. PAL. Kuva-aarteita Kuva-aarteita J. . 2025-45 60 02 05 -2 50 3. . kaikenlaisia kaikenlaisia kilpureita kilpureita . . Viimeiset kesät Viimeiset kesät ja menetetyt ja menetetyt olympiamuist ot olympiamuist ot . 3 . VKO. Studebaker-kuvia Studebaker-kuvia . uutteria kuormajuhtia uutteria kuormajuhtia . Kuvatalkoita Mobilistin arkistoista Kuvatalkoita Mobilistin arkistoista MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2025 | 14,90 € S e n io r No. Similän tapaan J. . Similän tapaan . . . lentokonehylkyjä vesissä lentokonehylkyjä vesissä
Vanhoja Seniorin numeroita voit Vanhoja Seniorin numeroita voit tilata Mobilistin kaupasta! tilata Mobilistin kaupasta! www.mobilisti.fi www.mobilisti.fi Tilaa Mobilistin uutiskirje ja Tilaa Mobilistin uutiskirje ja pysyt sinäkin ajan tasalla! pysyt sinäkin ajan tasalla! www.mobilisti.fi/#uutiskirje www.mobilisti.fi/#uutiskirje. Siivoamme lehtivarastoja. 2 . Mobilisti Senior 3/25 Siivoamme lehtivarastoja
09-2727 100 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Rinnenmäentie 40-1 07150 LAUKKOSKI PÄÄTOIMITTAJA Veli-Pekka Ääri GRAAFIKKO / TUOTTAJA Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1457-6988 PANKKIYHTEYS FI75 5282 0120 2157 83 PALAUTTEET K.L.B:LLE Kai L. E uroopan unionin romuautoasetuksen sisällöstä on väännetty vallan kammareissa jo pitkään. 3 Harrasterekisteri. Eikö sen pitäisi olla täysin ilmoitusluontoinen asia, jonka voi rekisteröidä harrastaja itse suoraan Traficomille, mikäli EU-tasolla ei ylimääräistä byrokratiaa edellytetä. Museoajoneuvojärjestö SAHK on esityksessään Liikenneministeriölle ja Traficomille kaavaillut, että kansalliset ja valtakunnalliset ajoneuvojärjestöt tulisivat tarkastamaan historiallisesti merkittävät harrasteajoneuvot ja kilpurit museoajoneuvotarkastustoiminnan mukaisesti. Mobilisti Senior 3/25 . Museoajoneuvojen tarkastamisen ja dokumentoimisen vielä ymmärtääkin, kun tavoitteena on museaalisten arvojen vaaliminen; harrasteautoissa ei. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Aikana, jolloin ihminen voi itse määrittää oman sukupuolensa, tuntuu hullulta, että tarvitaan pseudoviranomaisvaltaa käyttäviä järjestötahoja määrittämään sitä, mikä on harrasteauto tai kilpuri. • Lehti ilmestyy 2025 viikolla 13, 26, 36 ja 49. Harrasteja museoautojen määrittely jää jäsenvaltioiden hoidettavaksi. Kompromissiehdotuksessa sallitaan kansalliset poikkeukset historiallisten ja harrasteajoneuvojen sekä niiden varaosien osalta. Eri EU-maiden harrasteja museoajoneuvojärjestöt ovat osallistuneet valmistelutyöhön ansiokkaasti, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että mobilismin eksistentiaalinen kriisi ollaan väistämässä. 4041 0820 PEFC/19-3-3 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä tai kontrolloitua alkuperää www.pefc.fi. Matti Ouvinen KUSTANTAJA Mobilisti Oy puh. Bremer Pihlajamäentie 3 53850 Lappeenranta 0400 799 730 • Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä
4 . Mobilisti Senior 3/25 3/2025 SENIOR Pääkirjoitus 3 Motor 1926 6 Katsaus autoalan ammattilehteen. Uutisia, tapahtumia kuultua 22 Tyhjät tiet 28 Kun liikennettä oli vähän. Kulmikkaita kantteja, vauhdikasta virtaviivaa 12 Katsaus Jussi Similän kuva-arkistoon. Voi hylky! 32 Lentokoneiden hylkyjä makaa monessa vesistössä. Uutteria kuormajuhtia 46 Varhaisen Suomen kuormureita sotaan, rauhaan, hätään ja työhön. kysyy: Olisiko kuolleiden merkkien kerhoilla yhteistoiminnan paikka?. Kuvatalkoot 64 Studebakerin vuosikymmenet 74 K.L.B. Toimituksen Adler 37 Skabaree 38 Kaikenkarvaisia kilpa-autoja vuosien varrelta. Viimeiset kesät 56 …ja kadonneet olympiamuistot
5. Mobilisti Senior 3/25
Ja taas sama alusta. Valtavia ylivuotisiksi jäävien uusien autojen varastoja ei ollut ja useimmilla valmistajilla takanaan erittäin tuottoisa vuosi ja omavaraisuusaste korkea. Erona oli kuitenkin se, että ala oli vihdoin oppinut säätelemään tuotantoa riittävällä tarkkuudella, jonka seurauksena jälleenmyyjien varastot eivät olleet läheskään niin täynnä kuin 1925 aikana. Seuraava myyntikausi, 1927, olisi sen perusteella taantuvaa aikaa, mutta nyt se kohdattaisiin paljon paremmista asemista. Lehti mainitseekin kenttätason oppineen suursodan päättymisen jälkeen kolmen vuoden rytmin: ensin kaksi vuotta nousua ja sitten yksi takapakkia. Lehden muita teemoja olivat edelleen suuria toiveita ja epäluuloja herättäneen töiden kiinteän hinnoittelun soveltaminen jopa korien maalauksen kaltaisiin operaatioihin sekä yrityksen sisäisen kilpailuhengen herättäminen kaikkien hyötyessä. Vuosi oli sujunut yläja alamäkineen niin hallitusti, että lehden toimitus uskoi USA:n ajoneuvoteollisuuden olevan valmis mihin tahansa haasteisiin, joita tulevaisuus sen eteen heittäisi. Kimmo Koistinen J oulukuussa 1926 oli jo selvää, että vaikka henkilöautojen kokonaistuotanto nousisi lähes neljännesmiljoonaa korkeammalle tasolle kuin vuotta aiemmin, eivät myyntiluvut olleet aivan niin suotuisia. Etenkin Fordia onniteltiin vanhenevan T-mallinsa hinnan hilaamisesta alaspäin. 6 . Mobilisti Senior 3/25 Ei syytä HUOLEEN Otteita autoalan ammattijulkaisusta vuodelta 1926 osa II Yhdysvaltalainen ammattijulkaisu Motor päätti vuoden 1926 raportoimalla joulukuun numerossaan alan hyvästä menestyksestä. Motor kehuu teollisuuden asiantuntijoiden hahmottaneen ainakin USA:n kotimarkkinoiden autokaupan syklisyyden, joka oli vakiintunut suhteellisen ennustettavaksi kunkin vuoden sisällä ja jopa pidempinäkin kausina
Mobilisti Senior 3/25 . Paljon pienemmässä mittakaavassa, mutta silti komeasti entistä vahvempiin tuloksiin ylsivät myös esimerkiksi Packard, Nash ja jopa pieneksi kuihtunut Peerless, jonka voitot kasvoivat ällistyttävät 342 prosenttia edellisestä tilikaudesta. Pierce-Arrow jäi historiaan teknisesti erittäin korkeatasoisena tuotteena, jota oli konservatiivisen olemuksen takia haastavaa myydä. Toinen, vielä merkittävämpi vuoden 1926 menestyjä näytti olevan General Motors, joka onnistui kasvattamaan voittojaan yli 84 prosenttia, kokonaissumman ollessa myhäilyttävästi reilut 149 miljoonaa dollaria – se oli noin sata vuotta sitten miltei tähtitieteellinen lukema. Unohdettu McFarlan oli 20-luvulla USA:n ja eräs maailman kalleimmista autoista, joka käytti halvemmissa malleissaan Lycomingmoottoreita. Sen seurauksena yhtiön voitot kasvoivat lähes 90 miljoonaan dollariin. P-A:t ovat edelleenkin aikansa parhaita ajettavia kokoluokassaan.. 7 sekä sen polttoainetalouden merkittävästä kohentamisesta, jonka ansiosta etenkin maaseudun väki oli innostunut siitä uudelleen. Monissa eri ajoneuvoluokissa operoinut indianalaisfirma ajautui konkurssiin jo vuotta ennen suurta lamaa. Fleetwoodilta tilaten sai tietenkin ihan mitä halusi. Hyötyajoneuvopuolella tilanne oli paljon rauhallisempi, mutta Mackin kaltaiset konkarit pysyttelivät Vuoden 1927 Cadillacin tehdasvalikoima sisälsi 50 korikuosia (osa Fleetwoodin käsityötä) ja vaikuttavat 500 värija verhoiluyhdistelmää
Hudsonin kohdalla syynä ei ollut hieman laskenut kysyntä tai huono asiainhoito, vaan raskaat investoinnit omaan, huippuluokan koritehtaaseen. Sängystä suoraan töihin ”He kiskoivat miehen vuoteestaan.” Artikkeli korjaamon sisäisestä tiimikilpailusta kertoo porukan joutuneen kiskomaan itsekästä rokulipäivää viettäneen työtoverinsa kirjaimellisesti sängystä varmistaakseen voittonsa – ja 5 % bonuksen.. 8 . Jokaisella tienatulla sentillä oli merkitystä, sillä samassa firmassa samanlaisia autoja huoltavat tasavahvat tiimit eivät helpolla saaneet merkittäviä eroja aikaan. Paloautospesialisti American-LaFrance oli hyötynyt julkisen sektorin investoinneista ja saavuttanut mukavan 15 prosentin lisäyksen tulokseensa. Isolla detroitilaisella Hupmobiledealerilla, Hastings & Harfstsilla, firman 20 mekaanikkoa oli jo vuosien ajan jaettu kahdeksi viikoksi kerrallaan 10 miehen kilpaileviksi tiimeiksi. Mobilisti Senior 3/25 vahvasti plussalla. Tiimien taisto Suomessakin tunnettiin topparoikkien ja vastaavien työryhmien keskinäinen kilpailu nopeudesta ja tehokkuudesta. USA:ssa kokeiltiin 1920-luvulla kaikenlaisia yritysten sisäisiä haastetilanteita nostamaan esiin kätevimpiä ja nopeampia tapoja hoitaa päivittäiset työtehtävät. Jotta joukkueista ei olisi syntynyt toisilleen kateellisia klikkejä, oli puolet miehistä vaihdettava aina kierron lopussa. Voittavalle tiimille tuli maineen ja kunnian lisäksi konkreettista hyötyä, kun he saivat mehukkaan 5 prosentin bonuksen jo muutenkin kohentuneiden tienestiensä päälle. Samoin työssä uusien teknisten ratkaisujen kanssa painiessa syntyneet oivallukset laitettiin nyt heti kiertoon, aiemman itseään selkään taputtamisen sijaan. Ryhmähengen huipentumana pidettiin sitä, kun lahjakas ja raitis, mutta satunnaisten rokulipäivien viettoon taipuvainen mekaanikko haettiin kotoaan sängystä, jotta hän saattoi kantaa kortensa kekoon – olihan keskiviikko, kierroksen viimeinen ja ratkaiseva päivä. Viimemainitun voitot enemmän kuin puolittuivat vuoden 1926 kuluessa. Kummankin tiimin vetäjäksi nousi aina parhaiten tienannut – eli ahkerin ja/tai nokkelin – ja hän sai valita alaisensa vuorotellen toisen joukkueen vetäjän kanssa. Oli selvästi havaittavissa, että monet sellaiset kikat, joita vanhemmille työntekijöille oli karttunut iän myötä, eivät enää jääneet heidän salaisuuksikseen, vaan tiimihengessä ne jaettiin toisten kanssa. Kesäkuusta alkaen yhtiö pystyi valmistamaan kaikki tarvitsemansa kokoteräksiset umpikorit; vain avoautot ja alumiiniset erikoismallit teetettiin alihankkijalla. Suhteellisia häviäjiä – muttei silti tappiollisia – olivat Dodge Bros., Chrysler, Studebaker ja Hudson
Alipaineella toiminut tehostin aloitti maailmanvalloituksensa eurooppalaisissa loistovaunuissa ja jatkoi USA:ssa, jossa sen otti ensimmäisenä käyttöön Pierce-Arrow vuonna 1927, korvaten sillä oman, kolme vuotta aiemmin kehittämänsä alipainetehostimen.. 9 Toimivaksi havaitun Dewandre-jarrutehostimen taustoista liikkuu ristiriitaisia tietoja; joidenkin mukaan se perustui nopeusennätysautoja rakentaneen englantilaisen ParryThomasin ideoihin. Joka tapauksessa belgialainen Albert Dewandre patentoi sen 1924 ja Bosch oli ensimmäisiä valmistusoikeudet hankkineita yhtiöitä. Mobilisti Senior 3/25
Gabriel oli eräs tämän häviämään tuomitun ratkaisun keskeisiä kehittäjiä.. Toinen asia on, missä vaiheessa kilpahenkisyys alkoi muuttua stressiksi. Avo-tourerit olivat menossa muodista ja siksi esimerkiksi Spiro-yhtiö tarjosi tunnissa kiinteästi asennettavaa kovakattoa parantamaaan matkustusmukavuutta. Ainakin teoriassa kaikki voittivat tiimikilpamenettelyssä. Kaikki varhaiset iskunvaimentimet eivät perustuneet hydrauliikkaan, vaan jousikelanauhan mekaniikkaan. 10 . Sivusellofaanien luvattiin olevan kiinnitettävissä kolmessa minuutissa. Saisinko yhden vakiotaksaisen korikuorinnan. Edellisessä numerossa julkaistussa Motorin lokakuun numeron analyysissa kerrottiin autohuoltojen ja korjausten kiinteästä hinnoitteSittemmin mittareistaan tunnettu Stewart-Warner oli 1920-luvulla USA:n ajoneuvoteollisuuden suurimpia alihankkijoita, tuottaen kaikkea lämmittimistä kaasuttiimiin, puskureihin ja lasinpyyhkijöihin. Mobilisti Senior 3/25 haettu mekaanikko ei todellakaan ilahtunut tempauksesta, mutta myönsi sitten toimineensa hieman kenkusti toisia kohtaan – eikä ajatellut edes omaa ja perheensä taloutta
Työläs, mutkikas maalaustyö tuotti niin usein ikäviä kuluyllätyksiä, että suurin osa asiakkaista yksinkertaisesti tyytyi pintavikoihinsa, eikä lähtenyt ottamaan riskejä vähänkään enemmän käytetyn autonsa kanssa. Kuten voi kuvitella, systeemi ei kuitenkaan ollut erityisen yksinkertainen, etenkin vielä silloin käytössä olleet erittäin työläät menetelmät ja kemikaalit huomioiden. Parhaimmillaan asiakkaat säästivät, pahimmillaan kaikesta tingittiin – työn laatu mukaan lukien. Näitä työläämmiksi olivat osoittautuneet lähes poikkeuksetta broughamit ja eräät kevyehköt sedanit, kun isot sedanit olivat listan kärjessä kaikkein eniten aikaa vievinä. 11 lusta, josta oli muodostunut suosittu asiakashoukutin lukemattomilla amerikkalaiskorjaamoilla. Varsinainen maalausprosessi käsitti ”purettuna” 34 työvaihetta, alkaen purkamisesta, jatkuen sitten esimerkiksi suojapaperoinnilla ja päättyen loppumyllytykseen ja -kiillotukseen. Pintakäsittelyn ennustettava hinnoittelu oli iso asia, arvioitiinhan USA:n autokannasta peräti 70 prosenttia olevan jonkinasteisen maalikorjauksen tarpeessa. Jotta asia olisi realistisella pohjalla, oli monet työvaiheista laskettavissa kahdella eri tavalla, riippuen siitä, maalattiinko vanhan pinnan päälle, vai hiottiinko alkuperäinen maali kokonaan pois. Ennen oli eri – vai oliko sittenkään. Yrittäjän kannalta oli tietenkin realismia järjestää kaksoishinnoittelu kaikelle sen mukaan, oliko kyseessä yksityisvai korjaamoasiakas. Kiinteähintainen automaalaus oli sadan vuoden takaisella teknologialla rohkea kapitalistinen veto monilta amerikkalaisverstailta. Mobilisti Senior 3/25 . Vähitellen sen henkilöautopuolen asiakaskunta kuihtui pois, Checkerin ollessa ilmeisesti viimeinen uskollinen käyttäjä, kunnes sekin vaihtoi Chevroletiin 60-luvulla.. Korjaamot saivat palvelunsa noin 30 prosenttia halvemmalla – paitsi halvimmassa Ford/Chevy-kategoriassa, jossa kaikki maksoivat yhtäläisen taksan. . Lisäksi jokainen operaatio oli laskettavissa viiden eri kokoisen ja tyylisen autotyypin mukaan. Fordit, Chevroletit ja vastaavat edustivat halvimpia kohteita, sitten tulivat roadsterit ja 5 hengen tourerit ja niitä seurasivat ylöspäin coupét ja 7 hengen tourerit. Tässä joulukuun numerossa panoksia korotettiin entisestään, kun siinä kerrottiin jopa automaalaamosta, joka oli määritellyt kiinteät taksat periaatteessa kaikille pintakäsittelyn työvaiheille, jotka yhteen laskemalla asiakas saattoi arvioida kokonaiskustannukset ennennäkemättömän tarkasti ja tarvittaessa kilpailuttaa maalausurakoita keskenään. Continental oli vielä 1920-luvulla maailman suurin, vain moottoreihin keskittynyt valmistaja
Flint Motors Division toimi Durant Motors Companyn tytäryhtiönä 19231927. Nikolajeff Jr. Olisikohan kuvassa taustalla Kallion kirkko Helsingissä. Mobilisti Senior 3/25 1924-25 Flint -vuokra-auto, jossa Helsingin tunnus A-4491. Tämä yksilö aloitti todennäköisesti elämänsä avonaisena Touringina, ja vuoteen 1928 mennessä se oli saanut alustalleen omatekoisen Sedan-korin. 12 . Merkki sai nimensä valmistuskaupungistaan Michiganissa. Maahantuojana toimi Ab S. Oy Helsingin Arkadiankadulla. Vuoden 1928 loppuun mennessä Flintejä oli rekisterissä Suomessa 38 kappaletta. Jäähdyttäjän korkkiin on lisätty naisfiguuri. Kulmikkaita kantteja, Kulmikkaita kantteja, veikeää virtaviivaa veikeää virtaviivaa J ussi s imilän kuvakokoelmakatsaus
Mainittakoon, että edellisenäkin vuonna tänne saapui vastaavia 2 kpl. Mobilisti Senior 3/25 . Yritys oli erikoistunut hissien huoltoihin, korjauksiin, ja hissitarvikkeiden kauppaan. Mihin tällainen erikoisuus mahtoi joutua?. maaliskuuta 1938 toimitetusta Studebaker K5 Coupe Express -pickupista. 13 Nämä kuvat ovat Oy Hissinhuolto Ab:lle uutena 3. Se tiedetään, että autoon oli asennettu myöhemmin puukaasutinlaitteisto, ja samalla peltilava korvattu puisella. Hissinhuolto toimi Mariankatu 19:sta Helsingissä, ja sen toimitusjohtajana oli Tauno Laine. Maahantuontitietojen mukaan 1938-malleja tilattiin 2 kappaletta, joista toinen meni tiettävästi Nokia Oy:lle. Studen alustanumero on ollut K5-381, ja se oli varustettu 90-hevosvoimaisella 226-kuutiotuumaisella sivuventtiilikuutosella. Coupe-Expressien valmistusmäärä oli vuonna 1938 vain 1 000 kappaletta
Tässä harvinaisempaa armeijan kalustoa. Mobilisti Senior 3/25 Tässä harvemmin nähty Suomi-auto. Harmillisesti rekisteritunnusta ei näy, mutta todennäköisesti kuva on otettu ennen sotia Helsingissä. Maahantuoja oli Oy Autola Ab, ja 1939-mallit olivat esillä myös Kansainvälisessä autonäyttelyssä Helsingin Messuhallissa maaliskuussa 1939. Minxeissä käytettiin Hillmanin ensimmäistä täysin synkronoitua vaihteistoa. Vuosimallia 1940 oleva Chevrolet, joita ei sotien vuoksi montaakaan yksilöä maahamme tullut. SA-tunnus SA-107 kertoo, että auto oli hankittu suoraan Puolustusvoimille, eikä pakkootettu siviilistä.. 14 . Vuosina 1937-1939 valmistettu brittiläinen Hillman Minx. Minxeissä oli tuolloin 1 185-kuutioinen sivuventtiilinelonen, joka kehitti 33 hevosvoimaa
Sodan jälkeen alue jäi Neuvostoliitolle, ja samaa mallia tuotettiin vuosina 1948-1955 IFA F8:na.. Mobilisti Senior 3/25 . Kuvan on ottanut Väinö Hyvärinen vuonna 1948. 15 Tässä harvinaista sota-ajan kalustoa. Ensimmäisessä oli 18-heppainen 600-kuutioinen, ja jälkimmäisessä 20-heppainen 700-kuutioinen kaksitahtimoottori, molemmissa 2 sylinteriä. Mahdollisesti linja-autosta seka-autoksi muutettu Sisu. Mallimerkinnässä oleva F (front) tulee siitä, että auto on etuvetoinen. SA-tunnusten SA-71618 mukaan Sisu on pakko-otettu Puolustusvoimien käyttöön Rovaniemeltä. Pääedustajana Suomessa toimi Oy Auto-Ala Ab Helsingin Runeberginkadulla. Tämä DKW F8:n, tunnuksella A-1997, omisti Karhinmaa-niminen henkilö (liekö kaveri kuskin paikalla). DKW F8:ia valmistettiin 1939-1942 Saksan Zwickaussa Reichklassja Masterklass-versioina
Auburnit olivat lähes samannäköisiä vuosina 1928-1930, joten varmuutta Solan Auburnin vuosimallista ei ole. Tämä T-Ford on Emil Kaupin Nummisuutarit-oopperan promokuvia. Muutossarja oli saatavana sekä Touring-malliin, että Runabouteihin ja “vaunulavan” asennus kävi hetkessä. Olikohan T-Ford valokuvaajan, vai kuuluiko se oopperan kalustoon. Mikäli halusi, saattoi lavan ottaa pois, ja laittaa vanhan korin takaosan takaisin paikoilleen. Myös kuvan Auburn on kadonnut maan pinnalta. Kuten näkyy, on T-Ford korvannut hevosen – kirjaimellisesti. Ford Motor Company Ab mainosti tätä korimuutosta virallisestikin Suomessa. Mielenkiintoisen tästä TFordista tekee se, että auto on muutettu pickupiksi, eli korin takapää on irroitettu ja siihen on istutettu “vaunulava”. Sen koommin häntä ei löydetty. Todennäköisesti se kuitenkin on ollut uusi vuonna 1930, jolloin kuvakin on otettu. Oopperalaulaja ja professori Wäinö Solan (1883-1961) Auburn. Malleja oli tuolloin kolme: 6-85, eli 6-sylinterisellä 70 hevosvoiman moottorilla varustettu; 8-95, jossa oli Lycomingin 8-sylinterinen 100 hv moottori, sekä 125, jossa puolestaan oli tehokkain 8-sylinterinen, 125-heppainen Lycoming. Tässä kuvassa Wäinö Sola näyttäisi olevan hevoskärryillä pää ylimpänä.. Auton ympärillä poseeraa muita artisteja. Kuvassa Wäinö Sola keskellä silinterihattu päässään. Säveltäjä Emil Kauppi oli luonut sen pohjalta oopperan. 16 . Wäinö Sola esitti oopperassa Eskoa. Nummisuutareiden kolmannen esityksen jälkeen säveltäjä Kauppi oli matkustanut Tampereelle ja kadonnut. Mobilisti Senior 3/25 Hieno kuva hienosta autosta. Tämä otos, kuten edellinenkin, on Aleksis Kiven näytelmän Nummisuutarit promokuvista
Vuonna 1957 auto koritettiin uudelleen kaupunkiliikenteeseen sopivalla Wiima-korilla. Leipomo sijaitsi Helsingin Perämiehenkatu 9:ssä.. Hieno kuva vasta valmistuneesta, koekilvissä olevasta Oy Autokorirakenne Ab:n Suomen Turistiauto Oy:lle vuonna 1950 toimittamasta Volvo B513 Akro-alustaisesta linja-autosta. Mobilisti Senior 3/25 . Komeus sai nimen “Pääsky”. 17 Vähemmän nähty automalli, vuoden 1938 Pontiac Sedan Uudenmaan läänin U-5669 -tunnuksissa. Suljin räpsähti Loviisassa vuonna 1950. Paikkoja autossa oli 26 ja se oli rakennettu turistibussiksi Keski-Euroopan matkoille. Autossa oli 4-sylinterinen sivuventtiilimoottori. Kuvan auto kuului Valioleipä Oy:lle, jonka toimitusjohtajana toimi herra Paakkinen. Kyseistä Fordson mallia valmistettiin Fordin Dagenhamin tehtaalla vuosina 1938-1957. Fordson E83W Van, kuvattu mahdollisesti 1949, rekisteritunnuksesta A-11855 -päätellen. Kuva on oletettavasti Autokorirakenteen pihalta ja otettu luovutushetkellä
Kuten kuvasta näkyy, ollaan ehkä Saksassa reissussa. Kova kokoelma eri maiden autoklubien merkkejä on kertynyt keulalle. Kuvan taakse on kirjoitettu “Heinäkuun 15 p:nä 1925 k:llo [ei saa selvää] jäin K. Valdemar Tamminen.” Tämä Mikkelin läänin rek.tunnuksen MA-777 (ei siis museorekisteröity) Volkswagen Kupla liittynee jollain tavalla Kymi Oy:öön. 18 . Se tarkentaa vuosimallin juuri 1954:ksi, sillä muina vuosina, jolloin tämän näköistä mallia valmistettiin, 1953-1956, ei Kymi Oy:lle Kuplia myyty.. Niemen kanssa junan alle, toisella puolella olevalla seurauksella. Mobilisti Senior 3/25 Vuonna 1923 H-393 -rekisteritunnuksin liikkunut Mercedes. Auto kuului Nuutajärven kartanon omistaja Harald Neoviukselle, ja kuljettajaksi oli merkitty Kalle Niemi Nuutajärveltä. Volkkariguru Juha Paavolan tiedoista paljastuu, että Kymi Oy tilasi vuonna 1954 peräti 13 kappaletta VW 11C Deluxe Sedaneita
Kuka tunnistaa nimen V. Kuva on tunnuksesta T-1538 päätellen 1940-luvulta, ja autokin on jo kärsinyt, mahdollisesti sotaaikana, hurjasti. 19 Vuoden 1959 Chevrolet Biscayne 4d Sedan poliisivarustuksessa Helsingin rekisteritunnuksella BD-544. Mobilisti Senior 3/25 . Tunnistaako kukaan paikkaa. Oliko hän tunnettukin paikallinen liikennöitsijä?. Harvinainen vuoden 1938 Oldsmobile-kuorma-auto. Lehikoinen Stormista, joka sijaitsee Sastamalan naapurissa. Hytti vaikuttaisi Virtasen koritehtaan tekemältä. Näitähän oli jonkun verran virkavallan käytössä ympäri maata
Neovius Oy:n toimitusjohtaja, sekä Backbyn kartanon omistaja. Lautalla ollaan ylittämässä Elbe-jokea. Tämä kyseisen yksilön, rek. A-2494, omisti Bulgariassa syntynyt ja Suomessa vaikuttanut liikemies Ernst von Freymann (1881-1958). Von Freymannin Pierce-Arrown, perinteisten “trumpettilamppujen” tilalle vaihdettiin vuonna 1926 valtavirtaa edustavien automallien ajovalot ja lokasuojat. Hän oli mm. Missäköhän loput autosta vartovat?. Pakankylän kartanon maillahan toimii nykyään Espoon automuseo. Th. Todennäköisesti juuri tämän Pierce-Arrown ovet ovat jostain kumman syystä päätyneet artikkelin kirjoittajan tallin seinälle. Miksiköhän. Ajovalot näyttäisivät olevat 1926 Buickista. Kolarista tuskin oli kyse, sillä puskuri ja jäähdytin näyttävät alkuperäisiltä. 20 . Mobilisti Senior 3/25 Aivan uskomaton kuvasarjalöytö! 1925 Pierce-Arrow Model 80 Touring Suomessa! Tulihan noita Moottori Komppanian tuomana jokunen, joita ajan rekisteritilastot eivät kuitenkaan luetteloi, joten määrä on ollut alle 10 kappaletta