Salakuljettajat Salakuljettajat käpälälautaan! käpälälautaan! . Vähäväkiset apumoottoripyörät Vähäväkiset apumoottoripyörät . . . Uusvanhoja Uusvanhoja kuva-aarteita kuva-aarteita MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2025 | 14,90 € S e n io r No. kovan onnen kovan onnen Koolhoven Koolhoven . 2025-35 60 02 05 -2 50 2. . . Eltsukuvien esiintymä Eltsukuvien esiintymä . . VOlkkarin voittokulkua Suomessa VOlkkarin voittokulkua Suomessa . VKO. 2 . PAL. . . Lisää laatikkoleikkiä Lisää laatikkoleikkiä
OP FI75 5282 0120 2157 83 MOBILISTI OY Rinnenmäentie 40-1 07150 Laukkoski SAMA VANHA MOBILISTI! TSekkaA uudeT neTtisivuT, www.mobilisti.fi! TSekkaA uudeT neTtisivuT, www.mobilisti.fi! uusi Tilinumero uusi Tilinumero ja uusi osoITe! ja uusi osoITe! älä makSa VANHALlE tILILlE! älä makSa VANHALlE tILILlE!
Toisaalla tässä lehdessä kerrotaan espanjalaisesta satavuotiaiden ja vanhempien autojen tapahtumasta. Pariisin Retromobile-näyttelyssä paikallinen Club Teuf-Teuf (Put-put-klubi) ajattaa yleisöä veteraaniautoilla. 4041 0820 PEFC/19-3-3 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä tai kontrolloitua alkuperää www.pefc.fi. Viekää nuoriso ajelulle, tai antakaa vaikka koeajaa kanttiautoa. 3 Näytetään niille! T ämän lehden uutispalstalla K.L.B. Bremer Pihlajamäentie 3 53850 Lappeenranta 0400 799 730 • Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. On helppo heristää sormea nuorison suuntaan ja ihmetellä, miksi eivät 1920-, 30tai jopa 50-luvun autot herätä harrastehalua muissa kuin yli 80-vuotiaissa. Matti Ouvinen KUSTANTAJA Mobilisti Oy puh. Suurta sukupolven lävistävää veteraaniautobuumia tuskin saadaan aikaan, mutta aina joku innostuu ja kokee yhteyden vanhaan teknologiaan, vaikkei voikaan tuntea sitä nostalgiaa, mitä oman lapsuutensa autoihin. Kuinka nuorempia kiinnostaisivat laitteet, joita on tuskin nähnyt edes autotapahtumissa, ja silloinkin saanut osakseen paheksuntaa niiden “homekorvaisilta omistajilta”. Kylväkää innostuksen siemen. Menkää autoillanne tapahtumiin, älkääkä välittäkö siitä, että tukitte kiireisten tien. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Hitaasta ajoneuvosta pääsee kyllä ohi, eikä ohitetuksi tulemista tarvitse hävetä tai harmitella. Väitän, että esimerkiksi Classic Motorshown kävijöistä yksi sadasta on koskaan ollut edes kanttiauton kyydissä, saati ajanut sellaisella. 09-2727 100 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Rinnenmäentie 40-1 07150 LAUKKOSKI PÄÄTOIMITTAJA Veli-Pekka Ääri GRAAFIKKO / TUOTTAJA Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1457-6988 PANKKIYHTEYS FI75 5282 0120 2157 83 PALAUTTEET K.L.B:LLE Kai L. Vaan miksi kukaan haluaisi harrastaa ajoneuvoja, joihin ei ole mitään henkilökohtaista tarttumapintaa, ajoneuvoja, joita ei ole edes koskaan nähnyt liikenteessä. Esitelkää autojanne uusille sukupolville avoimin sydämin. toteaa huolestuneena, kuinka kanttiajan mobiilit uhkaavat valua unohdukseen ja syrjään autoharrastuksen areenoilta, osa jopa uhkaa jäädä perikuntien rasitteeksi ja uudelleen heitteille. Mobilisti Senior 2/25 . • Lehti ilmestyy 2025 viikolla 13, 26, 36 ja 49
Sawutuksen sankari 14 Landsverk Anti II -ilmatorjuntapanssari on yhä valmis toimintaan. Arkkitehdin autosuunnitelma 12 Kotimaisen loistoauton hahmotelma lähes sadan vuoden takaa. 4 . 30 Espanjalaiset harrastajat esittelevät ikinuorta kalustoaan. Vähäväkiset kaksipyöräiset 62 Polttomoottori helpottaa pyöräilijän taakkaa, tai ehkä toisinpäin. Mobilisti Senior 2/25 2/2025 SENIOR Pääkirjoitus 3 Eltsu parhaimmillaan 6 Eläintarhan ajot Pentti Loivarannan mekaanikkona toimineen Eino Viklan silmin. Salakuljettajat satimeen! 70 Sata vuotta sitten ei öisin paljoa autoiltu, paitsi jos välteltiin virkavaltaa. Laatikkoleikin taikaa 80 K.L.B. penkoo ja tuulettaa arkistojaan.. Jussi Similän albumien aarteita 52 Lisää ennennäkemättömiä autokuvia Suomesta. Autoja kansalle 32 Kuvia Suomesta siltä ajalta, kun jokainen Volkswagen oli ilmajäähdytteinen. Uutisia & kuultua 18 Lukijoiden postia toimitukselle 26 Onko 100 uusi 50. Sarajevon auto 48 Itävaltalainen loistoauto siirrettiin museoon jo muutaman vuoden ikäisenä, olihan se osallisena maailmansodan syttymiseen. Koolhoven F.K.31 42 Ehkä epäonnistunein hankinta suomalaisen sotilasilmailun historiassa. Motor – autoammattilehden antimia 1927 76 Autoala kävi kuumana ennen suurta lamaa
Mobilisti Senior 2/25 . 5
Kiitokset konsultaatiosta Ralf Pettersonille, Tuomo Kurki-Suoniolle ja Pekka Ylimutkalle. 6 . Otamme mielellään täydennyksiä kuvien taustoihin, apua henkilöiden ja autojen tunnistamiseen sekä niiden ajoittamiseen. Loivaranta ajoi F3:ssa, eli 500-kuutioisten midget-kilpureiden luokassa omavalmisteisella Elhoo (Loivaranta & Havana) -autolla, joka haki inspiraatiota brittiläisestä Kieftistä. Midgetien kulta-aika oli 1950-luvun alkupuolella, mutta ne jatkoivat Eltsussa vuoteen 1962 asti – niin myös Loivaranta Elhoolla. Mobilisti Senior 2/25 Eltsukuvia mekaanikon albumista Saimme nipun kuvia Pentti Loivarannan mekaanikkona toimineen Eino Viklan albumista. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Eino Viklan albumit via Johanna Kaurislaakso Elhoo Special ja numero 45 ajoittavat kuvan vuoteen 1957 tai 1958. Valokuvausta harrastanut Vikla oli myös Loivarannan käly. Kuvat lienevät pääosin 60-luvun taitteesta. Onko villapaidassa kylmiä tyyppejä ottava mies Loivaranta itse?
Hiustyyliinsä panostanut motoristi lienee länsinaapurimme edustajia, mutta ei Susi-Olle Nygren. 7 Isoimmassa moottoripyöräluokassa Norton ja Triumph olivat valtamerkit. Auto on Vauxhall Wyvern.. Mobilisti Senior 2/25 . Kuvan daami saattaisi olla Viklan sisko, Anna-Liisa, josta tuli Loivarannan vaimo. Onko yläkuvassa kaukana katsomon edessä parkissa Ferrari 250 GT
Mobilisti Senior 2/25 Midgetien taustalla näkyy Eläintarhan urheilukentän katsomo ja rakennukset. Integraalikypärää ei vielä ollut keksitty. Vuosi lienee 1959. 8 . Ajolaseihin ympätty tuulisuoja piti kevään kimalaiset poissa hampaista.
Vuonna 1953 Loivaranta ja Rikkilä osallistuivat 203:lla Monte-Carlon ralliin, mutta tuskin näin rajusti viritetyllä. Virranjakaja on siirretty moottorin kyljestä koneen päähän. Mobilisti Senior 2/25 . Vaan mihin tarkoitukseen sitä on rakennettu. 9 Kuvissa trimmataan kiukkuisen näköistä Peugeotin "hemiä". Voisiko kone olla Siro Toivelan Eltsussa vuosina 1952-55 ajamasta 203:sta?. Puolipallon muotoisine palotiloineen läpihengittävä Pösön kone lienee ollut houkutteleva virityskohde, ja noilla tupla-Amaleilla ja suorilla pakosarjoilla kone näyttää todella vapaasti hengittävältä
Ralliurastaan tunnetumpi Erik "På Taket" Carlsson ajoi vuoden 1960 Eltsussa Stanguellinilla; etumoottoriset jäivät kuitenkin pian keskimoottoriautojen jalkoihin.. Mobilisti Senior 2/25 Italiassa kehitetty 1 000 tai 1 100 cm 3 Formula Junior -luokka alkoi 60-luvun taitteessa korvata 500-kuutioiset Midgetit ratojemme nopeimpina monopostoina. 10
Naimakaupan seurauksena Viklat ja Loivarannat olivat tiiviissä väleissä vielä Pentin kilpauran jälkeenkin.. Sivun kuvat lienevät jo Eltsun ajojen jälkeistä aikaa. Rättärin vieressä poseeraa tiettävästi Loivaranta itse. Jugoslaviassa lisenssivalmistetun Fiatin – Zastavan – katolle on kuormattu kenties kesälomapakaasit
12 . Matti Ouvinen Mercedes-näyttely Eklundin suunnittelemassa Autotalossa vuonna 1937. Mobilisti Senior 2/25 KOTIMAINEN KONSEPTIAUTO. Arkkitehtuurimuseon mukaan kuvat olisi piirretty Autopalatsin sisustukseksi, mutta ne ovat huomattavasti talon rakentamisajankohtaa (1913) tuoreempia.. Arkkitehti Jarl Eklund (1876 1967) suunnitteli lukuisia merkittäviä rakennuksia uransa aikana – muun muasssa Nikolajeffin autopalatsin. Luonnoksien tyylistä päätellen elettiin 20-30-luvun taitetta. Suuren laman käänteessä ei tainnut olla oikea hetki lanseerata kotimaista luksusvaunua, mutta mikä sen tuotemerkki olisi ollut. (Kuva: Pietinen/Museovirasto) Jarl Eklundin luonnos mustasta umpiautosta. Eklundin käsialaa olivat myös nämä autopiirrokset, jotka tehtiin Nikolajeffin toimeksiannosta
Mustassa limousinessa on ohjaus oikealla, kunten monissa hienoissa autoissa tuohon aikaan oli.. 13 Sivuprofiilissa erottuu pyöreämuotoinen jäähdytin jääkarhumaskotteineen. Mobilisti Senior 2/25
Tällainen sankari oli Landsverk Anti II eli Luftvärnskanonvagn L-62 Anti II – meikäläisittäin ItPsv41. 14 . teksti: Veli-Pekka Ääri & Matti Ouvinen kuvat: V-P Ääri ja SA-kuva & Sotamuseo. Mobilisti Senior 2/25 ItPsv41 – Landsverk Anti II Sawutuksen Sawutuksen sankari sankari Panssarimuseon ja Hämeen mobilistien järjestämässä perinteisessä kevään avauksessa pääsi tutustumaan myös jatkosodan aikaiseen kulkevaan kalustoon
Pohjana oli Landsverk L60-kevytpanssarivaunun pidennetty telaalusta. 6. Raskaammat hevosja kuormurivetoiset it-patterit olivat liian kömpelöitä seuraamaan eteneviä joukkoja; ne soveltuivat puolustuslinnotteiden ja kiinteiden kohteiden suojaksi. 1944. Vaunulla oli viiden hengen miehistö: johtaja, ajaja lataaja ja kaksi tykin suuntaajaa – toinen pystyveiville, toinen vaakakammelle. Vaikka suomalainen panssariase oli pieni, eikä kesän 1942 hyökkäyssodassa Karjalassa liikuteltu valtavia panssaridivisioonia kuten Ukrainan aroilla, olivat suomalaisjoukot itäystävän ilmataistelukoneiden uhan alla. Molemmilla oli Oma hyökkäysvaunu on palannut vastahyökkäyksestä ja miehet korjaavat sitä Kivennavalla Liikolassa 15. Panssarien turvaksi tilattiin jo välirauhan aikana 1941 Ruotsista kuusi Landsverk Anti II -ilmatorjuntapanssaria. Kevyt jalkaväki-ilmatorjunta oli riittämätöntä panssaroituja Sturmovikeja vastaan, eikä se kyennyt liikkumaan panssarivoimien tahdissa. Moottorina oli Scanian 7,75 l bensakuutonen, joka kehitti 144 hevosvoimaa, mikä siivitti vaunun neljänkympin huippunopeuteen. Jo 1930-luvun lopulla kehitetyn vaunun ykkösversiota oli myyty Unkariin, mutta ei Ruotsin armeijalle. 15 M M otorisoitu ja panssarisodankäynti sekä sotilasilmailun kehitys loivat tarpeen uudenlaiselle liikkuvalle ilmatorjunnalle. Sen tornin aseistuksena oli 40 mm Bofors-kanuuna, joka oli aikansa parhaita ilmatorjuntatykkejä. Mobilisti Senior 2/25 . Miehet näyttävät tyytyväisiltä, sillä vastahyökkäys johti tavoitteeseen Vr-linjan saavuttamiseen suurimmaksi osaksi.. Unkarilaiset kehittivät siitä oman Nimrod-ilmatorjuntavaununsa
Vaunu kantoi mukanaan 160 kranaatin tuliannoksen, josta kaksikymmentä oli nopeasti käytettävissä, loput lattian alla ammusvarastossa. Suuremmilla nopeuksilla sen massat saavat vaunun käyttäytymään erittäin sulavasti.” Landsverk-kaksikko asemissa lumella.. Vaunujen taktisessa käytössä oli vielä tuolloin opeteltavaa. Jos ajetaan panssaripajalta semmoinen kilometri ja sitten siinä prikaatin alueelle ehkä toisen kilometrin verran, niin paluumatkalle lähtiessä öljyt ovat sen verran lämmenneet, että moottori sekä vaihteisto toimivat oikein mukavasti. Kun pitää palauttaa vaunu, se rupeaa olemaan hyvinkin notkean oloinen. Liikkuvan ilmatorjunnan merkitystä taistelevan panssarijoukkojen suojaajana ei vielä osattu. Starttisuihkeella saatiin käymään. 16 . Kaksi niistä on nykyään Parolassa, yksi Tuusulan ilmantorjuntamuseossa ja kolme projektikuntoisina varastossa. Keskustelin Panssarimuseon kevätsawutuksessa vaunua johtaneen reservin kapteeni Ville Kalliolan kanssa. Vaununjohtajalla oli mekaaninen laskin. Tästä on esimerkkinä kuuden vaunun staattinen vesistönsuojaustehtävä kesällä 1944. Tämä on lämpimäksi ajettuna erittäin hieno vaunu ajaa. Alusta vain paranee nopeuden kasvaessa. Kun vaihteistossa sekä moottorista öljyt saadaan notkistettua niin sittenhän vaunu on hyvä. Onneksi Bofors oli tarkka tykki, ja osaavan miehistön käsissä vaunu oli varsin kykenevä. Hän kuvailee käyttökokemuksia vaunusta seuraavasti: ”Kevätsavutuksen alla meillä oli vähän kaasuttimien kanssa ongelmia. Telasto on suunniteltu ja toteutettu hyvin. Kaikki kuusi vaunua selvisivät sodasta ehjinä ja ne olivat palveluksessa aina vuoteen 1966 asti. Tuohon tehtävään olisivat soveltuneet pelkät Boforsin kanuunatkin ilman tela-alustaa. Kesän 1944 torjuntataistelujen aikana suomalaisten vaunut pudottivat tykeillään 11 venäläistä lentokonetta, mutta keskeisempää kuin pudotukset, oli kohteiden onnistunut suojaaminen. Mobilisti Senior 2/25 oma heijastintähtäimensä
?. Väkeä oli kevätlauantaina mukavasti liikkeellä. Parolan hieno kokoelma sekä aktiiviset kiltalaiset mahdollistivat hienon ”tuli ja liike”-henkisen tapahtuman, jossa nimessä luvattu savutus toteutui varmasti, kuten joka vuonna. Ohimarssissa oli Sturmien lisäksi muitakin panssarityyppejä, kuten Landsverk Anti II. Ajonäytökset äänija hajumaailmoineen elävöittivät museaalista tunnelmaa. Anti edestä ja takaa. Mobilisti Senior 2/25 . G) esittelyparaatia Ensossa 4.6.1944 seurasivat presidentti Ryti ja marsalkka Mannerheim. 17 Uusien syöksytykkien (StuG III ausf
Takaisin itse piirrokseen. Mallin tuotanto – 1948-1952 – oli lopetettu jo vuosia aiemmin. Ohjeinen piirros on Englannissa tehdystä Ford Pilotista. Mobilisti Senior 2/25 Uutisia&kuultua . Olisiko diplomaattisesti soveliasta miettiä – sielläpäin kun ollaan niin Koonnut: K.L.B.. Varaosakirjassa on 84 sivua ja kymmenen rakennepiirrosta. Vuoden 1937 kuvassa sen omistaja, viipurilainen arkkitehti Jalmari Lankinen, vaihtaa autoonsa rengasta. Täytyy kai käyttää mainituksi tulemisen tilaisuutta aasinsiltana kertoakseni, että minullakin on tuollainen 1948-50 Ford Pilot. Pilotille miltei kolmiulotteista vaikutelmaa luoneet valot ja varjostumat tehtiin. Ettäkö esimerkiksi koulujen pakollisilla piirustustunneilla (onko niitä enää?) autonvihaaja-naisopettajat opettaisivat kukkaruukkuraapustusten ohella myös tällaista – anteeksi, en tiedä termiä – varjostuma-piirtelyä. Alanko olla ainoa jäljelle jäänyt, joka kaipaa joskus nähdä mainoksessa tai ohjekirjassa aidosti ulkomuotoa vastaavan piirroskuvan autosta. 18 . Miten nuo esim. Mutta miten tuo V8-moottorinen Pilot, joka omana aikanaan oli jopa aika halveksittu, alkaakin näyttää vuosi vuodelta yhä poikkeuksellisemmin vanhalta, ja sitä yhä ylväämmin. Julkaisimme viime numerossa kuvan, jossa kaksiovinen 1928 “pikkuReo”, eli Wolverine on kuvattuna Viipurin takaisin valtaamisen jälkeen. Se entisöitiin Vihdin Otalammella 4-5 vuotta sitten, mutta eipä sillä ole taaskaan ehditty ajaa. Tämä tässä tarjoamamme uusi kuva on samasta autosta, mutta Suomen Viipurin maantiellä, veikkaisin kesällä 1937. Tarjoan esimerkin. Todella kumma, ettei kukaan näe tätä mallia laillani. Se on tehtaan asiakkaalle tarjoamasta varaosaluettelosta, joka on painettu vuonna 1956. Näin vuodelle 2025 sovitettuna, eikö olekin vieras ajatus, että valmistaja helpotti autonsa ostaneen asiakkaan varaosaymmärrystä julkaisemalla moisen hakuteoksen. . Hiilellä vai jotenkin ihan tavallisella kynällä. Sain aikoinaan tämän ja monta muuta Viipurikuvaa Lankisen pojalta, nyt jo edesmenneeltä – myöskin arkkitehti – Juha Lankiselta. Miten tuon taidon oppii, lienee tyhmä kysymys
Hallin omistaja oli vaihtunut, uudesta vuokrataksasta ei edes tarjousmainintaa. Voinen siis unohtaa jatkosepustukset. Mobilisti Senior 2/25 . Vaan kun mitään siihen suuntaan kannustavaa ei kuulunut, ei niin inahdustakaan. Olisiko auto peräti yhä siellä. Vaan olisiko sen tuontikannasta jäljellä edes yhtä prosenttia. Siis että puukaasulaite voitiin Ruotsissa käytössä olleessa 1939-mallin autossa kipata noin sivistyneesti alta pois, jotta saataisiin ihan rauhan vuosien tapaan hyödyntää, kuin koko pönttöpahusta ei olisi mukana lainkaan. No, mitäpä nasevaa ja lukuarvoista olisi pyhään nettiin sitoutunut ja keltaista kakkiva -ikäinen toimittajanalkio osannut edes kertoa. Oli tarjottu huutokauppaan henkilöauto. Se kun oli sitten taas “Vain auto, niitähän saa uuKoonnut: K.L.B.. Hallissa luvatta (kukaan ei häätänyt) skeittailleet nuoret varttipäät olivat keksineet panna nuotion auton konepellille. Kun pitkän tauon jälkeen kävin katsomassa autoani, no olihan se luonnollisesti paksun, ohi ajavien autojen irrottaman sementtipölyn peitossa. Auto oli myös viimeistä peltipintaa myöten täynnä noiden nuorten nerojen ja hyvin kasvatettujen herranlahjojen (vai -lahojen) kynäilyjä. En voi vaieta kertomasta, että samanlainen, mutta neliovinen, Imatralla omistettu Wolverine 1928 on osallistunut kaiketi kaikki 30 kertaa Saimaan Ympäriajoihin, viimeksi kesällä 2024. Kun kukaan ei nykyisin edes yritä vihjata, että toisen omaisuuteen et koske. Arvasin jopa, että auton pesun jälkeen noista natseista yms. Heitin viime numeroon Volvoista kynäillessäni ilmaan tarjouksen jatkaa omien Volvo-kuvien ja -muistojen valottamista vaikka seuraavassa numerossa. ei näy mitään. Sain parkkihallilta, jonka alimmassa kerroksessa olin säilyttänyt minulla jo 12 vuotta ollutta MercedesBenz 200D MR-autoani, häädön. Anteeksi nyt, vaari Reemer on nyt tällainen edistysveneestä pudonnut. Toki huomattaisiin, jos ajajalla olisi ollut alla joku “hirveästi harvinaisempi” (katin marjat, lue: kalliimpi), vaikka iso Germanian tai Jenkkilän ajorassi. Asiaan kai kuului, että sen autonkin olla jotain kuin valmiiksi jotain vähättelyä heijastavaa. Että siis joku, etenkin paikallinen päivälehti, olisi huomannut moisen suorituksen edes vaivihkaa. Kyseinen, karvan alle 30-vuotias auto on tosin ns. arvoton kulutusauto, totta. Mutta voi, kun se rakkine onkin vain muiden ajohidastimena etenevä läpiouto “Volvorine”. Yhtäältä en narise. Hitaasti kehittyneitä lukiolaisia. Kuva on suomenkielisestä Volvo Viesti -asiakaslehdestä 1/1943. Tuttu kertoi seuranneensa TV:stä kotimaisia kirpputoritapahtumia. Keitä nämä tulevaisuuden toivot ovat. Ollapa sinnepäin näissä vanha-autoasioissa edes aapistasoinen yhteys, siis ilman sieltä sinkoavia russofobiasyytöksiä. Tuttuni oli auttamassa, kun noudin auton. Sitä iänikuista samaa: Hitler, natsimerkkejä, “alas ryssät” ja sitä v:n viljelyä. Ei pölyyntymiselle tai piirtelyille mitään voi. Kun pyysin häntä mukaan, hän parahti: “Älä suotta harmittele. Kun sen lopulta itselleen huutaneelta naisihmiseltä kysyttiin, miksi hän sen osti, vastaus oli – kuka mitenkin tulkitsee – aika mielenkiintoinen, eli “No, kunhan sillä joskus pääsee marjametsään.” Oma, kaiketi sitten vinoutunut asenteeni olisi ollut aika toinen. Se on vain niin erikoinen kuva. . En tiedä. . Vanhempiensa imussa ostoksilla käyviä alakoululaisia. 19 Uutisia&kuultua herkkiä – jäikö sama auto toisen kerran Suomea pelastamaan tulleen itäystävämme haltuun, siis kesällä 1944. Yhdestä se mielestäni vihjaa. Kaikki, parkkihallia myöten, ovat yhä vaiti, eikä ketään saatu korvaamaan. Minulta ne herranlahjat polttivat eräässä toisessa hallissa museoikäisen autoni. Se (näyttävä jenkkiauto) oli vaivaa kaihtamatta entisöity. . Taas kerran, tutusti. Kun kukaan ei toru eikä estä, seuraava itsensä ilmaisemisen kehityskierros on ehkä peltien tai ikkunoiden potkiminen ja siitä edelleen. Kuva panee myös pohtimaan, kumpi oli tuolla saranointiratkaisulla ensin, Volvo vai 1939 Opel Kapitän. Niin, ja ajaen reitin – kovasti nuoremmassa autoseurassa – alusta loppuun, kai kertaakaan tielle jäämättä. Oheisen kuvan verran vielä aitovanhasta Volvo-asiasta kestänette. Vaan olisi ehkä ollut eri asia, jos auton maali olisi ollut tuoretta ja pehmeää
Kuvatussa Chryslerissa, oli takapyöränkoteloissa ne yleensä kalliimpaan malliin kuuluneet koristepeitelevyt, eli fender skirtsit. Sota-aika pudotti ne tarpeettomina jopa arvoautojen kyydistä. Nyt uusi polvi kiikuttaa niitä aika usein rompetorien myyntitiskeille. Usein kiinnitykseen sopivat ruuvit ovat ihan omanlaisiaan – sen mallisia ei kukaan muu tee eikä käytä. Sitä esiteltiin jopa Euroopan autonäyttelyissä. Hoilatkaa vain puolestani Stadin ihanuutta, sitä se oli vielä 10-15 vuotta sitten. Parkanon Seudun Mobilisteilla on upea, täysin aikamieskokoa oleva kerholehti nimeltä Norra. Mobilisti Senior 2/25 Uutisia&kuultua siakin”. . Olen jankuttanut jo väsymykseen saakka tässäkin lehdessä. Nirsoa en saisi tietty olla. Kun vielä on tuore ja rikkeetön ajo-oikeus, niin minähän ajan omalla autolla! . Jotenkin vaan antaisin aiheen lisäesittelyn nykyvastaaville toimittajille. Ennen näitä kaiken maailman elomyönteisiä poliittisia liikenteentukkijoita. Se jopa esitellään laveasti, mutta sitten koittaa hiljaisuus. Juu, välähti, ehkä ne kaksi sekuntia. Yhden asian ehdin huomata kahdessa sekunnissa. Näin esim. Mutta heille muutamille, jotka ihmettelevät, miksi näin ikäihmisinä muutimme pysyvästi pois Helsingistä, on tarjota ainakin yksi vastaus: miksi enää asuisin (näin ruotsiksi verhottuna) “Sinnebakshelvetessä”. Päivän lehdet antoivat tälle komedialle jopa kolme pinnaa. Termi nykyajan arki särähtää joskus tällaisen vanhan flatuksen korvissa. . . Työssä avusti innokas ja tietysti kaiken mielestään osaava nuorimies. Ei vois vähempää töyssyttää -asenne kuittasi omatunnot. 195359 Armstrong-Siddeleyssä, joita minulla on aihioina siunaantunut parikin. Sain niistä näytteitä ja olin ällikällä lyöty lehden komeudesta ja asiasisällöstä. Se on: älä unohda. Vähän tämä lipsahtanut mollivoittoiseen sävellajiin. Kun tällaiset yleensä saavat pinnan tai puolitoista, niin pitihän se katsoa. filmin, kai 1930-luvun lopulta, nimeltä “Markan tähden”, näyttelijöinä Uuno Laakso, Kullervo Kalske ja Irma Seikkula. Numerossa 24, julkaistu viime vuonna, oli mm. Pelkkä käynti esimerkiksi tutulla lääkäriasemalla – kotoa linnuntietä 4 km – saattoi ruuhka-aikana kestää Helsingissä 45 minuuttia, plus päälle vartti parkkipaikan hakua. Tämä tapahtui ei-Helsingissä. Kuin mitään oivallusta ei olisi tehtykään. Piikittelin taannoin, suht sopuisasti tosin, meitä suomalaisia siitä, että kyllä me keksimme kaikenlaista ajokalua – ihan fiksuakin. Eräässä toisessa numerossa kerrotaan Parkanossa tehdyistä moderneista puukaasuautoista, joista kaksi ostettiin innolla Sveitsiin. . Kirjoittaja on vanha tuttuni ajaltaan Suomen GM:llä, myöhemmin Saab-Valmetilla, Jyrki Honkaniemi. Nyt Lappeenrannassa sama matka lääkäriasemalle vie – likimain kelistä riippumatta – kymmenen minuuttia. 20 . Välähtihän tässäkin auto, peräti silloin tuliterän näköinen 1938 Chrysler, ehkäpä peräti rivikasilla. Hänen lausahduksensa sai minut tuntemaan itseni tosi vanhukseksi. Se tässä hyvä puoli on, että niitä kuitenkin jäi vähän käytettynä nurkkiin. TV1 näytti 30.4. Hän lähetti Ibanan – ja muidenkin Metropolian Autolaboratorion autojen – kehityskaaresta tekemänsä kirjan ja jopa auton esitteen. Satuin kuulolle, kun eräs auto-osaaja taannoin räpläsi 1951-mallisen Opelin jarruja. “Aika yllätys, että siis autoissa on ollut joskus jarrupääsylinteri lattian alla?” . Jaa, että julkisllakin pääsisi. Fender skirtsien – joskus lanseerasimme termin pyrypellit – kiinnisaamisessa on lähes aina omat niksinsä. eräs täydellisimmistä näkemistäni jutuista sentään aika hajallaan olevasta aiheesta merimiesautot. Kotimaisen Saab-tehtaamme pitkät Finlandiat ja jopa jatkettu Horizon, tai vaikka kolmipyöräinen Ibana-kaupunkiauto, jonka katras Suomen älyvilkkampia autoinsinöörejä kehitti. Tässä jo aika kompuraiässä. Miten takavuosien Suomi-filmien tekijät ovat osanneet ensin nähdä varmasti ison vaivan kosia filmiin jonkun näyttävän auton, jonka kuvauksissa sitten säästettiin filmiä väläyttämällä kyseistä komistusta ehkä ne kaksi sekuntia. Hannu Parpola Haminasta otti, kaiketi marinani huomattuaan, aiheesta kopin