kansi2_2020.indd 2 kansi2_2020.indd 2 8.6.2020 14.19 8.6.2020 14.19. ?Shokkikuvia vuosien takaa . 2 Missä ne ovat nyt. KADONNEET RANSKALAISAUTOT . . ALFA ROMEO SUOMESSA MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2020 | 13,00 € S e n io r No. KUMMAT OTTAISIT, MR-KILVET VAI ALKUPERÄISET
09-2727 100 fax 09-2727 1027 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 Helsinki PÄÄTOIMITTAJA Kai L. Turha silti luulla, että pieni auto olisi helpompi entisöidä, päinvastoin. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Forssa ISSN 1457-6988 PANKKI NORDEA FI80 1025 3000 2143 15 . Sisältö KUSTANTAJA Kustannus Oy Mobilisti Niittyläntie 11 00620 Helsinki puh. 15 Sen auton tarina 18 Harvinaisia ranskalaisia 26 Matti Korjulan albumista 28 Shokkikuvia 37 Monika 38 Ford Fairlane 40 Autokeskuksen vuosia 44 Uutisia, tapahtumia & kuultua 54 Lukijoiden postia 56 Alfa Romeoita Suomessa 62 Tuontitoiveita 68 Ei huolta huoltoasemista 76 Volkkarivarasto 80 Ilmailukuvia S anovat: ”Small is beautiful”, pieni on kaunista. Lehti ilmestyy vuonna 2020 26.6., 11.9. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. 3 MOBILISTI A j o n e u v o h i s t o r i a l l i n e n a i k a k a u s l e h t i S e n io r 4 MR-10 – kilvellä on väliä. Bremer Pienet ja vaikeat sislu_220.indd 3 sislu_220.indd 3 15.6.2020 14.53 15.6.2020 14.53. Sisältö Mobilisti Senior 2/20 . Kukaan ei tunne koko ajolaitetta, ja koska pienet ovat myös yleensä niitä kaikkein hauraimpia, osia ei tahdo löytyä mistään. Kai L. Viimeistään viimeisin entisöintikohteeni, Gutbrod Superior 1951, avasi mieleni korostamaan tämän kokoluokan olemassaoloa. Tätä totuutta suuri yleisö tai lehdistö eivät tapaa huomioida. 6 Missä ne ovat. Jotakin kannustavaa toivoisi tapahtuvaksi, jotta näitä merkkikirjon pienimpiä ja niiden vaalijoita nähtäisiin jatkossa enemmän. Vaivalla ajoilmeeseen palautetun ”vaivaisauton” ympärillä ei kaksisesti liehuta. Huomasin sellaista elvyttäessäni olevan aika yksin. Arvostuksen vajeen näkee siitä, että kansaa kertyy ajotapahtumissa eniten isompien ja tuttujen mainemerkkien äärelle. ja 4.12
K.L.B. Vaikka moni moista vähättelee, ihmiset ovat nähneet vaivaa saadakseen hoiva-autoonsa siihen ajallisesti kuuluvat kilvet. 4 . mr10.indd 4 mr10.indd 4 15.6.2020 14.50 15.6.2020 14.50. Mobilisti Senior 2/20 KILPINOSTALGIAA Arvostamani harrastaja, entisöinnit osannut Mauri Tossavainen Lahdesta tapasi toistella rekisterikilven olevan iso osa ajoneuvon identiteettiä
Vaikka ne olikin tehty Intiassa, silti ”vanhoilla kunnon Continental-tehtaan koneilla”, lupaili myyjä. Olin kuvitellut että MR-kilpi säilyisi voimassa, vaikka muutama katsastuskierros jäisikin väliin. Nyt alla soi iso duuri Vammalasta hankituilla uusilla Michelineillä. erään harrastajan maahantuottamat Continental-ristikudosrenkaat. Kun satsasin vielä uusiin iskunvaimentimiin, maistuu ajaminen nyt maukkaammalta kuin koskaan ennen. Kirjoittajan isä Lauri Bremer Mercedesin ratissa joskus 70-luvulla. Viipurin läänin kilvet. Kun sen Jätkäsaaresta aikanaan ajoin kotiin, saatoin kyllä olla tyytyväinen maalaustasoon, mutta auton vaikeat tuplakaasuttimet olivat ihan jumissa. Mersua huolsivat mm. Alkuaan himoitut mustapohjaiset museoajoneuvokilvet tuntuvat menettävän kuitenkin arvostustaan. MB:n ilmeisesti Veho Oy:n vaihtoautohallista hankkinut omistaja numero kaksi oli Hyvinkään ydinkeskustassa toiminut Shellin huoltoaseman dealer. Mitään kamalampaa en ole rengasalalta kokenut kuin ne! Laitoin hyvin nopeasti sijalle hieman käytetyt Michelinin vyörenkaat. Veikkaan, että kyseessä oli Lauri Myllylä. Myöhemmin Helsingin Poliisilaitoksen Sturenkadun toimistossa asioidessani ihana rouva Ådiers kysäisi: ”Eikö sinua muuten kiinnostaisi nämä uudentyyppiset MR-kilvet?” Pöydällä oli kasassa uunituoreet MR-1, MR-2, MR-3 ja MR-4tunnukset. Mersun muutos RKE-166 kilvistä MR-10 kilpiin tapahtui vasta 1983. Mitä yleensä ajatellaan tarpeesta saada harrasteajoneuvoon siihen tiettävästi uutena kuuluneet tunnukset takaisin. Niihin loihditiin Virossa uudet pellit ja maalit ja kymmeniä maastureita palasi aikaan Suomeen uuden oloisessa kimalteessa. 5 K ilpi-viranomaisiamme on ilo kehua. Sain kuulla, että oululainen harrastaja oli varannut ne Ouluun. No, tyypillinen pikkuharmi nykybensalla muissakin vähän ajettavissa. Toisaalta, nyt keulalla oleva MR-10 -kilpi olisi myös säilyttämisen arvoinen. Auto viipyi naapurimaassa iäisyyden ja pelkäsin jo pahinta. MR-8 istutettiin USA:sta hankkimani 1957 Cadillaciin, joka jäi minulta sittemmin katsastamatta. Taas, vaikka Henri Valkila oli ne juuri edelliskesänä loihtinut vireeseen. Ruostetta ja rengasrulettia 1990-luvun lopulla viehätyin amerikkalaisen Arthur Glazen puheista. Jos moottori ehti tulla lämpimäksi, starttia saa venyttää pitkään ennen kuin moottori sytyttää. Arthur houkutteli minut luovuttamaan MB:n käsittelyyn Viroon. Tuon tyypin Mersu on kuulemma viimeinen, joka on vielä suunniteltu kulkemaan ristikudosrenkailla. Jonkunlaisen reilun pelin nimessä voisi vielä ehkä toivoa, että elvytettyyn autoon saataisiin takaisin siihen uutena kuuluneet läänikilvet, vaikka esim. Siihen päälle kasaantuivat vielä rengasongelmat. Siinähän ovat tavallaan lapselliset tunteet vastaan aikamiehen kypsä järki. Kivasta ideasta haalistui henki sen jälkeen kun kivuttiin tunnuksissa yli MR-999 – nelinumeroa kun ei enää saatu käyttöön MR-yhdistelmään. Kysyin, voisinko minäkin varata ennakkoon pari tuollaista ja rouva Ådiers otti sivuun tunnukset MR-8, MR-9 ja MR-10, arvellen ettei sentyyppisiä kilpiä koskaan tultane suuria määriä kysyttämään. Harmittaa En tiedä mitään Mersustani ajalta ennen vuotta 1966. Kaasuttimet, vaikka Jonni Enqvist otti ne kahdesti auki, saavat minut käynnistäessä hämilleen. MR-9 kilvet istutettiin aikanaan 1984 USA:sta ostamaani 1948 International umpikylki-pakuun, ja siinä ne ovat edelleen. Jaettiinhan V-alkuisia kilpiä vuoteen 1939 saakka, lähes numeroon 9500 asti. MR-1 kilpi kai päätyi 1949-57 poliisimallin Volvo ”Sugganille”. Kun sen sitten otin uudelleen ajoon, oli joku kaapannut käyttöönsä kilvet MR-8. Erään tehtaan tietäjän mukaan W111 eli MB 220-tyyppeihin ei pidä asentaa vyörenkaita. Vaistoan, että MB oli uutena Helsingin kilvissä, mutta kulki jo 1966 Hyvinkäällä tunnuksin UEK-16. En valitettavasti muista nimeä. Sovittiin etulokasuojiin ilmestyneiden ruostekuplien paikkauksesta ja täysmaalauksesta. He ovat joustaneet lähes kaikissa puolihulluissa toiveissamme tavalla, jota 1940-60 -luvuilla samalta taholta vinoilut kokeneen on vaikea uskoa todeksi. Kokeilin kaikenlaista. Kaveri oli hurmannut virolaiset ja pysyttänyt sinne eräänlaisen autojen elvyttämön, pääasiakkainaan Toyota Hiace HJ-60 maasturit. Minun aikana MB hyväksyttiin museoautoksi Utissa keväällä 1981 ja UEK-16 muuttui tunnukseksi RKE-166. Alkuperäisestä, valmistajan oranssista kantakortista löytyvillä alustaja moottorinumeroilla sen saanee selville. Nyt mielenrauhaani jäytää pohdinta, pitäisikö auton rekisteritunnus palauttaa mahdollisimman alkuperäiseksi. Museokilpineen Mersu kuitenkin näyttää jälkeenpäin Suomeen tuodulta, autolta, joka on vailla mitään kotimaisesti kiinnostavaa taustaa. En edelleenkään ymmärrä että noin pääsi käymään. Vähäiset käyttövuodet ja ajomäärä viittaavat aikaan, jolloin firmoille oli tärkeää saada täydet kalustopoistot verotuksessa ja autot vaihtoon ennen tulevia isompia remontteja. Huono käynti oli yksi syy, miksi Mersu tyssähti minulta pian seisomaan. Vähän kaikki paikat olivat jumissa ja nesteet vähän väliä haihtuneet. Toki sillä välistä yritin ajellakin, mutta pitkä seisotus teki auton menohaluista änkyttäviä. Suomen Pankin autoasentaja Jorma Koskela, sekä Pitäjänmäen Veho oy, jossa 34.180 km:n kohdalla teetettiin iso moottoriremontti. Silloin isäni osti sen neljä vuotta käytettynä, mittarissa 103.970 km. Ostin mm. Ne olivat lähes yhtä kamalat ja lisäksi kivikoviksi ikääntyneet. Palautin keväänä 14 vuoden tauon jälkeen Lauri-isältäni perimäni 1962 Mercedes-Benz 220S (W111)-yksilön ajokuntoon. Mobilisti Senior 2/20 . . Jäihän niitä pikku murheita, kuten toimimaton moottorin jäähdytysveden lämpömittari. Hatara arvelu on, että ensiomistaja olisi voinut olla vakuutusyhtiö Pohjola. Ymmärtäisin, että tyytyväisyys oli molemminpuolista. mr10.indd 5 mr10.indd 5 15.6.2020 14.50 15.6.2020 14.50. On kuulemma enää harvojen osaajien työtä
Kiva, jos te lukijamme reagoitte näihin kuviin. 6 . Merkillistä, miten jotkut ammoin joutavina syrjään sysäämäni kuvat ovatkin myöhemmin aivan eri näkökohdista katsottuina kiintoisia. Kuva joka antaa katetta ymmärtää miksi tätä 1946-48 Fordin nokkamallia kutsuttiin Suomessa Keltanokaksi. Kuva on USA:sta, eikä samannäköistä ole kai koskaan tuotu Suomeen edes jälkeenpäin. Mobilisti Senior 2/20 Missä ne ovat nyt. Mielikuvat kuvien autojen edelleen olemassaolosta ovat kuitenkin synkänpuhuvia. K.L.B. missaneovatnyt.indd 6 missaneovatnyt.indd 6 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21
silloin 93287480. Mobilisti Senior 2/20 . Kuva keväältä 2007. Tätä, lopultakin melko hyvää 1939 Chevroletia peltiseppä-automaalari Eino Lehtonen Nurmijärven Palojoelta säilytti sisätiloissaan pitkään. Tämä malli esikuvana tehtiin sittemmin sarja repro-vastaavia, joita pari löytyy Suomestakin, toinen Helsingin Mannerheimintie 62 tienoilta, toinen Lemiltä Petteri Kouvolta. Kun vierastöitä pakkasi päälle, oma jäi kuitenkin laittamatta. Ei näitäkään ”1500” Wolseley-tyyppejä tuotu kuin kourallinen. Jenkeistä tuotu kutistettu Buick STW, mutta eihän sellaisella kukaan ”kehdannut” ajella. Chevrolet 1950-52 (Panel Van?) se on, mutta huomaa korityyppi: selvä tehtaan tekemä ikkunallinen 6-7 hengen kuorma-autoilmeinen (Load Master) ”farmari”. Mahtoiko tuota ehtiä pelastamaan kukaan ajoissa. Kuva lienee otettu jotkut 20 vuotta sitten. Olisiko tässä ainoa säilynyt. 7 Helsingin tullihuutokauppa syksyllä 1989. Meni kuulemma tutulle. Jos olisi kysytty jotakin tuosta kangaskatosta, olisin voinut ähkäistä: ”Laikka-Peugeot 203!” Vaan kun taitaakin olla tehtaan tekemä. Tuollaista avo-203:sta ei varmaan tullut Suomeen edes näytteeksi. Aika satavarmaa, että meni nopsaan sulattoon. missaneovatnyt.indd 7 missaneovatnyt.indd 7 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. Kuvan lähetti aikanaan Timo Rasimus, puh
Rettigin pitkästä, oliko muita. Se yksilö löytyy nyt Yrjö Bremerin myyntihallista Helsingin Metsälästä. Kukkosen 1961 Cadillac Limousine syksyllä 1990. Tuollainen taisi jäädä joltakin kotiinsa kiiruhtaneelta puolalaiselta nuorelta mieheltä Pornaisiin, ajautuen sieltä Lahteen. Kuvan yksilö oli jo aika rupisessa kunnossa, mutta hyviä saisi helpolla ja ilmeisen halvalla edelleen Puolasta. Kuva lienee otettu kesällä 1991 Suomessa. Kuvauspaikka vaikuttaisi olevan Espoon Automuseon takapiha. Auton alusta on jo jokseenkin samaa kuin Laatikko-Warressa (W 353) eli kierrejouset, 13” pienet pyörät ja levyjarrut edessä. missaneovatnyt.indd 8 missaneovatnyt.indd 8 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. Tätä porrasperä-tyypistä uudempaa Warszawaa ei virallisesti ehditty tuoda Suomeen, vaikka joku mainoskin nähtiin. Ehkä sama auto, jonka sittemmin osti Sinebrykoff Oy mainosautokseen maalauttaen sen palokunnan punaiseksi. 1966 Wartburg on 1956 aloitetun korimallisarjan viimeisin, teknisesti kypsin ja varmin sekä – tänään – halutuin keräilymalli. Toivoa sopii että UYF-19 -kilpinen yksilö on yhä voimissaan. Mobilisti Senior 2/20 T. Montako näitä tosiasiassa tuotiin Suomeen. Jälkituontina. Puhutaan kyllä mm. Auto on periaatteessa Puolassa tehty Pobeda, mutta perää on modernisoitu muuttamalla siihenastinen luiskaperä porrasperäksi. Kuvan auton on valkoinen, senhetkiset tunnukset olivat AO-597. 8
Oletan tämän Glas Isar Kombin tulleen tuoreesti entisöidyksi, mutta kuka oli tuon siviilirohkean teon takana. Mobilisti Senior 2/20 . Suomen Koneliike toi niitä varmuudella uusina kaksi, ja Esko Rahkonen onki niitä Ruotsin puolelta jälkeenpäin Lahden tontilleen pari, jota on myyty – niin, minne. Yhtä kaikki, niele vanhat jo ylikypsiksi paahtuneet itäsaksanseisoja-herjat ja myönnä F9 olevan kivan näköinen kun sen laittaa ensi-ilmeeseensä. Auton moottori oli 2-pyttyinen. missaneovatnyt.indd 9 missaneovatnyt.indd 9 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. Sen omistavat Hans ja Ritva Sonntag Siuntiosta. Ensimmäinen Buick-malli jossa oli täysteräskori. Missä lymyävät muut. Tässä ehkä viimeisen tuotantosarjan F9, isoin takalasein ja ehkä jopa jo Wartburgiin tulevalla rattivaihteella. panoraama-tuulilasin ansiosta viehätystä. DDR-kansa kehuskeli väitteellä ”Valittu Leipzigin Messujen kauneimmaksi”, mutta eihän DDR:ssä silloin nähty omia rajoja lännemmäksi. Kuvan yksilö on jopa Kombi-korilla varustettu. Isar oli sentään 60-luvulla piilopakuna tuttu näky Suomessa. 9 Pitää oikein lainata kuvaa tšekkitapahtumasta, koska vastaavaa kuvaa Jawa-tehtaan (?) valmistamasta Aero Minori§sta en ole Suomessa otettuna nähnyt. Tällä tietämällä luulen nähneeni vain yhden vastaavan ehjänä. Hiukan ehkä kinkkinen entisöitäväksi, mutta ilmiasussa on mm. Vaivaton ja tarkka keppivaihde lähestyy jo tulevaa muuttumistaan rattivaihteeksi. Tämä 1937 Buick elvytettiin hyväksi pariinkin melko perättäiseen kertaan pian 10 vuotta sitten
Fuego. missaneovatnyt.indd 10 missaneovatnyt.indd 10 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. Tunnus CHA-1 antaa viitettä sen taustasta: tämä Rolls-Royce on Chaplinin entinen. Auto on hyvässä tallessa edelleen samalla suomalaisella omistajallaan. Oman ajattelukyvyn mallia antaa Orimattilassa asuva Onni Hakulinen. Mobilisti Senior 2/20 Tätä autoa tuskin nähtiin useasti. 10 . Olen täysin ymmällä, ei hajuakaan, mistä kuva tuli, saati mitä autoa se esittää. Toiset älyävät kulkea autojen kauneusarvojen ymmärtämisen perässä ihan itsenäisesti, hamuamatta apua netistä ja muodista. Joku voisi arasti ehdottaa tšekkoslovakialaista Pragaa. Ylileveä hytti vanerieineen on kuin Härmässä tehty Virtasen koritehtaan tuote, mutta nokasta voi aavistaa, että auto oli uutena ollut somasti avomallinen. Hänelle kelpaa kaikissa muodoissaan Renault, tässä mm. Oltuaan alun perin Tatraplanin erityisharrastaja, tuorein kunnostuskohde on nyt Renault Admiral, se vähemmän nähty Fregate
Porvoon liepeiltä sijaitsi erään harrastajan lato vanhoille autoille ja kaksipyörille yli 10 vuotta sitten. 11 Kun piipahdin Kaliforniassa vuosina 1984 ja 1986 kuolasin sikäläisessä autohylkäämössä tätä 3-ovista 1949-50 Plymouth farmariautoa firmalle. Ihan ihanteellinen kesäkäyttöön soveltuva rompetorien kiertelyauto. Lato oli sen verran sivussa, ettei ajokaluston omistaja huomannut pitkään mitään, kunnes tuli ohikulkijalta hälytys. Sijalle ostin Pleasantonromutorilta 1948 International Panel Van KB-1 umpikoripakun, joka täyttää meillä pian 45 vuotta tunnuksin MR-9. Kemi Oy:n entinen Ford V8 paloauto, nyt harrastajalla Pohjanmaalla. Hinta olisi ollut jonkun dollarisatasen, mutta arkailin. Jos ne säilytettävät edes olisivat joitain takavuosien merkki-harvinaisuuksia, mutta eläkkeelle siirtyvä paloautokanta on jotakuinkin paria valtamerkkiä, jotka kaikki ovat kokeneet Suomeen tulonsa alkujaan kuorma-autoina. Auto myytiin tuosta kai Imatran suunalle. Että siis joku sai joskus VW Kuplan kulkemaan eteen sijoitetulla moottorilla. missaneovatnyt.indd 11 missaneovatnyt.indd 11 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. Olivat vorot vieneet etenkin kaksipyöräisiä, jotka oli surutta retuutettu mm. Vaikea tajuta, ettei tässä maassa ole säilytetty, kunnostettu ja ylpeänä näytelty useampaa ysikakkosta. Mobilisti Senior 2/20 . Vaan eipä ole, viisas SA-HK kun hoiti aikoinaan asiat niin tomerasti, ettei vanhaa paloautoa saa muuttaa tavalliseksi autoksi. Tuo sama Saab 92B, ettei olisi sama yksilö, jonka turmelin heinäkuussa 1959 päin kalliota Rautalammilla (AP-519). Ihme ja kumma, yleisilme on kuin tehtaan jäljiltä. Oli niitä rontattu myös tämän Saab 92 1954:n päältä, mutta ”Schwedenstahl” Ruotsinteräs kesti. Huomaa kaltevasti eteen sijoitettu apupuhaltimella varustettu jäähdytin ja nokkapellin alareunaan tehdyt lisätuuletusaukot. BMW 700 takatuupparin yli
Mobilisti Senior 2/20 Tämä Citroën GS Break entisöitiin valtavalla peltivaivalla tähän ilmiasuun jo vuosia sitten. Kromin ja maalin säihke on niin korkealaatuista, että jään empimään, onko auto entisöity vai säilynyt noin upeana. Ei silti valkene. Olisiko joku nopeatempoinen japsiauto. Kuvan takaa löytyy nimi Ole Nyman. missaneovatnyt.indd 12 missaneovatnyt.indd 12 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. Jos auto tavataan yhä tuossa kunnossa, nostakaa tekijälle hattua. En tiedä kuka kuvan otti, saati minkä auton runko tuossa on. Cadillac kuvattuna niin ovelasta kulmasta, etten tiedä onko kyseessä Sedan vai pitkä Limousine. Niitäkin vietiin taannoin USA:han asti. 12 . Renault Floride oli Dauphine urheilullisempaan mekkoon puettuna. Myyntimenestyksen jälkeen koittivat kovat ajat, kun eivät ranskalaiset vaivautuneet luomaan huolot-organisaatiota
Tämän yksilön muistelen olleen tarjolla lehdessämme keväällä 2002. Mercedes-Benz 190 hauturi Lappeenrannan Veho Oy:n pihassa kesällä 2007. Otsaopasteessa lukee ”Teräskori”, eli Suomessa ollaan, vaan mikä vuosi, mikä laite. Uskallan veikata näitä säilyneen ainakin kymmenkunta, onhan noin pieni helppo änkeä talteen vaikka porstuan rappusten alle. Fiat Topolino on paperilla kaikkien tuntema, mutta koska viimeksi näit sellaisen ajoilmeessä, kuulit edes käyntiääntä. Vanhat, aikansa linjurikaunottaret, ovat säännöllisesti kokeneet ruman lopun. Tässäkin bussissa oli varsinaisten sivuikkunoiden päällä toiset, katon suuntaan kaartuvat turisti-ikkunat. Kuva ehkä USA:laiselta rompetorilta. 13 Jälleen kuva autosta, jonka ympärillä ei ole entistäjistä tungosta. Nykyoloissa voi puhua jo upeasta säilymästä. Jäljellä on esiteltäväksi asti elpyneitä tuskin kahtakaan. Mobilisti Senior 2/20 . missaneovatnyt.indd 13 missaneovatnyt.indd 13 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. Austin A 40 Devonia tehtiin Englannissa epätavallisen runsaasti ja Suomeenkin niitä tuotiin kai kolmisensataa
Takaa katsottuna ihan tavallinen kromipuskuri Saab 96, vaan eipä olekaan. Auto eroaa massasta muutenkin, se on pitkänokka-mallia ja ensimmäisiä V4 moottorilla varustettuja. missaneovatnyt.indd 14 missaneovatnyt.indd 14 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. AFB-918 -kilvissä joskus Suomessa kuvattu uusi, tai erittäin hyvin kunnostettu Toyota Hiace-outous. Sama yksilö oli esillä Helsingin Autonäyttelyssä keväällä 1936 lähes kahden tavanomaisen Chevroletin hinnalla. Joko tämä on ihan tuttu näky, tai sitten ei. Mobilisti Senior 2/20 Swap & Meet Rovaniemi, 1.6.1997. Vieressä 1936 avomallinen 4D eurokorilla varustettu Chevrolet. Uno Lammisen vanha Ardun-kansiventtiilimuunnoksella varustettu Ford Special esiteltiin – ja koejettiin soraradalla – kanta-Mobilistin numerossa 4/2007. Importer Oy:n tuontiaikana haitarikattoisia ysikuutosia tuli vain kaksi: ruskea GT 750 Carl-Otto Bremerille ja valkoinen Simo Salmivallille Helsinkiin. Autossa kun on tehtaan tekemä haitarikatto. Nämä molemmat autot ovat olleet hyvällä ystävälläni pian 50 vuotta. 14 . 1926 Oakland Roadster, jonka ensivarusteisiin kuuluu läpisyötettävä golf-mailojen luukku kyljessä, heti ovien takana. Oliko näitä muitakin. Doppel-hytti ja perässä lava. Tämä yksilö oli ilmeisimmin tuotu muuttoautona USA:sta koska ajovalot ovat paljon Suomi-valoja suuremmat
15 Sen auton tarina Voisin tarjota esimerkkitapaukseksi satoja tarinan arvoisia autoja, mutta valitsin tämän. Tulin näet taas selailleeksi vanhoja kätköjäni. Se oli merkki siitä, että kaupungin terveystarkastaja, Börje Dilen, oli tullut töihinsä. Tätini, Anja Mola, asui saman torin varrella, ja jo keväällä 1956 hänellä vieraillessani näin auton. Siispä alkuperäinen varapyöräkin lokasuojan upotuksessaan on ilman rengasta. Nuorella Martinilla ei ollut vielä varaa esimerkiksi uusiin renkaisiin – eipä niitä välttämättä saanutkaan mistään. Oikeastaan se melkein kuin tyrkyttäytyi kerrottavaksi ja ihan sillä tutulla odottamattomalla tavalla. Ja mistä herra tietää, etten tätä arvosta?” Kuvassa näyttäytyvä tuore ylioppilasneito tunnetaan sittemmin Martin W. Sitten se yllättäen häipyi ja samoille parkkiruuduille ilmestyi musta, hyväkuntoinen Ford Prefect. Niitä samoja, joihin oli vuosia sitten varastoinut noita ”tuohan on nyt kaikille liiankin tuttu tapaus”kuvia. Ajattelin, että tämäkin heppu oli jo ehtinyt räplätä autonsa kuralle ja sanoa pamautin hänelle punastelemattomasti jotakin: ”Eks sä osaa yhtään arvostaa vanhaa autoa, saati ajaa sitä?!” Kaveri ei ensin ollut kuulevinaan, mutta käännähti sitten puoleeni ja sanoi nolaavan hillitysti: ”Aha. Päivisin sama auto saattoi löytyä satama-alueilta. V uoden 1930 Suomen Moottorilehden nelivärisenä kansikuvana esiintyi tässä nähtävien valokuvien auto uutena. Ekmanin Marita-puolisona. Mobilisti Senior 2/20 . Olin jo siihen mennessä nähnyt mittani täyteen raggareita, jotka ostivat alta pois kaikki kivat vanhat autot vain pilatakseen ne. Sävähtävyyttä lisää kuvapaikka, itse Viipurin linna. En ehtinyt kysyä, mutta kuva voisi olla vuosilta 1955-57. Valitsemaani kohde, vaikka onkin miljoonasti tuttu A-Ford, on Suomen A-Fordienkin maailmassa vailla vastinetta. Helsingin vuosien 1952-58 autovalistuneille, varsinkin keskikaupungissa asuville, musta avomallinen kaksiovinen 1930 Ford A osui silmään jokseenkin joka päivä. K.L.B. Ihan kotioveni eteen oli sammunut sama ”Töölöntorin Ford”. Ratin takana istui vaaleanhuiskea ikäiseni kaveri, joka yritti starttailla autoa. Noin vuotta myöhemmin astuessani ulos isäni virka-asunnosta, Ilmavoimien esikunnasta Munkkiniemen Hollantilaisentiellä, kuulin sarjan pamauksia. Dilen.indd 15 Dilen.indd 15 15.6.2020 15.26 15.6.2020 15.26. Illat ja yöt se seisoi Töölöntorin varrella parkissa
Ei edes tavallisesti kaiken tietävillä mobilisti-tahoilla ollut hajuakaan minne. Tarina saa vauhtia Siinä sitten kävi, kuten usein minullekin. Samalla autolla, joka nyt on jättimäisen vaivan jälkeen saatu entisöityä ( Tamminen). Sitten musta avo-A taas häipyi. Olisiko von Martens ehkä saanut idean WSOY:n kirjaedustajana toimineelta Veikko Leväaholta, joka kävi pariinkin kertaan vielä vanhemmalla, ranskalaisella Lorraine-Dietrichillään Espanjassa. Asiasta lienee jossakin tallella sen ajan päivälehtileikkeitä. Ekman. Meitä kolmea ”alkumobilistia” tosin järkytti hänen puheensa: hän aikoi lähteä sillä Espanjaan! Ja niin myös tapahtui. Tämän piilevän aatetoverin nimikin tuli siinä työnnettäessä selville: Martin W. 16 . Meidän ikäisemme Yrjö (en ole enää varma etunimestä) von Martens hinkusi ostaa auton, silloin kilvissä AF-782. Jo toimimaan saatu auto alkoi tuntua liian tutulta, ja Martinia innosti saada jotakin uutta fiksattavaa sijalle. Mobilisti Senior 2/20 Hämmennyin täysin. Että siis Helsingissä pyöri kolmaskin kaveri – olin jo tutustunut vuonna 1930 syntyneeseen Georg von Pfaleriin – jolla on sympatiaa hävitysvimman maalitauluina olevia vanhoja autoja kohtaan. Huomaa yhä erottuvat Espanjan matkan tarrat. Kai siinä jotenkin jo pyytelin anteeksi tulisieluisuuttani ja taisin jopa auttaa kaveria työntämään A-mallin hänen kotitallinsa eteen, siihen viereen, Uimarinpolulle. Hennon huhun mukaan auto piipahti kerran espoolaisessa varhaisvaiheen romutoritapahtumassa jossa sitä sompailiKuva keväältä 1998. Dilen.indd 16 Dilen.indd 16 15.6.2020 15.26 15.6.2020 15.26
Dilen.indd 17 Dilen.indd 17 15.6.2020 15.26 15.6.2020 15.26. Suunnittelipa hän mm. 17 vat nätit tyttöihmiset, joista ei kuitenkaan saatu kytevää mobilistiaines-mielikuvaa. Tavallinen Ford on ikisäilyvän kaunista katsottavaa. Tässä Dilen osallistumassa Fordeineen yksiin ensimmäisistä retkeilyajoista 1950-60-lukujen taitteessa. Joskus pohdin, onko oikein – hieman törkeä ilmaisu – että upeaa säilymää tallentaa siitä piittaamaton taho. Espanjan-matkan jälkeen ovet jo hieman roikkuvat. Entä nyt. . Mitä sille toiselle mahtoi tapahtua. Kummoisia ei irtoa kerrottavaksi. Toisaalta taas, kun meillä Suomessakin on nähty – ja ihan jopa nykyisissä MR-tunnuksissa yksi 80-luvulla tehty A-Ford Roadster. SA-HK:n yhä käyttämän klubitunnuksenkin. No, kyllä EU:n turva-ministeriöt torpedoisivat loput ideasta. Ford Pinton neloskone ei häiritse kokonaisuutta lainkaan. Tarkistamattomasti kuvan kaltaisia A-Ford yksilöitä tuotiin Suomeen vain kaksi. Moottoriksi joku vähemmän oikutteleva (A-mallin ikuiset kondensaattori-ongelmat) nykyinen neloskone, ja nykypäivän jarrut. Auto on edelleen samoilla taiteellisesti valveutuneilla, kaiketi yhä kylmäsäilytyksessä pihalla. Mobilisti Senior 2/20 . Josta on pakko sanoa: ei hitaampi alkuperäisestä erottaisi. Lisää madallusta se ei tarvitsisi, terve lisä tulisi ihan matalampien renkaiden myötä. Börje Dilen oli innokas valokuvaaja ja taitava käsistään. 1930 avomallinen Ford A, ollakseen 90 vuotta vanha malli, on yhä menevän näköinen. Toisaalta heitä pitäisi kai kiittää, ovathan he säilyttäneet autoa edelleen entisöitävässä kunnossa, eivätkä ole myyneet sitä jollekin takapihalaikkarille. Tiedän tahon, joka on saanut luottotehtäväkseen hieman jopa kunnostella sitä. Ihan pakko ihmetellä, miksi niitä ei ole ryhdytty uustuottamaan hiukan modernisoituna
Se oli upea kokemus, eikä vähiten siksi, että ilmestyessäni sillä edellä ajavan taakse, kuskit usein viittoilivat: ”anna mennä vaan ohi.” Auton menevän matala nokkaprofiili viestitti selvästi menohaluvoimaa. Mobilisti Senior 2/20 0udot ranskalaiset SUOMESS A Ei voine olla epäreilua todeta, että ”Tunnen kaikki ranskalaiset autot” -väittäjistä enemmistö on helppo nolata. Vai sanovatko merkit kuten Rosengart, Berliet, Salmson, Floirat, Unic, Delage, Delahaye, Voisin, Rovin, Rochet & Schneider, Saviem, Chenard & Walcker, Latil, Amilcar ja La Licorne jotakin. Mahtoiko tällaista tulla uutena Suomeen ainoatakaan. K.L.B. Ranskalaisia.indd 18 Ranskalaisia.indd 18 15.6.2020 15.36 15.6.2020 15.36. Vaan kun en tunnista missä kuvan otin, Kajaanissa. 18 . Renault-tehtaan lehdistökuva Tipparellusta mallia Parisienne vuodelta 1993. Huomaa auton erikoisuus: rottinkikuvio kyljissä. Tämä maahantuojan lehdistöauton virasta nuorena eläköitynyt Citroen CX 2000 Diesel oli Autoliiton Moottori-lehdellä puoli vuotta käytössäni. Jälkikäteisiä rottinki-räpellyksiä on kyllä nähty. Raahessa
Yksi, Loviisan suunnalta 80-luvulla ilmaantunut aihio kieppui hetken harrastajien tajunnassa. Auton elinkaari Suomessa jäi kai aika lyhyeksi. Kuvan Salmson liikkui uutena Helsingissä koneliike (?) Enqvist Oy:n omistajien käytössä. Se oli helppo ajaa, joten sillä viilettivät myös suvun naiset. Kun sota oli ohi, marski antoi sen tarpeettomana käytettäväksi. Kuvan HF-183 -kilpisen kaupunkibussin kori oli ranskalaista tekoa. Marskillahan oli niinikään Voisin, vuosimalli ehkä 1926. Autoa ajoi sen omistaja, Curt Borgenstam. (Uusi, tarvitsetko?). Enpä tuolloin tiennyt, että tämän auton entisöinti onnistui marsalkka C.G. Se kuitenkin myytiin 2000-luvun alussa Ranskaan ja löytynee nyt Etelä-Afrikasta. John Eklund muistelee, että auton käyntiääni oli ihan omansa, jotenkin terveesti raakasointinen. Merkkiä käytettiin jopa takseina Helsingissä, mutta vähiin taisi jäädä näytöt. Se vietiin sotien sytyttyä 1939 turvaan Ruotsiin, erääseen kartanoon. Ranskalaisia.indd 19 Ranskalaisia.indd 19 15.6.2020 15.36 15.6.2020 15.36. Tampereen Kaupunki sai 1949 korvilla ostaa pari Ranskassa tehtyä kaupunkibussia. Mobilisti Senior 2/20 . Tarkkaan ottaen Metallurgiquea tehtiin Belgiassa, mutta sehän on melkein Ranskaa. Mannerheimin avulla. Merkki oli tiettävästi Floirat – tai sitten Berliet. Tiedän Floirat-yksilöitä ainakin Suomessa olleen, sillä haltuuni ui taannoin Floirat-varaosalapulla varustettu jarruosa. 19 Kuvasin tämän Voisinin vuoden 1961 korvilla Ruotsissa
Sama riesa kiusasi muunkin maalaisia autoja, etenkin neukkumerkkejä. tässä 1949 Peugeot 203:n ratissa. Vähemmän on osattu muistaa tätä coupe-yksilöä. Heikki Vainikaisen ottamassa kuvassa vuodelta 1971 auto on Riihimäellä. Oliko syynä pakkanen vai materiaalivika, en tiedä. Kehä kun murtua mureni. Tätä enempää Bugattia ei ollut. Siro Toivelan 1953 Eltsu-ajoissa käyttämä ja puuhun ajama avomallinen Peugeot 203 pysyy monen muistissa. Ranskalaisia.indd 20 Ranskalaisia.indd 20 15.6.2020 15.36 15.6.2020 15.36. Huhun saa kumota, mutta pelkään sen olevan myydyn pois Suomesta. Tästä sen sijaan ei suuria ole pukahdettu. Tuokin liikahti hieman myöhemmin eurooppalaiseen omistukseen. 20 . Mobilisti Senior 2/20 Kilpa-ajaja Emil Elon Bugatti-yksilöstä löytyy hyvin kuvia, jopa auton viime vuosilta, jolloin sen nokalla oli 1939 DKW:n maski ja moottorina Opel Kapitänin rivikuutonen. Kuva otin joskus 80-luvun alussa tallini edessä Lemillä. Etenkin juuri ennen sotaa ja sen jälkeen tehtyjen autojen yksi heikkous näkyy mm