VKO. 2 ✯ AVO-Admiral ✯ SINGER-TURVAFILLARI ✯ INSINÖÖRI BERGIUKSEN PIKAVENEET ✯ NOSTUREITA, KADONNEITA, VETUREITA, PATONKEJA Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti ✯ 2026 ✯ 15,90 € S e n io r No. PAL. 2026-35 60 02 05 -2 60 2
motonet www.classicmotorshow.fi KIITOS YLEISÖ, NÄYTTEILLEASETTAJAT, KUMPPANIT JA TOIMITSIJAT! TAVATAAN TAAS ENSI KEVÄÄNÄ!
Puutteellinen ruostesuojaus, suolatut ja lipeällä kyllästetyt tiet edistivät katoa. Sodan jälkeinen pula piti veteraanit liikenteessä yliajalla. Arkkitehtuurissa on nähty historiallisten suuntausten uudelleenkierrätystä kautta aikojen – uusrenessanssista uusgotiikkaan. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Pääsääntöisesti ihmiset intoilevat oman nuoruutensa ajoneuvoista, muodista ja musiikista. 1950-luvun autot katosivat ehkä jopa nopeammin, kun autotuonti vapautui vuonna 1962. 1920ja 30-lukujen autoja saattoi nähdä vielä 1950ja 60-luvuilla, toriautoina ja halpoina nuorisorasseina. Matti Ouvinen KUSTANTAJA Mobilisti Oy puh. Olisiko kertaustyyleissä myös mobilismin toivo, tulevatko saapashousut vielä uudelleen muotiin. Huoli on aiheellinen, mutta minkäs sille mahdat. 09-2727 100 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Rinnenmäentie 40-1 07150 LAUKKOSKI PÄÄTOIMITTAJA Matti Ouvinen GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1457-6988 PANKKIYHTEYS FI75 5282 0120 2157 83 PALAUTTEET K.L.B:LLE Kai L. Jopa 1970-luvulla syntyneille 50-luvun Standard Vanguardit ja Jowett Javelinit ovat tuttuja vain ja ainoastaan Mobilistin sivujen välistä. 4041 0820 PEFC/19-3-3 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä tai kontrolloitua alkuperää www.pefc.fi Kertaus on opintojen äiti?. • Lehti ilmestyy 2026 viikolla 13, 26, 36 ja 49. Oman nuoruuden ja lapsuuden muistelu kohdistuu kaikkeen siihen, mitä on nähty, kuultu, maistettu, haistettu ja koettu noin 10-20 vuoden ikäisenä. Bremer Pihlajamäentie 3 53850 Lappeenranta 0400 799 730 • Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. Mobilisti Senior 2/26 ● 3 M onella vanhemman polven mobilistilla on huoli siitä, etteivät ennensotaiset tai edes 1950-luvun autot kiinnosta nuorempia. Muodissa tietyt elementit ja tyylit nousevat säännöllisin ajoin pintaan uuden sukupolven löytäessä trumpettihousut tai tietyn mittaiset hameenhelmat. Sille on jo kulunut ja ylikäytetty termikin – nostalgia
SF-Admiralien jäljillä 30 Mika Jaakkola on penkonut Suomi-Filmistä tutun avo-Opelin taustoja. Ikivihreää kuvakimaraa 23 Kuva-aarteita K.L.B:n miettein. 4 ● Mobilisti Senior 2/26 2/2026 SENIOR Suomi-Singer vuodelta 1891 6 Jaso Sasaki entisöi turvapolkupyörän Australiassa. Jo kadonneiksi luultuja 14 Poimintoja Kalevi Veijalaisen kuva-albumeista. Yhä ylemmäs yrittää 36 Anni Antilan nosturiautokatsaus.
Mobilisti Senior 2/26 ● 5 Insinööri Bergiuksen vanavedessä 45 Pikaveneitä, jäkäläviinaa ja valokuvia Tampereelta. Bremer kaivautuu kuva-arkistojensa syövereihin.. Uutisia, tapahtumia, kuultua 50 Lukijoiden postia toimitukselle 56 Vielä on kuvaa jäljellä 58 Löytöjä Jussi Similän kuva-arkistoista. Kun Ranska palasi pyörille 66 L'Automobile-lehden lomaspesiaali vuodelta 1951. Kuvatalkoot 72 Kai L
Jaso Sasaki. 6 ● Mobilisti Senior 2/26 1891 Singer Safety Turvapolkupyörän tarina Miten 135 vuotta vanha, Suomeen uutena myyty polkupyörä päätyi kenguruiden keskelle Australiaan ja kuinka se palautettiin uudenveroiseen kuntoon
Mobilisti Senior 2/26 ● 7 V arhain aamulla Finnairin kone rullasi Helsinki-Vantaan lentokentälle ja uuvuttava matka oli selätetty. Lähetin kuvat saman tien kotiin melbournelaiselle ystävälleni Paul Watsonille ja sain nopeasti vastauksen aikaerosta huolimatta: “Osta se. Nopea puhelinsoitto Annille ja kaupat oli sovittu. Tämä malli oli myös suunniteltu vartavasten John Dunlopin (1840-1921) ilmakumirenkaita varten. Vuonna 1893 Singer esitteli uuden de luxe -malliston, jonka timanttirunko oli jo hyvin lähellä nykyaikaisia polkupyöriä. Vastaus oli, että hyvät ja varsinkin englantilaiset aikansa huippumerkit olisivat kunnosta riippumatta vaikeita löydettäviä ja varsin kalliita. Vasta muutamaa viikkoa aiemmin olin päässyt tutustumaan Melbournen keskustassa sijaitsevaan yksityiseen Farren Collection -polkupyörämuseoon. Singer oli ilmarenkaisiin siirtymisessä jäänyt jostain syystä pahasti jälkeen pahimmista kilpailijoistaan. Osittain se oli todennäköisesti ollut sekasikiö jo Lars Krogius nuoremman tuodessa Singer-pyöriä yksinoikeudella Suomeen 1890-luvun alkuvuosina. Tiesin välittömästi, että tämä oli uskomattoman harvinainen, joskin hyvin heikkokuntoinen ja puutteellinen aarre. Ostamani aihio oli melkoinen raato ja sekametelisoppa. Museokierroksella pääsin ensimmäistä kertaa eläessäni näkemään satoja toinen toistaan harvinaisempia ja erikoisempia pyöriä. Ennen kuin taksimme kurvasi liikkeelle, olin jo saanut rahoituksenkin löyhästi kasaan. Noin hypoteettisesti tietenkin, sillä olinhan tehnyt lupauksen vaimolleni. Omassa yksilössäni ei tällaisia kaarevia lisämutkia ole, ja se on kiinni olleiden osien perusteella myyty cushionrenkailla ja uudemmilla kammilla ja. Safety Special osoittautui kuitenkin onnistuneeksi konstruktioksi ja mallia myytiin vielä 1893 ulkomaille eri tavoin modernisoituna. Rungon numero oli 78071 ja rengaskoko 30”. Asia jäi sillä erää hautumaan, mutta ajatus omasta Safetysta säilyi vahvana. Vertailu muihin Singerin tiedossa oleviin runkonumeroihin varmisti rungon valmistusvuodeksi 1891 ja malliksi Safety Special. Minä autan entisöinnissä”. Mallista on säilynyt yksilöitä, joissa tehtaalla on taivutettu pyörän haarukoihin laajennuksia, jotta huomattavasti leveämmät ilmakumirenkaat olisivat sopineet pyörimään alla. Watson tiesi mistä puhui, sillä hän oli erikoistunut eritoten Singer-, Rover-, Humberja Hillman-, Herbert & Cooper-merkkeihin. Passintarkastuksesta oli kulunut aikaa alle tunti. Samaan aikaan kun 1890 Humber esitteli Dunlopin pneumaattisia renkaita käyttäviä malleja, Singer Safety Special oli edelleen suunniteltu kapeita umpikumi-, tai “cushion”-renkaita käyttäväksi. Salapoliisityötä Saatuani Singerin kotiutettua Annilta, aloitin salapoliisityön pyörän mallin ja iän selvittämiseksi. Singerille ja muille tuon ajan englantilaismerkeille oli nimittäin tyypillistä myydä vanhentuneita ja ylivuotisia malleja höystettynä sekalaisilla osilla köyhempiin maihin. Kytkettyäni kentältä ensitöikseni ostamani prepaid-kortin puhelimeeni, Facebookin syötteestä lävähti eteeni Vanhojen Velojen puheenjohtaja Anni Antilan 1890 Singer Safety-pyöräprojektin myynti-ilmoitus. Olimme perheen kanssa juuri saapuneet Australian talvisesta Melbournesta kesäiseen Suomeen juhannuslomalle. Erityisesti isopyöräisten ja nykyaikaisten polkupyörien väliin jääneet turvapolkupyörät (safety bicycle) alkoivat kiehtoa mieltäni. Kumpikin malli oli varustettu niklatuin osin ja mustaksi emaloitu maali oli koristeltu kultaraidoin. Kierroksen loputtua kysyin museon kuraattorilta, Paul Watsonilta, miten helppoa safety-projektin hankinta olisi, jos sellaisesta sattuisi olemaan kiinnostunut. Nyt jo edesmenneen Paul Farrenin ja hänen leskensä Charlien museo on maailmanlaajuisestikin yksi merkittävimmistä ennen 1900-lukua valmistettujen polkupyörien kokoelmista. Olin luvannut vaimolleni olla hankkimatta mitään “uskomattoman harvinaista” löytöä. Tämä Singer Safety Special oli tullessaan markkinoille 1891 malliston toiseksi kallein ja hienoin malli heti Royal Safetyn jälkeen
Tästä päästään kysymykseen, mitä pitäisi tehdä aihiolle, jonka pintakäsittelystä ei ole mitään jäljellä ja suurin osa osista joko uupuu, tai on mahdottomia kunnostaa ajokuntoon. Tämän vuoksi päädyin sekä kiehtovaan, että taloudellisesti järjettömään ratkaisuun: Ex-Lars Krogius SuomiSinger Special Safety tultaisiin entisöimään uutta vastaavaan kuntoon sekä teknisesti, että kosmeettisesti. Tämä pyörä oli kuitenkin niin puutteellinen, että siihen olisi pakko tehdä tyhjästä suuri osa puuttuvista osista. Tässä suhteessa pyörä olisi todella harvinainen maailmanlaajuisestikin. Omassa yksilössäni koko runko on alkuperäistä putkea, joten tältäosin pyöräni täyttää alkuperäisen määritelmän kirkkaasti. Entisöinti vai uudelleenrakentaminen. Kuluneiden rattaiden takia veto oli siirretty vasemmalle puolelle. 8 ● Mobilisti Senior 2/26 polkimilla vuonna 1893 Krogiuksen kautta Suomessa. Tähän taas liittyi se ongelma, että “Cushion”-renkaita ei tahdo saada mistään ja niillä on todella huono ajettavuus. Museaalisesti oikein ratkaisu olisi ollut olla tekemättä mitään, mutta tällöin se olisi lopullisesti ruostunut pois seuraavan 50 vuoden kuluessa. Alla alkuperäinen poljin, yläpuolella kopio.. Yleensä antiikkisten polkupyörien kunnostuksessä pyritään säästämään alkuperäiskunto mahdollisimman hyvin. Jäljelle jäi siis vain vaihtoehto tehdä pyörästä pääosin 1891-mallinen umpikumirenkailla ja vuoden 1891 kehillä, pinnoilla ja navoilla. Nyt niin ei tehty. Sama pätee myös 30 tuuman ilmakumirenkaisiin. Poiskulunutta maalia ja niklauksia, koristeraidoista ja detaljeista puhumattakaan ei ole tapana korjata. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä pyörästä sellainen, kun se oli ollut myytäessä. Pieniä vapauksia Polkupyörän entisöinnissä tavataan sanoa, että pyörä on alkuperäinen eikä kopio, jos runkoputkista edes yksi on vielä alkuperäinen. Lisäksi päätin pyörän historiaa kunnioittaen säästää 1893-malliset kammet ja polkimen. Kahvat sorvattiin vesipuhvelin sarvesta. Nyt pyörä näyttää ja tuntuu ajettaessa juuri sellaiselta kuin se olisi ollut uutena 134 vuotta sitten. Yleensä parhaissakin entisöinneissä pyritään käyttämään hieman kuluneita originaaliosia. Alkuperäisestä osakasasta kunnostettiin lopulta vain runko, haarukka, satulatolppa, keskiö, eturatas, kammet, takanavan toinen laakeri ja toinen poljin. Kaikki muu on itsetehtyä ja uutta, tarkalleen alkuperäisen kaltaista
Niin ikään alkuperäisen kaltaiset ohennetut Singer-pinnat, lokasuojien aihiot ja monet muut verstaan kätköistä löytyneet osat helpottivat urakkaa. Esimerkiksi umpikumivanteita varten varastosta löytyi kieppitolkulla oikeaan profiiliin muokattua teräsputkea ja erivärisiä umpikumirullia. Mobilisti Senior 2/26 ● 9 Pienenä taiteellisena vapautena olen lisännyt Singerin rungon koristeluun suunnittelemani variaatiot kuuluisan “Hellier”-Stradivarius-viulun (1679) ornamenteista 24 karaatin lehtikullalla – olenhan viulisti. Satulalaukkuun stansattiin Lars Krogius & C:o -logo.. Kulumisen seurauksena pyörän veto oli vaihdettu vasemmalle puolelle, pultattavan keskiörakenteen ansiosta. Näin takarattaasta oli saatu tuore puoli hammastuksesta käyttöön ja samalla pyörälle lisää käyttöaikaa. The Farren Collectionista löytyi useampi saman aikakauden Singer safety, joista saatiin tarkkoja mittoja puuttuvien osien tekoon. Tämä loi otolliset olosuhteet pyörän historian analysoinnille. Leikittelin ajatuksella, että kuuluisa viipurilainen viuluniekka Josef Rothbart (1858-1931) olisi voinut tilata pyörän Lars Krogiukselta erikoisvarusteltuna. Kiinteyden takia napaan ei ole ollut mahdollista vaihtaa uutta ratasta ja tuskinpa samanlaista Singer-napaa olisi enää saanutkaan, kun alkuperäinenkin oli jo ollut vanhan varaston tyhjennyslaarista. Farren oli maailman johtavia varhaisten Singer-polkupyörien tietäjistä ja keräilijöistä. Pyörällä oli ajettu ilmeisen paljon, koska samaa valua oleva takanapa ja siinä kiinteästi kiinni oleva takaratas olivat kuluneet pahoin hainhampaalle. Näistä syistä myös oma hyvin puutteellinen Singer-yksilöni oli Suomessa jäänyt raadoksi, jota kulloinenkin haltija oli jollain tapaa yrittänyt tuleville polville säästää. Paul Watson oli saanut oman 1891-mallisen Singer Royal safety-pyöränsä entisöinnin valmiiksi vain hieman ennen tutustumistamme. Hyvää aihiossa oli se, että kaikki korjausyrityksetkin olivat ajalta ennen tuota kohtalokasta kolarointia. Näiden perusteella ohjelmoinnin parissa työuransa tehnyt Watson piirsi osista tarvittavat tiedosLehtikullalla toteutetut ornamentit saivat inspiraation Stradivarius-viulusta. Kautta aikojen on ollut mahdollista tilata kulkupelejä erikoisvarusteltuna, eivätkä polkupyörät 1800-luvulla olleet poikkeus tästä. Entisöinti ja osien valmistus Edesmenneen Paul Farrenin kotitalon yhteydessä sijaitseva verstas toimi tämän entisöinnin päänäyttämönä. Uusi teknologia mahdollisti sen, että osat, jotka alun perin oli joko valettu tai työstetty teräksestä, pystyttiin nyt tulostamaan ruostumattomasta teräksestä. Jotta Krogiuksen Suomi-historia näkyisi valmiissa pyörässä, kopioin vanhasta Lars Krogius & C:o.-leimalla olleesta huolinta-rahtilaskusta logon, jonka perusteella valmistettiin stanssi pyörään tehtävän satulalaukun merkkiin. Tämän pyörän kohdalla Watson oli ensimmäistä kertaa ottanut käyttöön metalliosien 3D-tulostusmenetelmän. Tämän ansiosta hänen verstaansa varastoista löytyi aitoja 1800-luvun Singer-varaosia, niiden uustuotantoaihioita, sekä laitteita ja koneita osien valmistamiseen. Siihen asti yksittäisten osien, kuten napojen, rattaiden ohjauslukkojen, polkimien ja muiden monimutkaisten osien teettäminen koneistamalla tai valamalla yksittäiskappaleina oli ollut lähes mahdottomuus harrastajille. Singerin käyttö oli loppunut rajuun kolarointiin todennäköisesti jo 1800-luvun puolella. Harvalla harrastajalla on myöskään ollut mahdollisuutta kopioida alkuperäisiä osia tarkasti
Safety, eli turvapyörä. Jyrkässä alamäessä pitää osata ennakoida hyvissä ajoin ja suoravetoisen pyörän hidastamisessa myös pohkeilla on oma työnsä. Yllättävän hyvältä. Pitkissä alamäissä uskalikko voi nostaa jalat etuhaarukan sivuilla oleville tapeille ja nauttia vauhdin hurmasta. Paul Watson teki tarkan kopion alkuperäisestä Singer-malleissa käytetystä Brooks B84 -satulasta. Alkuperäiset kahvatupit olivat alun perin Amerikan biisonin sarvesta sorvattuja. Tämän tuloksena uusi ketju toimii uuden takanavan ja alkuperäisen keskiörattaan kanssa uskomattoman hiljaisesti ja välyksettömästi. Muut teräs-, pronssi-, ja messinkiosat niklattiin. ● Takanapa tulostettiin rosterista kiinteine rattaineen.. Takapakkia otettiin useasti, ja osia tehtiin moneen kertaan ennen kuin olimme Paulin kanssa tyytyväisiä lopputulokseen. Käytännössä eroa ei huomaa lainkaan. Parhaaksikin kehutussa firmassa pohjatyöt tehtiin hutiloiden, kuparointi jätettiin välistä, ja jo parin viikon kuluttua osien takaisin saamisen jälkeen pinnoite alkoi kuoriutua. Kaikkea ei kuitenkaan suinkaan printattu rosterista, vaan esimerkiksi etunavan laipat koneistettiin pronssista ja eräs melbournelainen metalliosien taitaja teki eripaksuisista putkista koostuneen ohjaamon käsityönä. Se toimii periaatteessa suoraan alkuperäisten rattaiden kanssa, mutta samalla kun koko takanapa kiinteällä rattaalla printattiin teräksestä, muotoiltiin hammastuksia tietokoneella vastaamaan paremmin uuden ketjun alkuperäistä hieman kapeampia rissoja. Teimmekin pyörää Paulin yhdessä ensimmäisen kuuden kuukauden ajan sinnikkäästi parikymmentä tuntia viikossa. Se on satulan isojen kierrejousten ja monipuolisten säätömahdollisuuksiensa ansiosta mukavampi ratkaisu kovien renkaiden kanssa kuin nykypyöriin tottunut voisi kuvitella. Pyörän selkään kivutaan samaan tapaan kuin isopyöräisenkin kyytiin. Rosterista valmistetut osat kiillotettiin peilipinnalle niklauksen sijaan. Valmistajat kehittelivät kilpaa erilaisia ratkaisuja, jotta polkijan ei tarvitsisi kivuta korkealle suoravetoisen etupyörän päälle. Safety-ajanjakson tuotteita voidaan pitää eräinä pyöräilyhistorian mielenkiintoisimmista, ennen kuin nykyaikainen timanttirunkoinen polkupyörä saavutti lopullisen muotonsa 1896. Eroa ei juurikaan huomaa, ellei tiedä vartavasten katsoa. Lopuksi osat hiottiin, kierteistettiin ja viimeisteltiin työpajan laitteilla. Ensimmäisen kerran Singer oli saatu kasattua ajokuntoon jo helmikuussa 2025 vain puolen vuoden sisällä entisöinnin aloittamisesta. Erilaisia ketjuvetokonstruktioita esiteltiin 1880-luvun puoliväliä lähestyttäessä, mutta vasta Hillman, Herbert & Cooperin “Premier” 1886 oli ensimmäinen menestyksekäs safety-pyörä. Isopyöräisiin verrattuna käyttökelpoisuus ja turvallisuus oli ihan eri luokkaa. Lopulta ainoa keksimäni ratkaisu oli pakata jo kertaalleen epäonnistuneesti niklatut kiilto-osat kesälomareissulle mukaan Suomeen ja viedä ne Juuso Malkan käsiteltäväksi Loimaan Kromaukseen. Pysähtyminen tapahtuu tekemällä sama toisin päin, vasen jalka kurotellaan astinlaudalle ja siitä sitten alas. Vasen jalka asetellaan takahaarukassa olevalle astinlaudalle, jolta käsin pyörä työnnetään vauhtiin ennen selkään hyppäämistä. Pyöräni alkuperäisestä istuimesta ei ollut jäljellä kuin istuintolppa. Kaikki laakerit paria alkuperäistä kunnostettua lukuun ottamatta ovat uusia, eikä missään ole ylimääräistä klappia. Jälkikäteen katsottuna, tämä oli melkoisen kova suoritus lähtökohta huomioon ottaen. Onnettomuuden sattuessa pyöräilijä lensi helposti pää edellä tiehen. Nykyaikaisella asfalttija laattapinnalla uudet umpikumivanteet kulkevat kevyesti liitäen, eikä meno ole sorateilläkään hassumpaa. Kaiken kaikkiaan Singerin entisöinti sujui hyvin vauhdikkaasti. Etupyörän kulutuspintaan ottavaa lusikkajarrua voisi lähinnä kutsua hidastimeksi, niin heikko sen jarrutusteho todellisuudessa on. En voi kuin ylistää virheetöntä lopputulosta. Mukavaa kyytiä Miltä sitten tuntuu ajaa uudenveroisella Singer turvapyörällä. Kiivaimman kehityskilvan aikaan valmistajilta saattoi ilmestyä uusia mallistokatalogeja jopa neljä kertaa vuodessa. Loppujen lopuksi vuoden 1891 turvapyörä on ollut aikoinaan kumouksellisen hieno liikkumaväline kaupungeissa ja maanteillä. Tarpeeksi suuria sarvia en onnistunut kuitenkaan löytämään ja kahvatuppeni sorvattiin sen sijaan kiinalaisesta vesipuhvelin sarvesta. Vanha ja kulunut ketju päätettiin korvata suosiolla uudella australialaisissa työkoneissa yleisesti käytettävällä A4020-maatalouskoneketjulla. Pinnoitusosaamista Suomessa Melbournen kokoisessa miljoonakaupungissa riittää metalliosien pinnoituksiin erikoistuneita yrityksiä, mutta laatua ei niistä löytynyt. 10 ● Mobilisti Senior 2/26 tot, joista Kiinassa sitten tulostettiin rosterikopiot. Täyskumiset renkaat eivät juurikaan tarjoa pehmennystä kyytiin, mutta tämä on otettu huomioon tuon ajan satuloiden jousituskonstruktiossa. Tämän jälkeen pyörä purettiin vielä kertaalleen kokonaan osiksi ja kaikkein tuskaisin, loputtomalta tuntuva yksityiskohtien viimeistelytyö alkoi. Linkki isopyöräisen ja nykypyörän välistä Isopyöräinen ei ollut erityisen turvallinen liikkumisväline
Singer ja kenkgurut Wilsons Promontory-kansallispuistossa.. Mobilisti Senior 2/26 ● 11 Tältä viipurilainen viulisti Josef Rothbart (1858-1931) olisi saattanut näyttää pyöränsä kanssa. Stephen Langley otti kuvat laakafilmille vuoden 1890 Watson & Sons kameralla
Mittatarkkojen, nopeakäyntisten ja kestävien rakenteiden ehtona oli riittävä metallurgia, jolla sekä itse tuotteet että niiden vaatimat työkalut saatiin toimimaan, skaalattua ja monistettua. Vaikka tuotantolaitos olisi ollut maalattiainen ja ikkunaton – kuten peribrittiläisessä Coventryn konepajakeskittymässä usein oli – tehtiin tuotannossa ihmeitä. Pyörä-Lasse Lars Karl Krogius, yleensä Lars Krogius nuorempi, jatkoi saman nimisen isänsä perustaman huolintaliikkeen hoitoa ja tärkeää osakkuutta Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiössä. Me ihmiset lajittelemme ja erottelemme keksintöjä omien kokemustemme – ja jälkiviisauden – suomalla varmuudella, mutta 1800-luvulla sama edistyshenki puhalsi terässulatot hehkuun riippumatta siitä, missä uuden ajan koneilla oli tarkoitus viilettää. Tällöin elettiin vielä raskastekoisten boneshakerien aikaa, mutta kiristettävät teräspuolapyörät ja nopeat korkeapyöräiset odottivat jo nurkan takana. 12 ● Mobilisti Senior 2/26 Pyöränvarustaja KROGIUS Suomi ei autonomian ajan parhaina jaksoina ollut aivan metsäläinen maa. Pyörä ehkä keksittiin jossain muualla, kaiketi Sumerissa, mutta kelien salliessa niillä kolkoteltiin täälläkin. Larsin ja Ernstin menestys ensimmäisissä täkäläisissä pyöräilykilpailuissa tuskin ainakaan heikensi uskottavuutta, ja yhteyksiä valmistajiin hänen oli täytynyt viritellä jo oman pyöränsä varaosien saamiseksi. Ja se ompelukone-Singer oli aivan eri yritys ja eri mantereeltakin. Matkansa aikana urheiluun taipuvainen nuorukainen tutustui korkeapyöräisiin velocipedeihin, jollaisen hän myös hankki matkatuomisikseen. Jälleen kehityskulku oli monimutkainen asioiden riippuvuussuhteiden verkosto. Lars jr. Anni Antila D igiversumista katsoen on vaikeaa ymmärtää, kuinka valtava mullistus teollinen vallankumous lopulta oli. George Singer oli alan uranuurtajia Englannissa ja yksi jo 1869 aloittaneen The Coventry Machinists’ Companyn perustajista. Kehityksen ytimenä oli teräs. Tämähän on tuttua autokaupan puolelta. Krogius jr oli matkustanut 1880 Englantiin opiskelemaan kieltä ja laivavarustusta, eikä kaupallista avauksista varmaankaan ollut haittaa niistäkään. Vaikka perhevarustamon alukset yhä seilasivat tuulen vieminä ja lastit puisiin runkoihin ahdettuina, näkyi tekniikan kehitys jo höyrykoneiden lisääntymisenä, satamaraanojen kasvussa ja erilaisten työkalujen ja -koneiden saapumisena Helsingin rantojen makasiineihin. Näin valmistaja-, tukkuja vähittäiskauppaportaisiin ennen pitkää tänne raukoille rajoille, mutta väen vähyys ja köyhyys nähoitoa ja tärkeää osakkuutta Suomen 1869 aloittaneen The Coventry Machi. Singer Ei ole tiedossa, miksi Krogius päätyi juuri Singeriin, mutta valinta oli kyllä ymmärrettävä. Uudet innovaatiot saatiin ennen pitkää tänne raukoille rajoille, mutta väen vähyys ja köyhyys näkyivät siinä, että mitään ei yleensä ollut montaa. Muotitietoisen helsinkiläisen yläluokan keskuudessa syntyi polkupyörävillitys, joka sai Lars jr:n ryhtymään polkupyörien maahantuontiin ja vähittäiskauppaan. Vaikka raudasta ja lasista pystyttiin tekemään henkeäsalpaavia rakenteita, olivat Eiffel-tornit ja Crystal Palacet kuitenkin kuriosioteetteja sen vallankumouksen rinnalla, jonka teräsja konepajateollisuus päästi valloilleen. Teräs mahdollisti uudenlaisen liikkumisen, tapahtui se sitten raiteilla (rautakiskojen rajoitteet olivat tulleet nopeasti vastaan), maantiellä tai valtamerillä. syntyi 1860, sopivasti näkemään uuden konepajateollisuuden murroksen. Joka tähän kelkkaan hyppäsi, monesti menestyi useammalla kentällä ja eri elementeissäkin. Pyöräkaupan abc ja moottorin pärinä Singer suuntasi yleisen kehityksen ja asiakaskunnan kyltymättömän vauhdin (ja mukavuuden) himon mukana moottoriajoneuvoihin. Kavereiden varustaminen polkupyörillä laajeni siten helsinkiläisen pyöräkaupan eturiviin 1880-luvun puolimaissa. Vuonna 1875 oman yrityksensä perustanut Singer lukeutui Coventryn ja samalla koko Englannin nimekkäimpiin pyörätehtailijoihin, joka aktiivisesti tarttui uusiin keksintöihin ja parannuksiin. Maahantuontisopimuksen solmiminen vaati neuvotteluja ja rohkeutta Krogiuksen puolelta, mutta lopputulos palkitsi vaivan. Vielä tuolloin velocipedit olivat niin kalliita, että myymälässä oli vain näytekappaleet, ja kaikki myyntipyörät toimitettiin tehdastilauksena. Polkupyörien, ompelukoneiden ja varsinkin aseiden massamainen teollinen valmistus oli avannut kuluttajakysynnän portit. Mittakaavasta kertoo se, että 1885 Helsingin suurimmaksi pyöräkauppiaaksi pääsi 11 velocipedillä
Vakiintuneet runkomuodot, timantti miehille ja joutsenkaulainen matala runko naisille, puhalsivat muut variaatiot pois tarjottimelta vuosikymmeniksi. Sen voi arvata, että pyörällä on ajettu paljon. Etupyörä oli ilmeisesti pe räisin toisesta safetystä, takapyörä rautalangasta surratuilla pinnoilla myöhemmälle puukehälle viritelty eksperimentaali. Ymmärsin Singerin ajoneuvohistoriallisen merkityksen, mutta myös projektin mittakaavan. Ja niin kuin tämä ei olisi riittänyt, pyörä oli ilmeisesti kolaroitu, koska siro yläputki oli taittunut mutkalle emäputken lii toksen takaa. Ja niin kuin tämä ei olisi riittänyt, pyörä oli ilmeisesti kolaroitu, koska siro yläputki oli taittunut mutkalle emäputken liitoksen takaa. Tässä tilanteessa eräs kovia kokenut Singer Safety Special 1891 vaipui Helsingissä uneen. Sitten kun Singereitä alkaa kirjan lehdillä vilistä, on täysin hakkuammuntaa pohtia, mikä näistä – vaiko mikään – tämä pyörä olisi ollut. Mobilisti Senior 2/26 ● 13 tiivistynyt vaihdanta loi aivan uudenlaisen luottojärjestelmän tarpeen, jota rahoituslaitokset omista syistään syöksyivät ruokkimaan. Sitten koitti remontin ja nurk kien tyhjennyksen aika, ja Singe rin raato päätyi romulavalle. Rekisterinumero piti kiinnittää pyörään, mutta numerolle kirjattiin ihminen, eikä pyörän merkkiä edes mainittu moneen vuoteen. Ostajaehdokkaita oli vuosien varrella ollut, jopa itärajan takaa, mutta kauppamiesten matkaan pyörä ei ollut päätynyt. Etupyörä oli ilmeisesti peräisin toisesta safetystä, takapyörä rautalangasta surratuilla pinnoilla myöhemmälle puukehälle viritelty eksperimentaali. Pääsy aarrekammioon järjestyi hieman myöhemmin 1910-lukuisen kuorma-auton varjolla (tietysti!), jolloin myös Singeristä oli luontevaa kysellä tarkemmin. Vaurastuneille yritysten omistajille ja onnistuneimmille kauppiaille kertyi tuloja, joita pystyi käyttämään uudenlaisten kiinnostuksen kohteiden hankintaan. Helsingin poliisilaitos alkoi pitää polkupyöristä rekisteriä vuonna 1890, mutta viranomaista kiinnosti enemmän pyöräilijä kuin ajoneuvo. Laitteen kunnostus ei kuitenkaan mahtunut päiväohjelman ensimmäisille riveille... Sen voi arvata, että pyörällä on ajettu paljon. Sitten koitti remontin ja nurkkien tyhjennyksen aika, ja Singerin raato päätyi romulavalle. Erinäiset pikku osat olivat kadonneet, ja muun mu assa veto oli vaihdettu pyörän va semmalle puolelle. Tä hän olisi tarina voinut pysähtyä, jollei urakoimassa ollut forssalai nen henkilö olisi tuntenut naapu rustostaan alkukeräilijää, jolle hän pyörän jäänteet kiikutti.. oli majaillut viimeistään 1960-lu vulla punavuorelaistalon kätköissä. Kaikenlaista vanhaa tekniikkaa ja rautaa hallitsevalla Pekalla oli selvä käsitys pyörän iästä, eikä pyörän rujo kuntokaan säikäyttänyt tosiharrastajaa. Tähän olisi tarina voinut pysähtyä, jollei urakoimassa ollut forssalainen henkilö olisi tuntenut naapurustostaan alkukeräilijää, jolle hän pyörän jäänteet kiikutti. Suurin piirtein tällaisena pyörä oli majaillut viimeistään 1960-luvulla punavuorelaistalon kätköissä. Museomaailman työkokemuksella päädyin kuitenkin tekemään ostotarjouksen, eihän minun olisi mikään pakko rynnätä tekemään pyörälle mitään. Polkupyöräteollisuus hajautui Englannissa yhä suuremmiksi keskittyneisiin suurtuottajiin ja toisaalta taidekäsityönä valmistettaviin kilpa-, urheiluja ylipäätään elämäntapapyöriin. Suursarjatuotanto mursi myös sosiaaliset raja-aidat, ja fillarista tuli duunarin ajopeli, kaen linja-auto houkuttanut lanteessa eräs kovia kokenut Singer Safety Special 1891 senkaulainen muntaa pohtia, mikä näistä – vaiko mikään – tämä pyörä olisi ollut. Alamäissä jalkojen lepuuttamisen mahdollistava vapaaratas puolestaan teki lopulta polkupyörästä kelvollisen käyttöajoneuvon, jonka tärkein tehtävä ei enää ollut tuottaa jännitystä kuskille ja katsojille. Kesällä 2022 vaeltelin joutilaan liikunnan parissa Kärkölän suunnalla. Monista tarinoista tutun kulttuuriperintökeskittymän päätyikkunassa havaitsin etätodellisen näyn – aito, varhainen safety-pyörä. Punavuoren aave Siinä missä turvalliset pyörät olivat tehneet isopyöräisistä kertaheitolla hassuja ja vähän pelottavia dinosauruksia (joiden nimeen tietenkin todelliset ajomiehet vannoivat vielä hyvän aikaa), jäivät 1890-luvun alun veikeät putkija tankosommitelmat museokapineiksi jo alle kymmenen vuoden iässä. Kun sitten moottoripyörien ja lopulta autojen arvonlisä oli selvästi parempi kuin jatkuvasti halvempiin kappalehintoihin syöksyvillä polkupyörillä, ruokki kysyntä tuotantoa entistä kiivaammin. Enkä kyllä sitten tehnytkään. ● matala runko naisille, puhalsivat muut variaatiot pois tarjotAlamäissä jalkojen lepuuttamisen mahdollistava vapaaratas puolestaan teki lopulta polkupyörästä kelvollisen käyttöajoneuvon, jonka tärkein tehtävä ei enää ollut tuotjille. Suursarjatuotanto mursi myös sosiaaliset raja-aidat, ja fillarista tuli duunarin ajopeli, jollei sitten 1920-luvulta alkaen linja-auto houkuttanut ennemmin kyytiinsä. Seuraava lehti kääntyi 1980-luvun lopussa, kun Singer siirtyi pitkän linjan ajoneuvoguru Pekka Aloselle. Erinäiset pikkuosat olivat kadonneet, ja muun muassa veto oli vaihdettu pyörän vasemmalle puolelle
Moniosaavalta ja ehtivältä Kalevi Veijalaiselta (1935-1926) ei jäänyt kasoittain kuvia, mutta mitä jäi, ovat erityisiä jo siksi, että ne on otettu aikana, jolloin museoautoksi rekisteröimisen mahdollisuudesta ei ollut edes etiäistuoksua. Opel 1914 on lähtöisin Somerniemeltä, ja on kai yhä olemassa – tilanteestaan vaikenen. Matkasi Ruhrin alueelle saksaan, juonitteli itselleen visiitin Kruppin perheen luo – ja sai mitä tavoitteli. Pitäisin sitä kunnianosoituksena Kaleville, jos nämä kuvat kirvoittaisivat vaunujen omistajia näyttäytymään autoineen tai ilman. Huomattavia ovat myös värikuvat, joiden kehittäminen tuolloin onnistui vain ulkomailla. Pakulan Krupp-suvulta ostama Marskin auton kaltainen Mercedes livahti jo ajat sitten Saksaan. Monellako meistä on, tai oli aloitekykyä tai rohkeutta tuollaiseen?. Vaikka ei kielitaitoa evakkopojalle ollut ehtinyt kertyä ehkä Ruotsia lukuunottamatta, hänellä oli ilmiömäinen kyky avata ovia. Kuvat lienevät olleet jonkunlaisessa yleisöjaossa hetkinä, jolloin Aulis Pakulan pystyttämä Svartvikin automuseo oli komeimmillaan. Ynnä, kun tietää miten tarkkaa autojen kunnostustyötä hän teki, ei valotusajoissakaan varmasti hosuttu. KAI L.BREMEr vaunujen omistajia näyttäytymään autoineen tai ilman. 14 ● Mobilisti Senior 2/26 Jo kadonneiksi luultuja. Niissä on nyt tuollainen viehättävä pikkusameus, mutta Kalevilla lienee ollut kuitenkin laadukas kamera. Sen näkee siinä, miten hän löysi vaikeita osia niin Ruotsista kuin USA:stakin. Kannattaisi muistaa, miten Aulis sen hankki. Syntyperäisenä karjalaisena Kalevi oli aristelematon
Arvaanko oikein, se saattaa olla siellä yhä. Karlahörlaget, Lysekil, Ruotsi painatti aikanaan näitä. Nokalla on arviolta vuoden 1934 rekisterikilpi H-6856. Englantia ja Ruotsia varten. Mobilisti Senior 2/26 ● 15 Mobilisti Erään suomalaisen elokuvateatteriomistajasuvun jäsenellä oli verisuhteita – oliko se nyt – Portugaliin. Mutta auton merkki. Oakland?. Tuttu T-Ford, mutta ohjaus oikealla. Tosi komea tunnelmakuva, otettu ehkä jo 50-luvun puolella. Sieltä hän osti kuvan Durant-avoauton, kunnostaen sen Suomessa, kuten kuva todistaa. Autoa ei kai jätetty tarjoamatta Suomeen, mutta se nyt kuitenkin palautui ulkomaille. Akselit on viety sotiimme, mutta jos tuollaisia löytyy hevoskärryjen alta, ei hinta ainakaan kirpaise – veikkaan
Hämeen läänin H-4108 -kilvissä kuvattu pitkä ja komea seitsemän hengen umpimallinen Stutz! Katso varsinkin vinkkaria A-pilarissa. 16 ● Mobilisti Senior 2/26 Pienehkö ja pikkusamea kuvapari toistunee graafikon taikatemppujen ja nykyteknologian jälkeen huomattavasti selkeämpinä, mutta että oli komea auto, kenen lienee ollut. Siinä käänneltiin vain yhtä patamaista nuolta, jonka kääntyili ajosuunnan mukaan.
Joku SA-HK:n iso ajo on menossa. Mukana olivat Keijo Kiuru ja E.-L. Hän on vaasalainen – nykyisin mouhijärveläinen – hammaslääkäri ym. Erinomaisen hyväkuntoinen se tämäkin on, mutta taas sutii. Tässä osallistumassa 1904 Ford A:llaan LontooBrighton –ajoon vuonna 2002. Raasakka. Arvaus 1: 1926 Oldsmobile. Tuttu on auto, mutta muisti arkailee. Seisoisiko auton takana Vaasassa vaikuttanut Pauli Niemenharju. Mobilisti. Inkkarinenäni vihjaa, että auto oli vähän ajettu ja esimerkillisen alkuperäinen. Arvaus 2: Täytyy olla yhä tallessa, jossakin. Mobilisti Senior 2/26 ● 17 Jos pitäisi nimetä Suomen sisukkain ja tietävin autoilun aamu-usvan aikaisten tuntija, en hetkeäkään miettisi. Kuvan ottamisesta täytyy olla 25-30 vuotta, ellei enemmänkin. Niilo Säntti. Olisiko edesmenneen Mikko Heusalan (Hki, Munkkiniemi) 1928 Chevrolet, ja hyvä olikin! Missä lienee nyt
18 ● Mobilisti Senior 2/26 Huikean näyttävä kuva helsinkiläisestä autotaksista, eli Pirssi N.o. Vuoden 2026 maailmassa se vohkittaisiin heti.. Joskus jokin yksityiskohta jossakin vanhassa autossa voi olla samaan aikaan vaikka taiteellisen komea (jopa Volgan Chrysleriltä kopioima hirvi), mutta samaan aikaan liikenneturvallisuusriski. Kuvan on painattanut Painoseppä ja niitä myi Putinki Hakaniemen hallissa. Tästä esimerkki: etualalla 1934 Plymouth ja sen purjlaivakuviota viestivä nokkamerkki. 73 vuonna – niin, sano sinä. Auto on selvä NAG, huomaa mahtavat äänitorvet ja ulkopuoliset kulissivaihteet
Auto kulki vahvoilla pyörillä, jotka Fiatin tapauksessa ovat puupuolapyöriä imitoivia, mutta prässätystä teräksestä valmistetut! Ei kuulunut ajon aikana nitinää! Kahdesti haikea juttu. Mutta ettei unohdettaisi. Missä nyt?. Ensin Opel tuhoutui miltei elvytyskelvottomaksi, pelastuen kuitenkin Nikolajeff Oy:n ansiosta (GMmyyjä, Helsinki) kuvan kuntoon. VHR-kilpi viittaa Vaasan suuntaan, ainakin aikaan, jolloin nykyinen museoautojen luokka oli vasta näpeille lyötävä pipi haave. Taksina toiminut (takaovissa roomalainen II) kaksivärinen Fiat 520 noin vuosimallia 1928. Ikivihreästi komeinta kanttikautta edustava auto, ajettavaksikin melkein nykypäivää. Autoa oli työkseen elvyttämässä myös Kalevi Veijalainen. Mobilisti Senior 2/26 ● 19 Kuva, jollaista et joka päivä näe. Nyt lienee jossakin Lahden alapuolella. Iso Studebaker. Se toinen haikeus. Auto koki tuhopolton ja vaelteli puolimutkalle palaneena muutamankin haihattelijan (mm. K.L.B.) helmoissa
Keulassa vanha-autorallin reittiviesti oudoksuttaa: vaikka siitä näkyy vain toinen puolisko, siinä lukee kai maalina Palermo – Italia. Tästä itä-pohjoisemmassa Suomessa säilytettävästä kantista ei kannattane olla huolissaan, se on hyvissä käsissä. 20 ● Mobilisti Senior 2/26 ● Mobilisti Senior 2/26 Selvästi hyvin vähän ajettu ja erityisen vähän nähtyä vuosimallia 1934 edustava Packard Eight Kalevi Veijalasen kuvaamana. Takana oleva auto olisi myös nyt, 2026 aika näky – ilmeisesti 7 hengen Renault 30-l lopulta. Edesmennyt, reilu ja reipas Uki Lindroth innostui vastas varttuneemmalla iällään “kanteista”. Auto on neukkujen kilvissä, tarkoittaa silloin virolaisessa omistuksessa. Kuvan 1928 Buick Coupén toi maahan Yrjö Bremer tyypillisessä Kaliforniakunnossa – siis pellit hyvät, puuosat lahot. Oldsmobile 1926-27.. Ukilla ei kauan nokka tuhissut, ja auto ilmaantui moniin ajotapahtumiin