun lähes alati oikkuillessa, se ”ajettiin” milli kerrallaan talliin vääntäen kampea vaihde päällä. Vedämme sitä irti leppävaaralaisen (Espoo) romuttamon savipihalta. Ehkä ensimmäinen kuva Repun noudosta. Oli muuten sadistisen rankkaa puuhaa! Kaikki nykymaailman lähisiirtoon käyvät kikat ja apukonstit olivat silloin vielä tuntematonta herkkua täällä Suomessa. Etupyörästä on työntämässä edesmennyt Dick Antin, silloin valokuvaliikkeen myyjänä Helsingin keskustassa. eisaaunohtaa.indd 10 eisaaunohtaa.indd 10 21.11.2022 14.45 21.11.2022 14.45. 10 . Mobilisti Senior 4/22 Yläkuvassa taustalla näkyy klubimme talli No 1, Espoon Mankkaalla sijainnut maapohjainen entinen navetta. Hänkin tuli työntötalkoisiin näemmä suoraan töistä
Kun säntäsin säikähtäneenä paikalle, mies virkkoi: ”Tämä on jo mennyttä, mutta ensi viikolla aloitan tuon viimeisen (eli kuviemme auton) pilkkomisen”. Loimaan Purjelentokerho möi tätä vintturiautona käytettyä Isottaa ensin minulle hintaan ”500 markkaa käteistä tai toimiva Ford V8 -moottori”. Takana naapurina näkyy pala ”m/27”-kalkkitekstein varustetusta Renaultista. Ei mennyt edes kahta päivää, kun kolmen miehen mobilistinen kommandoryhmä ilmestyi neuvottelemaan sen viimeisen ostosta. On tätäkin kuvaa kai näytetty, mutta noinkohan on osattu kertoa kummoisia taustalla seisovasta I-F:stä eli Isotta-Fraschinista, vuosimalliltaan noin 1927. eisaaunohtaa.indd 11 eisaaunohtaa.indd 11 21.11.2022 14.45 21.11.2022 14.45. Juuri avioituneena rahkeeni eivät riittäneet ostoon (eli en edes haaveillut saavani lupaa vaimoltani Pirjolta), joten välitin sen samoin ehdoin edelleen DI Per Finnilälle siihen naapuriin, Hollantilaisentielle. Häneltä auton sittemmin osti Aulis Pakula ja kunnosti sen, vaan missäköhän I-F nyt on. Sen muistan, että ystäviemme sinne jättämistä jättikokoisista (kaali)padoista (?) saimme romikseen myymällä mojovat tukirahat. Pelastamme Repu oli ilmeisimmin ollut uudesta Helsingin SOK:n maahantuoma, omistama ja käyttämä. Ajaessani romiksen porttiaukon ohi näin, miten mies pihalla pilkkoi hitsipillillä autoa no 6. Tällaisia vastaavia umpikumipyöräisiä oli SOK:lle jäänyt nurkkiin aina vuoteen noin 1959 saakka yhteensä 7 kpl. Huomaa tynnyrillinen bensiiniä lavalla – ja sitä muuten tarvittiin, puolet kun roiskui yli. Kuvassa auto on väliaikaisesti pelastettuna silloisessa SA-HK:n ensimmäisessä yhteistallissa Kirkkonummella, Obbnäsin tienristeyksen kohdalla. Mobilisti Senior 4/22 . 11 Harvinaiseksi jäänyt kokokuva Repusta paraativalmiina, odottamassa esiintymisvuoroaan Helsingin Kampin bussipihalla. Löytäessäni sattumalta kuvan Repun, olin fillariretkellä Munkkiniemen tienoolla. Kyseinen talli oli itäisten ystäviemme, entisten Porkkala-vuokraajien sotilaille tarkoitettu kylmä ruokala. Missä lieneekään nyt
Mustin kilvin ja päällisin puolin aika räpeltämätön 1938 USA Ford V8. Kuha vaan ei olis kovin vilpoisa”. I loisin yllätyksistä oli kokea itse toripaikka. Ei ole vaikea arvata, ettei sen sorttinen kaupankäynti nyt oikein suju. Mobilisti Senior 4/22 Lappeenrannan romutori, 15.10.-22 Täynnä virtaa Olihan tuo romutori Lappeenrannassa yllätys – iloinen sellainen! Jotenkin kaikki meni toisin, kuin mihin olen tottunut ja helsinkiläisittäin katsoen hämmentävän vähä-äänisesti. Ei riviäkään alueen päälehdessä. Tuntui ihan huvittavalta nähdä paikan marmoripintaiset lattiat täynnä ”ruostetta” (ei pidä säikähtää tuota sanaa, se on vaan alan termejä). uudet ajovalot ja lasit Renault Dauphineen. 12 . Pitkään Kaakkois-Suomessa toimineen, mutta lopettaneen liikkeen jämiä. Ei juurikaan mainintoja (euro)autoharrastajien kerholehdissä. K.L.B. Toisaalta se on meidän Kaakonkulman väelle hetkellinen etu, avaraa tilaa löytyy. Se oli upeudessaan jotenkin jalat alta vievä. Ei edeltäviä mainosjulisteita. Aloitetaan siis toripaikasta. Kun kyselin uskoakseni tietäviltä, saatoin kuulla: ”En mie tiiä mis ne täl kertaa kokkoontuut; kai hyö ovat taas löytänt jonkun kolon. Ei äännähdystäkään paikallisradiossa. Sain jonkinlaisen selityksen: paikka oli rakennettu ensisijaisesti laatutason autokaupan hierontakeskukseksi idästä tuleville asiakkaille. Nykyiset rompetorit kun ovat aivan liian usein menettäneet muistiyhteyden vanha-autoharrastukseen. Sieltä olisi löytynyt mm. En oikein hahmottanut, mikä taho nämä järjestää. Siihen sopi nimenomaisesti, ettei tapahtuman tavaratarjontaa hallinnut tuttu ja tuhannesti nähty, vakio-kirpputori-krääsä – ei ainakaan yksinomaan. Kaipa tieto on siirtynyt näissäkin asioissa sosiaaliseen mediaan, nykyajan viidakkorumpuun. lappeenrannanrompetori.indd 12 lappeenrannanrompetori.indd 12 22.11.2022 9.50 22.11.2022 9.50. Joku tosin veisteli tuohon jotakin tyyliin: ”Mutta tällä kertaa siitä piti myös maksaa jotakin...” Tähän kyllä sanoisin, että laadusta kannattaakin maksaa! Tarjolla jo vaikeasti löydettävää noin 50-luvun euro-kulutustavaraa. No, tietty sen pitää olla matala ja rottamaisen pintaruosteessa ollakseen jotakin
Pasi Hyökki, vahvasti USA-osiin painottunut myyjä, tuli Ruotsinpyhtäältä ja niin edelleen. Mobilisti Senior 4/22 . Häneltä olisi joutanut jopa uutta tavaraa etenkin 1950-90 luvun Mersuihin, näin esimerkiksi kromattuja äänimerkin painalluskehiä ohjauspyörään. Yksi laatutavaran myyjä tuli Turusta (Kimmo Lampisen Arwopaperi), toinen Köyliöstä (Nippelit.fi), kolmas Vantaa-Keravalta (uuttakin harrasteikäistä Mersu-osaa). 13 Järjestelyn ehkä ainoa kauneusvirhe oli se, että aukioloaika oli suppeahko, yleisö pääsi sisään vain klo 9-14. On vissiin Zündapp Bella. Mistä löydän ”viidakkorummun” tiedot. Hillitystä tiedotuksesta huolimatta vakavat tavaran tarjoajat kokivat sen vaivan arvoiseksi. Vastaus: neukkujen Tula, punastelematon kopio lähinnä saksalaisesta Hoffman, Dürkopp tms. Tai ilo tietojen vaihdosta. Tai mahdollisuus päästä eteenpäin jonkun oudon harrastehimmelin elvytyksessä. Ei kai se veroherra voi noin mälsäpää olla, että kyttää 5-7 tunnin pikamyynnin oletettuja voittoja – jotka tosiasiassa taitavat kaikkien kulujen jälkeen haihtua monesti kolikkotasolle. Vai onko sittenkään. Hän kun löysi torilta uuden renkaan ACE Capri -skootteriinsa. Jos valtapäättäjät hiemankaan ajattelisivat, miten olisi huomioida kansalaisten mielialataakkaa vähintäänkin virkistävä sosiaalinen kanssakäynti. Niin outoa kokoa oleva rengas, jota voisi joutua hakemaan pitkään. Tätä katsellessa yksi jos toinenkin hieraisi silmiään. Siihen voisi esimerkkinä kertoa eräänkin nuoren miehen (16 vee?) onnenpotkusta. Kaikkia en pikapiipahduksella edes tunnistanut. -skootterista, moottorin kokoluokka ehkä 200 cm³. Suomen ilmastossa vakavasti pohdittava ratkaisu muillekin organisaattoreille. Sama Mersut tunteva myyjä löytyy arkisin Vantaan suunnalta. Suorastaan ylellistä oli se, ettei tarvinnut seistä sateessa ja tuulessa, ei keskeyttää myyntiä tai hankintoja myrskypuuskan vuoksi. Takavuosina hän entisöi muun muassa tyypin 220a vuodelta 1951. Ja sekin siis vaihtoi omistajaa pikkurahalla. Konela Oy toi näitä näytteeksi pari uutena, mutta tämä luiskahti Suomeen Virosta. Tunnustetaan nimiä ja osoitteita vain lievän pakon edessä ja silloinkin puseroon puhisemalla. lappeenrannanrompetori.indd 13 lappeenrannanrompetori.indd 13 22.11.2022 9.50 22.11.2022 9.50. Sen sijaan saattoi hieroa kauppoja tasalämmössä sisällä. En voi olla lämäyttämättä tähän loppuun järjestäjille ikivanhaa toivettani: myyjien nimet esiin! Olisi hyvä olla edes nopea valmius antaa pyynnöstä puhelinnumero – joku ostoaie voi tulla mieleen vasta kotimatkalla! Nyt taaperramme kaameassa veroherran iskun pelossa
Tunnistin monia etelän miehiä, jotka poikkesivat paikalle mökkireissullaan. Samalla lappeenrantalaisella harrastajalla oli tarjolla vanha kotiradio, 1937-39 Buickin etulokasuojiin upotettavien varapyöräkoteloiden koristepellit ja 1939 Ford V8:n aika hyvä lokasuoja ja Pontiac Parisiennen neljä ovea. Mobilisti Senior 4/22 Kun pääkaupunkiseudun sisätila-rompetilaisuuksista yleisö alkaa haihtua jo keskipäivän aikoihin, täällä sen kuin tunnelma tiheni. lappeenrannanrompetori.indd 14 lappeenrannanrompetori.indd 14 22.11.2022 9.50 22.11.2022 9.50. Tullut Lappeenrantaan asti katsomaan. Ellen pahasti erehdy, eräs takavuosien merkittävä autolehden omistajaosakas Helsingistä. Kovin, kovin tutunoloinen hahmo oli hänkin. 14
Ilmeisen täydellinen ja ajovalmis. Semminkin kun se oli aivan umpiruosteessa. Sieltä kaikkineen, plus katoamisriski, yli 500 €, jos sekään riittää. Chrysler New Yorkerin tai Imperialin harvinaisesti täysin murtumaton, luunvärinen ohjauspyörä. Mutta tarvitsijoita voi tosiaan olla vähän, sillä osa on noin 1952 Willys Aero -henkilöautosta. Siistimistöitä riittäisi, mutta jos joltakin puuttuu, niin tässä se olisi. Olisi tietysti houkuttelevaa sanoa, ettei moisesta, enimmille tunnistamattomaksi jääneestä USA-auton takalokasuojasta kukaan kiinnostuisi. 15 Tarjolla täydellisen oloinen DDR:ssä tehty MZ 250 cm³. Melkein teki mieli mennä ostamaan auto tuohon ohjauspyörään… lappeenrannanrompetori.indd 15 lappeenrannanrompetori.indd 15 22.11.2022 9.50 22.11.2022 9.50. Sellainen, tosin aika raato, löytyisi ainakin Yrjö Bremerin autoriveistä (Hki, Metsälä, Niittyläntie). Tästä pyydettiin satanen. Mobilisti Senior 4/22 . Toisaalta lokasuoja oli uusi ja ”vain” ulkosäilytysruosteessa. Kyllä, saahan noita kieputtimia pinnoitettua ulkomailla, vaikkapa Australiassa, mutta hintataso. Hintakin esillä: 2 000 € Oudon näköinen mittaritaulu kuuluu johonkin 30-lukuiseen Hudsoniin
Minuun otti helmikuussa 2015 yhteyttä Kyösti Romppanen eli Romppasten veljessarjasta kai nuorin. Päättele itse. Jossakin, jollakin se siis saattaisi yhä olla. Kovakattoisia Bantam Coupeita löytynee Suomesta työn alla 2-3 kpl. Onhan kuva sävähdyttävän söötti, totta vie! Peräti 17 lasta siinä ilakoi 1939 Bantamin vetämässä, kuulemma itse tehdyssä peräkärryssä. 16 . Nyt tiedetään, että kuva on otettu Helsingin Lauttasaaressa, ehkä Isokaari 6:n pihassa. Oikealla Leo Romppanen palkintokaappiensa äärellä. Ekmanille, jonka lähipiiristä löytyy myös se toinen, uutena (Romppasen maahantuomana) Viipuriin myyty Bantam Roadster. Lisäksi on pari muuta, mutta melkoisen muunneltua Bantam Roadsteria. No, onko sitä kaikkea vanhaa ja ohitettua tarvettakaan retuuttaa mielessä, joku tuhahtaa. muutama, ehkä ennennäkemätön kuva Romppasen ajamisista mm. Ohessa vielä Lasse Rehu, Leo Romppanen ja Ilmo Teräs Ruotsissa kisamatkalla 1949. Harmi, en ole saanut häneen yhteyttä sen koommin, mutta ehdimme kyllä tavata. K.L.B. Eltsussa. Uusin silmin.indd 16 Uusin silmin.indd 16 22.11.2022 9.57 22.11.2022 9.57. Tuosta autosta oli silloin tukoksiin saakka juttua niin lehdissämme kuin myös 45 minuutin pituisessa, Veli Vartialan 2014 tekemässä ”K.L.B.-dokumentissa”, joka on näytetty Ylen TV-kanavilla jo neljästi. Mobilisti Senior 4/22 Uusin silmin Uusin silmin Vuodet vilahtavat ohi, ikäpolvet vaihtuvat ja jopa lähimenneisyyden asiat ja kuvat etääntyvät mielestä. Ja voi miten puuta heinää oli taas Hesarin ilmeisesti nuori kesähenkilö kirjoittanut sen tekstiksi! Että kuvassa oli oikein kotitekoinen auto jossakin päin Helsinkiä. Ettei vaan sekin ollut Leo Romppasen tekosia. Taas toisaalta, joskus palaaminen johonkin takavuosien tapahtumaan tai muistoon voi avata siihen aivan uuden näkökulman. Kuvasta vielä: siinä näyttää olevan yhä tehtaan alkuperäissufletti (kuomu). Kun auton aikoinaan Rainer Stolzelta ostin, sellaista ei enää ollut. Omistin vielä silloin tuon takuuvarmasti saman auton, jonka Reijo Koivunen minulle entisöi. Oheinen kuva ilmestyi yllätyksekseni muutama vuosi sitten Helsingin Sanomissa. Voinen todeta myyneeni Bantamini muutama vuosi sitten Martin W. Mutta, lopultakin, tässä kävi onnekkaasti. Entiset itsestäänselvyydetkin saattavat etäännyttävän tauon jälkeen näyttäytyä toisessa valossa; ehkä kaikki ei ollutkaan niin suoraviivaista. Tiedoksi: viipurilaisesta Leo Romppasesta (22.7.1906 Viipurin Soanlahti 22.5.1991 Kauniainen) on julkaistu lehdissämme jopa juttu, joten tässä hänen elinkaarensa. Totta. Ainakin haluttaisi väittää niin. Kun tuo kuva ilmestyi, minua harmitti
Mutta että on ilmestynyt myös julkaisu nimeltä ”Sarjakuvalehti”. Ne olivat aikoinaan (ja edelleen?) arvostettuja keräilykohteita. Mobilisti Senior 4/22 . Sillä nimellä oli kääpiöautohanke noihin aikeihin; voimanlähteenä oli kai Pannonia-moottoripyörän kone. Haluttaisi arvata, ettei näiden kuormurien tuontia tosiasiassa tapahtunut edes näyteauton vertaa. Kuvaanti on kunnianhimoisen kattavaa ja kestää jopa 2020-lukuisen katseen. Vaunu ja Varaosa -niminen firma, mahtoiko aikoinaan toimia Porissa (Isolinnankatu 23). Elettiin vuotta 1956 – Unkarin kansannousun aikaa. Yhtä kaikki, oli ainakin yritystä. lehti. Uusin silmin.indd 17 Uusin silmin.indd 17 22.11.2022 9.57 22.11.2022 9.57. Maahantuoda nyt Suomeen Unkarissa tehtyjä kuorma-autoja! Ja maahantuonnin kotipaikkana vielä joku muu kuin Helsinki. Entä Balaton. Taltioituneen näytenumeron kannesta löydän vuosimerkinnän 1958 ja numeron 24B – ehkä vuoden 24. Mutta kas, ketään ei tunnu tänä päivänä kiinnostavan vastaavan nuorisoaviisin julkaiseminen. Karumo, kustantaja Valiolehdet Oy, Hietalahdenranta. 17 Harrastepiireissä kyllä hyvin tiedetään Pauligkahviyhtiön aikoinaan julkaisemat autojen värikuvalliset keräilysarjat. Olisiko selitys tämä: nykyautoissa ei ole mitään maiskuttelemisen arvoista. Sisäsivuilta löytyy lisätietoa: kymmenes vuosikerta, ilmestyy joka toinen viikko, päätoimittaja H. Sivuja lehti tarjosi 32. Kyseessä on eräänlainen autokuvalehtimäinen kalustokatsaus aakkosjärjestyksessä. Olisiko B-lisämerkintä kertomassa erikoisnumerosta, jossa ei varsinaisia sarjakuvia ole
Asiaa auttoi, että sen nokalle oli saatu hyvämaineinen AEC:n brittidiesel. Uusin silmin.indd 18 Uusin silmin.indd 18 22.11.2022 9.57 22.11.2022 9.57. Packardin korimuotteja ei rahdattu saattueessa Murmanskiin ja autot poikkesivatkin toisistaan lukuisissa yksityiskohdissa: millimitoitus kaikissa ruuveissa ja muttereissa, selvästi loivempi tuulilasin kulma ja niin edelleen. Toisin taitaa olla toisen kotimaisen, Vanajan laita. Tuossa vaiheessa autoa säilytettiin Vehoniemen automuseossa. Mitä se silloin tarkoitti ja mitä siitä ”puhtaudesta” pitäisi ajatella nyt. Äkkiä kysyttynä en edes tietäisi missä ne/nuo kaksi nykyisin ovat. Oheisen esitteen säästi ja luovutti meille Kari Heikkinen, Helsinki. Tätä iloa ei tainnut kestää pitkään. Vai menikö överiksi. Jo tekstin alku on epätavallisen kiintoisa: AEC:n AVU-470 -diesel on tunnetusti puhdas moottori. Niinpä monien Vanaja-kuormurien esitteet taitavat olla melko harvinaisia. Yhtä kaikki: AECVanaja taitaa vanha-autojen arvomaailmassa rökittää yhä monta Mersua, Volvoa tai Scaniaa. Se oli paljon pienempi yritys, eikä resursseja ilmeisesti riittänyt mainostouhuihin niin paljon kuin naapuritehtaalla. Toinen kai aika varmuudella Suomessa, entä se toinen. Tässä lainaan Vanaja esitteestä tilanpuutteen vuoksi vain otoksen verran ja kehottaisin myös tutustumaan kuvaukseen AEC-dieselistä ainakin jos lukulasit ovat kunnossa. Ynnä: olihan täällä kerran myös vihreä, avomallinen ZIS-110, oli näytteillä ainakin Paimion automuseossa (Seppo Sormunen). Omana muistojeni näkemyksenä oheisen Vanaja-mallin ulkomuoto oli kaikista kotimaisista se nätein ja – asiantuntijoille ei ehkä yllätys – autona se oli paras kotimainen. 18 . Eli Neuvostoliiton Suomelle lahjoittamista kahdesta ZIS110 -limosta tässä kerran se toinen, kuvassa jopa mustapohjaisin HS-42 (vai 48, puskurin sarvi peittää) -kilvin. Mobilisti Senior 4/22 Kotimaisista Sisu-autotuotteista on säilynyt yhtä ja toista, muun muassa esitteinä. Siitä voitaneen kertoa, että se ostettiin sittemmin ”puoliväkisin” Pohjanmaalta Venäjälle… Ehkä on hyvä muistaa, että molemmat autot painoivat pienen panssarivaunun verran, ynnä merkittävä seikka: vaikka ne muistuttivat todella vahvasti Stalinin ihailemaa 1940-41 Packardia, kyseessä oli lopultakin vain härski plagiointi
A. Olavi Sallisen aivan alkuostoksia ja -entisöintejä oli kuvan 1926-27 Rugby ja se on yhä tallella. Vuoman tytär asui silloin Helsingin Munkkivuoressa ja sain häneltä kaikki sukunsa autoalbumit kopioitaviksi. Ehkä ajotapahtumiin pitäisi saada mukaan hitaampi kaista. Muistaakseni 1930-luvun alun Bentley vieraili 1960 Retkeilyajoissa. 19 Rugby (ei Rudge, se on moottoripyörä) -autoja oli Suomessa aikoinaan siinä missä melkein 4-Letukoitakin. Huomaa mm. 1939 Viipurissa – aavistamatta mitä Stalin ja kumppanit tulisivat pian tekemään Viipurille. Vielä muutama vuosi sitten saimme tehdä Senior-lehteen juttua Viipurissa toimineesta Vuoman Autoliikkeestä (Arwidson). Uusin silmin.indd 19 Uusin silmin.indd 19 22.11.2022 9.57 22.11.2022 9.57. erillinen tuulilasinpyyhkimen moottori ja paremminkin taskukäyttöön sopiva taustapeili. Rugby-tuotteita (tunnetaan myös nimellä Star) on Suomessa tallella varmaan 10-14 kpl, mutta ikään kuin kukaan ei kehtaisi näyttäytyä niin hitaalla ja vanhalla laitteella. Merkki oli kai tarkoitettu pykälän verran nelos-Letukkaa hienommaksi. Mistä ihmeestä moinen innon puute johtuu. Kuvassa Olavin tyttäret Liisa ja Leila. Mutta että verraten isoa kuusisylinteristä Mercedes-Benz 230-mallia mainostettiin vielä kesäkuun 9. Katso mittareiden määrää! Olivatko Bentleyn 11 mittaria tehtaan jäljiltä, vai oliko se vaan ajan henkeen sopivaa jälkikäteisparantelua. Mobilisti Senior 4/22
20 . Eli ainakin joskus aikoinaan Letukkaan luotettiin. Mobilisti Senior 4/22 Ihmettelen joskus tykönäni sitä, miten kahta, aikoinaan Suomessa yhtä tavallista ikivanhaa kanttiautoa vaalitaan niin eri tavalla. Mutta ketään ei kiinnosta koko autotyyppi. Uusin silmin.indd 20 Uusin silmin.indd 20 22.11.2022 9.58 22.11.2022 9.58. Mitä sillekin mahtoi tapahtua. Kun verrataan neloskoneista 1927-28 Chevroletia ja niin ikään neloskoneista 1928-29 Ford A-mallia keskenään, niin liikutaan näemmä aivan eri sarjoissa. Kuva (Rainer Stolzen otos) on ensimmäisistä SA-HK:n Retkeilyajoista linjalla Hki-Porvoo-Hki 1959. Edesmennyt Roland Sarlin ajoi tätä, kunnoltaan kuin uutta, kaiketi vuoden 1927 nelos-Letukkaa. Lonkalta arvioituna 95:ttä A-mallia vastaan näet tai kuulet viidestä nelos-Letukasta. Tässä mallissa ei kansiventtiili-neloskoneen päällä ollut edes peltistä suojakoppaa! Kuva on Jämsän ammoisesta Mobiilitapahtumasta ja auto on yhä tallella. takseina, A-malleja tuskin lainkaan. Ehkä on syytä kummastella kanssani: 4-Letukoita oli aikoinaan runsaasti mm. Ja väittäisin kuitenkin, että Suomesta löytyy ehkä 10-15 tiedossa olevan 4-Letukan lisäksi yhä 6-7 kertaa enemmän mallin täysin elvytyskelpoisia yksilöitä. Nyt sen ymmärrettävinä ongelmina ovat umpikorisessa haurastuva puukehikko, maski ja ajovalojen kehykset hapettuvaa ja repeilyarkaa alumiinia (A-Ford nikkeliä), eikä ehkä vähiten, että 4-Letukka tarjoaa hillityt 28 hv, kun A-Ford hytisyttää matkaajia lähes 40 hevosvoiman raivolla. Otetaan rinnalle vielä vanhemman 4-Letukan kuva