VKO. 1913 ✯ ✯ Famo-puolitelan paluu Famo-puolitelan paluu Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti ✯ ✯ 2026 ✯ ✯ 15,90 € S e n io r No. PAL. 1913 Mersuharvinaisu us vm. 1 ✯ ✯ Routaa ja rospuuttoa Routaa ja rospuuttoa ✯ ✯ ensin tarvittiin auto ensin tarvittiin auto ✯ ✯ Kuvia ja lisää kuvia! Kuvia ja lisää kuvia! ✯ ✯ Mersuharvinaisu us vm. 2026-22 60 02 05 -2 60 1
Osastoilla nähdään paitsi viimeisteltyjä ajoneuvoja myös dokumentoitua historiaa ja entisöintiprosesseja. Classic Motorshow 2026 tarjoaa jälleen laajan kerhokentän, vahvan kaupallisen tarjonnan ja huolellisesti rakennetut erikoissisällöt – viikonlopun, jossa harrastaminen näkyy koko leveydessään. Esillä ovat tekniikan ja suunnittelun rohkeat – ja joskus harhapoluille päätyneet – valinnat. Entisöintiin, pintakäsittelyyn, verhoiluun ja tekniikkaan liittyvä osaaminen sekä alan kirjallisuus ovat vahvasti mukana. Vuoden teema, ”Ojasta allikkoon”, tarkastelee toisaalta maastoajoneuvoja ja niiden kehitystä, toisaalta ajoneuvoalan ratkaisuja, joissa hyvä idea ei aivan johtanut toivottuun lopputulokseen. H arrastajakerhot ovat tuttuun tapaan vahvasti esillä. Tutustu ennakkoon ja suunnittele oma näyttelyreittisi valmiiksi. NÄYTTELYSANOMAT Maaliskuu 2026 Julkaisija: RLO Events Oy motonet Klassikkoajoneuvoharrastajat jälleen runsaslukuisina Lahdessa Classic Motorshow 2026 kokoaa jälleen vahvan harrastajakentän Lahden Messukeskukseen. Sivuilta löytyvät tiedot pääsylipuista ja pysäköinnistä, näytteilleasettajalista sekä näyttelyn pohjakartta. 2.–3.5.2026 Lahden Messukeskus Salpausselänkatu 7, Lahti Avoinna la 9.00–17.00 su 10.00-17.00 Pääsyliput Päivälippu 27 € (Eläkeläiset 22 €, 7–15-v. Kaikki tiedot löytyvät osoitteesta classicmotorshow.fi.. Museoiässä nostaa esiin vuoden 1995 ajankuvaa – aikaa, joka tuntuu vielä tuoreelta mutta on siirtymässä osaksi klassikkokenttää. Monelle Classic Motorshow on kevään tärkein hankintapaikka. Erikoisosastoissa tarkastellaan kotimaisen moottoriurheilun merkkivuosia, kuten Päitsi 100 vuotta ja Keimola 60 vuotta. Omistajien helmet -kilpailussa yleisö valitsee suosikkinsa, ja esillä ovat omistajien pitkäjänteinen työ ja ajoneuvojen tarinat. 12 €) Ennakkoliput: tiketti.fi Classic Motorshow -vierailua suunnittelemaan! Classic Motorshown verkkosivuilta löydät kootusti kaikki käytännön tiedot. Kyse ei ole pelkästä näyttelystä, vaan kohtaamispaikasta, jossa merkkikerhot, yhdistykset, kaupalliset toimijat ja teemaosastot muodostavat monipuolisen katsauksen yhteiseen harrastukseen. Myös varaosien, tarvikkeiden ja erikoispalveluiden tarjonta on keskeinen osa tapahtumaa. Sisällöllisesti näyttelyä rytmittävät teemaosasto, Museoiässä-kokonaisuus ja Omistajien helmet. Kerhoalueilla vaihdetaan tietoa, etsitään ratkaisuja ja tavataan tuttuja – usein myös löydetään se osa tai vinkki, joka vie projektia eteenpäin. Lisäksi tarjolla on tuoreimpia uutisia tapahtuman sisällöistä ja muuta hyödyllistä tietoa vierailijoille. Mukana on laaja kirjo merkkija mallikerhoja sekä kaksiettä nelipyöräisten puolelta
Britit onnistuvat ymppäämään harrasteajoneuvohommiinsa aina jonkinlaista matalan kynnyksen moottoriurheilua, kuten leikkimielisiä mäkikisoja. (Pietinen/Museovirasto). moottoripyörätaitoja vuonna 1932. Ensimmäiset motoristit ovat kaivaneet prätkät talleista ja asfaltti on paikoin kuivaa. 09-2727 100 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Rinnenmäentie 40-1 07150 LAUKKOSKI PÄÄTOIMITTAJA Matti Ouvinen GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1457-6988 PANKKIYHTEYS FI75 5282 0120 2157 83 PALAUTTEET K.L.B:LLE Kai L. • Lehti ilmestyy 2026 viikolla 13, 26, 36 ja 49. Moni on tullut pitkän matkan takaa ja vatsa kurnii tyhjänä – vähemmästäkin alkaa kiukutella viereisen auton vääristä koristelistoista. Voisiko matalalla kynnyksellä järjestää jotain ajohaasteita – vaikka tötteröiden pujottelu – esimerkiksi asfalttitai hiekkaparkkikselle, vaikkei täysimittaista slalomkilpailua tehtäisikään. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Kevään aloittavat suuret harrasteautonäyttelyt, ja pian päästään ulkotapahtumiin – niihin, joissa ei tapahdu juuri mitään, mutta on silti kivaa! Matti Ouvinen KUSTANTAJA Mobilisti Oy puh. 4041 0820 PEFC/19-3-3 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä tai kontrolloitua alkuperää www.pefc.fi Tahdon toimintaa Helsingin suojeluskuntapiirin näytöksessä esiteltiin mm. Ja eikö tie automiehen sydämeen kulje vatsan kautta. Sitten mennään kotiin. Amerikkalaisten suosima leikkisän urheilullinen toiminta on autocross, meikäläisittäin autoslalom. Bremer Pihlajamäentie 3 53850 Lappeenranta 0400 799 730 • Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. Mobilisti Senior 1/26 ● 3 A utotapahtumat ovat tavallaan aika tylsiä. Olisiko siinä ideaa Suomeen, nyt kun monet kanttiautot päätyvät uuden sukupolven omistukseen. Voisiko autotapahtumissa saada edes kahvia ja pullaa, miksei suolaistakin syötävää. Erilaisia rantakiihdytyskisoja on viime vuosina järjestetty eri puolilla maailmaa, jopa Suomessa. Mobilistit ja muut kokoontuvat paikkaan x, pysäköivät riviin ja sitten arvostellaan naapurin maalipintaa tai väärän vuosimallin tulpanjohtoja. Vielä lystikkäämmän näköistä on trials-nimellä tunnettu laji, jossa 1920-30 -lukujen häristimillä könytään mutaista peltouraa ylös, ja koko kaveriporukka pomppii takapenkillä lisäpidon toivossa. Tätä kirjoittaessa lumet ovat jo lähes sulaneet. Harrasteajoneuvotapahtumat ovat siitä erikoisia, että niissä ei yleensä tapahdu mitään
Autuaan yksinkertaiset ajoneuvot 26 Buckboardista Curved Dashiin. Keväisiä rospuuttokuvia ajalta ennen asfalttia 58 Kelirikko saattoi eristää kokonaisia kaupunkeja. 6 Ei ollut autoilun ongelmia, kun harvalla oli edes auto. Mercedes ilman Benziä vuodelta 1913. Silppusalaattia 78 Kuvahakkelusta kaikilla mausteilla. Satavuotiaan Suomen Fordin kuvia 71 Ford Oy on ollut Suomessa jo vuosisadan. 4 ● Mobilisti Senior 1/26 1/2026 SENIOR Autokaupan ongelmia 1950-luvulla. Jakeluraketteja 82 Ajalta ennen pakettiautomaatteja.. Missä ne ovat nyt. 13 Monet projektit ja valmiitkin museoautot ovat siirtyneet seuraavalle sukupolvelle. 52 Kokemäen harvinaisuus lienee Suomen vanhin Mersu. Lehdistökatsaus 1930-luvun Saksasta 66 Motor Schau -lehti valmistautui sotaan. Jussi Similän kuva-arkiston aarteita 42 Aina on tilaa uusille – vanhoille – kuville. K.L.B:n kuvatalkoot 20 Lappeenrannan laatikkoleikeissä löytyneitä kuva-aarteita K.L.B:n miettein. Uutisia, tapahtumia, kuultua 32 Lukijoiden postia toimitukselle 38 Famo-puolitelavaunu 40 Sonderkraftfahrzeug 9:n entisöinti edistyy Parolassa
Mobilisti Senior 1/26 ● 5
Mistä löytää auto alleen. K.L.B.. 6 ● Mobilisti Senior 1/26 Ennen liikenneongelmia tarvittiin auto auto Sodan jälkeisinä vuosina auton saanti, sehän vasta iso ongelma oli. Ainoastaan toimivilla kontakteilla – mukaan luettuna suhteet autotrokareihin – saattoi olla merkitystä. Puhumattakaan siitä, mistä saisi bensiiniä
Ennen sotia siellä tehdyt autot (esimerkkinä vaikkapa 1939 Opel Kapitän) olivat kipuamassa lähes yhtä halutuiksi kuin markkinoita perinteisesti johtaneet USA-autot. Näin häipyivät iäksi henkilöautomarkkinoilta muun muassa Adler, Hanomag (jatkoi hyötyajoneuvoilla), Horch ja Wanderer. Kun sota loppui, suomalaisiin iskostettiin voittajien vahvalla propagandalla, ettei Saksa pysty enää koskaan tekemään autoja. Tietoa merkkivaihtumista voi löytää vaikka nyky-netistä, vaan kuka mahtaisi tai pystyisi kertomaan, kuinka elinkelpoiseksi uskottu auto hankittiin tuolloin melkein tyhjästä nyhjäisten, tai ainakin yritettiin. Sekin oudoksutti, että sotien jälkeiset BMW:t toi maahan Konela ja Tatrat Seximo Oy. Auto tehtiin tosin nyt Moskovassa, mutta saksalaistehtaalta sotasaaliina viedyillä koneilla. Suomessa koettiin silloin niin ennen näkemättömiä aikoja, ettei nykyihminen ota uskoakseen. Kun vallinneen käsityksen mukaan Helsingissä autojen valikoima oli laajempi (enemmän rekisteröintejä sekä autotrokareita kuin muualla) ja autot vähemmän kuluneita, niin sinnehän sitä tavattiin suunnata. Mobilisti Senior 1/26 ● 7 V asta vuoden 1952 Helsingin olympialaisten imussa saatiin vähän esimakua uusista autoista. Helsingistä asti ostettu saattoi jopa maistua ja tuoksua kivan raikkaan ajamattomalta. Sehän oli kaputt – sileäksi pommitettu. Mutta ne olivat hämmentävästi NL:ssa tai sen miehittämillä alueilla tuotettuja ja vierastuttavilla uusilla nimillä varustettuja kuten IFA, (myöhemmin) EMW tai Moskvitsh. Totta, uusia BMW-, DKWja Opelautoja tuli Suomeen, jopa jo alkaen 1947-49. Kaputt Sodassa lannistui kokonaisia autojen tuottajamaita – Saksa käy esimerkistä. Haetaan se auto Helsingistä Olihan heitä karvaasti kokeneita, jotka varoittelivat: "Älä anna Helsingin huuman hämätä". Lisäksi tiedettiin, että Turun ja Porvoon suuntaan oli pääkaupungista sentään yhteensä ehkä 80 kilometriä betonipintaista kestotietä. Kai ne autotkin olisivat siellä jo sen ansiosta parempikuntoisia. Ja koska oli ikäviä hidasteita, kuten sotakorvausten maksu itäystävällemme ja niiden jälkeen vielä globaaleja ja kotoperäisiä taantumia, tilanne jatkui hankalana aina vuoteen 1962 asti. Myös BMW ja DKW olivat katoamassa itään, mutta se vaihe jäi lopultakin lyhyeksi. Viime mainittu oli kiistatta viimeistä ruuvia myöten selvä Opel. Ainakin, jos sitä vertasi autoihin, joilla oli jyystetty maakuntien rapsakoita soraväyliä nimismiehen ki. Aiemmin saksalaiset firmat valahtivat täällä 1945 sotasaaliina itäystävien omistamaksi. Siitä todistivat monien tuttujen saksalaismerkkien korjaamattomat tuhot. Silloinkin oikeastaan vain hetkeksi, sillä seuranneeksi vuosikymmeneksi palattiin devalvaation ja valuuttalisenssien myötä pitkien jonotusaikojen kauteen – etenkin länsiautoa haaveillessa
8 ● Mobilisti Senior 1/26 S.P.J. Keinäsen vaihtoautoliike toimi jossain vaiheessa 50-lukua Ruskeasuon ratsastusmaneesissa.
Ja kun auto haihtui jonnekin kauas susirajan taa, kenenkään ei oletettu huutavan perään. Sotavuosina, ja ehkä pakon edessä, moni autolla liikkunut oppi myös pinkan kepulikonsteja, millä vaikka perätai moottoriöljyn puutteesta päästiin toviksi, kun sekaan lisättiin kaiken maailman litkuja – lisä-ääniin sovellettiin jopa sahanpuruja. Auta armias, jos se vielä sattui olemaan joku edistyksellinen etuvetoinen, tai varustettu ylivaihteella tai sähköisesti toimivalla puoliautomaatilla, kuten Wilsonilla tai Cotalilla. Siitä se lennokas fraasi varmaankin tulee, kun takuun sanotaan olevan voimassa niin kauan kuin perävalot näkyvät… Autonsa isolta kirkolta ostaneet myös mumisivat rumia "helsinkiläisten törkeistä ajotavoista". Kyllä konstit osattiin. Renkaissa oli kaksia sisäkumeja ja outoja ratsupaikkoja tai käsin uurrettuja kuviointeja, kitinäpaikkoihin tungettiin öljyisiä trasseleita. Mobilisti Senior 1/26 ● 9 haroineen. Korikorjauksissa oli käytetty luovuutta. Joku nykyihminen kysyisi, miksei niitä autoja sitten korkeapainepesty tai imuroitu ja siivottu. Konstit oli monet Nuoremmat ja vika-alttiuksia pelkäämättömät saattoivat vaihtoehtona ostaa Helsingistä jonkun vähemmän tunnetun, mutta tietysti mukamas hyvän ja sodissa rypeytymättömän vierassointisen eurooppalaisauton. Mutta ostitko auton suoraan omistajalta vai trokarilta – siinä saattoi olla iso ero. Miksi edes olisi, kun pelkän kaukopuhelun onnistuminen jostakin toiselta Suomen kulmalta saattoi kestää pari tuntia. Kun sellaisen makeuden toi kotiin, mutta löystynein vetonivelin, tuli monille paroille aihetta kailottaa kohta korjausapua – vastakaikua saamatta. Siitä jostakin tuli perillä kotona Korvennavalla yllätysongelma siksi, ettei kukaan tiennyt, miten tai millä osilla jotakin 30-luvun lopun meikäläisittäin marginaalimerkkiä – Wanderer, Hanomag tai Renault – korjataan. Mietipä, oliko sellaisia värkkejä tarjolla silloin. Puumäntienkään kaltaiset ”patentit” eivät olleet tuntemattomia. Kyllä niin kelpo kuin epäkelpokin ihminen pyrki silloin hankkimaan lisätienestiä ruuvaamalla kilometrilukua alaspäin – usein häpeämättömän reilusti. Kuvitelma, että auton helsinkiläinen myyjä oli stereotyyppisesti vähän vauraampi ja oli jo aikanaan pystynyt ostamaan autonsa ehkä uutena, ei sinänsä ollut väärä. Aina oli joku autoalan – oletettavasti – suur-osaaja soittamassa suutaan: "Etkös landebuuki Menestyvä autokauppias lienee Sulo Paavo Johannes Keinäsen poika Pentti.. Välillä mittarissakin oli olevinaan niin vähän kilometrejä. Yleensä nämä vahvat, tutut automerkit singahtivat takseiksi, toisinaan trokareiden välittäminä maakuntiin. Etenkin Helsingissä. Maantiepölyltä suojaavine lipeäkattauksineen soraraitit ruostuttivat autot alta aikayksikön. Etukäteen saatettiin nähdä kyökin kautta paljon vaivaa, jotta saataisiin etulyöntiasema ostoon. Olisi kannattanut kuunnella kertaalleen petettyjä. Virkakautensa Helsingissä päättäneiltä ulkomaiden lähetystöhenkilöiltä joutaneet autot olivat äärettömän himoittuja
10 ● Mobilisti Senior 1/26 Upouusia Fordeja pinottiin Hernesaaressa ties minne, myös hiilikasaan.
Kysynnän ilmaantuessa ne vain kaivettiin hankikasojen alta sen verran esiin, että saatiin konepelti auki. Uusia autoja laivattiin Suomeen säästösyistä – ja osittain myös kovia kokeneen, alimitoitetun alustonniston johdosta – kansirahtina. Jos rapaa lensi silmille, oli sentään kai pyyhe matkassa. Ilkeästi ajatellen sitä voisi kutsua pihiyden ja tekokiireen luvatuksi ajaksi. Nekin usein pelottavaa itäsaksalaista tehdasmerkkiä, kuten “Riesa", joka ei ollut huipputuote edes suotuisissa oloissa. Kun esimerkiksi IFA-autoja tuli satamaan – ja niitä tuli aika paljon – ne tietenkin hautautuivat talvisin nopeasti lumeen. No, eihän siinä mitään, olihan kirves ja hakku keksitty. Sitten menoksi, vaikka talvi oli terässään ja alla ensiasennuksena laitetut kesärenkaat. Vähän aukkoa Goggomobil-rivistöä Lauttasaaressa maahantuojan pihalla. Linja-autotuotantoon määrätyt rungot ajettiin paljaaltaan koritehtaille, milloin Turkuun tai Lahteen asti.. Entä tapa toimittaa esimerkiksi uusi kuorma-auto maakunnan piirimyyjälle: laatumerkki Volvoa myöten ajettiin kuormuritai bussirunko Turkuun tai Tampereelle asti ilman hyttiä. Jopa maakuntiin asti tehtävää siirtoajoa varten kaadettiin kyylariin pelkkää vettä sen verran, ettei kone leikkaisi kiinni. Joku vapaaehtoinen, ehkä työntekijä, otti siinä sivuduunikseen ajaa auton – oli mikä hyvänsä paukkupakkanen – perille! Istuimeksi riitti puinen työkalulaatikko, jolla pysyteltiin painovoiman avulla, jos pystyttiin. Mobilisti Senior 1/26 ● 11 osaa edes ryhmittyä?” Eivätkä yhtään hellänneet suunsoittoa, kun maalta tullut teki vastakysymyksen: "Milläs ryhmityt, kun ajat yksin?” Rankkoja aikoja Tämän päivän mittapuun mukaan ajat olivat jotenkin holtittomia. Ei vilkkuja, ei edes vinkkareita. Talvisin saapuvat autot olivat usein kuin umpijäähän valettuja
12 ● Mobilisti Senior 1/26 tuulilasin ja kuljettajan oven kohdille, ja sitten uudella autolla nilkutettiin – kymmeniä kiloja jäätä kuorrutteenaan – maahantuojan huoltohalliin sulamaan. Ifa-kuormureita lumihangessa Ruskeasuolla, Auto Ala Oy:n pihalla.. Uusien autojen vähänkään suurempien saapumiserien varastointiin riittävää hallia ei monellakaan maahantuojalla tai välttämättä edes satamalaitoksella ollut. Joka tapauksessa vartioimattomilla tarha-alueilla pitkäkyntiset tietenkin iskivät esimerkiksi pyörien ja akkujen kaltaisiin, usein helposti käsiksi päästäviin ja aina kysyntää omaaviin kohteisiin. Uusia muna-Taunuksia taivasalla Katajanokan rannassa. Siellä sitten aikanaan huomattiin, että kirveskäsittelyn ansiosta joka toinen auto oli maalattava uudelleen. Kun ei ollut hallia, uusia autoja varastoitiin pitkin satamien rantoja, parhaassa tapauksessa jopa silloisen SA:n autokomppanian pihalla Mechelininkadulla tai – kuten Töölössä, Mäntytiellä – tavallisen asuinkorttelin kadunvarressa
Liekö Tukholman jälleenmyyjä Wiklund harrastanut oma-aloitteista badge-engineeringiä. Luodaanpa katsaus tunnetuihin autoyksilöihin ja kentän kuulumisiin. (J-P.L.) Vuonna 2024 edesmenneen, monien tunteman kangasalalaisen Harri Honkasen 1970-luvulla taltioima -35 Packard 1202 Eight Limousine on nykyään noormarkkulaisella Jani Tynkyllä. MITÄ KUULUU. Jännä yksityiskohta on se, että kromimerkkien mukaan se on Super Eight Limousine, ei 1202. Tässä sentään kromilistat kromattua valua, eikä maalattua peltiä, kuten joissain yksilöissä. Tarkkasilmäisimmät ovat varmasti huomanneet sen vilahtavan myös Komisario Palmun erehdys -leffassa (1960). (M.J.). Mobilisti Senior 1/26 ● 13 MITÄ KUULUU. Moni näistä projekteista on nähty joskus, mutta ne ovat vaihtaneet omistajaa tai edistyneet! Mika Jaakkola Porissa on valmistumassa ensi kesäksi Yrjö Bremerin aikoinaan maahantuoma 1942 DeSoto 3 Window Coupe. Kovin yleisestä mallista siis ei ole kyse, sitä ehdittiin rakentaa vain 469 kappaletta. Tätä mallia valmistettiin ainoastaan syyskuun 1941 ja tammikuun 1942 välillä, kunnes USA:n liittyminen sotaan katkaisi tuotannon. Auton toi maahan 1950-luvun alkuvuosina Ruotsista Roland Lillich
(M.J.). 1935 Auburn 653 Convertible Sedan. Se oli kai Liimattalassa (Jyväskylän liepeillä) sirkkeliä pyörittämässä vielä 15 vuotta sitten. Tietääkö kukaan auton alkuperäisestä 8-syl moottorista mitään. (J-P.L.) Viime Syyskuussa Helsingin Kaivopuistossa Eva Ahlströmin säätiön järjestämässä Eva’s Classic Cars -tapahtumassa koki ensi esiintymisensä Hans Ahlströmin omistama vm. Autohan oli Suomessa lyhennetty A-Fordin rungolle. Honkasen Harrin aikoinaan taltioima, Erik Rosenlewille uutena myyty vm 1929 Packard 640 Runabout (Roadster) -projekti. Mukana oli myös Ola Mårtensson Ruotsista entisöimällään 1934 Auburn 652Y Phaetonillaan. Harri tilasi puuttuvia osia sekä koko alustan USA:sta. 14 ● Mobilisti Senior 1/26 Porista löytyy nykyään tämäkin
Mobilisti Senior 1/26 ● 15 Ilkka Martineeron jo 1980-luvulla Alavudelta hankkiman 1941 International K6:n entisöinti etenee Turun Orikedolla. Huomaa autossa oleva teliperä. Ilkan edesmentyä äkillisesti viime keasänä, on projektin vetovastuun ottanut hänen pojanpoikansa Miikka Martineero. (M.M.)
(T.M.). Frejvidhän oli 1920-luvulla Moottorikomppanian tj, sittemmin Kauttuan Ahströmin tehtaan tj, ja 1950-luvulla Naantalissa toimineen Kope Oy:n perustaja ja johtaja. Sitä ei ole ikinä entisöity. Moottori on remontoitu, mutta vielä on hieman peltitöitä ja jarrut tehtäväksi leimalle. 300 on nykyään edelleen suvussa, nuoremman polven harrasteautona. (M.J.) ”Rahkosen laanilla” ollut, sotien jälkeen Oy Troili Ab:n Ruotsista tuoma 1934 Chrysler Airflow on nyt Hollolassa Timo Maijalalla. Vieressään oli toinen todellinen erikoisuus: 1962 Mercedes-Benz 300 SL Roadster, joka sekin muuten osallistui arpajaisvoittajien kuljetukseen. 16 ● Mobilisti Senior 1/26 Kaivopuiston tapahtumassa esiintynyt, Ahlström-yhtiöillä edelleen tallessa oleva 1949 DeSoto Custom Limousine. Hauska idea tapahtumassa oli se, että arpajaislipun voitolla pääsi ajamaan lenkin Kaivopuiston ympäri muutamien näytteille tulleiden autojen kyydissä. DeSotollakin tuli Kaivarin ympäriajoja useita. ”Suomi-Airflow”. Taitaa olla ainoa säilynyt ns. Ideaa muihinkin tapahtumiin. (M.J.) Kaivarissa oli nähtävänä myös entinen Frejvid Borgin 1952 Mercedes-Benz 300 W186 ”Adenauer”
Rintapellin tienoo saattaisi olla ihan tehdastekoinenkin. Mahtaisiko kukaan lukijoista osata kertoa, mistä tällainen kori on peräisin, kuka rakentanut, millaisella alustalla se on voinut olla alun perin ja kenen käytössä. (K.T.). Mobilisti Senior 1/26 ● 17 Presidentti Svinhufvudille aikoinaan lahjoitettu vuoden 1931 Chevrolet Coupe de Pekka, tai ainakin sen alusta, on jo pyörillään. (M.J.) Turun liepeillä on rakentumassa vanha Suomi-Speedster-kilpuri. Moottorin osat on hankittu ja 194-kuutiotuumainen kuutosmoottori pitäisi kasata seuraavaksi. Voitto Rantanen Raisiosta sen aikoinaan jostain haki talteen
Huomaa, Coupemallin lyhyt katto verrattuna perus-Tudoriin. 18 ● Mobilisti Senior 1/26 Liedon keskustassa otettu heittolaukaus, niin mikä. (M.J.) Näitä ei Suomessa liiaksi asti ole, ainakaan näin alkuperäisen oloisena. Voimme siis todennäköisesti odottaa hienon 1957 Pontiac 2d HT:n valmistumista jossain lähitulevaisuudessa. Autoa voi kysellä Pasin Auto ja Kone Oy:ltä, Turusta (p.0400 526196). Menossa mahdollisesti maalarille. Vuoden 1950 Ford Custom Coupe. (M.J.). Tämä olisi halukkaalle ostettavissa
(M.J.) Standard Vanguard pickup vetkulaisen Seppo Vuorisen Sisun kyydissä. Kuvattu Liedon Nesteellä, Turun naapurissa. Yle hankki auton aikoinaan Kari Sarangolta lähes uutta vastaavassa kunnossa punaiseksi maalattuna (rek.tunnus AF-48). Runebergin tuvan edessä. Huutokauppa sulkeutui 18. (K.G.) Jo ainakin 1970-luvulta asti Ylen omistuksessa ollut elokuvatähti 1939 Ford Standard Fordor ilmaantui myyntiin Kiertonet -sivustolle joulukuussa. (M.J.). Auto on mr-rekisterissä, eli ihan harrastekäytössä ollut, joskin päässyt jo vähän kulahtamaan. Tämä kuva on vuodelta 2013. Mobilisti Senior 1/26 ● 19 Tämä pietarsaarelaisen pitkän linjan mobilistin, Dage Groopin entinen 1928 Studebaker President löytyy nykyään Dagen pojan, Kim Groopin, autotallista Turusta. Mistään latolöydöstä siis ei ole kyse. Tässä vielä Pietarsaaressa, J.L. tammikuuta ja Fordin hinnaksi tuli lopun hintataiston jälkeen 13 000 €. Muut autothan Ylen rekvisiittavarastolta myytiin jo kymmenen vuotta sitten, ja tuolloin puhuttiin, että siten saaduilla varoilla kunnostettaisiin tuo Ford
Auton omisti Tapion isä, samanniminen taksimies Helsingistä. Toisaalta, ei lähettäjäkään muistaakseni ihmeitä tiennyt kertoa. Mukana tuli saate ja nimikin, mutta ne jossain Lappeenrannan muuttojen yhteydessä ovat eronneet toisistaan. Tässä jo SA-huutokaupasta myytynä ja AO-831 -kilvissä. Olettaisin, ettei ole oltu kaukana Helsingistä, ehkä joku Bemböle. Mutta tuo Chrysler sitten! Melkein samanlainen auto, on nyt minulla, eli Harri Niemisen aikanaan liikenteeseen elvyttämä, Espoon automuseossa vuosia nähty 1936 Plymouth. Kun nyt kerran läksin kuvanlaadullisesti valokopiovesille, saakoon tämäkin tallenne sijansa. 20 ● Mobilisti Senior 1/26 Sain tämän kuvan – oikeastaan valokopion tai lasertulosteen – lukijaltamme ehkä 15 vuotta sitten. Hyvä muistaa, että 2025 edesmennyt Clas Palmberg hankki viitisen vuotta sitten vastaavanlaisen, joka seisoo nyt entisöitynä ja ajokunnossa Woikosken WHD-automuseossa. K.L.B.. Nyt jos alkuperäistä kyselisin, olisi hukkareissu. Siispä yritän lukea kuvaa itse. Kuvan pitkä Chrysler Imperial 1939 on se aito ja paljon puhuttu Mannerheimin sotaaikainen matka-auto. Minunkin autoni etupäätä joskus kohtasi moinen kolari, jonka seurauksena se myöhemmin sai väärän vuoden maskin. On aavistus, että jotakin hitusmurenia autosta löytyy yhä. Sain sen 10-15 vuotta sitten Australiassa asuneelta Tapio Piitulaiselta. Piitulaisen jälkeen se valui jonnekin KeskiSuomeen, jossa siitä – ollaanhan Suomessa – sahattiin avolavapaku. Arvaan, että tapahtuma on kuvattu noin 1951, siitä päätellen, että kolarin itä-BMW (oik.) on vuosimallia 1948